Rajavartiolaitos epäilee, että Suomessa asuva iranilaistaustainen mies on yrittänyt tuoda kolme Iranin kansalaista laittomasti Suomeen.
Iranilaiset olivat lentäneet ensin Moskovan 28.7.2018. Seuraavana päivänä iranilaiskolmikko oli matkustanut junalla Pietariin, jossa he myös yöpyivät.
Suomessa asuva iranilaismies oli matkustanut Pietariin jo muutamaa päivää aikaisemmin Suomen rekisterissä olevalla henkilöautolla. Hän yöpyi yhdessä Iranista tulleiden henkilöiden kanssa hotellissa Pietarissa. Hän oli myös kustantanut seurueen junaliput ja hotelliyön. Varhain 30.7.2018 he lähtivät ajamaan kohti Suomen rajaa Pietarista Viipurin kautta Svetogorskiin.
Seurueen matka kuitenkin tyssäsi Viipurin ja Svetogorskin välisellä maantiellä, kun Venäjän rajaviranomaiset eivät päästäneet seuruetta jatkamaan matkaansa, koska heillä ei ollut tarvittavia matkustusasiakirjoja. Iranilaiskolmikko käännytettiin tutkinnan jälkeen takaisin Pietariin ja Suomessa asuva mies palasi yksin Suomeen.
– Viranomaisilla on sellainen käsitys, että Iranista tulleen kolmikon oli tarkoitus Svetogorskissa yrittää Suomeen laittomasti metsän halki, kertoo tutkinnanjohtaja kapteeni Ville Mihl Kaakkois-Suomen rajavartiostosta.
Epäilty kiistää
Epäilty Suomessa asuva iranilaismies kiistää syyllistyneensä laittoman maahantulon järjestämiseen. Hän on kertonut esitutkinnassa matkustaneensa Suomesta Pietariin tapaamaan sukulaisiaan, jotka olivat saapuneet sinne häämatkalle ystävänsä kanssa.
Mies myös kertoi, että iranilaiskolmikko oli halunnut tulla hänen kanssaan Svetogorskiin katsomaan nähtävyyksiä ja viettämään aikaa, koska hänen Venäjän viisuminsa voimassaoloaika umpeutui 31.7.2018.
Tutkinnanjohtaja Ville Mihl kertoo, että suomalaisille viranomaisille tutkittava tapaus selvisi Suomen ja Venäjän välisen rajayhteistyön tuloksena.
Rikosepäilyn esitutkinta on valmistunut, ja se on siirretty Salpausselän syyttäjänvirastoon syyteharkintaa varten.
Svetogors sijaitsee Venäjällä aivan Suomen kaakkoisrajan tuntumassa. Rajan toisella puolella on Imatran kaupunki.
Suomalaisista 65 prosenttia pitää Euroopan unionin jäsenyyttä hyvänä asiana, kun vuosi sitten vastaavassa kyselyssä tätä mieltä oli 57 prosenttia vastaajista.
Kannatus on hiukan kaikkien EU-maiden keskimäärää eli 62:ta prosenttia korkeampi.
Yle Uutisgrafiikka
Sen sijaan näkemys siitä, onko EU-jäsenyys hyödyttänyt Suomea, on pysynyt samalla tasolla kuin viime vuonna: 66 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että EU-jäsenyys on hyödyttänyt omaa maata. Luku on hivenen EU-maiden keskiarvoa matalampi.
Vähiten hyötyä EU-jäsenyydestä arvioivat olevan neli- ja viisikymppiset, eniten nuoret aikuiset eli 24–34-vuotiaat. Heistä 74 prosenttia vastasi Suomen hyötyneen EU-jäsenyydestä, kun taas 40–54-vuotiaista näin vastasi 62 prosenttia.
Sekä 15–24-vuotiaista että yli 55-vuotiaista 65 prosenttia arvioi EU:n hyödyttäneen Suomea. Tärkeimmät perustelut ovat maiden välisen yhteistyön ja työmahdollisuuksien paraneminen.
Yle Uutisgrafiikka
Suomalaiset kokevat muiden EU-maiden asukkaita voimakkaammin, että heidän äänellään on merkitystä EU:ssa (pdf-tiedosto). Näin arvioi suomalaisista 64 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo on 48 prosenttia.
EU-kansa toivoo ilmastonmuutosta vaalien kärkiteemaksi
Ilmastonmuutoksen torjuminen nousi ykkössijalle, kun EU-maiden kansalaisilta kysyttiin maksimissaan kuutta ensi kevään europarlamenttivaalien tärkeintä keskustelunaihetta. EU-maissa 61 prosenttia arvioi sen olevan vaalien tärkeimpiä keskustelunaiheita.
Ilmastonmuutoksen hillitsemisen merkitys on noussut vuodessa merkittävästi, sillä viime vuonna EU:n tärkeimmäksi asiaksi nousi terrorismin torjuminen. Se otti ykkössijan noin 40 prosentilla. Viime vuonna ilmastonmuutoksen torjumisen valitsi tärkeimmäksi tehtäväksi alle viidesosa EU-maiden vastaajista ja suomalaisista alle kolmannes.
Tulevien EU-vaalien toiseksi tärkeimmäksi keskustelunaiheeksi nousi ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen, sitä pitää tärkeimpänä teemana 49 prosenttia EU-maiden asukkaista.
Lähes yhtä merkittävänä vaalien teema pidettiin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä terrorismin torjumista, kummankin valitsi 48 prosenttia vastaajista.
Juttuun lisätty kello 7.53 linkit barometrin tuloksista kertoville sivuille
Suomessa käytetään vuosittain noin 300 miljoonaa muovikassia. Ja tämän päälle vielä 900 miljoonaa ohutta hedelmäpussia. Käytön jälkeen muovikassit päätyvät joko jätteenpolttoon, jossa niistä syntyy energian kylkiäisenä tuhkaa ja kuonaa, tai kaatopaikalle sekajätteen mukaan muhimaan.
Luonto ei kiitä.
Tästä syystä Kerava on lähtenyt tavoittelemaan Suomen ja ehkä jopa Euroopan ensimmäisen muovipussittoman kaupungin mainetta. Idea syntyi yhden naisen päässä.
– Kerava on sopivan kokoinen kaupunki, ei liian iso, muttei liian pieni. Jos tällä alueella tekee jotain, vaikutus on huomattava, pohdiskelee kemian tohtori, biomateriaalien ja kiertotalouden asiantuntija Mari Granström.
Granström osallistui keväällä Keravan kaupungin järjestämään innovaatio-kilpailuun Muovipussiton Kerava -ideallaan. Hän sai hankkeelle 1 000 euron kannustinrahan ja runsaasti vihreää valoa.
Nyt mukaan on lähtenyt tukku isoja toimijoita, muun muassa WWF Suomi, HOK-Elanto, Kesko ja Alko, sekä joukko pienempiä keravalaisia yrityksiä.
Jo kaksi myymälää luopunut muovipusseista
Granströmin tavoitteena on yhteisöllinen hanke, johon kaikki kaupunkilaiset osallistuisivat. Kaupat kantavat kortensa kekoon etsimällä ja tarjoamalla asiakkaille vaihtoehtoja muovipusseille.
Jo kaksi liikettä Keravalla on täysin muovipussittomia, Granström iloitsee: Alko ja Kalevantorin K-market.
Kauppoihin on esimerkiksi perustettu kestokassien kierrätyspisteitä.
– Idea on, että tästä voi lainata, jos ei ole omaa kassia mukana. Olisi myös kiva, jos palauttaisi kassin tai kaikki ylimääräiset, joita kotona on, Alkon palvelupäällikkö Aila Leppihalme esittelee.
Kaupunki puolestaan on sitoutunut vähentämään muovipussien käyttöä 50 prosenttia ensi vuoden loppuun mennessä.
Antti Kolppo / Yle
Biopussikin saattaa synnyttää muoviroskaa
Granström ei henkilökohtaisesti usko täysin muovittomaan elämään.
– Suurin ongelma ei ole muovi, vaan kertakäyttömuovi, hän tähdentää.
Esimerkiksi biopussit eivät Granströmin mukaan ole ongelmaton vaihtoehto. Kotiolosuhteissa kaikki biopussit eivät kompostoidu kokonaan, vaan jättävät mikromuovia jälkeensä. Pussien valmistuksessa käytetään myös pehmentimiä, jotka saattavat kompostin kautta päätyä takapihan puutarhaa "rikastamaan".
Ohkaisissa hedelmäpusseissa taas käytetään huomattavasti vähemmän muovia kuin tavallisissa muovikasseissa, mutta maailmanlaajuisesti juuri pikkupussit ovat Granströmin mukaan pahin ongelma.
– Juuri näihin eläimet tukehtuvat, kun ne päätyvät luontoon ja vesistöihin.
Maailmanlaajuinen trendi
Muovipusseista on pyritty eroon muuallakin. Esimerkiksi Chilessä kaksi rannikkokaupunkia on julistautunut muovipussittomiksi, Granström kertoo. Myös Ranskan valtio on kertonut kieltävänsä muovikassit.
– Mutta suunnitelmaa, miten se tehdään [Ranskassa], en ole saanut käsiini.
– Siksi uskallan sanoa, että meistä tulee Suomen ensimmäinen, ellei jopa Euroopan ensimmäinen konkreettisesti muovipussiton kaupunki. Haluamme myös mitata kehitystä emmekä jättää sitä sloganiksi ilmaan.
Samaan aikaan muovin käyttöä pyritään vähentämään koko Suomessa: ympäristöministeriö julkaisi vastikään kansallisen muovitiekartan. Samoin moni yritys on oma-aloitteisesti ryhtynyt vähentämään muovin käyttöä pakkauksissaan. Esimerkiksi Kesko kertoo lisäävänsä kierrätysmuovin käyttöä ja etsivänsä vaihtoehtoja esimerkiksi takeaway-pisteiden kertakäyttöaterimille.
