Vuosi sitten Charlottesvillen kaupungissa pidetyissä mielenosoituksissa kuoli yksi ihminen, kun mies ajoi uusnatseja vastustanutta mielenosoitusta päin autolla. Tänä vuonna mielenosoitukset oli Charlottsevillessä kielletty kokonaan.
Poliisi oli varautunut levottomuuksiin sulkemalla teitä ja pystyttämällä metalliaitoja Valkoisen talon lähistölle.
Aitoja ja poliiseja Valkoisen talon edessä, tarkkaampujia on rakennuksen katolla.Michael Reynolds / EPA
New York Timesin mukaan ryhmät oli erotettu toisistaan metalliaidoin ja paikalla oli kymmenittäin poliiseja estämässä väkivaltaisuuksia.
Mielenosoitukset sujuivat suhteellisen rauhallisesti. Poliisi piti joukkiot erillään. Yksi ihminen pidätettiin.
Presidentti Donald Trump ei ollut Valkoisessa talossa. Hän vietti viikonloppua golf-kartanollaan New Jerseyssä.
Valkoisen ylivallan kannattajat marssivat Washingtonissa sunnuntaina.Jim Lo Scalzo / EPA
Äärioikeiston joukko poistui nopeasti marssinsa jälkeen kahdella pakettiautolla, joita poliisi seurasi.
Äärioikeiston tapahtuman pääjärjestäjä Jason Kessler kertoi, että paikalle oli alun perin odotettu 100 - 400 henkilöä. Kessler johti myös viime vuoden "Unite the Right" -tapahtuman järjestelyjä.
Poliiseja vartioimassa eri mielensoituksia.Michael Reynolds / EPA
Kolarin kunnanjohtajaksi haki yhdeksäntoista henkilöä.
Yksi heistä on helsinkiläinen vasemmistoliiton poliitikko Dan Koivulaakso, joka työskentelee Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa (JHL) sopimustoimitsijana. Vasemmistonuorten entinen puheenjohtaja Koivulaakso on koulutukseltaan yhteiskuntatieden maisteri ja hän istuu tällä hetkellä Helsingin kaupunginvaltuustossa.
Lapista virkaa hakivat ainakin Kolarin kunnan vt. johtaja Tiina Piirilä-Laiho ja Meri-Lapin kehittämiskeskuksen seutupäällikkö Markku Hukkanen.
Lappilaisen kunnan ykkösvirkamiehen paikka kiinnosti etenkin eteläisemmässä Suomessa, josta hakijoita oli yli puolet. Hakijoiden joukossa on myös muun muassa Kauhajoen sivistysjohtaja Eija Liikamaa, Utajärven kehitysjohtaja Asko Merilä, Liikenneviraston talousjohtaja Kristiina Tikkala ja Huslabin työhyvinvointipäällikkö Jere Alhonen.
Hakuaika päättyi viime perjantaina. Kolarin kunnanhallitus käsittelee hakemuksia tiistaina. Kunnanhallituksen odotetaan kutsuvan osan hakijoista haastatteluun.
Kolarin kunta laittoi viran auki sen jälkeen kun kuntaa aiemmin johtanut Antti Määttä erosi tehtävästä heinäkuun lopussa. Hän siirtyi töihin Rovaniemelle kaupungin henkilöstöjohtajaksi.
Suvi Haimi ja Laura Kyllönen voisivat olla samojen aivojen vasen ja oikea puolisko. Toinen visioi villisti, toinen saattaa asiat järjestelmällisesti loppuun. Biokemian tohtorit hitsautuivat yhteen Tampereen yliopistolla, jossa Haimi ohjasi Kyllösen väitöskirjan.
– Koin, että Suvin periksiantamattomuus ja optimismi saivat minusta irti paljon enemmän kuin jos olisin tehnyt töitä itseni kaltaisen analyyttisen ja kriittisen ihmisen kanssa, Kyllönen toteaa.
Nykyään kaksikolla on yritys, jonka tavoite on kaikkea muuta kuin vaatimaton: ratkaista maailmanlaajuinen muovijäteongelma. Jotta suureen haasteeseen voidaan vastata, tarvitaan liikeidea. Haimi ja Kyllönen löysivät omansa kylpyhuoneen kaapeista, kun huomasivat, että ekologinen luonnonkosmetiikka pakataan yhä edelleen muoviin. Tilalle pitää saada jokin parempi materiaali.
Onko muovikatastrofin estäminen mahdoton tehtävä? Ei ole, jos kysytään universumilta. Tai intuition asiantuntijalta, taiteen tohtori Asta Raamilta.
Kaikki ongelmat voidaan ratkaista
Haimin ja Kyllösen perustamassa Sulapacissa työskentelee tällä hetkellä 15 ihmistä. Heidän kehittämäänsä puupohjaista pakkausmateriaalia voidaan valmistaa jo olemassa olevissa tehtaissa ilman, että uusia koneita tarvitsee rakentaa.
Muovia korvaavan aineen tuotekehitystä viedään eteenpäin systemaattisella ongelmanratkaisulla, eri vaihtoehtoja testaten. Niiden loppuminen olisi painajaismainen tilanne.
– Niin, että ”nyt ollaan kaikki katsottu ja tätä ei voi ratkaista”. Se on vaarallinen johtopäätös, johon ei ole kertaakaan päädytty. Aina pitää löytyä toimiva vaihtoehto, Suvi Haimi sanoo.
Suvi Haimi ja Laura Kyllönen.Henrietta Hassinen / Yle
Raami toteaa, että universumin näkökulmasta ihmiskunnan vaikeimpien ongelmien ratkaisussa voisi olla mahdollista ihan kaikki. Ihmismieli kuitenkin pyrkii luonnostaan sovittamaan meitä ympäröivään yhteiskuntaan ja tarjoaa siksi vain tavanomaisia, rajallisia vastauksia.
– Meillä ei ole välttämättä aikaa odottaa, että mieli kehittyy nykyisiin olosuhteisiin päivittyväksi, ennen kuin ongelmat käyvät liian pahoiksi. Onneksi tutkimuksen avulla mielen toimintaa tunnetaan ja voidaan löytää keinoja hakea kokonaan uusia ratkaisuja, Raami sanoo.
Oivallusten äärelle pääsemiseen ei vaadita Pelle Pelottoman keksijäkykyjä, mutta jonkinlaista rohkeutta kyllä.
Turvallinen ilmapiiri saa tiimin loistamaan
Sulapacin perustajajäsenet ovat yhtä mieltä siitä, ettei mitään maailmanlaajuista ongelmaa ratkaista yhden hengen voimin. Kyllönen kutsuu erilaisista taustoista tulevien ihmisten yhteistyötä ideoiden ristipölytykseksi. Sen avulla eri alojen osaamista saadaan yhdistettyä uudeksi innovaatioksi.
– Innovaatioiden luominen ei ole mitään mukavaa jutustelua tai rupattelua. Siinä on tärkeää, että kaikki ovat tarpeeksi rohkeita kertomaan oman mielipiteensä. Lopputulos rakentuu erilaisista näkökulmista, Haimi täydentää.
Avoimesti puhuminen on äärimmäisen tärkeää, mutta ei aina helppoa. Asta Raamin mukaan ajattelun valtatielle avautuu turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä lisää kaistoja. Kaikkialla niin ei tapahdu, koska epätavallisia tietämisen tapoja ei arvosteta.
– Intuition kokemuksista ei saisi puhua eikä niitä saisi olla olemassa, minkä johdosta työpaikoilla on tavallaan kaventunut psykologinen ilmapiiri. Muita kuin loogisia päättelyketjuja hävetään, hän sanoo.
Asta Raami.Jyrki Lyytikkä / Yle
Raamin mielestä todellinen innovointikoneisto hyrähtää käyntiin, kun yhdessä tehdyn päättelyn lisäksi hyödynnetään useiden ihmisten intuitiota samalla kertaa.
Hän teki väitöskirjansa designista ja havaitsi, että intuitiota hyödyntävät muotoilijat pääsevät luovempiin ratkaisuihin kuin tietoiseen päättelyyn nojaavat.
– Mitä enemmän intuitiota käytetään, sitä enemmän syntyy uutta. Lopputuloksen lisäksi tiedon rakenne, luonne ja koko olemus riippuvat siitä, lähdetäänkö liikkeelle intuitiolla vai tietoisella päättelyllä.
Raami pitää arvossa myös tehokkaaseen ongelmanratkaisuun tähtäävää insinöörimäisyyttä. Sen ja intuitiivisen ajattelun välillä voi vuorotella. Design-ajattelussa keskitytään Raamin mukaan etsimään oikeaa kysymystä sen sijaan, että haettaisiin nopeaa vastausta.
Mitähän sanottavaa business designerilla on ideoinnista?
Innovaatio vaatii kolme asiaa
Digiliiketoiminnan asiantuntijayritys Solitalla työskentelevä Mikko Väätäinen on titteliltään paitsi business designer, myös president of playground. Leikkikentän presidentti!
Otetaanpa askel taaksepäin.
– Pari vuotta sitten hackathonit olivat iso juttu, kun huomattiin, että lyhyessä ajassa voi saada aikaan mielenkiintoisia lopputuloksia. Niiden jälkeinen trendi ovat sisäiset start-upit, joita kukin yritys nimeää omilla tavoillaan, vaikkapa ”hautomo”, ”kiihdyttämö” tai ”lab”.
Solitalla on nyt leikkikentän vuoro.
– Ei voi tietää, mikä innovaattoreita inspiroi, mutta heillä on uteliaisuutta uusia palveluja ja teknologioita kohtaan. Heille tarjotaan mahdollisuus luoda niistä kokeiluprojekteja leikkikenttä-toiminnan alla.
Mikko Väätäinen.Solita
Väätäinen valmentaa työkseen innovaatio-ohjelmia esimerkiksi Fortumilla ja Fazerilla. Hänen mukaansa uuden luominen vaatii kolme edellytystä. Kolme kaksitavuista sanaa: lupa, tila ja aika.
– Aikaa pitää osata antaa, mutta myös ottaa. Jos sitä on loputtomasti, innovaatiot kuolevat. Alkuvaiheessa uutta ideaa on helppo jäädä hieromaan liian kauan, jolloin se muuttuu kalliiksi ja kannattamattomaksi.
