Turkin ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu sanoi lauantaina, että Turkki ei pidä realistisena Saksan ehdotusta kansainvälisesti kontrolloidun turva-alueen perustamisesta Koillis-Syyriaan.

Çavuşoğlu puhui asiasta Saksan ulkoministerin Heiko Maasin kanssa pitämässään tiedotustilaisuudessa Ankarassa.

Çavuşoğlun mukaan Turkki ei hyväksy ihmisoikeusloukkauksia Koillis-Syyriassa. Ulkoministeri sanoi, että Turkki tutkii kaikki väitetyt ihmisoikeusrikkomukset.

Kurdit ja Syyrian sotaa tarkkaileva järjestö Syrian Observatory for Human Rights ovat syyttäneet Turkin tukemia syyrialaisia kapinallisryhmiä varastelusta ja pahoinpitelyistä.

Turkki hyökkäsi Syyrian kurdialueelle aiemmin tässä kuussa. Hyökkäyksen kohteena ovat kurdijoukot.

Alueelle julistettiin tulitauko. Turkki on sopinut Venäjän kanssa, että venäläiset ja syyrialaiset joukot tyhjentävät Turkin vastaisen raja-alueen kurdien YPG-joukoista, joita Turkki pitää terroristeina.

Saksan puolustusministeri Annegret Kramp-Karrenbauer ehdotti maanantaina kansainvälisesti valvotun turvavyöhykkeen perustamista Pohjois-Syyriaan. Tarkoituksena olisi suojella siviilejä ja jatkaa taistelua Isis-terroristiliikettä vastaan.

Sotilasliitto Naton puolustusministerit keskustelivat Syyrian pohjoisosien tilanteesta torstaina Brysselissä. Nato-maat olivat kiinnostuneita Saksan ehdotuksesta.

Lisää aiheesta:

Naton puolustusministerit pohtivat Syyriaa – Suomi mukana illallispöydässä

Kurdipakolaiset yhä ahtaalla – Järjestö: Turkin tukemat joukot ryöstelevät ja häiritsevät paikallisia asukkaita

Jerusalemin Temppelivuorelle kaksi tuhatta vuotta sitten johtanut porrastettu tie rakennettiin jo Pontius Pilatuksen aikana eli aiemmin kuin tähän saakka on luultu. Tähän tulokseen israelilaiset arkeologit ovat tulleet kolikkolöytöjen perusteella.

Roomalainen Pilatus oli Juudean maaherra, joka edusti miehittäjävaltaa runsaan vuosikymmenen ajan 20- ja 30-luvuilla. Hänen nimensä elää siksi, että Raamatun mukaan hän tuomitsi Jeesuksen kuolemaan.

Pilatuksen aikaiseksi rakennelmaksi on aiemmin voitu varmistaa vain akvedukti, siltamainen vesijohto. Hänen nimensä on löytynyt muutamasta Juudeassa lyödystä pronssikolikosta, kuparisormuksesta sekä kivilaatasta, mutta yhtään aikalaiskuvaa hänestä ei tunneta.

Tel Avivin yliopiston ja Israelin museoviraston tutkijat ovat nyt lisänneet Pilatuksen aikaisten löytöjen listalle 220 metriä komeaa tietä, joka johtaa Silwanin palestiinalaiskaupunginosasta Temppelivuorelle.

40-luvun kolikoita löytyi vain kivien päältä

Kadun rakentajilta oli pyörähtänyt katulaattojen alle yli sata kolikkoa. Täyttömaasta saatiin kaivauksissa talteen myös keramiikkaa, lasia ja eläinten luita.

Nuorimmat lantit ovat vuosilta 17–31. Tien rakennustyöt eivät siis olleet voineet alkaa ainakaan ennen vuotta 31.

Nuorempien rahojen täydellinen puuttuminen löytöjen joukosta puolestaan kertoo, että kiveämistyö myös valmistui Pilatuksen virkakaudella. Sitä kesti vuoteen 37, joidenkin lähteiden mukaan ehkä hieman pidempään.

40-luvun kolikkoja on löytynyt Jerusalemin muissa kaivauksissa selvästi enemmän kuin aiempien vuosikymmenien lantteja. 40-luvulla rahoja lyötiin poliittisista syistä erityisen paljon, kertoo arkeologi Donald Ariel.

Kivien päältä niitä löytyi myös näissä kaivauksissa.

Kattamiseen kului 10 000 tonnia kiveä

Tie, jonka kaivauksia tehtiin kuusi vuotta, on nimetty Pyhiinvaeltajien tieksi. Tutkijoiden mukaan kyseessä täytyi olla pyhiinvaeltajien tärkeä reitti puhdistautumispaikalta, Siiloan lammelta, ylös Temppelivuorelle.

Pilatuksen aikana siellä sijaitsi Jerusalemin toinen temppeli. Ensimmäisen oli perimätiedon mukaan rakennuttanut jo kuningas Salomo kolme tuhatta vuotta sitten, toinen rakennettiin 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua.

Tutkijat uskovat Jerusalemiin kerääntyneiden juutalaisten kavunneen komeaa tietä temppeliin osallistuakseen vuoden kolmeen tärkeään pyhiinvaellustapahtumaan – pääsiäiseen, lehtimajajuhlaan ja sadonkorjuujuhlaan.

Ainakin kahdeksan metrin levyisen ja kaikkiaan 600 metrin mittaisen reitin kiveämiseen oli louhittava kymmenen tuhatta tonnia kalkkikiveä, tutkijat laskevat. Suurimmat laatat olivat kahden ja puolen tonnin painoisia.

Kiveäminen vaati huomattavaa ammattitaitoa ja paljon työvoimaa, mihin ei olisi vaivauduttu minkä tahansa yhteyden takia; kyseessä täytyi olla nimenomaan pyhiinvaeltajille tarkoitettu mahtitie, tutkijat päättelivät.

– Jos tämä olisi ollut mikä tahansa reitti pisteestä A pisteeseen B, siitä ei olisi tarvinnut tehdä niin vaikuttavaa, sanoo arkeologi Joel Uziel.

Jerusalemin tuho hautasi tien

Pilatuksella saattoi tutkijoiden mukaan olla erityisiä motiiveja siihen, että tie on niin leveä ja huolella tehty.

Ehkä hän halusi vähentää miehitettyjen ja miehittäjien välisiä jännitteitä tai tavoitteli Jerusalemille samanlaista ulkonäköä kuin Rooman valtakunnassa yleensä. Kolmas selitys voisi olla Pilatuksen halu korostaa omaa merkitystään isoilla rakennusprojekteilla.

– Kaikille näille löytyy tukea historiallisista kirjoituksista. Luultavasti syy oli jonkinlainen yhdistelmä, sanoo arkeologi Nashshon Szanton.

Tie hautautui todennäköisesti vuonna 70, jolloin Rooman armeija kukisti kapinoineet juutalaiset ja tuhosi Jerusalemin.

Tutkijat löysivät katukivien päälle kasaantuneesta tuhkasta ja kivimurskasta nuolenkärkiä, linkoja ja muita aseita sekä palaneiden puiden ja romahtaneiden kivirakennusten jäänteitä.

Kaivaukset jatkuvat katuvarren kauppojen ja kievareiden raunioissa. Tähänastinen tutkimus on luettavissa vapaasti Tel Avivin yliopiston arkeologian laitoksen lehdestä.

Maailman historiallisin paikka?

Jerusalemin hävittäneet Rooman joukot polttivat myös temppelin. Vain tukimuurin jäänteet ovat säilyneet juutalaisten tärkeimpänä rukouspaikkana.

Temppelivuorella seisovat myös Kalliomoskeija ja al-Aqsan moskeija. Ne ovat peräisin 700-luvulta ja kuuluvat muslimien pyhimpiin paikkoihin.

Maailmasta on vaikea löytää toista maapalaa, joka olisi historiallisesti yhtä monikerroksinen kuin Temppelivuori. Sinne ovat jättäneet jälkensä myös niin kaanaanilaiset kuin kreikkalaiset, niin persialaisen ja bysanttilaiset kuin ristiretkeläiset ja ottomaanit.

Poliittisesti Temppelivuori saattaa hyvinkin olla maailman räjähdysherkin kohta, ja myös arkeologia on siellä kuten muuallakin Jerusalemissa mitä suurimmissa määrin myös politiikkaa, jossa sionistisilla järjestöillä on vahva jalansija.

Ne katsovat myös tielöydön vahvistava, että palestiinalainen Itä-Jerusalem on ikiaikainen osa juutalaista Jerusalemia ja peruste pitää Jerusalemia juutalaisvaltion jakamattomana pääkaupunkina.

Palestiinalaiset ovat kyseenalaistaneet päätelmän. Konkreettinen näyttö tien käyttötarkoituksesta puuttuu, arvostelijat sanovat.

"Huonoa arkeologiaa"

Politiikka on sanellut myös tapaa, jolla Pilatuksen aikainen tie saatiin esille. Sitä varten on kaivettu tunneli Silwanin palestiinalaiskaupunginosan alla. Samalla tavoin Jerusalemissa on tehty arkeologiaa ennenkin.

Menetelmä on herättänyt kovaa kritiikkiä sekä yläpuolella sijaitsevien talojen vaurioiden vuoksi että tieteellisistä syistä

Arkeologiassa normaali tapa on kaivaa maanpinnalta alaspäin, jolloin kerrostumat kertovat asutuksen ajallisesta kehityksestä. Asutetulla alueella tyydytään kaivamaan paikoissa, joissa ei ole rakennuksia.

Vaakasuoraan kaivamista pidetään tieteellisesti lähes arvottomana.

Tunnelikaivaukset ovat huonoa arkeologiaa, eikä Israelin museovirasto voi olla niistä ylpeä, sanoivat myös viraston johtaviin arkeologeihin kuuluvat Jon Seligman ja Gideon Avni viraston sisäisessä kirjeenvaihdossa, jonka Haaretz-lehti sai käsiinsä.

Kovakätistä käytöstä historiaa tihkuvalla alueella eivät toisaalta ole kaihtaneet palestiinalaisetkaan. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa vähät välitettiin muinaismuistolaista tai arkeologisista käytännöistä, kun puskutraktorit kauhoivat Temppelivuorella tilaa maanalaiselle rukoussalille.

_Jutun pääkuva: Herodes et Pilatus fiunt amici (F. A. Ludy after J. F. Overbeck 1845). Wellcome Trust / CC-BY-4.0_

Vietnamin pääministeri Nguyen Xuan Phuc määräsi lauantaina tutkinnan Britannian rekkatragediaan liittyen. Tapauksen epäillään liittyvän ihmissalakuljetukseen ja monien uhrien uskotaan olevan vietnamilaisia.

Britannian poliisi sanoi aluksi, että kaikki Graysin kaupungissa rekan kontista keskiviikkona kuolleena löytyneet 39 ihmistä olisivat Kiinan kansalaisia.

Suurin osa vainajista saattoi kuitenkin olla vietnamilaisia, kertoo vietnamilainen katolisen kirkon pappi Anthony Dang Huu Nam uutistoimisto Reutersille.

"Katastrofi yhteisöllemme"

Nam toimii pappina syrjäisessä Yen Thanhin kaupungissa, joka sijaitsee noin 300 kilometriä etelään pääkaupunki Hanoista. Monet köyhän alueen asukkaista pelkäävät, että heidän perheenjäseniään saattaa olla rekkatragedian uhrien joukossa.

Namin mukaan alue on surun murtama. Asukkaat järjestivät lauantai-iltana tilaisuuden, jossa he rukoilivat kuolleiden puolesta.

– Tämä on katastrofi yhteisöllemme. Kerään yhä uhrien perheiden yhteystietoja, Nam sanoi Reutersille.

Britanniassa toimiva vietnamilaisten järjestö VietHome kertoo saaneensa valokuvia lähes 20 ihmisestä, joiden kerrotaan olevan kateissa. Iältään he ovat 15–45-vuotiaita.

Osalla kuolonuhreista saattoi olla mukanaan väärennetyt kiinalaiset passit, kertoo uutistoimisto AFP. Britannian poliisin mukaan vainajilta on löytynyt hyvin vähän henkilöllisyystodistuksia.

Monet Yen Thanin alueen asukkaat lähtevät ulkomaille tienatakseen rahaa. Yksi heidän tavoitteistaan on lähettää perheilleen tarpeeksi varoja, jotta nämä voisivat rakentaa suurempia koteja itselleen.

Jotkut mahdollisten uhrien omaiset kertoivat uutistoimisto Reutersille, että he ovat maksaneet suuria summia, jotta heidän perheenjäsenensä pääsisivät laittomasti Britanniaan.

Epäiltyjen kuulustelut jatkuvat

Sitä ei toistaiseksi tiedetä, miten uhrit päätyivät rekan konttiin. Britannian poliisi jatkaa epäiltyjen kuulusteluja tänään.

Irlannin poliisi pidätti lauantaina alle 30-vuotiaan pohjoisirlantilaisen miehen, jonka epäillään liittyvän tapaukseen. Irlannin yleisradioyhtiö RTE:n mukaan mies otettiin aamulla kiinni Dublinin satamassa, kun hän saapui maahan lautalla Ranskasta.

Tutkinnassa on aiemmin otettu kiinni neljä ihmistä. He ovat rekan 25-vuotias kuljettaja, 48-vuotias mies sekä 38-vuotiaat mies ja nainen.

Poliisin mukaan rekankuljettajaa syytetään 39 ihmisen taposta, ihmissalakuljetuksesta sekä rahanpesu- ja maahanmuuttorikoksista. Kuljettaja joutuu oikeuteen maanantaina.

Poliisi on kertonut, että kuljettaja ja 48-vuotias mies ovat Pohjois-Irlannista ja 38-vuotiaat mies ja nainen ovat englantilaisia.

Britannian viranomaiset jatkavat kuolonuhrien henkilöllisyyden selvittämistä Kiinan ja Vietnamin lähetystöjen kanssa.

Poliisin mukaan uhrien joukossa voi olla muidenkin maiden kansalaisia kuin Vietnamin.

Lisää aiheesta:

Britannian rekkatragedia: kaksi uutta pidätystä, uhrien henkilöllisyyttä ei ole vielä vahvistettu

Britannian rekkatragedian kuolonuhrit kiinalaisia – Poliisi teki kotietsintöjä, järjestäytyneen rikollisuuden osuutta tutkitaan

Voisiko Essexin tragedia tapahtua Suomessa? Neljä kysymystä ja vastausta ihmisten salakuljettamisen kylmästä maailmasta

Rekan kontista löytyi 39 kuollutta ihmistä Englannissa – Rekka oli rekisteröity Bulgariaan irlantilaisomisteiselle yritykselle

Perjantaina illalla Suomeen iskeneen syysmyrskyn aiheuttamia laajoja sähkökatkoja on saatu korjattua. Yöllä pahimmillaan jopa 40 000 kotitaloutta oli ilman sähköä eri puolilla Suomea. Lauantaina illalla sähköttömiä asiakkaita oli hieman alle 600.

Energiateollisuuden sähkökatkokartan mukaan katkokset keskittyvät Vaasan seudulle ja Pohjois-Savoon.

Vahingontorjuntoja eri puolilla maata

Pelastuslaitoksilla oli yön ja aamun aikana lukuisia pienempiä vahingontorjuntatehtäviä. Pelastuslaitokset ovat varoittaneet sähkökatkosten sumasta, kun tuuli saattaa kaataa puita sähkölinjoille.

Suonenjoella Pohjois-Savossa pelastuslaitos sai hälytyksen tapauksesta, jossa puu oli kaatunut sähkölinjalle ja sytyttänyt tulipalon. Hälytyksen tekijä oli pelännyt palon leviävän läheiseen hallirakennukseen. Savon Voima otti sähkölinjasta virrat pois, jolloin palo sammui, pelastuslaitos kertoo.

Pohjois-Savon pelastuslaitoksella oli yön ja aamupäivän aikana noin 20 myrskyn aiheuttamaa tehtävää. Suurin osa tehtävistä oli tuulen kaatamien puiden raivaamista pois teiltä.

VR:n junaliikenteessä ei ole ollut myöhästymisiä tai poikkeusjärjestelyitä syysmyräkän takia.

Vesala kysyy vasta puolivälissä konserttia, onko yleisö ladannut hänen sovelluksensa. Loppuunmyydyssä Helsinki areenassa vain muutama huutaa joo.

Artisti lanseerasi Vesala-sovelluksen reilu viikko ennen konserttia. Sovelluksessa pystyy soittamaan ja remixaamaan yhtä kappaletta sekä näkemään lisättyä todellisuutta keikoilla.

Maailmalla keikkakokemuksiin halutaan lisätä nyt virtuaaliteknologiaa kuten virtuaalitodellisuutta (VR) ja lisättyä todellisuutta (AR). Vesala on kertonut olevansa kaikesta uudesta teknologiasta kiinnostunut, joten sellaisen kokeileminen ensimmäisten joukossa Suomessa ei ihmetytä.

Vesalan ensimmäisessä Helsinki areenan konsertissa perjantaina kokeiltiin lisättyä todellisuutta. Hän sanoi ennen konserttia, että sen kautta on tarkoitus syventää ja laajentaa musiikin luomaa maailmaa. Tämän hän haluaa tarjota etenkin niille, jotka ovat nähneet hänen keikkansa lukuisia kertoja.

Minkälaisia lisämaailmoja Vesalan konsertti sitten tarjosi?

