• Brittiparlamentti äänesti tänään siitä, pitäisikö sen pyytää EU:lta lykkäystä alkuperäisen eropäivään, 29. maaliskuuta. Lisäajan anominen sai parlamentin enemmistön tuen.
• Jos Mayn neuvottelema brexit-sopimus hyväksytään parlamentissa ensi viikolla ja jos muiden EU-maiden johtajat suostuvat antamaan Britannialle lisäaikaa, brexit lykkääntyy kesäkuun loppuun.
• Britannian alkuperäinen EU-eropäivä oli 29. maaliskuuta.

• Brittiparlamentissa oli jo kolmas brexit-äänestysten päivä. Äänestäminen alkoi tiistaina, jolloin parlamentti äänesti toistamiseen pääministeri Theresa Mayn neuvottelemasta erosopimuksesta – ja hylkäsi sen jälleen.
• Eilen keskiviikkona parlamentaarikot äänestivät, ettei Britannia voi erota Euroopan unionista ilman sopimusta.

Ilmastoaktivismi on saanut uudet kasvot. Liikkeen kansainväliseksi keulakuvaksi on nostettu ruotsalainen Greta Thunberg. Kuusitoistavuotiaan Thunbergin aloittama ilmastolakko on levinnyt jo ympäri Eurooppaa. Tänään 15.3. nuorten ilmastoliike järjestää kansainvälisen mielenilmauksen.

Thunberg on saanut teoillaan valtavasti näkyvyyttä. Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski pohti hiljattain “vakavakasvoista lasta” ja hänen “murrosikäiselle tyypillistä” mustavalkoisuuttaan.

Ihmettelin kolumnin luettuani Twitterissä, miksei Thunbergin politiikkavaatimuksia käsitellä. Vaikka hänestä kirjoitetaan paljon, jutut käsittelevät esimerkiksi Thunbergin puhetapaa tai ikää. Juuri hänen vaatimuksensa ovat tärkeitä. Saska Saarikoski oli toista mieltä. Hän vastasi minulle, että ne eivät ole kiinnostavia.

Riippumatta siitä, millä puolella oltiin, keskusteltiin Gretasta – ei ilmastokriisistä.

Keskustelu kuohui, ja kaikilla tuntui olevan mielipide Gretasta. Jotkut kritisoivat Saarikosken tapaa analysoida Thunbergiä tämän asperger-diagnoosin kautta. Toisten mielestä ruotsalaislasta käytetään kyynisesti politiikan pelinappulana. Loput kehuivat, kuinka hienoa on, että nuori Thunberg valaa toivoa tulevaisuuteen.

Riippumatta siitä, millä puolella oltiin, keskusteltiin Gretasta – ei ilmastokriisistä. Tämä on yksi sankarimyyttien ongelmista. Thunberg on sanonut, ettei pidä siitä, kun toistellaan ääneen, kuinka rohkea Greta on ja kuinka nuoret herättävät toivoa. Samalla käännetään katse pois ilmastokriisistä ja omasta vastuusta.

Lopetetaan siis keskustelu Thunbergistä ja keskitytään itse asiaan: yhteiskuntajärjestystä uhkaavaan ilmastokatastrofiin. Siitä Thunbergillä on painavaa sanottavaa.

Maailma on reilun vuosikymmenen päässä peruuttamattomista ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Voimme ennaltaehkäistä silmitöntä tuhoa, kun lämpeneminen rajoitetaan 1,5 asteeseen. YK:n ilmastopaneeli IPCC:n raportissa todetaan, että päästöjä on leikattava globaalisti 45 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (vuoden 2010 tasosta). Vuonna 2050 nettopäästöjen on oltava nollassa.

Thunberg painottaa, että sopimusta ei synny, jos päästöhistoriaa ei huomioida. Ilmastonmuutos on pääosin rikkaiden aiheuttamaa, on kyse yksilöistä, yrityksistä tai valtioista. Toimet eivät voi kohdistua suhteettomasti köyhiin. Varakkailla on kyky ja moraalinen velvollisuus vähentää eniten.

Suomalaisista reilu enemmistö kannattaa päästöjen vähentämistä riippumatta siitä, mitä muut maat tekevät.

Köyhien maiden kuuluu saada päästöoikeuksia, jotta he saavat tiet, sairaalat, koulutuksen ja puhtaan veden. Samalla ne kehittävät kyvyn toteuttaa hallitut päästövähennykset hieman myöhemmin.

Euroopan unioni on luvannut vähentää päästöjä 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä (vuoden 1990 tasosta). Thunberg on todennut ilmastopaneeliin vedoten, että se ei riitä. Tavoite on lähes kaksinkertaistettava 80 prosenttiin, jotta Pariisin sopimuksen lupaukset saadaan pidettyä.

Thunberg pitää kaikkien puolueiden lupauksia liian varovaisina. Suomessa vastuullisimmat ilmasto-ohjelmat löytyvät Vihreiltä ja Vasemmistoliitolta. Eduskuntapuolueiden yhteinen linjaus on, että EU:n tasolla ajetaan 55% vähennystä. Ja nämäkin ovat vasta lupauksia, joten aktivismia todella tarvitaan.

Suomalaisista reilu enemmistö kannattaa päästöjen vähentämistä riippumatta siitä, mitä muut maat tekevät. Vastuuta ilmastopolitiikan suunnasta ei voi jättää vain lakkoilevien koululaisten harteille. Meidän aikuisten on tehtävä paljon enemmän.

Koululaisten lakko on tärkeä pelinavaus, mutta aikuisten on kannettava aikuisten vastuu.

Kaiken “Nuorissa on toivo” -puheen keskellä on ymmärrettävä, kuinka paljon aikuiset voivat saada muutosta aikaan. Koululaisten lakko on tärkeä pelinavaus, mutta aikuisten on kannettava aikuisten vastuu. Yleislakko muuttaisi ilmastopolitiikkaa nopeasti.

Ilmastokriisi on järjestelmän tuote. Viimeiset kaksi vuosisataa on eletty velaksi, sillä ympäristöhaittojen hinta on ollut nolla euroa. Aivan kuin luonto ja ilmakehä kykenisivät käsittelemään kaikki jätteet ja päästöt, mitä kulutusyhteiskunta tuottaa. Ilmastokriisin pysäyttämisellä rakennetaan samalla parempi talous.

Thunbergin viesti on selvä. “Kolmenkymmenen vuoden ajan on kaupiteltu positiivista ajattelua ja pidetty kannustuspuheita. Olen pahoillani, mutta se ei vain toimi. Jos se toimisi, päästöt olisivat jo laskeneet. On totta, että tarvitsemme toivoa. Tietysti sitä tarvitaan. Mutta on yksi asia, jota tarvitsemme vielä enemmän. Ja se on toiminta. Kun alamme toimia, toivoa on kaikkialla ympärillämme.”

Joona-Hermanni Mäkinen

Kirjoittaja on Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, tietokirjailija sekä luokan- ja historianopettaja. Hän on kirjoittanut mm. The New York Timesiin ja Jacobin Magazineen.

Aiheesta voi keskustella klo 16.00 asti.

Lue myös

Ilmastoaktivisti Greta Thunberg, 16, ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi – vastaehdokkaana muun muassa Donald Trump

Katso video: Yle seurasi tuhansien koululaisten marsseja ilmaston puolesta eri puolilla maata – "Jos maapallo muuttuu liikaa, meillä ei ole tulevaisuutta"

Ilmastolakko ainakin 27 kunnassa tänään – Lapset saivat opettajan kulkemaan bussilla kouluun: "Jos tulostan paperia, tulee heti sanomista"

Suomen tieliikennehistorian vakavin onnettomuus tapahtui 15 vuotta sitten Konginkankaalla. 23 ihmistä kuoli ja 14 loukkaantui linja-auton ja paperirullia kuljettaneen rekan yhteentörmäyksessä.

Vaikka onnettomuudesta on kulunut aikaa, siihen viitataan edelleen lähes poikkeuksetta, kun puhe kääntyy raskaan liikenteen turvallisuuteen.

15 vuoden takainen murhenäytelmä sai liikenteen kehittämisen pyörät pyörimään nopeammin, ainakin hetkellisesti.

– Se oli pysäyttävä hetki ja ripeästi ryhdyttiin miettimään lainsäädäntötoimia, miten tilannetta parannettaisiin, että vastaavaa ei tapahtuisi uudestaan, muistelee Suomen kuljetus- ja liikenne SKAL ry:n toimitusjohtaja Iiro Lehtonen.

Poliittista tahtoa ja rahaa uudistuksiin on löytynyt paremmin, kun Konginkangas-kortti on nostettu esiin.

Onnettomuuden jälkeen esimerkiksi kuljetusyritysten ja työnjohdon vastuuta kuljetusaikataulujen suunnittelusta on kasvatettu, kuljettajien ennakoivan ajon koulutusta on lisätty ja myös ajoneuvotekniikka on parantunut huomattavasti.

Osa tärkeimmistä ehdotuksista liikenneturvallisuuden parantamiseksi on kuitenkin edelleen toteuttamatta.

Sattuma ei kuulu onnettomuustutkijan sanavarastoon

Onnettomuustutkintakeskuksen raportti Konginkankaan onnettomuuteen johtaneista syistä valmistui lokakuussa 2005. Yhtä selittävää tekijää ei ollut. Päinvastoin, maallikon silmään tapaturma näyttää silkalta julmalta sattumusten summalta. Ammattilaisen sanavarastoon sattuma ei kuitenkaan kuulu.

– Onnettomuudet eivät tule kirkkaalta taivaalta, vaan taustalla on huonoa suunnittelua, huonoa riskiarviointia ja huonoa varautumista. Aina löytyy korjaavia toimenpiteitä, mitä parantamalla turvallisuus menee eteenpäin pikku pala kerrallaan, kuvailee Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinnanjohtaja Kai Valonen.

Onnettomuustutkintakeskuksen raporttiin kirjattiin yhteensä 32 eri syytä, jotka olivat osaltaan vaikuttamassa onnettomuuden syntyyn. Pääasiallinen syy oli ajoneuvoyhdistelmän hallinnan menetys, johon vaikutti suuri tilannenopeus liukkaalla kelillä. Uhrien suureen lukumäärään ja vakavien vammojen syntyyn johti erityisesti kuormana olleiden paperirullien huono sidonta ja perävaunun heikko rakenne.

Raportin lopussa suositellaan 17 erilaista toimenpidettä, joilla vastaavia onnettomuuksia voitaisiin estää jatkossa.

Vuoteen 2019 mennessä niistä lasketaan toteutuneeksi 13. Luku on tulkinnanvarainen, sillä osan tilanne on vuosien varrella uudelleen heikentynyt. Kolmesta suosituksesta Onnettomuustutkintakeskukselle on ilmoitettu, ettei niitä aiota panna käytäntöön.

Jutun lopussa olevassa listassa kerrotaan, mitkä suosituksista ovat toteutuneet ja mitkä eivät.

Mahdollisuudesta ajaa ylinopeutta on pidetty kiinni kynsin hampain

Aivan ensimmäisenä listalla ollut suositus, raskaan liikenteen nopeudenrajoittimien säätäminen 90 kilometristä tunnissa 80 kilometriin tunnissa, on edelleen toteuttamatta. Se ei aikoinaan saanut taakseen tarvittavaa poliittista tahtoa, eikä asiaa ei ole nostettu uudelleen käsittelyyn viime vuosina.

Onnettomuustutkintakeskus ei seuraa yli kymmenen vuotta vanhojen suositusten toteutumista, mutta Kai Valosen mukaan asia ei ole vanhentunut.

Suositusta perusteltiin muuan muassa sillä, että raskaan ajoneuvon nopeuden kasvu kahdeksastakympistä yhdeksäänkymppiin heikentää ajoneuvon hallittavuutta merkittävästi.

Mahdollisessa onnettomuustilanteessa jarrutusmatka ja törmäysenergia kasvavat yli neljänneksellä.

Muutosta on perusteltu myös liikenteen rytmin rauhoittumisella. Kuorma-autoliikenteessä on ollut yleinen tapa ajaa niin sanotusti rajoitinta vasten, eli suurinta mahdollista nopeutta, vaikka virallinen nopeusrajoitus kuorma-autoille on enintään 80 km/h.

– Siinä on ristiriita, että suurin sallittu nopeus on kahdeksankymmentä, mutta käytännössä sallitaan 89 sen rajoittimen myötä, hämmästelee Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinnanjohtaja Valonen.

Kuljetusala on vuosien varrella vastustanut rajoittimien kiristämistä kiivaasti. Vasta-argumenttina on ollut muun muassa kansainvälinen kilpailutilanne. EU-direktiivin mukaan nopeudenrajoittimen saa säätää enintään 90 kilometriin tunnissa. Jos suomalaisille autoille määrättäisiin tätä alempi nopeus, kotimaisten kuljetusyritysten kilpailutilanteen uskottaisiin heikkenevän.

Muita perusteluita löytyy liikenteen sujuvuudesta ja yllättäviin tilanteisiin varautumisesta.

– Jos jyrkkään mäkeen ei saa ottaa vauhtia, ajoneuvo hyytyy. Rekka, joka jumittaa, aiheuttaa ohitustilanteita ja se lisää vaaratilanteita, SKAL:n Iiro Lehtonen selittää.

