Viime talvena, kun keskustelu vanhustenhoidosta roihahti täysiin liekkeihin, päätti pääasiassa yövuoroja tekevä lähihoitaja ottaa Yle Uutisiin yhteyttä:

Hei. Kirjoitan koska tuntuu siltä. Olen lähäri, eli lähihoitaja, uudelleen kouluttautunut aikuinen. Yötyövuoro päättyi juuri.

Hän on uusmaalaisessa kunnan ja yhdistyksen pyörittämässä vanhusten hoivakodissa työskentelevä ihminen.

Hän kertoo olevansa turhautunut, koska kukaan ei kuuntele, vaikka vanhustenhoidossa olisi paljon korjattavaa. Ei kuunnella liitossa eikä työnantajan suunnalta.

Työssäni yöllä voi olla, että käyn vain kaksi kertaa kurkkaamassa ovella, miten vanhus voi. Sen tehokkaampaan hoitoon ei ole aikaa, koska pilkon ja kuorin seuraavan päivän aterioita ja siivoan.

Hänen mielestään kunnissa pitäisi laittaa terveystarkastajat liikkeelle, koska hoitaja joutuu perunoiden kuorimisen lomassa joskus myös pyyhkimään pyllyjä.

Yle pyysi lähihoitajaa pitämään päiväkirjaa yhdestä tavallisesta yöstä.

Siitä selviää, että reippaasti yli puolet yövuorosta menee muuhun kuin hoivatyöhön – siivoamiseen, pyykkäämiseen ja ruuanlaittoon.

Tässä hänen merkintänsä.

Lähihoitajan yövuoro alkaa raportilla

Raportissa pyritään kertomaan tiiviisti päivän ja illan tapahtumat. Tärkeät asiat välitetään sanallisesti.

Monilla keikkatyöläisillä työvuoro tosin päättyy aiemmin kuin vakituisilla. Tällöin keikkatyöntekijä kertoo omien hoidokkiensa asiat kello 21.00 saakka olevalle työntekijälle – ja jotain tärkeää voi jäädä sanomattakin.

Jos vain suinkin ehdin, luen päivän tapahtumat koneelta iltavuorolaisen lähdettyä kello 21.

Tässä kohtaa saattaa jo joutua ohimennen laittamaan pyykkiä koneeseen, loppuja tiskejä astianpesukoneeseen ja tekemään muuta pientä, mikä iltavuorolta on jäänyt hoitamatta.

Tähän kaikkeen menee ehkä puolisen tuntia, ennen kuin pääsen tekemään kierroksen asiakkaiden luona.

Kello 21.00

Lääke yhdelle asiakkaalle. Hän nielee nykyään huonosti.

Ensimmäinen kierros kestää noin puoli tuntia. Kakkoskerroksessa raportit, sieltä ykköskerrokseen.

Vaihtelevasti joku tarvitsee jo silloin wc-apua tai vaipan vaihtoa. Ei voi tietää etukäteen.

Usein pyyhkäisen ensimmäisen kerroksen lattian tässä välissä ja tyhjennän astianpesukoneen, pyyhin ruokapöydän ja katan aamupala-astiat. Jos joku asiakkaista on liikkeellä ja hääräilee, en voi laittaa astioita pöytään, vaan työ on jätettävä aamun puollelle.

Tarkistan myös, tarvitaanko jääkaappiin täydennystä.

Kello 22.00

Takaisin kakkoskerrokseen.

Kuppi kahvia, aikataulutus yön tehtävistä, seuraavan päivän ruokalistan tarkistus.

Jos seuraavana päivänä on karjalanpaistia, yövuorolainen laittaa sen hautumaan aamuyöstä.

Tämän jälkeen:

• perunankuorinta, noin puoli tuntia (talossa erittäin huono kuorimaveitsi, unohtui oma ottaa mukaan)
• voileipien valmistus
• haudepuurokattilat valmiiksi, aamulla porisemaan
• toisen kerroksen yleisten tilojen lattioiden pyyhkiminen
• pyykkien vaihtaminen koneeseen
• edellisten pyykkien viikkaus telineiltä
• henkilökunnan wc:n pesu

Yllä mainittuihin aputoimintoihin kuluu aikaa noin 1,5–2 tuntia.

Laitoin myös sämpylätaikinan nousemaan huomatessani, että vaalea leipä oli loppu.

Työ keskeytyy, jos joku tarvitsee apua esimerkiksi wc-käynnille.

En toisaalta voi tietää, mitä toisessa kerroksessa tapahtuu, enkä voi auttaa asiakkaita siellä, koska monitorit sijaitsevat toimistossa.

Kello 00.30

Teen kierroksen: mittaan verensokerin yhdeltä, tarkistan vaippoja, vaihdan asentoja toiselle kyljelle.

Yksi asiakas voi viedä puoli tuntia.

Kello 02.00

Jätän ykköskerroksen, ellei ole tullut hälytyksiä.

Aiemmin tällainen hälytys saattoi tulla esimerkiksi asiakkaalta, joka asustaa puolisonsa kanssa samassa kaksiossa. Puoliso saattoi lähteä alkuyöstä kuljeskelemaan, mennä toisten huoneisiin ja sotkea paikkoja eritteillä.

Tällöin jouduin menemään auttamaan vaikkapa kesken keittiötöiden. Nykyään puoliso on vuoteessa laitojen takana eikä liiku enää omatoimisesti.

Tänä yönä muutama ihminen tarvitsee apua wc-käyntiin. Yöllä toiminnot ovat hitaita.

Omatoimisesti wc:ssä käy kaksi asiakasta. Tarkistan muilta vaipat. Yksi rouva on herännyt käymään wc:ssä ja jäänyt pyörimään yhteisiin tiloihin, saattelen hänet takaisin vuoteeseen.

Jään usein tämän kierroksen jälkeen toimistoon tekemään välikirjaukset tähänastisista tapahtumista, ettei aamulla tule kiire.

Tässä välissä tarkistan myös lääkedosetit. Hankalat ja mahdolliset lääkemuutosten tarkistukset jätän suosiolla, en halua tehdä virheitä.

Kello 05.00

Panen puurokattilat kuumenemaan. Lataan kahvinkeittimen aamuvuorolle.

Aamuyöstä viikkaan loput pyykit. Nämä aputyöt vievät yöstä riippuen kahdesta kolmeen tuntia.

Jos on tullut eritepyykkiä, vie pyykkihuolto isomman osan yön työajasta.

Kello 06.00

Kurkkaan vielä huoneisiin, kirjaan loput tapahtumat, vien roskat.

Yhteenveto: Noin 2,5 tuntia varsinaista hoivatyötä

Lähihoitaja kirjasi siis yhden tavallisen yön tapahtumat. Mitään erikoista ei sattunut, asukkaatkin pääosin nukkuivat.

Kirjauksesta on laskettavissa, että kyseisessä yövuorossa varsinaiseen hoivatyöhön meni noin 2,5 tuntia.

Koko muu työaika kului avustavissa tehtävissä, kuten pyykkihuollossa, ruuanlaitossa ja siivouksessa. Yksi ja sama käsipari hoitaa kaiken mahdollisen lääkkeitä ja roskahuoltoa myöten.

Yövuoroissa jo pelkkä valvominen on elimistölle raskasta. Jos joutuu vielä tekemään näitä aputöitä hoitotyön lisäksi, on se aika hurjaa.

Lähihoitaja on sitä mieltä, että tietyt toiminnot yöllä voivat olla jopa turvallisuusriski, esimerkiksi poistuminen hoivakodista roskien viemisen takia.

Hän kertoo, että kyseiseen hoivakotiin tulee lounas kunnan keittiöstä. Päivällinen ja viikonlopun ruuat valmistetaan työvuoroissa.

Harmittaa, että ruokapuolta hoitavat osin sitä osaamattomat ihmiset. Itselläni on ravitsemusalan koulutus aiemmasta elämästäni. Joskus kauhistuttaa, mitä 100-vuotiaille oikein tarjotaan, nuorille tarkoitetusta ruokavaliosta.

Lähihoitaja kertoo yrittäneensä jo vuoden ajan turhaan kertoa näkemyksistään.

Mielestäni on järkyttävää, ettei sillä ole väliä, onko mummo kotihoidon varassa kotonaan, eli yksin yöt kello 22 ja 08 välillä, vai onko hän muka "ympärivuorokautisessa" valvonnassa.

Lähihoitaja itse on eniten huolissaan siitä, ettei voi olla läsnä vanhuksille, kun pitää olla siivooja ja keittäjäkin. Hänen mielestään näin ei saa jatkua.

Yökkö ei voi olla läsnä, koska on muita hommia. Pyykit, ruuat ja siivoukset vievät todella paljon aikaa, enkä silloin voi olla saattohoitopotilaan vieressä.

Saattohoidossa olevalla ihmisellä puolestaan on aika käymässä vähiin.

Lähihoitajan kirjoitus ja kommentit julkaistaan poikkeuksellisesti anonyyminä hänen pyynnöstään.

