Sveitsiläinen näyttelijä Bruno Ganz on kuollut 77 vuoden iässä.
Ganz kuoli kotonaan Zürichissä.
Ganz oli yksi merkittävimpiä saksankielisen alueen teatteri- ja elokuvanäyttelijöistä.
Hän aloitti teatteriuransa Bremenissä ja näytteli sittemmin muun muassa Berliinissä ohjaaja Peter Steinin luotsaamassa Schaubühne -teatterissa.
Hän teki useaan otteeseen yhteistyötä elokuvaohjaaja Wim Wendersin kanssa, muun muassa elokuvissa Amerikkalainen ystävä (Der amerikanische Freund, 1977) ja Berliinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin, 1987). Jälkimmäisessä hän esitti enkeli Damielia, joka päättää tulla ihmiseksi.
Hän esiintyi myös muun muassa Eric Rohmerin, Volker Schlöndorffin, Werner Herzogin,Theo Angelopoulosin, Francis Ford Coppolan, Bille Augustin ja Ridley Scottin elokuvissa.
Ganz näytteli Natsi-Saksan johtajaa Adolf Hitleriä vuoden 2004 elokuvassa Perikato (Der Untergang), joka kuvasi Natsi-Saksan viimeisiä hetkiä.
Vuonna 1996 Ganz vastaanotti teatterialan keskeisen tunnustuksen, Iffland-sormuksen, jota kantavat saksankielisellä alueella merkittävämpänä pidetyt teatterinäyttelijät. Ganzille sormuksen testamenttasi itävaltalainen näyttelijä Josef Meinrad.
Viisi ihmistä on kuollut ja viisi poliisia haavoittunut ampumisessa Yhdysvalloissa Chicagon esikaupungissa.
Ampuminen tapahtui teollisuusalueella Auroran kaupungissa Illinoisissa noin 65 kilometriä Chicagon keskustasta länteen. Ampuminen tapahtui perjantaina iltapäivällä paikallista aikaa.
Ampuja on tunnistettu 45-vuotiaaksi mieheksi. Hänen uskotaan työskennelleen tehdaskompleksissa, jossa hän avasi tulen. Mies kuoli poliisin luoteihin.
Ampumisen mahdollisesta motiivista ei ole tietoa. ABC7-kanavan mukaan 15 vuotta tehdaskompleksissa työskennyt epäilty oli saanut potkut perjantaina. Poliisi on tehnyt kotietsinnän epäillyn kotiin. Miehen kerrotaan saaneen vuonna 1995 tuomion törkeästä pahoinpitelystä Mississippissä.
Epäillyn ampujan uskotaan työskennelleen tehdaskompleksissa, jossa hän avasi tulen.TANNEN MAURY/ EPA
Eräs Henry Pratt -yrityksessä työskentelevä työntekijä kertoi paenneensa takaovesta, kun ammuskelu alkoi. Mies kertoo tunnistaneensa ampujan mieheksi, joka työskenteli tehdaskompleksissa.
– Hän ampui kaikkia kohti, kertoo työntekijä.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kehui Twitterissä viranomaisten toimintaa ja sanoi olevansa pahoillaan uhrien ja omaisten puolesta.
Demokraatteja edustavat, Illinoisista kotoisin olevat senaattorit Tammy Duckworth ja Dick Durbin kertoivat molemmat seuraavansa tilannetta.
– Tämä on pelottava, surullinen päivä illinoisilaisille ja amerikkalaisille, Duckworth tviittasi ja kiitti paikalle hälytettyjä poliiseja rohkeudesta.
ABC7:n haastattelema paikallisen sairaalan tiedottajan mukaan haavoittuneiden tila on vakaa.
Imatralla on alkanut Vuoksi-joen yli kulkevan valtavan rautatiesillan rakentaminen. 230 metria pitkä ja 13 metriä leveä silta tulee Imatran Mansikkalaan nykyisen rautatiesillan pohjoispuolelle.
Siltaan tulee kahdet raideparit, kun nykyistä Karjalanrataa peruskorjataan kaksiraiteiseksi Lappeenrannan Joutsenosta Imatralle saakka. Uutta kaksiraiteista rataosuutta tulee 19 kilometrin matkalle. Lisäksi Luumäen ja Lappeenrannan Joutsenon välille tehdään radan perusparannus. Koko urakan kustannusarvio on 189 miljoonaa euroa.
Urakoitsija NRC Finland aloitti tällä viikolla Vuokselle rakennustöitä varten tehtävän työlautan ja sen ajolaiturin rakentamisen. Sillan perustusten paalutustyöt alkavat runsaan viikon kuluttua.
– Lautta tulee olemaan 20 metriä leveä ja noin 25 metriä pitkä. Sinne menevän koneen työpaino on 120 tonnia, joten kantavuutta lautalla pitää olla, sanoo siltatyönjohtaja Marko Kaukola NRC Finlandista.
Työmaa-alue on jo täynnä rakennusmateriaaleja. Siltaurakka valmistuu vuoden 2020 marraskuussa.Ville Toijonen/Yle
Melua lähialueille aiheuttavat paalutustyöt kestävät 2–3 viikkoa. Töitä tehdään iltaisin kello 18 ja 24 välisenä aikana.
– Paalutustöiden teko iltaisin johtuu Vuoksen kovasta virtauksesta. Läheinen Fortumin voimalaitos tarvitsee päivällä tietyn virtausnopeuden sähköntuotantoon. Iltaisin virtausta voidaan vähentää, kertoo Kaukola.
Vuoksi on Saimaan veden ainoa purkautumisjoki. Vuoksi laskee Venäjälle ja siellä Laatokkaan saakka. Vuoksessa vettä kulkee tällä hetkellä noin 600 kuutiometriä sekunnissa.
Aluksi pelkkä silta
Vuoksen yli rakennetaan nyt pelkkä silta, eikä siihen vielä rakenneta raiteita päälle.
– Radan rakentamissuunnitelmia ollaan parhaillaan tekemässä. Syksyllä tulee kilpailutukset, ja jos suunnitelmat toteutuvat, niin vuonna 2021 uusi Vuoksen ylittävä silta on junien käytössä, sanoo projektipäällikkö Joonas Hämäläinen Suomen tie-, rata ja meriliikenteen suunnittelusta vastaavasta Väylävirastosta eli Väylästä.
Vuoksen yli nykyisin kulkeva silta on erikoinen, sillä sen yllä kulkevat junat ja alapuolella autot. Yle
Uuden ja vanhan ratasillan väliin jää noin 8–10 metrin matka. Nykyinen yksiraiteinen rautatiesilta on valmistunut vuonna 1933. Se siirtyy Imatran kaupungin omistukseen, kun uusi otetaan käyttöön. Siltä jää mitä todennäköisimmin kävelijöiden ja autoilijoiden käyttöön.
Vuoksen ylittävä uusi ratasilta ei ole ainoa silta, joka uuden kaksoisraiteen takia pitää rakentaa. Kaikkiaan uusia siltoja tulee 12, minkä lisäksi kahta olemassa olevaa siltaa pitää leventää.
Työlauttaa ja sen laituria (kuvassa oikealla) on rakennettu tällä viikolla. Paalutustyöt aloitetaan runsaan viikon päästä.Ville Toijonen/Yle
Tarkennettu 16.2.2019 klo 13.32, että uutta kaksoisraidetta tulee 19 km:n matkalle ja että Luumäen ja Lappeenrannan välille tulee radan perusparannus.
VILADENCANS/BARCELONA – Se oli kuin poliisisarjasta, täysin absurdia. Aluksi luulin, että kolinan aiheutti kämppäkaverini, joka oli unohtanut avaimet.
Näin kuvailee Katalonian itsenäisyyttä ajavan CDR-aktivistiryhmän jäsen Tamara Carrasco aamua viime huhtikuussa, kun poliisit tulivat pidättämään häntä. Pidätystä edeltävinä päivinä hän oli osallistunut protesteihin, joissa tehtiin tiesulkuja.
Carrasco kertoo tarinaansa noin 20 minuutin ajomatkan päässä Barcelonasta sijaitsevassa Viladecansin kaupungissa.
Viladecans tunnetaan erityisesti siirtolaisistaan, joita on muuttanut muualta Espanjasta, kuten Andalusiasta. Kaduilla kuulee puhuttavan enemmän espanjaa kuin Katalonian omaa kieltä katalaania.
Silti myös tänne perustettiin ennen itsenäisyysäänestystä CDR-aktivistiryhmä. Carrasco oli yksi sen perustajista.
Katusulkuja ja syytöksiä väkivallasta
CDR tulee sanoista Comitès de Defensa de la República eli Katalonian itsenäistä tasavaltaa ajava puolustuskomitea. Komiteat toimivat eri puolilla Kataloniaa. Esimerkiksi Barcelonassa lähes jokaisessa kaupunginosassa on oma komiteansa.
Komiteat eivät ole suoraan yhteydessä poliittisiin puolueisiin, mutta ne ajavat samaa agendaa kuin Katalonian aluehallinnon separatistipuolueet. He haluavat, että Katalonia irtautuu Espanjasta itsenäiseksi tasavallaksi.
Keinot ovat räväkämpiä kuin poliittisilla puolueilla. CDR:n jäsenet tunnetaan katusulkujen pystyttämisestä ja kahnauksista Espanjan poliisin kanssa. Komiteoiden jäseniä on muun muassa syytetty polttopullojen valmistuksesta ja väkivallasta mielenosoituksista.
CDR perustettiin suojelemaan Katalonian itsenäisyysäänestystä vuoden 2017 lokakuussa. Tuolloin komiteoiden jäseniä linnoittautui äänestyspaikkoina toimiviin kouluihin, jotta poliisi ei pääsisi estämään Espanjan keskushallinnon laittomana pitämää äänestystä.
Jotkut itsenäisyyttä vastustavat espanjalaispoliitikot ovat ajaneet komiteoiden kieltämistä. Heidän mielestään komiteoiden toiminta muistuttaa terrorismia. Niiden jäseniä on myös pidätetty terrorismista epäiltynä.
Tamara Carrasco on yksi heistä.
Terrorismipidätykset lisääntyneet
Terroristi. Tällä sanalla siviiliammatiltaan vammaisten parissa työskentelevä Carrasco tuli suuren yleisön tietoisuuteen viime huhtikuussa, kun hänet pidätettiin massiivisen poliisioperaation seurauksena.
Espanjassa aktivistiryhmien jäsenten pidätykset ovat lisääntyneet vuoden 2015 jälkeen.
Tuolloin maassa astui voimaan uusi terrorismia koskeva lainsäädäntö, jonka mukaan terrorismiksi voidaan katsoa myös sellainen toiminta, joka ei tähtää väkivaltaan mutta jonka tavoitteena on yhteiskuntarauhan rikkominen.
Terroristi voi niin ikään Espanjan lain mukaan olla henkilö, joka ei kuulu terroristiryhmäksi luokiteltavaan järjestöön tai ole aseistettu, mutta pyrkii omalla toiminnallaan rikkomaan yhteiskuntarauhaa.
CDR:n jäsenet ottavat näyttävästi osaa mielenosoituksiin.Maija Salmi
Carrasco ja muut Viladecansin CDR:n aktivistit olivat olleet pääsiäisenä mukana protesteissa, joissa pystytettiin tiesulkuja vangittujen separatistijohtajien vapauttamiseksi.
Separatistijohtajia syytetään laittoman itsenäisyysäänestyksen järjestämisestä ja yksipuolisesta itsenäisyysjulistuksesta. Oikeudenkäynti heitä vastaan alkoi tällä viikolla Madridissa.
Ääniviesti johti pidätykseen
Pidätyksen taustalla oli ilmeisesti Carrascon aktivistiringille lähettämä ääniviesti. Siinä hän kehotti jäseniä "sabotaasiin".
Sabotaasilla Carrasco tarkoitti entistä massiivisempia tiesulkuja ja esimerkiksi sataman saartamista. Tosin nyt hän kertoo poliisin liioitelleen viestin sisältöä.
– En tarkoittanut viestillä minkäänlaista väkivaltaa. Kyse oli kaveripiirin slangista ja viesti oli tarkoitettu yksityiseksi, Carrasco sanoo.
Carrascon sabotaasiviesti päätyi jotakin reittiä poliisille. Carrasco itse uskoo, että poliisi oli soluttautunut aktivistien Whatsapp-viestirinkiin.
Pidätystään Carrasco kuvaa kuin poliisisarjan kohtaukseksi.
– Olin nukkunut pommiin ja heräsin, kun koko asunto oli täynnä raskaasti aseistettuja poliiseja. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että tämä ei ole unta. He olivat tulleet hakemaan minua.
Syytteet herättivät lehdistön
Poliisi löysi Carrascon asunnosta kapinoinnista vangittua, katalonialaisen Omníum-kulttuurijärjestön johtajaa Jordi Cuixartia esittävän naamarin, keltaisen pillin ja CDR-komitean materiaalia, kuten itsenäisyysaatteesta kertovia lentolehtisiä.
Niitä käytettiin todisteina Whatsapp-viestin lisäksi.
– Sain kuulla, että minua epäiltiin terrorismista ja kapinoinnista. Poliisi sanoi, että syytteiden vakavuuden vuoksi tapaus siirtyy automaattisesti Espanjan erityistuomioistuimeen, jossa käsitellään terrorismin kaltaisia rikoksia.
Poliittisten vankien vapauttamista vaativia kylttejä on kiinnitetty rakennuksiin ympäri Barcelonaa.Maija Salmi
Uutinen levisi saman tien Espanjan lehdistöön ja aiheutti valtavan polemiikin. Muutamaa päivää myöhemmin syytteet alenivat julkisrauhan rikkomiseksi ja siirtyivät Katalonian oikeusistuimelle.
Carrascon kohdalla se tarkoitti mahdollisuutta odottaa oikeudenkäyntiä vapaalla jalalla.
Carrasco odottaa oikeudenkäyntiä kotiarestissa
Hän on oikeuden määräyksellä Viladecansin kaupungissa kotiarestissa eikä saa poistua sieltä kuin erikoisluvalla. Kotiaresti on voimassa todennäköisesti oikeudenkäyntiin asti.
Nyt tapauksesta on kulunut lähes vuosi, mutta oikeudenkäyntiä ei ole vieläkään pidetty.
– Kukaan ei tiedä, milloin oikeudenkäynti on. Myöskään minua vastaan nostettavista syytteistä ei ole vielä täyttä varmuutta.
Carrasco pelkää, että hänen tapaustaan ei käsitellä mahdollisesti vielä moneen vuoteen.
– Saattaa olla, että se arkistoidaan ja kaivetaan esiin myöhemmin, jos protestit alkavat lisääntyä.
Carrasco pitää mahdollisena, että oikeuslaitos pyrkii tekemään hänestä ennakkotapauksen, jolla voitaisiin pelotella muita CDR:n jäseniä.
"Medianäkyvyys lisää pidätyksen todennäköisyyttä"
Samaa mieltä ovat Barcelonassa Santsin kaupunginosassa toimivan CDR:n jäsenet, noin 30-vuotiaat Rosario ja Laura.
Laura ja Rosario korostavat, että CDR:n toimintaan ei liity väkivaltaa vaan "rauhanomaista aktivismia itsenäisen Katalonian tasavallan puolesta".
Jotkut ovat toista mieltä.
Espanjan keskustaoikeistolaisen kansanpuolue Partido Popularin puheenjohtaja Pablo Casado on sanonut, että CDR pitäisi luokitella rikollisjärjestöksi.
Rosario ja Laura ovat harvoja CDR:n jäseniä, jotka suostuvat puhumaan medialle edes etunimellä ja omilla kasvoillaan.
– Medianäkyvyys lisää pidätyksen todennäköisyyttä, Laura sanoo.
Laura ja Rosario ovat aktiivisia jäseniä Santsin kaupunginosan CDR-komiteassa. He uskovat, että tulevaisuudessa Katalonia on itsenäinen tasavalta.Maija Salmi
Rosario ja Laura ovat osallistuneet CDR:n toimintaan sen perustamisesta lähtien.
– Kokoonnumme naapurustoissa torikokousperiaatteella. Meillä ei ole varsinaisia johtajia eikä hierarkiaa, he kertovat.
Heidän mukaansa CDR:n toimintamalli on perusta sille, mitä myöhemmin voitaisiin käyttää Katalonian itsenäisessä tasavallassa. He haluavat suoraa demokratiaa, jossa kansa osallistu aktiivisesti päätöksentekoon.