Raha kannustaa ratkaisuihin, joita aiemmin vastustettiin

Vaikka virallisen linjan muuttamista vastustetaan edelleen, osa suomalaisista kuljetusyrityksistä on viime vuosina ryhtynyt oma-aloitteisesti laskemaan nopeusrajoittimiensa maksiminopeutta.

Alan sisältä arvioidaan, että joka neljäs, jopa joka kolmas, nopeudenrajoittimista on säädetty alemmaksi kuin 89 km/h. Tarkkoja lukuja ei tiedetä, sillä mikään taho ei tilastoi nopeudenrajoittimien lukemia.

Ilmiö kuitenkin tunnistetaan niin huoltoliikkeissä, kuljetusyrityksissä kuin poliisissakin.

Polttoaineen kallis hinta ja kuljetusalaan kohdistuvat päästövähennystavoitteet ovat saaneet yritykset seuraamaan polttoaineen kulutustaan tarkemmin.

On käytetty sekä keppiä että porkkanaa: kuljettajia palkitaan ekologisesta ajotavasta ja huomautetaan tuhlailevasta tyylistä. Nopeuksien suitsimiseksi on otettu käyttöön myös rajoittimien säätäminen sallittua alemmaksi. Ajonopeuden laskeminen kymmenellä kilometrillä tunnissa vähentää polttoaineen kulutusta ajoneuvosta riippuen jopa 10 prosenttia.

Ajoneuvotekniikka korvaa vauhdin

Jyväskyläläisen kuljetusliike Taipaleen autoissa nopeudenrajoittimen lukema on 85 km/h. Kokemukset ovat olleet hyviä taloudellisessa mielessä ja työntekijöiden turvallisuuden kannalta.

– Saadaan oikeasti ajaa rauhassa sitä omaa nopeutta, eikä yritetä väkisin pysyä maksiminopeuden pitämisessä, kertoo yrityksen tekninen johtaja Riku Vainio.

Harva yritys kuitenkaan pyytää ruuvaamaan rajoitintaan aivan kahdeksaankymppiin saakka. Tavallisimmin lukemat liikkuvat 82–85 km/h vaiheilla. Näin säilytetään pelivaraa esimerkiksi mäkien nousua varten.

Tosin senkin tarve vähenee. Vainion mukaan kehittyvä ajoneuvotekniikka pienentää tarvetta käyttää nopeutta erilaisista olosuhteista selviämiseen.

– Kyse on enemmän siitä, että halutaan turvata hetkellinen liikennekäyttäytyminen, jos tarvitsee tehdä jotain yllättävää tai nopeaa. Mutta kun liikutaan maantiellä, niin nopeuden pitäisi olla sujuva 80–82 km/h, jolloin raskas liikenne kulkee omaan tahtiinsa ja muut omaansa, Vainio pohtii.

"Milloin kaikki ymmärtäisivät asian ilman pakottavaa lainsäädäntöä"

Kuljetusliike Taipaleen kahvipöytäkeskusteluissa nopeusrajoittimien säätäminen nousee keskusteluun aika ajoin edelleen, vaikka matalampaa maksiminopeutta on noudatettu jo kohta 10 vuotta.

Osalta kuljettajista tulee palautetta, että rajoitinlukeman pitäisi olla 89 km/h.

– Kai he haluaisivat päästä nopeasti kotiin tuolta. Vaikea sanoa, milloin kaikki ymmärtäisivät asian oikeasti, ilman pakottavaa lainsäädäntöä, Vainio vakavoituu.

Vainion kokemuksen mukaan erityisesti uutena alalle tulevat kuljettajat on helppo saada ymmärtämään sallittua alempi nopeusrajoitinlukema. Keskustelemalla ja perustelemalla asiaa sekä työturvallisuudella että taloudellisista näkökulmista, yhteinen näkemys on löytynyt myös muiden kuljettajien kanssa.

– Voisi sanoa, että kyse on yrityskulttuurista.

Onnettomuustutkintakeskuksen suositukset Konginkankaan onnettomuuden jälkeen

TOTEUTTAMATTA:

- Kuorma-autojen nopeudenrajoittimien säätäminen ajoneuvokohtaiselle enimmäisnopeudelle 80 km/h

• EU-direktiivin mukaan raskaan liikenteen nopeusrajoittimien maksimi on 90 km/h. Suomi voisi mahdollisesti päättää alemmasta rajoituksesta omien rajojensa sisällä, mutta päätös ei ulottuisi ulkomaisiin autoihin. Tämä on koettu ongelmaksi kuljetusalan kilpailutilanteelle. Liikenne- ja viestintäministeriö on ilmoittanut, ettei se edistä asiaa.

- Ylinopeudesta rankaiseminen ajopiirturin taltioiman tiedon perusteella

• Valvonta olisi lainsäädännön puolesta mahdollista, mutta käytännössä näin ei toimita. Teknisiä esteitä on esimerkiksi piirturitietojen mittaustarkkuus.

- Tievalaistuksen lisääminen tieosuuksilla, joilla on runsaasti raskasta liikennettä

• Valaistus rakennetaan yleensä taajamiin, asutustihentymiin ja risteysalueille, ei niiden välille.

- Turvavöiden käytön lisääminen linja-autoissa ja matkustajien kehottaminen käyttämään turvavyötä

• Asiasta on kampanjoitu useaan otteeseen ja Linja-autoliitto katsoo toteuttaneensa suositusta. Käytännössä turvavöiden käyttö on vähäistä, joten suositusta ei lasketa toteutetuksi.

- Poliisin rahoituksen lisääminen raskaan liikenteen valvontaan

• Raskaan liikenteen valvonta lisääntyi Konginkankaan onnettomuuden jälkeisinä vuosina. Sen jälkeen määrä on laskenut takaisin lähtötasoon. Onnettomuustutkintakeskus on tulkinnut suosituksen toteutuneeksi vuonna 2009, mutta poliisin pitkän ajan tilastot osoittavat, että tilanne on uudelleen heikentynyt.

TOTEUTUNEET:

• Elektroninen ajonvakautusjärjestelmä on tullut pakolliseksi henkilöautoissa ja raskaissa ajoneuvoissa.

• Linja-auton ja ajoneuvoyhdistelmän kuljettajatutkinnon edellytyksenä on nykyään raskaan liikenteen ennakoivan ajon kurssi. Kuljettajien on osallistuttava täydennyskoulutuksen viiden vuoden välein.

• Kuljettajan lisäksi työnjohto on vastuussa raskaan liikenteen rikkeistä, jotka liittyvät esimerkiksi kuormaamiseen ja aikataulujen laatimiseen.

• Ajo- ja lepoaikarikkeiden rangaistuksia on kovennettu ja seuraukset kohdistuvat myös kuljetusyrityksiin.

• Raskaan liikenteen onnettomuuksista on koottu aiempaa tarkemmin tietoja.

• Kuorman varmistamista on parannettu osallistumalla kansainvälisiin hankkeisiin asiasta. Onnettomuustutkintakeskus ehdotti ohjemateriaalin tuottamista ja kelpoisuustodistuksen vaatimista lastaustyöhön. Tämä ei ole toteutunut.

• Keskikaiteita rakennetaan aiempaa enemmän. Käytännössä keskikaiteita lisätään valtateiden perusparannusten yhteydessä.

• Raskaan liikenteen käyttöön soveltuvia levähdyspaikkoja ja niitä palvelevia liikenneasemia on rakennettu merkittävästi lisää.

• Kuorma-autosimulaattorit ovat yleistyneet ja niitä voidaan käyttää ajo-opetuksessa muun muassa vaativien liikenneolosuhteiden harjoitteluun.

• Pelastustoimen alueellistaminen ja kehittäminen ovat parantaneet merkittävästi valmiuksia ja ohjeistusta suuronnettomuuksien varalta.

• Ensihoitojärjestelmän uudistus 2010-luvun alussa on parantanut ensihoidon tasoa.

• Hätäkeskusten tietojärjestelmät on synkronoitu samaan aikaan.

Suljen silmäni bussin neljännellä penkkirivillä. En voi olla ajattelematta aihetta, jonka tutkiminen on ollut kipeä matka 15 vuoden taakse.

Maaliskuun pilkkopimeässä yössä 23 ihmistä kuoli ja 14 loukkaantui Suomen tieliikennehistorian synkimmässä onnettomuudessa, kun rekka ja linja-auto törmäsivät Konginkankaalla.

Bussin matkustamoon vyöryneet paperirullat särkivät monta nuorta elämää, eikä sen jälkeen mikään ollut entisensä. Konginkangas repi perheet rikki pahemmin kuin voimme ikinä ymmärtää.

Jutun valmistelu alkoi kuukausia sitten. Työryhmässä tehtäväni oli kuulla ja kirjoittaa sanoiksi uhrien ja heidän omaistensa sekä muiden onnettomuudessa tavalla tai toisella läsnä olleiden tunteita.

Osa kuulemistani tarinoista oli niin raakoja, ettei niiden kuvaamiselle ole sanoja.

Haastattelujen aikana pintaan noussut tuska oli hetkittäin sen verran pohjatonta, ettei sen edessä voinut suojautua toimittajan roolin taakse. Oli laskettava kaikki ammatin tuomat suojamuurit. Oli oltava ihminen.

Kuopuksensa menettäneen äidin silmänurkkiin nousivat kyyneleet. Haastattelun päättyessä hän halusi näyttää minulle jotain henkilökohtaista ja tärkeää. Käänsimme valokuva-albumin sivut yksi kerrallaan.

Kyyneleet muuttuivat kahvipöydässä pieneksi hymyksi, kun äiti kertoi lukiolaistytön vilkkaasta luonteesta ja unelmista. “Ehkä hän olisi tänä päivänä eläinlääkäri.”

Olen itsekin ollut aina kyltymätön haaveilija. Siksi onnettomuuden musertamat unelmat olivat itselleni raskain asia käsittää.

Silmänräpäys muutti nuorten opiskelu- ja urasuunnitelmat. Ylioppilaskokeiden suorittamisen sijaan olikin opeteltava uudelleen kävelemään.

Jo rakennetun uran sijaan olikin ymmärrettävä aivovamman tuoma väsymys ja voimien rajallisuus. Oli kohdattava kohtuutonta kohtelua, käytävä taistelu toimeentulosta ja saatava kouraansa eläkepaperit.

Äiti ei enää koskaan voinutkaan kaapata laskettelumatkalla palannutta lastansa syliinsä.

Moni onnettomuuden uhri ja omainen on vaihtanut numeronsa salaiseksi.

Ymmärrän, miksi. Meidän takiamme: toimittajien ja muuten uteliaiden ihmisten.

Koimme maaliskuun turma-aamuna uutisten välityksellä ensin kollektiivisen surun. Meidän tuskallemme kävi, kuten kuluneissa fraaseissa. Aika korjaa. Bussissa olleille, omaisille ja pelastajille Konginkangas on heidän elämänsä loppuun saakka onnettomuus, joka ei unohdu.

Miksi arpien avaaminen vereslihalle on tarpeellista vielä näin 15 vuotta onnettomuuden jälkeen?

Alkusyy löytyy Konginkankaan käynnistämistä muutoksista.

Selvitimme, mikä maanteillä muuttui. Konginkankaan tapahtumien merkitys suomalaiselle tieliikenteelle on suuri. Liikenneturvallisuus on parantunut, mutta paljon on vielä tekemättä. Myös ensihoito ja pelastustyö ovat mullistuneet.

En väitä, että pitkän juttuprojektin jälkeen tietäisin kaiken tuskasta, joka bussin kyydissä olleiden osaksi tuli kantaa. Nyt ymmärrän siitä murto-osan.

Tajuamme nyt, miten he haluavat tulla kohdatuksi.

Ne, jotka haluavat kertoa kokemuksensa, kertovat sen, kun aika on oikea. Kokemuksen jakaminen vaatii luottamuksen. Siihen pakottaminen saa aikaan vain pahaa mieltä.

Uhrit eivät halua olla eläviä muistomerkkejä.

He ovat löytäneet vaikeuksien kautta keinon elää uutta, näköistänsä elämää. Kasanneet unelmiensa palaset. Rakentaneet hiljalleen uusia.

Ylimääräiset sanat, sääli ja utelut kannattaa unohtaa. Läsnäolo riittää.

Yle kertoi keskiviikkona HSL:n jättiuudistuksesta, jonka myötä lippujen hinnat ja kategoriat muuttuvat. Huhtikuun lopussa voimaan tuleva vyöhykeuudistus on saanut aikaan vilkasta keskustelua ja kerännyt myös paljon kritiikkiä.

Närää on herättänyt etenkin kertalipun hinnannousu sekä ratikkalipuista ja Helsingin sisäisestä alueesta luopuminen. Toisaalta taas esimerkiksi Espoon Leppävaarassa ja Vantaan Myyrmäessä asuvalla kuukausilipun kulut laskevat roimasti nykyisestä.

Kokosimme lukijoilta tulleesta palautteesta tärkeimmät kysymykset, ja esitimme ne HSL:n toimitusjohtajalle Suvi Rihtniemelle.

1. Eläkeläisten lipun hinta laski, mutta eläkeläisten lipulla pääsevät matkaamaan vain Kelan eläkeläiset ja liikuntarajoitteiset. Miksi työeläkeläiset on edelleen jätetty ulos alennuksen piiristä?