Myös Helsingin valtuustossa on keskusteltu ohuiden muovipussien kieltämisestä, mutta aloitetta sellaisenaan ei päätetty viedä eteenpäin. Tekeillä on sen sijaan suunnitelma muovinkäytön kaikkinaiseksi vähentämiseksi sekä kierrätyksen tehostaminen.
Mallia muille kaupungeille
Muovipussiton Kerava -hanke polkaistaan virallisesti käyntiin marraskuussa. Vuoden päästä täysin muovipussiton kaupunki saattaa vielä olla unelmaa, mutta toivottavasti on ainakin saatu aikaan toimintamalli, jota myös muut kaupungit voivat hyödyntää, Granström kertoo.
Hankkeen ydinsanoman voisi tiivistää tähän:
– Voimme tehdä paljon kestävän kehityksen ratkaisuja – ja helposti. Se ei vaadi meiltä hirveästi. Täytyy muistaa, että meillä on vain yksi maapallo, toista emme tule saamaan.
Elokuvaohjaaja Aku Louhimies syyttää Yleä ajojahdista.
Louhimies kertoi eilisessä Facebook-päivityksessään, että hänet on pantu ainakin toistaiseksi sivuun mittavasta BBC:n draamatuotannosta, jossa hän työskenteli ohjaajana.
Syyksi hän epäilee sitä, että Ylen toimittaja oli ollut tänä syksynä yhteydessä Britannian yleisradioyhtiöön ja toimittanut sille raskauttavia tietoja Louhimiehestä.
Siitä alkoi poikkeuksellisen laaja kotimaista elokuva-alaa ravisuttanut kohu Louhimiehen ympärillä.
Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen pitää Louhimiehen väitettä käsittämättömänä.
– Opintovapaalla oleva toimittajamme on tarkistanut uutisvinkkiä Britanniasta. Siinä yhteydessä on keskusteltu Louhimiehestä, Jokinen summaa.
Vinkki liittyi siihen, oliko Louhimies saanut sopimuksen brittiläisen tuotantoyhtiön tai BBC:n kanssa. Asian tarkistamista jatkettiin Yle Uutisten kulttuuritoimituksessa.
– Mutta varmuutta tästä diilistä ei saatu. Tämä on aivan normaalia toimituksellista työtä, Jokinen toteaa.
Louhimies kirjoittaa päivityksessään olleensa katsastamassa historiallisen World On Fire -sarjan kuvauspaikkoja, kun sarjan tuotantoyhtiö sai BBC:ltä kohtalokkaan puhelun, ja Louhimies siirrettiin ainakin toistaiseksi syrjään.
World On Fire -sarjaa tuottaa muun muassa Poldark-tv-sarjasta tunnettu brittiläinen tuotantotalo Mammoth Screen.
“Tuotantoyhtiö päätynyt toiseen ohjaajaan”
Yle Uutiset kysyi Louhimiehen statusta kyseisessä tuotannossa jo lokakuun alussa.
Silloin draamasarjan viestinnästä vastaavan lontoolaisen Milk Publicity PR-toimiston viestintäjohtaja kertoi, että Mammoth on päätynyt toiseen ohjaajaan, eikä asiasta ollut muuta kerrottavaa.
PR-toimiston parin viikon takaiselle kommentille ei saatu yrityksistä huolimatta enää vahvistusta tiistaina.
Louhimiehen fb-päivityksen mukaan hänen asemansa tuotannossa olisi vielä auki.
Ylellä ei korjattavaa
Louhimies palaa fb-päivityksessään usein toistamaansa väitteeseen, ettei Yle ole antanut hänelle mahdollisuutta korjata viime maaliskuussa kohun laukaisseen jutun asiavirheitä, ylilyöntejä ja väärintulkintoja.
Ohjaaja kertoo päivityksessään tehneensä keväällä Yleisradiolle oikaisupyynnön. Yle vastasi siihen perusteellisesti jo huhtikuussa ja totesi, ettei oikaistavaa ole.
Louhimiehen tapaus nousi uudelleen esille toukokuussa Ilta-Sanomissa, jossa ohjaaja yhä väitti, että Ylen jutussa oli virheitä.
Yle julkaisi myöhemmin vastineen Ilta-Sanomissa, jossa vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen totesi, etteivät Louhimiehen väitteet asiavirheistä pitäneet paikkansa.
Yle Uutiset ei ole toistaiseksi tavoittanut Aku Louhimiestä eikä BBC:n tai Mammoth Screenin edustajaa haastatteluun.
Ukrainan ilmavoimien Suhoi Su-27 -hävittäjä on syöksynyt maahan harjoituslennolla Ukrainassa. Koneen kyydissä olleet kaksi lentäjää saivat surmansa. Ukrainan viranomaisten mukaan toinen heistä oli ukrainalainen ja toinen amerikkalainen.
Sittemmin Ukrainan pääesikunta on poistanut Facebook-tililtään alkuperäisen postauksen, missä mainittiin lentäjien kansallisuudet. Tieto niistä saattaa siis vielä muuttua.
Turmakone oli osallistunut Clear Sky 2018 -harjoitukseen, jossa on mukana amerikkalaisia hävittäjiä ja kuljetuskoneita useasta Yhdysvaltain ilmavoimien joukko-osastosta. Harjoitukseen osallistuu useita muitakin Nato-maita kuin Yhdysvallat.
Suhoi Su-27 on neuvostoaikainen monitoimihävittäjä, joita on Ukrainan ilmavoimilla toista kymmentä. Tuhoutunut kone oli kaksipaikkainen Su-27UB -harjoitusversio.
Onnettomuus sattui kello viiden maissa iltapävällä Vinnitsan alueella Keski-Ukrainassa. Sen syy ei vielä tiistai-iltana ollut tiedossa. Molempien lentäjien ruumiit on löydetty.
Ukrainan asevoimilla on viime aikoina ollut myös muita vastoinkäymisiä. Viime viikon alussa suuri armeijan ammusvarasto tuhoutui räjähdyksissä ja tulipaloissa.
Ukraina ja Venäjän joukot käyvät Itä-Ukrainassa vuodesta 2014 jatkunutta sotaa, joka on nyttemmin muuttunut hiljaiseksi asemasodaksi.
Suomeen keskiviikkona vierailulle saapuva Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev keskustelee Helsingissä presidentti Sauli Niinistön kanssa maiden kahdenvälisistä suhteista ja kansainvälisistä kysymyksistä.
Millainen valtiojohtaja Suomeen saapuu?
Nazarbajev on hallinnut Kazakstania kovin ottein maan itsenäistymisestä eli vuodesta 1991 saakka. Sitä ennen hän toimi Neuvosto-Kazakstanin johtajana.
Itsevaltaisella 78-vuotiaalla Nazarbajevilla ei käytännössä ole ollut vaaleissa vastustajia, sillä hän on tukahduttanut opposition toiminnan. Kazakstanissa oppositiovaikuttajia on myös vangittu eikä maassa ole vapaata mediaa.
Viimeksi vuonna 2015 Nazarbajev sai presidentinvaaleissa lähes 98 prosenttia äänistä.
Kuvaavaa on, että edellisissä presidentinvaaleissa vuonna 2015 Nazarbajev sai 97,7 prosenttia äänistä. Kaksi vastaehdokasta olivat hallitusta myötäileviä ja käytännössä tuntemattomia.
Nazarbajevin presidenttikausi jatkuu vuoteen 2020.
Nursultan Nazarbajev juhlimassa vaalivoittoa joulukuussa 2005.Sergei Chirikov / EPA
Nazarbajevin Nur Otan -puolue dominoi parlamenttia. Vaalit eivät ole olleet avoimia ja kansainväliset vaalitarkkailijat ovat arvostelleet niitä epärehellisiksi.
Nazarbajevilla on kuitenkin aitoa kannatusta tavallisten kazakstanilaisten keskuudessa. Hänen ansioikseen lasketaan maan pitäminen vakaana Neuvostoliiton romahdettua ja vuosituhannen alun voimakas talouskasvu.
Öljy- ja kaasuvarainnoltaan rikkaan maan bruttokansantuote kymmenkertaistui vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Kazakstanissa on myös merkittävät kulta- ja uraanivarannot.
Tällä hetkellä BKT on 10 500 dollaria henkeä kohden, eli selvästi korkeampi kuin alueen muilla valtioilla.
Yle Uutisgrafiikka
Kolikon toinen puoli ovat ihmisoikeusloukkaukset, itsevaltaisuus, henkilökultti ja valtavan laaja korruptio.
Elinikäinen Kazakstanin johtaja nauttii ikuisesta syytesuojasta
Nursultan Nazarbajev on pitänyt vallan tiukasti käsissään.
Vuonna 2007 parlamentti päätti, ettei presidentin virkakausia rajoiteta. Kolme vuotta myöhemmin henkilökultti voimistui ja parlamentti nimitti Nazarbajevin elinikäiseksi ”maan johtajaksi”. Presidentillä on myös virkakauden yli ulottuva syytesuoja.
Valtioiden demokratiaa ja vapautta arvioivassa vertailussa Kazakstan sijoittuu häntäpäähän.
Kaksi vuotta sitten Nazarbajev ei kuitenkaan suostunut parlamentin ehdotukseen, että maan pääkaupunki Astana olisi nimetty uudelleen hänen mukaansa joko Nursultaniksi tai Nazarbajeviksi.
Valtioiden demokratiaa ja vapautta arvioivassa Freedom World 2018 -vertailussa Kazakstan sijoittuu häntäpäähän. Maan kokonaispisteet olivat 22, kun kärjessä ollut Suomi sai 100 pistettä.
Kazakstanin taakse jäi vain muutamia diktatuureja ja sotatilassa olevia maita. Taakse jäi myös muita Keski-Aasian "staneja".
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajevin vierailullaan Astanassa, Kazakstanissa huhtikuussa 2013.Jussi Nukari / Lehtikuva
Keskiviikkona Niinistö neuvottelee Nazarbajevin kanssa Helsingissä.
