Kirurgi Eija Saimanen on tänä aamuna herännyt aamulla kello 5.10. Itse asiassa hän herää tähän aikaan joka ikinen aamu, viikon jokaisena päivänä. Ainostaan yksi syy saa hänet heräämään johonkin muuhun aikaan. Sekin johtuu siitä, että hän on kirurgi.

Suomen kuvalehti on jo vuosien ajan selvittänyt, mikä on Suomen arvostetuin ammatti. Se on tutkimuksesta toiseen kirurgi.

Eija Saimanen valmistui lääkäriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1987 ja erikoistui kirurgiksi. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 2001, jolloin hän siirtyi Etelä-Karjalan keskussairaalaan Lappeenrantaan.

– Taitavan sydän-, thorax- ja verisuonikirurgin lähtö Lappeenrantaan oli menetys Helsingille, mutta voitto Etelä-Karjalalle, ovat kollegat Saimasesta todenneet.

Nyt Eija Saimanen on Etelä-Karjalan keskussairaalan osastonylilääkäri, jonka erikoisala on thorax- ja verisuonikirurgia.

– Thorax tarkoittaa rintakehän sisäelimiä, kuten keuhko- ja sydänkirurgiaa.

Verisuonikirurgia on äärettömän tarkkaa käsityötä. Työvälineinä ovat sakset sekä neuloja ja lankaa.

– Paljon ommellaan saumaa hiuksenohuella langalla. Silmieni edessä ovat suurentavat luupit, että yläpäätänsä näen sen langan.

Tunne potilaasi

Eija Saimanen tekee noin 450 leikkausta vuodessa. Leikkauksia hän tekee kolmena päivänä viikossa, yhtenä päivänä viikossa hän pitää poliklinikkaa eli vastaanottoa sairaalassa.

– Lisäksi yhden päivän pyrin olemaan mukana verisuonten varjoainekuvauksissa ja suonensisäisissä toimenpiteissä.

Ennen leikkausta Eija Saimanen haluaa mahdollisimman huolella tutustua potilaaseen ja hän haluaa myös tavata potilaan. Potilaan pitää saada tietää, mitä hänelle tapahtuu.

– Pitää kertoa leikkauksen hyödyistä ja riskeistä ja kertoa, miksi leikkaus on tarpeellista tehdä. Kerron potilaalle, mitä on edessä ja miten leikkauksesta kuntoudutaan, kertoo Saimanen.

Tosin täysin toisenlainen on tilanne silloin, kun kesken päivystyksen sairaalaan saapuu esimerkiksi autokolarissa pahoin loukkaantunut ihminen.

– Siihen ei tietenkään voi valmistua. Nopeasti perehdytään tilanteeseen ja tehdään leikkaus vanhalla rutiinilla.

Kokemusta Eija Saimaselle onkin kertynyt, sillä hän on tehnyt ensimmäisen leikkauksen jo vuonna 1988. Hän muistaa sen oikein hyvin. Kyseessä oli lonkkamurtumaleikkaus.

– Kai se meni ihan hyvin. Olihan siinä silloin kokeneempia lääkäreitä katsomassa, että kaikki onnistuu. Muistaakseni siinä ei ollut mitään suurempia ongelmia.

Kokemuksensa ansiosta kirurgi Eija Saimasesta on tullut kysytty asiantuntija. Muutaman viikon vuodesta hän on Helsingissä Meilahden sairaalassa vierailevana kirurgina neuvomassa nuorempia kollegoita ja myös oppimassa itse uutta.

Vaikka lääkärit tekevät kaikkensa pelastaakseen potilaan, ei se aina onnistu.

– Me yritetään aina viimeiseen asti leikata ja hoitaa. Leikkaussalissa anestesialääkärin täytyy kertoa, että potilas on kuollut. Me ei muuten uskota, kertoo Eija Saimanen.

Tuntien leikkauksia

Useat leikkaukset ovat kokeneelle kirurgille rutiinileikkauksia. Leikkaussalissa kaikki tietävät, mitä pitää tehdä, joten työn lomassa ehtii myös keskustella työkavereiden kanssa tavallisista arkisista asioista. Juttelu on Saimasen mukaan tärkeää, koska se auttaa kaikkia jaksamaan pitkän leikkauksen ajan.

– Se keskustelu ei tietenkään tarkoita, että olisi keskitytty johonkin työn ulkopuolisiin asioihin, vaan kyllä ihan satasella keskitytään siihen potilaaseen. Keskustelu luo rentouttavaa tunnetta, ja siinä tulee sellainen hyvä meininki työhön, kertoo Eija Saimanen.

Saimanen korostaa ympärillään olevia ammattilaisia, jotka tietävät joka tilanteessa, mitä pitää tehdä.

– Sitten kun tulee se täydellistä keskittymistä vaativa tilanne, niin se arkipäiväinen keskustelu välittömästi keskeytyy.

Eija Saimanen kertoo, että osa kirurgeista haluaa musiikin soivan leikkaussalissa. Lempiartisti voi luoda työhön hyvän tunnelman, minkä avulla jaksaa paremmin joskus useita tuntejakin kestävän leikkauksen ajan.

Saimanen ei itse aktiivisesti toivo musiikkia, mutta jos joku sitä haluaa, ei Saimasella mitään sitä vastaankaan ole.

– Aika usein minun salissa ei haluta että musiikki soi. Siellä on jo aika paljon letkujen ja imulaitteiden ääntä. Jos siinä vielä musiikki soi, tulee niin kova häly, ettei sitten välttämättä kuulla, mitä kirurgi tai anestesialääkäri sanoo.

Aikataulutettu elämä

Kirurgin arjen lisäksi Eija Saimasen päivää hallitsevat koirat. Hänellä on kolme novaskotiannoutajaa. Siksi aamu alkaa aina varhain koirien kanssa metsälenkillä.

Töiden jälkeen Saimanen hakee kotoaan koirat ja rientää niiden mukana koirahallille harjoittelemaan tottelevaisuuskoulutusta ja jäljestystä. Siinä välissä hän ehtii myös pikaisesti nähdä aviomiestä.

Koirien harjoituttaminen on Saimasen mukaan hyvin tavoitteellista ja hän nauttii, kun koirat oppivat uutta. Silloin ne ovat myös hyvässä iskussa, kun tosipaikka tulee.

– Harvoinhan niitä ihmisten etsintätehtäviä tulee, mutta onhan se aina vakava paikka, kun kadonnutta ihmistä lähdetään metsästä etsimään, kertoo Saimanen.

Työssä olleessaan Eija Saimanen pyrkii saamaan yhden päivän aikana mahdollisimman paljon aikaiseksi. Päivät ovat hyvin aikataulutettuja.

– Se on itsellekin vähän sellainen aivoleikki, että mitä kaikkea ehtii tehdä ja ängettyä mahdollisimman paljon asioita lyhyeen aikaan, naurahtaa Saimanen.

Eija Saimanenkin myöntää, että joskus hetkellisesti uuvahtaa. Päivystystyön takia saattaa tulla pitkiä työrupeamia. Niiden jälkeen hän nukkuu väsymyksen pois.

– Mutta ei minulle sellaista uupumusta ole tullut, mistä nykyään paljon puhutaan. Työni on niin innostavaa, ettei uupumusta ole tullut.

Suomen kirurgiyhdistys nimesi tammikuussa 2019 Eija Saimasen vuoden kirurgiksi.

Eija Saimanen tunnetaan Lappeenrannassa uupumattomana ja taitavana kliinikkona ja kouluttajana. Eija Saimasen rautainen ammattitaito ja mutkaton asenne verisuoni- ja thoraxkirurgiaan on innostanut useampia nuoria kollegoja hakeutumaan erikoisalalle. Kirurgina hän on aina ollut aikaansa edellä. Suomen kirurgiyhdistyksen perustelut Eija Saimasen valinnasta Vuoden kirurgiksi

– Totta kai tämä on tosi hienoa, kun saa kollegoiden arvostuksen. Erityisen hienoa on, että nainenkin lopulta saa tällaisen tunnustuksen, sanoo Eija Saimanen.

Mutta se aikainen aamuherätys. Se on joka aamu, paitsi silloin kun työ on jo kutsunut. Yöllä tapahtunut vakava kolari aiheuttaa puhelimen pirisemisen ja Eija Saimanen lähtee autollaan kohti Etelä-Karjalan keskussairaalaa. Kun kello osoittaa normaalia herätysaikaa 5.10, ei Eija Saimanen herää, vaan on jo muiden sairaanhoidon ammattilaisten kanssa ollut pelastamassa ihmishenkeä leikkaussalin valojen alla.

– Sitten arjen aikataulu pettää, mutta sitten se pettää. Koiratkin varmaan nauttivat, kun saavat nukkua pitempään, naurahtaa Eija Saimanen.

Erikoistutkija Robert Muellerin toimisto on julkaistanut oman selvityksensä presidentti Donald Trumpin entisen kampanjapäällikön Paul Manafortin epäillyistä rikoksista.

Selvityksestä on mustattu eräitä salassa pidettäviä kohtia.

Selvityksestä kertovat yhdysvaltalaiset uutissivustot, muiden muassa Fox News.

Muellerin selvityksessä todetaan, että Manafort syyllistyi yli kymmenen vuoden aikana sarjaan rikoksia, jotka jatkuivat aina syksyyn 2018 saakka.

– Manafort päätti toistuvasti ja tietoisesti rikkoa lakia, oli sitten kysymys tavanomaisista rikoksista, kuten veropetokset, oikeuden toiminnan estäminen, pankkipetokset, tahikka vaikeaselkoisemmat lait, joihin hän oli tarkoin perehtynyt, kuten laki ulkomaisten agenttien rekisteröimisestä, lausunnossa sanotaan.

Selvityksessä todetaan, että Manafortin teot olivat erityisen röyhkeitä, koska osan niistä hän teki, vaikka oli presidenttiehdokkaan kampanjapäällikön työnsä aikana tarkassa seurannassa ja edelleen, kun hän oli ehdonalaisessa vapaudessa.

– Manafortin tapauksessa rikoksen uusimisen riski on korkea, Muellerin toimisto kirjoittaa.

Rikoksia ukrainalaisten hyväksi

Manafortia epäiltiin syyskuussa syypääksi kahteen rikokseen, jotka liittyivät hänen aiempaan työhönsä ukrainalaisten poliitikkojen hyväksi. Hänet todettiin syylliseksi salaliittoon Yhdysvaltoja vastaan ja oikeuden toiminnan estämiseen.

Manafort teki syyttäjän kanssa sopimuksen, jonka myötä hänen vankeusrangaistuksensa jäisi kymmeneen vuoteen. Manafort kuitenkin rikkoi sopimusta. Tämän seurauksena Muellerin toimisto toteaa, ettei Manafort ansaitse enää lievennyksiä tuomioonsa.

Manafortin oikeudenkäynti alkaa ensi kuussa, jolloin hän saa tuomionsa salaliitosta ja oikeuden toiminnan estämisestä. Oikeusministeriö on arvioinut, että tuomio voisi olla 24 vuotta vankeutta.

Muellerin toimisto on arvioinut, että edellä mainittu mitta on oikeaa suuruusluokkaa.

Manafortia odottaa vielä toinenkin oikeusjuttu Virginian osavaltiossa, missä häntä syytetään kahdeksasta eri pankki- ja veropetoksesta.

Mueller ei ota kantaa siihen, tulisiko tuomiot yhdistää.

Huhtikuussa 70 vuotta täyttävä Manafort näyttää joka tapauksessa viettävän loppuikänsä telkien takana.

Lue lisää:

Trumpin ex-kampanjapäällikkö joutumassa vankilaan 19-24 vuodeksi

Tuomari linjasi Trumpin entisen kampanjapäällikön valehdelleen syyttäjille – Manafort rikkoi sopimustaan erikoissyyttäjä Muellerin kanssa

Mobiiliverkon nopeuden jopa satakertaistava 5G on oven takana myös Suomessa, mutta tuleeko digitaalista silkkitietä pitkin myös kutsumattomia vakoilijoita, jotka tarpeen tullen pistävät koko yhteiskunnan sekaisin?

Kyse on Kiinasta. Yhdysvaltojen lisäksi muun muassa Australia, Japani, Intia, Kanada ja lukuisat Euroopan maat ovat asettaneet tai harkitsevat rajoituksia kiinalaisen 5G-teknologian käyttöönotolle. Myös Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa on alettu keskustella kiinalaisen teknologian turvallisuudesta.

– Kiina on aktiivinen monilla aloilla. Olemme tehneet selvityksen, kuinka voimme estää ulkomaiden yritykset häiritä yhteiskunnan keskeisiä toimintoja, sanoo Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist Ylen haastattelussa.

5G:n ympärillä vellova huhumylly turvallisuusuhkista ja kaupallisista eduista ei ole mikään ihme kun katsoo, mihin kaikkeen uusi verkkoteknologia saattaa pystyä. Kyse ei siis ole pelkästään vakoilusta vaan myös siitä, että nopeat verkkoyhteydet osaltaan mullistavat ja nopeuttavat merkittävästi muun muassa liikenteen automatisointia, teollisuustuotantoa ja jopa sairaaloita.

Käytännössä 5G mahdollistaa älykaupungit ja esineiden internetin. Kuluttajalle 5G näkyy myös niin, että puhelut eivät katkeile entiseen tapaan esimerkiksi junassa.

Monissa maissa on herännyt pelko, että 5G-verkkomarkkinoiden haltija pystyy aiheuttamaan sekasortoa, koska tulevaisuudessa yhä useammat laitteet linkittyvät toisiinsa 5G-verkon avulla.

5G-verkosta tulee myös merkittävä osa maanpuolustusta, minkä vuoksi se kiinnostaa myös Puolustusvoimia.

– Kyllä varmasti kiinnostaa, kun on tällainen verkko, missä tekniikka pystyy olemaan puolustusvoimien järjestelmien edellyttämien vaatimusten tasolla. Näitä vaatimuksia ovat esimerkiksi nopeus, tarkkuus sekä toimintakyky liikkeessä, sanoo väitöskirjatutkija Aarne Hummelholm.

Hummelholm on diplomi-insinööri, jolla on pitkä työura Puolustusvoimissa ja siviilipuolella muun muassa turvallisuusviranomaisten tietoliikenneverkkojen arkkitehtuurityössä ja suunnittelussa. Hän valmistelee parhaillaan väitöskirjaa kyberturvallisuudesta älykaupungeissa.

