Saharan hiekkaa on levinnyt yläilmakehään, usean kilometrin korkeuteen hiekkamyrskyn yhteydessä, kertoo Ylen meteorologi Anne Borgström. Hänen mukaansa Saharasta lähtee hiekkaa monta kertaa vuodessa, mutta tällä kertaa Pohjois-Euroopan yllä ollut korkeapaine on kuljettanut hiekan Lappiin asti.

– Ei sitä varmaan joka vuosi Pohjois-Lappiin tule, mutta ei tämä täysin poikkeuksellista ole.

Hiekka on kulkeutunut ensin Länsi-Eurooppaan, sitten Iso-Britanniaan ja Atlantin yli Pohjois-Lappiin. Torstain aikana se on siirtynyt hitaasti etelämmäs, viimeistään illalla hiekkapölyä pitäisi olla myös Etelä-Lapissa.

Auringon ollessa matalalla pölyhiukkaset sirottavat auringon valoa ja aiheuttavat punaisen aamu- tai iltarukon.

Suomen etelä- ja keskiosissa Saharan hiekkaa ei ole vielä ollut. Etelä-Suomen ylle on sen sijaan levinnyt alailmakehässä pölyä, joka on syntynyt Itä-Euroopan kulotuksissa. Ilmiö huonontaa Borgströmin mukaan ilmanlaatua maan eteläosassa.

Kommentointi sulkeutuu 25.4. kello 22.

Tänään torstaina uuden eduskunnan järjestäytyminen jatkui valtiopäivien juhlallisilla avajaisilla.

• Eduskuntaryhmät sopivat valiokuntien puheenjohtajista. Suuren valiokunnan puheenjohtajuus menee vihreille, perustuslaki- ja valtiovarainvaliokuntien puheenjohtajuudet SDP:lle ja ulkoasiainvaliokunnan perussuomalaisille. Puolustusvaliokunnan puheenjohtajuuden sai kokoomus ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan keskusta.
• Tasavallan presidentti Sauli Niinistö arvosteli viime vuosien rikkinäistä hallituspolitiikkaa. Valtiopäivien avajaispuheessaan hän korosti hallitusyhteistyöhön sitoutumista ja hallituspuolueiden yhteistä vastuuta. Lue koko puhe täältä.
• Väliaikainen eduskunnan puhemies Antti Rinne (sd.) puhui vaalihäirinnästä ja korosti runoilija Pentti Saarikosken sanoin, että kaikkien – myös kansanedustajien – on "oltava ihmisiksi".

Avajaispäivä jatkui konsertilla

Valtiopäivät avasi presidentti Sauli Niinistö.

Eduskuntaryhmät jakoivat iltapäivällä valiokuntien puheenjohtajien paikat puolueiden kesken. Kyse ei ollut vähäpätöisestä seikasta, sillä viime vaalikaudella valiokuntien puheenjohtajiston rooli korostui muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sekä perustuslakivaliokunnassa.

Iltaohjelmaan kuului avajaispäivän juhlakonsertti Musiikkitalossa.

Lisää aiheesta:

Kehottaako presidentti Sauli Niinistö parantamaan Suomen kykyä terrorismin torjunnassa? Katso valtiopäivien avajaiset suorana kello 13.25

Puola ei ota vastaan Venäjältä Druzhba-öljyputken kautta tuotavaa öljyä laatuongelman takia. Tästä seuraa, ettei venäläistä öljyä tule myöskään Saksaan.

Öljynjalostamot ovat tämän viikon aikana havainneet, että venäläisessä tuontiöljyssä on erittäin paljon haitta-ainetta, orgaanista klooria. Ainetta käytetään tuotannon tehostamiseen, mutta se on erotettava öljystä ennen kuljetusta, sillä kloori voi tärvellä öljynjalostamojen laitteistoja.

Puolan öljyputkista vastaava yhtiö PERN on ilmoittanut, ettei se ota vastaan venäläistä öljyä, koska sen haitta-aineet uhkaavat jalostamojen toimintaa, kertoo talousasioita seuraava Teletrader-uutissivusto.

Orgaanista klooria saa olla raakaöljyssä enintään kymmenen miljoonasosaa (ppm). Normaali määrä on ollut 1 – 3 ppm. Nyt kloorin määrä on pompannut 150 - 330 miljoonasosaan.

Druzhba-öljyputken pohjoisen eli Puolaan ja Saksaan kulkevan haaran toiminta on keskeytetty. Eteläinen haara, joka kulkee Ukrainan kautta Tšekkiin, Slovakiaan ja Unkariin, jatkaa toimintaansa. Uutistoimisto Reutersin mukaan ainakin Tšekki harkitsee tuonnin keskeyttämistä.

Venäjän öljyputkiyhtiö Transneft ei ole kertonut, mistä ongelma johtuu. Yhtiöstä kerrotaan, että ongelma pyritään hoitamaan loppuviikon aikana.

Öljyn ostajien kerrotaan harkitsevan korvausvaatimuksen lähettämistä.

Venäjän hallitus pitää tänään torstaina ylimääräisen kokouksen, jossa käsitellään öljyongelmaa.

Yle on kysynyt suomalaiselta öljynjalostusyhtiö Nesteeltä, vaikuttaako tapaus sen toimintaan. Nesteeltä kerrotaan, että tilannetta seurataan. Toistaiseksi ei ongelmia ole ilmennyt.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö arvostelee viime vuosien rikkinäistä hallituspolitiikkaa. Valtiopäivien avajaispuheessaan Niinistö muistutti, että pääministerien erojen vuoksi hallitus on vaihtunut tällä vuosikymmenellä jo viisi kertaa.

Pääministeri vaihtui ensimmäistä kertaa, kun Matti Vanhasen (kesk.) korvasi Mari Kiviniemi (kesk.). Myös Jyrki Katainen (kok.) jätti kautensa kesken, ja häntä seurasi Alexander Stubb (kok). Viides kerta oli, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus erosi viime kuussa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen kaatumisen takia.

Niinistö moitti, että "vanhan normaalin mukaan" jäntevää hallituspolitiikkaa tehtiin täysin nelivuotiskausin.

Niinistö sanoi, että "on särähtänyt", kun puolueet puhuvat hallitusohjelmasta tai hallituksen päätöksistä "meidän" vaatimuksinamme tai "heidän" ehdotuksinaan tai tietyn ministerin politiikkana. Hän lisäsi kuulleensa tällaista puhetta muistakin aiheista kuin riitaisasta sote-uudistuksesta.

Niinistö korosti hallitusyhteistyöhön sitoutumista ja hallituspuolueiden yhteistä vastuuta. Hän evästi tulevaa hallitusta, että jokaisella hallituspuolueella on omat tavoitteensa, mutta kun ne on sovitettu yhteen, niistä on vastattava yhdessä.

Niinistö avasi valtiopäivät eli uuden eduskuntakauden torstaina iltapäivällä. Juhlallisissa avajaisissa eduskunnassa puhuu Niinistön lisäksi eduskunnan väliaikainen puhemies Antti Rinne (sd).

Niinistö painotti jälleen haluaan yhteydenpitoon eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kanssa. Hän toisti puoluejohtajille aiempaan tapaansa kutsun yhteisiin keskusteluihin turvallisuudesta, joka on myös yksi kesällä alkavan Suomen EU-puheenjohtajuuden painopisteistä.

Niinistö varoitti, että Eurooppaan kohdistuu eri tahoilta ulkopuolisia paineita ja houkutuksia. Hän painotti myös EU:n yhteistyötä, jolla paineita voidaan torjua. Muutoin vaarana on Niinistön mukaan Euroopan sirpaloituminen eri intressipiireihin.

Niinistö varoitteli, että laskelmoiva valtapolitiikka on tehnyt paluun maailmassa.

Hän kehotti pitämään kiinni demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien Euroopasta.

Lue tästä koko puhe:

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa 25.4.2019

Arvoisa puhemies, arvoisat Suomen kansan edustajat,

Tänään työnsä aloittava eduskunta on jälleen kovasti eri näköinen kuin kaksi viikkoa sitten väistynyt edeltäjänsä. Puolueiden voimasuhteet ovat muuttuneet. Naisia on eduskunnassa nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Edustajien keski-ikä on laskenut. Paikkansa uusineiden ja paluun tehneiden edustajien rinnalla näen lähes yhtä suuren joukon uusia kasvoja.

Tämä uusiutuminen osoittaa, että demokratiamme elää. Erityisen merkittävää on, että kansa käytti ääntään vilkkaammin kuin vuosikymmeniin.

Arvoisat Suomen kansan edustajat,

Onnittelen teistä jokaista lämpimästi valituksi tulostanne.

Sata vuotta sitten saksalainen valtiotieteilijä Max Weber sanoi, että politiikka on hidasta paksujen lankkujen poraamista. Hänen mukaansa politiikka on ammatti ja kutsumus, johon tarvitaan samaan aikaan sekä intohimoa että ”silmämäärää”, suhteellisuudentajua.

Alkaneen vaalikauden, seuraavan neljän vuoden ajan, politiikka on teille kaikille ammatti. Kutsumustanne ja intohimoanne siihen en epäile. Kansalta saamanne valtakirja tuo mukanaan suuren vastuun. Sen kantamisessa tuo Weberin peräänkuuluttama suhteellisuudentaju on tärkeä pitää mielessä.

Vaalien alla haetaan eroa kilpailijoihin. Vaalien jälkeen on haettava kansakunnan yhteistä etua. Ette ole täällä railoja leventämässä, vaan niitä kaventamassa, yhteisiä asioitamme hoitamassa. Poraamista odottavia paksuja lankkuja on edessänne kosolti. Siitä työstä selviätte vain yhdessä.

Kiihkeän jännittävä vaalikevään tunnelma jatkuu hallitusneuvotteluilla. Vilkaisu taaksepäin voisi nyt antaa jotain muistissa pidettävää. Tällä vuosikymmenellä hallitus on jo vaihtunut viidesti, siis keskimäärin useammin kuin joka toinen vuosi. Vanhan normaalin mukaan jäntevää hallituspolitiikkaa tehtiin täysin nelivuotiskausin.

Korostan sitoutumisen merkitystä. ”Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.” Yksilön tasolla vanha sanonta osuu niin nimitettäviin valtioneuvoston jäseniin kuin teihin kansanedustajiin. Kansan vaaleissa osoittama luottamus on luottamusta tehtävän täyteen täyttämiseen.

Puolueen tasolla sitoudutaan hallitusyhteistyöhön. Valtioneuvoston työtapaa kuvataan virallisesti sanalla kollegiaalinen; se on, että yhdessä päätetään, yhdessä vastataan.

On särähtänyt, kun kuulee hallitusohjelmasta tai valtioneuvoston päätöksistä kerrottavan, muulloinkin kuin sote-yhteydessä, että ”tämä oli meidän vaatimuksemme” ja tuo taas oli ”heidän ehdottamaansa”. Yhtä lailla särähtää, kun kuulee sanottavan valtioneuvoston päätöksestä, että tämä on vain sen ja sen ministerin politiikkaa.

Jokaisella hallituspuolueella on omat tavoitteensa, mutta kun ne on yhteen sovitettu, on vain yksi valtioneuvoston työtapa: kollegiaalinen. Yhdessä päätetty on yhdessä vastattava.

Toimikauteni aikana olen tavannut kutsua kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat yhteiseen keskusteluun. Puheena ovat olleet erityisesti turvallisuuteen liittyvät, usein herkkäluonteiset aiheet. Keskustelumme ovat aina olleet rakentavia ja uskoakseni muutkin kuin minä ovat niistä saaneet ajattelun aihetta.

Maailmassa on vihaa ja pahaa. Terrorismin aiheuttamaa kärsimystä koettiin viimeksi pääsiäisen aikaan verilöylynä Sri Lankassa. Aseet puhuvat kaiken aikaa eri puolilla maailmaa. Laskelmoiva valtapolitiikka on tehnyt paluun.

Hyvän on oltava luja. Haluan tämän toistaa myös uudelle eduskunnalle. Turvallisuudestamme meidän on syytä yhdessä keskustella. Olen käytettävissä, jos vanhaa tapaa haluatte jatkaa.

Käymme kohti seuraavia vaaleja, kuukauden päästä valitaan Euroopan parlamentin uudet jäsenet. Eiköhän nosteta äänestysvilkkautta niissäkin, se olisi hyvä alku puheenjohtajuuskaudellemme!

Ja paljon muutakin hyvää tarvittaisiin sen parantamiseen, millaisena unionin näemme. Jos eurooppalaiselta kadunihmiseltä kysyttäisiin mielipidettä unionin menosta, niin vastaus taitaisi olla, että riitaista on siellä meininki.

Suomen puheenjohtajuuskauden aluksi olisi houkuttelevaa esittää EU:n jäsenmaille ihmissuhdeongelmien lähtökysymys: onko meillä jotain yhteistä?

Olen optimisti: uskon, että yhteistä on. Ainakin yhteisen löytämiseen on paljon syytä. Geopolitiikan mannerlaatat ovat liikkeessä, ja Eurooppaan kohdistuu eri tahoilta ulkopuolisia paineita ja houkutuksia. Vain yhdessä, hyvin toimivan EU:n puitteissa, niitä voidaan torjua. Muutoin on vaarassa Euroopan sirpaloituminen eri intressipiireihin.

Yhteistä on myös turvallisuus. Se on yksi Suomen puheenjohtajuuden painopisteistä. Aiheista ei ole pulaa: terrorismin torjunta, asevalvonta, kyber-hybridi-keinoäly -kokonaisuus, ilmastonmuutos, muuttoliike – kaikki asioita, joiden hallinta vaatii tiivistä yhteistoimintaa.

