Kun suurpeto loukkaantuu Lieksassa liikenneonnettomuudessa, sen perään eivät lähde poliisin hälyttämät paikalliset metsästäjät, toisin kuin muualla Suomessa. Lieksassa suurriistavirka-apua eli SRVA-tehtäviä hoitavat varta vasten tarkoitukseen perustetun Virva ry:n jäsenet. Virva syntyi paikkaamaan Lieksan riistanhoitoyhdistystä, joka irtisanoutui virka-aputehtävistä viime vuonna. yhditysten völit ovat tulehtuneet.

Ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen kiittää Virvan hoitaneen tehtävänsä "hyvin, ellei erinomaisesti." Virvalaiset ovat joutuneet venymään, sillä miehiä heillä on virka-apuhommiin vähän. Välit riistanhoitoyhdistykseen ovat tulehtuneet.

Lyhyen ajan sisällä Lieksassa eteen on tullut muun muassa kaksi suden karkottamis- ja lopettamistehtävää. Toinen susi oli pyörinyt pihapiireissä, eivätkä karkotusyritykset muuttaneet sen käytöstä, joten poliisi määräsi sen lopulta tapettavaksi. Toinen susi oli loukkaantunut tai sairas ja määrättiin lopetettavaksi.

Virva ry hoiti molemmat tehtävät. Virva ry:n Risto Kiiskinen muun muassa hiihti yksin toisen suden perässä viisi tuntia.

– Tämä vaatii kärsivällisyyttä, ettemme tapa vääriä eläimiä. Meidän täytyy pitää laumat yhtenäisinä, hän kertoo.

Kiiskinen korostaa, ettei suurriistavirka-apu ole metsästämistä, vaan poliisin määräämien tehtävien toteuttamista ihmishenkien turvaamiseksi ja eläinten kärsimysten pitämiseksi mahdollisimman vähäisinä.

Poliisin toive: Paluu normaalitilaan

Ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen sanoo, että parasta Lieksassa olisi saada palautettua normaalitilanne eli paikallinen riistanhoitoyhdistys ottaisi Lieksan alueella SRVA-vastuun jälleen kontolleen. Virva ry:n kanssa sopimus on heinäkuun 2020 loppuun saakka. Riistanhoitoyhdistys irtisanoi sopimuksen kaksi vuotta sitten.

Lieksalaisten metsästäjien mukaan alueella on liikaa susia, eikä suurriistavirka-aputehtäviä voi hoitaa koirien kanssa turvallisesti. Koiria käytetään loukkaantuneiden eläinten jäljittämiseen. Poliisilla on tarjota lieksalaisille sama valtakunnallinen sopimus kuin muuallakin. Se ei ole kelvannut riistanhoitoyhdistykselle.

Eniten on hiertänyt se, että korvaus virka-avusta on harkinnanvarainen ja koirien aiheuttamat vahingot menisivät omasta pussista.

– Tehdään vaikka viikko töitä viimeiseen asti eläimen karkotuksessa, mutta ei saadakaan korvausta, vaan poliisi voi harkita maksetaanko vai ei. Se ei ole reilua, sanoo Lieksan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Matti Törrönen.

Samoin koiran aiheuttamat vahingot kolmannelle osapuolelle voisivat jäädä koiranomistajan kärsittäväksi. Tosin tämä sopimuskohta on tulkinnanvarainen ja vakuutukset ovat muuttuneet, myöntää Törrönen. Miten koirat voisivat aiheuttaa vahinkoja tehtävissä?

– Ei meidän koirat niin varmoja ole, etteivätkö voisi vaikka aiheuttaa tehtävän yhteydessä vahinkoa hevoselle. Jos hevonen on arvokas, siinä menee talokin mieheltä, kertoo Törrönen esimerkin.

Paljon tehtäviä

Ýleisimpiä suurriistavirka-aputehtäviä ovat liikenteessä loukkaantuneiden hirvieläinten jäljestykset ja lopettamiset sekä ihmisille vaaraa aiheuttavien suurpetojen karkotukset tai lopettamiset. Tehtäviä voi olla kymmeniä joka vuosi. Virva ry hoitaa Lieksassa suurpeto- ja villisikatehtävät, mutta hirvieläintehtäviin sillä ei ole sopimusta.

– Paras ratkaisu olisi, että paikallinen riistanhoitoyhdistys pitäisi yllä valmiutta, toivoo ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen.

Virva ry:n ja riistanhoitoyhdistyksen välit ovat viileät. Kun riistanhoitoyhdistyksen Matti Törröseltä kysyy, mitä hän ajattelee Virvan miehistöpulasta, hän kehottaa virvalaisia katsomaan peiliin. Virvan Risto Kiiskinen taas kertoo olevansa valmis neuvottelupyötään ja dialogiin, mutta yhteyttä ei hänen mukaansa ole.

– Minä tukeudun faktoihin, mutta toinen osapuoli ei.

Risto Kiiskinen viittaa faktoilla Luonnonvarakeskuksen arvioon suurpetojen määrästä. Riistanhoitoyhdistys uskoo petoja olevan enemmän kuin Luken tilastoissa kerrotaan.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on vaatinut eurooppalaisia liittolaisia ottamaan vastaan 800 Syyriassa vangittua Isisin taistelijaa.

Trumpin mukaan Britannian, Ranskan, Saksan ja muiden liittolaisten tulisi ottaa Euroopasta lähteneet taistelijat takaisin ja saattaa heidät oikeuden eteen.

Yhdysvallat on pakotettu vapauttamaan vangit, jos heitä ei huolita Eurooppaan, Trump kirjoittaa pikaviestipalvelu Twitterissä. Vapautetut Isis-taistelijat taas suuntaisivat takaisin Eurooppaan, presidentti jatkaa.

Epäillyt vihollistaistelijat ovat tällä hetkellä Yhdysvaltain tukemien kurdijoukkojen vankeina.

– Tämä on meille suuri huolenaihe, koska heitä pitää vankina ei-valtiollinen toimija eli Syyrian demokraattiset joukot, kenraali Raymond Thomas kertoi torstaina Yhdysvaltain senaatin kuulemisessa.

Mitä tehdä vangeille?

Yhdysvaltain vetäytyessä pois Syyriasta vangittujen taistelijoiden kohtalosta on tullut ongelma Washingtonille.

Suuri osa Syyriassa vangituista jihadisteista on saanut hyvin vähän minkäänlaista sotilaskoulutusta. Joukossa on kuitenkin noin 50 arvokkaaksi luonnehdittua vankia, amerikkalaiset sotilaslähteet kertovat verkkolehti MilitaryTimesille.

Uutistoimisto AP haastatteleman virkamiehen mukaan viimeisenä vaihtoehtona pidetään vaarallisempien epäiltyjen siirtämistä Guantanamo Bayn vankileirille. Kyseessä olisi ensimmäinen kerta yli vuosikymmeneen, kun kiistelty vankila saisi lisää asukkaita.

Vaalikampanjan aikana Trump kertoi omaa näkemyksensä Guantanamo Baysta.

– Lataamme sen täyteen pahoilla tyypeillä, Donald Trump arvioi keväällä 2016.

Lue lisää:

Jo joulukuussa Isisin nujerretuksi julistanut Trump arvelee vahvistavansa järjestön kukistumisen ensi viikolla

Isis teki tuhoisan pommi-iskun Syyriassa – kuolleiden joukossa neljä amerikkalaista

Himoksen laskettelukeskuksessa lauantaina kuollut 15-vuotias poika oli Paraisilta Varsinais-Suomesta ja rippileirillä, kertoo Länsi-Turunmaan ruotsinkielinen seurakunta STT:lle.

Kyseessä oli perinteinen hiihtolomaviikon rippikoulu. Mukana oli tällä kertaa kahdeksan poikaa, kertoo seurakunnan kirkkoherra.

Himoksen laskettelukeskus sijaitsee Jämsässä Keski-Suomessa. Poika oli lähtenyt merkittyjen rinteiden ulkopuolelle metsään laskemaan muutaman muun kanssa, poliisi kertoo. Poika oli ilmeisesti tullut joukon viimeisenä.

Itse onnettomuuteen ei poliisin mukaan liity ulkopuolisia ihmisiä. Kirkkoherran saamien tietojen mukaan poika on pudonnut jyrkästä kohdasta.

Kuoliko hän tapahtumapaikalla?

– Mitä ilmeisemmin kyllä, sanoo STT:lle rikoskomisario Kari Aaltio Sisä-Suomen poliisilaitoksesta.

Rinteessä oli Aaltion mukaan jyrkkiä kohtia ja paljon lunta. Pojalla ei ollut Aaltion arvion mukaan paljoa laskettelukokemusta.

– En sitä tarkalleen tiedä, mutta jos on 15-vuotiaasta henkilöstä kyse, ei laskettelukokemus hirveän hyvä ole ollut ja kun tietää henkilön asuinpaikkakunnan, veikkaan, että ei siellä ihan joka päivä rinteeseen pääse.

Tiedätkö pojan laskettelukokemuksesta, vai arveletko?

– Tämä on puhtaasti arvelu, en tiedä hänen laskettelukokemuksestaan.

Asiassa ei epäillä rikosta ja poliisi tutkii asiaa kuolemansyyn selvittämisenä. Poliisi suorittaa onnettomuuspaikalla teknisen tutkinnan.

– Dokumentoidaan, miten se on tapahtunut.

Aaltio kertoo, ettei hänen tiedossaan ole, oliko pojalla kypärää ja oliko hän liikkeellä suksilla vai laudalla.

Pojan ystävät tekivät ilmoituksen onnettomuudesta, Himos-yhtiöiden toimitusjohtaja Elsi Ojala kertoi aiemmin.

Lue myös:

Nuori laskettelija kuoli Himoksella rinnealueen ulkopuolella – IS: Turma tapahtui kesken rippileirin

Anne Volanen on aamulla vaivannut pullataikinan työvuoronsa päätteeksi. Iltapäivällä Honkakodissa Kouvolassa leivotaan yhdessä pullaa.

– En koe sitä rasitteena. Se kuuluu työhöni siinä määrin kuin resurssit antavat myöten. Aina eivät anna, mutta toisena päivänä on sitten väljempää, Volanen sanoo.

Lähi- ja perushoitajaliitto Super palkitsi tällä viikolla Volasen ja Kymijoen Hoiva ry:n muut työntekijät esimerkkinä hyvästä hoitotyöstä la Carita -säätiön myöntämillä tunnustuspalkinnoilla. Lisäksi palkittiin Akaan kaupungin palvelutalo Havulinna.

Kouvolassa sijaitsevissa hoivakodeissa lähdetään siitä, että ne toteuttavat asukkaiden omia toiveita mahdollisimman hyvin. Asukkaiden harrastukset, mieltymykset ja ne inhottavatkin asiat kootaan toivekartaksi, jota hoitajat tilanteen mukaan noudattavat.

– Kun ihminen muuttaa meille, otamme hänen historiansa huomioon. Haluamme, että meillä jatketaan elämää, eikä luovuteta, vaikka tämä onkin monelle loppuelämän koti, Kymijoen Hoiva ry:n toiminnanjohtaja Anu Pöllänen sanoo.

Ei hartaukseen väkisin

Rantakodiksi, Honkakodiksi ja Iltaruskoksi nimetyissä asumisyksiköissä lähdetään siitä ajatuksesta, että hoitajat ovat töissä asukkaiden kotona ja antavat yksilöllisesti sitä, mitä asukkaat tarvitsevat.

– Pidetään hoito simppelillä tasolla. Jos joku ei ole koskaan kuunnellut klassista musiikkia, sitä ei tyrkytetä, vaikka meillä käykin kaikenlaisia esiintyjiä. Tai kun metsässä viihtyvä ei enää jaksa lähteä ulos, tuodaan jäkäliä tai kanervaa huoneeseen. Näin voi silti kokea elämyksiä, Pöllänen kertoo.

Ihmistä ei väkisin viedä hartaushetkeen, vaikka seurakunta niitä käykin pitämässä. Kaurapuuroa ei aamuisin tyrkytetä, jos asukas ei siitä pidä.

– Toiset eivät osaa tai pysty enää ilmaisemaan tahtoaan. Sitten luemme kasvoilta, varsinkin ruokailutilanteessa, Volanen sanoo.

Asukkaan muuttaessa hoivakotiin hänestä kerätään elämään merkityksellisesti vaikuttaneita tietoja.

– Jos meille muuttaa mies, joka on koko elämänsä harrastanut kalastusta ja metsästystä, tuomme hänen hoitoonsa korvaavia elementtejä. Hän pääsee katsomaan luonto-ohjelmia, ehkä hänelle tilataan alan lehti, jota sitten yhdessä luetaan, kertoo hoitotyön esimies Marja-Terttu Riihelä.

Yhtenä esimerkkinä mainitaan myös mieltymykset ruoan suhteen. Niistäkin otetaan selvää. Jos tietty ruoka ei maita, sitä ei tarjota. Vastaavasti sellaista ruokaa voidaan hankkia, josta hoitokodissa asuva ihminen erityisesti pitää.

"Onko todella jossain asiat näin huonosti?

Myös Anne Volanen luki joitain viikkoja sitten uutisista kuvauksia aivan toisenlaisesta hoidosta vanhusten hoivakodeissa. Erityisesti isojen terveysyritysten hoivakodeissa on havaittu vakavia puutteita.

Esimerkiksi Esperi Caren hoivayksikkö Kristiinankaupungissa ja Attendon hoivakoti Alavudella on jouduttu ottamaan valvontaviranomaisen toimesta haltuun, koska asukkaiden turvallisuus on ollut vaarassa riittämättömän henkilöstömäärän takia.

– Tuli paha mieli. Tiedän, että meillä ei ole sellaista. En tahtonut jaksaa niitä lukeakaan. Onko todella näin huonosti jossain asiat?

Sen ei tarvitse olla isoa ja ihmeellistä. Ohi mennen seisahdun, vaihdan muutaman sanan. Anne Volanen

Marja-Terttu Riihelä myöntää, että palkitun hoivayhdistyksen yksiköissä on samoja ajankäytön ongelmia kuin muuallakin.

– On kiireisiä työpäiviä, on resurssiongelmia, jos tulee akuutti sairauslomitus. Emme ole siinä sen kummempi paikka, Riihelä sanoo.