Tila tarkoittaa kirjaimellisesti luovaan työhön sopivia paikkoja. Joskus tyhjä seinä on kaikki mitä tarvitaan, toisinaan innovaatiota kehittävä tiimi tavoittaisi parhaan työskentelyotteen muokattavissa huoneissa. Toisaalta kyse on myös luovan mielentilan saavuttamisesta.
Viimeinen asia, lupa, on Väätäisen mukaan kaikista hankalin hahmottaa. Se on organisaatiossa sekä kulttuurina että jokaisen korvien välissä: onko luovuus ja nykyhetken kyseenalaistaminen sallittu?
Vapautta, ei kahleita
Materiaalivallankumousta tavoittelevien Haimin ja Kyllösen mielestä innovatiivisuus pysyy yllä ennen kaikkea vapauden avulla. Asiantuntijoiden pitää antaa tehdä työnsä omalla tavallaan.
– Meillä käydään vapaata keskustelua kaikkien kesken ja se on rikkaus. Kun eri ihmisten ja osaamisalueiden näkemyksiä tulee esille, saadaan uudenlaisia ajatuksia eteenpäin, Kyllönen sanoo.
Vaikka missio muoviroskan hyvästelemisestä yhdistää yrityksen koko henkilökuntaa, vapaus on Haimin mukaan ainoa asia, joka todella pitää ihmiset motivoituneina.
Idean arvo on melkein negatiivinen. Mikko Väätäinen
Joku työnantaja saattaisi kantaa huolta siitä, jättävätkö idearikkaimmat ja kekseliäimmät työntekijät jonain päivänä laivan ja lähtevät yrittäjiksi. Väätäisen mielestä sitä ei pidä pyrkiä estämään.
– Sen aikaa, kun tällainen hahmo tekee yrityksellesi töitä, siitä kannattaa ottaa irti kaikki mitä saa, eikä se tapahdu kahlitsemalla. On parempi tukea, antaa vauhtia ja nauttia kyydistä.
Ja vaikka luovuutta puhkuvan innovaattorin päästä putkahtelisi harva se päivä nerokkaita bisnesideoita, se ei vielä riitä mihinkään.
Idea ei ole mitään
Innovaation määritelmä täyttyy vasta, kun uutuus on ihmisten saatavilla. Idea puolestaan ei ole käytäntöä nähnytkään.
– Idean arvo on melkein negatiivinen. Ihan kiva, että se on keksitty, mutta ei sillä yksinään ole vielä mitään arvoa, Väätäinen sanoo.
Lennokas idea ehkä parantaa työtyytyväisyyttä tai huvittaa hetken aikaa, mutta liiketoimintaa se ei kehitä. Väätäisen mukaan arvoa syntyy vasta silloin, kun ideaan sitoutuneet ihmiset ovat muuttaneet oivalluksen käsin kosketeltavaksi ja lähtevät testaamaan sitä.
Asta Raami on samoilla linjoilla.
– Vaikka saataisiin mielettömiä ideoita ja visioita, ei päästä kauhean pitkälle, jos niitä ei pystytä jäsentämään, rakentamaan ja tuomaan tähän maailmaan. Kuten kaikessa ajatustoiminnassa, myös ideoiden kehittämisessä ja konkretisoinnissa on tilansa sekä intuitiolle että päättelylle.
Ison joukon pitää ostaa uutta keksintöä, jotta tulee selväksi, että sille on tarvetta. Idean kannattavuus ei ole varmaa vielä silloinkaan. Voi olla, että keksintö myy kuin häkä, mutta tulee silti liian kalliiksi.
– On mietittävä bisnesmallia, mikä kannattaa, ja mikä sovellus lyö ensimmäiseksi läpi. Liian hidas markkinoille eteneminen on yksi isoimpia riskejä. Innovaatio pitää pystyä oikeasti kaupallistamaan, Suvi Haimi sanoo.
Sillä tiellä Sulapac on nyt. Kyllösen ja Haimin tavoitteena on tehdä uusiutuvalla pakkausmateriaalillaan maailmanlaajuinen läpimurto vuonna 2020. Silloin heidän keksintönsä pääsee todella kilpailemaan muovin kanssa.
Turkin sisäministeriö sanoo aloittavansa oikeustoimet satoja sosiaalisen median sivustoja vastaan. Sisäministeriö epäilee, että sosiaalinen media on pahentanut Turkin valuuttamarkkinoiden pudotusta.
Myös Istanbulin yleinen syyttäjä sekä Turkin pääomamarkkinoita valvova viranomainen ovat ilmoittaneet aloittavansa tutkimukset selvittääkseen, mitkä tahot "uhkaavat taloudellista vakautta" ja "levittävät valheita ja väärää tai harhaanjohtavaa informaatiota tai uutisia".
Turkin liiran arvo on tänään maanantaina sahannut voimakkaasti edestakaisin. Kurssi putosi aluksi nopeasti 0,60 liiraa dollarilta, jolloin dollarista piti maksaa yli seitsemän liiraa. Tämän jälkeen kurssi vahvistui lähes viikonlopun lukemiin, mutta lähti sitten jälleen laskuun.
Uudet taloustoimet käyttöön
Turkin talousministeri Berat Albayrak ilmoitti aamulla viranomaisten käynnistävän välittömästi talousohjelman, joka vahvistaa pankkien maksuvalmiutta.
Säädösmuutosten kautta pankit saavat käyttöönsä noin kuuden miljardin dollarin arvosta omia varantojaan sekä kolmen miljardin dollarin arvosta kultavarantoja, kertoo uutistoimisto Reuters.
Uudistukset lisäävät Reutersin arvion mukaan taloudellista vakautta. Ne eivät kuitenkaan paranna liiran arvoa, koska ne eivät kohdistu pankkien ulkomaantoimintoihin.
Reutersin haastattelema asiantuntija arvioi, että Turkin valuuttakurssihuolet nostavat maan inflaatiota 4-5 prosenttiyksikköä lähikuukausina.
Liiran epävakaus on heijastunut myös eräisiin muihin kehittyvien talouksien valuuttoihin. Esimerkiksi Etelä-Afrikan rand ja Meksikon peso ovat heikentyneet.
Lisäksi euro on heikentynyt, kun taas "turvavaluuttoina" pidettyjen Japanin jenin ja Sveitsin frangin arvot ovat nousseet.
Vihreät ja vasemmistoliitto haluavat pääministeri Juha Sipilältä (kesk.) selvemmän kannanoton ulkoministeri Timo Soinin (sin.) abortinvastaiseen kirjoitteluun.
Soini iloitsi torstaina julkaisemassaan blogikirjoituksessa Argentiinan senaatin päätöksestä hylätä lakiesitys, joka olisi laillistanut abortin.
– On todella valitettavaa, että Suomen ulkoministeri edustaa maailmalla tällaista kantaa, joka on Suomen virallisen kannan vastainen. Tahdomme ja vaadimme pääministeriltä parempia vastauksia ja selkeämpää kannanottoa tähän tilanteeseen. Soini on aika menetetty tapaus, hänen kommenttinsa on jo nähty, vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto sanoo STT:lle.
Pääministeri Sipilä kommentoi Soinin kirjoittelua sunnuntaina sanomalla, että asiasta on käyty keskustelu Soinin kanssa jo touko-kesäkuussa, kun Soini osallistui abortinvastaiseen iltahartauteen virkamatkallaan Kanadassa.
– Jokaisella meillä on oikeus omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiimme, mutta on aina tärkeää, että Suomen kanta on yhdessä sovittu kanta, Sipilä sanoi.
Aallon lisäksi myös STT:n haastattelema vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sanoo, ettei Sipilän kommentti jokaisen oikeudesta omaan mielipiteeseen ole riittävä reaktio.
– Olemme täysin tyytymättömiä niihin vastauksiin, joita Sipilä nyt on antanut. Tämä on nyt toinen kerta melko lyhyen ajan sisällä, kun Soini tieten tahtoen tuo esiin omia avauksiaan aborttioikeuteen liittyen tietäen, että ne ovat ristiriidassa Suomen ulkopolitiikan linjausten kanssa, Andersson sanoo.
Anderssonin mukaan pääministerin toimimattomuus pakottaa opposition toimimaan, kun eduskunta kokoontuu syysistuntokaudelle.
– Uskoisin, että halua puuttua tähän on myös muissa oppositioryhmittymissä. Että voi olla kyse epäluottamuslauseesta tai vastaavasta.
Aalto ja Andersson sanovat, että puolueiden eduskuntaryhmät pohtivat tarpeellisia keinoja kesäkokouksissaan elokuussa.
"Ei hallituksen kanta"
Soinin viimeviikkoinen kirjoitus nostatti kansanedustajien ja ministerien keskuudessa kommenttivyöryn, josta tukea ulkoministerin näkemyksille ei löytynyt.
Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Annika Saarikko (kesk.) sanoi perjantaina STT:lle, että jos hallituksen linja ei tullut vielä kevään keskustelussa riittävän selväksi, niin uusi keskustelu asiasta ei ehkä olisi pahitteeksi. Hän sanoi, ettei voi hyväksyä "vihjailujakaan siitä, että voisimme olla tyytyväisiä Argentiinassa tapahtuneeseen kehitykseen".
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen (kok.) puolestaan tviittasi, ettei Soinin abortinvastainen kanta ole hallituksen kanta. Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo ilmaisi olevansa täysin samaa mieltä Virolaisen kanssa.
Oppositiopuolueet ovat viime päivinä arvostelleet rajusti Soinin uutta aborttikannanottoa. Eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen (sd.) sanoi tuomitsevansa jyrkästi Soinin ulostulon, jota hän kuvaili naisvihamieliseksi.
Keskustan pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri Seppo Kääriäinen ei enää lähde ehdokkaaksi seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Kääriäinen kertoo päätöksestään blogissaan. Hän sanoo siirtyvänsä politiikan tekijästä tarkkailijaksi ja kommentoijaksi.
Kääriäinen, 70, on ollut kansanedustajana yhtäjaksoisesti vuodesta 1987 lähtien. Hän on toiminut kauppa- ja teollisuusministerinä vuosina 1993–1995 ja puolustusministerinä vuosina 2003–2007.
Kääriäinen on toiminut myös muun muassa keskustan puoluesihteerinä vuosina 1980–1990 ja puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 1991–1993. Ensimmäisenä varapuhemiehenä hän toimi vuonna 2003 ja vuosina 2007–2011.
PORVOO Kuvanveistäjä Jarmo Vellosen ateljee on täynnä romua. Siltä ainakin ensin vaikuttaa.