Aktivistit eivät aio perääntyä
Tamara Carrasco, Rosario ja Laura ovat yhtä mieltä siitä, että tulevaisuudessa Katalonia on itsenäinen. Nyt he seuraavat tiiviisti Katalonian itsenäisyysliikkeen johtohahmojen oikeudenkäyntiä.
– Jos poliisi ja Espanjan keskushallinto kuvittelevat, että meidät pelotellaan pois liikkeestä, he ovat väärässä. Aiomme jatkaa aktivismia ja itsenäisyyden puolesta kamppailua, Rosario ja Laura sanovat.
Tamara Carrasco on samoilla linjoilla.
– En todellakaan ole hylkäämässä komiteaa. Kaiken tapahtuneen jälkeen haluan puolustaa ideologiaani vielä entistä enemmän, hän sanoo.
Tulevaisuus on nuorten, mutta sen suunnasta päättävät vanhat. Yli puolet nuorimmista äänestysikäisistä suomalaisista jättää kaikki vaalit väliin.
Kuntavaaleissa nuorimman ikäluokan äänestysprosentti jäi noin 30:een ja viime eduskuntavaaleissakin 47 prosenttiin. Huonoin tilanne on eurovaaleissa, joissa uurnilla arvioidaan käyneen vain kymmenisen prosenttia 18–24-vuotiaista.
Keski-ikäisten ja sitä vanhempien äänestysinto on kymmeniä prosenttiyksikköjä korkeampi.
– Tämä on ongelma koko nuoren sukupolven ja koko demokratian jatkuvuudenkin kannalta, sanoo osallisuusasiantuntija Virva Viljanen nuorisojärjestö Allianssista.
Hänen mukaansa puolueet toimivat vaarallisen lyhytnäköisesti, jos ne keskittävät kampanjansa sinne, missä aita on matalin. Suurten ikäluokkien koko ja äänestysvarmuus kun houkuttelevat satsaamaan vaalieurot näihin ikäryhmiin nuorten kustannuksella.
– Puolueet eivät saisi olla näin lyhytkatseisia. Niiden on mietittävä, mikä on puolueen tukevaisuus ja niillä on myös demokratian jatkuvuuden vastuu. Ymmärrän, että nuoret voivat tuntua hankalilta tavoittaa ja vaativat puolueilta enemmän uudistumista, haastaa asiantuntija Virva Viljanen.
Vihreillä eniten nuoria tukijoita, demareilla vähiten
Puolueiden välillä on jonkin verran eroa siinä, kuinka paljon ne puhuttelevat nuoria.
Yle alkoi vuoden alussa raportoida puoluekannatusmittauksensa yhteydessä myös puolueiden kannattajakunnan karkean ikäjakauman. Jakauma on suuntaa antava ja otoskoosta johtuen luotettavampi suurten puolueiden osalta.
Kaikkien puolueiden kannattajakunnassa alle 35-vuotiaita on joka tapauksessa selvä vähemmistö, mikä toki johtuu myös väestön ikärakenteesta.
Tuoreimmassa mittauksessa vihreillä oli suurin osuus alle 35-vuotiaita kannattajia – yli 40 prosenttia. Seuraavina tulivat perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja kokoomus.
SDP:n kannattajista alle kolmevitosia on vain noin joka kymmenes.
– Tämä on selkeästi haaste. Meidän omat tutkimukset näyttävät hiukan parempia lukuja, mutta joka tapauksessa paljon on työtä tehtävissä, toteaa SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm.
SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm.Pekka Tynell / Yle
Pitäisikö äänestysikää laskea?
Keskusta korostaa mielellään, että sen nuorisojärjestö on Suomen suurin. Puolueen kannattajista alle 35-vuotiaita on Ylen tammikuun kyselyn mukaan noin viidennes.
– Kyllähän se saisi korkeampi luku totta kai olla, toteaa keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni.
Keskustan puoluehallitus linjasi viime syksynä, että äänestysikäraja pitäisi Suomessa laskea 16 vuoteen.
– Juuri sen takia, että me ollaan huolissamme nuorten osallisuudesta, Katri Kulmuni perustelee.
Keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni.Perttu Ruokangas / Yle
Osallisuusasiantuntija Virva Viljanen kannattaa hänkin äänestysiän laskemista. Hänen mielestään 16-vuotiaille tulisi sallia myös kansalaisaloitteiden allekirjoittaminen.
– Jos nuorta kiinnostaa joku yksittäinen yhteiskunnallinen teema, niin hän pääsisi vaikuttamaan juuri siihen, Viljanen sanoo.
Äänestysikärajan lasku nousee ideana aika ajoin, mutta suurin osa puolueista ei ajatukselle lämpene. Esimerkiksi demarit katsovat, että tuloksena voisi olla nuorten ikäluokkien entistäkin surullisempi äänestysprosentti. Ongelma on syvemmällä.
– Jos ihminen ei koe, että äänestämisellä on merkitystä, jos hän ei ole oppinut sitä tekemään, eikä häntä ole siihen kannustettu joko kotona tai koulussa, niin se ei tapahdu yhtään sen todennäköisemmin 16-vuotiaana kuin 18-vuotiaana, puoluesihteeri Antton Rönnholm sanoo.
Näillä keinoilla nuoret mukaan ja uurnille
Niin asiantuntijat kuin puolueetkin myöntävät nuorten poliittisen passiivisuuden pulmaksi, johon tarvitaan useita lääkkeitä.
Osallisuuden asiantuntija Virva Viljanen nuorisoalan kattojärjestöstä Allianssista sanoo, että puolueiden olisi ensinnäkin nostettava omia nuoria poliitikkojaan näkyviin vastuutehtäviin – vaikkapa hallitusneuvotteluihin – entistä järjestelmällisemmin.
– Sillä miksi nuoret kiinnostuisivat puolueista, jos nuoria ei niissä näy?
Toiseksi nuorelle äänestäjäkunnalle pitää puhua siellä missä he ovat ja kielellä, jonka he ymmärtävät.
– Torikahvit ja Facebook eivät oikeasti tavoita nuoria. Puolueiden on haettava aktiivisesti uusia kanavia esimerkiksi somessa ja kokeiltava, mikä toimii.
Mutta oleellisinta on sittenkin se, mistä poliitikot puhuvat.
Viljasen mukaan tänä keväänä yhteiskunnallinen keskustelu pursuaa teemoja, joiden avulla nuorten osallistaminen on poliitikoille mahdollista.
– Heille pitää tarjota selkeitä vaihtoehtoja, ymmärrettävällä kielellä. Tarttua kiinnostaviin aiheisiin: nuorten syrjäytymiseen, koulutusmahdollisuuksiin, ilmastonmuutokseen ja sitten kampanjoida niissä kanavissa jotka todella tavoittavat nuoret.
Viljanen toteaa, että myös koululaitoksen ja median on skarpattava tekemistään, jos nuoret näyttävät jäävän demokratian sivustakatsojiksi.
– Esimerkiksi vaalikoneilla on nuorille ikäryhmille muita suurempi merkitys.
Nuorten osallisuus on koko yhteiskunnan asia
Kauhukuvana on passiivisuuden kierre.
Kun nuoret eivät äänestä, eduskunta ja kunnanvaltuustot pysyvät tukevasti keski-ikäisinä, mikä etäännyttää nuoria lisää. Jos puolueet näkevät, että nuorten ääniä on vain vähän liikkeellä, houkutus kasvaa panostaa vain aktiivisempiin, eli vanhempiin ikäryhmiin.
Vaikeuskerrointa lisää se, ettei nuori ikäluokka ole yhtenäinen joukko, vaan halukkuus ja kyky poliittiseen osallistumiseen riippuvat muun muassa vanhempien sosioekonomisesta asemasta. Passiivisuus periytyy.
Niin SDP:n Antton Rönnholm kuin keskustan Katri Kulmunikin vakuuttavat omien puolueidensa tekevän parhaansa nuorten äänestäjien tavoittelussa.
– Mikä tahansa fiksun putiikin – oli sitten puolue tai vaikka elinkeinoelämän puolella – täytyy satsata myös siihen, että myös tulevaisuudessa on ihmisiä jotka on kiinnostuneita ja osallistuu. Se on tulevaisuusinvestointi, Rönnholm sanoo.
– Me kaikki olemme riippuvaisia siitä, että tulevat sukupolvet ottavat myös vastuuta ja osaa yhteiskuntaan, Kulmuni säestää.
Yhdysvaltojen joukkoampumisessa kuoli viisi, myös poliiseja loukkaantui
Yhdysvalloissa Illinoisin Auroran kaupungissa viisi ihmistä kuoli joukkoampumisessa perjantaina iltapäivällä paikallista aikaa. Lisäksi ampumisessa haavoittui useita, heidän joukossaan viisi poliisia. Ampuminen tapahtui teollisuusalueella noin 65 kilometriä Chicagon keskustasta länteen. Ampuja on tunnistettu 45-vuotiaaksi mieheksi, joka työskenteli alueella aiemmin. Hän kuoli poliisin luoteihin. Ampujan motiivista ei ole vielä mitään tietoa.
Päiväkodeissa hoitajapulaa ja työntekijöiden uupumista
Linus Hoffman / Yle
Hoitajia on lasten lukumäärään nähden liian vähän pitkin päivää, vaikka laki määrää suhdeluvun tarkasti. Puuttuvia hoitajia ei sijaisteta. Vanhemmille koko totuutta päiväkodin tapahtumista ei aina kerrota, koska heitä ei haluta huolestuttaa. Näin kertovat eri päiväkodeissa työskentelevät lastenhoitajat Ylelle. Päiväkotien hoitajapula ja työntekijöiden uupuminen ovat maanlaajuinen ilmiö.
Pariisissa Airbnb-asuntoja on ollut viime aikoina tarjolla noin 60 000 Airbnb-asuntoa. AOP
Airbnb:tä arvostellaan turistikaupungeissa vuokrien noususta ja lomalaisten aiheuttamasta metelöinnistä asuintalossa. Esimerkiksi Amsterdam, Barcelona ja Pariisi pyrkivät rajoittamaan lyhytaikaista vuokrausta ja lisäämään valvontaa. Suitsiminen on kuitenkin vaikeaa. EU-komissiota arvostellaan liian hölläkätisestä suhtautumisesta Airbnb:hen ja muihin majoitusta välittäviin jakamistalouden palveluihin.
Sää jatkuu aurinkoisena ja poutaisena suuressa osassa maata, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela. Lappiin tulee lumisateita. Päivällä lämpötila on etelässä nollan ja kuuden plusasteen välillä, pohjoisessa on vain hieman viileämpää. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa sekä Etelä-Lapissa tuuli on voimakasta illalla. Myös merellä on voimassa kovan tuulen varoituksia. Ajokeli muuttuu huonoksi aamuyöstä alkaen Keski-Lapissa ja Pohjois-Lapissa sekä Sallassa lumisateen vuoksi.
Entinen yhdysvaltalaiskardinaali Theodore McCarrick on erotettu katolisen kirkon papistosta, Vatikaani tiedotti lauantaina.
Lasten ja aikuisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytetystä McCarrickista tuli heinäkuussa ensimmäinen pappi lähes sataan vuoteen, joka menetti kardinaalin arvonimen. Nyt hänestä tuli katolisen kirkon hierarkian korkein hahmo, joka on moderneina aikoina erotettu papistosta.
Uutistoimistojen mukaan McCarrick valitti päätöksestä, mutta ratkaisu pysyi ennallaan. Valituksen jälkeen Paavi Franciscus ilmoitti, että päätös on lopullinen.
McCarrickin pappisoikeuksien menettäminen päätettiin julkistaa vain muutama päivä ennen Vatikaanissa alkavaa papiston kokousta. Katolisen kirkon kansallisten johtajien on määrä kokoontua ensi viikolla Roomaan keskustelemaan hyväksikäyttöskandaalista, joka on alkanut kasvaa ennennäkemättömiin mittasuhteisiin.
McCarrickia on syytetty alaikäisten ja pappisseminaarissa olleiden aikuisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Väitetyt teot tapahtuivat vuosikymmeniä sitten. McCarrick on kiistänyt syytteet. Kirkko piti kuitenkin uskottavina väitteitä, joiden mukaan hän olisi hyväksikäyttänyt 16-vuotiasta poikaa.
McCarrick toimi 2000-luvun alkupuolella Washingtonin arkkipiispana ja oli tuolloin yksi Yhdysvaltain katolisen kirkon näkyvimmistä hahmoista.
Miltä värit kuulostavat? Miten Janelle Monáen kappale So Afraid syntyi? Ja miten se ensimmäinen maailmansota nyt oikein menikään? Niin ja pitikö meidän pelätä, että robotit vievät kaikkien työt? Entä oletko aina halunnut tietää enemmän hongkongilaisesta pehmopornosta, mutta et ole kehdannut googlata?
Näihin kaikkiin kysymyksiin ja aika moniin muihinkin löytyy vastauksia podcasteista. Helpottaaksemme valinnan vaikeutta kokosimme listan mielenkiintoisista podcasteista. Tästä listasta pitäisi löytyä jokaiselle jotakin hiihtoladuille tai takkatulen ääreen.
Huhuilua alakulttuurien hämäriltä sivukujilta
Very Bad Words ‣ Viihdyttävää pohdiskelua ja historiatietoa rumista sanoista. Suhteemme kiroiluun ja tabuluontoisiin sanoihin on hankala.
Vepsän käsikirja liftareille ‣ Moskovasta Mazar-i-Sharifiiin liftannut Emma Vepsä antaa ohjeita peukalokyytiläisille ja siinä sivussa kertoo tarinoita elämästä tien pientareella. Ei joutavaa hihittelyä.
Outo laakso (1.kausi, 2.kausi) ‣ Ohjelma ruotii kauhukulttuuria kirjoista valkokankaalle. Miksi äitipahis on niin karmiva? Millaisin keinoin kauhuleffojen äänisuunnittelu kaivaa meistä reaktioita?
Bergmanpodden ‣ Ruotsalaiset kulttuuriasiantuntijat käyvät teos teokselta läpi Ingmar Bergmanin tuotantoa.
Perttu Häkkinen ‣ Täysin ainutlaatuisia jaksoja suomalaisen kulttuurin pimeältä puolelta. Äänessä virallisen yhteiskunnan ulkopuolella seilaavat hahmot ja marginaaliset ilmiöt.
Äänessä naiset
Himocast ‣ Podcast varsinkin naisen halusta. Ujostelematonta keskustelua seksistä pohjaten omiin kokemuksiin ja tieteeseen. Iholta tuoksuu myös Radio Regina, mutta sen tapauskertomukset ovat fantasioita.
Bodies ‣ Päiväkirjamaista kerrontaa ja raportointia erilaisista kehollisista ongelmista vahvasti naisten äänillä. Miksi seksi sattuu? Miksi imetys ei onnistu? Miksi osa lääketieteellisistä ongelmista on ratkaisematta sillä perusteella, että kyseessä on naistenvaiva?
Backlund&Lange ‣ Kaksi hauskaa ja fiksua naista keskustelee viikottain kevyistä ja vakavista aiheista. Vähän kuin olisi hauskojen ja fiksujen ystävien kanssa kahvilla. Hyviä leffa-, kirja-, tv-sarja- ja podcast-suosituksia myös.
Kaverin puolesta kyselen ‣ Nolojen tilanteiden naiset tarjoavat vertaistukea omien mokailujen aiheuttaman häpeän lieventämiseen.
Norrena & Frantz ‣ Svenska Ylen podcast rakkaudesta ja sen etsimisestä.
Jyrki Lyytikkä / Yle
Tosielämän rikostarinoita
Caliphate ‣ Tutkiva journalisti jäljittää Isisin kalifaatin sotureita ja uhreja, länsimaissa ja taistelukentillä.
Death in Ice Valley ‣ Mieti, jos Kyllikki Saaren murhatutkimus avattaisiin uudelleen ja selvityksiä seuraisi podcast. Tässä ohjelmassa Norjassa kuuluisa Isdalenin mysteeri saa kiehtovan käsittelyn.
To hvite menn ‣ “Kaksi valkoista miestä” vie kuulijansa Afrikkaan tutkimaan kuolemantuomion saaneiden norjalaismiesten tapausta. Miksi Kongon demokraattinen tasavalta vangitsi miehet? Ja millä asioilla he liikkuivat viidakossa?