Riittävät käsiparit mahdollistavat hyvän hoidon, mutta kyse on muustakin. Riihelän mukaan Kouvolan palkituissa hoivakodeissa myös tukiverkosto on kunnossa.

– Keittiö, siivous ja kiinteistönhuolto toimivat hyvin. Se tukee sitä, että hoitaja pääsee keskittymään hoitotyöhön.

Hoitajamitoitus yhdistyksellä on 0,6. Nykyinen laki sisältää suosituksen, että vanhuspalvelujen henkilöstömäärän tulee olla 0,5 hoitajaa hoidettavaa kohti. Useimmissa yksiköissä hoitajamäärä asukasta kohti on 0,5:n ja 0,7:n välillä.

Politiikassa on keskusteltu siitä, pitäisikö vanhustenhoitoon säätää lailla 0,7 hoitajan mitoitus yhtä hoidettavaa kohti.

– Kyse on hoitajan asenteesta. Siitä, että hän ymmärtää kiireisenkin arjen keskellä, että hänen omailla valinnoillaan on iso merkitys siinä, miten hän kohtaa asukkaan ja miten vaikuttaa hänen arkeen, sanoo Riihelä.

Asukkaisiin kiintyy

Superin kehittämisjohtaja Jussi Salo tuntee alan ongelmat. Hänen mielestään nyt on kuitenkin oikea nostaa esiin myös hyviä esimerkkejä.

– Vanhustenhoito on tällä hetkellä tapetilla ihan muista syistä kuin hyvistä hoitopaikoista. Epäkohdat ovat esillä, mutta pitää muistaa, että meillä on aivan loistavia pieniä, yksityisiä firmoja. Tässä meillä on loistavat esimerkit, Salo sanoo.

Anne Volanen on alanvaihtaja. Hän ryhtyi lähihoitajaksi 2000-luvun alkupuolella. Honkakodissa Volanen on työskennellyt 14 vuotta.

– On ollut asukkaita, joita olen saanut hoitaa muutostaan asti, aina elämänkaarensa loppuun. Kyllä siinä tulee ymmärrystä, kiintyykin tietysti.

Volanen tähyää jo kevääseen, jolloin hoivakodin asukkaiden kanssa lähdetään käymään läheisellä puutarhalla. Se on jo perinteinen ja suosittu retkikohde.

– Menemme yhdessä valitsemaan kesäkukat tänne meille. Pieni matka sinne taittuu jalan ja pyörätuoleilla, Volanen kertoo.

Pieniä asioita

Kesäaika lisää muutoinkin mahdollisuuksia olla ulkona, kun esimerkiksi hoivakodin takapihan terassi sulaa lumen alta.

– Vietämme siellä paljon aikaa. Istutaan auringonvarjojen alla, juodaan kahvia. Sitten on makkaranpaistohetki ja letunpaistoa.

Kymijoen Hoiva noudattaa niin kutsuttua narratiivista hoitotyön periaatetta. Menetelmänä narratiivinen hoitotyö ei ole uusi. Vastaavanlaista hoitoa annetaan muissakin hoivakodeissa. Super halusi kuitenkin palkita Kymijoen Hoivan hyvänä esimerkkinä.

– Sen ei tarvitse olla isoa ja ihmeellistä. Ohi mennen seisahdun, vaihdan muutaman sanan. Ettei mene kuin höyryjuna, Volanen sanoo.

GUAM Kaikki, jotka näyttävät oksilta, eivät olekaan oksia. Tässä metsässä jos missä kannattaa katsoa eteensä, sivuille – ja etenkin ylös.

Iltamyöhällä on pilkkopimeää, mutta otsalampulla näkyy, jos joku oksa alkaakin liikkua. Silloin kyseessä on todennäköisesti ruskopuukäärme. Laji viihtyy erityisesti oksilla.

Ensimmäinen vihreänruskea kiemurtelija löytyy kuitenkin maasta. Metrinen ruskopuukäärme etenee hitaasti, sillä ravintoketjun huipulla sen ei tarvitse väistää mitään.

Käärme on jo katoamassa pusikkoon, kun käärmetutkija Patrick Barnhart nappaa sen tottuneesti kiinni paljain käsin.

– Jos se olisi isompi, käyttäisin turvallisuuden takia mieluummin keppiä pään pitämiseksi paikallaan, Barnhart sanoo.

Niitä on isompiakin, paljon isompia. Läntisellä Tyynellämerellä sijaitsevalla Guamin saarella ruskopuukäärmeillä ei ole luontaisia vihollisia, joten ne kasvavat täällä ennätyskokoisiksi, jopa 2–3-metrisiksi.

Käärmeitä on lisäksi tolkuttoman paljon. Barnhart ei halua veikata käärmeiden tarkkaa lukumäärää, koska niiden laskeminen on mahdotonta.

On kuitenkin arvioitu, että reilun 500 neliökilometrin – eli yhteensä Espoon ja Vantaan kokoisella – saarella olisi nykyisin yhdestä kahteen miljoonaa ruskopuukäärmettä eli jopa kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä. Yhtä neliökilometriä kohti käärmeitä riittäisi siis ehkä 2000–5000.

Mistä niille oikein riittää syötävää? Ei enää riitäkään, ja ravintopulan takia käärmeiden määrä on pudonnut. Huippuvuosina niitä oli vielä tuplasti nykyistä enemmän.

Jatkamme polkua alas kohti Marbon luolaa, joka tunnetaan päivisin retkikohteena – mutta yöllä käärmeiden suosikkipaikkana. Siellä on aina käärmeitä, Barnhart lupaa.

Muistatko Kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvan, jossa Indiana Jones eli Harrison Ford laskeutuu täynnä käärmeitä olevaan luolaan? Siitä on helppo nähdä painajaisia. Kohtaus käärmeluolassa tuli mieleeni nyt kun lähestymme luolan suuta.

Ensimmäinen rapina jalkojen juuressa paljastuu erakkoravuksi, toinen taas ruskopuukäärmeeksi. Kumpikaan ei jää tekemään lähempää tuttavuutta.

Luolan suu tulee näkyviin. Oviaukon yläpuolelta roikkuu liaaneja. Ulkopuolella kaikki on vihreän kasvillisuuden peitossa, mutta sisäpuolella näkyy vain paljasta kalliota.

Turkoosi vesi pohjalla on niin kirkasta, että sen syvyyttä on vaikea arvioida. Luolan seiniltä löytyy pari käärmettä – ne ovat taitavia kiipeilijöitä ja maastoutuvat yllättävän hyvin harmaita kallioita vasten.

Mitään käärmekasoja täällä ei sentään onneksi ole. Huh.

Lähdemme paluumatkalle kohti autoa. Taas löytyy yksi ruskopuukäärme, ja tällä kertaa minun on pakko saada siitä jonkinlainen ote. Uskallan yrittää, koska käärmeet eivät ole vaarallisia aikuisille.

TV-uutisia varten pitää tehdä niin sanottu standup, jossa kerron jotain kameralle. Sen ideana on näyttää, että olen todella ollut paikalla. Ja kun juttu kertoo käärmeistä, niin pitäähän samassa kuvassa olla myös käärme.

Tartun ruskopuukäärmettä hännästä ja nostan sen ylös. Solakalla käärmeellä on erittäin leveä pää ja sen viirusilmät näyttävät pullistuvan ulos.

Käärme ei pidä häntäotteesta, vaan nostaa päänsä kohti kättäni. Päästän irti ennen kuin se pääsee puremaetäisyydelle.

Pari uutta yritystä, ja lopulta saamme jotain myös kuvattua. Käärme katoaa takaisin metsään ja minä palaan paita märkänä kohti ilmastoitua autoa.

Ruskopuukäärmeet ovat petoja, jotka voivat syödä melkein oman painonsa verran päivässä. Niinpä ne keskittyvät saalistamiseen ja hyvän pimeänäön ansiosta ne liikkuvat nimenomaan öisin.

Kun ravintoa on vähän, käärmeet lähtevät ruuanhakuun myös asuinalueille. Guamilla ne tunkeutuvat taloissa joka paikkaan, mutta useimmiten niitä löydetään kylpyhuoneista.

– Käärmeiden on nähty tulevan myös viemärin kautta. Aika pelottavaa kun sitä ajattelee, Barnhart sanoo.

Guamin maaseudulla pöntön kansi kannattaa siis nostaa varovasti.

Ruskopuukäärmeet ovat toistuvasti syynä sähkökatkoksiin. Käärmeet aiheuttavat oikosulkuja kietoutumalla sähköpylväisiin, siirtojohtoihin ja muuntajiin.

Turismillekin käärmeet ovat vähintään imagoriesa – vaikka ymmärrettävästi niistä ei turisteille juuri hiiskuta. Guamilla käy vuosittain yli miljoona matkailijaa, lähinnä Japanista, ja turismi on sotilastukikohtien jälkeen saaren tärkein elinkeino. Turistirannoille käärmeet luikertelevat kuitenkin vain harvoin.

Käärmeet ovat tuhonneet saaren alkuperäistä luontoa vielä tehokkaammin kuin ihmiset.

Huomaan, että metsässä on hyvin hiljaista – ääntä pitävät vain amerikkalaiset sotilashelikopterit, joita Yhdysvaltain tukikohtasaarella lentää jatkuvasti.

Tavallisessa trooppisessa metsässä kuuluisi paljon lintujen ääniä, mutta täällä lintuja ei enää juurikaan ole, sillä ruskopuukäärmeet ovat syöneet lähes kaikki linnunmunat saarelta.

Käärmeinvaasion seurauksena Guamin alkuperäisistä lintulajeista vain kahta tavataan enää luonnossa, ja niidenkin yksilömäärät ovat hyvin pieniä.

Myös lisko- ja lepakkolajeja on hävinnyt. Käärmeet syövät lisäksi selkärangattomia ja pikkunisäkkäitä.

Koska hedelmiä syövät linnut ovat hävinneet, myös hedelmäpuut ovat harvinaistuneet.

Guamilla ei ollut alun perin lainkaan isokokoisia käärmeitä, joten paikalliset lajit eivät osanneet puolustautua tulokkaita vastaan. Varaanit tosin syövät käärmeitä, mutta suuria liskoja ei ole tarpeeksi.

Onneksi ruskopuukäärmeet eivät useimmiten ole ihmiselle vaarallisia, eivät edes yhtä myrkyllisiä kuin suomalainen kyy.

– Minun kokoiselleni aikuiselle ne eivät ole ongelma. Myrkky ei ole kovin vaarallista, Barnhart sanoo.

Hän puhuu kokemuksesta, sillä on saanut useita puremia. Tosin Barnhart on harvinaisen pitkä ja suurikokoinen mies. Sen sijaan pikkulapsi tai vanhus, jonka immuunijärjestelmä ei ole parhaimmillaan, voi joutua vaikeuksiin.

– Ne ovat purreet pikkulapsia, joille on tullut vakavia oireita, hän kertoo. Pikkulapset ovat saaneet muun muassa hengitysvaikeuksia, turvotusta ja rakkoja.

Barnhart huomauttaa, että aikuinenkin voi saada puremasta allergisen reaktion. Enpä taida siis antaa näille käärmeille mahdollisuutta iskeä hampaitaan minuun.

Barnhart selittää, että käärme tarvitsee kunnon purentaotteen, sillä myrkky erittyy sen takahampaista. Ruskopuukäärmeet ovat aggressiivisia, mutta vaikka käärme iskisi, vaatteet ovat useimmiten riittävä suoja ihmiselle.

Kun olemme saaneet käärmeen kiinni, tapamme sen heti nopeasti ja humaanisti. Murskaamme käärmeen aivot ja katkaisemme kaulan. Patrick Barnhart

Käärmeet luikertelivat paratiisiin todennäköisesti joskus 1940-luvun loppupuolella salamatkustajina amerikkalaisessa sotilaskoneessa, ehkä Salomoninsaarilta tai Papua-Uudesta-Guineasta.

Toisen maailmansodan loppuvaiheessa ja sen jälkeen Guam oli Yhdysvaltain sotilasilmailun tärkeä solmukohta. Saari kuuluu Yhdysvalloille, mutta sillä ei ole osavaltion asemaa.

Nykyisinkin Guam on Yhdysvaltain asevoimien tärkeimpiä sillanpääasemia Aasiassa. Saarella on suuri laivasto- ja ilmavoimien tukikohta. Parhaillaan Guamille rakennetaan lähes kahdeksan miljardia euroa maksavaa merijalkaväen tukikohtaa. Melkein puolet saaren väestöstä on tšamorrot-nimellä tunnettua alkuperäiskansaa.

Lento- ja laivaliikenteen takia on mahdollista, että Guamilla kyytiin pääsevä käärme voi vallata yhä uusia saaria.

Ruskopuukäärme on romahduttanut Guamin ekosysteemin, joten vieraslajin leviäminen edelleen yritetään estää kaikin mahdollisin keinoin.

Pohjois-Mariaaneihin kuuluvalla Saipanin saarella käärmeitä on havaittu niin usein, että sinne ne ovat todennäköisesti päässeet jo pesiytymään. Yhdysvaltain viranomaiset pelkäävät erityisesti käärmeiden leviämistä Havaijille, jossa olisi paljon niille kelpaavia kotoperäisiä lajeja.

Suurin riski on tavaralaivojen liikenteessä. Satamissa käärmeiden tunnistamiseen koulutetut koirat haistelevat lasteja, lisäksi niitä myrkytetään kemiallisesti sekä kuumennetaan niin, että vaihtolämpöiset käärmeet katsovat parhaaksi lähteä pois.

Rahtia voidaan myös käsitellä kemiallisilla karkotteilla, joita käärmeet eivät halua lähestyä. Idioottivarmaa häätökonstia ei ole, mutta yhdessä eri keinoja pidetään melko tehokkaina.

Satunnaisia käärmelöytöjä on jo tehty muilla saarilla. Silloin apuun kutsutaan Patrick Barnhart. Hän ei ole mikä tahansa käärmeenpyydystäjä, vaan viralliselta titteliltään “nopean iskujoukon koordinaattori”.

Jos käärmehavainto arvioidaan tarpeeksi luotettavaksi, käärmejahtiin erikoistunut joukko saapuu paikalle vuorokauden tai viimeistään kahden sisällä. Heidän varustuksenaan ovat sekä ansat että airsoft-peleistä tutut muovikuula-aseet, joiden ammukset tosin ovat biohajoavia. Käärmeen saa hengiltä niilläkin.