Erään pöydän kulmalla on matala, pahvinen laatikko, jonka etuseinän saa irti. Sen takaa paljastuu pienoismalli metsästä, jonne Suomen tunnetuin aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen teloitettiin Suomussalmen rintamalla vuonna 1941.
Valmiit alumiiniset puunrungot seisovat vielä sikin sokin Vellosen ateljeessa ennen kuin ne kuljetetaan helsinkiläisgallerian kellaritilaan. Rungot ovat osa tekeillä olevaa taideteosta.
Suomen kuuluisin aseistakieltäytyjä oli Vellosen isoäidin isän veljen lapsenlapsi.
Suvussa hänestä ei puhuttu Vellosen kuullen sanaakaan.
Arndt Pekurinen serkkuineenKansan Arkisto
Ei armeijalle
Vuonna 1905 syntynyt Pekurinen kasvoi torpparin suurperheessä Juvalla.
Häntä on kuvattu sosiaalisesti vahvaksi lapseksi, joka tuli toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
1920-luvun alussa Pekurinen lähti veljensä kanssa Kotkaan, sillä vanhemmilla ei ollut varaa lähettää poikaa oppikouluun. Satamasta sai töitä.
Vuonna 1924 edessä oli asepalvelus, mutta Pekurinen jätti kutsunnat väliin.
Hän oli tehnyt päätöksen olla menemättä armeijaan eettisen vakaumuksensa takia. Pekurinen ei hyväksynyt tappamista, eikä halunnut palvella millään tavalla sotalaitosta.
Elämä soljui eteenpäin, kunnes nykyisen suojelupoliisin varhainen edeltäjä, Etsivä keskuspoliisi, kiinnostui Pekurisesta.
Jarmo Vellonen tekee kunniaa Arndt Pekurisen vakaumukselle.Jari Kovalainen / Yle
Poliisit perässä
1920-luvun lopulla Pekurinen oli nostettu Suomen antimilitaristisen liiton puheenjohtajaksi. Hän oli muuttanut työn perässä Helsinkiin ja tutustunut Rauhanliiton puheenjohtajaan Felix Iverseniin, ja myöhemmin Aarne Selinheimoon, joka oli perustanut Rauhanliittoa radikaalimman Antimilitaristisen liiton.
Sen tavoitteena oli asevelvollisuuden lakkauttaminen.
Pekurinen oli innostunut jo nuorena Arvid Järnefeltin ja Leo Tolstoin rauhanaatetta kannattavista teoksista, ja Selinheimosta tuli hänen tärkein aatteellinen tukijansa.
Antimilitaristinen liitto kiinnosti Etsivää keskuspoliisia, ja kiinnostus kasvoi, kun poliisi sai selville, että liiton uusi puheenjohtaja pakoili kutsuntoja.
Loppuvuodesta 1929 poliisi pidätti Pekurisen, joka vietiin väkisin suorittamaan asepalvelustaan Helsingin Santahaminaan. Siellä hän kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä Suomen armeijan kanssa, eikä suostunut pukeutumaan sotilaspukuun.
Armeijassa epäiltiin, että Pekurinen on mielisairas.
– Hän on ollut hyvin määrätietoinen ja rohkea kaveri, kuvanveistäjä Vellonen toteaa.
Suomen antimilitaristisen liiton kokous vuonna 1923.Kansan Arkisto
Tukea ulkomailta
Santahaminassa asepalveluksesta kieltäytynyt Pekurinen ilmoitti aloittavansa nälkälakon. Hän kertoi odottavansa niin kauan, kunnes saisi oikeuden suorittaa aseettoman palveluksen siviilivaatteissa.
Suomen silloinen asevelvollisuuslaki salli siviilipalveluksen vain uskonnollisista syistä, ja silloinkin se piti suorittaa varuskunnassa sotilasasussa.
Sotaoikeus oli eri mieltä Pekurisen kanssa.
Hän sai kolme kuukautta vankeutta niskuroinnista.
Pekurisen tuomio laukaisi kansainvälisen operaation. Antimilitaristisen liiton perustaja Selinheimo alkoi kampanjoida Pekurisen puolesta, ja pian nimekäs, kansainvälinen ryhmä alkoi painostaa silloista puolustusministeriä Juho Niukkasta Pekurisen vapauttamiseksi.
Ministerin kimpussa olivat muun muassa fyysikko Albert Einstein, ranskalainen vasemmistokirjailija Henri Barbusse, englantilaiskirjailija H.G. Wells sekä Britannian parlamentin jäseniä.
Hankkeen seurauksena syntyi Lex Pekurisen nimellä tunnettu lakimuutos, jonka mukaan siviilipalveluksen saattoi suorittaa myös eettisistä syistä armeijan ulkopuolella.
Laki hyväksyttiin yksimielisesti eduskunnassa keväällä 1931.
Sitä ennen Pekurisen ensimmäistä tuomiota jatkettiin kaksi kertaa, ja hän ehti istua vankilassa yli kaksi vuotta.
Kuvanveistäjä Vellonen uskoo, että ulkomailta Pekuriselle tullut tuki oli liikaa Suomen armeijalle, ja vaino jatkui. Pekurinen joutui lisäksi Lapuan liikkeen pahoinpitelemäksi.
Jarmo Vellosen audiovisuaalisen installaation näyttämönä on alumiininen metsä.Jari Kovalainen / Yle
Laukaus metsässä
Vellonen seisoo metallisten puunrunkojen keskellä ateljeessaan Porvoossa.
Arndt Pekurinen teloitettiin metsään jatkosodassa.
Talvisodan sytyttyä hänet määrättiin yli kahdeksi vuodeksi vankilaan, sillä aseistakieltäytyjät vapautettiin lain mukaan asepalveluksesta vain rauhan aikana.
Marraskuussa 1941 hänet passitettiin eturintamalle. Siirto oli rangaistus vuosia jatkuneesta valtiovallan uhmaamisesta, mutta Pekurinen kieltäytyi yhä aseista.
Vasta kolmas sotilas suostui teloittamaan hänet sen jälkeen, kun upseeri oli antanut siihen käskyn.
Pekurista koskevista kirjoituksista käy ilmi, että hän tiesi, mihin siirto eturintamalle johtaa.
Ylen Elävässä Arkistossa Pekurisen leski puolestaan kertoo, miten hänelle valehdeltiin miehen kaatuneen sodassa.
Pekurinen haudattiin teloituspaikalle.
Kuvanveistäjä Jarmo Vellosen kunnianosoitus Pekuriselle ja hänen vakaumukselleen tulee esille Laterna Magica -galleriaan Helsingissä.
Kun ilmasto lämpenee, Suomessa maatalouden kasvukausi pitenee ja metsien kasvu nopeutuu. Voiko ilmastonmuutoksesta olla siis hyötyä Suomelle?
Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri Petteri Taalas kertoo, että hyöty jää haittojen jalkoihin.
– Jos Suomi olisi erillinen saareke maailmasta, me voisimme olla ilmastonmuutoksen voittajia. Meillä maa- ja metsätalous keskimäärin hyötyvät tästä muutoksesta. Tosin tänä ja viime vuonna maatalous on ollut vaikeuksissa äärisäiden vuoksi, viime vuonna sateiden ja nyt kuivuuden takia, Taalas sanoi Yle Radio 1:n Ykkösaamu-ohjelmassa maanantaina.
Ilmastonmuutoksen myötä koko maapallon ravinnontuotantokyvyn ennustetaan heikkenevän. Se ja lisääntyvät sään ääri-ilmiöt kurittavat erityisesti maatalouteen pohjautuvia Afrikan maita ja muistakin kriiseistä kärsiviä valtioita, jollaisia ovat tällä hetkellä esimerkiksi Afganistan ja Jemen. Nälkää ja levottomuuksia pakenevat pakolaiset voivat tuoda Eurooppaan sellaisia pakolaismääriä, joihin verrattuna viime vuosien määrät ovat pieniä, Taalas sano.
Myös maailmantalous on mullistuksessa.
– Maailman talousfoorumi arvioi tammikuussa, että suurin riski maailmantaloudelle ovat luonnonkatastrofit ja epäonnistuminen ilmastonmuutoksen torjunnassa. Heijastukset säteilevät Suomeen, ja tätä kautta Suomikaan ei ole ilmastonmuutoksen voittaja, Taalas kertoi.
"Päästöt pitäisi lopettaa nyt"
Vuodesta 2016 Taalas on työskennellyt Genevessä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) erityisjärjestön WMO:n pääsihteerinä. Samalla hän viettää virkavapaata Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan tehtävästä.
Asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, tulisiko metsiä hyödyntää mieluummin uusiutuvan energian lähteenä vai hiilinieluina.Lucas Holm / Yle
Taalaksen mukaan EU ja Suomi kuuluvat edelläkävijöihin ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Se ei silti tarkoita, että suomalaiset voisivat levätä laakereillaan. Taalaksen mukaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoite siitä, että maapallon lämpötilan nousu pysyisi alle 2 asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan, ei todennäköisesti toteudu.
– [Hallitustenvälinen ilmastopaneeli] IPCC julkaisee kohtapuoliin puolentoista asteen raporttinsa, jossa kerrotaan, että päästöt pitäisi lopettaa suurin piirtein nyt, jos tähän puoleentoista asteeseen haluttaisiin päästä. Se on käytännössä varsin epärealistinen tavoite. Kahden asteen rajankin me saavutamme varsin pian. Jos emme tee mitään ja käytämme kaikki maailman fossiiliset luonnonvarat, niin saavutamme 8 asteen lämpenemisen, joka kestää kymmeniä tuhansia vuosia ja johtaa pahimmillaan meriveden pinnan nousuun jopa 50 metrillä, Taalas sanoi.
– Parasta olisi tietysti lopettaa lämpeneminen nykytilanteeseen eli 1,1 asteeseen. Kaksi astetta olisi siedettävä ja kolme astetta realistinen tilanne. Sekin tarkoittaisi jo merkittävää määrää taloustappioita ja maailman maatalouden tuotantokyvyn heikkenemistä.
Taalas näkee ydinvoiman käytön lisäämisen yhtenä keinona päästöjen vähentämiseen, vaikka myöntää energiamuodossa olevan myös riskejä.