Dr. Death ‣ Karmiva tositarina rikoskierteeseen ajautuneesta kirurgista on koukuttava kudelma kollegojen ja entisten potilaiden näkemyksiä “kuoleman tohtorista”.
Chapo: Kingpin on Trial ‣ Vice Newsin toimittaja lähtee Meksikoon selvittämään, minkälaisesta maailmasta pahamaineisen Sinaloan kartellin pomo Joaquín Guzmán nousi maailman suurimmaksi huumeiden salakuljettajaksi. Kuunneltavissa myös espanjaksi.
Jäljillä ‣ True crimea suomeksi. Rikospodcastissa esimerkiksi selvittämättömiin henkirikoksiin ja katoamisiin eri puolelta maailmaa.
Finlandsvenska krimpodden ‣ Dramaattista äänikerrontaa, suomalaisia rikostapauksia jatkokertomuksina.
Joskus totuus on tarua ihmeellisempää
Heavyweight ‣ Radiotoimittaja Jonathan Goldstein tarkastelee eri ihmisten elämän käännekohtia ja potee siinä sivussa eksistentiaalista kriisiä.
Snap Judgment ‣ Uskomattomia tarinoita eri puolilta maailmaa. Kertomuksia esimerkiksi siitä, miten chicagolaislehti paljasti kaupungin korruption perustamalla baarin tai kuinka lampeen uponnut salakuljettajien lentokone muutti kiipeilijäyhteisön elämän.
Invisibilia ‣ Kertomuksia siitä, miten ihmismielen oikut voivat ohjata elämän kulkua. Ja miten kuljettu polku voi vaikutta ihmisen mieleen.
Freakonomics ‣ Hauskasti taloustiedettä ja ihmistieteitä popularisoiva sarja, joka on eräänlainen talouden myytinmurtaja.
Puhetta elämästä porukalla tai yksin
David Tennant Does a Podcast With… ‣ Brittien rakastama näyttelijä juttelee syvällisiä erilaisten kulttuuripersoonien kanssa, kuten nyt vaikkapa The Crownin Olivia Colmanin kanssa. Sympaattista ja intiimiä.
Conan O'Brien Needs a Friend ‣ Conan puhuu vieraidensa kanssa noin tunnin eikä vain muutamaa minuuttia kuten tv:ssä. Spontaani sanailu ja kömpelöt mainosspiikit ovat fanille mannaa.
Joe Rogan Experience ‣ Pitkiä, siis todella pitkiä haastatteluita viihdetyöläisistä, tieteentekijöistä, aktivisteista, kaikesta. Juttu kulkee rönsyillen, eikä yllätyksiltä vältytä.
Here's The Thing with Alec Baldwin ‣ Näyttelijä Alec Baldwin esittelee haastattelijan taitojaan käydessään keskusteluja tunnettujen kulttuuri- ja mediapersoonien kanssa. Avointa palvontaa ja kiperiä kysymyksiä.
Tape ‣ Pitkiä henkilöhaastatteluita englanninkielisen podcast- ja radiomaailman tunnustetuimmista tekijöistä. Kuuntele esim. Ira Glassinjakso.
On our time ‣ Käsittämättömän hyviä ja syviäkin keskusteluja häpeilemättömän akateemisesti ja filosofisesti, mutta niin hyvien asiantuntijoiden kanssa, että vetää mukaansa.
Sivumennen ‣ Perusteellisia ja hauskoja keskusteluja kirjoista, kirjallisuudesta ja elämästä.
No Such Thing as A Fish ‣ Huippusuositusta QI-paneelishowsta spinnannut podcast nostaa esille viikon mielenkiintoisimmat faktat.
Tommi Liimatta ‣ Viimeisin jakso on neljän vuoden takaa, mutta näitä Liimatan yksipuheluita voi surutta kuunnella myös tänään.
Jyrki Lyytikkä / Yle
Maisemia ihmiskunnan peruutuspeilistä
Intrigue: The Ratline ‣ Kuinka syyllinen hirmutöihin oli natsipuolueen korkea-arvoinen jäsen? Poika väittää yhtä, BBC:n toimittajan tutkimustulokset toista. Sarjassa riittää käänteitä kuin John Le Carren romaanissa.
Stuff You Missed in History Class ‣ Vähän tunnettuja tositarinoita menneiltä ajoilta. Unohdettuja naissankareita, tieteen outoja saavutuksia, historian käännekohtien kääntöpuolia.
Hardcore History ‣ "Jos historiantunnit koulussa olisivat olleet näin mielenkiintoisia, arvosanani olisivat olleet paljon parempia." Tooooooodella pitkiä ja yksityiskohtaisia sarjoja aiheista kuten ensimmäinen maailmansota tai Tsingis-kaanin maailmanvalloitus.
You Must Remember This ‣ Jos Hollywoodin kulta-aika kiinnostaa yhtään, tämä on ehdoton suositus. Tarinoita tähtien elämästä kulissien takaa.
Revisionist History ‣ Toimittaja Malcolm Gladwell etsii toisen, salatun puolen asiasta kuin asiasta. Journalismia, joka saa muuttamaan käsityksiä asioista.
99% Invisible ‣ Tiesitkö, että arkkitehti Alvar Aalto on vaikuttanut merkittävästi rullalautailun historiaan? Entä oletko kuullut keskellä Mojaven aavikkoa nökottäneestä puhelinkopista, josta tuli 90-luvun lopulla kansainvälinen hitti? Designista hyvin laajalla otteella.
Podcast on Fire ‣ Aasialaisiin elokuviin keskittyvä podcast-verkosto. Saman nimen alta löytyy omat sarjansa korealaiselle tai japanilaiselle elokuvalle, mutta myös vaikka hongkongilaiselle pehmopornoilulle tai ninja-elokuville.
The Flop House ‣ Huonojen elokuvien arvosteluihin keskittyviä podcasteja on internet pullollaan. Tämä on ehkä niistä paras.
Työelämän oravanpyörästä voi puhua myös mielenkiintoisesti
Ysistä viiteen ‣ Nuorten naisten rehellistä ja rohkeaa puhetta työelämästä.
Procast ‣ Puhetta viestinnästä ja sen merkityksestä niin politiikassa kuin liike-elämässä. Keskusteluissa mukana tutkijoita, isoja viestintäpomoja ja kovan luokan lobbareita.
Tabu ‣ Työ tekijäänsä kiittää vai kiittääkö? Toimittaja ja media-alan yrittäjä Taru Tammikallio käsittelee podcastissaan työelämän ilmiöitä aktiivimallista huijarisyndroomaan.
Avokonttori ‣ Työelämän muutostrendit selkeästi ja ymmärrettävästi pureskeltuna. Mistä muutokset johtuvat ja mihin ne johtavat?
Älyradio ‣ Softafirma Salesforcen podcastissa yritysmaailman johtajat kertovat, miten suomalaisyritykset valmistautuvat digiloikkiin.
Jyrki Lyytikkä / Yle
Vallan linnakkeiden purkamista tiili kerrallaan
The Daily ‣ Laatujournalismin kehdon, The New York Timesin, uutispodcast hyödyntää toimituksen asiantuntemusta ja analyyseja viitenä päivänä viikossa.
USApodden ‣ Mitä Yhdysvalloissa tapahtuu presidentti Trumpin komennossa? Sveriges radion podcast syventyy amerikkalaiseen politiikkaan på svenska.
Trump, Inc. ‣ Kiinnostavalla ja mukaansatempaavalla tavalla tehtyä pitkäjänteistä tutkivaa journalismia Donald Trumpin bisneksistä ja kytköksistä. Käsittelee aiheettaan syvällisemmin kuin päivittäisten Trump-twiittien toistelu.
Politbyroo ‣ Tässä podissa tekijöiden henkilökemiat toimivat hyvin yhteen ja painavaa asiaa politiikasta on oikeasti viihdyttävää kuulla. Tiukkaa analyysiä, mutta myös suoraa puhetta joskus (tai usein) kirosanojen säestämänä.
Verkkouutisten podcast ‣ Mielenkiintoista ja rentoa keskustelua politiikasta. Pureutuu muita poliittisia podcasteja enemmän poliitikkoihin henkilöinä.
The Ulkopolitist ‣ Jos Ylellä puhuvat asiantuntijat kyllästyttävät, mutta kansainvälinen politiikka kiinnostaa, niin tässä virkistystä korville.
Podcasteja pitkäikäisyyteen
Ted & Kaj ‣ Nuorten, tai ainakin nuorenmielisten, miesten humoristista tajunnanvirtaa. Tedin ja Kajn elämä koostuu ainakin ahdistuksesta, ystävyydestä, kirjoista ja eläimistä.
My Dad Wrote a Porno ‣ Mitä teet, kun kuulet, että isäsi on kirjoittanut eroottista kirjallisuutta? Tietenkin aloitat ystäviesi kanssa podcastin, jossa yhdessä ruoditte isäsi kirjallisia ansioita.
Why Won't You Date Me? with Nicole Byer ‣ Humoristisen keskusteluohjelman emäntä selvittää, miksi hän pysyy sinkkuna, vaikka hän on fiksu, hauska ja tykkää suuseksistä.
Auta Antti! ‣ Näyttelijä-kirjailija Antti Holman humoristinen helpline vastaa kuulijoiden lähettämiin pohdintoihin maan ja taivaan väliltä. Holma on sympaattinen, toisin kuin moni miehen kieroutuneista sivupersoonista podcastissa Radio Sodoma. Helvetin paikallisradio saa myös uuden kauden tänä vuonna.
The Bugle ‣ Brittiläinen hervottoman hauska ajankohtaisia uutisia satirisoiva podcast. Visuaalisen maailman virallinen äänisanomalehti.
The Infinite Monkey Cage ‣ Briteillä on aivan omanlaisensa taito käsitellä tiedettä huumorin keinoin. Tämä on yksi osoitus siitä.
Musiikkia korville, eli puhetta musiikista
Song Exploder ‣ Mitä Fleetwood Macin kitaristilaulaja Lindsey Buckingham kelaili, kun hän kirjoitti Go your own way -hitin vuonna 1977? Miten animaatiosarja BoJack Horsemanin tunnusmusiikki syntyi? Muusikot purkavat laulunsa osiin kuuntelijoiden ihmeteltäviksi.
The Music Snobs ‣ Toisinaan pökerryttävän asiantuntevaa keskustelua popmusiikisista, lähinnä mustasta musiikista. Aiheiden ajankohtaisuus vaihtelee, mutta tietotaso pysyy. Kuuntelusuositus etenkin Prince-faneille.
ps. tykitellään ‣ Herrat Onninen ja Vartiainen analysoivat musiikkimaailman ilmiöitä milleniaalisella innolla. Mielenkiintoisia havaintoja popmusiikin suurista hiteistä ja pienistä salaisuuksista.
Sound Matters ‣ Miltä Pariisi kuulostaa ja miksi sen äänimaisema on juuri sellainen kuin se on? Tämä on podcast kaikille, jotka pitävät miellyttävistä äänistä (olkoon kyse ihmisäänistä, luonnon äänistä tai koneista lähtöisin olevista) ja monipuolisesta äänimaailmasta.
Jyrki Lyytikkä / Yle
Tarinoita internetistä, tekoälystä ja tulevaisuudesta
Crazy/Genius ‣ Teknologiasta ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Viihdyttävää ja koukuttavaa kuunneltavaa isoista ja monimutkaisista asioista, jotka jo nyt ovat muuttaneet elämäämme.
Darknet Diaries ‣ Tositarinoita internetin pimeältä puolelta. Jonkin sortin perustiedot atk:sta auttavat pysymään kärryillä kertomuksissa, joissa bottiverkot kaatavat palvelimia ja reitittimien tietoturva-aukot vuotavat verkkokamerakuvaa internetiin.
Askelpalautin ‣ Vikasietotilan manttelinperijä jatkaa juttelua tietokoneista ja miten ne vaikuttavat meihin.
Vergecast ‣ Teknologiajulkaisu Vergen lippulaivapodcast. Viikon teknologia- ja laiteuutiset rennosti paketoituna.
Recode Decode ‣ Pitkänlinjan tekkitoimittaja Kara Swisher ruotii Piilaakson viimeisimpiä tapahtumia ihailtavan itsevarmalla otteella. Sapiskaa saavat niin zuckerbergit kuin kehityksestä pihalla olevat päättäjät.
Tiedeykkönen Extra ‣ Asiantuntevaa puhetta tieteestä ja sen reunoilta. Käsittelyn saavat seksitaudit, ilmastonmuutos ja tietenkin maailmankaikkeus.
Pakolliset suositukset
Serial ‣ Klassikko, jonka mestarillinen ensimmäinen kausi nosti podcastit suuren yleisön tietoisuuteen. True Crimea parhaimmillaan.
This American Life ‣ Yli 20 vuotta jatkunut ohjelma oli ilmiö jo ennen kuin podcasteja oli edes olemassa. Tarinoita amerikkalaisesta elämästä.
S-Town ‣ Serialin ja This American Lifen yhteistuotannossa toimittaja lähtee alabamalaiseen tuppukylään selvittämään murhaa ja pian hommat lähtevät sfääreihin.
Radiolab ‣ Toinen pitkän linjan podcast, jossa maailmaa tarkastellaan milloin mikroskoopilla ja milloin kaikuluotaimella. Malli esimerkki tieteen popularisoimisesta ja äänellä kertomisen mahdollisuuksista (kuuntele jakso väreistä).
WTF with Marc Maron ‣ Koomikko Marc Maron hätyyttelee jo tuhannen jakson rajapyykkiä podcastista, jota voidaan pitää kaikkien keskusteluohjelmien suorasuisena setänä.
Vuonna 1950 Tellervo Kankaanranta, 21-vuotias kauppakorkeakoulun opiskelija linjaa vanhemmilleen, ettei aio mennä naimisiin. Uuden ystävättären kanssa oli jo kehkeytynyt selvä periaate: Terve nainen ei miestä kaipaa.
– Kun 21-vuotias on käynyt juuri perustetussa kauppakorkeakoulussa ensimmäisestä lukukaudesta viisi kuukautta, sitä on niin varma, että pystyy itsensä elättämään. Ei se paljon yli joulun kestänyt, Koivisto kertoo Yle Perjantain juontajalle Rosa Kettumäelle.
Koivistot tapasivat samaisena vuonna, itsenäisyyspäivän aattona Turussa Kaskenkadulla. Sulhasehdokkaan ulkonäkö ei miellyttänyt nuorta Tellervoa, mutta äly ja keskustelutaito sitäkin enemmän.
Mikä nuoressa Mauno Koivistossa sitten oli niin ihmeellistä, että se sai lopulta nuoren naisen rakastumaan ja vieläpä muuttamaan mielipiteensä avioliitosta?
– Ensin alkuun Mauno Koivistossa ei ollut mitään ihmeellistä. Se oli hän, joka rakastui heti. Minä kun olen kaikessa hidas, niin tässäkin suhteeessa.
– Olimme kuitenkin sopineet tapaamisesta ja tapaamisia tuli tiheästi, eikä hän ollutkaan ihan tavallinen kaveri. Hän oli ruumiillisen työn tekijä, mutta hänellä oli tavaton tietomäärä ja kyky ilmaista itseään. Hän oli hellä ja huomaavainen, Koivisto kuvailee.
Vaikka rakkaus ei roihahtanut ensisilmäyksellä, synnyttyään se säilyi – aina loppuun asti. Koivistojen avioliitto kesti läpi presidenttivuosien, eikä se kaatunut Tellervon masennukseen tai Maunon Alzheimerin tautiin.
Koivistojen avioliitto ehti kestää lähes 65 vuotta, kunnes Mauno Koivisto menehtyi keväällä 2017. Koivistoista oli tullut jo yli vuosikymmen sitten pisimpään yhdessä ollut Suomen presidenttipari.
– Miten te onnistuitte säilyttämään noin vahvan rakkauden kaikkien näiden vuosien läpi? kysyy Rosa Kettumäki.
– Helposti siinä tuntee sen rakkauden ja toisaalta menetyksen. Sama pätee siihenkin, kun toinen on matkalla ja toinen jää odottamaan. Sitten kun tavataan niin on mukava, kun tulee kotiin. Ei sitä sen paremmin voi selittää, Koivisto sanoo.