Eurooppa on maailman kehittynein talousalue. Talouden vapaa toimeliaisuus luo mahdollisuuksia ja on edistämässä myös suomalaisten hyvinvointia.

Ja tärkein viimeksi: yhteiset arvomme, joista eurooppalainen henki rakentuu. On sanottu, että tuo henki on kotoisin kolmiosta Jerusalem, Ateena ja Rooma. Niiltä perityt uskonto ja eettisyys, kulttuuri ja järjestys ovat jalostuneet demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien Euroopaksi. Pidetään siitä kiinni.

Alkava tehtävänne tulee vaatimaan teiltä paljon. Enkä tarkoita pelkästään rankkaa työrupeamaa, vaan koettelemusta, jonka yksilöinä, ihmisinä kohtaatte.

Vaalien alla tunnettiin laajalti huolta kuumentuneesta ilmapiiristä, joka ilmeni sosiaalisessa mediassa sanoina ja kentillä jopa väkivaltaisuutena. Tunnelmat ovat siitä tasaantumassa, mutta huonosta kierteestä jää helposti jotain jäljelle.

Tulette varmasti kohtaamaan ikävää, jopa ilkeää ja pahantahtoista. Ulkopuolisen on helppo sanoa, ettei sellaisen saa antaa vaikuttaa, mutta sisällään kohde sen tuntee.

Vaikka asiat täällä riitelevät, tulee ihmistä kunnioittaa. Eikä kunnioitus tunne puoluerajoja. Sellainen keskustelu olisi malliksi myös suurelle yleisölle.

Käydyt vaalit ovat aina demokratian voitto. Te olette nyt suomalaisen kansanvallan kaapin päällä. Jatkakaa demokratian voittokulkua, rohkeasti ja itseenne luottaen kuten teihinkin on luotettu.

Arvoisa puhemies, hyvät Suomen kansan edustajat,

Onnittelen puhemiehistöä saamanne tuen johdosta. Toivotan teille kaikille menestystä ja viisautta vaativassa työssänne Suomen hyväksi. Julistan vuoden 2019 valtiopäivät avatuiksi.

Nuori nainen, tai oikeastaan teini-ikäinen tyttö, on ummistanut silmänsä. Hän tuntuu uneksivan kaukaisista, ihanista maailmoista. Tai ehkä hän on uskonnollisessa, ekstaattisessa tilassa, jonkinlaisessa transsissa.

Pään ympärille on raaputettu hentoinen, vaivoin erottuva sädekehä, joka korostaa hahmon jumalallisuutta ja ylimaallisuutta. Naisen ylävartalo on kuin ylöspäin kohoava kosminen energiavirta. Vasemmassa kädessä on valkea kukkanen, joka näyttää putoavan kapeiden sormien välistä hetkellä millä hyvänsä.

Mystisen ja monitulkintaisen taulun nimi on Thyra Elisabeth, ja Ellen Thesleff maalasi muotokuvan kaksitoistavuotiaasta Thyra-sisarestaan vuonna 1892, luultavasti keskikesällä. Thesleff oli viettänyt yhden talven Pariisissa opiskelemassa maalaustaidetta ja imenyt vaikutteita uudesta ja mullistavasta taidesuuntauksesta symbolismista, joka halusi kurkistaa ihmisen sieluun ja hämärtää unen ja todellisuuden rajapintoja.

Thyra Elisabeth jos mikä on symbolistista maalaustaidetta puhtaimmillaan ja kiehtovimmillaan.

– Thyra Elisabeth kuvaa vuoropuhelua ihanteellisen viattomuuden ja aistillisen, syntisen naisen välillä. Siinä kietoutuvat toisiinsa ajatus puhtaasta ja kauniista Neitsyt Mariasta, sekä toisaalta taas kohtalokkaasta femme fatalesta. Avoimena ja valtoimenaan roikkuvat hiukset symboloivat kontrollin menetystä ja vapautta, kun taas vaalea kukka viittaa viattomuuteen.

Teos rinnastuu kiinnostavasti myös Edvard Munchin Madonna-aiheisiin, joissa seksuaalisuus on vielä näkyvämpää, Thesleffistä Minä maalaan kuin jumala -kirjan kirjoittanut taidehistorioitsija Hanna-Reetta Schreck kertoo.

Thyra Elisabethiin ja teoksen maalanneeseen taiteilijaan voi liittää muitakin kiinnostavia teemoja.

– 1800-luvun lopulla naiskuvaan liittyvä siveyskeskustelu kävi kuumana, ei pelkästään Suomessa vaan koko silloisessa Euroopassa. Pohdittiin muun muassa sitä, onko naisella oikeutta omaan kehoonsa, millaista naisen seksuaalisuus voi olla ja mikä on naisen paikka yhteiskunnassa: millainen naisen julkinen ja yksityinen rooli voisi olla, ja millaista työtä nainen voi tehdä.

Tähän kaikkeen Ellen Thesleff otti tai joutui ottamaan kantaa elämänsä aikana, omalla rohkealla tyylillään – naisena.

Poikamainen olemus herättää huomiota

Ellen Thesleff (1869-1954) syntyi varakkaaseen ja kulttuurimyönteiseen perheeseen, jossa arvostettiin koulutusta ja taideharrastusta. Thesleffin onneksi hänen virkamiehenä työskennellyt liberaali isänsä oli aikoinaan haaveillut taiteilijan urasta, ja halusi tarjota saman mahdollisuuden tyttärelleen.

– Isä Aleksander August Thesleff ei tehnyt eroa poikien ja tyttöjen välille: hän huomasi kaiken sen lahjakkuuden, potentiaalin sekä palon ja kannusti tytärtään eteenpäin. Isän hyväksyntä oli todella merkittävä alkusysäys siihen, että Thesleff ryhtyi maalaamaan, Hanna-Reetta Schreck toteaa.

Kotimaiset taidepiirit huomasivat Thesleffin kyvyt jo uran ensi hetkistä lähtien. Vuoden 1891 Kaiku-maalausta pidettiin yleiseti erinomaisena taidonnäytteenä, ja Thesleffiä arvostivat myös kotimaiset miestaitelijat. Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela ja Albert Edelfelt totesivat, että Thesleff on niin taitava, että hän olisi voinut olla heidän oppilaansa.

– Kaikki taiteen portinvartijat olivat tuolloin miehiä, ja kyllähän Thesleff oli heistä riippuvainen. 1900-luvun alussa esimerkiksi Sigurd Frosterus ja Gustav Strengell, jotka molemmat vaikuttivat Suomen ruotsinkielisellä taidekentällä, kirjoittivat myönteiseen ja kannustavaan sävyyn Thesleffin taiteesta, Hanna-Reetta Schreck kertoo.

Ellen Thesleff jätti nopeasti koti-Suomen taakseen ja suuntasi Pariisiin, monen muun skandinaavisen taiteilijan tavoin.

– Suomessa taiteilijat kuuluivat tuolloin ylempään ja varakkaampaan luokkaan, ja matkustaminen oli elämäntapa – olisi vaikeaa kuvitella sen aikaista taidetta ilman, että olisi liikuttu tai verkostoiduttu. Esimerkiksi Pariisista sanottiin, että kaupungin tärkeimpiä opinahjoja olivat kadut ja kahvilat, joissa myös Thesleff vieraili, Hanna-Reetta Schreck painottaa.

Noihin aikoihin Thesleff pukeutui ulkoillessaan miesten vaatteisiin ja hänellä oli lyhyet, poikamaiset hiukset. Nuoren taiteilijan sen ajan mittapuun mukaan radikaali, sukupuoleton ulkonäkö herätti huomiota sekä kotimaassa että ulkomailla.

– Thesleffin äiti oli huolissaan ja kirjoitti tyttärelleen Pariisiin 1890-luvun alussa, että älä herätä liikaa huomiota emansipoituneella olemuksellasi ja lyhyillä hiuksillasi. Perhepiirissä tällainen hyväksyttiin, mutta samalla oltiin huolissaan Ellenin hyvästä maineesta, joka oli tuolloin naiselle tärkeä sosiaalinen pääoma.

Firenze, uuden taiteen kuuma keskus

Pariisin jälkeen Ellen Thesleff löysi toisen kotinsa Firenzestä, josta oli tullut 1900-luvun alkupuolella Euroopan kuumimpien ja tuoreimpien taidevirtausten mekka. Firenzen kahviloissa ja kapakoissa keskusteltiin kiihkeästi Wassily Kandinskysta, Henri Matissesta sekä Paul Cezannesta ja laadittiin pamfletteja ja taiteeseen liittyviä uhkarohkeita manifesteja. Konventiot saivat väistyä uuden tieltä ja androgynia oli normi.

Kaupungissa viihtyivät etenkin angloamerikkalaiset taiteilijat, älyköt ja boheemit, joiden vapaamielisessä joukossa Thesleff uiskenteli kuin kala vedessä.

Ranskalainen symbolistirunoilija Charles Baudelaire totesi joskus, että taiteilijan pitää pystyä kiinnittymään kaikkeen ohikiitävään mutta ankkuroida se samalla menneeseen ja traditioon ja tekemään siitä jotakin aivan uutta. Tätä kaikkea Firenze Thesleffille tarjosi.

– Ellen Thesleff tutustui Firenzessä kaikkiin uusimpiin taidevirtauksiin, mutta siellä olivat läsnä myös taiteen historian suuret mestarit, joiden kanssa keskusteltiiin – ja samalla esimerkiksi futuristit aloittivat kaupungissa toimintansa, Hanna-Reetta Schreck kertoo.

Thesleffin pitkään taiteilijauraan mahtuu useita tyylinmuutoksia ja kokeiluja, joista osa on nimenomaan Firenzessä oleskelun ansiota. Symbolismin jälkeen hän kiinnostui ensimmäisten suomalaistaiteilijoiden joukossa muun muassa ekspressionismista, värimaalauksesta, surrealismista ja abstraktista taiteesta.

Firenzestä löytyi myös Thesleffin elämän suuri rakkaus, englantilainen teatteritaiteilija ja -guru Edward Gordon Craig. Nimenomaan Graig tutustutti Thesleffin uuden taiteen sisäpiiriläisiin, ja Thesleff ryhtyi myös tekemään puugrafiikkaa Craigin innoittamana.

Craig ei ilmeisesti ollut yhtä rakastunut Thesleffiin kuin mitä tämä oli Craigiin, mutta näiden kahden ystävyys ja molemminpuolinen arvostus säilyi koko eliniän ja sitä rytmitti myöhemmin ahkera kirjeenvaihto.

Aristokraattinen hyperesteetikko

Suomessa Ellen Thesleffin lahjakkuutta ei koskaan kyseenalaistettu, mutta toisaalta häneen saatettiin suhtautua pilkallisesti lähinnä siksi, että hän oli taiteilija ja nainen. Thesleffin maalauksista esimerkiksi kirjoitettiin, että "tuntuupa kuin ne läheltä hiipaisisivat luvallisen äärimmäistä rajaa".

Thesleff niputettiin myös yleensä yhteen toisen aikalaisnaistaitelijan ja edelläkävijän Helene Schjerfbeckin kanssa.

– Heistä puhuttiin ruotsinkielisinä aristokraattisina taiteilijoita ja hyperesteetikkoina. Toisaalta tästä oli etua molemmille: he eivät joutuneet ottamaan vastaan yksin varsinkin suomenkieliseltä puolelta tulevaa varsin penseää kritiikkiä, Hanna-Reetta Schreck toteaa.

Schreck on pohtinut usein, miksi Thesleff on lopulta jäänyt taiteilijana Schjerfbeckin varjoon: kummatkin olivat kuitenkin lahjakkaita uudistajia ja vaikuttivat samana aikakautena. Kumpikin oli aloittanut taiteilijanuransa jo 1800-luvulla, mutta he pystyivät säilyttämään asemansa vielä 1940-luvulle saakka.

– Thesleffin ja Schjerfbeckin urat kulkivat samaa tahtia ja rinta rinnan, mutta esimerkiksi Schjerfbeckistä kirjoitettiin ja puhuttiin paljon heti alusta saakka. Thesleffin kohdalla näin ei ollut. Varsinkin 1920-30 -luvuilla media muuttui ja alkoi kiinnostua etenkin itse henkilöistä, ja Schjerfbeck oli tätä kautta enemmän esillä.

Myös Thesleffin ja Schjerfbeckin tuotannoissa on eroja.

– Helene Schjerfbeckin taiteellinen tuotanto on suoraviivaisempaa ja yhdenmukaisempaa – hänen tyylinsä tunnistaa helposti. Thesleffin kohdalla taas moni saattaa kysyä, että onko tämäkin taulu hänen maalaamansa, eli hän on luonut nahkansa monta kertaa, vaikka se punainen lanka siellä onkin nähtävillä, Hanna-Reetta Schreck sanoo.

Ehkä Schjerfbeckin kansainvälistä "mainosarvoa" on lisännyt myös se, että hän on erottautunut eurooppalaisen modernismin maalaamisen traditioista nimenomaan pohjoismaalaisena taiteilijana, kun taas Thesleff on seikkaillut eurooppalaisen taiteen ytimessä.

– Thesleffin kohdalla näkökulma kannattaisi pitää hänen persoonassaan, eli että meillä on tässä nainen, joka maalasi rohkeasti modernismin korkeatasoisten mittapuiden mukaisesti.