Lue myös:

Synkkä ennuste: Joka kolmas opettaja ja lähihoitaja jää kymmenen vuoden kuluessa eläkkeelle – “Riittääkö työvoimaa peruspalveluihin?"

Lähihoitajan karu arki: 11 keikkaa päivässä – "Et kuole ainakaan minun vuorollani"

Pariisin Notre Damessa jäi tänä vuonna jouluaaton messu väliin ensimmäistä kertaa yli 200 vuoteen. Katedraali on tällä hetkellä verhottu rakennustelineisiin keväällä tapahtuneen tuhoisan tulipalon vuoksi.

Katolilaiset joutuivat kokoontumaan sen sijaan muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan Saint-Germain l'Auxerrois’n kirkkoon.

Notre Dame on ollut jouluna auki yli kahden vuosisadan ajan muun muassa toisen maailmansodan saksalaismiehityksestä huolimatta. Pariisin maamerkkeihin lukeutuva pyhäkkö vaurioitui pahoin raivoisassa tulipalossa huhtikuun puolivälissä.

Rakennus menetti tulipalossa muun muassa goottilaisen torninsa ja useita katedraaliin säilöttyjä artefakteja. Katedraali on osa Seine-joen rannalla sijaitsevaa Unescon maailmanperintökohdetta.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron esitti pian palon jälkeen tavoitteen, että 850 vuotta vanha kirkkorakennus korjataan viidessä vuodessa. Töiden pitäisi olla valmiit siihen mennessä, kun Pariisissa järjestetään vuonna 2024 olympialaiset.

Maan kulttuuriministeriö kertoi lokakuussa, että katedraalin kunnostustöihin on tarjolla luvattujen lahjoituksien ja keräyksin kasattujen varojen muodossa lähes miljardi euroa.

Paikalliset syyttäjät avasivat kesäkuussa tutkinnan tulipalon syistä. Syyttäjät epäilevät, että tulipalon taustalla voisi olla esimerkiksi tupakantumppi tai sähkövika.

Yksi Suomen suurimmista joulukalentereista on avattu Haminassa.

Wanhojen talojen ikkunoihin rakennettu kalenteri on talojen asukkaiden käsialaa. Luukut on avattu joka päivä iltakuudelta, jolloin talon emäntä tai isäntä on kertonut luukun tarinan ja poistanut näköesteen. Usein on soitettu jokin joululaulu ja tarjolla on ollut karkkia, pipareita tai glögiä.

Linnoituksen ympäristön yli 100-vuotiaisiin taloihin keskittyvän joulukalenterin suosio on ollut kova. Jokaiseen luukunavausseremoniaan on saapunut tänä vuonna kymmeniä ihmisiä – parhaana iltana reilusti yli sata.

Lähes kaikki kalenterin luukut löytyvät Haminan ytimen ympyröiltä, jotka levittäytyvät Raatihuoneentorilta kohti valleja. Neljä ikkunaa sijaitsee ulommilla kehillä, kuitenkin korkeintaan 250 metrin päässä Raatihuoneentorilta.

Joulukalenterin luukut avautuivat Haminassa nyt seitsemännen kerran. Tämän joulukalenterin tarina ei pääty jouluaattoon. Ihmiset saavat arvuutella ikkunoiden tarinoita ja nimiä loppiaiseen saakka. Nimikilpailun kolme parasta palkitaan, mutta kilpailussa on myös syvempi idea.

Mistä oikein on kyse? Vastauksen löydät joulukalenterin lopusta.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

Joulukalenterin ajatuksena on saada ihmiset liikkeelle ja tuomaan elämää linnoituksen ympäristöön. Kalenteriin liittyvän nimikilpailun ideana on niinikään kannustaa väkeä liikkumaan. Haminan linnoituksen wanhat talot ry toivoo, että mahdollisimman moni lähtee kinkunsulatuslenkille välipäivinä, kiertää kaikki ikkunat ja yrittää arvata jokaisen nimen. Lenkin pituus on noin 2,5 kilometriä. Vastauskupongin saa Haminassa ilmestyvästä paikallislehti Reimarista.

Paavi Franciscus toivoi tänä vuonna joulupuheessaan lohtua konfliktien keskelle ympäri maailmaa.

– Pimeyttä on taloudellisissa ja maailmanpoliittisissa sekä luonnon ja ympäristön suojelua koskevissa ristiriidoissa, mutta Kristuksen valo on suurempi, Franciscus kertoi puheessaan.

Esimerkiksi Libanonin kansalle paavi toivoi ulospääsyä vallitsevasta kriisitilanteesta, jotta libanonilaiset voisivat jälleen toimia kutsumuksensa mukaisesti, vapauden ja sopusointuisen elon viestinä kaikille maailmassa. Perinteisessä urbi et orbi -juhlapuheessaan paavi nosti esille myös muun muassa Syyrian, Irakin ja Jemenin.

Paavi toivoi valoa Afrikan mantereelle, jossa moni on joutunut jättämään kotinsa yhteiskunnallisen tai poliittisen tilanteen vuoksi.

Paavi tuomitsi puheessaan myös ääriryhmien hyökkäykset Länsi-Afrikassa ja toivoi lohtua iskujen uhriksi joutuneille, erityisesti Burkina Fasossa, Malissa, Nigerissä ja Nigeriassa. Lisäksi Franciscus toivoi lohtua niille, jotka ovat tulleet uskonsa vuoksi vainotuksi sekä niille lähetyssaarnaajille ja uskoville, jotka ovat tulleet kidnapatuksi.

Franciscus rukoili myös laajemmin kaikkien niiden puolesta, jotka ovat kärsineet väkivaltaisuuksista, luonnonkatastrofeista ja tautiepidemioista.

Meret ovat muuttuneet hautausmaiksi

Roomalaiskatolisen kirkon johtohahmo otti puheessaan esille myös siirtolaiset, jotka joutuvat lähtemään vaarallisille merenylityksille saavuttaakseen Euroopan.

– Epäoikeudenmukaisuus pakottaa heidät ylittämään aavikoita ja meriä, jotka ovat muuttuneet hautausmaiksi, Paavi sanoi.

Paavin mukaan siirtolaiset joutuvat myös kohtaamaan sanoinkuvaamatonta kaltoinkohtelua, orjuutta ja kidutusta epäinhimillisillä vankileireillä.

– Epäoikeudenmukaisuus kääntää heidät pois paikoista, joissa heillä voisi olla toivoa arvokkaasta elämästä, mutta sen sijaan he löytävät itsensä välinpitämättömyyden muurien edestä, hän jatkoi.

83-vuotias Franciscus mainitsi puheessaan myös Kongon demokraattisen tasavallan. Erityisesti hän kiinnitti huomiota maan itäosiin, missä ihmiset ovat joutuneet kärsimään jo neljännesvuosisadan ajan paikallisten ja ulkomaisten aseistautuneiden ryhmittymien kynsissä.

Hän toi esille myös Amerikan mantereen, jossa useat kansakunnat elävät hänen omien sanojensa mukaan yhteiskunnallisen ja poliittisen kuohunnan vaihetta. Hän toivoi muun muassa venezuelalaisten saavan tarvitsemansa avun.

Lisäksi hän toivoi valoa Ukrainaan, jossa pyritään "konkreettisiin ratkaisuihin pysyvän rauhan saavuttamiseksi".

Urbi et orbi -puhe pidetään kahdesti vuodessa

Paavi antoi tänään Pietarinkirkon parvekkeelta puheensa yhteydessä myös juhlallisen siunauksensa Rooman kaupungille ja koko maailmalle. Urbi et orbi (kaupungille ja maailmalle) -puhe pidetään kahdesti vuodessa: pääsiäisenä ja jouluna.

Paavi piti puheensa iltapäivällä yhden jälkeen Suomen aikaa.

Paavi johti viime yönä myös jouluyön messua, jossa hän korosti Jumalan rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Paavi sanoi Vatikaanin Pietarinkirkossa pidetyssä messussa Jeesuksen syntymän muistuttavan ihmisiä siitä, että Jumala rakastaa kaikkia, jopa kaikkein pahimpia ihmisiä.

Roomalaiskatolisen kirkon johtaja kehotti ihmisiä keskittymään itsensä parantamiseen eikä vaatimaan muita ihmisiä muuttumaan.

Paavi on perinteisesti pitänyt jotakin teemaa esillä jouluyön messussa. Viime vuonna paavi tuomitsi ahneuden ja materialismin.

Chilen Valparaísossa roihuavassa tulipalossa on tuhoutunut kymmenittäin asuinrakennuksia ja alueelle on julistettu hätätila, viranomaiset kertovat.

Nopeasti leviävässä tulipalossa on tuhoutunut jopa 120 kotia, Chilen maatalousministeri Antonio Walker kertoo.

Ihmiset joutuivat pakenemaan kodeistaan kesken jouluaaton vieton Rocuantin ja San Roquen kaupunginosissa, kun metsäpalot levisivät rannikkokaupunkiin tiistaina.