Olkiluodon ydinvoimala rakennusvaiheessaan.TVO
Suomen metsissä taas on mahdollisuus bioenergian tuottamiseen, mutta toisaalta kasvavat metsät toimivat hiilinieluina, jotka sitovat hiilidioksidia itseensä. Asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, kumpaa Suomen kannattaisi suosia, hakkuita vai hiilinielujen kasvattamista.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus päätti keväällä, että kivihiiltä ei saa enää käyttää energiaksi Suomessa vuoden 2029 toukokuusta lähtien.
Toiveissa ilmastoystävällisiä kulutustrendejä
Vaikka mittakaavat ovat suuret, yksittäisen ihmisen teoilla on väliä.
– Teemme merkittäviä valintoja siitä, miten lämmitämme taloja, miten liikumme ja mitä syömme. Kasvispohjaisella ruokavaliolla voisimme torjua ilmastonmuutosta. Suomessa meillä on kalaa ja riistaa, jota voimme käyttää proteiinin lähteenä.
Kuluttajat voivat myös luoda trendejä.
– Viimeisen 20 vuoden aikana ihmiset ovat alkaneet olla entistä terveystietoisempia, ja tuotteisiin on tullut merkintöjä kalori- ja ravintopitoisuuksista. Uskon, että tulevaisuudessa näemme tuotteita, joissa kerrotaan, millaisella hiilijalanjäljellä ne on tuotettu, ja että kuluttajat haluavat valita ympäristöystävällisempiä tuotteita, Taalas kertoi.
Pitkä kuuma kesä antoi monelle kouluun palaavalle nuorelle ajattelemisen aihetta. Helsinkiläiset lukion tokaluokkalaiset Jenni Jämsä ja Mairi Liukko kertovat, että he keskustelevat ilmastonmuutoksesta kavereiden kesken melko usein.
– Ruokailussa saatamme puhua ja varsinkin jos tunneilla on puhuttu asiasta tai se on ollut esillä uutisissa, Jämsä sanoo.
– Nämä helleaallothan voivat olla ihan sattumaakin, mutta kyllä me ehkä huonompaan suuntaan olemme menossa, Liukko arvelee.
Uusimman, vielä julkaisemattoman, nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kun asiaa viimeksi kysyttiin vuonna 2008, melko tai erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta oli noin 40 prosenttia nuorista. Tänä vuonna luku on noussut liki 70 prosenttiin.
Yle Uutisgrafiikka
Tytöt ovat selvästi enemmän huolissaan kuin pojat, mutta eniten merkitystä on koulutuksella: mitä korkeampi koulutus, sitä vakavammin asiaan suhtaudutaan.
Nuoret vaikuttavat ostoksillaan
Vuoden 2018 nuorisobarometrin ennakkotiedoista käy ilmi lisäksi, että nuoret pyrkivät yhä enemmän vaikuttamaan asioihin ostopäätösten kautta. Myös nuorten usko siihen, että ostopäätöksillä voi vaikuttaa, on kasvanut.
Jämsä ja Liukkokin ovat muuttaneet kulutustottumuksiaan.
– Kaupassa voin jättää muovipussin ostamatta ja ruokaillessa syön mieluummin kasviksia tai kanaa naudanlihan sijaan, Jämsä kertoo.
– Mä tykkään ostaa käytettyjä vaatteita ja ommella niistä uusia juttuja, ja mä oon kasvissyöjä, Liukko jatkaa omista valinnoistaan.
Ilmastonmuutos mietityttää Jenni Jämsää ja Mairi Liukkoa.Yle / Jouni Immonen
Kasvissyönti on barometrienkin valossa hieman lisääntynyt nuorten keskuudessa.
Kulutustutkija ja Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilska kertoo, että yhä harvempi nuori ajaa esimerkiksi ajokortin ja yhä useampi suosii kävelyä, pyöräilyä tai joukkoliikennettä. Monet nuoret myös välttävät lentämistä.
Nuoret ovat edelleen kuitenkin hyvin jakautuneita. Wilskan mukaan nuorten keskuudesta löytyvät kaikista huolestuneimmat ja radikaaleimmat, mutta toisaalta myös ne, jotka kaikista vähiten välittävät ympäristöasioista.
– Todella isot elämäntapamuutokset ovat aika marginaalisia. Valtaosa nuorista on huolissaan ja nuoret ovat paljon tietoisempia kuin aiemmat sukupolvet tuossa iässä, mutta käytännössä usein arki ja ennen kaikkea rahan vähyys pakottavat epäekologisempaan elämäntapaan, kuin nuoret ihanteissaan haluaisivat, Wilska sanoo.
Tämän allekirjoittaa myös Mairi Liukko.
– Saatan ostaa vaatteita just jostain perus H&M:ltäkin, koska ne sellaiset eettiset ja kestävän kehityksen merkit voivat olla tosi kalliita ja mulla ei opiskelijana ole niihin varaa.
Ekologisuus nuorten arkeen muodikkuuden myötä
Toisaalta ekologisen elämäntavan valitseminen on tarjonnan kasvaessa aiempaa helpompaa ja siitä on tullut myös trendikästä.
– Aiemmin tällainen tietoinen vihreä kuluttaminen oli pienen, vähän tällaisen viherpiipertäjä-joukon juttu. Mutta nythän kestävästä kuluttamisesta on tullut jopa elitististä ja muodikasta ja sehän tietysti houkuttelee mukaan laajempia porukoita, Wilska toteaa.
Ekologisemmat valinnat ovat monelle nuorelle myös imagokysymys.
Kulutustutkija, sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta.Yle / Mikko Ahmajärvi
– Nuori saattaa ostaa ekologisia brändejä niiden brändistatuksen takia, ei niinkään sen ympäristöhuolen takia, vaan edustakseen tällaista tiettyä, nykyään jo huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin ihannoitua, elämäntapaa.
Maailmalla järeämmät keinot käytössä
Nuorisobarometrin ennakkotiedoista selviää, että ostopäätösten lisäksi nuorten luottamus esimerkiksi nettikeskustelujen ja mielenosoitusten vaikuttavuuteen on kasvussa.
Aktiivisimmat nuoret liittyvät järjestöihin ja pyrkivät vaikuttamaan politiikkaan. Tiedostavammatkin nuoret jakautuvat ikään kuin kahtia, sanoo Tampereen yliopiston tutkijatohtori Heta Heiskanen.
– On se ryhmä, joka miettii asioita oman elämän toiminnan kautta, kuten kuluttamisen ja ruokavalion kautta. Ja sitten on se aktiivinen kärki, joka pyrkii vaikuttamaan järjestöjen ja vastaavien kautta hyvinkin paljon politiikkaan.
Tampereen yliopiston tutkijatohtori Heta Heiskanen.Yle / Mikko Ahmajärvi
Heiskanen on mukana ALL-YOUTH -hankkeessa, joka tutkii 16–25-vuotiaiden nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen kykyjä ja esteitä sekä nuorten käsityksiä kestävästä kehityksestä, kasvusta ja hyvinvoinnista.
Heiskanen kertoo, että erityisesti maailmalla nuoret ovat ottaneet järeämpiäkin keinoja käyttöön vaikuttaakseen ilmastonmuutokseen. Yli 20 maassa on tällä hetkellä vireillä nuorten suosimia ilmastokanteita.
– Viime aikojen kehitystä ovat tällaiset aika näyttävät kampanjat ja ilmastomarssit, joita on ollut etenkin USA:ssa. Myös nuorten tekemät oikeuskanteet ovat lisääntyneet. Ilmastokanteita on esimerkiksi USA:ssa useita satoja ja niistä näyttävimpiä ovat juuri nuorten tekemät kanteet.
Liukko ja Jämsä kokevat, että isoihin asioihin vaikuttaminen nuorena voi olla melko haastavaa. Tiedon levittäminen ja vapaaehtoistyö voisivat olla tyttöjen mielestä hyvä tapa yrittää vaikuttaa. Joka tapauksessa jotain olisi hyvä ihan kaikkien tehdä.
– Yhtä lailla se on mun ja mun vanhempien ja ihan kaikkien tehtävä pitää huolta ympäristöstä, Jämsä muistuttaa.
Kuollutta poikastaan poikkeuksellisen pitkään surrut miekkavalas on palannut takaisin parvensa luo Kanadalle kuuluvan Vancouverinsaaren edustalla Tyynellä valtamerellä.
Valasemo kuljetti kuollutta poikasta mukanaan yli kaksi viikkoa ja sai osakseen paljon mediahuomiota. Tutkijoiden mukaan valas on nyt luopunut poikasesta ja palannut parven muiden jäsenten seuraan.
Viikonloppuna valas jahtasi lohia "tarmokkaasti", kertoo alueen valaita seuraava Center for Whale Research.
Valasemo työnsi kuollutta poikasta edellään eikä antanut sen vajota meren pohjaan.Michael Weiss / AFP
Poikanen kulki mukana 1 600 kilometriä
Tutkijoiden J35:ksi nimeämän valaan poikanen kuoli pian syntymän jälkeen heinäkuun lopussa. Emo kuljetti poikasta päänsä päällä ja työnsi sitä pintaa kohti ainakin 17 päivän ajan, noin 1 600 kilometrin matkan.
Lopulta se ilmeisesti kuitenkin antoi poikasen vajota meren pohjaan.
Kuolleen poikasen mukana kuljettaminen on miekkavalaille tyypillistä. Tällä kertaa se tutkijoiden mukaan kuitenkin kesti ennätyksellisen pitkään.
Tutkijat uskovat, että kyse on nimenomaan suremisesta. Miekkavalaiden aivot ovat suuret ja kehittyneet myös niillä alueilla, joita käytetään tunteiden käsittelyyn.
Emon ja poikasen välinen side on miekkavalailla voimakas. Naaraat kantavat poikasia lähes puolitoista vuotta ja imettävät niitä yli vuoden.
Poikasia ei ole jäänyt henkiin kolmeen vuoteen
Valasemon suru on kiinnittänyt huomiota Vancouverin ja Seattlen kaupunkien edustalla elävien miekkavalaiden tulevaisuuteen.
Salishin mereksi kutsutun merialueen 75 miekkavalaan yhteisössä ei ole kolmeen vuoteen jäänyt henkiin yhtään poikasta. Tutkijoiden laskujen mukaan 20 viime vuoden aikana on syntynyt 40 valasta ja 72 on kuollut.
Suurimpana syynä kannan pienenemiseen pidetään ruokapulaa. Miekkavalailla on yleensä laajempi ruokavalio, mutta tämä yhteisö syö lähes pelkästään lohta.
