Yhdysvaltain avaruushallintovirasto Nasa lähetti miehittämättömän avaruusluotaimensa kohti Aurinkoa.

Lähtölaskenta ehdittiin jo aloittaa lauantaina, mutta se keskeytettiin. Luotaimen heliumpaineissa huomattiin jonkinlainen ongelma.

Sunnuntaina laukaisu onnistui. Luotain lähetettiin matkaan sunnuntaina aamulla kello 10.31 Suomen aikaa Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta Floridasta.

Parker Solar Probe vie tutkimuslaitteistoa lähemmäs aurinkokuntamme tähteä kuin koskaan ennen. Se matkaa Aurinkoa ympäröivän polttavan kuuman kaasukehän eli koronan lähituntumaan.

Tarkoituksena on tutkia aurinkotuulta ja aurinkomyrskyjä eli Auringossa tapahtuvia voimakkaita hiukkaspurkauksia.

Luotain on nimetty fyysikko Eugene Parkerin mukaan. Parker kuvaili aurinkotuulen ensimmäisenä vuonna 1958.

91-vuotias Parker oli seuraamassa luotaimen laukaisua.

– Yritin lakata pureskelemasta kynsiäni ja huolehtimasta laukaisusta ja keskittyä sen sijaan kaikkiin niihin nyt selviäviin kiinnostaviin asioihin, joita emme vielä tiedä. Me tulemme oppimaan hyvin paljon tulevina vuosina, Parker sanoi Nasan haastattelussa.

Lue lisää:

Nasan aurinkoluotain ei saanutkaan vielä lähtölupaa – uusi yritys on sunnuntaina aamulla

Nasa lähettää luotaimen Aurinkoa ympäröivään tuliseen pätsiin

Lahden keväällä avatun uuden poliisitalon putkat ovat vielä uudenkarheat, mutta joku on jo ehtinyt raapustaa harmaaksi maalattuun seinään haaleat kirjaimet.

Lattialla on keltainen jumppapatjaa muistuttava makuualusta. Ilma kiertää hyvin, mutta nurkassa oleva wc-astia tuoksahtaa pissalta. Putkassa on myös pieni lavuaari.

Katon nurkasta katsoo kameran silmä, ja toisella puolella anturit nuuskivat, onko ilmassa savua.

Usein putkista kuuluu jonkinlaista elämöintiä tai vaikkapa kovaäänistä laulantaa. Nyt poliisivankilan käytävillä on hipihiljaista: Asiakkaat nukkuvat todennäköisesti humalaansa pois.

Kengät on jätetty putkan ulkopuolelle odottamaan omistajansa vapautumista.

Röökinkäry ei säikäytä enää turhaan

Lahden poliisivankila on yksi Suomen moderneimmista. Toimivat, nykyaikaiset tilat ja tekniikka helpottavat vartijoiden arkea sekä turvallisuudesta huolehtimista. Entisissä tiloissa oli sisäilmaongelmia ja huonon ilmanvaihdon vuoksi käytävillä leijaili eritteiden haju.

Poliisihallitus on saanut moitteita poliisivankiloiden paloturvallisuudesta ja oloista eduskunnan oikeusasiamieheltä ja Euroopan kidutuksenvastaiselta komitealta. Poliisihallitus ja Senaatti-kiinteistöt käynnistivät vuonna 2013 hankkeen parannusten tekemiseksi.

Parannukset koskevat koko poliisivankilaa, mutta eritoten sellejä, joissa pidetään rikoksista epäiltyjä kiinni otettuja ja tutkintavankeja.

Pelastuslaitokset ovat olleet huolissaan siitä, miten putkissa käy, jos tulipalo syttyy, eikä poistumisteitä ole. Yleisin tapa parantaa putkien ja sellien turvallisuutta on ollut automaattisen sammutusjärjestelmän asentaminen.

Uudet savunilmaisimet myös erottavat erilaiset savut eli järjestelmä tietää, onko kyse tupakansavusta vai palaako putkassa tai sellissä jokin muu.

– Joissain poliisivankiloissa saa vielä polttaa ja osassa ei. Tekniikan ansiosta ei tule turhia hälytyksiä, ilmaisin on herkempi ja toimii varmemmin, selittää ylitarkastaja Harri Räty Poliisihallituksesta.

Suuntaus on, ettei tulentekovälineitä enää anneta mukaan selleihin, eikä sisällä saa polttaa.

Selleissä wc-pönttö on erotettu muusta tilasta ympärille rakennetuilla seinillä intimiteettisuojan parantamiseksi. Lisäksi selleihin on Rädyn mukaan pyritty muun muassa saamaan enemmän luonnonvaloa.

Samalla on uusittu poliisivankiloiden turvatekniikkaa ja kohennettu ilmanvaihtoa.

– Vaatimukset täyttyvät ja poliisivankilat saadaan tämän päivän tasolle sitä mukaa, kun putkaprojektit ja poliisitalohankkeet valmistuvat, Räty toteaa.

Helpointa turvallisuuden ja olojen parantaminen on, kun vanhan tilalle rakennetaan kokonaan uusi poliisitalo. Esimerkiksi Lahdessa rakennettiin kokonaan uudet tilat, joskin vanhan rakennuksen sisään.

Suunnittelussa voitiin huomioida turvallisuus myös siinä tilanteessa, kun joku tuodaan poliisivankilaan. Maija ajetaan ensin suljetulle poliisipihalle, ja poliisivankilaan tuotava ihminen saadaan autosta ulos niin ikään suljetussa tilassa.

Ensihoito tutkii sekavan

Suomessa on tapahtunut 2010-luvulla vuosittain keskimäärin 10 putkakuolemaa. Viimeisin sattui Turussa heinäkuun lopussa.

Poliisivankiloissa on alettu viime vuosina kiinnittää entistä enemmän huomiota tulijoiden terveydentilaan. Esimerkiksi Lahden poliisivankilassa kynnys pyytää ensihoitajat paikalle tarkastamaan tilanne on madaltunut.

Jos asiakas on täysin sekaisin, eikä häneen saa kunnollista kontaktia, hänen tilaansa voi olla hankala arvioida.

– Kyllä silloin kunto tarkastutetaan varmuuden vuoksi terveydenhuollon ammattilaisilla, komisario Rauno Piispa kertoo.

Huonokuntoisten vointia pyritään myös seuraamaan entistä tiuhempaan. Juopuneita voidaan tarkkailla myös kameroilla.

Putkakuolemia voi vähentää, muttei estää kokonaan.

– Aina on asioita, joita ei voi täysin ennakoida, kuten äkilliset sairaskohtaukset, toteaa poliisitarkastaja Marko Heikkilä Poliisihallituksesta.

Yksi mahdollisuus lisätä turvallisuutta vielä entisestään olisivat lattiaan asennettavat anturit tai vaikkapa rannekkeet, jotka hälyttäisivät, jos putka-asiakkaan terveydentila heikkenisi uhkaavasti.

Putkat kuntoon vuodeksi 2023

Lahden poliisivankila otettiin käyttöön toukokuussa 2018. Aiemmin keväällä myös Lappeenrantaan saatiin uudet tilat. Uudehkoja ovat lisäksi Kotkan ja Joensuun poliisivankilat.

Nyt olot ja paloturvallisuus on saatu aiempaa paremmalle tolalle noin puolessa 44 poliisivankilasta. Tavoitteena on, että koko maassa valmista olisi vuoteen 2023 mennessä, jolloin Ouluun pitäisi valmistua uusi poliisitalo.

Tänä ja ensi vuonna vuorossa ovat Tampere ja Mikkeli.

Remontit aiheuttavat välillisesti myös putkarallin maakunnasta toiseen. Esimerkiksi Hämeenlinnassa varaudutaan paikkamaan Pirkanmaan tarvetta sillä välin, kun Tampereen poliisivankila ei ole käytössä.

Kanta-asiakas käy kahdesti samana päivänä

Suomessa tehdään vuosittain 80 000–90 000 putkareissua. Komisario Rauno Piispan mukaan yleisin syy on liian vahva päihtymys. Joissakin kaupungeissa on erillisiä selviämisasemia, mutta Hämeeseen sellaista ei ole saatu. Perustaminen olisi kuntien ja tulevaisuudessa maakunnan tehtävä.

Osa putkaan tulijoista on suoranaisia kanta-asiakkaita. Joku voi tulla takaisin putkaan jopa vuorokauden sisällä ja käydä siellä useita kertoja viikossa.

Monille riittää yksi yö telkien takana. Vapautustilanteessa katumus näkyy, ja putkaan menoa rajusti protestoinut saattaa paiskata jopa kättä vartijansa kanssa.

– Joistakin voi sanoa, että jotakin on opittu, vaikka olisi sisään tullessa painittu kovinkin, komisario kuvailee.

Fanfaari törähtää Helsingin Kaivopuistossa lähdön merkiksi, ja vajaa viitisenkymmentä pyöräilijää suuntaa kiireesti rantaviivaa kohti.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja Viron pääministeri Jüri Ratas lähettävät Eesti-Soome-pyöräilytapahtuman ensimmäisen lähdön matkaan. Sadan kilometrin matka on kunnianosoitus Viron satavuotiselle itsenäisyydelle.

Myöhemmin päivällä starttaa myös 24,2 kilometrin mittainen lenkki, jolle pääministerit osallistuvat.

– Ehdotin kyllä sadan kilometrin matkaa Jürille, Sipilä heittää.

Liikkumavara pienimpien etuuksien korotuksiin

Pääministeri Sipilä ei ole juuri näkynyt mediassa viime viikkoina.

Kesä on ollut hiljainen sen jälkeen, kun eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta jäi lomalle. Donald Trumpin ja Vladimir Putinin huipputapaamisessa vetovastuu oli puolestaan tasavallan presidentti Sauli Niinistöllä.

Tällä viikolla ilmatilaa on hallinnut valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.), joka on esitellyt valtiovarainministeriön budjettiesitystä. Sipilä pitää esitystä hyvänä.

– Sinne on otettu mukaan kevään kehysriihen päätökset, jotka liittyivät menopuoleen. Nyt elokuussa on luvassa oikeastaan veroriihi, jossa ratkaistaan enemmän verotukseen liittyviä kysymyksiä, Sipilä sanoo ja viittaa elokuun lopulla alkavaan hallituksen budjettiriiheen.

Sipilän mukaan on tärkeää vastata työllisyyden haasteisiin ja siihen, että hyvän taloustilanteen suoma liikkumavara käytetään oikein.

– Olemme päättäneet käyttää sitä pienimpien etuuksien, päivärahojen ja takuueläkkeen korotuksiin.

"Verotuksen keventämisestä on selvä kirjaus"

Hallituksessa on ollut jonkun verran erimielisyyttä verotuksen suhteen. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen tuli ulos tällä viikolla ja ilmoitti, että kunnallisverotuksen perusvähennystä tulisi korottaa pienituloisten eduksi. Sen sijaan kautta linjan tehtävät veroalet hän torjui.

Kokoomuksen ja sinisten riveistä on puhuttu enemmän juuri laajoista veroaleista. Sipilän mukaan hallituksen linja on kuitenkin selvä ja yhtenäinen.

– Meillä on selkeä kirjaus, että verotus ei saa kiristyä tällä kaudella.

Hänen mukaansa keskustan tavoitteena on suunnata kevennyksiä erityisesti pieni- ja keskituloisille. Nyt erityistarkastelussa ovat pienituloiset eläkeläiset.

Toimia maatalouden tukemiseksi ja Itämeren tilanteeseen

Sipilän mukaan hallitus pohtii myös, millaista kriisiapua se voisi antaa maataloudelle huonon satokauden vuoksi. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) vastaa toimien valmistelusta, mutta vielä ei ole selvää, mitä nämä tukitoimet voisivat olla.

– Olen keskustellut valtiovarainministerin kanssa useaankin otteeseen.

Samoin täsmätoimia olisi Sipilän mukaan harkittava Itämeren tilanteeseen liittyen. Kuuma kesä on saanut monet suomalaiset pohtimaan ilmastonmuutosta ja ympäristökysymyksiä.

– Pitää katsoa lopulliset summat ja toimet sen mukaan, mikä liikkumavara on, kun valtiovarainministeriö tekee lopullisen ennusteensa riihtä varten.

Ei erityisseuraamuksia Soinille

Ulkoministeri Timo Soini (sin.) herätti perjantaina keskustelua blogikirjoituksellaan, jossa hän otti epäsuorasti kantaa Argentiinan tiukan aborttilainsäädännön puolesta.

Sipilä viestitti perjantaina STT:lle, että naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet ja asema ovat ihmisoikeuskysymyksiä ja olennainen osa Suomen ulkopolitiikkaa. Sipilän STT:lle kertoman mukaan tämä on ollut Suomen hallituksen pitkäaikainen ja yksiselitteinen linja, eikä se ole muuttunut.

– Tästä on keskusteltu jo touko-kesäkuun vaihteessa, ja meillä on hyvin selkeät kannat olemassa, hän sanoo nyt.

Saako Soini seuraamuksia?

– Tästä on keskusteltu. Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta hallituksen linja on selvä ja se on kaikille selvä.

Tärkeät puhelut Kelaan ja isännöitsijälle hoituivat täysin itsenäisesti.

31-vuotiaan oopperalaulaja Kaisa Makkosen silmät tuikkivat innosta, kun hän kertoo puheluista. Iso kynnys ylittyi. Hän iloitsee myös tärkeän itsenäistymisvaiheen toteutumisesta: Makkonen asuu nyt omillaan pienessä rivitaloasunnossaan Savonlinnassa.

Näiden tuiki tavallisten asioiden ei pitänyt olla enää mahdollisia.

Arjen itsestäänselvyydet kävelemisestä lähtien muuttuivat uudelleen opetteluksi neljä ja puoli vuotta sitten, kun Makkosen elämä mullistui: hän sai vakavan aivoinfarktin helmikuussa 2014 asuessaan vielä Wienissä.

Vasemmalle puolelle aivoja tullut tukos aiheutti puhekyvyn menetyksen ja kehon oikean puolen osittaisen halvaantumisen. Lääkärit eivät antaneet juurikaan toivoa puhekyvyn palautumisesta, eikä siitä, että nainen kävelisi enää koskaan.

Tänä päivänä Makkonen kuitenkin puhuu lyhyillä lauseilla ja kävelee oikeaa jalkaansa linkaten.

Ja unelmoi solistin urasta Kansallisoopperassa.