Kaupungin palokunta on koko vahvuudellaan sammuttamassa tulipaloja. Sammutustöissä käytetään apuna myös helikoptereita ja lentokoneita.

Paloalueen viereiset kaupunginosat on evakuoitu. Lämmin ja kuiva sää vaikeuttavat sammutustöitä, paikalliset pelastusviranomaiset kertovat.

Alueella on varotoimenpiteenä katkaistu sähköt jopa 90 000 asukkaalta.

Valparaíso on yksi Chilen suurimmista kaupungeista ja tunnettu värikkäistä puutaloistaan. Se on myös turistien suosima matkakohde sekä merkittävä Tyynenmeren satamakaupunki.

So no one told you life was gonna be this way. Noilla sanoilla alkava kappale on syöpynyt syvälle miljoonien entisten nuorten takaraivoon. Ja biisiin yhdistyvät automaattisesti suihkulähteellä ilakoivat Rachel, Monica, Phoebe, Joey, Ross ja Chandler.

Frendit-sarjan legendaarisen tunnusbiisin luoja on nyt poissa. Grammy-voittaja Allee Willis kuoli sydänkohtaukseen jouluaattona 72-vuotiaana.

Willis sävelsi Frendien I'll Be There for You -tunnarin yhdessä Rembrandts-yhtyeen kanssa, joka myös esittää kappaleen. Vuosien varrella Willis teki myös lukuisia muita hittejä, kuten Earth, Wind & Fire -yhtyeen Septemberin ja Boogie Wonderlandin.

Hän voitti urallaan kaksi Grammy-palkintoa. Toinen tuli Beverly Hills kyttä -elokuvan musiikista ja toinen Häivähdys purppuraa -musikaalista.

Willisin kynästä on kotoisin myös Pointer Sistersin biisi Neutron Dance sekä Pet Shop Boysin ja Dusty Springfieldin kappale What Have I Done to Deserve This.

Willisin kumppani Prudence Fenton kunnioitti rakkaansa poismenoa Instagramissa julkaisemalla tästä kuvan saatesanoilla: Rest in Boogie Wonderland.

Lue myös:

Frendien näyttelijät yhteen ensimmäistä kertaa sarjan päättymisen jälkeen

Venäjällä on testattu onnistuneesti maan sisäistä tietoverkkoa, joka on eristetty muusta maailmasta, Venäjän viestintäministeriö kertoo.

Lisäksi venäläiset tiedotusvälineet uutisoivat, että viestintäministeriön apulaispäällikkö kertoo testin menneen suunnitelmien mukaisesti.

Testin tarkemmat yksityiskohdat ovat toistaiseksi hämärän peitossa. Viestintäministeriön mukaan tavalliset internetin käyttäjät eivät huomanneet testin aikana kuitenkaan muutoksia internetin toimivuudessa.

Testin tulokset esitellään seuraavaksi Venäjän presidentille Vladimir Putinille, BBC kertoo.

Asiantuntijat ovat huolissaan kehityssuunnasta, jonka myötä eräät valtiot pyrkivät purkamaan internetiä.

– Valitettavasti Venäjän suunta on vain jälleen yksi askel internetin lisääntyvässä hajottamisessa, Surreyn yliopiston tietojenkäsittelyn professori Alan Woodward sanoo BBC:lle.

Woodward lisää, että autoritaariset valtiot katsovat nyt lisääntyvissä määrin sitä, miten Kiina ja Iran rajoittavat ja valvovat kansalaistensa internetin käyttöä.

– Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät voi seurata kansainvälistä keskustelua siitä, mitä heidän kotimaassaan tapahtuu. He jäävät oman kuplansa sisään, Woodward toteaa.

Venäjällä oman verkon suojaamista pidetään tärkeänä Yhdysvaltain "aggressiivisen kyberuhan varalta".

Kiistely laki, jolla voidaan katkaista verkkoyhteys kansainvälisiltä palvelimilta tuli voimaan marraskuussa. Viestintäministeriö on kiistänyt syytökset Venäjän eristämisestä.

Aiheesta lisää:

Venäjä testasi verkkoyhteyksiä ulkoisen hyökkäyksen varalta

Iran on yhä taitavampi sulkemaan yhteydet ulkomaailmaan – Netin katkaiseminen on yleistyvä keino levottomuuksien tukahduttamiseksi

BBC: Kiina lisää jälleen kansalaistensa valvontaa – jatkossa puhelinliittymän rekisteröinti vaatii kasvojen skannauksen

Internetin vapaus väheni jälleen – Väärien tietojen levittäminen ja kansalaisten seuranta rapauttavat demokratiaa, järjestö varoittaa

Jouluyönä Helsingissä oli paljon enemmän poliisitehtäviä kuin vuosi sitten. Helsingin poliisin mukaan jouluaattoyönä oli 209 tehtävää, mikä on 45 prosenttia enemmän kuin viime vuonna.

Tehtävistä suurin osa oli kotihälytyksiä, kaikkea meluamisesta väkivaltaan, poliisi kertoo. Poliisi joutui rauhoittelemaan juhlintaa myös ravintoloissa, joissa oli pahoinpitelyitä ja muuta häiriökäyttäytymistä.

Vaikka yö oli tavallista arkiyötä vilkkaampi, se oli kuitenkin normaalia viikonloppuyötä rauhallisempi.

Kuopion pääpoliisiaseman ovi rikottiin

Kotiväkivallasta kertoo myös Itä-Suomen poliisi.

Nelikymppinen päihtynyt mies pahoinpiteli poliisin mukaan kolmekymppistä vaimoaan perheen kotona jouluyönä Koillis-Savossa. Mies löi vaimoaan nyrkeillä, avokämmenellä sekä jääkiekkomailalla ja lisäksi repi hiuksista, poliisi kertoo. Mies otettiin kiinni ja asiaa tutkitaan pahoinpitelynä.

Kuopion pääpoliisiasemalla joku rikkoi pääoven joulupäivän aamuna kuuden jälkeen. Poliisin mukaan oli "hullun tuurista" kiinni, ettei tekijä jäänyt kiinni, koska tapahtuma-aikaan oli vuoronvaihto käynnissä ja poliiseja kulki ovesta suuntaan ja toiseen. Poliisi kertoo selvittävänsä tekijää ja tutkivansa asiaa vahingontekona.Hämeen poliisista taas kerrotaan, että jouluaatto sujui rauhallisesti.

Vuorokauden aikana joulupäivän aamuun mennessä oli 145 tehtävää, muun muassa pahoinpitelyitä ja huumeratteja.

Tampereella kuristettiin maassa makaavaa miestä

Tampereella puolestaan noin viisikymppinen mies riitautui neljän nuoren kanssa ennen puoltayötä ravintolassa Hämeenkadulla, kertoo Sisä-Suomen poliisi.

Kaikki viisi poistettiin ravintolasta, mutta riita jatkui ulkona ja miestä lyötiin ja potkittiin niin, että tämä kaatui maahan. Maassa ollutta miestä potkittiin vielä keskivartaloon ja kuristettiin kurkusta takaapäin. Nuorisoporukka poistui paikalta ja uhri toimitettiin ensiapuun. Poliisi tutkii asiaa pahoinpitelynä.

Lue lisää:

Helsingin poliisi on ottanut kiinni viisi asein varustautunutta miestä Malmilla

Poliisi: Isän epäillään ampuneen poikaansa haulikolla kylkeen aamuyöllä Porissa

Varpaitamme lämmittää järjetön määrä erilaisia käsintehtyjä sukkia. Mummolta saatuja, itse neulottuja, kaverin kutomia. Tuntemattoman tekijän tikkaamia. Paksuja sisäsukkia, suloisia hienostelusukkia, harmaita saapassukkia. Käyttäjälleen varta vasten personoituja logosukkia.

Suomessa neulotaan villasukkia väkilukuun suhteutettuna todennäköisesti eniten maailmassa. Lanka on napattu lähikaupasta, haettu erikoisliikkeen värejä hehkuvilta hyllyiltä tai tilattu verkosta. Vaihtoehtoja nykyneulojalla riittää.

Villasukkien neulomisella on Suomessa pitkät perinteet eikä mikään viittaa siihen, että harrastus olisi taittumassa. Päinvastoin. Meneillään oleva neulebuumi innostaa uusia tekijöitä mukaan eikä neulominen ole enää aikoihin ollut pelkästään mummojen harrastus. Lankavalmistaja Novitan neuleyhteisössä neulojien keski-ikä on laskenut 25–35-vuotiaisiin ja nuorten osuus kasvaa kaiken aikaa. Yhä useampi mies on löytänyt harrastuksen, esimerkiksi näyttelijä Antti Holma on kertonut tekevänsä villasukkia.

Neulonta on ollut kansalaistaito, joka on siirtynyt uusille sukupolville äitien, mummojen ja koululaitoksen avulla. Tänä päivänä puikkojen kilisyttely on yhteisöllinen hyvän mielen harrastus.

Mutta neulontaan kiertyy myös yhteiskunnallisia ja vallankäyttöön liittyviä sävyjä.