Villilohia kuitenkin on alueella aiempaa vähemmän ylikalastuksen, jokien patoamisen ja saasteiden takia. Valaiden lohenpyyntiä haittaavat myös laivaliikenteen kaikuluotaimet ja aluksista tuleva melu.
Tutkijat pelkäävät alueen miekkavalaskannan häviävän. He kehottavat sekä Yhdysvaltoja että Kanadaa ryhtymään pikaisiin toimiin villilohikantojen elvyttämiseksi.
Syöpätauteihin erikoistuva lääkäri Jorma Sormunen kävi väitöskirjaansa varten läpi tiedot yli 30 000 suomalaisesta vuonna 1958 syntyneestä miehestä ja yli 2 000 suomalaisesta huippu-urheilijasta.
Lisäksi Sormusella oli apuna suuri, usean miljoonan henkilön materiaali työperäistä syöpää tutkineesta aineistosta.
Väitöskirjan tulos on selvä: Liikunta ja fyysisesti rankka työ suojaavat useilta syöviltä. Suojavaikutus oli Sormusen väitöskirjan mukaan enimmillään jopa 40–60 prosenttia.
Sormusen väitöskirja tarkastetaan Tampereen ylipistossa 24. elokuuta.
– Huippu-urheilijoilla oli etenkin keuhkosyöpää mutta lähes kaikkia syöpiä melanoomaa lukuun ottamatta vähemmän kuin muilla, Sormunen sanoo.
Huippu-urheilijoilla oli 11 prosenttia vähemmän riski saada syöpä kuin muulla väestöllä.
– Keskimatkanjuoksijoilla oli liki puolet alhaisempi syöpäilmaantuvuus verrattuna muuhun väestöön. Hyvin matala syöpäriski todettiin myös pitkänmatkanjuoksijoilla (43prosenttia alhaisempi), ja hyppääjillä (40 prosenttia alhaisempi). Keuhkosyöpää huippu-urheilijoilla oli 60 prosenttia vähemmän kuin muulla väestöllä. Alhaisempi riski voi johtua terveistä elämäntavoista, erityisesti huippu-urheilijoiden vähäisemmästä tupakoinnista sekä hyvästä fyysisestä kunnosta, Sormunen sanoo.
Myös työn fyysinen rasitus suojaa
Vuonna 1958 syntyneiden miesten osalta kerättiin tietoja heidän varusmiespalvelunsa ajalta. Tämän jälkeen tutkittiin, onko heille tullut syöpää vuoteen 2014 mennessä.
– Hyvässä tai erinomaisessa kunnossa varusmiespalveluksen aikana olleilla miehillä oli selvästi alentunut riski sairastua syöpään myöhemmällä iällä, riskin alenema oli 18 prosenttia, Sormunen sanoo.
Kahdessa pohjoismaisessa tutkimuksessa tutkittiin lisäksi yhteyttä työn fyysisen rasittavuuden ja paksu- ja peräsuolen sekä eturauhassyövän ilmaantuvuuden välillä.
Erityisen suuri suojavaikutus oli laskevan paksunsuolen alueella esiintyvissä syövissä.
– Miehillä, jotka kuuluivat työn rasittavuudessa ylimpään kymmenykseen, todettiin laskevan paksunsuolen alueella liki 40 prosenttia vähemmän syöpiä kuin verrokkiryhmällä.
Ei selitä yksittäisen ihmisen sairastumista
Rankka työ suojasi väitöskirjan mukaan paksu- ja peräsuolen syöviltä verrattuna ryhmään, jolla ei ollut työssä merkittävää koettua fyysistä rasitusta. Naisten osalta todettu suojavaikutus oli pienempi. Fyysisesti rankkaa työtä tekevillä naisilla oli suolistosyöpiä 13 prosenttia vähemmän, kun miehillä syöpiä oli 26 prosenttia vähemmän.
Miehillä, joilla oli työhön kuuluvaa fyysistä rasitusta, oli merkitsevästi pienempi riski sairastua myös eturauhassyöpään kuin miehillä, joilla rasitusta ei ollut työssä ollenkaan.
Jorma Sormunen muistuttaa, että tulokset näkyvät väestötasolla. Yksittäisen ihmisen sairastumisen syytä ei voi sanoa. Myös urheilijat voivat sairastua.
– Yksittäisen ihmisen kohdalla on mahdoton sanoa, miten liikunta vaikuttaa syövän syntymiseen.
Sormunen sanoo, että liikunta voi auttaa myös sairastumisen jälkeen. Hänen mukaansa syöpähoidot voivat tehota paremmin, jos pystyy harrastamaan liikuntaa.
Muokkaus 15.36 lisätty, että aineisto on usean sadan miljoonan, eikä sadan miljoonan.
Turkin valuutan, liiran heikkeneminen on jatkunut jälleen valuuttamarkkinoiden avauduttua viikonlopun jälkeen.
Dollaria vastaan liiran arvo putosi heti aamulla yli kuusi prosenttia. Viikonloppuna dollarista piti maksaa noin 6,80 liiraa, mutta aamulla hinta nousi enimmillään jo 7,24:ään liiraan.
Myöhemmin liiran arvo nousi hieman. Nousuun vaikutti todennäköisesti Turkin talousministerin Berat Albayrakin ilmoitus käynnistää valuutan arvoa tukeva "toimintasuunnitelma".
Albayrak ei kertonut suunnitelman yksityiskohtia. Turkin pankkien valuuttakauppaa on rajoitettu.
Liiran arvon lasku on jatkunut jo vuosia, mutta se jyrkkeni rajusti viime viikolla, kun välirikko Yhdysvaltain kanssa paheni. Tänään maanantaina astui voimaan Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin määräys nostaa Turkkiin kohdistuvat metallien tuontitullit kaksinkertaisiksi.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan syytti ulkomaita Turkkiin kohdistuvasta "salakähmäisestä juonesta".
– Operaation tarkoitus on saada Turkki antautumaan kaikilla aloilla taloudesta politiikkaan, Erdogan sanoi.
Hänen mukaansa Turkki ei aio tehdä myönnytyksiä. Erdogan väläytti, että maa alkaa etsiä liittolaisia muilta suunnilta. Tämä voisi viitata siihen, että Turkki harkitsee eroavansa sotilasliitto Natosta.
Tunnesyöminen on tunteisiin syömistä. Keskeisintä syömisessä on tunteiden säätely eikä niinkään oikea nälkä ja sen helpottaminen.
Näin arvioi syömishäriöihin erikoistunut psykologi Katarina Meskanen Aamu-tv:n haastattelussa. Meskanen on kirjottanut aiheesta pian julkaistavan kirjan.
Tunnesyöminen voi olla laatuaikaa itsensä kanssa mutta Meskasen mukaan pahimmillaan se on yksinäistä ähkyyn asti mättämistä illalla sohvalla kovan päivän jälkeen.
Meskanen sanoo, että tunnesyöminen ei ole kenellekään vieras asia.
– Jokainen meistä ihan varmasti tunnesyö joskus ja ihan varmasti jokainen muistaa omasta elämästään sellaisen hetken, jolloin on syönyt johonkin muuhun tarpeeseen kuin fyysiseen nälkään.
Meskasen mukaan yleinen ilmiö on kuitenkin alitunnistettu eikä siitä välttämättä puhuta, koska tunnesyöminen voi olla häpeään verhottu ongelma.
Syyllisyys varoitusmerkki
Tunnesyöminen voi laueta silloin, kun ihmisellä ei ole muita keinoja hallita omaa pahaa oloaan. Hankala olo, ahdistus, pettymys, suru, syyllisyys ja stressi voivat johtaa tunnesyömiseen.
Useimmiten ihminen tunnesyö herkkuja, joita kieltää itseltään. Ruoka voi olla keino tampata vaikeita tunteita maan rakoon.
Meskasen mukaan tyypillinen asiakasryhmä tällä hetkellä on pienten lasten äidit ja työpaikan urheat uurastajat, joilla on saattanut lounastauko töissä jäädä välistä. Tunnesyömisen voi ajatella olevan ongelma siinä vaiheessa, kun se alkaa olla toistuvaa.
– Jos itse pohtii, että onko tässä jotain ongelmaa, niin silloin tyypillisesti on jo ongelma. Silloin kannattaa hakea apua. Jos syömiseen liittyy syyllisyyttä tai häpeää, ne ovat mulle isoja varoitusmerkkejä, että nyt ei olla terveellä pohjalla syömisen kanssa.
Tunnesyömiseen liittyy psykologin mukaan usein ylipaino. Tyypillisesti painoa yritetään hallinnoida laihdutuskuureilla. Meskasen mukaan itsekuriin perustuva laihduttaminen aiheuttaa monesti jojoilua painon kanssa.
"Lopeta laihduttaminen"
Meskasen mukaan on tärkeää tunnistaa ongelma ja lopettaa laihduttaminen. Ongelmaan on olemassa ratkaisukeinoja.
– Pyrkimys lempeään hyväksyvyyteen itseä kohtaan, armollista joustavuutta, sallivuutta itseään kohtaan, että uskaltautuisi tutkimaan tunteitaan. Vähän sillä tavalla uteliaasti suhtautumaan niihin omiin hakaliin tunteisiinsa ja jopa ihan antaa niiden tunteiden tulla. Ei aina tarvi suinpäin rynnätä syömään niitä tunteita, vaan voi vähän aikaa istua sen tunteen kanssa ja katsella sitä silmästä silmään ja ikään kuin kuunnella, mitä se tunne haluaa viestiä.
Ylisyömisestä irtaantuminen siis vaatii omien tunteidensa kohtaamisen. Esimerkiksi surun tunne on sellainen, joka käperryttää ihmisen sisäänpäin.
– Jos tuntee surua, niin sen sijaan, että yrittää tampata sen alas ja syö sen pois, niin mieluummin pysähtyy sen äärelle. Suru vaatii suremista. Tai vaikka viha, joka nousee tyypillisesti siitä, että omia oikeuksia poljetaan. Sen sijaan, että syö vihan pois, niin voisi pohtia keinoja, joilla voisi rakentavasti ilmaista mielipahaa.
Meskasen mukaan ensin täytyy tasapainottaa syömisen kaaos mutta mielen työpöydällä täytyy olla tilaa tunteiden käsittelyyn. Asiaa voi työstää ja kannattaakin työstää myös itse ilman ammattiapua.
– Tietenkin, jos tuntuu että omat tunteet on liian hankalia kohdattaviksi, niin herkästi kannattaa hakea ammattiapua.