– Eläkeläisten ja liikuntarajoitteisten alennusprosentit yhtenäistetään 50 prosenttiin, silllä osalla Kelan eläkkeitä saaneilla oli alennusprosentti ennen vain 25. Alennusprosentti on voitu yhdenmukaistaa näin korkeaksi, koska kohderyhmä on rajattu pienimpiä eläkkeitä saaviin.

– Jos HSL:llä olisi eläkeläisalennus kaikille työeläkettä nauttiville, joiden määrä kasvaa merkittävästi lähivuosina, alennusprosentti olisi pienempi ja samalla aikuisten normilipun hintaa pitäisi nostaa. Erilaisiin alennuksiin on ollut käytettävissä noin 30 miljoonaa euroa, ja ne on nyt suunnattu HSL:n hallituksen päätöksellä pienimpien eläkkeiden saajille sekä opiskelija-alennuksiin.

2. Mobiililippu maksaa tällä hetkellä Helsingin sisällä 2,20 euroa ja ratikkalippu 1,70 euroa. Jatkossa ratikkalippu poistuu kokonaan käytöstä ja kertalipun hinta nousee 2,80 euroon. Miksi ratikkalippu päätettiin poistaa käytöstä ja kertalipun hintaa nostaa? Voidaanko ratikkalipun poistaminen vielä perua?

– Kun raitiovaunulippu jää pois käytöstä, kaikki lyhyet matkat ovat jatkossa samanhintaisia kaikilla vyöhykkeillä, kulkuvälineestä riippumatta. Asiakastesteissä muilla vyöhykkeillä asuvat pitivät raitiovaunulippua epäoikeudenmukaisena, sillä vastaavaa yhteen liikennevälineeseen myytävää lyhyen matkan edullista lippua ei ole tarjolla muilla vyöhykkeillä.

– Jatkossa raitiovaunuverkosto laajenee myös B-vyöhykkeelle, kun Raide-Jokeri korvaa bussilinjan 550. Ei olisi perusteltua myydä vain A-vyöhykkeen raitiovaunuihin erillistä halvempaa lippua. Raitioliikenne on myös meidän kallein tuotantovälineemme, joten on ollut vähän epäoikeudenmukaista, että siihen myydään edullisinta lippua. Mitään sellaista suunnitelmaa ei ole, että ratikkalippu palaisi.

– Kertalipun hinta puolestaan nousee siksi, että yhdenmukaistimme kaikissa eri kanavissa myytävien ennakkoon ostettavien lippujen hinnat. ABC-alueella halvimman kertalipun matkustusalue yli kaksinkertaistuu, ja lippu mahdollistaa liikkumisen erittäin laajalla alueella. Tästä huolimatta HSL:n lipputulot eivät saa vähentyä.

3. Miksi lippua tai korttia ei voi ostaa vain yhdelle vyöhykkeelle A, B tai C?

– Asiakkaat ovat kokeneet, että sisäisen lipun ja seutulipun välillä on liian suuri hintaporras. Mikäli myynnissä olisi jatkossa yksittäiset vyöhykkeet, tällainen hintaporras syntyisi jälleen Espoon, Vantaan ja Helsingin sisälle. Kahden kaaren mallissa hintaporrasta ei synny, vaan sen sijaan nykyisen kunnan sisäisen lipun matkustusalue laajenee toisenkin kunnan puolelle.

– Tämä tekee uudesta vyöhykemallista aidosti seudullisen, kun yli kuntarajojen menevät matkat ovat aikaisempaa edullisempia. Kun vyöhykemallista pyydettiin kunnilta lausuntoja, kunnat edellyttivät A, B ja C-vyöhykkeille kahden kaaren mallia.

4. Uudistusta on tulkittu niin, että sen voittajia ovat B-vyöhykkeellä asuvat ja häviäjiä puolestaan Helsingin kantakaupungin asukkaat, jotka sijoittuvat vyöhykkeelle A. Miten perustelisit uudistusta ärtyneelle etelähelsinkiläiselle, jota kismittää sekä ratikkalipun että Helsingin sisäisen vyöhykkeen poistuminen?

– Jos myytäisiin yksittäin A-lippua, sen hinta ei olisi jurikaan AB:tä halvempi. A:lla sijaitsee HSL-alueen paras joukkoliikenteen palvelutaso, ja siksi oman lipun tuottaminen vain tälle alueelle on erittäin kallista. Voidaankin ajatella, että A-vyöhykeläinen saa nyt B:n ikään kuin kaupan päälle.

– Nykyistä Helsingin kausilipun hintaa ei ole nostettu muutamaan vuoteen, joten vanhassakin järjestelmässä olisi ollut korotuspaine lisääntyneen palvelun ja kustannusten vuoksi. Vyöhykejärjestelmä on seudullinen, jossa katsotaan hinnoittelua koko seudun kannalta.

5. Ovatko nyt päätetyt hinnat lopullisia vai voiko niihin tulla vielä muutoksia?

– Nämä hinnat ovat nyt lopulliset, mutta HSL:n hallitus tarkastelee ja tarvittaessa tarkistaa hintoja vuosittain talousarviokäsittelyn yhteydessä.

Lue lisää:

Nyt se tapahtuu: HSL:n jättiuudistus otetaan käyttöön huhtikuussa – listasimme keskeiset muutokset

Osa briteistä on jo painavan päätöksensä tehneet: he lähtevät Suomesta ja kemikaalivirastosta, kun brexit jonain päivänä koittaa.

Helsingissä sijaitsevassa Euroopan kemikaalivirastossa on viimeiset kaksi ja puoli vuotta pohdittu sitä, miten käy brittityöntekijöiden, kun Britannia lähtee Euroopan Unionista.

Brexitin tuoma epävarmuus on mennyt monen kemikaaliviraston brittityöntekijän ihon alle. Kyse ei ole vain omasta urasta ja työpaikasta kemikaalivirastossa, vaan myös koko perheen tulevaisuudesta: jatkaako lapsi koulua Suomessa, pistetäänkö talo myyntiin, lähteekö perhe töiden perässä ulkomaille?

Hätää lisää se, että usealla kemikaaliviraston työntekijällä kansalaisuushakemus on jäänyt jumiin byrokratian rattaisiin ja pattitilannetta puidaan hallinto-oikeudessa asti.

Meillä on huolta siitä, käsittelevätkö Suomen viranomaiset tasapuolisesti ja johdonmukaisesti kansalaisuushakemuksia. Jukka Malm, varapääjohtaja, Euroopan kemikaalivirasto

Tutkija Julian Roberts on yksi kemikaaliviraston briteistä, joilla ei ole enää huolta työpaikkansa puolesta. Yle haastatteli Robertsia tammikuussa, jolloin hän kertoi hakeneensa Suomen kansalaisuutta sen jälkeen, kun Britanniassa kansa äänesti itsensä pois EU:sta.

Roberts ja hänen vaimonsa opettelivat ruotsin kielen ja saivat lopulta kansalaisuuden vuosi sitten. Samalla myös lapsista tuli Suomen kansalaisia.

Nyt Roberts kertoo aloittaneensa myös suomen kielen opiskelun. Edellisen haastattelun jälkeen häntä oli nimittäin arvosteltu siitä, että hän oli valinnut helpommaksi katsomansa ruotsin kielen kansalaisuutta varten.

– Tässä tilanteessa olen todella helpottunut siitä, että minulla on Suomen kansalaisuus. Tunnen nykyään itseni enemmän suomalaiseksi kuin britiksi, sanoo seitsemän vuotta Suomessa asunut Roberts.

"En halunnut kuulla brexitistä yhtään enempää"

Kukaan ei varmasti uskonut, että EU:sta eroaminen tulisi olemaan helppoa, mutta aikamoisen sopan erimielinen Britannian parlamentti on onnistunut keittämään. Viimeisimpänä juonenkäänteenä Britannian alahuone äänesti torstaina hakevansa EU:lta jatkoaikaa brexitille. Näin halutaan saada kasaan erosopimus, joka miellyttää sekä Britanniaa että EU:ta.

Julian Roberts pitää lisäaikaa hyvänä ideana: Britanniassa pitäisi päästä yhteisymmärrykseen siitä, millainen suhde EU:iin halutaan jatkossa.

– EU-eroa kannattaneille luvattiin Norjan mallia. Pääministeri Theresa May ajaa kuitenkin jyrkempää pesäeroa EU:sta, mitä kansa ei halua, sanoo Roberts.

Viime vuoden lopulla brexit-paine nousi niin kovaksi, että Robertsin oli pakko ottaa pieni tauko tilanteen seuraamisesta oman mielenrauhansa takia.

– En halunnut kuulla brexitistä yhtään enempää. Olin jo saanut Suomen kansalaisuuden, ja se toi minulle varmuutta sekä turvaa, sanoo Roberts.

– Nyt ovat kriittiset hetket käsillä, joten luen taas kaikki uutiset brexitistä, hän lisää.

Valtaosa briteistä haluaisi jatkaa työtään Helsingissä

Kaikilla Euroopan kemikaaliviraston työntekijöillä ei ole ollut yhtä hyvä tuuri kuin Robertsilla: osalla kansalaisuushakemus on jäänyt jumiin muotoseikkoihin maahanmuuttoviraston ja maistraatin välillä. Tapauksia on viety hallinto-oikeuteen asti. Moni briteistä ei uskalla antaa haastattelua, koska pelkää sen vaikuttavan kansalaisuusprosessiin.

Euroopan kemikaaliviraston varapääjohtaja Jukka Malm toivoo, että tilanteeseen saataisiin ripeitä ja reiluja päätöksiä.

– Meillä on huolta siitä, käsittelevätkö Suomen viranomaiset tasapuolisesti ja johdonmukaisesti kansalaisuushakemuksia, Malm sanoo.

EU-viraston työntekijöiden tulee lähtökohtaisesti olla jonkin jäsenmaan kansalaisia. Poikkeustapauksissa alansa huippuasiantuntijoita voidaan palkata myös unionin ulkopuolelta.

Malmin mukaan valtaosa kemikaaliviraston briteistä haluaisi jatkaa työtään Helsingissä – ja samoin kemikaalivirastossa haluttaisiin pitää kiinni motivoituneista ja ammattitaitoisista brittityökavereista. He ovat hakeneet kansalaisuutta tai pääjohtajalta poikkeuslupaa.

Kaikki eivät kuitenkaan halua ryhtyä työlääseen kansalaisuushakuun, vaan ovat päättäneet muuttaa pois Suomesta. Uusia brittityöntekijöitä ei virastoon enää rekrytoida.

Mitä kauemmaksi tulevaisuuteen brexitiä lykätään, sitä pidempään britit joutuvat odottamaan löysässä hirressä.

– Päätös mahdollisista poikkeusluvista tehdään sitten kun brexit toteutuu. Jos brexit lykkääntyy, niin silloin päätöksenteko lykkääntyy. Työntekijän kannalta ikävää on, että epävarmuus jatkuu, sanoo Malm.

Pakkanen haittasi kansalaisuuden vuosipäivää

Julian Robertsilla ei ole kiire pois Suomesta, sillä hän viihtyy turvallisessa maassa sekä mielenkiintoisessa työssä. Hän haaveilee muutosta ruotsinkieliselle paikkakunnalle – esimerkiksi Tammisaareen, jossa pääsisi käyttämään kielitaitoaan.

Kun Yle haastatteli Robertsia tammikuussa, oli hänellä suunnitelmissa juhlistaa maaliskuussa ensimmäistä vuottaan suomalaisena. Naapuri halusi vuosipäivän kunniaksi viedä Robertsin puulämmitteiseen saunaan ja maistattaa erilaisia vodkia. Joko saunaan on päästy?

– Jouduimme perumaan sen! Sinä päivänä oli -17 astetta mittarissa, ja se oli liikaa jopa naapurilleni. Meidän on tarkoituksena syödä silakkaa, maistella vodkia ja saunoa tässä kevään aikana.

Lue lisää:

Brexit huolestuttaa Suomessa asuvia brittejä – Kemikaaliviraston tutkijat Jane ja Julian opettelivat kieltä saadakseen Suomen kansalaisuuden

Vaikuttaako brexit ihan pähkähullulta? – Tässä 5 selitystä Britannian EU-eron umpisolmuun

Vanhusten hoitokodin toiminnasta on löytynyt vakavia puutteita Sallassa. Sallan kunnan omistamassa Kinttalakodissa paljastui epäkohtia rajoittamistoimenpiteiden käytössä ja kirjaamisessa, lääkehoidossa toteutuksissa sekä hoitosuunnitelmissa.

– Rajoittamistoimenpiteet ovat esimerkiksi sängyn laitojen nostaminen tai potilaan sitominen tai huoneen oven lukitseminen. Rajoittamistoimenpiteiden on oltava määräaikaisia ja niihin on oltava lääkärin lupa. Lisäksi nämä on joka kerta oltava kirjattuna. Näin ei kaikissa tapauksissa Kinttalakodissa oltu tehty, sanoo Sallan kunnan sosiaali- ja terveysjohtaja Annukka Marjala.

Marjalan mukaan henkilökunnalla kaikki lääkeluvat eivät olleet kunnossa, eikä kaikkia lääkkeitä oltu merkitty oikein. Kaikkien potilaiden hoito- ja palvelusuunnitelmat eivät myöskään olleet ajan tasalla.

Vanhukset ulkona viimeksi kesällä

– Lisäksi vanhuksille ei oltu järjestetty lainkaan viriketoimintaa ja he olivat päässeet ulos viimeksi kesällä, Marjala lisää.

