Etelä-Savossa Joroisten kunnassa on tartuttu järeällä kädellä oppilaiden pahoinvointiin. Kirkonkylän ainoassa yhtenäiskoulussa havahduttiin siihen, että yhä isompi osa opettajien työajasta menee nykyään muuhun kuin opettamiseen. Oppilaiden kasvava henkinen pahoinvointi näkyy luokissa muun muassa rauhattomuutena ja ennalta-arvaamattomana käytöksenä. Kaikkien oppilaiden kanssa opettajat eivät enää yksinkertaisesti edes pärjää.

– On alkanut tulla tilanteita, joissa joutuu miettimään, että mitä nyt tekisi. Nämä tilanteet liittyvät psyykkisiin oireiluihin, mutta sen tarkemmin en halua niistä kertoa, sanoo Joroisten yhtenäiskoulun erityisopettaja Mari Lahti.

Lahti ei ole ainoa opettaja, joka ei halua avata nykypäivän koulujen arkea julkisesti. Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) mukaan opettajat eivät uskalla kertoa koulujen ahdingosta. Taustalla on pelko siitä, että ongelmat yhdistetään heidän omiin oppilaisiinsa ja vanhemmat pahoittavat mielensä. Osa on huolissaan myös oman työpaikkansa puolesta.

Joroisissa ei jääty pyörittelemään peukaloita ongelman edessä vaan eteläsavolainen pikkukunta päätti ottaa härkää sarvista.

Psyykkarin luo on helppo mennä

Joroisten yhtenäiskoulua käy päivittäin 450 oppilasta eskarilaisista lukioikäisiin. Koulukeskukseen palkattiin tänä syksynä oma psykologi sekä psykiatrinen sairaanhoitaja. Molempien varauskirjat ovat olleet koko syksyn täynnä.

– Minun luo tullaan joko opettajan tai vanhempien lähettämänä. Ja nyt yhä useampi nuori jo itsekin hakeutuu luokseni, jos on mieltä painavia asioita, psykiatrinen sairaanhoitaja Mari Karvonen sanoo.

Psykiatrisen sairaanhoitajan, eli koulutermein psyykkarin, tehtävä on olla tukihenkilönä nuorille. Mari Karvosen työhuone sijaitsee koulun käytävän varrella lähellä nuoria.

– Kanssani voi tulla juttelemaan, jos jokin asia vaivaa mieltä, on ahdistusta, masennusta tai mieli maassa. Työhöni kuuluu myös hoidon tarpeen arviointi, eli minulla on yhteys nuorisopsykiatrian lääkärille.

Joroisissa on tehty juuri niin, kuin moni nuorten henkiseen hyvinvointiin erikoistunut asiantuntija on viime aikoina julkisuudessa toivonut. Palvelut on tuotu koululle lähelle oppilaita. Varsinkin pienemmissä kunnissa tämä on harvinaista.

Koulu on muuttunut paljon vuosien varrella. Nyt tukea tarvitaan myös muuhun kuin oppimiseen Jaakko Kuronen, sivistysjohtaja

Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen sanoo, ettei mallia ole erikseen haettu mistään, vaan kunnassa on itsenäisesti mietitty, mitä asialle voidaan tehdä.

– Meillä oli vaikeuksia saada tiettyjä erikoissairaanhoidon palveluita. Korjaavia palveluita jouduttiin käyttämään aika paljon, kun ei ollut niitä ennaltaehkäiseviä saatavilla. Nyt pyritään saamaan tuki ja apu nopeasti lapsille ja nuorille, jotta korjaavia toimia tarvittaisiin vähemmän.

Henkiseen hyvinvointiin keskittyvään moniammatilliseen työryhmään kuuluvat psyykkarin ja psykologin lisäksi kasvatusohjaaja sekä kuraattori. Sekä tietysti koko koulun henkilökunta, sillä opettajan työ ei ole enää pelkkää opettamista.

– Koulu on muuttunut paljon vuosien varrella. Nyt tukea tarvitaan myös muuhun kuin oppimiseen, ja kasvun tukeminen on yksi iso osa koulua, sanoo Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen.

Ainutlaatuista työryhmän yhteistyössä on se, että kuraattori, psykologi, psyykkari, terveydenhoitaja ja kasvatusohjaaja edustavat hallinnollisesti sivistystoimea, sosiaalitoimea ja terveydenhuoltoa. Tämä ei kuitenkaan näy arjessa hallinnollisina seininä.

– Kaikki työskentelevät samaan tavoitteen eli lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin hyväksi. Missään tilanteessa ei törmätä aiemmin yleiseenkin lausahdukseen "tämä ei kuulu meille", Jaakko Kuronen sanoo.

Joka neljäs lapsi oireilee

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tilastojen mukaan jopa joka neljäs lapsi ja nuori kärsii mielenterveysongelmista. Osalla oppilaista ongelmat ovat niin pahoja, ettei koulunkäynnistä tule mitään.

– Ongelmat ilmenevät luokassa esimerkiksi niin, ettei pystytä toimimaan ryhmässä. Oppilas voi tarvita omaa aikaa ja räätälöityjä koulupäiviä niin, että päivät ovat lyhennettyjä esimerkiksi. Koulujaksaminen siellä on taustalla näihin joustaviin ratkaisuihin, erityisopettaja Mari Lahti kertoo.

Neljä vuotta sitten uudistettu oppilashuoltolaki velvoittaa kouluja tarjoamaan psykologi-ja kuraattoripalveluja oppilaille. Palvelut ovat usein kuitenkin tarjolla muualla kuin koulujen tiloissa kuten esimerkiksi terveyskeskuksissa tai kunnanvirastoissa. Koulupsykologin vastaanotto voi myös olla vain kerran viikossa, sillä psykologeilla on usein monta koulua vastuullaan.

Suomen Psykologiliiton suositus olisi 2–3 koulua ja 600–800 oppilasta yhtä koulupsykologia kohti.

Koen, että psyykkarin ja psykologin kanssa tehty yhteistyö tukee myös omaa työssä jaksamistani Mari Lahti, erityisopettaja

Joroisissa psykiatrinen sairaanhoitaja ja psykologi ovat osana koulun henkilökuntaan ja arkea päivittäin. Oppilaiden lisäksi koulun uusista työntekijöistä hyötyvät myös opettajat.

– Opettajien kanssa yhdessä mietitään ratkaisuja haasteellisiin tilanteisiin. Tai jos opettajalla on huoli jostakin oppilaasta, pohditaan porukalla mitä me voitaisiin tehdä, Mari Karvonen sanoo.

Opettajille tällainen tuki on kullanarvoista.

– Oppilaskirjo on laaja, ja oppimisvaikeuksien taustalla on usein monenlaisia asioita. Koen, että psyykkarin ja psykologin kanssa tehty yhteistyö tukee myös omaa työssä jaksamistani, erityisopettaja Mari Lahti kertoo.

Runsaat poissaolot koulusta ovat yhteydessä syrjäytymiseen

THL:n lasten ja nuorten mielenterveydestä vastaava ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä kertoo, että hoitamaton mielenterveysoireilu ja pahoinvointi tässä tärkeässä kehitysvaiheessa voivat vaikuttaa koko loppuelämän.

– Voi tulla alisuoriutumista opinnoissa, ammattiin hakeutumisessa, työelämään sijoittumisessa sekä ihmissuhteissa. Vaikutukset voivat kantaa pitkälle vielä seuraavaankin sukupolveen vaikuttamalla nuoren aikuisen pärjäämiseen myöhemmin vanhempana.

Aalto-Setälä pitää tätä liian kovana hintana siitä, ettei apua ole saatavilla silloin kun nuori sitä kokee tarvitsevansa.

– Säästö tuossa vaiheessa tulee kalliiksi paitsi nuorelle itselleen myös laajemmin: mielenterveys- ja päihdehäiriöt ovat yleisimpiä työkyvyttömyyteen johtavia sairauksia nuorilla ja nuorilla aikuisilla.

Hän kiteyttää asian tarkastelemalla tutkimustietoa koulupoissaoloista.

– Runsaat poissaolot koulusta ovat yhteydessä poissaoloihin yhteiskunnasta, toisin sanoen yhteydessä myöhempään syrjäytymiseen, Terhi Aalto-Setälä sanoo.

Joroisissa on laskettu, että oman psykologin palkkaaminen koululle tulee 1,5 kertaa halvemmaksi, kuin mitä se ostopalveluna olisi.

– Jos mietitään kahden ihmisen henkilötyövuoden palkkoja suhteessa niihin mahdollisiin korjaaviin kustannuksiin, joita syntyy, jos tätä apua ei pystytä ennaltaehkäisevästi antamaan, niin varmasti säästön puolelle jäädään myös taloudellisesti nyt, sivistysjohtaja Jaakko Kuronen kertoo.

Vähemmän häpeää, enemmän apua

Henkilökohtaisen keskusteluavun lisäksi Joroisissa on perustettu ryhmiä, joissa ongelmia voidaan käsitellä joko toiminnan tai vertaistuen avulla. Eskarilaisten ja alakouluikäisten kärsivällisyyttä kasvatetaan psykologin ja erityisopettajan vetämässä malttiryhmässä.

Suunnitteilla on myös koulumotivaatiota lisäävä tsemppiryhmä. Lukiossa on alkamassa stressinhallintaryhmä sekä tytöille tarkoitettu arjenhallinta sekä naisena olemisen -ryhmä.

Oppilaiden keskuudessa koulun uudet työntekijät ja toimintatavat on otettu hyvin vastaan.

– Se on tosi hyvä asia. Tämä vahvistaa nuorten mahdollisuuksia saada paljon apua ja tukea, ja se lisää jaksamista, sanoo Joroisten lukion tokaluokkalainen Konsta Hannelin.

Jos kasvatustyötä ei tehdä perheessä, eikä koulu ota siitä vastuuta, herää kysymys, kuka sitten ottaa? Jaakko Kuronen, sivistysjohtaja, Joroinen

Mielenterveysasiat eivät enää ole samanlainen tabu nuorten keskuudessa kuin joku vuosikymmen sitten. Tämä on yksi selitys sille, että nuorten mielenterveyspalveluiden käyttö on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti. Häpeä, joka on liittynyt mielenterveyden ongelmiin, on vähentynyt ja nuoret hakevat helpommin apua. Toisaalta mielialaoireita tunnistetaan helpommin ja lähettämisen kynnys on laskenut.

THL:n lasten ja nuorten mielenterveydestä vastaava ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä näkee psyykkareiden tulon kouluihin hyvin tervetulleena uutena matalan kynnyksen lähipalveluna.

– Nuorten kohdalla korostuu se, että nimenomaan lähipalveluihin pitää päästä helposti, ilman monimutkaisia lähetekäytäntöjä. Nyt erikoissairaanhoito tukkeutuu, koska lähipalvelut nuorille eivät ole riittäviä. Jos perustasolla olisi riittävästi matalan kynnyksen tukea tarjolla sitä tarvitseville, paine erikoissairaanhoitoon vähenisi, ja vaativampaa hoitoa tarvitsevat nuoret pääsisivät hoitoon oikea-aikaisesti.

Joroisissa lasten ja nuorten hyvinvointi nähdään koko kuntaa koskettavana asiana.

– Jos kasvatustyötä ei syystä tai toisesta pystytä perheissä tekemään, eikä koulu ota siitä vastuuta, herää kysymys, kuka sitten ottaa? sivistysjohtaja Jaakko Kuronen heittää.

Se on tiedossa, että varhain tarjottu tuki auttaa paremmin kuin myöhemmin tarjottu apu eli varhainen apu on kustannusvaikuttavaa. Tiedetään myös , että varhainen hoito ehkäisee osaltaan vakavampien häiriömuotojen kehittymistä. Joroisissa on asetettu selkeä tavoite tuleville vuosille.

– Kun meiltä oppilas lopettaa peruskoulun, tai lukion, niin hän on hyvinvoiva nuori, joka on halukas oppimaan ja menemään seuraavaan vaiheeseen elämässään, Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen sanoo.

Juttua korjattu 15.11. klo 15:26: Koulupsykologin oppilasmääräsuositus on Suomen Psykologiliiton antama, ei THL:n, kuten jutussa aiemmin oli.

4.8.2001 klo 21:15.

Hetki ja kellonlyömä ovat piirtyneet Tarja Heinon mieleen. Sen jälkeen hän ei ole enää kertaakaan kuullut hiljaisuutta. Tyynen rauhan tilalle on tullut sirinän, suhinan ja vinkunan sekainen ääni.

– Olin vanhempieni luona yötä ja ihmettelin nukkumaan mennessäni, etten kuule olohuoneen kellon raksutusta. Huomasin, että minulla on paljon muuta melua korvissa. Silloin sen tiedostin – ja siihen se jäi.

Syntyi noidankehä.

"Ääntä ei pääse pakoon."

Hiljaisuudesta pitävä maalaistyttö ei enää metsään mennessäänkään saanut rauhaa. Ääni seurasi heräämisestä siihen saakka, kun hän painoi päänsä tyynyyn, unessakin – jos hän ylipäätänsä sai nukutuksi.

– Akuutissa vaiheessa sitä rupeaa kuuntelemaan. Sitten siihen väsyy. Tuntuu, ettei saa unta, eikä pysty olemaan. Se ajaa siihen tilanteeseen, että kynttilää poltetaan molemmista päistä.

"Väsyy, muttei pysty nukkumaan, kun ei pysty nukkumaan, niin väsyttää entistä enemmän. Siinä menee sekaisin koko pakka elämässä."

Kun ääni paheni vuonna 2015 korvatulehduksen myötä entistä sietämättömämmäksi, elämäniloinen nainen oli kuin haamu entisestään.

– Kyllä täytyy tunnustaa, että muutaman kerran neljännen kerroksen parvekkeella mietin, että tässä olisi hirmu helppo tapa päästä eroon siitä.

Jyväskyläläinen Tarja Heino istuu kotisohvallaan ja silittää Valpuri-kissaa. Hänen korvissaan suhisee, sirisee ja vinkuu, mutta ulospäin se ei näy. Ongelmasta on tullut ominaisuus, mutta matka siihen on ollut pitkä.

Kauheaa tinnitusta?

Pään sisällä kuuluva, ei mistään tuleva ääni, tinnitus, voi myllertää koko elämän uusiksi. Näin käy usein varsinkin nuorille potilaille, jotka saavat vaivan yllättäen.

Tinnituksella tarkoitetaan korvien soimista, joka ei johdu ulkoisesta ääniaistimuksesta (Tinnitusyhdistys). Se on oman kuuloradaston sähköistä kohinaa, joka tulee aivojen tietoisuuteen.

Tinnitusyhdistyksestä kerrotaan, että päivystyspuhelin soi viikoittain. Yhä useammin linjan päässä on meluvaurion vuoksi tinnituksen saanut nuori soittaja, joka kertoo olevansa jaksamisen äärirajoilla.

Tinnitusyhdistyksen puheenjohtaja Leena Rekola sanoo, että nuorimmat soittajat ovat alle parikymppisiä, jopa teini-ikäisiä.

– Ne, joilla on ääniyliherkkyys, eivät uskalla lähteä edes ulos ja sulkeutuvat huoneeseen. Se on pahinta. Tinnituksen takia on tehty äärimmäisiäkin tekoja, Rekola sanoo.

Miten opiskelut sujuvat, kun keskittyminen herpaantuu jatkuvasti? Entä miten onnistuu työnteko, kun vinkuva ääni peittää alleen asiakkaan puheen? Miten kertoa asiasta seurustelukumppanille tai puolisolle? Leviääkö pää nyt lopullisesti?

Tinnitus on ollut otsikoissa usein.

Kun tinnituksesta 1980-luvun ja 1990-luvun taitteessa alettiin puhua enemmän julkisuudessa, soppa oli valmis. Nousi ahdistus, pelko ja paniikki. Osa soivien korviensa kanssa pidemmänkin aikaa eläneistä ja jo vaivaan jo tottuneista ihmisistä otti hädissään yhteyttä lääkäriin.

– He pelästyivät yhtäkkiä: "Korvat ovat soineet jo vuosikymmeniä, mutten ole tiennyt, että se on tätä kauheaa tinnitusta!" Herätettiin nukkuva karhu. Ihmiset olivat pitäneet vaivansa jo vuosia ja tottuneita siihen, HUS:n neuropsykologi Päivi Yli-Pohja kertoo.

Soittorumba kesti hetkensä, sitten kansa rauhoittui.

Aihe palaa julkisuuteen edelleen tasaisin väliajoin.

Usein uutisen kärkenä ovat tinnituksen moninaiset syyt. Tinnitus voi tulla esimerkiksi korvasairauden tai meluvamman seurauksena. Joskus myös lihasjäykkyys voi saada korvat soimaan. Iän tuomana ja hiljalleen syntyvänä vaivana siihen tottuminen on helpompaa.

Ohimenevästä tinnituksesta kokemusta on jopa puolella väestöstä ja kroonisesti ongelman kanssa elää jopa puoli miljoonaa suomalaista. Aina vaivan aiheuttajaa ei edes tunnisteta.

Totta helvetissä luopuisin! Kävin yhden lääkärikierroksen viime vuosikymmenen puolella. Sen tuloksena oli se mikä tiedettiin: ei sille voi mitään. Juho Hämäläinen

Ensimmäinen ohje akuutissa pidempikestoisessa korvien soimisessa on käydä tarkistamassa tilanne lääkärin luona. Lääkärin tutkimuksissa voidaan sulkea pois elimellisistä syistä tai sairaustilasta johtuva tinnitus. Aikaisella avun saamisella on iso merkitys myös mahdollisen hoidon onnistumisessa.

Osalle tinnituksesta jää kuitenkin elinikäinen vaiva, jota kliininen lääketiede on kykenemätön parantamaan. Vaivan kanssa voi kuitenkin elää ja tinnituksen häiritsevyyttä voidaan vähentää.

Tässä jutussa keskitymme siihen, millaisia tunteita jatkuva tinnitus herättää niille, joilla vaivaan ei ole parannuskeinoa tai varmistunutta syytä. Pilaako korvien soiminen koko elämän? Miten oppii sietämään jatkuvaa ääntä? Miten hiljaisuuden merkitys muuttuu?