Lisättyä todellisuutta oli ripoteltu pitkin keikkaa, ja kun sitä oli, siitä tuli ilmoitus lavan vieressä oleville screeneille. Kännykän ruudulta saattoi nähdä välkkyvää happosadetta, värikkäitä pilviä, taustascreenin takaa tulevia mustekalan lonkeroita tai uiskentelevia meduusoja. Joidenkin kappaleiden aikana kännyköiden näytöt alkoivat välkkyä samaan tahtiin eri väreissä.

Etukäteen oli pelko, kuinka Helsinki areenan verkkokapasiteetti riittää, jos koko yleisö käyttää sovellusta yhtäaikaa. Siitä ei kuitenkaan tarvinnut huolehtia, sillä väkimäärässä näkyi kännykkäkuvienkin ottajia jopa normaalia keikkaa vähemmän.

Yleisöä sovelluksen räplääminen ei tuntunut kiinnostavan. He olivat tulleet nauttimaan pitämänsä artistin musiikista ja esiintymisestä. Lisätty todellisuus jäi kakkoseksi, kun Ruotsin euroviisut -biisin aikana yleisö teki spontaanisti kännyköillään valomeren. Toisessa kohtaa konserttia käden heiluttaminen samaan aikaan puolelta toiselle tuntui riittävän. Koko konsertin läpi kuullusta yhteislaulusta nyt puhumattakaan.

Ennen konserttia Vesala totesi, että keikka ei voikaan perustua pelkkään lisättyyn todellisuuteen. Konsertin pitää toimia aivan sellaisenaan. Artisti olikin tehnyt Helsinki areenan keikalle sellaiset visuaaliset elementit, jollaisia harva suomalaisartisti on aiemmin käyttänyt. Näytöillä nähdyt videot olivat monipuolisia ja kokeilevia.

Virtuaaliteknologian käyttäminen konserteissa on vasta aluillaan, ja sen tietää myös Vesala. Hänenkin sovelluksessaan riittää parannettavaa käytettävyydessä ja yleisölle tiedottamisessa. Nyt monelle valikot jäivät epäselviksi ja ehkä siksi koko uusi keikkakokemus kokeilematta.

Mutta artisti aikoo kuitenkin jatkaa kokeilua tulevilla keikoillaan.

– Visuaalisessa maailmassa tämä on hauska aihe tutkia. Yksinkertaisilla asioilla saa aikaan aika vaikuttavia juttuja aikaiseksi. Näitä pitää testata ja kokeilla ja sitten vaan oppia lisää.

– Tämä ei ole ainoa kerta, kun tulen käyttämään tätä, mutta jostain pitää aloittaa.

Poliisi epäilee törkeitä veropetoksia tamperelaisessa mediayrityksessä, jonka toimintaa Kiinan valtio on rahoittanut. Rikosepäilyn kohteena oleva GBTimes-yritys julkaisee Kiinaa käsittelevää julkaisua, ja sen tytäryhtiö pyörittää muun muassa Radio Classicia.

Helsingin Sanomien elokuussa julkaisemassa jutussa yhtiön toimitusjohtaja kertoi, että yrityksen toiminnan tarkoituksena on monipuolistaa kuvaa Kiinasta, jota hänen mukaansa on länsimediassa demonisoitu.

Käräjäoikeuden julkisten tietojen mukaan toimitusjohtajaa, 58-vuotiasta kiinalaismiestä epäillään törkeistä veropetoksista vuosina 2012–2016. Avunannosta törkeään veropetokseen vuosina 2012–2015 epäillään 56-vuotiasta suomalaismiestä, joka on toiminut ainakin yrityksen edustajana eli prokuristina. Miesten ja yrityksen omaisuutta on pantu vakuustakavarikkoon yhteensä yli 700 000 euron edestä.

Toimitusjohtaja Zhao Yinong ei ole vastannut STT:n sähköpostitse ja puhelimitse tekemiin yhteydenottopyyntöihin. Puhelimeen vastannut yrityksen työntekijä sanoi perjantaina ensin aamupäivällä ja myöhemmin iltapäivällä, että toimitusjohtaja on pitkässä kokouksessa eikä ehdi kommentoida. Yritystoiminnassa mukana olevan ja yhteyshenkilöksi ilmoitetun vaimon sanottiin olevan estynyt kommentoimaan Kiinan-työmatkan takia.

STT:n tavoittama suomalaismies kiistää rikoksen, mutta tämän enempää hän ei halunnut kommentoida asiaa.

Vakuustakavarikko on ensimmäisen kerran määrätty jo 27. kesäkuuta, ja sitä jatkettiin torstaina Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Jutun tutkinnanjohtaja Kirsi Silomäki Sisä-Suomen poliisista ei halunnut kommentoida tutkintaa mitenkään.

Kiinan valtion radioyhtiö irtisanoi sopimuksensa

Yhtiön liikevaihto oli viime vuonna yli 9,4 miljoonaa euroa ja liikevoitto alle 274 000 euroa. Vuonna 2017 liikevaihto oli yli 11 miljoonaa ja liikevoitto noin 765 000 euroa.

Viimeisimmän tilinpäätöksen mukaan yhtiössä aloitettiin vuonna 2017 verotarkastus, joka koskee vuosia 2013–2018.

Uutistoimisto Reuters kertoi vuonna 2015, että Kiinan valtion omistama China Radio Internationalin (CRI) tytäryhtiö omisti GBTimesista 60 prosenttia. Reutersin jutussa toimitusjohtaja Zhao kertoi CRI:n maksavan hänen yhtiölleen vuosittain useita miljoonia euroja radio-ohjelmien tuottamisesta suomalaisyleisölle. GBTimesilla on Reutersin mukaan ollut toimintaa Suomen lisäksi ainakin Italiassa ja Unkarissa.

GBTimesin uusimman tilinpäätöksen mukaan CRI irtisanoi sopimukset sen kanssa joulukuussa 2018, mikä johti henkilöstön irtisanomisiin tämän vuoden tammikuussa.

Helsingin Sanomien elokuisessa jutussa (juttu on maksumuurin takana) Zhao sanoo, ettei tiedä, miksi rahoitus katkesi. Haastattelussa ei puhuta rikosepäilystä, vaikka poliisin esitutkintaan liittyvä vakuustakavarikko oli määrätty jo kesäkuussa ja verotarkastus alkoi jo vuonna 2017.

Reuters: Liiketoimintamalli sama ympäri maailman

Reuters kertoi vuonna 2015 julkaisemassa laajassa selvityksessä, että GBTimes on osa kansainvälistä Kiina-myönteistä julkaisuverkostoa, jota johdetaan Tampereen lisäksi Australian Melbournesta ja Yhdysvaltojen Los Angelesista. Liiketoiminta on rakentunut kaikissa maissa samalla tavalla: Kiinan valtion kanssa yhteistyötä tekevä kiinalainen yrittäjä luo paikallisen median, josta 60 prosentin omistusosuus on CRI:n kokonaan omistamalla tytäryhtiöllä, Reuters kirjoitti.

Reutersin mukaan sen tiedot perustuvat maailmanlaajuisesti kerättyihin yritysasiakirjoihin.

Julkaisuverkosto on yksi esimerkki siitä, miten Kiina pyrkii vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen maan rajojenkin ulkopuolella. Yhdysvaltojen johtaviin Kiina-asiantuntijoihin kuuluva David Shambaugh George Washington Universitysta arvioi vuonna 2017 Financial Timesille, että Kiina käyttää "pehmeään vaikuttamiseen" eli mielipiteen muokkaamiseen eri keinoin vuosittain 10-12 miljardia dollaria.

Helsingin Sanomissa Zhao kiistää, että GBTimes tai verkosto olisi luotu Kiinan valtion aloitteesta. Hän sanoo, että koko verkoston takana on ollut hänen ideansa.

Lue myös:

Kiinalainen pohatta rohmuaa Ranskasta peltoja, jotta Kiinan nuoret pääsevät patongin makuun – Kiinan ostovimma Euroopassa on niin suurta, että monia jo hirvittää

Saksa pelkää kiinalaisten imevän Euroopan tyhjiin innovaatioista – berliiniläisfirma haluaa mullistaa Suomenkin pankkimarkkinat kiinalaisrahalla

"Poikani ei enää palaa Kiinaan", sanoo Ateenaan kotinsa siirtänyt miljonääri – Kiinalainen raha hurmasi Kreikan ja kääntää Euroopassa muidenkin maiden suuntaa

Satoja miljoonia hiihtäviä kiinalaisia ja tappouhkauksia – Sveitsissä neuvokas liikemies avasi kellokaupan kiinalaisille keskelle jäätikköä ja aikoo laajentaa uhkailusta huolimatta

Jos Helsinki–Tallinna-tunneli toteutuu, Suomesta tulee osa Kiinan arktista silkkitietä – Peter Vesterbacka toivoo rahoitusta myös länsimaista

Iltavirkkuus ja aamuvirkkuus ovat osittain luontaisia taipumuksia, mutta niitä on mahdollista myös säätää. Valon määrän, liikunnan ja ruokailun oikealla ajoittamisessa on tutkimusten mukaan mahdollista myöhentää tai aikaistaa vuorokausirytmiä.

Asialla on merkitystä, sillä erityisesti iltavirkuille on havaittu kasaantuvan erityisen paljon erilaisia terveyshaittoja, kuten unettomuutta, sydän- ja verisuonitauteja, 2-tyypin diabetesta, masennusta, astmaa ja selkäkipuja.

– Iltavirkuilla on väestötutkimuksissa havaittu muita yleisemmin myös runsaampaa alkoholinkäyttöä, he tupakoivat useammin ja heidän ruokavalionsa on epäterveellisempi. Eli tähän näyttää liittyvän hyvin moninaisia terveysmuutoksia, kuvailee tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

Riskien kasaantuminen ei selity pelkästään sillä, että iltavirkut saisivat liian vähän unta. Iltavirkkuudella näyttäisi olevan itsenäinen riskivaikutuksensa. Esimerkiksi iltavirkun oman rytmin noudattaminen ei korjaa ongelmia, vaan myöhentynyt päivärytmi itsessään on pitkällä aikavälillä ongelmia tuottava asia.

–Jos iltavirkku noudattaisi omaa sisäistä rytmiään se olisi selkeästi pitempi kuin 24 tuntia vuorokaudessa. Mitä pitempi se on, sitä suuremmaksi riski näyttäisi kasvavan terveyshaittojen suhteen.

Aamuvalo hyvä, iltavalo huono

Ihmisen sisäinen kello tahdistuu luontaisesti aamujen valoisuuteen. Sisäinen kello ei ole kellontarkka, vaan se jätättää muutaman minuutin joka vuorokausi.

Suomessa valon määrä vaihtelee voimakkaasti kesän ja talven välillä. Myös sisäinen kello jätättää kesällä ja talvella enemmän kuin syksyllä tai keväällä.

Kellon tarkkuuteen voi perimän vaikutuksista huolimatta onneksi kuitenkin vaikuttaa ajoittamalla nukkumistaan, liikkumistaan ja syömistään oikein.

Valon vaikutus tunnetaan sisäisen kellon säätäjänä. Sen vaikutus on voimakas ja nopea.

–Valo aikaistaa vuorokausirytmiä silloin kun sitä on saatavilla kello 5–9. Iltapäivällä tai illalla silmiin tulevalla valolla on päinvastainen vaikutus. Jokainen valoisa lisätunti illalla häiritsee unta. Mitä enemmän silmiin tulee valoa, sitä enemmän sisäinen kello pyrkii jätättämään ja päivärytmi myöhentymään, Partonen neuvoo.

Valo vaikuttaa silmän verkkokalvon kautta suoraan aivoissa sijaitsevan hypotalamuksen suprakiasmaattisen tumakkeen soluihin jotka reagoivat hyvin herkästi valoon tai sen puutteeseen. Tumakkeen solut puolestaan tahdistavat ihmiselimistön muita soluja käymään samaan aikaan.

Liikunnallakin on mahdollista säätää rytmiä

Tuoreen yhdysvaltalaistutkimukseen mukaan myös liikunnalla voi vaikuttaa unirytmin aikaistamiseen tai myöhentämiseen, vaikka liikunta vaikuttaakin valoa hitaammin. Olennaista on, mihin aikaan liikuntaa harrastetaan, painottaa tutkimusprofessori.

– Tunnin mittainen kuntoliikunta aikaistaa vuorokausirytmiä, jos liikutaan noin seitsemän aikaan aamulla tai sitten alkuiltapäivästä kello 13–16. Muina aikoina liikunta taas pyrkii viivästyttämään vuorokausirytmiä.

Partosen mukaan ruokavalion ja aterioinnin vaikutukset sisäisen kellon toimintaan ovat vielä suurelta osin kartoittamatta.

– Aamupalan syömättä jättämisellä näyttää olevan haitallista vaikutusta sisäisen kellon toiminnan kannalta. Samoin isojen, hiilihydraattipitoisten aterioiden syöminen illalla näyttää lisäävän sisäisen kellon jätätystä.

Iltavirkkuus lisääntyy Suomessa

Iltavirkkujen määrä suomalaisessa aikuisväestössä on lisääntynyt 1980-luvulta alkaen. Iltavirkkuuden kasvaessa eli päivärytmin myöhentyessä, myös univelkaisten ja unettomien aikuisten ja nuorten osuus on kasvanut.

Perimän vaikutus aamu- tai iltaunisuuteen on vahva. Kaksostutkimusten perusteella noin puolet vaihteluista johtuu perimästä. DNA:ssa on yli 350 kohtaa, jotka vaikuttavat aamu- tai iltavirkkuuteen. Toinen puoli iltavirkkuudesta selittyy ympäristön vaikutuksilla, ja joita on osittain mahdollista muokata.

Talviaikaan siirtyminen hyödyttää useimpia

Ensi yönä tehtävä kellojen siirto tuo vuorokauteen tunnin lisää. Partosen mukaan useimpia ihmisiä kellojen siirto normaaliaikaan hyödyttää.

– Nyt syksyn ja talven tullen ongelmana on se, että aamut muuttuvat hämärimmiksi ja pimeämmiksi, jolloin tätä valon antamaa aikamerkkiä ei tulekaan. Sisäiselle kellolle tämä tarkoittaa sitä, että se jää tavallista enemmän jälkeen syksyn ja talven aikana.

EU:ssa kellojen siirtämisen lopettamista on valmisteltu vuodesta 2018 lähtien. Ratkaisua asiassa ei kuitenkaan ole vielä tehty. Tavoitteena on ollut yhteiseen vuosiaikaan siirtyminen jo vuonna 2012, mutta EU:n jäsenvaltioiden päättämättömyys asiassa voi siirtää asian valmistelua vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Neljä tieteellistä yhdistystä on kannattanut talvi- eli normaaliaikaa: European Sleep Research Society (ESRS), European Biological Rhythms Society (EBRS), Society for Research on Biological Rhythms (SRBR) Associação Portuguesa de Cronobiologia e Medicina do Sono (APCMS).

– Se pitäisi loppusyksyn talven ja loppukevään aamut yhtä valoisina kuin ne ovat nyt. Jos taas valitaan pysyvä kesä, se tarkoittaisi aamujen pimenemistä. Tämä johtaisi sisäisen kellon jätätyksen voimistumiseen. Univaikeudet ja kaamosoireet saattaisivat yleistyä ja vakavoitua niillä, joita niitä jo on, arvioi Partonen.

Lue lisää:

Suomen ajama kellojen siirtelyn lopetus jumissa Brysselissä – Kellot käännetään sunnuntaina taas talviaikaan

Olemmeko me suomalaiset luonteeltamme keräilijöitä ja hamstereita?

– Aivan varmasti, sanoo Designmuseon näyttelyn kuraattori Harry Kivilinna ja nauraa.

Helsinkiläismuseossa on näyttely Keräilijät ja kokoelmat. Esillä on arvokkaita taide- ja käyttöesineitä yksityishenkilöiden varastoista.

Nostalgianälkäiset ja keräilystä innostuneet pääsevät ihmettelemään Arabian maitokannuja sekä lenkkikenkä- ja muumimukikokoelmia.

Näyttelyn nuorin keräilijä on helsinkiläinen 27-vuotias Iivari Viilomaa. Häntä kiinnostaa erityisesti Nuutajärven värilasi, jota Kaj Franck ja Saara Hopea suunnittelivat 1950-luvulla.

Muutamassa vuodessa esineitä on kertynyt jo lähes 700, ja ne täyttävät kotona kolmiosta yhden huoneen.

Parhaat löytönsä Viilomaa on tehnyt kirpputoreja koluamalla.

– Keräilystä on tullut minulle elämäntapa ja intohimo. Tykkään myös kalastaa, ja siinä on vähän sama idea – koskaan ei tiedä, mitä saa.

Rakkaudesta lajiin todistaa tatuointi käsivarressa.

– Se on muotoilija Oiva Toikan piirtämä kalakuva, joka yhdistää molempia harrastuksia, Viilomaa sanoo.

Kouvolalainen Virve Mattila sai ensimmäisen Arabian maitokannunsa anopiltaan vuosia sitten.

– Ajattelin, että kerään kannuja ihan pikkaisen keittiön ylähyllylle ja se jää siihen. Mutta eihän se jäänyt. Mieheni Heikki kiinnostui myös, ja keräily repesi ihan totaalisesti käsistä.

Nyt heillä on yli 1200 erilaista kannua ja kermakkoa.