Sosiaali- ja terveysjohtajan mukaan puutteet eivät ole kuitenkaan huonontaneet palvelukodin asiakkaiden terveydentilaa.

Epäkohtien takia kunta siirtää kuusi vanhusta Kinttalakodista Attendon Hopeaharjun yksikköön. Asiakkaiden mukana Hopeaharjuun siirretään yksikön esimies ja kolme lähihoitajaa. Kunta aikoo palkata Kinttalakotiin lähihoitajia, joko kolme tai neljä. Kinttalakodissa on 13 paikkaa muistisairaille ja yhdeksän hoitajaa.

Lisäksi kunta siirtää Kinttalakodin lähiesimieheksi esimieskokemusta omaavan työntekijän omasta organisaatiosta.

Hoivakodin toiminta Attendolle

Sallan kunta on aiemmin päätetty, että Kinttalakodin toiminta siirretään Attendon uuteen vanhusten hoitokotiin.

– Attendon mummola valmistuu vuodenvaihteessa. Asiasta käytiin yt-neuvottelut viime vuonna ja on sovittu, että Kinttalakodin työntekijät siirtyvät liikkeenluovutuksella kunnalta Attendon palvelukseen, Marjala lisää.

Kinttalakodin ongelmat alkoivat paljastua, kun Marjala kävi yksikössä tammikuun lopussa. Sen jälkeen sovittiin valvontakäynti, joka tehtiin helmikuussa. Valvontakäynnillä olivat Marjalan lisäksi johtava lääkäri, osastonhoitaja ja Kinttalakodin vastaava sairaanhoitaja.

Valvontakäynnillä todettiin myös, että Kinttalakodin tilat ovat ahtaat ja epätarkoituksenmukaiset. Lisäksi työntekijöillä on runsaasti poissaoloja, minkä takia vaihtuvia sijaisia on ollut poikkeuksellisen paljon. Sen sijaan henkilökuntaa oli riittävästi. Hoitajia on yhdeksän, hoitoapulaisia kaksi ja laitosapulaisia yksi.

Sallan kunta on ulkoistanut lähes 30 prosenttia sote-palveluistaan.

Yle seuraa nuorten kansainvälistä ilmastomarssia perjantaina.

klo 11:45: Hetki hetkeltä -seuranta päättyy tähän. Ilmastotekoja vaativa huuto on kajahtanut eri puolilla Suomea. Nuorten huoli on todellinen ja syvä. He ihmettelevät, mitä varten käydä koulua ja opiskella, jos ei ole elävää maapalloa, jolla hyödyntää koulutustaan.

klo 11:40: "En halua omille tuleville lapsilleni kuollutta maailmaa", sanoo Amurin koulun seitsemäsluokkalainen Nea Wälläri Tampereella.

klo 11:38: Tampereella Jade Isomäki kertoo, että ilmastonmuutosta on tuotu koulussa esiin eri oppiaineissa. "Siitä voisi muuallakin ottaa mallia", hän sanoo. "Nuorilla on tulevaisuus käsissään, mutta nuoret eivät oikein itse voi tehdän mitään", sanoo puolestaan Aaro Ahokas.

klo 11:35: Helsingissä eduskuntatalon portailla Miguel Tiitinen Korsosta sanoo tulleensa ilmaisemaan mielipidettään ilmastonmuutoksesta. "Onhan se ihan siistiä olla pois koulustakin, mutta kyllä täällä asian vuoksi ollaan", hän naurahtaa

klo 11:30: Jyväskylässä mielenosoitus jatkuu, huudoissa vaaditaan ilmastotekoja. "Jos maapallo muuttuu liikaa, meillä ei ole tulevaisuutta. Tosi monelta nuorelta otetaan tässä pois se huoleton lapsuus", sanoo Alisa Terävä. "Tulevevaisuutta on niin vaikea hahmottaa. Tuntuu, että meille ei ole kerrottu mitään. Tiedetään, että muutos tulee, mutta ei mitä meidän pitäisi tehdä", sanoo puolestaan Iida Lyyra.

klo 11:24:

klo 11:22: Tampereella lauletaan "hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa". "Haluaisin, että fossiilisten päästöjä vähennettäisiin ja kasvisruokaa lisättäisiin. Itse käytän julkista liikennettä ja olen lopettanut punaisen lihan syömisen", sanoo Sini Luomaharju Ylöjärveltä.

klo 11:15: Ilmastolakon keskeisiin taustahahmoihin kuuluva Atte Ahokas sanoo eduskuntatalolla, että hän ei edes osaa pukea tunnelmia sanoiksi. Hänen terveisensä päättäjille: "Olette viivytelleet tarpeeksi, alkakaa toimia!"

klo 11:09:

klo 11:06: Helsingissä ilmastomielenosoituksessa eduskuntatalolla on tuhansia osallistujia. "Meitä kiellettiin tulemasta, mutta tulimme silti", sanoo Ronja Koski Nummelta.

klo 11:04: Tampereella ilmastomarssilla on ollut mukana satoja ihmisiä, myös ympäröiviltä paikkakunnilta. "Opettajat hangoittelivat vastaan, mutta eivätköhän he loppujen lopuksi ole ihan ylpeitä", sanoo Laura Lehtikevari Ylöjärveltä.

klo 11:02: Jyväskylässä tapahtumat jatkuvat koko päivän. Yleinen mielenilmaus on alkanut kello 10, ja kello 14 alkaa toisen asteen opiskelijoiden mielenilmaus. "Selkeästi toisen asteen oppilaita kiinnostaa, olemme keränneet paljon porukkaa somen välityksellä", sanoo Elli Heiska.

klo 11:01: Mielenosoituksia on ainakin 27 paikkakunnalla.

klo 10:55: Ilmastomarssijoita on kokoontunut keskeisille paikoille ympäri Suomea. Osanottajien määrät vaihtelevat paikkakunnittain, raporttien mukaan tuhansista kymmeniin.

"Aikuiset eivät tee tarpeeksi" – Koululaisten ilmastolakko toi Turun Vähätorille reilut 300 nuorta

Vimpelin koululaisten ilmastolakko oli ehkä Suomen pienin, mutta osallistujilleen tärkeä – "Meidän tulevaisuutemme on vaarassa"

Ruotsalaisen 16-vuotiaan ilmastolakkoilijan Greta Thunbergin inspiroimana nuoret ympäri maailmaa lakkoilevat perjantaisin tulevaisuuden puolesta.

Helsingissä mielenosoittajat kokoontuvat Senaatintorilla klo 10 ja marssivat eduskuntatalon edustalle, missä tilaisuus jatkuu noin klo 11. Vastaavia marsseja on useilla muillakin paikkakunnilla.

Yle näyttää suorana Areenassa ja TV 1:ssä mielenosoituksia Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä kello 11 alkavassa erikoislähetyksessään.

Suomalaisissa kouluissa on suhtauduttu vaihtelevasti ilmastolakkoon, osassa on kannustettu ja osassa toivottu, että nuoret jättäisivät lakon väliin.

– Meidän koulussa rehtori ei hyväksy ilmastolakkoon osallistumista poissaolon syyksi. Kuitenkin ilmastolakon ajatus oli, että tehdään jotain radikaalia. Miksi meidän pitäisi opiskella, jos meillä ei ole kunnollista maapalloa jolla hyödyntää lukiosta saatua tietotaitoa?, sanoo Kiia Tattari Imatran Yhteislukiosta.

Lue myös:

Ilmastolakko ainakin 27 kunnassa tänään – Lapset saivat opettajan kulkemaan bussilla kouluun: "Jos tulostan paperia, tulee heti sanomista"

Atte Ahokkaasta tuli ilmastoaktiivi viime syksynä: "Nyt valitettavasti ei ole enää vaihtoehtoja"

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Aikuisten on lopetettava spekulointi ilmastoaktivisti Greta Thunbergista ja kannettava aikuisten vastuu

Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon opintietä voisi kutsua eräänlaiseksi ruman ankanpoikasen tarinaksi. Hän itse kuvailee menneensä yläasteella monissa oppiaineissa eteenpäin "säälivitosilla".

– Olin tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että minulta puuttuu kromosomi, joka mahdollistaa matematiikan tajuamisen. Mutta yksi opettaja pystyi muuttamaan kaiken vain sillä, että hänen opetusmetodinsa sopi itselle.

Opinnot alkoivat maistua lopulta niin hyvin, että Halla-aho luki itsensä filosofian tohtoriksi.

Helsingin kunnallispolitiikkaan Jussi Halla-aho tuli mukaan runsaat kymmenen vuotta sitten, ja ovet Arkadianmäelle eduskuntaan avautuivat vuonna 2011.

Jussi Halla-aho kertoo Marja Sannikan haastattelussa, miten politiikkaan uutena tulleena ihmisten "äärimmäisistä" mielipiteistä hänen henkilöään ja näkemyksiään kohtaan aiheutui kriisi. Stressi, jota tämä asetelma aiheuttaa, on kuitekin Halla-ahon mukaan piilossa.

– Siitä on tullut vähän samanlainen epämukavuustekijä kuin painovoimasta, joka vaikuttaa kaiken aikaa, ja sen takia sitä ei edes huomaa, että joku koko ajan kiskoo minua kohti maan keskipistettä ja oikeastaan tekee elämästä aika raskasta.

– Jollain perverssillä tavalla saan kiksejä siitä, että minua haukutaan. Se voi olla osittain sitä, että minä olen tottunut siihen. Mutta en tunnista itseäni siitä demonisoinnista, jota näen itseeni liittyen. Kaikki mitä sanon on väärin. Vaikka olisin samaa mieltä kuin vastapuoli, olen jotenkin väärästä syystä oikeaa mieltä.

"Elämme pöyristymisen, loukkaantumisen ja traumatisoitumisen kulttuurissa"

Jussi Halla-aho on suhteellisen lyhyen poliittisen uransa aikana päässyt läpi niin kunnallis-, eduskunta- kuin EU-parlamenttivaaleissa. Tällä hetkellä hän istuu meppinä Brysselissä ja Strasbourgissa.

Vajaat kaksi vuotta sitten perussuomalaisten dramaattisessa puoluekokouksessa hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi. Kritiikkiä ja hyökkäyksiä tuli tuolloin paljon myös omien joukosta, ja puolue hajosi kahtia. Halla-aho on kasvattanut itseensä kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan paksun nahan. Hän sanoo, että "asioiden ei saa antaa mennä liikaa ihon alle tai tunteisiin".

– Erilaiset asiat eivät lamaannuta samalla tavalla kuin ne lamaannuttavat jotain herkempää persoonaa. Sitten [minun] on toisaalta vaikea samastua siihen, että ihmiset valittavat täysin mitättömistä asioista kaiken aikaa.

Halla-ahon mielestä elämme "pöyristymisen, loukkaantumisen ja traumatisoitumisen kulttuurissa", jossa ihmiset eivät omasta mielestään kestä sellaisia tilanteita, jotka ovat ihan normaalia elämää.

– Pitääkö jokaisen raahata perässään pyörillä varustettua, pehmustettua tynnyriä, jonne voi mennä aina piiloon, kun alkaa ahdistaa?

Katso Jussi Halla-ahon haastattelu tämän artikkelin videosta. Perjantai-illan Sannikka & Ukkola TV1:ssä kello 20:00 sekä jatkojen kanssa Areenassa.

Artikkeli on osa Sannikka & Ukkola -ohjelman puheenjohtajien henkilökuvasarjaa, jossa haastatellaan puolueiden puheenjohtajia heidän henkilöhistoriansa ja poliittisten valintojensa näkökulmasta.

Lue ja katso myös:

Petteri Orpo: "Olen aivan aito poliittinen broileri" – Kipinä poliitikon ammattiin syttyi kun kaikki ovet aukesivat opiskelijapoliitikolle

Sari Essayah someraivosta: "Olen nähnyt kollegoja todella uupumisen ja itkun partaalla"

Sampo Terho: "Työttömyys oli masentavaa ja raivostuttavaa" – Vaikutti myös hänen poliittisiin valintoihinsa

Li Andersson: "Puheenjohtajaksi tulo pelotti" – Vasemmistolaisuus ei tullut kulttuurivanhempien perintönä vaan kaveripiiristä

Anna-Maja Henriksson: "Koin nelivuotiaana, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön" – Ruotsinkielisenä potilaana oli vaikeaa selittää hoitajille, mikä oli hätänä

Pelaamisesta on tullut erityisesti lapsille ja nuorille valtakulttuuria, totesi Pelikasvattajan käsikirjan jatko-osan päätoimittaja Tommi Tossavainen Ylelle vuoden alussa. Kysyimme samaisen artikkelin yhteydessä lapsiperheiden peliarjesta ja saimme 254 vastausta.

Niissä pelaamista luonnehdittiin esimerkiksi positiivisesti harrastukseksi, ajanvietteeksi ja yhteisölliseksi. Sen sijaan vastauksissa esiintyvät sanat pakonomainen, kielletty, liiallinen tai jokapäiväinen riidanaihe kertovat siitä, että pelaaminen aiheuttaa perheissä myös haasteita.

Tapasimme kolme kyselyyn vastannutta perhettä, joissa kaikissa on eri lähtökohdat pelaamiseen.

Ensimmäisessä perheessä pelaaminen on vapaata ja yhteisöllistä. Siihen kuuluvat äiti Asta, isä Jake ja pojat Reko, 9 ja Tyko, 7 vuotta.