Entä mistä tulevat otsikot tinnituksen vuoksi itsemurhaan päätyneistä rokkareista?

Kysymyksiin vastaavat tinnituspotilaiden kanssa työskentelevät sekä aiheen parhaat asiantuntijat: potilaat itse.

Kitaristi luopuisi seuralaisestaan: "Totta helvetissä!"

Helsingin jäähalli. Helmikuu 1988. Lavalla soitti AC/DC. Mylvivästä rock-soundista nautti myös jyväskyläläinen 17-vuotias Juho Hämäläinen – ilman korvatulppia.

Konsertti jätti jälkeensä soivat korvat.

– On vähän sellainen muistikuva, että olisivatko ne koskaan sen jälkeen lakanneetkaan soimasta, Juho Hämäläinen kertoo.

Kitaristi oli toki jo aiemmin kohdellut kuuloaan kaltoin.

– Jo tuolloin nuorena minulla oli aktiivinen bändiharrastus. Pari ensimmäistä vuotta soitettiin ilman tulppia ihan kakofonisessa metelissä.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin mies istuu bändinsä Paha kaksosen treenikämpän keskellä rikkinäisen vahvistimen päällä. Pieni huone on vuorattu patjoilla, raanuilla ja matoilla. Seinän takaa kuuluu karting-autojen ääni.

– Olen käyttänyt korvatulppia varmaan 1990-luvun alusta. Aika pian havahduin siihen, että kuuloa pitää suojata, mutta se oli siinä vaiheessa jo myöhäistä, mies sanoo.

Hämäläinen on edelleen kova musiikkimies, vaikka korvissa on soinut jo liki 30 vuotta – ja välillä lujaa.

"Kaksi sellaista kimakkaa, toisistaan poikkeavaa, jatkuvaa ääntä"

Hän nostaa toisen käden selkeästi korvan yläpuolelle ja jättää toisen alemmas. Kädet kuvaavat äänten eroavia voimakkuuksia.

– Olen tottunut siihen. Se on ollut niin nuoresta lähtien, ettei minulla ole tyypillisiä tinnitukseen liittyviä lieveilmiöitä tai vaivoja: nukahtamisvaikeuksia tai pahimmassa tapauksessa mielenterveyshäiriöitä. Niiltä olen onneksi säästynyt.

"Kyllä se on sellainen seuralainen, joka on koko ajan mukana."

Hämäläinen sanoo, että luopuisi seuralaisestaan enemmän kuin mielellään.

– Totta helvetissä luopuisin! Kävin yhden lääkärikierroksen viime vuosikymmenen puolella. Sen tuloksena oli se mikä tiedettiin: ei sille voi mitään. Olen ihan menetetty tapaus, ellei tehdä jotain tieteiselokuvista tuttua harppausta teknologiassa. Tämän kanssa on vain pärjättävä.

Ääni, ahdistus, uniongelmat, stressi ja valmis noidankehä

Ahdistus on monen potilaan ensimmäinen reaktio. Tinnitukseen erikoistunut HUS:n neuropsykologi Päivi Yli-Pohja kertoo, että ahdistuksen takana on usein tietämättömyyden aiheuttama pelko.

– Nuoret ovat tässä suhteessa spesiaaliryhmä, joka tarvitsee ihan erityistä hoitoa, neuropsykologi sanoo.

Kimeää ulinaa, kilinää, kolinaa, suhinaa, veden ääntä tai sekoitus useampaa. Tinnitus voi esiintyä monella tavalla.

– Tiedän, että joku on kutsunut kotiinsa huoltomiehen ajatellessaan, että ilmastoinnissa on jotain vikaa. Ääntä ei ole kuitenkaan kuullut kukaan muu. Hänellä oli alkanut tinnittää, Kuuloliiton suunnittelija Anna-Maija Tolonen kertoo.

Ihmiset eivät kehdanneet sanoa kuulevansa korvissaan ääniä, joita muut eivät kuule. Anna-Maija Tolonen

Korvien soimisesta on liikkeellä myös paljon virheellistä tietoa. Osa luulee äänen johtuvan aivokasvaimesta, toiset ajattelevat, että tinnitus pahenee automaattisesti hiljalleen. Harvoin näin kuitenkaan tapahtuu.

– Se on tilastojen valossakin väärä uskomus. Oikeampi uskomus on se, että aluksi ääni tuntuu ahdistavalta, mutta siihen pikku hiljaa tottuu. Häiritsevä tunne alkaa vähentyä, Yli-Pohja sanoo.

Jotkut ennakkoluulot juontavat juurensa pidemmälle.

Tinnitusyhdistyksen puheenjohtaja Leena Rekola sai tinnituksen hieman yli 30-vuotiaana antibiootin yliannostuksen seurauksena. Lääke tuhosi kuulohermot. Siitä lähtien toisessa korvassa on kuulunut kirkas ja korkea sihinä – kuin painekattilasta pakeneva ilma. Toisessa korvassa on eri ääni: matala humina.

– Tinnituksesta ei vielä parikymmentä vuotta sitten puhuttu niin paljon. Olin aika lähellä masennusta. Hain apuakin, koska jäin hetkeksi työelämästä pois. En jaksanut enää, Rekola kertoo.

Tiedon lisääntyminen on tuonut helpotusta tinnituksesta puhumiseen. Vielä vuosikymmeniä sitten tinnitusta hävettiin.

– Ihmiset eivät kehdanneet sanoa kuulevansa korvissaan ääniä, joita muut eivät kuule. Se yhdistettiin mielenterveyden tilaan. Luulen, että tällainen on hälventynyt. Asioista uskalletaan puhua, koska se on aika yleistä, Kuuloliiton suunnittelija Anna-Maija Tolonen kertoo.

Tinnituspsykologi Päivi Yli-Pohja kohtaa vastaanotollaan useita kymmeniä nuoria potilaita vuosittain.

– Alkuvaiheessa on usein kohdattava potilaan ahdistuneisuus ja autettava vaiheen yli. Suurimmalle osalle riittää rauhoittava tieto, ettei taustalla ole sairautta, jo vuosikymmeniä tinnituspotilaiden kanssa työskennellyt Yli-Pohja sanoo.

Joillakin ahdistus alkaa syödä unensaantia tai nukkumista. Tilanteen äityessä pahaksi, lääkäri voi määrätä potilaalle unilääkkeet, joiden avulla selviää pahimman tilanteen yli.

– Kun nukkuu tovin huonosti, ahdistus alkaa ylläpitää itse itseään, Yli-Pohja jatkaa.

Kuuloliiton suunnittelija Anna-Maija Tolonen tunnistaa ilmiön.

– Stressitilanteessa elimistössä käynnistyy taistele-pakene –reaktio. Silloin sympaattinen hermosto aktivoituu. Fyysinen suorituskyky nousee: verenpaine, syke, pulssi ja näkö sekä kuulo tarkentuvat, Tolonen luettelee.

Silloin luonnollisesti tinnituskin kuuluu lujempana.

– Kun saadaan sympaattista hermostoa rauhoittumaan, tinnitus vaimenee, hän sanoo.

Helpommin sanottu kuin tehty?

Pikkusiskon tinnitus – "Kertoo jotain Hämäläisten mielenhallintakyvystä"

"Mun pikkusiskoni löi joitakin vuosia sitten työkeikalla päänsä talon seinustalla olleisiin palotikkaisiin, hän sai erittäin pahan haavan ja kallovaurion. Sitä ei heti älytty, että kaiken sen muun kivun ja vaivan ohessa alkoi hyvin voimakas tinnitus. Hänellä on hyvin voimakasta kirskuvaa ääntä molemmissa korvissa eri sävelillä. Kyllä näitä kohtalotovereita löytyy, eri syistä, mutta kuitenkin. "

Juho Hämäläinen ei olisi suonut samaa vaivaa pikkusiskolleen. Kun mies puhuu siskostaan, kasvoilla viipyilevästä synkeästä ilmeestä huomaa, että pikkusiskon tilanne vaivaa häntä enemmän kuin omansa.

– Helppohan minun on puhua, kun olen niin tottunut tinnitukseen. Hänellä se on alkanut aikuisiällä kertaiskusta, kirjaimellisesti. En minäkään pysty ehkä käsittämään, millaisessa tilanteessa hän on henkisesti. Se, että hän on pystynyt jatkamaan elämää ja tekemään töitä, kertoo jotain meidän Hämäläisten mielenhallintakyvystä.

Ainoat hetket, kun Hämäläinen itse muistaa olevansa tinnituspotilas, ovat nukahtaminen ja musiikkihommissa miksaaminen sekä äänittäminen.

– Olen onnekas, että mielenhallintakykyni on hyvä. Pystyn sulkemaan äänen pois. Tähänkin haastatteluun lähteminen arvelutti siinä mielessä, että olen koittanut aika paljon olla ajattelematta tinnitusta. Jos rupean kelaamaan sitä paljon enemmän kuin normaalisti, niin saako se niskaotteen minusta henkisesti? Nyt ei vielä ainakaan tunnu siltä.

Hämäläisellä on 11- ja 15-vuotiaat lapset. Isänä hän on pitänyt huolta siitä, etteivät he hanki tinnitusta ainakaan tieten tahtoen.

– Kyllä olen omille mukuloilleni toitottanut, etteivät he halua tätä samaa vaivaa, mikä minulla on. Olen sanonut, että pitäkää se volyymi aisoissa kuulokkeissa.

Jääräpäisyyttä ja kissan kehräystä

"Mun lähtökohta oli alusta saakka se, että mä opettelen kuuntelemaan sitä. Tietysti aluksi kävi mielessä, että miten tästä pääsisi eroon. Olisko joku keino? Sitten kun niitä keinoja ei löytynyt, niin ajattelin, että tätä kuunnellaan. Päätin, että pääsen elämässäni helpommalla kun opettelen kuuntelemaan ja tulemaan toimeen sen kanssa."

Tarja Heinolla on myös ääniyliherkkyys, hyperakusia. Vähänkin korkeampi tai kovempi ääni saattaa kuulostaa täysin sietämättömältä ja tuottaa kipua molempiin korviin. Kipukohtauksen voi laukaista vaikkapa ohi kulkevan ison auton ääni.

Kun kuvioon lisätään tinnitus, olo käy meluisina hetkinä sietämättömäksi.

– Sitten sitä vain kuunnellaan ja tekee kipeää.

Heinon kivun kuvailu tekee kipeää sellaisellekin, joka tilanteeseen ei ole ikinä joutunutkaan. Nainen kertoo kokemuksistaan suoraan ja avoimesti, vaikka aiemmin puhuminen on tuntunut hankalalta.

Heino on toiminut aiemmin myös Tinnitusyhdistyksen puheenjohtajana ja osallistuu edelleen toimintaan aktiivisesti. Hänen mukaansa on tärkeää, että tinnituksesta kärsivä saa rinnalleen ihmisen, joka kuuntelee silloin kun on vaikeaa.

– Selvisin jääräpäisyydellä ja ystävien tuella, hän luonnehtii.

Hiljalleen Heino huomasi, ettei ajatellutkaan tinnitusta enää koko ajan. Silloin kun ääni muistutti itsestään voimakkaammin, se ei silti aiheuttanut enää vihaa ja ärtymystä.

Usein hän painaa päänsä Valpuri-kissan viereen. Tasainen hyrinä rauhoittaa mielen.

"On tärkeää antaa itselleen aikaa sopeutumiseen. Mihinkään ei ole kiire. Yleensä ihmisillä ensimmäinen reaktio on se, etteikö tästä pääse koskaan eroon? Minä yleensä sanon, että voi olla ettet pääse. Kun en tiedä, mikä on taustalla, en voi sitä varmaksi sanoa, mutta sen uskallan luvata, että jos et pääse eroon, niin pystyt elämään sen kanssa."

Tinnituksen ajatusmaailma? Isoin taistelu on käytävä oman pään sisällä

Helppoa ja nopeaa tietä tinnituksen hyväksymiseen ja sen kanssa elämiseen ei ole.

Anna-Maija Tolosen mukaan asia vaatii mielen sisäistä käsittelemistä. Suurimalla osalla tinnitus ei haittaa elämää. Se jää ajan myötä taka-alalle.

– Jos ihminen hakee jatkuvasti erilaisista ulkopuolisista keinoista apua, niin sekin ylläpitää tinnituksen ajatusmaailmaa. Haetaan apua, sitten aina vähän petytään, kun tinnitus ei olekaan loppunut, se jatkuu ja stressitila pysyy, hän jatkaa.

Joidenkin ihmisten kokemus tinnituksen tulemisesta elämän pilaavaksi tekijäksi on voimakkaampi kuin toisten.

– Vaivaan tottuminen vaatii aika pitkällistäkin prosessointia ennen kuin se onnistuu. Eivät ne ainakaan mitään hokkus pokkus -ratkaisuja ole, Tolonen sanoo.

Hän muistuttaa, ettei elämä ei ole aina tasa-arvoista. Jotkut joutuvat tekemään enemmän töitä kuin toiset.

– Se voi vaikuttaa niin, että tinnituskin häiritsee enemmän. Jotkut osaavat ottaa luonnostaan elämän lunkimmin. Silloin heillä on helpompaa tinnituksenkin kanssa, Tolonen huomauttaa.

Akupunktio, kuppaus, vitamiinit, hypnoosi, hieronta, uskomushoidot.

Moni tinnituksesta kärsivä on kokeillut kaikki mahdolliset keinot.

Esimerkiksi hieronta voi helpottaa tinnitusta, koska se samalla rentouttaa oloa. Joskus ihmiset saavat siitä hetkellistä apua, mutta se ei tuo välttämättä pysyvää tulosta.

Ihmiset puhuvat kyllä paljon siitä, että he ajattelevat itsemurhaa. Päivi Yli-Pohja

Potilas voi saada avun myös erilaisista hoitomuodoista, kuten tinnituspotilaille suunnatusta TRT:stä tai terapeuttisesta ohjauksesta ja hoidosta, jossa opitaan siirtämään tarkkaavuutta muihin asioihin.

– Suuri osa ihmisistä oppii keinon ilman terapiaa, mutta me ihmiset eroamme toisistamme. On otettava huomioon kokonaiselämäntilanne, Päivi Yli-Pohja sanoo.

Kun tinnitus tuntuu jäävän haittaamaan, neuvotaan ottamaan yhteyttä oman kunnan kuulokeskukseen. Apua saa myös julkisen terveydenhuollon kautta. Jos ihmisen olotila kääntyy masennuksen oireisiin, hänen on saatava Yli-Pohjan mukaan asianmukaista hoitoa.

– Lääkäri arvioi masennuslääkityksen tarpeen.

Tolonen neuvoo lisäämään elämään miellyttäviä asioita, jotka saavat käyntiin soljuvan flow-tilan.

– Olen kysynyt vetämissäni ryhmissä, miten sen voi saavuttaa. He ovat kertoneet, että jos tinnitus rupeaa oikein häiritsemään, he alkavat tehdä jotain, joka vie kaiken mielenkiinnon – jotain mistä he nauttivat. He keskittyvät johonkin, mikä vie tinnituksen taka-alalle, Anna-Maija Tolonen sanoo.

Usein tinnituspotilas kaipaa rinnalleen eniten ymmärtäjää ja kuuntelijaa.

– Toivosin, että he saisivat toivoa elämään. Olisi joku, joka kertoisi, että sen kanssa selviää, Tolonen sanoo.

Rokkikukkojen vitsaus?

"Kitaristi Robert McIndoe, 52, päätti päivänsä, koska sairastui tinnitukseen rokkikeikan jälkeen."

"30 vuoden ura rumpujen takana ajoi indieyhtyeen muusikon epätoivoiseen tekoon – teki itsemurhan tinnituksen takia"

"Tinnitus teki tamperelaissäveltäjän elämästä helvetin"

Nämä kaikki otsikot löytyvät Googlesta hakusanoilla tinnitus ja itsemurha. Myös menestyselokuvassa A Star Is Born muusikko kipuilee kuulonsa ja tinnituksensa kanssa ajautuen jaksamisen reunalle.

Vastaus siihen, miksi muusikolle taiteen tekijänä menetys on raskaampi kuin tavalliselle pulliaiselle, lienee ilmiselvä.

– Muusikoille ääni on ammatti ja kuulon pitää olla hyvä. Se on lopun elämän pilaaja, jos menee ammatti ja intohimo. Ärsyke on aika iso ja ahdistuksesta on vielä hankalampi päästä pois, Kuuloliiton suunnittelija Anna-Maija Tolonen sanoo.

Neuropsykologi Päivi Yli-Pohja on kohdannut työssään itsemurhan partaalle ajautuneita ihmisiä ja kuullut kohtaloista, joissa on päädytty äärimmäisiin tekoihin.

– Rock-ihmiset eivät ole tässä mikään poikkeus. Heidänkin kohdallaan pitää käydä läpi elämän kokonaisuutta. Yleensä tinnitus ei ole ainoa asia, jota niissä tapauksissa pitää hoitaa.

Jos tinnituspotilas puhuu itsemurha-aikeista, on se aina otettava vakavasti, ja potilaan psyykkinen kokonaisvointi on selvitettävä asianmukaisesti.

Tapaukset ovat harvinaisia.

– Se on paljon harvinaisempaa, mitä ihmiset luulevat ja pelkäävät. Ihmiset puhuvat kyllä paljon siitä, että he ajattelevat itsemurhaa. Puheesta on onneksi aika pitkä matka siihen, että heillä olisi siihen liittyviä suunnitelmia, Yli-Pohja toteaa.

Neuropsykologin mukaan niin äärimmäisestä teosta puhuminen on yksi keino sanoittaa omaa pahaa oloa ja tilanteen vakavuutta.

Kuuloaistimuksesta tunteeksi

"Kyllä mä löydän edelleen hiljaisuuden. Se on sikäli hauska juttu, että tinnituksen alkutaipaleella tapasin muita yhdistyksen aktiiveja ja ryhmien vetäjiä. Tutustuin siellä yhteen ihmiseen. Kerran sanoin hänelle, että en tiedä, olenkohan mä vähän omituinen, mutta metsään mennessä mä en kuuntele hiljaisuutta, vaan tunnustelen sitä. Se on muuttunut tunteeksi iholle. Hän sanoi, ettet sä oo yhtään ihmeellinen, hän tekee ihan samalla tavalla."