– Kun olemme saaneet käärmeen kiinni, tapamme sen heti nopeasti ja humaanisti. Murskaamme käärmeen aivot ja katkaisemme kaulan, Barnhart sanoo.

Ruskopuukäärmeiden torjunnasta on kehkeytynyt Guamilla jättioperaatio, jossa on mukana monia liittovaltion virastoja ja joka maksaa vuosittain miljoonia euroja. Yhdysvaltain kongressi on säätänyt jopa erityisen lain ruskopuukäärmeiden torjunnasta.

Yhdysvaltain maatalousministeriöstä kerrotaan Ylelle, että vuosittain tapetaan noin 21 000 käärmettä.

Päivän valjettua käyn Barnhartin toimistolla katsomassa, mitä kaikkea käärmeiden päänmenoksi on suunniteltu.

Barnhartilla on naapurihuoneessaan useita ruskopuukäärmeitä terraarioissa. Nopealla niskalenkillä hän ottaa käärmeen näytille niin ettei käärme pääse luikertelemaan tai puremaan. Barnhart painaa käärmettä varovasti peukalolla niskasta ja kiertää muut sormensa sen ympäri.

Käärmeen häntä on vapaana ja se kietoutuu Barnhartin käden ympärille. Kun kamera lähestyy, ruskopuukäärme lipoo ahkerasti kieltään.

Barnhart on asentanut leikkauksella joihinkin käärmeisiin jäljityslaitteita ja vapauttanut ne takaisin luontoon, jotta niiden elintavoista saadaan lisää tietoa. Näin käärmeitä opitaan myös vähentämään tehokkaammin.

Guamilla ruskopuukäärmeitä on yritetty hävittää lähinnä ansoilla ja myrkkysyöteillä.

Barnhartin mukaan kokeiluiden tuloksena on löydetty toimiva ansa, mikä on käärmeiden torjunnassa harvinaista. Eläviä hiiriä tai pikkulintuja sisältävät ansat ovat kuitenkin työläs ja aikaavievä tapa saada käärmeet päiviltä.

Siksi käärmeitä yritetään tappaa joukoittain. Koska suurin osa käärmeistä elää vaikeakulkuisessa viidakossa, syötit pudotetaan helikopterista. Vuonna 2018 syöttejä pudotettiin lähes 13 000.

Syötit tarttuvat puihin, joista oksilla kiipeilevät käärmeet löytävät ne. Syöttinä on kuollut hiiri, jonka mukana käärmeille annetaan ihmisten särkylääkkeistä tuttua parasetamolia. Käärmeille aine on kuolettavaa, mutta sitä ei pidetä riskinä muulle luonnolle.

Täysikasvuisen käärmeen tappamiseen riittää 80 milligrammaa, joka on paljon pienempi kuin aikuisten ihmisten käyttämä lääkeannos. Lisäksi käärmeitä voidaan etsiä luonnosta käsipelillä, kuten teimme edellisenä yönä, mutta se on kaikkein työläintä ja hitainta.

Päästäänkö kutsumattomista vieraista koskaan kokonaan eroon? Barnhart ei oikein jaksa uskoa siihen.

– Käärmeistä eroon pääseminen on aika kunnianhimoinen tavoite. Pyrimme siihen, mutta se on hyvin vaikeata, Barnhart arvioi.

Hän uskoo, että ennen pitkää käärmeiden määrää voidaan alentaa niin paljon, että kotoperäisiä lajeja voidaan palauttaa luontoon.

Ainakin Guam toimii varoittavana esimerkkinä muulle maailmalle. Tulokaslaji ei tee selvää pelkästään saaliseläimistään, vaan se voi mullistaa koko alkuperäisen luonnon.

Lue myös:

Maailman ensimmäinen vetypommi Ivy Mike räjähtää paratiisirannalla, ja sinä olet paikalla – Pääset nyt virtuaalimatkalle, jota et ole ennen kokenut

Yle pääsi maailman unohtamalle ydinjätehaudalle: "Yhdysvallat mokasi aivan helvetillisesti"

Kaikki toimittaja Mika Mäkeläisen jutut Tyynenmeren matkalta sivulla:

yle.fi/paratiisi

Hämeenlinnassa suunnitellaan merkittävää urheilu- ja monitoimiareenaa Hämeensaaren alueelle. Kaupunkikehityshankkeessa alueelle rakentuisi myös asumista, liiketilaa, toimistoja ja liikunta- ja ravintolatiloja.

Hankkeen konseptista vastaava Sepos Oy, kiinteistökehittäjä GSP Group Oy ja pääarkkitehtikumppani PES-arkkitehdit Oy ovat yhdessä tehneet kaupungille esityksen Hämeensaaren alueen tutkimiseksi mahdollista kehityshanketta varten. Yhtiöt ovat omalla kustannuksellaan tehneet esiselvityksen mallista, jossa tutkittaisiin kahta vaihtoehtoa.

Toisessa hanke sijoittuisi nykyisen Citymarketin kiinteistön viereen ja toisessa marketkiinteistö purettaisiin ja korvaava päivittäistavarakauppa sijoitettaisiin hankkeen sisälle uusiin tiloihin.

Hämeensaari-hanketta (Hämeenlinnan kaupunki) kuvataan matkailun ja vapaa-ajan palveluiden keskittymäksi, jonka muodostavat monitoimiareena, liikunnan ja vapaa-ajan tilat ja keskusta-asuminen.

Hämeen Colosseum

Hankkeen pääsuunnittelija Tuomas Silvennoinen PES-arkkitehdeistä kertoo, että hankkeessa on jo tutkittu 10-15 erilaista ajatusta, joista on poimittu kaksi teemaa ajatukseksi arkkitehtuurista.

Silvennoinen esittelee hankesuunnitelmia ja kuvailee monitoimiareenaa Hämeen Colosseumiksi. Siihen mahtuisi noin nelisen tuhatta henkeä katsomaan jääkiekkoa ja esimerkiksi konserttikäytössä halli vetäisi noin kahdeksan tuhatta katsojaa. Vertailun vuoksi, esimerkiksi Helsinki Areenalle mahtuu reilut 13 000 ihmistä.

Alueelle tulisi korkeampaa tai matalampaa rakentamista. Kuva antaa osviittaa alueen kehittämisestä, kuvaa Silvennoinen.

– Pyritään huomioimaan myös kehitys, joka tapahtuu suunnittelualueen ulkopuolella, jotta hanke voisi syntyä vaiheittain.

– Jos kaupungissa on sellaisia asioita, jotka kiinnostavat kaupunkilaisia, ne kiinnostavat myös muualta tulevia ihmisiä.

Alueen rakentaminen vie vuosia

Toteutuessaan hankkeen enteillään tuovan merkittävän määrän verotuloja ja työpaikkoja: arviolta viisi miljoonaa euroa vuodessa ja 600 työpaikkaa toiminnan aikana. Tästä on enemmän kuin puolet toimistotiloihin tulevia työpaikkoja. Näistä kuitenkaan kaikki eivät ole uusia työpaikkoja vaan myös siirtymisiä kaupungin sisällä.

Rakentamisen aikana hanke työllistäisi niin ikään runsaasti, arviolta 900 henkilötyövuotta.

Hämeensaari-hankkeen asuntojen määräksi on suunniteltu 220-230. Niiden rakentamiseen ja myymiseen kulunee useita vuosia, kaikkea ei ole tarkoitus rakentaa kerralla. Rakennettavaa kokonaisalaa olisi kaikkiaan olisi 64 000 bruttoneliömetriä.

Kaupungin rooli mahdollistaja, HPK vuokralainen

Hämeenlinnan kaupungille ei tule rahoituskustannuksia eikä rahoitusriskiä ennen rakennustyön käynnistämistä. Kaupungilla ei ole myöskään vastuuta liiketoiminnan suunnittelusta. Kaupungin ei tarvitse olla mukana kiinteistön operoinnissa, ellei se itse halua.

Jos kaupunki myöntää suunnitteluvarauksen, kehittäjäryhmä perustaa yksityisesti omistetun projektiyhtiön, joka vastaa hankkeen johtamisesta ja rahoituksesta.

HPK:n rooli on olla yksi hankkeen keskeisistä yhteistyökumppaneista ja vuokralainen valmiissa kiinteistössä. Sillä on merkittävä panos tapahtumaliiketoiminnassa.

Jääkiekkoareenoiden ympärille puuhataan isoja kiinteistöhankkeita myös muualla Suomessa. Kehittäjäyhtiöillä on vireillä vastaavia hankkeita esimerkiksi Helsingissä, Oulussa, Turussa ja Jyväskylässä.

Sepos Oy:n kiinteistökehittäjä Ilkka Kilpimaa kertoo, että Jyväskylän hanke on etenemässä rakennusvaiheeseen ja Oulussa ei juuri nyt tapahdu mitään, joten kehittäjät katselevat nyt Hämeenlinnan suuntaan.

– Hämeenlinna on paitsi sijainniltaan erinomainen, myös kilpailukykyinen tapahtumakaupunkina. Hyvät liikenneyhteydet ja erinomainen sijainti järven rannalla, hieno kohde monista syistä, Kilpimaa perustelee kiinnostusta kaupunkiin.

Valmista viiden vuoden kuluttua?

Hankkeen aikataulua esiteltiin tiedotustilaisuudessa niin, että tänään kaupunginhallituksen on määrä antaa suunnittelualuevaraus hankkeelle. Suunnitteluvaraus on voimassa vuoden 2021 loppuun.

Kehitysvaihe kestää 2-3 vuotta ja rakentaminen ajoittuisi noin vuosille 2022-2024.

Pysäköinti on Hämeenlinnassa puhuttanut ja tässä hankkeessa arvioidaan pysäköintipaikkojen tarpeeksi karkeasti noin 400. Vaihtoehtoja siedettävän kävelymatkan päästä aiotaan hankkeessa tutkia.

Isoista hankkeista Hämeenlinnassa on ehkä kuuluisin Sunny Car Center, toteutumatta jäänyt autokauppahanke, jonka jälkipyykkiä pestään vieläkin oikeudessa.

Sepos Oy:n kiinteistökehittäjä Ilkka Kilpimaa kuitenkin uskoo, että monitoimiareenahankkeesta Hämeenlinnan kaupunki saa enemmän kuin se sijoittaa.

– Tästä ei tule Sunny Car Centeriä eikä autokauppaa. Maailma on täynnä hankkeita, osa toteutuu, osa ei. Me teemme kaikkemme, että tämä toteutuu. Jos me emme uskoisi sen saamiseen, emme olisi hanketta tänään esittelemässä.

Venezuela eväsi sunnuntaina viiden europarlamentin jäsenen pääsyn maahan.

– Meidät karkotetaan Venezuelasta, passimme on viety. Meille ei ole kerrottu karkotuksen syytä, vierailijaryhmää johtanut espanjalainen europarlamentaarikko Esteban Gonzalez Pons kommentoi pikaviestipalvelu Twitterissä.

Maahanpääsy estettiin kolmelta espanjalaiselta, yhdeltä portugalilaiselta ja yhdeltä hollantilaiselta europarlamentaarikolta. Kaikki maasta käännytetyt edustavat parlamentissa keskustaoikeistolaista EPP-ryhmää.

Ryhmä oli saapunut Venezuelaan oppositiojohtaja Juan Guaidón kutsumana. Maan väliaikaiseksi presidentiksi julistautuneen Guaidón mukaan europarlamentaarikkojen käännyttäminen osoittaa, että Venezuelaa johtaa eristäytynyt ja yhä järjettömämmin käyttäytyvä hallinto.

Lue lisää:

Venezuelan hallitus aikoo vastata maan oppositiota tukeville EU-maille – Maduro vetoaa jo korkeampiin voimiin

Suomi tukee Guaidóa Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi – Useat EU-maat tunnustivat oppositiojohtajan maan johtajaksi

– Listalla on noin 1500 erilaista tutkimusta, mitä ihmisistä voimme tehdä meidän laboratorioissamme, sanoo Nordlabin Kajaanin aluelaboratorion johtaja Heikki Aaltonen.

”Meidän laboratoriot” tarkoittaa käytännössä Pohjois-Suomen alueella toimivia keskussairaalalaboratorioita Kajaanissa, Kokkolassa, Länsi-Pohjassa ja Rovaniemellä sekä Oulun yliopistollisen sairaalan laboratoriota ja lukuisia terveyskeskuslaboratorioita. Kaikkiaan yhtiön viidellä aluelaboratoriolla on 57 näytteenottopistettä eri puolilla aluetta.

Yhteensä Nordlabin laboratorioissa tehdään vuosittain 8,8 miljoonaa tutkimusta verestä, joista puolet Oulussa. Koko maassa veritutkimuksia tehdään vuodessa noin 70 miljoonaa kappaletta, joista julkisella puolella yhdeksän kymmenestä.

Kajaanin laboratorio on pieni – tutkimusten määrä on noin 1,1 miljoonaa kappaletta. Määrä saattaa tuntua hämmentävän suurelta, koska koko maakunnassa asuu 73 000 ihmistä. Verinäytteitä laboratorioon tulee jokaisessa kunnassa olevista näytteenottopisteistä, terveyskeskuksista, sairaalan osastoilta ja päivystyksestä.

Putkiposti suhahtaa, tulos koneelle vilahtaa

Heikki Aaltonen esittelee ylpeänä Esaksi nimettyä automaattista lajittelijaa. Koneen kitaan kaadetaan kymmeniä veriputkia kerrallaan.

Putkissa on erivärisiä korkkeja. Värikoodit kertovat, mihin tutkimuksiin mitäkin putkea käytetään.

– Osassa putkia on sisällä muun muassa hyytymisenestoaineita ja muita lisäaineita valmiina.

Kriisissä laboratorion ja koko talon toiminta muuttuu. Heikki Aaltonen

Joissain putkissa on pohjalla reilun sentin kerros heikosti läpikuultavaa, tahmean näköistä ainetta.

– Kun näytettä käsitellään, veren punasolut erottuvat plasmasta ja geeli asettuu niiden väliin. Näyte on helpompi tutkia, sanoo Aaltonen.