Sota-aika oli hyväntekeväisyysneulonnan voimannäyte

Villasukka on juurtunut osaksi suomalaisuutta, se on välittämisen vertauskuva.

– Jos joululahjasukkiin neulotaan rakkautta, voi vain kuvitella, kuinka paljon rakkautta on ollut rintamalle tehdyissä sukissa.

Anna Rauhala liikuttuu pohtiessaan kotirintaman roolia sotien aikana. Suomalaisesta neulontataidosta joulun alla väitellyt Rauhala kertoo, että rintamalla tarvittiin talvisodan kovien pakkasten vuoksi runsaasti lämpimiä asusteita. Sukkien lisäksi naiset ja lapset neuloivat sotilaille polvenlämmittimiä, kypäränalusmyssyjä sekä liipasinsormikkaita.

Neuleita ei tehty huvin vuoksi vaan tarpeeseen.

Sodan vuoksi valmiita lankoja ei juuri ollut saatavilla. Maaseudulla naiset opettelivat uudelleen kehräämään ja neuleet valmistettiin omien lampaiden villoista. Lanka oli karheaa, puikot ohuita ja neuloa piti muiden töiden lisäksi.

Rintamalle neulominen oli velvollisuus, sosiaalinen pakko. Lehdissä julkaistiin neuvoja neulojan rasitusvammojen ehkäisemiseksi. Huomion kohteena ei niinkään ollut naisten oma hyvinvointi, vaan ennemminkin työtehon säilyttäminen.

– Ohjeistettiin, että käsiä ei pidä jännittää ja on pidettävä taukoja työkyvyn ylläpitämiseksi.

Pakollisesta neulomisesta tehtiin hyve.

Rintamalle tehdyt työt synnyttivät vahvan ja molemminpuolisen tunnesiteen läheisiin. Neuleiden tasaista jakautumista sotilaiden keskuudessa pyrittiin edistämään kannustamalla naisia neulomaan myös tuntemattomille sotilaille, joille osoitetut neuleet toimitettiin ilmaiseksi eteenpäin.

Sotilaille neulominen oli valtava vapaaehtoisoperaatio, jonka perintö näkyy meillä edelleen haluna tehdä lahjasukkia.

Villasukka on hyvän tahdon vertauskuva

Tanja Mertanen tietää, millainen on tyypillinen suomalainen hyväntekeväisyysneule.

– Novitan langasta tehty perusvillasukka.

Muuruvedellä Pohjois-Savossa asuva Mertanen on organisoinut lahjoituksia hyväntekeväisyyteen vuodesta 2016 alkaen. Neuleita on kertynyt tänä aikana noin 10 000 kappaletta, näistä valtaosa villasukkia. Toiminta tapahtuu Facebookissa toimivan Neulomuksia sydämestä -ryhmän kautta. Ryhmässä on tällä hetkellä vähän yli 5 000 jäsentä.

FB-ryhmissä neulotaan vauvoille, ensisynnyttäjille, syöpäpotilaille, varusmiehille, veteraaneille, vanhuksille. Vuonna 2015 syntyi ryhmiä, joissa sukkia lahjoitettiin turvapaikanhakijoille.

Neulomuksia sydämestä -ryhmä päättää lahjoituskohteensa vuosittain. Sukkia on neulottu esimerkiksi kodittomille, päihde- ja mielenterveysongelmaisille ja syrjäytyneille. Heille, joille ei yleensä kerätä.

Tänä vuonna ryhmä on neulonut muun muassa taivassukkia saattohoitopotilaille. Taivassukka on ihmisen viimeinen sukka ja ne voi jättää jalkaan myös arkkuun. Sukassa ei ole kantapäätä, joten se sopii kaikenlaisiin jalkoihin.

Villasukka on Mertasen mielestä hyväntekeväisyysneuleena ylivertainen, sillä jokainen tarvitsee sukkia, iästä riippumatta. Lisäksi hyväntekeväisyys on ratkaisu ylituotantotilanteeseen, jossa lähipiiri ei tarvitse tai halua enempää villasukkia.

Neulominen rentouttaa ja on yhteisöllistä

Useimmiten sukka aloitetaan varresta ja päätetään varpaisiin. Työ etenee neljällä puikolla, paitsi kantapohjaa tehdessä käytetään vain kahta puikkoa. Kantapää saattaa olla aloittelijalle viheliäinen: siinä pitää osata kääntää ja kaventaa työtä oikein, jotta valmis sukka istuu hyvin. Sukkaa mittaillaan tai sovitellaan, jotta teräosasta tulee oikean mittainen. Lopuksi pitää vielä päättää, millainen kärkikavennus sukkaan tehdään.

Jos neulojalle tulee työn edetessä ongelmia, apua saa sosiaalisesta mediasta tai verkosta. Esimerkiksi YouTubessa kantapään tekemistä käsittelevillä opetusvideoilla on valtavia katsojamääriä, enimmillään yli puoli miljoonaa.

Kokenut neuloja tekee perussukan nopeasti eikä se vaadi tekijältään erityistä keskittymistä.

Kutimen voi ottaa esille samalla, kun katsoo televisiota, juttelee kaverin kanssa, kuuntelee luentoa tai matkustaa julkisissa kulkuvälineissä. Mekaaninen perusneulonta automatisoituu ja tekijä voi helposti päästä jopa meditatiiviseen tilaan. Neulonta ja käsitöiden harrastaminen ylipäätään kohentavat harrastajan hyvinvointia ja jopa terveyttä.

Kun neulonta itsessään on nautinnollista, hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen tuo siihen palkitsevan lisäelementin.

Lisäksi käsitöiden tekeminen on yhteisöllistä. Sota-aikana naiset ja tytöt kokoontuivat kehräämään, neulomaan sekä jakamaan neuvoja ja neulontamalleja. Neulomiseen liittyi vahva velvollisuudentunto mutta sitä tehtiin yhdessä muiden kanssa.

Nykyisin yhteisöjä löytyy verkosta ja sosiaalisesta mediasta. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset Knit Along eli KAL-projektit. KAL tarkoittaa yhteisneulontaa, jossa ei fyysisesti kokoonnuta yhteen mutta neulotaan yhdessä samaan aikaan esimerkiksi tiettyä ohjetta. Yleensä yhteisneulonta kestää tietyn ajanjakson ja sen aikana aiheesta keskustellaan ja jaetaan kuvia sosiaalisen median ryhmissä. Yhteisnelonta on maailmalla hyvin suosittua ja sen suosio on nousussa Suomessakin.

Myös perinteisemmät neuleillat ja -kurssit, joissa harrastajat kokoontuvat samaan paikkaan, ovat tulleet uudelleen suosioon. Vuosittain vietetään maailmanlaajuista neulontapäivää, jolloin järjestetään erilaisia tempauksia. Jyväskylässä pidetään jälleen ensi kesänä kansainväliset neulefestarit.

Yksi yhteisöllisyyden ilmentymä ovat erilaiset Facebookin villasukkaryhmät, joissa ylpeänä esitellään taidokkaita, itselle tai lähipiirille lahjaksi neulottuja sukkia. Suurimmissa ryhmissä on kymmeniätuhansia jäseniä. Kirjoneule, palmikot, pitsineule ja pitkät varret kertovat osaamisesta ja paneutumisesta. Nämä ovat taidonnäytteitä, joita ei lahjoiteta hyväntekeväisyyteen tuntemattomille.

Viime vuosina on syntynyt jopa villasukkasuunnittelijoiden ammattikunta: suosituimmat suunnittelijat elättävät itsensä myymällä mallejaan.

Suomalaiset ovat sukkataitureita

– Kun kenenkään ei ole enää pakko neuloa, neulominen on löydetty uudelleen.

Novita on Pohjoismaiden suurin lankavalmistaja ja toimitusjohtaja Daniela Yrjö-Koskinen seuraa käsityömaailmaa näköalapaikalta. Kouvolan tehtaalta lähtee pääasiassa kotimaan markkinoille vuosittain noin kuusi miljoonaa kerää sukkalankoja. Se on uskomaton määrä: siitä voisi neuloa sukat jokaiselle suomalaiselle.

Yhtiö on alansa markkinajohtaja Suomessa. Langat eivät ole kovin kalliita ja niitä saa kaikkialta: myyntipisteitä on 2 000 ympäri maan. Lankoja myydään marketeissa, lähikaupoissa ja jopa huoltoasemilla. Suosituimpia värejä ovat harmaan eri sävyt, musta ja valkoinen.

Yrjö-Koskinen uskoo, että Suomessa neulotaan väkimäärään suhteutettuna eniten sukkia koko maailmassa. Väite voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä Novitan lisäksi harrastajat käyttävät monien muidenkin valmistajien lankoja.

Kun hän aloitti tehtävässään vuonna 2010, ajateltiin, ettei Suomessa voi myydä enää enempää lankaa. Sittemmin selvisi, että kyllä voi. Silti kotimaan markkinoiden lisäksi yhtiö tavoittelee kasvua myös viennistä. Vientiä on käynnistetty esimerkiksi Japaniin, Kanadaan, Yhdysvaltoihin sekä Britanniaan. Samalla novitalaiset ovat huomanneet, että suomalaiset ovat huikeita villasukkataitureita.