Kun Tarja Heino kulkee metsässä, hän tuntee huminan ja tuulenvireen poskilla. Hiljaisuudella on nyt kokonaan eri merkitys.

– Vaikka illalla nukkumaan mennessä tinnittää, en halua pistää radiota päälle. Sitten kuunnellaan vain sitä. Ei se hiljaisuuden kaipuu ole mihinkään mennyt, mutta sen kokeminen on muuttanut muotoaan, Heino tiivistää.

Ähtärin eläinpuiston pandatalossa jännitettiin torstaina iltapäivällä sitä, mille bambukasalle pandat Lumi ja Pyry suuntaisivat.

Eteläpohjalaiset ovat koeviljelleet parin vuoden ajan niitä bambulajikkeita, joiden arveltiin maistuvan pandoille parhaiten. Nyt oli projektin jännittävin vaihe, kun kasvatettua satoa päästiin koemaistattamaan pandakaksikolla.

Kummallekin pandalle oli asetettu tarjolle kahdeksaa eri bambua. Seitsemän Suomessa kasvatetun lajikkeen lisäksi mukana oli yksi hollantilaisen bambun kasa. Jännittynyt yleisö seurasi, mille bambukasalle pandat pysähtyisivät herkuttelemaan.

Helpotus oli melkoinen, kun kotimainen lähiruoka kelpasi.

Tarjolla oli myös töysäläisen Klaus Lavilan kasvattamaa bambua.

– Meidän kasvattamamme bambut kelpasivat ruoaksi Lumille oikein hyvin, Lavila ihastelee.

Myös eläinpuiston eläinlääkäri Heini Niinimäki on tyytyväinen koemaisteluun. Pyryn ja Lumin ruokavalioon saattaisi kotimainen bambukin siis kelvata.

– Ainakin tästä voi päätellä sen, että edellytykset maistuvuuden puolesta ovat olemassa, Niinimäki sanoo.

Kelpasi nirsoille pandoille

Pandat ovat hyvin valikoivia ruokansa suhteen. Heini Niinimäki kertoo, että pandalle kelpaavat vain tietyt bambulajikkeet. Lisäksi lajike, joka maistuu yhdessä paikassa kasvatettuna, ei ehkä toisessa paikassa kasvatettuna enää niille kelpaakaan.

– Tämä kokeilu vaikuttaa onnistuneelta. Molemmille maistuu ja molemmat kävivät heti maistelemassa eri lajikkeitakin, Niinimäki sanoo.

Tällä hetkellä pandojen bambu tuotetaan Hollannista Ähtäriin.

Monenlaisia lajikkeita ja kasvupaikkoja

Etelä-Pohjanmaalla on ollut koeviljelyssä useita sellaisia bambulajikkeita, joiden arveltiin kelpaavan pandoille. Koeviljelijöitä on ollut yli kolmekymmentä. Bambua pandalle -hanketta koordinoiva erikoisasiantuntija Jari Luokkakallio ProAgrialta kertoo, että viljelijämäärä on ollut hyvä.

– Tämä on ollut innokas porukka ja meillä on ollut monenlaisia kasvupaikkoja sekä olosuhteita, joissa koeviljellä, Luokkakallio sanoo.

Ensimmäinen koeviljelytalvi oli lumeton ja kylmä ja silloin bambut kärsivät talvituhoja. Toinen, viime talvi, oli olosuhteiltaan toisenlainen ja viljelyyn olivat valikoituneet jo paremmin pakkasta kestäviksi todetut lajikkeet.

– Olen antanut bambujen kasvaa. Istuttanut maahan, hiukan kastellut ja ne ovat omatoimisesti kasvaneet. Pakkasvaurioitakaan ei tullut, Klaus Lavila kertoo.

Kymmenien uusien kasvattajien tarve

Nyt, kun ensimmäinen koemaistelu on takana ja Suomessa viljellyt lajikkeet todettu pandoille maistuviksi, eteläpohjanmaalla etsitään lisää bambunkasvattajia.

– Tarvitsisimme kymmenittäin uusia kasvattajia. Uskon, että heitä löytyy sillä kiinnostuneita on, Jari Luokkakallio sanoo.

Tämänpäiväisen koemaistelun lisäksi Pyrylle ja Lumille ei juuri ole kotimaista bambua tarjota enempää – tällä erää. Tänään tarjottiin se sato, mitä oli.

– Vielä on varaa laajentaa kasvatusalaa, Luokkakallio sanoo.

Tuoreen tutkimuksen tulokset valtameriin varastoituneen lämmön määrästä eivät olekaan niin dramaattisia kuin tutkijat olivat päätelleet. Asiasta kirjoittaa muun muassa The Washington Post.

Lokakuussa Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kerrottiin, että valtamerissä olisi lämpöä jopa 60prosenttia enemmän kuin aiemmin on luultu. Myös Yle uutisoi tutkimuksen tuloksista.

Kaksi viikkoa julkaisun jälkeen tutkijat kuitenkin korjasivat laskelmiaan.

– Valitettavasti teimme virheitä, onneksi korjasimme sen näin pian, toteaa tutkija Ralph Keeling.

Mittaukseen liittyi epätarkkuutta

Keskeinen pulma Keelingin mukaan liittyy mittausten epätarkkuuteen. Tutkimuksessa oli hyödynnetty tietoa merivedestä vapautuneen hapen ja hiilidioksidin määristä. Keeling kuitenkin toteaa, että kun lukuihin liittyy epävarmuutta, ei suoria johtopäätöksiä voida vetää.

Tutkimuksen loppupäätelmä on kuitenkin oikeassa, saman ovat jo todenneet useat muutkin tutkimukset: valtameret imevät itseensä yhä enemmän lämpöä, kun ihmisten aiheuttaman kasvihuoneilmiön takia lämpö ei pääse vapautumaan avaruuteen.

Tutkimuksen virheellisyyteen kiinnitti huomiota brittitutkija Nicholas Lewis, hän kirjoitti huomioistaan blogitekstin, jossa hän kritisoi tutkimuksen aliarvioivan mittaustulosten epätarkkuutta.

Suomessa lentoturvallisuudesta huolehtiva viranomainen seuraa Indonesiassa lokakuussa sattuneen lentoturman tutkintaa. Lion Air -yhtiön Boeing 737 Max -kone syöksyi mereen lokakuun lopussa. Turmassa kuolivat kaikki koneessa olleet 189 ihmistä.

Yle uutisoi eilen yhdysvaltalaisten lentäjien syyttävän lentokonevalmistaja Boeingia siitä, ettei yhtiö ole kertonut lentäjille kaikkia koneen lentämiseen liittyviä ominaisuuksia. Syytösten keskiössä on uusi MCAS-järjestelmä, johon lentäjien mukaan heitä ei ole koulutettu.

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin osastopäällikkö Jari Pöntinen kertoo, että kansainväliset tiedot ovat tarjonneet hyvin alustavia syitä turman mahdollisesta syystä.

Hän kertoo tämänhetkisten arvioiden liittyvän juuri tähän automaattiseen järjestelmään.

– Tämänhetkisen tiedon mukaan koneeseen on asennettu ominaisuus, joka estää sakkaustilanteeseen joutumista manuaalisesti hiljaisella nopeudella lennettäessä, mutta tästä ominaisuudesta ei ollut ohjaajilla tietoa, Pöntinen sanoo.

Pöntisellä on itselläänkin takavuosilta pitkä kokemus liikennelentäjänä toimimisesta. Hän kuvailee tuntuvan kauhistuttavalta sellaisen tilanteen, jossa koneeseen on asennettu suojaus joka ei ole ohjaajien tiedossa, kuten ei sekään miten tämä suojaus voidaan tarvittaessa kytkeä pois päältä.

Lentäjällä oltava tarkka tieto kuinka toimia ongelmatilanteissa

Suomessa onnettomuus ei ole aiheuttanut uusia ohjeita, sillä mikään kotimainen lentoyhtiö ei käytä tällä hetkellä Boeingin 737 MAX -mallisia lentokoneita. Ulkomaisten yhtiöiden valvonta on niiden kotimaiden viranomaisten vastuulla.

– Tietysti suomalaisia asiakkaita voi näiden yhtiöiden lennoilla olla ja siksikin olemme asiaa seuranneet. Jos meillä olisi tällaista kalustoa käyttäviä yhtiöitä, olisimme varmasti näihin yhteydessä, Pöntinen toteaa.

Lentäminen on tilastojen valossa yksi turvallisimpia kulkutapoja. Pöntinen toteaa lentoyhtiöiden suhtautuvan turvallisuusasioihin erittäin vakavasti ja turvallisuuden olevan yhtiöille elintärkeää.

– Tärkeää on myös, että ohjaajakunnalla on tiedossa kaikki ominaisuudet ja toimintaperiaatteet mahdollisten poikkeus- ja häiriötilanteiden ratkaisuihin. Nämä pitää olla dokumentoituna ja lentäjille koulutettuna, mahdollisesti myös simulaattorissa harjoiteltuna, Pöntinen sanoo.

Tässä tapauksessa lentokoneiden valmistaja Boeing on antanut uusia ohjeita konemallin lentäjille. Lentoyhtiön vastuulla on saattaa tieto lentäjille ja tarvittaessa kouluttaa heidät uuteen ominaisuuteen.

Norwegian: Uudet ohjeet päivitetty

Yksi turmaan joutuneen konemallin käyttäjistä on Suomestakin kymmeniin kohteisiin lentävä Norwegian. Yhtiöstä kerrotaan, että lentokonevalmistaja Boeing päivittää säännöllisesti rutiineja ja prosesseja.

Norwegianin mukaan Boeing on antanut suosituksen toimenpiteistä, joita lentäjien pitää tehdä siinä tapauksessa, jos sensorin tuottamassa tiedossa on ongelmia.

Norwegian kertoo, että Boeingin antamat tiedot on sisällytetty yhtiön 737 MAX 8 -lentokoneiden käyttöohjeisiin.

– Kaikki Boeing 737 MAX 8 -koneemme liikennöivät normaalisti ja turvallisuus on aina tärkeintä meille. Olemme läheisessä yhteistyössä Boeingin kanssa ja seuraamme heidän suosituksiaan, kommentoi yhtiön lehdistöedustaja Andreas Hjørnholm.

Lue myös

Lentäjät raivostuivat Boeingin uutuuskoneen salaisesta järjestelmästä, joka saattoi tuhota koneen Indonesiassa: ”Tätä ei kerrottu koulutuksessa” – Mikä on MCAS?

Indonesian lentoturman syy alkaa selvitä – lentokonevalmistaja Boeing varoitti anturin virheellisestä toiminnasta

Indonesialaistutkijat: Turmakoneella oli ongelmia nopeusmittarin kanssa neljällä viimeisellä lennolla

Britannian hallituksen horjuminen ja brexit-epävarmuus heiluttivat osakekursseja ja punnan arvoa torstaina.

– Se kertoo huolestuneisuudesta. Nyt ollaan tilanteessa, jossa alkaa tapahtua, kun brexitistä tulee totta. On luonnollista, että markkinat hermoilevat, kun kukaan ei tiedä mitä se [brexit] tarkoittaa, Aktian pääekonomisti Heidi Schauman sanoo.

Sijoittajien hermoilu voi jatkua vielä useita viikkoja.

– Ei aidosti tiedetä, mitä tuleman pitää. Todennäköisyys, että ei synny mitään sopimusta vaan tulee kova brexit, on ilmeisesti markkinoiden silmissä lisääntynyt, Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä arvioi.

Poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen uskoo, että myös poliittinen epävarmuus jatkuu. Kysymyksiä on useita.

– Pysyykö Theresa May Britannian pääministerinä, pysyykö hallitus kasassa, ajaudutaanko uusiin vaaleihin, nouseeko työväenpuolueen Jeremy Corbyn valtaan, mitä brexit-sopimukselle tapahtuu?

Pienten yritysten vaikea varautua

Britannian tapahtumilla tuskin on suoraa vaikutusta Suomeen.

– Jos epävarmuus jatkuu ja Britannia lähtee EU:sta ilman sopimusta, niin yrityksille vaikutukset ovat kohtalaisen suuria – sellaisille, jotka eivät ole valmistautuneet, Schauman sanoo.

Etenkin suuret yritykset ovat jo valmistautuneet siihen, että brexit voi tarkoittaa mitä tahansa.

– Jos brexitistä ei tule sopimusta ja Britannia vain eroaa, kukaan ei tiedä mitä tapahtuu. Pienten yritysten on mahdotonta varautua sopimuksettomaan brexitiin. Silloin pitää valtioiden tasolla neuvotella, miten tilanteesta selvitään, Ronkainen arvioi.

Suomeen ongelmia voi tulla Euroopan kautta

Suomen brexit-riski voi käydä toteen, jos monet muut kansainvälisen tilanteen epävarmuudet vyöryvät päälle samaan aikaan. Euroalueen taloudessa on pilviä, talousveturi Saksan kasvu on hidastunut. Kauppasodat vaikeuttavat vientiä ja tuontia.

– Jos myllerrys leviää ja esimerkiksi Italian aiheuttama hässäkkä laajenee, niin silloin Euroopan tilanne voi muuttua hankalaksi ja vaikuttaa myös Suomeen. Toistaiseksi tämä on kuitenkin brittien ongelma eikä meidän, Schauman sanoo.

Vihriälän mielestä brexitissä on kolme vaihtoehtoa: sopimus hyväksytään nilkuttaen, tulee sopimukseton ratkaisu tai ero perutaan jollain tavalla.

– Viimeinen vaihtoehto olisi taloudelle paras, mutta en pidä sitä kovin todennäköisenä.

Taloudelle huonoin olisi sopimukseton brexit.

– Jäsenmaat ja komissio ovat tehneet pieniä varautumistoimia sitä varten. Epäilen, että ne eivät kuitenkaan ole riittäviä, jotta kaikista ongelmista selviydyttäisiin kevyesti, Vihriälä sanoo.

EU haluaa sopia brexitistä ennen muita koitoksia

Ronkaisen mielestä Theresa May voi hyvinkin saada parlamentin enemmistön sopimuksen taakse, kunhan hän pystyy perustelemaan sen tärkeyden riittävän hyvin.

Mayn sopimuksella Britannia saa vuoden 2020 loppuun asti aikaa neuvotella brexitin jälkeisestä vapaakauppasopimuksesta.

Jos parlamentti sitä vastoin hylkää sopimuksen, Britannia eroaisi EU:sta kylmiltään. Heti seuraavina päivinä ja viikkoina sen pitäisi neuvotella kaikki vapaakauppasopimukset EU:n ja ulkopuolisten maiden kanssa.

– Parlamentti ei kannata nyt esiteltyä sopimusta, mutta se ei kannata myöskään hallitsematonta eroa. Silloin voi olla pienempi paha äänestää sopimuksen puolesta.

EU:lta tuskin löytyy intoa neuvotella enää uusia brexit-sopimuksia.

– Ensi vuosi on EU:lle vaikea. Brexitin jälkeen tulevat eurovaalit, pitää sopia seitsenvuotisesta budjetista, pitää nimittää komission, EU-neuvoston ja Euroopan keskuspankin johtajat. Mitä enemmän brexit menee solmuun, sitä vaikeammaksi nämä muut päätökset tulevat, Ronkainen sanoo.

Hänen mielestään brexit helpottaa EU:n uusiutumista ja uskottavuuden parantamista niin kansalaisten kuin muunkin maailman silmissä.

– Kun Britannia eroaa EU:sta, suuri jarruttaja lähtee pois. Se mahdollistaa EU:n poliittisen identiteetin löytämisen ja uudistamisen, koska Britannia on ollut niin vastahakoinen jäsen.

Lisää aiheesta:

Mitä siitä seuraisi, jos Britannia lähtisi EU:sta ilman sopimusta?

Analyysi: Britannian erosopimus ei täytä Brexit-lupauksia

Suomalainen Sakari Orava on mies, jonka puhelin soi kun maailman huippujalkapalloilijat tai yleisurheilijat loukkaantuvat. Hänen leikkauspöydällään ovat maanneet niin David Beckham, Paul Pogba kuin Haile Gebreselassiekin.

Useimmat tähdistä lentävät nykyään Oravan luokse Turkuun leikattavaksi. Suurten tähtien leikkaus saattaa edelleen ennakkoon vähän jännittää kokenutta kirurgia.

– Mutta kun leikkaus alkaa, ei siinä enää mieti, kuka on leikkauspöydällä vaan tekee parhaansa ja sen, mitä on vuosien varrella oppinut, kertoi Orava Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa.

Urheilijat tarttuvat Oravaan usein kuin viimeiseen oljenkorteen sen jälkeen, kun muut lääkärit ovat jo sanoneet, että leikkaaminen ei enää kannata. Mutta aina Oravakaan ei pysty auttamaan. Hänen on kerrottava, että urheilu-ura on ohi.

– Kyllä se on aina kova juttu, mutta on sanottava rehellisesti, mikä totuus on. Silloin urheilijakin uskoo sen. Monet ovat jälkikäteen todenneet, että hyvä kun sanoit sen suoraan.

Soulin olympialaisissa "piti ottaa riski"

Sakari Orava työskenteli vuosina 1988-2000 Suomen olympiajoukkueen lääkärinä. Niinä vuosina hän tarvitsi kirurgin taitojen lisäksi psykologista silmää.

Esimerkiksi Soulin olympialaisissa vuonna 1988 keihäänheittäjä Tapio Korjuksella oli lähentäjälihaksessa paha repeämä. Heittäjä ja valmentajat olivat asiasta huolissaan ja pyysivät tutkimuksia. Orava otti ultraäänikuvat ja pani ne taskuunsa.

Sitten hän sanoi Korjukselle, että nyt ei valitella, mene heittämään.

– Piti ottaa riski ja tajuta urheilijan psyykeä. Kun tuon tasoiselle urheilijalle sanoo, että olet kipeä, mutta mene vaan heittämään, niin hän uskoo. Ei olympiakisojen finaalissa päde ihan normaalisäännöt, kun ei siinä kuitenkaan mitään katastrofia tapahdu.