Useimmat muutkin "stanien" johtajat olleet pitkään vallassa
Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat, niin kutsutut stanit tunnetaan autoritäärisistä johtajistaan. Maita yhdistää poliittisten vapauksien puute.
Tadžikistanin presidentti Emomali Rahmon on ollut vallassa lähes yhtä kauan kuin Nazarbajev. Hän on johtanut maata vuodesta 1992. Rahmon on Nazarbajevin tavoin hiljentänyt vastustajansa.
Tadzhikistanin presidentti Rahmon on ollut vallassa lähes yhtä kauan kuin Nazarbajev.
Rahmon on myös nimittänyt lapsiaan korkeisiin virkoihin.
Poika Rustam valittiin pääkaupunki Dushanben pormestariksi. Tytär Ruhshona Rahmamova puolestaan nostettiin ulkoministeriön kansainvälisten suhteiden osaston johtoon. Toinen tytär Ozoda on toiminut apulaisulkoministerinä ja presidentin esikuntapäällikkönä.
Kuvassa vasemmalta Uzbekistanin presidentti Shavkat Mirzijojev, Tadžikistanin presidentti Emomalii Rahmon, Kirgisian presidentti Sooronbay Jeenbekov ja Turkmenistanin presidentti Gurbanguly Berdimuhamedow.AOP
Alueen suurimmassa maassa Uzbekistanissa on vallassa maan itsenäisyyden ajan toinen presidentti.
Shavkat Mirzijojev nousi valtaan kaksi vuotta sitten ensimmäisen presidentin Islam Karimovin kuoltua. Mirzijojevia on kuvattu edeltäjänsä kaltaiseksi kovaksi ja raa'aksi johtajaksi. Ennen presidentiksi nousua hän ehti olla pääministerinä vuodesta 2003 lähtien.
Myös Turkmenistanin presidentti Gurbanguly Berdimuhamedow on vasta maansa itsenäisyyden ajan toinen presidentti. Ensimmäinen presidentti Saparmurat Nijazov kuoli vuonna 2006.
Berdimuhamedow sai vaaleissa Kazakstanin Nazarbajevin tavoin 98 prosenttia äänistä. Turkmenistanissakin on poistettu presidenttikausien rajoitukset ja aikaisemmin voimassa ollut 70 vuoden yläikäraja.
Kirgisian presidentti (englanniksi Kyrgyzstan) Sooronbay Jeenbekov eroaa alueensa virkaveljistä.
Hän on ollut vallassa vasta viime vuodesta lähtien. Zheenbekov on maansa viides presidentti. Kirgisiassa presidentin virkakausi on rajattu yhteen kuusivuotiskauteen.
Huomionarvoista on, että Kirgisiassa kaksi autoritääristä presidenttiä on syrjäytetty kansannousuissa vuosina 2005 ja 2010. Maassa on yritetty siirtyä kohti parlamentaarista demokratiaa, mutta hallitukset ovat olleet epävakaita.
Tarkennettu 17.10 klo 7.56: Kazakstanin BKT on 10 500 dollaria henkeä kohden
Kalajoella lauantain vastaisena yönä sattuneesta auto-onnettomuudesta on selvinnyt lisää yksityiskohtia.
Täsmälleen onnettomuushetkellä hieman yhden jälkeen yöllä lähistöllä oleva seismologian laitoksen mittauspiste Kalajoen Kamusenperällä on rekisteröinyt jäljen, joka ei sovi maanjäristykseen eikä räjäytykseen. Poliisista kerrotaan, että rekisteröinti onkin aiheutunut hyvin todennäköisesti kolariauton törmäyksestä. Mittauspiste sijaitsee varsin lähellä tapahtumapaikkaa.
Rikosylikonstaapeli Juha Kangas kertoo, että onnettomuusauton nopeusmittari oli pysähtynyt lukemaan 165 kilometriä tunnissa turvatyynyjen lauetessa. Onnettomuusauto on siis ajanut vähintään 165 kilometrin tuntinopeutta.
Kankaan mukaan poliisi on puhuttelut ja kuulustellut onnettomuuden hengissä selvinnyttä uhria sekä muita tapahtumailtana seurueeseen kuuluneita. Kuulusteluissa on selvinnyt, että tapahtumailtana ennen ajoon lähtöä mökillä olleessa seurueessa oli nautittu alkoholia.
Toistaiseksi asiassa ei kuitenkaan epäillä rattijuopumusta. Kuljettajan ja muiden onnettomuudessa kuolleiden mahdollinen veren alkoholimäärä selviää oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa.
Lapin luonto ja eläimet ovat pääosassa Ailo-porosta kertovassa koko perheen seikkailuelokuvassa, joka saa ensi-iltansa joulun alla. Suomalais-ranskalaiselle tuotannolle odotetaan jopa sataa miljoonaa katsojaa.
Viime vuonna käyttöön otettu elokuva-alan tuotantokannustin on lisännyt merkittävästi Lapissa kuvattujen tuotantojen määrää. Ailon lisäksi monet muutkin Suomessa kuvatut audiovisuaaliset tuotannot ovat saaneet tukea Business Finlandilta.
– Lapin kysyntä kuvauspaikkana on kasvanut ihan huomattavasti. Meihin yhteydessä olevien tuotantojen määrä on tuplaantunut, kuten myös täällä kuvattujen tuotantojen määrä, elokuvakomissaari Anna Niemelä Lapin elokuvakomissiosta kertoo.
Kymmenen miljoonan kannustinkatto halutaan poistaa
Tuotantokannustin on kokeiluvaiheessa, mutta onnistuneelle aloitukselle haluttaisiin jatkoa.
Tällä hetkellä tuen määrä on rajattu kymmeneen miljoonaan euroon per vuosi. Raja haluttaisiin nyt poistaa, sillä jo yksi isompi kansainvälinen tuotanto syö ison siivun potista.
– Maailmalla on todettu, että vapaakattoinen järjestelmä tuottaa kuvausmaalle enemmän rahaa, Dionysos Filmsin toimitusjohtaja Riina Hyytiä sanoo.
Hyytiän mukaan tuotantokannustin on alalle merkittävä asia, koska kansainvälinen kilpailu kuvauspaikoista on kovaa.
Tuotannot jättävät paikkakunnalle rahaa
Business Finlandin selvityksen mukaan kannustimen Suomeen houkuttelemat tuotannot tuovat tuloja esimerkiksi hotelli- ravintola- ja -kuljetusalalle.
Lapissa tuotankannustimista ovat elokuvakomissaari Niemelän mukaan hyötyneet eniten matkailualan yrittäjät.
– Kun nämä tuotannot tulevat alueelle, ne käyttävät jokaisen vierailijan tapaan majoituspalveluita, cateringia ja muita paikallisia palveluita, Anna Niemelä sanoo.
Lapissa kuvattu ranskalais-suomalainen Ailo-elokuva jätti myös jälkeensä euroja paikallisille yrittäjille. Lisäksi jopa sata miljoonaa katsojaa tavoittava elokuva houkuttelee Suomeen luultavasti myös uusia matkailijoita.
Kuvauspaikkakilpailussa Suomen Lapin valtteja on helposti saavutettava erämaa.
– Nimenomaan infra ja monimuotoinen luonto ovat niitä valtteja, joita kansainvälisetkin ryhmät ovat jo nyt hyödyntäneet, Riina Hyytiä sanoo.
Ailo – Pienen poron suuri tarina on Suomen ensi-illassa 21. joulukuuta. Elokuvateatterijakelun jälkeen Ailo esitetään myös Ylellä.
11-vuotias Markus istuu keinussa koulun pihalla. Kiipeilytelineessä elämöi joukko samanikäisiä lapsia. Yksi pojista nappaa tytöltä lippiksen päästä ja juoksee karkuun, tyttö menee kikattaen perään.
Kaikki nämä lapset ovat Markukselle tuttuja, mutta kukaan heistä ei tunne Markusta. Ei, vaikka he ovat istuneet kuusi vuotta Markuksen kanssa samassa luokassa.
Markus ei ole sanonut luokkakavereilleen koskaan sanaakaan. Hän lopetti puhumisen jo päiväkodissa ollessaan 4-vuotias. Silloin elettiin kevättä 2009.
– Markusta kiusattiin päiväkodissa. Ehti kulua kuukausi ennen kuin kukaan kertoi minulle, että hän oli lakannut kokonaan puhumasta, kertoo Markuksen äiti Tiina.
Sydän särkyi päiväkodin portilla
Kotona puhumattomuutta ei heti huomattu, koska Markus jutteli äidilleen ihan normaalisti. Tiina yritti järjestää pojalle hoitopaikkaa muista päiväkodeista ja perhepäivähoidosta. Siirto ei kuitenkaan onnistunut, koska hoitopaikat olivat tuohon aikaan tiukassa.
– Joka aamu poika sanoi, ettei halua mennä päiväkotiin. Sydämeni särkyi joka kerta, kun jätin hänet sinne. Hän on kuin Muumien Näkymätön Ninni. Pikkuhiljaa hän hiipui pois.
Koti on ainoa paikka, jossa Markus pystyy puhumaan normaalisti. Koulun lisäksi puhuminen on julkisilla paikoilla vaikeaa.
– Päivät vaihtelevat. Joskus hän saattaa puhua, kun käymme kaupungilla, mutta seuraavana päivänä hän ei välttämättä sano mitään, kertoo äiti Tiina.
Hän on kuin Muumien Näkymätön Ninni. Pikkuhiljaa hän hiipui pois. Tiina
Markus on yksi niistä lapsista, jotka kärsivät selektiivisestä mutismista eli valikoivasta puhumattomuudesta. Se tarkoittaa tilaa, jossa lapsi osaa kyllä puhua mutta lakkaa jostakin syystä puhumasta tietyissä tilanteissa tai ihmisille, joiden läsnäolon hän kokee ahdistavaksi.