Lajittelumasiina Esa havaitsee, mitä verinäytteestä pitää tutkia ja asettelee putket oikeisiin lokeroihin – osasta poistetaan korkit, ja ne jatkavat rataa pitkin automaattikoneisiin. Kaksi seuraavaa konetta on nimetty Tatuksi ja Patuksi. Niillä tutkitaan verestä tai plasmasta kymmeniä erilaisten yhdisteiden pitoisuuksia, esimerkiksi kolesterolia tai glukoosia.

Linjan päässä oleva neljäs kone kiiltää vielä uutuuttaan. Laite korvaa kaksi vanhempaa laitetta, jotka nököttävät sivupöydällä. Kiiltävän valkoinen uusi kone on hematologia-automaatti. Laitteella tutkitaan, millainen on veren koostumus. Sillä voidaan esimerkiksi tutkia, kuinka paljon punasoluja on, kuinka suuria ne ovat tai miten paljon valkosoluja verestä löytyy.

Koeajossa olevan laitteen virallinen nimi on vielä hiukan scifiltä kalskahtava XN9000. Henkilökuntaa naurattaa koneen nimeäminen. He eivät vielä paljasta sitä. Mutta nimikilpailua ei tarvita, he kyllä itse huolehtivat sen nimeämisestä.

Kaikissa Nordlabin aluelaboratorioissa automatiikka on samalla tasolla. Kajaanissa odotellaan vielä uudempaa lisäautomatiikkaa, joka saadaan, kun rakenteilla oleva uusi sairaala valmistuu. Se on putkipostijärjestelmä, joka kiidättää osastoilta yksittäisen verinäytteen muutamassa kymmenessä sekunnissa laboratorioon. Putkiposti kolauttaa näytteen suoraan väsymättömään Esa-lajittelijaan, joka käynnistyy automaattisesti.

– Valmis tulos on tietokoneen ruudulta osastolla nähtävillä 15–30 minuutin kuluttua näytteen ottamisesta, riippuen siitä, mitä tutkitaan, sanoo Aaltonen.

Syväjäädytettyjä näytteitä viedään kauas

Ilman automatiikkaa laboratoriossa työskentelisi useita ihmisiä enemmän kuin tällä hetkellä. Toisaalta yhden näytteen kokonaishinta laskee juuri sen takia, että se tutkitaan automaattisesti ilman ihmisiä.

Niiden näytteiden yksikköhinta onkin monikertainen, jotka tutkitaan käsipelillä joko Kajaanissa tai lähetetään muualle tutkittavaksi.

– Työvoimapula on todellinen, tälläkin alalla. Siksi automatiikkaa on lisättävä, sanoo Aaltonen.

Vaikka verestä voidaan tehdä tuhansia tutkimuksia, muutama kymmenen yleisintä tutkimusta (HUS) kattaa leijonanosan kaikista tehdyistä tutkimuksista.

Pieni osa tutkimuksista on niin harvinaisia, ettei niitä tutkita edes Oulun yliopistollisen keskussairaalan laboratoriossa. Ne lähtevät tutkittavaksi suurempiin laboratorioihin joko Helsinkiin, Turkuun tai Tampereelle.

– Myös ulkomaille lähtee tutkittavaksi esimerkiksi geneettisiä ja lääkeainepitoisuustutkimuksia.

Osa näytteistä lähtee reissuun pakastettuna, mutta "hieman" kotipakastinta jytkymmällä pakastimella. Ison kassakaapin näköisen laitteen sisällä on kylmempää kuin Siperian talvessa.

– Asteita on -80 celsiusta, kun paketti laitetaan matkaan, ettei se vain lämpene liikaa.

Suuronnettomuustilanteissa laboratorion hiljaisin nurkka herää henkiin

Laboratoriossa on paljon muitakin tutkimuslaitteita kuin linjalla olevat automaattilaitteet. Automaattiradalla, eli Esalla, Patulla ja Tatulla saadaan tehtyä noin 70 prosenttia kaikista tutkimuksista, loput tehdään muilla laitteilla.

Kajaanin aluelaboratorion johtaja Heikki Aaltonen kiertää sokkeloista laboratoriota ympäri ja näyttää veriviljelyautomaattia, verikaasuanalysaattoria ja mikrobiologian laboratoriota.

Viimeisenä hän esittelee verikeskukseen, selvästi ylpeänä sen kriisivalmiudesta.

Se on paikka, joka elää normaalisti hissukseen, mutta räjähtää täyteen toimintaan hätätilanteissa. Verikeskuksessa on verivarastot, siellä tutkitaan veriryhmät ja annettavat veret.

– Kriisissä laboratorion ja koko talon toiminta muuttuu. Täällä työskentelee silloin moninkertainen määrä ihmisiä. Harjoittelemme suuronnettomuustilanteita säännöllisesti.

Verinäyte kohtaa lopussa tulen

Verinäytteen taru ei pääty siihen, että siitä on tutkittu lääkärin määräämät pöpöt ja pitoisuudet.

Ihan ensimmäisenä sitä varastoidaan pienen hetken, jos näytteestä tarvitaan lisätutkimuksia tai tarkistuksia.

Sen jälkeen viimeinen matka alkaa kohti ongelmajätelaitosta. 75 litran siniseen muovitynnyriin laitetaan niin näytteet, neulat kuin mikrobiologian laboratorion kasvatusmaljatkin. Kohti Riihimäkeä lähtee viikossa kymmenkunta sinetöityä tynnyriä.

Tarvikkeet hävitetään polttamalla useasta syystä. Verinäytteissä voi olla pieni riski taudinaiheuttajista, viljelymaljoissa hieman isompi riski. Suurin syy on kuitenkin se, että verinäyteputket sisältävät henkilötietoja.

– Eikä oteta myöskään riskiä, että neuloja joutuisi vääriin paikkoihin, sanoo Aaltonen.

Lue lisää:

Kukaan verenluovuttaja ei tiedä, minne oma veri päätyy – me selvitimme sen Saulin puolesta

Lihastyön tekijän pitää tuntea vartalonsa perinpohjin, koska onnistuminen ja epäonnistuminen tuntuu omassa kehossa tietynlaisena tunteena. Mikä oli aika maaliviivalla, miltä koreografia näytti, miltä laulu kuulosti?

Jokaisen lajin harrastaja tarvitsee hieman erilaisia lihaksia. Selvitimme millaista lihastyötä tekevät kolmen eri alan ammattilaiset: uimari, tanssija ja laulaja.

Uimari toimii hermoston ja räjähtävän voiman avulla

Kun uimari läpsii itseään starttipallin läheisyydessä, se voi vaikuttaa sotahuudolta. Kyse ei ole kuitenkaan taikauskoisesta rituaalista, vaan hermoston herättämisestä.

Läpsyttelyhetken jälkeen uimari Ari-Pekka Liukkonen nostaa katseensa altaan toiseen päätyyn ja antaa mielensä tyhjentyä ajatuksista.

Starttipistoolin laukauksen jälkeen suoritusta varten trimmattuja lihaksia ohjaa autopilotti.

– Se on vähän kuin olisin lentokoneen kapteeni, joka yrittää vain tarkkailla mittaristoja ja valvoa, että kaikki toimii niin kuin pitää. Parhaista suorituksista en muista jälkikäteen oikeastaan mitään lähdön ja maalintulon välistä.

Ari-Pekka Liukkonen on sprintteri. Sprintterit uivat lyhyitä matkoja nopealla ja räjähtävällä voimalla, yleensä jopa hengittämättä koko 50 metrin altaanmitan.

Räjähtävää voimantuottoa Liukkonen harjoittelee esimerkiksi viisikiloista jumppapalloa pompottamalla. Pallon liikerata kertoo, kuinka valmiina kroppa ja hermosto ovat tuottamaan räjähtävää voimaa.

Harjoituksen alussa pallo saattaa pompata hallitsemattomiin suuntiin, mutta kun hermosto on herännyt, myös pallon liikeradat ovat hallinnassa.

Uidessa kädet ojentuvat eteen vuorotellen ja liikkeet ovat isoja, joten lihastenkin pitää olla maksimipituuteen verrytellyt. Uimari yrittää saada vedestä otteen ja tavallaan punnertaa itseään eteenpäin vetämällä.

– Jos uidessa kokee siirtävänsä itsensä sijaan vettä, silloin ote on huono. Se on vähän sama kuin jos ajaa autolla liukkaalla tiellä ja painaa liikaa kaasua: rengas lähtee sutimaan.

Pituudesta on uimarille hyötyä: yhdellä käsivedolla matkaa taittuu vähintään oman pituuden verran.

Tanssija saa liikkeet näyttämään kevyiltä, vaikka takana on paljon voimaa

Tanssijalle tärkeintä on se, että liikkeitä toistaa loputtomasti. Liikeraradat on saatava lihasmuistiin niin, että niitä ei tarvitse tanssiessa miettiä. Siksi myös lahjakkuus on sitä, että jaksaa tehdä tavoitteellisesti töitä.

Tätä mieltä on ainakin pitkään Kansallisbalettia konsultoinut fysioterapeutti Jarmo Ahonen

– Fyysistä lahjakkuutta, kuten liikkuvuustekijöitä on korostettu liikaa määrätietoisen harjoittelun kustannuksella.

Breaktanssija Pietari Kauppinen harjoittelee viitisen kertaa viikossa, tunnin kaksi kerrallaan. Kahdeksan vuoden aikana hän on ehtinyt pyöriä akselinsa ympäri melkoisen määrän kierroksia.

Ponnistus ei näy breaktanssijan liikkeissä, vaikka käsivarsien, reisien ja keskivartalon lihaksisto tekee täysillä töitä. Tanssija saa liikkeensä näyttämään kevyeltä myös, koska hänellä on kehonpainoonsa nähden paljon voimaa.

Tanssija on vähän kuin kenguru, joka loikkaa korkealle suhteellisen pienen lihasmassan avulla.

Isoissa tanssiliikkeissä lähtö oikealle liikeradalle heti liikkeen startissa on kaikkein tärkein asia. Tanssija on salamannopea ongelmanratkaisija, joka tietää vaistomaisesti millä lihaksilla tehdä ja mitä, kun liike etenee.

Breakissa tämä tuottaa tanssijalle usein myös yllätyksiä.

– Välillä biisi tempaa mukaansa niin, että unohdan miettiä mitä olen tekemässä ja vaan menen musiikin mukana. Yhtäkkiä saattaa syntyä joku uusi liike tai liikkeiden yhdistelmä, jota voi olla hankala toistaa, kun ei yhtään tiedä miten sen teki.

Lapsena Kauppinen pelasi jalkapalloa, harrasti parkouria, karatea ja pomppi tietenkin trampalla. Fysioterapeutti Jarmo Ahonen toivoo, että lapset eivät luopuisi monipuolisesta liikunnasta kasvaessaan.

– Kimmoisuus syntyy, kun jaksaa lapsena tehdä pomppuja. Lapset ovat ketteriä, mutta kun heidät istutetaan koulupenkille, ketteryys häviää. Meidän pitäisi pysyä lapsina tässä suhteessa. Ketteryys on taito, joka pysyy ja kehittyy, kun jaksaa haastaa itseään uusiin liikkeisiin.

Laulaja ei kuule itseään, mutta tuntee epäonnistumisen lihaksissaan

Laulajan työ on huomattavassa määrin piilotettua lihastyötä. Laulaja ei kuule onnistumista äänestään, mutta tuntee sen kropassaan – myös epäonnistumisen.

Sopraano Iida Antola avaa ääntään hymisemällä pitkää m-konsonattia ja a-vokaalia, samalla käsi tunnustelee niskaa.

– Kokeilen, että avaanko kunnolla. Niskassa tuntuu hengityksen mukana pieni avausliike. Mutta sitä on vaikea selittää, kun sitä ei itse näe.

Jos laulaja ei näe omaa lihastyötään, niin eipä hän myöskään kuule itseään kovin hyvin - tai ainakaan samalla tavalla kuin yleisö. Siksi lihaksisto pitää tuntea hyvin, koska se kertoo laulajalle, miten esitys kulloinkin menee.

– Minulle se on semmoista huminaa. Tuntuu siltä, että jotenkin värisen, keho resonoi selässä asti.

Laulajan tehtävä on tulkita esittämänsä teos yleisölle. Koskettavaan tulkintaan vaaditaan paljon lihastyötä. Lihaksiston pitää olla rento. Laulajan rentous ei kuitenkaan tarkoita löysää lötköttämistä, vaan tiettyä vireys- ja valmiustilaa.

Rentouden tilaan pääsee, kun lämmittelee ja venyttelee raajoja ja kylkiä isoilla rauhallisilla liikkeillä.

– Veri pitää saada kiertämään kaikkialla, vaikka laulamisen kannalta tärkeimmät paikat ovatkin keskivartalon tietämillä. Lihasten pitää olla lämpimät ja elastisen tuntuiset.

Kun laulaja hengittää, hänen olkapäänsä eivät nouse. Keuhkot täyttyvät sisään virtaavasta ilmasta ja pallea väistää alaspäin. Ulospäin se näkyy niin, että keskivartalo pullistuu, rintakehäkin laajenee hieman. Tämä on oikeastaan ainoa lihastyö, joka näkyy laulajan vartalossa ulospäin.

Uloshengityksen aikana laulaja ei luovuta kaikkea ilman avulla saamaansa tilaa, vaan säätelee ilman ulosvirtausta niin, että hengityksen avaama kroppa pysyy avoimena. Sisäänhengityslihakset ikään kuin jarruttavat uloshengityslihasten työtä.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että keskivartalo jäykistyisi lihasjännityksestä, vaan laulaja ennemminkin tavoittelee tietynlaista elastisuutta. Tästä puhutaan yleisesti laulajan tukena.

Omaa laulamisen tukea pystyy kokeilemaan esimerkiksi näin: hengitä kevyesti sisään yllä mainitulla tavalla. Laita kädet vyötäröllesi ja huudahda ”hei”. Käsien alla tuntuu selvä liike. Se on tuki. Hyvä tuki on siis voimaa, joka ikään kuin kannattelee laulamista.

Oikein ja hyvin laulaminen ei ole ainoa musikaalisuuden kriteeri, vaikka sitä tapaa peruskoulussa musiikin opetuksessa on käytettykin. Laulaminen on myös lihastyötä.