Maailmalla Novita käyttää taidosta ilmaisua Nordic style. Marraskuussa brittien suurin käsityölehti Knit Now julkaisi Novitan mainosliitteen How to Knit Nordic Socks.

– Tavoitteenamme on opettaa briteille ja japanilaisille pohjoismaista tapaa neuloa.

Kansakoulu jyräsi alleen vanhan tekniikan

On yllättävää, että kaikissa maissa ei neulota samalla tekniikalla. 1800-luvun lopulla Suomessa neulottiin samalla heittämällä neulomisen tekniikalla kuin Britanniassa nykyään. Väitöstutkimuksessaan Anna Rauhala havaitsi, että heittämällä neulomisen tekniikka syrjäytettiin Suomesta systemaattisesti kansakoulun myötä. Tilalle vakiintui nykyinen mannermainen tekniikka, joka on nopeampi tapa neuloa. Sitä Novita aikoo nyt briteille opettaa.

Koululaitoksella on iso merkitys sille, että suomalaiset edelleen ovat niin taitavia neulojia.

Tekstiiliopettajaliiton puheenjohtaja Minna Hankala-Vuorinen kertoo, että villasukan neulominen säilyi kouluopetuksessa vuoteen 2014 saakka. Koululaiset eivät enää osaa perustaitoja niin hyvin kuin aiempina vuosikymmeninä, neulomista kuitenkin opetetaan edelleen viimeistään neljänneltä luokalta alkaen.

Sukupuoli ei Hankala-Vuorisen mukaan juurikaan vaikuta intoon, pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys kylläkin. Oma, jääkiekkoa harrastava poika neuloi sukat 7. luokalla. Poika röhnötti nojatuolissa kuulokkeet päässä musiikkia kuunnellen ja neuloi.

– Muutaman kerran yllätin hänet selällään sängyllä neulomassa. Onneksi ei puikko pudonnut silmään.

Disneyn tämän vuosikymmenen suosikkielokuva Frozenin jatko-osa on julkaistu. Frozen2:sta odotetaan sekä menestystä että puheenaihetta.

Frozenin prinsessat, tarina ja tunnussävelmä "Let it go" ovat tuttuja lapsiperheissä.

Frozen-elokuva on herättänyt myös keskustelua esimerkiksi siksi, että se rikkoo perinteistä satujen prinsessa – prinssi -asetelmaa.

Elokuvan tekee poikkeukselliseksi se, että Frozenin päähenkilö-Elsalla ei ole elokuvan lopussa poikaystävää, kuten prinsessoilla yleensä.

Teatteri-ilmaisun ohjaaja, käsikirjoittaja, kouluttaja ja äiti Anni-Veera Aitolehti pitää Frozenin asetelmaa mielenkiintoisena.

– Elokuvassa on monia mielenkiintoisia ajatuksia. Esimerkiksi se, että sisarrakkaus on se suuri rakkaus, joka voittaa. On myös hienoa, että Elsa voi olla merkittävä henkilö ja itsenäinen toimija ilman, että hänellä on suhde mieheen, sanoo feministiksikin tunnustautuva Aitolehti.

Kuka tahansa voi olla prinsessa

Aitolehti on kolmen lapsen äitinä hyvin perillä niin vanhoista kuin uudemmistakin Disney-elokuvista. Vaikka hänen ensimmäinen elokuvakokemuksensa oli seikkailua eikä prinsessoita, ensimmäinen prinsessaelokuva, Tuhkimo, teki pieneen tyttöön suuren vaikutuksen.

– Olihan se ihana ajatus, että kenestä tahansa voi tulla prinsessa.

Aitolehti on ilahtunut, että Disney on muokannut prinsessoja omaa tahtoa omaaviksi.

Hänen oma suosikkinsa Disneyn prinsessa-elokuvista on Urhea, joka kertoo skotlantilaisesta prinsessa Meridasta.

Poikatyttömäinen Merida rakastaa metsässä ratsastamista ja jousella ampumista, vaikka kuningataräiti yrittää kasvattaa tyttärestään hienostunutta prinsessaa.

– Mielestäni on hienoa, että lapsille löytyy elokuvistakin esikuvia naisista, jotka ovat vahvoja, omapäisiä ja tekevät asioita vähän eri lailla, myös psykodraamaohjaajana työskentelevä Aitolehti kertoo.

Persoonallisia prinsessoja

Frozenin jatko-osa tulee varmasti ilahduttamaan heitä, joiden mielestä Disneyn prinsessat ovat vain tylliunelmiin pukeutuneita tyhjiä kuoria. EsimerkiksiTime-lehti hehkuttaa jo verkkoartikkelinsa otsikossa Elsan käyttävän housuja.

Se, ettei Elsa päätynyt ensimmäisessä elokuvassa prinssin kainaloon, on saanut monet toivomaan olisiko Elsa ensimmäinen homoseksuaali prinsessa? Heti kun tieto jatko-osasta julkistettiin, alkoi sosiaalisessa mediassa levitä toive Elsan tyttöystävästä,#GiveElsaAGirlfriend

Toimittajan kysymykseen tulevaisuuden toiveprinsessasta Aitolehti pyysi kommentteja Feministisen puolueen tukiryhmässä Facebookissa. Osa vastanneista toivoi, että perinteiset käsitykset seksuaalisuudesta uskallettaisiin haastaa.

– Ryhmässä toivottiin esimerkiksi prinssiä, joka tykkää pukeutua prinsessaksi. Pohdittiin, että voisiko prinsessaus kuvata jotain muuta kuin sukupuolta.

Kuinka hyvin sinä tunnet Disney-prinsessat?

Lumikki, Tuhkimo, Aurora, Ariel, Belle, Jasmine, Pocahontas, Mulan, Tiana, Tähkäpää, Merida, Vaiana, Elsa ja Anna ovat hurmanneet tarinoillaan niin lapset kuin aikuisetkin.

Testaa, kuinka hyvin muistat prinsessojen ratkaisut kiperissä tilanteissa!

Kysymykset saattavat sisältää juonipaljastuksia.

Animaatioelokuva Frozen – Huurteinen seikkailu ja etenkin sen tunnuslaulu Taakse jää eli Let it go valloitti paitsi valkokankailla myös kotona.

Vuodesta 2013 lähtien pikkutytöt ja monet pojatkin ovat pyörineet sinisissä mekoissa ja hoilanneet: Let it Gooooo! elokuvan tunnussävelmän mukana.

Frozen on nykytyttöjen sukupolvikokemus. Niin kuin monen äidinkin.

Nyt kun jatko-osa Frozen 2 alkaa pyöriä elokuvateattereissa Suomessa joulupäivänä 25. joulukuuta, on hyvä kerrata, miksi elokuvasta tuli niin valtava ilmiö ympäri maailman.

Jutussa pohditaan myös, jatkaako jatko-osa Huurteisen seikkailun edistyksellisellä tiellä. Joitain spoilereita eli juonipaljastuksia Frozen 2:sta on jokaisen osion lopussa.

1. Ei pelastavaa Prinssi Rohkeaa, vaan sisarrakkauden voima

Perinteisissä Disney-saduissa – ja perinteisissä saduissa – on kaunis, haavoittuvainen prinsessa. Hän joutuu pulaan, ja lopulta saapuu uljas prinssi ratsullaan pelastamaan. 1990-luvulta lähtien prinsessoista on tullut reippaampia ja aktiivisempia, mutta keskiössä on edelleen ollut romanssi prinssin kanssa. Vaan ei Frozenissa.

Keskushahmo on herkkä kruununprinsessa Elsa, joka ei hallitse taikavoimiaan. Elsa ja pikkusisko Anna joutuvat pulaan, mutta toimivat urheasti. Elokuvan pelastaja on rohkea pikkusisko Anna.

Entä Frozen 2?

Kuningatar Elsan ja prinsessa Annan sisaruus ja rakkaus sekä voimaannuttava girl power määrittävät myös jatko-osaa. Prinssiosastolla jatkaa hieman hupsu jääkauppias Kristoff, joka rakastaa Annaa palavasti ja yrittää useasti kosia häntä kömpelösti.

Annaa englanninkielisessä elokuvassa ääninäyttelevä Kristen Bell on kuvaillut Kristoffin hahmoa hienoksi roolimalliksi miehestä, joka uskaltaa näyttää hellät tunteensa ja arvostaa vahvoja naisia.

2. Kaksi aktiivista tyttösankaria

Roolileikkeihin Frozen – Huurteinen seikkailu tarjoaa poikkeuksellisen hienot mahdollisuudet. Ei ole vain yhtä ihanaa prinsessaa – vaan kaksi! Päähenkilö Elsa on melankolinen, salaperäinen sankari. Pikkusisko Anna on kuplivan iloinen ja reipas pikkuprinsessa.

Animaatio uudistaa myös sadun onnellisen lopun perinnettä.