Vääriä tietoja häiriön syistä
Duodecimin mukaan noin joka 200. koululaisella on selektiivinen mutismi. Häiriö tulee yleensä esiin ennen kouluikää siinä vaiheessa, kun lähdetään kodin ulkopuolelle. Se on tytöillä kaksi kertaa yleisempää kuin pojilla.
– Tyypillistä on, että kotona lapset käyttäytyvät ja puhuvat normaalisti, sanoo lastenpsykiatrian ylilääkäri Tuija Fontell Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
Häiriö on tunnettu pitkään, mutta oire on lähinnä herättänyt hämmennystä niin vanhempien kuin päivähoidonkin piirissä. Tutkimustieto selektiivisestä mutismista on lisääntynyt vasta hiljattain, ja sitä kautta tapausten tunnistaminen on hiukan parantunut ja hoitoon on ohjautunut aiempaa enemmän lapsia.
Fontellin mukaan selektiivisestä mutismista ja sen syistä liikkuu kuitenkin edelleen virheellisiä tietoja jopa ammattilaisten keskuudessa.
– Vanhan käsityksen mukaan häiriö johtuisi jostakin kaameasta tapahtumasta perheessä, vaietusta salaisuudesta. Tämä on haitallinen käsitys, joka on nyt syytä unohtaa, Fontell toteaa.
Mereta Cosby on toipumassa selektiivisestä mutismista, mutta häiriö on periytynyt hänen 5-vuotiaalle tyttärelleen.Mereta Cosby
Kulkee suvussa
Nykyään ajatellaan, että mutismi ei yleensä johdu traumasta vaan kyseessä on usein suvussa kulkeva ominaisuus.
– Arkuus vain korostuu joillakin lapsilla niin voimakkaasti, että siitä kehittyy puhumattomuushäiriö, tai oikeastaan puhumisen pelko.
Joskus tila pitkittyy. Näin on käynyt 23-vuotiaalle Mereta Cosbylle, joka haluaa vastata kysymyksiin Facebookin kautta.
– Puhelinsoitot ovat melkein mahdottomia ja on todella vaikea puhua uusissa paikoissa, Cosby kertoo.
Vanhan käsityksen mukaan häiriö johtuisi jostakin kaameasta tapahtumasta perheessä, vaietusta salaisuudesta. Tuija Fontell
Suomessa syntynyt, mutta osin lapsuutensa Yhdysvalloissa viettänyt Cosby on kärsinyt pienestä saakka siitä, ettei pystynyt puhumaan kuin tietyille aikuisille.
– Olin muutenkin todella ujo. En saanut hoitoa, koska isäni ei tajunnut että minulla voisi olla mutismi, Cosby kertoo.
Hän alkoi selvittää asiaa omin avuin teini-ikäisenä. Puhumattomuus alkoi helpottaa, kun nuori nainen alkoi odottaa ensimmäistä lastaan.
– Tajusin, että nyt minun on pakko puhua, koska olen vastuussa lapsestani. Olen aika varma, että jos en olisi saanut lasta, olisin samassa jamassa vieläkin.
Kovia asenteita
Cosbylla on nyt 5-vuotias tytär, jolla on todettu selektiivinen mutismi.
– Hän ei puhu muille kuin minulle, miehelleni ja isälleni.
Cosby uskoo, että se on periytynyt tytölle häneltä. Perhe muutti hiljattain Yhdysvalloista Suomeen, jotta tyttö saisi lisää aikaa olla lapsi ja avautua. Syksyllä esikoulun aloittava tyttö pääsee pienryhmään, jossa häneen on helpompaa saada kontakti. Lisäksi hän käy puheterapiassa.
Monet vanhemmat ja entiset mutistit ovat sitä mieltä, ettei selektiiviseen mutismiin osata suhtautua terveydenhuollossa, päiväkodeissa ja kouluissa. On koettu, ettei kukaan ota lapsen puhumattomuutta tosissaan. Vanhempien mukaan lapsi on voinut olla jopa kuukausia puhumatta ennen kuin tilanteesta on kerrottu vanhemmille.
Tajusin, että nyt minun on pakko puhua, koska olen vastuussa lapsestani. Mereta Cosby
Asiasta käydään vilkasta keskustelua muun muassa mutisteille ja heidän läheisilleen perustetussa Facebook-ryhmässä.
– Mielestäni tilaa ei tunnisteta kovin hyvin esimerkiksi neuvolassa. Liian usein vedotaan siihen, että lapsi on vain ujo. Itse löysin oman diagnoosini netistä ja lääkäri vahvisti sen myöhemmin, Mereta Cosby sanoo.
Lastenpsykiatrian ylilääkärin Tuija Fontellin mukaan häiriötä kohtaan on vielä paljon kovia asenteita. Hiljaista lasta saatetaan pitää epäkohteliaana.
– Ajatellaan, että lapsi ei puhu koska on uhmakas tai haluaa vain kiusata muita. Kynnystä lapsen auttamiseksi pitää madaltaa, ja siinä on vielä paljon työtä. Myös hoitofilosofia vaatii päivitystä.
Helsingissä onkin nyt isketty kädet saveen.
Jyrki Lyytikkä / Yle
Lapsi ei ymmärrä, miksei puhu
HYKSin lastenpsykiatrian osastonlääkäri Mia Sarvanne on koostanut selektiivisestä mutismista tietopaketin, jota ryhdytään pian jakamaan päiväkoteihin ja vanhemmille.
– Jo vanhempien ja muiden lähellä olevien aikuisten ymmärrys oireesta helpottaa lapsen oloa. On tärkeää tiedostaa, että lapsi ei itsekään ymmärrä, miksi ei pysty puhumaan tietyissä tilanteissa, Sarvanne muistuttaa.
Kukaan ei tiedä, puhuuko Markus kodin ulkopuolella enää koskaan. Tiina
Lapsi on usein hyvin hämmentynyt oireesta ja voi kokea itsensä huonoksi tai epäonnistuneeksi. Jos aikuiset eivät osaa suhtautua mutistiseen lapseen oikein, puhumisesta tulee lapselle entistä vaikeampaa.
– Pyrimme siihen, että kuntien varhaiskasvatuksessa ja neuvoloissa osattaisiin lähteä heti tukemaan oireilevaa lasta. Lisäksi ryhdymme kehittämään uusia hoitomalleja vaikeimpiin tapauksiin, ylilääkäri Tuija Fontell kertoo.
Puhetta ei saa vaatia
Tehokkaista hoitomenetelmistä on vain vähän tutkimustietoa. Osaa potilaista on hoidettu mielialalääkkeillä, mutta tämä ei Fontellin mukaan ole ensisijainen keino silloin, kun kyse on puhtaasti selektiivisestä mutismista. Perinteinen terapiakaan ei usein tepsi. Ympäristön suhtautumisella sen sijaan on valtava merkitys.
– Hedelmällinen lähestymistapa on ottaa lapsen tarpeet huomioon arjessa. Siksi haluamme, että lasta osataan tukea itsensä ilmaisemisessa. Puhetta ei saa vaatia eikä painostaa, vaan pitää edetä pienin askelin.
Koulussa mutistinen lapsi jää helposti huomiotta, koska hän on harvoin häiriöksi.
– On aika helppoa antaa asian vain olla. Silloin lapsi ei kuitenkaan saa tuotua omia ajatuksiaan esiin eikä tehtyä aloitteita, mikä on lapselle iso asia. Hänet pitäisi huomioida kaikessa, Fontell muistuttaa.
Kukaan ei kutsu kylään
11-vuotias Markus on puhumattomuudestaan huolimatta käynyt koulunsa tavallisessa luokassa. Opettajien kanssa hän kommunikoi elein ja ilmein. Joskus häneltä kysytään jotain, hän kirjoittaa vastauksen paperille.
– Hän näyttää sormella, jos ei osaa jotain tehtävää. Opettajat osaavat lukea häntä aika hyvin, äiti Tiina kertoo.
Äiti on kuitenkin huolissaan siitä, että puhumattomuus voi aiheuttaa Markukselle vaaratilanteita.
– Hän ei pysty soittamaan apua, jos jotain sattuisi. Kerran hän satutti sormensa puukäsityötunnilla, mutta ei pystynyt pyytämään apua.
Äitinä olen ottanut sen hirveän raskaasti. Kyynelten määrää ei voi laskea. Tiina
Markusta ei ole kiusattu koulussa, mutta hänellä ei ole myöskään yhtään kaveria.
– Hän on kiltti ja hyvin pidetty, mutta häntä ei koskaan kutsuta syntymäpäiville eikä kenellekään kylään. Äitinä olen ottanut sen hirveän raskaasti. Kyynelten määrää ei voi laskea.
Henrietta Hassinen / Yle
Seitsemän vuoden hiljaisuus
Selektiivisen mutismi kestää seurantatutkimusten mukaan keskimäärin kahdeksan vuotta, minkä jälkeen oireilu helpottaa selvästi tai poistuu kokonaan. Usein nuoruusiässä tulee silti kommunikaatiovaikeuksia ja koulu- ja työmenestys on keskimääräistä heikompaa.
Selektiivinen mutismi voi johtaa sosiaaliseen ahdistuneisuushäiriöön eli sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Silloin lapsi jo tiedostaa itsekin pelkäävänsä sosiaalista tuomiota, johon oman suun avaaminen johtaa.
– Häiriö voidaan todeta isommalla lapsella. Siinä vaiheessa lapsi osaa jo miettiä, että jos sanon jotain, nuo toiset ajattelevat että olen ihan tyhmä. Pieni mutistinen lapsi ei osaa ajatella vielä niin pitkälle, sanoo lastenpsykiatrian ylilääkäri Tuija Fontell HYKSistä.
Markuksen puhumattomuus on jatkunut seitsemän vuotta. Häntä on hoidettu vuosia lastenpsykiatrian poliklinikalla, ja hän on saanut musiikkiterapiaa sekä toimintaterapiaa. Joskus on järjestetty yhteisiä terapiasessioita muiden mutistilasten kanssa.