Laulaminen tärkeintä

Makkosen saamasta aivoinfarktista seurasi afasia, joka tarkoittaa vaikeutta tuottaa puhuttua tai kirjoitettua kieltä. Vaikka puhekyky katosi, niin sopraanon tärkein työväline, lauluääni, säilyi. Vain muutama kuukausi aivoinfarktin jälkeen Makkonen alkoikin oma-aloitteisesti laulaa.

Aivot käsittelevät laulua ja puhetta eri tavoin. Puhealueet sijaitsevat vasemmassa aivopuoliskossa, kun taas aivojen "laulamiskeskus" on oikealla puolella. Laulaminen ja musiikki aktivoivatkin aivojen vasemman puolen puhealueiden lisäksi myös laajasti oikeaa aivopuoliskoa.

Nykyisin Makkonen laulaa kotonaan päivittäin, ja nuoren sopraanon ääni soi yhtä kauniisti kuin ennen sairastumista. Kun hän aloittaa äänenavauksen, Lumi-koira heristää korviaan ja alkaa ulvoa mukana.

Makkonen nauhoittaa puhelimella omia lauluharjoituksiaan ja hioo ohjelmistoaan kuuntelemalla suorituksiaan. Hän laulaa italiaksi, suomeksi, saksaksi ja englanniksi. Sopraano on opiskellut klassista musiikkia puolet elämästään: Savonlinnan Taidelukiossa, Turun konservatoriossa ja klassisen musiikin maisteriopinnoissa Wienissä, mutta niihin tuli katko sairastumisen takia.

Puhuminen ei kuitenkaan suju yhtä helposti kuin laulaminen: Makkosen on edelleen vaikea muodostaa lauseita. Kommunikointi sujuu yksittäisten sanojen ja lyhyiden lauseiden avulla, ja välillä Makkonen pysähtyy hakemaan oikeaa sanaa. Osa sanoista tulee englanniksi, sillä se oli hänen kotikielenään kymmenen vuoden ajan.

Vaikeuksista huolimatta Makkonen puhuu itse koko parituntisen haastattelun ajan istuessamme hänen lapsuudenkotinsa olohuoneessa. Paikalla ovat myös hänen vanhempansa, Markku-isä “Mako” ja Marja-äiti “Malla”, jotka osallistuvat keskusteluun täydentämällä tyttärensä tarinaa.

Tulkkina toimiminen on vanhemmille tuttua puuhaa, mutta he myös haastavat tytärtään puhumaan itse niin paljon kuin mahdollista. Makkosen epävarmuus puheen tuottoon onkin pikkuhiljaa hälvennyt, ja itseluottamus kasvaa kohisten sitä mukaa, kun puhetilanteet hoituvat itsenäisesti.

– Kyllä se siitä, Makkonen sanoo topakasti.

Kaikki muuttui hetkessä

Neljä ja puoli vuotta sitten Kaisa Makkonen asui Wienissä belgialaisen miehensä Timin kanssa. Ennen aivoinfarktia hän oli kärsinyt parin vuoden ajan epämääräisistä oireista: käsien puutumisesta, laihtumisesta ja flunssista. Oireita hoidettiin fysioterapialla, ja niiden ajateltiin johtuvan stressistä.

Kohtalokkaana helmikuisena aamuna Makkonen ei herätessään päässyt ylös sängystä ja putosi lattialle. Hän sai soitettua miehelleen, mutta ei kyennyt muuhun kuin itkuun. Sanoja ei tullut suusta. Makkonen makasi viisi tuntia lattialla, ennen kuin mies ennätti kotiin ja soitti ambulanssin.

Makkosen vanhemmat saivat tietää tyttärensä vakavasta sairastumisesta jo samana iltana, ja he lähtivät seuraavana aamuna ensimmäisellä lennolla Wieniin. Makkosta pidettiin koomassa kolme viikkoa. Ensiksi epäiltiin, että vika olisi sydämessä, ja Makkoselle tehtiin sydänleikkaus. Lopulta diagnoosi varmistui: Takayasun arteriitti, harvinainen reumasairaus. Se kuuluu verisuonitulehduksiin ja vaurioittaa ihmisen suurinta valtimoa aorttaa ja sen päähaaroja. Reumasairaus aiheutti aivoinfarktin.

Ymmärrys tallella

Wienin-sairaalassa teho-osastohoidon aikana paikalle saapunut Hanna-sisko oli varma, että pikkusisko ymmärsi, mitä hänen ympärillään tapahtui. Koomassa ollessaankin Makkonen vaistosi ympärillään olevat ihmiset ja ymmärsi heidän puheensa, mutta ei pystynyt sanomaan sitä.

– Näin painajaisia, joissa olin yksin ja avuton.

Joku läheisistä oli koko ajan Makkosen vierellä, esimerkiksi vanhemmat viettivät kuukauden Itävallassa. Sisko puolestaan halusi pitää pikkusiskonsa kiinni normaalielämässä. Niinpä Hanna työnsi siskonsa pyörätuolissa sairaalan lähellä olevaan ravintolaan ja vei syömään. Siskokset värjäsivät yhdessä myös hiuksia, ja Makkosen tutkija-mies toi sairaalaan paljon musiikkia kuunneltavaksi.

Mutta lääkärit eivät antaneet paljoakaan toiveita Makkosen toipumisesta: lähtökohta oli, että hän ei enää ikinä kävelisi tai puhuisi.

– Mutta minä tiesin, että pystyn.

Makkosen vanhemmatkaan eivät lannistuneet. Malla-äidillä oli tavoitteena, että tytär sanoisi Wienin-sairaalassa sanat "äiti" ja "isä" ennen vanhempien lähtöä takaisin Suomeen, ja niin tapahtuikin. Sanoja harjoiteltiin paljon Hanna-siskon kanssa. Mutta sanojen lausuminen oli Makkoselle vaikeaa, ja etenkin peräkkäiset konsonantit, kuten esimerkiksi "ks", olivat vaikeita lausuttavia.

Kävelyn opettelua ilman apuvälineitä

Huhtikuussa 2014, pari kuukautta aivoinfarktin jälkeen Kaisa Makkonen tuotiin paareilla Wienistä Kuopioon. Kesäksi Makkonen pääsi lapsuudenkotiinsa Savonlinnaan mukanaan pyörätuoli, mutta se heitettiin heti alussa autotallin nurkkaan.

Hän puhui Suomeen tullessaan joitakin sanoja. Tästä huolimatta eräs lääkäri kohdisti puheensa Makkosen vanhemmille eikä potilaalle itselleen. Makkosta suututti ohi puhuminen siksi, että puhevamma ei tee ihmisestä älyllisesti vajavaista.

– Kyllä se siitä.

Makkonen on käynyt heti alusta alkaen puhe- ja toimintaterapiassa ja saanut kuntoutusta. Heti Suomeen päästyään hän yritti ottaa pieniä askeleita, mutta aluksi jalat eivät vaan totelleet.

– Kävelyn oppiminen vaatii aikaa.

Aivoinfarkti jätti jälkensä myös kirjoituskykyyn. Yhä edelleen Makkonen joutuu skarppaamaan saadakseen oikeat kirjaimet paikoilleen kirjoittaessaan paperille tai lähettäessään WhatsApp-viestejä puhelimella. Aiemmin oikeakätinen Makkonen opetteli kirjoittamaan vasemmalla kädellä. Puheterapiaan sisältyykin myös lauseiden muodostamista kirjoittamalla.

Makkosen lähiajan tavoitteena on saada oikea käsi toimimaan arjen toimissa, kuten syömisessä, hampaiden pesussa ja hiusten harjaamisessa. Pihvin leikkaaminen ja perunoiden kuoriminen eivät vielä onnistu, eikä vetoketjukaan mene kiinni ilman apua.

– Ärsyttää kyllä. Pullon avaan hampailla.

Sairaanhoitajana työskentelevän Malla-äidin mielestä tyttären oikea käsi on parannettavissa ajan kanssa. Käden käyttö vaatii keskittymistä.

Suomessa aloitetun kuntoutusjakson jälkeen Makkonen palasi Wienin-kotiinsa miehensä luo syksyllä 2014, ja kuntoutus jatkui Itävallassa. Myös laulutunnit jatkuivat. Laulunopettaja oli isähahmo, joka huolehti Makkosesta.

Vanhemmilla oli Suomessa kova huoli tyttärensä kuntoutumisesta, mutta esimerkiksi säännöllisten Skype-puheluiden avulla Makkonen harjoitteli lannistumattomasti sanoja äitinsä kanssa.

– Emme olisi antaneetkaan Kaisan jäädä sängyn pohjalle, vanhemmat sanovat.

Sinnikäs nainen suoritti läheistensä avustuksella maisteriopintonsa loppuun Wienissä ja valmistui viime vuonna. Pro gradu -työn aiheena oli, kuinkas muuten, musiikin vaikutus afasiasta kuntoutumisessa.

Vaikka koko perhettä on koeteltu, niin huumori on kulkenut koko ajan mukana. Esimerkiksi Mako-isä koettaa kääntää hankalatkin asiat positiivisiksi, ja hersyvä huumori sekä savolaiset letkautukset ovat auttaneet arjen keskellä.

– Emme anna periksi. Ongelmat selvitetään, Mako-isä vakuuttaa.

Makkonen itse ei ole jäänyt surkuttelemaan kohtaloaan. Hän malttaa keskittyä tähän hetkeen ja edetä pienin askelin.

Sosiaaliset tilanteet jännittävät

Viime toukokuussa Kaisa Makkonen tuli Savonlinnaan jäädäkseen. Aluksi hän asui vanhempiensa luona, mutta muutti heinäkuussa omaan kotiin lähelle lapsuudenkotiaan.

Malla-äidin mielestä tyttären paluu Wienistä Savonlinnaan on hyvä erityisesti kuntoutuksen kannalta. Nyt esimerkiksi sosiaalista kanssakäymistä on paljon enemmän, koska täällä on käytössä vain yksi kieli ja paljon käytännön puhetilanteita. Mutta kohtaamiset uusien ihmisten kanssa jännittävät aina aluksi.

– Ensikohtaaminen pelottaa, Makkonen myöntää.

Koti-Suomessa Makkosen sosiaaliseen verkostoon kuuluu lähiperheen lisäksi muutama ystävä. Muutto Itävallasta Suomeen konkretisoitui parisuhteen päättyessä eroon viime keväänä.

Makkosen kuntoutumisprosessi etenee: toiminnallinen arki soljuu, fyysinen kuntoutuminen jatkuu, ja puhekykykin kehittyy koko ajan. Puheterapiaa ja kuntoutusta on pari kertaa viikossa.

– Puhuminen väsyttää eniten, Makkonen tunnustaa.

Nainen etenee pienin tavoittein eteenpäin, ja hänen on helppo nimetä iloa tuottavia asioita.

– Lumi-koira, laulaminen ja metsä, hän luettelee hymyillen.

Kuntoutus vaatii toistoja

Kaisa Makkosella on jatkuva kortisoni- ja solusalpaajalääkitys, joka pitää harvinaisen reumasairauden kurissa. Kuntoutumisessa tärkeä rooli on ollut neljä vuotta sitten Suomessa aloitetulla Vasa Concept -toimintaterapialla, joka on intialainen kuntoutusmenetelmä aivovammapotilaille.

Vasa Concept perustuu fyysisiin harjoituksiin, joissa toistetaan samoja liikkeitä useita kertoja päivästä toiseen. Harjoitusten avulla aivojen vaurioituneet hermoradat pakotetaan löytämään uusia reittejä. Myös laskettelurinteessä aivovamman saanut freestylelaskija Pekka Hyysalo on kuntouttanut itseään kyseisen menetelmän avulla.

Nykyisin Makkosen lihakset ovat enemmän hallinnassa, ja ääni ja keuhkot toimivat paremmin. Sitkeästi Makkonen toistaa fyysisiä harjoituksia Mako-isä apunaan lapsuudenkotinsa olohuoneen matolla neljä tuntia päivässä. Vasa Concept -menetelmä vaatii kuntoutujalta muun muassa hyvää lihaskuntoa, ja liikkeet auttavat tuomaan lihasvoimaa.

Makkonen kuntoilee muutenkin: hän ulkoiluttaa koiraa, ajaa kuntopyörällä, jumppaa ja venyttelee. Kiireisimpinä päivinä harjoitukset saattavat jäädä tekemättä. Sen Makkonen tuntee kuitenkin heti kehossaan, joka menee jäykäksi ilman harjoituksia. Siksi hän pitää tiukasti kiinni harjoituspainotteisesta päivärytmistään.

Uintikin sujuu

Neljä vuotta sitten kesällä Makkonen karkasi hoitajilta uima-altaaseen kuntoutuksessa Punkaharjulla. Mutta pelkästään altaaseen meneminen oli hankalaa, ja altaasta poispääsyynkin Makkonen tarvitsi apua. Kilpaa lukioikäiseksi asti uinut nainen ei kuitenkaan antanut periksi.

– Tiesin, että pystyn uimaan.

Nyt Makkonen pystyy uimaan uimahallissa kilometrin verran. Oikea käsikin kulkee uidessa mukana, mutta jalka saattaa krampata. Oikea jalka toimii kuitenkin paremmin kuin oikea käsi.

Makkonen käy kolmen kuukauden välein Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, jossa hänen oikeaan käteensä pistetään botoxia poistamaan jäykkyyttä.

– Kyllä se siitä.

Makkonen on kokeillut ajamista automaattivaihteisella autolla. Lääkäri on kuitenkin kieltänyt autolla ajon siihen saakka, kunnes asiantuntija antaa lausunnon naisen autonhallinta- ja ajokyvystä. Ajokoe on vajaan viikon päästä.

– Päätös ajoluvasta jännittää, ajokoe ei.

Unelmana isot estradit

Laulaessa Kaisa Makkosen oikea käsi liikkuu hänen eläytyessään musiikkiin. Muuten niin hapuileva käsi nostelee helmaa, ja korkeissa äänissä se nousee ylös hänen laulunsa mukana.

Pienestä pitäen esiintynyt nainen toivoo koelaulupyyntöjä ja harkitsee oman toiminimen perustamista. Hän haaveilee myös itselleen sopivan ohjelmatoimiston löytymisestä, sillä toiveissa on saada paljon keikkoja. Määrätietoinen nainen tietää mitä tahtoo, mutta ymmärtää myös, että kilpailu on kovaa ja alalla on kovatasoisia tekijöitä.