– Frozenissa tyttöjen tavoite elämässä ei liity avioliittoon – tai ainakin he elokuvan edetessä sen ymmärtävät, kommentoi aikoinaan mediatutkija Katariina Kyrölä Aamulehdessä.

Iso osa Frozenin ilmiöstä liittyy siihen, että se on vedonnut sekä lapsikatsojiin että vanhempiin – ja jopa tutkijoihin.

Entä Frozen 2?

Jatko-osa sisältää vielä enemmän toimintaa ja seikkailua kuin ensimmäinen Frozen-elokuva. Roolileikkeihin on edelleen valinnanvaraa: melankolinen Elsa vai reipas Anna.

Elokuva tarjoaa inspiraatiota myös häikäisevillä puvuillaan. Perinteisten pitkien prinsessamekkojen ohella Arendellin siskoilla on toimintaan sopivia, mutta upeita matka- ja toiminta-asuja.

3. Monitasoinen tarina

Suurissa tarinoissa on aina monta tasoa. Frozen – Huurteinen seikkailu on jännittävä seikkailukertomus lapsille. Aikuisille se tarjoaa lisää tasoja. Sen voi nähdä pakahduttavana kasvutarinana tytöstä naiseksi. Elsan vaikeudet hallita tunteitaan ja voimiaan näyttäytyvät kuvauksena murrosiästä.

Elsan taikavoimat voivat kuvastaa myös nykyajan tyttöjen arkisempaa ongelmaa, jossa moni joutuu piilottelemaan kykyjään sopeutuakseen “normaalin naisen” rooliin. Joku myös eristäytyy, kuten Elsa.

– Elsa ei ole sukua prinssiä odottaville prinsessoille vaan ennemminkin yliluonnollisilla voimilla varustelluille hahmoille, joita pojille on tarjoiltu vuosikymmeniä. Näissä rainoissa päähenkilö on ulkopuolinen ja outo, mutta selviytyy voittajana, kun oppii hallitsemaan omia voimiaan, toimittaja ja kirjailija Anu Silfverberg on analysoinut.

Entä Frozen 2?

Myös jatko-osa kirvoittaa useita tulkintoja. Käsikirjoittaja-ohjaaja Jennifer Lee kuvasi Ylen haastattelussa elokuvaa tarinaksi omien juurien löytämisestä ja itsensä hyväksymisestä.

Tällä kertaa Elsan ajaa seikkailuun salaperäinen musikaalinen kutsu, jota hän ei voi vastustaa. Hän lähtee etsimään taikavoimiensa alkuperää.

Elsa etsii myös yhteyttä äitiinsä, joka on kuollut tytön lapsuudessa. Elokuvan yhteyttä omaan elämäänsä pohti laajasti Kirsten Clodfelter New York Timesissa.

– Toivon, että kun tyttäreni katsovat tätä elokuvaa, he huomaavat sitkeän sisaryhteyden ja sen, että he voivat olla omien tarinoidensa sankareita, että naiset voivat olla pystyviä ja vahvoja silloinkin kun heitä pelottaa ja he kokevat epävarmuutta, hän kirjoitti New York Times -lehdessä.

4. Se musiikki!

Tunnuskappale Let it Go on vielä itse elokuvaa suurempi hitti. Vuonna 2014 se oli viidenneksi suosituin kappale koko maailmassa. Kappale voitti myös Oscarin. Suomessakin järjestettiin sing-along-näytöksiä, joissa sai laulaa mukana. Kappaleen sävellystä, sanoitusta ja sanomaa ylistettiin.

–Jokainen voi sen kautta avata omia haavojansa, alkaa korjaamaan niitä ja etsimään uutta suuntaan elämälleen. Se ei ole masentava vaan lohdullisen tumma kappale, kommentoi musiikin tohtori Aija Puurtinen Nyt.fi:ssä.

Entä Frozen 2?

Uudesta soundtrackista ei näytä muodostuvan ensimmäisen kaltaista megahittiä. Se on noussut soittolistojen kärkeen, mutta ei samalla voimalla kuin Let it go.

5. Sopivasti perinteisen sadun uudistamista – ja tuttua Disney -tenhoa

Kaikessa edistyksellisyydessään ja Disney-satujen mittakaavassa radikaaliudessaan Frozen vetoaa perinteisten satutarinoiden ja Disney-elokuvien ystäviin. Satumaisten päähenkilöiden ohella lumoresepti koostuu tutuista elementeistä. On hauskoja ja hullunkurisia sivuhenkilöitä kuten rakastettava lumiukko Olaf, joka pitää lämpimistä haleista. On jännittävä juoni päähenkilöä kohtaavista esteistä ja uhkista.

Monet fanit ja kriitikot odottivat jatko-osalta lisää perinteiden uudistamista. Voisiko ulkopuolisuutta kokeva Elsa löytää poikaystävän sijasta tyttöystävän? Internetissä kokonainen kampanja tunnistella #giveelsaagirlfriend vaati tätä. Kun Huffington Post kysyi asiasta käsikirjoittaja Jennifer Leeltä, vastaus oli “Katsotaan, mitä tapahtuu”.

Entä Frozen 2?

Kuningatar Elsa löytää juurensa ja yhteisönsä. Perinteistä romanssia miehen tai naisen kanssa elokuvan lopussa ei hänelle kirjoiteta.

Elsa ja Anna toimivat edelleen aktiivisesti ja rohkeasti, mutta ulkomuodoltaan he istuvat hyvin perinteiseen kauneusmuottiin: äärikapeat vyötäröt, hennot vartalot, suuret silmät ja muovimaisen virheetön iho.

Tätä Disney ei ole vielä onnistunut uudistamaan.

_Juttu on julkaistu Norjan yleisradion NRK:n sivuilla 1. joulukuuta. Voit lukea alkuperäisen norjankielisen jutun täältä._

Britannian kuningasperheestä kertovandraamasarjan jokainen jakso herättää kysymyksen: Voiko The Crownin esittämään kuvaan kuningasperheestä luottaa?

Norjalainen toimittaja Inger Merete Hobbelstad tietää siihen vastauksen. Hän on perehtynyt Britannian kuningashuoneeseen ja julkaissut tänä syksynä kuningatar Elisabetista kertovan kirjan Årene med Elizabeth.

Mikä sarjassa siis on faktaa, mikä fiktiota?

1. Sisaruskateus

Sarjassa kuningatar Elisabetin ja pikkusisko prinsessa Margaretin suhdetta värittää kateus.

Kolmas kausi sisältää kohtauksen, jossa nuori Margaret yrittää vakuuttaa isänsä yksityissihteerin siitä, että hänestä pitäisi tulla kuningatar isonsiskon sijaan. Hän saa vastaukseksi tylyn ein.

Margaretin kaipuu perheen tähdeksi toistuu kuitenkin jaksosta toiseen.

Inger Merete Hobblestadin mielestä faktat eivtä tue sitä, että Margaret olisi halunnut kuningattareksi. Sarjan käsikirjoittajat ovat käyttäneet taiteellista vapauttaan.

– Tiedämme, että Margaret on kokenut nuoremman sisaruksen roolin hyvin hankalaksi. Hän on tarpeeksi kuninkaallinen, jotta se on vaikuttanut hänen elämänvalintoihinsa. Hän ei esimerkiksi saanut mennä naimisiin Peter Townsendin kanssa, joka oli eronnut. Mutta hän ei ole niin kuninkaallinen, että se olisi täyttänyt hänen päivänsä, Hobbestad sanoo.

Johtopäätös: Fiktiota.

2. Ikäkriisit

Sekä kuningatar että hänen miehensä, Edinburghin herttua, kokevat sarjassa ikäkriisejä.

Kuningatar Elisabet kieltäytyy vanhenemasta ja käy läpi epäilyjä siitä, mitä hän oikeastaan on saavuttanut kuningattarena 25 vuodessa.

Inger Merete Hobbelstadin tiedossa ei ole faktoja, jotka tukisivat väittämää.

– Mutta monilla on melankolinen suhtautuminen ikääntymiseen, joten en voi sulkea ikäkriisiä poiskaan, Hobbelstad myöntää.

Mitä prinssi Philipiin tulee, sarja antaa ymmärtää, että kuulaskeutuminen vuonna 1969 laukaisi hänessä keski-iän kriisin.

Hobbelstad uskoo, että se on osittain totta ja johdatti prissi Philip takaisin kristinuskon pariin.

Kuningatar Elisabet on hyvin uskonnollinen, kun taas prinssi Philip oli aiemmin lähes uskonnoton. Hän on kuitenkin yrittänyt yhdistää käsityksensä tieteestä ja uskosta.

Hobbelstad kertoo kuningattaren ilahtuneen niin, että tämä kirjoitti Windsorin kirkkoherralle ja kiitti tätä siitä, että hänen miehensä oli tullu uskoon. Prinssi Philip oli käynyt kirjeenvaihtoa Windsorin kirkkoherran kanssa.

Johtopäätös: Osin faktaa.