Perheen lapset tutustutettiin pelaamiseen jo taaperoiässä Jyväskylän yliopiston kehittämällä Ekapelillä, jolla voi harjoittaa lukutaidon perusteita. Nykyään Tyko ja Reko saavat myös seurata aikuisten pelaamia K-12 pelejä, esimerkiksi äidille rakasta Zelda-peliä. Perheen esikoiseen peli teki sellaisen vaikutuksen, että sen seurauksena hän haluaa itse paistaa kananmunansa ja valmistaa nuudelit, pelin päähahmon esimerkin mukaan.

Tällä hetkellä Reko pelaa enimmäkseen kännykällä. Häntä kiinnostavat sotapelit ja erityisesti suosittu ammuskelupeli, Fortnite. Rekon varsin kattavista ja huolella mietityistä perusteluista huolimatta, lupaa alle 12-vuotiailta kielletyn Fortniten pelaamiseen ei ole kuitenkaan herunut.

Molemmat vanhemmat ovat kuitenkin tyytyväisiä pitkästä väsytystaistelusta huolimatta.

– Reko oli selkeästi miettinyt asiaa ja ne ovat olleet hyviä keskusteluita käydä, sillä tosi monissa peleissä ammuskellaan, isä Jake sanoo.

Vanhempien mielestä peli on kuitenkin liian graafinen. Perheessä ei muutenkaan innostuta ammuskelupeleistä. Erityisesti Astan varovainen suhtautuminen asepeleihin kumpuaa hänen lapsuudestaan, jossa upseeri-isä kielsi heiltä kaikki leluaseet, vesipyssyjä lukuunottamatta.

Asta on kuitenkin yksi perheen aktiivisimmista pelaajista ja hän pelaa enimmäkseen seikkailupelejä. Hänen jalanjäljissään tulee kuopus Tyko, joka tykkää seikkailullisista tasohyppelyistä ja mietiskelevämmästä menosta. Jake taas pelaisi mielellään strategiapelejä, mutta perheen konsoli on usein varattu. Toisaalta Tyko tulee usein pyytämään isältään apua liian vaikeissa kohdissa ja he päätyvät pelaamaan yhdessä.

"Rajoittaminen ei tunnu kehittävältä"

Pelaaminen on tälle perheelle yksi elämänalue muiden joukossa. Siitä käydään keskusteluita aivan kuten muistakin harrastuksista. Koska harrastus on kuitenkin yhteinen, kaikki ovat yhtälailla perillä siitä mistä keskustellaan. Pelit vaikuttavat myös muihin harrastuksiin ja toisinpäin: esimerkiksi Tyko löysi kaverinsa luona tanssipelistä innostuksen tanssiharrastukseen. Reko taas pelaa jalkapalloharrastuksensa tueksi jalkapallopelejä, joista hän oppii strategiaa.

Toki heilläkin käydään aina välillä keskusteluja lasten ajankäytöstä, mutta peliaikoja ei ole eikä niitä kytätä. Aikaisempi kokeilu asiasta aiheutti enemmän kinaa kuin hyötyä.

– Rajoittaminen ei tunnu kehittävältä. Itseasiassa kontrollointi vie aikaa ja on stressaavaa, sen sijaan että ottaa rennosti ja huolehtii tasapainosta, Jake tuumaa.

Tuntimääräisesti päätetty peliaika näkyi kielteisesti myös nukkumaanmenon hetkellä: vaikka takana oli aktiivinen päivä, lapset olisivat halunneet käyttää jäljellä olevan peliajan. Tämän lisäksi lapset pitivät tarkkaan huolta siitä, minkä verran edelliseltä päivältä on jäänyt peliaikaa jäljelle ja siirtyi seuraavalle päivälle, mikä jälleen aiheutti lisää stressiä ja kinastelua.

– Eihän me kelloteta lukemista tai fudiksen pelaamista tai ruokailuun käytettyä aikaakaan. Miksi sitten pelaamista pitää mitata minuuteissa? Asta kysyy.

Laskureita tutkittaessa Tykon ja Rekon peliajat ovat keskimäärin pari tuntia päivässä. Jaken mielestä luonnolliset kohdat pelisessioiden päättymiselle ovat löytyneet yhdessä pelatuista hetkistä: Kun joku kenttä on läpäisty tai etukäteen päätetty tavoite saavutettu, niin siitä on luonnollista siirtyä muihin juttuihin. Asta taas kokee heidän pystyneen kasvattamaan pojat ajattelemaan pelaamisen rytmittämistä, koska ovat itsekin pelaajia.

– Jos kohta on lähdettävä kouluun, ei kannata aloittaa taistelua tason pääpahista vastaan, koska aika ei vaan tule riittämään.

Pelitaustansa vuoksi Asta ja Jake myös ymmärtävät, että pojat ovat käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa päästäkseen pelissä johonkin tiettyyn pisteeseen. Pelin lopettaminen silloin, kun vanhempi haluaa, voisi taas johtaa tuon edistyksen menetykseen ja aiheuttaisi ymmärrettävää turhautumista.

Pelit poikki sovinnolla

Aikuiset eivät toki pelaa kaikissa perheissä pelejä ollenkaan.

Täsä perheessä pelaaminen on pääasiassa lasten puuhaa. Perheeseen kuuluu äiti Katri, isä Dima, Rodja, 14 ja Vendla, 11. Rodja ja Vendla tutustuivat ensimmäistä kertaa peleihin isänsä padillä. Padin hajottua Vendlalla pelaaminen on jäänyt satunnaiseksi, sen sijaan Rodjan peli-innon on herättänyt uudelleen perheeseen ostettu tietokone.

Katri ei ole koskaan halunnut pelaamisen olevan iso osa heidän perheensä elämää ja ehdottaa aina muuta tekemistä sen sijaan. Katri kokeili lapsuudessaan ajan hittipelejä, kuten Donkey Kongia, mutta ei innostunut niistä. Hän nauttii paljon enemmän kirjallisuudesta.

– Lukeminen on mielestäni paljon kehittävämpää kuin pelaaminen, sillä siinä tarvitaan mielikuvitusta, Katri summaa.

Perheen isä Dima taas pitää pelejä jopa vaihtoehtona lukemiselle. Hänen mielestään pelit kehittävät kommunikointitaitoja, motorisia kykyjä ja hahmottamista. Liika on kuitenkin liikaa, niin pelaamisessa kuin muissakin harrastuksissa. Hän pelaisi itse mielellään niin sanottuja massiviisia monen pelaajan verkkopelejä tietokoneella, mutta valitettavasti siihen on harvoin aikaa.

Rodjalla tai Vendlalla ei ole määriteltyjä peliaikoja, vaan pelaaminen saa loppua silloin, kun vanhemmista tuntuu sen jatkuneen liian kauan. Pääasiassa Apex Legendsiä ja Fortnitea tietokoneella pelaava Rodja viihtyisi pelien maailmassa niin kauan kuin mahdollista.

– Mutta lopettaa kyllä aina kiltisti, kun sanotaan, Katri myhäilee tyytyväisenä.

Molemmat perheen lapsista nyökyttelevät kysyttäessä, että saavatko he pelata mielestään tarpeeksi.

Virtuaalilemmikit voittavat zombimummot

Katrin ja Diman perheessä ei valvota ikärajoja, vaan luotetaan, etteivät lapset pelaa heille sopimattomia pelejä. Liian graafinen väkivalta on ehdottomasti kielletty ja siksi esimerkiksi Fortnite oli tässäkin perheessä aluksi pannassa. Sittemmin Rodja on saanut luvan. Keskustelun kääntyessä sopimattomiin peleihin Rodja nostaa esille monien nuorten rakastamat kauhupelit.

– Miksi kukaan haluaisi pelotella itseään? En ymmärrä, hän toteaa vakavana.

Tässä vaiheessa perheen kuopus Vendla tunnustaa kokeilleensa kännykällä vanhempia maailmanlaajuisesti kohahduttanutta Granny-peliä.

– Mutta en mä tykännyt siitä niin poistin sen, Vendla jatkaa olkapäitään nostaen ja virnistäen.

Selkeästi peli ei ollut järkyttänyt normaalisti lähinnä Minecraftia, hevospelejä ja virtuaalilemmikki Poulla pelaavaa Vendlaa, vaikka ei se ollut tämän mieleenkään. Myös Katri ja Dima tuntuvat ottavan paljastuksen ilman suurempaa hössötystä: asiasta olisi keskusteltu, jos se olisi aiheuttanut huolta.

Katria mietityttää kuitenkin peleihin liittyvät striimit eli harrastelijoiden tai ammattilaisten tekemät videot pelaamisesta. Varsinkin Rodja voisi katsoa niitä loputtomasti.

– Peleistä pystyy yhdellä vilkaisulla sanomaan mitä niissä tapahtuu, mutta mistä sitä tietää mitä ne pelaajat puhuvat siellä, Katri tuskailee.

Miten pysyä pelien perässä?

Kysyimme myös sitä, että minkä verran kasvattajat kokevat olevansa perillä lastensa pelaamista peleistä.

Kolmanteen perheeseen kuuluvat äiti Ilonan lisäksi avomies Kalle sekä pojat Emil, 14, Ilmari, 9 ja Olavi, 5. Perheessä pelataan paljon, tosin enemmän jääkiekkoa kuin videopelejä.

Ilona myöntää ihan avoimesti, ettei hän tiedä kaikkia pelejä mitä hänen poikansa pelaavat, vaikka hän tykkää pelata itsekin.

– Varsinkin näillä nuoremmilla pelit vaihtuvat niin tiuhaan, ettei niissä kukaan pysy perässä, hän nauraa.

Poikien peliajat ja sallitut pelit määrittelevät kännyköissä sovelluksiin, kuten suomalaisen F-Securen lasten älylaitteiden hallintaan tarkoitettu työkalu SAFE:en, tai konsolin sisäisiin pelaajaprofiileihin asetetut henkilökohtaiset rajoitukset.

– Peliajan loppumisesta on turha kinata kun päivittäinen aikaraja tai kellonaika tulee täyteen, Ilona sanoo.

Pojista Ilmarilla ja Olavilla päivittäinen peliaika on kaksi tuntia, viikonloppuisin neljä. Sairastaessa aikarajoja ei ole. Pelaaminen loppuu kännykällä viideltä, konsolilla kuudelta. Nuorempi Olavi tykkää pelata lähinnä urheilupelejä. Ilmari taas pelaa luonteensamukaisesti nopeatempoisia pelejä ja vaihtaa uuteen peliin usein.

He voivat ladata mitä tahansa ilmaisia pelejä, joiden ikärajoitus on seitsemän. Kaikki rajoitusten sallima sisältö ei ole kuitenkaan heille hyväksi ja sen Ilona huomaa heidän käytöksestään.

– Jos meno muuttuu liian sotaisaksi, tiedän heidän ladanneen jonkun pelin joka ei sovi heille, Ilona tuumaa.

Sitten kännykät käydään läpi yhdessä ja liian graafista väkivaltaa sisältävät pelit poistetaan. Usein nuoremmat pojat haluaisivat pelata samoja pelejä kuin heidän 14-vuotias isoveljensä Emil, jolla ei ole ikärajoituksia. Hän saa ladata sellaisia pelejä kuin haluaa eikä valvonta ole muutenkaan niin tiukkaa.

– Ajatuksena on, että tällöin Emil uskaltaa helpommin tulla kysymään ja juttelemaan mikäli häntä mietityttää joku sisältö peleissä tai missään muussakaan verkosta löytyvässä materiaalissa, Ilona paljastaa.

Emilillä ei toki ole lupaa näyttää pikkuveljilleen vanhemmille tarkoitettuja pelejä tai mikäli näin käy, hänen päivittäistä peliaikaansa rajoitetaan. Emil pelaa noin kahdesta kolmeen tuntiin päivässä, viikonloppuisin enemmän. Häntä kiinnostavat sotapelit, koska niissä ratkaisee strateginen ajattelu ja usein niissä on pitkä kehityskaari, joka palkitsee kärsivällisyyttä.

Heikkouden voi kääntää vahvuudeksi

Näennäisen vapauden vastapainona Ilonalla on pääsy kaikkiin taloudesta löytyviin puhelimiin, pelikonsoliin ja tietokoneeseen, joten hän voi tarvittaessa tarkistaa mitä niillä on tehty. Ilona tiedostaa, että sovellusten heikkous on se, että rajoitukset voi aina murtaa, mutta itseasiassa hän olisi sellaisesta ylpeä.

– Sen jälkeen toki täytyisi keskustella siitä, että miksi rajoitukset olivat alunperinkään ja jos lapsi ymmärtää sen, niin sitten rajoituksia ei tarvitse enää ollakaan, Ilona naurahtaa.

Avomies Kalle pelaa pääasiassa ampumapelejä ja strategiapelejä konsolilla. Nuorempana Kalle pelasi tietokoneella usein kahdeksankin tuntia putkeen.

– Siihen aikaan ei puhuttu peliajoista. Ehkä se olisi ollut ihan paikallaan, Kalle miettii.

Yhteen hiileen puhaltaminen

Ilona pelaa noin tunnin päivässä kännykällä, enimmäkseen palapelejä ja Clash Royalia, josta on tullut koko perheen harrastus. Pelissä he auttavat yhdessä muita perheenjäseniä nostamaan tasoaan, jotta heidän klaanistaan tulee vahvempi.