Tuntuuko siltä, että Haloo Helsinki! soi radiossa koko ajan? Tunne on oikea, koska viime vuonna sen kappaleita tuli suomalaisista radioista lähes 30 000 kertaa. Kaikki yksityiset radiot yhteen laskien Haloo Helsingin tuotantoa soi keskimäärin 80 kertaa päivässä.

Tekijänoikeusjärjestö Gramex selvitti viime vuoden soitetuimmat artistit yksityisissä radioissa. Toiseksi soitetuin oli Jenni Vartiainen ja kolmanneksi Juha Tapio.

Kotimaisia artisteja oli 20 soitetuimman joukossa kolmetoista. Ulkomaisista korkeimmalle nousivat pitkän linjan suosikit Bruce Springsteen ja Madonna, jotka veivät paikat neljä ja kuusi. Heidän väliinsä kiilasi Kaija Koo.

Kymmenen soitetuinta

1. Haloo Helsinki! 29201
2. Jenni Vartiainen 25122
3. Juha Tapio 23587
4. Bruce Springsteen 21423
5. Kaija Koo 20951
6. Madonna 20689
7. Ed Sheeran 20081
8. Vesala 19567
9. Bon Jovi 19079
10. Eppu Normaali 18990

Tulisijojen käyttö aiheuttaa noin 200 ennenaikaista kuolemaa vuodessa

Suomi haluaa kitkeä puun pienpolton terveyshaittoja tiukemmin. Pelkästään pääkaupunkiseudulla on noin 50 000 pientaloasujaa, jotka altistuvat puun pienpolton hiukkaspäästöille. Lahdessa mitattiin puunpolton aiheuttamia yhdisteitä ensi kertaa, ja tulokset olivat hälyttäviä.

Isisin viimeinen linnake Syyriassa kaatumassa

Syyriassa kurdien ja heidän tukijoidensa muodostamat SDF-joukot puhdistavat Baghuzin pikkukaupunkia Isis-terroristeista. Baghuz on asutuskeskus Irakin rajan tuntumassa, missä Isis on viime päivät puolustautunut yhä pienemmällä maakaistaleella. Terroristeilla on mukanaan jopa 2 000 siviiliä, joita mahdollisesti käytetään panttivankeina.

Väkivaltaisessa Meksikossa äidit joutuvat olemaan jatkuvasti valppaana

Meksikossa tehdään henkirikoksia enemmän kuin koskaan ennen, ja yhä useampi meksikolainen tuntee olonsa turvattomaksi. Erityisesti äidit joutuvat pohtimaan tarkoin, missä uskaltavat liikkua lasten kanssa.

Pohjoisessa lumisateita, etelässä poutaa

Maanantaiaamu valkenee pakkasella koko maassa, kertoo Ylen meteorologi Toni Hellinen. Päivällä lounaasta leviää Suomeen pilviä ja pohjoiseen myös lumisateita. Ensimmäinen talvilomaviikko on sään puolesta vaihteleva. Alkuviikko on lauha ja epävakainen, loppuviikolla korkeapaine tuo poutasäätä ja pakkasta. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Unimunien tarina alkoi siitä, kun kaksi kaverusta joutui kokemaan odottamisen kurjuuden lentokentillä. Monissa penkeissä on käsinojat, jotka estävät makoilun penkkien päällä poikittain. Lattia on kova, eikä monella lentokentällä katsota hyvällä lattialla lojumista.

Kuulostaako tutulta? Varmasti moni on törmännyt ongelmaan, mutta kaksikko päätti keksiä ratkaisun siihen. He vaistosivat, että tässä olisi hyvä yritysidea.

Nyt unimunat valloittavat maailmaa. Ne ovat muuttaneet tapaa ajatella nukkumista julkisissa tiloissa ja tuoneet uuden sanan suomenkieleen. Sana "unimuna" lisättiin kielitoimiston sanankirjaan vuonna 2015.

Unimunien tarina kertoo, miten pieneltä Suomen paikkakunnalta voi ponnistaa maailmalle.

Pelle Pelotonkin säikähtäisi paperitöitä

Maailmanvalloitukseen ei riitä vain hyvä idea. Keksintöjen tie käyttäjille on pitkä ja vaatii paljon paperitöitä.

Unimunien toinen keksijä Jussi Piispanen kertoo, että jo ennen kuin koko keksintöä kehitettiin, tutkittiin ettei missään ollut jo vastaavaa. Vastaan tulivat japanilaiset kapselihotellit, joiden kuitenkin ajateltiin olevan aivan toisenlainen tuote.

Unimuna näytti ensin hammaslääkärin tuolin näköiseltä penkiltä, jonka pystyi saamaan makuuasentoon. Piispasen ja hänen ystävänsä Esko Koikkalaisen täytyi ratkaista, mihin matkalaukun saisi turvaan uinumisen ajaksi. Unimuna löysi nykyisen muotonsa melko nopeasti designerin käsissä.

Munasta piirrettiin muutamia kuvia, joiden kanssa kaksikko marssi paikallisen puusepän luokse saadakseen munasta puisen mallin.

– Puuseppä katsoi vähän hölmönä, että mitä pojat oikein horisevat. Sitten ryhdyttiin tuumasta toimeen ja laitettiin sirkkelit laulamaan, Piispanen kuvailee tilannetta.

Ensimmäisen mallin pohjalta munan muotoa hiottiin. Aluksi esimerkiksi ohut munan päälle vedettävä kansi oli metallia ja toimi kuten auton takakontin luukku. Unimunan muotoa hahmoteltiin myös pahvisin pienoismallein.

Piispasen mielestä materiaalivalinnat ovat keksinnössä erittäin tärkeät. Munaan haluttiin materiaaleja, jotka kestäisivät hyvin kulutusta.

Kun unimuna alkoi näyttää valmiilta, varsinainen työ oli vasta edessä: tuotteelle ja sen materiaaleille piti hankkia sertifioinnit, joihin meni kuukausia. Tutkimuslaitosten täytyi siis tutkia tuote, jotta se on turvallinen eli se ei esimerkiksi aiheuta sähköiskuja, se on paloturvallinen eikä aiheuta allergiaa.

Eikä siinä vielä kaikki. GoSleep halusi alusta asti viedä unimunat maailmalle, jolloin he ovat saaneet törmätä eri maissa erilaisiin määräyksiin.

Sertifioinnin lisäksi uudelle keksinnölle kannattaa hankkia patentti. Eikä yksi patenttihakemus välttämättä riitäkään. Unimunat ovat patentoitu niin Euroopassa, Kiinassa, Japanissa, Yhdysvalloissa kuin Venäjälläkin. Se tarkoittaa patenttihakemusta poikineen.

Piispanen lohduttaa kuitenkin kaikkia valopäitä, joilla paperihommat aiheuttavat tuskan hikeä. Suomessa on hänen mukaansa helppo saada apua. Esimerkiksi Ely-keskus, Business Finland ja erilaiset asiantuntijat voivat auttaa läpi paperiviidakon.

Liikesalaisuuksista ja sopimuksista ei hiiskuta

Piispasen mielestä yrityksen menestymiseen tarvitaan suhteita ja verkostoja. Unimunan alkutaipaletta siivitti keksijöiden tuttu, joka oli töissä ilmailupuolella. Hän osasi esimerkiksi antaa kriteerit, jotka unimunan tulisi täyttää päästäkseen lentokentille.

Keksinnön kehittämisessä auttoi insinöörejä, materiaalin tuntijoita ja alihankkijoita.

Usein keksijä on kuitenkin halunnut pitää matalaa profiilia, jotta ei saisi paikkakunnalla mainetta miehenä, joka kulkee pää pilvissä. Hän on halunnut myös vältellä aikavarkaita eli avunpyytäjiä ja turhan avun tarjoajia.

Piispanen jättää monet yrityksen asiat salaisuuden verhon taakse. Mitkä asiat määrittelevät tuotteen olevan juuri heidän keksimänsä tuote suojauksen saamiseksi? Kuinka kauan yhden unimunan kokoamiseen menee? Ja ennen kaikkea kuinka kumppanit pääsivät ilmailualan päätapahtumaan, saksalaisille messuille esittelemään tuotettaan kun ovet avautuvat vain harvoille? Messut olivat nimittäin keino, jolla GoSleep sai unimunansa kokeiltavaksi Abu Dhabin lentokentälle.

– Se on liikesalaisuus. Vaikka maapallo on iso, verkostot ovat tietyllä tavalla pieniä. Täytyy kunnioittaa tiettyjä sääntöjä. Kun luvataan, että asiat pidetään hiljaisuudessa, ne pidetään sitten, Piispanen kommentoi.

Hän suostuu kuitenkin kertomaan jotain messuista. Hän ja hänen kumppaninsa halusivat kokeilla unimunaa oikeassa ympäristössä, jotta selviäisi, miten heidän ideansa toimisi oikeasti.

Aamulla hotellilla miehet päättivät leikillisesti, että pilotti toteutettaisiin sillä lentokentällä, joka ensimmäisenä kiinnostuisi heidän ajatuksestaan.

Viisi minuuttia sen jälkeen, kun messujen ovet aukaistiin, Abu Dhabin lentokentän johtoryhmä tutki kiinnostuneena unimunia. Päätettiin, että pilotti tehtäisiin heidän kanssaan.

Abu Dhabi oli ensimmäinen lentokenttä, jossa unimunat otettiin käyttöön myös pilotin jälkeen. Pikku hiljaa munia on alkanut näkyä myös muilla lentokentillä. Seitsemässä vuodessa munat ovat levinneet yhdeksälletoista kentälle.

Päiväunien vallankumous tai kutumuna

Yrityksen myyntijohtaja Cristian Kundt pitää erittäin tärkeänä sitä, että yritys osaa sanoa ei. Yrityksen on tärkeää pitää kiinni omista arvoistaan ja päämääristään.

Esimerkiksi suuri ranskalainen lentokenttä olisi halunnut ostaa unimunia käyttöönsä. Yritys olisi saanut näin unimunilleen paljon näkyvyyttä. Munia ei kuitenkaan myyty, sillä yrityksen ideana on vuokrata munia. Jos munien käyttö olisi ilmaista, ne jäisivät helposti oman onnensa nojaan. Huonosti hoidetut munat taas eivät houkuttele nukkumaan.

GoSleepin tavoitteena ei ole toimia vain lentokentillä. Yrityksessä on mietitty, missä kaikkialla keksintöä voisi hyödyntää. Parhaillaan uutta nukkumisen tapaa testataan sairaaloissa Hollannissa ja toimistoissa Japanissa.

Kundt maalailee kuvaa päiväunien vallankumouksesta Euroopassa. Unimunien halutaan levittävän kulttuuria, jossa päiväunien ottaminen vaikka kesken työpäivän olisi hyväksyttyä. Kundtin mielestä kymmenen minuutin päikkärit olisivat usein parempi vaihtoehto kuin kahvin juominen.

Menestykseen tarvitaan usein suuria suunnitelmia, mutta keksinnölle voi silti tapahtua jotain aivan suunnittelematonta: kolme vuotta sitten Vantaan Sanomat uutisoi, että unimunista on tullut kutumunia. Useasta munasta on kuulunut jutun mukaan intiimejä ääniä ja jopa voimakkaita kiljahduksia, kun ihmiset ovat huomanneet tilaisuuden intiimiin hetkeen.

Kyselytutkimuksen mukaan joka toisessa munassa harrastettiin seksiä. GoSleepin toimitusjohtaja Jussi Piispanen ei pahastu tästä. Kun keksijä päästää keksintönsä maailmalle, ihmiset voivat ottaa sen vastaan aivan toisella tavalla kuin keksijä on ajatellut.

Euroopan parlamentti haluaa EU:n laajuisia sääntöjä kannabiksen lääkinnällisestä käytöstä sekä rahoitusta alan tieteelliseen tutkimukseen.

Parlamentti hyväksyi viime viikolla päätöslauselman, jossa muun muassa vaaditaan selkeää laillista lääkekannabiksen määritelmää, halutaan lisää rahoitusta lääkekannabiksen tutkimukseen ja innovaatioihin sekä vaaditaan tehokkaita kannabispohjaisia lääkkeitä korvattavaksi sairausvakuutusjärjestelmien kautta. Suomessa tämä tarkoittaisi siis sitä, että lääkekannabis pääsisi Kela-korvauksen piiriin.

EU-komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan puuttumaan sääntelyyn, rahoitukseen ja kulttuuriin liittyviä esteitä, jotka haittaavat kannabiksen käyttöä lääkinnällisiin tarkoituksiin ja kannabista yleensä koskevaa tieteellistä tutkimusta.

Lisäksi parlamentti kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään tarvittavat olosuhteet, jotka mahdollistavat luotettavat ja riippumattomat laaja-alaiset tieteelliset tutkimukset kannabiksen käytöstä lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Selkeät säännöt takaisivat turvallisen käytön

Parlamentti huomauttaa lauselmassaan, että "on todisteita siitä, että kannabis tai kannabinoidit voivat olla tehokkaita ruokahalun parantamisessa ja painonmenetyksen estämisessä hivin/aidsin yhteydessä ja että ne voivat helpottaa mielenterveyden häiriöitä, kuten psykoosia ja Touretten oireyhtymää, ja lieventää epilepsian sekä Alzheimerin taudin, niveltulehduksen, astman, syövän, Crohnin taudin ja glaukooman oireita ja pienentää liikalihavuuden ja diabeteksen riskiä ja lievittää kuukautiskipuja".

Parlamentin mukaan selkeä lainsäädäntö vaikuttaisi suotuisasti kannabiksen laatuun ja tuotteiden luotettavaan nimikointiin, mikä taas takaisi potilaille mahdollisuuden kannabiksen turvalliseen lääkekäyttöön. Erityisesti parlamentin mukaan tulee huolehtia nuorten ja raskaana olevien naisten turvaamisesta.

EU-tason säännöt auttaisivat myyntipisteiden ja mustan pörssin valvomisessa sekä väärinkäytösten estämisessä. Sääntöjen avulla voitaisiin lisäksi estää juurikin nuorten riippuvuutta kannabiksesta, päätöslauselmassa todetaan.

Lääkekannabikseen on voinut Suomessa saada toimeentulotukea, mutta Helsingin Sanomien (1.12.2018) mukaan Kela on periaatteessa lopettanut tuet lääkekannabiksen käyttäjiltä jo reilu vuosi sitten.