Astiat lentelivät
Tellervo Koivisto oli muutakin kuin presidentin vaimo. Hän oli kansanedustaja, feministi ja pakinoitsija. 1960–1970-luvuilla Koivisto kirjoitti Rouva Koiviston päiväkirja -palstaa Suomen Kuvalehteen. Koivisto kirjoitti etenkin naisen asemasta. Joidenkin tekstien kohdalla hän empi etukäteen.
– Näytin niitä Maunolle, ja hän vain sanoi, että sinä noista vastuun kannat, tee itse päätöksesi. Eikä koskaan puuttunut, Tellervo muistelee.
Hoitokodissa Mauno Koivisto pyysi vaimoaan lähtemään ja palaamaan uudelleen, koska jälleennäkemisen hetki oli niin mukava. Tellervon mukaan sama sopi riitelyyn. Tellervolla oli tapana haastaa riitaa, koska sen jälkeen oli niin mukava sopia.
– Ilmeisesti on tullut monenmoista sanottua. Tässä luin jostakin, että olen sanonut, kun oli kysytty, että oletteko harkinneet avioeroa, että ei olla mutta murhaa kyllä. En itse tätä lausumani taustaa muista, Koivisto sanelee.
Toinen tapahtuma kuitenkin muistuu Tellervon mieleen. Tuolloin käynnissä oli riita, eikä Tellervo halunnut antaa periksi.
– Mauno sanoi, että anna sieltä joku astia. Mutta joku semmoinen, jossa on valmiiksi jo särö.
Mauno meni kylpyhuoneeseen, ja kun huoneesta kuului särkyvän astian ääni, Tellervoa jo nauratti.
Nyt Tellervo Koivisto on elänyt leskenä lähes kaksi vuotta. Rakkaus on edelleen olemassa, mutta se on jalostunut muistoksi ja kaipaukseksi.
– Kaipauksella muistelen, mutta kyllä tässä jo on varsinainen suruaika takana päin, Koivisto sanoo.
Perjantai: Miten rakkaus kestää elämää? Rouva Tellervo Koiviston lisäksi mukana keskustelemassa Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta tuttu rakkauspsykologi Tony Dunderfelt. Perjantai-dokkari: 91-vuotiaina vihille.
Yhdysvaltain presidentin entinen kampanjapäällikkö Paul Manafort on joutumassa vankilaan 19-24 vuodeksi, käy ilmi oikeuden asiakirjoista.
Manafort sai viime vuoden elokuussa tuomion useista talousrikoksista mutta joutuu vielä ensi kuussa uudelleen oikeuden eteen. Hän on jäänyt kiinni valehtelusta niin sanotussa Venäjä-tutkinnassa.
Laskelman tuomion pituudesta esitti oikeusministeriö, ja erikoissyyttäjä Robert Muellerin toimisto on asettunut sen kannalle.
Mueller tutkii Venäjän sekaantumista vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin ja sitä, juonitteliko Trumpin kampanjakoneisto Venäjän kanssa.
Manafort sitoutui syyskuussa avustamaan Muellerin tutkintaa lyhyemmän tuomion toivossa. Muellerin tiimi kuitenkin kertoi marraskuussa Manafortin valehdelleen tutkinnassa.
Manafort on ollut telkien takana heinäkuusta lähtien.
Tammerkosken lukion abit eivät olleet syntyneetkään, kun Ravensburgerin Muuttuva labyrintti ilmestyi. Klassikkopelin innoittamana syntyi silti tyylikäs ja omaperäinen abilakana.
9. Älliä etsimässä, Helsinki
Minna Pärssinen
Tässä abilakanassa näkyi tekijöiden taiteellinen silmä, kuten Helsingin kuvataidelukion opiskelijoilta sopii odottaa. "Älliä etsimässä" viittaa luonnollisesti Disneyn hittielokuvaan Nemoa etsimässä.
8. Tuntematon sotilas, Lahti
Jenni Uosukainen / Yle
Lahden yhteiskoulun lukion abikuormurin kylkeen näyttää päätyneen Hietasta Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa esittänyt Heikki Savolainen – vaikka "Mie sie tarviit" ei hänen vuorosanansa ollutkaan.
7. Theresa May, Tampere
Britannian erittäin mutkikasta EU-eroa järjestelevä pääministeri Theresa May pääsi tänä vuonna kymmeniin abilakanoihin eri puolilla maata. Tämä Tammerkosken lukiolaisten värikäs tulkinta oli takuulla yksi tyylikkäimmistä.
6. "Quidquid latine...", Kuopio
Antti Karhunen / Yle
Kuopion klassillisen lukion oppilaat puolustivat abilakanassaan klassista sivistystä, tosin pilke silmäkulmassa: lakanan teksti kääntyy suomeksi "mikä tahansa latinaksi sanottu kuulostaa viisaalta".
5. Matti Nykänen, Helsinki
Varpu Helpinen / Yle
Alkuvuodesta menehtynyt Matti Nykänen oli kenties tämän vuoden abilakanoiden suurin hittiaihe, kiitos mäkihyppysankarin värikkään elämän ja rikkaan aforistisen perinnön. Helsingin Rudolf Steiner -koulun C-luokka laati tämän lakanan "Matti Nykäsen muistoa kunnioittaen".
4. Selviytyjät, Jyväskylä
Gradia Jyväskylä
Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian kaksoistutkinnon suorittajat saivat innoituksensa tosi-tv:n kestosuosikkisarja Selviytyjistä.
3. Titanic, Turku
Kimmo Gustafsson / Yle
Turun normaalikoulun lukion abiturienttien lakanassa oli yhteishenkeä ja dramatiikkaa. Uppoavan Titanicin väritys oli tyylikäs.
2. Books that made you cry, Lappeenranta
Mikko Savolainen / Yle
Books that made you cry -nettimeemi ("Voitko suositella kirjaa, joka sai sinut itkemään?") koristi varsin monta abilakanaa tänä vuonna. Lappeenrannan Kimpisen lukion abiturientit oli saanut kyyneliin pitkän matematiikan oppikirja.
1. Abi keeper, Tampere
Jussi Mansikka / Yle
Nämä Tampereen Kalevan lukion abiturientit eivät lähteneet mukaan vuoden muoti-ilmiöihin. Sanaleikki liimasta ja tyylikäs mustakeltainen väritys voittivat lukijat puolelleen.
Christel Viitanen ei ole koskaan ollut pieni. Nuoruusajan liikuntaharrastukset uinti, kuulantyöntö ja hiihto ruokkivat nekin yläkropan lihaksia.
Kun teerijärvinen Viitanen havahtui painoonsa, ongelma eivät kuitenkaan olleet lihakset. Tuolloin 45-vuotias nainen oli saanut kiloja enemmän kuin halusi. Kolme raskautta toivat osansa ja viimeinen niitti oli kompastuminen, joka johti isoon jalkapöydän leikkaukseen. Vuoden päästä leikattiin toinenkin jalka.
Viikot pyörätuolissa ja kolme vuotta ilman mahdollisuutta liikkua täysipainoisesti nostivat painon lähelle sataa kiloa. Mallinakin ollut Viitanen ei ollut tyytyväinen.
– Aika moni laihduttaja ajattelee ulkonäköään, mutta harva uskaltaa sanoa sen.
Pitkät sarjat pienillä painoilla ovat sellaista satujumppaa. Yleistä aktiivisuutta se toki lisää, mutta lihashyötyä siitä ei ole. Tuomas Rytkönen
Viitanen oli jo aiemmin kokeillut kaikki laihdutuskeinot Painonvartijoista pussidieetteihin, mutta pysyvää ratkaisua ne eivät tuoneet. Nyt hän aloitti totisen liikunnan ja karsi hiilihydraatteja. Painoa lähti kymmenen kiloa, mutta vointi oli yhä kehno.
Kolme vuotta sitten Viitanen aloitti Jari Bull Mentulan valmennuksessa ja löysi voimaharjoittelun ja syömisen.
Ylävartalon lihakset ovat Viitasen vahvuus.Sari Vähäsarja / Yle
Voimailubiologi (LitM) ja fysiikkavalmentaja Tuomas Rytkönen toivoo, että mahdollisimman moni muukin löytäisi. Kaksi kertaa viikossa suhteellisen tiukkoja 8–15 toiston sarjoja olisi hyvästä kaikille.
Pienillä painoilla pitkiä sarjoja tekevien harjoittelua hän kutsuu satujumpaksi. Yleistä aktiivisuutta se kyllä lisää, mutta lihashyötyä siitä ei ole. Ajallisesti samalla panostuksella saisi paljon parempaa tulosta, kun viitsisi rasittaa itseään.
Mutta miksi pitäisi?
Koska voimaharjoittelusta on terveyshyötyä kaikille, vanhuksia myöten, sanoo Rytkönen.
– Ei ole ensimmäistäkään liikettä ilman voimaa. Ilman sitä ei pääse edes nousemaan ylös tuolista.
Voimaharjoittelu myös esimerkiksi parantaa rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaa ja ehkäisee kakkostyypin diabetestä. Lihasmassa toimii proteiinivarastona hätätilanteessa kuten sairastumisen tai tapaturman iskiessä: elimistö voi hajottaa kudoksesta rakennusaineita ja energiaa muihin tarpeisiinsa.
Lisäplussaa on se, että treeni korottaa myös itsetuntoa ja mielialaa, sanoo Tuomas Rytkönen.
Jos haluaa muutoksia, asioita pitää tehdä huomenna ja joka päivä – eikä kaikki tekeminen ole kivaa. Christel Viitanen
Christel Viitasella lähtökohta liikunnan lisäämiseen ei ollut helpoin. Häneltä oli operaatiossa katkaistu kantapää, irrotettu jänne pikkuvarpaan puolelta, siirretty lonkasta luuta jalkaterään, löysytetty pohjelihasta.
Koska mies oli töissä ulkomailla, toipilas hoiti kotityöt imuroinnista koiran ulkoilutukseen pyörätuolista. Myöhemmin leikattiin vielä toinen jalka ja matkan varrella käsikin.
– Olisi ollut miljoona syytä antaa periksi, mutta ennemminkin olen saanut niistä voimaa, sanoo Viitanen.
Voimaa on tullut myös mieleen: nyt nainen uskaltaa sanoa mielipiteensä itsevarmemmin. Nainen järjesti kaverinsa kanssa myös Kokonaisvoimaa-projektin nuorille, joita halusi opettaa salitreenin avulla saamaan itseluottamusta.
Ennen kaikkea voimaa on kuitenkin tullut kehoon. Viitanen lähti kouluttautumaan personal traineriksi, mutta hyppäsi pois yleisputkesta, ja on nyt voimavalmentaja.
Christel Viitasen käsivarteen on tatuoitu motto: Never give up.Sari Vähäsarja / Yle
Voimailubiologi Tuomas Rytkönen kouluttaa valmentajia, personal trainereita, urheilijoita ja tavoitteellisia kuntoilijoita. Hän on työskennellyt niin NHL- ja KHL-kiekkoilijoiden kuin maajoukkuekeihäänheittäjien fysiikkavalmennuksessa.
Rytkönen muistuttaa, että tavoitteesta riippuu se, millaista voimaa ihminen tarvitsee. Keihäänheittoon, voimanostoon tai maratoniin tarvitaan erilaisia painotuksia. Yhteistä on se, että tietty määrä maksimivoimaa tarvitaan kaikessa. Maksimivoimalla tarkoitetaan suurinta mahdollista voimatasoa, jonka voi tietyssä liikkeessä tuottaa rajaamattomassa ajassa.
Maksimivoima on valmennuksessa kuitenkin jääneet paikoin kestovoiman jalkoihin. Tämä johtuu Rytkösen harhaluulomyytiksi kutsumasta ajatuksesta, että olisi olemassa voiman pyramidi, kestovoima muodostaa pohjan maksimi- ja nopeusvoimalle. Tutkimusnäyttö puhuu hänen mukaansa tätä vastaan.
– Kestovoima saadaan maksimoitua 1–2 kuukaudessa. Kova, hapottava kestovoimarääkki on kuluttavaa ja estää muuta kehittymistä, eikä sitä kannata tehdä ympäri vuoden. Esimerkiksi kamppailulajeissa ja crossfitissä tehdään usein turhaan kovaa, anaerobista kestovoimatreeniä ympäri vuoden maksimi- ja nopeusvoiman kustannuksella, suomii Rytkönen.
Sama ongelma vaivaa hänen mukaansa esimerkiksi paikoin nopeus- ja palloilulajeja. Valmennus on näiltä osin kuitenkin murroksessa, ja Rytkönen toivoo lumipalloefektin muuttavan eri voimalajeihin panostusta tulevaisuudessa.
Fitness-poseerauksessa lihakset pääsevät hyvin esille. Viitasen jalat eivät kuitenkaan leikkausten jälkeen pidä korkokengistä, joten fitness-kisaaminen taitaa jäädä.Sari Vähäsarja / Yle
Christel Viitanen nostaa enemmän kuin moni mies tavallinen, ikäisensä mies. Varsinaista maksimin hakemista hän ei silti tee, sillä jalka asettaa yhä rajoituksia. Ajatus fitness-kisaamisesta jääneekin ajatukseksi.
– Jalka oireilee niin paljon, että saa nähdä, kestääkö se koskaan korkkareilla kävelyä.
Päätavoite on päästä viemään oppia muille ja auttaa muita voimaan hyvin. Hyvin voiminen ei silti tarkoita pelkkää mukavaa. Päinvastoin: Viitanen on oppinut, että prosessit ovat pitkiä, mutta periksi ei saa antaa.
– Kuinka paljon ihminen keksiikään tekosyitä! Katsoo peilistä eikä ole tyytyväinen, mutta ei ole valmiskaan. Jos haluaa muutoksia, asioita pitää tehdä huomenna ja joka päivä – eikä kaikki tekeminen ole kivaa.
Vuodenvaihteen uuden elämän aloittajissa Viitanen näkee entisen itsensä. Halun muutokseen pitää tulla ihmisestä itsestään, ei kalenterista tai tavoista.
Sari Vähäsarja / Yle
Syöminen on myös yksi Viitasen saamista oivalluksista.
– Haastavinta kaikesta on ruoka. Ihmiset ajattelevat, että salitreeni on se raskas osa, mutta jos ajattelee ylipainoa, 80 prosenttia ratkaisusta on siinä, mitä suuhunsa laittaa.
Viitanen sanoo törmäävänsä usein ihmettelyyn, pitääkö syödä näin paljon. Oikeaa, kunnon ruokaa kun saa syödä aika paljon. Väärin syömisen jälkiä taas ei treenillä saa kokonaan pois.
Pariskunta punnitsee nykyään kaiken syömänsä, paitsi salaatin, tomaatin ja kurkun. Itseään Christel Viitanen ei juuri punnitse.
– Enkä laske kaloreita, sillä en syö makroja tai kaloreita, vaan ruokaa.
Viitanen poistuu mukavuusalueeltaan yhä joka päivä ja koettaa vastustaa kiusauksia, kuten karkkeja, jotka maistuisivat. Tosin fanaattinen hän ei ole. Hän on nimittäin hoksannut, että jos erityistä tavoitetta ei ole, kannattaa elää ihan arkista elämää, ei liian vaikeaa.
Vanhustenhuollon kanteluita tulvii valvovalle viranomaiselle. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on saanut pöydälleen kolmessa viikossa yli sata uutta ilmoitusta epäkohdista.
Määrä on valtava. Keskimäärin Valvira saa noin 400 epäkohtailmoitusta vuodessa.
– Nämä eivät ole mitään sellaisia, että on ollut pahanmakuista ruokaa, vaan ihan vakavia epäkohtia. Vähän samantyyppisiä ongelmia, mitä on ollut näissä keskeyttämispäätöksen saaneissa hoivakodeissa, ylitarkastaja Elina Uusitalo sanoo.
Ilmoituksia tulee jatkuvasti lisää Valviran eri osastoille, eikä kokonaismäärää ole ehditty edes laskea, kertoo sosiaalihuollon valvontaosaston ryhmäpäällikkö Eine Heikkinen.
Vaikka seassa on esimerkiksi vammaispalveluita ja lastensuojelua koskevia kanteluita, Heikkisen mukaan ehdoton valtaosa kaikista Valviraan tulleista ilmoituksista koskee vanhustenhuoltoa. Näistä kanteluista enemmistö liittyy yksityisiin hoivakoteihin.