3. Tunteeton kuningatar

Yksi The Crownin kritisoiduimmista jaksoista käsittelee Aberfanin katastrofia. Eteläwalesiläisessä kylässä tapahtui vuonna 1966 maanvyöry, jossa kuoli 144 ihmistä. Uhreista 116 oli lapsia.

Jaksossa kuvataan kuningatarta, joka teeskentelee itkevänsä tavattuaan kuolonuhrien vanhempia ja omaisia.

Onko kuningatar todella niin kylmä tunteiltaan?

– Ei ole mitään merkkejä siitä, että hän olisi itkenyt krokotiilinkyyneleitä. Ihmiset, joiden kanssa hän puhui, ovat kertoneet, että vaikutti siltä, että hän äitinä kykeni ymmärtämään tragedian ja ottamaan siihen osaa.

Kuningatar vieraili Aberfanissa vasta viikko katastrofin jälkeen, mikä herätti paljon arvostelua. Hobbelstad korostaa, että arvostelu kohdistui nimenomaan vierailun viivästymiseen, mitä kuningatar on myöhemmin katunut syvästi.

Johtopäätös: Fiktiota.

4. Walesin prinssi

The Crownin kolmannella kaudella uusi näyttelijä esittää kuningattaren vanhinta poikaa ja Britannian tulevaa kuningasta prinssi Charlesia.

Charles lähetetään kolmeksi viikoksi Walesiin opettelemaan maan kieltä ja historiaa. Walesiläinen nationalisti Edward Millward antaa hänelle yksityistunteja, ja opettajan ja pojan välille syntyy luottamuksellinen suhde.

Oppiviikkojen jälkeen Charles kruunataan Walesin prinssiksi. Sarjassa annetaan ymmärtää, että hän kirjoitti osan kruunajaisseremoniassa pitämästään puheesta itse ja ilmaisi siinä voimakkaasti tukeaan Walesin kansalle.

Hobbelstadin mukaan Charlesin lähettäminen Walesiin oli poliittista peliä. Pääministeri Harold Wilson oli menettänyt kannatustaan Walesissä ja hänen ehdotuksestaan Charlesin kruunajaispaikaksi valittiin Caernarfonin linna Walesissä.

Charlesin puhe tuskin oli niin kiistanalainen kuin sarjassa annetaan ymmärtää, mutta Hobbestad uskoo prinssin tunteneen sympatiaa walesiläisiä kohtaan.

– Prinssi Charles ilmaisee optimistista uskoa siihen, että vuoropuhelu Walesin kansallismielisten voimien kanssa olisi mahdollista, mikäli heihin suhtaudutaan avoimin mielin.

Prinssin kruunajaisten aikaan järjestettiin suuria mielenosoituksia, ja pommit räjähtelivät koko päivän ajan. Prinssi oli todellisessa vaarassa Caernafonissa.

Kuningatar Elisabet sai kruunajaisten jälkeen stressioireita ja jäi kuuden päivän sairauslomalle.

Johtopäätös: Faktaa.

5. Charles ja Camilla

Britanniassa on kulkenut sitkeitä huhuja, että prinssi Charles ja Camilla Parker Bowles olivat nuorina rakastavaisia, ja heidät erotettiin toisistaan väkisin. Miten sarjassa käsitellään heidän rakkaustarinaansa?

Huhut esitetään totuutena ja sarjassa jopa väitetään, että Charlesin vanhemmat sukulaiset juonivat yhdessä päättääkseen suhteen ja lähettääkseen Charlesin laivaston tehtäviin.

Lisäksi sarjassa kerrotaan, kuinka Charlesin nuorempi sisar prinsessa Anne aloitti suhteen Camilla Parker Bowlesin entisen poikaystävän ja tulevan aviomiehen Andrew Parker Bowlesin kanssa.

Mikä tästä on totta?

Hobbelstadin mukaan prinsessa Anne ja Andrew Parker Bowles seurustelivat lyhyen aikaa, luultavasti juuri ennen prinssi Charlesin ja Camillan suhdetta.

Mutta tieto Charlesin lähettämisestä laivastoon suhteen lopettamiseksi ei hänen mukaansa pidä paikkaansa.

Hobbelstad arvioi, että Camilla tuskin oli kovin rakastunut Charlesiin nuoruudessaan. Mutta hän oli hyvin rakastunut Andrew Parkes Bowlesiin.

Hobbelstad arvelee, että Camilla on saattanut hakkailla Charlesia kostaakseen Andrew´lle, kuten sarjassakin näytetään. Camilla ja Charles löysivät toisensa vasta myöhemmin.

Johtopäätös: Osin faktaa.

6. Philipin suhde äitiinsä

Yksi kolmannen kauden erikoisimmista hahmoista on Philipin äiti, Tanskan ja Kreikan prinsessa Alice.

Prinsessa Alice eli hiljaiselämää kreikkalaisessa luostarissa, kunnes kuningasperhe haetutti hänet Buckinghamin palatsiin Lontooseen Kreikan sotilasvallankaappauksen aikana vuonna 1967.

Sarjan mukaan prinssi Philipin ja hänen äitinsä suhde oli hankala, ja Elisabet joutui taivuttelemaan Philipiä, jotta tämä salli äitinsä muuton heidän luokseen palatsiin. Sarjassa poika ja äiti sopivat välinsä sen jälkeen, kun Alice avautui elämästään nuorelle reportterille antamassaan haastattelussa.

Todellisuudessa mitään nuorta reportteria ei ollut, ja pojan suhde äitiinsä oli kohtuullisen hyvä.

– En ole nähnyt mitään merkkejä siitä, että Philip olisi vastustanut äitinsä muuttoa palatsiin. Kun Alice oli muuttanut heidän luokseen, he ajautuivat kuitenkin usein kiivaisiin keskusteluihin. Muut kuningasperheen jäsenet hymähtelivät riidoille, koska poika ja äiti muistuttivat toisiaan niin kovasti, sanoo Inger Merete Hobbelstad.

Hän huomauttaa, että prinsessa Alicen joutuminen pakkohoitoon, kun prinssi Philip oli hyvin pieni, vaikutti suhteeseen. Äiti ja poika eivät käytännössä tavanneet toisiaan vuosiin.

Johtopäätös: Fiktiota.

7. Kapinoiva Anne

Kuningattaren ainoa tytär kuvataan The Crownissa kapinallisena ja kovana nuorena naisena. Hän koettelee kerta toisensa jälkeen rajojaan.

Kuinka kapinallinen hän oikein oli?

Hobbelstadin mielestä prinsessa Annen suhde vanhempiinsa oli hyvä. Hän kapinoi lähinnä lehdistöä vastaan.

– Hänellä oli hyvin vaikea suhde lehdistöön, ja hän oli ristiriitainen hahmo. Jos hän oli sitä mieltä, että toimittajat tungettelivat tai esittivät tyhmiä kysymyksiä, hän sanoi siitä suoraan.

Hobbestadin mukaan prinsessan arvostelu lehdistössä haavoitti tätä.

– Kun hän oli teini-ikäinen, naistenlehdet kirjoittivat, että hän oli liian lihava ja kuningattaren pitäisi pistää hänet laihdutuskuurille.

Johtopäätös: Osin faktaa.

8. Margaretin uskottomuus

The Crownissa vihjaillaan useiden kuningasperheen jäsenten uskottomuudesta puolisoilleen.

Sarja herättää henkiin muun muassa ikivanhat huhut kuningattaren läheisestä suhteesta kilpahevostallinsa johtajaan, lordi Porchesteriin. Hovin entinen lehdistösihteeri Dickie Arbiter kiisti huhut viimeksi vain joitakin viikkoja sitten.

Sen sijaan Hobbelstad vahvistaa, että Margaretilla oli suhde 17 vuotta nuorempaan Robby Llewelliniin.

– Suhde kuvataan sarjassa pääpiirteissään oikein, Hobbelstad sanoo.

– Se johti käytännössä Margaretin ja valokuvaaja Anthony Armstrong-Jonesin avioeroon.

Hobbelstadin mukaan Margaret, kuten sarjassakin kerrotaan, otti yliannostuksen unilääkkeitä, kun uskoi Llewellyn jättäneen hänet. Hovineidot tarkkailivat prinsessaa itsemurhayrityksen jälkeen vuorokauden ympäri.

Johtopäätös: Faktaa.

9. Kuningattaren epäilys

Kauden viimeisessä jaksossa esitellään haavoittuva kuningatar, joka valmistautuu 25-vuotisjuhliinsa hallitsijana.

Luottamuksellisessa keskustelussa sisarensa Margaretin kanssa hän ilmaisee epäilyksensä siitä, mitä hän loppujen lopuksi on saavuttanut valtaistuimella.

Hobbelstad ei usko kuningattaren epäilevän rooliaan.

– Kuningatar on ajoittain tuntenut, että hänellä ei ole tarpeeksi kattava koulutus, ja hän on tuntenut itsensä epävarmaksi intellektuellien vieraiden joukossa. Mutta hän on myös käyttänyt rajoittunutta koulunkäyntiään keimailukeinona saadakseen hermostuneet vieraansa rentoutumaan.