Pohjolan Leonardo

Ellen Thesleff ei koskaan mennyt naimisiin, vaan omisti koko elämänsä taiteelleen. Viimeiset vuosikymmenet hän asui yhdessä sisarensa Gerda Thesleffin kanssa, joka tunnetaan myös keramiikkataiteilijana. Yhteisasuminen helpotti myös taiteilijan roolia julkisen katseen alla.

– Yksinäiset naimattomat naiset nähtiin tuolloin isona yhteiskunnallisena ongelmana, ja esimerkiksi opettaminen, jonka kohdalla kodin ja julkisen rajapinta ei ollut kovin jyrkkä, nähtiin tällaisille naisille sopivaksi ammatiksi. Taiteilijuuden kohdalla asia oli toisin, ja Ellenin ja Gerdan elämä oli varmasti yhdessä paljon helpompaa, mukavampaa ja käytännöllisempää. He välittivät toisistaan ja heillä oli syvä ja lämmin suhde.

Ellen Thesleff kuoli 84-vuotiaana vuonna 1954. Hän oli joutunut pari vuotta aiemmin raitiovaunun töytäisemäksi, mikä oli johtanut reisiluun murtumiseen.

Vastoinkäymisestä ja ajoittaisesta varattomuudestakin huolimatta Thesleffin luovuus ja kokeilunhalu säilyivät loppuun saakka. Hän tunsi myös oman arvonsa. Vuonna 1945 hän kirjoitti olevansa Pohjolan Leonardo. Kuplivasta ja huumorintajuisesta luonteesta kertoo paljon myös seuraava episodi:

– On ollut herkullista nähdä, kuinka hän keskusteli taiteen traditioiden kanssa ja kuinka hän samalla janosi kaikkea uutta. Maalaamisessa oli taas kerran hyvä vaihe, ja hän kirjoitti sisarelleen, että otinpa seinältäni alas erään Michelangelon, koska se oli niin huono, Hanna- Reetta Schreck hymyilee.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22.00 saakka.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama elinympäristöjen menetys tarkoittaa merieläimille kaksinkertaista sukupuuton uhkaa maaeläimiin verrattuna, kertoo Nature-lehdessä julkaistu kansainvälinen tutkimus.

Yhdysvaltalaisen Rutgersin yliopiston johtamassa tutkimuksessa arvioidaan 88 vaihtolämpöisen merieläinlajin ja 318 maaeläinlajin selviytymismahdollisuuksia lämpenevällä maapallolla.

Vertailtujen lajien joukossa on muun muassa kaloja ja äyriäisiä sekä liskoja ja sudenkorentoja.

Lajit pakenevat, jos voivat

Maaeläimillä on keinoja, joilla ne voivat yrittää paeta liian kuumaa ilmaa. Maalla on mahdollista pyrkiä varjoon tai kaivautua maahan. Meressä nämä keinot puuttuvat.

Merilajeilla on myös evoluutionsa varrelta vähemmän kokemusta mullistuvista olosuhteita kuin maaeläimillä, sillä ilman lämpötilan muutokset ovat olleet merta paljon suurempia.

Tutkimuksessa määriteltiin kullekin lajille lämpötila, jonka sen elimistö enimmillään sietää. Erikseen tutkittiin, miten metsän varjoon tai syvän meren viileyteen vetäytyminen auttaa. Pintavesiin sopeutuneille lajeille pako syvyyksiin ei kuitenkaan ole mahdollinen

Viilentelyn mahdollisuudet osoittautuivat huonoimmiksi niillä merieläimillä, jotka elävät päiväntasaajan lähivesissä. Tutkimuksen mukaan yli puolet tällaisten alueiden perinteisistä merieläinlajeista on kadonnut lämpenemisen vuoksi.

Niiden paikallinen sukupuutto on siis jo tapahtunut.

Maaeläimille uhkaavimmat alueet ovat maapallon keskileveysasteet. Viileämmille asuinmaille on tutkimuksen mukaan vetäytynyt niiltä noin neljännes lajeista. Meressä monilla lajeilla, esimerkiksi koralleilla, ei ole tällaistakaan vaihtoehtoa.

Lopputulos näkyy lautasella

Jo yhden tai vain puolen asteen nousu meriveden keskilämpötilassa vaikuttaa olennaisesti lajien kykyyn hankkia ravintoa ja lisääntyä. Yksilöiden huvetessa pienenee myös geneettinen monimuotoisuus, mikä heikentää lajia entisestään.

Katoavat kannat tietävät pedoille aiempaa vähemmän ravintoa, ja ravintoketjun päässä myös ihmisen lautaselta alkavat kadota merenelävät. Kala on tärkein proteiininlähde miljardille ihmiselle.

Tutkimus on samalla uusin todiste siitä, että maailmassa on meneillään lajien kuudes joukkosukupuutto. Kun aiemmin syynä ovat olleet luonnonkatastrofit, tällä kertaa syyllinen on ihminen.

Hyönteiset katoamassa kokonaan sadassa vuodessa

Tuore näyttö joukkosukupuutosta on myös aiemmin tänä vuonna julkaistu kansanvälinen kartoitus, jossa yhdistettiin kymmeniä hyönteiskantojen seurantatutkimuksia.

Meta-analyysi on alallaan kaikkien aikojen kattavin, mutta tutkimuksia on olemassa lähinnä Länsi-Euroopasta ja Yhdysvalloista. Muualla seurannassa on suuria aukkoja tai se puuttuu kokonaan.

Tutkijat laskivat maailman hyönteisten kuolevan 2,5 prosentin vuosivauhtia eli kahdeksan kertaa niin nopeasti kuin nisäkkäät, linnut ja matelijat.

40 prosenttia hyönteislajeista on vähentynyt. Kolmanneksella pudotus on niin suuri, että ne luokitellaan vaarantuneiksi. Pääsyy on tehomaatalous, tutkijat toteavat.

Jos suuntaus jatkuu samana, kymmenen vuoden hyönteisistä on kadonnut neljännes, ja sadan vuoden päästä niitä ei ole lainkaan. Samalla häviää ravinto monilta linnulta, kaloilta ja muilta lajeilta, ja kasvit jäävät ilman pölyttäjiä. Kaikille niille se on kuolemantuomio.

Paraisilla Seilin saaressa koettiin tällä viikolla ilon hetkiä, kun pesälle kotiutunut sääksi pyöräytti ensimmäisen munansa. Turun yliopiston ja Turun ammattikorkeakoulun ylläpitämä sääksikamera sijaitsee Seilin saarella noin 35 metriä korkean valaistun linjamerkin päällä ja seuraa pesää ympäri vuorokauden.

– Muninta tapahtui keskiviikkona. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen tapahtuma, että sääksipariskunta on täysin uusi. Emme ole tunnistaneet vielä kumpakaan lintua. Linnuilla ei ole rengasta jalassaan, joten emme tiedä niistä mitään, kertoo Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Jari Hänninen.

Poikaset kuoriutuvat kuukauden päästä

Uutisista kerrottiin myös Saaristomeren tutkimuslaitoksen Facebook-sivuilla. Tutkimuslaitoksen johtaja Jari Hänninen kertoo, että uutinen aiheutti piikin live-kameraan.

– Pelkästään munintauutisen jälkeen kameraa kävi katsomassa yli 8 000 henkilöä. Määrä on kymmenkertainen muuhun toimintaamme verrattuna. Sääksikameraa käy katsomassa vuosittain miljoonia ihmisiä, Hänninen kuvailee.

Poikaset kuoriutuvat toukokuun lopulla, tai kesäkuun alussa. Heinäkuun loppuun mennessä poikaset ovat kasvaneet niin paljon, että ovat lentokykyisiä.

Hänninen kertoo, että sääkset ovat hyvin tarkkoja pesintäaikataulun puolesta.

– Vaikka vuodet eivät ole säiden puolesta veljiä keskenään, niin tuntuu, että sääkset ovat pesintäaikataulussaan kellon tarkkoja. Riippumatta siitä, vaihtuuko sääskipariskunta vai ei. Ne hoitavat asiansa.

Poikasilla on edessään kesällä rengastus.

– Poikaset rengastetaan, kun ne ovat lentokykyisiä. Aikuisetkin rengastamme, jos se vain onnistuu. Niitä voi olla vaikea saada kiinni, emmekä halua häiritä liikaa pesää. Jos me emme onnistu, niin joku muu toivottavasti, Hänninen sanoo.

Kamera entistäkin tarkempi

Turun yliopiston ja Turun ammattikorkeakoulun sääksikamera vaihdettiin keväällä teräväpiirtoaikaan.

– Saimme Suomen Luonnonsuojelun säätiöltä lahjoituksen uuden kameran hankkimiseksi. Tuore kamera asennettiin paikoilleen helmikuussa. Siinä on vielä vähän ongelmaa äänen kanssa. Emme ole saaneet ääntä niin hyväksi kuin haluaisimme, joten sitä tulemme säätämään vielä uudestaan. Todennäköisesti syksyllä.

Hänninen kuvailee suositun kameran vaikutusta yliopistolle suureksi.

– Tällä on Turun yliopistolle iso merkitys. Yliopiston yksi tärkeimmistä tehtävistä on yhteiskunnallisen vuorovaikutukseen osallistuminen ja tämä on hyvin helppo ja luonteva tapa kertoa, mitä yliopisto tekee luonnon tarkkailuun liittyen.

Lue lisää:

Seilin saaren sääksikameraan ilmestyi odotettu petolintu

Helsingin seudun joukkoliikenne saa uudet vyöhykkeet ensi lauantaina. Mistä ulkopaikkakuntalainen tai matkailija tietää, mikä lippu tulisi milloinkin ostaa?

Paras tapa oikean lipun hankkimiseen on ladata puhelimeen HSL:n sovellus.

– Sovelluksen Mistä mihin -toiminnolla löytää parhaiten, että mikä lippu sopii itselle parhaiten, toteaa Helsingin Seudun liikenteen (HSL) projektipäällikkö Eeva Jakobsson Radio Suomen päivän haastattelussa.

Matkailijoiden suosimia kertalippuja voi ostaa kuten aiemminkin lippuautomaatista, R-kioskeista, HSL-sovelluksesta tai bussikuskilta. Jakobsson painottaa että lippuja ei voi ostaa junista, mutta lippuautomaatteja löytyy jokaiselta juna-asemalta. Lippuja ei voi myöskään ostaa raitiovaunuista.

Esimerkkimatkoja ja uudet kortinlukijat

Vyöhykeuudistus on herättänyt ihmetystä erityisesti ulkopaikkakuntalaisissa ja matkailijoissa.

Jos saapuu HSL-alueelle lentäen, ja haluaa matkustaa Helsinki-Vantaan lentokentältä ja huvipuisto Linnanmäelle, oikea lippu on ABC-lippu. Se korvaa entisen seutulipun. Jos haluaa matkata Helsingin keskustasta Korkeasaaren eläintarhaan, tulee ostaa AB-lippu, joka korvaa nykyisen Helsingin sisäisen lipun.

Jakobssonin mukaan osana vyöhykeuudistusta myös kortinlukijat muuttuvat niin, että käyttöliittymät näyttävät erilaisilta jokaisella vyöhykkeellä

– Lukija tulee vähentämään ne (lippu)vaihtoehdot, joita ei voi siinä kohtaa ostaa. Tämä helpottaa lipun ostoa, kun et voi ostaa väärää lippua niin helposti.

Uudistuksen jälkeen et voi enää ostaa lippua vain yhdelle alueelle. Tämä tarkoittaa sitä, että myös raitiovaunulippu poistuu käytöstä.

Myös lippujen hinnat nousevat. Korotus kertalipun hintaan on Jakobssonin arvioiden mukaan noin 40 senttiä riippumatta vyöhykkeestä.

Lue lisää:

Yli miljoonan matkustajan arki menee uusiksi, kun pääkaupunkiseudun vyöhykeuudistus tulee vihdoin voimaan – tämä kaikki siitä pitää tietää

Tulevan hallituksen muodostamisessa on päästy tänään perjantaina virallisesti liikkeelle. SDP:n puheenjohtaja, eduskunnan puhemies Antti Rinne on valittu virallisesti hallitustunnustelijaksi. Hän on julkaissut kysymykset, joilla seuloo varsinaisiin hallitusneuvotteluihin valittavat puolueet.

Tärkeintä on, että isojen kysymysten valmistelut saadaan yli vaalikausien kestäviksi. Antti Rinne

• 11 kysymysteemassa käsitellään muun muassa hiilineutraalia Suomea ja sote-uudistusta.
• Tavoitteena on kysymyksillä seuloa, miten lähellä eri puolueiden näkemykset ovat.
• Veroista tai maahanmuutosta ei ole suorasanaisesti kysymystä. Toisesta demareilla on iso näkemysero kokoomuksen, toisesta perussuomalaisten kanssa.

– Silloin kun puhutaan yhteiskunnan palveluista ja rahoituksesta, silloin yleensä on veroista kysymys joka tapauksessa. Ja kun puhutaan suhtautumisesta ulkopolitiikkaan ja turvattuun oikeusvaltioon, silloin puhutaan myös maahanmuutosta, myös turvapaikanhakijoista, Rinne perusteli tiedotustilaisuudessa.

– Tärkeintä on, että isojen kysymysten valmistelut saadaan yli vaalikausien kestäviksi, ettei joka vaalikaudella aloitettaisi uudelleen isojen asioiden valmistelua.