Yhteen pelaaminen kumpuaa perheen rakkaimmasta harrastuksesta, jääkiekosta, joka näkyy sekä varusteista pursuavassa eteisessä, että innostuksesta, kun puheeksi tulee jääkiekkopeli NHL. 12-vuoden ikärajoituksesta huolimatta “Änäriä” pelataan yhdessä ja sen avulla käydään läpi oikeita pelistrategioita ja jopa edellisiä lätkäpelejä, kuten vaikka johtuiko häviö liian vähäisestä syöttelystä.

Ilona näkeekin ettei pelaamista pidä pelätä vaan ne ovat nykyaikaa, minkä kautta he oppivat tärkeitä taitoja, kuten asentamista ja päivittämistä.

Pelit myös viihdyttävät esimerkiksi automatkoilla tai sairastaessa ja toimivat kannustimina arjessa. Perheen ykköspelipaikka tulee kuitenkin aina olemaan jääkiekkokaukalo.

Perheet esiintyvät tässä jutussa omasta tahdostaan pelkillä etunimillä.

Ulkoverhousremontteihin erikoistunut yhtiö teki kahdessa imatralaisessa omakotitalossa ulkoverhousremonttia. Työhön kuului asbestia sisältäviä mineriittilevyjen irrottamista.

Kaikki ei mennyt ihan pykälien mukaisesti. Ensinnäkin työntekijät tekivät purkutöitä nojatikkailta telineiden sijaan.

Irrottamisen jälkeen seinälevyt pudotettiin maahan, jolloin ne rikkoutuivat. Asbestipitoista materiaalia pääsi leviämään piha-alueelle, jolloin työntekijöille, talojen asukkaille sekä taloissa ja niiden läheisyydessä olleille aiheutui altistusvaara.

Työmaata ei ollut rajoitettu eikä siellä ollut varoitusmerkkejä. Lisäksi työntekijöiden suojavaatetus oli puutteellinen.

Puutteet paljastuivat aluehallintoviraston tarkastuskäynneillä.

Purkutyöt etenivät käräjille

Tapahtumia puitiin Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa torstaina.

Syyttäjä vaatii ulkoverhousremontteja tekevän yhtiön toimitusjohtajalle ja kolmelle työnjohtajalle sakkoja. Heitä syytetään työturvallisuusrikoksesta.

Lisäksi yhtiölle tulisi syyttäjän mukaan langettaa 40 000 yhteisösakkorangaistus.

Syyttäjän mukaan yhtiö laiminlöi muun muassa työmaiden turvallisuussuunnitelmien laatimisen. Lisäksi työsuojeluviranomaiselle ei tehty työsuunnistelmaa ja asbestipurkutyötä tekevien turvallisuudesta ei huolehdittu.

Yhtiö myös laiminlöi turvallisuuden jatkuvan tarkkailun, pölynhallinnan, asbestijätteen asianmukaisen käsittelyn sekä työntekijöiden osaamisen varmistamisen.

Syytteistä ensin kertoneen Uutisvuoksen mukaan yhtiöllä olisi ollut mahdollisuus korjata puutteet ensimmäisen aluehallintoviraston tekemän työmaatarkastuksen jälkeen, mutta meno jatkui samana seuraavassa kohteessa.

Myös kaksi aliurakoitsijaa syytettyinä

Remontteja tehtiin vuoden 2016 lopulla ja vuoden 2017 alussa. Toisessa omakotitalossa purkutyötä tekivät yhtiön omat työntekijät.

Toisessa talossa yhtiö käytti kahta aliurakoitsijaa, joilla ei ollut vaadittavaa asbestipurkutyölupaa. Syyttäjä vaatii aliurakoitsijoille sakkorangaistuksia asbestipurkutyörikkomuksesta.

Urakoitsijat myönsivät tehneensä purkutöitä, mutta kiistivät rikoksen. He katsoivat olleensa työsuhteessa remonttiyhtiöön, jolla on vaadittava asbestipurkutyölupa.

Tapahtumia puitiin Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa torstaina. Oikeus antaa ratkaisunsa 9. huhtikuuta.

Verho heilahtaa lasiseinän takana. Ensin esiin pilkistää kuono ja sitten virkeät nappisilmät. Lopulta näkyviin tulee kokonaan pieni valkoinen koira, jonka innokas olemus vaappuu hännänheilutuksen tahdissa.

Siinä on hotellikoira Rane eli virallisesti Pearlfield's Half Moon, puolitoistavuotias jackrussellinterrieri ja Hotel Kokkolan maskotti. Rane tekee työtään: tarkkailee valppaasti kaikkea, mikä liikkuu hotellin takaportaikossa.

Ranen ei pitäisi olla ollenkaan siinä, kokkolalaishotellin neljäkymmentäneliöisessä toimistossa keskellä päivää.

Koiran pitäisi olla kiltisti hotellin johtajan Sari Jukosen kotona. Rane nimittäin hankittiin Jukoselle siinä toivossa, että se saisi kiireisen johtajan irrottautumaan työnteosta edes vähän.

Toisin kävi. Johtaja paiskii edelleen kovasti töitä, mutta nyt hänellä on koira mukanaan töissä.

Sari Jukonen ei myönnä, että suunnitelma olisi mennyt pieleen. Itse asiassa omistaja kutsuu Ranea personal trainerikseen.

– Koiran takia tulee edes pidettyä taukoja työpäivän lomassa, kun käy Ranen kanssa pissalenkillä. Hän huolehtii myös mentaalisesta hyvinvoinnista, koska hankalakin työasia unohtuu, kun Rane tulee lelun kanssa haluamaan, että ”heitteletkö vähän tätä mulle”.

Saa koira emäntänsä tekemään rankempaakin harjoitusta:

– Välillä vedetään karvakuulatreenit niin, että Rane roikkuu lelussa tiukasti kiinni ja minä nostelen sitä ilmaan. Se on semmoinen seitsemän ja puolen kilon karvakuulatreeni.

Ääni kuuluu, mitään ei näy

Asiakas tekee hotellikoiraan tuttavuutta ensimmäisen kerran vastaanotossa asioidessaan. Kohtaaminen saattaa olla aluksi hämmentävä. Tiski on sen verran korkea, että sen taakse ei näy, mutta takaa saattaa kuulua läähätystä ja ehkä pientä vinkunaakin.

Äänen aiheuttaja paljastuu, kun vastaanotossa työskentelevä nostaa Ranen syliinsä. Siinä yleensä selviää, kannattaako koiraa nostaa tiskille vierasta nuuhkimaan ja nuolaisemaan, kertoo Sari Jukonen.

– Tilanteessa selviää nopeasti, onko vieras koiraihmisiä vai kannattaako Rane laskea takaisin tiskin taakse. Koiraan tutustumista ei tuputeta kenellekään, joka sitä ei halua, mutta aika moni hotellivieras haluaa. Vakiovieraat osaavat jo kysyäkin, missä Rane on.

Hotellin vakiovieraita ovat esimerkiksi paikkakunnalla pelaamassa käyvät urheilujoukkueet. Lentopallojoukkue Kokkolan Tiikereitä vastaan ottelevan Valepan pelaajat ovat tottuneet siihen, että Rane on hotellin aulassa rapsuteltavana.

Yhtenä tällaisena pelipäivänä Alan Barbosa Domingos ja Arvis Greene istuvat aulassa ja hellivät hihnan päässä olevaa Ranea. Rane on silminnähden tyytyväinen saamastaan huomiosta.

– Rakastan koiria! Perheellä on juuri tällaisia jackrussellinterriereitä kaksi. Vain kaksi, vaikka haluaisin enemmän, myhäilee Arvis Greene.

Aulassa on sillä hetkellä vain vakiasiakkaita, joten Sari Jukonen päättää irrottaa Ranen hihnasta. Koira säntää tuulispäänä seuraavan sohvaryhmän luokse saamaan lisää rapsutuksia. Hymyt ovat herkässä, kun koira tönii kuonollaan ja heiluttaa häntää. Välillä se pääsee syliinkin.

Eläimet mukaan arkeen meilläkin

Osastopäällikkö Kirsi Salmijärvi Kennelliitosta ei ole aiemmin kuullut hotellikoirista Suomessa. Koiria on kyllä kymmenissä ammateissa sotakoirista sienikoiriin.

Ilmapiiri lemmikeille on Salmijärven mukaan vapautunut viime vuosina, mutta vielä ei vedetä vertoja keskieurooppalaiselle kulttuurille.

– Kissoja ja koiria on kampaamoissa, on kissakahviloita ja työpaikkakoiria ja tietenkin kaveri- ja lukukoiria perinteisten virkakoirien lisäksi. Meillä Kennelliitossa on mahdollisuus ottaa koira mukaan toimistoon ja täällä onkin ollut niitä muutamia. Eläimen positiivisesta vaikutuksesta esimerkiksi stressin vähentäjänä on tehty tutkimuksia.

Salmijärvi neuvoo, että työpaikalla olosuhteet pitää järjestää niin, ettei eläimestä ole haittaa. Se voi pitää majaa esimerkiksi omistajansa työhuoneessa tai työpisteen vieressä.

– Jos eläin on kuitenkin kovin rauhaton, kannattaa miettiä, onko sen paikka työpaikalla. Täällä meillä Kennelliitossa koirat ovat tottuneet toimistoon. Ne makoilevat omalla pedillään rauhassa, eivätkä korvaansa lotkauta, vaikka työtoveri pistäytyy juttelemassa.

Aina innokkaana työpaikalle

Rane on ystävällinen ja ihmisrakas, joten se sopii sosiaaliseksi hotellikoiraksi hyvin. Se menee aina töihin innoissaan ja hyvällä tuulella töihin.

Sari Jukosen kokemuksen mukaan koira tuo hotelliin kotoisaa tunnelmaa. Se on hotellille myös hyvä markkinointipersoona.

– Rane on täällä todella pidetty työtoveri ja vieraiden viihdyttäjä. Koira tuo ihmisen kiireiseen hetkeen pehmeyttä. Hellimisen ja halimisen on todettu lisäävän hyvää oloa.

Ranen mamma onkin miettinyt, että kunhan personal trainer hiukan kasvaa, sen kanssa voisi mennä mukaan Kennelliiton kaverikoiratoimintaan. Rane voisi olla kaverina vaikka kehitysvamma- tai vanhustyössä.

– Suosittelen ihan kaikille toimisto- tai työpaikkakoiran hankkimista! Se tuo niin paljon positiivista työpäivään.

Hotellimaskotista huolimatta yöpymään voi tulla, vaikka olisi allerginen, vakuuttaa hotellin johtaja. Ensimmäisen kerroksen huoneet ovat allergikoille. Rane ei myöskään kiertele hotellihuoneissa tai pääse keittiöön, selventää Sari Jukonen.

Lue myös:

Taloussanomat: Tällainen on toimistokoira Lillin, 2, työpäivä – tarkistaa roskiksia ja nukkuu palavereissa

Yle: Koira on moniosaaja – katso 30 ammatin lista

Kaksi turkulaista, kuusi espoolaista, nokialainen ja rovaniemeläinen. Koti Norjassa tai Islannissa. Tällaisia ovat tämän kevään eduskuntavaaleissa Helsingissä ehdolla olevat.

Eduskuntavaalien ehdokkaista moni asuu ja on kirjoilla toisessa vaalipiirissä kuin missä on ehdolla.

Ja tämä on täysin sallittua. Eduskuntavaaleissa saa asettua ehdolle missä tahansa vaalipiirissä kotikunnasta riippumatta.

Kuntavaaleissa sen sijaan saa olla ehdolla vain kotikunnassaan. Tämä ero ehkä lisää hämminkiä.

Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen sanoo, että eduskuntavaalien käytäntö voi tulla monille yllätyksenä, vaikka menettely on ollut voimassa vuosikymmeniä.

– Tällaisia tapauksia on ollut aina. Se voi olla osalle yllätys.

Ehdokkaiden muualla kuin vaalipiirissä asumista ei tilastoida. Jääskeläisen valistuneen arvion mukaan heitä on satakunta.

Vaeltelua vaalipiirien välillä

Eduskuntavaaleissa vaalipiireistä ja asuinkunnasta puhutaan usein puoluejohtajien kannalta. On tavallinen luulo, että puoluejohtaja on vaihtanut kirjat vaalien ajaksi, vaikka näin ei tarvitse tehdä.

Ehdokkaan ei tarvitse asua edes Suomessa, koska näissäkin vaaleissa monen kotikunta on Virossa.

Kuinka yleistä tämä on?

Yle laski asiaa usean vaalipiirin osalta ehdokaslistoilta. Ehdokaslistat löytyvät oikeusministeriön sivuilta.

Jo Helsingissä, Pirkanmaalla, Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Lapissa tällaisia ehdokkaita on yli sata.

Vaalijohtaja Jääskeläinen arvioi etukäteen, että etenkin Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirin välillä on vaeltelua.

Helsinkiläisiä Uudellamaalla

Helsingissä vajaasta 300 ehdokkaasta liki 20:n kotikunta on muualla. Helsingissä ehdokkaina on esimerkiksi turkulaisia. Yhden ehdokkaan kotikunta on Reykjavikissa Islannissa ja toisen Oppegårdissa Norjassa.

Uudellamaalla ilmiö on vielä yleisempi, peräti yli 50 ehdokkaan kotikunta on muualla. Erityisen paljon on helsinkiläisiä.