Viime aikoina Markuksen tilanteessa on tapahtunut pientä edistystä.
– Hän on saattanut sanoa koulussa jonkin sanan ääneenkin, jos opettaja on patistanut, Tiina kertoo.
Tulevaisuutta ei Tiinan mukaan kuitenkaan voi ennustaa.
– Kukaan ei tiedä, puhuuko Markus kodin ulkopuolella enää koskaan.
Tiina ja Markus eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään lapsen yksityisyyden suojaamiseksi.
Cambridgen herttuattaren Catherinen nuorempi sisar Pippa Middleton ja hänen miehensä James Matthews ovat saaneet poikavauvan. Pari avioitui toukokuussa 2017.
Kensingtonin palatsista kerrotaan, että prinssi William ja Kate ovat iloisia, kun Pippalle ja Jamesille on syntynyt vauva. Heidän omat lapsensa George, Charlotte ja Louis saivat nyt ensimmäisen serkkunsa ja samalla Katesta tuli täti. Goerge on nyt 5-vuotias, Charlotte 3-vuotias ja Louis viisi kuukautta.
Vauva syntyi maanantaina eli samana päivänä, jolloin Britannian hovi ilmoitti, että prinssi Harry ja Sussexin herttuatar Meghan odottavat ensimmäistä lastaan.
Pippa Middleton tuli tunnetuksi, kun hän toimi sisarensa kaasona Williamin ja Katen häissä vuonna 2011. Erityisesti brittimedia on seurannut myös häntä tiiviisti sen jälkeen.
– Voinko olla avuksi? kysyy myyjätär porilaisessa urheilukaupassa.
Hän on Susanne Ojaniemi, joka pelaa pesäpalloa Porin Pesäkarhuissa. Ojaniemi työskentelee osa-aikaisena myyjänä XXL:ssä. Samassa liikkeessä käy töissä myös kaksi muuta Ojaniemen pelikaveria. Myyntitöiden lisäksi Ojaniemi opiskelee luokanopettajaksi Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa ja tekee myös opettajan viransijaisuuksia.
Vaikka Ojaniemi pelaa pesäpalloa Suomen huipulla, ei hänellä ole mahdollisuutta keskittyä ainoastaan urheiluun. Hänen on pakko ajatella myös toimeentuloaan ja tulevaisuuttaan. Siitäkin huolimatta, että urheilu menee tällä hetkellä kaiken edelle.
Ojaniemen kaltaisia urheilijoita on paljon. Harva suomalainen urheilija pystyy ansaitsemaan elantonsa pelkästään urheilemalla. Esimerkiksi naisten Superpesiksessä pelaajapalkkiot ovat vaatimattomia.
– En urheile rahan takia, ja kulut täytyy priorisoida, Susanne Ojaniemi sanoo.
Toivottavasti löydän työn, joka mahdollistaa täysipainoisen harjoittelun ja pelaamisen. Milla Jakonen, Porin Pesäkarhut
Hän sanoo tiedostavansa, että pelaajaura ei jatku loputtomiin. Siksi hän haluaa keskittyä siihen nyt niin paljon kuin mahdollista. Hän ei edes kaipaa kokoaikaista työtä urheilu-uran rinnalle.
Susanne Ojaniemen tavoin myös joukkuekaveri Milla Jakonen on valinnut itselleen opettajan uran. Hän on jo valmistunut ammattiin ja etsii itselleen vakituista opettajan virkaa. Opiskeluaikana pesäpallo meni myös Jakosella kaiken edelle, mutta vakituisen työn haussa tilanne on uusi.
– Toivottavasti löydän työn, joka edelleen mahdollistaa täysipainoisen harjoittelun ja pelaamisen. Olen kyllä luottavainen, Porin Käppärän koulussa viimeksi sijaistanut Milla Jakonen sanoo.
Pesäpalloilija Milla Jakonen vetää oppituntia porilaisessa Käppärän koulussa.Tapio Termonen / Yle
Seurat auttavat työn haussa
Susanne Ojaniemellä ja Milla Jakosella on siis urheilu-uran jälkeiset suunnitelmat jo pitkällä, mutta kaikilla urheilijoilla tilanne ei ole yhtä hyvä. Superpesiksessä pelaava Porin Pesäkarhut ja vastikään jalkapallon ykkösdivisioonaan noussut Musan Salama ovat aloittaneet yhteistyön henkilöstöpalveluja tarjoavan yrityksen kanssa. Tavoitteena on helpottaa pelaajien elämää urheilukenttien ulkopuolella.
– Sparraamme urheilijaa työelämää varten: autamme työn haussa ja ohjeistamme työelämän pelisäännöissä. Kartoitamme urheilijan koulutuksen ja osaamisen sekä pohdimme yhdessä, miten urheilu-uran ja työelämän vaatimukset voidaan sovittaa yhteen, kertoo Mikko Virtanen HR Sata Henkilöstötalosta.
Molemmissa urheiluseuroissa halutaan, että urheilijan siviilielämä on mahdollisimman hyvällä mallilla. Tasapainoisen elämän uskotaan heijastuvan sekä harjoitteluun että pelisuorituksiin.
– Seura haluaa huolehtia pelaajastaan kokonaisvaltaisesti, sanoo Musan Salaman toiminnanjohtaja Petteri Lahti.
Pohdimme yhdessä, miten urheilu-uran ja työelämän vaatimukset voidaan sovittaa yhteen. Mikko Virtanen, HR Sata Henkilöstötalo
Lahti uskoo, että pelaajien auttaminen työuralla lisää myös urheiluseuran vetovoimaa. Pelaajat tuntevat toisia pelaajia ympäri maan ja kertovat seuran välittävästä ilmapiiristä. Se voi tuoda seuralle uusia pelaajiakin.
– Emme varmasti koskaan ole se seura, joka maksaa eniten. Haluamme olla vetovoimainen joukkue muista syistä, Lahti sanoo.
Myös Porin Pesäkarhujen pelinjohtaja Sami Österlund pitää tärkeänä, että pelaajien siviiliasiat ovat kunnossa. Seurassa on paljon nuoria pelaajia, mutta moni on jo työelämässä. Österlundin mukaan työvuorot joustavat yleensä hyvin urheilijoiden tarpeisiin, mutta joitakin järjestelyjä on jouduttu tekemään myös harjoitusaikatauluihin pelaajan töiden takia.
Työnantaja arvostaa joukkuehenkisyyttä
Sekä pesäpallossa että jalkapallossa pelataan pitkä kausi, ja pelimatkat vievät paljon aikaa. Myös pelikauden ulkopuolella pelaajilla on muun muassa harjoitusleirejä, jotka pitää ottaa huomioon työvuorolistoja laadittaessa. Työnantajilta tämä kaikki vaatii joustoa, mikäli pelaaja mielii täysipainoiseen suoritukseen pelikentillä.
Ainakin Porin Pesäkarhujen ja Musan Salaman pelaajilla on työpaikan suhtautumisesta myönteistä kerrottavaa.
– Työnantaja on joustanut hienosti, jos siihen on ollut tarvetta, sanoo Musan Salaman kapteeni Antti-Pekka Pihlainen, joka työskentelee fysioterapeuttina ikäihmisten hyvinvoinnin parissa Kokemäen kaupungilla.
Musan Salaman kapteeni Antti-Pekka Pihlainen harjoittelee.Tapio Termonen / Yle
Myös Pihlaisen joukkuekaveri Verneri Salminen sanoo, että aiempi opiskelu ja nykyiset työt ovat limittyneet hyvin yhteen urheilun kanssa. Salminen opiskeli lakimieheksi Lapin yliopistossa ja työskentelee nyt porilaisessa asianajotoimistossa. Ainakaan vielä pelejä tai harjoituksia ei ole tarvinnut jättää väliin töiden takia.
– Jos asiakkaan aikataulu vaatii, niin totta kai työt voivat mennä urheilun edellekin, Salminen sanoo.
Urheilijat ovat joukkuehenkisiä ja hyviä tsemppaamaan. Janne Rosenqvist, tavaratalopäällikkö
Vaikka työnantajat joutuvat toistuvasti huomioimaan urheilijoiden erityisvaatimuksia, he saavat vastalahjaksi usein erittäin hyväkuntoisen työntekijän. Hyvä kunto voi tarkoittaa sitäkin, että sairaslomien määrä jää vähäiseksi. Joukkuelajien urheilijat ovat usein myös varsin sosiaalisia, ja sitä piirrettä moni esimies tervehtii iloiten.
– Myös asenne ja kilpailuhenkisyys ovat kohdallaan. He ovat joukkuehenkisiä ja hyviä tsemppaamaan, sanoo tavaratalopäällikkö Janne Rosenqvist XXL:n Porin yksiköstä.
Koulumaailmassakin puoliammatikseen pelaava urheilija on huomattu hyväksi työntekijäksi.
– Urheilijat ovat tavoitteellisia ja tavoitteellisuus kuuluu myös koulutyöhön, sanoo Käppärän koulun rehtori Tero Grönmark.
Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n uusi miesten jalkapalloturnaus Kansojen liiga on juuri sitä, mitä Suomi on tarvinnut. Jalkapallomaajoukkueella on ollut pitkä putki tasavertaisia vastustajia ja historiallinen voittoputki.
Kansojen liiga on onnistunut jälleen kerran paisuttamaan jalkapalloa entistä mahtavammaksi.
– Kansainvälinen jalkapallo-organisaatio on toiminut taitavalla tavalla. Tällaisiin tasoryhmiin laittaminen on merkinnyt sitä, että tulee tavattoman tasaisia otteluita. Nyt ei yhtään kannata väheksyä, nämä ovat hienoja voittoja, sanoo Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen.
20 vuotta jalkapalloilua tutkinut Itkonen puhuu meneillään olevasta myönteisestä kantoaallosta. Suomen jalkapallo on menossa kohti ”kansainvälistä hypetystä”.