Vakoilu ja tukiasemien alasajo

Vakoilusyytteillä on kätevää hillitä kiinalaisten pääsyä maailman 5G-valtiaaksi. Oli syytteissä perää tai ei, joka tapauksessa turvallisuus askarruttaa sekä siviilejä että sotilaita.

Aarne Hummelholm muistuttaa, että mikään tuote ei ole aukoton. Kaikista löytyy haavoittuvuuksia ja aukkoja, jotka voitaisiin välttää vain, jos koko tuotantoketju piirisuunnittelusta ja tuotannosta toimituksiin saakka pystyttäisiin varmistamaan.

– Toimitusketjussa voidaan vaihtaa sopivia laitteita alkuperäisten tilalle. Esimerkiksi kaapeleihin voi upottaa pieniä vakoilujuttuja, jota on jo tehtykin maailmalla.

Lisäksi tulevat vielä koko palveluketju, ylläpitoketju ja alihankinta.

– Eli koko tuotteen elinkaaren turvallisuus pitäisi pystyä analysoimaan ja tarkistamaan, jotta voitaisiin olla varmoja laitteiden tai niillä rakennettujen järjestelmien turvallisuudesta.

Majuri, insinööri Juha Lehto arvioi, että huoli kiinalaisen 5G-verkon turvallisuudesta liittyy juuri vakoiluohjelmiin tai verkkojen etähallintaan kriisiaikana.

– Etänä suoritettavalla 5G-tukiasemien alasajolla voitaisiin kyetä lamauttamaan 2020-luvulla käytännössä koko Suomen toiminnan kannalta kriittinen infrastruktuuri, Lehto vastaa sähköpostilla.

Lehto on pääesikunnassa tietoverkkosektorin hankepäällikkö.

Ilmapuolustus tarvitsee 5G-verkkoja

USAssa Kiinan arvioidaan pyrkivän maailmanlaajuiseen 5G-verkkoon. Viime vuoden marraskuussa Yhdysvaltain siviili- ja sotilasasiantuntijoiden julkaisemassa raportissa väitetään, että Kiina on jo lähellä tavoitettaan ja se hallitsisi jo suurta osaa 5G-verkkojen komponenttien ja antennien tuotannosta.

Raportissa arvioidaan, että 5G-verkon haltija pystyy hallinnoimaan koko internetiä.

Miksi sitten 5G-verkko kiinnostaa aseteollisuutta? Vastaus on sama kuin siviilipuolella: tiedonsiirron nopeus.

Hummelholmin mukaan nopea verkko on tärkeä juuri ilmapuolustukselle, missä viiveet ja viivevaihtelut voivat olla hyvinkin haitallisia.

– Ilmapuolustuksessa puolikin sekuntia on pitkä aika.

Majuri, insinööri Juha Lehto arvioi, että 5G on erityisen tärkeä tulevaisuuden sensori- ja asejärjestelmille, vaikka ei se mikään hopealuoti olekaan. Lisäksi 5G mahdollistaa koneoppimisen ja keinoälyn sotilaskäytössä.

– 5G mahdollistaa miehittämättömien järjestelmien, kuten lennokkien, kauko-ohjauksen verkon kautta.

Omissa järjestelmissään Puolustusvoimat käyttää ensisijaisesti kotimaisia tai eurooppalaisia laitetoimittajia. Lehdon mukaan Puolustusvoimien kriittisessä infrastruktuurissa ei käytetä kiinalaisvalmisteisia laitteistoja.

Käytännössä Puolustusvoimat joutuu kuitenkin usein turvautumaan kaupallisten operaattoreiden verkkoihin, joihin Puolustusvoimat rakentaa oman tiedosuojaamisjärjestelmänsä. 5G-verkkoon tulee eri toimijoille omia viipaleita, omansa myös Puolustusvoimille. Joissakin yhteyksissä tästä on käytetty nimitystä taktinen internet.

Suuri merkitys teollisuudelle

Ruotsin teollisuuden keskeisin vaikuttaja Marcus Wallenberg näkee, että 5G-teknologialla on suuri merkitys teollisuudelle, koska sitä tarvitaan robottien ja keinoälyn hyödyntämisessä. Myös hän on pannut merkille Kiinan 5G-osaamisen ja ylipäätään uuteen verkkoon liittyvät turvallisuuskysymykset.

– Turvallisuuskysymys on tärkeä kaikille maille, hän sanoo Ylen haastattelussa.

Hänen mukaansa teollisuus toimii sen mukaan, mitä hallituksessa päätetään mutta asia on tärkeä.

– Meidän täytyy ymmärtää, että 5G-kysymys on iso poliittinen päätös, joka tulee eteemme.

Wallenberg on Saabin hallituksen puheenjohtaja ja merkittävä omistaja. Saabin puolustusteollisuus valmistaa muun muassa hävittäjiä, tutkia ja ohjuksia.

Lue myös:

Onko Huawei oikea turvallisuusriski vai osa kauppasotaa? "Vaikea sanoa, koska näyttöä vaikoilusta ei ole"

Punainen matto lattialla, ryijyissä seinillä metsä ja auringonnousu, komea kaappikello ja kirjahylly, jossa rivi perhekuvia. Tämä värikäs huone on Aune Pirhosen koti. Tai oikeastaan vain osa siitä, sillä 85-vuotias puhelias nainen asuu kimppakämpässä. Kun Aune Pirhosen lapset ja lapsenlapset tulevat kylään, heidät istutetaan tupakeittiö-olohuoneen puolelle. Siellä jatkuvat kodin tilat, jotka ovat yhteiskäytössä muiden asukkaiden kanssa.

Pirhosen lisäksi vaaleanpunaisessa puutalossa asuvat kaksi muuta iäkästä naista omissa huoneissaan sekä kuudenkympin korvilla oleva pariskunta Elina ja Tarmo Martiskin, jotka ovat juuri palanneet lomamatkalta omaan erillisasuntoonsa. Kaikilla on omat vuokrasopimukset, mutta iso olohuone, wc:t ja keittiö ovat talon asukkaiden yhteisessä käytössä. Tämä on modernia soluasumista vanhassa talossa.

Vanhuskolmikko ostaa kotipalveluna ruuanvalmistuksen kolme kertaa päivässä sekä siivouksen ja pyykinpesun. Niitä myy heille yrittäjänä Elina Martiskin. Tällä hetkellä talo on naisten kimppakämppä, johon mahtuisi vielä yksi asukas.

Talossa toimi vuoteen 2018 saakka tehostetun palveluasumisen hoitokoti Pikkupiha, jota Elina Martiskin silloin pyöritti. Vuosi sitten Pikkupihan toiminta päättyi ja huoneet jäivät tyhjilleen. Pikkupihan lopettamisen vaiheita kuvataan dokumentissa Tasemummot, jonka voi katsoa Yle Areenasta.

Elina Martiskin ei käynyt yritystoiminnan lopettamisen jälkeen entisen hoitokodin puolella muutamaan kuukauteen, sillä asukkaiden sijoittaminen muualle ja omien työntekijöiden irtisanominen yli 20-vuotisen toiminnan lopuksi otti koville. Elina Martiskin jäi eläkkeelle.

Mutta pääsiäisen tienoilla hän sai puhelinsoiton tutulta papalta, joka ilmoitti muuttavansa taloon. Martiskin vastasi, ettei talossa ole enää hoivaa tarjolla, eikä oikein muutakaan, mutta papalla oli tarve löytää asuinpaikka, jossa olisi myös muita. Siitä Martiskinille virisi ajatus tehdä talosta vanhusten soluasunto, "mummokommuuni", jollaisessa vanhenemisesta moni haaveilee.

"Yksiössä ei ollut seuraa"

Aune Pirhonen muutti huoneeseen vaaleanpunaisessa puutalossa viime vuonna. Hän asui ennen muuttoa pari vuotta Kotipihassa, joka on Attendon asumispalveluyksikkö Tohmajärven keskustassa, mutta ei tuntenut siellä oloaan kotoisaksi.

– Olin yksiössäni melkein koko ajan, ei ollut seuraa, selittää Aune Pirhonen.

Sitä ennen Aune Pirhonen asui itse rakennuttamassaan hirsitalossa 15 kilometrin päässä kunnan keskustasta. Kuultuaan mahdollisuudesta asua talossa, jossa on yhteinen olohuone muiden asukkaiden kanssa, hän päätti muuttaa heti. Hän kehuu, ettei harrasta mitään, vain joutenolemista. Käsityöt huoneessa kertovat ihan muuta. Matto ja ryijyt ovat Aune Pirhosen itse kutomia ja virkkuukoukulla on valmistumassa lapsen lapanen.

Elina Martiskin on tyytyväinen, että talossa on elämää, vaikka se onkin erilaista kuin hoitokodin aikana. Yrittäjänä hän on tarkka siitä, miten ja mistä laskuttaa. Hän ei myy hoivaa, pitää lomat, ympärivuorokautista toimintaa talossa ei ole ja oman asunnon ovi laitetaan kiinni, kun siltä tuntuu.

Tohmajärven vanhusten soluasunto syntyi puolivahingossa, mutta sellaisia yritetään rakentaa myös tietoisesti, kuten tekevät Saikkoset Outokummussa. Toissavuonna Ilmarinen ja Vanhustyön keskusliiton tekivät Asuminen ja yhteisöllisyys -verkkotutkimuksen, jonka mukaan yhteisöllinen asuminen kiinnostaa joka kolmatta ikääntyvää ihmistä.

Vanhusten yksinäisyys on suuri ongelma, jonka torjumiseksi on käynnissä monenlaista vapaaehtoistoimintaa järjestöissä. Monissa kaupungeissa, kuten Joensuussa, yksinäisyyttä torjutaan myös etsivällä vanhustyöllä.

Vaaleanpunaisen talon asukkaat nauttivat siitä, ettei ruokapöytään tarvitse istua yksin. Vanhustyön keskusliiton mukaan yksinäisyyden tunteilla on yhteyttä myös vanhusten huonoon ravitsemukseen. Pelkästään yhteiset ruokailut ja makukokemukset voivat vähentää yksinäisyyttä.

Tänään lounaalla on ruokana kanakeittoa, joka on kuulemma jo maistamatta hyvää. Ja maistamisen jälkeen käy ilmi, että suolaakin on sopivasti.

Asumismuoto on itsenäisten yhteisö

Entinen hoitokotiyrittäjä Elina Martiskin epäilee, ettei kaikille ole selvää, etteivät vaaleanpunaisen talon nykyiset asukkaat asu hoivakodissa, vaan vuokrakodissa. Aune Pirhonen kertoo, että yksiössä asuessaan hänellä kävi kotisairaanhoitaja, mutta nyt hän hurauttaa taksilla muutaman kilometrin terveyskeskukselle verikokeisiin. Jostakin syystä tähän osoitteeseen kotisairaanhoitoa ei ole myönnetty.

Talossa on jokainen omillaan, ihan kuten opiskelijasolussa, paitsi täällä on maksettu erikseen siitä, että ruoka tulee pöytään kolme kertaa päivässä ja joka paikassa on siistiä.

Uutisia vanhusten hoidon laiminlyönneistä Elina Martiskin seuraa epäuskoisena ja kauhistuneena. Hänen mielestään valvontakäynneistä hoitolaitoksiin ei pitäisi ilmoittaa etukäteen. Myös koko keskustelu vanhustenhoidosta tunnutaan käyvän numeroiden ja lakien kautta.

– Vanhuksilta itseltään ei kysytä lainkaan, miten ja missä he haluaisivat asua. Kotona pitäisi asua mahdollisimman pitkään, vaikkei itse edes haluaisi.

Ikäinstituutin mukaan asuinoloilla, asuinympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla on keskeinen merkitys hyvinvoinnille ja toimintakyvyn säilyttämiselle.

Aune Pirhonen lukee olohuoneessa ääneen Martta-yhdistyksen juhlaan kirjoittamansa humoristisen tekstin ja kaikki paikallaolijat nauravat. Elina Martiskin nauttii juuri tästä.

– Että ihmisillä on toisistaan seuraa, sekin on hoivaa. Nautin, kun kuulen täältä puheensorinaa ja elämää. Sain itsekin tässä kuin perheen.

Aunen 60-vuotislahjaksi saama keinutuoli on sijoitettu kunniapaikalle olohuoneeseen.

Millainen on sinun mielestäsi hyvä koti vanhuudessa? Kerro mielipiteesi. Keskustelu suljetaan 24.2. kello 22.

Tämän jutun lopussa on lista monista tunnetuista kansainvälisistä yrityksistä.

Kerromme, mistä monet niin mielenkiintoiset nimet ovat syntyneet. Nimien alkuperä saattaa yllättää. Tiesitkö esimerkiksi, että Adidas ja Puma syntyivät siitä, kun saksalaiset Dasslerin veljekset riitaantuivat keskenään?

Mutta palataanpa ensin Suomeen.

Pitkään firmoille ja niiden tuotteille riitti pelkkä sukunimi. Kaikki tiesivät, mistä puhuttiin, kun kysyttiin, kenellä on Järviset, Peltoset tai Lampiset.

Legendaariset firmojen nimet eivät syntyneet keksimällä. Nimiä ei aluksi edes ajateltu yritysten niminä, vaan ne olivat yksittäisen elinkeinonharjoittajan omia nimiä.

Ensimmäisenä Suomessa oman nimensä firmalle antoi Nikolai Sinebrychoff Venäjän vallan aikana 200 vuotta sitten. Maahanmuuttajista skotti James Finlayson perusti omansa seuraavana vuonna. 1800-luvun kuuluisia maahanmuuttajayrittäjiä oli myös saksalaissyntyinen Georg Franz Stockmann. Karl Fazer oli syntynyt Suomessa. Hänen isänsä oli Sveitsistä.

Kun markkinat vapautuivat kilpailulle 1800-luvun lopulla, alkoi useampia yrityksiä ilmestyä samoille apajille. Kilpailevat yritykset piti jotenkin erottaa toisistaan. Monien yrittäjien nimistä tuli tuolloin yritysten nimiä. Loput keksivät firmalleen jonkun muun nimen.

Suomen vanhin yritys ei kuitenkaan pohjaudu suku- vaan talon nimeen. Hollantilainen kauppias Peter Thorwöste osti 1649 Pohjan pitäjästä talon, jonka nimi oli Fiskars. Samana vuonna Fiskarin kylään perustettiin ruukki.