– Itse pidän erityisesti eläinaiheisista lehmä- ja kissakannuista, Virve Mattila sanoo.

Perheen arvokkain esine on kirpputorilöytö Kuusankoskelta. Yli sata vuotta vanhasta kannusta on tarjottu yli 1000 euroa.

Tunnetuimpiin suomalaisiin muotoilun keräilijöihin kuuluva kauppaneuvos Kyösti Kakkonen myöntää "hurahtaneensa keräilyyn". Hänen kokoelmaansa kuuluu lähes 10 000 esinettä. Suurin osa on suomalaisen muotoilun kultakauden 1940–1960-lukujen lasia ja keramiikkaa.

Designmuseon näyttelyssä häneltä on Gunnel Nymanin taidelasia.

Kyösti Kakkonen ei suostu paljastamaan, kuinka paljon harrastus on tullut hänelle maksamaan.

– Se on vähän sama kuin lappalaisisännältä kysyttäisiin, paljonko teillä on poroja. Niitä on kummallakin puolella puuta.

Vaikka rahasummat jäävätkin keräilijöiden salaisuuksiksi, tässä he jakavat vinkkinsä kaikille, joita vanhat esineet ja keräily kiinnostaa.

1. Mitä kannattaa kerätä?

Iivari Viilomaan mielestä nyt kannattaa kerätä suomalaistehtaiden valmistamaa värilasia.

– Siitä on helppo aloittaa. Tarjontaa on paljon ja sen arvo tuskin ainakaan kovin paljon laskee, ennemminkin nousee.

Heikki Mattilan mielestä signeerattu taidelasi on hyvä valinta.

– Ehdottomasti hyvä keräilykohde ovat esineet ja astiat, jotka ovat jo poistuneet tuotannosta, hän lisää.

Kyösti Kakkonen muistuttaa, että valintaan vaikuttaa moni asia: minkälaisista esineistä on kiinnostunut, miten kärsivällisesti haluaa harrastukselle antautua ja paljonko siihen on valmis käyttämään aikaa ja rahaa.

2. Mitä pitää ottaa huomioon keräilyesineitä hankkiessa?

Kaikki painottavat, että aina ensin kannattaa tarkkaan katsoa, että esine on ehjä, koska se vaikuttaa myös arvoon. Virve Mattilan mielestä, jos kyseessä on todella vanha maitokannu, pieni kolhu ei haittaa.

– Ylipäätään pitää tietää, mitä ostaa. Ettei esimerkiksi osta eri aikakauden tai eri tekniikalla valmistettua teosta kuin on luullut, Kyösti Kakkonen toteaa.

Pettymysten välttämiseksi hän kehottaa lukemaan kirjallisuutta ja seuraamaan alaa.

– Suomessa on myös hyviä asiantuntijoita. Koska maallikko ei pysty kaikkea varmuudella tunnistamaan, kannattaa turvautua heidän apuunsa.

Heikki Mattila varoittaa myös väärennöksistä, joita silloin tällöin keräilijöille tulee vastaan.

– Myyjä esimerkiksi yrittää peittää tai muuttaa esineen leimoja. Ostajalta vaaditaan tarkkuutta.

3. Mistä voi tehdä parhaat löydöt?

Virve ja Heikki Mattilalla Arabian kannujen keräämisestä on tullut entistä ammattimaisempaa. Heillä on useita yhteistyökumppaneita kuten antiikkiliikkeitä, jotka ottavat yhteyttä, kun myyntiin tulee jotain heitä mahdollisesti kiinnostavaa. Pariskunta myös rohkaisee ihmisiä verkostoitumaan muiden keräilijöiden kanssa.

– Highlight-löytö, todellinen harvinaisuus ja valtava onnistuminen osuu kohdalle ehkä kerran vuodessa, Heikki Mattila laskee.

Mattiloiden ja Iivari Viilomaan mielestä myös kirpputoreilta voi edelleen tehdä löytöjä. Viilomaa kiertää kirpputoreja 3–7 kertaa viikossa.

– Osan löydöistäni olen saanut vaihtokauppoina tai Facebookin kautta.

Kyösti Kakkonen vinkkaa, että huutokaupat ovat merkittävä väylä uusien esineiden hankkimiseksi.

– Mutta kuka sitä nyt menisi parhaita kätkö- ja aarrepaikkojaan kertomaan? Se on vähän sama kuin sienestäjältä kysyttäisiin, missä täällä lähistöllä on parhaat kanttarellipaikat, Kyösti Kakkonen nauraa.

Saksan kristillisdemokraattinen unioni eli CDU harkitsee merkittävää käännöstä puolueen kannabispolitiikassa, kertoo Saksan radion ulkomaanpalvelu Deutsche Welle.

DW:n mukaan liittokansleri Angela Merkelin CDU on viimeinen Saksan suurista puolueista, joka ylläpitää tiukkaa huumeiden kieltopolitiikkaa.

CDU:n sisäpolitiikan tiedottaja Marian Wendt sanoi perjantaina, että kannabiksen käyttö voitaisiin vapauttaa ja samalla sen tuotanto sekä jakelu voitaisiin ottaa hallintaan.

– Poliisin ja oikeuslaitoksen vapautuvat resurssit pitäisi käyttää laittoman kaupan torjumiseen, Wendt sanoi RND-verkolle DW:n mukaan.

Uusi huumevaltuutettu edeltäjäänsä liberaalimpi

Aiemmin tällä viikolla myös Saksan hallituksen uusi huumevaltuutettu Daniela Ludwig ilmaisi, että konservatiivisessa puolueessa harkitaan liberaalimpaa huumepolitiikkaa. Ludwig itse edustaa CDU:n baijerilaista kristillisdemokraattista sisarpuoluetta CSU:ta.

Ludwig sanoi Neue Osnabrücker Zeitung -lehdelle DW:n mukaan, että huumepolitiikan pitäisi keskittyä käytännöllisyyteen. Hänen mukaansa tavoitteena tulisi olla ihmisten terveyden suojeleminen parhaalla tavalla.

DW:n mukaan Saksan edellinen huumevaltuutettu Marlene Mortler suhtautui kannabiksen vapauttamiseen Ludwigia kielteisemmin.

Tällä hetkellä vain lääkekannabis on laillista Saksassa. Vakavasti sairaat ihmiset voivat saada sitä reseptillä.

Lisäksi Saksassa on kauppoja, jotka myyvät laillisen teollisuushampun kukkaa eli niin sanottua kevytkannabista. Sillä sanotaan olevan rentouttava mutta ei-päihdyttävä vaikutus.

DW:n mukaan käytännössä syytettä ei nosteta, jos henkilö jää kiinni alle kuuden päihdekannabisgramman hallussapidosta.

Suomessa kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi etenee eduskunnan käsittelyyn. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp.) suhtautuu aloitteeseen kielteisesti.

Lue lisää:

50 000:n allekirjoituksen raja ylittyi – Kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi etenee eduskunnan käsittelyyn

Hyödyt ja haitat eduskunnan puntariin ennen pitkää – Oikeusministeri Henriksson kannabisaloitteesta: "Vaikea kysymys, erittäin vaikea"

Varkaudessa Kangaslammilla sijaitsee erikoinen, lähes 100-vuotias Manttuna tunnettu kivilinna. Alun perin se rakennettiin suojeluskuntataloksi, mutta nykyään tyhjillään olevan Mantun omistaa Varkauden kaupunki. Ainoastaan Kangaslammin kyläläiset järjestävät tapahtumia linnassa.

Rakennuksen nykyinen kunto rajaa kangaslampilaisten mahdollisuuksia toimia tiloissa. Ilman toimivaa keittiötä tarjottavat rajoittuvat kahviin ja pullaan.

Ajan henki näkyy muutenkin vanhassa kivilinnassa. Seinistä on rappeutunut maalia pois, kiviseinät hohkavat kylmää, ikkunankarmeihin on kaiverrettu terveisiä ja puiset portaat natisevat kuuluvasti torniin kavutessa.

Edellisen kerran Varkaus yritti myydä Manttua yli kymmenen vuotta sitten, mutta ostajaa ei tuolloin löytynyt.

Nyt haussa on uusi omistaja vanhalle linnalle. Vieläpä sellainen, joka ymmärtää rakennuksen merkityksen Kangaslammin kyläläisille.

Myynnin ehtona on, että kyläläisillä on mahdollisuus hyödyntää tiloja myös jatkossa.

Lue myös:

Savonlinnan Rauhalinnan pitsihuvila sai uuden omistajan: kauppaneuvos Kyösti Kakkonen osti huvilan ja yli 100 hehtaarin maa-alueen pakkohuutokaupasta

Säilyttääkö vai tuhota? 1970-luvun lättänätalokin voi olla suojelemisen arvoinen

Suomen lain mukaan ihmiset ovat työpaikalla tai työpaikkaa hakiessaan tasa-arvoisia.

Käytännössä näin ei ole. Ihmisiä syrjitään työmarkkinoilla iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon, etnisen taustan, tai vammaisuutensa vuoksi.

Maanantaina Yle kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan pelkkä ulkomaalainen nimi huonontaa merkittävästi henkilön mahdollisuuksia päästä työhaastatteluun.

Miksi syrjintä on niin yleistä, jos laki yksiselitteisesti kieltää sen? Keräsimme viisi todennäköistä tai vähintäänkin mahdollista syytä.

1. Merkittävä osa suomalaisista hyväksyy syrjinnän – asenteet kuitenkin muuttuvat sallivammaksi

Ilmeisin syy syrjinnän yleisyyteen on tämä: Oli taustalla negatiiviset ennakkoluulot tai puhdas rasismi, suuri osa suomalaisista pitää syrjintää täysin hyväksyttävänä.

Kun suomalaisilta tänä vuonna kysyttiin, voisiko valkoihoista suomalaista työnhakijaa suosia tummaihoisen työnhakijan kustannuksella, 28 prosenttia vastasi myöntävästi.

Vastaus ei yllätä, kun ottaa huomioon miten suomalaiset suhtautuvat työskentelyyn valtaväestöstä poikkeavien kanssa.

Tuoreimman syrjiviä asenteita selvittävän eurobarometrin mukaan 11 prosenttia suomalaisista pitäisi romanin kanssa työskentelyä "täysin epämiellyttävänä". 12 prosenttia sanoo samaa muslimien kanssa työskentelystä.

Vertailu vuosien 2015 ja 2019 eurobarometrien välillä kuitenkin osoittaa, että suomalaisten asenteet ovat mahdollisesti muuttumassa sallivammaksi kaikkia vähemmistöryhmiä kohtaan.

Kulunee kuitenkin vielä jonkin aikaa, kunnes kaikki suomalaiset hyväksyvät valtaväestöstä poikkeavat mukisematta työpaikalleen.

2. Työnantajat eivät tiedä mikä on laitonta syrjintää, eikä se aina olekaan ihan yksinkertaista

Osa työnantajista mahdollisesti olettaa, että heillä on vapaus palkata kenet haluaa. Tämä on vain osin totta.

Työhön kuin työhön voi luonnollisesti vaatia työnhakijalta riittävää kokemusta ja koulutusta. Joissakin tilanteissa häneltä on myös perusteltua vaatia muita ominaisuuksia, kuten tiettyä sukupuolta.

Esimerkiksi teatteri voi hakea Väinämöisen rooliin vain miespuolisia näyttelijöitä, poliisien on oltava Suomen kansalaisia ja nostokurjen kuskiksi ei ymmärrettävästi voi palkata muslimia, jonka on pakko päästä rukoilemaan tiettyinä kellonaikoina. Nämä ovat perusteltuja vaatimuksia.

Perusteltua ei kuitenkaan ole vaatia poliisilta vaaleaa ihonväriä tai siivoojalta moitteetonta suomen kielen taitoa.

Hartaiden muslimien syrjiminen ei myöskään ole useimpien töiden kannalta perusteltua. Esimerkiksi viime vuonna Helsingin käräjäoikeus totesi, että islaminuskoisen projekti-insinöörin palkkaamatta jättäminen ei ollut laillista, koska rukoilu olisi ollut sovitettavissa töiden lomaan.

Osalla työnantajista pelisäännöt ovat hakusessa. Näin voi päätellä ihmisryhmiä suoraan syrjivistä julkisista työpaikkailmoituksista, joita työsuojeluviranomainen havaitsi viime vuonna 17.

Työnantajat olivat vedonneet muun muassa tietämättömyyteensä, mikä on joissakin tapauksissa vähintäänkin kyseenalaista. Esimerkiksi auton pesijältä oli vaadittu asepalveluksen suorittamista, tekstiilituotteiden tekijältä täydellistä suomen kielen hallintaa ja insinööriltä nuorta ikää.

Työnantaja ei kutsunut hakijaa haastatteluun, koska opetettava kieli ei ollut hakijan äidinkieli. Hakijan haastatteluun kutsumatta jättämisen ei kuitenkaan katsottu olevan oikeasuhtaista, koska hakijalla ei ollut mahdollisuutta osoittaa opetettavan kielen äidinkielentasoista osaamista. Ote työsuojeluviranomaisen raportista vuodelta 2018.

Joskus tietämättömyys on ymmärrettävämpää. Lakia tutkimalla on vaikea saada yksiselitteisiä vastauksia siihen, mikä on laitonta syrjintää ja mikä ei.

Esimerkiksi: voiko yhtenäistä vaatetusta työntekijöiltä vaativa yritys jättää palkkaamatta musliminaisen, joka ei suostu luopumaan päähuivistaan?

EU-tuomioistuin käsitteli tällaista tapausta vuonna 2017. Linjaus oli, että tietyissä tilanteissa näkyvien uskonnollisten symbolien kieltäminen voi olla perusteltua.

Kiellon edellytykset ovat tiukat: sen on perustuttava yrityksen sisäiseen ohjeistukseen, joka kieltää myös muut näkyvät poliittiset, filosofiset tai uskonnolliset tunnukset. Pelkkä oletus asiakkaiden toiveista ei riitä.

EU-tuomioistuimen päätöstä on kritisoitu, koska se voi asettaa uskonnollisia symboleja käyttävät eriarvoiseen asemaan työmarkkinoilla.

Tapaus opettaa ainakin sen, että kieltojen perustelu on helposti monimutkaisempaa kuin valtaväestöstä poikkeavien työntekijöiden hyväksyminen työpaikalle.

3. Työnantaja syrjii, koska pelkää reilun pelin käyvän kalliiksi

Verrattuna etnisten tai uskonnollisten vähemmistöryhmien kanssa työskentelyyn, suomalaiset hyväksyvät työpaikalleen huomattavasti helpommin nuoret, iäkkäät, jostakin vammasta kärsivät tai vastakkaista sukupuolta edustavat työkaverit.

Siitä huolimatta juuri ikään, sukupuoleen tai terveydentilaan kohdistuva syrjintä on hyvin yleistä.

18 prosenttia suomalaisista kertoo tulleensa töitä hakiessaan syrjityksi ikänsä vuoksi. Pelkästään Palvelualojen ammattiliitto PAM saa vuosittain tuhat yhteydenottoa raskaus- tai perhevapaasyrjinnän vuoksi. Lähes puolet vammaisista ihmisistä kertoo kokeneensa syrjintää työpaikalla kyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana.

Tällaisen syrjinnän takana on ihmisryhmään kohdistuvan vihamielisyyden sijaan tavallisesti taloudellisia syitä.

Tyypillinen esimerkki on työnantaja, joka palkkaa nuoren naisen sijaan miehen, koska pelkää naisen tulevan raskaaksi ja jäävän pois töistä. Työnantaja perustelee toimintaansa taloudellisella riskillä, koska työnantaja maksaa osan vanhempainvapaiden kustannuksista.

Hakijalla oli kasvoissa näkyvä ihottuma, kun hän kävi työhaastattelussa. Työnantaja oli työnhakijan mukaan todennut ”tolla naamalla et saa töitä”. Ote työsuojeluviranomaisen raportista vuodelta 2018.

Sama taloudellisen riskin pelko vähentää työnantajien halua palkata iäkkäitä tai jostain vammasta kärsiviä ihmisiä. Työnantaja saattaa olettaa, että nämä työntekijät ovat muita tehottomampia, alttiimpia sairastelemaan tai jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle.

Työnantajalla on oikeus edellyttää työntekijältä riittävää työntekokykyä. Irtisanominen tai palkkaamatta jättäminen ei kuitenkaan voi pohjautua oletukseen, vaan työkyky on arvioitava yksilöllisesti.

Työnantaja irtisanoi kahdeksan työntekijää, jotka olivat kaikki yli 50-vuotiaita. Työnantaja ei yksilöinyt millä tavalla työpaikkansa säilyttäneet nuoremmat työntekijät olivat osaamiseltaan ja ammattitaidoltaan pätevämpiä. Työantajan todettiin syrjineen työntekijöitä iän perusteella. Ote työsuojeluviranomaisen raportista vuodelta 2018.

Myös ulkomaalaisten työntekijöiden alipalkkauksen takana on rasistisen asenteen sijaan usein taloudellinen motiivi.

– Monesti liian pientä palkkaa maksava yrittäjä on rekrytoinut oman maan kansalaisia. Yrittäjä perustelee alipalkkausta sillä, että yrityksellä menee niin huonosti. Ja työntekijä suostuu tähän, koska kotimaassa olot ovat vielä huonommat, sanoo ylitarkastaja Jenny Rintala Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Viime vuonna työsuojeluvinranomainen havaitsi lähes 60 tarkastuksellaan syrjintää alkuperän, kielen tai kansalaisuuden perusteella palkanmaksussa tai muissa vähimmäisehdoissa. Usein palkkavertailu ei onnistu, koska työaika-asiakirjat ovat puutteellisia.