Ylen aamu-tv:ssä keskusteltiin maanantaiaamuna propagandasta, kun paikalla olivat propagandan historiaa tutkineet tietokirjailijat, Silja Pitkänen ja Ville-Juhani Sutinen.
Heidän mukaansa propagandaa voi olla joskus hankala tunnistaa. Erityisesti positiivisena pidettyjä asioita tai henkilöitä on vaikeampi nähdä propagandaksi. Sutisen mukaan hyviä esimerkkejä taitavista positiivisista propagandisteista ovat Jeesus ja Gandhi.
– Miettimättä sitä, onko Jeesus kuinka vahvasti historiallinen henkilö, niin äärimmäisen loistava propagandakampanja oli: pari tuhatta vuotta sitten sählättiin, ja nyt on edelleen valtavat, massiiviset systeemit käynnissä. Aika hyvin meni, Sutinen sanoo.
Nykyajan propagandasta hyvä esimerkki on Pitkäsen mukaan myös mainonta.
– Se on viestintää, minkä pariin ei itse hakeudu, mutta jostakin sitä tuutataan. Mainoksessa saatetaan jättää jotakin mainitsematta tai muokata tutkimustuloksia itselleen edullisiksi, hän kertoo.
Sutisen mukaan klassisesta propagandan esimerkistä eli natsiajasta ei ole päästy kauaksi, vaan samanlaisia propagandan keinoja käytetään edelleen. Natsiaikana näkyvät ideologiset symboliset olivat hakaristejä, nykyään urheilukisojen mainokset näyttelevät samaa roolia.
– Ei tarvitse kuin katsoa, kuinka paljon mainoksia urheilutapahtumien laitamilla on: jos urheilufirman logon korvaa hakaristillä mielessään, näkee yhtäkkiä, miten täynnä meidän mediaympäristö on propagandaa. Yhtä totunnaista ne hakaristit sekä sirpit ja vasarat olivat sinä aikana, kun niitä käytettiin, Sutinen sanoo.
Urheilukisojen selostuskin on omanlaistaan propagandaa
Sutisen ja Pitkäsen mukaan propagandan voi määritellä viestinnäksi, jolla pyritään vaikuttamaan erittäin voimakkaasti vastaanottajaan, ja yleensä viesti kohdistetaan massoihin.
Nykyajan Facebook ja antiikin kivitaulut muistuttavat Sutisen mukaan yllättävän paljon toisiaan. Häntä hämmensi aihetta tutkiessa se, miten vähän propaganda ja tietyt manipulaation tavat ovat aikojen saatossa muuttuneet.
– 30-luvulla propaganda oli räikeää. Nykyaikana hyvin räikeäkään propaganda ei valitettavasti ole tuntematonta, Sutinen sanoo.
Propagandaa on kolmenlaista: valkoista, mustaa ja harmaata. Musta propaganda on kaikkein propagandistisinta.
– Kuten Goebbels sanoi, että ympyrä on neliö, Pitkänen luonnehtii.
Valkoinen taas on mietoa ja lievää, harmaa menee niiden välille. Sutisen mukaan valkoinen propaganda on sitä, mitä ei välttämättä edes tunnisteta propagandaksi. Usein yhtenä esimerkkinä on pidetty hänen mukaansa urheilukisojen selostamista.
– Usein urheiluselostajat ovat hyvin voimakkaasti oman maan puolella ja se hyväksytään. Monet eivät ajattele selostuksia välttämättä propagandana, mutta siihen sisältyy samanlaisia propagandistisen vaikuttamisen tapoja, kuin mitä poliitikot käyttävät, hän perustelee.
Näitä keinoja ovat vastustajan mustamaalaus tai vähättely, toisaalta myös vastustajan kehuminen.
Terveysvalistus ja historiankirjoitus sisältävät usein propagandistisia piirteitä
Pitkänen nostaa toiseksi esimerkiksi valkoisesta propagandasta terveysvalistuksen.
– Terveyskampanjalla on hyvät tarkoitusperät, mutta sitä voi pitää tietynlaisena mietona propagandana. Hyvissäkin asioissa voi nähdä propagandistisia piirteitä, Pitkänen selittää.
Samoin koulukirjoista sekä historiankirjoituksista voi löytää piilotettuja viestejä ja propagandistisia näkökulmia.
– Historiankirjoituksissa on usein mieto nationalistinen sävy, kansallisuutta ja kansaa korostavat viesti. Sitäkin voi pitää mietona propagandana, Pitkänen sanoo.
Harmaa propaganda jää ilmiselvän ja hankalasti tunnistettavan propagandan väliin. Sitä kohdataan useimmiten, koska se huomataan, mutta oivia esimerkkejä tästä ei löydy.
Iloinen ja äänekäs hoitaja astuu huoneeseen ovet paukkuen. Kysyy kuinkas täällä voidaan. Taina Löytökorpi puree hampaita yhteen ja pakottaa itsensä olemaan vastaamatta: Mitäs tänne, kuolemaa tässä tehdään! Käsillä ovat Tainan leukemiaa sairastavan 16-vuotiaan tyttären viimeiset elinpäivät ja hoitajan käytös saa äidin raivon partaalle.
Äiti ja tytär ovat eläneet jo puolitoista vuotta sairaalaelämää, joka uuvuttaa vahvimmankin. Jatkuva taustamelu hermostuttaa. Aina jossain joku laite piippaa tai joku puhkeaa naapurihuoneessa itkuun. Öisin Taina Löytökorpi heräilee retkisängyllään äänekkäimpien hoitajien puheeseen.
– Kuolevia hoitavien tulisi osata kulkea silkkitossuin. Tilannetajua vaaditaan, sillä koskaan potilaan huoneeseen tullessa ei voi tietää mitä siellä on aiemmin tapahtunut. Onko lapsi itkenyt koko päivän, äiti romahtanut tai toivo kaikonnut, Taina Löytökorpi toteaa.
Taina Löytökorven tyttären kuva hänen viimeiseltä keväältään.Taina Löytökorpi
Tarina saa luokallisen sairaanhoitajia hiljaiseksi ja pyyhkimään silmiään. Ulvilalainen Taina Löytökorpi on saapunut kertomaan syöpähoidon erikoistumisopintoja suorittaville ammattilaisille kokemuksiaan hyvästä, ja siitä vähemmän tahdikkaasta hoidosta. Tarvetta opille on, sillä jo joka kolmas suomalainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa syöpään.
Epämiellyttävää voidaan peittää ilolla
Meluavaa ja yli-iloista hoitajaa on helppo paheksua, mutta myös ymmärtää. Vastaava sairaanhoitaja Lilli Marila toteaa, että hän tunnisti tarinasta piirteitä itsestään uransa alkuajoilta.
– Epämukavia tilanteita tuli vastavalmistuneena peiteltyä välillä yli-iloisella käytöksellä ja ylireagoimalla vaikeisiin tilanteisiin. Nyt kokemuksen kartuttua tilanteisiin osaa suhtautua rauhallisemmin.
Lilli Marilan mielestä kuolevien hoidossa on tärkeintä empaattisuus. On omattava tuntosarvet, joilla hoitaja aistii koko ajan potilaan ja omaisen tuntoja sekä toiveita.
Nuoren ihmisen poismeno kosketti selvästi hoitajia ja lääkäreitä. Se antoi vahvan tunteen siitä, etten jäänyt suruni kanssa yksin. Taina Löytökorpi
Taina Löytökorpi uskoo olleensa hoitajien näkökulmasta hankalasti lähestyttävä omainen. Tyttären sairastuttua leukemiaan hän sulkeutui kuin simpukka. Hän halusi olla mahdollisimman vaivaton ja koki, että moni muu tarvitsi hoitajien apua enemmän. Hän sentään seisoi omilla jaloillaan.
– Sairaanhoitajat auttoivat minua ymmärtämään, ettei se saa mennä niin, että omaisista se, joka pitää eniten meteliä saa myös eniten apua.
Apua kuolemansairaiden lasten omaiset tarvitsevat. Taina Löytökorpi kertoo, että syöpäsairaiden lasten osastolla moni vanhemmista elää vahvojen kipu-, uni- ja mielialalääkkeiden voimin. Vanhemman on jaksettava keinolla millä hyvänsä tukea sairasta lastaan.
Saako hoitajakin itkeä?
Nuori hoitaja itkee estoitta vainajan vierellä. Taina Löytökorven tytär on juuri menehtynyt ja äiti hämmentyy hoitajan itkusta. Hän havahtuu tajuamaan miten inhimillistä hoitotyö on.
– Nuoren ihmisen poismeno kosketti selvästi hoitajia ja lääkäreitä. Se antoi vahvan tunteen siitä, etten jäänyt suruni kanssa yksin.
Potilaan kuolema herkistää edelleen, mutta ei saa enää sairaanhoitaja Lilli Marilaa pois tolaltaan. Ensimmäinen potilaan kuolema on jäänyt mieleen, sillä kurkkusyöpää sairastaneen iäkkään naisen poismeno ei ollut kaunis, vaan yllättävän raju. Marila on edelleen kiitollinen, että samaan yövuoroon työpariksi sattui kokenut työkaveri, jonka avustuksella kokemuksesta selvittiin kunnialla eikä siitä jäänyt traumoja.
– Olen pohtinut usein, saanko minä itkeä hoitotilanteissa. Mutta ihmisiä mekin vain olemme. Ja kun itselläkin on lapsia, puskee se äitirooli hoitajaminän läpi vahvasti esiin lapsia hoidettaessa, Marila toteaa.
"Edellinen ennuste makaa haudassa!"
Vain muutama kuukausi tyttären hautajaisten jälkeen lääkäri kertoi Taina Löytökorvelle hänen 15-vuotiaan poikansa sairastuneen kilpirauhassyöpään. Lääkäri vakuutteli pojalla olevan hyvät ennusteet. Löytökorpi muistaa miettineensä, että lääkäri puhuu hänelle kun lapselle, alentuen. Hän ei pystynyt enää pidättelemään itseään.
– Huusin lääkärille, että älä puhu minulle ennusteista. Edellinen ennuste makaa haudassa!
"Nappi" eli laskimoportti, jonka kautta sytostaatit valutetaan.Taina Löytökorpi
Lääkäri vastasi heidän tietävän tyttären kohtalosta. Hoitotiimi oli ottanut selvää asiasta. Se sulatti äidin raivoa hieman, mutta kesti kauan ennen kuin hän pystyi uskomaan pojan parantumiseen.