1900-luvun taitteessa Suomi ei vielä ollut itsenäinen, mutta yritysten nimissä alkoivat jo puhallella uudet tuulet.

– Kun Sampo ja Kaleva syntyivät, ne olivat hirveän moderneja ja rohkeita nimiä. Silloin otettiin myös kansallisen heräämisen aatteet nimeen ja yritystoimintaan mukaan. Kansallisuusaate loi tällaisia kalevalaisia nimiä. Ne olivat omana aikanaan hämmentäviä hyvällä tavalla, sanoo Turun yliopiston suomen kielen yliopistonlehtori Paula Sjöblom.

Sjöblom väitteli suomalaisten yritysten nimistä vuonna 2006. Idean väitöskirjaa varten hän sai hämmennyttyään 1990-luvun oudoista yritysnimistä, jotka eivät tuntuneet tarkoittavan oikein mitään.

Kusti polki ja toi Itellaa

Tuttujen yritysten nimiin kiinnittää huomiota ainakin silloin, kun nimi on muuttumassa. Aina kaikki ei suju. Esimerkiksi Postille muuttuminen Itellaksi vuonna 2007 sai kansalta naurut. Seitsemän vuotta myöhemmin Itella palasi takaisin Postiksi.

– Itellalle nauraminen oli sellaista negatiivista nauramista. Ihmiset kokivat nimen ikään kuin loukkauksena itseään kohtaan. He kokivat, että heidän tunnesidettään tähän yritykseen ei arvosteta. Tuli tunne, että vanha asiakas ei ole enää minkään arvoinen, koska uudella nimellä haettiin ihan uusia asiakkaita, Paula Sjöblom sanoo.

Sjöblom muistuttaa, että nimet ovat tärkeä osa firman tarinaa.

– Nimet ovat meidän kulttuurinen muistimme. Sen takia nimen harkitsematon tai tarpeeton vaihtaminen on sääli. Vaikka se nimi ei enää kuvaisi sitä asiaa, mitä firma tekee nyt, niin ei se tee nimestä huonompaa. Se kantaa mukanaan firman historiaa. Eihän Nokiakaan enää toimi Nokialla, mutta on silti hyvä nimi.

Usein nimet saavat kyytiä yrityskauppojen, yritysmuotomuutosten ja fuusioiden yhteydessä. Kun Kesko osti Suomen Lähikaupan, loppuivat samalla sadat Siwat ja Valintalot.

Firman pitkä historia voi tarkoittaa jatkuvia nimimuutoksia. Telian asiakkaat saattavat vielä muistaa, että yritys oli aiemmin nimeltään TeliaSonera ja sitä ennen Sonera. Ennen Soneraa soiteltiin Telen eli Telecom Finlandin asiakkaana. Sitä ennen Tele oli laitos. Ensin se oli Lennätinlaitos, sitten Posti- ja lennätinlaitos ja lopulta Posti- ja telelaitos.

Joskus nimen tarina jää niin lyhyeksi, ettei sitä oikein oppinut edes kaipaamaan.

Esimerkiksi vuonna 1995 perustettu Kansallis-Osake-Pankin ja Suomen Yhdyspankin jälkeläinen Merita Pankki kesti vain kuusi vuotta ennen kuin siitä tuli Nordea. Postipankista Leoniaksi muuttunut pankki eli vain kolme vuotta, kunnes siitä tuli Sampo Pankki.

Vasta aika paljastaa hyvän nimen – huono paljastuu heti

Aidosti hyvän nimen keksiminen yritykselle alkaa olla jo vaikeaa. Suomen nykyinen toiminimilaki on ollut voimassa vuodesta 1979. Viimeisen 40 vuoden ajan on säädelty aika tarkasti, millaisen nimen yritys saa ottaa.

Pelkällä sukunimellä toimivia firmoja ei juurikaan enää perusteta, sillä nimi ei saa sekoittua toisen toiminimen tai tavaramerkin kanssa. Ja melkein kaikki tyypillisimmät nimet ovat jo jossakin käytössä.

Sukunimen on oltava myös oma. Kenenkään toisen nimellä ei firmaa saa itselleen perustaa.

Sukunimi tarvitse yleensä vähintään etunimen mukaan tai sitten nimeen pitää lisätä, mitä yritys tekee tai valmistaa. Myöskään pelkkiä paikannimiä tai liian yleisellä tasolla olevia nimiä ei hyväksytä. Käytännössä siis uusia firmojen nimiä kuten Nokia tai Kone ei enää tule.

– Hyvä nimi on sellainen mieleenpainuva, helposti lausuttava ja taivutettava. Jos nimi luontuu suuhun, niin että sitä pystyy käyttämään, niin ei haittaa mitään, jos se ei tarkoita mitään. Mutta yleensä ihmisten on helpompi ottaa vastaan sellainen nimi, joka antaa ensivaikutelman myytävästä tuotteesta, sanoo nimistä väitellyt yliopistonlehtori Paula Sjöblom.

Nimissäkin on trendejä. 1990-luvulla muodissa olivat pitkät englanninkieliset nimet. Nyt ne ovat tulleet takaisin.

Tyypillistä tämän hetken Traffic Management Finlandeille ja Air Navigation Services Finlandeille on, että ne eivät jää mieleen. Pahimmillaan ne kuulostavat teennäisen kansainvälisiltä. Moni ihmettelee nyt syystäkin, miksi ne ovat täällä taas.

Jonkinlainen trendi tällä hetkellä on myös ruotsinkielisillä nimillä. Mutta ravintolan fiini nimi saattaa näyttää ja kuulostaa ruotsilta ilman, että se oikeasti ruotsia edes on.

Nimi ja sen brändiarvo kasvavat vasta menestyksen ja tunnettavuuden myötä vuosien saatossa. Ja hyvästä tarinasta on aina apua.

Sellainen hyvä nimitarina on metsäkoneyritys Ponssella, joka on saanut nimensä Vieremän kirkonkylällä 1960-luvun lopulla elelleen Ponsse-koiran mukaan. Sekarotuinen Ponsse oli kyläläisten mielestä ruma kuin metsäkoneyrittäjä Einari Vidgrénin ensimmäinen metsäkone. Vidgrén otti Ponssen firmansa nimeksi 1970.

Tunnettu nimi ja pitkä historia. Niistä on kaikki kauniit nimet tehty.

Tiedätkö näiden 50 kansainvälisen yrityksen nimen historian? Jätimme listasta pois suoraan firman perustajan sukunimeen perustuvat yritykset. Niitähän maailma on täynnä.

Ruotsi ei aio auttaa maan kansalaisia, jotka ovat liittyneet ja sotineet terroristijärjestö Isisin riveissä. Pääministeri Stefan Löfvenin mukaan Ruotsin hallitus ei aio auttaa heitä takaisin Ruotsiin. Löfven kommentoi asiaa Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n haastattelussa.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kehotti viikko sitten Euroopan maita kotiuttamaan Syyriassa ja Irakissa vangitut kansalaisensa. Vangittuja on tiettävästi ainakin 800.

Ulkoministeri Margot Wallström on aiemmin epäröinyt kannanotoissaan asian suhteen. Nyt pääministeri Löfven sanoo, että se ei ole ajankohtaista.

– Ruotsi ja ulkoministeriö ovat vuodesta 2011 lähtien kehoittaneet, ettei kyseiselle alueelle matkusteta. He, jotka sitä vielä tekevät, eivät voi luottaa Ruotsin konsulipalveluun, Löfven sanoi.

Ranska on luvannut kotiuttaa 150 Isis-taistelijaa. Belgia on puolestaan vaatinut EU:lta yhteistä kantaa.

– Jokainen maa voi tehdä valintansa, Löfven kommentoi SVT:lle.

Lasten osalta Löfvenin kanta ei ole niin selvä.

– Mitä tulee lapsiin, täytyy ajatella vähän sitä, miten se tapahtuisi, mutta minulla ei ole ratkaisua tähän.

Sen sijaan Stefan Löfven ei kuitenkaan usko, että Isisin kannattajien pitäisi menettää Ruotsin kansalaisuutensa.

– Se on kansainvälisen oikeuden vastaista, hän toteaa.

Lue myös:

Soini Isis-vierastaistelijoiden mahdollisesta paluusta: Ei sympatiaa

Pohjois-Syyrian kurdit: Emme ole vapauttamassa Isis-vankeja

Trump Euroopan johtajille: Ottakaa vastaan 800 Syyriassa vangittua Isis-taistelijaa

Muokattu 8.30: Tarkennettu otsikkoa.. Muokattu myös klo 10.12, Löfven puhuu SVT:n jutussa auttamisesta maahan, ei päästämisestä

Sovittelija Jukka Ahtela tviittasi osapuolten hyväksyneen sovintoehdotuksen. Sovintoesitys annettiin maanantaina aamuyöllä.

Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n ja Suomen Varustamot ry:n välisessä työriidassa oli kyse ulkomaanliikenteen matkustaja-aluksia, kauppa-aluksia sekä jäänmurtajia koskevien työehtosopimusten solmimisesta.

Merimies-Unioni oli ilmoittanut alushenkilökuntaa koskevan työnseisauksen alkamisesta perjantaina, mikäli sopua ei synny. Lakko olisi koskenut koko Suomen kauppamerenkulkua mukaan lukien jäänmurtajat. Nyt työnseisausuhka peruuntuu.

Merenkulkualalla on päällä kuitenkin toinen lakonuhka. Suomen Konepäällystöliitto kertoi perjantaina jättäneensä koko kauppamerenkulkua ja jäänmurtajaliikennettä koskevan lakkovaroituksen. Tämän lakon on määrä alkaa 9. maaliskuuta.

Hyväksytty sovintoesitys luettavissa täältä.

Aiheesta aiemmin:

Merenkulkualan työriidassa annettu sovintoehdotus

Merenkulkualalle taas uusi lakonuhka – konepäällystöliitolta koko kauppamerenkulkua ja jäänmurtajia koskeva lakkovaroitus

Huumeiden kokeilu ja käyttö yleistyvät Suomessa edelleen, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Viime syksynä kerätyn kyselyaineiston mukaan yhä useammalla suomalaisella on omakohtaista kokemusta huumeista. Yleisimmin käytetty huume on kannabis. Sitä on kokeillut elämänsä aikana noin joka neljäs suomalainen.

Nuorista aikuisista laittomia huumeita on kokeillut lähes puolet.

Myös muun muassa amfetamiinin, ekstaasin ja kokaiinin kokeilut ovat yleistyneet aiemmasta, vuonna 2014 tehdystä kyselystä. Sen sijaan kuntodopingin käyttö on pysynyt 2010-luvulla tasaisena.

Kyselyyn vastasi reilu 3 200 ihmistä.

Suomalainen HMD Global on jatkanut Nokian kännykkäsaagaa noin kolmen vuoden ajan. Vuonna 2018 yhtiö onnistui parantamaan asemiaan markkinoilla, älypuhelinkaupan hyytymisestä huolimatta.

Sunnuntaina yhtiö julkisti uuden lippulaivamallinsa telealan MWC -messuilla Barcelonassa. Samaan aikaan kun Samsung ja ennakkohuhujen mukaan myös Huawei tuovat markkinoille taitettavia älypuhelimia, HMD uskoo kameran oleva yhä puhelinten suurin myyntivaltti.

Nokia 9 Pureview'ssa on peräti viisi kameraa.

"Käyttäjämäärä kolminkertaistui"

Kun HMD toi Nokia-puhelimet markkinoille pari vuotta sitten, yhtiö asetti tavoitteekseen nousta viiden suurimman tuotemerkin joukkoon.

HMD:n markkinointijohtaja ja varatoimitusjohtaja Pekka Rantala sanoo, että tuossa tavoitteessa on edistytty.

– Viime vuosi ei ollut maailmalla kasvuvuosi. Siitä huolimatta pystyimme kasvattamaan liiketoimintaamme merkittävästi ja kolminkertaistamaan Nokia-älypuhelinten käyttäjien määrän, Rantala sanoo.

– Vuosi sitten sanoimme Barcelonassa, että olemme päässeet älypuhelimissa kymmenen suurimman valmistajan joukkoon. Nyt on aika monta maata, joissa olemme viiden parhaan joukossa.

Rantalan esitysmateriaali kertoo, että tällaisia maita ovat ainakin Tanska, Nigeria, Tunisia, Iso-Britannia, Suomi, Saksa, Uusi-Seelanti, Saudi-Arabia, Vietnam ja Venäjä.

– On kokonaisia maanosia, joissa Nokia-älypuhelimet ovat viiden suurimman tuotemerkin joukossa. Esimerkiksi Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä.

Tämän tarkemmin Rantala ei HMD:n myyntilukuja avaa. Alla on tutkimusyhtiö Counterpoint Researchin näkemys vuodesta 2018.

Kiinalaiset ja Nokia

Globaali älypuhelinmarkkina laski viime vuonna. Se on uusi tilanne alalla, joka on nauttinut ikuiselta tuntuvalta kasvusta.

Tutkimusyhtiö Counterpoint Researchin mukaan globaali älypuhelinmarkkina laski viime vuonna neljä prosenttia. Vuoden viimeisellä neljänneksellä myynti laski peräti seitsemän prosenttia.

Syynä oli entistä pidempi puhelinten vaihtotahti Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Länsi-Euroopassa. Counterpointin mukaan valmistajat toivat tarjolle tekoälyä, monikameraratkaisuja, entistä parempia näyttöjä ja sormenjälkien lukijoita – mutta kuluttajien kukkaroiden nyörit olivat entistä tiukemmalla.

Tämä iski etenkin Appleen ja Samsungiin. Kiinalaisbrändit Huawei, Xiaomi, OPPO ja vivo olivat paremmassa vedossa.

Vedossa oli myös HMD/Nokia, jonka myynti kasvoi tutkimusyhtiön mukaan reilusti yli kaksinkertaiseksi. Toisaalta HMD:n lähtötaso oli alhaalla.

Peruspuhelimissa, siis muissa kuin älypuhelimissa, Nokia oli omaa luokkaansa.

Peruspuhelimissa kärjessä

Useimmat HMD:n kilpailijat ovat luopuneet peruspuhelinten valmistamisesta. Muutaman kympin hintaisesta laitteet eivät ole olleet houkuttelevaa liiketoimintaa.