Työ ja leikkaaminen tärkeintä

Kiireisimpinä vuosina Sakari Orava teki 700 leikkausta vuodessa. Nyt määrä on puolittunut ja eläkepäiviäkin hän on suunnitellut jo yli kymmenen vuotta. Mutta kun käsi ei 73-vuotiaanakaan tärise eivätkä kollegat päästä menemään, niin eläkepäivät saavat vielä odottaa.

– Tämä on kutsumustyö. Joskus vaimonikin kysyy, että taidat tykätä enemmän leikkaamisesta kuin minusta. Vastaan, että se on vähän vaikeasti aseteltu kysymys, nauraa Orava.

Minkäs sille tekee, kun elämässä ensimmäisellä sijalla on työ ja leikkaaminen, toisella leikkaaminen ja työ, ja kolmannella leikkaaminen.

Miesjoukko raiskasi 19-vuotiaan naisen Seinäjoella hänen omassa asunnossaan heinäkuussa, ilmenee Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomiosta. Yksi miehistä oli tutustunut uhriin netin välityksellä ja järjestänyt tapaamisen naisen kanssa. Asunnolle tuli yhteensä viisi miestä, ja tapaamisen järjestänyt mies vaati uhria harrastamaan seksiä miesten kanssa. Nainen kieltäytyi, mutta kolme miehistä raiskasi hänet. Yksi kuvasi tapahtumia ja kosketteli naista.

Nainen kertoi kieltäytyneensä sekä suomeksi että englanniksi. Yksi raiskauksesta tuomituista kertoi kuulleensa uhrin sanovan ei, mutta oli siitä huolimatta sitä mieltä, että seksin harrastaminen oli tapahtunut yhteisymmärryksessä. Myös tapahtumia kuvannut mies kertoi naisen kieltäytyneen seksin harrastamisesta.

– Ottaen huomioon asianomistajan kertomus tapahtumista, hänelle annettu kielto poistua asunnolta ennen seksin harrastamista sekä hänen olemisensa yksin viiden tuntemattoman ulkomaalaisen miehen kanssa, käräjäoikeus pitää uskottavana sitä, että asianomistaja on ollut pelkotilan tai muun avuttoman tilan vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään, oikeuden julkisessa selosteessa kerrotaan.

Järjestäjä ja raiskaajat saivat yli kahden vuoden tuomiot

Oikeus katsoi, että tapaamisen järjestäneen toiminta on mahdollistanut rikosten tapahtumisen. Hän oli oikeuden mukaan saattanut osapuolet yhteen ja voimakkaasti painostanut uhria seksin harrastamiseen muiden kanssa. Hän ei itse harrastanut seksiä naisen kanssa.

– Käräjäoikeus katsoo, että ilman [järjestäjän] menettelyä rikokset olisivat jääneet tapahtumatta. Vaikka [hän] ei ole osallistunut rikoksen täytäntöönpanotoimeen, hänen toimenpiteensä asiassa ovat olleet niin olennaisia, että käräjäoikeus katsoo hänen menettelynsä täyttävän tekijäkumppanuuden, julkisessa selosteessa sanotaan.

Oikeus tuomitsi tapaamisen järjestäneen miehen kolmen vuoden vankeuteen kolmesta raiskauksesta ja naisen kanssa seksiä harrastaneet kolme miestä 2–2,5 vuoden vankeusrangaistuksiin raiskauksesta.

Tapahtumia kuvannut 21-vuotias mies tuomittiin kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja salakatselusta.

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on antanut uusia rajoituksia sähkötupakoiden myyntiin. E-savukkeita saa myydä vain kaupoissa, ei verkkokaupoissa.

Samalla virasto ilmoitti kieltävänsä myös mentolinmakuiset savukkeet ja maustetut sikarit. Makuaineita koskevat rajoitukset ovat väliaikaisia toimenpiteitä, joita yritysten on noudatettava.

FDA:n mukaan kaupoissa voi olla erillinen, ikärajoitettu osa, joka mahdollistaa niissä myös makutupakoiden myymisen. Viraston mukaan mintun ja mentolin makuiset e-tupakat ovat suositumpia aikuisten kuin nuorten keskuudessa.

Yhdysvalloissa makutupakoiden rajoittamista on yritetty jo aiemmin. Vuonna 2009 kiellettiin useiden makuaineiden käyttäminen tupakoissa, mutta esimerkiksi mentoli vapautettiin myöhemmin tupakkayhtiöiden aggressiivisen lobbauksen jälkeen.

Tällä hetkellä on jo voimassa e-savukkeiden ja tupakkatuotteiden myyntikielto alle 18-vuotiaille.

Nuorista ei haluta nikotiiniriippuvaisia

Tavoitteena on estää nuorten nikotiiniriippuvuuden syntymistä. FDA:n mukaan sähkötupakka johtaa usein perinteisten savukkeiden polttamiseen.

– Emme halua, että tuleva sukupolvi tulee nikotiinista riippuvaiseksi e-savukkeiden kautta, sanoo Scott Gottlieb FDA:sta.

Yhdysvalloissa lukioikäisten nuorten sähkötupakan polttaminen on kasvanut rajusti, käyttö on noussut jopa 78 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Heistä noin kaksi kolmesta käytti makutupakkaa. Vastaavasti muiden yläkouluikäisten sähkötupakan käyttö on kasvanut 48 prosenttia.

Yhteensä 3,6 miljoonaa yhdysvaltalaisnuorta ilmoitti polttavansa vähintään kerran kuukaudessa.

E-savuke on portti nuorten polttamiselle

Terveysalan asiantuntijat puoltavat viraston päätöstä. He näkevät, että e-savukkeet ovat portti teini-ikäisten ja nuorten aikuisten savukkeiden käytölle. Osa asiantuntijoista luottaa tupakoinnin vastaisiin kampanjoihin, veroihin ja tupakointikieltoihin.

Tupakointia vastustavien järjestöjen ja kansanterveyttä edistävien ryhmien mukaan e-savukkeiden myynnin rajoittaminen on askel eteenpäin, mutta toimet eivät riitä pysäyttämään nuorten voimakkaasti lisääntynyttä sähköistä tupruttelua. Järjestöt toivovat, että e-savukeyritykset pyrkivät rajoittamaan toimintaansa niin, etteivät lapset ostaisi niiden tuotteita.

Yksi suurimmista tupakkayhtiöistä Altria Groupin mukaan mentolisavukkeiden tai maustettujen sikareiden täyskielto olisi ”äärimmäinen toimenpide, jota tiede ja todisteet eivät tue”.

Vuosittain Yhdysvalloissa kuolee noin 480 000 ihmistä tupakoinnin seurauksena.

Lue myös:

Tupakkaveron noston jatkaminen saa vihreää valoa EK:lta – Lääkäriliitto haluaa kieltää nuuskan tuonnin kokonaan

Sähkötupakan höyryjä on päästelty Suomessa kymmenisen vuotta, mutta tietoa tuotteesta on yhä vähän

Tupakkaveron korotus ei vielä osunut sähkötupakkaan, mutta eroon siitäkin halutaan

Oppilas tupsahtaa huoneeseen, jossa opettaja ja koulun parikymppinen oppilas suutelevat ja hyväilevät toisiaan. On oppilaiden bileet ja 2010-luvun alku.

Eräänä toisena vuonna tanssikoulun vuosittaisen esityksen jälkeen järjestettiin iltajuhla. Sama opettaja kävi tupakkapaikalla olevan alaikäisen naisen päälle. Nainen kertoo paenneensa paikalta.

Kolmantena vuonna juhlittiin tanssikoulun päätösbileitä. Kyseinen opettaja lyöttäytyi tanssilattialle oppilaiden kanssa. Hän yritti suudella ainakin kahta alaikäistä oppilastaan.

Vuonna 2015 yksi alaikäinen oppilas suostui seksiin saman opettajan kanssa. Suhde kesti pari vuotta. Opettaja oli naista huomattavasti vanhempi.

Tässä vain muutama esimerkki tapahtumista, joita Tanssikoulu StepUpin entiset oppilaat muistelevat vuosien jälkeen. Yhteisissä kokoontumisissa keskustelu kääntyy edelleen tiettyyn opettajaan ja tämän naissuhteisiin.

Opettaja on käynyt 2010-luvun aikana treffeillä oppilaidensa kanssa, kertonut näille olleensa ihastunut, yrittänyt suudella useita naisia, taivutellut sänkyyn ja aloittanut seksisuhteen ainakin yhden oppilaan kanssa.

Nuorimmat naiset ovat olleet 17-vuotiaita.

Opettaja ei enää opeta

StepUp School on yksityinen, pääkaupunkiseudulla toimiva tanssikoulu, jolla on pitkät perinteet. Se on perustettu 1980-luvulla.

Tanssikoulu järjestää opetusta vuosittain tuhansille eri-ikäisille harrastajille; lapsille, nuorille ja aikuisille.

Opiskelu on maksullista. Joidenkin ryhmien opetuskausi maksaa jopa lähes 3 000 euroa.

Ylen haastattelemat oppilaat ovat olleet mukana yli 16-vuotiaille suunnatussa ryhmässä. Sama opettaja on vetänyt myös alle 16-vuotiaiden ryhmiä.

Epäasiallisesti oppilaitaan kohtaan käyttäytynyt opettaja on ollut StepUpin palkkalistoilla 2000-luvulta saakka. Enää hän ei opeta tanssikoulussa.

StepUpin mukaan yhtiö puuttui heti

StepUpin toimitusjohtajan Tiina Kaivolan mukaan yhtiö puuttui tilanteeseen heti, kun opettajan käytös tuli heidän tietoonsa. Tanssikoulu pidättäytyy kommentoimasta tapauksen yksityiskohtia osapuolten oikeusturvaan ja yksityisyydensuojaan vedoten.

Tiesin, että jos tapaan hänet, tulemme harrastamaan seksiä. Opettajan ihastuksen kohde

Kaivolan mukaan StepUp suhtautuu väitteisiin sopimattomasta toiminnasta erittäin vakavasti, eikä opettajan toiminta ole ollut miltään osin sallittua.

– Mikäli tällaisia väitteitä tulee yrityksen johdon tietoon, niistä keskustellaan asianosaisten kanssa, eli kuunnellaan kaikkien näkökulmat tapahtuneesta ja ryhdytään tarvittaviin toimiin. Niin tässä tapauksessa on toimittu, Kaivola viestittää Ylelle sähköpostitse.

Yle tavoitti myös opettajan, mutta tämä ei ole vastannut Ylen kysymyksiin.

Oppilaat: Koulu olisi voinut puuttua aiemmin

Oppilaiden keskuudessa elää vahva käsitys, että ainakin osa tanssikoulun johdosta tiesi opettajan epäasiallisesta käytöksestä jo vuosia ennen kuin tämä joutui lähtemään koulusta.

Oppilaat eivät kanna kaunaa opettajalle. Kyse on vanhoista tapauksista. Ylen haastattelemien oppilaiden vanhimmat kertomukset sijoittuvat 2010-luvun taitteeseen, tuoreimmat tapaukset ovat viime vuosilta.

Sen sijaan oppilaat peräänkuuluttavat tanssikoulun vastuuta.

Oppilaiden mukaan koulu suojeli opettajaansa oppilaiden kustannuksella. Nuoret kokivat, etteivät voineet luottaa koulun johtoon. Vanhemmille tapauksista ei hiiskuttu.

10 entistä oppilasta kertoo näkemästään ja kokemastaan

Seksuaalista häirintää tapahtui tanssikoulun leireillä, oppilaiden järjestämissä bileissä ja koulun esitysten jälkeisissä iltajuhlissa.

Yle tavoitti tätä juttua varten 16 tanssikoulun entistä oppilasta, heidän vanhempiaan tai sisaruksiaan sekä tanssikoulun entisiä ja nykyisiä opettajia.

Keskustellaan asianosaisten kanssa, eli kuunnellaan kaikkien näkökulmat tapahtuneesta ja ryhdytään tarvittaviin toimiin. Tiina Kaivola, StepUp School

Omakohtaisia kokemuksia opettajan epäasiallisesta käytöksestä oli kuudella Ylen haastattelemalla entisellä oppilaalla. Opettaja lähestyi heitä fyysisesti, yritti suudella ja yllytti kahta seksiin.

Neljä muuta haastateltua on saanut omien sanojensa mukaan opettajalta sanallista huomiota tai todistaneet tapahtumia.

Kuusi tavoitetuista oppilaista ei halunnut muistella vanhoja asioita.

Oppilaiden vanhemmat kertoivat olevansa järkyttyneitä siitä, mitä heidän lapsensa olivat joutuneet kokemaan. Vanhemmat kuvittelivat lasten olevan tanssikoulussa turvallisten aikuisten seurassa.

Lähentelyä leirillä

Ylen haastattelemien oppilaiden ja koulun muiden opettajien mukaan epäasiallisesti käyttäytynyt opettaja osallistui nuorten juhlintaan ja lähti heidän kanssaan jatkoille. Muut opettajat eivät olleet vastaavissa tilanteissa läsnä.

Opettajalla oli tapana myös päästää nuoret juhlimaan tanssikouluun ja esityspaikkana toimineen teatterin tiloihin.

Keväällä 2016 eräs tanssikoulun toiminnassa mukana ollut nainen koki joutuneensa opettajan epäasiallisen käytöksen kohteeksi vuotuisella leirillä, jonka yhteydessä nuoret viettivät iltaa ja joivat alkoholia.

Opettaja oli mukana ja voimakkaasti päihtynyt, kertovat paikalla olleet ihmiset.

Vuodesta toiseen tuli joku uusi, johon iskeä kyntensä. Chike Ohanwe

Opettaja lähestyi naista virallisen leiriohjelman jälkeen. Nainen oli tapahtumien aikaan 18-vuotias.

Opettaja pyysi naista jäämään huoneeseensa. Nainen oli suostunut.

Opettaja oli naisen kertomusten mukaan suudellut ja yllyttänyt tätä seksiin. Nainen kertoi kieltäytyneensä ja poistuneensa huoneesta.

Leirin jälkeen nainen kertoi kokemuksistaan tanssikoulun hallituksen puheenjohtajalle Marco Bjurströmille. Koko StepUpin toiminta henkilöityy voimakkaasti Bjurströmiin. Hän on yksi tanssikoulun perustajista.

Bjurström kertoo sähköpostitse Ylelle, että hän muistaa tapaamisen, mutta ei voi ottaa kantaa yksittäisen keskustelun sisältöön.

Epäilyihin opettajan epäasiallisesta käytöksestä puututaan Bjurströmin mukaan niillä keinoin, joita työnantajalla on. Näitä ovat hänen mukaansa esimerkiksi kirjallinen varoitus, työntekovelvoitteesta vapauttaminen asian selvittämisen ajaksi tai työsuhteen purkaminen.

Ylen tietojen mukaan opettaja sai keskustelun jälkeen jatkaa samassa työssä.

Oppilaat haluavat pysyä nimettöminä

Yle ei julkaise opettajan nimeä, sillä tapahtumista on jo aikaa, eikä hän enää opeta StepUpissa.

Näyttelijä Chike Ohanwe on oppilaista ainoa, joka esiintyy tässä jutussa omalla nimellään. Moni entisistä oppilaista työskentelee taidealalla, eivätkä he halua riskeerata omaa uraansa.

Opettaja ei ole käyttäytynyt Ohanwea kohtaan sopimattomasti. Vuosina 2011–2012 tanssikoulun toiminnassa mukana ollut Ohanwe on seurannut sivusta henkilökohtaisesti kolmea tapausta, joissa hänen naispuoliset ystävänsä ovat joutuneet häirinnän kohteiksi.

Ohanwe on valmis ottamaan vastaan sen, mitä julkisuuteen astuminen tuo tullessaan.

Ohanwe on nimittäin vastuussa siitä, että oppilaat alkoivat alun perin jakaa kokemuksiaan opettajan käyttäytymismallista. Siitä julkisesta salaisuudesta, joka yhdisti opettajan oppilaita eri vuosilta.

Ohanwe koki, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä asiasta julkista. Tanssikoulun johtoon hän ei voinut luottaa.

Ohanwe julkaisi asiasta kirjoituksen sosiaalisessa mediassa toukokuussa 2017 eli juuri ennen metoo-liikettä.

Metoo-liikkeen laineet löivät Suomeen etenkin syksyllä 2017. Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt kampanja nosti julkiseen keskusteluun seksuaalisen häirinnän ja epäasiallisen käytöksen Suomessa esimerkiksi koulumaailmasta, elokuva-alalta ja Kansallisbaletista.

Taidekentän ulkopuolella aihetta on käsitelty muun muassa urheilijoiden, ulkoministeriön työntekijöiden, yliopiston opiskelijoiden ja työntekijöiden sekä lainoppineiden (Helsingin Sanomat)keskuudessa.

Kokemuksia monessa ryhmässä

Tanssikoulun entiset oppilaat kertovat tarinansa vasta nyt, sillä opettajasta poliisille tehty tutkintapyyntö on edennyt niin pitkälle, ettei julkisuus haittaa esitutkintaa. Miestä epäillään seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Seuraavaksi tapaus siirtyy syyteharkintaan.

Ohanwen sosiaaliseen mediaan kirjoittama teksti kirvoitti valtavan määrän yhteydenottoja ja kommentteja.

Oppilaat jakoivat kokemuksiaan. Asiasta alettiin ensimmäistä kertaa puhua laajassa mittakaavassa.

Moni tanssikoulun toiminnassa mukana ollut kertoi opettajan epäasiallisesta käytöksestä oppilaitaan kohtaan.

Ohanwe poisti tekstin sosiaalisesta mediasta pian sen julkaisemisen jälkeen. Hän koki, että julkaisu alkoi saada vääränlaista huomiota. Ja keskustelu oli lähtenyt jo liikkeelle.

Ainakin Marco Bjurström oli nähnyt tekstin, sillä hän otti henkilökohtaisesti yhteyttä Ohanween. Viestissä Bjurström pahoitteli, ettei hänelle ollut voinut puhua, ja tarjosi Ohanwelle keskusteluapua.

Bjurström sanoo, ettei hän voi kommentoida yksittäistä tapausta.