Valviraan tulleet ilmoitukset kertovat samoista ongelmista, joita julkisuudessa on viime aikoina käsitelty: töitä tehdään liian pienellä henkilökunnalla, eikä hoivayksikön johto välttämättä ole ajan tasalla.
Ylelle lähetetyistä lukuisista viesteistä käy ilmi, että moni ei ole osannut tai jaksannut kannella, vaikka on kohdannut epäkohtia. Moni myös sanoo yrittäneensä puhua hoivayhtiölle, kunnalle tai jopa valvovalle viranomaiselle, mutta kokee, ettei ole tullut kuulluksi.
Julkinen keskustelu hoivakotien ongelmista on saanut nyt monet toimimaan. Silti epäkohdista uskalletaan edelleen harvoin kertoa omalla nimellä.
Ylen A-studio julkaisi sulkemisen jälkeen useita selvityksiä, jotka kertoivat ongelmien olevan laajoja ja koskettavan suurimpia hoivayhtiöitä: Esperiä, Attendoa ja Mehiläistä. Selvitettävinä olivat näiden kolmen yhtiön tehostetun palveluasumisen yksiköistä tehdyt aluehallintovirastojen valvontapäätökset vuosilta 2016–2018.
Selvitys keskitettiin suurimpiin yhtiöihin, koska ne ovat laajentuneet viime vuosien aikana voimakkaasti. Yksityisiä hoivayksiköitä on jo enemmän kuin julkisia. Lisäksi valvovilta viranomaisilta tulleiden viestien mukaan ongelmat näyttivät korostuvan yksityispuolella.
Tämä ei tarkoita sitä, että ongelmia ei olisi julkissektorilla. Asiaa on selvittänyt muun muassa Iltalehti.
Ongelmien taustalla on se tosiseikka, että lukuisissa hoivakodeissa on liian vähän henkilökuntaa töissä. Hoitajille on myös sälytetty runsaasti tehtäviä, jotka eivät heille kuuluisi, kuten esimerkiksi ruokahuoltoa ja siivousta.
Viikko sitten Attendon tilanne muuttui entistä tukalammaksi, kun Länsi-Suomen aluehallintovirasto keskeytti yhtiön hoivakodin toiminnan Alavudella. Hoivakodissa on yhden kuukauden aikana sattunut peräti kuusi kuolintapausta. Kuolintapausten syitä selvitellään.
Samaan aikaan poliitikot ovat vääntäneet kättä lähinnä siitä, pitäisikö hoivakotien hoitajamitoitusta nostaa, ja pitäisikö asia kirjata lakiin. Lopulta hallitus päätti käynnistää lain valmistelun.
Hoitajat pelkäävät edelleen
Miksi asioista sitten puhutaan juuri nyt?
Tietyt asiat korostuvat Ylelle tulleissa yhteydenotoissa. Monet hoitajat kokevat, että heitä on painostettu vaikenemiseen, jopa hoiva-alan työpaikasta lähtemisen jälkeen.
Toisaalta omaiset kokevat, että hoivakodin johto tai viranomaiset eivät ole kuulleet heitä riittävästi, vaikka he ovat puhuneet epäkohdista. Monet myös kertovat saaneensa vasta nyt voimia ilmoittaa epäkohdista eteenpäin.
Kristiinankaupunki ja sitä seuranneet paljastukset näyttävät olleen monelle viimeinen pisara. Suru on ajan saatossa muuttunut kiukuksi.
Valvirassa on tehty samanlaisia huomioita.
– On rohkaistuttu, mutta toisaalta ilmoittajat haluavat pysyä anonyymeinä. Siksi ilmoituksia tehdään ihmisryhmissä ja nimettömänä, Elina Uusitalo sanoo.
Moni Yleen yhteyttä ottanut pelkää, että kantelusta koituu ongelmia hoivakodissa asuvalle omaiselle.
Kuolintapauksia on ilmoitettu lisää
Valvira ja aluehallintovirastot yrittävät nyt parhaansa mukaan saada ilmoitustulvaa kirjattua. Ainakaan Valvira ei toistaiseksi ole saanut tehtävään lisäresursseja.
Useassa tapauksessa viranomaisilla on kiire puuttua epäkohtiin.
– Siellä on sellaisia paikkoja, joissa on vakavia puutteita. Niissä ei odoteta virallisia kirjaamisia, vaan toimintaedellytykset pitää arvioida välittömästi, Eine Heikkinen sanoo.
Tapauksia, joissa epäillään hoidon laiminlyönnin johtaneen asukkaan kuolemaan, on myös tullut Valviraan lisää aluehallintovirastojen kautta. Yle uutisoi aiemmin, että tällaisia tapauksia on 13–15. Valvirasta kerrotaan, että vahvistettuja tapauksia on 14, mutta määrä saattaa siis vielä kasvaa.
– Niitä on jonkun verran tullut lisää, mutta niistä ei vielä pysty sanomaan yhtään mitään, Elina Uusitalo kertoo.
Valviralta on tulossa myös poikkeuksellinen valvontapäätös, joka koskee Esperi Caren toimintaa laajemminkin. Tämä ei välttämättä jää ainoaksi laatuaan nyt, kun muidenkin yhtiöiden hoivakodeista on paljastunut runsaasti epäkohtia.
– Näitä on tullut nyt niin paljon isoista palveluntuottajista, että ilman muuta meidän täytyy sitä arvioida, Heikkinen pohtii.
Onko seuraavana vuorossa Attendo?
– Kyllä se on Attendo, joka yhteydenotoissa korostuu, Heikkinen sanoo.
Tämän enempää Valvira ei halua asiaa kommentoida. Valvonta-asiat ovat julkisia vasta, kun ne ovat valmiita ja niistä on tehty päätös.
Kristiinankaupunki ja Alavus tuskin ovat viimeiset
Yksityisten hoivakotien valvontavastuu kuuluu ensisijaisesti kunnalle tai kuntayhtymälle, joka palvelut ostaa. Julki tulleet tiedot ovat paljastaneet kuntien valvonnan puutteet. Valvontaresurssit ja -tavat ovat kirjavia.
– Valvontaa ei ole organisoitu järjestelmällisesti kunnissa. Sieltä on jo oltu yhteydessä, että miten tätä valvontaa pitäisi ryhtyä toteuttamaan, Elina Uusitalo kertoo.
Tarkastuksia hoivakoteihin tehdään Valviran mukaan koko ajan yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa. Ratkaisuita tehdään tarvittaessa nopeasti, jos niille on tarve.
Miltä näyttää, tuleeko Kristiinankaupungin ja Alavuden kaltaisia toiminnan keskeyttämisiä vielä lisää?
– Kyllä minä luulen, että tulee, Eine Heikkinen sanoo.
Janina Tiihonen pukee Poitsu-hevoselleen ruudullisen loimen selkään ja antaa sille herkkupalan. Sitten hän taluttaa hevosen ulos neljän muun hevosen seuraksi.
Nuori nainen nostaa säkkeihin jaetut heinäpaalit yksi kerrallaan aitauksiin, jokaiselle hevoselle omansa. Aivovamma ja kahden aivoverenvuodon aiheuttamat vauriot eivät näy ulospäin, mutta Tiihonen tuntee ne joka päivä.
– Vartaloni oikea puoli on vasenta heikompi eivätkä refleksit toimi. Olen oikeakätinen, joten jouduin opettelemaan uudestaan kirjoittamaan. Myös kävely oli vaikeaa ja vaati opettelua, Tiihonen kertoo.
Ei uskoisi, että Tiihosen elämän muuttaneesta onnettomuudesta on aikaa alle vuosi.
Jouduin opettelemaan uudestaan kirjoittamaan. Janina Tiihonen
Se oli ihan tavallinen talvi-ilta. 21-vuotias Janina Tiihonen oli aloittanut hiljattain sähköasentajan työn Loviisassa ja palaamassa sinne kotipaikkakunnaltaan Pyhtäältä.
Viimeiset muistikuvat ovat hetkestä, kun hän ajoi rampilta moottoritielle.
– Lähtiessä olo oli aivan hyvä ja normaali, mutta huono olo iski kesken matkan. Olin ohjaamassa autoa tien sivuun, kun perääni ajoi täysperävaunullinen rekka ja elämäni romuttui, kertoo Tiihonen.
Loviisan itäisen ja läntisen liittymän välillä, Helsingin suuntaan menevillä kaistoilla tapahtui onnettomuus, jossa rekka ja henkilöauto törmäsivät. Yksi loukkaantui vakavasti – hän oli Janina Tiihonen.
Kooma
Hälytys onnettomuudesta tuli Itä-Uudenmaan pelastuslaitokselle. Hätäkeskukseen ilmoitettiin, että henkilöautossa olleen ihmisen epäiltiin olevan kuollut. Autosta löytynyt nuori nainen oli kuitenkin hengissä.
– Minulle kerrottiin myöhemmin, että olin pystynyt välillä vastaamaan ensihoitajien kysymyksiin ja välillä menettänyt tajuntani. Puheeni oli ollut sekavaa.
Palokunta leikkasi Tiihosen ulos autosta, minkä jälkeen hänet kiidätettiin Töölön sairaalaan Helsinkiin. Sairaalassa todettiin laaja-alainen aivoverenvuoto. Tiihonen vajosi koomaan.
Kiira Ikävalko
Lääkärit miettivät leikkausta, mutta aivojen turvotus saatiin laskemaan lääkityksellä.
Viikon kuluttua hänet siirrettiin hoitoon Kymenlaakson keskussairaalaan Kotkaan.
– Olin neljä päivää koomassa ja jatkuvassa tarkkailussa. En muista onnettomuutta seuranneesta kuukaudesta juuri mitään, Tiihonen muistelee.
Perhe ja poikaystävä kävivät päivittäin sairaalassa. Tiihonen muistaa, kun poikaystävä näytti sairaalassa valokuvaa onnettomuusautosta.
– Kuvittelin autoni saaneen korjattavissa olevia vaurioita. Tajusin vasta kuvan nähtyäni kuinka pahasti oli käynyt.
Olin huonommassa kunnossa kuin 90-vuotias isomummoni. Janina Tiihonen
Kun Tiihonen pääsi kotiin, hän ei juuri muuta jaksanut kuin nukkua ja ottaa lääkkeensä.
– Saatoin herätä ja olla valveilla viisi minuuttia. Sitten nukahdin uudestaan. Olin huonommassa kunnossa kuin 90-vuotias isomummoni.
Tiihonen ei vielä silloin tiennyt, että valtava väsymys ja aloitekyvyn puute kuuluvat aivovamman jälkioireisiin. Potilas voi nukkua jopa 20 tuntia vuorokaudessa. Tiihonen ahdistui ja masentui siitä, ettei jaksanut tehdä mitään. Hän alkoi miettiä, miten pääsisi uudestaan elämänsyrjään kiinni.
– Silloin heräsi ajatus omasta hevosesta. Minulla oli 13 vuoden ratsastustausta, mutta en ollut ratsastanut pariin vuoteen. Tuntui luontevalta palata tutun harrastuksen pariin.
Poitsu
Hän päätti ostaa hevosen, koska halusi luoda siteen omaan eläimeen. Oman hevosen kanssa voisi viettää aikaa rajattomasti, mikä ei tuntihevosella olisi mahdollista.
Lääkärit eivät innostuneet ideasta, koska ratsastusharrastuksessa on niin suuri loukkaantumisriski. Tiihosen aivot eivät välttämättä kestäisi enää uutta iskua. Hän oli kuitenkin päätöksensä tehnyt.
– Hevoset ovat minulle todella tärkeitä. En keksinyt mitään muuta keinoa päästä eteenpäin.
Kiira Ikävalko / Yle
Tarkoituksena oli löytää helppo, pitkälle koulutettu ratsu. Löytyikin jotain ihan muuta: Pinkun Poika eli Poitsu. Poitsu oli 8-vuotias suomenhevonen. Jo kuusi aiempaa omistajaa oli yrittänyt kouluttaa siitä ravuria, siinä kuitenkaan onnistumatta.
– Rakastuin siihen heti, kun näin sen.
Tiihonen sai lääkäriltä luvan ajaa lyhyitä matkoja autolla silloin, kun tunsi olonsa hyväksi. Hän alkoi käydä ratsastamassa voimiensa mukaan. Ongelmia aiheutti etenkin heikentynyt tasapaino. Huonompina päivinä valmentaja ja ystävä auttoivat.
– Ero entiseen oli tosi kova. Ratsastaminen ei tuntunut vaikeammalta, mutta taso oli laskenut tosi paljon. En voinut enää tehdä hevosella kovin hankalia tehtäviä.
Ero entiseen oli tosi kova. Janina Tiihonen
Tiihonen kävi myös kuntoutuksessa, jossa hän joutui tekemään erilaisia aivoharjoituksia. Oli muistitehtäviä ja pisteiden yhdistelyä, joiden oli tarkoitus parantaa hahmotuskykyä. Tiihonen sai huonompia tuloksia kuin alakouluikäiset.
Poitsulle Tiihosen oli helppo puhua, koska se vain oli ja kuunteli. Siitä tuli syy, miksi nousta aamuisin. Poitsu tarvitsi häntä.
– Se on ihan kuin enkeli, joka on tullut pelastamaan ja nostamaan minut kaikesta siitä masennuksesta.
Tiihonen kertoo, että lääkärikin huomasi hevosen olevan hyväksi hänen mielenterveydelleen.
Sitten Tiihonen putosi Poitsun selästä.
Kiira Ikävalko
Poitsu ei noussut laukkaan. Tiihonen oli ratsastamassa kotitallin lähistöllä Pyhtäällä ja yritti, mutta ei onnistunut. Eteen tuli kurvi, Tiihosen tasapaino petti ja hän lensi hevosen selästä. Tiihonen uskoo, että putoaminen johtui aivovammasta.
– Minulla on sen takia tosi heikko tasapaino. Jos kävelen lujaa, saatan mennä kumoon. Tasapainoni ei olisi siinä tilanteessa pettänyt, ellei minulla olisi ollut aivovammaa.
Tallilla mukana ollut kaveri soitti paikalle ambulanssin. Sairaalassa selvisi, että Tiihonen oli saanut uuden aivoverenvuodon. Auto-onnettomuudesta oli kulunut vasta puoli vuotta aikaa.
Olivatko lääkärit olleet sittenkin oikeassa varoittaessaan ratsastuksen riskeistä?
Posliinivaasi
Neurokirurgian emeritusprofessori Juha Öhman vertaa aivovamman vaurioittamia aivoja hauraaseen astiaan.
– Aivot ovat jo kärsineet vamman ja toipuneet jonkin verran. Ne ovat siinä vaiheessa kuin kiinalainen posliinivaasi, joka menee napsauksesta rikki, Öhman toteaa.
Toistuvat iskut päähän aiheuttavat rappeuman, joka etenee samalla tavalla kuin Alzheimerin taudissa. Juha Öhman
Aivovamman ennuste on sitä huonompi, mitä useamman tärskyn aivot saavat. Kun niitä tulee tarpeeksi monta, aivot eivät välttämättä toivu enää lainkaan. Tilan nimi on krooninen traumaattinen enkefalopatia. Se on kuitenkin harvinainen.
– Toistuvat iskut päähän aiheuttavat rappeuman, joka etenee samalla tavalla kuin Alzheimerin taudissa. Tajunnanmenetystäkään ei tarvita. Loppujen lopuksi potilas voi olla aivan pois tästä maailmasta.
Öhmanin mukaan ratsastus on aivovammojen kannalta vaarallisempi laji kuin moottoriurheilu tai alppihiihto. Janina Tiihoselle toinen aivoverenvuoto aiheutti lisää surkastumaa ja aivoruhjeita.
– Minua harmitti todella paljon, kun toipumiseen tuli iso takapakki.
Hän oli viikon sairaalassa. Jo kotimatkalla hänen oli päästävä käymään Poitsun luona.
Lupa ratsastaa
Vaikka Tiihonen jatkoi tallilla käymistä, hän ei noussut Poitsun selkään moneen kuukauteen.
– Joulukuussa kävin Töölössä kuvauksissa. Niissä selvisi, ettei aivoilla ollut hätää. Sen jälkeen uskalsin aloittaa ratsastuksen uudelleen.
Myös kuntoutus jatkui. Osa lääkäreistä on edelleen varoitellut ratsastuksen vaaroista, mutta Tiihonen on aloittanut hiljattain ratsastusterapian koulutetun ohjaajan ja hevosen kanssa.