Viimeksi Makkonen nousi esiintymislavalle heinäkuun lopussa. Hän esiintyi Joroisten Musiikkipäivillä pianisti Tuula Hällströmin säestämänä loppuunmyydylle katsomolle. Makkonen kertoo saaneensa Joroisniemen kartanossa pidetyn parituntisen konsertin jälkeen yleisöltä paljon kannustavaa palautetta.

Hän kuvailee itse suunnittelemaansa "Tunnelmaa kesäyössä" -ohjelmistoa dramaattiseksi. Konsertin alussa yleisölle kerrottiin lyhyesti sopraanon tarina, ja ihmiset elivät tunnelatauksessa mukana koko konsertin ajan. Makkosella on seuraajia, jotka kiertävät konserteissa ja elävät hänen rinnallaan.

Makkonen on esiintynyt kotikaupungissaan Savonlinnassa esimerkiksi Tuomiokirkossa ja kaupunginorkesterin kanssa. Musiikkiopiston Melartin-salissa hän lauloi täydelle salille vuonna 2016.

– Silloin pelotti, mutta ei enää.

Sopraano haaveilee nousemisesta Olavinlinnan lavalle solistina. Lava on hänelle tuttu jo oopperakuoroajoilta.

Makkonen tietää, että oopperalavoille pääseminen vaatii paljon, mutta uskoo uusien aarioiden opettelemisen luonnistuvan ja kokee jaksavansa esiintyä pitkäkestoisissakin konserteissa. Rohkea nainen uskaltaa sanoa unelmansa ääneen ja edetä sisukkaasti sitä kohti.

– Haluan Kansallisoopperaan Helsinkiin. Jaksan ja pystyn.

Tämän sopraano sanoo päättäväisesti katsoen suoraan silmiin.

Tiistaina käräjillä käsiteltävät poliisijohdon virkarikossyytteet juontavat juurensa sisäministerinä toimineen Päivi Räsäsen (kd.) vuonna 2013 tekemään tutkintapyyntöön.

Räsänen kertoo STT:lle yrittäneensä saada selvyyttä Helsingin huumepoliisin tietolähteiden, niin sanottujen poliisin vasikoiden, käytöstä useaan otteeseen. Todistajana virkarikosjutussa oleva Räsänen kertoo, ettei saanut poliisilta vastausta kysymyksiinsä kahdella ensimmäisellä kerralla keväällä 2013.

Hän kertoo, että sisäisen valvonnan puutteita selvitettiin sisäministeriössä jo vuodesta 2011 lähtien, siis ennen kuin ministeriössä oli mitään vihiä Helsingin huumepoliisia johtaneen Jari Aarnion toiminnasta.

– Keväällä 2013 teimme selvityspyynnön Poliisihallitukselle siitä, miten salaisen tiedonhankinnan valvonta on toteutettu, ja erityisesti tietolähteiden rekisteröinti ja kirjaaminen. Poliisihallitus antoi toukokuussa vastauksen, jossa ei vastattu tähän kysymykseen. Sen jälkeen tehtiin uusi pyyntö samasta asiasta kesäkuussa. Silloinkaan vastaus ei tyydyttänyt, Räsänen sanoo.

Räsänen: Tajusin, että asiaa ei voi selvittää poliisihallinnon sisällä

Lopulta Räsänen kertoo kysyneensä suoraan syytetyn penkillä istuvalta ex-poliisiylijohtaja Mikko Paaterolta, että montako tietolähdettä Helsingin huumepoliisilla oli.

– Sain tiedon 20. marraskuuta. Järkytyin, kun Paatero kertoi minulle, että huumepoliisilla ei ole yhtään rekisteröityä tietolähdettä, vaikka julkisuudessa oli tieto, että Helsingin poliisilla on parhaat tietolähteet. Paatero sai silloin itsekin vasta tietää asian, mutta hän ei vaikuttanut järkyttyneeltä. Silloin tajusin, että asiaa ei voi selvittää poliisihallinnon sisällä.

Räsänen kertoo käyneensä keskusteluja asiasta usean tahon kanssa vielä samana iltana ja tehneensä yöllä päätöksen tutkintapyynnöstä. Hän jätti tutkintapyynnön seuraavana päivänä.

Paatero: Ministerille ei jätetty vastaamatta

Paateron mukaan ministerille annettiin selvitys, kun se valmistui.

– Asia selvitettiin Poliisihallituksen toimesta, ja kun selvitys valmistui, keskustelin Räsäsen kanssa laajasti. Poliisihallitus selvitti sen, ja tulos valmistui minulle vasta syksyllä.

Hän kieltää, että ministerille olisi jätetty vastaamatta kaksi kertaa.

– Ei tietenkään, selvitys valmistui minulle vasta syksyllä. Silloin selvitettiin koko maan tilanne.

Hän kertoo pitäneensä itsekin erikoisena sitä, että tietolähteitä ei oltu kirjattu.

– Pidin sitä kummallisena. Siitä ei selvinnyt, oliko tietolähteet dokumentoitu jollakin muulla tavalla vai ei. Silloinhan valtakunnallinen rekisteri oli työn alla. Ilman muuta kaikkihan sitä ihmetteli, että mikä tässä on tilanne, mutta mikä se dokumentointitapa on, on sitten toinen kysymys. Lähdin siitä, että asiaa selvitellään.

Räsänen selvitti tietolähteiden käyttöä myös muualla

Räsänen selvitti tietolähdetoimintaa myös suojelupoliisin ja keskusrikospoliisin kanssa. Hän halusi selvittää, miten rekisterinpito on siellä hoidettu.

Koska poliisin tietolähteitä ei alamaailmassa arvosteta, voi vasikaksi paljastuminen johtaa jopa hengenvaaraan.

– Sain molemmilta selkeän vastauksen ja totesin, että kyllä rekisterin pito on mahdollista hoitaa ihan lakien ja asetusten mukaan ilman, että tietolähde vaarantuu. Ja voin sanoa, että se on todella hoidettu vedenpitävästi, että se ei ole minkäänlaisissa verkoissa vaan supollakin ihan kassakaapissa monien lukkojen takana.

Räsäsen mukaan myös poliisin toimia pitää pystyä valvomaan.

Poliisi ei esimerkiksi saa katsoa sormien läpi tietolähteensä tekemiä rikoksia, eikä lähteellä saa teettää viranomaisen valtuuksiin kuuluvia tehtäviä. Jos lähteitä ei ole dokumentoitu, rikollinen poliisi voisi esimerkiksi käyttää suojakilpenään sitä, että väittää rikollista tietolähteekseen, vaikka tapaamiset koskisivat muita asioita.

– Jos ei ole valvontaa, eikä valvontamahdollisuuksia, siinä voi tulla suorastaan kiusauksia poliisille. Kaikkein pahintahan on se, että tietolähdettä ei haluta kirjata sen takia, että poliisi on itse tehnyt jotain rikollisia toimia tietolähteen kanssa.

Poliisijohdon syytteiden käsittely alkaa tiistaina

Kun Aarnion syytteiden sisältö tuli julki, Räsänen kertoo pahimman painajaisensa toteutuneen.

– Heräsi huoli siitä, että onko tällainen toiminta laajempaa vai yhden henkilön toimintaa.

Tiistaina valmisteluistunnolla alkavassa oikeuskäsittelyssä syytetyn penkillä istuu Aarnion lisäksi muun muassa poliisin korkeaa johtoa. Virkarikoksista syytetään entistä poliisiylijohtajaa Mikko Paateroa, entistä Helsingin poliisikomentajaa Jukka Riikosta ja Helsingin poliisipäällikkö Lasse Aapiota. Keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardotin osalta syyteratkaisu on asiassa vielä tekemättä.

Käräjillä on tarkoitus etsiä vastausta siihen, onko valvontavastuita laiminlyöty, ja kenen olisi pitänyt valvoa tietolähdetoimintaa.

Kyseessä on Suomen historian laajin poliisirikosoikeudenkäynti.

Lue myös:

Syyttäjällä superkiire: "En ehdi puhua sanaakaan" – KRP:n päällikön esitutkinta valmistuu vain hetki ennen Suomen suurinta poliisirikosoikeudenkäyntiä

Presidentti Sauli Niinistön edeltäjä Tarja Halonen kertoo tuoreessa kirjassa, että hän piti Niinistöä todennäköisenä seuraajanaan ja auttoi Niinistöä valmistautumaan presidenttiyteen.

Asiasta uutisoi Aamulehti, jonka toimittajien kirjoittama kirja Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra julkaistaan maanantaina.

Halosen mukaan varmuus syntyi siitä, miten kokoomus oli Niinistön takana.

Halonen arvioi kirjassa Niinistön pystyneen käyttämään presidentin jäljelle jääneitä valtaoikeuksia taitavasti. Perustuslakia muutettiin presidentin valtaoikeuksien osalta Halosen toisen kauden päättyessä ja Niinistön ensimmäisen kauden alkaessa. Esimerkiksi presidentin mahdollisuudet osallistua EU-huippukokouksiin poistuivat käytännössä kokonaan.

Halonen kertoo kirjassa, että Paavo Lipposen (sd.) hallituksen aikaan hänellä jäi Niinistöstä mieleen talouteen keskittyminen.

– Minulla ei ole oikein muuta mielikuvaa kuin että kyllä hän rahan päälle ymmärsi. Tai sanotaan, ymmärsikö oikeasti. Oli säästäväinen, sellainen kamreeri hiukan, Halonen sanoo.

Miehellä, joka varasti Alaska Airlinesin tyhjän lentokoneen ja syöksyi sillä maahan Seattlessa lauantaina aamulla Suomen aikaa, oli valtuudet olla lentokentän alueella, kertovat viranomaiset.

Uutistoimisto AP:n mukaan mies oli 29-vuotias Richard Russell, joka oli työskennellyt Alaska Airlinesin kanssa samaan yhtiöön kuuluvalle Horizon Airille 3,5 vuotta.

Russell ajoi työkseen lentokoneiden hinaamiseen tarkoitettua pushback-traktoria. Sen lisäksi hän siivosi lentokoneita ja lastasi matkatavaroita koneisiin. Sen vuoksi hän pääsi nousemaan koneeseen ja nousemaan sillä ilmaan perjantaina illalla paikallista aikaa.

Konetta ajettiin takaa kahdella ilmavoimien hävittäjällä, minkä jälkeen varastettu kone törmäsi pieneen Ketron-saareen. Kone ehti olla ilmassa noin tunnin.

Paikallinen seriffi sanoi lauantaina, että mies oli itsetuhoinen, toimi yksin eikä kyse ole terroriteosta. Lennonjohdon kanssa käydyn keskustelun perusteella mies sanoi olevansa "vain rikkinäinen tyyppi, jolla on muutama ruuvi löysällä".

Miehen oletetetaan kuolleen lentokoneen pudottua maahan. Hänen omaisilleen tapaus tuli sokkina. Miestä on kuvailtu lämpimäksi ja hyväsydämiseksi ihmiseksi. Hän oli hiljainen kaveri ja vaikutti siltä, että kaikki pitivät hänestä.

Turvallisuus mietityttää

Perjantain tapahtumat ovat saaneet ilmailualan asiantuntijat pohtimaan, miten vastaavanlaiset tapaukset saadaan tulevaisuudessa estettyä.

Uutistoimisto AP:n haastattelemat asiantuntijat kertovat tienneensä jo pitkään, että suurimman riskin kaupalliselle ilmailulle aiheuttavat lentoyhtiöiden ja lentoasemien omat työntekijät.

Liittovaltion poliisi FBI on kertonut alkaneensa tutkia, miten itsetuhoinen lentokenttätyöntekijä pystyi varastamaan lentokoneen.

Viranomaiset mukaan mies käytti turvallisuusluokitustaan hyväkseen. Miehelle tehtiin turvallisuusselvitys vuonna 2015, jolloin hän aloitti työt lentoyhtiössä.

Alaska Airlinesin toimitusjohtaja Brad Tilden vahvistaa BBC:lle, että mies oli tapahtumahetkellä työvuorossa ja hänellä oli luultavasti päällään univormu. Lentolupakirjaa miehellä ei ole.

Kukaan saaren asukkaista ei loukkaantunut lentokoneen pudottua sinne.

Lue myös:

Mies varasti tyhjän matkustajakoneen Seattlessa ja törmäsi saareen

Aiheesta muualla:

BBC: Seattle-Tacoma plane thief 'had full airport credentials'

Kajaanissa keväällä 1918 sattui outo tapahtumasarja. Kaksi rivimiestä vaihtui teloituspäivänään yllättäen punaisten johtomiehiin. Sijaisteloitettujen väitettiin tehneen vaihdon vapaaehtoisesti. Sodan päätyttyä molemmat osapuolet hylkäsivät eloonjääneet.

Tapahtumista on kerrottu useissa historiateoksissa, mutta suvut olivat kymmeniä vuosia täysin tietämättömiä tapahtumista.

Kajaani keväällä 1918. Kiväärimiehille oli annettu tarkat ohjeet – te tähtäätte oikeanpuoleista päähän, te sydämeen. Te puolestaan otatte vasemmanpuoleisen, tähtäätte sydämeen, te päähän.

Ohjeet jaettiin kymmenelle miehelle. Hautausmaan kupeen pieni hiekkatörmä oli oiva paikka teloitukselle. Harhaluodit eivät aiheuttaisi vaaraa sivullisille.

Kiväärimiesten piti kuitenkin odottaa. Yhteislaukauksen sijaan käynnistyi tapahtumasarja, jollaista ei toista Suomen sisällissodasta tunneta. Teloitus vaikutti vuosia ja vuosikymmeniä – kahdesta teloitetusta tuli marttyyreja ja kuoleman välttäneistä omiensa unohtamia hylkiöitä.

Meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun, kun sain tietää, mitä silloin oli tapahtunut ja mitä seurauksia sillä oli ollut. Timo Pekkonen

Teloituksen sijaan ammuttavaksi tuomitut vaihdettiin todistajiksi. Ja todistajiksi tuoduista tuli teloitettavia – ilman tutkintaa, ilman tuomiota.

– Se täyttää juridisesti joukkomurhan tai murhan tunnusmerkistön, sanoo Juhani Meriläinen 100 vuotta myöhemmin.

Hän on toisen ammutun tyttärenpoika.

Valkoisten sotilaiden ylipäällikkö Mannerheimin käskystä aloitetusta tutkinnasta huolimatta ketään ei laitettu sijaisteloituksista vastuuseen.