– Huippu-urheiluhan toimii tällaisena pyhä kolmiyhtenäisyytenä. Ensin on se huippu-urheilutuote, sitten on markkinat eli sponsorit, jotka resurssoivat sitä tuotetta ja kolmantena media. Jos mikä tahansa näistä uupuu, niin huippu-urheilutuotetta ei rakenneta. Nyt näyttää siltä, että tämä tuote on aiempaa paremmassa kunnossa ja vahvistumassa edelleen.
Ja se luo imua. Uusia sponsoreita hakeutuu lajin pariin ja suuren yleisön kiinnostus lisääntyy. Merkittävää on myös lajia harrastamaan hakeutuvien junioreiden lisääntyvä kiinnostus. Suomen jalkapallo hyötyy tästä.
Suomalaisen jalkapallon mielenmaisema löytyi kotoa
Menestyksen aikaansaaminen on professori Itkosen mukaan kuitenkin erittäin monimutkainen juttu. Joukkueen kokoaminen ja henkilökemioiden yhteen saattaminen on vuosien työ. Ja siinä päävalmentaja Markku Kanerva on tehnyt erinomaista työtä.
– Hän ymmärtää tätä mielenmaisemaa, mikä suomalaisessa jalkapallossa on.
Urheilukulttuurin tutkimuksen näkökulmasta päävalmentaja Kanervan rooli on erittäin kiinnostava.
– Kanerva luo nyt suoranaista sankaritarinaa. Jos katsotaan, ketä maailmanluokan valmentajia meillä on tuossa pyörinyt, niin sitten tulee Kanerva, joka lyö ässät pöytään, kun epäilijöitä on riittänyt.
Itkonen muistuttaa, että ruokahalu kasvaa kuitenkin syödessä. Pitkään Suomen jalkapallossa rämmittiin epätoivon partaalla. Nyt suomalaiset uskaltavat unelmoida pääsystä jalkapallon arvokisoihin. Ja kaikki tämä on tapahtunut muutamassa kuukaudessa.
Jalkapalloilmiöstä voi tulla todella iso.
Mutta sankaritarinoiden rakentumisessa sankarin ja konnan välinen raja tunnetusti hyvin ohut.
– Kun menestystä janotaan koko ajan, siinä voi sankarikin lipsahtaa konnaksi hyvin nopeasti. Tai ainakin luuseriksi.
Yksilölajien voitot ja mitalit arvokisoissa ovat menettäneet aiempaa merkitystään.
Hiihdon tai nyrkkeilyn menestyksessä lajia kannattelevien fanien joukko on huomattavasti suuria palloilulajeja pienempi. Menestystäkin juhlitaan vain muutamia päiviä.
Kannatuskulttuurissa on tapahtunut selvä muutos. Nyt on muodissa fanittaa futista. Ja jalkapallo on pian salonkikelpoinen puheenaihe myös Suomessa. Jos menestys jatkuu, on jalkapalloa lähes pakko seurata, jotta pysyy keskusteluissa mukana.
Menestyvä jalkapallo vie muiden lajien harrastajat
Huuhkajien voittoputkella saattaa olla kauaskantoisia seurauksia liikunnan harrastamisessa. Yksi syy on, että Suomessa syntyy tällä hetkellä erittäin vähän lapsia.
– Muiden lajien edustajat ovat tässä häviäjiä. Kyllähän tämä järisyttävä juttu on. Tilanne on se, että meillä alkaa olla äärettömän kova kilpailu harrastajista.
Monissa suuremmissakin kunnissa nuorten ikäluokat ovat jo niin pieniä, että seuroilla on vaikeuksia rakentaa eri lajien juniorijoukkueita.
– Futiksen suosio on niin iso, että se pärjää. Täytyy muistaa, että jalkapallo on matalan kynnyksen laji aloittaa. Eihän siinä tarvita kuin normaali urheiluasu, kun taas kiekko on aika poissulkeva. Siellä talous tulee vastaan.
Professori Itkonen muistuttaa, että maahanmuuttajataustaiset lapset tulevat usein kulttuureista, joissa jalkapallolla on erittäin juureva tausta. Heistä löytyy intohimoisia futareita.
– Kyllähän se vain näin on, että lähiliikuntapaikoilla pallo saa kyytiä maahanmuuttajapojilta. Tytöt ovat vähän siellä ympärillä ja toivottavasti hekin tulisivat kentän puolelle.
Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkosen analyysi Suomen jalkapallosta kuuluu siis, että lajilla on nyt imua ja, että asioita osataan tehdä koko ajan paremmin. Jalkapallo ei myöskään kuulu niihin lajeihin, jotka joutuisivat taistelemaan olemassaolostaan.
– On hankala sanoa, onko tämä vuosi käänteentekevä, kun jalkapallo on niin valtavan iso laji. Me olemme kuitenkin vielä oppipojan roolissa joka tapauksessa.
Eduskunta äänestää iltapäivällä pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen luottamuksesta. Kiihkeä keskustelu hallituksen työllisyyspolitiikasta ja irtisanomisten helpottamisesta päättyi eduskunnassa tiistai-iltana. Hallituksen odotetaan selviävän luottamusäänestyksestä. Ammattiyhditysliike aikoo jatkaa työtaistelutoimiaan kiisteltyä irtisanomislakia vastaan.
Asunnottomuus vähentynyt, mutta ei poistunut
Asunnottomien määrä on laskenut Suomessa viimeiset viisi peräkkäistä vuotta, joskin paikallisesti, esimerkiksi Turussa ja Oulussa, määrä on viime vuodesta hieman noussut. Oululainen Markku Korhonen asuu ulkona teltassa kesät talvet. Kylmien ilmojen tullessa mies vuoraa teltan styroksilla, jotta siitä tulisi lämpimämpi.
Marko Väänänen / Yle
Suomi nousuun talouskilvassa
Maailman talousfoorumi WEF on laittanut 140 maata paremmuusjärjestykseen niiden kansainvälisen kilpailukyvyn perusteella. Suomi sijoittuu vertailussa sijalle 11 eli yhden pykälän korkeammalle kuin viime vuonna. Luokittelua voi pitää eräänlaisena talousviihteenä, mutta sijoitusten taustalla on kovaa faktaa, jota mitataan lähes sadalla eri tunnusluvulla.
Bloomberg / Getty Images
Suomeen saapuva Kazakstanin Nazarbajev on "stanien" itsevaltaisten johtajien vanhin
Suomeen keskiviikkona vierailulle saapuva presidentti Nursultan Nazarbajev on hallinnut Kazakstania kovin ottein maan itsenäistymisestä eli vuodesta 1991 saakka. Sitä ennen hän toimi Neuvosto-Kazakstanin johtajana. Keski-Aasian entiset neuvostotasavallat, niin kutsutut stanit tunnetaan autoritäärisistä johtajistaan. Maita yhdistää poliittisten vapauksien puute.
Nursultan Nazarbajev juhlimassa vaalivoittoa joulukuussa 2005.Sergei Chirikov / EPA
Analyysi: Britannia katuu EU-eroa, muttei riittävästi
Britannian EU-eron sävelten piti olla selvillä tänään alkavassa EU-huippukokouksessa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei edes ensi kuuhun annettu armonaika riitä. Neuvottelujen umpikujasta huolimatta Britannia ei ole pyörtämässä brexit-päätöstään.
Lontoossa osoitettiin mieltä brexitin puolesta 16. lokakuuta.Neil Hall / EPA
Lännestä saapuu sateita
Aamu on monin paikoin sumuinen tai pilvinen. Päivällä maan keskivaiheilla tulee heikkoja sadekuuroja tai tihkusadetta. Illalla hieman runsaammat sateet liikkuvat maan pohjoisosan yli itään. Lue lisää Ylen sääsivuilta.
LONTOO Britannian EU-eroprosessi on osoittautunut niin vaikeaksi, että saarivaltion ulkopuolelta katsottuna voisi kuvitella brexitin perumisen olevan jo pitkällä. Kyse on kuitenkin samasta näköharhasta, joka tuuditti suuren osan Eurooppaa uskoon eropäätöksen mahdottomuudesta kahden vuoden takaisessa kansanäänestyksessä.
Eron perumiseen tähtäävä kampanja saisi Britanniassa liikevoimaa vasta jos mielipidemittauksissa nähtäisiin kansalaisten kiistaton joukkopako unionin kannattajien leiriin.
Tätä ei ole tapahtunut, vaikka otsikot ajoittain julistavat Britannian potevan “bregretiä” eli brexit-päätöksen katumista.
Maan tunnetuin mielipidetutkija John Curtice sanoo, että kysymys jakaa brittikansan edelleen käytännössä kahtia, huolimatta EU-jäsenyyden kannatuksen hienoisesta noususta.
Selkeä mielipideheilahdus brexitin katumisen suuntaan rohkaisisi Britannian poliitikot eropäätöksen kumoamisen taakse, mutta vaakakuppien kallistumiselle tuskin on enää aikaa. Brexitin täytäntöönpanopäivä odottaa jo vajaan puolen vuoden päässä.
Tunne eropäätöksen pyörtämisen epätodennäköisyydestä vahvistuu brittien kanssa keskustellessa. Monet EU:n kannattajatkin katsovat, että eropäätöksen peruminen on mahdoton ajatus. He tietävät usein jo perhe- ja ystäväpiireistään kuinka tulenarka kysymys on.
Eron puolesta äänestänyt kansanosa tuntisi itsensä petetyiksi jos jäsenyydestä esimerkiksi järjestettäisiin uusi kansanäänestys.
Todennäköisimmältä näyttää edelleen arvostetun Centre for European Reform -tutkimuslaitoksen johtajan Charles Grantin analyysi. Hän uskoo, että Britannia eron perumiseen mahdollisuus on häviävän pieni. Grantin mielestä maa voi toki joskus liittyä unioniin uudelleen, mutta vasta hamassa tulevaisuudessa kenties vuosikymmenien kuluttua.