Hän toteaa yleisellä tasolla, että pyrkii rohkaisemaan oppilaita kaikissa kohtaamisissa siihen, että nämä uskaltaisivat kertoa havaitsemistaan epäkohdista. Tarvittaessa epäkohdista voi Bjurströmin mukaan ilmoittaa myös suoraan hänelle.

Opettaja sai Ylen tietojen mukaan jatkaa opettamista tanssikoulussa.

Häirintä tapahtui luokkahuoneen ulkopuolella

Kaikki tähän juttuun haastatellut oppilaat kuvailevat opettajaa äärimmäisen tunteikkaaksi. Opettajalla oli tapana ihastella oppilaitaan ja antaa paljon huomiota tietyille henkilöille.

Joillekin opettaja lähetteli viestejä ja ehdotti tapaamista. Opettaja kertoi suoraan olevansa ihastunut joihinkin oppilaisiinsa.

Osa ihastuksen kohteista piti sanoja harmittomina. Osa ei kuitenkaan pitänyt huomiota pelkästään vilpittömänä ja viattomana.

– Tiesin, että jos tapaan hänet, tulemme harrastamaan seksiä, yksi naisista sanoo.

Opettajan huomion kohteille tuli olo, että opettaja oli valinnut heidät kaikkien joukosta.

Osa haastatelluista piti normaalina sitä, että taidetuotannoissa osapuolet ihastuvat toisiinsa.

– Ainahan siellä syntyy joku romanssi, kun laitetaan tunteita peliin, sanoo nainen, jolle opettaja vakuutti ihastustaan.

Ohanwen sosiaalisessa mediassa julkaiseman tekstin jälkeen naisille selvisi, että oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että opettaja ihastui joka vuosi ainakin yhteen uuteen oppilaaseensa.

– Vuodesta toiseen tuli joku uusi, johon iskeä kyntensä, Chike Ohanwe sanoo.

Opetustilanteissa ihastelu jäi sanojen tasolle. Koulun ulkopuolella opettaja lähestyi fyysisesti.

Opettaja oli tilanteissa yleensä päihtynyt. Myös oppilaat saattoivat olla tilanteissa alkoholin vaikutuksen alaisina.

StepUp tuomitsee opettajan toiminnan jyrkästi

StepUpin toimitusjohtaja Tiina Kaivola sanoo, että opettajan kuvattu toiminta ei ole miltään osin sallittua. Kaivolan mukaan StepUpissa suhtaudutaan väitteisiin sopimattomasta toiminnasta erittäin vakavasti.

Kaivolan mukaan koulussa on panostettu siihen, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan uudestaan.

– Häirintää pyritään ennaltaehkäisemään luomalla StepUpiin luottamukselle, tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle rakentuva yhteisöllinen toimintakulttuuri, Kaivola kirjoittaa sähköpostitse antamassaan vastauksessa.

Uudessa toimintakulttuurissa ei ole Kaivolan mukaan häirinnän sivustaseuraajia, vaan jokainen tahtoo, osaa ja uskaltaa puuttua havaitsemaansa häirintään ja kertoo siitä opettajalle tai muulle aikuiselle.

Kaivolan mukaan yhtiön periaate on, että jos on jotain salattavaa, se ei ole oikein.

Koulun palautteenantojärjestelmää on myös kehitetty niin, että oppilailla on mahdollisuus tuoda asioita esille nimettömästi.

Lisäksi Kaivola kertoo, että metoo-kampanjan jälkeen henkilökunnalle on järjestetty koulutusta. Kaivolan mukaan jokainen työntekijä on nykyään tietoinen, että epäasiallinen käytös voi asian selvittämisen jälkeen johtaa työsuhteen päättymiseen.

Suhteet oppilaisiin ongelmallisia

Ylen haastattelemien tanssikoulun entisten ja nykyisten opettajien mukaan koulun johto onkin rohkaissut olemaan yhteydessä heihin kaikissa epäselvissä tilanteissa.

Opettajien kokouksissa on käsitelty pelisääntöjä, joissa on painotettu tervettä oppilas–opettaja-suhdetta. Myös mahdollisia ihastumisia ja seksuaalista häirintää on käsitelty tanssikoulun opettajakokouksissa.

Ylen haastattelemat, muut kyseisen tanssikoulun opettajat ovat sitä mieltä, että oppilaan ja opettajan väliset suhteet ovat monella tapaa ongelmallisia, vaikka molemmat osapuolet olisivat jo täysi-ikäisiä.

Toisaalta opettajat muistuttavat, että tanssin opettaminen ilman kosketusta on vaikeaa. Yhteisistä pelisäännöistä sopiminen on siitä syystä tärkeää.

Seksisuhde oppilaaseen katkaisi työsuhteen

Kaivola kertoo, että StepUpissa on nollatoleranssi epäasiallisen käyttäytymisen suhteen.

– Mikäli tällaisia väitteitä tulee yrityksen johdon tietoon, niistä keskustellaan asianosaisten kanssa eli kuunnellaan kaikkien näkökulmat tapahtuneesta ja ryhdytään tarvittaviin toimiin. Niin tässä tapauksessa on toimittu, Kaivola kirjoittaa.

Ennen kuin koulu ryhtyi “tarvittaviin toimiin”, seksisuhteessa opettajan kanssa ollut nainen oli yhteydessä koulun johtoon ja halusi tavata. Nainen halusi kertoa johdolle siitä, mitä vielä tuolloin tanssikoulun palveluksessa ollut opettaja puuhasi. Nainen teki myös tutkintapyynnön poliisille.

Seksisuhde oli alkanut pari vuotta aiemmin naisen ollessa koulun oppilas. Opettaja oli lähestynyt oppilasta ensimmäisen kerran tanssikoulun leirin aikana. Nainen oli tuolloin 17-vuotias.

Hän toimi auktoriteettiasemassa vastuuttomalla tavalla. Opettajan ihastuksen kohde

Oppilas ja häntä huomattavasti vanhempi opettaja tapasivat parin vuoden ajan lähes viikottain ja harrastivat seksiä opettajan luona. Kaikki tapaamiset olivat naisen mukaan tapahtuneet luokkahuoneen ulkopuolella.

Tanssikoulun johtoa tapaamaan tuli naisen lisäksi kaksi muuta oppilasta, jotka olivat kokeneet opettajan epäasiallista käytöstä. Toista opettaja oli yrittänyt väkisin suudella juhlissa ja toista opettaja oli taivutellut jäämään huoneeseensa tanssileirin aikana.

Tapaamisen jälkeen tanssikoulu palautti seksisuhteessa opettajan kanssa olleen naisen perheelle kurssimaksut kahdelta kaudelta.

Palautuksen syyksi kirjattiin, että StepUp halusi hyvittää tyytymätöntä asiakasta kurssimaksujen osalta.

StepUpin toimitusjohtajan Tiina Kaivolan mukaan kurssimaksun palauttaminen on yhtiön normaali käytäntö, mikäli asiakkaan reklamaatio todetaan aiheelliseksi.

Oppilaat saivat väärän käsityksen taidealasta

Opettajan kohteiksi joutuneiden kokemuksissa toistuu epävarmuus itsestä, ihastuminen opettajaan, immarreltu olo ihailun kohteen eli opettajan huomiosta ja käsitys siitä, että he olivat tasavertaisina aikuisina tilanteessa.

– Vaikka eihän se näin jälkikäteen ajateltuna niin ollut. Hän toimi auktoriteettiasemassa vastuuttomalla tavalla, yksi opettajan ihastuksista kertoo.

Toinen oppilas näkee, että opettajalla oli paljon valtaa nuoriin. Hän kertoo katsoneensa opettajaa ylöspäin siihen asti, kun tämä yritti väkisin suudella häntä.

Kolmas nainen kokee, että opettajan käytös oli omiaan rakentamaan oppilaille vääränlaista kuvaa siitä, millaista työskentely taidealalla on, ja millä pelisäännöillä se toimii. Hänen mukaansa opettajan toiminta oli erittäin myrkyllistä.

Naisten mukaan erityisen surullista oli se, ettei nuorilla ollut aiempaa käsitystä siitä, miten asiat taidealalla hoituvat. Opettaja loi epäsopivalla käytöksellään normistoa, johon uudet tekijät kasvoivat.

Samaa mieltä on Chike Ohanwe. Hänen mukaansa opettaja käytti taidetta väärin itsekkäistä syistä.

Opettajasta huolimatta elämän parasta aikaa

Opettajan toiminnasta huolimatta lähes kaikki Ylen haastattelemat entiset oppilaat pitävät tanssikouluaikoja itselleen monella tapaa antoisina. Moni kuvailee aikaa “elämänsä parhaaksi”.

Koulu antoi kaikille elämään valtavasti sisältöä. Sen kautta solmittiin pitkäikäisiä ystävyyssuhteita ja jäsennettiin maailmaa aikuistumisen kynnyksellä.

Harrastus saattoi muuttaa koko elämän suunnan. Se vaikutti joillakin ammatinvalintaan ja myöhemmin syntyneiden lasten kummeihin.

Se ikäänkuin kuului hänen persoonaansa, että sellaista on kestettävä. Opettajan ihastuksen kohde

Oppilaat pitivät muista opettajista valtavasti ja kokivat oppineensa paljon. Moni piti myös epäasiallisesti käyttäytyneen opettajan opetustyylistä.

Jotkut haastatelluista kokivat, että opettajan epäasiallinen käytös oli pieni paha kaiken hyvän keskellä. Nuoret ajattelivat, että epämukavia tilanteita pitää vain kestää.

Esimerkiksi suuteluyritykset kuitattiin hermostuneella naureskelulla.

– Tiesin, ettei tämä ole normaalia, mutta jotenkin se tilanne ei tullut yllätyksenä. Se ikäänkuin kuului hänen persoonaansa, että sellaista on kestettävä, opettajan suuteluyrityksen kohteeksi joutunut nainen muistelee.

Oppilaat eivät itse osanneet aikanaan puuttua opettajan toimintaan, mutta nyt he rohkaisevat tulevia sukupolvia toimimaan toisin.

Avoimempaa tekemisen kulttuuria

Chike Ohanwen mukaan kyse ei ole ihmisjahdista, vaan tarkoituksena on tuoda epäkohdat julki, jotta sama ei toistuisi muiden kohdalla tulevaisuudessa.

– Ei kenenkään oppilaan tarvitsisi joutua miettimään sitä, että haluaako opettaja puhua kanssani siksi, että on kiinnostunut minun työskentelystäni, vai sen takia, että hän haluaa päästä minun pöksyihini, Ohanwe sanoo.

StepUp korostaa Ylelle antamissaan vastauksissa toivovansa, että kaikki oppilaat ja tilanteissa olleet uskaltavat puuttua häirintään ja ilmoittaa asiasta vastuullisille aikuisille.

Oppilaat myöntävät, että olisivat voineet puuttua asiaan aiemmin. Oppilaat kokevat, ettei tanssikoulun ilmapiiri ollut riittävän luottamuksellinen.

– Minulla kesti viisi–kuusi vuotta, että uskalsin ja osasin tehdä jotain, Ohanwe sanoo.

Ohanwe ja muut oppilaat ovat tyytyväisiä siitä, että he voivat vihdoin puhua aiheesta.

– On kiva katsoa itseänsä peiliin ja hiffata, että tästä ei tarvitse kärsiä enää kymmenen vuoden kuluttua, jos toimii nyt. Asiat ei muutu, jos niitä ei muuta, Ohanwe sanoo.

Tässä jutussa esitellyt tilanteet perustuvat epäasiallisesta käytöksestä epäillyn opettajan käytöksen kohteiden ja tilanteita todistaneiden kertomuksiin. Ne tapahtumakulut, joissa paikalla on ollut muita ihmisiä, on tarkistettu useammasta lähteestä.

Lisäksi apuna kertomusten todentamisessa on käytetty oppilaiden ystäviä, vanhempia ja sisaruksia sekä erilaisia asiakirjalähteitä, joihin on dokumentoitu esimerkiksi osapuolten viestittelyä.

Lue myös:

Ylen kysely: Tanssikoulut puuttuvat oppilaiden suosimiseen, itsetuhoisuuteen ja syömishäiriöihin – Opettajien epäasiallisesta käytöksestä ei ole valitettu

Listasimme kuusi mahdollista tapahtumien kulkua. Juttu perustuu pääosin Guardian-lehden tämänpäiväiseen juttuun.

1) Sopimus hyväksytään parlamentissa

Jos kaikki sujuu pääministeri Theresa Mayn kaavailujen mukaan, parlamentti äänestää sopimuksen hyväksymisestä joulukuussa. Ensi vuoden alussa parlamentti hyväksyy eroa säätelevän lain.

Seuraavaksi sopimusta käsittelee EU-parlamentti, jossa vaaditaan sen tueksi yksinkertainen enemmistö.

Jäsenmaiden johtajien on hyväksyttävä sopimus vielä Eurooppaneuvostossa, tueksi vaaditaan vähintään 20 maata, jotka edustavat 65 prosenttia unioniin brexitin jälkeen jäävien jäsenmaiden väestöstä. Britannian EU-ero astuu voimaan 29. maaliskuuta, siirtymäkausi jatkuu vähintään joulukuuhun 2020.

2) Sopimus kaatuu parlamentissa

Pääministeri Mayllä oli kovat oltavat puolustaessaan erosopimusta parlamentissa. Tämänpäiväinen oli kuitenkin vasta alkusoitto, joulukuisesta hyväksymisäänestyksestä on tulossa erittäin kiperä.

Mayn vähemmistöhallituksella on takanaa alahuoneen 650 paikasta 316. Tärkein hallituksen tukipuolue, Pohjois-Irlannin Demokraattinen unionistipuolue DUP (10 kansanedustajaa) on jo ilmoittanut äänestävänsä erosopimusta vastaan, samoin sanomalehti Guardianin laskujen mukaan 51 Mayn oman konservatiivipuolueen kansanedustajaa. Vastaan äänestävät myös Työväenpuolue (259 kansanedustajaa) ja Skotlannin kansanpuolue SNP (35 paikkaa).

Jos erosopimus hylätään, Maylla on 21 päivää aikaa pusertaa kasaan uusi suunnitelma. On mahdollista myös, että Britannia eroaa unionista ilman erosopimusta, mutta sopimuksetonta eroa pidetään kaikkein huonoimpana vaihtoehtona.

3) May vetää nyt laaditun sopimuksen pois

May voi päättää, että sopimus on huono ja pyrkiä neuvottelemaan uuden EU:n kanssa. Mitenkään helppoa se ei olisi, sen verran niukasti aikaa on jäljellä ennen eropäivää, 29. maaliskuuta.

May saattaa pyytää neuvotteluille vielä lisäaikaa. Lissabonin sopimuksen artikla 50 mahdollistaa sen pyytämisen, mutta mikään ei takaa, että pyyntöön EU.ssa hyväksytään.

Tänään torstaina joukko konservatiivien kansanedustajia jo päätti aloittaa sisäisen epäluottamusmenettelyn, mutta voi hyvin olla, että Mayn taipuminen uudelleeneuvotteluihin saattaisi vielä entisestäänkin lisätä konservatiivipuolueen sisäistä hämminkiä ja hajaannusta.

4) Konservatiivipuolueen kapina

Ratkaisevassa asemassa konservatiivipuolueen sisäisessä epäluottamusprosessissa on niin kutsuttu 1922 komitea (viralliselta nimeltään Konservatiivinen yksityinen jäsenten komitea). Komitea muodostuu puolueen rivikansanedustajista ja mahdollistaa keskustelun esimerkiksi lakihankkeista.

Komitea myös arvioi ja järjestää tarvittaessa äänestyksen puheenjohtajan asemasta. Prosessin käynnistäminen vaatii hankkeen taakse 15 prosenttia kansanedustajista eli 48 kansanedustajan pitää lähettää äänestystä vaativa kirje komitean puheenjohtajalle, kansanedustaja Graham Bradylle.

Äänestys voitaisiin ainakin teoriassa järjestää jo ensi viikolla, jolloin kaikkien konservatiivikansanedustajien pitäisi ilmaista kantansa Mayn asemasta puolueen johdossa. Jos hän voittaisi, häntä ei voitaisi haastaa seuraaviin 12 kuukateen.

Jos hän häviäisi, alkaisi puolueessa uuden puheenjohtajan – ja pääministerin etsintä.

5) Britannia ajautuu ennenaikaisiin vaaleihin

Ennenaikaisiin vaaleihin saatetaan päätyä kahta eri reittiä.

Jos May ei saa nykyiselle EU-erosopimukselle hyväksyntää parlamentissa, hän voi ehdottaa ennenaikaisia vaaleja, joiden järjestäminen vaatii tuekseen kahden kolmasosan enemmistön parlamentissa.

Tämä on kuitenkin epätodennäköistä. Edelliset ennenaikaiset vaalit vuonna 2017 koituivat Mayn oman konservatiivipuolueen tappioksi.

Vaihtoehtoisesti vaaleihin saatetaan joutua siksi, että parlamentin yksinkertainen enemmistö kannattaa epäluottamuslausetta Mayn hallitukselle. Seuraisi kahden viikon neuvotteluvaihe, jonka aikana kansanedustajat yrittäisivät ensin neuvotella uudesta hallituksesta.

6) Uusi kansanäänestys EU-erosta

May saattaa tulla johtopäätökseen, että on mahdotonta saada aikaan kelvollista erosopimusta ja runtata se parlamentin lävitse. On ainakin teoriassa mahdollista, että silloin May päättäisi antaa kansan äänestää uudestaan EU-erosta. Tähän asti May on sulkenut tämän mahdollisuuden pois kuvioista.

Asia vaatisi parlamentin hyväksynnän. Kansalaisten keskuudessa kannatus uudelle äänestykselle on kasvanut. Ylen haastattelema University College Londonin perustuslakiyksikön johtaja Meg Russell pitää eron perumista kansanäänestyksessä vielä mahdollisena. Russell arvioi, että sen järjestäminen veisi vähintään viisi kuukautta.

Toinen kysymys sitten tietysti on, kumpi kanta voittaisi uudessa kansanäänestyksessä.