– Olin niin vihainen elämälle poikani puolesta. Miksei meidän perhettämme jätetty vieläkään rauhaan. Päällimmäisenä tunteina eivät olleet suru ja epätoivo, vaan viha ja raivo.
Hyvät ennusteet kuitenkin pitivät paikkansa ja poika parantui.
Kuoleman kohtaamista ei voi oikein kirjoista opettaa. Se pitää itse kokea. Tarja Lahti
Ihmiset reagoivat kuoleman lähestymiseen eri tavoin ja kaikki tavat ovat oikeita. Hoitajan on pystyttävä samaistumaan kuolevan tai hänen omaisensa tunteisiin. Näin uskoo Rauman kotisairaalassa työskentelevä sairaanhoitaja Tarja Lahti. Hän on itse menettänyt viisivuotiaan esikoisensa ja se kokemus on antanut paljon omaan työhön.
– Osaan kertoa omaisille, että tiedän miltä heistä tuntuu. Kuoleman kohtaamista ei voi oikein kirjoista opettaa. Se pitää itse kokea. Kuoleman kohtaaminen opettaa läsnäoloa, kuuliaisuutta ja kunnioitusta.
Läsnäoloa sen sijaan voi ja pitääkin Lahden mukaan opettaa. Hoitajana hän on oppinut kuuntelemaan ja lukemaan sanattomia viestejä.
– Potilas saattaa vakuutella, ettei hänellä ole kipuja. Eleistä ja ilmeistä kuitenkin luen muuta ja otan asian puheeksi. Päädymme yhdessä nostamaan kipulääkitystä.
Arvostelua ilman loukkaamista
Sairaanhoitajat kiittelevät tapaamisen päätteeksi yhteen ääneen Taina Löytökorven suoria sanoja. Moni Satakunnan ammattikorkeakoulun syöpäpotilaan moniammatillinen hoitoketju -koulutuksen osallistuja toteaa, että asiat eivät muutu ellei niistä puhuta.
Eivätkä Löytökorven vaatimukset ole yhdenkään sairaanhoitajan mielestä kohtuuttomia.
– Hiljaisuutta oppii janoamaan sairaalassa. Kun nukkuu lapsensa vierellä yöstä toiseen huonolla sängyllä, kuuntelee jatkuvaa taustamelua sekä syö ja juo epäsäännöllisesti alkaa toivoa, että hoitajat kulkisivat mahdollisimman hiljaa, eivätkä ainakaan paiskoisi ovia, Löytökorpi summaa.
Sairaanhoitajat toivovat, että syöpähoidosta uskallettaisiin puhua, vaikka Löytökorpeakin jännitti tulla puhumaan ammattilaisille.
– En halua loukata ketään. Ei ole tietenkään mukava arvostella hoitajien työtä, jonka tiedän olevan vaativaa. Mutta toisaalta, ketkä muut sen tekisivät, jos eivät lapsipotilaiden omaiset?
Ruokatauko katkaisee työpäivän ja sen pitäisi olla omaa aikaa. Silloin pitäisi olla aikaa mietiskellä ihan omia tai vaikka höpötellä työkaverin kanssa niitä näitä – mutta ei puhua töistä.
– Palautuminen onnistuu parhaiten, kun tauko on omaa aikaa. Silloin jokaisella on vapaus päättää itse, miten taukonsa käyttää, sanoo psykologian maisteri Marjaana Sianoja tutkimukseensa perustuen.
– Jos ruokatauko kuluu lounaskokouksessa tai muuten työasioista puhuen, niin oma vapaa tauko pitäisi sitten pitää ennen tai jälkeen.
Sama koskee myös niin sanottuja kävelykokouksia.
– Parempi tietenkin, että lähdetään kokousporukalla kävelylle kuin istutaan kokoushuoneessa, mutta tauko pitäisi muistaa pitää joka tapauksessa.
Töissä ei ehdi syödä ja illalla puretaan sähköpostit?
Marjaana Sianoja kertoo, että väitöksen aihe tuli käytännössä vastaan, kun hän teki psykologian maisteriopintoihin kuuluvaa harjoittelua.
Tuntui että vastaan tuli ihmisiä, joilla ei ole ikinä taukoa. Marjaana Sianoja
– Tuntui, että vastaan tuli ihmisiä, joilla ei ole ikinä taukoa. On ensin tauoton työpäivä, sitten perhe ja koti. Kun lapset on saatu nukkumaan, palataan takaisin työasioihin ja hoidetaan esimerkiksi työsähköposteja ja -puheluita.
Tutkimuksessaan Sianoja osoitti, että työasioiden pohtiminen vapaa-ajallakin lisää uniongelmia. Niistä taas voi alkaa kierre, joka kasvattaa väsymystä uupumiseen, jopa vakavaan uupumukseen asti.
– Työnantajat voisivat enemmän ruokkia kulttuuria, jossa ihmisten vapaa-ajasta pidetään kiinni. Ei edellytetä, että sähköpostit "vilkaistaan" vapaallakin eikä soiteta työkaverille työasiaa ellei se ole ihan pakollista.
Miten esimiehet voisivat eri tavoin tukea työn ja perheen yhdistämistä? Marjaana Sianoja
Sianojan väitöstutkimus on osa Tampereen yliopiston laajaa tutkimusprojektia, jota rahoittaa Suomen Akatemia. Projektin tavoite on selvittää työstä palautumista ja etsiä avuksi näkökulmia sekä työ- että ympäristöpsykologiasta.
Ruokailijat, rentoutujat ja puistokävelijät
Marjaana Sianojan kyselytutkimukseen osallistui yli 1 700 naista ja miestä. He työskentelevät erikokoisissa suomalaisissa yrityksissä tai yhteisöissä pääosin tietoa vaativissa tai tunteita kuormittavissa töissä. Mukana oli kaikenikäisiä työntekijöitä parikymppisistä aina eläkeikää kolkutteleviin asti.
Kyselyn lisäksi noin sata tutkimusryhmän jäsentä osallistui niin sanottuun interventiotutkimukseen. Heillä oli mahdollisuus joko osallistua rentoutusharjoituksiin tai lähteä itsekseen vartin puistokävelylle lounastauon aikana.
Puistokävelyn jälkeen keskittymiskyky oli iltapäivällä töissä parempi ja kotiin lähtiessä väsytti vähemmän.Mari Siltanen / Yle
– Rentoutumisharjoitusten tai puistokävelyn jälkeen keskittymiskyky oli iltapäivällä parempi. Kotiinlähtiessä heitä väsytti vähemmän, kuin taukonsa perinteisellä tavalla viettäneitä, sanoo Marjaana Sianoja.
– Lisäksi stressi väheni rentoutusharjoitukseen osallistuneilta. Rentoutuksella tähdättiin muun muassa ajatusten ja tunteiden hyväksymiseen.
Myös rentoutujat itse kokivat päässeensä tavallista taukoa paremmin irti työasioista. Kävelijöille taas tauko tuntui kaikkein miellyttävimmältä juuri silloin, kun he olivat käväisseet ulkona puistossa.
Tutkimus jatkuu Yhdysvalloissa
Marjaana Sianoja sanoo, että väitöksestä jäi jatkotutkimuksen aihe miettiä, miten saada ihmiset jatkamaan hyviä, palautumista edistäviä käytäntöjä.
Vammalalaissyntyinen Sianoja on nyt Suomessa väitöksen vuoksi, mutta palaa taas Yhdysvaltoihin. Paikka on Oregon Health and Science University maan länsirannikolla.
– Siellä tutkin, miten esimiehet voisivat eri tavoin tukea työn ja perheen yhdistämistä. Se on merkittävä osa työssä jaksamisessa, sanoo Marjaana Sianoja.
Kesälomien levon ja vapauden jälkeen paluu arjen aikatauluihin ja vaatimuksiin tuntuu meistä monesta vaikealta. Päivät täyttyvät työvuoroista, kouluasioista, harrastuksista ja muista pakollisista asioista. Kalenteria katsoessa keuhkoista loppuu happi.
Tämähän on hyvä asia, sanoo motivaatiovalmentaja Iida Mäkikallio Filosofian Akatemiasta.
Arkeen palaamisen aiheuttama stressi ja aikatauluahdistus voi kertoa, että elämässä on liikaa ylimääräisiä asioita. Tai että asioita tekee vääristä syistä, ulkopuolisten odotusten ja vaatimusten mukaan.
Arkiahdistuksen vyöryminen päälle on hyvä hälytysmerkki siitä, että omia arvoja kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään.
– Kun ymmärtää miksi tekee asioita, niin arjen vaatimukset eivät näyttäydy vain loputtomana pitäisi-pitäisi-listana. Elämä tuntuu vapaammalta, eikä pakolta, Mäkikallio sanoo.
Kenen vaatimuksia toteutat?
Juoksulenkille tai kuntosalille on paljon helpompi mennä, kun on tunnistanut perimmäisen syyn miksi se on juuri minulle tärkeää tai onko se itse asiassa minun juttuni ollenkaan. Ihminen on silloin sisäisesti motivoitunut kuntoilemaan.
Yle
– Tärkeintä on kysyä itseltään, mitä minä haluan. Haluanko arkeeni lisää elinvoimaa tai terveyttä? Entä miksi haluan sitä? Ehkä jaksaakseni paremmin lasten kanssa tai ollakseni työssä energisempi.
Tai jos syksyn alkaessa päättää esimerkiksi laihduttaa, kannattaa ennen laihdutusvalmisteiden haalimista selvittää itselleen miksi painonpudotus olisi tärkeää. Onko kyse yhteiskunnassa vallitsevasta laihuusihanteesta vai haluatko vaikka jaksaa leikkiä paremmin lasten kanssa, koska koet sen tärkeäksi.
Ensimmäisessä on kyse ulkoisesta motivaatiosta ja jälkimmäisessä sisäisestä motivaatiosta. Ei ole vaikea arvata, kumpi motivaation laji tuottaa pysyvämpiä tuloksia.
– Jos jokin asia on sisäisesti motivoivaa, se on ihmiselle itsessään mielekästä ja palkitsevaa. Ulkoisia palkkiota ei silloin tarvita.
Auttavatko palkinnot jaksamaan stressiä?
Entä jos kokee, ettei sisäistä motivaatiota vaikka opiskeluun löydy, mutta se on pakko silti tehdä? Voiko itseään tsempata lupaamalla itselleen palkinnon, vaikka uuden kännykän tai pienen matkan, kun tavoite on saavutettu?