Britannian poliitiikka on brexitin vuoksi niin sekaisin, että mitään vaihtoehtoa ei voida sulkea täysin pois. Edes brexitin peruuntumista tai Britannian eroamista taloudellisesti erittäin vahingolliselle tavalla ilman sopimusta.
Pattitilanteen pitkittyminen viittaa kuitenkin siihen, että pian voidaan turvautua johonkin, jota brittiläisittäin kutsutaan nimellä “fudge”.
Kyse ei ole kermatoffeesta vaikka sanakirja niin väittääkin, vaan neuvottelutaktiikasta, jonka tavoitteena on hämmentää erosopimuksesta mahdollisimman moniselitteinen soppa. Konkretian puutteen vuoksi se olisi kaikkien, jopa pääministeri Theresa Mayn eripuraisen konservatiivipuolueen hyväksyttävissä.
Tämän taktiikan avulla Britannia eroaisi EU:sta sovittuna päivänä, mutta kipeimmät päätökset jätettäisiin eropäivän jälkeiselle brexitin siirtymäajalle. Epävarmuuden ajan jatkuminen tekisi toki tekee hallaa taloudelle, mutta ei yhtä paljon kuin kaupankäynnin lamauttava ja Irlannin rajatilanteen kärjistävä sopimukseton ero.
Joka tapauksessa briteillä ei näytä olevan kiire. Osa brittikommentaattoreista uskoo, että neuvottelut voidaan saada päätökseen vielä tammikuun alussa vaikka EU uhitteleekin ehdottomilla takarajoillaan.
Metsän saaminen perinnöksi ei ole millään tavalla harvinaista. Luonnonvarakeskuksen mukaan yli 600 tuhannesta suomalaisesta metsänomistajasta lähes puolet on saanut metsätilansa perintönä tai lahjana vanhemmilta tai sukulaisilta.
Myös osa metsää omistamattomista haluaa osallistua metsien omistamiseen, vaikka mutkan kautta.
Suomeen on syntynyt tällä vuosikymmenellä aivan uudenlainen "metsänomistajaluokka", jotka sijoittavat metsään sijoitusrahastojen kautta.
Metsää voi omistaa myös sijoittamalla metsärahastoon.Elisa Kinnunen
Metsärahastoja syntyi kuin sieniä sateella vuosikymmenen puolivälissä: Taalerin metsärahastot, UBMetsä, eQMetsä, FIM/S-ryhmän ja OP-ryhmän metsärahastot. Rahastoihin ostettavat metsät olivat isoja kokonaisuuksia, tuhansien hehtaareiden laajuisia.
Lupailivatko metsärahastot liikoja?
Kainuun osakesäästäjien puheenjohtaja Antti Kejo sanoo, että metsärahastoista on niiden tullessa markkinoille lupailtu varsin korkeita tuottoja, ja sen takia ne ovat innostaneet ihmisiä sijoittamaan rahastoihin.
– Asiantuntijoiden mukaan lupaukset ovat olleet liian suuria. Sen takia ne eivät laajentuessa voi taata sellaisia tuottoja, mitä on aluksi luvattu.
Tuoton heikkeneminen on seurausta nousseesta metsämaan hinnasta.
Kun metsärahastoihin virtaa rahaa sisään, niiden on ostettava lisää metsämaata. Samaan aikaan suurten yhtiöiden myynnit ovat hiipumaan päin, joten hinnat ovat nouseet – aivan kuten vapaassa kilpailussa kuuluukin.
Myös ulkomaiset rahastot ostavat metsämaita Suomesta.Elisa Kinnunen / Yle
Myös ulkomaisten rahastojen ostot ovat kiristäneet kilpailua. Esimerkiksi ruotsalainen Silvestica Green Forest AB on ostanut parin viime vuoden aikana Kainuusta lähes 26 000 hehtaaria metsämaita.
Kun metsien tuotto ei ole enää riittänyt, osa rahastoista on jättänyt leikin sikseen. Esimerkiksi eQ:n vuoden 2016 lopulla perustettuun metsärahastoon piti ostaa metsää 50 miljoonalla eurolla, mutta jo 2017 vuosikertomuksessa ilmoitettiin, että metsät on pääosin myyty pois. Samoin yksi Taalerin metsärahasto myytiin pois viisi vuotta etuajassa, eikä toiseen rahastoon oteta enää sijoituksia.
Jos metsämaan hinta nousee aivan älyttömästi, viisain teko rahastolle on alkaa myymään metsää. Timo Korkeamäki
Jäljelle jääneet UB-Metsä, S-pankin myymä rahasto ja OP-Metsärahasto jatkavat edelleen toimintaansa. Ne ovat siirtyneet ostamaan metsiä myös pienissä paloissa.
– Tämä on selvä trendi, että metsärahastot ovat lisääntyvässä määrin yksityismetsien tilamarkkinoilla mukana. Toisaalta suurilla myynneillään metsärahastojen markkinat luonut UPM, on vähentänyt myyntejä, sanoo metsämarkkinoita pitkään seurannut metsänhoitaja ja Metsälehden kolumnisti Hannu Liljeroos.
Lisää Hannu Liljeroosin ajatuksia metsäsijoittamisesta voit kuunnella Yle Areenasta.
Onko metsämaan hinta liian korkea?
Metsämaan hinta vaihtelee, koska jokainen ostettava kohde on omanlaisensa. Hinta riippuu myös tuottovaatimuksesta.
Ruotsinkielisen kauppakorkeakoulu Hankenin rahoituksen professori Timo Korkeamäki sanoo, että rahastojen lopettaminen on selvä merkki metsien hinnan korkeudesta. Toisaalta rahastot tekevät tarkkoja laskelmia ammattimaisesti.
–Jos metsämaan hinta nousee aivan älyttömästi, viisain teko rahastolle on alkaa myymään metsää. Vaikea nähdä, että sen takia rahastojen arvo hirveän paljon tulisi alaspäin.
Rahoituksen professorin Timo Korkeamäen mukaan rahastojen kannattaa myydä metsää, jos sen hinta nousee kohtuutyomasti.Antti Kolppo / Yle
Korkeamäki kuitenkin sanoo, että hinnan nousulle on myös perusteluja.
– Metsäteollisuus on rakentanut ja rakentaa huomattavasti lisää kapasiteettia. Pitkällä tähtäimelläkin on jonkinlainen odotus puun hinnan noususta.
Metsärahastojen suosiolle Korkeamäki näkee yhdeksi syyksi korkotason mataluuden. Kun rahalle on vaihtoehtona nollakorko tai pienehkö korko, valinta on selvä. Erityisesti instituutiot etsivät aktiivisesti kohtuullisen riskin ja kohtuullisen tuoton yhdistelmää.
Korkotason noustessa metsärahastojen asema heikkenee. Raha hakeutuu muualle.
– Sijoittajat arvioivat rahalle vaihtoehtokustannusta. Jos korot huomattavasti nousevat, tämä paletti muuttuu, Timo Korkeamäki sanoo.
Paltamon Osuuspankin johtajan Jorma Niemen mukaan yksityisten ihmisten ja rahastojen sijoituksia ei voi verrata keskenään.Kimmo Hiltunen / Yle
Paltamon Osuuspankin johtaja Jorma Niemi sanoo, että yksityisen ja rahaston liikkeitä ei voi arvioida samoilla mittareilla. On eri asia omistaa 100 hehtaaria kuin 25 000 hehtaaria.
– Jos puuta myydessä yksityinen saa tukkikuutiosta esimerkiksi 50 euroa, rahasto saa helposti 20 prosenttia enemmän.
Niemi sanoo, että yksityisten ostokset rajoittuvat 100 000 ja 200 000 euron väliin. Rahastojen yksittäiset ostot voivat olla kymmeniä miljoonia euroja kerrallaan.
Kannattaisiko metsä vaihtaa käteiseksi?
Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät omista metsää muuten kuin välillisesti Metsähallituksen kautta. Silti metsät ovat monelle suomalaiselle symboli suomalaisuudesta, ominta kansallisjuurta.
Perintömetsän kohtaloa miettiessä kannattaa pitää yksi olennainen ero metsärahaston ja suoran metsänomistuksen välillä kirkkaana mielessä. Metsärahasto ei laske senttiäkään tunnearvoille.
– Jos metsäpalstaan ei ole tunnesiteitä, eikä itsellä ole asiantuntemusta tai intoa hoitaa sitä, on parempi ratkaisu vaihtaa se käteiseksi. Rahan voi investoida sellaiseen, mistä kenties ymmärtää paremmin, sanoo rahoituksen professori Timo Korkeamäki.
Kainuun Osakesäästäjien puheenjohtaja Antti Kejo puolestaan sanoo, että jos päättää pitää perintömetsän, sisarusten kanssa on mahdollista sopia, että metsätaloutta harjoitetaan yhdessä esimerkiksi metsäyhtymän muodossa.
Metsä merkkaa monelle suomalaisuutta, ja sillä voi olla tunnearvoa.Kimmo Hiltunen / Yle
Suomessa ei ole varsinaisesti metsärahastoja, jotka ottavat huomioon muitakin arvoja kuin tuoton. Timo Korkeamäen mukaan sellainen ei ole mahdottomuus.
– Voisin hyvin kuvitella, että meille syntyy metsärahastoja, joilla on enemmän ympäristöön liittyviä tavoitteita. Jos omistajilla, olisi yhteinen halu maksimoida jotain muuta kuin taloudellista tuottoa, silloin rahaston tehtävä on tehdä niin, sanoo Korkeamäki.
Kansalaispuolueen Paavo Väyryselle ei ilmeisesti ollut kiirinyt tieto eduskunnan puhemiesneuvoston tänään tekemästä uudesta linjauksesta, jonka mukaan alle kolmen hengen eduskuntaryhmät voivat oman ilmoituksensa mukaan käyttää puheenvuoron debatissa tai heti debatin jälkeen.
Väyrynen on Kansalaispuolueen ainoa kansanedustaja. Puhujalistalla Väyrynen olisi ollut sijalla 23.