Hauta, jota ei löytynyt

Kajaanilaisen Timo Pekkosen suvulla oli lähes 80 vuotta salaisuus, josta kukaan nyky-Pekkosista ei tiennyt. Vain Timon isä Leander Pekkonen tiesi, mutta ei kertonut.

Hiljainen mies ei puhunut käymistään sodista, teki työnsä Kajaani-yhtiöllä, pelasi ahkerasti jalkapalloa ja fanitti olympiavoittaja Heikki Savolaista

– Ja hän oli vielä absolutisti, kuten molemmat veljensäkin, kuvaa Timo Pekkonen isäänsä.

Isä antoi koko ikänsä ymmärtää, että Timon ukin nimi oli Paavo. Isä kuoli 1970-luvulla. Siksi vuonna 2003 Pekkosen pojasta tuli Paavo – isoisänsä mukaan.

– Tai niin luulin, sanoo Timo Pekkonen.

Kun hän etsi isoisänsä hautaa sukunsa lähtösijoilta, hän löysi monta Paavo Pekkosta. Yksikään heistä ei ollut hänen isoisänsä.

Sitten Timon silmiin sattui lehtijuttu vuoden 1918 tapahtumista Kajaanissa.

– Meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun, kun sain tietää, mitä silloin oli tapahtunut ja mitä seurauksia sillä oli ollut.

Kävi ilmi, että yksi sukupolvi oli kokonaan unohdettu ja vaiettu Pekkosten suvussa.

Tuo unohdettu ihminen oli Timo Pekkosen oikea ukki: Kajaanissa keväällä 1918 teloituksesta kuin ihmeen kaupalla selvinnyt Leander Pekkonen. Timon isä, nuorempi Leander, oli nimetty isänsä mukaan. Hän oli vaiennut pelastuneesta isästään koko aikuisen ikänsä.

Kielletty ase toi kuolemantuomion

Kajaani keväällä 1918. Joukko miehiä marssii Kajaanin vankilasta parin kilometrin matkan hautausmaan kupeelle. Valoa riittää vielä kevätillassa. Puuseppä Leander Pekkonen ja sekatyömies Eemil Kemppainen ovat saaneet kuolemantuomion, koska heiltä on löydetty kielletty ase, kivääri.

Mukana on kiväärimiehet ja todistajia – vankilasta on otettu mukaan punaisten johtomiehiä lapioimaan hauta umpeen. Yksi todistajista kertoo myöhemmin, ettei kukaan heistä tiennyt, minne heitä viedään. He olivat varmoja, että heidät kaikki ammutaan.

Koko kevään 1918 tilanne Kajaanissa oli kiristynyt. Talvella punakaarti oli tuonut sata asetta, jotka oli jaettu rahaa vastaan luotetuille tovereille.

Kajaanin suojeluskunnan ja sotilaspiirin sotilasjohto toimi kiihkeimpien valkoisten mukaan löysästi. Kajaaniin määrättiin entinen Venäjän keisarillisen armeijan kapteeni Karl Hilen johtamaan joukkoa. Epäselvyydet johtosuhteissa kiristivät välejä ja “ryssän kapteenilla” oli hankauksia jääkäreiden kanssa.

Kajaanissa valkoisten joukkoon kutsunnoilla komennetut miehet kapinoivat rintamalle lähtöä vastaan. Sadan kapinoitsijan joukosta teloitettiin viisi, jotta kuri palautuisi.

Sota oli jo siirtynyt etelämmäksi. Rintaman taakse jääneillä punaisilla ei ollut mahdollista osallistua enää kapinaan ja punaisten aseita oli ryhdytty takavarikoimaan.

Mannerheim oli antanut helmikuussa kuuluisan ”ammutaan paikalla” -päiväkäskyn (Wikipedia). Sitä oli Kajaanissakin kuulutettu useita kertoja lehdissä ja luettu kirkoissa, mutta siitä huolimatta aseita oli kadoksissa.

Punaisten johtomiehet, asioitsija Kalle Niemi ja työväentalon vahtimestari Santeri Kari, oli pidätetty ja he pyrkivät auttamaan aseiden löytämisessä. Mannerheimin päiväkäskyn takarajan jälkeen kaksi miestä oli jo teloitettu aseiden hallussapidosta.

Pian teloitettaisiin kaksi lisää.

Kuka ottaisi syyttömämpien paikan?

Teloitusta edeltävänä iltana Kajaanin Sissirykmentin pastori vieraili kuolemantuomion saaneiden miesten luona. Tällä reissulla pastorin päähän iski ajatus – miksi teloittaa tavallisia rivimiehiä, kun ”suuremmat syylliset” jäisivät rankaisematta?

Tämän ajatuksen pastori ujutti kapteeni Karl Hilenille.

Teloituspaikalla pimenevässä illassa, kuolemaantuomittujen jo odottaessa laukauksia, Hilen alkoi saarnata moraalista ja johtomiesten suuremmasta syyllisyydestä. Hän kysyi, onko paikalla olevissa punaisten johtomiehissä sen vertaa miestä, että ottavat näiden syyttömämpien paikan.

Kun tuli kiperämpi kysymys, hän ikään kuin vajosi omiin ajatuksiinsa ja totesi: ”No ne olivat niitä aikoja”. Juhani Meriläinen

Paikalle tuodut miehet olettivat, että heidätkin ammutaan, koska mitään tietoa muusta ei ollut annettu.

Niin vaihtuivat miehet kiväärinpiippujen eteen. Ilman tutkintaa, ilman tuomiota.

Ensin asettui Santeri Kari Eemil Kemppaisen tilalle ja painostuksen jälkeen Kalle Niemi Leander Pekkosen.

Yhteislaukauksen jälkeen todistajiksi paikalle kutsutut peittelivät ruumiit jonkin matkan päähän, aiemmin kaivettuihin hautoihin. Sitten heidät marssitettiin takaisin vankilaan.

Seuraavana päivänä Kajaanin kirkossa pastori saarnasi, kuinka Jumala oli antanut tapahtua ihmeen saattamalla syylliset syyttömien edestä teloitettavaksi.

Teloitetuista marttyyrejä

Sotasensuuri esti Kajaanin tapahtumista kirjoittamisen tuoreeltaan.

Kun tapaus nostettiin julkisuuteen punaisessa lehdistössä seuraavana vuonna, Santeri Karista ja Kalle Niemestä tehtiin marttyyreita. Lehdissä korostettiin miesten rauhantahtoisuutta ja sankarillisuutta, kun he menivät teloitettaviksi syyttöminä toisten puolesta.

Samalla korostettiin valkoisten julmuutta kuvaamalla esimerkiksi hautaamista seuraavasti: ”Ammuttujen ruumiit kantoivat toverit haudan reunalle, josta valkoiset heidät heittivät hautaan niin kuin koiran raadot” (Suomen Sosialidemokraatti 18.12.1919).

Molemmat teloitetut olivat Kainuun punaisten johtomiehiä. Kuulusteluissa yritettiin selvittää, mistä Kainuuseen tulleet kiväärit olivat peräisin ja kuka ne oli tuonut. Pieni osa aseista oli edelleen kateissa. Selvyyttä ei saatu. Kumpaakaan miehistä ei oltu tuomittu vielä mistään.

Santeri (Aleksanteri) Karin vaimo Anna oli teloituksen tapahtuessa viimeisillään raskaana. Puoliorpo tyttö sai nimen kuolleen isänsä mukaan - Aleksandra.

Koko kevät oli ollut perheelle vaikea – ensin meni asunto, koska valkoiset ottivat työväentalon vahtimestarin asunnon haltuunsa samalla kuin koko työväentalon. Santeri oli pitkään kiinniotettuna vankilassa. Anna Karilla ei ollut asuntoa eikä vakituista työtä.

– Apu tuli alkuun muiden pidätettyjen vaimoilta, sanoo Juhani Meriläinen, Santerin lapsenlapsi.

Kainuun Osuusliikkeen, punaisten kaupan, johtomiehet olivat luvanneet pitää teloitetun leskestä huolta, kunhan olot vakiintuvat. Anna Kari sai myymälänhoitajan paikan Ristijärveltä. Paluu Kajaaniin uuden miehen ja lapsikatraan kanssa tuli ajankohtaiseksi 1930-luvun lopulla.

Juhani Meriläinen kuuli lapsena perhepiirissä pieniä tarinasirpaleita sukulaisilta ja työväenliikkeen veteraaneilta. Hän ei osannut yhdistellä asioita ennen kuin lyseo- ja lukiovuosinaan.

Sitten käsiin sattui Jaakko Paavolaisen kirjasarja punaisesta ja valkoisesta terrorista sisällissodassa – siinä oli kertomus Kajaanilainen draama.

– Se räjäytti tajunnan, sanoo Meriläinen.

Lisää tietoa tuli Työväen arkistosta. Meriläinen myös haastatteli mummonsa Anna Karin hiukan ennen tämän kuolemaa.

– Nyt osaisin enemmän kysellä, kun olen paremmin perillä vuosien 1917 ja 1918 tapahtumista. Mummoni ei kaikkea muistanut tai halunnut muistaa – kun tuli kiperämpi kysymys, hän ikään kuin vajosi omiin ajatuksiinsa ja totesi: ”No ne olivat niitä aikoja”.

Siihen haastattelu päättyi.

Juhani Meriläisen suhtautuminen on muuttunut ajan myötä. 1960-luvulla tieto oli järisyttävä. Myöhemmin tiedon lisääntyessä ja iän karttuessa suhtautuminen on etääntynyt.

– Ikäisilläni on omakohtaista tuntumaa niihin, jotka kokivat tapahtumat. Lapsillani on toisenlainen näkökulma – he ihmettelevät, että taasko isä on uppoutunut niihin sisällissodan juoksuhautoihin.

Amatöörihistorioitsijaksi itseään kuvaileva Meriläinen ihmettelee, miten kaikki julmuus on ollut mahdollista, mutta muistuttaa saman tien nykypäivän sisällissodista vanhan Jugoslavian alueella ja Syyriassa.

– Sisällissota on sodista kaikkein julmin.

Toisella teloitetulla, Kalle Niemellä, oli vaimonsa Marian kanssa kaksi lasta: teloituksen aikaan 3-vuotias Aino ja neljän kuukauden ikäinen Laina.

Kalle Niemen tyttärentytär Pirkko Koivisto muistaa äitinsä suhtautumisen tapahtumaan.

– Laina-äiti oli hirveän vihainen isälleen, että kehtasikin mennä sinne ammuttavaksi ja jättää pienet lapset.

Työttömän Maria-mummon pelastukseksi koitui Kajaanin pormestari, Fredrik Hyökyn apu.

– Hän sääli teloitetun perhettä ja olisi muun muassa kustantanut Laina-äidin opettajaksi opiskelun, mutta sitä hän ei halunnut. Hänestä tuli kirjanpitäjä, sanoo Pirkko Koivisto.

Ukin kohtalo selvisi Pirkko Koivistolle vasta aikuisiällä. Ensimmäinen muisto ukista liittyy mummoon.

Pirkko Koivisto katseli pienenä tyttönä Maria-mummon kanssa ikkunasta ulos – ja mummo lausui runoa. ”Leikkivillä aalloilla minä sinut tapasin” – he olivat ensinmäisten säkenöivien katseiden kohdatessa olleet Nuasjärven vesillä, Elias-höyrylaivalla matkalla Kajaanista Sotkamoon.

Mummon ja Kallen ikäero oli 14 vuotta ja mummo oli hyvin rakastunut. Pirkon kysyessä, oliko mummolla tallessa niitä Kallelta saatuja kirjeitä ja runoja, joita hän lausui, vastaus oli lyhyt: “Ei ole, olen ne kaikki polttanut.”

Vaikka viha oli äidin puheissa päällimmäisenä, Kallen kuva oli aina esillä. Siinä oli hyväryhtinen ja siististi puettu mies virkapuvussa. Tyttäret pystyivät kuvittelemaan, mikä heidän isänsä saattaisi olla ja missä asemassa, jos olisi saanut elää.

Hän oli aktiivinen kehittäjä. Jopa niin tunnettu, että Suomen Sosiaalidemokraatti -lehti kirjoitti helmikuussa 1919, että Porvari yrittää herättää sosialistin kuolleista. Kalle Niemi oli valittu aiemmin varakansanedustajaksi.

Kun oloja vakiinnutettiin, Kallelle tuli kirje, että pitäisi tulla eduskuntaan kansanedustajaksi. Varsinaiseen virkaan valitut kun olivat joko kuolleet tai karanneet maasta.

– Maria-vaimo laittoi kirjeen takaisin kirjoittaen, ettei hän voi tulla, koska hänet on kuopattu jo, muistelee Pirkko Koivisto.

Isäni ei koskaan antanut anteeksi omalle isälleen. Timo Pekkonen

Koivisto sanoo äitinsä jutelleen Kallen kohtalosta vapaasti sen jälkeen, kun äiti oli etsinyt Työväen arkistosta 1970-luvulla tietoa isänsä kohtalosta. Mutta isän kanssa ei asiasta puhuttu mitään. Eikä miehensä.

Uteliaisuus kuvaa eniten Pirkko Koiviston nuoruuden ja aikuisuudenkin suhtautumista Kalle Niemen kohtaloon.

– Ajattelin, että kappas, tuommoinenkin ukko on ollut suvussa.

Myöhemmällä iällä kohtalo on koskettanut enemmän – Koivisto on etsinyt tietoa ja yrittänyt ymmärtää, miten kaikki tapahtunut on ollut mahdollista.

Surun näyttäminen ei ollut teloitettujen omaisille mahdollista yhteiskunnan silloisissa oloissa. Näin arvioivat sekä Pirkko Koivisto että Juhani Meriläinen. Teloitettujen muistomerkki pystytettiin vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun hävitty sota oli takana ja Neuvostoliitto vaikutti vahvasti Suomen sisäpolitiikkaan.

– Ei isoäitini saanut olla pahoillaan, eivät he saaneet surra rakkaimpiaan. Se on niin helvetin väärin, sanoo Koivisto.

Asenteet olivat kovia.

– 1920- ja 1930-luvuilla oli häpeä, että Suomessa oli syntynyt kapina. Oli häpeällistä, että oli ollut punaisten puolella. Monet uhreista kielsivät menneisyytensä tai olivat mieluummin hiljaa, kun nostivat sitä esille, sanoo Juhani Meriläinen.

Pelastuneet hylkiöt

Molemmat kuolemantuomion saaneet miehet vapautettiin pian Karin ja Niemen teloituksen jälkeen.