Ulkoinen palkinto voi auttaa, jos sisäistä motivaatiota ei millään löydy. Tässä piilee kuitenkin pieni riski.
– Palkinnon tai muun ulkoisen motivaation takia asioiden tekeminen syö vapauden kokemusta. Ihminen on tällöin ikään kuin ristiriidassa itsensä kanssa ja taistelee osittain itseään vastaan.
Lisäksi keppi ja porkkana –tyylinen motivointi yleensä lopahtaa nopeasti, viimeistään marraskuun pimeillä, Mäkikallio pohdiskelee.
Onko aina pakko olla täydellinen?
Motivaatiovalmentaja Iida Mäkikallion mukaan arjessa on myös paljon asioita, joita ei lopulta ole pakko tehdä tai jotka voi tehdä vähän vasemmalla kädellä.
– Me nappaamme helposti vaatimuksia ympäriltä. Että pitäisi vaikka olla enemmän ruokareseptejä, ettei aina päädy kokkaamaan sitä samaa makaronilaatikkoa.
Arjesta putoaa paljon stressiä pois, kun laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja miettii, mitkä asiat oikeasti lisäävät omaa ja perheen hyvinvointia.
– Monet asiat, joista kriiseilet, eivät olekaan niin tärkeitä.
Entä jos arjen vaatimukset eivät silti huvita?
Ei arki aina silti nappaa, vaikka sisäinen motivaatio olisikin kirkkaana mielessä. Elämä on kestävyyslaji. Pientä epämukavuutta on vain helpompi sietää, kun ymmärtää miksi esimerkiksi lapsen kuljettaminen jalkapallotreeneihin neljä kertaa viikossa on merkityksellistä.
Arjen pyörityksessä kannattaa pitää silmät auki mahdollisille minitauoille. Kun lapsi juoksee kentällä pallon perässä, voisitko itse käydä kävelylenkillä tai istua kentän laidalla ja kuunnella musiikkia tai podcasteja?
– Arjen pienistä raoista kannattaa nauttia ja tuoda siten elämään lempeyttä itseään kohtaan, kannustaa motivaatiovalmentaja Iida Mäkikallio.
Sisäistä motivaatiota voi herätellä. Uuden tavan istuminen arkeen vie aikaa.
– Itseään voi tsempata ajattelemalla, että nyt olen sinnikäs ja menen tämän vaikean kohdan yli. Eikä räntäsateessa tarvitse mennä lenkille. Jos lenkkeilyn perussyy on elinvoiman lisääminen, silloin voi vaikka juoksun sijaan pitää tanssibileet olohuoneessa!
Norjalaisen tutkimusmatkailijan Roald Amundsenin Maud-laiva on palannut Norjaan, kertoo yleisradioyhtiö NRK.
Amundsen teki useita tutkimusmatkoja 1900-luvun alussa. Hän johti muun muassa naparetkeä, joka saavutti ensimmäisenä etelänavan.
Norjan kuningattaren mukaan nimettyä Maud-laivaa hinataan Norjan länsirannikkoa pitkin Amundsenin kotikylään Volleniin. Tammipuusta rakennettu laiva valmistui siellä vuonna 1917. Amundsen halusi purjehtia sillä mahdollisimman lähelle pohjoisnapaa.
Matka kohti pohjoisnapaa alkoi 1918
Amundsen suuntasi Maudin kurssin Kristianiasta, nykyisestä Oslosta, kohti pohjoista kesäkuun 24. päivänä 1918. Hän uskoi, että merivirrat ja ahtojää voisivat kuljettaa laivan perille.
Retki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan, Maud jumittui jäihin ja jäi ajelehtimaan niiden mukana. Kaksi talvea ja kolme kesää myöhemmin se saavutti Nomen kaupungin Alaskassa, muttei päässyt Beringinsalmen läpi kohti pohjoisnapaa.
Amundsen teki konkurssin, ja Maud myytiin huutokaupassa Kanadaan kelluvaksi varastoksi. Sitä käytettiin myös radioasemana, ennen kuin se upposi Cambridge Bayn satamaan vuonna 1931.
– Tuntuu hyvältä tietää, että Maud on viimein, melko tarkkaan sadan vuoden jälkeen, palannut Norjaan, Wanggaard sanoo NRK:lle.
Laivan on määrä saapua Volleniin lauantaina. Siitä tehdään museo. Amundsenin tutkimusmatkoillaan käyttämät kaksi muuta laivaa, Gjoa ja Fram ovat esille Oslon merihistorian museossa.
Jos kehitys jatkuu nykyisellään, naisten keuhkosyöpäkuolemat voivat yleistyä jopa 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, tutkijat arvioivat. Samaan aikaan esimerkiksi rintasyöpäkuolleisuuden uskotaan vähentyvän noin 10 prosenttia.
Tiedot perustuvat 52 maata kattavaan analyysiin, joka julkaistiin Cancer Research -lehdessä. Analyysin perusteella tutkijat uskovat keuhkosyövän tappavan vuonna 2030 vuosittain noin 16 naista sadastatuhannesta, kun vuonna 2015 siihen kuoli 11 naista sadastatuhannesta.
Suurimmat lisäykset nähdään Euroopassa ja Oseaniassa, missä naisten tupakointi on ollut yleistä pitkään. Muualla maailmassa, missä naisten tupakointi alkoi yleistyä vasta myöhemmin, muutokset ovat toistaiseksi maltillisempia.
Rintasyöpäkuolleisuuden tutkijat arvioivat laskevan hieman, noin 10 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2015 rintasyöpään menehtyi keskimäärin 16 naista sadastatuhannesta, mutta vuonna 2030 luku on nykykehityksellä 15 sadastatuhannesta.
Rintasyöpä on yleistymässä Aasiassa ja vähentymässä Euroopassa, mikä luultavasti kuvastaa muutoksia elintavoissa, tutkijat kirjoittavat.
Keuhkosyöpä on maailman yleisin syöpä. Suomessa siihen sairastuu vuosittain noin 1 600 miestä ja 800 naista. Valtaosa keuhkosyövistä johtuu tupakasta.
Kokoomuksesta eronneen kansanedustaja Harry Harkimon perustaman Liike Nytin maakunnan valloituksen ensimmäinen nuijan kopautus kuultiin kesäkuussa Heinolassa, kun sitoutumattomien Parempi Heinola -ryhmä liittyi kokonaisuudessaan Harkimon luotsaamaan Liike Nytiin. Harkimo kertoi tuolloin Liike Nytin tähyävän voimalla maakuntiin.
Nyt myös Jämsässä sitoutumattomien valtuustoryhmä Uusi Jämsä liittyy Liike Nytiin. Uusi Jämsä on Jämsän kolmanneksi suurin valtuustoryhmä, jolla on kuusi jäsentä valtuustossa.
–Tämä on meille suuri mahdollisuus, koska se avaa väylän valtakunnalliseen toimintaan. Uusi Jämsä valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Laaksonen kertoo.
Pohdinnassa eduskuntavaaleihin osallistuminen.
Laaksosen mukaan Liike Nytissä on pohdiskeltu myös eduskuntavaaleihin osallistumista.
– Päätöksiä ei ole tehty, mutta olemme kyllä asiasta keskustelleet, Laaksonen selventää.
Hänen mukaansa yhteistyö Heinolan sitoutumattomien kanssa on jo alkanut.
– Olemme aloittaneet yhteistyön Liike Nyt Heinolan kanssa, Laaksonen sanoo.
Tapaamme valtuutettuja ja tarkoitus on toimia yhteistyössä myös muiden kansanliikkeeseen liittyvien sitoutumattomien valtuustoryhmien kanssa.
–Ajamme sitoutumattomina vain ja ainoastaan jämsäläisten etua. Haluamme, että päätöksenteko ja politiikka on avointa, läpinäkyvää ja että ymmärrämme toisiamme, eli puhutaan samaa kieltä kuntalaisten ja yrittäjien kanssa, Laaksonen sanoo.
Laaksonen toivoo, että jatkossa myös nuoret kokevat kunnallisen päätöksenteon mielenkiintoiseksi.
Harkimo ei halunnut kommentoida mahdollisia suunnitelmia eduskuntavaaleihin osallistumisesta.
Mikael JungnerYle
Sitoutumattomat liittoutumassa valtakunnallisesti
– Ensi viikolla lähdemme mittavalle maakuntakiertueelle, Harkimo sanoo.
Harkimon mukaan tapahtumia on muun muassa Tampereella, Turussa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Kouvolassa.
– Helsingin keskustaan iskemme syyskuun puolivälissä, Harkimo lataa.
Harkimo sanoo, että Uuden Jämsän mukaantulo edistää Liike Nytin tavoitetta laajentua valtakunnalliseksi liikkeeksi ja edistää demokratian toteutumista kaikilla politiikan tasoilla.
– Kiinnostusta liikettä kohtaan on ympäri Suomen ja uskon, että Jämsän ja Heinolan esimerkit kannustavat myös muita paikallistason toimijoita mukaan Liike Nytiin.
Neuvotteluja käydään myös Kärkölässä
Harkimon mukaan keskusteluja kokonaisten valtuustoryhmien liittymisestä uuteen kansanliikkeeseen käydään useissa kunnissa ja kaupungeissa eri puolilla Suomea. Harkimon mukaan hankkeita on vireillä lähes kymmenkunta.
Kärkölän suuntaan neuvotteluja käy Liike Nytin keulahahmoihin ja perustajiin niin ikään kuuluva entinen SDP:n kansanedustaja Mikael Jungner. Jungner erosi puolueesta viime vuoden lopulla. Kärkölän sitoutumattomien Kärkölä-ryhmään kuuluu 14 valtuutettua. Se on valtuuston ylivoimaisesti suurin ryhmä.
– Myös yksittäiset valtuutetut eri puolueista ovat olleet halukkaita liittymään liikkeeseen, Harkimo sanoo.
Muista vireillä olevista kunnista ja kaupungeista Harkimo ei vielä tässä vaiheessa halua tarkemmin puhua.
Liike Nytin myötä sitoutumattomat valtuustoryhmät voivat liittoutua valtakunnallisesti.
– Liike Nytiin liittymisen myötä Uusi Jämsä saa valtakunnallista tukea ja näkyvyyttä. Päätös liittymisestä pohjautui yhteisiin arvoihin ja tavotteisiin. Laaksonen sanoo.