Voit keskustella aiheesta maanantai-iltaan klo 22 saakka.

Merikarvialaisella sikatilallisella Harri Asmalalla on takanaan uneton yö. Sunnuntainen tulipalo ei hevillä unohdu. Kun Asmala aamupäivällä kiersi tilan eläinrakennuksia, kaikki näytti olevan hyvin.

Maanantaiaamuna näkymä Asmalantiellä sijaitsevan tilan pihalla on kuitenkin lohduton. Toinen isoista sikalarakennuksista on palanut kivijalkaa myöten. Lähes 300 eläintä on kuollut.

–On tämä näkymä aika erilainen kuin eilen.

Ilmastointiputkesta tuleva savu havahdutti

Sunnuntaina iltapäivällä puoli kahden aikaan Asmala huomasi, että sikalarakennuksen ilmastointiputkesta tulee tummaa savua. Hän soitti saman tien hätäkeskukseen.

Maatilalle on tehty pelastussuunnitelma ja Asmala tiesi, että kestää noin 25 minuuttia ennnen kuin ensimmäinen paloauto ehtii paikalle.

– Aloimme hiekoittaa paikkoja ja aurata palomiehille tilaa. Tiesimme, että sikalarakennukseen ei kannata mennä oman terveyden uhalla, koska siellä olevat siat eivät ole tottuneet menemään pakkaseen, eikä niitä yksi tai kaksi ihmistä saa sieltä mihinkään.

Sikoja ei voitu pelastaa. Kun ensimmäinen palo-auto tuli paikalle, palo oli jo levinnyt välikattoon.

– Palomiesten ripeä toiminta pelasti onneksi viiden metrin päässä olleen toisen rakennuksen, jossa on 500 porsasta. Lämpösäteily oli niin kova, että rakennuksen räystästä paloi parinkymmenen metrin matkalta.

Syttymissyynä sähkövika?

Palon syttymissyytä ei ole vielä varmaa tietoa, mutta Asmalan arvion mukaan syynä on sähkövika valaistuksessa tai ilmastoinnissa.

– Ei siellä muuta palavaa ollut. Joko ilmastoinnin ohjauskeskus tai valaistus. Osastossa oli vielä loisteputkivalaistus.

Asmala ei ole vielä päättänyt, rakentaako palaneen sikalaosaston tilalle uuden.

– Palossa tuhoutui 20 prosenttia eläinpaikoista, mikä ei kokonaan halvaannuta tuotantoa. Täytyy miettiä, mihin uusi osasto mahdollisesti rakennetaan vai rakennetaanko ollenkaan.

Lennonjohtajien työehtokiista pitkittyy. Palvelualojen työnantajat Palta kertoo jättäneensä valtakunnansovittelijalle uuden ilmoituksen lennonjohdossa toteuttavasta työsulusta.

Uusi ilmoitettu työsulku alkaa maanantaina 4. maaliskuuta kello 9 ja päättyy maanantaina 11. maaliskuuta kello 9.

Lennonjohtajien yhdistys SLJY hylkäsi viime viikolla jo toisen sovintoehdotuksen, jota oli neuvoteltu valtakunnansovittelijan johdolla. Palta olisi hyväksynyt sopimuksen, jossa palkkoja olisi korotettu 3,2 prosenttia.

– Olemme hämillämme sen suhteen, mitä SLJY todellisuudessa haluaa. SLJY:lle ei ole kelvannut mikään työnantajan tai sovittelijan antama yleisen linjan mukainen ratkaisu. Kaikilla aloilla yleisen linjan mukainen 3,2 prosenttia on sisältänyt myös työehtosopimukseen tehtyjen tekstimuutosten kustannusvaikutukset ja näin tulee olla myös lennonjohtajien ratkaisussa, Paltan toimitusjohtaja Tuomas Aarto toteaa tiedotteessa.

– Toivomme, että työsulun jatkaminen jouduttaa ratkaisua. Nopea ratkaisun syntyminen olisi kaikkien edun mukaista, Aarto jatkaa.

Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY pitää työsulkua edesvastuuttomana. Yhdistyksen mukaan se aiheuttaa viiveitä ja jopa peruutuksia lentoliikenteessä.

– Olisi todellakin aika päättää pitkään jatkunut työehtosopimuskiista ja palata neuvottelupöydän ääreen jo kuluvalla viikolla, toteaa SLJY:n puheenjohtaja Roy Myrberg.

Osapuolet eri mieltä vaikutuksista

Myrbergin mukaan ANS Finland ja Palta eivät ole osoittaneet halua sopia työehdoista, vaikka neuvotteluja on käyty jo lähes puolitoista vuotta.

– Valtakunnansovittelija on tehnyt jo kaksi sovintoesitystä, jotka SLJY on joutunut hylkäämään. Ensimmäinen niistä ei ollut niin sanotun yleisen palkankorotuslinjan mukainen. Toinen puolestaan olisi tuonut yleisen linjan mukaisen palkankorotuksen, mutta ei mitään muuta, eli se ei olisi tuonut minkäänlaista ratkaisua lennonjohtajien ikääntymiseen tai pienimpien lentokenttien palkkaepätasa-arvoon liittyviin ongelmiin, sanoo Myrberg.

SLJY on käyttänyt erimittaisia pistelakkoja saadakseen aikaan neuvottelutuloksen pitkään muhineessa työehtokiistassa.

Työsulku on tarkoitus toteuttaa Suomen kahdeksalla suurimmalla lentoasemalla. Palta kertoo, että työsulun aikana lennonvarmistuspalvelut on määrä hoitaa esimiesvoimin eikä työsulusta aiheudu liikenteelle merkittävää haittaa.

Palta on aiemmin varoitellut, että pitkittyessään kiista voisi alkaa haitata matkustajalentoja. Talvilomaviikkojenkin aikana työnseisauksia on järjestetty yön hiljaisempina tunteina ja alkuiltapäivästä, kun Finavia on arvioinut ruuhkatunneiksi kello 6–9 ja 15–18. Nyt ilmoitettu työsulku osuu itä- ja pohjoissuomalaisten talvilomaviikolle.

Lennonjohtajat ovat olleet ilman työehtosopimusta jo vuodesta 2017.

Lue myös:

Lennonjohtajat torppasivat taas sovintoesityksen

Angolalaiset työntekijät olivat saaneet tarpeekseen.

Heitä raivostutti, että miinanraivaushankkeesta saatu palkka oli pienentynyt. Taustalla oli uusi paikallinen lainsäädäntö.

Tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että hankkeen tanskalainen talousjohtaja otettiin panttivangiksi viideksi päiväksi.

Tilanteen laukaisemiseen käytettiin yli 40 000 euroa Suomen antamaa kehitysapua, joka oli jäänyt hankkeesta yli.

Suomalaisen Kirkon Ulkomaanavun rahoittaman hankkeen lopputulema oli erittäin harvinainen, sillä tämänkaltaisia vaaratilanteita esiintyy harvoin. Tässä tapauksessa Suomen ulkoministeriö jätti takaisinperinnän varoista tekemättä, sillä rahat auttoivat laukaisemaan panttivankitilanteen.

Ulkoministeriön tietoon tuli vuosina 2015–2018 yhteensä 92 kehitysyhteistyövaroihin liittyvää väärinkäyttöepäilyä.

Yle pyysi väärinkäyttöepäilyistä tehtyjä raportteja. Ulkoministeriö luovutti Ylelle näinä vuosina tehdyt 20 julkista päätöstä.

Lopuista väärinkäyttöepäilyistä 60 oli edelleen vireillä. Yksi keskeneräisistä tapauksista on viime aikoina uutisoitu tapaus, jossa KRP epäilee hakkereiden kavaltaneen 400 000 euroa Kirgisiaan suunnattuja kehitysapurahoja.

13:ssa Ylen saamista raporteista oli päädytty kehitysapuna annettujen rahojen takaisinperintään. Ulkoministeriön mukaan takaisinperintä on viimeinen keino puuttua väärinkäytöksiin. Summat vaihtelivat muutamista tuhansista 650 000 euroon.

Takaisinperintään päätyvät summat ovat erittäin pieniä verrattuna siihen, että Suomi käyttää vuosittain noin 900 miljoonaa euroa kehitysapuun.

Ylen saamista raporteista heijastuvat takaisinperintään liittyvät ongelmat. Esittelemme neljä erilaista tapausta, jotka kuvastavat näitä ongelmia.

1. Työntekijät nousivat kapinaan Angolassa – talousjohtaja joutui panttivangiksi

29. lokakuuta 2015 suomalaisten rahoittama hanke eteläisessä Afrikassa sijaitsevassa Angolassa ajautui kriisiin.

Angolalaisia miinanraivaajia raivostutti se, että palkanmaksu oli muuttunut aiemmin kesällä uuden lainsäädännön takia dollareista paikalliseen valuuttaan. Sen seurauksena palkka pieneni. Muissa miinanraivausohjelmissa palkat kuitenkin maksettiin yhä dollareissa.

Lisäksi projekti oli loppumassa, mikä herätti levottomuutta työntekijöissä.

Kyse oli Kirkon Ulkomaanavun rahoittamasta, vuonna 2012 alkaneesta hankkeesta. Hanketta toteutti paikan päällä vastaava tanskalainen järjestö Danish Church Aid.

Tuona päivänä työntekijät alkoivat vaatia uhkaavaan sävyyn kahden kuukauden palkkaa ja korvauksia valuuttamuutoksen takia menetyistä palkoista. Tanskalainen talousjohtaja kertoi työntekijöille, että se ei ollut mahdollista, mutta kertoi käyvänsä asiasta koko ajan neuvotteluita Angolan elinkeinoministeriön kanssa.

Myöhemmin samana päivänä työntekijät palasivat talousjohtajan luokse uudelleen. Tällä kertaa he pahoinpitelivät 52-vuotiaan talousjohtajan, uhkailivat häntä ja lukitsivat hänet toimistoon. Myös toinen paikalla ollut kansainvälinen työntekijä teljettiin ovien taakse.

Joku työntekijöistä ehti soittaa poliisille. Poliisi kävi paikalla, mutta ei puuttunut tilanteeseen.

Panttivankina ollut talousjohtaja pakotettiin allekirjoittamaan sopimus, jossa kerrottiin, että järjestö maksaa työntekijöiden vaatimukset. Sen jälkeen työntekijät saattoivat talousjohtajan paikallisen elinkeinoministeriön toimipisteeseen, jossa hän myös antoi allekirjoituksensa ja hyväksyi täten maksut.

Talousjohtajaa ja toista kansainvälistä työntekijää pidettiin panttivankeina toimistossa, kunnes rahat siirtyivät. Piinaava tilanne kesti viisi päivää. Kun rahat saapuivat työntekijöille, talousjohtaja evakuoitiin maasta.

Vaikka talousjohtaja oli kokenut avustustyöntekijä, hän traumatisoitui tapahtuneesta.

Ylelle tapahtumista kertoi Danish Church Aidin kansainvälinen johtaja Jonas Vejsager Nøddekær. Hänen mukaansa vastaavat vaaratilanteet ovat erittäin harvinaisia.

– Erityisesti kun hankkeita suljetaan, täytyy työntekijät pitää informoituina, mutta tällainen ei ole missään nimessä normaali tilanne. Kyse on onneksi hyvin harvinaisesta tapahtumasta.

Talousjohtaja pakotettiin maksamaan työntekijöille yhteensä 52 000 euroa. Hankkeessa oli tuolloin jäämässä yli 41 500 euroa, jonka talousjohtaja käytti tilanteessa työntekijöille maksamiseen.

Kirkon Ulkomaanapu ilmoitti ulkoministeriölle panttivankitilanteesta ja pyysi, että maksetut rahat katsottaisiin hankekuluiksi. Ulkoministeriö pyysi lisäselvityksiä riskienhallinnasta hankkeessa, mutta katsoi selvitysten jälkeen, että kyseistä riskiä ei ole voinut tavallisella huolellisuudella ennakoida.

Ministeriö päätti jättää perimättä takaisin kyseiset 41 500 euroa.

– Lähtökohtaisesti tuen saaja ei ole mitenkään myötävaikuttanut tilanteeseen, vaan ollut pikemminkin uhrin asemassa, sanoo humanitaarisen avun ja politiikan yksikönpäällikkö Claus Lindroos ulkoministeriöstä.

Hänen mukaansa takaisinperintä tulisi helposti kalliimmaksi kuin nyt menetetyt rahat.

Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg painottaa, että heidän näkökulmastaan Angolan tapauksessa kyse ei ollut kehitysapurahojen väärinkäytöstä.

– Me noudatamme näiden valtioiden ohjeita. Kontrastina siihen, että muut (kehitysyhteistyöprojektit) eivät noudattaneet (paikallista lainsäädäntöä), Hemberg toteaa.

2. Väärinkäytöksiä ebola-operaatiossa ja sen varjossa

Ebola-kriisin aikaan vuosina 2014–2016 Suomen kehitysapurahoja käytettiin väärin ainakin kahteen otteeseen.

Rahallisesti suurempi tapaus liittyy yhteistyöhön kansainvälisen Punaisen Ristin kanssa. Kyse oli kriisiavusta, jonka tarkoituksena oli ehkäistä ebola-epidemian leviämistä Sierra Leonessa, Liberiassa ja Guineassa. Kansainvälinen Punainen Risti on myöntänyt julkisuudessa, että viisi miljoonaa euroa avustusrahoista meni petoksiin ja korruptioon.

Ylen selvityksessä kävi ilmi, että myös suomalaista rahaa käytettiin väärin kyseisessä operaatiossa. Suomen osuus väärinkäytetystä avusta on 77 000 euroa, joista suurin osa tuli ulkoministeriöltä. Väärinkäytetyt varat ovat nyt takaisinperinnässä Punaiselta Ristiltä. Päätös takaisinperinnästä tehtiin tänä vuonna.

Lindroosin mukaan operaatiossa oli hankintoihin liittyviä väärinkäytöksiä, valuuttakurssin vääristelyä sekä henkilöstökuluihin liittyviä epäselvyyksiä. BBC:n mukaan petoksia oli toteutettu maksamalla palkkoja olemattomille avustustyöntekijöille, veloittamalla ylihintaa tarvikkeista ja tekaisemalla tullilaskuja. BBC kertoo Punaisen Ristin pyytäneen anteeksi tapausta.