Lue lisää: Theresa May vakuutti medialle vievänsä brexitin maaliin – Yle seurasi hetki hetkeltä

Yle seurasi hetki hetkeltä: May puolusti brexit-sopimusta Britannian parlamentille suorassa lähetyksessä – Työväenpuolueen Corbyn: "Mayn sopimuksella ei ole hallituksen saati kansan tukea"

"Britannia näyttää heikolta" – lontoolaiset epäilevät, tuoko brexit-sopu kauan odotettua vakautta

Britannian hallitus uhkaa kaatua ministerierojen vuoksi: Brexit-ministeri lähti, koska ei voinut hyväksyä sopimusta

Mitä brexitissä tapahtuu seuraavaksi? Katso uudestaan Ylen erikoislähetys Britannian EU-erosta

Analyysi: Britannian erosopimus ei täytä brexitin lupauksia

Masennuslääkkeitä käyttänyt Riikka Matikainen, 26, kokee, että lääkkeiden käyttöön liittyy virhekäsityksiä ja ennakkoluuloja, eikä niistä sen vuoksi uskalleta keskustella avoimesti. Hänen mielestään näin ei pitäisi olla.

– Virhekäsityksiä saattaa syntyä huonojen hoitokokemusten myötä, jos vaan lyödään vääränlaiset lääkkeet kouraan ja lähetetään kotiin. Onneksi on sellaisiakin lääkäreitä, jotka oikeasti välittävät. Se on valitettavaa, että näin tapahtuu, mutta täytyy vaan olla sinnikäs ja vaatia apua tai mennä toiselle lääkärille.

Matikaiselle on myös ennen hoitoon hakeutumista sanottu, että lääkkeiden käyttöä ei kannata aloittaa, koska niillä vain turrutetaan tunteet, ja lääkäri jättää tämän jälkeen oman onnensa nojaan, eikä itse ongelmaan puututa.

– Pitäisi puhua enemmän lääkkeiden yksilöllisyydestä ja siitä, että sopivaa lääkettä voi joutua etsimään ja joillekin sitä ei välttämättä ollenkaan löydy.

Kelan tilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2017 yhteensä yli 400 000 masennuslääkkeen saajaa.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean kliinisen farmakologian erikoislääkäri Maria Paile-Hyvärinen sanoo, että dramaattista muutosta masennuslääkkeiden kulutuksessa ei ole tapahtunut pitkään aikaan.

– Kun haittoja korostetaan julkisuudessa, saattaa käydä niin, että potilaat, jotka oikeasti tarvitsevat lääkkeitä, lopettavat ne. On tärkeää puhua haitoista, mutta päätökset lääkemuutoksista tulisi aina tehdä yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa, Paile-Hyvärinen kertoo.

Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson uskoo, että keskustelu masennuslääkkeiden käytöstä on Suomessa polarisoitunutta.

– Keskustelu on mustavalkoista. Niistä saa kokemuksen, että ne ovat hyviä tai huonoja. Suuri osa kuitenkin saa hyötyä ja pieni osa ei saa.

Karlssonin mukaan hoitoon hakeutumisen kynnys on alentunut ja diagnostiikka parantunut.

– Edelleen lääkehoidon asema on kuitenkin ylikorostunut. Lääkäreiden tietoisuus on parantunut ja ymmärrys lisääntynyt. Etuja ja haittoja pitää punnita.

Burnout vei sängyn pohjalle

Siitä on nyt kaksi ja puoli vuotta, kun Riikka Matikainen aloitti masennuslääkkeiden käytön.

Hän hakeutui terveyskeskukseen hoitoon, kun koki keväällä 2016 loppuunpalamisen. Biologian, kemian ja maantiedon aineenopettajaksi opiskeleva Matikainen oli niin lopussa, ettei ollut työ- ja opiskelukykyinen.

– En meinannut jaksaa nousta sängystä ylös ja silloin piti hakea apua. Siinä vaiheessa lääkärit saivat minut ymmärtämään, että minulla on myös pahoja masennusoireita, vakavaa ahdistuneisuutta ja paniikkikohtauksia.

Matikainen keskusteli lääkärin kanssa, että hän voisi hyötyä mielialalääkkeestä, ja lääkäri suositteli myös saman tien hakeutumista psykoterapiaan.

Matikaiselle tehtiin verikokeita ja muut tekijät suljettiin pois. Hän sai diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta. Lääkäri kertoi Matikaiselle, että hänen suosittelemansa lääke on hyvin yleinen ja sillä on saatu hyviä hoitotuloksia. Hänen mielestään pitkistä keskusteluista huolimatta sivuvaikutuksista tai sopivuuden tunnistamisesta ei kerrottu riittävästi.

– Alussa lääke tuntui hieman auttavan ja palauttavan toimintakykyä, mutta sen jälkeen olo ei merkittävästi puolentoista vuoden aikana parantunut ja kärsin tietämättäni sivuoireista. Kaiken kaikkiaan jäi kokemus, että lääke ei ollut juuri minulle sopiva.

Matikaisen ja psykiatrin yhteisellä päätöksellä lääkitys ajettiin lopulta alas.

Matikainen ei käyttänyt masennuslääkkeitä yli puoleen vuoteen, kunnes hän sai toukokuussa lähetteen psykiatriselle poliklinikalle ja siellä keskusteltiin eri vaihtoehdoista lääkehoidon suhteen. Hoitokokemus oli kokonaisvaltaisesti erilainen, sillä Matikainen koki, että häntä kuunneltiin ja ymmärrettiin aivan eri tavalla kuin terveyskeskuksessa. Lääkkeen aloitusta seurattiin tarkasti ja kyseltiin voinnista ja mahdollisista sivuoireista.

Elämään palasi värit. Riikka Matikainen

– Huomasin pian, että lääke alkoi auttaa. Se palautti toimintakykyä ja normalisoi oloa. Elämään palasi värit.

Matikainen alkoi siis toisin sanoen kokea positiivisia ja negatiivisia tunteita.

– Masennusta voi olla vaikea ymmärtää, sillä masentunut voi hymyillä, vaikka hän ei tuntisi iloa. Masentunut voi itkeä, muttei tunne surua. Nämä ovat opittuja eleitä, mutta sisäisesti ihminen tuntee olonsa tyhjäksi.

Suurin osa saa masennuslääkkeistä sivuvaikutuksia

Turun yliopiston Hasse Karlssonin mukaan pieni osa potilaista voi kokea, että positiiviset ja negatiiviset tunteet latistuvat masennuslääkkeiden käytön myötä.

– Se on virhekäsitys, että persoonallisuus muuttuu.

Suurin osa saa Karlssonin mukaan masennuslääkkeistä sivuvaikutuksia, joiden pitäisi mennä ohi päivien tai viikon sisällä aloittamisesta. Samalla suurin osa ihmisistä ei alkuun huomaa positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia.

– Jos haittoja tulee, yleiset sivuvaikutukset ovat pahoinvointia, hikoilua, vatsavaivoja tai päänsärkyä, Karlsson sanoo.

Potilaiden kannattaa lukea pakkausselosteita. Jos miettii haittavaikutuksia, kannattaa keskustella niistä lääkärin kanssa. Fimean kliinisen farmakologian erikoislääkäri Maria Paile-Hyvärinen

Fimean Maria Paile-Hyvärinen sanoo, että kaikilla lääkkeillä on joitakin haittoja. Avainasemassa on lääkärin ammattitaito. Haitat ja hyödyt täytyy punnita tarkkaan jokaisen potilaan kohdalla.

– Potilaiden kannattaa lukea pakkausselosteita. Jos miettii haittavaikutuksia, kannattaa keskustella niistä lääkärin kanssa.

Hasse Karlssonin mukaan masennuslääkkeiden lopettaminen voi olla vaikeaa.

– Annosta pitäisi vähentää vähitellen käyttäen puolta annosta muutama viikko ja käyttää vähintään kuukauden annoksen lopettamiseen hitaasti.

Terapia auttaa käsittelemään menneisyyttä

Riikka Matikainen ei ole kuitenkaan ollut pelkkien lääkkeiden varassa, vaan tämän vuoden helmikuusta lähtien hän on käynyt myös Kelan kuntoutuspsykoterapiassa.

Matikaiselle päätös hakeutua terapiaan ei ollut kuitenkaan helppo. Puolentoista vuoden sinnittelyn jälkeen hän myönsi tarvitsevansa terapiaa.

– En ensin uskonut, että olin oikeasti niin huonossa kunnossa, vaan jatkoin ylisuorittamista ja selviytymistä.

Turun yliopiston Hasse Karlsson uskoo, että juuri lääkehoidon ja psykoterapian yhdistelmä auttaa parhaiten masennuksessa toipumisessa. Silti psykoterapian käytöstä on Karlssonin mukaan vaikeaa saada luotettavia lukuja, koska ala on kirjava.

– Siinä olisi parantamisen varaa etenkin terveyskeskuksissa, että yhdistelmähoidot toimisivat paremmin.

Karlssonin mukaan haaste on eteenpäin meneminen siinä, miten yksittäistä potilasta pitäisi hoitaa.

– Potilasta pitää kuulla. Heidän omaa mielipidettään ei oteta edelleenkään huomioon tarpeeksi.

Vahvat ihmiset hakevat apua

Riikka Matikainen uskoo, että hänellä on tällä hetkellä paras mahdollinen hoito, kun hän käy terapiassa, syö itselleen sopivaa lääkettä ja hänellä on mahdollisuus edelleen olla psykiatrian poliklinikalle tarvittaessa yhteydessä.

Matikainen pitää nykyään tärkeänä, että asioista puhutaan avoimesti. Hän kirjoittaa terveyteen ja hyvinvointiin painottunutta blogia ja päivittää Instagramia. Niissä hän on kertonut myös mielenterveysongelmistaan.

– Toivoisin avoimuutta ja järkiperäistä keskustelua. Yksittäiset hyvät tai huonot kokemukset lääkkeistä eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia mielialalääkkeitä.

Kuka tahansa voi sairastua masennukseen, eikä se tee hänestä huonompaa tai vähemmän arvokasta ihmistä. Matikaisen mukaan on suurta vahvuutta myöntää itselleen tarvitsevansa apua.

Lääkäriin tai psykoterapiaan hakeutuminen on Matikaisen mukaan osoitus siitä, että ihminen haluaa kehittää itseään ja parantaa elämänlaatuaan, ei merkki heikkoudesta.

– Lääkityksen aloittaminen ei myöskään tarkoita sitä, että sairastumisen syyt sivuutettaisiin, vaan lääkkeet voivat olla osa hoitoa. Samoin, jos ihmisellä on jalka poikki, ovat kipulääkkeet inhimillinen osa hoitoa muun ohessa.

Lue myös:

Masennuslääkkeet antoivat takaisin elämäni - miksi niitä vieläkin vähätellään?

Paljon käytetty masennuslääke ei sovi kaikille suomalaisille – geenit sanelevat, millaiset seuraukset lääkkeestä voi tulla

Laaja kansainvälinen tutkimus vahvistaa masennuslääkkeiden tehokkuuden

Masennuslääkkeitä seitsemän vuotta syöneeltä äidiltä evättiin terapia – "Lääkäri sanoi, ettei kannata edes yrittää"

Tansanian hallinnon tiukat määräykset ovat johtaneet satojen miljoonien dollarien lainan menetykseen. Maailmanpankki oli suunnitellut lainaavansa maalle 300 miljoonaa dollaria. Pankki ilmoitti kuitenkin torstaina peruneensa lainan.

The Guardian -lehden mukaan lainalla oli tarkoitus tukea toisen asteen koulutusta Tansaniassa.

Maailmanpankki mainitsikin syynä muun muassa sen, että Tansaniassa estetään raskaana olevia tyttöjä käymästä koulua. Guardianin mukaan Tansanian presidentti John Magufuli on myös ilmoittanut, ettei tyttöjä saisi päästää palaamaan kouluun raskauden jälkeenkään.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan 8 000 tyttöä vuosittain joutuu jäämään pois koulusta raskauden takia.

Magufulin raskausnäkemykset herättivät huomiota myös aiemmin syksyllä. Silloin muun muassa BBC uutisoi, että Magufuli kehotti naisia luopumaan ehkäisystä, koska hänen mielestään Tansania tarvitsee lisää ihmisiä.

YK on arvioinut, että Tansanian väestönkasvun vauhti on maailman kärkeä.

Tanska ja EU ryhtyneet myös toimiin

Torstaina Tanska ilmoitti leikkaavansa kehitysapuaan Tansaniaan hallinnon "homofobisten kommenttien" takia.

Myös Euroopan unioni aikoo tarkastella uudelleen suhdettaan Tansaniaan. EU:n ulkosuhde-edustajan Federica Mogherinin mukaan EU-maat ovat huolissaan maan poliittisesta tilanteesta, median toiminnan rajoittamisesta sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen uhkailusta.

EU veti aiemmin marraskuussa lähettiläänsä pois Tansaniasta. Torstaisen lausunnon mukaan syynä tähän oli Tansanian hallituksen painostus lähettilästä kohtaan.

Tansanian oppositio ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat jo pitkään kritisoineet Magufulin tiukkaa linjaa. Human Rights Watch -järjestön mukaan Magufulin hallinto on "rajoittanut perusoikeuksia sortavilla laeilla ja määräyksillä".

Lue lisää:

Tanska vähentää kehitysapua Tansanialle – taustalla seksuaalivähemmistöjen vastaiset kommentit

Lapinlahden sairaala Helsingissä on menossa myyntiin. Helsingin kaupunki tiedotti asiasta perjantaina.

Kaupunkiympäristölautakunta päättää seuraavassa kokouksessaan kilpailun järjestämisestä, jolla etsitään toimintakonseptia sairaala-alueen rakennuksille.

Vuonna 1841 valmistunut Lapinlahden sairaala on Suomen vanhin mielisairaala. Carl Ludvig Engelin suunnittelema päärakennus ja sitä ympäröivä puisto ovat suojeltuja. Museovirasto valvoo rakennusten ja alueen suojeluarvon säilymistä.

Sairaalatoiminta Lapinlahdessa päättyi lopullisesti vuonna 2008.

Kilpailun kautta aiotaan hakea uusi omistaja, jolla on muun muassa edellytykset kunnostaa nykyiset suojellut rakennukset ja huolehtia niiden kunnosta myös jatkossa.

Rakennusten käytön on oltava pääosin muuta kuin asumista. Alueen puiston on tarkoitus säilyä jatkossakin kaikille avoimena. Taustalla on Helsingin kaupungin strategia, jossa kaupunki luopuu niistä rakennuksista, joille ei sillä ei ole omaa käyttöä.

Neuvottelut nykyisten vuokralaisten kanssa kariutuivat

Helsingin kaupunki on vuokrannut Lapinlahden sairaalan väliaikaisesti Osuuskunta Lapinlahden tilajakamolle ja Suomen Mielenterveysseuralle, joka on Lapinlahteen Lähteen taustaorganisaatio.

Entisen sairaalan tiloissa on toiminut esimerkiksi hävikkiruokaravintola ja galleria. Lisäksi siellä on järjestetty erilaisia tapahtumia.

Vuokrasopimuksen jatkosta oli käyty neuvotteluja. Ne eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään, kerrotaan kaupungin tiedotteessa. Helsingin kaupungin mukaan vuokraa olisi pitänyt nostaa, sillä tällä hetkellä perittävä vuokra ei kata rakennusten korjaus- ja ylläpitokuluja.

Nykyisistä vuokralaisista Suomen Mielenterveysseura kertoo, että neuvotteluja jatketaan joulukuun alussa.

Jos kaupunkiympäristölautakunta hyväksyy ideakilpailun järjestämisen, kilpailu alkaa vuoden 2019 alussa ja voittajasta päätetään alkuvuodesta 2020.

Näin ollen Lapinlahden kiinteistöjen korjaus- ja rakennustyöt käynnistyisivät arvioilta vuonna 2021.

Uutista on päivitetty klo 20.15: Lisätty Suomen Mielenterveysseuran kommentti vuokraneuvotteluista.

Lue lisää:

Lapinlahden entinen mielisairaala herää eloon – kuuntele, millaista siellä on (25.8.2016)

Lapinlahden entinen mielisairaala on nyt elävä kulttuuritila – mutta kuinka pitkään? (8.8.206)

Ruotsin valtiopäivävaaleista on kulunut kaksi kuukautta, mutta maahan ei ole vieläkään saatu muodostettua hallitusta.

Ruotsin parlamentin puhemies Andreas Norlén nimitti keskustapuolueen puheenjohtajan Annie Lööfin torstaina hallitustunnustelijaksi. Lööf on jo kolmas hallitustunnustelija.

Hallitusta ovat yrittäneet aiemmin koota suurimpien puolueiden puheenjohtajat, entinen pääministeri, sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfven sekä kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson.

Aftonbladet-lehden teettämän gallupin mukaan 74 prosenttia reilusta tuhannesta vastaajasta on sitä mieltä, että puolueet ovat toimineet asiassa vähintäänkin huonosti. 45 prosenttia kyselyyn vastaajista on sitä mieltä, että puolueet ovat toimineet asiassa erittäin huonosti.

Sapiskaa saa erityisesti keskustan puheenjohtaja Annie Lööf, sillä puolet kyselyyn kielteisesti vastanneista syyttää keskustaa. Kielteisimpiä ovat miehet, joista 60 prosenttia pitää Lööfiä suurimpana syypäänä tilanteeseen.

Myös kokoomus ja puolueenjohtaja Ulf Kristersson saa kritiikistä osansa. 27 prosenttia kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että kokoomus on tilanteeseen suurin syypää. Erityisesti naiset syyttävät tilanteesta Kristerssonia 36 prosentin osuudella.

Kielteisen listan kolmatta paikkaa pitää Stefan Löfvenin johtama sosiaalidemokraatit. 7 prosenttia on sitä mieltä, että hallituksen muodostamisen ongelmista voi syyttää demareita. Miehet ja naiset ovat asiasta melko samaa mieltä.