Mutta Uudellamaalla on ehdolla myös ihmisiä esimerkiksi Pirkkalasta, Valkeakoskelta, Kaustiselta – ja Virosta.

Tunnetuista helsinkiläisistä Uudellamaalla ehdolla ovat puolustusministerinä toimitusministeristössä oleva Jussi Niinistö (sin.), kansanedustaja Timo Harakka (sd.), viihdetaiteilija Pirkka-Pekka Petelius (vihr.) ja seitsemän tähden liikkeen puheenjohtaja Paavo Väyrynen (tl.)

Väyrynen tunnettu esimerkki

Helsingissä nykyään kirjoilla oleva Väyrynen on esimerkki siitä, miten monessa vaalipiirissä voi olla ehdolla. Väyrynen pääsi eduskuntaan 1970-luvulla Lapin vaalipiiristä. Vuonna 1991 hän vaihtoi Uudenmaan vaalipiiriin, mutta oli sen jälkeen kaksi kautta edustajana Lapin vaalipiiristä.

Pirkanmaan vaalipiirissä 250 ehdokkaasta 15 ilmoittaa kotikunnakseen kunnan Pirkanmaan ulkopuolelta. Ehdokkaita on esimerkiksi Oulusta ja Vantaalta. Myös Riihimäki, Porvoo, Pori, Kuopio ja Ranua ovat edustettuina. Ja Turku.

Turkulaiset ovat ahkeria olemaan ehdolla muualla, mutta on liikettä myös toisinpäin. Vihreiden Helsingissä asuva puoluesihteeri Lasse Miettinen on ehdolla Turussa.

Varsinais-Suomen vaalipiiri on muuten varsin "omavarainen". Kymmenkunta ehdokasta asuu muualla kuin vaalipiirissään. Asuinkuntia on muun muassa Helsingissä, Porissa, Saksassa, Virossa ja Tampereella.

Vielä omavaraisempi on Lapin vaalipiiri, jossa on vain muutamia ehdokkaita muualta.

"Ilmiö on ollut tiedossa"

Vaalitutkija, yliopistonlehtori Sami Borg Tampereen yliopistosta sanoo, että eduskuntavaaliehdokas voi asua ulkomailla. Ehtona on, että ehdokas on Suomen kansalainen.

– Tätä ei ole tutkittu, mutta ilmiö on ollut tiedossa. Asumisjärjestelyt ovat sellaisia, että ne voi muuttaa tarpeen tullen.

Borg ei ole yllättynyt siitä, että ilmiö on olemassa. Siitä on puhuttu etenkin nimekkäiden poliitikkojen osalta.

Vielä 1950-luvulle asti Suomessa pystyi olemaan useassa vaalipiirissä yhtä aikaa ehdolla, Borg sanoo.

Ainakin kolme syytä

Borg löytää kolme syytä ilmiölle. Henkilö saattaa olla asunut pitkään toisessa vaalipiirissä, eikä halua tehdä kampanjaa uudella paikkakunnalla.

Helsingin ja Uudenmaan välillä on niin lyhyet etäisyydet, että vaalipiirien välillä voi liikkua sujuvasti.

Tämä näkyy myös Ylen selvityksessä. Mitä pohjoisemmassa ollaan, sitä harvemmin kotikunta on muualla kuin vaalipiirissä.

Ylen selvityksen mukaan kotikunta on muualla etenkin pienillä puolueilla. Nekin haluavat saada ehdokaslistat täyteen, mikä ei ole ihan helppoa.

– Puolueilla on intressiä saada tietyntyyppisiä ehdokkaita, esimerkiksi tietystä ammattiryhmästä, Borg kuvaa toista syytä, miksi kaikki ehdokkaat eivät asu vaalipiirissä.

Kolmanneksi, jos tunnettu kansanedustaja jää pois, puolueet voivat etsiä vetovoimaisia ehdokkaita muista vaalipiireistä säilyttääkseen edustajan paikan.

Borgin mielestä asia ei ole kikkailua, koska lain mukaan vaalipiirin valinta on mahdollista.

– Kansalaiset päättävät, ketä äänestävät, Borg sanoo.

Lue lisää:

Etkö tiedä kenelle annat äänesi eduskuntavaaleissa? Ylen vaalikone auttaa

Piirakka kuplii uunissa oudosti, ovella on kaksi tuntematonta poliitikkoa ja kamera käy – Nyt katsottavissa oleva Yle Vaalisohva yllättää

Nuoret ja heitä tukevat aikuiset ovat lakkoilleet ja osoittaneet mieltään ilmaston puolesta ympäri maailmaa Albaniasta Venezuelaan ja Suomesta Etelänapamantereelle.

Perjantain ilmastolakkoja on ilmoitettu #FridaysForFuture-liikkeen nettisivuille tähän mennessä yhteensä 2 083 paikkakunnalta. Mukana on ihmisiä 125 valtiosta ja alueelta kaikilta mantereilta.

Aikaisimmat lakot pidettiin perjantaiaamuna Uudessa-Seelannissa, kun taas Amerikan mantereilla ne ovat vasta alkamassa. Mielenosoitukset keräsivät poliisin mukaan Berliinissä 20 000 ihmistä ja Wienissä 10 000 mielenosoittajaa.

Myös Suomessa nuoret marssivat ainakin 27 paikkakunnalla. Katso Ylen erikoislähetys Suomen ilmastolakoista.

Mielenosoittajat vaativat maailman päättäjiltä tehokkaampia toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Tutkijoiden mukaan nykyiset toimet eivät riitä siihen, että ilmastonmuutoksen pahimmilta seurauksilta vältyttäisiin.

Greta Thunberg: Aiomme jatkaa

Ilmastolakkoilu alkoi viime elokuussa, kun 16-vuotias Greta Thunberg alkoi osoittaa joka perjantai yksin mieltään Ruotsin valtiopäivätalon edessä.

Tänään perjantaina Thunbergin seurana oli noin 3 000 mielenosoittajaa. Thunberg totesi puheessaan, että ilmastonmuutos on historian suurin kriisi, joka uhkaa kaikkien olemassaoloa.

– Te tiedätte kyllä, ketkä teistä ovat sen sivuuttaneet ja ketkä teistä ovat siihen syyllisiä. Me täällä torilla emme ole, Thunberg sanoi.

– Me nuoret vain synnyimme tähän maailmaan, ja yhtäkkiä edessämme on kriisi, jonka kanssa meidän on elettävä koko elämämme, samoin lastemme, lastenlastemme ja tulevien sukupolvien.

Thunbergin mukaan lakkoliike on vasta alkanut.

– Osoitamme mieltä tulevaisuutemme puolesta ja aiomme jatkaa, Thunberg sanoi hurraavan yleisön edessä.

Lue myös:

Jenni Haukio kehuu ilmastolakkoilevia koululaisia: "Kiitollinen näistä nuorista!"

Atte Ahokkaasta tuli ilmastoaktiivi viime syksynä: "Nyt valitettavasti ei ole enää vaihtoehtoja"

Katso video: Yle seurasi tuhansien koululaisten marsseja ilmaston puolesta eri puolilla maata – "Jos maapallo muuttuu liikaa, meillä ei ole tulevaisuutta"

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Aikuisten on lopetettava spekulointi ilmastoaktivisti Greta Thunbergista ja kannettava aikuisten vastuu

Helsingin Mellunmäessä sijaitseva shiiamoskeija on joutunut ilkivallan kohteeksi. Moskeijan seinällä on tällä viikolla kirjoitettu kahteen otteeseen solvauksia islaminuskosta ja muslimeista.

Asiasta kertoi perjantaina iltapäivällä myös Helsingin Sanomat.

– Ei aikaisemmin tällaista ollut, se on viime vuosina lisääntynyt paljon. Sitä voi pohtia, mistä se johtuu ja millaisen kuvan esimerkiksi mediakin luo islamista, sanoo Resalat-yhdyskunnan hallituksen puheenjohtajana toimiva Paula Kemell.

Vajaan 700 neliön moskeija on yksi Suomen suurimmista. Kemellin mukaan se sijaitsee hieman syrjässä, mikä voi yllyttää ilkivallantekijöitä.

– Ei tämä säännöllistä ole, mutta joskus tulee kuten tällä viikolla kaksi kertaa. Sen lisäksi hakkeroidaan nettisivuja, uhkaillaan ja annetaan tappouhkauksia. Ei se koskaan lopu, toteaa Kemell.

Miltä se tuntuu?

– Pahalta. Meille oli keskiviikkonakin tulossa koululaisryhmä ja he huomaavat ensimmäisenä tuollaiset kirjoitukset.

Seinät pestiin puhtaiksi vapaaehtoisvoimin

Moskeijan seiniä pestiin puhtaaksi jälleen perjantaina yhteisvoimin. Puhdistamiseen osallistui myös muiden uskontokuntien edustajia.

Paikalle saapunut evankelis-luterilaisen kirkon pappi Heidi Rautionmaa halusi omalla toiminnallaan osoittaa, että vihakirjoituksen voi muuttaa myös rakkaudelliseksi teoksi.

– Tämä on semmoinen ystävyyden ja solidaarisuuden teko. Oli hyökkäys sitten kohdistettu kirkkoon, moskeijaan, synagoogaan, temppeliin tai johonkin muuhun uskonnolliseen paikkaan, niin se on silloin kohdistettu myös minun uskonnollisen yhteisön paikkaani, sanoo Rautionmaa.

Rautionmaa toivoisi, että ihmiset oppisivat katselemaan maailmaa myös eri näkökulmista ja kohtelemaan toisiaan kunnioittavammin.

– Me olemme kaikki ihmisiä ja meillä on samat ilon ja surun aiheet. Eivät eri uskonnot erota meitä, sanoo Rautiomaa.

Resalat-yhdyskunnan hallituksen puheenjohtajana toimiva Paula Kemell puolestaan toivoo, että netissä vellova vihapuhe saataisiin kuriin.

– Että saataisiin aikaan jotain lainsäädäntöä, ettei ihan mitä tahansa voi mennä sanomaan. Ensin hyväksytään ne vihapuheet ja sitten hyväksytään ne vihateot. Se normalisoituu, mikä on ikävää, sanoo Kemell.

Kemellin mukaan Resalat-yhdyskunnan keinot puuttua ilkivaltaan ovat melko vähäiset.

– Meillä ei ole resursseja lisätä meidän turvallisuuttamme esimerkiksi hienoilla turvakameroilla. Tuntuu, ettei kukaan kuule meidän avunhuutojamme, sanoo Kemell.

Lue myös:

Suomessa on jo 80 moskeijaa, viisi niistä avasi meille ovensa: Tervetuloa mukaan vierailulle

Shiia-moskeija: Samat palvelut miehille ja naisille

– Vain ihmisellä ja pallopäävalailla on vaihdevuodet. En tiedä, miten pallopäät pärjäävät, mutta naisille vaihdevuodet ovat hankala vaihe. Nykynaiset joutuvat kokemaan kaksi murrosikää, ensimmäisen teini-iässä ja toisen keski-iässä, Pirkko Arstila veistelee.

Arstila hurmasi vuosia MTV:n uutistoimittajana. Sanavalmis 80-vuotias pohtii vaihdevuosia kirjoissaan ja kolumneissaan. Hän on vieraana tämän illan Yle Perjantain suorassa vaihdevuosilähetyksessä.

Arstila ihmettelee, miksi monet naiset syyllistävät toinen toisiaan vaihdevuosista.

– Kanssasisaret syyttävät hoitojen käyttäjiä turhamaisuudesta, ikuisen nuoruuden tavoittelusta ja pelottelevat syöpäriskeillä. Toiset rehvastelevat, ettei heillä muka mitään oireita ole ja kehottavat hörppimään lisää yrttiteetä.

– Vaihdevuosillekin pitäisi saada emoji, jotta tämäkin mörkö katoaisi, Arstila naurahtaa.

"Naiset tarvitsevat menopaussineuvolan"

Rosa Kettumäen ja Sean Ricksin vieraana nähdään myös toimittaja Salla Paajanen, joka puhuu hyvin avoimesti omista vaihdevuosistaan.

Paajanen postasi viime syyskuussa Facebook-seinälleen jutun uusimmista hormonihoitoihin liittyvistä tutkimuksista ja käynnisti vilkkaan keskustelun, johon on tullut satoja kommenteja.

– Miksei naisille ole menopaussineuvolaa? Lastenneuvolan, perhesuunnitteluneuvolan ja äitiysneuvolan ohella olisi selkeästi tarvetta naisten vaihdevuosiin erikoistuneelle neuvolatoiminnalle.

– Mitä hittoa tällä vanhenemisen kiihdytyskaistalla oikein tapahtuu? Ei hormonitoiminnan hiipumisen vuoksi ole varaa mennä kerran kuussa gynekologin vastaanotolle. Onneksi edes somesta saa vertaistukea, toimittaja Salla Paajanen sanoo.

Hormonihoito jakaa naiset kahteen kastiin

Perjantain suoraan lähetykseen tulee vieraaksi myös lääketieteen tohtori, gynekologi Riina Katainen, joka on tutkinut väitöskirjassaan muun muassa elämäntapojen ja sairauksien yhteyttä vaihdevuosioireisiin.

– Esimerkiksi runsaampi vaihdevuosioireiden esiintyminen on yhteydessä tupakointiin ja ylipainoon. Lisäksi tupakoitsijoille tulee vaihdevuodet 1-2 vuotta aikaisemmin.