– Neurologi suositteli minulle ratsastusterapiaa nähtyään Poitsun virkistävän vaikutuksen mielelleni. Ratsastus tekee hyvää myös tasapainolle sekä liikkuvuudelle, Tiihonen kertoo.
Hän on hyvillään siitä, että hänen hoitava lääkärinsä on näyttänyt ratsastukselle vihreää valoa myös vapaa-ajalla.
– Olemme hänen kanssaan samoilla linjoilla siitä, ettei vamman jälkeen pidä lopettaa elämistä. Jos jotain käy, niin sitten käy. En osaa pelätä.
Kiira Ikävalko / Yle
Ratsastusterapia hyväksyttiin vuoden alussa itsenäiseksi terapiamuodoksi osana Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta. Suomen Ratsastusterapeutit ry arvioi, että esimerkiksi lääkärien tietämyksessä on kuitenkin vielä parannettavaa.
– Voi olla, että lääkärit eivät vielä tunne kaikkia vaikutusmekanismeja. Tämä on asia, josta ratsastusyhdistys voi ottaa koppia ja kaivella näyttöä esiin, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Sanna Mattila-Rautiainen.
Terapia perustuu aivojen uudelleenkoulutukseen. Jos jokin kehon toiminto on puutteellinen, se voidaan opettaa toiselle aivojen osalle. Mattila-Rautiaisen mukaan ratsastusterapiasta voi saada apua esimerkiksi heikentyneeseen tasapainoon.
– Hevonen tuottaa liikkuessaan sensorisia ärsykkeitä, jotka lisäävät ratsastajan balanssia omasta kehossaan. On tutkimuksia, joiden mukaan jo kahdeksan minuutin ratsastusterapia saa aikaan oikeanlaisia muutoksia.
Perhe, ystävät ja poikaystävä tukevat ja auttavat Tiihosta hevosen hoidossa ja ratsastamisessa. Jos Tiihonen on tallilla yksin, hän ei yleensä ratsasta.
– Jos kävisi jotain, en pystyisi soittamaan apua. Jos minulla ei ole seuraa, juoksutan hevosta tai menen sen kanssa kävelylle.
Hyvinä päivinä vammaa ei huomaa
Tiihonen kokee vointinsa kohentuneen hiljalleen. Hän nukkuu enää 12-14 tunnin yöunia, ja toimintaterapiassa hän on saanut tehtävistä jo ikäistensä tasoisia pisteitä.
– Kun on hyvä olo ja saa levättyä, aivovammaa ei huomaa. Jos teen päivän aikana liikaa, tulee takapakkia.
Huonoina päivinä heikotus iskee edelleen helposti ja voi johtaa jopa oksenteluun. Huonoa päivää edeltää usein hyvä päivä, joka voi olla petollinen.
– Silloin näen kavereita, voin mennä siitä tallille ja sen jälkeen ruokakauppaan. Sillä hetkellä tuntuu, että jaksan ihan hyvin. Seuraava päivä menee kuitenkin huonovointisena ja nukkuessa.
En ole kertaakaan katunut päätöstäni ostaa Poitsu. Janina Tiihonen
Välillä huono olo on vienyt Tiihosen sairaalaan asti. Korvan tinnitus on oire, joka ei todennäköisesti poistu koskaan. Tallilla käynti ja Poitsun tapaaminen ovat edelleen se, mistä Tiihonen nauttii eniten.
– En ole kertaakaan katunut päätöstäni ostaa Poitsu. En edes selästä tippumisen jälkeen. Oloni on turvallinen Poitsun kanssa. Sitä paitsi onnettomuuksia voi sattua missä vain, kotonakin.
Tiihonen on ollut sairauslomalla lähes vuoden. Hän toivoo, että pääsee vielä takaisin työelämään. Toinen haave liittyy hevosiin. Hän haluaisi ratsastaa Poitsun kanssa kilpailuissa.
Vaikkapa Suomenratsujen kuninkaallisissa Ypäjällä.
Airbnb on tuonut turistit seinän taakse. Matkailijoiden kannalta on mukavaa, että majoitushinnat ovat hotelleja edullisempia ja varaaminen helppoa.
Kolikon toinen puoli on turistilaumojen yöunia häiritsevä mölyäminen asuinalueilla sekä pelko vuokratason noususta.
Kaupungit Amsterdamista Tokioon ovat ryhtyneet rajoittamaan lyhytaikaista vuokrausta ja lisäämään valvontaa.
Airbnb:tä on kuitenkin vaikea suitsia, sanoo asiaan perehtynyt tutkija Kenneth Haar Corporate Europe Observatory -järjestöstä.
– Rajoitukset ovat monessa tapauksessa helpottaneet ongelmia mutta eivät ratkaisseet niitä. Mielestäni kaupungit ovat ryhtyneet toimiin aivan liian myöhään.
Newyorkilaisia Airbnb:tä vastustaneessa mielenosoituksessa tammikuussa 2015. Etualalla olevan naisen lapussa lukee: "Newyorkilaiset eivät rakasta Airbnb:tä." Justin Lane / EPA
Haar arvostelee raportissa EU:n komissiota liian hölläkätisestä suhtautumisesta Airbnb:hen ja muihin majoitusta välittäviin jakamistalouden palveluihin.
Yritykset yrittävät välttää rajoituksia vetoamalla muun muassa EU:n sisämarkkinasääntöihin. Ne ovat myös valittaneet kaupunkien asettamista rajoituksista.
8 000 asuntoa palasi markkinoille
UnFairbnb-raportti väittää, että Airbnb on nostanut monissa kaupungeissa vuokratasoa ja asuntojen hintoja. Sen mukaan suosituissa matkailukohteissa asuntojen lyhytaikainen vuokraaminen turisteille on kiinteistösijoittajalle aina tuottoisampaa kuin vuokraaminen pitkäaikaisille vuokralaisille.
Tästä näyttönä pidetään sitä, että valtaosa kohteista on kokonaisia asuntoja, jotka ovat tarjolla ympäri vuoden. Monilla tarjoajilla on useita kohteita.
Kattavia kansainvälisiä arvioita Airbnb:n vaikutuksista vuokratasoon ei ole, mutta esimerkiksi Espanjan Barcelonassa vaikutuksen on arvioitu olleen huomattava.
Berliinissä normaalien vuokra-asuntojen jatkovuokraamista turistiasunnoiksi alettiin rajoittaa tiukemmin kolme vuotta sitten. Vuosi sitten tehty tilannekatsaus antaa kuvaa ilmiöstä.
– 8 000 asuntoa oli palannut takaisin tavallisille vuokramarkkinoille. Jopa Berliinin kaltaisessa suurkaupungissa se on huomattava määrä, Haar kertoo sähköpostihaastattelussa Ylelle.
Berliinissä Airbnb-asuntoja on tarjolla 22 500. AOP
Haar ei usko selvityksiin, joiden mukaan lyhytkestoisella turistivuokrauksella ei olisi juurikaan vaikutusta vuokrahintoihin.
– Minusta nuo väitteet ovat epäuskottavia ja epäluotettavia. Tavallisilta vuokramarkkinoilta ei voi ottaa pois tuhansia asuntoja ilman, että sillä on vaikutusta jäljelle jäävien asuntojen hintaan.
Corporate Europe Observatoryn mukaan UnFairbnb-raportilla ei ollut erillistä rahoittajaa, ja päätös sen kirjoittamisesta tehtiin järjestössä.
"Kodit eivät ole maksimaalista rahan tekemistä varten"
Amsterdam on yksi eniten Airbnb-vuokrauksen sääntöjä ja valvontaa kiristäneistä kaupungeista.
– Kodit ovat asumista eivätkä maksimaalista rahan tekemistä varten. Haluamme, että kaupunkilaiset tuntevat olonsa kotoisaksi omilla asuinalueillaan eivätkä joudu äänekkäiden turistiporukoiden häiritsemiksi, kertoo Amsterdamin kaupungin asumisasioista vastaava tiedottaja Anne Gorgels sähköpostitse Ylelle.
Amsterdamissa Airbnb:llä on tarjolla runsaat 20 000 kohdetta. Vielä kuusi vuotta sitten turisteille oli vuokralla vain noin 4 500 asuntoa.
Asuntoja saa Amsterdamissa vuokrata Airbnb:n ja muiden samankaltaisten sivustojen kautta lyhytaikaiseen turistikäyttöön korkeintaan 30 päiväksi vuodessa. Vielä viime vuonna raja oli kaksi kuukautta.
Majoittajan pitää raportoida vuokrauksista viranomaisille ja samassa asunnossa saa majoittua kerrallaan enintään neljä aikuista.
Amsterdamissa pyritään suitsimaan liiallista Airbnb-vuokrausta. Touko Yrttimaa / Yle
Airbnb:ta analysoivan InsideAirbnb-sivuston keräämän datan mukaan Amsterdamin 20 000 kohteesta kuitenkin neljännes oli sääntöjen vastaisesti tammikuussa vuokrattavissa yli 60 vuorokaudeksi. Kohteista 1 300 oli tarjolla yli neljälle ihmiselle.
Kaupungintalolla arvioidaan, että myös Airbnb-majoituksen yleistyminen on osaltaan ajanut ihmisiä muuttamaan pois keskustasta.
– Jotkut muuttavat pois keskustasta hälinän takia, toteaa Anne Gorgels.
Kysely: Lähes puolet kohteista ei ykkös- tai kakkosasuntoja
Vastaajista lähes puolet kertoi, ettei vuokralle asetettu kohde ollut ykkös- eikä kakkosasunto.
Viidennes tarjosi majoitusta kahdessa kiinteistössä ja loput sitä useammassa. Huomattava määrä vastaajia eli runsaat kymmenen prosenttia tarjosi kohteita useammassa kuin neljässä asunnossa.
Yle Uutisgrafiikka
Komission kyselyä tulkitessa on huomioitava sen vähäinen vastaajamäärä, vastanneita oli 391.
190 maata ja 81 000 kaupunkia
Reilut kymmenen vuotta sitten perustettu Airbnb on alansa jättiläinen. Airbnb:n mukaan sivuston kautta voi varata majoituksen yli 190 maassa ja 81 000 kaupungissa.
Airbnb:tä on arvosteltu avoimuuden puutteesta. Se ei esimerkiksi paljasta tarkkoja tietoja sen kautta varattujen majoitusöiden määrästä.
Tarkkojen lukujen sijasta yhtiö kertoo mielellään sympaattista tarinaa yrityksen syntymisestä.
Se menee tiivistäen näin: Syksyllä 2007 San Franciscon hotellit olivat designkonfernssin takia täynnä. Ystävykset Brian Chesky ja Joe Gebbia päättivät majoittaa konferenssivieraita saadakseen rahaa vuokran maksuun.
Kolme vierasta nukkui patjoilla. Chesky ja Gebbia keksivät alkaa kehitellä sivustoa, josta muodostui myöhemmin miljardibisnes.
Tutkija Kenneth Haarin mielestä Airbnb:n eetos ihmisten ja kulttuurien kohtaamisesta, jossa tavalliset ihmiset hyötyvät toisistaan, ei täysin vastaa todellisuutta.
– Airbnb esiintyy vertaisverkkona, joka ei vaikuta vuokriin tai asuntojen hintoihin. Heidän antamansa tiedot osoittautuvat usein epätarkoiksi tai vääriksi.
Airbnb on perustellut niukkana pidettyä tiedottamistaan sillä, että se haluaa suojella majoituksen tarjoajien yksityisyyttä. Tietoa on kuitenkin mahdollista saada analysoimalla sivuston ilmoituksia.
Airbnb:n toinen perustaja ja toimitusjohtaja Brian Chesky. AOP
Ehkä aktiivisin Airbnb:n tarkkailija on newyorkilaisen data-aktivistin Murray Coxin perustama sivusto InsideAirbnb, joka julkaisee ja analysoi Airbnb:n sivustolta keräämäänsä dataa majoittajista. InsideAirbnb ilmoittaa olevansa riippumaton.
Data antaa viitteitä siitä, että merkittävä osa tarjolla olevista kohteista on joko kokoaikaisia vuokrakohteita tai suurelta osin turistikäytössä olevia, eli siis monissa kaupungeissa asetettujen sääntöjen vastaisia.
Samankaltaisia viitteitä antoi EU-komission tekemä kysely.
EU:lta vaaditaan aktiivisuutta
Esimerkiksi Barcelonan, Pariisin ja New Yorkin kaupunkien palkkalistoilla on valvojia, jotka pyrkivät seuraamaan turistivuokrauksen lainmukaisuutta. Valvontaa ja siihen osallistuvan henkilöstön määrää on Amsterdamissakin kasvatettu.
– Seuraamme jatkuvasti verkkosivustoja ja analysoimme dataa. Saamme myös apua kaupunkilaisilta. Petoksista voi raportoida mihin aikaan tahansa vuorokaudesta, kertoo Amsterdamin asumisasioista tiedottava Anne Gorgels.
Kenneth Haarin mielestä Airbnb:ltä pitäisi vaatia tarkempia tietoja sen toiminnasta. Hän sanoo, että viranomaisilla pitäisi olla pääsy tietoihin, jotta sääntöjen noudattamista voitaisiin valvoa ja veroja kerätä.
– Airbnb:n pitäisi kertoa tiedot majoittajista ja majoitusöiden määrästä, jotta saataisiin käsitys siitä, kuinka suuri osa toiminnasta on ammattimaisten operaattoreiden pyörittämää.
Muun muassa Barcelonan ja New Yorkin kaupungit ovat ryhtyneet oikeustoimiin Airbnb:tä vastaan.
New York sai vuonna 2010 oikeuden päätöksen jälkeen tiedot 500 000 transaktiosta. Tietojen perusteella suuri osa tarjoajista rikkoi New Yorkin sääntöjä.
Barcelonan nostama haaste johti kaksi vuotta sitten sopimukseen, jonka jälkeen Airbnb poisti luvattomien majoittajien ilmoituksia. Vuotta aiemmin Barcelona oli määrännyt Airbnb:lle ja toiselle majoitusalustalle HomeAwaylle 600 000 euron sakot rekisteröimättömien asuntojen vuokrailmoituksista.
– Yleisellä tasolla näyttää, että Airbnb menestyy oikeussaleissa hyvin, tutkija Kenneth Haar arvioi.
Haarin mukaan Airbnb voi käyttää EU:ssa vanhaa sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä, joka on hänen mielestään tarkoitettu muunlaisille verkkosivuille. Sen perusteella Airbnb:tä ja muita vastaavanlaista palvelua tarjoavia ei voi velvoittaa siihen, että ne tarkastaisivat ilmoitustensa lainmukaisuutta järjestelmällisesti.
– Tämä estää tehokkaan viranomaisvalvonnan, Haar sanoo.
Myös palveluiden kaupan esteitä poistava palveludirektiivi liittyy majoitusalustojen valvontamahdollisuuksiin. Airbnb ja 50 muuta palveluntarjoajaa vetosivat vuonna 2016 komissioon, etteivät paikalliset lait saa rajoittaa jakamistaloutta EU:ssa.
Amsterdamin majoitustarjontaa tietokoneen näytöllä. Paulo Amorim / AOP
Paperissa todetaan, etteivät kaupungit saa rajoittaa lainvastaisesti markkinoita. Majoitustoiminnan rajoitukset ovat kuitenkin mahdollisia silloin, kun yleinen etu sitä vaatii. Tällöinkään rajoitukset eivät saa olla liiallisia.
Amsterdamin Anne Gorgels sanoo, että Euroopan kaupungit tekevät yhteistyötä vaikuttaakseen EU-komissioon. Vuosi sitten kahdeksan kaupungin edustajat esimerkiksi pyysivät lakialoitetta, joka mahdollistaisi tiedonsaannin majoitusalustojen toiminnasta.
Amsterdamissa pohditaan myös lisärajoituksia.
– Selvitämme, voimmeko kieltää lomavuokrauksen kaikkein vilkkaimmilla alueilla kaupungin keskustassa, jotta voisimme suojella siellä asuvia kaupunkilaisia.
Näin Airbnb-vuokrausta on rajoitettu seitsemässä eri kaupungissa
Pariisi on maailman Airbnb-pääkaupunkeja. Tarjolla on InsideAirbnb:n mukaan 60 000 kohdetta, joista valtaosa on kokonaisia huoneistoja tai asuntoja.