Tässä onkin taas yksi syy työsyrjinnän yleisyyteen. Sitä on todella vaikeaa todistaa.

4. Työsyrjinnän osoittaminen on tavattoman vaikeaa

Jos ravintola systemaattisesti kieltää sisäänpääsyn romaneilta, asia väistämättä päätyy useiden sivullisten tietoon.

Jos työnantaja syrjii samalla tavalla töitä hakevia romaneita, asia on vaikeampi osoittaa.

– Tarvitaan näyttöä, että juuri siinä tilanteessa on tapahtunut syrjintää. Näyttöä ei ole tutkimus, joka osoittaa että väestönosaa syrjitään. Pitää syntyä syrjintäolettama, jota työnantaja ei pysty kumoamaan, Rintala sanoo.

Tällaista kiistatonta näyttöä olisi esimerkiksi viestinvaihto, jossa romanille olisi sanottu työpaikan tulleen jo täytetyksi, jonka jälkeen työhön olisi kuitenkin palkattu epäpätevämpi kantasuomalainen. Tai sitten tilanne, jossa yritys rekrytoi suuren joukon alle 30-vuotiaita, vaikka he eivät ole pätevämpiä kuin rannalle jätetyt yli 50-vuotiaat.

Tällaisen näytön hankkiminen on vaikeaa. Osasyynä on Suomen lainsäädäntö, joka kohtelee syrjinnän kohteita epätasa-arvoisesti.

Jos henkilö epäilee jääneensä paitsi työpaikasta sukupuolensa vuoksi, hän voi vaatia työnantajalta selvitystä rekrytointipäätöksestä. Näin määrää tasa-arvolaki.

Jos oletettu syrjintä kohdistuu esimerkiksi etnisyyteen, työnantajalla ei ole velvollisuutta selvittää asiaa. Näitä syrjinnän muotoja säätelee yhdenvertaisuuslaki, joka ei sisällä työnantajan selvitysvelvollisuutta työnhakijalle.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu vaati tähän viime vuonna muutosta. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvolautakunta suhtautui asiaan nihkeästi, koska muutos "lisäisi työntantajien hallinnollista taakkaa" ja voisi "lisätä rekrytointiin liittyvää epävarmuutta".

Myös työsuojeluviranomainen pitäisi muutosta tervetulleena. Jos työnhakija saisi selvityksen valintaperusteista, hän voisi paremmin arvioida onko syrjintää tapahtunut.

– Nyt työsuojeluviranomaisen valvontatoimenpiteitä tarvitaan, vaikka asia olisi voinut selvitä ilman viranomaisen puuttumista. Työnhakijalla on ollut tunne että häntä on syrjitty, mutta kun asiaa selvitetään, selviää että työnantaja onkin vain valinnut ansiooituneemman työntekijän, sanoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston tarkastaja Jenny Rintala.

5. Syrjitty ei kerro kohtelustaan, koska pelkää seurauksia

Kuten kaikki laiton toiminta, myös työelämässä tapahtuva syrjintä jää suurilta osin pimentoon.

Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton kyselyyn vastanneista ikäsyrjintää kohdanneista suomalaisista vain kymmenesosa oli ilmoittanut asiasta eteenpäin.

Osasyy tähän on tietämättömyys. 2015 eurobarometrin mukaan viidesosa suomalaisista ei tiedä kenelle syrjinnästä tulisi ilmoittaa: työpaikan luottamusmiehelle, poliisille, tasa-arvovaltuutetulle, yhdenvertaisuusvaltuutetulle, aluehallintovirastoon, ammattiliittoon, vai yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan?

Ne jotka tietävät oikeutensa ja kuinka tulisi toimia, eivät välttämättä halua nostaa asiaa esille.

Monissa syrjintäasioissa yhteyttä ottanut ei halua, että viranomainen ryhtyy valvontatoimenpiteisiin hänen nimellään. Syynä voi olla esimerkiksi pelko leimautumisesta tai vastatoimista työpaikalla. Tämä koskee erityisesti tiettyjä vähemmistöryhmiä kuten ulkomaalaisia työntekijöitä. Ote työsuojeluviranomaisen raportista vuodelta 2018.

Yksi syy tähän on se, että henkilöt eivät usko ilmoituksen johtavan mihinkään. Toinen syy on se, että syrjitty pelkää ilmoituksen johtavan ongelmiin, kuten irtisanomiseen. Työsuojeluviranomainen törmääkin säännöllisesti tapauksiin, joissa syrjintää kokeva ei uskalla nimellään pyytää valvontatoimenpiteitä vastatoimien pelossa.

EU-maiden ulkopuolelta tulleiden työntekijöiden tilanne on monesti Suomen kansalaisia tukalampi, koska heidän oikeutensa oleskella Suomessa riippuu työpaikasta. Ilman oleskelulupaa Suomessa työskentelevät paperittomat ovat vielä alttiimpia syrjinnälle, koska he eivät voi ilmoittaa kohtelustaan poliisille.

Tekniikan alojen opiskelijoiden tunnelmat ovat korkealla, sillä töitä on hyvin tarjolla. Mutta Teknologiateollisuus ry on huolissaan. Osaavien työntekijöiden puutteesta on tullut pullonkaula alan yritysten kasvulle.

Tämä on huomattu myös yliopistoissa.

– Tällä hetkellä osaajapula on niin kova, että meillä on isoja haasteita saada opiskelijoita suorittamaan opintonsa loppuun, koska työelämän imu on niin vahva, kertoo Aalto-yliopiston rehtori Ilkka Niemelä.

– Ei lähdetä hakemaan töitä, vaan paikka on jo valmiina. Se osoittaa, että yhteiskunta tarvitsee tällaisia osaajia enemmän.

Uusimaa ei ole ainoa osaajapulassa kärvistelevä alue. Töitä olisi tarjolla eri puolella Suomea.

Meillä on haasteita saada opiskelijoita suorittamaan opintonsa loppuun. Ilkka Niemelä

– Meiltä valmistuneet työllistyvät hyvin, heille maksetaan hyvin, ja heistä on kova kysyntä, luettelee Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) hallituksen puheenjohtaja Tuomo Rönkkö.

Myös tohtoreille riittää kysyntää.

– Meiltä revitään kaikki väitelleet tohtorit teollisuuteen, ja tämä on ollut ainakin meidän aloilla merkittävä muutos viime vuosikymmenen aikana, sanoo puolestaan LUT-yliopiston rehtori Juha-Matti Saksa.

Palkatuista jo yli puolet korkeakoulutettuja

Etenkin korkeasti koulutetun työvoiman tarve on Teknologiateollisuus ry:n tekemän tuoreen selvityksen perusteella suuri.

– Tällä hetkellä teknologia-alan yrityksiin rekrytoitavista jo 60 prosenttia on korkeakoulutettuja ja tarve kasvaa edelleen, kertoo kasvun ja uudistumisen johtaja Laura Juvonen.

Selvityksen mukaan teknologiateollisuuteen tarvitaan vuosittain yli 9 000 uutta tekniikan osaajaa. Tulevaisuudessa pulaa on erityisesti diplomi-insinööreistä.

Juvonen sanoo, että nopealla aikataululla osaajia saadaan lisäämällä yritysten kanssa toteutettavaa muunto- ja täydennyskoulutusta, maisteriopintoihin valittavien määrää ja kansainvälisiä maisteriohjelmia sekä palkkaamalla kansainvälisiä osaajia.

Jotta osaajien saaminen pitkällä tähtäimellä turvataan, tulee Teknologiateollisuuden mielestä korkeakoulujen tutkintotavoitteita tekniikan aloilla nostaa.

Juvonen korostaa, että korkeakoulutuksen lisääminen on paras keino estää yritysten lähteminen muualle ja toisaalta houkutella kansainvälisiä yrityksiä Suomeen.

Pula osaajista alkaa Juvosen mukaan jarruttaa työllisyyden kasvua. Viidestä päätoimialasta koostuva teknologiateollisuus tuottaa noin puolet Suomen viennistä ja työllistää suoraan 320 000 ja välillisesti noin 670 000 ihmistä.

LUT tuplaa tekniikan tutkintojen määrän

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt ehdotuksen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintotavoitteiden kasvattamisesta tuhansilla vuosille 2021–2024 sekä vuodelle 2030.

Ministeriö muun muassa ehdottaa, että diplomi-insinöörin tutkintojen määrä tulisi nostaa kymmenessä vuodessa liki viiteen ja puoleen tuhanteen. Teknologiateollisuus pitää tavoitteen toteutumista erittäin tärkeänä.

Korkeakoulujen omat esitykset ovat hieman ministeriön lukuja suurempia.

Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) tavoite on kunnianhimoinen.

En pelkästään usko, vaan tiedän, että pystymme. Tuomo Rönkkö

Vuoteen 2030 mennessä LUT uskoo pystyvänsä yli kaksinkertaistamaan tekniikan aloilta valmistuvien määrän nykyisestä 450:stä lähes tuhanteen.

– En pelkästään usko, vaan tiedän, että pystymme, vakuuttaa Tuomo Rönkkö.

Aalto-yliopisto puolestaan kaavailee nostavansa tutkintojen määrää tuhannella eli 2 200:aan.

– Tämä on iso haaste tekniikan alalla, myöntää Ilkka Niemelä.

Korkeakouluja huolestuttaa, miten ne pystyvät tuottamaan entistä enemmän tutkintoja, jos valtiolta ei heru lisää rahaa.

Rönkön mukaan rahaa kyllä tarvitaan, mutta "aina ei voida olla käsi ojossa".

– Veronmaksajien raha on niin kallista rahaa, että sitä pitää käyttää huolellisesti. Kyllä meidän pitää itsekin tehdä jotain. Yliopistojen tulee nostaa tuottavuutta esimerkiksi digitalisaation ja uusien opetusmenetelmien avulla.

Tätä ei voi tehdä pelkästään digitaalisesti ja virtuaalisesti. Ilkka Niemelä

Niemelä sanoo, että näin tehdään Aallossakin, mutta tämä ei riitä.

– Energiatekniikka, konetekniikka, kemiantekniikka, rakennustekniikka, sähkötekniikka – kaikki vaativat sitä, että päästään tutkimaan ja kokeilemaan asioita oikeassa ympäristössä ja oikeilla materiaaleilla. Tätä ei voi tehdä pelkästään digitaalisesti ja virtuaalisesti, jos halutaan laadukasta koulutusta.

Teknologiateollisuuden ratkaisu: lisää yhteistyötä

Teknologiateollisuuskin on huolissaan korkeakoulujen resursseista ja koulutuksen laadusta koulutusmäärien kasvaessa. Sen mielestä lisärahaa tarvitaan ja koulutusta on kehitettävä, mutta tämä ei ole ainoa ratkaisu ongelmaan.

Etujärjestön toiveena on "lisätä yritysten ja yliopistojen välisiä kumppanuuksia".

Laura Juvonen korostaa, että yritysten olisi syytä olla kiinnostuneita tiiviimmästä yhteistyöstä alan korkeakoulujen kanssa oman tulevaisuutensa vuoksi. Koulutustalkoisiin kaivataan tekijöitä.

Yritykset voisivat tarjota projektitöitä ja työharjoittelupaikkoja, osallistua opetuksen toteuttamiseen ja lisätä verkostomaista yhdessä tekemistä, ehdottaa Juvonen.

Hän uskoo, että yrityksillä voisi lisäksi olla halua osallistua nykyistä enemmän lahjoitusprofessuureihin.

– Meillä on hyviä kokemuksia lahjoitusprofessuureista esimerkiksi Lahdesta, kertoo Tuomo Rönkkö.

LUT-yliopisto on saanut rahoitusta myös säätiöiltä. Niemelän mukaan myös Aalto-yliopiston yhteistyö yritysten ja säätiöiden kanssa on tiivistä.

– Mutta laadukas koulutus ei voi perustua yksittäisiin lahjoituksiin, projekteihin tai hankkeisiin, vaan se tarvitsee pitkäjänteisen kehittämistyön ja julkisen rahoituksen.

Niemelän mukaan näin saadaan muitakin rahoittajia houkuteltua mukaan.

DI-koulutusta halutaan lisää etenkin Uudellemaalle

Teknologiateollisuuden mukaan laadukasta korkeakoulutusta ei voi hajauttaa aivan joka maakuntaan.

– Mutta on varmasti perusteltua lisätä paikkoja kaikissa seitsemässä tekniikan koulutusta antavassa yliopistossa, Juvonen arvioi.

Teknologiateollisuus haluaa lisää DI-opiskelupaikkoja erityisesti Uudellemaalle, jossa työpaikkojen määrä kasvaa eniten.

Laadukas koulutus ei voi perustua yksittäisiin lahjoituksiin, projekteihin tai hankkeisiin. Ilkka Niemelä

Selvityksen mukaan Suomesta tulevista yliopistojen tekniikan ja tietojenkäsittelyn alojen uusista opiskelijoista uusmaalaisia on 40 prosenttia.

Rönkkö katsoo, että uusia työntekijöitä Uudellemaalle on syytä kouluttaa muuallakin.

– Meillä on erittäin hyvät edellytykset kouluttaa ihmisiä ja tehdä menestyvää yritystoimintaa myös muualla kuin Kehä III:n sisäpuolella. Uudellemaalle voivat hakeutua töihin muutkin kuin Uudellamaalla koulutetut.

Juttua on korjattu Aalto yliopiston rehtorin sukunimien osalta klo 15.03 ja 16.38. Rehtorin nimi on Ilkka Niemelä, ei Ilkka Heikkilä.

Lue myös:

Korkeakoulut etunojassa tutkintotalkoisiin – tietotekniikkaan, tietojenkäsittelyyn ja tekniikan aloille esitetään tuhansia uusia opiskelupaikkoja

Korkeakoulujen tutkintotavoitteet ovat huikeat – vain rahoitus ja resurssit puuttuvat

Korkeakoulutettuja tarvitaan tulevaisuudessa lisää, lähihoitajistakin tulee kova pula – Mihin koulutusrahat pitäisi käyttää?

22-vuotias Amalia Paananen petaa petiään. On iltapäivä, ja Paananen on hetki sitten herännyt päiväunilta. Hän nukkuu päiväunet joka päivä. Muuten ilta on unen sekaista rämpimistä.

– Se on sellaista huurua. Tiedän, etten pysy hereillä. Yritän pitää silmiä auki, mutta aivot ovat sumussa, Paananen kertoo.

Hän avaa sälekaihtimet. Huone jyväskyläläisessä omakotitalossa on sama, jossa Paananen on kasvanut aikuiseksi ja opetellut elämään narkolepsian kanssa. Hän olisi jo muuttanut pois kotoa elämään omillaan, mutta sairauden takia voimat eivät riitä töissä käymiseen opiskelun ohessa. Ilman töitä rahat eivät riitä elämiseen.

Paananen opiskelee ammattikorkeakoulussa kansainvälistä liiketaloutta.

– Koulupäivien jälkeen en voi koskaan mennä suoraan esimerkiksi kaverin kanssa opiskelemaan, sillä minun pitää tulla ensin kotiin nukkumaan.

Parhaina päivinä kymmenen minuutin tirsat riittävät. Useimmiten Paanasen täytyy kuitenkin nukkua noin tunti. Näin on ollut jo kymmenen vuotta. Siitä asti kun Paananen sai rokotteen maailmalla riehuvaa pandemiaa vastaan.

Kun kaveri nauratti, lasi tipahti käsistä

Vuonna 2009 Meksikossa todettiin uusi, raju influenssavirus, joka vei perusterveetkin ihmiset sairaalaan. Kuolemantapauksia oli runsaasti huolimatta tehohoidosta hengityskoneineen. Sikainfluenssavirukseksi nimetty tauti levisi kulovalkeana. Australiasta raportoitiin viruksen tappaneen lapsia neljä kertaa enemmän kuin tavallinen influenssa.

Paananen muistaa, että pelottavasta taudista puhuttiin koulussa. Tuli tunne, että kaikkien on saatava nopeasti rokote tautia vastaan.

Euroopan lääkevirasto myönsi myyntiluvan Pandemrix-rokotteelle kiireellisellä aikataululla. Suomi sai rokotteita samaan aikaan kun pandemia levisi Pohjois-Eurooppaan. Yli puolet suomalaisista rokotettiin. Alle 15-vuotiasta nuorista 75 prosenttia sai piikin.

Sikainfluenssa selätettiin Suomessa maailmanlaajuisessa vertailussa hyvin. Tauti ei ollut niin raju kuin monessa muussa maassa. Sen sijaan tautia vastaan annetun rokotteen seurauksena noin 200 nuorta sairastui Paanasen tavoin narkolepsiaan.

Paananen alkoi oireilla noin puoli vuotta sen jälkeen, kun hänet oli rokotettu. 12-vuotias Amalia oli kaverinsa perheen kanssa lomareissulla.

– Lihakset pettivät aina kun nauroin. Se on ensimmäinen narkolepsiaan liittyvä asia, minkä muistan.

Narkolepsian oireisiin kuuluu katapleksia: voimakkaassa tunnetilassa lihakset pettävät äkillisesti. Polvet voivat notkahtaa tai leuka tipahtaa rintaan. Jos nauraa aivan hillittömästi, voi päätyä maahan makaamaan lihaksiston ollessa vailla jännitettä.