Naisia pohdituttaa paljon, kannattaako tai tarvitseeko vaihdevuosioireita hoitaa. Hormonihoito jakaa naiset kahteen kastiin, Katainen sanoo.

– Osa uskoo hormonihoidon olevan ikuisen nuoruuden lähde, osa kammoaa hormoneja ja haluaisi muita hoitoja.

– Hormonihoidot ovat tuskin ikuisen nuoruuden lähde, mutta nykykäsityksen mukaan sillä on enemmän terveyshyötyjä kuin haittoja, Katainen sanoo.

Perjantaissa tänään: Vaihdevuodet tulevat, oletko valmis? Vieraina toimittajat Salla Paajanen ja Pirkko Arstila sekä lääketieteen tohtori, gynekologi Riina Katainen. Perjantai-dokkari: Menov*tunpaussi. Yle TV1 klo 21.05. Ohjelma on nähtävissä myös suorana Yle Areenassa ja tallenteena lähetyksen jälkeen täällä:

Ohjelma uusintana TV1:ssä sunnuntaina klo 15.05 ja tiistaina klo 23.30.

Lue myös:

Susanna Suomelan vaihdevuosioireet käynnistettiin 19-vuotiaana endometrioosin takia: “Tuntuu kuin iso osa seksuaalisuutta olisi viety pois”

Naiset toivovat, että vaihdevuosista ei enää vaiettaisi eikä niille naureskeltaisi: “En tiedä, millainen olisin ilman hormonikorvaushoitoa”

Lisää Yle Perjantain sisältöä: yle.fi/perjantai

Uuden-Seelannin Christchurchista tavoitetut suomalaiset kuvaavat kaupungin tunnelmaa epäuskoiseksi ja järkyttyneeksi.

Christchurchissa asuva Mikko Hynninen vertaa tilannetta siihen, millaista Suomessa oli ensimmäisen kouluampumisen jälkeen.

– Silloin ajateltiin myös, että eihän Suomessa voi tällaista tapahtua. Täällä on minusta vähän sama tunnelma tällä hetkellä.

Samaa sanoo Nina Vertomaa, joka kuuli tapahtuneesta työpaikallaan, noin puolentoista kilometrin päässä Masjid al-Noorin moskeijasta. Tuossa moskeijassa kuoli jopa yli 40 ihmistä. Vertomaan toimiston johdolta tuli vahva suositus pysyä sisätiloissa, ja hän pääsi lähtemaan kotiinsa iltakuuden aikaan.

– Todella järkyttyneitähän kaikki ovat, itsekin. Ei sitä heti ihan ymmärtänytkään. Ja Uusi-Seelanti on vähän samaan tapaan kuin Suomi, aina on ajateltu, että tämä on turvallinen maa. Eihän täällä tällaista tapahdu, ja nyt sitten tapahtui, Vertomaa sanoo.

– Kauhean surullisia ihmiset ovat, mutta tukevat jotenkin toisiaan.

Vertomaa huomauttaa, että Christchurchissa moni kantaa vielä traumaa kahdeksan vuoden takaa, jolloin suuri maanjäristys aiheutti kaupungissa laajoja tuhoja ja surmasi 185 ihmistä.

– Juuri on päästy jaloilleen maanjäristysten jälkeen, tulee tällainen isku järkyttämään.

Myös väitöskirjatutkija Lotta Aho oli työpaikallaan, kun hyökkäyksestä alettiin uutisoida.

– Asun ehkä 50–100 metrin päässä moskeijasta, jossa tämä tapahtui, mutta olin onneksi ehtinyt lähteä töihin, Aho kertoo.

Aho viittaa samaan Masjid al-Noorin moskeijaan. Hän meni yöksi ystävänsä luokse, sillä omaan kotiin pääsy oli epävarmaa. Lukuisia katuja suljettiin liikenteeltä hyökkäysten jälkeen, samoin kaupat ja koulut sulkivat ovensa varotoimena. Työpaikalla ihmiset olivat shokissa ja järkyttyneitä, hän kuvaa.

– Ihmisten ensimmäinen reaktio oli täysin epäusko, ja toinen oli, että miksi Christchurch kaikista maailman paikoista, miksi ihmeessä, Aho sanoo.

Ja kun alkoi selvitä, mistä on kyse, seuraavana nousi vihaisuus ääriryhmiä ja valkoisen ylivallan kannattajia kohtaan, Aho kertoo.

Hänen mukaansa Christchurchin muslimiyhteisö ei ole millään lailla erityisen näkyvä, eikä se ole ollut viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa esillä.

– Ihmisten kysymys oli, että miksi. Kukaan ei nähnyt mitään järkeä tässä.

Lisää aiheesta:

Uudessa-Seelannissa terrori-isku, kahdessa moskeijassa ammuskeltiin – 28-vuotias australialaismies sai murhasyytteen veriteosta

Tämän tiedämme nyt: Uudessa-Seelannissa tehty yksi viime vuosien pahimmista terrori-iskuista – pääepäilty sanoo olevansa rasisti

Moskeijaiskun tausta: Uudessa-Seelannissa on kiihkeä maahanmuuttokeskustelu, mutta vähän muslimeja ja tiukat aselait

"Hän otti uuden aseen ja tulitus jatkui taas"– Christchurchin iskujen silminnäkijät kertovat videolla hyökkäyksistä

Yksi Oulun vaalipiirin huomiota herättävimmistä eduskuntavaaliehdokkaista on tunnettu Markus Kuotesaho. Kuotesaho on tullut tunnetuksi muun muassa Yle Perjantai -ohjelmasta ja Ylen Markus vs. maailma -sarjasta.

Kuoteasho on ehdokkaana oman valitsijaryhmänsä kautta. Hän kertoo, ettei yksikään puolue lämmittänyt hänen sydäntään.

– Kävin Helsingissä tapaamassa puolueenjohtajia ja ne kaikki oli niin samanlaisia: suloisia, ihania ja lämpimiä ihmisiä. Minä mietin, että jos kaikki on niin lämpimiä, niin kuka ne huonot päätökset sitten tekee.

Niinpä Kuotesaho perusti oman valitsijaryhmän ja keräsi omien sanojensa mukaan helposti reilut sata nimeä.

"Monet asiat huolettavat"

Kuotesaho päätti lähteä ehdolle eduskuntavaaleihin viime syksynä. Pääsyy ehdokkaaksi lähtemiseen oli huoli.

– Huolettaa niin moni asia. Esimerkiksi aukkohakkuut, niitä vastustan. Ja tätä uutta taksilakia, meni ihan vituiksi nämä hyvät suomalaiset taksit saatana.

Lisäksi Kuotesahoa ärsyttää luonnonvarojen tuhlaaminen ja EU.

– EU:sta on kaikki paha tullut. Isot herrat perkele haalasivat meidät EU:hun. Kaino toive on, että EU:sta lähettäisi vittuun, mutta eihän siitä päästä eroon.

Eniten miestä kuitenkin nyppii sote.

– Minusta terveyspalveluita ei saisi viedä kauemmas meistä. Kunnanlääkäri saisi tulla joka kuntaan.

Moni vihaa puolueita saatana. Markus Kuotesaho

Hän ajattelee, että eduskuntaan pitäisi saada myös uutta verta.

– Ja ne luutuneet paskiaiset helvettiin sieltä. Minä en usko, että yksi ihminen pystyy vaikuttamaan mitään, mutta kyllä siellä voi änkyröidä vastaan ja yrittää kyseenalaistaa. Tai mistäpä minä tiedän, en ole päivääkään eduskunnassa ollut. Kyllä kai työ tekijänsä opettaa perkele.

Viime eduskuntavaaleissa yksin omalta listaltaan ehdokas olisi tarvinnut yli kymmenentuhatta ääntä Oulun vaalipiirissä. Kuotesaho tiedostaa vaatimuksen suuresta äänipotista, mutta on toiveikas läpimenostaan.

– Melko varmasti saan ne äänet. Moni vihaa puolueita saatana. Ihmiset on niin saatanan pettyneitä.

Lue myös:

Tässä ovat Oulun vaalipiirin ehdokkaat kansanedustajiksi

Ylen Vaalikone on avattu – Vastaukset paljastavat puolueiden ilmastokannat: Kyllä ilmastokamppailulle, ei lihaverolle ja bensa-autojen kiellolle

Presidentin puoliso, rouva Jenni Haukio on tyytyväinen, että useat tuhannet suomalaiset nuoret ovat osallistuneet ilmastolakkoon.

Haukio nostaa nuoret esille Twitterissä. Haukio on jakanut jutun, jossa Yle seuraa mielenilmauksia.

– Tulevaisuudesta välittävät ja sen puolesta toimivat nuoret, voiko kansakunnalla kallisarvoisempaa voimavaraa olla? Kiitollinen näistä nuorista! Jenni Haukio kirjoittaa Twitterissä.

Mielenosoituksia järjestettiin kymmenillä paikkakunnilla, ja osanottajia oli pelkästään Helsingissä tuhansia.

Mieltä osoitettiin koululakolla, marsseilla ja kokouksilla ainakin 27 paikkakunnalla. Koululakon takana on ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg, jota esitetään Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Lue lisää:

Katso video: Yle seurasi tuhansien koululaisten marsseja ilmaston puolesta eri puolilla maata – "Jos maapallo muuttuu liikaa, meillä ei ole tulevaisuutta"

Ilmastolakko ainakin 27 kunnassa tänään – Lapset saivat opettajan kulkemaan bussilla kouluun: "Jos tulostan paperia, tulee heti sanomista"

Osa nuorista pelkää, uskaltaako perjantain ilmastolakkoon osallistua koulun asenteen takia: Näin rehtorit yrittävät suitsia lakkoilijoita Inka Österberg lievittää ilmastoahdistustaan veganismilla ja bussikyydeillä – ilmastolakot leviävät ympäri maan

Yli 1200 tutkijaa tukee ilmastolakkoilevia nuoria: "Planeetan hyväksikäyttö on lastemme laiminlyöntiä"

Ruotsin 16-vuotias ilmastotähti Greta Thunberg kiersi maailman huippukokoukset, mutta ei usko minkään muuttuneen

Eduskunta päätti täysistunnossaan hylätä kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin laajan päivystyksen säilyttämistä Vaasassa.

Asiasta käytiin eilen torstaina pitkä, lähes 40 puheenvuoron keskustelu. Myös äänestys oli äärimmäisen tiukka. Kansalaisaloitetta puolustavan Veronica Rehn-Kiven (r.) vastaesitys hävisi tänään perjantaina valiokunnan mietinnölle äänin 92–91.

Hallituksen riveistä vastaesitystä puolustivat Pekka Puska (kesk.), Susanna Koski (kok.), Vesa-Matti Saarakkala (sin.), Anne Louhelainen (sin.) ja Jussi Niinistö (sin.) Heistä Koski ja Saarakkala on valittu eduskuntaan Vaasan vaalipiiristä.

Äänestykseen liittyi sen tiukkuuden lisäksi muutakin dramatiikkaa. Vasabladet kertoi ensimmäisenä, että Emma Karin (vihr.) ääni rekisteröityi poissa olevana teknisen virheen vuoksi, vaikka hän olisikin äänestänyt aloitteen puolesta.

– Olin salissa ja äänestin normaalisti, mutta istunnon jälkeen sain kuulla, että ääneni ei rekisteröitynyt, Kari kertoo Ylelle.

– Olisi pitänyt olla tarkempi. Äänestyslaitteissa on ollut häikkää, tämä on tosi harmillista.

Yle kertoi aiemmin tällä viikolla, että eduskunnan äänestyksissä on ollut teknisiä ongelmia.

Kari kuitenkin kertoo, että "kun äänestys on käyty, se on käyty". Hän lisää, että on voinut myös itse väsyneenä "painaa nappia sekunnin liian myöhään".

– Oppositiosta oli useampia poissa ja siksi tämä on harmillista.

Voit katsoa jutun lopusta koko äänestystuloksen.

Kansalaisaloite äänestettiin nurin sote-valiokunnassa jo viime vuonna. Valiokunta otti aloitteen kuitenkin uudelleen käsittelyyn sote- ja maakuntauudistuksen kaatumisen jälkeen. Siksi asiasta äänestettiin myös suuressa salissa.

RKP:ssä uskottiin viimeiseen asti toiseen tulokseen

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson harmittelee äänestystulosta.

– Tämä oli pienin mahdollinen marginaali, hän sanoo.

Henriksson kertoo uskoneensa loppuun asti, että äänestys olisi voinut päätyä toiseen lopputulokseen.

– Tässä yhdenvertaisuutta koskevassa asiassa keskustalle, kokoomukselle ja sinisille oli tärkeämpää pitää kiinni linjastaan, että on vain 12 laajan päivystyksen sairaalaa.

Henriksson muistuttaa, että laajan päivystyksen saaminen Vaasan keskussairaalaan on kuitenkin edelleen mahdollista.

Täysistunnossa hyväksytty valiokunnan mietintö sisältää lausumaehdotuksen, jonka mukaan eduskunta edellyttää hallituksen tarkastelevan vielä Vaasan keskussairaalan asemaa laajan päivystyksen sairaalana osana sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta.

Juttua on päivitetty klo 14.50 lisäämällä koko äänestystulos. Klo 15.05 lisätty Emma Karin kommentit.