Jos punaisten puolella olleet tunsivat häpeää menneisyydestään, Kajaanin sijaisteloituksesta selvinneillä on kaksinkertainen ongelma. Heistä tuli paitsi punaisten puolella olleita myös punaisten hylkäämiä.

Sosiaalidemokraattiset sanomalehdet, muun muassa porilainen Uusi Aika ja oululainen Pohjan Kansa kertoivat Kajaanin tapahtumista heinäkuussa 1920.

”Mitä kurjiin toveriensa pettäjiin Pekoseen ja Kemppaiseen tulee, vapautettiin heidät murhainyön jälkeen kohta vankeudesta. Tapaus kävi kuitenkin Pekosen omalletunnolle, että hän heti sen jälkeen tuli vallan kiihkouskovaiseksi, sitten sekopäiseksi ja pian kokonaan mielipuoleksi. Nykyään kuuluu hän olevan Niuvanniemen hulluinhuoneessa. – Kemppainen on ollut siksi häikäilemätön, että oli viime talvena uudestaan pyrkinyt työväenjärjestöihin Kajaanissa, mutta tuli luonnollisesti evätyksi.”

Omiensa pariin pyrkineen ja hylätyksi tulleen Eemil Kemppaisen myöhemmät vaiheet ovat udun peitossa. Joidenkin tietojen mukaan hän on lähtenyt Kainuusta ja toisien puheiden mukaan päätynyt itsemurhaan. Tästä ei kuitenkaan ole vahvistusta.

Toinen vapautetun Leander Pekkosen vaiheista ei myöskään ole tarkkaa kuvaa. Timo Pekkosella on käsitys, ettei Leander koskaan selvinnyt mielen järkkymisestä.

Ukki-Leander kuoli 1960-luvun loppupuolella.

– Isäni ei koskaan antanut anteeksi omalle isälleen. Johtuiko se perheen hylkäämisestä vai mistä, sitä en tiedä. Oma isäni kuoli jo 1970-luvulla, eikä koskaan puhunut syistä.

Vasta myöhemmin selvisi, että tuo mies oli ollut ukkini. Häntä ei päästetty edes sisään eteistä pidemmälle. Timo Pekkonen

Sen verran katkeruutta oli jäljellä, että Timo Pekkosella oli vaikeuksia löytää hänen hautaansa myöhemmin Tuusniemen hautausmaalta.

– Ilmankos en löytänyt, kun siellä ei ole ollut hautakiveäkään.

Leander-ukista tiedetään, että hänellä oli kolme lasta. Yksi oli Timo Pekkosen isä, Leander hänkin. Toinen lapsi oli Veikko, joka itse jäi lapsettomaksi. Kolmas lapsi oli Kalevi. Hänen poikansa oli vastikään kuollut Kari Pekkonen, presidentti Tarja Halosen entinen avopuoliso. Heillä on tytär Anna.

Kari Pekkosen Anna-tytär kertoo, että hän sai tietää ukkinsa kohtalosta vasta isänsä kuoleman jälkeen.

Eikä Pekkosen perheissä ukin kohtaloa muutenkaan puitu. Leander-ukista ei ole edes valokuvaa. Myöhemmin asioiden laidan jo selvittyä, Timo Pekkosen vanhemmat sisarukset muistelivat jonkun miehen käyneen Sivukadulla heidän asuntonsa ulkopuolella.

– Vasta myöhemmin selvisi, että tuo mies oli ollut ukkini. Häntä ei päästetty edes sisään eteistä pidemmälle.

Jutussa on käytetty lähteinä haastattelujen lisäksi muun muassa tietokirjoja Teemu Keskisarja: Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorismista; Jaakko Paavolainen, Valkoinen terrori; Panu Pulma - Oiva Turpeinen, Pikkukaupungin unelmia; Hannu Romppainen, Kainuu 1918. Lisäksi lähteinä käytetty historiantutkija, professori emeritus Reijo Heikkisen haastattelua sekä aikalaislehtiä.

Kauppojen rekit täyttyvät jälleen uusista vaatemallistoista, ja menneen sesongin muotitrendit saavat väistyä.

Samaan aikaan maailmassa viedään joka sekunti yhtä kuorma-autollista vastaava määrä vähän käytettyä vaatetekstiiliä poltettavaksi tai kaatopaikalle, kertoo brittitutkimus.

– Nykypäivän tekstiiliteollisuus perustuu vanhanaikaiseen ja suunnattoman saastuttavaan valmista, ota ja hävitä -malliin, sanoo kiertotaloutta tutkivan säätiön perustaja Ellen MacArthur.

MacArthurin säätiö on keskittynyt edistämään kulutustuotteiden pysymistä käytössä mahdollisimman kestävällä tavalla. Säätiön vuonna 2017 julkaisema raportti laskee, että maailmanlaajuisesti kaikista valmistetuista vaatteista jopa 73 prosenttia päätyy kaatopaikalle tai poltettaviksi sen sijaan, että niiden materiaali käytettäisiin uudelleen.

Vaatteista tulee nopeasti valmistumisensa jälkeen jätettä, koska mallistojen vaihtuessa vaatteita jää yli, myytyjä vaatteita käytetään lyhyen aikaa eikä materiaalien kierrätys ole toistaiseksi ollut taloudellisesti kannattavaa.

Vaatteiden nopea kierto tekee alasta yhden maailman saastuttavimmista. YK:n mukaan muotiteollisuus on yksin vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä. Hiilijalanjälki on suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä.

Iso osa vaatteista tehty lyhytikäisiksi

Vaatteiden valtavaa ympäristökuormaa selittää termi pikamuoti.

Sillä tarkoitetaan kasvavaa vaateteollisuuden haaraa, jossa mallistot kiertävät nopeasti ja toistuvia uutuuksia pyritään myymään mahdollisimman suurelle kuluttajaryhmälle.

Nopeasti vaihtuviin mallistoihin nojaavat suomalaisillekin tutut vaateketjut kuten H&M, Zara, Mango, Dressmann, Vero Moda ja Jack & Jones.

Vastuulliseen liiketoimintaan erikoistunut Aalto-yliopiston johtamisen professori Minna Halme sanoo, että useiden muotibrändien tavoitteena on myydä tuotteita, jotka kuluvat nopeasti tai muuttuvat epämuodikkaiksi.

– Halpa hinta tarkoittaa, että yksittäisestä tuotteesta kertyy teollisuuden eri portaissa hyvin vähän katetta. Siksi vaatteita myydään mahdollisimman paljon.

Monet muotitalot hoitavat myymättömien vaatteiden hävikkiä pois silmistä.

Esimerkiksi H&M:ää, Vero Modaa ja Jack & Jonesia on syytetty laajamittaisesta vaatteiden polttamisesta.

Myös luksustuotteista tunnettu brittiläinen muotitalo Burberry poltti hiljattain kymmenien miljoonien edestä myymättömiä vaatteita, jotta niitä ei myytäisi halvalla.

Päästöjä maahan, mereen ja ilmaan

Vaatteet saastuttavat ympäristöä koko elinkaarensa ajan, materiaalikuitujen valmistuksesta vaatteen hävittämiseen saakka.

Puuvillanviljelyn vuoksi vaatetuotanto on resurssisyöppö veden ja maa-alan käytössä.

Yhden puuvillapaidan valmistaminen kuluttaa 2 700 litraa vettä. Se on yhtä paljon kuin ihminen juo keskimäärin kahdessa ja puolessa vuodessa.

Vaateteollisuus päästää meriin mikrokuituja vuosittain määrän, joka vastaa 50 miljardia muovipulloa. Mikrokuituja irtoaa myös konepesun yhteydessä erityisesti vaatteista, joissa on käytetty polyesteria.

Mikromuovit ovat vaarallisia mereneläville, mutta niitä voi päätyä kala- ja linturuoan mukana myös ihmisen elimistöön.

Kuluttajat eivät tiedä, teollisuus vaikenee

Aalto-yliopiston professorin Minna Halmeen mukaan vain harvat kuluttajista ovat tietoisia vaateteollisuuden ympäristökuormasta. Vaateteollisuudessa ongelman tiedostaminen taas ei vielä juuri näy käytännössä.

– Vaatetusalalla on liikettä vastuullisempaan suuntaan, mutta toistaiseksi vastaukset isoon ongelmaan ovat aika heikot, Halme sanoo.

Halme pitää Ellen MacArthurin säätiön lukuja jätteeksi päätyvän vaatteen määrästä luotettavina.

Yksi vastaus kierrätyspulmaan ovat uudet teknologiat, joilla kierrätyskuiduista tehdään uutta kangasta.

Halmeen mukaan investoinnit kierrätysteknologioihin ja -laitoksiin ovat vasta alkuvaiheessaan. Ne ovat kalliita, eikä kuluttajien valtavirta ole toistaiseksi alkanut pitää ympäristöhaitoista meteliä.

– Vaateteollisuudella intressi on toimia siten, etteivät ympäristöhaitat nousisi liian suureksi kysymykseksi kuluttajilla. Yhtiöt eivät vielä kauhean innoissaan kerro kaikista uusista mahdollisuuksista, vaikka enemmän tapahtuu taustalla.

Useat vaatebrändit ovat viime vuosina kiinnittäneet vaatteiden kestävään tuotantoon enemmän huomiota ainakin markkinoinnissaan. Esimerkiksi ruotsalainen H&M on ottanut vastuullisuuden ja ympäristötietoisuuden näkyvästi osaksi brändiään. Vaateketjun myymälöihin voi palauttaa käytettyä tekstiiliä, jota vastaan saa alennusta uusista tuotteista.

Halmeen mukaan kyse ei ole pelkästään vastuullisuudesta.

– Käytettyjen vaatteiden vastaanottaminen voidaan tulkita viherpesuksi, jossa kuluttajalla on parempi omatunto ostaa uusia vaatteita, kun hän samalla luulee tekevänsä jotain hyvää palauttamalla entiset.

Ei ole mitään teknistä estettä sille, että kuiduista tehtäisiin kestäviä. Meillä voisi olla vaatteita, jotka kestäisivät vuosikausia. professori Minna Halme

Myönteistä on Halmeen mukaan se, että vaateketju kouluttaa kuluttajia tulevaisuutta ajatellen siihen, että vaatteita osataan palauttaa takaisin.

Kun vaatekuitujen kierrätykseen tarkoitettu teknologia yleistyy, on käytetyn tekstiilin saaminen takaisin vaateteollisuudelle välttämättömyys.

Ratkaisu: parannukset vaatteiden laatuun ja kierrätykseen

Tutkijat ovat huolissaan siitä, että nykyistä menoa muotiteollisuuden tuhoisat ympäristövaikutukset moninkertaistuvat tulevina vuosikymmeninä.

Kehitys voidaan kuitenkin pysäyttää. Ellen MacArthurin säätiö esittää raportissaan useita vaihtoehtoja:

Mikrokuituja päästävien materiaalien käyttö tulisi lopettaa kokonaan. Vaatteet tulisi suunnitella kestämään nykyistä pidempään. Lisäksi vaatteiden kierrätystä tulisi kehittää esimerkiksi helpottamalla jälleenmyyntiä tai tarjoamalla mahdollisuus vuokrata vaatteita.

Ellen MacArthurin säätiön tukijoihin kuuluvat muun muassa vaatejätit H&M ja Nike sekä muotisuunnittelija Stella McCartney. Kansainvälisille vaatefirmoille kiertotalouden tutkimuksen rahoittaminen voi olla yksi tapa pyrkiä käsittelemään tuotantoon liittyviä ongelmia.

Professori Halme uskoo, että isot vaateyhtiöt alkavat nojata uusiin kierrätysteknologioihin lähivuosina yhä enemmän. Vaihtoehdot ovat vähissä, koska puuvillan tuotanto on äärirajoilla.

– Puuvillan määrää maailmassa ei voida kasvattaa, koska kilpailu maa-alasta on niin kova ja vesiongelma kuivilla viljelyalueilla todellinen. On resurssi- ja liiketoiminnallinen kysymys ottaa tekstiilejä takaisin kiertoon, eikä muuta isoa ratkaisua toistaiseksi ole, Halme sanoo.

Toisaalta parannuksia olisi tehtävissä välittömästi, jos vaatejätit niin päättäisivät.

– Ei ole mitään teknistä estettä sille, että kuiduista tehtäisiin kestäviä ja ketjut myisivät vaatteita, jotka kestäisivät vuosikausia.

"Kestävä vaatekulutus nousee kuin kasvissyönti"

Pakko saada uusi vaate.

Tämä tunne on Halmeen mukaan opittu pikamuotiketjuilta viimeisen noin 20 vuoden aikana.

– Jos palataan 60- ja 70-luvulle, ei ollut sellaista tarvetta, että piti olla koko ajan päällä jotain uutta. Kymmenen vuotta vanhaa villapaitaa tai kenkiä käytettiin, jos ne olivat hyvässä kunnossa.

Halme ennustaa, että kestävä vaatekulutus kokee kymmenen vuoden sisällä samankaltaisen nousun kuin kasvissyönti viime vuosina. Merkkejä siitä on jo ilmassa.

Halmeen mukaan muutosnopeus riippuu siitä, kuinka suureksi kestäviä vaatteita vaativa etujoukko kasvaa ja kuinka paljon yritykset tarjoavat vaihtoehtoja nykyiselle pikakulutukselle.

Vaatteita voi jo nyt vuokrata tai hankkia valmistajilta, jotka tekevät ne täysin kierrätysmateriaalista.

Jos palataan 60- ja 70-luvulle, ei ollut sellaista tarvetta, että piti olla koko ajan päällä jotain uutta. professori Minna Halme

Halme uskoo, että pikakuluttamista ja muotia koskevia käsityksiä voidaan muuttaa.

– Jos ajatus trendikkyydestä kääntyy siihen suuntaan, että on arvostettua käyttää esimerkiksi todella hyvälaatuista, aidosti vanhaa laukkua tai villapaitaa, luodaan uusia uskomuksia siitä, mitä kuluttaja haluaa.

Lue lisää:

Ellen MacArthur Foundation: A new textiles economy: Redesigning fashion’s future

Tanskan TV2: H&M ja muut vaateyhtiöt polttavat tonneittain uusia vaatteita – "Tekopyhyyttä", sivaltaa tutkija

Suomessa ei jää myymättömiä vaatteita hävitettäväksi, kertovat kaupat – Asiantuntija: "Ei varmaan ihan koko totuus"

Vaatekaapistasi voi löytyä yllättävä ympäristön saastuttaja – tekniset kerrastot ja fleece pahimpia mikromuovin lähteitä

Tutkijat löysivät mikromuovia myös suomalaisesta järvivedestä – seuraavaksi halutaan tietää, päätyykö muovi juomaveteen

Ylen radiotoimittaja Perttu Häkkinen on kuollut.