Pariisin kantakaupungissa asuntoa on sallittua vuokrata turisteille neljäksi kuukaudeksi vuodessa. Asunto pitää rekisteröidä Airbnb-kohteeksi kaupunginhallinnolle. Kaupunki myös perii puolentoista euron maksun majoittujasta yötä kohti.
Pariisissa Airbnb-asuntoja on ollut viime aikoina tarjolla noin 60 000 Airbnb-asuntoa. AOP
Sääntöjen rikkomisesta voi seurata enimmillään 25 000 euron sakko. Kaupungin valvojat tekevät toisinaan valvontaiskuja Airbnb-asuntoihin.
Pariisissa pelätään, että asukkaat voivat joutua muuttamaan Airbnb-asuntojen tieltä pois kantakaupungista. Kaupungin johto on linjannut, ettei kokonaisia alueita tai taloja saa päästää muuttumaan turistimajoituslaitoksiksi.
Barcelona on yksi eniten Airbnb:tä suitsineista kaupungeista. Kaupungissa on ollut tasaisesti tarjolla vajaat 20 000 Airbnb-kohdetta.
Viime vuonna Barcelona määräsi yhtiön poistamaan sivuiltaan 2 577 kohdetta, joilla ei ollut lisenssiä. Toisena vaihtoehtona olivat tuntuvat sakot. Barcelona ja Airbnb sopivat siitä, että viranomaiset pääsevät käsiksi listaustietoihin asuntojen sijainnista ja niiden vuokraajista.
Vuokraajien on rekisteröitävä kohteensa viranomaisille. Barcelonan kaupunginhallinnolla on 40 valvojan tiimi, joka jäljittää ja sakottaa luvattomia vuokraajia. Viime vuonna valvojat paljastivat ainakin 1 500 luvatonta kohdetta.
Vuonna 2016 kaupunginhallinto määräsi Airbnb:lle ja HomeAwaylle 600 000 euron sakot luvattomien asuntojen mainonnasta sivuilla.
Kyltti asunnon Barceloneta-kadulla ikkunassa julistaa: 'Minä asun täällä, ilman turisteja'. Barcelonassa vierailee vuosittain noin 30 miljoonaa turistia.Marta Perez / EPA
Berliinissä Airbnb:tä on arvosteltu vuokrien nousemisesta ja asuntopulasta. Airbnb-kohteita on noin 22 500.
Lyhytaikainen asunnon vuokraaminen ilman kaupungin lupaa on monessa tapauksessa laitonta – maksimirangaistus on 100 000 euron sakko. Kakkosasuntoa voi vuokrata Airbnb:n kautta kolmeksi kuukaudeksi vuodessa. Vain murto-osa Berliinin Airbnb-asunnoista on rekisteröity.
Lontoossa Airbnb-kohteita oli tammikuussa tarjolla 77 000. Britannian pääkaupungissa asuntoa saa vuokrata lyhytaikaisesti kolmeksi kuukaudeksi vuodessa. InsideAirbnb:n mukaan kohteista lähes puolet oli kuitenkin tarjolla pidempään.
Palma de Mallorcan paikallishallinto kielsi viime huhtikuussa suuren osan Airbnb-majoituksesta saarella. Kieltoon päädyttiin, kun viranomaiset havaitsivat Mallorcalla 20 000 vuokrakohdetta, joilla ei ollut lisenssiä.
Kerrostaloissa Airbnb-kohteet on kielletty täysin. Sen sijaan omakotitalon voi vuokrata, jos se ei sijaitse suojellulla alueella tai lentokentän läheisyydessä. Mallorcalla Airbnb-kohteita on rajoituksista huolimatta noin 14 000.
Japanissa kiristettiin Airbnb-majoituksen sääntöjä. Kuvassa Tokion pilvenpiirtäjiä. Kimmasa Mayama / EPA
Japanissa asuntoja ja huoneita saa vuokrata Airbnb:n kautta enimmillään 180 vuorokaudeksi vuodessa.
Lakia vuokraamisesta kuitenkin kiristettiin, ja sen seurauksena viime kesäkuussa kymmeniä tuhansia Airbnb-kohteita vedettiin pois sivustolta. Tämä aiheutti hämmennystä jo varauksia tehneille turisteille. Japanissa on käytössä asunnon rekisteröintinumero. Ilman rekisteröintiä on riskinä jäädä ilman majapaikkaa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kiristyksistä huolimatta uudet säännöt sallivat Airbnb-majoituksen temppeleissä.
New Yorkissa Airbnb-kohteita oli tammikuussa 47 500. Airbnb:tä koskevat rajoitukset ovat maailman tiukimpien joukossa.
Yli kolmen asunnon taloissa asunnon vuokraaminen alle 30 vuorokaudeksi on lainvastaista, ellei vuokraaja ole henkilökohtaisesti paikalla. Airbnb-vuokraaminen on siis kielletty valtaosassa taloja.
Kokonaista asuntoa ei saa vuokrata alle 30 vuorokaudeksi. Uhkana on 7 500 dollarin sakko. Lähes puolet kohteista on tarjolla yli 60 päivän ajan vuodessa, arvioi InsideAirbnb sivusto.
Vain oman kodin välittäminen on sallittua, eli useamman asunnon Airbnb-bisnes on periaatteessa kielletty. Yksittäisiä huoneita newyorkilaiset sen sijaan saavat Airbnb:ssä ja muilla sivustoilla vuokrata.
Airbnb ei vastannut Ylen haastattelupyyntöön.
Juttu on auki keskustelulle, voit keskustella aiheesta 16.2. klo 21:00 saakka.
Siviilitiedustelua ja suojelupoliisin uusia toimivaltuuksia koskevan keskustelun varjoon on jäänyt aukko nimeltään: sotilastiedustelun salainen tiedonhankinta. Sotilastiedustelu on saamassa ennennäkemättömän laajat oikeudet vaivihkaa.
Sotilastiedustelun tehtävä on tuottaa tietoa Suomen turvallisuusympäristöstä maan ylimmälle valtionjohdolle ja puolustusvoimien johdolle.
Sotilastiedustelu vastaa ennakkovaroituksen antamisesta, maalittamistuesta ja puolustusvoimien tarvitsemista paikka- ja olosuhdetiedoista. Käytännössä sotilastiedustelua on tehty pitkälti signaalitiedustelun eli entisen radiotiedustelun ja avointen lähteiden tiedustelun keinoin. Signaalitiedusteluun kuuluu sekä sähköisten viestien tiedustelu että mittaustiedustelu. Henkilötiedustelu eli henkilökohtaiseen suhteeseen ja kanssakäymiseen perustuva tiedustelu on ollut vähäisempää.
Sotilastiedusteluun kuuluu myös vastatiedustelu, jolla pyritään estämään puolustusvoimiin kohdistuva laiton vakoilu. Siinä puolustusvoimilla on oikeus käyttää rajoitetusti ihmisten tarkkailua ja teknistä seurantaa sekä peiteltyä tiedonhankintaa, kuten valeasussa liikkumista.
Nykyinen lainsäädäntö puhuu esimerkiksi kuljetusfirman haalareissa liikkumisesta tarkkailutehtävissä. Tekninen seuranta on esimerkiksi kulkuneuvon liikkumisen seurantaa radiolähettimen tai vastaavan laitteen avulla.
Sen sijaan peitetoiminta eli soluttautuminen, valeostot ja tietolähdetoiminta eivät ole kuuluneet tiedustelumiesten toimivaltuuksiin. Peitetoiminnassa tyypillisesti osallistutaan rikollisryhmän tai muun tutkinnan kohteena olevan joukon toimintaan aktiivisesti. Nyt nämä kovimmat salaiset tiedonhankintakeinot ovat tulossa sotilaiden henkilötiedustelun työkalupakkiin ilman julkista keskustelua. Esimerkiksi eduskunnassa eniten intohimoja on herättänyt suojelupoliisin tuleva valvonta.
Sotilastiedustelulakiehdotuksen mukaan jatkossa tiedustelumiehet voisivat käyttää laajasti salaisia tiedonhankintamenetelmiä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Esimerkiksi suomalainen tiedustelu-upseeri voisi soluttautua vieraan valtion sotilasosastoon tai tehdä valeostoja, kuten hankkia normaalisti laitonta materiaalia osana tiedustelutoimintaa.
Sotilastiedustelun uusiin toimivaltuuksiin liittyviä ongelmia ovat nostaneet esille niin perustuslakivaliokunta kuin perustuslakiasiantuntijat, mutta puolustusvaliokunta ei mietinnössään antanut niille painoarvoa.
Perustuslakivaliokunta korosti lausunnossaan, että koko tiedustelulakipaketin merkittävin toimivaltuuksien laajennus koskee sotilastiedustelua, koska suojelupoliisin osalta lähinnä tietoliikennetiedustelu olisi kokonaan uusi toimivaltuus. Salaiset tiedonhankintamenetelmät ovat jo suojelupoliisin käytössä terrorismi- ja maanpetosrikosten paljastamiseksi. Uuden lain mukaan niitä saisi käyttää turvallisuustiedustelussa eli kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjunnassa ilman selkeää rikosepäilyä. Laajennuksen vastapainoksi suojelupoliisi on menettämässä esitutkintaoikeutensa.
Valiokunnan mielestä mittava perusoikeuksiin syvästi kajoavien uusien toimivaltuuksien osoittaminen sotilastiedustelulle on hyvin poikkeuksellista. Esimerkiksi poliisille niitä on annettu vaiheittain pitkän ajan kuluessa, ei kertarysäyksellä.
Siksi merkittävä osa uusista toimivaltuuksista olisi pitänyt perustuslakivaliokunnan mukaan säätää lähinnä siviilitiedustelun eli suojelupoliisin tehtäväksi. Suojelupoliisi antaisi sitten virka-apua puolustusvoimille esimerkiksi peitetoiminnassa.
Puolustusvaliokunta tyrmäsi kuitenkin ajatuksen melko suoraan todeten, että operaatioturvallisuus ja sotilastiedustelun syvällinen ymmärtäminen edellyttävät laajojen uusien toimivaltuuksien antamista nimenomaan puolustusvoimille.
Suojelupoliisilla ei valiokunnan mukaan tätä osaamista ole, vaikka sen ydintehtäviin kuuluu laittoman tiedustelun torjunta kotimaassa. Puolustusvaliokunnan mukaan sotilastiedustelu tarvitsee kaikkia toimivaltuuksia, eikä niiden toteuttamista voida rakentaa poliisin virka-avun varaan.
Peitetoiminta ja valeostot ovat kokeneiden poliisien työsarkaa, joka vaatii niin kovaa kenttäkokemusta kuin alan koulutusta.
Puolustusvoimien puolella henkilötiedustelu on ollut eri arvioiden mukaan lapsen kengissä, sillä sitä ovat harjoittaneet lähinnä puolustusasiamiehet asemamaissaan ja taktisella tasolla kriisinhallintajoukot.
Voidaankin kysyä, miten hyvin uusien salaisten tiedonhankintaoikeuksien myöntäminen sotilaille käytännössä onnistuu, kun tiettävästi puolustusvoimissa ei ole laadittu minkäänlaista virallista henkilötiedusteluopasta. Perustuslakivaliokunta on myös pitänyt huonona sitä, että jatkossa puolustusvoimien tiedustelupäällikkö voisi yksinään päättää peitetoiminnasta tai valeostosta.
Ihmisoikeusjuristi ja professori Martin Scheinin on epäillyt perustuslakiblogissaan puolustusvaliokunnan osaamista sotilastiedustelulain valmistelussa. Nyt vaikuttaakin siltä, että pääesikunnan tiedusteluosasto on ottanut selätysvoiton poliitikoista ja tiedustelumiesten märkä uni on muuttumassa todeksi. Puolustusvoimien voimakas lobbaus eduskunnassa on tuottanut tulosta. Puolustusvoimat saa omat James Bondinsa.
Kirjoittaja on Radiouutisten juontaja ja turva-alaan perehtynyt toimittaja
Riittämättömyyden tunnetta, kiirettä ja väsymystä. Tätä on pahimmillaan lastenhoitoalalla työskentelevien arki päiväkodeissa.
Yleen otti yhteyttä viisi vaasalaisissa päiväkodeissa työskentelevää henkilöä. Neljä heistä työskentelee kolmessa yksityisessä päiväkodissa ja yksi kunnallisessa päiväkodissa. Työpaikkojensa vuoksi he esiintyvät artikkelissa ilman nimiä.
Kaikki yhteyttä ottaneet hoitajat allekirjoittavat viime aikoina velloneen mediakohun, jonka käynnisti uutisointi Touhula-päiväkotiketjun hoitajapulasta. Hoitajapula ei koske vain kyseistä ketjua vaan on laajempi ongelma.
Yksi hoitajista kertoo, että päiväkodin työntekijät alkavat uupua:
–Henkilökunta on väsynyttä, eikä jaksa työskennellä sillä innolla kuin lasten kanssa tulisi työskennellä.
Hoitajapula ei koske myöskään vain yksittäisiä kaupunkeja. Se, samoin kuin päiväkodin työntekijöiden uupuminen, on maanlaajuinen ilmiö.
Kahden vuoden välein tehtävä Kunta10-tutkimus selvittää muun muassa kuntien sairauspoissaoloja. Työterveyslaitoksen tutkimus osoittaa, että lastenhoitajien ja lähihoitajien sairauspoissaolot ovat kääntyneet nousuun vuonna 2016.
– Moni päiväkodeissa työskentelevä hoitaja miettii vakavissaan alan vaihtoa, toteaa Suomen Lastenhoitoalan Liiton toiminnanjohtaja Eila Seppälä-Vessari.
Seppälä-Vessari kertoo, että liiton toimistoon tulee paljon viestejä päiväkotien työntekijöiden arjesta eri puolilta maata.
– Se teksti on välillä todella ahdistavaa luettavaa.
Puuttuvia hoitajia ei sijaisteta
Suuri ongelma päiväkodeissa on hoitajapula. Tämä koskee niin yksityisiä kuin kunnallisia päiväkoteja.
Vaasan kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Merja Martinin mukaan esimerkiksi ennen joulua kunnan puolella varhaiskasvatuksen opettajan sijaisina toimi 20 epäpätevää henkilöä. Tällöin varhaiskasvatuksen opettajiksi siirtyi päiväkodissa työskenteleviä hoitajia, joiden tilalle palkattiin ulkopuolisia hoitajia.
Päiväkodeissa työskentelevien mukaan hoitohenkilökuntaa ei edes haluta ottaa, vaikka sitä olisi tarjolla. Tämä johtaa liian suurin ryhmiin. Yleen yhteyttä ottaneet hoitajat kertovat laittomista tilanteista päiväkodeissa:
– Oli päiviä kun olimme kahdestaan tässä ryhmässä 20 lapsen kanssa. Eikä vain yhtenä vaan aika monena päivänä lapsia oli yli sallitun rajan. Eli laittomia tilanteita.
– Lapsia ajettiin kuin karjaa ulos, syömään, ulos, koska sisälle ei mahtunut. Työvuoro saattoi muuttua saman päivän aikana ja jos jostain mainitsi, sai heti varoituksen.
Yksityisissä päiväkodeissa ongelmana on se, että tukitöihin ei ole palkattu ketään.
– Yksin joutui nukuttamaan 25 lasta, kun muut siivosivat, toteaa vaasalaisessa päiväkodissa työskentelevä hoitaja.
Hoitajat väsyvät ongelmiin ja vaihtavat työpaikkaa. Yleen yhteyttä ottaneet hoitajat ovat huomanneet, että niissä päiväkodeissa, joissa käytetään tuuraajia, hoitajien vaihtuvuus on suurta.
– Mietin joka aamu töihin ajaessani, että kenenkähän kanssa tänään teen töitä, kun sijaiset vaihtui jatkuvasti, toteaa yksi hoitajista.
Maija Mokkila / YLE
ToiminnanjohtajaEila Seppälä-Vessarin mukaan sijaisten puuttuminen on yleinen ongelma. Lastenhoitoalan liitossa tiedetään, että on olemassa "hyvin toimivia taloja", mutta valitettavan yleistä on, ettei sijaisia palkata vaikka laki sitä edellyttäisi.