Rinne pitää todennäköisenä, että SDP tarvitsee hallituskumppaniksi perussuomalaiset, kokoomuksen tai keskustan. Niin SDP turvaisi enemmistöhallituksen. Keskusta on aiemmin ilmoittanut suuntaavansa oppositioon.

– Meillä vaalitulos oli heikko, surkea. Se ei mitenkään intoa rakenna lähteä hallitukseen, sanoi keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen Ylelle perjantaina.

– Jos vaalivoittajat eivät saa hallitusta kasaan, varmaan siinä tapauksessa meillä puhelin soi – mutta eiköhän se tuosta synny. Sinipunalta haiskahtaa.

SDP arvioi kuluvan ennakoitua pitempään, milloin varsinaisia hallitusneuvotteluja käyvät puolueet olisivat selvillä. Rinteen mukaan mukana olevat puolueet voitaisiin ilmoittaa julkisuuteen 7. toukokuuta.

"Kaikki kysymykset samanarvoisia"

Vaikka talouspolitiikkaa on nostettu ratkaisevimmaksi hallituksen kokoamisessa, kaikki kysymysteemat ovat Antti Rinteelle samanarvoisia hallituspohjan valinnan kannalta – tärkeintä hänelle on "hyvinvointiyhteiskunnan vahvistuminen".

Tästä huolimatta vihreissä ja vasemmistoliitossa on ilahduttu kysymysjärjestyksestä.

– Me olimme aika ilahtuneitakin siitä, että tässä on niin vahva painotus ilmastopolitiikassa, myös eriarvoisuuden vähentämisessä ja koulutus-, tiede- ja innovaatiopolitiikassa, sanoo vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson Ylelle.

Tunnustelu avataan kysymyksillä ilmastosta ja oikeusvaltiosta. Pelataanko tässä perussuomalaiset pois heti ensimmäisillä kysymyksillä?

– Luulen, että hallitustunnustelija on laatinut kysymykset sen pohjalta, mitä hän pitää kaikkein olennaisimpana. Puolueet vastaavat sen mukaan mikä puolueen linja on. Siinä on nyt selvästi kysytty, onko puolue sitoutunut lämpenemisen rajoittamiseen, tähän 1,5 asteen tavoitteeseen.

Halla-aho: Ongelma toisessa päässä

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kertasi tahtonsa päästä hallitukseen saapuessaan aamupäivän hallitustunnustelun starttiin:

– Pikemminkin ongelmia on toisessa päässä. Me olemme tehneet kaiken aikaa täysin selväksi sen, että me olemme valmiita yhteistyöhön kaikkien kanssa.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi hahmottavansa jo etukäteen, minkälaisia hallituskysymyksiä Rinne asettaa.

– Me pidämme kiinni meidän talous-, työllisyys- ja veropolitiikan linjoistamme.

Puolueiden odotetaan vastaavan Rinteen kysymyksiin vappuaattoon mennessä.

Lisää aiheesta:

Analyysi: SDP ei pelkää lisävelkaa – taloudesta tulee hallitusneuvotteluiden kipukohta

Tällä viikolla kaksi maailman johtavaa internetyhtiötä kertoi alkuvuoden tuloksiaan, Amazon viime yönä ja Facebook edellisenä.

Molemmilta odotettiin kasvua ja sitä myös saatiin.

Ensi viikolla tuloksistaan kertovat Apple ja Google. Kuten alla oleva kaavio kertoo, teknojättien kurssi on ollut alkuvuoden ylöspäin.

Viime vuonna tämän nelikon osakekurssit rikkoivat ennätyksiä – ja kääntyivät pitkän nousun jälkeen jyrkkään luisuun. Tänään tuo myrsky on taakse jäänyttä aikaa.

Sijoittaja ei sakkoja säikähdä

Facebookin tulosjulkistuksen suurin uutinen oli, että yhtiö valmistautuu maksamaan miljardisakot Yhdysvaltain kauppakomissiolle.

Yhtiön mukaan sakot ovat kooltaan kolmesta viiteen miljardia dollaria. Ensi vaiheessa Facebook teki kolmen miljardin dollarin varauksen, joka lähes puolitti Facebookin alkuvuoden operatiivisen tuloksen.

Sakot liittyvät käyttäjien yksityisyyden suojan laiminlyönteihin. Noissa ongelmissa Facebook on rypenyt jo vuoden päivät. Nyt näyttää siltä, että löperön toiminnan seuraukset ovat muutakin kuin yleistä paheksuntaa ja kongressikuulusteluja.

Seniori-ikäisten poliitikkojen antama ripitys ja kummalliset kysymykset ovat olleet tuskaista aikaa yhtiön johtajille, mutta varsinaisena rangaistuksena niitä ei voi pitää.

Entä itse sakko? Kolme miljardia dollaria on valtava summa rahaa – mutta ei Facebookille.

Yhtiö tienaa sijoittaja-arvioiden mukaan tänä vuonna noin 22 miljardia (eli 22 tuhatta miljoonaa) dollaria. Tuolla summalla yhtiö voisi maksaa sakot vielä seitsemään kertaan.

Facebookin sakkoja voidaan verrata myös Googleen, jolle EU:n viranomaiset ovat määränneet sakkoja jo 8,2 miljardin euron verran.

Viimeksi maaliskuussa Googlelle lätkäistiin kilpailurikkeistä 1,5 miljardin euron sakot. Myös Facebook on saanut useita jopa miljardiluokan sakkoja Euroopasta.

Sijoittajat palkitsevat

Sijoittajat olivat osanneet odottaa sakkoja, saattoivatpa he pitää summaa jopa vähäisenä. Tulosjulkistuksen jälkeen Facebookin kurssi oli joka tapauksessa kuuden prosentin nousussa.

Syitä oli toki muitakin. Facebookin, Instagramin, WhatsAppin ja Messengerin – jotka kaikki ovat osa Facebookia – käyttäjämäärä on vahvassa kasvussa. Palveluiden päivittäisten käyttäjien määrä nousi kahdeksan prosenttia 1,6 miljardiin ja kuukausittaisten käyttäjien määrä niin ikään kahdeksan prosenttia 2,4 miljardiin käyttäjään.

Samaan aikaan yhtiön liikevaihto, käytännössä käyttäjille suunnatun mainonnan arvo, kasvoi yli neljänneksen 15 miljardiin dollariin.

Sakkovarauksen vuoksi tulos puolittui viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.

Amazon ylitti odotukset

Internet- ja verkkokauppajätti Amazon oli myös omistajilleen iloinen yllätys. Alkuvuonna yhtiön myynti kasvoi edellisvuodesta 17 prosenttia 60 miljardiin dollariin.

Yhtiön tulos yli kaksinkertaistui 3,6 miljardiin dollariin.

Amazonin kulut ovat nousussa. Sitä selittävät yritysostot ja lisäinvestoinnit verkkokaupan toimituksiin.

Facebookin ja Googlen lailla myös Amazon saattaa pian olla viranomaisten hampaissa. Viime syksynä EU:n kilpailukomissaari Margrethe Vestager kertoi viranomaisten aloittaneen "alustavan ja epävirallisen tutkinnan".

EU:n kilpailuviranomaisia kiinnostaa, saako Amazon epäreilua kilpailuetua siitä, kun se tarjoaa verkkokauppaansa itsenäisille kauppiaille – ja myy siellä samaan aikaan omia tuotteitaan. Amazon saa kauppapaikan omistajana toimintansa suunnitteluun dataa, jota itsenäisillä kauppiailla ei ole käytettävissään.

Seuraavaksi sijoittajien katseet kohdistuvat Googleen, jonka emoyhtiö Alphabet julkistaa tuloksensa ensi maanantaina. Tiistaina oman tuloksensa julkistaa Apple.

Toipuuko iPhone?

Apple oli osakemarkkinoiden tähti pitkään, mutta viime syksynä iPhone-puhelinten myynti tuotti sijoittajille karvaan pettymyksen. Apple antoi historiallisen tulosvaroituksen ja kertoi joulumyyntinsä jääneen edellisvuotta pienemmäksi.

Ensi viikolla nähdään, jäikö notkahdus väliaikaiseksi.

Reutersin keräämien ennusteiden mukaan analyytikot odottavat yhtiön liikevaihdon jääneen vuoden alkukuukausina reiluun 57 miljardiin dollariin, eli kuutisen prosenttia viime vuoden vastaavasta ajankohdasta. Jos näin käy, syy on takkuilevan puhelinmyynnin.

Yhtiöllä oli viime vuonna vaikeuksia erityisesti Kiinassa, mutta myös länsimaiset kuluttajat olivat aiempaa haluttomampia vaihtamaan toimivia puhelimiaan uusiin ja entistä kalliimpiin.

Applen tuloksen analysointia tulee vaikeuttamaan se, että yhtiö ilmoitti viime vuoden lopulla, ettei se jatkossa raportoi laitteiden myyntimääriä entiseen tapaan.

Kysymys kuuluu, olisiko yhtiö tehnyt niin, jos se odottaisi seuraavilta vuosineljänneksiltä loistavia myyntilukuja? Kuten tämän artikkelin alussa oleva kaavio kertoo, sijoittajien usko Appleen on talven ja kevään kuluessa joka tapauksessa vahvistunut.

Miksi Netflix kuuluisi joukkoon?

Yhdysvaltalainen media rakastaa kirjainlyhenteitä.

Internetin neljästä jättiläisestä, Googlesta, Amazonista, Facebookista, ja Applesta, käytetään usein lyhennettä GAFA. Moni liittää tuohon joukkoon myös televisiota mullistavan Netflixin, jolloin lyhenne vääntyy muotoon FAANG.

Netflix julkisti oman vahvan tuloksensa alkuvuodelta jo viime viikolla.

Kysymys kuitenkin kuuluu, miksi Netflix tulisi rinnastaa neljään jättiläiseen? Markkina-arvoltaan se on vain murto-osa edellä mainituista. Käyttäjiä Netflixillä on noin 160 miljoonaa, kun Facebookin, Googlen ja Applen käyttäjät lasketaan miljardeissa. Amazonin asiakasmäärää en edes yritä arvioida.

Eikä kyse ole vain koosta.

Netin jätit ja nuoret nousukkaat

Netflixillä ei ole lähellekään samanlaista monopolin kaltaista asemaa, jollainen on Facebookilla, Googlella, Amazonilla ja Applella.

• Googlella on yli 90 prosentin osuus hakukoneiden käytöstä ja myytyjen älypuhelinten käyttöjärjestelmistä.
• Amazonin osuus Yhdysvaltain verkkokaupasta on noin puolet.
• Maailman kaikesta some-pöhinästä kaksi kolmasosaa tapahtuu Facebookissa tai muissa yhtiön omistamissa palveluissa. (Messenger, Instagram, WhatsApp).
• Juuri nyt Applen iPhone-myyntiin kohdistuu epäilyjä, mutta yhtiö on yhä yksi maailman kannattavimmista yhtiöstä.

Netflix ei kuulu tähän joukkoon. Pelkistäen voisi väittää, että elokuvapalvelun pystyttäminen ei lopulta vaadi "kuin" omaa tai ostettua sisältöä sekä verkkopalvelun.

Moni Netflix-sijoittaja on laittanut huolestuneena merkille, että Disneyn ja Applen kaltaiset yhtiöt ovat asettumassa kilpailemaan sitä vastaan.

Saman huomion voi tehdä monesta internet-yhtiöstä, joka on pörssissä tai matkalla sinne. Arvostettu talousaikakauslehti Economist varoitti tuoreessa artikkelissaan lukijoita innostumasta liikaa Uberin, Spotifyn, Lyftin ja Aribnb:n kaltaisista tähtiyhtiöistä.

Esimerkiksi musiikkipalvelu Spotifyn tilanne on lähes identtinen kuin Netflixillä.

Toisaalta kuljetuspalveluiden markkinoille tulon kynnys on matala, vaikka pörssilistausta suunnitteleva kuljetuspalvelu Uber ja juuri pörssiin listautunut kilpailija Lyft tällä hetkellä julkisuuden tähtinä loistavatkin.

Jopa Uber- ja Lyft-palveluita käyttävät kuljettaja kilpailuttavat palveluita jatkuvasti keskenään.

Economist huomauttaa, että useimmat näistä yksisarvisista ovat raskaasti tappiollisia.

Neljä jättiä ovat yhä turvassa

Sääntelyllä ja sakoilla pyritään suitsimaan GAFA-yhtiöiden valtaa, mutta lopulta saattaa käydä niin, että lisääntyvä sääntely ja viranomaisvalvonta antaa Googlelle, Applelle, Facebookille ja Amazonille myös suojaa.

Ne itse ehtivät kasvaa nykyiseen kokoonsa keinoilla, jotka saattavat jatkossa olla kiellettyjä.

Facebookin sijoittajat sen jo tietävät. Muutaman miljardin euron sakko ei ole mikään maailmanloppu.

Ympäri Suomea on nyt useita ulkoilman laatua ja ihmisten oloa heikentäviä tekijöitä, sanoo Ilmatieteenlaitoksen erikoistutkija Pia Anttila. Etelä-Suomesta Oulun korkeudelle asti on kulkeutunut parin viime päivän aikana pienhiukkasia Itä-Euroopan maastopaloista ja kulotuksista. Myös katupölyn harjaus on vielä kesken monessa kaupungissa ja siitepölykeväänkin arvioidaan olevan hankala.

Lisäksi tällä viikolla alailmakehän otsonipitoisuus on ollut hieman koholla. Se on huonontanut ilmanlaatua eri puolilla Suomea, jopa Lapin pienemmissä taajamissa.