Nokia-brändi sen sijaan on ollut peruspuhelimissa aina hyvin vahva. Rantala uskoo, että yhtiön peruspuhelin toimii porttina älypuhelinten maailmaan. Toisaalta monelle käyttäjälle riittää peruspuhelin, joka on akun kestoltaan ja käytön helppoudeltaan yhä ylivoimainen.

– Olemme suurin peruspuhelinten valmistaja sekä myyntimäärissä että myynnin arvossa mitaten, hän sanoo.

Euroissa mitaten HMD/Nokia oli kärjessä jo aiemmin. Myyntimäärissä mitaten yhtiö nousi kärkeen viime kesän jälkeen.

Toisaalta, kuten esimerkiksi tutkimusyhtiö Counterpoint viime syksynä huomautti, peruspuhelinten myynnissä on nähty myös kasvua – toisin kuin älypuhelimissa.

Viisi kameraa samaan suuntaan

HMD julkisti sunnuntai-iltana yhden peruspuhelimen ja neljä älypuhelinta.

Lanseerauksista merkillepantavin on uusi Nokia 9 Pureview. Tässä puhelimessa on peräti viisi 12 megapikselin kameraa, joiden tuottamat kuvat yhdistyvät yhdeksi.

Tämä antaa kuvaajalle mahdollisuuden määritellä esimerkiksi kuvan fokuspisteen – esimerkiksi tarkan alueen ja sumean taustan – vielä kuvan ottamisen jälkeen.

Viidestä kamerasta kaksi tuottaa värikuvaa, kolme mustavalkoista. HMD:n tuotejohtaja Juho Sarvikkaan mukaan näin saadaan tallennettua entistä enemmän yksityiskohtia.

– Mustavalkosensori tallentaa 2,9 kertaa enemmän valoa kuin värisensori.

Kännykkä tallentaa kuvaa jpg-formaatin lisäksi raakadatana. Tämän ansiosta kuvaaja voi muokata kuvan asetuksia mukana toimitettavalla Adoben Lightroom-sovelluksella.

Nokia 9 Pureview'n suositeltu vähittäismyyntihinta on HMD:n mukaan 599 euroa. Se on ns. lippulaivamalliksi varsin kohtuullinen hinta. Apple myy huippumalliaan yli tuhannella eurolla ja Samsung uutta avattavaa älypuhelintaan yli 1700 eurolla.

Kuinka pitkään viiden kameran etumatka pitää?

Vanha kännykkä-Nokia tunnettiin omasta kameraosaamisestaan. Tällä kertaa teknologian takana on sanfranciscolaisyhtiö Light.

Taannoin Light ällistytti maailmaa kännykällä, jossa oli peräti 16 kameraa. Hirviökamerapuhelimen käytettävyys oli kuitenkin kehno. Yhteistyö HMD:n kanssa näyttää tuottaneen paremman lopputuloksen.

Toinen kysymys on, kuinka kauan HMD pääsee ainoana nauttimaan tämän yhteistyön hedelmistä. Light on tehnyt jo yhteistyösopimuksen Sonyn teknologiaosaston kanssa teknologian edistämisestä.

Operaattoreiden ovet aukesivat

Pohjois-Amerikassa HMD on nyt asemissa, johon entinen kännykkä-Nokia turhaan pyrki. Yhtiön älypuhelimet pääsivät Verizonin, AT&T:n omistaman Cricket-ketjun sekä kanadalaisen Rogersin valikoimaan.

– Olemme aiemmin olleet Amazonin, Best Buyn, Targetin ja Walmartin valikoimissa. Operaattoreiden kanssa liiketoiminta kasvaa huomattavasti, koska operaattoreiden osuus Yhdysvaltain matkapuhelinmyynnistä on noin 90 prosenttia, HMD:n Pekka Rantala sanoo.

Korjaus 19.20: Poistettu virheellinen tieto peruspuhelinten myyntimääristä.

Oscar-palkinnot jaettiin Hollywoodissa 91. kerran.

Voittajat:

Paras elokuva: Green Book (Tuottajat: Jim Burke, Charles B. Wessler, Brian Currie, Peter Farrelly ja Nick Vallelonga)

Paras miespääosa: Rami Malek (Bohemian Rhapsody)

Paras naispääosa: Olivia Colman (The Favourite)

Paras ohjaaja: Alfonso Cuarón (Roma)

Paras naissivuosa: Regina King (If Beale Street Could Talk)

Paras miessivuosa: Mahershala Ali (Green Book)

Paras ulkomainen elokuva: Roma (Alfonso Cuarón, Meksiko)

Paras käsikirjoitus: Green Book (Nick Vallelonga, Brian Currie ja Peter Farrelly)

Paras sovitettu käsikirjoitus: BlacKkKlansman(Charlie Wachtel, David Rabinowitz, Kevin Willmott ja Spike Lee)

Paras musiikkikappale: Shallow elokuvasta A Star Is Born (Lady Gaga, Mark Ronson, Anthony Rossomando ja Andrew Wyatt)

Paras musiikki: Black Panther (Ludwig Goransson)

Paras puvustus: Black Panther (Ruth Carter)

Paras kuvaus: Roma (Alfonso Cuarón)

Paras lyhytelokuva: Skin (Guy Nattiv ja Jaime Ray Newman)

Paras animaatio: Spider-Man: kohti Hämähäkkiversumia (Bob Persichetti, Peter Ramsey, Rodney Rothman, Phil Lord ja Christopher Miller)

Paras lyhyt animaatio: Bao (Domee Shi ja Becky Neiman-Cobb)

Paras pitkä dokumenttielokuva: Free Solo (Elizabeth Chai Vasarhelyi, Jimmy Chin, Evan Hayes ja Shannon Dill)

Paras lyhyt dokumenttielokuva: Period. End of Sentence. (Rayka Zehtabchi ja Melissa Berton)

Paras leikkaus: Bohemian Rhapsody (John Ottman)

Paras lavastus: Black Panther (Hannah Beachler, lavastussuunnittelu, Jay Hart, lavastaja)

Paras äänimiksaus: Bohemian Rhapsody (Paul Massey, Tim Cavagin ja John Casali)

Paras äänileikkaus: Bohemian Rhapsody (John Warhurst ja Nina Hartstone)

Paras maskeeraus: Vice (Greg Cannom, Kate Biscoe ja Patricia Dehaney)

Parhaat erikoistehosteet: Ensimmäisenä kuussa (Paul Lambert, Ian Hunter, Tristan Myles ja J.D. Schwalm)

Oscar-gaalalähetys on katsottavissa Areenassa.

Sosiaali- ja terveysalan toimijoita valvova Valvira aikoo pyytää hoivayhtiö Esperi Carelta tarkempia selvityksiä Kristiinankaupungissa Pohjanmaalla sijaitsevan hoivakoti Ulrikan toiminnasta.

Esperi Care toimitti viime viikolla Valviralle Ulrika-hoivakotia koskevan selvityksen. Valvira oli pyytänyt yhtiöltä tietoja muun muassa henkilöstömäärästä ja lääkehoidosta.

Valviran lakimies Reija Kauppi kertoo STT:lle, että Valvira lähettää tällä viikolla kirjallisen lisäselvityspyynnön Esperille. Vastauksia odotetaan lähiviikkojen aikana.

Valvira keskeytti Esperin toiminnan Ulrikassa tammikuun lopulla, koska viranomaisten tarkastuskäynneillä havaittiin laiminlyöntejä. Sen jälkeen hoivakodin toiminnasta on vastannut Kristiinankaupunki.

Kansanedustaja Matti Vanhanen (kesk.) on päässyt sairaalasta ja osallistuu eduskunnan täysistuntojen äänestyksiin jo tällä viikolla. Puhelimitse tavoitettu Vanhanen kertoo STT:lle olevansa huomisen sairauslomalla ja loppuviikon kevennetyllä viikko-ohjelmalla.

Vanhanen sai huimauskohtauksen vaalitilaisuudessa Espoossa sunnuntaina. Vanhanen sanoo, että vakavat sairauskohtauksen aiheuttajat pystyttiin sairaalan tutkimuksissa sulkemaan pois. Kansanedustaja itse epäilee huimauksen johtuneen pitkään jatkuneesta flunssasta.

Vanhasen on määrä jatkaa eduskuntavaalikampanjaansa torstaina Hyvinkäällä.

Lue lisää:

Matti Vanhanen joutui päivystykseen kesken vaalitilaisuuden – "Häntä alkoi heikottaa"

“Ei mainoksia”.

Finland Relocation Services -yhtiön vanhempi konsultti Pirjo Koskivirta kertoo Dubaista saapuneille asiakkailleen, mitä sanat tarkoittavat.

– Postilaatikko täyttyy nopeasti ilmaisjakelusta. Jos haluatte tietoa lähiseudun palveluista, tarran voi irrottaa.

Postilaatikoiden jälkeen tutustutaan parkkipaikan lämmitystolppaan. Sitten kierrätyslaatikoihin.

Suomi on täynnä arjen pieniä mysteerejä, kuten pankkitilien avaamista, kauppojen kanta-asiakaskortteja, sähkösopimuksia, nettiyhteyksiä... Näitä asioita hoitamaan yritykset voivat palkata Koskivirran kaltaisen kotouttamiskonsultin.

Pirjo Koskivirta sanoo, että maahanmuuttokonsultin asiakkaansa on aina koko perhe.

– Kaikkein tärkeintä, viranomaisasioiden lisäksi, on järjestää asunto sekä lapsille koulut, Koskivirta sanoo.

– Jos työntekijä lähtee töihin ja perhe jää oman onnensa nojaan, työnteko kärsii eikä muu perhe kotiudu.

Käynnissä on maailmanlaajuinen kilpailu osaajista. Ei riitä, että työntekijät saadaan houkuteltua Suomeen. Heidät on saatava myös jäämään tänne.

Tänään Pirjo Koskivirta on tuonut asiakkaansa Espooseen allekirjoittamaan vuokrasopimusta.

Dubain helteet vaihtuivat pakkasiin

Samer ja Nasibah Burhan lensivät Dubaista Suomeen tammikuussa.

Uuden kodin pihamaalla puut ja pensaat notkuvat lumen painosta. Neljännellä luokalla aloittavan Mohammed ja esikouluikäinen Naye pinkaisevat polkua pitkin vanhempiensa toppatakkeihin kääriytyneinä.

– Asuimme Dubaissa 20. kerroksessa. Kun kerroimme lapsille muuttavamme Suomeen, he halusivat talon, jossa olisi takapiha leikkejä varten, Samer Burhan sanoo.

Burhan vetää Nokialla 12-henkistä tiimiä, joka tekee erilaisia asetuksia ja muutoksia asiakkaiden tilaamiin tukiasemiin. Suomeen hän saapui ollakseen lähellä eurooppalaisia asiakkaita ja toisaalta tuotteiden kehittäjiä.

Tähän asti kaikki on sujunut loistavasti. Pirjo Koskivirran löytämä uusi koti espoolaisessa paritaloyhtiössä on juuri sellainen kuin Burhanit toivoivat.

Wärtsilä tarjosi töitä

Arabia, bulgaria, englanti, espanja, hindi, hollanti, italia, japani, kiina, korea, kreikka...

Suomesta tuskin löytyy paljon sen kansainvälisempiä työpaikkoja kuin Wärtsilän palvelukeskus Vaasan Yrittäjänkadulla.

… latvia, marathi, norja, portugali, punjabi, puola...

Ainakaan kielitaidolla mitattuna.

... ranska, ruotsi, saksa, suomi, thai, turkki ...

Avokonttorissa työskentelee 120 wärtsiläläistä, jotka puhuvat yhteensä 29 eri kieltä.

... unkari, urdu, venäjä, viro ja vietnam.

Kielitaito on tarpeen, sillä täällä käsitellään päivittäin tuhansia Wärtsilän tytäryhtiöiden osto- ja matkalaskuja, maksatuksia, kirjauksia ja tilinpäätöksiä.

Monet kansainväliset yhtiöt ovat siirtäneet tällaiset taloushallinnon keskukset halvan työvoiman maihin. Alan slangilla sitä kutsutaan business process outsourcingiksi.

Wärtsilä päätti kuitenkin toimia toisin. Yhtiössä uskottiin, että Suomessa ollaan riittävän tehokkaita ja osaavia.

Lisäksi Wärtsilässä järkeiltiin jo vuosia sitten, että yhtiön kannattaa työllistää muitakin kuin insinöörejä. Ulkomailta muuttavat työntekijät kotiutuvat Suomeen paremmin, jos myös puolisoille on tarjolla töitä esimerkiksi taloushallinnossa.

Myös tästä syystä keskus kannatti pitää Suomessa.

Hollantilais-japanilaisen Stolkerin perheen tarina osoittaa, että Wärtsilä oli oikeassa.

“Juomakelpoista vettä kraanasta”

1990-luvun alussa japanilainen Fumiko Fujita–Stolker työskenteli sihteerinä Wärtsilän toimipisteessä Japanin miljoonakaupunki Kobessa. Sinne saapui töihin myös hollantilainen insinööri Johan Stolker, joka oli opintojen jälkeen tarttunut suomalaisen teknologiayhtiön työtarjoukseen.

Kaksikko rakastui ja avioitui.

Seuraavat vuodet Johan matkusti yli 200 päivää vuodessa. Fumiko teki kirjanpitäjän töitä kotoa käsin. Vanhakantaisen Japanin työkulttuuriin ei sopinut, että aviopari olisi jatkanut työntekijöinä samassa työpaikassa.

Lopulta pariskunta päätti jättää miljoonakaupungin taakseen.

– Sanoin Johanille, että kaikkein tärkeintä on turvallisuus ja se, että kraanavesi on juotavaa. Näillä kriteereillä Suomi oli paras vaihtoehto, Fumiko Fujita-Stolker sanoo.

Johan Stolker arveli tuolloin, että pariskunta päätyisi lopulta Hollantiin. Vaasan piti olla vain parin vuoden mittainen välietappi.

– Paikka, jossa voisimme kokea kulttuurisokin yhdessä, hän sanoo.

Sokki se olikin. Japanin vilinään tottuneiden silmissä Vaasa oli autiokaupunki. Fumiko Fujita-Stolker kävi supermarketeissa nähdäkseen ihmisiä.