– Reissukaverini oli hauska tyyppi. Niinpä lihakset pettivät koko ajan. Kun ruokapöydässä lensi läppä, maitolasi tippui käsistäni. Ajattelin: onpa outoa.

Samaan aikaan heräämisestä tuli aamuisin ylivoimaisen vaikeaa. Paananen meni jatkuvasti kouluun myöhässä. Hän alkoi nukahdella tunneilla ja yritti pysyä hereillä kirjoittamalla vimmatusti muistiinpanoja.

– Sitten kuitenkin nukahdin. Säikähdin hereille: paperissa oli muistiinpanojen sijaan epämääräisiä viiruja, vaikka luulin kirjoittaneeni ihan oikein.

Katkeruus karkotti ystävät

Lääkärissä arveltiin Paanasen kärsivän syysväsymyksestä. Seuraavaksi epäiltiin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Tutkimukset seurasivat toisiaan. Paananen ehdotti itse lääkäreille narkolepsiaa. Hän oli kuullut puhuttavan asiasta televisiossa ja oli hämmästyksekseen todennut oirekuvauksen osuvan itseensä.

– Lääkäri sanoi, ettei se sitä voi olla, koska narkolepsia on todella harvinainen sairaus.

Muutaman kuukauden tutkimusten jälkeen Paananen laitettiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan unitutkimuksiin. Päähän kiinnitettiin piuhoja, jotka mittasivat aivojen toimintaa hänen nukkuessaan. Paananen nukkui katkonaisesti, kuten narkolepsiaa sairastavat nukkuvat. Lopulta diagnoosi osui oikeaan.

Elämä muuttui. Rutiineista piti pitää tiukasti kiinni. Päiväunet astuivat kuvaan ja ryhdyttiin etsimään oikeaa lääkitystä. Jalkapalloharrastus jäi, kun Paananen oli harjoitusten jälkeen niin uupunut, että nukahti treenivaatteet päällä eteiseen.

Kaverit etääntyivät, sillä Paananen oli aina huonotuulinen ja väsynyt. Tunneilla nukahtelu, unisuuden takia myöhäisempi kouluuntulo ja erikoisen sairauden leima eivät auttaneet asiaa.

Unihalvaukset vievät kyvyn liikkua

Paananen oli aina nähnyt herkästi painajaisia, mutta narkolepsian seurauksena ne muuttuivat unihalvauksiksi.

– Niissä näkee hallusinaatioita ja ei voi liikkua. Kuulen ihmeellisen, pelottavan äänen. Se kuin suhinaa. Nykyään jo tiedän, että jos alan kuulla sen, nipistän itseäni lujaa, että heräisin.

Tavallisessa unihalvauksessa Paananen näkee hahmon tai henkilön seisovan huoneessaan. Paananen on kauhuissaan, mutta ei voi liikkua.

– Kerran se oli nunna. Nunna tuli lähemmäksi ja lähemmäksi, enkä pystynyt liikkumaan. Tai kerran oli kiinalainen vanha mies, joka hymyili huoneeni toisessa päässä. Tai hämähäkkejä voi tulla joka paikasta, enkä pysty liikkumaan.

Ennen oli tavallista, että Paanasen vanhemmat heräsivät tyttären painajaisiin ja tulivat herättämään hänet halvauksesta. Myös perheen koira on oppinut tunnistamaan, milloin Paananen näkee pahaa unta ja kömpii viereen. Nykyään Paananen on itsekin oppinut tunnistamaan painajaisesta asioita, jotka kertovat, ettei tapahtuma ole totta.

– Kerran esimerkiksi haamu lensi pääni yli. Tajusin, että sängynpääty on erilainen kuin sen pitäisi. Totesin, että kyseessä on uni, joten odotin rauhassa, että haamu lentää tiehensä.

Sikainfluenssarokotteen seurauksena saatu narkolepsia aiheutti valtavan kohun Suomessa. Vähin erin Paanasen kaltaisia tapauksia alkoi tulla esiin. Käynnistettiin laajat tutkimukset sikainfluenssarokotteen ja sairauden välisestä yhteydestä.

Nykyään tiedetään, että Paananen sairastui, sillä hänellä oli jo perinnöllinen alttius narkolepsian puhkeamiseen, ja Pamdemrixin sisältämä virusantigeeni laukaisi sairauden. Paananen, kuten muutkin narkolepsiaan sikainfluenssarokotteen seurauksena sairastuneet, sai pistoksen tietyn tehtaan rokotteesta. Kyseisen tehtaan rokotteissa virusantigeenissä havaittiin jälkikäteen rakenne, jota toisen tehtaan muuten identtisessa sikainfluenssarokotteessa ei ollut. Yhteisvaikutuksessa Paanasen perintötekijöiden kanssa se johti narkolepsiaan.

Fimea: Rokotteen hyödyt olivat suuremmat kuin haitat

Paananen oli läpi teini-ikänsä vihainen ja katkera.

– Olin silloin hirveän vihainen lääkeyhtiölle. Vieläkään kukaan ei ole pyytänyt anteeksi, Paananen sanoo.

Pandemrixia koskevassa lääkevalvonnassa ei jälkikäteen tehdyissä selvityksissä havaittu puutteita tai virheitä. Vaikka rokotteelle myönnettiin myyntilupa nopeasti, sen laatu, teho ja turvallisuus oli arvioitu.

Lääkevalvontavirasto Fimean ylilääkäri Kirsti Villikka arvelee, ettei narkolepsian ja sikainfluenssarokotteen välistä yhteyttä olisi koskaan huomattu, jos rokotetta ei olisi annettu niin valtavalle ihmisjoukolle kuin sitä pandemian keskellä annettiin.

– Jos olisi rokotettu vaikka vain yksi ikäluokka, ei näin harvinainen haitta olisi tullut esiin.

Villikka muistuttaa, että rokotteiden valvonnassa on olennaista arvioida, onko lääkkeestä saatu hyöty suurempi kuin siitä aiheutuvat haitat.

– Jos rokotetta ei olisi ollut tai väestöä ei olisi rokotettu, haitat taudista olisivat olleet merkittävästi suuremmat kuin nyt todettu narkolepsiariskin lisääntyminen.

Paananen joutuu ottamaan kolmea eri lääkettä joka päivä pitääkseen narkolepsian kurissa. Hänellä ei ole sisäistä kelloa, joka kertoisi, kun on aika levätä. Niinpä hän ottaa iltaisin vahvan annoksen melatoniinia ja rauhoittaa itseään tietoisesti, jotta saisi levättyä. Aamulla on piristävän lääkkeen vuoro. Lisäksi on lääke, joka hillitsee lihasten pettämistä.

Paanasen mielestä pahinta narkolepsiassa on se, ettei hän voi nauraa menettämättä lihasjännitettä.

– Olin ennen tosi nauravainen. Jos nyt alkaisin nauraa kunnolla, pääni tipahtaisi rintaa vasten, enkä voisi hengittää.

Paananen on edelleen nauravainen, sillä hän kehittänyt tavan nauraa, jolla hän voi ilmaista iloaan menettämättä lihaskontrollia. Hän kuvailee sitä pinnalliseksi tekonauruksi.

– Mutta en voi oikeasti nauraa, vaikka naurattaisi hirveästi.

Kehittämästään naurahtelusta huolimatta Paananen ei uskaltaisi esimerkiksi pitää vauvaa sylissään pitkiä aikoja, jos huoneessa on läsnä muita ihmisiä. Riski vauvan putoamiseen käsistä on liian suuri.

Influenssarokotteille Paananen sanoo ei, muille kyllä

Pandemrix-rokotteen ja narkolepsian seurauksena moni alkoi epäröidä rokotteiden turvallisuutta. Ennen Pandemrixiä pikkulapsista 40 prosenttia sai kausi-influenssarokotteen vanhempiensa päätöksellä. Pandemrixin jälkeen määrä laski 13 prosenttiin.

Kymmenen vuoden aikana tilanne on palautunut ennalleen. Nykyään pikkulapsista 42 prosenttia saa influenssarokotteen.

THL:n infektiotautien torjunta ja rokotukset- yksikön ylilääkäri Hanna Nohynek arvioi, etteivät Pandemrixin aikaansaamat pelot ole syynä tämän päivän rokotevastaisuuteen.

– Rokotevastaisten määrä on pysynyt ajan saatossa hyvin samanlaisena jo isorokkorokotteesta saakka. Noin yksi prosentti väestöstä ei halua mitään rokotteita. Rokotevastaiset ovat äänekäs, mutta pieni ryhmä.

Esimerkiksi jäykkäkouristusrokotteen on saanut peräti 99 prosenttia pikkulapsista. Myös Amalia Paananen otti lukiossa vahvistuksen jäykkäkouristusrokotteeseen huolimatta edellisen rokotteensa elämän mullistavista seurauksista.

– Minusta on tyhmää ja vastuutonta jättää rokotukset ottamatta ja altistaa muut tautiriskille. Rokotteisiin on hyvä syy, Paananen sanoo.

Paananen ei kuitenkaan halua influenssarokotteita. Hän uskoo selviävänsä influenssasta, vaikka sairastuisi siihen. Influenssarokotteet ovat Paanasen mielestä muutenkin eri asia, sillä ne muuttuvat joka vuosi.

Influenssarokotteet valmistetaan pysyvän mallirokotteen pohjalle. Mallirokotteeseen lisätään virusantigeenit sen mukaan, mitä viruksia tulevalla influenssakaudella arvioidaan olevan.

Voiko töissä nukkua päiväunet?

Rokotteiden ja aivoperäisten sairauksien, kuten narkolepsian yhteyttä on tutkittu paljon. Toukokuun alussa julkaistun väitöstutkimuksen mukaan Pandemrix-rokotteen saaneilla oli jopa 13 kertaa suurempi riski sairastua narkolepsiaan kuin rokottamattomilla.

Tutkimuksen tehnyt neurologi Tomi Sarkanen arvioi, että on hyvin poikkeuksellista, että rokote altistaa neurologiselle sairaudelle.

– Nykytiedon valossa näyttää epätodennäköiseltä, että rokotteilla olisi mitään yhteyttä neurologisiin sairauksiin muutamia hyvin harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta.

Rokotteesta saatu narkolepsia on Sarkasen tutkimuksen mukaan hyvin samanlainen kuin tavallinenkin narkolepsia. Kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa elimistö jostain syystä hyökkää omia, hyödyllisiä solujaan vastaan. Toisilla sairaus vie opiskelu- ja työkyvyn kokonaan, toiset voivat elää hyvinkin normaalia elämää lääkityksen avulla.

Amalia Paananen elää koko elämänsä narkolepsian kanssa. Tällä hetkellä häntä pohdituttaa, milloin hän voisi päästä asumaan omillaan. Suuri kysymys on myös, miten työnantajat tulevaisuudessa suhtautuvat työntekijään, jonka pitää nukkua päiväunet.

Paananen sairastui niin nuorena, ettei ole koskaan osannut haaveilla työskentelevänsä ammatissa, joissa narkoleptikko ei voi työskennellä, kuten hoiva-alalla.

Hän haluaisi olla taiteilija tai vaatesuunnittelija, vaikka opiskeleekin liiketaloutta.

– Realistinen luonteeni on enemmän tiellä kuin narkolepsia. En halua olla työtön, Paananen sanoo.

Narkolepsia ei ole estänyt moniakaan asioita Paanasen elämässä. Kun rutiineista pitää kiinni, ja tuntee itsensä, elämä sujuu hyvin.

Paanasen elämänasenteesta kertoo jotakin, että hän pelkää lihastensa pettävän katapleksiassa nimenomaan silloin, kun naurattaa. Lihasjännitteen menettäminen nimittäin koskee myös muita voimakkaita tunnetiloja. Niistä Paanasella on vähemmän kokemusta.

– En ole koskaan ollut niin surullinen, että lihakset pettäisivät, Paananen sanoo ja hymyilee.

Sunnuntaiaamuna on taas se hetki, kun kellonaika on hakusessa. Kännykkä toki on itse muuttanut numeronsa oikeaan aikaan, mutta mekaanisten kellojen viisarit täytyy muistaa kääntää käsipelillä taaksepäin.

Kelloa siirretään aamuneljältä taaksepäin aamukolmeen. Samalla päättyy kesäaika ja Suomi siirtyy taas talvi- eli normaaliaikaan.

Unitutkijan mukaan lisätunti tulee monelle tarpeeseen. Baarikärpäsille ylimääräinen tunti antaa mahdollisuuden juhlia normaalia pitempään.

Jokakeväinen ja -syksyinen viisarien pyörittely on kyllästyttänyt isoa joukkoa suomalaisia, ja Suomi onkin pari vuotta ajanut aktiivisesti palaamista yhden kellonajan vuosirytmiin.

Vielä keväällä näytti siltä, että koko Eurooppa seisoo Suomen kannalla. Sittemmin on selvinnyt, ettei todellisia haluja nykykäytännön muuttamiseen ole varsinkaan Keski- ja Etelä-Euroopan maissa. Esimerkiksi Irlanti ei halua riskiä joutua eri aikavyöhykkeelle kuin Britannia EU-päätöksen takia.

Lue lisää:

Haluatko siirtää kellosi ensi yönä mahdollisimman oikein? Unohda radion aikamerkki ja teksti-tv, sillä tarkin aika löytyy Espoosta

Vuonna 1927 vanhan hyvän ajan leppoisalta gentlemanilta näyttävä, knallipäinen ja tyylikkäästi harmaantunut Albert Fish kaappasi Brooklynin kaduilta Billy Gaffney -nimisen pikkupojan. Fish vei Gaffneyn kotiinsa, tappoi tämän, joi tämän verta sekä suolisti ja paloitteli ruumiin.

Sitten Fish upottautui kulinarististen nautintojen pariin: hän valmisti pojan nenästä, korvista ja vatsasta pataa, johon pisti porkkanaa, naurista, selleriä, suolaa ja pippuria. Pakarat ja sukuelimet taas paistuivat uunissa sipulin ja pekonisiivujen kera. Fishin mukaan ateria oli kaikin puolin mitä parhain.

Ihmislihan makuun päässeellä Fishillä oli muitakin lapsiuhreja, ja hän päätti päivänsä sähkötuolissa.

Albert Fishin tapaus on vain yksi esimerkki kannibalismin laveasta historiasta, josta löytyy näyttöä jo kivikaudelta. Kannibalismia on ollut aina, mutta se on ollut ja on edelleen yksi ihmiskunnan suurimmista ja täydellisimmistä tabuista – etenkin länsimaisessa kulttuuripiirissä.

– Juutalaiskristillisen perinteen mukaan ihmisruumis on Jumalan temppeli ja sen ajatellaan nousevan ylös tuomiopäivänä. Ihmislihan syöminen sopii tämänkaltaiseen uskomukseen huonosti.

– Toinen syy liittyy ihmisyksilön elämään, joka koetaan merkityksellisemmäksi kuin vaikkapa eläimen vastaava. Ihmisen ajatellaan olevan Jumalan kuva ja Jumala on asettanut hänet hallitsemaan maailmaa, kirjailija Artemis Kelosaari pohtii.

Kelosaari itse on ollut kiinnostunut kannibalismista niin kauan kuin pystyy muistamaan. Kannibalismin äärimmäisyyden ajatteleminen on aiheuttanut hänessä "fyysistä kihelmöintiä", koska toisen ihmisen syömisessä kyse on täydellisestä tuhoamisesta, totaalisesta häpäisemisestä ja pahimmasta mahdollisesta sadismista.

– En oikeastaan osaa selittää, miksi ihmissyönti kiehtoo minua. Kirjallisessa tuotannossani ihmissyönti on kuitenkin ollut aina vahvasti mukana ja se on seurannut minua myös katsomieni elokuvien ja lukemieni kirjojen muodossa.

Esikoisromaanissaan Omenatarha, eli kertomus huonoista miehistä Kelosaari kutoo tarinaa kreivi Armand de Roussillonista, joka aktin jälkeen tappaa nuoria miehiä ja valmistaa heistä hienostuneita aterioita. Marleena ja uusi maailma -novellissa päähenkilö taas joutuu syömään ihmislihaa nälkäänsä ja Älymystömurhissa tutkitaan muinaisia kannibaalirituaaleja – tuhoisin seurauksin.

Kannibaalikirjaa Kelosaari kuvaa pohdiskelevien esseiden sarjaksi. Kirjoitusprosessi ei ollut niitä kaikkein helpoimpia.

– Kun kirjoitin päivästä toiseen lauseita, joissa vanhemmat olivat tappaneet omia lapsiaan, maustaneet ruumiinosia viinietikalla ja paistaneet uunissa, niin olihan sitä aika synkissä fiiliksissä.

– Kannibalismiin johtavat syyt ovat kuitenkin useimmiten loogisia: kyse on rituaalisesta viitekehyksestä, ääriolosuhteista tai nälänhädästä. Sitten on tietenkin häiriintyneitä ihmisiä, joilla on itselläänkin ongelmia. Spontaania väkivaltaa, jossa joku tulee syödyksi tuosta vain, on tässä genressä vähän.

Ihmisliha maistuu possulta

Rituaalinen ja sodankäyntiin liittyvä kannibalismi on historian saatossa ollut suhteellisen yleistä etenkin Pohjois- ja Keski-Amerikassa sekä Tyynen valtameren saarilla. Papua-Uusi-Guineassa ihmislihaa nautittiin vielä 1980-luvulla.