– Tietysti hankaloittaa niiden ihmisten oloa, jotka herkemmin reagoivat, Pia Anttila sanoo.

Ulkoilman otsonipitoisuus kohoaa ilmansaasteiden ja korkeapaineen yhteisvaikutuksesta.

– Meille on kulkeutunut otsonipitoista ilmaa Keski-Euroopan tiheästi asutuilta alueilta.

Anttilan mukaan lukemat eivät ole vielä terveydelle haitallisia, mutta ulkoilijat voivat saada ärsytysoireita.

Helpotusta luvassa

Viimeistään ensi viikolla sateet laskevat ainakin otsonitasoa koko Suomessa.

– Etelässä alkaa jo pilvistellä, vappuun mennessä alkaa tämä helpottaa. Pienhiukkasepisodikin on laimenemaan päin parin päivän aikana.

Sade tuo helpotusta myös katuhiekan pöllyämiseen, Anttila sanoo.

Lapissa havaittu Saharasta maamme ylle kulkeutunut hiekka ei voi Pia Anttilan mukaan heikentää hengitysilman laatua. Hiekkaa on vähän ja se on kymmenen kilometrin korkeudessa ilmakehässä.

Siitä, että on itsekin ollut teini, on harvinaisen vähän apua siinä vaiheessa, kun oma lapsi tulee murrosikään.

Eihän se silloin ennen tällaista ollut. Miksei kukaan kertonut, että teini-iässä leppoisan lapsen persoonallisuus voi muuttua täysin? Kuka on tuo sähisevä raivotar tai huppariinsa piiloutunut nuori mies, jota ei kiinnosta mikään.

Psykologi, tietokirjailija ja vanhemmuuden tutkijana tunnettu Keijo Tahkokallio kiertää vanhempainilloissa puhumassa yläkouluikäisten vanhemmille siitä, mitä teinin päässä tapahtuu murrosiässä ja mitkä ovat vanhempien tehtäviä myrskyävän nuoren vierellä.

Tahkokallio myöntää, että vanhemmuus on kuin onkin nykyisin vaikeampaa kuin ennen. Hänen mukaansa vanhemmat ovat sen itse osittain myös aiheuttaneet.

Auktoriteettiasemasta luovuttu

Tahkokallio perustelee vanhemmuuden vaikeutumista sillä, että elämän meno on kovin erilaista kuin ennen. Muutama kymmenen vuotta sitten ihmisillä oli vielä hyvin samanlaisia käsityksiä kasvatuksesta ja ainakin suurin piirtein mentiin samojen sääntöjen mukaan.

– Nykyään on hyvin erilaisia tyylisuuntia ja myös lasten maailma on hyvin erilainen. Kaikki tämä tavaroiden ja herkkujen paljous… Sillä tavoin tämä on aivan uusi tilanne kuin aikaisemmin.

Vanhemmat tai opettajat eivät ole lapsille enää sellaisia auktoriteetteja kuin ne ennen olivat. Tahkokallion mukaan aikuiset ovat itse vapaaehtoisesti halunneet luopua auktoriteettiasemasta.

– Siitä luopuminen on sillä tavalla ymmärrettävää, että auktoriteetin pitäminen on tullut vaikeammaksi kuin aikaisemmin. Se on mielestäni tosi huono valinta.

Onko se valinta?

– Ihmiset eivät ehkä huomaa, että se on. He eivät tietoisesti huomaa tekevänsä valintaa, koska tekevät niin kuin kaikki muutkin.

Takana on Tahkokallion mukaan uskomus, ettei auktoriteetteja kuuluisi olla. Ajatellaan, että kasvatuksen pitäisi perustua demokratiaan.

– Että lapset ja aikuiset olisivat samassa asemassa päätöksen teon suhteen. Näin ei voi olla - tai siitä seuraa todella ikäviä asioita.

Pettymyksiin pitäisi siedättää

Ihminen alkaa harjoitella pettymysten sietämistä jo lapsena. Tai ainakin niin pitäisi tapahtua. Niin mukavaa kuin olisikin siivota vastoinkäymiset ja turhautumista tai pettymystä aiheuttavat asiat pois lapsen tieltä – se on karhunpalvelus.

– Sellainen tietyllä tapaa löysä vanhemmuus, jossa lapset voivat mielitekojensa mukaan valita lapsuudessa ja nuoruudessa erilaisia asioita, johtaa siihen, että pettymysten sietokyky heikkenee, Tahkokallio sanoo.

Mutta onko ”löysä vanhemmuus” syynä siihen, että teini-ikäisillä tuntuu olevan enemmän ja isompia ongelmia? Tahkokallio sanoo, ettei aiheesta ole tutkittua tietoa, mutta koulukyselyt kertovat omaa kieltään.

"Elämän tavalliset murheet satuttavat suhteettoman paljon: masennutaan ja menetetään elämänhallinta pienten vastoinkäymisten takia. Niin kuin esimerkiksi se, että koulussa on töitä. Ei sen kuuluisi masentaa." Keijo Tahkokallio

Yläkouluikäisille, lukiolaisille ja ammatillisten oppilaitosten oppilaille tehtyjen kyselyjen perusteella tiedetään, että uupumus ja masennukseen viittaavat oireet ovat lisääntyneet. Tahkokallion mukaan se juuri viittaa siihen, ettei siedätystä ole tapahtunut riittävästi.

– Elämän tavalliset murheet satuttavat suhteettoman paljon: masennutaan ja menetetään elämänhallinta pienten vastoinkäymisten takia. Niin kuin esimerkiksi se, että koulussa on töitä. Ei sen kuuluisi masentaa, Tahkokallio puhisee.

Hän pahoittelee, että elämän kanssa kamppailua ja vaikeuksien voittamista ei nähdä tärkeänä. Lasten annetaan päättää ja valita itse mitä haluaa tai mitä ei halua.

– Tärkeänä nähdään vaan se, että voidaan järjestää lapsen ja nuoren elämää myötähyssyyn, että ei tarvitsisi kohdata ikäviä asioita.

Aivojen kehittyminen selittää murrosiän myrskyjä

Vapaa kasvatus, auktoriteettien puute tai mikään muukaan ei yksistään selitä sitä, miksi pettymysten sietäminen on teinille hankalaa.

Keijo Tahkokallio selvittää, että myös murrosikäisen aivot ovat kovassa myllerryksessä.

Aivojen keskellä oleva emotionaalisiksi aivoiksi kutsuttu alue ärhäköityy hormonituotannon aktivoituessa 11-12 –vuotiaana ja tulee neurologisessa mielessä valmiiksi 14-15 –vuotiaana.

– Samanaikaisesti tarvittaisiin hillintäsysteemejä, jotka kehittyvät aivojen etuotsalohkossa, mutta se alue on vielä siinä iässä hyvin kehittymätön ja sillä ei pysty hillitsemään.

Tahkokallion mukaan hillintäsysteemi, eli aivojen etuosa tulee valmiiksi vasta 25-30 –vuotiaana, mutta riittävän hyväksi jo parikymppisenä.

Emotionaalisen ärhäkkyyden ja hillinnän epäsuhta on siis se, mihin nuoret tarvitsevat ulkopuolisia hillitsemissääntöjä ja aikuista. Tahkokallio korostaa, että juuri tässä vaiheessa tarvitaan ”niitä kuuluisia pelisääntöjä”. Lisäksi olisi tärkeää, että vanhemmilla ja koululla ne olisivat yhdenmukaiset.

Murrosikä myös kestää pidempään ja Tahkokallion mukaan sekin on yksi syy siihen, miksi vaihe tuntuu nykyisin hankalammalta. Aikaväli, jolloin omat instrumentit eivät riitä hillitsemään tunteita, on pidentynyt.

– Siinä ollaan aikaisemmin alttiita niille hölmöyksille, joita murrosikäinen tekee, ilman että oma sisäinen hillintä on vielä muodostunut. Sekin tekee myös murrosikäisen vanhempana olemisesta hieman tuskallisempaa kuin aikaisemmin.

Kyky kestää pettymyksiä määrittää loppuelämää

Niin vaikeaa kuin pettymysten sietämisen harjoittelu onkin, on se Tahkokallion mukaan hyvin tärkeä ja jopa ihmisen loppuelämää määrittävä asia.

– Tästä on hyvin vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Mikään muu ei ennusta elämässä menestymistä yhtä hyvin kuin se, miten hyvä kontrolli lapselle syntyy omien tunteiden suhteen.

Tahkokallion mukaan hyvällä sietokyvyllä varustetut nuoret menestyvät siis elämässään paremmin, kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna.

Lapset syntyvät erilaisina, eikä kaikilla ole yhtä hyvät lähtökohdat sietää ikäviä tunteita. Tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että sietokykyä voi kasvattaa. Ja kyvyn vahvistuessa ennuste paranee.

– Tämä on asia, joka tapahtuu ydinperheessä, missä lapsi elää lapsuutensa ja pitkälle nuoruutensa. On se oma perhe tai sijaisperhe tai muu. Se tapahtuu likeisessä vuorovaikutussuhteessa ja sitä ei voi ulkoistaa.

Miten vanhempi voi tukea teiniä?

Teinin lohduttaminen ei ole ihan yhtä yksinkertaista kuin pienemmän lapsen.

– Yleisesti ajatellaan, että kun lapsi on pulassa tai hänellä on murheita – niin aikuinen lohduttaa. Mutta sehän ei olekaan niin yksinkertaista, kun murrosikäinen ei halua että isä tai äiti lohduttaa.

Tahkokallion mukaan sen vuoksi sitä merkittävämmäksi tulee, miten vanhempi toimii tällaisessa vuorovaikutustilanteessa.

– Pitää olla rohkea niiden tunteiden edessä: oli ne sitten masennuksen tunteita tai räiskyntää tai huutoa, jopa solvaavien sanojen käyttöä. Silloin tarvitaan tunnerohkeutta, eikä saa häiriintyä tunteiden tasolle itse.

Tahkokallion mukaan aikuisen itsehillinnän menettäminen on erittäin huono malli teinille.

– Jos lapsi on vihainen tai pettynyt tai maailma kaatuu päälle – ja aikuinen on pettynyt siihen käytökseen – silloin lapsikin kohtelee omaa pettymystään huonosti. Juuri tällainen estää pettymyksen sietokyvyn syntymistä.

Tahkokallio muistuttaa, että lapsuudessa ja nuoruudessa oppiminen tapahtuu omia vanhempia jäljittelemällä. Vahva aikuisuus on turva kasvavalle lapselle. Aikuisen pitää olla tunteiltaan vahva ja kestää toisen kiukku.

– Se on turvatekijä, että aikuinen suhtautuu rohkeasti, että elämä on tämmöistä, se pitää vain kestää. Minä aikuisena kestän sen, että sinulla on tuollaisia tunteita.

Vanhemman vastuu

Moni vanhempi miettii teinin kanssa takutessaan, että onko itse mahdollisesti aiheuttanut ongelmat olemalla tai olematta tietynlainen. Tahkokallio vahvistaa, että vanhemmilla on suuri vastuu – mutta ei sekään ulotu ihan kaikkeen.

– Vanhempien osuus liittyy tunteiden hallintaan, tunteiden säätelytaitoon – muuten kohtalo ja elämä heittää kuinka heittää.

Hänen mukaansa se on kuitenkin se merkittävä ydin.

– Sen voisi kiteyttää tähän pettymysten sietokykyyn. Kun se on kunnossa, niin vanhemmat ovat tehneet sen, mikä vanhemmuuteen kuuluu.

Vaalimaan raja-asemalla viime kesänä paljastuneen veropetos- ja väärennysjutun esitutkinta on valmistunut.

Rajavartiolaitos on tutkinut tapausta, jossa suomalaisen 25-vuotiaan miehen epäillään tulostaneen perusteettomia kassakuitteja ja tehneen niistä tax free -tositteita 70 000 euron edestä.

Kuitit perustuivat todellisiin ostoihin, mutta tositteilla hän sai ne näyttämään ulkomaalaisten tekemiksi ostoksiksi.

Pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa kultasepänliikkeessä myyjänä työskennellyt mies luovutti kuitit ja tositteet eteenpäin venäläisille tuttavilleen, jotka saivat niiden avulla lähes 10 000 euron edestä perusteettomia tax free -palautuksia.

Kymmeniä tapauksia kahden vuoden aikana

Väärennystapauksia epäillään olleen vuosien 2017 ja 2018 aikana kaikkiaan 46 kappaletta. Tapaus paljastui, kun kahden venäläisen henkilön hallusta löytyi lomakkeita, joissa oli vääriä Tullin leimoja.

Venäläiset ovat jo saaneet sakkotuomiot väärennetyn aineiston hallussapidosta.

Rajavartiolaitoksen tutkinnajohtajan Ville Mihlin mukaan kyse on harvinaisesta tapauksesta.

– Rajanylityksissä ja tullitarkastuksissa paljastuu väärennettyjä leimoja viikoittain ja motiivit vaihtelevat. Tällaisia tapauksia ei ole kuitenkaan paljastunut pitkään aikaan. Erityistä on se, että ihminen käyttää asemaansa tällä tavalla hyväkseen. Mies on tosin itse sanonut, ettei hän ole hyötynyt toiminnastaan taloudellisesti, sanoo Mihl.

Tutkinnanjohtajan mukaan epäilty on myöntänyt teon, mutta rahamäärien suhteen hän on eri mieltä mittaluokasta. Hänellä ei ole mainittavaa aiempaa rikostaustaa. Juttu on nyt siirtynyt syyteharkintaan.