Lue myös:

Ruotsin keskustapuolueen puheenjohtaja Annie Lööf nimettiin hallitustunnustelijaksi

Käsitöiden opetus peruskoulussa on ottanut uuden muodon viime vuosina. Käsityötunteja on siirretty valtakunnallisessa peruskoulun opetussuunnitelmassa alemmille luokka-asteille ja valinnaisten aineiden määrää on kavennettu yläkoulussa. Suppeammat opetustunnit ovat pakottaneet yksinkertaistamaan käsityötuntien sisältöä.

Lisäksi koko lukuvuoden kestävien valinnaisten vähentäminen yläluokilla kolmesta kahteen on karsinut opetusta entisestään, kun opetusryhmiä jää perustamatta oppilaiden puuttumisen takia.

Käsityötunneilla opitaan kuitenkin useita taitoja arkielämän varalle.

Mitä käyttökelpoista taitoja olisi hyvä saada evääksi maailmaan? Kysyimme asiaa opettajilta ja oppilailta.

1. Vaatteiden valmistaminen

Netta Markkula, Sara Toijala ja Max Sutinen, 9. luokan oppilaat, Kaarilan koulu, Tampere

Yhdeksättä peruskoululuokkaa käyvät oppilaat ovat jo ehtineet tehdä käsityötunnilla vaatteita itselleen. Netta Markkulan seitsemännellä luokalla ompelema kesähame on ollut mieluinen

– Siitä tuli niin minun näköiseni ja käytin sitä myös kevätjuhlassa, kun se onnistui niin hyvin. Olihan siinä paljon työtä, mutta se oli sen arvoista, toteaa Netta Markkula.

Hän arvostaa vaatteen yksilöllisyyden lisäksi myös sitä, että yksittäiskappaleen valmistamisessa päätyy hukkaan paljon vähemmän kuin vaateliikkeiden suuria massoja valmistettaessa.

Yksilöllisyys on tärkeää myös Sara Toijalalle.

– Kun ompelee itse vaatteita, niin silloin voi määrittää, minkälaisen vaatteen haluaa, miettii Toijala.

Muotiliikkeiden merkkivaatteet ovat hänen mukaansa kuitenkin pieni uhka yksilöllisyydelle.

– Silti itse tehdyt ovat mielestäni parempia, Toijala päättää.

– Itse tulee tehtyä sellaisia vaatteita, joita todella tarvitsee, eikä silloin käy ostamassa tarpeettomia vaatteita kaupasta., jatkaa Markkula.

Max Sutinen on samoilla linjoilla tyttöjen kanssa vaatteiden valmistamisessa.

– Silloin ei tarvitse käydä muotiliikkeissä ostoksilla, toteaa Sutinen.

Hän haluaisi oppia tekemään vaatteita, joita käytetään joka päivä.

– Esimerkiksi t-paitoja olisi kiva oppia tekemään, Sutinen miettii.

2. Suunnittelu

Mika Leppiniemi, käsityönopettaja, Kaarilan koulu, Tampere

Mika Leppiniemi nostaa 25 opetusvuoden kokemuksella epäröimättä tärkeimmäksi suunnittelutaidon.

– Sitä opetetaan aivan liian vähän ja siihen kannattaisi panostaa, koska sitten se kaikki muu tulee siinä ohessa.

Yläkoululaisilla kolmiulotteisuuden hahmottaminen on Leppiniemen mukaan vielä vaikeata.

–Sen oppiminen ja ymmärtäminen tuo lisämahdollisuuksia omaan työskentelyyn.

Hän näkee nuoret oppilaat vielä ”pilaamattomina”.

– Heillä on lapsenmielisiä ideoita ja niitä kun päästään toteuttamaan, niin syntyy huikeita juttuja.

Paras keino opettaa suunnittelua on konkretia. 3D-suunnittelussa opetus on vietävä mahdollisimman konkreettiselle tasolle.

– Katsotaan aina yhtä sivua kerrallaan ja sitten ne kootaan kolmeksi ulottuvuudeksi, josta saadaan tuote.

Kolmiulotteisuuden konkretisoiminen valmiiksi tuotteeksi on käsityöprosessi.

– Siinä on käsitelty jo monta eri asiaa ja saatu hahmotettua idea visuaalisuuden kautta konkreettiseksi tuotteeksi.

3. Kankaan päärmääminen

Tiina Tiitinen, käsityönopettaja, Kaarilan koulu, Tampere

Tiina Tiitinen valitsee työn, jossa kädet ovat mukana ja jossa ajatellaan myös ekologiaa.

– Tärkein taito on ehkä se, että oppisi käsittelemään kankaan niin, etteivät sen reunat purkaudu pesussa. Silloin voidaan esimerkiksi lyhentää kaikenlaista, Tiitinen aloittaa.

– Jos osaa päärmätä, voi valmistaa vaikka mitä. Voi käydä ostamassa kankaan ja päärmätä kaikki reunat, jolloin siitä syntyy verhoja, peittoja, pyyheliinoja, ja miksei joku ponchokin tai huivi, opettaja naurahtaa.

– Jos ajatellaan asiaa vielä ekologisesti, niin silloin voidaan vanhasta tekstiilistä tehdä jotain uutta; lyhentämällä, muuttamalla muotoa – eli vanhasta uutta.

4. Innostuminen ja toimeen tarttuminen

Anne Lintula, käsityönopettaja, Lamminpään koulu, Tampere

Lamminpään koulun käsityönopettaja Anne Lintula haluaisi, että koulu istuttaisi oppilaisiin innotumisen ja toimeen tarttumisen taidon.

– Kun ihminen innostuu jostain, hän osaa kyllä hakea siitä lisätietoa, Lintula perustelee.

Lintula arvostaa myös arjen taitoja, kuten rikkoutuneen korjaamista.

– Silloin voi antaa uuden elämän jollekin toimivalle tuotteelle. Korjaamisessa on kuitenkin hyvä osata erilaisia käsityötunnilla opittuja tekniikoita, kuten vaikkapa virkkaus, neulonta ja kirjonta. Tärkeintä on kuitenkin into, Lintula painottaa.

– Tärkeää ovat myös uteliaisuus kokeilla uutta sekä ylläpitää ja kehittää oppimiaan käsityötekniikoita.

5. Villasukat ja lapaset

Lilja Kalin, 9. luokan oppilas, Kaarilan koulu, Tampere

Villasukkien tekemisen taidon katoamisesta ei kannata olla huolissaan, sillä niin moni yhdeksäsluokkalainen haluaisi oppia villasukkien ja lapasten tekemisen.

– Lapaset ja villasukat ovat tärkeitä, toteaa Netta Markkula.

Villatuotteet ovat selvästi myös suosiossa ainakin lahjanantajien keskuudessa.

Lilja Kalin ja Sara Toijala haluaisivat molemmat oppia kyseisen taidon ystäviä ja sukulaisia ajatellen.

– Olisi ihana oppia tekemään villasukkia, jotta voisi antaa niitä lahjaksi.

Käsityönopettaja Tiina Tiitinen on mielissään nuorten innostuksesta villasukkia kohtaan.

– Tällaisia esiäitien kehittämiä pitkiä taitoja pitää tietysti siirtää eteenpäin. Ne ovat keino ja resurssi, päästä eteenpäin. Maailmanperintökohteisiinkin on otettu myös aineettomat asiat mukaan, ja käsityötaidot ovat juuri niitä.

Lue myös:

Yhä harvempi valitsee käsityön koulussa, vaikka oppiaine tarjoaa juuri niitä taitoja, joita työelämässä tarvittaisiin

Koululaisten keppihevosilla on yltäkylläiset oltavat – näin syntyvät hepojen herkkuruuat

Me-säätiö on irtisanonut yllättäen yhteistyösopimuksen Espoon kaupungin sivistystoimen kanssa. Yhteistyösopimus päättyy tämän vuoden lopussa.

Säätiön mukaan sopimuksen päättymisen taustalla on muun muassa Saunalahden koulun rehtorin, Hanna Sarakorven, irtisanominen. Sarakorven irtisanominen on ollut syksyllä esillä mediassa.

Peliyhtiö Supercellin yrittäjien perustama Me-säätiö käynnisti vuonna 2016 Me-koulu -ohjelman Espoossa Saunalahden peruskoulussa. Ohjelman tavoitteena on tuottaa peruskouluihin syrjäytymistä ehkäisevä toimintamalli.

Säätiö kertoo tiedotteessaan, että koulun rehtorin irtisanominen vaikutti pilotin etenemiseen kielteisesti. Sen mukaan rehtorin irtisanomista olisi perusteltu osaltaan Me-kouluun liittyvillä asioilla.

"Tässä tilanteessa luottamusta on todella vaikea saada takaisin"

Me-säätiön mukaan kaupunki on johtanut pilottia epäjohdonmukaisesti ja sovittuihin asioihin on tullut muutoksia jälkikäteen.

Säätiön mukaan rehtori Hanna Sarakorven saamassa varoituksessa on katsottu, että koulussa pidetyt niin sanotut Me-tunnit ovat rikkoneet olemassa olevaa opetussuunnitelmaa ja tuntijakoa.

Me-tunti –termillä viitataan oppitunteihin, joissa opitaan tunne- ja yhteistoimintataitoja.

Säätiön mielestä Me-tunnit eivät rikkoneet opetussuunnitelmaa, sillä opetustoimen johto oli hyväksynyt tuntien sisältöjen hyödyntämisen äidinkielen ja luokanvalvojan tunneilla.

Me-säätiön toimitusjohtajan Ulla Nordin mukaan Sarakorven irtisanominen on ollut yksi ydinkysymys, joka johti sopimuksen lopettamiseen.

– Mielestämme on äärimmäisen epäoikeudenmukaista, että rehtori ja koko kouluyhteisö on toteuttanut yhteisesti sovittuja asioita osana koulun arkea, mutta jälkikäteen rehtori sai näistä asioista huomautuksia ja varoituksia.

– Näistä on keskusteltu Espoon sivistystoimen johdon kanssa. Emme missään nimessä voi olla mukana kehittämistyössä, jossa emme voi luottaa siihen, että yhteisesti sovitut asiat etenevät, ja että niitä voidaan toteuttaa koulussa ilman mitään jälkiseuraamuksia. Tässä tilanteessa luottamusta on todella vaikea saada takaisin.

Kaupunki kiistää rehtorin irtisanomisen liittyvän asiaan

Espoon kaupungin perusopetuslinjan päällikkö Ilpo Salonen kiistää jyrkästi Me-säätiön väitteet.

– Me-säätiön käsityksestä huolimatta rehtorin irtisanomisprosessi ei liity tähän asiaan. Eivät mitkään yksityisen toimijan asiat liity tällaiseen julkisen organisaation hallintoprosessiin.

Tässä tilanteessa luottamusta on todella vaikea saada takaisin. Ulla Nord, Me-säätiön toimitusjohtaja

Salosen mukaan näkemyseroja toimintatavoista ja asioiden sopimisesta on ollut puolin ja toisin.

– Säätiö olisi myös halunnut puuttua työnjohdollisiin asioihin, joihin emme voineet suostua, sillä siinä tulevat kaupungin ohjeet ja lainsäädäntö vastaan.

Kaupungin mukaan näkemyseroja on ollut myös esimerkiksi henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä asioista.

– Se, miten he olisivat halunneet käsitellä henkilötietoja saavuttaakseen säätiön itse toiminnalleen asettamia päämääriä, oli kaupungin kannalta ongelmallista. Näitä asioita rajoittaa kaupungin ohjeet ja lainsäädäntö. Julkisena sektorina olemme vastuussa sääntöjen noudattamisesta, Salonen toteaa.

Me-säätiö: Yhteistyö virkamiesten kanssa vaikeaa

Säätiö kritisoi tiedotteessaan myös, että yhteistyö Espoon virkamiesten kanssa on ollut haasteellista. Sen mukaan kaupungin kanssa sovitut toimenpiteet eivät edistyneet aikataulussa, koska niille ei saatu hyväksyntää sivistystoimen johdolta.

– Me-säätiön ajatus kehittämistyössä on ollut rakentaa ohjelmaa Espoon kaikkiin kouluihin. Emme kuitenkaan pystyneet luottamaan siihen, että tavoitteeseen olisi sitouduttu Espoon sivistysjohdon puolelta, Me-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord toteaa.

Me-säätiön käsityksestä huolimatta rehtorin irtisanomisprosessi ei liity tähän asiaan. Ilpo Salonen, Espoon kaupungin perusopetuslinjan päällikkö

Espoon kaupungin perusopetuslinjan päällikkö Ilpo Salonen vastaa kritiikkiin yhteistyöhaasteista toteamalla, että hänen mielestään kaupunki on toiminut asianmukaisesti.

– Olemme omasta mielestämme käyttäytyneet asiallisesti ja suhtautuneet asiallisesti ja rakentavasti. Mutta niissä kohdissa, joissa lainsäädäntö tai kaupungin ohjeet ovat tulleet vastaan, niin toimimme näiden lakien ja ohjeiden mukaan. Ja se on myös kerrottu heille.

Me-säätiö antoi elokuun lopulla Espoon kaupungin sivistystoimelle huomautuksen ongelmakohdista. Kaupungin antamien vastausten pohjalta säätiö arvioi, ettei yhteistyötä ole hedelmällistä jatkaa.

– Arvioimme kaupungin esittämien ehdotusten pohjalta, että yhteistyön jatko ei vastaa sitä ajatusta, miten haluaisimme kehittää asioita, Nord sanoo.

"Me uskallamme myös rohkeasti epäonnistua"

Me-säätiöllä on vastaava Me-koulu -kehittämishanke meneillään myös Lohjalla. Nord kertoo, että yhteistyö Lohjan kaupungin kanssa on sujunut hyvin.

– Tämä varmasti kertoo kuntien erilaisista toimintakulttuureista ja -tavoista.

Me-säätiön toimitusjohtajan Ulla Nord kuitenkin kiistää, että Me-säätilllä ja Espoon kaupungilla olisivat nyt sukset ristissä.

– Me uskallamme myös rohkeasti epäonnistua ja sano ääneen se, että meillä ei ollut samanlaiset tavoitteet ja visiot siitä, mitä ollaan tekemässä. Silloin kun tällainen asia todetaan, niin kannattaa myös rohkeasti lopettaa se mahdollisimman nopeasti ja oppia siitä. Ei tästä nyt varmaan ketään kannata syytellä.

Kiistely rippikoulujen opetuksen sisällöstä jatkuu Keski-Porin seurakunnassa.

Tapaus nousi julkisuuteen keskiviikkona, kun Yle kertoi, että Keski-Porin seurakuntaneuvosto oli palauttanut seurakunnan uuden rippikoulusuunnitelman valmisteluun.

Osa seurakunnan päättäjistä katsoi, että suunnitelmaan kirjatut seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavan järjestön Setan vierailut eivät sovi rippileireille.

Kielto myös konservatiivien materiaalille?

Seurakuntaneuvoston jäsen, vihreiden Satakunnan-piirin toiminnanjohtaja Jaakko Lehtonen sanoo, että jos Setan vierailut rippileireillä kielletään, hän aikoo vaatia rippileireille kieltoa myös kaikelle SLEY:n tuottamalle materiaalille.

SLEY eli Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys on konservatiivinen lähetysjärjestö, joka toimii kirkon sisällä. Järjestö vastustaa muun maussa homoseksuaalisuutta, naispappeutta ja abortteja. Järjestön äskettäin julkaisemassa Kutsuvat sitä rakkaudeksi -rippileirioppaassa suhtaudutaan kielteisesti myös muun muassa itsetyydytykseen ja avioliiton ulkopuoliseen seksiin.

Virallinen linja vai kansankirkko?

Jaakko Lehtonen perustelee kieltoajatusta sillä, että SLEY toimii hänen näkemyksensä mukaan monelta osin kirkon virallisen linjan vastaisesti.

– Oletan saavani laajan tuen esitykselle SLEY:n materiaalin kiellosta, sillä Setan porttikieltoa on perusteltu nimenomaan kirkon linjan vastaisilla linjauksilla. Pidän selvänä, ettei tämänkaltaista materiaalia voi rippikoulussa käyttää, Lehtonen sanoo.

Lehtonen sanoo pitävänsä omituisena, jos kirkko alkaa kieltää kansalaisjärjestöjen kutsumista rippileireille.

"Ei sivistynyttä"

Keski-Porin seurakunnan kirkkoherra Hannu Tomperi kertoo, että hänen tietojensa mukaan SLEY:n uutta opasta ei ole käytetty seurakunnan nuorisotyössä. Hän ei kuitenkaan kannata yhdelle järjestölle asetettavaa kieltoa.

– SLEY on kirkon virallinen lähetysjärjestö. Kansankirkossa on tila monenlaisille teologisille näkemyksille. Ei ole oikein sivistynyttä lähteä kieltolinjalle ja barrikadeille, Tomperi toppuuttelee keskustelua.

Keski-Porin seurakuntaneuvosto käsittelee rippikoulusuunnitelmaa uudelleen joulukuussa.

Sandoz-yhtiön laboratoriossa Sveitsin Baselissa työskennellyt Albert Hofmann onnistui marraskuun 16. päivänä 1938 eristämään lysergihapon dietyyliamidia.

Eläinkokeissa tämä LSD-25 teki rotat rauhattomiksi, mutta muita vaikutuksia kemisti ei havainnut. LSD:n tarina olisi voinut jäädä siihen, mutta viisi vuotta myöhemmin sattuma astui peliin.

Kun Hofmann huhtikuussa 1943 etsi ratkaisua verenkiertolääkkeen kehittämiseksi, muisti hän rauhattomat rotat. Hofmann arveli, että LSD saattaisi pistää vauhtia ihmisiinkin.

16. huhtikuuta Hofmannia alkoi huimata. Hän epäili saaneensa huomausoireet ihokosketuksesta LSD:n kanssa. Kolme päivää myöhemmin Hofmann nieli kokeeksi 250 mikrogrammaa ainetta.

Tuo LSD-kokeilun päivä 19. huhtikuuta tunnetaan maailmalla nimellä Bicycle Day. Albert Hofmann pyöräili tuona päivänä laboratoriosta kotiin, eikä maailma ollut entisensä. Kemisti koki ennennäkemättömiä hallusinaatioita.