Operaation kokonaissumma oli lähes 90 miljoonaa euroa. Epidemian aikana Länsi-Afrikassa kuoli yli 10 000 henkeä.

Toinen kriisin aikaisista väärinkäyttötapauksista ei liittynyt epidemian torjumiseen. Kyse oli Plan International Suomen projektista Sierra Leonessa, jossa nuorille annettiin tietoa ja neuvottiin tapoja köyhyyden kierteen katkaisemiseksi. Hanke toimi vuosina 2012–2014.

Tapaus kävi ilmi vasta kaksi vuotta myöhemmin, kun Planin maatoimistossa paljastui yksi petos. Tilintarkastuksen myötä alettiin käydä läpi myös vanhempia, Suomen tukemia hankkeita. Sierra Leonen korruption vastainen komissio nosti syytteet kahdeksalle henkilölle, joista neljä oli Planin paikallista henkilökuntaa. Väärinkäytökset vaihtelivat henkilökunnan kuittien väärentämisestä järjestelmälliseen petostoimintaan.

Planin arvion mukaan 2014 puhjennut ebola-kriisi lisäsi väärinkäytösten riskiä. Tilanne loi tarpeen toimia nopeasti ja rajoitti maatason valvontaa.

Humanitaarisen avun ja politiikan yksikönpäällikkö Claus Lindroos myöntää, että kriisitilanteet nostavat väärinkäytösten riskiä.

– Ebolakriisissä oli juuri tällaiset tietyt ainekset: maailmanlaajuista huomiota saanut merkittävä laaja kriisi, johon liittyi leviämisen vaara. Ja sitten vielä se, että se tapahtuu maissa, joissa hallintokapasiteetti ja infrastruktuuri on erityisen heikosti kehittynyt, Lindroos sanoo.

Lindroos ei kuitenkaan muista, että muihin viime vuosien humanitaarisiin kriiseihin liittyisi Suomen rahojen väärinkäyttöä.

Ulkoministeriö määräsi Plan International Suomelta takaisinperittäväksi väärinkäytetyt 24 800 euroa. Planin oman tiedotteen mukaan väärinkäytön kohteena oli ulkoministeriön rahojen lisäksi 5 800 euroa suomalaiskummeilta tulleita lahjoituksia.

Planin mukaan väärinkäytöksen osuus oli alle 5 prosenttia hankkeen kokonaisrahoituksesta. Ulkoministeriö rahoitti kyseistä hanketta kahden vuoden aikana 17,7 miljoonalla eurolla.

3. Lähetystö ei tiennyt keneltä 10 000 euroa olisi pitänyt periä

Suomen suurlähetystöllä Sambiassa on ollut pitkään käytössään paikallisen yhteistyön määräraha, josta se on pystynyt jakamaan suoraan tukea pienille sambialaisille järjestöille.

Toukokuussa 2014 suurlähetystö antoi 50 000 euroa pitkäaikaiselle yhteistyökumppanilleen, leskille ja orvoille oikeutta hakevalle järjestölle. Hankkeen tarkoituksena oli edistää ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hyvää hallintoa.

Hanke alkoi 2014 ja sen oli määrä kestää vain puoli vuotta. Loppuvuonna 2014 järjestettiin arviointi, jonka tarkoituksena oli uudistaa järjestön strategiaa. Arvioinnissa huomattiin useita heikkouksia järjestön taloushallinnossa ja tämän seurauksena järjestö käytännössä hajosi.

Hankkeelle oli ehditty maksaa avustuksia 40 000 euroa. Erityistilintarkastus vuonna 2016 paljasti, että epäselvyyksiä löytyi noin 10 000 euron osalta. Tilintarkastuksen mukaan löydökset viittasivat huonoon taloushallintoon, mutta eivät välttämättä rikokseen.

Suurlähetystö raportoi väärinkäytöstä, ja pyysi ohjeistusta miten edetä tilanteessa, jossa järjestö oli käytännössä hajonnut ja oli epäselvää, keneltä 10 000 euroa pitäisi periä takaisin. Ohjeistusta ei saatu. Lähetystö päätti sulkea hankkeen ja jättää rahat perimättä takaisin.

– Tässä on ehkä myös katsottu, että jos ei ole enää tahoa jolta periä, saattaa olla velkojan edun mukaista jättää perimättä huomioiden, että väärinkäytösepäilyjen selvittäminen maksaa rahaa, Eteläisen ja läntisen Afrikan yksikön päällikkö Juha Savolainen kertoo.

4. Epäilyttäviä kuluja yli 32 000 euroa, vain 9 300 euroa perittiin takaisin

Sambian kansallinen sahatyöntekijöiden järjestö sai Suomen suurlähetystöltä 100 000 euroa valtionavustusta. Hankkeen tarkoituksena oli paikallisten sahatyöntekijöiden tukeminen.

Yhteydenpito hankkeeseen takkusi ja raportoinnissa oli vaikeuksia. Kun hankkeeseen käynnistettiin erityistilintarkastus, järjestö ei kyennyt toimittamaan kaikkia dokumentteja. Tämän vuoksi tilintarkastajat eivät kyenneet muodostamaan mielipidettä varojen käytöstä.

Tarkastuksessa tuli kuitenkin esiin viitteitä, että avustusta oli käytetty budjetin vastaisesti yli 32 000 euron arvosta, mutta tätä ei voitu vahvistaa. Käyttämättömiä varoja löydettiin 9 300 euron edestä.

Järjestöstä tehtiin väärinkäyttöepäily, mutta järjestö ilmoitti eriävän mielipiteensä tilintarkastuksesta. Suurlähetystö keskeytti hankkeen, mutta antoi järjestölle vielä mahdollisuuden selittää avustuksen väärinkäyttöä. Järjestö ei enää vastannut lähetystölle.

Lusakan suurlähetystö teki takaisinperintäpäätöksen vain jäljellä olevista 9 300 eurosta.

– Tilintarkastajat eivät pystyneet vahvistamaan yksiselitteisesti, että kyseiset 32 000 euroa olisivat väärinkäytetty, ja tämän vuoksi koko summan takaisinperinnästä pidättäydyttiin. Tämänkaltaisia ongelmia kuitenkin kohdataan tavan takaa, kun toimitaan riskialttiissa toimintaympäristössä, Savolainen kertoo.

Ulkoministeriö: Ei tietoa avustustyöntekijöiden syyllistymisestä väärinkäytöksiin

Väärinkäyttöepäilyjen määrä vaihtelee huomattavasti vuosittain. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana ilmoituksia on tullut keskimäärin 20 vuodessa. Ilmoitukset voivat tulla henkilöstöltä tai ulkopuolisilta ihmisiltä. Ulkoministeriölle voi jättää esimerkiksi netissä anonyymin vihjeen, jos epäilee varojen väärinkäyttöä.

Ylen saamista päätöksistä 13:ssa määrättiin takaisinperintä. Näiden lisäksi kahdessa tapauksessa takaisinperintä päätettiin jättää tekemättä: yllä käsitellyissä sieppaustilanteessa ja järjestön hajoamisessa.

Loput päätökset olivat sekalaisia. Päätöksissä esimerkiksi jatkettiin hanketta, jonka maksatus oli aiemmin keskeytetty.

Toisessa päätettiin hankkeen sulkemisesta viivästyksien ja hallinnollisten vaikeuksien vuoksi.

Kolmannessa sovittiin takaisinperinnän maksusuunnitelmasta järjestön uuden johdon kanssa.

Neljännessä tapauksessa järjestön tilintarkastuksessa paljastui useita budjetin ylityksiä, mutta selvityksessä kävi ilmi, että varat oli käytetty sopimuksessa määritellyllä tavalla.

Yhdessä päätöksistä oli käsitelty nimetöntä vihjettä suomalaisen avustusjärjestön väitetystä nepotismista. Vihjeen mukaan järjestön maajohtajaksi olisi nimetty yhden aluejohtajan veli, jolla oli vain pastorin koulutus. Ulkoministeriö katsoi, etteivät rekrytoinnin mahdolliset väärinkäytökset kuuluneet ministeriölle eikä asia vaatinut toimenpiteitä.

Alkuvuonna 2018 nousi kansainvälinen kohu Haitin maanjäristyksessä työskennelleistä Oxfamin avustustyöntekijöistä, joiden epäiltiin ostaneen seksiä paikallisilta nuorilta.

Ylen A-studio pyysi Suomen ulkoministeriöltä myös tiedot mahdollisista muista ongelmaraporteista kehitysyhteistyöhön ja avustustyöntekijöihin liittyen. Ulkoministeriön mukaan heidän tietokannoistaan ei löydy viitteitä ulkoministeriön rahoittamien järjestöjen avustustyöntekijöiden syyllistymisestä väärinkäytöksiin.

Erityistilintarkastus voi maksaa jopa 120 000 euroa

Kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Satu Santala huomauttaa, että monet ulkoministeriön saamista väärinkäytösilmoituksista ovat perättömiä.

Joissain tapauksissa kansainväliset yhteistyöjärjestöt voivat itse ilmoittaa hankkeessa tapahtuneesta väärinkäytöksistä ja hyvittää rahat suoraan hankkeelle tai avustaneelle valtiolle. Takaisinperintä on väärinkäyttöepäilyn viimeinen keino.

Ylen saamat takaisinperintäpäätökset koskivat Sambiaa, Indonesiaa, Sierra Leonea, Nepalia, Itä-Timoria, Mosambikia ja Nicaraguaa. Sambiasta oli 7 takaisinperintäpäätöstä, muista maista yksi päätös.

Takaisinperintäpäätösten tekeminen kestää pitkään, pahimmillaan jopa useita vuosia. Se voi olla myös melko kallista: jos järjestöön tai hankkeeseen joudutaan teettämään tilintarkastus, sen hinta on noin 40 000–80 000 euroa hankkeen tai ohjelman koosta riippuen.

Erityistilintarkastukset puolestaan maksavat 60 000–120 000 euroa. Isoissa hankkeissa tilintarkastuksia teetetään yhdessä muiden avunantajien kanssa.

– Hankkeisiin on budjetoitu tarkastuskuluja ja ministeriössä nämä palvelut on kilpailutettu, eli ne tehdään niin kustannustehokkaasti kuin mahdollista. Tärkeää on huomata sekin, että asioiden selvittämisellä me edistämme hyvää hallintoa ja osoitamme, ettei tällainen toiminta käy, Santala kertoo.

Kun takaisinperintäpäätös lopulta saadaan tehtyä, voi rahojen takaisin saaminen olla silti haastavaa.

–Toimintaympäristöt ovat vaikeita. Asioita ei ole yhtä helppo selvittää kuin Suomessa. Lisäksi jos ollaan tuettu esimerkiksi hyvin pientä järjestöä, jossa työntekijä on kadonnut rahojen kanssa, voi olla että heillä ei kertakaikkiaan ole rahaa maksaa takaisin sitä, Santala kertoo.

Ulkoministeriöllä ei ole koottua tietoa tai edes arviota siitä, kuinka suuri osa Suomen kehitysyhteistyövaroista joutuu väärinkäytetyksi. Yle sai tiedot takaisinperintään määrätyistä summista, mutta esimerkiksi yhteistyöjärjestöjen itse ilmoittamia ja hyvittämiä väärinkäyttöön joutuneita summia ei tilastoida.

– Nämä tapahtuvat usein osana niin sanottua normaalia hanketyötä eikä niistä silloin tehdä väärinkäyttötapausten kaltaisia perintäpäätöksiä, Santala perustelee.

Myöskään siitä ei ei ole koottua tietoa, kuinka paljon takaisinperittäväksi määrättyjä varoja saadaan todella takaisin.

– Yleistäen voi sanoa, että jos kyse on suomalaisesta tai suuresta kansainvälisestä järjestöstä, palautuksessa ei ole ongelmia. Jos kyse on taas pienistä kehitysmaatoimijoista, riskit siitä, että ainakaan kaikki perittävä ei palaudu, kasvavat, Santala kuvailee.

Esimerkiksi Sambiasta on viiden eri hankkeen osalta parhaillaan perittävää noin 770 000 euron edestä. Toistaiseksi summasta on maksettu 125 000 euroa.

Vuonna 2017 takaisinperittäväksi määrättiin suurin summa yli kymmeneen vuoteen: 1,2 miljoonaa euroa.

Suurin osa summasta koostuu sambialaisen maanviljelijäjärjestön ZNFU:n takaisinperinnästä. ZNFU:n väärinkäyttö koski vuosia 2014–2015. Lopullinen perintäpäätös nuijittiin tammikuussa 2019, eli lähes viisi vuotta myöhemmin. Summa on tämän hetken kurssin mukaan noin 650 000 euroa. ZNFU:n tapauksesta on raportoinut muun muassa Yle MOT.

Toinen 2017 vuoden summaa nostava tapaus on 2009–2011 toteutettu Sunafop-metsähanke Mosambikissa. Ensimmäisen kerran väärinkäyttöepäilyjä selvitettiin jo vuonna 2011, mutta virallinen takaisinperintäpäätös tehtiin vasta vuonna 2017. Takaisinperittäväksi määrättiin noin 420 000 euroa. Mosambikin ympäristöministeriö maksoi heinäkuussa 2018 ensimmäisen erän: 227 000 euroa.

Santala myöntää, että mikäli yhteistyökumppani kieltäytyy maksamasta rahoja takaisin, ovat ulkoministeriön keinot hyvin vähissä.

Vain vähän takaisinperintöjä

Suomi käytti kehitysyhteistyöhön 899 miljoona euroa vuonna 2018.

Samana vuonna ulkoministeriö teki ainoastaan kolme väärinkäyttöepäilyihin liittyvää päätöstä, joista kaksi koski takaisinperintää.

Noista päätöksistä takaisinmaksettavaa kertyi noin 27 000 euroa. Kolmannessa päätöksessä vahvistettiin maksusuunnitelma erään järjestön uuden johdon kanssa.

Kehitysapurahojen määrään nähden Suomen takaisinperintään vaatimat summat ja päätösten määrä ovat vaatimattomia. Esimerkiksi YK arvioi vuonna 2012, että jopa 30 prosenttia kehitysapurahoista menee korruptioon.

Onko riski, että väärinkäytöksiä jää paljastamatta, ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston päällikkö Satu Santala?