Häkkinen oli syntynyt vuonna 1979. Hän kuoli sunnuntain vastaisena yönä tapaturmassa.

Ylellä Häkkinen työskenteli muun muassa Yle Puheella ja YleX-kanavalla.

Yle Puheella Häkkisen esimiehenä toiminut Jani Kortti luonnehtii Häkkistä ainutlaatuiseksi puheradion tekijäksi Suomessa.

– Tässä lähti nyt iso määrä tietyn alan osaamista. Häkkisen yleissivistys, hauskuus ja analyyttisyys tekivät kuulijoihin vaikutuksen.

Häkkisellä oli Kortin mukaan kyky ammentaa myös ihmisyyden ja elämän nurjalta puolelta.

– Häkkinen sai erityisesti kiitosta siitä, millä tavoin hän osasi kohdella haastatteluissaan erilaisia ideologioita ja ajatuksia tasavertaisesti, Kortti kertoo.

Häkkisen ohjelma tavoitti nopeasti vannoutuneen yleisönsä. Tiistaina Häkkisen ohjelmalla olisi alkanut uusi syyskausi.

39-vuotiaana kuollut Häkkinen oli tunnettu myös musiikkipiireissä. Hän perusti vuonna 1998 elektronisen musiikin yhtye Imatran Voiman yhdessä Jaakko Kestilän kanssa. Hän on käyttänyt muusikkona taiteilijanimeä Randy Barracuda.

Häkkinen ehti työskennellä uransa aikana myös muun muassa musiikkilehti Rumbassa ja Helsingin Sanomissa sekä juontajana Radio Helsingissä ja Bassoradiossa. Häkkinen on kirjoittanut myös dokumenttiromaanin nimeltä _Hukkumine_n ja ollut toisena kirjoittajana _Valonkantajat: Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä -_teoksessa.

Lue lisää:

Yle Puhe: Perttu Häkkinen

Yle Uutiset Uusimaa: Laajasalon värikäs rikoshistoria ei jätä Perttu Häkkistä rauhaan

Sauli Niinistö on tasavallan presidenttinä ottanut kaiken vallan, jonka perustuslaki hänelle mahdollistaa ja käyttää valtaansa joskus myös sisäpolitiikassa, väittää tänään julkaistu teos.

Aamulehden toimittajat Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi nostavat kirjassaan "Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra" esimerkiksi Niinistön vallasta Juha Sipilän (kesk) hallituksen kilpailukykysopimuksen synnyn.

Sipilän hallituksen suurhanke oli loppuvuodesta 2015 vaikeuksissa. Hallitus tiedotti joulukuun alussa, että yhteiskuntasopimukseksi kutsuttu paketti oli kariutunut. Oletuksena oli, että hallitus vie neuvottelujen kariuduttua eteenpäin omaa kilpailukykypakettiaan, eli niin kutsuttuja pakkolakeja.

Kirjan mukaan neuvottelut eivät kuitenkaan todellisuudessa päättyneet.

– Presidentti Niinistö kutsui joulukuussa työmarkkinajärjestöjen johtajat Mäntyniemeen. Hän toi koko arvovallallaan ja kansansuosiollaan tiettäväksi, että tahtoo järjestöjen jatkavan neuvotteluja, Lauri Nurmi kertoo.

Tapaamisen ovat kirjassa vahvistaneet SAK:n silloinen puheenjohtaja Lauri Lyly ja EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies.

Kirjan mukaan tapaamisesta ei hiiskuttu sen paremmin valtiovarainministeri Alexander Stubbille (kok.) kuin SAK:n toimista yleensä perillä olleelle oppositiojohtaja Antti Rinteelle (sd.).

– Jos tämä olisi tullut silloin julkisuuteen, olisi varmasti syntynyt vakavaa keskustelua siitä, onko tällainen sisäpolitiikkaan puuttuminen perustuslain hengen mukaista vai kuljetaanko valtaoikeuksien harmaalla vyöhykkeellä, Lauri Nurmi pohtii.

Tapaaminen kuitenkin pysyi salassa, ja vuonna 2016 syntyi hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteinen kilpailukykysopimus, jolla pakkolait korvattiin.

Fennovoiman kaatuminen vaarantaisi valtiolliset suhteet

Kirjan mukaan Niinistön valta kuitenkin keskittyy ulkopolitiikkaan, erityisesti Suomen ja Venäjän välisten suhteiden hoitoon.

Niinistön rooli oli kirjan mukaan erityisen suuri esimerkiksi silloin, kun valtionyhtiö Fortum lähti mukaan kannattelemaan venäläisen Rosatomin Suomessa toteuttamaa Fennovoiman ydinvoimalahanketta.

– Niinistö teki pääministeri Sipilälle selväksi, että Fennovoiman kaatuminen uhkaisi Suomen ja Venäjän valtiollisia suhteita, Lauri Nurmi kertoo.

Ydinvoimahanke oli vaikeuksissa, koska tarpeeksi suuri osa hankkeen omistuksesta ei ollut suomalaiskäsissä. Pelastajaksi löytyi Fortum, joka tuli Fennovoiman osakkaaksi ja varmisti hankkeen edistymisen.

– Kun Niinistö oli ollut pääministeriin ja Fortumin hallituksen puheenjohtaja Sari Baldaufiin yhteydessä, Fortum muutti kantaansa Fennovoimaan, Nurmi toteaa.

– Fortumista on tullut presidentin yhtiö. Tässä vallitsee nyt kauhun tasapaino energiapolitiikassa.

Nurmi viittaa siihen, että samalla, kun Venäjälle on tärkeää, että Rosatom rakentaa Fennovoiman voimalan, on Fortumille tärkeää pitää huolta omista sijoituksistaan Venäjällä.

Kaventuneet valtaoikeudet eivät presidenttiä jarruta

Mörttisen ja Nurmen teoksen teesinä on, että Niinistö on ”positiivinen populisti”, joka ei epäröi käyttää valtaansa.

– Jos verrataan vaikka Mauno Koivistoon, niin hänelle kaikki kaikessa oli parlamentarismi ja hallituksen tukeminen. Niinistölle ei ole, Mörttinen kertoo.

– Populistin tavoin Niinistö liittoutuu kansan kanssa eliittiä tai aatelia vastaan. Pikkupoliitikot eli kansanedustajat siinä välissä saavat tuta sekä ruhtinaan että kansan vihan, Mörttinen naurahtaa.

– Niinistöstä on tullut valtavan suosittu, lähes myyttinen hahmo, vaikka presidentin valtaoikeudet ovat kaventuneet ja hänen esikuntansa on pieni.

Suosio on Mörttisen mukaan taannut Niinistölle monesti hänen virallista valtaansa suuremman aseman.

– Ulkoministeriö ei ole enää mikään presidentin ministeriö, vaan presidentin ja virkamiesten välillä vallitsee silloin tällöin lähes epäluottamus. Näin pienellä maalla ei pitäisi olla moiseen varaa.

Lue myös:

Henkilökuvassa Sauli Niinistö: Äkkipikainen juristi innostuiulkopolitiikasta vasta presidenttinä

Aamulehtiuutuuskirjasta: Tarja Halonen piti Niinistöä todennäköisenä seuraajanaan –"Kyllä hän rahan päälle ymmärsi"

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho pitää ulkoministeri Timo Soinin (sin.) näkemystä abortista keskiaikaisena. Halla-aho kommentoi asiaa perussuomalaisten tiedotustilaisuuden yhteydessä Helsingissä.

– Aika keskiaikaista ollut tuo keskustelu tässä kysymyksessä viime aikoina.

– Siis teidän käsityksenne: sinisten Timo Soinin näkemys on keskiajalta?

– Joo. Kyllä. Näin voidaan sanoa, vahvistaa Halla-aho Ylen täsmentävän kysymyksen jälkeen.

– Minusta on vähän huolestuttavaa, jos ihmisen ajattelu pyörii liikaa tuollaisten kysymysten ympärillä. Kyllä kai muitakin teemoja pitäisi politiikassa olla.

Halla-aho uskoo edustavansa perussuomalaisten valtavirtaa käsityksellään.

Soini oli perussuomalaisten puheenjohtaja ennen Jussi Halla-ahoa ja ennen kuin siniset lähti perussuomalaisista.

– Vaikka kukaan ei kannata abortteja, se on sillä tavalla väärä ilmaisu, se on aina tragedia ja huono asia. Mutta toisaalta maailma on täynnä esimerkkejä siitä, miten paljon huonompaan suuntaa tilanne kehittyy sillä, että pyritään kriminalisoimaan sitä.

Ulkoministeri Timo Soinin abortinvastainen mielipide nousi uudelleen esiin viime torstaina kun Soini blogi-kirjoituksessaan kehui Argentiinaa hienoksi maaksi. Soini julkaisi kirjoituksen sen jälkeen, kun Argentiinan senaatti oli hylännyt lakiesityksen, joka olisi laillistanut abortin.

Edellisen kerran Soinin abortinvastainen mielipide nousi esiin keväällä.

Soini kirjoitti toukokuussa blogiinsa osallistuneensa Kanadassa tilaisuuteen, jossa muun muassa poltettiin kynttilöitä ja rukoiltiin abortoitujen sikiöiden muistoksi. Hän kertoi osallistuneensa tilaisuuteen yksityishenkilönä. Silloin presidentti Sauli Niinistö piti Soinin osallistumista abortinvastaiseen tilaisuuteen omituisena.

Perussuomalaiset on itse puolestaan politiikassa keskittynyt paljon maahanmuutopolitiikan arvosteluun.

Halla-aho sauna-asunnosta: Ei tavoiteltu perusteetonta hyötyä

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho selittää puolueensa kansanedustajien Ville Vähämäen ja Teuvo Hakkaraisen asumisjärjestelyistä syntynyttä jupakkaa niin, ettei tapauksessa ole tavoiteltu kansanedustajille kuulumatonta hyötyä.

– Rahaa on haettu asumiseen ja sitä on käytetty asumiseen. Joku byrokraattinen virhe tässä on varmasti tehty.

Halla-aho ei kysyttäessä täsmentänyt, kuka byrokraattisen virheen olisi tehnyt.

Eduskunnan lisäksi Iltalehden mukaan keskusrikospoliisi selvittää parhaillaan Vähämäen ja Hakkaraisen asumisjärjestelyjä sekä niiden perusteella nostettuja kansanedustajan kulukorvauksia.

Jussi Halla-aho toivoo eduskunnan selvittävän asian. Puheenjohtaja olettaa, että taustalla on tietämättömyyttä ja eduskunnasta saadut ”kenties” liian epätäsmälliset ohjeet, mikä on sallittua ja mikä ei.

Halla-aho korosti perussuomalaisten tiedotustilaisuudessa, että vuokrausjärjestelyissä Teuvo Hakkaraisella ei ollut mahdollisuutta tietää, ettei Hakkaraisen yhdessä Vähämäen kanssa vuokraamaa saunatilaa saanut käyttää asumiseen.

Lue lisää:

Vihreiden Aalto ja vasemmistoliiton Andersson: Pääministerin reaktio Soinin kirjoitteluun riittämätön

Juttua päivitetään.

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa alkoi tänään maanantaina oikeudenkäynti, jossa perheenisää syytetään avovaimonsa murhasta, kahden lapsensa murhan yrityksestä ja tuhotyöstä.

Syyttäjä vaatii miehelle elinkautista vankeusrangaistusta. Miehen mielentilatutkimusprosessi on vielä kesken.

Epäilty tuhotyö tapahtui Seinäjoella Pohjan kaupunginosassa syyskuun 21. päivä 2017. Perheenisän epäillään sytyttäneen perheensä kotitalon tuleen bensiinillä. Tulipalon syttymishetkellä talossa olivat miehen lisäksi tämän avopuoliso ja kaksi alaikäistä lasta.

Syyte murhasta ja murhan yrityksistä

Tulipalossa sai surmansa perheen äiti, jonka murhasta miestä syytetään. Syytteen mukaan tulipaloa on edeltänyt miehen ja avopuolison riitely, jonka aikana mies löi avopuolisoaan päähän tuntemattomaksi jääneellä esineellä. Tämän jälkeen mies on sytyttänyt perheen asuintilat ja autotallin tuleen.

Tulipalo on edennyt räjähdysmäisesti ja oli jo täyden palon vaiheessa palokunnan saapuessa paikalle.

Palokunta löysi äidin yhdestä talon makuuhuoneesta. Hän menehtyi saamaansa häkämyrkytykseen elvytyksestä huolimatta.

Perheenisää syytetään myös lastensa murhanyrityksistä. Perheen kuusivuotias tytär löytyi samasta makuuhuoneesta äitinsä kanssa. Hänen sydämentoimintonsa pystyttiin palauttamaan, mutta tyttö vammautui saaden vakavan aivovaurion. Edellytykset lapsen kuntoutumiseen ovat lääkärin mukaan huonot.

Perheen kolmevuotias poika on päässyt itse ulos palavasta talosta vahingoittumattomana.

Haastehakemuksen mukaan teot on tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla.

Artikkelia korjattu 13.8.18 kello 10.26: korjattu vaimo avopuolisoksi.

Maanantai on puuskaisen tuulen takia viikon viilein päivä, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela. Loppuviikkoa kohti sää palaa hieman kesäisemmäksi.

Merialueilla ja Saimaalla on voimassa huomautus navakasta tuulesta.

Maanantai ja tiistai ovat lämpötiloiltaan pitkälti samanlaisia: Etelä-Suomessa on noin 20 astetta, Keski-Suomessa noin 15 astetta ja Lapissa alle 10 astetta. Navakka tuuli tekee maanantaista kuitenkin kylmemmän tuntuisen.

Myös aamut ovat pitkästä aikaa viileämmät. Yöllä lämpötila laskee suuressa osassa maata kymmenen asteen tienoille, kun taas Lapissa mennään lähelle viittä astetta.

Maanantaina Lapissa on jatkuvia sateita ja Keski-Suomessa sadekuuroja. Muualla Suomessa sää on pilvistä, mutta sateita tuskin tulee.

Tiistai on suuressa osassa maata poutaista ja pilvistä.

Matalapaineen alue liikkuu lähellä Suomea tiistai-illan ja keskiviikkoyön aikana, mutta sateiden tulo on vielä epävarmaa.