– Olin varmasti tämän seudun ainut japanilainen. Kaipasin ääntä ja valoa. Minulla oli kova koti-ikävä, hän kuvaa.

Sitten Stolkereiden esikoinen syntyi, ja perhe integroitui vauvakerhojen kautta Vaasan suomenruotsalaiseen yhteisöön. Kotiutumisessa auttoi myös se, että lasten varttuessa myös perheen äiti sai työtarjouksen Wärtsilästä.

– Sillä on todella suuri merkitys, että molemmilla on mahdollisuus tehdä töitä, Johan Stolker sanoo.

Vaasa voitti Intian

Wärtsilän palvelukeskuksessa ei ole kyse mistään kotouttamispuuhastelusta. Shared Service Centerin vetäjiin kuuluva Sari Neulaniemi kehuu keskuksen olevan tehokkaampi kuin halpamaissa toimivat verrokit.

– Moni kollega suomalaisista yhtiöistä on sanonut minulle, että ettehän te voi olla halvempia kuin Intia tai Romania, koska siellä palkkataso on ihan eri, Neulaniemi sanoo.

– Kyse on kuitenkin tehtyjen transaktioiden laadusta ja määrästä.

Vaasan yksikkönsä tehokkuuden havaittuaan Wärtsilä on siirtänyt sinne prosesseja muualta, esimerkiksi Kiinasta. Tänä keväänä Vaasaan siirretään Wärtsilän toiminnanohjausjärjestelmän kriittisen master datan ylläpito Intiasta.

– Intiassa oli haasteena esimerkiksi se, ettei siellä ole saatavilla tarpeeksi kielitaitoista työvoimaa, Neulaniemi sanoo.

Vaasassa sen sijaan on koossa porukka, joka osaa kymmeniä eri kieliä.

Miksi kukaan haluaisi Suomeen – jos on varaa valita?

Eduskuntavaalien alla puolueilta tivataan kantaa työperäiseen maahanmuuttoon. Työmarkkinajärjestöt ovat lähteneet liikkeelle yhteisessä rintamassa: Suomeen tulisi laatia erityinen vetovoimastrategia ulkomaisten osaajien houkuttelemiseksi.

Jos tällainen strategia luodaan, ensimmäiseksi kannattaa kysyä niiltä, jotka ovat Suomen jo valinneet.

– Koulu on tärkein asia. Ennen asuntoa tai mitään muuta, Nokialla työskentelevä Samer Burhan sanoo.

Burhan on syntynyt Syyriassa, mutta käynyt kouluja Irakissa. Muistot ovat ikäviä.

– Julkisissa kouluissa oppilaita lyötiin ja heille huudettiin. Päätin, että jos minulla joskus on lapsia, he saavat käydä koulunsa parhaassa mahdollisessa paikassa.

Dubaissa perheen lapset kävivät arvostettua, australialaiseen opetussuunnitelmaan perustuvaa koulua. Äidin odotukset ovat korkealla myös nyt, kun perhe on muuttanut Nokian kotimaahan.

– Luin Suomen koulujärjestelmästä paljon jo ennen kuin olimme edes puhuneet mahdollisuudesta muuttaa tänne. Näin jopa unta, että lähettäisin poikani Suomeen yliopistoon, Nasibah Burhan sanoo.

Missä on Suomen vetovoima?

Parikymmentä vuotta Vaasassa asuneet Stolkerit ovat aivan samoilla linjoilla juuri maahan saapuneet Burhanit. Koulu on Suomen tärkein vetovoimatekijä.

Suomalaiskoulujen erinomaisuus näkyy esimerkiksi kummioppilasjärjestelmässä.

– Kun Suomessa lähdetään luistelemaan, kuudesluokkalaiset sitovat ekaluokkalaisten luistimet. Hollannissa opettaja sitoisi kolmetkymmenet luistimet yksin, Johan Stolker sanoo.

– Kummijärjestelmä opettaa vastuunottoa ja ehkäisee kaikenlaista kiusaamista.

Fumiko Fujita-Stolker sanoo, että Japanin koululaitos on Suomea edellä Pisa-testeissä, mutta tärkeämpää on se, miten pisteet saavutetaan.

– Japanissa ja Koreassa opetetaan liikaa. Koulupäivän jälkeen alkaa toinen koulupäivä yksityisessä koulussa. Suomessa lapsille annetaan aikaa ajatella, hän sanoo.

Lisäksi Suomi on paikka, jossa asiat toimivat. Johan Stolkerin mukaan se luo elämään harmoniaa.

– Kun menet aamulla ulos, tiet on aurattu. Jos jossain on metsäpalo, se sammutetaan. Eikä juuri missään ole ruuhkia, Stolker sanoo.

Perheelliselle Suomi on taivas, mutta...

Wärtsilän palvelukeskuksessa tapaamme myös Arda Özdemirin. Hän kehittää ohjelmistorobitiikkaa, eli tekoälyyn ja automaatioon pohjautuvaa tietojenkäsittelyä.

Özdemir saapui opiskelijaksi Vaasan yliopistoon vuonna 2007. Tänään hän asuu tyttöystävänsä ja parivuotiaan poikansa kanssa Uudessakaarlepyyssä, 75 kilometriä Vaasan pohjoispuolella.

Kotona puhutaan ruotsia ja turkkia.

– Tunnen olevani monessa suhteessa enemmän suomalainen kuin turkkilainen, Özdemir sanoo.

Miehen lapsuudenkoti oli keskiluokkainen ja kotikaupunki Izmir vapaamielinen paikka varttua. Turkki on kuitenkin muuttunut.

– Monet nuoret, joilla on kanssani samanlainen tausta, kokevat etteivät he löydä paikkaansa.

Ohjelmistorobotiikan ammattilaisista on pulaa niin Suomessa kuin maailmallakin. Miten Suomi onnistuisi houkuttelemaan parhaat osaajat töihin?

– Meille perheelliselle Suomi on taivas. Täällä on yksinkertaista ja turvallista elää. Suomessa ei myöskään ole sitä jyrkkää hierarkkiaa ja jatkuvaa kilpailua, joka määrittää elämää väkirikkaissa maissa, Özdemir sanoo.

Turkissa vaaditaan jatkuvaa pyrkimystä eteenpäin, halua selviytyä ja erottua. Sellainen on Özdemirin mukaan raskasta.

Sitten tulee erittäin kohteliaasti esitetty "mutta".

Suomessa on Özdemirin mukaan vähän liiankin helppo pysyä mukavuusalueella.

– Samat asiat, jotka tekevät Suomessa elämisestä miellyttävää, tekevät siitä vähän haasteettoman. Se ei ehkä vetoa nuoriin, jotka haluavat edetä nopeasti ja muuttaa maailmaa – tai kehittää kännykkäsovelluksen, joka muuttaa maailmaa, Özdemir sanoo.

Iso-Britannia, Yhdysvallat ja jopa Ruotsi saattavat olla houkuttelevampia muuttokohteita niille, jotka tähtäävät maailman huipulle.

– Suomalaiset tuntuvat joskus ajattelevan, että sankariteot on tarkoitettu amerikkalaisten elokuvien tähdille. Toisaalta Nokian ja Wärtsilän kaltaiset yritykset ovat todisteita, että asia ei ole näin.

Nokiasta puheen ollen, palataan vielä kerran espoolaisen paritalon pöydän ääreen.

Kuka nostaa lipun salkoon?

Finland Relocation Servicesin konsultti Pirjo Koskivirta tuntee hyvin ne haasteet, joita työn perässä vieraaseen kulttuuriin muuttava ihminen kohtaa.

Hänen aviomiehensä tekee uraa metsäteollisuuden parissa ja pariskunta on asunut kahdenkymmenen vuoden aikana seitsemässä eri maassa.

Espooseen asettuvalle Burhanin perheelle muutto on tähän mennessä tuottanut vain iloisia yllätyksiä. Yksi sellainen on Samer Burhanin mukaan suomalaisten kielitaito.

– Läheskään kaikissa Euroopan maissa esimerkiksi ravintolaruoan tilaus englanninkielellä ei ole itsestäänselvyys.

Toinen yllätys on se, miten turvallisuus näkyy ihmisten arjessa.

– Ison Omenan metroasemalla noin seitsemänvuotias tyttö liikkui aivan luontevasti yksin. Ehkä meidänkin lapset oppivat käyttämään julkista liikennettä. Juuri nyt siinä riittää opeteltavaa minullekin, Samer Burhan sanoo.

Käynnissä on maailmanlaajuinen kilpailu osaajista. Ovatko Burhanit käymässä – vai tulleet jäädäkseen?

– En ole ihminen, joka pitää paikasta toiseen muuttamisesta. Saatamme viipyä pitkäänkin, kunhan saamme kiinni tästä suomalaisesta elämäntavasta.

Vuokrasopimusten allekirjoituksen jälkeen Pirjo Koskivirta vie asiakkaansa avaamaan pankkitilejä. Lähtiessä viriää keskustelu lipputangosta.

Tässä taloyhtiössä jokainen asukas nostaa vuorollaan lipun salkoon.

– Me teemme sen kyllä mielellämme, kunhan joku kertoo, milloin liputetaan, Samer Burhan lupaa.

Puoli vuosisataa sitten Yleisradiossa alkoi perinne, jolla on edelleen vankka paikka suomalaisten elämässä. Helmikuusta 1969 alkaen television uutislähetyksissä on ollut meteorologi kertomassa seuraavien päivien säästä.

Tv-uutiset päättävällä sääennustella tuntuu olevan muutakin merkitystä kuin kertoa paukkuuko seuraavana päivänä pakkanen tai rätkiikö räntää. Sääennusteen kautta laskeudutaan uutisten ehkä ikävistäkin tapahtumista takaisin omaan elämään, siteeraa Yle Uutisten säätiimin esimies Seija Paasonen entistä uutistenlukijaa Arvi Lindiä.

Uranuurtajan kunnia Ylelle ei kuitenkaan kuulu. Ensimmäinen meteorologi suomalaisessa televisiossa oli ollut jo vuosikymmen aiemmin Mainos-TV:n Sääruudun Paavo Salmensuu tarvaramerkikseen tulleine piippuineen. Sääruutua esitettiin kaksi kertaa viikossa vuosina 1958–1964.

Ylen tv-uutisissa tyydyttiin tuohon aikaan lukemaan STT:n välittämä lyhyt sääennuste. 1960-luvun mittaan tv-vastaanottimista tuli kuitenkin niin tavallisia kapineita suomalaisissa kodeissa, ettei vanhan tavan katsottu enää riittävän.

Ajatus jostakin enemmästä virisi niin Ylessä kuin Ilmatieteellisessä keskuslaitoksessa eli nykyisessä Ilmatieteen laitoksessa. Kun asiaa oli aikansa pohdittu ja pyöritelty, päädyttiin tuomaan meteorologit studioon kahtena päivänä viikossa.

Pestistä kiinnotuneiden Ilmatieteen laitoksen meteorologien joukosta valittiin koekuvauksilla Erkki Harjama, Pirkko Lahti ja Martti Mäkelä. He hoitivat keikkansa vapaa-ajallaan. Ylen maksaman korvauksen peruste oli "asiantuntijalausunto".

Alku oli hirvittävän haparoivaa, ja kamera suorastaan pelotti, Martti Mäkelä muistelee. Onneksi ensimmäisiä lähetyksiä ei ole missään tallessa, hän nauraa.

Joitakin myöhempiä tallenteita Mäkelällä on. Rytmi oli aivan eri luokkaa kuin tänä päivänä, hän sanoo.

– Puhuimme ä-lyt-tö-män hitaasti. Mutta meillä olikin ruhtinaallisesti aikaa, kolme minuuttia.

Sisällöltään paisunut ennuste on nykyisin tiivistettävä pariin minuuttiin.

Aurinko nauroi keskellä Suomea

Pyyntöön mehevästä muistosta menneiltä ajoilta Martti Mäkelä vastaa ennusteella, joka meni erityisen näyttävästi pieleen.

Viikonloppuna olivat Mäkelän kollegan Erkki Harjaman tyttären häät. Aurinko helotti, sillä Suomen päällä oli ollut jo jonkin aikaa sulkukorkeapaine.

– Erkin kanssa puhuttiin, että minkäänlaisia sadekatoksia ei ainakaan tarvitse ajatella ja kaikki bileet voi ilman muuta pitää ulkona.

Mäkelä päätti yksinkertaistaa viikonlopun tv-ennusteensa.

– Lätkäisin yhden ison auringon keskelle Suomea ja totesin, että tässähän tämä viikonloppu oikeastaan onkin.

Kyllä kuittailtiin

Mäkelä vietti aurinkoisen viikonlopun tyytyväisenä mökillään Keski-Suomessa. Radion säätiedotuksessa ei ollut vielä lauantainakaan mitään yllättävää. Sunnuntain paluumatkalla autoradio kuitenkin kertoi toista.

– Lohjalla oli jouduttu perumaan urheilukilpailut rankkasateen takia.

Riianlahdelle oli muodostunut pieni osakeskus, jonka takia eteläisimmässä Suomessa satoi, vaikka vielä lauantainakin oli ennustettu vain lisääntyvää pilvisyyttä.

Harjaman tyttären häät olivat menneet aivan täysin poskelleen, Mäkelä kertoo.

– Kuulin jälkeenpäin vaikka kuin kauan siitä keskellä Suomea nauraneesta auringosta. Vielä enemmän kuittailtiin kuitenkin Erkille siitä, että luulisi sään suosivan, kun meteorologi järjestää häät.

Viiden päivän ennuste vei päiviä

Nykyisin yhden vuorokauden lämpötilaennusteet ovat melkeinpä aina oikein, ja viidenkin vuorokauden ennustaminen onnistuu varsin hyvin. Toista oli vielä 1980-luvulla, jolloin nuori Seija Paasonen aloitti työnsä Ilmatieteen laitoksella.

Menetelmät ovat kehittyneet huimasti niistä mittatikuista, joilla Paasonenkin laski ilmavirtausten etenemistä ja matalapaineiden laskuja, nousuja ja reittejä.

– Ennusteessa ensimmäinen vuorokausi uskallettiin sanoa vähän tarkemmin. Ylihuomisen ennusteesta puhuttiin hyvin varovasti, suuntaa antavasti, Paasonen kertoo.

Kaksi kertaa viikossa annettu viiden vuorokauden ennuste oli kahden siihen erityisesti paneutuneen meteorologin pitkän ajatustyön tulos.