– Kyllä meillä on sellainen käsitys, että valtaosa väärinkäytöksistä saadaan näkyviin, Santala vastaa ja viittaa Valtiontalouden tarkastusviraston blogikirjoitukseen, jonka mukaan “kehitysyhteistyö on yksi tarkimmin valvotuista ja arvioiduista valtion toiminnoista”.

Lue lisää:

Suomi lopettaa yli 45 vuotta kestäneen kahdenkeskisen kehitysavun Sambiaan – väärinkäytökset nopeuttaneet alasajoa

Intian hallitus kannustaa yrityksiä tehostamaan toimintaansa ilmansaasteiden vähentämiseksi. Yrityksille on tarjolla kannustinrahaa 885 miljardia rupiaa, eli noin 11 miljardia euroa, kertoo uutistoimisto Reuters.

Valtaosa rahasta on määrä käyttää energiantuotantolaitosten päästöjen hillitsemiseen.

Intian energiaministeriö on jo aiemmin antanut määräyksiä etenkin rikkipäästöjen hillitsemiseksi. Määräysten ongelmana on ollut se, että korjausten hinta olisi siirtynyt kuluttajien maksettavaksi. Kuluttajat ovat olleet haluttomia kustantamaan muutoksia, jolloin energiayhtiöt ovat joutuneet kustannusongelmiin.

Energiayhtiöiden yhteistyöjärjestö onkin pyytänyt valtiolta apua jo vuosien ajan.

Intian suurimpien kaupunkien energialaitokset on ollut määrä muuttaa vähemmän saastuttaviksi jo vuosi sitten, mutta yhtiöt eivät ole kyenneet noudattamaan aikarajoja.

Lämpövoimalaitokset aiheuttavat 80 prosenttia Intian kaikista rikki- ja typpioksidin päästöistä. Saasteet aiheuttavat keuhkosairauksia, happosateita ja savusumua.

Maan energiaministeriön päätöksessä varataan rahaa myös sähköautoilun edistämiseen. 70:een kaupunkiin on määrä rakentaa infrastruktuuria, jotta autoilijat voivat ottaa käyttöön sähköautoja.

Intian tavoitteena on, että kaikki uudet autot olisivat sähköllä toimivia vuodesta 2030 lähtien.

– Meidät oltiin vähällä ryöstää viimeksi eilen, hammaslääkärinä työskentelevä Elisa Sánchez Rojas naurahtaa.

Läheltä piti -tilanne tapahtui paikassa, jossa yli neljä viidesosaa meksikolaisista kertoo pelkäävänsä: kadun varrella olevalla pankkiautomaatilla. Mutta kahden lapsen äidillä ei ole juuri nyt aikaa kertoa siitä enempää, sillä hänen on etsittävä yksivuotiaan Lilietten kengät ja laitettava paperituppo kolmevuotiaan Elisan nenään, josta on alkanut vuotaa verta.

Sánchez Rojas hoputtaa tyttärensä hissiin, joka vie heidät kerrostalon kellarikerrokseen asukkaiden parkkihalliin. Auton rattiin päästyään Sánchez Rojas alkaa kertoa Meksikon heikentyneestä turvallisuustilanteesta. Hän kertoo tunteneensa vuoteen 2012 asti olonsa turvalliseksi Meksikon pääkaupungissa Méxicossa.

– Uskalsin kävellä yöllä yksin. Sen jälkeen väkivalta lisääntyi kameroista ja poliisien läsnäolosta huolimatta, Sánchez Rojas kuvailee.

30-vuotias äiti ei ole kokemuksensa kanssa yksin. Mielipidetutkimusyritys Mitofskyn tekemässä kyselyssä marraskuussa joka kolmas meksikolainen kertoi itsensä tai läheisen sukulaisen joutuneen rikoksen uhriksi viimeisen kolmen kuukauden aikana.

Väkivalta pelottaa meksikolaisia ja syytä onkin: maassa on jo kahtena vuonna peräkkäin tehty historiallisen paljon murhia. Viime vuonna murhia tehtiin kolmannes enemmän kuin edellisenä vuonna, yhteensä yli 33 000 murhaa vuodessa.

Kehätielle päästyään Sánchez Rojas alkaa kertoa edellisen päivän tapahtumasta tarkemmin. Hän oli pistäytynyt miehensä kanssa torilla, joka on edullinen mutta taskuvarkaiden suosiossa. Hääpäivänsä vuoksi he olivat pukeutuneet juhlavasti, mikä oli Sánchez Rojasin mukaan virhe.

– Meillä ei ollut tarpeeksi käteistä, joten jouduimme menemään pankkiautomaatille. Kun mieheni oli nostamassa rahaa, kaksi epämääräisen oloista tyyppiä alkoi pyöriä hänen takanaan, Sánchez Rojas kuvailee.

Juuri silloin poliisiauto pysähtyi heidän kohdalleen.

– Se melko varmasti pelasti meidät täpärästi ryöstöltä, Sánchez Rojas uskoo.

Sánchez Rojas aikoo käydä edullisten hintojen takia samalla torilla myös tulevaisuudessa. Jatkossa hän kuitenkin varmistaa, että mukana on riittävästi käteistä.

Sisaren taposta huolimatta on elettävä normaalia elämää

Sánchez Rojas pysäköi auton päiväkodin eteen, tien varteen.

– Nyt näytän, miten otan turvallisesti lapset ulos autosta.

Sánchez Rojas käy ensin avaamassa päiväkodin puolella istuvan kolmevuotiaan Elisan turvavyöt. Hän sulkee vielä oven ja jättää lapsen hetkeksi autoon. Seuraavaksi hän kiertää kadun puoleiselle ovelle, avaa yksivuotiaan Lilietten turvavyöt ja ottaa tämän syliinsä. Yksivuotias sylissä hän kiertää taas isomman lapsen puolelle ja nostaa tämän ulos autosta.

– Minä joudun tekemään enemmän kierroksia auton ympärillä, mutta tällä tavoin varmistan, ettei kumpikaan lapsista seiso yksin kadulla silloin kun avaan toisen turvavöitä, Sánchez Rojas selittää.

Näin toimimalla hän pyrkii toisaalta välttämään mahdollisen ryöstön, toisaalta auton alle jäämisen.

Jätettyään tytöt päiväkotiin Sánchez Rojas palaa jälleen auton rattiin ja lähtee ajamaan takaisin kotiin. Nyt kun pienet korvat ovat poissa kuulolta, äiti voi kertoa häntä koskettaneista rikoksista.

Sánchez Rojas on kokenut monenlaista. Kaikkein pahin tapahtui hänen ollessaan 16-vuotias. Kaksi vuotta nuorempi pikkusisko oli ollut yksin kotona tyttöjen pikkuserkun kanssa. Tämä ilmeisesti yritti käyttää Sánchez Rojasin pikkusiskoa seksuaalisesti hyväkseen.

– Siskoni oli saanut käteensä veitsen ja yrittänyt puolustautua. Vartijana toimiva, 26-vuotias serkku oli vahvempi kuin sisareni ja iski tätä neljä kertaa sydämeen kuolettavasti, Sánchez Rojas kertoo.

Paljon naurava Sánchez Rojas vakavoituu hetkeksi kertoessaan siskonsa kuolemasta, mutta hymyilee pian taas. Hän ei halua antaa tapahtuman hallita elämäänsä.

– En halua lasteni elävän pelossa, haluan heidän olevan onnellisia ja nauttivan elämästä, Sánchez Rojas miettii.

Seksuaalinen häirintä on ollut Sánchez Rojasille osa naiseksi kasvamista, kuten Meksikossa monille muillekin. Häntä on häiritty julkisessa liikenteessä 12-vuotiaasta alkaen. 20-vuotiaana hän pelastui täpärästi raiskaukselta pimeällä kadulla.

Muutama vuosi sitten silloisen hammaslääketieteen opiskelijan autoon murtauduttiin ja sieltä vietiin hänen peräkonttiin unohtamansa laukku. Vaikka luottokorttien uusimisesta ja hammaslääkärin työvälineiden hankkimisesta uudelleen aiheutui harmia ja kuluja, Sánchez Rojas oli helpottunut yhdestä asiasta.

– Onneksi en ollut paikalla, eikä minun tarvinnut kohdata varkaita tai joutua aseella uhatuksi. Kaikista eniten pelkään aseellisen ryöstön uhriksi joutumista.

Naiset ja äidit maalitauluja

Sánchez Rojas ohjaa autonsa kotitalon parkkihallin ovelle. Parkkihallin ovesta sisään ajettuaan hän pysähtyy ja varmistaa takapeilistä ovien sulkeutuneen ennen kuin ajaa auton omalle paikalleen.

– Vaikka talossa on vartiointi, on myös jokaisen asukkaan vastuulla varmistaa ettei kukaan livahda sisään, Sánchez Rojas kertoo.

Kotona Sánchez Rojas alkaa viikata kestovaippoja.

Sánchez Rojas on tehnyt elämässään monia valintoja juuri turvallisuuden takia. Perhe asuu kerrostalossa, jossa on ympärivuorokautinen vartiointi, keskiluokkaisella Colonia del Vallen alueella. Hän käy ruokaostoksilla ostoskeskuksessa, jota pitää turvallisena. Sánchez Rojas kertoo ottavansa riskit huomioon, mutta kieltää tuntevansa pelkoa.

Äitiys tekee Sánchez Rojasin mukaan naisesta maalitaulun rikollisille.

– Ryöstäjät tietävät, että äidit suojelevat ensisijaisesti lapsiaan, omaisuus on toisarvoista.

Koska hän äitinä kokee olevansa entistä haavoittuvampi, hän on alkanut olla ulkona entistä valppaampi.

Eikö jatkuva valppaana oleminen ole raskasta?

– No on! Jatkuva valppaanaolo aiheuttaa fyysistä ja henkistä väsymystä, Sánchez Rojas sanoo.

Vanhemmat pelkäävät lapsen ryöstämistä

Meksikolaisessa sosiaalisessa mediassa on tämän tästä ilmoituksia kadonneista lapsista. Tämä herättää vanhemmissa pelkoa.

Sánchez Rojas kertoo olevansa poikkeus ystäväpiirissään, sillä hän uskaltaa käydä leikkipuistossa ja supermarketissa lasten kanssa ilman puolisoaan. Hänestä juuri ne lapset, jotka pidetään aina neljän seinän sisällä, ovat ulos päästessään alttiita rikoksille.

– Haluan lasteni kehittävän sen kuudennen aistin, joka vihjaa vaarasta ja käskee juoksemaan. Sellainen katu-uskottavuus kehittyy vain kaduilla.

Sánchez Rojas arvelee, että moni kadonneeksi ilmoitettu lapsi onkin tosiasiassa eronneen vanhemman mukana. Sosiaalisessa mediassa tieto lapsen löytymisestä vaikka mummolasta ei kuitenkaan leviä samalla voimalla kuin katoamisilmoitus.

Mahdollisuus pitää lapset aina turvassa kotona lastenhoitajan tai kotiapulaisen valvonnassa on Meksikossa vain ylempien luokkien etuoikeus. Köyhien on vietävä lapset kouluun julkisilla liikennevälineillä, ja köyhät lapset voivat joutua kävelemään kouluun yksin, vaikka se useilla alueilla onkin vaarallista.

On puututtava köyhyyden alkusyihin

Matkalla takaisin päiväkotiin puhelin soi. Kaiuttimista kuuluu naisen ääni.

– Hyvää iltapäivää, neiti Elisa Sánchez Rojas? Nimeni on Carmen Méndoza, soitan teille tarjotakseni palkintoa kiitokseksi vastuullisesta pankkikortin käytöstä…

– Kuulkaas neiti, älkää höpöttäkö, minulla ei edes ole pankkikorttia, minulla ei ole edes luottotietoja!, Sánchez Rojas huudahtaa puhelimeen ja katkaisee puhelun.

Kyseessä oli huijauspuhelu. Sánchez Rojas nauraa katketakseen.

– Ei voi olla totta, teemme haastattelua rikollisuuden uhan vaikutuksesta arkeen, ja juuri nyt sain tällaisen puhelun.

Menetelmän nimi on kalastus. Soittaja onnittelee esimerkillisestä luottokortin käytöstä ja tarjoaa palkintoa. Jotta puhelimeen vastannut voi käydä vastaanottamassa palkinnon, on hänen vain kerrottava vähän tietoja itsestään. Soittaja pyrkii kalastelemaan tietoja, joiden avulla voi käyttää korttia.

Koska Sánchez Rojas tunnistaa huijausmenetelmän, hän väittää soittajille, ettei hänellä ole luottokorttia. Meksikon viranomaiset ohjeistavat katkaisemaan tällaiset puhelut välittömästi.

Joulukuussa valtaan noussut vasemmistolainen presidentti Andrés Manuel López Obrador on korostanut Meksikon turvallisuustilanteen parantamisessa köyhyyden vähentämistä. Sánchez Rojas uskoo taloudellisen puutteen ajavan ihmisiä rikollisuuteen.

– Jos työllä tulee toimeen, ei tarvitse ryöstellä, hän uskoo.

Sánchez Rojas korostaa myös sosiaalisen liikkuvuuden merkitystä.

– Olen kokenut sen itse. Tulen köyhästä perheestä, työväenluokkaiselta alueelta ja olen käynyt julkiset koulut, mutta olen päässyt elämässä eteenpäin.

Palkansaaja on tänään maanantaina tienannut pörssiyhtiön toimitusjohtajan päiväpalkan verran. Vuonna 2017 tähän tarvittiin 34 työpäivää, kun vuotta aiemmin suhdeluku oli 33 päivää.

Laskelman on tehnyt STTK vuoden 2017 tietojen perusteella. Se on jo useamman vuoden seurannut, miten suurten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien ja palkansaajien välinen ansioiden suhde kehittyy.

Seuranta on saanut alkunsa vastaavasta, Britanniassa syntyneestä Fat Cat Daystä. STTK:n laskelmat perustuvat yhtiöiden julkisiin vuosikertomuksiin ja Tilastokeskuksen tietoihin.

Suurten yhtiöiden toimitusjohtajien kokonaisansiot olivat vuonna 2017 yhteensä 1 600 704 miljoonaa euroa, kun vastaavana aikana yksityisen sektorin palkansaaja tienasi 40 250 euroa.