Torstaista eteenpäin sää lämpenee. Lappia lukuun ottamatta asteet kohoavat 20 asteen tienoille. Parhaimmillaan osassa maata voidaan päästä 24 asteen tuntumaan.

Huomenna tiistaina alkaa Helsingin käräjäoikeudessa Suomen historian laajin poliisirikosoikeudenkäynti.

Tänään maanantaina iltapäivällä selvisi, että syytettyjen penkille joutuu myös keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot. Lardot saa syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta vain päivää ennen Suomen historian suurimman poliisirikosoikeudenkäynnin alkua.

Lardotin syyte koskee vuosia 2010-2013, jolloin hän työskenteli Poliisihallituksessa poliisijohtajana ja rikostorjuntayksikön päällikkönä. Hän vastasi Poliisihallituksessa tietolähdetoiminnan valvonnasta.

Lardot on esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä virkarikokseen.

Lardotin esitutkinta tuli julkisuuteen heinäkuun alussa. Hän totesi tuolloin Ylelle, että tapahtumat on selvitettävä perin pohjin.

Oikeudessa syytettyjen penkillä monta poliisijohtajaa

Lardotin lisäksi oikeuteen joutuvat vastaamaan virkarikossyytteisiin myös entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero sekä Helsingin poliisilaitoksen entinen päällikkö Jukka Riikonen ja nykyinen päällikkö Lasse Aapio. Aapio on hyllytetty tehtävästään häneen kohdistuvan virkarikossyytteen vuoksi.

Poliisipäälliköiden lisäksi syytettyjen penkille istuu myös Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio, jota tässä oikeudenkäynnissä syytetään virkavelvollisuuden rikkomisesta liittyen tietolähteiden käyttöön. Aarnion johtamassa huumepoliisissa käytettiin tietolähteitä. Oikeuteen joutuu myös kaksi Aarnion alaista.

Syyttäjä teki keskusrikospoliisin päällikön Robin Lardotin syyteratkaisun hyvin nopeasti. Lardotiin kohdistuva esitutkinta valmistui vasta viime perjantaina.

Poliisipäälliköt kiistävät virkarikossyytteet

Valtakunnansyyttäjän lähettämässä tiedotteessa todetaan, että keskusrikospoliisin päällikkö Robin Lardot on esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä virkarikokseen.

Yle tavoitti maanantaina puhelimitse hyllytettynä olevan Helsingin poliisipäällikön Lasse Aapion ja entisen poliisiylijohtajan Mikko Paateron. He molemmat kiistävät virkarikossyytteet.

– Olen jo aiemmin kertonut, että kiistän tämän virkarikossyytteen, Lasse Aapio totesi Ylelle.

Myös entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero kiistää virkarikossyytteen.

– Kyllä kiistän tämän syytteen, Paatero sanoi Ylelle.

Helsingin entistä poliisikomentajaa Jukka Riikosta ei tavoitettu sen jälkeen, kun syyttäjä ilmoitti keskusrikospoliisin Robin Lardotin syytteestä.

Laaja oikeudenkäynti tulossa

Poliisipäälliköiden laajassa oikeudenkäynnissä on lyhyesti sanottuna kyse siitä, onko Helsingin poliisilaitoksella käytetty vuosina 2008–2013 asianmukaisesti tietolähteitä, ja onko käytettyjä tietolähteitä esimerkiksi rekisteröity.

Poliisipäälliköiden osalta kyse on siitä, onko tietolähteiden käyttöä valvottu asianmukaisesti Helsingin poliisilaitoksen ja Poliisihallituksen johdossa.

Esitutkinta-aineisto on hyvin mittava. Ylen tietojen mukaan esitutkinta-aineistoa on yhteensä 6 000–8 000 sivua, kun mukaan lasketaan liitteet.

Juttua muokattu 13.8. klo 15.25. Juttuun lisätty Lasse Aapion ja Mikko Paateron kommentit.

Lue myös:

Syyttäjällä superkiire: "En ehdi puhua sanaakaan" – KRP:n päällikön esitutkinta valmistuu vain hetki ennen Suomen suurinta poliisirikosoikeudenkäyntiä

Virkarikoksista epäilty Robin Lardot Ylelle: Tapahtumat on selvitettävä asianmukaisesti – Ylimpään poliisijohtoon kohdistuva tietolähdetutkinta laajeni

Poliisiylijohtaja Kolehmainen: Virkarikostutkinta on "poliisin historian vakavin paikka" – kolmelle korkea-arvoiselle poliisimiehelle syytteet virkarikoksista

Kolme liikunnanohjaajaa on juuri saapunut Lappeenrannan Nuijamaan kyläkoululle esittäytymään lapsille ja kertomaan, mitä kaikkea heidän kanssaan voitaisiin tehdä. Uusia ideoita tosiaan näyttää löytyvän.

Ensin vähän lämmitellään. Seuraavassa hetkessä lapset jo juoksevatkin hiki otsalta valuen. Liikunnanohjaaja Anu Koistinen on jakanut alakouluikäisten ryhmänsä kahteen osaan, antanut kummallekin pienen ämpärin ja nyt hän kehottaa lapsia keräämään ämpärin täyteen käpyjä. Lapsiryhmä ostaa idean mukisematta. Osa noukkii kävyt ämpärin läheltä, osa kiitää keruumatkoilla pitkin metsää.

– Olittepa nopeita, hienoa!

Homma jatkuu katukoriksella ja frisbeen heittelyllä. Aamupäivän puolen tunnin välitunti on huomattavasti hikisempi kuin, mitä se olisi ilman ohjattua liikuntaa. Ainakin ensimmäisellä tutustumiskerralla kaikki lapset ovat kiinnostuneita vieraista ja osallistuvat.

15 liikunnanohjaaja

Kouluterveyden ammattilaiset totesivat Lappeenrannassa, että huoli lasten vähäisestä liikkumisesta sen kuin kasvaa, vaikka ongelmaan on jo vuosia etsitty parannuskeinoja. Tänä syksynä kaupungissa luovuttiin voivottelusta ja iskettiin rahaa lasten liikuntaan sellainen summa, että nyt uskaltaisi jo odottaa todellisia tuloksia.

Liikkuva Koulutiimi -nimiseen ohjelmaan kaupunki palkkasi ensin 15 liikunnanohjaajaa. Myöhemmin porukkaan etsitään vielä fysioterapeutti. Vuoden aikana liikunnanohjaajat antavat lapsille jopa henkilökohtaista liikunta- ja elintapaneuvontaa.

– Mietimme oppilaiden kanssa, miten kukin pystyisi lisäämään liikuntaa arkeen, vaikkapa koulumatkaansa, hankkeen vetäjä, liikunnanohjaaja Marko Siltamies sanoo.

Lappeenrannan malli mahdolliseksi kaikille

Liikkuva Koulutiimi työskentelee Lappeenrannan kouluissa näillä näkymin yhden kouluvuoden. Syys- ja kevätlukukauden aikana kaupungin palkkaamat 15 liikunnanohjaajaa vierailevat säännöllisesti kaikissa kaupungin peruskouluissa. Liikunnanohjaajat lupaavat tehdä kaikkensa keksiäkseen ne keinot, joilla lapset pysyisivät nykyistä paremmin liikkeessä.

Viidentoista liikunnanohjaajan palkkaamiseen on tarvittu kaupungin rahaa 220 000 euroa. Toinen samansuuruinen summa tulee avustuksena valtiolta. Lasten liikunnan lisääminen kuuluu hallituksen kärkitavoitteisiin.

– Tänä vuonna meitä on isompi joukko liikunnanohjaajia tätä asiaa miettimässä ja toteuttamassa. Tavoitteena on, että kehitämme sellaisen mallin, jonka voi myöhempinä vuosina toteuttaa pienemmällä porukalla ja millä tahansa paikkakunnalla, sanoo Anu Koistinen, yksi Lappeenrannassa työnsä aloittaneista liikunnanohjaajista.

Lappeenrannan mallissa idea on, että liikunta halutaan tuoda osaksi kaikkia oppiaineita. Välitunneilla liikuttaisiin paljon nykyistä aktiivisemmin mutta kuitenkin niin, että jokainen lapsi voisi löytää itselleen sopivan liikkumisen muodon.

Vapaaehtoista mutta vahvasti suositeltavaa

– Välituntiliikuntaan osallistuminen on tietenkin vapaaehtoista. Siinä meillä onkin miettiminen, miten löydämme liikuntamuodon, josta vaikkapa vähän liikkuvat teinit innostuisivat, liikunnanohjaaja Anu Koistinen pohtii.

Muutamaa ajatusta Koistinen on yhdessä toisten liikunnanohjaajien kanssa jo kehitellyt. Esimerkiksi sellaista, että nuorison suosimat somekanavat olisivat osana liikuntatuokioissa.

– Tai vähintään niin, että tulevan välitunnin liikuntatuokioista tiedotetaan kanavalla, jota nuoret seuraavat, Koistinen kertoo.

Yksinkertaisimmillaan liikunnanohjaajien rooli koulussa voi olla sen seuraamista, että välituntien liikunnallisissa peleissä ja leikeissä säilyy kaikilla hyvä fiilis ja sääntöjä noudatetaan. Silloin pelitilanteita aiemmin vältelleet lapset voisivat kentän laidalla istuskelun sijaan uskaltaa mukaan juoksemaan.

Hiki virtaamaan

Mutta on tehtävästään innostuneilla liikunnanohjaajilla paljon muutakin annettavaa kuin pelien tuomarointi.

– Uusia ideoita. Uskon, että heillä on paljon sellaista tietoa ja osaamista, jota opettajilla kouluissa ei ole, sanoo Lappeenrannan Nuijamaan kyläkoulun rehtori Taija Mansikka.

Mansikka ei koe, että liikunnanohjaajien ja koulujen liikunnanopettajien työ olisi jotenkin ristiriidassa.

– Liikunnanopettajilla on tunneillaan pedagoginen vastuu, Mansikka muistuttaa.

Lapsikin tarvitsee liikunnanohjausta

Kouluissa on viime vuosina tehty jo todella paljon paikallaan istumisen vähentämiseksi ja liikkumisen lisäämiseksi. On tehty yhteistyötä urheiluseurojen kanssa tai koulutettu vanhempia oppilaita vetämään pienemmille liikunnallisia leikkejä. Koulumatkoihin etsitään liikunnallisia vaihtoehtoja.

Eräässä koulussa jaettiin viime syksynä omat askelmittarit jokaiselle oppilaalle. On kouluja, joissa osa matematiikan tai äidinkielen tunneista on siirretty urheilukentälle tai metsään. Mobiilisovelluksista valitaan koulukäyttöön liikettä lisäävät vaihtoehdot.

Muutosta haetaan myös rakennuksista. Luokkatiloja muokataan sellaisiksi, että ne houkuttelevat lapsia liikkumaan ja vaihtamaan asentoja kesken opiskelun. Uusien koulurakennusten suunnittelussa yksi keskeisimmistä tavoitteista on nivoa liikkuminen osaksi oppimista ja ylipäätään kaikkea koulun arkea. Ekaluokkalaisten yhteinen värikynälaatikkokin sijoitetaan mieluiten niin, että kynää hakiessa lapsi tulee ottaneeksi ainakin pari askelta.

Liikunnanohjaaja Anu Koistinen sanoo tietävänsä, että vanhempia sukupolvia liikunnanohjaajien palkkaaminen kouluihin saattaa ihmetyttää.

– Ei minun kouluaikana olisi voitu kuvitellakaan, että lapsia pitää ohjata liikkumaan! Että palkattaisiin erikseen liikunnanohjaajia kouluihin. Mutta nyt eletään toisenlaista aikaa, Koistinen toteaa.

Koistinen itse oli koululainen 1980-luvulla, ja silloin vielä isoin osa kouluikäisistä liikkui päivän mittaan riittävästi. Nyt kouluterveyden asiantuntijoiden karkea arvio kuuluu, että vain kolmannes lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, osa heistä todella paljon ja tavoitteellisesti. Keskimmäinen kolmannes liikkuu kohtuullisesti ja vähiten liikkuvan kolmanneksen on huomattu olevan jo lapsuusaikana huolestuttavan heikossa fyysisessä kunnossa.

– Kaikkien kannalta olisi parasta, että saisimme sen vähiten liikkuvan joukon lisäämään liikuntaa omassa arjessaan, liikunnanohjaaja ja hankevastaava Marko Siltamies sanoo.

TUKHOLMA Nukuin sikeästi lomalaisen unta muutaman korttelin päässä, kun se tapahtui. 20-vuotias Downin oireyhtymää sairastava Eric oli poistunut isänsä tietämättä kotoaan leikkipistooli mukanaan.

Hän kohtasi poliisit, jotka etsivät osoitteesta rikollista. Poliisit ampuivat Ericia kohti useita laukauksia. Hän kuoli torstaina 2. elokuuta kello neljä aamuyöllä, noin tunti ennen kuin poikaa etsinyt isä ehti tehdä katoamisilmoituksen.

Perhe ja naapurusto Tukholman hyvinvoivassa Vasastanin kaupunginosassa ovat olleet järkyttyneitä Ericin kohtalosta.

Poliisin mukaan tilanne oli uhkaava. Asukkaat ihmettelevät, mitä uhkaavaa on tilanteessa, jossa useita poliiseja vastassa on autistinen Down-nuori leikkipistooli kädessään.

Poliisin toimista on aloitettu esitutkinta, kuten Ruotsissa on tapana ampumistapausten yhteydessä. Ketään poliisia ei toistaiseksi epäillä rikoksesta.

Kesäyön tapahtumat Tukholman keskustassa kertovat liipaisinherkkyydestä ja paineesta, johon poliisi on ajautunut tai ajettu viime vuosien aikana.

Viime kesänä poliisiylijohtaja Dan Eliasson piti tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin jengirikollisuudesta, laittomista aseista ja varjoyhteiskunnasta. Viranomaisten oli vaikeuksia saada otetta rikollisten hallitsemista alueista.

Hjälp oss, hjälp oss, auttakaa meitä, auttakaa meitä, pyysi poliisiylijohtaja.

Kuluneen vuoden aikana poliisiylijohtaja on vaihdettu, lakeja on tiukennettu, jengiläisille on jaettu vankilatuomioita ja kameravalvontaa ja poliisin määrärahoja on lisätty.