– He saivat siihen muutaman päivän aikaa. Me muut hiippailimme huoneen ulkopuolella ja kuuntelimme, jokohan ennuste olisi valmis.

Nyt rouskuttaa tietokone

Ennustajien apuna oli paksuja saksalaisia kirjoja, joissa oli erilaisia säätilanteita eli tietynlainen lähtötilanne ja se, miten sää oli siitä edennyt, Seija Paasonen kertoo.

Tulos oli hyvin ympäripyöreä, jos vertaa tämän päivän viiden päivän ennusteisiin, hän sanoo.

Päättelyn periaate oli kuitenkin tuolloinkin sama kuin tänään. Meteorologeilla vain on nyt paljon enemmän ajankohtaista tietoa säätilanteesta, tutkimuksen tarkentamia ennustemalleja ja tilastollisia keinoja.

– Silloin yhtälöryhmiä ei rouskuttanut tietokone. Nyt tietokoneen mallirykelmälle pystytään syöttämään alkutilanne, ja kone hoitaa laskemisen ihmisten puolesta.

Tiedon määrä on toisaalta tuonut vastakkaisen haasteen. Ratkaisuvaihtoehtoja on niin paljon, että pikkuisenkin jotakin parametriä muuttamalla ratkaisukin saattaa olla toisenlainen, Paasonen sanoo.

Yleisradio tuli Seija Paasoselle tutuksi jo opiskeluaikojen keikkatyöstä. Vakituisesti hän on ollut Ylessä vuodesta 1995, jolloin alettiin perustaa Ylen säätoimitusta.

– Vähitellen meteorologeja tuli Ylen leipiin lisää, kun huomattiin säätoimituksen roolin tärkeys. Nyt meitä on viisi vakituista.

Ylen meteorologit tekevät Ylen sääennusteet. Pohjatiedot tulevat Ilmatieteen laitokselta. Sieltä käy toisinaan myös ruudussa tuuraavia meteorologeja. Paasonen on siitä tyytyväinen. Yhteydenpito on sen ansiosta paljon helpompaa, hän sanoo.

– Meillä on päivittäin briiffauspuheluita, ja ollaan vähän niin kuin samaa perhettä. Yleisökin välillä niputtaa meidät yhteen.

Konstit ovat olleet monet

Kun Seija Paasosta pyytää vertaamaan tänäistä työtään ensimmäiseen keikkaansa Ilmatieteen laitokselta Yleen, hän sanoo, että yhden ihmiselämän aikana on tapahtunut käsittämättömän huima muutos.

Hänen aloittaessaan ennusteet kirjoitettiin kirjoituskoneella ja sääkartan symbolit olivat magneetteja.

Paasosella oli kartan ääreen tullessaan paperilapulle luonnosteltuna, millaisia aurinko-, pilvi- tai sadetippasymboleja hän lisäisi tai poistaisi puheensa tahtiin.

– Sen sortin animaatio, hän nauraa.

Magneettikartta oli kuitenkin jo kehitystä verrattuna kuutionmuotoiseen pömpeliin, josta oli pyöräytetty näkyviin uusi kylki ja uusi kartta.

Oman aikansa animaatiota olivat olleet myös seinäkkeelle kiinnitetyt voipaperit, joiden takana oli läänejä mukailevia valolamppuja. Takana joku sytytteli ja sammutteli lamppuja sen mukaan, mistä alueesta meteorologi puhui. Se oli liian työläs menetelmä elääkseen kovin kauan.

Oppia Britanniasta

Vuonna 1987 koitti uusi aika, kun siirryttiin chromakey-järjestelmään eli sinitaustoihin. Kouriintuntuvaa karttaa ei enää tarvittu, vaan se tuli virtuaalisesti tietokoneen uumenista samaan kuvaan meteorologin kanssa.

– Kävimme ottamassa oppia BBC:ltä. Olimme etulinjassa, Seija Paasonen kertoo.

Hän kiittää 20 vuotta käytössä ollutta menetelmää kuvaltaan tarkaksi ja meteorologille miellyttäväksi. Tarkkuus kärsi, kun chromakeysta siirryttiin kartan kuvaamiseen studion plasmanäytöltä, hän harmittelee.

Sääkarttojen symbolit olivat ennen isoja ja niitä oli vähän. Siihen verrattuna nykyiset kartat on kuin nakutettu täyteen erilaisia symboleja, Paasonen sanoo.

Paljon enemmänkin olisi kerrottavaa, hän lisää. Hänestä olisi mukava esimerkiksi esittää välillä ilmakehän kolmiulotteista rakennetta – selittää, miten yläpuolellamme oleva vaikuttaa siihen, millainen symboli kartalle valitaan täällä maanpinnalla.

Ylen meteorologit pallottelevat koko ajan uusilla ideoilla, hän kertoo. Jotkin voivat päätyä myös ruutuun, ellei hintava työläys estä. Lauantain Aamu-tv:ssä on kokeiltu meteorologin eteen tuotua grafiikkaa; on muun muassa pantu maapallo pyörimään lattialla.

Meteorologia imaisi

Mikä sai Seija Paasosen ryhtymään meteorologiksi? Kiinnostus luontoon ja luonnontieteisiin, hän vastaa. Kun hän lähti opiskelemaan matematiikkaa ja fysiikkaa, hänellä oli mielessä etenkin seismologia.

– Toisena opiskeluvuonna otin myös meteorologian, ja se jotenkin imaisi. Seismologiakin on kyllä kiehtovaa, mutta eihän meillä Suomessa paljon maanjäristyksiä ole.

Hän kertoo viehättyneensä ajatuksesta, että säässä voisi olla systematiikkaa, jonka ihminen pystyy päättelemään ja laskemaan.

Joskus tarkkuus on aivan mahdotonta

Aina sääennusteet eivät ole yleisön mielen mukaisia. Niitä koskeva palaute on kuitenkin vähentynyt, Paasonen sanoo. Jos ei tule palautetta, niin asiat ovat varmaan aika hyvin, hän punnitsee suomalaisten mielenlaatua.

– Ennen sähköpostiaikakautta tuli kirjeitä ja kortteja ja puhelinsoittoja. Nyt ennusteita on saatavissa niin monesta tuutista, että aina ei varmaan muisteta, kenen ennusteita on tullut katsoneeksi ja kenelle se palaute pitäisi osoittaa.

Monessa säätilanteessa palautetta kannattaa hillitä jo siksi, ettei tiettyyn pisteeseen kerta kaikkiaan voi antaa varmaa ennustetta, ei sateista eikä aina lämpötilastakaan.

– Talvisessa pakkaskorkeapainetilanteessa lämpötilassa saattaa olla pienellä alueella jopa kymmenen asteen ero ja Lapissa vieläkin isompi. Tunturissa voi olla 15 astetta lauhempaa kuin laaksonpohjalla, Paasonen selittää.

"Pommi ulko-ovelle"

Pahimpana palautteena Seija Paasonen muistaa Ilmatieteen laitokselle tulleen puhelun. Kollega oli aamulla ennustanut poutaa Helsinkiin, ja rakennustyömaalla oli sen perusteella ryhdytty tekemään isoa betonivalua.

Sitten tulikin sade, ja valaja kärsi sadan tuhannen markan tappion. Silloin hän soitti Ilmatieteen laitoksen keskukseen ja uhkasi tuoda pommin alaovelle.

– Kyllähän sen ymmärsi, että häntä harmitti, mutta sade tuli ihan puskista. Se oli päässyt kehittymään Suomenlahdella. Siihen aikaan ei ollut käytettävissä säätutkia eikä satelliittikuvia eikä numeerisia malleja.

Helle kuumensi katsojan tunteet

Ihan kaikille ei ole selvää, etteivät meteorologit säädä säätä. Sellaisenkin palautteen Paasonen muistaa ei kovinkaan monen vuoden takaa, jossa joku käski Ylen toimitusjohtajaa kieltämään meteorologeja ennustamasta sateita, koska ne toteutuvat.

– Oli sateinen syksy, ja me ennustimme aina vain, että sataa ja sataa. En tiedä, oliko hän tosissaan, mutta sen verran hän oli vaivaa nähnyt, että viesti piti pistää.

Kuumana viime kesänä tuli puolestaan kiukkuista palautetta helle-sanasta. Hyvin vihainen palautteenantaja syytti meteorologeja helteen hehkuttamisesta.

– Sitä ei olisi saanut ennustaa. Hänen mielestään me nautimme siitä, kun saimme sanoa sanan helle. Hän laski joka lähetyksestä, kuinka monta kertaa se sanottiin.

Selitykseksi ei kelvannut, että helle on kelpo suomea ja lyhyytensä vuoksi myös kätevä – eikä se, että yli 25 astetta on yli 25 astetta, vaikka sitä ei kutsuisikaan helteeksi.

Television sääkieli sinänsä on muuttunut aika paljon, Seija Paasonen sanoo.

– Tv:n ennusteita alettiin tehdä radiotekstien pohjalta. Sitä mukaa kun kuvallinen ilmaisu on kehittynyt ja monipuolistunut, telkkarin sääterminologia on löyhtynyt. Tarinankerronnallisesti on parempi, ettei pysytä vain "vaihtelevaa pilvisyyttä ja poutaa" -rakenteessa.

Vaikka muoto ja kieli epäilemättä muuttuvat edelleen, säälähetyksille on helppo ennustaa pitkää ikää.

– Irakin sodan aikana meillä saattoi olla Aamu-tv:n uutisissa vain sota-asioita ja kotimaan sää. Kuin oltaisiin tavallaan sanottu, että "meillä kaikki hyvin, turvallinen kotimaan sää tähän perään", sanoo Paasonen.

Korjattu klo 11.30: Yle haki oppia BBC:stä, ei toisinpäin.

Sää on vuodenaikaan nähden lauhaa. Lauha sää saattaa ennusteiden mukaan jatkua pidemmän aikaa ja sulattaa lähipäivinä lumivaippaa vauhdilla etelä- ja länsirannikolta.

Toisen hiihtolomaviikon sää on yleisesti hivenen viileämpää kuin viime päivinä. Sää on kuitenkin vuodenaikaan nähden useita asteita lämpimämpää. Viikko alkaa aurinkoisissa merkeissä, mutta alkava viikko on melko vaihteleva auringon suhteen.

Loppuviikosta sää laskee ennusteiden mukaan koko maassa pakkasen puolelle. Alkuviikolla pysytellään ajankohtaan nähden jopa poikkeuksellisissa lämpötiloissa.

– Kyllä nyt ollaan aika poikkeuksellisissa lämpötiloissa. Kyse on maaliskuun lopun asteista, Ylen meteorologi Matti Huutonen vertaa.

Pakastuminen voi kuitenkin jäädä muutaman päivän mittaiseksi ja mahdollisesti eteläisissä osissa maata käsillä on viimeiset hetket nauttia lumipeitteestä.

Eurooppalaisen ECMWF-ennustekeskuksen mukaan Suomen säähän vaikuttaa lauhemmat läntiset ilmavirrat ainakin useiden viikkojen ajan. Muutos voi olla pidempiaikainen ja ennakoida viime päivien poikkeuksellisen korkeiden lämpötilojen tavoin kevättä. Tämän vuoden korkein lämpötila on mitattu 9,7 astetta Ahvenanmaalla Jomalassa.

Lauhemmista ilmavirtauksista kertoo myös eilen annettu vuoden ensimmäinen siitepölytiedote. Suomeen on saapumassa lounaasta ja lännestä ajankohtaan nähden aikaisin lepän siitepölyä Länsi-Euroopasta.

Ilmatieteen laitoksen mallien mukaan lumet sulavat ja haihtuvat rannikkoseuduilta vauhdilla jo ensi viikonloppuun mennessä. Viikon aikana ei ole luvassa uusia sateita muodossa eikä toisessa muutoin kuin aivan maan pohjoisosissa, joten uutta valkoista ei kerry.

Huutonen näkee tilanteen mielenkiintoisena.

– Aika ääripäissä talven aikana on menty. Tammikuu on ollut kunnon luminen talvi ja nyt voi olla, että alkuvuodesta tulleet lumet ovat häviämässä.

Lue myös:

Juupajoki on Suomen lämpimin paikka – lämpötila kohosi 9,4 asteeseen, ja se on vuoden toistaiseksi korkein lämpötila

Talven pahin lumisota edessä: Pyhänä pyry yltyy ja kinokset kasvavat – animaatio näyttää minne suuri lumirintama iskeytyy ja milloin

Lumi puuttuu lähes koko Suomesta – meteorologi: "En muista uraltani tällaista tilannetta"

Ulkoa sisään tunkeutuvat pienhiukkaset vaikuttavat eniten sisäilman hiukkaspitoisuuksiin, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuksesta.

Esimerkiksi Lahdessa tehdyissä mittauksissa pientaloalueella oli puunpoltosta johtuen runsaasti terveyttä vaarantavia pienhiukkasia. Pääkaupunkiseudulla takat ja kiukaat ovat pakkasilla isompia pienhiukkaslähteitä kuin liikenne, kertoo Helsingin Sanomat.

THL:n tutkimuksessa selvisi, että lyhytkestoinenkin, muutamien tuntien puun tai kynttilän polttaminen näkyi päivätasolla ihmisten altistumisessa pienhiukkasille. Kynttilöiden merkitys päästölähteenä ei ole kuitenkaan merkittävä, jos niitä poltetaan lyhyitä aikoja silloin tällöin.

Esimerkiksi tässä Helsingin Sanomien artikkelissa on selvitetty kynttilöiden polton vaikutuksia.

Hiukkas- ja otsonipitoisuutta mitattiin Kuopiossa noin 3 400 asukkaan Jynkän asuinalueella. Tutkimukseen osallistui 37 omakoti- tai rivitalossa asuvaa ihmistä. Hiukkaspitoisuuksia mitattiin kotien sisäilmasta sekä alueen ulkoilmasta.

Pienhiukkaset ovat THL:n tutkijan Taina Siposen mukaan taitavia tunkeutumaan sisätiloihin.

– Tämä siitä huolimatta, että meillä Suomessa talot ovat tiiviimpiä kuin monissa lämpimissä maissa. Kuopiossa pitoisuudet olivat kuitenkin varsin matalia, Siponen kertoo THL:n tiedotteessa.