Kyse ei ole ollut nälän tyydyttämisestä. Esimerkiksi Uuden-Seelannin maoreille maistuivat pelkästään vankien sydämet ja silmät. Fidžin saaristossa ihmislihalle oli jopa keksitty kiertoilmaus, paikalliset puhuivat pitkän sian syömisestä.

– Ihmislihan makua on verrattu usein possuun, mikä on aivan loogista: ihminen ja sika ovat fysiologisesti samankaltaisia kaikkiruokaisia otuksia ja sianruhoja käytetään yleisesti teollisuudessa ihmiskehon mallintamisessa ja testaamisessa, Kelosaari kertoo.

Etenkin Mesoamerikassa vaikuttanut asteekkien soturikansa yhdistetään automaattisesti verisiin, mutta samalla näytelmällisiin ja tarkkaa käsikirjoitusta noudattaviin ihmisuhriorgioihin. Uhreilta leikattiin koko rintakehä auki, ja vielä sykkivä sydän revittiin kaikkien nähtäville, jonka jälkeen punainen kukka poltettiin alttarilla. Uhrin paloitellusta ruumiista tehtiin chili-tomaattipastaa, jota nautiskeltiin juhla-aterian tavoin. Vaikka itse rituaali oli julma, uhrattavia henkilöitä kohdeltiin hyvin ja heidän kuolemaansa pidettiin kunniakkaana.

– Asteekkien ihmisuhrausrituaaleissa on nähtävissä vertauskohtia kristinuskoon. Uhrattavat vangit muuttuvat sodanjumalan eläviksi kuviksi ja tappamisen ja syömisen jälkeen heidän henkensä nousevat taivaalle jumalan luokse. Myös ehtoollisessa syödään ja juodaan Jeesuksen ruumista ja on mielenkiintoista, että kannibalismi on tässä muodossa säilynyt kristinuskossa, Artemis Kelosaari toteaa.

Vähemmän "sivistynyttä" kannibalismia harjoittivat etenkin Pohjois-Amerikan huronit ja irokeesit. 1700-luvulta peräisin olevan silminnäkijäkuvauksen mukaan huronit polttivat ensin karrelle sotavangin korvat. Sitten vielä elossa olevan vangin raajojen luut murskattiin ja silmiin, korviin ja peräaukkoon työnnettiin hehkuvia puukekäleitä. Sen jälkeen ruumis paloiteltiin ja paistettiin vartaissa – ja tietenkin syötiin. Uhrin pää oli tunnetusti päälliköiden herkkua.

Nälänhätä aiheutti ihmissyöntiä

Kannibaalikirjassa mainitaan useita Kiinan historiasta löytyviä esimerkkejä ihmissyönnistä: joidenkin ajanjaksojen kohdalla voisi todeta, että kannibalismiin on suhtauduttu jopa suvaitsevaisesti. Esimerkiksi 200-luvulla eaa. perheiden oli nälänhädän sattuessa laillista vaihtaa päittäin lapsia, jottei kenenkään olisi tarvinnut syödä omia poikiaan tai tyttäriään.

Myös Kiinan kulttuurivallankumouksen ajan teloituksiin ja mellakointiin 1960-luvulla liittyy useita raportoituja kostokannibalismiksi luokiteltavia tapauksia. Kaava oli suurin piirtein samanlainen: kollektiivisen raivon ja joukkopsykoosin vallassa toiminut joukkio lynkkasi kommunistisen järjestelmän viholliseksi luokitellun ihmisen, repi tämän palasiksi ja söi sitten hyvällä ruokahalulla. Joskus ihmisruumista sekoitettiin porsaanlihaan, ja eräässä tapauksessa oppilaat valmistivat tappamastaan opettajasta pata- ja laatikkoruokia, joita tarjoiltiin iltabileissä.

Artemis Kelosaaren mukaan kiinalainen kannibalismi ei ole mikään yllätys: on löytynyt yhä enemmän näyttöä siitä, että Kiinassa esimerkiksi poliittisilta vangeilta ryöstetään sisäelimiä ja niillä käydään kauppaa.

– Kiinan virallinen historiankirjoitus yrittää tietenkin pimittää tällaisia asioita. Samalla tavalla toimittiin Neuvostoliitossa. Stalin väitti, että kertomukset Leningradin piirityksen aikana tapahtuneesta ihmissyönnistä olivat länsimaista propagandaa. Kun Venäjän olot sitten hetkeksi vapautuivat vuosituhannen taitteessa ja arkistot avautuivat, selvisi että toisen maailmansodan aikana Leningradissa oli annettu tuomioita ihmissyönnistä.

Kommunismi on muutenkin ollut hedelmällistä maaperää ihmissyönnille: Stalin järjesti 1930-luvulla Ukrainassa keinotekoisen nälänhädän, holomodorin, mikä sai ukrainalaiset kaluamaan paitsi kuolleiden ruumiita myös tappamaan toisiaan – ruoaksi. Ihmislihaa myytiin mustassa pörssissä ja tuon ajan Ukrainassa parituhatta kansalaista sai syytteen kannibalismista.

1990-luvun puolivälissä umpikommunistisessa Pohjois-Koreassa syntyi maan poliittisen järjestelmän aiheuttama nälänhätä, ja joidenkin pohjoiskorealaisten selviytymiskeinoksi muodostui omien lasten tappaminen ja syöminen. Maasta paenneiden ihmisten mukaan vastaavaa tapahtui myös vuonna 2003, toisen nälänhädän yhteydessä.

Kantelettaren karmea kannibaalitarina

Myös Suomessa on esiintynyt kannibalismia, ja nimenomaan nälänhädän yhteydessä. Artemis Kelosaari on poiminut kirjaansa Juuan syrjäkylillä asustaneen Marketta Pertuntyttären karun kohtalon vuodelta 1697. Marketta ja hänen 12-vuotias poikansa tappoivat perheen kaksi pienempää lasta, paistoivat näiden lihan uunissa ja aterioivat. Myöhemmin he tappoivat, kypsensivät nuotiolla ja söivät 10-vuotiaan kerjäläispojan.

– 1690-luvun suurten nälkävuosien aikana Marketalla ja hänen perheellään ei ollut ruokaa, eikä apua herunut naapureilta tai keneltäkään muultakaan. Epätoivoinen Marketta tuli suoraan sanottuna nälästä hulluksi, mikä näihin tekoihin johti.

Tuoreempi kotimainen kannibalismitapaus löytyy vuodelta 2002. Tuolloin Janne Hyvönen ja Virpi Butt tappoivat ja paloittelivat mustasukkaisuussyistä nuoren miehen.

– Heitin koivet uuniin ja paistoin. Pitihän ne suolata ja maustaa. Sitten söin, Hyvönen sanoi myöhemmin oikeudessa.

Uhrin päätä kuljeteltiin tamperelaisissa baareissa ja myöhemmin sitä keitettiin isossa kattilassa, muttei ilmeisesti syöty.

Kotimaista kannibalismia löytyy myös Kantelettaren murhaballadeista. Joukosen nainen -runo kertoo urheasta miehestä, joka uskomattomien urotöiden jälkeen saa vaimokseen vähän kaikesta valittavan, halveksivalla ja vähättelevällä asenteella kruunatun naisen. Ja kuinkas sitten kävikään:

Rinnat leipoi leipäsiksi,
Nänniset kalakukoiksi,
Anopille antehiksi,
Kommin eukon kostitsoiksi.

Valittavan vaimon rinnat päätyvät kalakukon raaka-aineeksi, ja kalakukon syö kukas muu kuin anoppi.

– Mitään opetusta tässä tarinassa ei ole, ja se on ilmeisesti ollut oman aikakautensa viihdettä, lähinnä kauhistuttamaan tarkoitettu tarina. Skenaariota, jossa joku ajautuu tietämättään kannibaaliksi, esiintyy jo antiikin Kreikan tragedioissa. Sieltä löytyy esimerkiksi Proknen ja Filomelan tarina, jossa nainen tappaa oman poikansa ja syöttää tämän kostoksi aviomiehelleen, Kelosaari listaa.

Kun ihminen haluaa tulla syödyksi

Kannibaalikirjasta löytyy kokonainen luku, joka on omistettu erilaisille psykopaattikannibaaleille, ja joista alussa mainittu Albert Fish on oiva näyte. Uhri raiskataan, häntä kidutetaan ja hänet syödään – ei välttämättä tässä järjestyksessä – ja sarjamurhaajien kohdalla kannibalismi on kaiken huipentuma.

– Näiden esimerkkien perusteella psykopaattinen käyttäytyminen näyttäytyy jo nuorella iällä. Henkilö harjoittelee kiduttamalla eläimiä ja siirtyy myöhemmin ihmisiin.

– Psykopaattikannibaalit eivät useimmiten ole erityisen karismaattisia tai ekstrovertteja henkilöitä. Yleensä kyseessä on hieman nössön oloinen, hiljainen ja kohtelias mieshenkilö, jonka ei millään uskoisi tekevän kenellekään mitään pahaa. Pimeä puoli liittyy usein lapsuuden hyväksikäyttöön tai laiminlyönteihin, Artemis Kelosaari kertoo.

Kannibalismin ja seksuaalisuuden liitto on myös kiinnostava, vähän tutkittu asia.

– Ruokahalu ja seksinnälkä ovat äärimmäisen fyysisiä ja universaaleja, yksilön ja lajin kannalta oleellisia asioita. Toisen ihmisen eroottisesta syömisestä ei ole muodostunut sen yleisempää fantasiaa, mutta tällaiselle kiihottamistarkoituksessa tehdylle, erotisoidulle kannibaalitaiteelle löytyy netistä sivustoja.

Vaikka kyseessä on olemassa oleva fetissi, reaalimaailmassa tällaista ei juuri tapahdu. Yksi itseään tällä tavalla toteuttamaan lähtenyt henkilö on saksalainen Armin Meiwes, josta lauletaan muun muassa Rammstein-yhtyeen Mein Teil -kappaleessa.

Meiwes etsi pitkään netin kautta ihmisiä, jotka halusivat tulla syödyksi. Vihdoin sellainen löytyi vuonna 2001 Bernd-Jürgen Brandesin muodossa. Ensin Brandesin penis leikattiin irti, paistettiin pannulla ja miehet söivät sen yhdessä. Sitten Meiwes viilsi Brandesin kurkun auki ja pisti tämän lihoiksi.

Meiwes jäi sittemmin kiinni yrittäessään etsiä uutta uhria ja hänet tuomittiin elinkautiseen. Tapaus nostaa esiin kysymyksen, saako ihminen tapatuttaa ja antaa ruumiinsa syötäväksi toiselle henkilölle, jos näin välttämättä itse haluaa.

– Niin, miksei tällaista voisi sallia. Saksassahan tästä väiteltiin pitkään – että syyllistyikö Meiwes murhaan kun hän tappoi ihmisen, jonka kanssa oli tehnyt sopimuksen. Tuomioistuin kääntyi murhan kannalle ja totesi, että Meiwes on syytä pistää lukkojen taakse, koska hän voisi mahdollisesti tappaa muitakin ihmisiä.

Olemmeko me kaikki kannibaaleja?

Kannibalismi on kiehtonut myös viihdemaailmaa: etenkin 1970-luvulla populaarikulttuurissa sokeerasi kannibaalielokuvien genre, jossa pahaa-aavistamattomat länkkärit rynnivät tuntemattomien viidakkojen vihreisiin helvetteihin ja joutuvat villiheimojen iltapalaksi. Genren kruunasi vuoden 1980 Cannibal Holocaust, josta on sittemmin kasvanut kaikkien kannibaalielokuvien kulttiklassikko. Elokuva onnistui antamaan sen verran dokumentaarisen vaikutelman, että sen tekijät joutuivat vakuuttelemaan suurelle yleisölle, ettei ketään ole oikeasti kidutettu, tapettu tai syöty.

– Cannibal Holocaust keikauttaa onnistuneesti viidakkokannibaaliteeman päälaelleen – kyse ei enää olekaan villeistä, jotka jahtaavat länsimaisia tutkijoita. Elokuvassa todetaan, että I wonder who the real cannibals are, eli kannibaaleja olemme me kaikki, eikä yhdellään kansalla ole varaa tuudittautua omaan paremmuuteensa.

Kannibaalielokuvat eivät myöskään aina ole olleet pelkkää hurmeista viihdettä, vaan ne ovat heijastelleet oman aikakautensa yhteiskunnallisia kipupisteitä, kuten vuoden 1973 Soylent Green.

– Soylent Greenissä on selkeästi modernin teollistuvan ja jo teollistuneen yhteiskunnan synnyttämä kauhu siitä, mitä me oikeastaan suuhumme pistämme. Emme enää näe, mistä ruokamme on lähtöisin, toisin kuin aiemmin agraariyhteisössä.

Viidakkokannibaaleja voidaan sanoa versioidun muun muassa Teksasin moottorisahamurhat - ja Hills Have Eyes -elokuvissa, joissa vinksahtaneet perheet toteuttavat ihmissyöntiä autioiden periferioiden perukoilla.

– Uhka ei enää löydykään sademetsistä, vaan urbaanisoituneen yhteiskunnan laidoilta. Tämä kuvaa selvästi alueiden välistä kuilua ja eriytyneisyyttä. Jos tällaista suhteuttaisi Suomeen, voisi ajatella tilannetta, jossa Kallion hipsterit eksyvät samoilemaan Pohjois-Karjalan syrjäseuduille.

Elokuvakannibaalien kohdalla ei voi jättää mainitsematta Anthony Hopkinsin Uhrilampaissa näyttelemää Hannibal Lecteriä. Kannibaali ei enää olekaan brutaali tai vähäjärkinen villi, vaan sivistynyt ja hienostunut renessanssi-ihminen.

– Hannibal Lecter on se kaikkien aikojen ikonisin kannibaalihahmo: yli-ihminen, jolla on moraalinen oikeutus siihen, että hän syö itseään huonompia ja heikompia ihmisiä.

Mikä sitten on Artemis Kelosaaren mielestä se kaikkein kammottavin kannibalistinen esimerkki? Kelosaaren mieleen on iskostunut etenkin unkarilaisen kapinallisjohtaja György Dózsan tapaus 1500-luvulta. Ylempiään vastaan kapinointi oli uuden ajan alussa hirviömäinen ja luonnoton teko ja järjestys piti palauttaa takaisin yhtä hirviömäisellä ja luonnottomalla tavalla – eli kannibalismilla.

– Dózsan kapinointihalua pilkattiin laittamalla hänen päähänsä tulikuuma kruunu ja käteen asetettiin rautavaltikka. Hänet pistettiin istumaan alastomana hehkuvalle rautavaltaistuimelle, jossa hänen lihansa kärventyi. Dózsan kannattajia oli pidetty viikko nälässä ja heidät pakotettiin syömään vielä elossa olevasta Dózsasta leikattua kypsää lihaa. Dózsa oli aiemmin kutsunut kannattajiaan lempeästi omiksi elukoikseen ja nyt nämä elukat sitten ahmivat ihmislihaa, Artemis Kelosaari toteaa.

Jutun pohjana on käytetty Kannibaalikirja, eli kirjoituksia ihmissyönnin historiasta -teosta (Salakirjat).

Kun tanssija-koreografi Evaleena Vuorenmaa, 36, palasi äitiyslomalta, jokin oli muuttunut: tanssikoulun peilistä katsoi 40 kiloa painavampi opettaja. Taidot ja palo olivat ennallaan, mutta ammattilainen tunsi itsensä epävarmaksi oppilaiden edessä.

– Oli sellainen olo, että minun pitäisi jotenkin erikseen todistaa osaamistani, koska olen nykyään lihava.

Ajatuksella ei ollut mitään tekemistä järjen kanssa, minkä Vuorenmaa kertoo itsekin ymmärtäneensä.

– Olen tehnyt työtäni parikymmentä vuotta. En kyseenalaistanut ammattitaitoani, mutta mietin, ottaako kukaan minua enää vakavasti.

Pelko osoittautui oppilaiden kohdalla turhaksi. Opettaja toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja oppilaat kertoivat, että olikin ollut jo ikävä.

En kyseenalaistanut ammattitaitoani, mutta mietin, ottaako kukaan minua enää vakavasti. Evaleena Vuorenmaa

Sen sijaan osa työnantajista ei ollut yhtä suopeita. Suoraa laihdutuskäskyä ei annettu, mutta rivien välissä huolehdittiin, miten kunto mahtaa kestää.

Vuorenmaa koki, ettei hänen katsottu enää sopivan joidenkin tanssikoulujen imagoon, kun hänen kuviaan ei enää kelpuutettu mainoksiin.

Eräänä syksynä hän oli yksi kolmesta uusia tunteja aloittavasta opettajasta. Kahdesta muusta tanssinopettajasta otettiin kesän aikana uudet promokuvat, mutta Vuorenmaalle ei edes kerrottu kuvauksista.

Kauden alkaessa tanssikoulun kassan yllä roikkui kolme julistetta: kaksi, joissa poseerasi nuori, hoikka tuntien vetäjä ja yksi, johon oli valittu mainoskatalogista parikymppisen hoikan tanssijan kuva.

– Kysyin, miksi minun tuntiani ei mainosteta minun kuvallani niin kuin muidenkin opettajien. Ihmettelyyni vastattiin, että me kuviteltiin, ettet halua nyt kameran eteen.