Kaikki poliittiset puolueet vasemmistopuoluetta myöten ovat vaatineet lisää poliiseja kaduille. Laki ja järjestys on yksi Ruotsin vaalivuoden teemoista.

Vaalikampanjoinnin aikana hallitus on kertonut, miten tiukentuneet otteet ovat purreet ja jengirikollisuutta on saatu kuriin. Rikollisten keskinäisiä ampumistapauksiakin on ollut vähemmän.

Poliisin ampumat surmanluodit ovat samaan aikaan lisääntyneet. Kuusi henkilöä on kuollut tämän vuoden aikana poliisin ampumina, kun aiempien vuosien korkeimmat luvut ovat olleet puolet pienempiä.

Poliitikot ovat luvanneet ruotsalaisille vaalikeskusteluissa turvallisemman yhteiskunnan. Laista ja järjestyksestä on puhuttu enemmän kuin koskaan.

Iso osa ruotsalaisista on lukenut maahanmuuttajalähiöiden jengiammuskeluista vain mediasta. Yöhön eksynyt Eric toi väkivallan lähelle, naapurin sisäpihalle.

Poliisin ampumat luodit aiheuttavat ruotsalaisille turvattomuutta siinä missä rikollistenkin.

Tilauksesi postitettiin tänään.

Kutkutus uusia tuotteita kohtaan alkaa. Pian saa repiä paketin auki ja käyttää uusia tavaroita. Onneksi on lähetystunnus, jonka avulla voi minuutin välein tarkistaa, missä paketti liikkuu.

Pakkomielteistä? Ei välttämättä täysin, mutta nettitilaajat haluavat nykyään yhä tarkempaa tietoa siitä, missä paketti liikkuu. Eri logistiikkapalvelut ovat helpottaneet tätä lisäämällä lähetysten seurantaa. Asiakas saa halutessaan todella tarkkaa tietoa esimerkiksi, millä kulkuneuvolla paketti menee.

Tilatessa ei kuitenkaan aina ymmärrä, millaisen reissun paketti tekee ennen kuin se saapuu perille. Parhaimmassa tapauksessa paketti saattaa saapua parissa päivässä, vaikka se on kulkenut monta sataa kilometriä. Osa lajittelusta tehdään edelleen käsin, eikä inhimmillistä mokiltakaan vältytä.

Tarkempaa tietoa halutaan

Sekä DHL:n viestintäpäällikkö Terttu Turkia että Postin pakettipalvelujen liiketoimintajohtaja Kati Nevalainen kertovat, että asiakkaiden kiinnostus pakettien kulkua kohtaan on lisääntynyt huomattavasti. Nevalainen kertoo, että Postille tulee päivittäin soittoja, joissa kysytään paketin sijaintia. Soittoja enemmän asiakkaat tarkistavat lähetyksen tietoja verkosta tai Omaposti -sovelluksesta .

Kun verkkokaupasta on tilannut tuotteen, tilausvahvistuksen lisäksi asiakas saa lähetystunnuksen, jonka avulla hän voi seurata paketin kulkua. Seurannan tarkkuus riippuu logistiikkapalvelusta ja käytössä olevista sovelluksista.

Esimerkiksi saksalainen DHL Express pystyy lähetyksen seurantatunnuksen perusteella reaaliaikaisesti seuraamaan järjestelmistään, missä paketti liikkuu - onko se esimerkiksi noudettu lähettäjän varastosta, matkalla terminaaliin, lentokoneessa, Euroopan lajittelukeskuksessa tai saapunut määrämaahan.

Terttu Turkia kertoo, että mahdollisimman täsmällinen toimitusajankohta kiinnostaa.

– Verkkokauppa-ostosten tekeminen on helppoa ja tilatun tuotteen saapumista odotetaan usein malttamattomana.

Postin sovelluksesta tai verkkosivuilta asiakas näkee, milloin tuote on rekisteröity, kuljetuksessa tai noudettavissa. Tiedot ovat usein jopa minuutin tarkkuudella.

Prosessi on monitahoinen

Suomessa Postin lajittelu tapahtuu Vantaan logistiikkakeskuksessa. Lähetykset ohjautuvat postinumeron mukaisesti eteenpäin. Joskus lähetys kulkee vain yhden matkan, mutta välillä lähetys saattaa kulkea jopa kolmen eri kaupungin kautta. Kulku riippuu pitkälti postinumerosta ja missä lajittelukeskukset sijaitsevat.

Lajittelu on nykyään ympärivuorokautista ja lähes automaattista alusta loppuun asti. Poikkeustapauksena ovat esimerkiksi särkyvät, vaaralliset aineet ja oudon muotoiset paketit. Ne lajitellaan manuaalisesti. Myös lähetykset, jotka eivät sisällä sähköisiä tietoja, lajitellaan käsin.

Ensin paketeille tehdään karkea automaattilajittelu postinumeron perusteella. Jos postinumerossa on virhe, paketti lähtee väärään kohteeseen. Virhe huomataan usein vasta perillä, kun alkaa lähetysten hienolajittelu.

– Silloin huomataan, että kyseistä osoitetta tai noutopistettä ei ole siinä kaupungissa, kertoo Kati Nevalainen.

Usein paketti saadaan matkaan oikeaan kohteeseen saman tien, mutta joskus virheen korjaamiseen voi mennä muutama päivä riippuen siitä, pitääkö lähettäjään ottaa yhteyttä oikean osoitteeseen selvittämiseksi. Koneellistuminen on helpottanut prosessia, sillä ennen vanhaan ihmisten käsialasta oli välillä vaikea saada selvää. Silti kuukausittain tuhansia lähetyksiä tulee Postille siten, että niissä on sähköisissä yhteystiedoissa jotain virheitä.

Lisää joustavuutta

Suomen sisällä lähetykset kulkevat yleisesti ottaen rekoilla. Ulkomailla yleisempää ovat rahtilentokoneet ja -laivat. Kuluttajat haluavat kiinnittää huomiota ympäristöön ja siihen, millä omat lähetykset kuljetetaan. Ympäristöystävälliset palvelut ovat lisääntyneet ja esimerkiksi DHL:llä asiakas voi valita ympäristöystävällisen kuljetuksen, jossa kuljetuksen päästöt kompensoidaan erilaisten ilmastonsuojeluprojektien kautta.

Posti on lähiaikoina lisäämässä lähetysten seurantaan palveluita, jolloin asiakas pystyisi myös vaikuttamaan paketin kulkuun, esimerkiksi pidentämään paketin säilytysaikaa tai ostamaan noudettavalle paketille kotiinkuljetuksen.

– Elämässä tapahtuu yllättäviä asioita ja näin palvelu joustaa asiakkaan tarpeen mukaan, selittää Kati Nevalainen.

Lähetyksen tilaaja voi esimerkiksi olla kykenemätön hakemaan paketin noutopisteestä, jolloin hän voi tilata maksullisen kotiinkuljetuksen. Lomamatkat ja muut yllättävät matkat voivat tehdä muutoksia. Paketit pystyy myös tulevaisuudessa siirtämään toiseen pakettiautomaattiin.

Nevalaisen mukaan kysyntää ei hirveästi ole, mutta se on yllättäviä tilanteita varten.

– Sadattuhannet suomalaiset seuraavat pakettien kulkua jossain vaiheessa vuotta, kertoo Kati Nevalainen.

Lastenpsykiatri, ylilääkäri Matti Kaivosoja heittää haasteen. Koulu ja varhaiskasvatus voisivat hänen mielestään olla myös hyvinvoinnin areenoita. Ne ovat arkisia paikkoja, joissa lapset jo ovat – ja siksi niihin pitäisi tuoda tarvittava tuki ja apu esimerkiksi terveydenhuollosta.

Esimerkiksi kehityshaasteet hoidettaisiin Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten ylilääkärin visiossa aina lasten arkiympäristössä. Ei vain niin, että se tapahtuisi fyysisesti koulun alueella ja kouluajalla, vaan niin, että kuntoutus olisi osa oppimista.

– Suurimmat haasteet ovat käytöshäiriöt, joista voidaan kuntouttaa käyttämällä terapeuttisia keinoja ja antamalla ohjausta vanhemmille. Miksi juuri nämä halutaan irrottaa terveydenhuoltoon tai jopa lastensuojeluun? kysyy Kaivosoja.

Kaivosoja muistuttaa, ettei asiakas tiedä, kuka auttajan palkan maksaa eikä välitä siitä, auttaako häntä koulutoimen alainen koulukuraattori vai terveydenhuollon listoilla oleva psykologi.

– Miksi avun saamisen pitäisi olla vaikeaa? Pitääkö sen vuoksi matkustaa, jonottaa tai odottaa? Kaivosoja heittää.

Ei auta taivastella sitäkään, että vanhempainillasta puuttuvat ne vanhemmat, joiden siellä pitäisi olla. Pitää järjestää asiat toisin Matti Kaivosoja

Ylilääkäri Matti Kaivosoja oli mukana opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa nelihenkisessä selvitystyöryhmässä, joka pohti juuri sitä, millaisia mahdollisuuksia niin sanotut yhdyspinnat tarjoavat sote- ja maakuntauudistuksessa. Työryhmä luovutti selvityksensä joulukuussa.

Samansuuntaisia ajatuksia on tuotu esiin viime aikoina aiemminkin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston nuorisopsykiatrian professori Mauri Marttunen toisi kouluihin psykiatrisia sairaanhoitajia, jotta nuorten oireisiin päästäisiin tarttumaan mahdollisimman varhain.

Myös Turun yliopiston Voimaperheet-hankkeen tutkimuskoordinaattori Terhi Ristkari toivoo, että kouluterveyshuollossa alettaisiin seuloa enemmän myös psykososiaaliseen hyvinvointiin liittyviä asioita.

Mielenterveysongelmista maksetaan pitkään

Lasten ja nuorten mielenterveydestä on oltu pitkään huolissaan, ja syystä, sanoo lastenpsykiatri Matti Kaivosoja. Suomessa on maailman terveimmät vastasyntyneet, mutta paljon lastensuojelun asiakkaita, hän vertaa.

Lisärahaa ongelman hoitoon on saatu vuosi toisensa jälkeen, mutta avuksi kehitetyt toimet ovat jälkeen päin osoittautuneet kirjaviksi.

– Ne ovat usein perustuneet enemmän hyvään tarkoitukseen kuin tutkitusti vaikuttavien asioiden toteuttamiseen, sanoo Kaivosoja.

Mielenterveysongelmat aiheuttavat lapselle ongelmia niin minäkuvaan kuin suhteeseen vanhempien kanssa. Ne heijastuvat koulumenestykseen ja ammatinvalintaan, sosiaaliseen kiinnittymiseen ja perheellistymiseen ja voivat siksi olla yksi syy ikäluokkien pienenemisen taustalla.

– Maksamme yhä osin 90-luvun laman vaikutuksista, sanoo Kaivosoja.

Vanhemmuus on muuttunut ajasta, jolloin sen tukirakenteet tehtiin

Tukea tarvitsevat lasten lisäksi vanhemmat. Kaivosoja toteaa, ettei taivastelu "hukassa olevassa vanhemmuudesta" auta, vaan on löydettävä uudet tavat järjestää apua. Maailma on muuttunut ja tukiverkot ohentuneet.

– Nyt on enemmän kuin koskaan lapsia, joilla ei ole 50 kilometrin sisällä isovanhempia, muistuttaa Kaivosoja.

Perheet ovat myös pienentyneet eikä niissä kasvaneilla ole samanlaista jatkumon kokemusta kuin aiemmin. Julkisuudessa taas liikkuu jatkuvasti enemmän odotuksia hyvälle vanhemmuudelle. Se lisää Kaivosojan mukaan monen vanhemman epävarmuutta – he kun kaipaisivat pikemminkin käytännön neuvoja.

– Eikä auta taivastella sitäkään, että vanhempainillasta puuttuvat ne vanhemmat, joiden siellä pitäisi olla. Pitää järjestää asiat toisin, heittää Kaivosoja.

Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio näkee ongelmallisena, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kaudellaan käyttänyt myös sisäpoliittista valtaa.

Tänään julkaistussa Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittamassa kirjassa väitetään, että presidentti Niinistö kutsui joulukuussa 2015 työmarkkinajärjestöjen johtajat aamiaiselle Mäntyniemeen.

Hän vetosi arvovallallaan työmarkkinajohtajiin, että nämä löytäisivät sovun hallituksen haluamista toimista Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Tämä edesauttoi kirjan mukaan Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksen syntyä.

Professori Tapio Raunio on erikoistunut muun muassa presidentin asemaan Suomen poliittisessa järjestelmässä. Hänen mukaansa presidentin sekaantuminen sisäpoliittisiin kysymyksiin on perustuslain hengen vastaista.

– Hallitus vastaa kaikesta sisä- ja EU-politiikasta – presidentin pitäisi vain pysyä niistä erossa. Sillä ei ole mitään merkitystä hyödyttävätkö vai haittaavatko Niinistön toimet hallitusta, vaan kyse on vallanjaosta. Lopputulos ei sitä oikeuta.

Raunio korostaa, että kyseessä on nimenomaan perustuslain henki.

– Eihän mikään laki voi estää presidenttiä esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen johtajia tapaamasta.

Raja sille, millaisiin asioihin presidentin tulisi valtaoikeuksiensa puitteissa ottaa kantaa, on Raunion mukaan häilyvä.

– Toki jos lähdetään laajasti määrittelemään, niin hyvin monen asian voi nähdä liittyvän ulkopolitiikkaan. En kuitenkaan lähtisi rajoja tällä tavoin venyttämään.

Kansansuosio houkuttaa käyttämään valtaa

Raunion mukaan tilanteeseen vaikuttaa sekin, että presidentti Niinistön kansansuosio on poikkeuksellisen suuri.

– Niinistö saa helposti paljon mediahuomiota, vaikka hänen varsinaiset valtaoikeutensa eivät asiaan liittyisi. Jos otetaan huomioon hänen poikkeuksellinen kansansuosionsa, niin sehän ruokkii tilannetta, jossa hän voi valtaa käyttää, Raunio selittää.

Erityisesti vaalien läheisyydessä Niinistö voi suosionsa turvin toimia Raunion mukaan melko vapaasti.

– On aika hankala kuvitella, että pääministeri tai joku muu johtava poliitikko uskaltaisi presidentin aktiivisuutta lähteä kovin julkisesti moittimaan.

Lue myös:

Uutuuskirja: Sauli Niinistö toimi hallituksen kilpailukykysopimuksen takaajana – Presidentti käyttää valtaansa myös sisäpolitiikassa