Säännöllinen nuohous auttaa

Hiukkasmaiset ilmansaasteet aiheuttavat muun muassa ärsytysoireita sekä vaikuttavat haitallisesti sydän- ja verenkierto- sekä hengityselimistöön. Ne ovat THL:n mukaan nykypäivän suurin ympäristöterveysongelma.

Ulkoilman hiukkasten pääsyä sisätiloihin voi vähentää siten, että sisään tulevaa ulkoilmaa suodatetaan tehokkaasti. THL:n mukaan etenkin tiiviisti rakennetuilla puun pienpolttoa suosivilla alueilla pitoisuudet voivat nousta korkeiksi, kun pienhiukkaslähteitä on useita.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan 60 prosenttiahiukkaspäästöistä on peräisin energiantuotannosta ja noin 25 prosenttia liikenteestä. Kun taas tarkastellaan pienempiä, halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin, pienhiukkasia ylivoimaisesti merkittävimmäksi päästölähteeksi nousee puun pienpoltto.

– Omaan ja naapureiden altistumiseen voi vaikuttaa kiinnittämällä huomiota polttotekniikkaan, säännölliseen nuohoukseen ja siihen, mitä tulisijassaan polttaa, Siponen ohjeistaa.

Hiukkas- ja otsonipitoisuuksia mitattiin useilla mittauskerroilla kodin sisäilmasta. Lisäksi tutkimushenkilöt kuljettivat mittauskerroilla reppua, jossa oli pienhiukkaspitoisuutta mittaava laite. Jynkän asuinalueelle sijoitettiin myös keskusmittausasema. Tietoa altistumiseen mahdollisesti vaikuttavista syistä kerättiin kyselylomakkeilla ja ajankäyttöpäiväkirjoilla.

THL:n tutkijoiden aihetta käsittelevä artikkeli julkaistiin IndoorAir -tiedejulkaisussa 21. helmikuuta.

Keskustele aiheesta alla maanantaina kello 18 asti. Tarvitset Yle tunnuksen.

"Mitä Mattina, sitä Mariana." Ennenkin yritettiin ennustaa säätä, vaikka juuri noin: lämmin helmikuun loppu tiesi lämmintä heinäkuun alkua tai kylmä kylmää. Matin nimipäivä on 24.2., Marian 2.7.

Neljän kuukauden päähän tehty ennuste oli pelkkää arvaamista. Lähivuorokausien sään ennakointi sen sijaan perustui tuolloinkin pitkältä ajalta tehtyihin havaintoihin. Ennusteiden tärkeää pohjatietoa olivat säähavainnot, aivan kuten tämänkin päivän meteorologiassa.

Kun vanha kansa sanoi, että "iltarusko tuulen nostaa" tai että tähtien kirkas tuike tiesi pakkasen kiristymistä, se osoitti heidän tarkkailleen omilla konsteillaan ilmakehää.

Nykypäivän keinot ovat tieteelliset ja havaintoja on paljon, mutta edelleenkin ne vaativat ihmistä tulkitsemaan niitä.

Vuorokauden lämpötila ennustetaan jo nappiin

Ilmakehä on kaoottinen järjestelmä, kuten Ilmatieteen laitoksen sää- ja turvallisuuskeskuksen päällikkö Anssi Vähämäki toteaa.

Hän ei houkuteltunakaan ryhdy ennustamaan, koska kevät tänä vuonna tulee. Eikös se aina ole tullut viimeistään toukokuussa, hän virnistää. Lähimpien päivien ennusteet sen sijaan ovat muuttuneet aina vain tarkemmiksi.

– Nyrkkisääntönä voi sanoa, että yleensä keskimäärin viisi päivää voidaan ennustaa suhteellisen luotettavasti. Mutta se on vain keskimäärin eikä päde joka säätilanteeseen, Vähämäki sanoo.

Viime vuonna yhden päivän lämpötilaennusteet osuivat lähes 90-prosenttisesti oikeaan.

– Niillä nurkilla se on ollut viime vuodet – sillä ajatuksella, että ennuste on osunut oikeaan, jos havainto on +/– 2,5 astetta siitä, mitä ennustettiin.

Nykyiset kahden vuorokauden ennusteet ovat osuvuudeltaan suunnilleen samaa tasoa kuin yhden vuorokauden ennusteet kymmenen vuotta sitten.

Nykyiset ennusteet ovat keskimäärin käyttökelpoisia vielä viiteen vuorokauteen asti, Anssi Vähämäki kertoo. Osuvuus toki hieman heikkenee päivä päivältä.

Viime vuodet ovat 30 mittausaseman lämpötilatietojen perusteella näyttäneet seuraavalta. Keskimääräinen absoluuttinen virhe MAE on ennusteen poikkeama todellisesta lämpötilasta.

1 vrk: MAE ~1–1,5 astetta
2–5 vrk: MAE ~2–2,5 astetta
9–10 vrk: MAE ~3,5–4 astetta

Lämpötila on ehkä näkyvin osa ennusteesta, mutta koko paketilla on merkitystä, sanoo Vähämäki.

– Maanviljelijää voivat kiinnostaa sateet ja veneilijää tuulet. Kyllä oikeastaan kaikelle löytyy kiinnostunut käyttäjäkunta.

Joskus onnistuu viikko, joskus ei päiväkään

Sateiden ennustaminen on lämpötilaa pulmallisempaa. Ennustettavuus riippuu säätilanteesta, niin paradoksaalista kuin se onkin, Anssi Vähämäki summaa.

– Sadeilmiöitä on monenlaisia. Jos tulee matalapaineen mukana rintamasade, sen mittakaava on tuhansia kilometrejä. Kesäisillä kuuroilla mittakaava onkin vain kilometrejä.

Ennustapa siinä sitten, osuuko sadekuuro tasan tarkkaan johonkin kohtaan. Silloin mennään Vähämäen mukaan jo vähän arvauksen puolelle.

– Ennuste voi sanoa, että Päijät-Hämeessä tulee sadekuuroja, mutta ei se tarkoita, että ne osuvat juuri Lahteen tai Hollolaan. Sitä asiaa voi olla vähän vaikeampi esittää kansalaiselle. Pitäisi melkein puhua todennäköisyydestä.

Kesäinen korkeapaine saattaa pysyä paikallaan kaksi viikkoa. Silloin ennusteen voi Vähämäen mukaan tehdä kohtalaisen hyvin jopa yli viikon päähän. Jos sadetta tulee kuuroina, jo vuorokauden suhteellisen tarkka ennuste voi tehdä tiukkaa.

– Jos on matalapaineita ja sadealueita tulee ja menee päivittäin, niin äkkiähän ne ajoitukset saattavat mennä vähän pieleen.

Mitä meteorologi sanoo helmikuusta? Kuinka hankalasti ennustettavaa tämän lopuillaan olevan kuun sää yleensä on?

– Helmikuussakin sää vaihtelee Suomessa vuosittain paljonkin, mutta tyypillisesti helmikuuhun osuu myös kireämmän pakkasen jakso.

Kireissä pakkasjaksoissa vuorokauden alimpien lämpötilojen ennustaminen parin asteen tarkkuudella on haastavaa, mutta päivän ylimpien lämpötilojen ennusteet onnistuvat jo paremmin, Vähämäki kertoo.

Mittausasemat, tutkat ja satelliitit antavat havaintoja

Entisajan suomalainen tarkkaili aamu- ja iltaruskoa ja kuulosteli, miten lumi suhahteli tai rahisi suksen alla. Tämän päivän meteorologilla on ennusteisiinsa roimasti havaintoja ja ennustemalleja.

Ilmatieteen laitoksella on satoja erityyppisiä havaintoasemia. Perusmittarina on 30 asemaa. Ne on pyritty sijoittamaan sellaisille paikoille, että Suomesta syntyy kattava kuva.

Asemat antavat tietoa lämpötilasta, tuulen suunnasta ja nopeudesta, pilvisyydestä, sademäärästä, näkyvyydestä, ilmanpaineesta, kosteudesta, auringon säteilystä ja tänä talvena erityisen kiinnostavasta lumensyvyydestä.

– Mittausasemilta saatujen tietojen lisäksi tutka- ja satelliittikuvat ovat yhtä lailla havaintoja senhetkisestä tilanteesta. Meteorologi saa niistä käsityksen senhetkisestä säätilanteesta ja niiden perusteella määritellään alkutila, joka annetaan tietokoneen ennustemalleille, Anssi Vähämäki selittää.

Malli on malli, meteorologi päättää ennusteen

Ennustemalli laskee, miten ilmakehä kussakin tilanteessa kehittyisi. Viime kädessä tarvitaan kuitenkin ihmistä: meteorologi tulkitsee mallin tuottamaa tulosta ja tekee ennusteen.

Avuksi voidaan ottaa myös tilastollisia menetelmiä. Niillä ja meteorologien osaamisella voidaan vielä korjata mallin tuottamaa tietoa lähemmäksi todennäköisesti oikeinta ennustetta, Vähämäki kertoo.

Ennustemallit ovat laajan, pitkäaikaisen ja kaiken aikaa jatkuvan kansainvälisen tutkimustyön tuloksia. Ne ovat iso jäävuori, ja meteorologi sen huippuna valitsee ja tulkitsee sen, mitä hän hyödyntää, Vähämäki kuvailee.

Tarjolla voi olla kaksi tai kolmekin ennustemallia, jotka saattavat ennustaa seuraavan päivän säätilanteen hieman eri lailla.

– Meteorologin pitää pystyä arvioimaan oman kokemuksensa ja verifiointitietojen pohjalta, mikä malleista on kulloinkin paras. Hänen on pystyttävä päättämään, hyödyntääkö tilastollisia jälkikäsittelymenetelmiä ja sen jälkeen vielä tekemään oma lopullinen tulkinta.

Todennäköisyyksien ennustaminen ei riitä kaikille

Kun lämpötilaennusteiden osuvuus on selvästi parantunut takavuosista, niin mihin tässä vielä päästäänkään?

– Jos ennustemallit kehittyvät ja laskentatehoa on, niin voisi kuvitella, että jonakin päivänä pystytään tekemään käyttökelpoisia päiväkohtaisia ennusteita jonnekin pariin viikkoon asti, Vähämäki vastaa.

Hänen mukaansa vastaus riippuu kuitenkin siitä, millaista tarkkuutta halutaan eli riittääkö säätyyppi vai pitääkö olla tarkka päiväkohtainen ennuste. Kyllä siihen joka tapauksessa vielä aikaa menee, hän sanoo.

Nytkin tehdään kuukausiennusteita, mutta niissä arvioidaan lähinnä, onko jokin kuukausi keskimääräistä lämpöisempi vai kylmempi.

– Mutta eihän se tietysti kaikille käyttäjille riitä tarkkuudeksi ollenkaan. Maanviljelijälle se voi olla hyväkin tieto, mutta joku, joka aikoo lähteä huvipuistoon jonakin tiettynä päivänä, ei tee sillä tiedolla mitään.

Todennäköisyyden arvioinnissa käytetään myös parviajoja. Niissä alkutilannetta vähän poikkeutetaan ja katsotaan, meneekö malli silti aina samaan kohtaan vai haarautuuko rankasti, Vähämäki selittää.

– Tai sitten voi katsoa kahta eri ennustemallia. Jos niissä on täysin eri ratkaisu, voi arvella, ettei todennäköisyys ole kovin iso. Jos ne päätyvät täysin samaan tulokseen, se voi tarkoittaa jo kohtalaisen isoakin todennäköisyyttä.

Puolipilvinen kesäpäivä miellyttää

Anssi Vähämäen houkutteli meteorologiksi yleinen kiinnostus ääreviin säätilanteisiin. Sellaiset ovat niitä kiinnostavia juttuja, jotka yleensäkin vetävät alalle, hän sanoo.

– Toisaalta minulla oli lukioaikana ehkä jossakin määrin matemaattista lahjakkuutta. Tämän opiskelu on kuitenkin aika pitkälle matematiikkaa ja fysiikkaa ja vastaavaa. Ne sujuivat nuorena, kielet ehkä niin eivät.

Hänen oma lempisäätilansa taitaa olla monen muunkin suomalaisen suosikki: puolipilvinen kesäpäivä, 20–25-astetta lämmintä. Myrskybongariksi hän ei tunnustaudu.

– Mutta totta kai mielenkiinto herää, jos on kunnon ukkonen päällä. Sitäkin on kiva seurata.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös meteorologin työhön

Suomesta ei ole hurrikaanien metsästysmaaksi, eivätkä meitä yleensä koettele sellaiset tuulet kuin esimerkiksi Norjan rannikkoa. Vähämäen mukaan Suomi on silti sään ennustajalle kiinnostava paikka.

– Olemme sellaisilla leveysasteilla, että tänne niitä matalapaineita tulee ja tapahtumia kumminkin on. Vaikka ne sitten tänne tullessaan jo vähän heikkenevät, niin kyllä niistä on ennustajalle mielenkiintoa. Ei ole samaa ja tasaista koko ajan, vaan sää vaihtelee kyllä paljon.

Uudenlaista vaihtelua on tulossa myös ilmaston muuttuessa. Meteorologi ei ole ilmastontutkija, mutta hänenkin työhönsä ilmastonmuutos pikku hiljaa vaikuttaa, kun sään ääri-ilmiöiden ennakoidaan lisääntyvän.

– Ennustaminen tietysti on silloinkin samanlaista, kun mittakaava on muutama päivä tai pari viikkoa. Mutta luohan se tarpeita meteorologien osaamisen kehittämiselle, että pysytään kartalla tässä muuttuvassa maailmassa, Vähämäki sanoo.

Meteorologin parhaana palveluksena yhteiskunnalle hän pitää osuvaa ennustetta, joka antaa ihmisille aikaa varautua sään vaikutuksiin.

– Jos me varoitamme kovat tuulet ja myrskyt oikein, niin ehkäpä vesillä kulkevat ymmärtävät niiden vaikutukset. Tai ehkä sähkökatkot ovat vähän lyhyempiä, jos ennusteet ovat olleet riittävän hyviä ja energiayhtiöt ovat onnistuneet niiden pohjalta ennakoimaan toimintaansa.

"Ilmatieteen laitos varoittaa hyvästä säästä"

Ilmatieteen laitos antaa myös suoranaisia varoituksia. Ne ovat viranomaispalvelua, jonka rajat eivät ole meteorologien keksimiä, vaan esimerkiksi helle- tai pakkasvaroituksista on päätetty yhdessä terveysalan ammattilaisten kanssa.