Hoikkakin teini voi ahdistua tanssisalin peilin edessä

Ironista kyllä, tanssimaailman raakuus pääsi Vuorenmaan ihon alle pahimmin silloin kun vaaka näytti puolet vähemmän kuin nyt. 14-vuotiaana hip hopin aloittanut tyttö tuli nimenomaan tanssisalilla hyvin tietoiseksi vartalostaan.

– En ollut aiemmin miettinyt ulkonäköäni lainkaan. Nyt olin yhtäkkiä todistamassa tilanteita, joissa tytöt seisoivat rivissä pikkutopeissa ja jonkun paitaa käytiin vetämässä alas mahan peitoksi.

Jatkuva laihdutuspuhe oli tanssisaleilla arkipäivää, mikä vaikutti pienikokoiseenkin teiniin.

– Minulle ei kuittailtu, koska painoin vain 54 kiloa. Siitä huolimatta lakkasin käymästä rannoilla ja uimahallissa, koska olin vakuuttunut siitä, että minulla on valtavat jenkkakahvat, iso maha ja höllyvät reidet, Evaleena Vuorenmaa muistaa.

Keikkoja sivu suun

Vaa’anlukema ei nyky-yhteiskunnassa aina ole yksityisasia, ja etenkin naiset kuulevat kiloistaan. Tanssimaailma peileineen ja pitkän perinteen painopuheineen on lihavalle erityisen raadollinen.

– Meillä on todella vahva mielikuva siitä, miltä oikea tanssija näyttää. Hän on pitkä, hoikka ja valkoinen, Evaleena Vuorenmaa luettelee.

Muottiin mahtumattomuus saattaa tarkoittaa tanssikeikkojen menemistä sivu suun. Tiedostavana aikana sanavalinnat ovat ehkä pehmeämpiä ja torjuminen hoituu korrektimmin, mutta yhtä kaikki: esiintymään halutaan edelleen enimmäkseen hoikkia tanssijoita.

– Kun tarjoaa töitään esimerkiksi Facebookin mallinhakuryhmissä, saatetaan muotoilla vastaus siihen tapaan, että kiva, mutta meillä on vain koon 38 vaatteita. Ihan niin kuin isoja vaatteita ei saisi mistään.

Sanottiin, ettei kukaan halua nähdä vanhaa selluliittia lavalla. Evaleena Vuorenmaa

Toisinaan palautetta ei edes vaivauduta kaunistelemaan. Sen Vuorenmaa sai huomata esimerkiksi silloin kun kyseli töitä erään artistin taustatanssijana.

– Sanottiin, ettei kukaan halua nähdä vanhaa selluliittia lavalla. Painoin alle 70 kiloa.

“Oot upee”

Vuorenmaa on päättänyt puhua painon tuomista turhista paineista julkisesti.

Instagram-tilillään hän ilmoittaa ylpeästi olevansa “lihava tanssija”.

Palautetta tulee paljon, ja useimmiten se sisältää sydämiä ja kehuja. “Oot upee!” toistuu kuvien alla, mutta joukossa on myös heitä, jotka keskittyvät kritisoimaan tanssijan ulkonäköä.

Sitten on niitä yhteydenottoja, jotka saavat Vuorenmaan lataamaan näytille yhä uusia videoita ja kuvia.

– Sain vähän aikaa sitten viestin 14-vuotiaalta pojalta, joka kertoi olevansa tanssiryhmänsä isokokoisin. Tosi moni kirjoittaa, että on esimerkkiäni seuraamalla uskaltautunut tanssisalille, vaikka ei ole aiemmin kokenut olevansa tervetullut.

Kehopositiivisuus ei ole itsensä hyväksymistä

Isokokoisten ihmisten syrjinnästä ja siitä, mitä Evaleena Vuorenmaa nimittää yhteiskunnassa vallitsevaksi suoranaiseksi läskivihaksi, on vaikea puhua. Terävin viesti katoaa kun samaan keskusteluun ympätään kauneusihanteet, terveysnäkökulmat, itsensä hyväksyminen ja kehopositiivisuus.

Käsitteet menevät Vuorenmaan mukaan helposti sekaisin. Häntä kiukuttavat loputtomat kehotukset “kantaa itsensä kunnialla” tai “hyväksyä itsensä sellaisena kun on” silloin, kun itse koettaa puhua yhdenvertaisuudesta.

Kehopositiivisuus on ihmisoikeusaate eikä liity millään tavalla oman vartalon rakastamiseen. Sana positiivisuus hämää meitä, Vuorenmaa sanoo.

– Kyllä ihminen saa vaikka vihata itseään ilman, että on vähemmän arvokas. On aika julma ajatus, että pitäisi rakastaa itseään ennen kuin saa samat oikeudet kuin muilla.

On aika julma ajatus, että pitäisi rakastaa itseään ennen kuin saa samat oikeudet kuin muilla. Evaleena Vuorenmaa

On helppo ymmärtää, miksi Evaleena Vuorenmaa innoittaa muita isokokoisempia tanssijoita tunneille. Samastumiskohteita ei ole tarjolla liikaa. Kun lehdissä markkinoidaan kauneutta ja terveyttä, nähdään kuvissa usein vain yhdenlaisia malleja.

– Väitän, että meidät on aivopesty. Se, mitä kukin pitää kauniina, on yksilöllinen makuasia. Nyt yhteiskunta on kuitenkin luonut makuasiasta normin, mikä on ihan äärettömän outoa jos sitä alkaa miettiä, Evaleena Vuorenmaa sanoo.

Mega-artistien taustalla tanssii kaikenkokoisia

Kun keikka menee housujen koon takia sivu suun tai joku sanoo ilkeästi Instagramissa, Evaleena Vuorenmaa ei ole hiljaa. Vastaan sanoessaan hän osaa usein arvata, mikä sana heitetään kehään seuraavana: mielensäpahoittaja.

– Olen todella kyllästynyt siihen retoriikkaan! Mielensäpahoittajaksi typistäminen on manipulaatiokeino ja tapa katkaista minkään sortin rakentava keskustelu.

Juuri keskustelua Vuorenmaa toivoo. Tanssimaailmassa esimerkkiä voisivat näyttää kotimaiset artistit, jotka palkkaisivat taustalleen taitavia tanssijoita kiloihin katsomatta.

Suuresta maailmasta on tarjolla näyttöä siitä, että Vuorenmaan visio kaikenkokoisista tanssijoista tasaveroisina toimii.

– Mega-artistit kuten esimerkiksi Janet Jackson, Beyonce ja Missy Elliot käyttävät myös marginaalivartaloisia tanssijoita. On siis olemassa ihan todisteita, että me pysymme perässä, Vuorenmaa nauraa.

Evaleena Vuorenmaan Instagram-videoita katsomalla näkee, etteivät epäilijät pääse narauttamaan tätä naista osaamisen puutteesta. Aina voi kuitenkin olla korostetun huolestunut 110-kiloisen fyysisestä kunnosta.

Sitä Vuorenmaa kutsuu huolitrollaukseksi, ja siihen hänellä on olemassa simppeli vastaus.

– Vedän joka viikko vähintään 30 opetustuntia. Tervetuloa tanssisalille tekemään perässä!

Yhdeksältä aamulla osa päiväkodin lapsista on ehtinyt jo pihalle, keinut ovat kovassa käytössä ja hiekkalapiot viuhuvat hiekkakakkuleipomossa. Sisällä päiväkodissa Tammi-ryhmässä on levitetty temppurata keskelle käytävää. Tunnelma on iloinen ja hyväntuulinen.

On syyslomaviikko. Lapsia on normaalia vähemmän päivähoidossa, eikä eskarilaisillakaan ole opiskelua.

Miska Hyytiäinen kiipeää tikapuita pitkin nopeasti kuin kärppä ylimmälle askelmalle. Samassa hän on jo liukumassa penkkiä pitkin alas ja haluaa näyttää miten mahalaudalla mennään.

– Otat ensin tällä tavalla vauhtia ja sitten heittäydyt tämän päälle ja annat mennä, selittää Miska innoissaan.

Ekholmintien päiväkodissa Kouvolan Kuusankoskella lapset saavat temmeltää ja riemuita sydämensä kyllyydestä. Sisällä saa juosta ja päiväkodin mukaan se on joskus jopa toivottavaakin.

Minni Nevasaari haluaa esitellä trampoliinia ja pomppaa saman tien hyppimään kuin kenguru.

– Ensin pompitaan tässä ja sitten loikataan toiseen trampoliiniin ja lopulta loikataan tuonne tyynyille, selittää Minni.

Kun lapset lähtevät pukemaan, niin eteiseen voi loikkia aitojen yli tai ilmapalloja kurkotellen.

Euroopan laajuista tunnustusta

Ekholmintien päiväkoti tavoitteli Euroopan parhaan kasvatus- ja opetusalan liikuttajan titteliä Unkarin Budapestissä reilu viikko sitten. Suomesta mukaan oli valittu kolme hakijaa, jotka kaikki oli aiemmin palkittu Ilo kasvaa liikkuen -tunnustuspalkinnolla.

#BeActive Education -palkinnosta kilpaili yli 60 tahoa eri puolilta Eurooppaa. Voittajaksi valittiin Viron liikkuva koulu -hanke.

Ekholmintien päiväkoti sai 2 500 euron tunnustuksen pitkäjänteisestä työstään lasten liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi.

– Rahalla ostetaan lisää liikkumisvälineitä lapsille, sanoo Ekholmintien päiväkodin varhaiskasvatusyksikön johtaja Tarja Hairo.

Kolme tuntia liikkumista päivässä

Valtakunnallisen liikuntasuosituksen mukaan alle kouluikäisen lapsen fyysinen aktiivisuus pitäisi olla vähintään kolme tuntia liikuntaa vuorokaudessa.

Liikkuminen voi koostua pitkin päivää tapahtuvista pienistä pätkistä. Vauhdikasta liikuntaa pitäisi olla päivän aikana yhteensä vähintään yksi tunti.

– Se voi olla hippaa, kiipeilyä, trampoliinihyppelyä, uintia, hiihtoa tai muuta missä hengästyy, kertoo lasten liikuntakasvatuksen dosentti, yliopistotutkija Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopistosta.

Reilut kaksi tuntia pitäisi olla reipasta ulkoilua, esimerkiksi metsäretkeilyä, polkupyöräilyä tai luistelua.

– Se voi olla myös kevyempää liikuntaa, joka kehittää esimerkiksi tasapainoa, kuten kävelyä, pallonheittoa ja keinumista. Liikuntaa, jossa opetellaan hallitsemaan omaa kehoa. Kevyttä liikuntaa voi tehdä myös sisällä, kertoo Sääkslahti.

Päiväkotien liikuntasuositusten täyttymisestä ei ole vielä tutkittua tietoa. Sääkslahden mukaan kuitenkin sellaiset päiväkodit, jossa ulkoillaan vähintään kahdesti päivässä, lapsilla on myös mahdollisuus saavuttaa asetetut liikuntatavoitteet.

– Ulkona lapsella on enemmän tilaa leikkiä ja siellä on enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi juoksu- ja hippaleikkeihin.

Päiväkodit ovat hyvin erilaisia ja esimerkiksi päiväkotien piha-alueet voivat olla hyvinkin pieniä, mikä rajoittaa lasten liikkumista. Myös suurissa päiväkodeissa on usein jouduttu rajaamaan leikkialueita.

– Optimaalinen tilanne on, että myös päiväkodin sisällä kaikenlaiset siirtymät tehdään liikkuen vaikka puolapuita kiiveten tai ruutua hyppien, kertoo Sääkslahti.

Sääkslahden mukaan lapsi joka saa liikkua monipuolisesti ja paljon, oppii samalla myös hallitsemaan ja tuntemaan kehonsa paremmin.

– Liikkumalla lapsi oppii tuntemaan omat rajansa, mitä osaa ja mitä ei. Monipuolisella liikkumisella tulee myös vähemmän oman taitotasonsa yliarviointeja. Se pienentää myös tapaturmariskiä, sanoo lasten liikuntakasvatuksen dosentti Arja Sääkslahti.

Liikuntaa lisätty pienin askelin

Ekholmintien päiväkoti tarjoaa ympärivuorokautista hoitoa. Lapsia on noin sata seitsemässä eri ryhmässä.

Päiväkodissa on tietoisesti pyritty vähentämään tilanteita, jossa lapset joutuisivat istumaan. Siellä on tehty jo vuosia pitkäjänteistä työtä lasten liikkumisen eteen.

Varhaiskasvatuksen opettaja Sanna Rantoja-Hämäläisen mukaan mitään hokkuspokkustemppuja ei ole tehty, vaan liikkumisen lisäämiseksi on edetty pienin askelin.

– Moni ryhmä aloittaa aamun tanssilla tai aamujumpalla. Olemme ulkona useita kertoja päivässä ja käymme retkillä lähimetsässä, kertoo Rantoja-Hämäläinen.

Päiväkodissa tehdään myös liikunnan vuosisuunnitelma, jonka mukaan lapset liikkuvat viikoittain lähialuella sekä erilaisilla temppuradoilla sisällä ja ulkona.

Päiväkodissa tehdään yhteistyötä myös paikallisten urheiluseurojen kanssa.

– Esimerkiksi urheiluseura Sudet on lahjoittanut salibandymailoja ja suojalaseja päiväkodille. Lisäksi seura on käynyt vetämässä ohjattuja salibandy- ja jalkapallotunteja lapsille, kertoo varhaiskasvatusyksikön johtaja Tarja Hairo.

Päiväunikäytännöt uusiksi

Päiväkodissa on myös muutettu päiväunikäytäntöjä. Lounaan jälkeen kaikki lapset pitävät lepohetken ja nukkuvat tarvitessaan.

– Ne lapset joille riittää lepo sadun jälkeen pääsevät ulos liikkumaan kello 13–14 välisenä aikana. Alle kolmevuotiaat tietysti nukkuvat päiväunet, tarkentaa Hairo.

Lasten liikunnan määrää on saatu lisättyä huomattavasti uudistuksen myötä. Vuoropäiväkotina ulkoilua on myös päivällisen eli kello 17 jälkeen.

Henkilökunta voi jakaa lapsia pienempii ryhmiin ja lähteä vaikka muutaman lapsen kanssa ulos vaikka taskulamppujen kanssa.

– Mikä on lapsesta kivempaa näin pimeän aikaan, kun taskulamppu, heijastinliivit ja leikkiä pihalla vaikka piilosta, kuvailee Hairo.

Liikunnan lisääminen päiväkodissa ei ole lisännyt henkilökunnan tarvetta.

– Me olemme etukäteen suunnitelleet, mikä ryhmä vastaa ulkoliikunnasta ja ulkoliikuttajat järjestävät, että tarjolla on monipuolisesti erilaisia liikkumistehtäviä lapsille.

Vanhemmat luottavat kasvattajiin

Vaikka päiväkodissa temmelletään, juostaan ja liikutaan reippaasti, niin tapaturmia sattuu harvoin.

– Meidän mielestämme on tärkeää, että lapsi saa liikkua ja hän tietää omat rajansa. Me tunnemme lapset ja tiedämme, kenen voi antaa kiivetä katon rajaan asti.

Hairon mukaan vanhemmat luottavat heihin kasvattajina ja yhteistyö sujuu hyvin.

– Totta kai meillä on koko ajan aikuisia myös seuraamassa tilanteita.

Päiväkodissa on jo huomattu lisäliikunnan hyödyt.

– Kun lapsi liikkuu, touhuaa ja leikkii, niin emootiot ovat positiivisia. Ennen kaikkea se näkyy siinä ilossa, riemussa ja tekemisen meiningissä, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja Sanna Rantoja-Hämäläinen.

Parhaimmillaan lasten riemu tarttuu myös kasvattajiin.

Rahtiliikenne rautateillä aukesi kilpailulle Suomessa jo vuonna 2007, mutta haastajia hallitsevalle VR:lle on ilmaantunut kiskoille niukasti.

Nyt tilanne saattaa muuttua, kun Viron valtion omistama rautatieyritys Operail kertoi hiljattain investoivansa 50 miljoonaa euroa toiminnan aloittamiseen Suomessa.

Operaililla on jo sopimuksia yritysten kanssa, mutta se ei vielä julkista niitä, tai tarkempia tietoja tulevasta kalustostaan. Mistä uusi toimija aikoo saada kuljetettavaa?

– Tällaiselle massatavarakuljettajalle Suomessa on vahva perusteollisuus, jolla on voimakkaita tavaravirtoja Suomessa ja kansainvälisesti. Lisäksi tulossa on uusia investointeja. Uskon, että näistä saadaan lisää kuljetettavaa, sanoo Operail Finlandin toimitusjohtaja Ilkka Seppänen.

– Ei pidä unohtaa myöskään Suomen kautta kulkevaa kauttakulkuliikennettä, jossa on varmasti vielä hyödyntämätöntä potentiaalia, Seppänen jatkaa.

Seppäsen mukaan Operail aikoo toimia koko rataverkolla Suomessa.

Nykyisen kilpailijan junat mahtuneet hyvin raiteille

Tähän asti Fenniarail on ollut VR:n ainoa haastaja viidellä veturillaan ja muutamalla kymmenellä vaunulla.

– Hoidamme jo nyt merkittäviä kuljetuksia. Pitkällä aikavälillä haemme 10 prosentin markkinaosuutta Suomen rahtiliikenteestä, kertoo Fenniarailin toimitusjohtaja Juha Hakavuori.