Työkoneet – yksi höyläkone ja kaksi traktoria – olivat olleet kentällä lumenpoistotöissä.
OTKESin raportin mukaan kolmelle lumityökoneelle oli annettu lupa lumen poistoon. Kuitenkaan kiitotietä ei oltu suljettu niin, että työkoneet olisivat näkyneet tutkassa oikein merkittyinä. Lennonjohtaja unohti, että lumityökoneita käytettiin vielä kiitotiellä antaessaan luvan lentoonlähtöön.
Lumityökoneiden työntekijät huomasivat lähtevän koneen ja pysähtyivät.
OTKESin mukaan kunnossapitotöiden ennakointi olisi parantanut turvallisuutta.
OTKES suosittaa tapauksen perusteella, että ANS Finland Oy ja Finavia kehittävät lennonjohdon tietojärjestelmän kosketusnäyttöjä siten, että lentokoneet ja maa-ajoneuvot erottuvat niillä selvästi toisistaan.
Toisessa tapauksessa huono näkyvyys
Toinen tutkinta keskittyi tapaukseen, jossa yksityiskone rullasi luvatta kiitotielle. Tämän vuoksi Finnairin Brysselistä tulossa ollut kone joutui tekemään ylösvedon.
OTKESin mukaan vaaratilanteeseen johti ennen kaikkea huono näkyvyys, sillä sää oli huono.
OTKESin mukaan yksityiskoneen lentäjät keskittyivät ennen lentoonlähtöä tarkastuslistan läpikäymiseen, eivätkä seuranneet riittävästi koneen kulkua.
OTKES suosittaa tapahtuneen perusteella, että Liikenteen turvallisuusvirasto varmistaa lentoyhtiöiden tarkastuksissa, että rullausta koskevissa menetelmissä on huomioitu ohjaamomiehistön tilannekuvan jatkuva ylläpito.
OTKES toteaa, että kummassakaan tapauksessa ei osattu tunnistaa talviolosuhteiden riskejä.
Finavian mukaan vaaratilanteet Helsinki-Vantaan lentoliikennealueilla ovat äärimmäisen harvinaisia.
Kittilän viransijainen kunnanjohtaja Sanna Ylinampa on siirtymässä kunnan hallintojohtajaksi. Kunnanhallitus esittää valtuustolle Ylinamman valitsemista hallintojohtajan virkaan.
Ylinampa on toiminut noin vuoden kunnanjohtajan sijaisena ja pesti kestää kuluvan vuoden loppuun asti. Koulutukseltaan hän on oikeustieteen maisteri.
Kunnanhallitus päätti asiasta tiistaina äänin 4-2, kolme oli poissa. Kaksi päättäjää olisi halunnut virkaan Sanna Kumpulan. Äänestyksen hävisivät olivat Oikeudenmukainen Kittilä-listan päättäjät Tuula Mertaniemi ja Yrjö Vaara. He äänestivät vastaan myös toisessa pykälässä, sivistystoimenjohtajan irtisanomismenettelyn aloittamisessa.
Kumpula valittiin varalle jos Ylinampa kieltäytyy vastaanottamasta hallintojohtajan paikkaa.
Hallintojohtajan koeajaksi esitetään kuutta kuukautta. Kokonaispalkaksi esitetään runsaat 5500 euroa kuukaudessa. Hallintojohtajan valitsee myöhemmin Kittilän kunnanvaltuusto. Valtuusto päättää myös viran koeajasta ja kokonaispalkasta.
Hallintojohtajan virkaa haki kaikkiaan 15 ihmistä. Kaksi heistä perui hakemuksensa hakuajan päättymisen jälkeen.
JHL:n hallitus on päättänyt aloittaa poliittisen lakon, jolla vastustetaan hallituksen irtisanomislakia.
Lakko alkaa ensi viikon maanantaina ja jatkuu seuraavat kaksi päivää. Se on ensimmäinen ammattiyhdistysliikkeen uusi vastaveto hallitukselle sen jälkeen kun hallitus ilmoitti eilen eduskunnassa vievänsä irtisanomislakia eteenpäin. Hallituksen aikeesta ja tiedonannosta keskusteltiin eilen tiistaina eduskunnassa ja eduskunta äänestää tänään hallituksen luottamuksesta.
Lakko koskee siivous-, kiinteistöhuolto- ja ruokapalveluita. Lakko vaikuttaa myös julkisissa liikunta-, urheilu- ja kulttuuripalveluissa. Lakossa on yli 10 000 liiton työntekijää.
Liiton uusi lakkoilmoitus tarkoittaa todennäköisesti sitä, että koulussa ja päiväkodeissa on pahoja vaikeuksia tarjoilla ruokaa. Sama tilanne on edessä vanhusten hoitolaitoksissa. Lakko näkyy myös tilojen siivouksessa.
Myös osa kirjastoista ja muista julkisista kulttuurilaitoksista on suljettu lakon aikana.
JHL:n nimeämän työtaistelun kakkosvaiheen työpaikat on ilmoitettu liiton sivuilla. Listalta löytyy niin kouluja, työpaikkaruokaloita kuin esimerkiksi uimahalleja joka puolelta maata.
Petosrikosten määrä on lisääntynyt selvästi viime vuosina, kertoo Keskusrikospoliisi. Viime vuonna Suomessa poliisi kirjasi yli 30 000 rikosilmoitusta petoksista.
Todellisuudessa tapauksia on huomattavasti enemmän. Pahimmillaan uhrit voivat menettää huijauksissa lähes koko omaisuutensa.
Euroopan pankkifederaatio EBF ja Euroopan poliisivirasto Europol käynnistävät tänään kampanjan huijausten torjumiseksi.
Ylen aamu-tv:ssä huijauksista olivat keskustelemassa KRP:n kyberturvallisuuskeskuksen päällikkö Timo Piiroinen ja Finanssialan petostorjunnasta vastaava johtaja Risto Karhunen.
Piiroinen kertoi, että nykyisin jo yli puolet huijausyrityksistä tapahtuu netin välityksellä. Karhunen totesi, että uusia huijausten tekotapoja tulee jatkuvasti ilmi.
Piiroisen ja Karhusen mukaan rikolliset käyttävät hyväkseen samoja kikkoja kuin markkinoinnissa käytetään eli ihmisten tarvetta rakkauteen, läheisyyteen ja hyväksyntään sekä halua saada taloudellista hyötyä.
Hälytyskellojen pitäisi alkaa soida, jos saat seuraavanlaisia yhteydenottoja:
Pornokiristys
Ihminen saa sähköpostin, jossa väitetään, että hänen vierailuistaan pornosivuilla on arkaluontoista kuva- tai videomateriaalia. Uhria vaaditaan maksamaaan tietty summa kryptovaluutta bitcoinilla, jotta materiaalia ei levitettäisi eteenpäin.
Kiristäjillä ei todellisuudessa ole hallussaan mitään arkaluontoista kuvaa kohteesta. Pornokiristysyrityksistä on tehty poliisille yli 200 rikosilmoitusta viime kuukausina.
Kalasteluhuijaus
Lähes kaikki saavat sähköpostiinsa erilaisia epämääräisiä roskaviestejä, joita lähetetään suurelle joukolle ihmisiä. Viesteissä esiinnytään esimerkiksi pankin, poliisin, Tullin, Postin tai verottajan nimissä ja pyydetään klikkaamaan joko linkkiä tai avaamaan liitetiedosto.
Linkki saattaa esimerkiksi viedä oikealta pankin sivulta näyttävälle huijaussivulle. Siellä ihmiseltä pyydetään pankkitunnuksia tai luottokorttitietoja. Tällaisilla kalasteluhuijauksilla haetaan joko henkilön maksuvälinetietoja tai jotain henkilökohtaisia tietoja.
Rakkaushuijaus
Tällaisessa huijauksessa tuntematon mies tai nainen lähettää kohteelle kaveripyynnön Facebookissa. Huijari voi esiintyä esimerkiksi amerikkalaisena upseerina tai hän on voinut liittää valeprofiiliinsa vähäpukeisen naisen kuvan.
Jos kaveripyynnön hyväksyy, niin tyypillisesti huijari yrittää ensin voittaa uhrin luottamuksen henkilökohtaisen keskustelun kautta. Myöhemmin hän pyytää rahaa esimerkiksi terveydenhuoltokuluihin tai matkalippuun saapuakseen uhrin luo.
Tällainen huijaus voi johtaa suuriin taloudellisiin tappioihin.
Liian hyvä tarjous
Joskus netissä voi törmätä uskomattoman hyviltä kuulostaviin tarjouksiin tai sijoitusmahdollisuuksiin. Tällaisissa tapauksissa huijarit yrittävät vaikuttaa ihmisten psyykeeseen ja rikastumisen haluun.
Lokakuussa esimerkiksi paljastui tapaus, jossa julkisuudesta tuttuja henkilöitä käytettiin luvattomasti heidän tietämättään bitcoin-huijaussivuston mainostamiseen. Ylen uutissivuilta näyttävälle valesivustolle palvelua mainostamaan päätyi muun muassa kansanedustaja Hjallis Harkimo (Liike nyt).
Miten torjua huijauksia?
On syytä muistaa, että todellisuudessa esimerkiksi poliisi tai pankit eivät koskaan kysy asiakkaidensa verkkopankkitunnuksia tai maksukortin tunnuslukua sähköpostin välityksellä.
Kun törmäät epäilyttäviin viesteihin tai sivustoihin, niin pysähdy miettimään, voiko tyhjästä ilmestynyt kuuma seuranhakija tai euron älypuhelin olla totta. Erittäin todennäköisesti tarjous ei ole aito.
Jos vahinko kuitenkin pääsee tapahtumaan, niin älä häpeä vaan ota yhteyttä läheisiisi ja pankkiin sekä sulje luottokorttisi. Voit myös tehdä ilmoituksen poliisille ja ottaa yhteyttä rikosuhripäivystykseen.