"Ajattelin armeijaan hakeutumista ensimmäisen kerran yläasteella. Halusin näyttää, että pystyn siihen. Jo silloin tiesin, että minua kiinnostaa itseni haastaminen epätyypillisissä ympäristöissä, tavalla tai toisella.

Lopulta tulin siihen tulokseen, etten ole sittenkään varma, onko armeija minulle oikea paikka. Johtamistyyli on autoritäärinen ja kuri tiukka.

Ajattelin, että voinhan mie haastaa itseäni muillakin tavoilla.

Ensimmäinen reaktioni oli, että mikset sie nyt vain voi mennä sivariin, onko se nyt niin iso juttu.  Milja Suihko

Yliopistossa havahduin asepalveluksen epätasa-arvoisuuteen.

Aloin opiskella kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopistossa vuonna 2013. Luennoilla puhuttiin realismista, idealismista, englantilaisesta koulukunnasta ja muista teorioista. Ne pohtivat, millainen meidän maailmanjärjestyksemme on ja millä säännöillä se toimii.

Kaikkiin teorioihin liittyivät valta, rakenteet ja ne lainalaisuudet, joihin me uskomme.

Todella kiinnostuin aiheesta kuitenkin vasta henkilökohtaisen ihmissuhteen takia.

Silloinen elämänkumppanini harrasti taivaanrannan maalailua ja auktoriteettien vastustamista siinä määrin, että mun piti miettiä, joutuuko poikaystäväni vankilaan. Se tuntui vähän absurdilta.

Aseista kieltäytyminen oli hänelle periaate- ja yksilönvapauskysymys. Minun ensimmäinen reaktioni oli, että mikset sie nyt vain voi mennä sivariin, onko se niin iso juttu.

Tuli olo, että nyt alkaa tapahtua. Nyt olisi aika tehdä jotain ja osallistua keskusteluun. Milja Suihko

Opiskeluaikoina uutisissa kerrottiin Norjan asevelvollisuusmallista. Heidän tasa-arvoiseen palvelusjärjestelmäänsä kutsutaan kaikki, ja osallistujat valitaan motivaation ja kyvykkyyden perusteella.

Tällaiset uutiset Suomen naapurimaasta saivat miettimään, olisiko meilläkin mahdollisuuksia kehittää puolustusjärjestelmäämme tasa-arvoisempaan suuntaan.

Eräänä aamuna luin aamupalapöydässä kummitätini luona Helsingin Sanomia.

Huomasin uutisen Helsingin hovioikeuden päätöksestä. Oikeus oli päättänyt vapauttaa henkilön, joka oli kieltäytynyt asepalveluksesta. Hän vetosi siihen, että jos jollain uskonnollisella vakaumuksella saa vapaalipun palveluksesta, niin miksei muita vakaumuksellisia perusteita hyväksytä.

Tuli olo, että nyt alkaa tapahtua. Nyt olisi aika tehdä jotain ja osallistua keskusteluun.

Kirjoitin Hesariin mielipidekirjoituksen. Pallottelin sitä yhden ystäväni kanssa ja lähetin sen parille tutulle. Mp, kehtaako laittaa.

Kirjoitus julkaistiin noin viikon päästä. Sain ihan kivasti viestejä tutuilta ja tuntemattomilta.

Keskustelin ihmisten kanssa ja kysyin tutuiltani ympäri Suomea, kiinnostavatko heitä maanpuolustus- ja tasa-arvokysymykset. Ensimmäisessä Facebook-ryhmässä oli 22 jäsentä, nyt aktiivisesti kampanjaa tekeviä ihmisiä on hieman yli kymmenen.

Varsinaisia päätavoitteita meillä on vain kaksi: asepalveluksen pitäisi kohdella kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti, eikä totaalikieltäytyjiä pitäisi rangaista.

Omaa maanpuolustusmallia meillä ei ole.

Jossain vaiheessa rupesimme kokoamaan sellaista, mutta huomasimme, että tutkimusta ja tietoa aiheesta on niin vähän, ettei se ehkä ole meidän paikkamme. Nettisivuille olemme nostaneet erilaisia yhteiskunnallisessa keskustelussa olleita vaihtoehtoja.

Uskon, ettei ole minun tehtäväni vastata ihan kaikkiin kysymyksiin, joita aiheesta voi esittää. Milja Suihko

Olen perustanut kampanjan yksityishenkilönä ilman minkään tietyn järjestön tukea tai resursseja. Uskon, ettei ole minun tehtäväni vastata ihan kaikkiin kysymyksiin, joita aiheesta voi esittää. Kyllähän mie korkeakoulutettuna 25-vuotiaana naisena pystyn aika monia asioita tekemään, mutta ei mulla ole omaa tutkimuslaitosta.

Uskon, että kansalaisyhteiskunnan tehtävä on herättää keskustelua. Päätöksiä tekemään valittujen ihmisten tehtävä puolestaan on vastata muuttuvan tai muuttuneen yhteiskunnan tarpeisiin.

Kampanjan tavoitteita tukee nyt 14 eri järjestöä tai toimijaa. Eduskuntavaaliehdokkaista kymmenen prosenttia sitoutui kampanjamme tavoitteisiin.

Suomessa asuvana voin sanoa, että tiedän enemmän rauhasta kuin konfliktista. Milja Suihko

En ole vielä käynyt armeijaa. Koska olen nainen, minun on hankalampi löytää tietoa eri palvelusmahdollisuuksista puolustusvoimien sisällä.

Eniten minua kiinnostavat kansainväliset valmiusjoukot, mutta niihin voi hakea vain kerran vuodessa. Haku on tammikuussa, ja siinä haetaan vuoden päästä alkavaan koulutukseen. Samaan aikaan ei myöskään voi hakea muihin joukkoihin.

Kansainvälisissä valmiusjoukoissa pääsisin paikkoihin, joihin mie en muuten pääse. Kansainvälinen työympäristö ja haastava koulutus myös tukisivat tulevaisuuden suunnitelmiani.

Suomessa asuvana voin sanoa, että tiedän enemmän rauhasta kuin konfliktista.

Mutta kattellaan syssymmällä."

- - -

Lue myös:

Jehovan todistajat ovat pian velvollisia suorittamaan ase- tai siviilipalveluksen – eduskunta kumosi vapautuslain

Kymmenisen totaalikieltäytyjää selvinnyt ilman tuomiota helmikuun jälkeen – Helsingin hovioikeuden ratkaisu johti oikeudelliseen "oravanpyörään"

Hyönteis- ja kasviasiantuntija Kimmo Saarinen on iloisella tuulella. Huhtikuun aikana hän on tehnyt useita hyönteishavaintoja, mutta erityisesti etuajassa lentelevien perhosten näkeminen on nostanut hymyn Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutin johtajana toimivan, filosofian tohtori Saarisen huulille.

– Lanttuperhosen, sitruunaperhosen ja suruvaipan olen nähnyt, hyttysiä vain muutaman. Eihän niitä tähän aikaan vuodesta vielä massoittain ole liikkeellä, vaikka lämmintä ja aurinkoista onkin, sanoo Saarinen.

Viime talvi oli koko maassa erityisen luminen, ja se onkin Saarisen mukaan ollut hyttysille hyväksi. Nyt kun lumet ovat sulaneet, hyttyset pääsevät hyvin munimaan vesilammikoihin.

Hyttynen on myönteinen hyönteinen. tutkija Kimmo Saarinen

Suomen eri sääskilajeista lähes kaikki munivat vesilammikoihin, joten hyttysten jälkipolvet pitäisi tänä kesänä olla turvattu.

– Jos tästä eteenpäin saadaan sadetta ja aurinkoa sopivassa suhteessa, hyttysiä on tulevana kesänä runsaasti, veikkaa Saarinen.

Hyttysen kehittyminen munasta toukaksi ja toukasta aikuiseksi kestää joitakin viikkoja. Aikuinen hyttynen elää päiviä, enintään viikkoja.

Viime kesä jäi ihmisten mieleen pitkistä hellejaksoista ja vähistä hyttysmääristä. Kesä olikin hyttysten hyvinvoinnin kannalta liian kuiva ja lämmin.

Hyttysiä syntyi koko maassa poikkeuksellisen vähän, kun munintapaikoiksi sopivat vesilammikot olivat kuivuneet.

Ensi kesä on siis hyvin toisenlainen, jos ennuste pitää paikkansa.

Ihmisen sietokyky kehittyy kesän mittaan

Suomessa on noin 40 kesähyttyslajia. Lisäksi on muita lajiryhmiä, kuten jänkä-, metsä- tai kirsihyttysiä.

Keväällä esiintyvät kirsihyttyset ovat kooltaan suurimpia. Kesähyttyset ovat hyvin samankokoisia.

– Eri lajien erottamisessa toisistaan tarvitaan optisia apuvälineitä. Tunnistamisessa tutkitaan tuntosarvia ja jopa intiimimpiä ruumiinosia, naurahtaa Saarinen.

Vain ani harvat selviävät hyttysen pistosta ilman kutinaa.

Kevään ensi pistoja Saarinen kuvailee äkäisiksi. Ihmisen sietokyky kuitenkin kasvaa kesän edetessä ja useimmat ovat immuuneja hyttysen syljen valkuaisaineelle.

Hyttynen on Saarisen mukaan myönteinen hyönteinen. Vaikka monet ihmiset ja eläimet sitä inhoavat, on se tärkeä ravinto muun muassa pikkulinnuille.

– Hyttynen on lisääntymiskykyinen ja nopea käänteissään. Suomeen muun muassa tulee muuttolintuja vahvan hyttyskannan perästä, Saarinen sanoo.

Voimakas sykloni on tehnyt tuhojaan Mosambikin koillisosissa. Pelastusviranomaisten mukaan myrsky on tuhonnut suuret määrät taloja Macomian alueella. Ibossa taas jopa 90 prosenttia taloista on saattanut tuhoutua, kertoo paikallinen kansalaisjärjestö.

Palman kaupungin edustalla on uponnut neljä laivaa. Kuolonuhreja on raportoitu vasta yksi Pemban kaupungista.

Tietoja tuhoista on saatu vasta hyvin vähän, sillä myrsky on katkaissut yhteyksiä laajoilla alueilla. Neloskategorian sykloni Kenneth iski Mosambikin koillisrannikolle torstaina.

Kenneth on jo toinen voimakas sykloni, joka on iskenyt Mosambikiin viime aikoina. Maaliskuussa sykloni Idai surmasi yli tuhat ihmistä Mosambikissa ja eteläisessä Afrikassa.

Myrsky on tuomassa Mosambikiin voimakkaita sateita ja niiden myötä tulvia. Juuri tulvat aiheuttivat valtaosan myrskykuolemista ja tuhoista maaliskuussa.

Lue myös:

Toimittajalta: Mosambikin katastrofi synnytti jälleen kilpailun siitä, kuka kertoo dramaattisimpia tuholukuja

Amina oli päiviä veden saartamana Mosambikissa, kunnes kalastaja vei perheen turvaan – Pelastaja: “Emme ole vieläkään tajunneet katastrofin laajuutta”

"Jokainen fiksu ihminen auttaa lähimmäistä" - mutta ehtiikö apu perille? Entä väärinkäytökset? Auttamisen ammattilaiset vastaavat

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne valittaneen tänään perjantaina hallitustunnustelijaksi. Jos Rinne onnistuu tehtävässään ja saa hallituksen muodostettua, tietää se puolueelle useita ministerinpaikkoja.

Viimeksi SDP:llä on ollut ministereitä Jyrki Kataisen (kok.) ja Alexander Stubbin (kok.) hallituksissa vuosina 2011–2015.

SDP:n ministerivalintoihin on vaikuttamassa monta asiaa. Ensinnäkin Rinteen toivomuksesta tulevassa hallituksessa pitää olla edustettuna vähintään 40 prosenttia kumpaakin sukupuolta.

Demareiden ministerilistan sisältöön vaikuttaa myös se, kuinka monesta ministeristä hallitus lopulta päätetään muodostaa. Esimerkiksi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ministerien lukumäärä oli 17.

Pakkaa sekoittaa vielä se, että lopullinen demarien ministerilista on viime kädessä puheenjohtaja Rinteen käsissä. Siihen listaan voi päätyä myös yllätysnimiä. Näin kävi viimeksi hallitusneuvotteluissa kesällä 2015, kun Sipilä lisäsi yllättäen hallituksensa ministeriksi politiikassa kokemattoman Anne Bernerin nimen.

Tulevan hallituksen varsinainen salkkujako ratkeaa tietenkin vasta hallitusneuvotteluissa. Jos Rinne saa hallituksen koottua, hänestä tulee pääministeri.

Lisäksi etukäteen on tiedossa, että valtiovarainministerin salkkua SDP tuskin on saamassa, koska tehtävä on yleensä suotu toiseksi suurimman hallitusryhmän edustajalle.

Listasimme tähän juttuun SDP:n poliitikkoja, joilla voi olla mahdollisuuksia päästä ministeriksi. Lista perustuu pääosin tietoon siitä, keitä puolue on nimennyt hallitusneuvottelijoikseen. Nimetyt ovat ministeripelissä etulyöntiasemassa.

Heistäkö ministereitä?

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman

Kolmannen kauden kansanedustaja Vantaalta. Tiettävästi yksi vahvimmista demareiden ministerikandidaateista. Ura ollut jo vuosia nousujohteinen. Muistetaan myös syyskuussa 2016 tapahtuneesta listakohusta. Silloin kävi ilmi, että Lindtman oli toimittanut eduskunnan puhemiehelle listoja, joissa suositeltiin puheenvuorojen jakamista kulloistakin asiaa parhaiten tunteville demarikansanedustajille.

1. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sanna Marin

Toisen kauden kansanedustaja Tampereelta. Tuurasi tänä talvena Antti Rinnettä tämän sairausloman ajan. Profiloitunut erityisesti ympäristöasioissa, joten voi olla ykköskandidaatti ympäristöministeriksi. Nousi valtakunnan julkisuuteen näyttävästi kuria pitävänä Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

3. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Ville Skinnari

Toisen kauden kansanedustaja Lahdesta. Pidetty SDP:n johtajiston konservatiivisimpana jäsenenä. Entinen SM-tason jääkiekkoilija. Myös pitkäaikaisen kansanedustajan ja ex-ministerin Jouko Skinnarin (k. 2016) poika.

Kansanedustaja Krista Kiuru

Neljännen kautensa eduskunnassa aloittava porilainen Kiuru profiloitui menneellä eduskuntakaudella sote-väännöissä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana. Asunto- ja viestintäministerinä vuosina 2011–2013 sekä opetus- ja viestintäministerinä vuosina 2013–2014. Ministerinä ollessaan Kiuru sai myönteistä julkisuutta ajaessaan kännykkä- ja nettiyhteyksiä Inarin Lisman kylälle. Kiurun toiminta ministerinä sai myös kritiikkiä valtakunallisen kouluviraston johtajanimitysjupakassa.

Puoluevaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Sirpa Paatero

Kotkalainen kansanedustaja vuodesta 2006. Kehitysministerinä vuosina 2014–2015. Kuvailtu Rinteen luottonaiseksi. Aiheutti ministerikaudellaan keskustelua, kun operoi omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä potkut valtion osakeomistusyhtiö Solidiumin puheenjohtajalle Pekka Ala-Pietilälle.

Puoluehallituksen jäsen, kansanedustaja Maria Guzenina

Kansanedustajana vuodesta 2007. Peruspalveluministerinä vuosina 2011–2013, jolloin vastasi muun muuassa sote-uudistuksen etenemisestä. Ministerinä ollessaan ajoi vanhuspalvelulakiin sitovaa 0,7:n hoitajan mitoitusta per hoidettava. Menetti lopulta pestinsä demareiden ministerikierrätyksen seurauksena. MusicTV -kanavan juontaja vuosina 1993–1997.

Eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä

Neljännen kauden kansanedustaja Rovaniemeltä. Varatuomari. Tunnettu kovana budjettialoitteiden tehtailijana. Teki muun muassa vuonna 2018 yli 60 budjettialoitetta.

Eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja Suna Kymäläinen

Kansanedustajana vuodesta 2011. Tullut tunnetuksi erityisesti venäläisten tonttikauppojen tutkimisesta. Kotoisin itärajan tuntumasta Ruokolahdelta.

Puoluehallituksen jäsen, kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen

Kansanedustajana vuodesta 2011. Nostanut esiin erityisesti vanhustenhoitoon liittyviä asioita. Muistetaan myös siitä, että ei osallistunut eduskunnan samaa sukupuolta olevien avioliittoa koskevaan äänestykseen. Hän kertoi kannattavansa avioliiton säilymistä miehen ja naisen välisenä.

Mustat hevoset

SDP:n eduskuntaryhmässä on myös puoluejohtoon kuulumattomia, muun muassa aiempaa ministerikokemusta omaavia kokeneita poliitikkoja, joilla voi olla saumoja ministerin paikkaan. Tässä heistä muutama poiminta.

Kansanedustaja Tuula Haatainen

Kansanedustajana vuosina 1996–2007 ja uudelleen vuodesta 2015. Useita ministerinposteja vuosien varrella. Toiminut Helsingin apulaiskaupunginjohtajana ja Kuntaliiton varatoimitusjohtajana. Keskittynyt erityisesti sosiaali- ja terveyskysymyksiin. SDP:n presidenttiehdokas vuonna 2018. Eduskunnan toisena varapuhemiehenä vuosina 2018–2019.

Kansanedustaja Jutta Urpilainen

Kansanedustajana vuodesta 2003. Entinen puoluejohtaja ja valtiovarainministeri. Ministerikautta sävyttivät Euroopan talouskriisi ja Suomen kriisimaille myöntämät tukipaketit ja lainantakaukset. On ilmoittanut olevansa taas valmis ministeriksi. On myös todennäköisesti vahvoilla SDP:n komissaariehdokkaaksi Euroopan komissioon. Työskennellyt aiemmin opettajana.

Kansanedustaja Mika Kari

Lahtelainen kansanedustaja vuodesta 2011. Toimi menneellä kaudella puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana. Maanpuolustusaktiivi ja reservin sotilasmestari, joka on keskittynyt turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Kansanedustaja Timo Harakka

Eduskunnassa vuodesta 2015. SDP:n verovastaava. Taustaltaan kirjailija, joka on tehnyt myös tv-toimittajan ja tuottajan töitä.

Lue myös:

Lue tästä askelmerkit, miten Suomi saa uuden hallituksen – Valmista toukokuun lopulla tai viimeistään juhannukseksi

Julkisuus ei ole kaikki kaikessa, varsinkaan vaaleissa. Tänäkin vuonna eduskuntavaaleissa oli ehdolla lukuisia niin sanottuja julkkisehdokkaita, jotka ovat tulleet tunnetuiksi muiden kuin politiikkaan liittyvien ansioiden kautta.

Tunnetuista ehdokkaista, joilla ei ole taustaa valtakunnanpolitiikassa, läpi pääsivät näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius (vihr.) ja Brother Christmas -hyväntekeväisyysbrändin perustaja Ari Koponen (ps.).

Koposen tapaus on siitä poikkeuksellinen, että Brother Christmas on ollut julkisuudessa esillä niin hyvässä kuin pahassa, arvioi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, professori Markku Jokisipilä.Koposta ja kahta Brother Christmas -yhdistyksen hallituksen jäsentä epäiltiin rahankeräysrikoksista.

Vakavista kirjanpitorikosepäilyistä luovuttiin vain pari viikkoa ennen vaaleja, mutta lievemmistä, rahankeräyslupiin liittyvistä epäilyistä nostettiin syytteet.

– Koposen tapauksessa häntä noustiin puolustamaan ja syntyi underdog-asetelma, jossa hän näyttäytyy julkisuuden päähänpotkimana hahmona, Jokisipilä sanoo.

Niin julkkisten kuin muidenkin ehdokkaiden läpimenossa merkitystä on sillä, onnistuuko profiloitumaan ja tuomaan esiin omia kärkiteemojaan. Esimerkiksi Koponen ehti jo ennen ehdokkuuttaan profiloitumaan vähäosaisten puolestapuhujana.

Pirkka-Pekka Peteliuksella taas on pitkä tausta luontoasioissa. Petelius on muun muassa juontanut Yle Radio Suomen Luontoiltaa.

Koponen on vieraana Ylen Sannikka & Ukkola -ohjelmassa perjantaina. Studiossa keskustellaan pudonneiden ja uusien kansanedustajien kanssa vaaleista ja tulevasta kaudesta.

Kaisa Liski: Monet eivät edes tienneet, että olen ehdolla

Jokisipilä toteaa, että julkkistausta ei sanele läpimenoa, mutta tuomiokaan se ei ole. Sen saivat huomata monet julkkistaustaiset ehdokkaat, joiden äänisaaliit eivät riittäneet paikkaan Arkadianmäellä.

Yksi heistä on Kiinteistökuningatar-Kaisana tv:stä tunnetuksi tullut kiinteistönvälittäjä Kaisa Liski. Hän sai 476 ääntä Hämeen vaalipiiristä, jossa hän oli keskustan ehdokas.

– Odotin parempaa, hieman alle 2 000 ääntä. Sinällään olen tyytyväinen, koska kampanja oli aika pieni: sitä tehtiin pienellä budjetilla ja työn ohessa. Koskaan en kuvitellut pääseväni ensikertalaisena, Liski pohtii yli viikko vaalipäivän jälkeen.

Liski käytti vaaleihin 5 000–8 000 euroa omaa rahaansa. Iltalehdelle hän kertoi koko budjettinsa olleen 15 000 euroa.

– En osannut missään nimessä kertoa viestiäni riittävän laajakanavaisesti. Olin varannut tv- ja radiokampanjan, mutta jouduin ne perumaan, koska ei ollut rahoitusta.

Liski arvioi, että hän on ehkä saanut monta sataa ääntä jo pelkästään olemalla julkisuuden henkilö. Ääniä on saattanut kuitenkin jäädä myös tulematta juuri julkkisimagon takia.

– Huomasin esimerkiksi, että kun olin Lahdessa ulkoilmatapahtumassa, ihmiset tulivat juttelemaan iloisesti ja kysymään, että kenen kampanjassa olen mukana. He eivät tienneet, että olen ehdolla.

Liski on Hausjärven kunnanvaltuutettuna, joten askeleita politiikassa on jo otettu. Jatkosta hän ei kuitenkaan halua antaa lupauksia.

– Kyllä minulla on vielä tekemistä, mutta en ole päättänyt tarkemmin.

Julkkisten horjutettava istuvia kansanedustajia

Hämeen vaalipiirissä keskustan asetelmat olivat vaikeat, sillä ehdolla oli kaksi istuvaa kansanedustajaa. Lopulta läpi meni kuitenkin vain Hilkka Kemppi, joka nousi eduskuntaan ensimmäistä kertaa.

Eduskuntatutkimuksen keskuksen Markku Jokisipilä arvioi, että erityisesti suuri määrä istuvia kansanedustajia samasta puolueesta ja vaalipiiristä voi torpata julkkiksen tien eduskuntaan.

– Se vaatisi melkoista onnistumista ja sitä, että haastaisi omalla listalla olevia. Istuviin kansanedustajiin pitäisi kohdistua tyytymättömyyttä, tai uuden ehdokkaan on onnistuttava vakuuttamaan, että on parempi kuin istuvat konkarit. Jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, julkkistausta voi siivittää eduskuntaan.

Esimerkiksi Sebastian Tynkkynen (ps.) on onnistunut saamaan julkisuutta useita reittejä: tosi-tv:stä Big Brotherin kautta ja sosiaalisesta mediasta esimerkiksi videopalvelu YouTuben avulla.

Pitkä tausta puoluejärjestössä on antanut Tynkkyselle uskottavuutta poliitikkona. Ääniä kertyi 9 271, neljänneksi eniten Oulun vaalipiirissä.

– Noin merkittävä äänisaalis heijastaa nimenomaan somenäkyvyyttä ja aktiivisuutta.

Myös yksi perussuomalaisten ääniharavista, Vaasan vaalipiirin Mauri Peltokangas tunnetaan maahanmuuttoaiheisista Facebook-videoistaan.

Katariina Souri: Minut leimattiin mielenterveysongelmaiseksi

Somemarkkinointiin panosti myös vihreiden listalla kirjailija ja kuvataiteilija Katariina Souri. Hän sai 2 147 ääntä Uudenmaan vaalipiiristä.

– Kampanjasta jäi hyvä fiilis. Tein paperittoman kampanjan somessa sisältö edellä. Ensisijainen ajatus oli saada huomiota tärkeiksi kokemilleni asioille eikä välttämättä päästä läpi.

Aluksi Souri ei uskaltanut toivoa läpimenoa, mutta somekampanja sai niin paljon huomiota ja tykkäyksiä, että Souri alkoi uskoa mahdollisuuteen.

– Minulla oli kannattajia ympäri Suomea ja sain paljon viestejä siitä, että monet olisivat halunneet äänestää toisesta vaalipiiristä. Uudenmaan äänet eivät riittäneet, Souri sanoo.

Julkisuuden vaikutuksista Souri pohtii, että paperiton kampanja ei olisi onnistunut kovin hyvin ilman julkkistaustaa. Toisaalta julkisuus tuo uskottavuusongelman, ja lisäksi Souri kokee saaneensa kampanjan aikana paljon lokaa niskaansa.

– Fiksut, sivistyneet ihmiset kirjoittelivat Facebookissa terveydentilaani koskevia arvioita. Minut leimattiin mielenterveysongelmaiseksi, jota ei pitäisi päästää eduskuntaan.

Kohua herättivät myös YouTube-videot, joista yhdellä Souri keskustelee kiistellyn Lääkkeetön elämä -kirjan kirjoittaneen Antti Heikkilän kanssa.

– Arvasin, että Heikkilästä tulee ongelmia, mutta olen sitä mieltä, että hänellä on hyviä pointteja. En ole kaikesta samaa mieltä, mutta monet asiat kytkettiin minuun ja vihreisiin. Siinä oli lynkkausmentaliteetti.

Tubettajat ja bloggaajat eivät vielä hypänneet politiikkaan

Politiikasta Souri kokee saneensa tarpeeksi ainakin tällä erää.

– Ehkä vaikutusmahdollisuudet ovat parempia politiikan ulkopuolella. Olen tyytyväinen, että eduskuntaan tuli paljon uutta verta ja toivon, että he saavat hyviä päätöksiä aikaan, Souri toteaa.

– Tällä hetkellä tuntuu, etten lähde uudelleen ehdolle. Mikään suuri puolue ei edes ottaisi minua enää ehdokkaaksi, se on varmaa. Tein niin rajua kampanjaa, Souri sanoo ja naurahtaa.