Hakavuoren mukaan heidän junansa ovat mahtuneet hyvin Suomen rataverkolle. Kaluston saaminen on kuitenkin hidasta ja vaatii paljon rahaa.

– Kun tuomme uuden veturin tai vaunukalustoa Suomeen, se pitää hyväksyttää ensin Euroopassa ja sitten täällä. Hyväksyntäprosessit ovat pitkiä ja investoinnit suuria. Kaikki laitetoimittajat eivät ole edes kiinnostuneita toimittamaan kalustoa Suomen pienille markkinoille, Hakavuori sanoo.

Tavaraliikenne rautateillä on viime vuosina kasvanut, mutta reilun vuosikymmenen takaisista lukemista on tultu hieman alaspäin.

Rautateillä kulki viime vuonna 28 prosenttia tavaraliikenteestä, mikä on korkea luku moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna. Silti ratojen käyttöaste on Suomessa moneen maahan verrattuna alhainen.

Miksi kilpailua on tullut tähän mennessä niukasti?

Yksi syy saattaa olla markkinoilletulon korkea kynnys, arvioi johtaja Valtteri Virtanen Kilpailu- ja kuluttajavirastosta. Kynnyksen taustalla on muun muassa muusta Euroopasta poikkeava raideleveys ja VR:n vahva asema.

KKV on selvittänyt VR:n markkina-asemaa viimeksi Venäjän rautatierahtikuljetuksissa.

– Meillä on ollut useita tutkintoja, kun jollakin taholla on ollut epäilyjä VR:n syyllistymisestä määräävän markkina-asemansa väärinkäyttöön. Yhdessäkään tutkinnassa ei kuitenkaan ole löytynyt näyttöä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, Virtanen toteaa.

– On tärkeää, että meillä on toimiva rahtiliikennemarkkina, sillä sen toimivuus vaikuttaa suoraan teollisuuden rahtikustannuksiin, Virtanen sanoo.

Kauppakamari: Kilpailu voisi alentaa kustannuksia

Kilpailun vaisuun etenemiseen on kiinnitetty huomiota Keskuskauppakamarissa. Keskuskauppakamarin johtava liikenne- ja elinkeinopoliittinen asiantuntija Päivi Wood toivoo, että kilpailu lähtisi aidosti käyntiin.

– Jos kilpailua saataisiin auki, yritysten kuljetustarpeita pystyttäisiin palvelemaan paljon paremmin. Kustannukset todennäköisesti alenisivat ja yrityksille tulisi enemmän vaihtoehtoja kuljetuksiin, Wood toteaa.

Wood pitää yritysten kannalta huonona, ettei todellista kilpailua ole vielä syntynyt.

– Pitää huomioida, että meillä on kovat päästövähennystavoitteet. Niihin pystyttäisiin todennäköisesti vastaamaan paremmin, jos saataisiin kuljetuksia enemmän rautateille, Wood katsoo.

Edellinen hallitus suunnitteli kalustoyhtiötä, nykyinen torppasi

Aiempi hallitus olisi edistänyt kilpailua kalustoyhtiöllä. Siitä toimijat olisivat voineet vuokrata vaunuja ja vetureita, jolloin suurelle alkuinvestoinnille ei olisi ollut tarvetta.

Toisaalta kalusto olisi yhtiöön ainakin aluksi siirretty VR:ltä. VR on katsonut, että esimerkiksi sen veturit ovat jo nyt tehokkaasti käytössä matkustaja- ja tavaraliikenteessä.

Nykyinen hallitus on kuopannut kalustoyhtiöajatukset.

– Me toivoimme, että suunniteltu kalustoyhtiö olisi palvellut henkilö- ja tavaraliikennettä ja sitä kautta olisi saatu markkinaa enemmän auki, Wood sanoo.

Fenniarail harmittelee politiikan poukkoilevuutta.

– Edeltävä hallitus pohti pitkään vaihtoehtoa, jossa olevaa kalustoa siirrettäisiin kalustoyhtiöön. Mekin pitkään sitä odotimme. Kun nykyisen hallituksen aikana linjaus on kaadettu, olemme tehneet päätökset investoida omaan kalustoon, kertoo Fenniarailin Hakavuori.

KKV:n Virtanen arvioi, että jonkinlainen kalustoyhtiö voisi mahdollistaa kilpailijoiden helpompaa tuloa markkinoille.

– Se kuitenkin edellyttäisi huolellista valmistelua ja vaikutusarvioita. Käytännössä kysymys on vaikea ja monitahoinen, Virtanen muotoilee.

Lue myös:

Outokumpu haluaa siirtää miljoonien tonnien malmikuljetukset kumipyöriltä kiskoille – päästöt voidaan jopa nollata, mutta rataväli tarvitsee sähköt

Raiteet halkovat Heinolaa, mutta niitä pitkin ei pääse mihinkään – pikkukaupunkeihin visioidaan junayhteyksiä ja ratikkalinjoja

Tällaisia uusia dieselvetureita VR tilaa 60 kappaletta – hinta noin 200 miljoonaa euroa

VR:n kilpailija veti ensimmäiset tavaravaunut Venäjän rajalta tehtaalle - Fenniarail tuo koivukuitua UPM:lle

Ratkaisun hetki lähenee.

Jos Katri Kulmuni (kesk.) aikoo valtiovarainministeriksi, sopiva hetki olisi vuodenvaihteessa loppiaisen jälkeen tai helmikuun alussa, kun kansanedustajatkin palaavat joulutauolta.

Eduskunta olisi ehtinyt joulun alla hyväksyä Mika Lintilään (kesk.) henkilöityneen valtion ensi vuoden tulo- ja menoarvion. Valmiina olisi myös Lintilän osuus urakasta Suomen EU-puheenjohtajuudesta.

Loppiaisen jälkeen valtiovarainministeriön virkamiesjohto palaa joululomilta. Maaliskuun kehysriihen eli julkisen talouden suunnitelman ja vuoden 2021 varsinaisen budjetin valmistelutahti alkaa kiihtyä.

Tarvitaan poliittisia linjauksia.

On yksin Katri Kulmunin käsissä, haluaako hän keskustan puheenjohtajana myös valtiovarainministeriksi.

Mietitäänpä ensin, mitä seuraisi, jos Katri Kulmuni ei ryhdy valtiovarainministeriksi.

Tuleeko Katri Kulmunista rahaministeriön varjohallitsija?

Jos Kulmuni ei ota valtiovarainministerin salkkua, syntyy ministeriöön eräänlainen kahden johtajan malli, keskustan kaksipäinen kotka.

Kun valtiovarainministeriksi jäänyt Mika Lintilä linjaa jotakin, saattaa virkamiehen mieleen hiipiä ajatus, että mikähän mahtaa olla puolueen puheenjohtajan linja. Virkamies voi vain toivoa, että toivottavasti Lintilän linja pitää.

Kulmuni häärää koko ajan kummituksena Lintilän selän takana.

Tällaisessa tilanteessa tosiasiallinen valtiovarainministeriön johtajuus asustaisi naapuritalossa, työ- ja elinkeinoministeriössä, jota Kulmuni nyt hallitsee. Hän olisi samalla valtiovarainministeriön varjojohtaja, jonka valta menee yli rahaministerin.

Tapana on, että hallituspuolueiden puheenjohtajat puivat hallituksen kiperimmät kysymykset keskenään.

Joissakin tilanteissa he saattavat kuitenkin kaivata tietoa valtion rahoista. Sitä varten pitäisi kutsua paikalle valtiovarainministeri ikään kuin ylimääräisenä. Eihän se tavatonta olisi, mutta ylimääräinen koukero kylläkin.

Demaripääministeri Antti Rinteen tapa johtaa hallitusta ei ainakaan toistaiseksi pakota Kulmunia ottamaan valtiovarainministerin salkkua.

Hallituspuolueiden puheenjohtajien viisikko on kokoontunut toistaiseksi harvoin, vain pari kertaa. Rinne suosii laajemman ministerikaartin iltakouluja ja hallituksen neuvotteluja.

Keskustan kurssi saattaa kääntyä helpommin elinkeinoministerinä

On salaisuus, mitä Kulmuni aikoo. On hyvin mahdollista, että Kulmuni ei ole kertonut aikeistaan vielä Lintilällekään.

Päätöstä ei tehdä isolla joukolla. Kulmuni ratkaisee asian yksin tai aivan lähimpien luotettujensa kanssa.

Kulmuni nousi puheenjohtajaksi puolueen historian suurimman eduskuntavaalitappion jälkeen.

Tappion syyksi on keskustassa arvioitu, että puolueen aiempi johto unohti kenttäväen, kannattajat maakunnissa. Edellinen puheenjohtaja Juha Sipilä on luvannut nyt jäädä rivikansanedustajaksi.

Elinkeinoministerinä Katri Kulmunille jäisi todennäköisesti enemmän aikaa puolueelleen – siis sille kuuluisalle kenttäväelle.

Moni muistutti ennen syyskuun puoluekokousta, että nyt valitaan keskustalle puheenjohtaja, ei valtiovarainministeriä.

Puheenjohtajan pitäisi kääntää keskustan katastrofaalisen huono kannatus nousuun ja nostaa esiin uusia asioita, keskustan tavoitteita.

Useampi keskustalainen tulkitsee, että kenttäväki on nykyjärjestelyyn tyytyväinen. Kulmuni on taipaleensa alkuvaiheessa, ansaitsee ensin kannuksiaan.

Siirtyminen valtiovarainministeriksi voitaisiin tulkita vallanhimoisena hätäilynä. Hävittävänä olisi oman uran lisäksi puolueen tulevaisuus.

Elinkeinoministerinä Kulmuni saa vähemmän kuraa niskaansa

Jos Suomen talous- ja työllisyyskehitys jää jälkeen hallituksen tavoitteesta, siis siitä 75 prosentin työllisyysasteesta, joutuu valtiovarainministeri hallituksen pahan poliisin rooliin.

Ensi syksyyn mennessä, viimeistään hallituksen budjettiriihestä pitäisi syntyä päätöksiä 30 000 lisätyöpaikan verran. Joko porkkanaa tai keppiä käyttämällä.

Jos työllisyys ei parane odotusten mukaan eikä lisätyöpaikkoja synny, ikävän viestin tuojana on valtiovarainministeri. Hallitus ei voikaan jakaa rahaa hyviin tarkoituksiin, koska työllisyys ei parane edellytysten mukaisesti.

Keskustan puheenjohtaja hallituksen pahana poliisina ei ole unelmarooli silloin, kun pitäisi nostaa puolueen kannatusta.

Huomattavasti mukavampaa on teettää selvityksiä ja pohtia, voitaisiinko työ- ja elinkeinoministeriön työpaikkoja siirtää maakuntiin. Tai niin kuin ministeriön hallintokielellä sanotaan: selvittää paikkariippumattoman ja monipaikkaisen työn lisäämistä.

Ei olisi ensimmäinen kerta, kun keskustan puheenjohtaja ei johtaisi valtiovarainministeriötä, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Paavo Väyrynen valitsi puheenjohtaja-aikanaan ulkoministeriön. Kulmuni on toiminut Väyrysen avustajana.

No, mitä hyötyä olisi, jos Katri Kulmuni ryhtyisi valtiovarainministeriksi?

Usein vastuu puolueesta ja valtion budjetista ollut samoissa käsissä

Jos Katri Kulmuni ryhtyy valtiovarainministeriksi, löytyisivät valta ja vastuu valtion budjetista sekä hallituksen kakkospuolueesta keskustasta samasta osoitteesta.

Virkamiesten valtiovarainministeriössä ei tarvitsisi varmistella, onko keskustan puheenjohtaja samaa mieltä kuin valtiovarainministeri.

Hallituspuolueiden puheenjohtajien kokouksessa, viisikossa, olisi läsnä samassa persoonassa budjettivalta ja valta keskustassa.

Reilun vuosikymmenen ajan tapana on ollut, että joku hallituspuolueen puheenjohtaja on hoitanut valtiovarainministerin tehtävää. Yleensä tehtävä on ollut hallituksen toiseksi suurimman puolueen puheenjohtajalla.

Yhdenlainen poikkeus oli kuitenkin Juha Sipilän hallituksen aloitus.

Toiseksi suurimman puolueen, perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Timo Soini valitsi johdettavakseen ulkoministeriön. Valtiovarainministeriö jäi alkuvaiheessa hallituksen kolmanneksi suurimmalle puolueelle kokoomukselle ja Alexander Stubbille.

Sitten 1990-luvun alun laman ja Euroopan unionin jäsenyyden hallituksen rankinglistassa valtiovarainministeri on yleensä arvioitu kakkoseksi ennen ulkoministeriä.

Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Pääministeri johtaa hallitusta ja EU-politiikkaa. Valtiovarainministeri johtaa rahanjakoa tai leikkauksia. Tosin hallitus vastaa kokonaisuudessaan tehdyistä päätöksistä, eivät yksittäiset ministerit yksin.

Valtiovarainministerin salkku nostaisi Kulmunia Rinteen rinnalle

Valtiovarainministerin salkku vahvistaisi Katri Kulmunin profiilia, asemaa ja näkymistä niin hallituksessa kuin julkisuudessakin. Vaikutelma olisi: nuori, rohkea poliitikko, ei pelkää kovaa vastuuta.

Valtiovarainministerinä olisi helpompi pitää kaikki narut käsissään hallituksessa.

Muut hallituspuolueet eivät pystyisi hyötymään tilanteesta, jossa puolueen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri olisivat eri neuvottelukumppanit. Ei tarvitsisi murehtia, kulkeeko tieto oman puolueen avustajien ja ministerien välillä.

Lisäksi valtiovarainministerin sana painaa enemmän, jos takana on myös puolueen puheenjohtajuuden valta.

Viime kädessä kysymys on siitä, miten keskusta pystyy maksimoimaan valtansa hallituksessa. Ja mikä on ratkaisun hinta puolueelle?

Jos keskustan sisäiset paineet eivät muuta vaadi, Kulmuni ja Lintilä voisivat melko kivuttomasti vaihtaa salkkuja. Lintilä palaisi elinkeinoministeriksi edellisen hallituksen tapaan.

Nappaamalla valtiovarainministerin salkun Kulmuni voisi voittaa paljon – mutta myös hävitä enemmän kuin nykyjärjestelyllä.

Valtiovarainministerinä ei ole helppoa uudistaa puoluetta ja nostaa kannatusta. Arvostelijat omassa puolueessa pääsisivät epäilemään hätäilystä ja vallanhimosta.

Todennäköisesti helmikuun alkuun mennessä tiedetään, mitä Kulmuni aikoo lähitulevaisuudessa tehdä. Seuraava otollinen ajankohta salkun vaihdolle voisi olla hallituskauden loppupuolella.

Historia osoittaa, että teet niin tai näin, helppoa ratkaisua ei ole.

Kokoomuksen Itälä sai Ville Vallaton -sarjakuvan – ja se oli enne

Katri Kulmuni voisi kysyä neuvoa entiseltä sisäministeriltä Ville Itälältä. Millaista oli vuosituhannen alussa kokoomuksen puheenjohtajana hallituksessa, kun ei itse ollut valtiovarainministeri?

Itälä jäi entisen puheenjohtajan Sauli Niinistön varjoon, kun Niinistö jäi hallitukseen valtiovarainministeriksi.

Nyt hieman historian ironiaa.

Kokoomuksen vuoden 2001 puoluekokous ja puheenjohtajavaihdos: televisiokuvissa näyttää siltä kuin Sauli Niinistö jäisi itsepintaisesti edelleen roikkumaan kiinni puheenjohtajan nuijasta. Tuolloin oli varmaankin tarkoitus korostaa yhteistyön voimaa.

Ja historian ironia jatkui samassa tilanteessa. Niinistön nuijanluovutuksen jälkeen Itälä sai Ville Vallaton -sarjakuvalehden.

Ei kukaan puoluejohtaja halua olla vallaton!

Ville Vallaton -sarjakuvan antoi Itälälle silloinen kokoomusnuorten puheenjohtaja. Hän oli muuan Kai Mykkänen, joka on nykyisin kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

• Katso Itälän ja Niinistön puheenjohtajanuijan vaihdos ja Ville Vallaton -lehden luovutus Ylen arkiston videosta.

Kokoomus jäi oppositioon seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Itälän puheenjohtajakausi päättyi jo vuonna 2004.

Vahingosta viisastuneena uusi puheenjohtaja Jyrki Katainen jätti Sauli Niinistön syrjään, kun kokoomus seuraavan kerran jakoi ministeripaikkoja. Kataisesta tuli valtiovarainministeri, Niinistöstä eduskunnan puhemies.

Politiikassa tätä kutsutaan isänmurhaksi. Niinistö oli tukenut Kataista puheenjohtajaksi.

No, Mika Lintilä ei ole Sauli Niinistö eikä niin merkittävä hahmo keskustassa kuin Niinistö oli kokoomuksessa.

Mutta: Lintilä on kuitenkin aiemmin elinkeinoministerinä ja nyt valtiovarainministerinä kerännyt kehuja – myös siltä kuuluisalta keskustan kenttäväeltä.

• Voit keskustella Katri Kulmunin päätöstilanteesta jutun lopussa keskustelualueella.

KATSO LISÄÄ:

Analyysi: Katri Kulmuni keskustan johdossa tuo säpinää Rinteen hallitukseen

Katri Kulmuni valittiin keskustan puheenjohtajaksi – katso voitonpuhe ja haastattelu