Hofmann otti LSD:tä satoja kertoja

Verenkiertolääkkeksi LSD:stä ei ollut, mutta tajuntaa muuttaneista kokemuksistaan viisastuneena Hofmann alkoi kehitellä LSD:stä sopivaa annosta "sielunhoitoon". Hän etsi oikeaa annostelua kokeilemalla ainetta toistuvasti itseensä.

Kokeilujen seurauksena Sandoz antoi LSD:lle markkinanimen Delysid ja patentoi sen lääkkeeksi 1947. Noin 10 000 potilasta otti 1950- ja 1960-luvuilla osaa mitä eriskummallisimpiin LSD-tutkimuksiin.

Delysidistä alettiin myös Suomessa puhua ihmelääkkeenä. Useissa Suomen sairaaloissa tehtiin 1960-luvulla laajoja kokeita. Myös Albert Hofmann kävi Suomessa luennoimassa.

Hofmann puhui Delysidista ”sielun lääkkenä”. Hän ymmärsi nopeasti, kuinka vahva aine LSD oli ja, kuinka siihen pitäisi suhtautua suurella huolellisuudella. Tajunnan avartamiseen ja hengellisyyteen piti sveitsiläisen mukaan suhtautua samalla kunnioituksella kuin shamaanit suhtautuivat omiin kasviperäisiin aineisiinsa.

Hofmannia järkytti, kun teollisesti valmistettua LSD:tä alettiin 1960-luvun puolivälissä käyttää yhä enemmän pelkästään huvin vuoksi ilman sen merkittävämpiä hengellisiä tavoitteita.

Suosittua LSD:stä tuli erityisesti amerikkalaisessa hippikulttuurissa. Poliittisten päättäjien mitta tuli täyteen nopeasti. Yhdysvalloissa LSD kiellettiin 50 vuotta sitten. Muutamassa vuodessa aineen ympärille tuli hiljaista. LSD:ltä meni maine ja myös lääketutkimukset loppuivat kieltoihin.

Mutta nyt LSD kiinnostaa tutkijoita jälleen

Kieltojen jälkeen LSD katosi tutkimuskäytöstä lähes 40 vuodeksi. Nyt sitä tutkivat uudet sukupolvet vailla menneiden vuosien kiihkoa ja rasitteita.

Tampereen yliopiston tutkija, psykologi Samuli Kangaslampi on Psykedeelitutkimusyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Psykedeeleihin liittyvää tutkimusta ja tutkimukseen perustuvan tiedon saatavuutta edistävässä yhdistyksessä on noin 50 tutkijaa ja opiskelijaa.

– Olisi aiheellista korjata virhekäsityksiä, joita LSD:hen on liittynyt. Osin ne ovat jo korjautuneetkin. LSD:hen on liitetty niin paljon kauhutarinoita, legendoja ja urbaaneja myyttejä, Kangaslampi sanoo.

LSD ei kuitenkaan ole enää psykedeelitutkijoiden kiinnostuksen ykkösenä. Terapeuttisen käytön tutkimuksessa psilosybiini on viime vuosina ohittanut LSD:n. Suomessakin käynnistyy pian tutkimus.

Myös psilosybiinin taustalla on Albert Hofmann. Psilosybiini on taikasienten vaikuttava ainesosa. Vaikutuksiltaan aineet ovat hyvin samanlaisia. Psilosybiinilla on kuitenkin hiukan LSD:tä lyhyempi vaikutusaika.

– Se on yksi syy, miksi se voisi paremmin soveltua potentiaalisesti terapeuttisena aineena. Mutta nimi ja mainekin saattavat vaikuttaa asiaan. LSD:lle on vuosikymmenten saatossa muodostunut sen verran raju maine, että psilosybiinia on helpompi lähestyä terapeuttisena aineena, toteaa Samuli Kangaslampi.

Kangaslampi arvelee, että lähitulevaisuudessa farmakologisen kehityksen kohteena voisi olla jokin psyykkisiltä vaatimuksiltaan kevyempi aine.

– Saattaa olla mahdollista kehittää jokin aine, jolla olisi sama terapeuttinen potentiaali, mutta ei näin voimakkaita psykologisia vaikutuksia. On epäselvää, että jos LSD:llä on esimerkiksi ahdistusta vähentävää vaikutusta, vaaditaanko siihen se valtava psykologinen kokemus, vai riittääkö pelkkä aineen kemiallinen vaikutus.

Käytetään yhä laajasti vaikkei saisikaan

Tutkijoista ja opiskelijoista koostuvan Psykedeelitutkimusyhdistyksen lisäksi Suomeen on perustettu helmikuussa myös Psykedeelisen sivistyksen liitto. Nyt marraskuussa eri taustoista olevia jäseniä on jo lähes sata.

Puheenjohtaja Timo Komulainen kertoo, että Psykedeelisen sivistyksen liitto ei pyri ajamaan mitään agendaa. Liitto pyrkii tuomaan esille niin psykedeelien hyviä kuin huonojakin puolia. Vielä 15 vuotta sitten tällainen yhdistys olisi tuskin saanut toimiluvan.

– Emme ole lähteneet vaatimaan laillistamista tai sanoneet, että psykedeelit olisivat kaikille hyviä. Olemme pyrkineet vilpittömästi luomaan monipuolista ja kaikki tämän ilmiön huomioon ottavaa keskustelua. Emme ole provosoineet ketään, eikä kukaan ole tullut myöskään haastamaan riitaa.

Psykedeelisen sivistyksen liiton Komulainen uskoo, että LSD:n stigma poistuu hiljalleen. Monella on Komulaisen mukaan aineesta vääriä käsityksiä.

– LSD itsessään ei ole myrkyllinen. Et kuole siihen, jos otat sitä. Se ei myöskään tee sinusta väistämättä hullua. Ne tapaukset, että LSD on sekoittanut ihmisten päät pysyvästi, ovat hyvin marginaalisia.

Suomessakin LSD on kuitenkin luokiteltu laittomaksi päihteeksi. Sitä ei saa valmistaa, myydä eikä pitää hallussaan.

Liiton puheenjohtajan mukaan ei ole LSD:n vika, miten sitä käytetään. Komulainen arvioi, että 80-vuotias LSD tuskin palaa laajemmin terapiakäyttöön, mutta aine voi silti hyvin.

– LSD:lle kuuluu hyvää, jos ajatellaan sitä maanalaista ja laitonta käyttöä. Sitä käytetään paljon. Se on edelleen pinnassa ja hyvin laajasti levittäytynyt, Timo Komulainen sanoo.

Keksijä Albert Hofmann ei ole LSD:n syntymäpäivää enää muistelemassa. Hän kuoli kymmenen vuotta sitten 102-vuotiaana.

Lisätty klo 8:55: LSD on luokiteltu laittomaksi päihteeksi. Sitä ei saa valmistaa, myydä eikä pitää hallussaan.

Hämeen Sanomien ja Hämeen Puhelimen muodostaman Aina Groupin varsinainen liiketoiminta tuotti tappiota lähes joka vuosi viimeiset 12 vuotta. Tästä huolimatta yhtiö on ollut antelias osakkailleen. Se on ollut helppoa, koska taseessa on riittänyt jakokelpoista rahaa. Tästä on paljolti kiittäminen varakkaan Hämeen Puhelimen onnistunutta kaappausta vuonna 2001.

Vuoden 2001 jälkeen seitsemäntoista vuoden aikana osakkaille on jaettu reippaasti päälle 70 miljoonaa euroa. Puhelinosakkeet ovat olleet aina kansanosakkeita, koska puhelimen saanti on vaatinut osakkeen ostoa. Edelleen Aina Groupin yhden osakkeen omistajia on yli 12 000. He ovat tienanneet vuodesta 2001 reilut 1 200 euroa eli hieman yli 70 euroa vuodessa. Näin myös tämän jutun kirjoittaja.

Muutamat osakkeenomistajat ovat keränneet yhtiöstä samana aikana satoja tuhansia euroja, parhaat miljoonia. Timo Rautanen ja hänen johtamansa lakiasiaintoimisto ovat keränneet osinkoina lähes kolme miljoonaa euroa.

Lehtiyhtiön ja puhelinyhtiön fuusion keksinyt hämeenlinnalainen Arto Kajanto on saanut yksinään puoli miljoonaa ja yhtiöidensä kautta paljon enemmän.

Osingot syöneet pääomia

Osinkojen avokätinen jako huolimatta Aina Groupin tappiokierteestä näkyy taseessa. Viiden viime vuoden aikana jakokelpoisia varoja on jaettu osakkaille sen verran anteliaasti, että niiden määrä on taseessa tippunut 66 miljoonasta hieman yli 15 miljoonaan. Varoja on tosin syönyt myös kirjanpitoarvon arvonalennus, joka aiheutti lähes 16 miljoonan euron loven jakovaroihin vuonna 2015.

Tänään perjantaina Aina Group myi loputkin AinaCom-yhtiöstään Telialle. Kauppa tuo taas rahaa Aina Groupiin. Alustava kauppasumma on 18 miljoonaa. Samalla yhtiö tosin päätti jakaa ylimääräistä osinkoa lähes 3,2 miljoonaa euroa.

Tuo ylimääräinen osinko antaa yksittäiselle osakkeenomistajalle 54 euroa. Sillä ei ihan joulukinkkua saa, mutta paljoa ei tarvitse omasta kukkarosta pieneen kinkkuun lisätä. Suuromistajat voivat kinkun sijaan mennä osingoillaan vaikka autokaupoille.

Aina Groupin kahdenkymmenen suurimman osakkeenomistajan joukossa on kahdeksan yksityishenkilöä. He tienaavat ylimääräisellä osingolla 20 000–93 000 euroa.

Reilun viidenkympin summa on pientä verrattuna vuoden 2014 joulurahaan. Tuolloin Aina Group myi AinaComin kuluttajaliiketoiminnan 47 miljoonalla eurolla ja jakoi ylimääräistä osinkoa 285 euroa osakkeesta, yhteensä lähes 16,8 miljoonaa euroa.

Ylimääräisellä osingolla yhden osakkeen omistajat saivat paitsi kinkun myös koko joulupöydän ruuat. Suurin yksittäinen osakkeiden omistaja, toimitusjohtaja Timo Rautanen vaurastui puolella miljoonalla eurolla. Arto Kajannolle jouluinen osinko toi yli 100 000 euroa.

Asiantuntijat: kyseenalainen yhtiökaappaus

Upporikkaan Hämeen Puhelimen kaappaus oli taitava manööveri. Hämeen Sanomien omistajat ostivat ahkerasti osakkeita ja saivat osakkeista itselleen noin 13 prosenttia.

Monissa yhtiössä tällaisella äänivallalla ei vielä suuria tekisi, mutta puhelinyhtiöissä puhelimen ja osakkeen liitto merkitsee sitä, että yhden osakkeen omistajia on valtavasti. Hämeen Puhelimessa heitä oli yli 20 000. Suurin osa ei ymmärtänyt tai välittänyt mitä oltiin tekemässä. Tällaisella joukolla ei ole myöskään yhtä puolestapuhujaa.

Niinpä Hämeen Sanomat omistajineen saivat kaapattua Hämeen Puhelimen helposti. He myös betonoivat valtansa muodostamalla kaksi osakesarjaa, joista K-osakkeilla oli 20-kertainen äänimäärä A-osakkeisiin verrattuna. K-osakkeita saivat Hämeen Sanomien suuromistajat ja Hämeenlinnan kaupunki. Muille Hämeen Puhelimen osakkeenomistajille jäi äänivallaltaan huomattavasti pienempiä A-osakkeita.

Asiantuntijoiden mukaan osaa omistajista suosiva osakejärjestely oli vähintäänkin kyseenalainen. Tuolloista osakeyhtiölakia tekemässä ollut lainsäädäntöneuvos Manne Airaksinen oikeusministeriöstä piti järjestelyä ongelmallisena. Niin ikään osakeyhtiölakia kirjoittamassa ollut professori Jarmo Leppiniemi epäili vahvasti järjestelyn laillisuutta.

Yksityiset osakkeenomistajat miettivät päätöksen viemistä oikeuteen, mutta uskallus loppui. Asiaa pahoitteli pienosakkaiden moitekannetta valmistellut Vaasan Handelshögskolanin kauppaoikeuden professori Petri Mäntysaari. Hän arvioi tuolloin, että pienosakkaat olisivat todennäköisesti voittaneet juttunsa oikeudessa.

Kannetta ei nostettu, joten Hämeen Puhelimen kaappaus onnistui. Yksitoista osakkeenomistajaa sai yli 50 prosenttia syntyneen yhtiön äänivallasta. Osakkeenomistajia oli tuolloin noin 29 000.

Puhelinyhtiöt olivat ja ovat haluttuja ostokohteita

Puhelinyhtiöitä ja -osuuskuntia oli Suomessa aikanaan satoja ja vielä viime vuosisadan lopulla yli puolen sataa. Puhelimen saadakseen alueen asukkaan oli ostettava liittymän mukana osake tai osuus puhelinyhtiöstä tai -osuuskunnasta.

Yleensä puhelinyhtiöt olivat monopoliasemassa alueellaan. Siksi niillä oli mahdollisuus tehdä hyvää tulosta ja kerätä taseisiinsa muhkeat varat.

Kilpailuvirasto määräsi, että vuoteen 2003 mennessä liittymä ja osake tai osuus on erotettava toisistaan. Niistä tuli kauppatavaraa, kun liittymän pystyi pitämään omistamatta puhelinyhtiötä. Samalla lankapuhelimet alkoivat jäädä historiaan.

Varakkaiden yhtiöiden osakkeet kiinnostivat yksittäisiä sijoittajia ja tietysti isoja puhelinyhtiöitä, jotka sulauttivat pienemmät itseensä. Osuuskuntien valtaaminen on vaikeampaa.

Kaiken jälkeenkin Finnet-liittoon kuuluu edelleen 23 alueellista puhelinyhtiötä ja -osuuskuntaa. Niillä ei ole omaa operaattoritoimintaa, mutta ne ovat vahvoja alueellisia palveluyrityksiä. Enää ei voi myöskään puhua puhelinyhtiöistä, kaikki toimivat laajemmin informaatio- ja teknologia-alalla.

Itsenäiset alueelliset ICT-yhtiöt voivat käyttää tasevarojaan koko yhteisön tarpeisiin ja ovat niin tehneetkin, esimerkiksi rakentamalla nopeita kuituverkkoyhteyksiä alueilleen. Tietysti vaihtoehtona on myös jakaa rahat osakkaille.

Aluksi Aina Groupilla meni kovaa

Aina Groupin alkuvaihe – aluksi HPO-yhtymän nimellä – oli menestyksekäs. Konserni tuotti voittoa. Voitosta valtaosa tuli Hämeen Puhelimelta. HPO-yhtymä muutettiin Aina Groupiksi vuoden 2004 viimeisenä päivänä. Hämeen Puhelin sulautettiin AinaComiin vuoden 2007 alusta.

Jo pari vuotta aiemmin, vuonna 2005 Aina Group oli kasvanut niin suureksi, että menestyvä konserni mietti listautumista pörssiin.

Pörssiin yhtiötä ei viety ja vaikeudet alkoivat jo seuraavana vuonna. Konserni teki tappiota eikä aikaakaan, kun alkoivat ensimmäiset yt-neuvottelut irtisanomisineen. Vuonna 2006 Aina Groupin palveluksessa oli yli 600 ihmistä. Vuoden 2017 vuosikertomuksessa henkilöstöä on selvästi alle 300.

Taloutta paikattiin myös osien myynneillä. 2010 Aina Group myi pääkaupunkiseudun verkon. Vuonna 2014 Aina Group myi tyttärensä AinaComin kuluttajaliiketoiminnan ja kiinteät verkot Soneralle. Käytännössä tämä oli myös vanhan Hämeen Puhelimen loppu. Sinetti saatiin 16. marraskuuta 2018, kun Aina Groupin yhtiökokous päätti myydä loputkin AinaComista Telialle.

Aina Group palaa mediayhtiöksi, jonka päätuote on Hämeen Sanomat.

Paikallisen omistuksen haave

Hämeen Puhelimen valtaajien eräs peruste oli säilyttää vuonna 1883 perustettu puhelinyhtiö paikallisessa omistuksessa ja hallinnassa. Suunnattu osakeanti Hämeen Sanomien suuromistajille aluksi vahvisti tätä päämäärää.

Jo 2006 äänivallaltaan ylivoimaisesti suurin osakkeenomistaja oli kuitenkin helsinkiläinen vakuutusyhtiö Eläke-Fennia.

Kun puhelinyhtiöiden osakkeet irrotettiin liittymästä, alkoi sijoittajia kiinnostaa myös puhelinyhtiöstä kommunikaatio- ja teknologiayhtiöksi laajentunut Aina Group.

.

Vuonna 2014 äänimäärältään suurin osakkeenomistaja oli Eläke-Fennian osakkeet perinyt vakuutusyhtiö Elo, mutta Timo Rautasen helsinkiläinen lakiasiaintoimisto Asiakasturva Oy oli noussut jo toiseksi suurimmaksi vallanpitäjäksi.

Puhelinosakkeiden omistuksiin keskittynyt Asiakasturva Oy on vain lisännyt omistustaan Aina Groupissa. Vuonna 2016 Asiakasturva oli äänimäärältään suurin osakkeenomistaja.

Asiakasturva Oy on ostanut tänä vuonna vakuutusyhtiö Elon Aina-osakkeet ja omistaa äänivallasta jo viidenneksen. Kakkoseksi on noussut helsinkiläinen Finda Telecoms. Timo Rautanen on mukana myös Findan hallituksessa.

Yhteensä kahdella helsinkiläisyhtiöllä Asiakasturvalla ja Findalla on yli neljännes osakkeista ja selvästi sitä suurempi äänivalta. Puhelinosakkeisiin keskittyneillä yhtiöillä on nyt hallussaan merkittävä osa lehtiyhtiöksi muuttuvaa Aina Groupia.

Haave Hämeen Puhelimen paikallisesta omistuksesta loppui jo vuonna 2014, kun AinaCom myytiin helsinkiläiselle Soneralle.

Nyt vaikuttaa siltä, että toive myös emokonserni Aina Groupin paikallisesta hallinnasta on murtunut, mutta eipä ole enää edes rippeitä Hämeen Puhelimestakaan.