Tunnetuista ehdokkaista rannalle jäivät myös muun muassa malli-juontaja Janina Fry, koomikko Lotta Backlund, räppäri Heikki Kuula, Miss Suomi Tarja Smura, kirjailija Tuomas Nevanlinna, toimittaja Rauli Virtanen ja Arja Korisevan sisko Pia Koriseva. Suurin osa jäi alle 2 000 ääneen. Tarja Smura sai 198 ääntä.

Näissä vaaleissa ei vielä nähty ehdokkaina tubettajia tai bloggaajia, jotka voisivat haalia erityisesti nuoria äänestäjiä taakseen.

Moni somejulkkis on vielä nuori ja heidän uransa ovat hyvässä nosteessa. Hyppy politiikkaan saattaa arveluttaa. Vaikka yleisö olisi valmiina, ei menestyminen ole taattua.

– Jos lähtee kansanedustajaksi, paluu vanhaan ei ole selvää. Voi olla, että uskottavuus alkuperäisessä ammatissa ei ole samaa luokkaa kuin ennen, pohtii Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä.

Perjantaina Sannikka & Ukkolassa keskustellaan vaaleista ja tulevasta kaudesta uusien ja pudonneiden kansanedustajien kanssa. Katso ohjelma Yle TV1:ssä ja Areenassa klo 20.00 alkaen. Studiossa pudonneet Jyrki Kasvi (vihr.) ja Susanna Koski (kok.) sekä uudet kansanedustajat Ari Koponen (ps.) ja Eeva Kalli (kesk.).

Korjattu 26.4. klo 7.46: Jutussa kerrottiin, että Sebastian Tynkkynen (ps.) olisi saanut toiseksi eniten ääniä Oulun vaalipiirissä. Hänet valittiin kuitenkin vertailuluvun perusteella toisena vaalipiiristä, mutta ääniä hän sai määrällisesti neljänneksi eniten.

Pirkanmaalainen perheyritys alkaa viedä ruis- ja kaurasipsejä Kiinaan. Linkosuo on tunnettu erityisesti ruissipseistään.

Linkosuo on uusinut strategiansa ja linjastonsa ja siirtynyt pääasiassa kuivaleipien ja erityisesti ruis- ja kauralastujen tuotantoon.

Linkosuon toimitusjohtaja Timo Jänne sanoo, että Kiina on Linkosuolle tärkeä vientikohde, ja odotukset ovat korkealla.

– Kaltaisemme pk-yritys Kangasalta voi lyödä läpi Kiinan jättimarkkinoilla, jos omaa kykyä uudistaa vanhaa ajattelua ja rohkeutta tarttua haasteisiin, Jänne sanoo.

Kiinalaiset kuluttajat arvostavat Jänteen mukaan laadukkaita ja trendikkäitä tuontielintarvikkeita.

– Yleistynyt tapa nauttia pieniä välipaloja kiireisen päivän mittaan sekä huomion kiinnittäminen terveellisyyteen ovat trendejä myös Kiinassa. Kiinnostus tuotteitamme kohtaan on jo nyt ollut suurta. Tuoteturvallisuus ja vähärasvaisuus ovat myös valttejamme.

Linkosuo on lanseerannut vientiä varten oman Aarne & Elsa -brändin, jolla tuotteita markkinoidaan myös Kiinassa. Tuotteiden jakelusta suurissa metropoleissa huolehtii paikallinen yhteistyökumppani. Ruissipsejä löytyy sekä marketeista että myynnin kannalta merkittävistä verkkokaupoista.

Ruissipsin tarina

Linkosuo aloitti leipomotoimintansa Tampereella 1936. Konsernitasolla Linkosuon liikevaihto oli viime vuonna yli 22 miljoonaa euroa ja se työllisti 180 henkilöä.

1970-luvun puolivälissä Linkosuolla keksittiin, että kuivan varrasleivän reiästä jäävä keskusta voidaan hyödyntää. Reikiä alettiin myydään kaupassa Väinämöisen palttoonnappeina.

Yllättäen reikiä alkoi mennä enemmän kapauksi kuin leipää. Pari vuotta myöhemmin, vuonna 1976, palttoonnappi sai kaverikseen Lemminkäisen kuplan, onton rapsakan ruispallon.

Kuplan valmistamisesta kuitenkin luovuttiin 1980-luvun puolivälissä, koska sen täyttäminen kotona osoittautui hankalaksi. Kupla jäi kaupassa erikoistuotteiden hyllyyn. Leipomossa nähtiin, että kuplalla olisi ollut mahdollisuuksia, jos se olisi saatu halkaistua.

2000-luvun alussa alkaneen karppausbuumin aikana leipä menetti asemaansa, ja kuluttajat söivät entistä enemmän helposti mukaan otettavia välipaloja.

Samaan aikaan peruna-, vehnä- ja maissipohjaisten sipsien kulutus laski terveyssyistä. Tietoisuus kauran ja rukiin terveellisyydestä kasvoi.

Linkosuolla alettiin pohtia taas parikymmentä vuotta muhinutta haastetta: miten Lemminkäisen kuplan saisi halkaistua. Vuonna 2007 se vihdoin onnistui.

– Oli heinäkuinen päivä ja leipomossa kokeiltiin uutta tekniikkaa Eväsleivän leikkuuseen. Siinä mietittiin vähän aikaa tuotekehityspäällikön kanssa. Etsittiin vanha kuplan resepti ja päätettiin tehdä seuraavana päivänä koe sillä,leipomonjohtaja Jarmo Talasrinne kertoi vuonna 2017.

– Koe toistettiin vielä kahtena seuraavana päivänä. Sen jälkeen meillä olikin perustuote siinä kunnossa, että voitiin ottaa se tuotesuunnitteluun.

Tästä ruissipsistä lähti Linkosuon uusi nousu.

Lue lisää:

Kun reiästä tuli leipää myydympi – Ruiskuplan halkaisu teki leipomosta sipsitehtaan

Hallitustunnustelija Antti Rinteen yhdentoista teeman kysymyslista hallitukseen haluaville puolueille on pitkä ja jopa uuvuttavan kattava.

Kysymyslistassa tärkeää on sama kuin Martti Lutherin Vähä katekismuksessa, kun Luther selittää kymmentä käskyä:

Mitä se merkitsee?

Kun hallitustunnustelija Antti Rinteen listaa lukee, kannattaa pohtia, mitä hän haluaa kysymyksillään saada selville.

• Rinteen täydellisen kysymyslistan löydät tästä jutusta.

Talous- yhdenvertaisuus- ja koulutuskysymykset tärkeitä SDP:lle

Antti Rinteen kysymyksissä SDP:n kannalta ovat merkityksellisiä etenkin yhdenvertaisuutta, koulutusta ja taloutta koskevat kysymykset.

Vaaleissa SDP lupasi muutosta ja eriarvoisuuden vähentämistä. Rinteen listan yhdenvertaisuus- ja osaamiskysymyksiä kannattaakin tutkailla suhteessa SDP:n vaaliohjelmaan.

Hallitustunnustelija haluaa selvittää, onko muilla puolueilla halua parantaa hyvinvointipalveluita ja sosiaalietuja. Kysymys on etenkin pienituloisten vanhusten ja lapsiperheiden palveluista ja toimeentulosta.

Lisäksi kysymyksissä selvitetään, rahoittaisivatko muut puolueet yhdenvertaisuushankkeita veroilla ja mahdollisilla veronkorotuksilla vai muita menoja karsimalla.

Vihreät ja vasemmistoliitto, onko perustulo kynnyskysymys?

Sosiaaliturvan uudistusta koskevassa kysymyksessä on tarkoitus selvittää puolueiden valmiutta syyperusteiseen, vastikkeelliseen sosiaaliturvaan. SDP kutsuu tätä yleisturvaksi.

Vihreät ja vasemmistoliitto joutuvat siis vastauksissaan miettimään, kuinka vahvasti ne haluavat edelleen vastikkeetonta perustuloa.

Sosiaaliturvauudistus tehdään todennäköisesti useamman vaalikauden aikana.

Hallituksen on päätettävä, perustuuko tulevaisuuden sosiaaliturva johonkin syyhyn ja olisi vastikkeellista vai onko turva vastikkeetonta perustuloa.

Voit tutustua puolueiden eroihin sosiaaliturvan uudistamisessa Ylen tukikyselyssä.

Kokoomus ja keskusta, sopiiko yhä yleissitovat työehtosopimukset?

Työelämän kysymyksissä Antti Rinne haluaa selvittää, onko puolueilla halua tukea yhteistyötä työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kanssa. Siis onko intoa työelämän lakien niin sanottuun kolmikantaiseen valmisteluun, jossa neuvottelupöydässä ovat hallituksen lisäksi työntekijä- ja työnantajaedustajat.

Hallitustunnustelija selvittää myös, haluavatko puolueet kehittää työelämää niin, että työehtosopimusten yleissitovuus edelleen säilytetään.

Miten puolueiden mukaan siis työehdoista pitäisi paikallisesti sopia ja miten määritettäisiin vähimmäisehdot. Etenkin kokoomuksen ja keskustan vastauksia työelämäkysymyksiin odotetaan SDP:ssä mielenkiinnolla.

Perussuomalaiset, onko intoa ilmasto- ja maahanmuuttosopuun?

Rinteen kysymyslistassa on kohtansa myös ilmastonmuutokselle. Puolueilta kysytään sitoutumista ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen 1,5 asteeseen Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.

Puolueilta kysytään myös hyväksyntää Suomen kehitysyhteistyörahoituksen nostamisesta 0,7 prosenttiin Suomen bruttokansantulosta. Viime vuosina kehitysyhteistyörahojen osuus on ollut noin puolet tavoitteesta.

Kysymyslistassa on myös kohta, miten puolueet edistäisivät ihmisoikeuksien toteutumista.

Näillä kysymyksillä Rinne toivoo saavansa selville, mikä on perussuomalaisten halukkuus sovitteluratkaisuihin ilmasto- ja maahanmuuttoasioissa.

Listalla sitoutuminen hävittäjähankintoihin ja ruotsin kielen asemaan

Yhteistyöterveiset RKP:lle on myös kysymyslistassa. Rinne kysyy puolueiden innokkuudesta parantaa kansalliskielten, siis suomen ja ruotsin asemaa.

Kysymys on mieluinen RKP:lle ja hankala perussuomalaisille.

Hävittäjäkysymys vasemmistoliitolle on rivien välissä, kun Rinne kysyy puolueilta valmiutta tukea viimeisimmässä selonteossa sovittua puolustuspolitiikan linjaa.

Selonteon vastalauseessa vasemmistoliitto halusi karsia kustannuksia ja vähentää ilmavoimille hankittavien hävittäjien määrää suunnitellusta. SDP:kään ei ole lukinnut kantaansa ilmavoimien uusien hävittäjien määrään, mutta tukee hankintaa.

Hävittäjäpäätös lienee edessä seuraavalla hallituksella vuonna 2021.

SDP yrittänee puristaa vero- ja taloussopua jo alkutunnusteluissa

Hallitustunnustelija ei pysty pelkän kysymyslistan perusteella valitsemaan, mitkä puolueet aloittavat hallitusneuvottelut. Etenkin talous- ja veroasioista tarvitaan edelleen tarkentavia keskusteluja.

Rinne lykkäsikin jo aikatauluaan varsinaisten hallitusneuvottelujen aloittamisesta parilla päivällä. Tunnusteluihin kuuluvat talouskeskustelut kaikkien puolueiden kanssa vaativat lisää aikaa.

SDP:n idea on, että kannattaa käydä talous- ja verokiistojen alkuvaiheen tunnustelut kunnolla. Silloin hallitusneuvotteluissa selviää vähemmällä.

SDP yrittänee siis jo nyt puristaa kokoomukselta, keskustalta tai perussuomalaisilta alustavaa varmuutta uuden hallituksen talouslinjasta. Varmuutta siitä, että hallitusneuvotteluissa onnistuu SDP:n vaaleissa lupaamien hyvinvointipalvelujen, tukien ja eläkkeiden parantamisen rahoitus.

Ja vielä kerran Lutherin hengessä: mitä se merkitsee?

SDP halunnee etenkin kokoomukselta selkoa mahdollisen yhteishallituksen vero- ja talouslinjasta. Pelkona lienee, että muutoin kokoomus pääsisi mahdollisissa varsinaisissa neuvotteluissa vaatimaan kovan hinnan SDP:lle tärkeiden hankkeiden rahoituksesta.

Edellisessä SDP:n ja kokoomuksen yhteishallituksessa vuosina 2011–2015 sääntönä oli, että taloussopeutuksesta puolet olisi veronkorotuksia ja puolet menojen leikkauksia.

SDP:n suosimista veronkorotuksista tuli lopulta osuudeltaan suurempi, koska kaikki menoleikkaukset eivät toteutuneet.

Jutun viimeistä lausetta tarkennettu 26.4.2019 kello 17.40: Lisäys: kaikki menoleikkaukset eivät toteutuneet. Alun perin jutussa luki, että menoleikkaukset eivät toteutuneet.

LUE LISÄÄ:

Tässä ovat hallitustunnustelija Antti Rinteen 11 kysymysteemaa puolueille – Alustavat talouskeskustelut lykkäävät neuvottelujen aloitusta

Entä jos olisit Antti Rinne? Kokeile, millaisen hallituksen muodostaisit Rinne tunnustelijaksi, esitti kysymyksensä hallitushalukkaille – kysymys numero 1 pääsi jopa yllättämään

Analyysi: SDP ei pelkää lisävelkaa – taloudesta tulee hallitusneuvotteluiden kipukohta