– Pakkasvaroituksessa on eri kriteerit Etelä- ja Pohjois-Suomessa. Nekin rajat on määritelty yhdessä terveysviranomaisten kanssa. Pohjoisessa ihmisten pakkasensietokyky on kovempi kuin etelässä.

Kaikki eivät varoituksista pidä. Joidenkin mielestä ne ovat holhoamista.

– Perinteinen palaute kesällä hellevaroituksesta on, että ”Ilmatieteen laitos varoittaa hyvästä säästä”. Riskiryhmälle helle ei kuitenkaan välttämättä ole hyvää säätä, Vähämäki sanoo.

Osaako sammakko ennustaa?

Palataan vielä alkuun, niihin vanhan kansan ennusteisiin ja vähän tähänkin päivään. Onhan yksi kevään perinteisistä merkeistä iltapäivälehden lööppi, jossa ennustetaan koko tulevan kesän lomasää.

– Emme ole vertailleet, voiko sammakon liikkeistä ennustaa kuukauden sään. En siis lähde tyrmäämään, vaikka itse en kyllä siihen usko, Anssi Vähämäki sanoo.

Joku luontoa pitkään tarkkaillut sen sijaan voi ehkä pystyä päättelemään lähestyvien pilvien perusteella, onko jokin rintama tulossa päivän tai jopa kahden päästä.

Vähämäki suhtautuu leppoisasti myös keväisten lööppien kesäsääennusteisiin.

– Kyllähän ne hyvänä viihteenä menevät, jos niihin huumorilla suhtautuu.

Katso kooste Ylen sääennusteista: Tv:n meteorologi on ollut 50 vuotta Suomen kotien vakiovieras

Kokeile Ylen testillä sään ennustamista: Mikä sään ennustamisessa niin vaikeaa on? Testaa kuinka hyvä meteorologi olisit

Poliisi tutkii Turun keskustassa tapahtunutta tapon yritystä. Poliisi sai sunnuntaina kello 18.30 ilmoituksen, että noin 30-vuotiasta miestä on puukotettu. Mies löytyi makaamasta Tuureporinkadun penkiltä.

Poliisi eristi alueen ja aloitti paikkatutkinnan heti sen jälkeen kun uhri oli viety sairaalaan. Uhrin vammat ovat vakavat, mutta hoitavan lääkärin mukaan hän jää henkiin.

Poliisi suoritti useita tutkintatoimenpiteitä viime yön aikana ja otti myös yhden henkilön kiinni asiaan liittyen. Henkilö kuitenkin vapautettiin myöhemmin yön aikana, kun hänet oli saatu puhutettua ja hänen osallisuutensa oli selvinnyt.

Asia tutkitaan rikosnimikkeellä tapon yritys. Poliisi pyytää havaintoja asiasta.

Kuopiolaista pariskuntaa vastaan on nostettu syyte Valamon luostarin taidemyyntijutussa.

Pariskuntaa syytetään törkeästä kavalluksesta ja törkeästä petoksesta sekä useista muista rikoksista. Kuopiolaispariskunnan epäillään myyneen taideväärennöksiä kolmen vuoden aikana eri puolilla Suomea pidetyissä myyntinäyttelyissä.

Poliisi kertoi aiemmin Ylelle, että väärennökset olivat tulostettuja printtejä, joita myytiin arvotaulujen koevedoksina.

Syyttäjän mukaan jutussa on yli kymmenen asianomistajaa. Myyntinäyttelyitä järjestettiin muun muassa Valamon luostarissa. Mukana oli teoksia useilta tunnetuilta suomalaisilta ja ulkomaisilta taiteilijoilta, kuten Marc Chagallilta ja Pablo Picassolta.

Osa syytteistä koskee pariskunnan molempia jäseniä, osa ainostaan miestä, ja osa vain naista. Itä-Suomen syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjän Ulla Oinosen mukaan rikokset tapahtuivat vuosina 2016–2018. Oinosen mukaan syytteessä olevista teoista on rangaistuksena vankeustuomio.

Taideväärennösvyyhteen liittyy myös kirjanpitoa ja verotusta koskeva talousrikosepäily, jonka syyteharkinta on vielä kesken. Kihlakunnansyyttäjä Antti Hyvärisen mukaan asiassa on kevään aikana tulossa poliisilta lisätietoja.

Lue myös: "Picasson koevedokset olivat mustesuihkutulosteita" – kuopiolaispariskuntaa epäillään laajasta väärennetyn taiteen myynnistä

Moni ostaa näinä päivinä viimeisen autonsa. Ja sitten kun olette lakanneet nauramasta, miettikää hetki.

Kumpi on tärkeämpää, päästä paikasta A paikkaan B, vai omistaa kulkuneuvo, joka enimmäkseen seisoo parkissa pihassa tai työpaikalla. Henkilöauton käyttöaste on nykyään keskimäärin yhdeksän prosenttia. Sen perusteella ei yksikään fiksu yritysjohtaja tekisi investointipäätöstä.

Liikenne palveluna (MaaS, mobility as a service)on kuitenkin vasta lapsenkengissään eikä autojen yhteiskäyttöön siirrytä kertaheitolla, joten autokauppaan, vaikka sitten sille viimeiselle.

Jottei vertailtaisi omenoita ja appelsiineja, otetaan yksi ja sama automalli ja kokeillaan sitä eri voimanlähteillä.

Auton valmistus vie vain kymmenesosan polttoaineena kulutetusta energiasta

Volkswagen Golf pysyy yhä rekisteröintitilastojen kärkikahinoissa. Wolfsburgissa Golfeja varustettiin vielä viime vuonna niin bensa-, diesel-, kaasu- kuin sähkömoottoreillakin. Hybridin (polttomoottori ja sähköinen voimansiirto akkuineen samassa autossa) voi myös ladata verkkovirrasta.

Auton valinta riippuu käyttäjän tarpeista ja tietysti lompakosta. Liikenteen energia-asiat ymmärtävä johtava tutkija Juhani Laurikko Teknologian tutkimuskeskuksesta VTT:stä kannustaa uudistamaan maamme pahamaineisen vanhaa (12,1 vuotta) autokantaa.

– Ehdottomasti kannattaa ajaa mahdollisimman uudella autolla, koska uuden auton energiatehokkuus on niin paljon parempi kuin vanhojen. Jos ajatellaan auton valmistukseen käytettyä energiaa, niin se on vain kymmenesosa siitä, mitä auto kuluttaa käyttöaikanaan polttoaineena, perustelee Laurikko.

Maahantuojakin on huomannut muutoksen.

– Autonostajien käyttäytymisessä on jo näkynyt ja näkyy varmaan jatkossakin, että ympäristöasiat korostuvat, toteaa Volkkareita maahantuovan Keskon K Auton tuotejohtaja Heikki Ahonen.

Kaasuauto halvin hankittava eikä ajelukaan maksa paljon

Hankintahinnaltaan halvin on kaasuauto. Bensamoottori kaipaa vain vähän justeerausta, ja taas mennään.

Ajotuntuma on täysin bensaversion kaltainen.

Mutta ajatus kaasupulloista tavaratilassa herättää hiukan huolta.

Kaasuauto on kuitenkin yhtä turvallinen kuin tavallinen nestemäisiä polttoaineita käyttävä auto. Kaikki tyyppihyväksytyt henkilöautot ovat riittävän turvallisia.

– Kaasu ei tee siitä autosta turvattomampaa. Itse asiassa, jos bensiini otettaisiin käyttöön näinä päivinä, niin tuskin saisimme käyttää nykyisen kaltaisia säiliöitä, pohtii Laurikko.

Maakaasuauton hiilidioksidipäästöt ovat viidenneksen pienemmät kuin bensakoneellisen. Ja jos tankkaa biokaasua, on se täysin uusiutuvaa.

Kaasulla ajaminen on myös edulllista. Biokaasu on täysin verovapaata.

Kaasuasemia on Suomessa tällä hetkellä reilut neljäkymmentä. Optimistisimpien arvioiden mukaan uusia avataan jopa kymmenen vuodessa.

Hybridi pakkaa kaksi autoa yhteen kuoreen

Kaasuasemia odotellessa voi valita samoihin kuoriin paketoidut kaksi voimanlähdettä. Ladattavat hybridit yleistyvät niin nopeasti, että valtaosa hallituksen tavoittelemista neljännesmiljoonasta sähköautosta vuoteen 2030 mennessä on juuri niitä.

Golfin seinään kytkettävän plugarihybridin (plug-in hybrid electric vehicle, PHEV) akustolla pääsee viitisenkymmentä kilometriä yhdellä latauksella. Päivittäisiä työmatkoja voi siis ajaa pelkällä sähköllä.

Viidensadan kilometrin päähän täytyy mennä polttomoottorilla.

Käyttötapa ratkaisee, kuinka paljon maapalloa pystyy pelastamaan ladattavalla hybridillä.

– Jos sähkön suhde jää vajaaksi polttomoottorikäyttöön verrattuna, niin sillonhan tää ei kovin paljon auta.

Joka tapauksessa hybridiauto on taloudellisempi kuin bensiinimoottoriauto.

Golfissa sähkömoottori on piilotettu etuvetoisen auton voimansiirtoon. Toisenlaiseen ratkaisuun on päätynyt esimerkiksi Volvo, jonka hybrideissä sähkö pyörittää takapyöriä ja polttomoottori hoitaa etuvetoa.

Sähköllä vaivattomasti ja hiljaa, muttei pitkälle

Täyssähköauto on on pörisevään ja saastuttavaan serkkuunsa verrattuna ylivertaisen tehokas ja mukava.

Volkkarin eGolf ei räjäytä tajuntaa samalla tavalla kuin ylitehoinen Tesla Model S, mutta reippaasti se liikkuu. Sähkömoottorin täysi vääntö on käytössä heti eikä kierroslukumittarin punaisen rajamailla.

Saksalainen jämäkkyys pysyy ennallaan, mutta auto on erittäin hiljainen.

Harmi, että yksi akullinen kuljettaa Golfia vain kaksi-ja-puolisataa kilometriä. Pitkä reissu on suunniteltava eri tavalla kuin dieselillä, jolla paahtaa Suomen päästä päähän tankillisella.

Suomen pysäköintialueilla on onneksi tiheä lämmitystolppien rivistö. Sähköä on saatavilla helpommin kuin lämpimämmissä maissa.

Latauspaikkoja perustetaan koko ajan lisää, kun sähköautot yleistyvät. Mutta maltti on valttia.

– Pikalatauskin kestää kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttia, joten kahvikupillisen lisäksi ehtii syödä tauolla jotain tukevampaakin.

Latausta ei onneksi tarvitse vahtia kuten bensiinin tai dieselin tankkausta.

Kallis ympäristöteko, jonka puhtaus riippuu sähkön tuotantotavasta

Sähköauto on vielä kallis, mutta hinnan pitäisi painua sitä mukaa, kun akkutekniikka kehittyy. Akkupaketin käyttöikä kuitenkin arveluttaa.

– Kaikki autonvalmistajat ovat varautuneet siihen, että jos akussa on ongelma, niin se voidaan vaihtaa. Useimmilla akkutakuu on varsin pitkä, rauhoittelee Laurikko.

Ainakaan auton ensimmäisen käyttäjän ei siis tarvitse olla lainkaan huolissaan akusta.

Halvimmillaan tehdaskunnostetun akkupaketin saa jo puolellatoistatuhannella eurolla. Voimanlähteen ja vaihteiston pitäisi sähköautossa kestää huomattavasti pidempään kuin polttomoottoriversioissa.

Suomessa sähköllä ajelu on melko ympäristöystävällistä. Täällä tuotetaan sähkö on varsin pienillä päästöillä vähäpäästöistä. Suomen hiilidioksidipäästöt kilowattituntia kohti ovat alhaisemmasta päästä Euroopan mittakaavassa.

Hintahaitarin halvempi pää täydentyy

Liikenne- ja viestintävirastoTraficom listaa kaikki Suomeessa myytävät uudet automallit Autovertaamo-palveluunsa. Sen mukaan Audi, BMW, Hyundai, Jaguar, Kia, Mercedes-Benz (smart), Nissan, Renault, Tesla ja Volkswagen tuovat Suomeen täyssähköautoja.

Tarjolla oli helmikuun alkupuolella 62 erilaista täyssähköautoa. Halvimmalla (25 699,94€) sähköistä kyytiä tarjoaa smart fortwo coupe passion electric drive. Kallein sähköauto Tesla Model X P100 D maksaa 167 783,55 euroa.

Palvelussa voi vertailla eri automerkkejä ja automalleja vaikkapa suhteessa nykyiseen rekisterissä olevaan autoon. Autovertaamo on maksuton ja kaikille avoin.

Vety on hyvä energiankantaja, mutta huono energianlähde

Yksi on joukosta poissa. Vedystä tehdyllä sähköllä kulkeva auto on hyytynyt lähtöruutuun.

Polttokennosähköauto antaisi parhaan vastineen nykyiselle polttomoottoriautolle: ajomatka yhdellä tankillisella on riittävän pitkä. Parhaat mallit etenevät 600 kilometriä yhdellä tankkauksella.

Vetyautolla ajava ei saastuta. Polttokennosta syntyy vain energiaa ja vettä.

– Polttokennosähköauto on tietyllä tavalla ylivertainen, mutta se on jäänyt marginaaliin, koska vetyä ei ole tarjolla, kiteyttää Laurikko.

Maailman kuusisataa vetytankkia eivät riitä; bensiiniä ja dieseliä jaellaan 150 000 asemalla.

Jakeluketju on työläs rakentaa, sillä pieni vetyatomi on vaikea vangittava. Monet muistavat myös kemian tunnilta, että vety räjähtää herkästi.

Hankaluutta lisää se, että maailmankaikkeuden yleisintä alkuainetta ei esiinny puhtaana, vaan maapallon vety on sitoutunut meriin ja maaperään.

Vetyä voidaan esimerkiksi erottaa vedestä elektrolyysillä. Ensin täytyy kuitenkin hankkia energiaa elektrolyysiä varten. Uusiutuvalla sähköllä tehty vety olisi ongelmatonta ympäristön kannalta. Hinta voisi olla kuitenkin autoilijoille liian korkea.