– Tosi paljon on niitä paikkoja, joissa esimerkiksi aletaan sijaista kysellä vasta siinä vaiheessa, kun nähdään mikä on päivän lapsiluku. Silloin on usein mennyt jo monta tuntia, eikä sijaista enää saada. Ja näin tehdään, vaikka poissaolo olisi ollut tiedossa jo edellisenä päivänä.
Mikä lasketaan väliaikaiseksi suhdeluvun ylitykseksi?
Siinä missä vanhustenhoidossa keskustellaan 0,6-0,7 -hoitajamitoituksesta, herättää päiväkotipuolella keskustelua suhdeluku.
Lain mukaan yhdellä yli 3-vuotiaita hoitavalla henkilöllä saa olla vastuullaan 7-8 lasta. Alle 3-vuotiaita lapsia saa yhdellä kasvattajalla olla puolestaan vain neljä. Yleen yhteyttä ottaneet hoitajat kertovat, että näin ei kuitenkaan ole. Eräässä päiväkodissa tämä toteutuu vain keskellä päivää.
– Suhdeluvuista ei pidetä kiinni, koska suhdeluvut ja lapsiluvut saavat ylittyä väliaikaisesti. Missään ei kuitenkaan mainita kuinka pitkä aika voidaan määritellä väliaikaiseksi.
Hoitajia henkilökunnan vähyys pelottaakin.
– Pitääkö tapahtua vakava onnettomuus ennen kuin tähän puututaan?, kysyy yksi Yleen yhteyttä ottanut hoitaja.
Eila Seppälä-Vessarin mukaan lastenhoitajien kuorma on lisääntynyt entisestään viime kevään jälkeen, kun lastentarhanopettajien työhön lisättiin suunnitteluaikaa (SAK-aika). SAK-aika on 13 prosenttia opettajan työajasta ja se merkitään työvuoroihin.
– Sen ajan lastentarhanopettajat ovat poissa lapsiryhmästä ja entistä enemmän tapahtuu sitä, että lastenhoitaja on yksin lasten kanssa tai ainakin liian pienellä mitoituksella.
Seppälä-Vessari ei väheksy suunnittelutyön merkitystä, mutta hän sanoo, että koska suunnittelutyö on pois hoitotyöstä, se pitäisi ottaa huomioon työntekijämitoituksessa.
Uusi suunnitteluaikakäytäntö tuli voimaan toukokuun alussa. Sen jälkeen on ollut nähtävissä, että hoitotyötä päiväkodeissa tehdään entistäkin pienemmällä porukalla.
– Juuri sain viestin eräältä lastenhoitajalta, joka kertoi, että hän on joulun jälkeen ehtinyt pitää yhden ainoan kerran lakisääteisen kahvitauon.
Vanhemmille asioita silotellaan
Useimmat Yleen yhteyttä ottaneet vanhemmat luottavat päiväkotiensa hoitajamitoituksien ja muidenkin asioiden olevan kunnossa. Moni vaasalainen päiväkoti saakin ylistystä toimivuudestaan. Totuus voi kuitenkin olla toisenlainen.
Hoitajat myöntävät, että vanhemmille ei kerrota kaikkea, mitä päiväkodissa tapahtuu.
– Eihän sitä vanhemmille kerrota, että hoitajia on liian vähän tai ettei kaikkia lapsille tapahtuvia kolhuja ehditä huomata, sanoo yksi hoitajista.
Emilia Malin / Yle
Eila Seppälä-Vessari tietää, että joissakin päiväkodeissa johtajat ovat sanoneet, että vanhempia ei saa huolestuttaa.
– Mielestäni vanhemmilla on kuitenkin oikeus tietää, mitä päiväkodissa tapahtuu, hän toteaa.
Tilanne vanhempien kannalta voi olla kuitenkin ristiriitainen. Seppälä-Vessari ymmärtää, että vanhemmilta voi tulla hyvää palautetta, vaikka todellisuudessa asiat päiväkodissa eivät ole lain edellyttämällä tasolla.
– Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, mikä tilanne päiväkodissa on ja toisaalta he ovat kiitollisia siitä, että heillä on päivähoitopaikka. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on suorastaan lottovoitto, jos saa lapsensa lähipäiväkotiin.
Ne vanhemmat, jotka ovat huomanneet asioiden olevan pielessä, ovat yrittäneet puuttua tilanteeseen, kertoo yksi Yleen yhteyttä ottanut päiväkodin työntekijä:
– Jotkut vanhemmat laittoivat sähköpostia, kun näkivät meidän ”tuskan”, mutta kuuroille korville on tainnut mennä.
Yksityisessä päiväkodissa on julkisuudessa kerrottu, kuinka hyvä henkilökunnan tyytyväisyysaste päiväkodissa on. Tuloksia voi kuitenkin hoitajan mukaan tarkastella monesta eri kantista, huomauttaa hoitaja, joka tuntee yksityisen päiväkodin tilanteen:
– Se että työntekijät ovat tyytyväisiä johtuu melkeinpä yksinomaan siitä, että työpaikalla on työntekijöiden kesken hyvä ilmapiiri, jonka takia siellä on mukava tehdä töitä. Tähän asiaan Touhulalla ei ole osaa eikä arpaa. Ja tyytyväisyyskyselyssä arvioidaan myös vain lähiesimies, ei Touhulan ylempää johtoa.
Voiko kohulla olla positiivisia vaikutuksia?
Kaikki hoitajat kertovat, että he ovat yrittäneet puuttua päiväkodeissa oleviin epäkohtiin. Moni kuitenkin toteaa, että heidän ongelmiaan on vähätelty.
Vaikka hoitajien mielestä on hyvä, että "kissa nostetaan pöydälle", heitä pelottaa millaisia seurauksia kohulla on.
– Väitän, että alan aliarvostus ja viimeaikainen esiin nostaminen on lisännyt alalta pois hakeutumista sekä sijaispulaa, pohtii yksi hoitajista.
Eila Seppälä-Vessari ymmärtää vaasalaishoitajien huolen, mutta hän uskoo kuitenkin, että asioiden tuomisella julkisuuteen on myönteisiä vaikutuksia.
Yhden meijerin mukaan kauramaidon hiilijalanjälki on vain viidennes lehmänmaidon aiheuttamista päästöistä. Toisen mukaan kauramaidon hiilijalanjälki on yhtä suuri kuin lehmänmaidon. Ketä kuluttajan pitäisi uskoa?
Suomessa on yleistynyt kansainvälisistä suoratoistopalveluista HBO:lta ja Netflixistä omaksuttu tapa tuottaa ohjelmasarjoja niin sanottuina alkuperäissarjoina.
Alkuperäissarjoina pidetään tv-ohjelmia, joiden ensiesitys on yksinoikeudella maksullisella kanavalla tai maksupalvelussa. Suomessa niitä ovat tuottaneet esimerkiksi C-More ja Elisa Viihde.
Suomalaisia alkuperäissarjan mallin mukaisesti tuotettuja sarjoja ovat muun muassa MTV3:ssa parhaillaan pyörivä C-Moren alkuperäissarja Ratamo. Sarja perustuu Taavi Soininvaaran romaanien henkilöihin Suomen suojelupoliisin maailmaan.
Ylessä nähdään puolestaan syksyllä Elisa Viihteen alkuperäissarja Ivalo, jonka on ohjannut myös televisiossa suosittuja saksalaisdekkareita tehnyt Hannu Salonen. Ivalon pääosissa ovat Iina Kuustonen ja Maximilian Brückner.
Alkuperäissarjoja moneen makuun
Dekkareiden lisäksi alkuperäissarjan tuotantotapaa on käytetty myös sarjakomedioissa ja draamatuotannoissa, kuten Ylessäkin nähdyssä Downshiftaajissa.
Myös Ylen omia, nordic noir -sävytteisiä ja kansainvälisestikin levinneitä, rikossarjoja Karppia ja Sorjosta markkinoidaan alkuperäissarjoina.
Tuoreimpana tulokkaana alkuperäissarjojen joukkoon on liittymässä tänä keväänä Elisa Viihteessä julkaistava kuusiosainen Kaikki synnit -sarja.
Siinä rikostutkijat ratkaisevat kahta murhaa kuvitteellisessa Varjakan kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. Sarjan pääosissa ovat Maria Sid, Johannes Holopainen ja Matti Ristinen.
Mika Ronkaisen ohjaaman sarjan käsikirjoitus on Ronkaisen ja Merja Aakon käsialaa. Oheisessa haastattelussa he kertovat uudesta sarjasta, sen syntyvaiheista sekä suomalaisen sarjan tekemisestä.
Molemmat saivat käsikirjoituksesta äskettäin pohjoismaisen Nordisk Film & TV Fondin käsikirjoituspalkinnon.
Haastattelun yhteydessä nähtävät kuvanäytteet ovat sarjan ennakkomateriaalista.
Veli Aine oli torniolainen liikemies, autokauppias ja kaupunginhotellin omistaja. Hän oli myös intohimoinen taiteen ystävä ja keräilijä. Jos mies eläisi, hän täyttäisi sunnuntaina 17. helmikuuta 100 vuotta.
Veli Aineen ja puolisonsa Eilan vuosikymmeniä jatkunut taiteen keräily johti ensin kuvataidesäätiön ja sitten taidemuseon syntymiseen yhteistyössä Tornion kaupungin kanssa vuonna 1986.
Veli Aine osti ensimmäisen taideteoksensa, Santeri Salokiven etsauksen Aurajoelta jo 1930-luvulla isältään saamilla taskurahoilla. Tästä kehittyi taideharrastus, joka lopulta laajeni merkittäväksi kokoelmaksi.
Aineen kuvataidesäätiö perustettiin vuonna 1974 ja viisi vuotta myöhemmin Aineen pariskunta lahjoitti säätiölle 1048 taideteosta.
Taidemuseon arkistotallenteessa Veli Aine kertoo museon perustamisen alkutuumailuista:
"Oli sitten kaupunginjohtaja Strömberg ja hän heitti kysymyksen, että jos kaupunki rakentaa tilat, niin annatko sinä töitä. Minä sanoin, että vaikka kaikki!"
Museon pääosin suomalaisen taiteen kokoelmaan kuuluu tätä nykyä yli 3500 teosta. Niistä osa on kuvataidesäätiön ja osa Tornion kaupungin omistamia.
Yksityiskohta Arvid Liljelundin teoksesta Tornion kirkon interiööri.Antti Heikinmatti / Yle
Taidetta hotellivieraille
Veli Aine rupesi isännöimään isänsä Iikan perustamaa kaupunginhotellia vuonna 1971. Tuolloin hän toi satoja taideteoksia myös hotellin seinille ja odotti yleisön reaktiota.
Ja yleisöhän piti.
"Mielestäni miellyttävästi yllättävää oli se, että yleisö suhtautui erittäin positiivisesti. Ja varsinkin sen jälkeen kaupunkilaiset alkoivat arvostaa, kun Outokummun vieraat alkoivat puhua, että mitenkä täällä on tällaista arvotaidetta, että tämähän on aivan mahtavaa, että kenenkä töitä täällä on. Onko täällä joku näyttely?"
Vielä tänäkin päivänä osa torniolaisista muistaa hotellissa näkemänsä taulut, joita oli rakennuksen eri tiloissa kolmisensataa.
"Ei kylläkään mitään erikoista arvotaidetta, mutta kohtalaisen hyvää tänäkin päivänä siellä on, etupäässä kuitenkin pohjoissuomalaista taidetta."
Kain Tapperin veistos Ukkospilvi.Antti Heikinmatti / Yle
"Osta sitä mistä pidät"
Veli Aine muistetaan keräilijänä, joka hankki taidetta omalla maulla ja omien intohimojensa mukaan.
Itse hän on sanonut, että taidetta ei koskaan pitäisi hankkia nimien mukaan, vaan sitä mistä itse pitää. Niin hän myös opasti heitä, jotka häneltä kysyivät neuvoa taideostoihin: "Osta sitä mistä pidät."
Veli Aine itse piti kaikesta kauniista, kuten naisista.
Haastattelussa vuonna 1989 hän kertoo pitävänsä ennen kaikkea naistaiteilijoista samoin kuin naisfiguureista. Hän kertoo, että kun hän on löytänyt naisen selkää kuvaavan työn, se on aina hankittu.
Taustalla Esko Tirrosen maalaus Striptease. Etualalla Essi Renvallin veistos Nuori nainen ja Aimo Tukiaisen veistos Peseytyvä. Antti Heikinmatti / Yle
Nimekkäiltä ja myös hieman tuntemattomaksi jääneiltä taiteilijoilta tehtyjä hankintoja ei siivittänyt laskelmointi, mutta sitäkin enemmän ystävyyssuhteet.
Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura kertoo muistavansa omilta Tornion kouluajoiltaan tarinoita siitä, kuinka pohjoissuomalaiset taiteilijat tulivat rahapulassa ja taulu kainalossa Veli Aineen työhuoneeseen, joka sijaitsi Tornion kaupunginhotellin yläkerrassa. Ja kauppoja syntyi.
– Olen kuullut myös, että autohankintoja olisi rahoitettu taideteoksilla. Varmaan niinkin on tehty, olihan Veli Aineella lämmin sydän ja hän sanoi, ettei raha ole hyvä muuhun kuin velan maksuun.
Kokoelma, jonka arvo on yksi markka
Veli Aine hankki puolisonsa Eilan kanssa taidetta kotimaasta ja lukuisilta ulkomaanmatkoiltaan.
"Ei niitä monta galleriaa Helsingissä ollutkaan 1940-luvun loppupuolella ja 1950-luvun alussa. Silloin hakeuduttiin taidesalonkiin Backsbackaan ja Hörhammeriin. Siellä oli aina siihen aikaan vaikuttaneiden taiteilijoiden töitä esillä. Ja varsin arvostettujen taiteilijoiden töitä, niin kiinnostus niihin sitten heräsi. Ja aina sitten tuli hankituksi joku työ."
Veli Aine totesi usein, että teokset ovat yleisön iloksi hankittuja. Hän ei välittänyt tehdä taiteella bisnestä.
Edesmennyt kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola kirjoitti jo Aineen taidemuseon vihkiäisluettelossa vuonna 1986: "Sponsorit tulevat ajan virrassa ja sama virta heidät myöhemmin muualle kuljettaa. Mesenaatit jäävät taidehistorian aikakirjoihin samoin kuin taiteilijatkin."
Helene Scjerfbeckin Muotokuva edestä: Dora Estlander ja Elin Danielson-Gambogin Omakuva.Antti Heikinmatti / Yle
– Varmaan Veli Aineelta kysyttiin, koska meiltäkin kysytään edelleen hyvin paljon, että mikä on kokoelman arvo. Ja Veli Aine sitten sanoi, että sen arvo on yksi markka, koska sitä ei tulla koskaan myymään, taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura kertoo.
Nyt Veli Aineen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi avattava perusnäyttely "Jaettu ilo" viestii taidekeräilijän vilpitöntä halua ilahduttaa taiteella myös muita. Näyttely esittää välähdyksiä Aineen perheen elämästä.
Museonjohtaja Katriina Pietilä-Junturan taustalla Esko Tirrosen maalaus Striptease.Antti Heikinmatti / Yle
Pohjoisen pikkukaupunki ylpeänä esittää
Aineen kokoelma on Pohjois-Suomessa ainutlaatuinen. Kokoelman teoksista vanhimmat ovat 1800-luvun alusta ja uusimmat viime vuosilta.
– Me pystymme tällä kokoelmalla esittämään koko Suomen taidehistorian suuren kertomuksen. En usko, että muut pohjoissuomalaiset taidemuseot pystyvät siihen, sanoo Katriina Pietilä-Juntura.
Veli Aineelle oli tärkeää, että nyt taidemuseoon sijoitettu kokoelma jää Tornioon, vaikka se varmasti olisi mieluusti huolittu myös muualle ja suuremman taideyleisön ulottuville.
Veli Aineen hyvin tuntenut museon johtaja Katriina Pietilä-Juntura on muiden torniolaisten tavoin ylpeä museostaan ja muistelee karismaattista ja rohkeaa taiteen ystävää lämmöllä.
– Veli oli jotenkin kauhean kannustava, hauska ja hän myös aina sanoi, että täytyy nähdä ja lähteä maailmalle. Meille museon työntekijöillekin hän sanoi, että menkää Pariisiin, lähtekää Roomaan, mie maksan.
Lähteet: Aineen taidemuseon arkistotallenne (sitaatit), Biografiakeskus 2011.