Johtopäätös: Fiktiota.

Teksti: Sunniva Tillson, muokkaus ja suomennos Paula Tapiola

Ainakin kahdeksan ihmistä kuoli eilen Venäjän ilmaiskuissa Idlibin maakunnan alueelle Luoteis-Syyriassa. Uutistoimisto AFP kertoo, että yksi ohjus osui Jubassin kylässä sijaitsevaan kouluun maakunnan eteläosissa. Kahdeksan kuolonuhrin joukossa on viisi lasta. Uutiskanava al-Jazeeran mukaan monet siviilit olivat kerääntyneet kouluun hakemaan suojaa pommituksilta.

Syyrian joukot ovat piirittäneet lisäksi Turkin armeijan tarkkailupisteen Idlibissä, mutta eivät ole toistaiseksi hyökänneet tarkkailupisteeseen, kertovat opposition aktivistilähteet al-Jazeeralle.

Turkki on vaatinut loppua iskuille ja maa on lähettänyt Moskovaan delegaation neuvottelemaan väkivaltaisuuksien lopettamisesta. Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin tiedottajan mukaan Turkki vaatii uutta tulitauko alueelle, koska aiempi, elokuussa solmittu tulitauko ei ole pitänyt.

Venäjä ja Syyrian hallituksen joukot ovat pommittaneet Idlibin aluetta joulukuun puolesta välistä lähtien. Iskuissa on kuollut lähes 80 siviiliä, kertoo Syyrian sotaa seuraava kansalaisjärjestö Syrian Observatory for Human Rights. YK:n arvion mukaan noin 60 000 ihmistä on paennut väkivaltaisuuksia. Moni on suunnannut kohti etelää, mutta viime päivien aikana tuhansien on kerrottu paenneen myös pohjoiseen kohti Turkin rajaa.

Idlib on viimeinen kapinallisten pääosin hallitsema maakunta sodan runtelemassa maassa. Maakunta ja osa sen lähialueista on ollut al-Qaida-terroristijärjestöön yhteyksissä olevien jihadistitaistelijoiden hallussa. Tämän lisäksi alueella asuu kolme miljoonaa siviiliä. YK varoittaa, että humanitäärisen katastrofin riski on kasvanut merkittävästi Syyrian ja Turkin raja-alueella.

Lue myös:

Al-Jazeera: Children among eight killed in Syria as missile hits school

Kansalaisjärjestö: Syyrian hallituksen joukot ympäröivät Turkin armeijan tarkkailupisteen Idlibissä

Erdogan: Turkin rajalle on pakenemassa yli 80 000 syyrialaista – Turkki haluaa pommitusten loppuvan Pohjois-Syyrian Idlibissä

Helsingin poliisi kertoo, että jouluaattona Malmilla kiinni otettujen miesten tarkoitus oli käydä perimässä velkoja aseilla pelotellen, mutta kenenkään henkeä tai terveyttä ei ollut suunnitelmissa vaarantaa.

Poliisin mukaan epäillyt ovat kertoneet asiasta kuulusteluissa yhdenmukaisesti. Epäillyt vapautettiin kuulustelujen jälkeen joulupäivänä.

Poliisi sai jouluaattona kello 16:n aikaan hälytystehtävän Malmin Karviaistielle. Ensitietojen mukaan paikalla oli nähty mahdollisesti aseistautuneita henkilöitä.

Tehtävälle lähti useampi poliisipartio. Poliisin mukaan paikan päältä otettiin kiinni viisi ihmistä, joista yhdellä oli hallussaan porattu starttipistooli. Poliisi kertoo tiedotteessa, että starttipistoolin piippu oli porattu auki niin, että pistoolilla olisi voinut ampua luodillisen patruunan.

Muilla epäillyillä oli hallussaan erilaisia teräaseita.

Alustavan esitutkinnan mukaan keneenkään ei kohdistunut konkreettista vaaraa. Poliisin tietojen mukaan kyseessä näyttää olevan yksittäistapaus, eikä tapahtuneeseen epäillä liittyvän järjestäytynyttä rikollisuutta.

Asiaa tutkitaan rikosnimikkeillä ampuma-aserikos, toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen hallussapito sekä väärän henkilötiedon antaminen, sillä epäilty yritti harhauttaa poliisia antamalla sukulaisen henkilötiedot.

Juttua päivitetty kauttaaltaan kello 16.24 STT:n uusien tietojen mukaisesti.

Finnkinon verkkosivut ruuhkautuivat tänään pahemman kerran. Todennäköisesti syynä on ensi-iltansa tänään saanut lastenelokuva Frozen II. Kolmen–neljän maissa iltapäivällä jonotusnumero sivuille kipusi yli 7 000:n ja jonotusaika tunnin kieppeille.

– Aivan varmaa tietoa meillä ei ruuhkan syystä tällä hetkellä ole, mutta oletettavasti syynä kuitenkin on se Frozen, koska elokuvan ensi-iltakin on tänään, arvioi Finnkinon myyntijohtaja Hannele Wolf-Mannila.

– Osattiin odottaakin, että suosio on kova ja siihen varauduttiinkin – mutta ei ilmeisesti riittävän hyvin.

Wolf-Mannila kertoo, että palvelimen ruuhkautumista selvitellään ja korjataan parhaillaan.

Jonotusilmoituksessa rauhoiteltiin odottajia Tähtien Sodan vanhan ja viisaan Yoda-hahmon sanoin: "Patience you must have, my young padawan", "Kärsivällisyyttä, nuori oppilaani".

Päänvaivaa voi aiheutua, mikäli haluaa lunastaa jo varatut lippunsa verkossa, esimerkiksi älypuhelimellaan. Varatut liput pääsee lunastamaan kuitenkin perinteiseen tyyliin paikan päältä ennen elokuvaa.

Myyntijohtaja Wolf-Mannila kertoo, että lippuja elokuvaan on myyty tai varattu tähän mennessä noin 45 000.

– Mikään elokuva Finnkinon historiassa ei ole myynyt joulupäivänä yhtä paljon kuin Frozen II myi tänään.

Hän uskoo, että aivan kaikki tämän päivän näytökset eivät ole täysin loppuunmyytyjä.

– Aivan varmaa tietoa minulla ei ole, koska kaikkia lippuja ei ole päästy vielä lunastamaan. Uskoisin, että sieltä vielä tilaa löytyy, kun saadaan jonot purettua.

Lue myös:

Prinsessatarina ilman pelastavaa prinssiä ja vuosikymmenen korvamato – Lue viisi syytä, jotka tekivät Frozenista ilmiön

Uuden Frozen-elokuvan prinsessat ovat sisukkaita esikuvia – Testaa, mitä tiedät Disneyn prinsessoista kautta aikojen

Hittielokuva Frozen 2:n käsikirjoittaja Jennifer Lee eläytyi Elsan elämään kirjoittamalla päiväkirjaa: "Opin, milloin hän tunsi olonsa levottomaksi"

Kun Disneyn tuorein animaatioelokuva Frozen 2 vihdoin joulupäivänä saapuu Suomen elokuvateattereihin, saavat katsojat täälläkin päin maailmaa tietää esimerkiksi, miksi kuningatar Elsa sai syntyessään kuuluisat hyiset taikavoimansa. Toinen hyvin olennainen faneja kiinnostava seikka on se, mitä prinsessoilla on yllään.

Disney-sankaritarten mekoilla on aina ollut väliä. Yhtiön ensimmäinen täyspitkä piirroselokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä aloitti vuonna 1937 prinsessaelokuvien menestyksekkään sarjan. Vanhan tarinan aiemmat kuvitukset unohtuivat välittömästi, ja prinsessa on siitä lähtien tunnettu ympäri maailmaa nimenomaan keltaisista helmoistaan.

Tuskin kukaan olisi silti osannut kuvitella, millaiseen rooliin tulevien prinsessojen puvut vielä nousevat. Ikoniset hahmot tunnistetaan mekoistaan vaikka he seisoisivat selin, ja lapset ympäri maailmaa osaavat yhdistää sankarittaret näiden tunnussävyihin.

Ei siis ole yhdentekevää, miten päätähti puetaan. Animaatioelokuvissa käytetäänkin nykyään pukusuunnittelijaa, joka on mukana hahmon luomisessa alusta alkaen. Hänen nimensä näkyy myös lopputeksteissä, sanoo tamperelainen pukusuunnittelija Maarit Kalmakurki, joka on tehnyt väitöskirjansa animaatioelokuvien pukusuunnittelusta.

– Näin ei ole aina ollut. Aiemmin pukujen suunnittelijaa ei kreditoitu kuin harvoissa elokuvissa, Kalmakurki ihmettelee.

Animaatiopuvutkin vaativat oikean ompelijan

Maarit Kalmakurki teki ompelijan ja pukusuunnittelijan töitä kunnes kiinnostui digitaalisista puvuista niin, että lähti yhtenä ainoista tutkijoista koko maailmassa perkaamaan niiden suunnitteluprosessia tarkemmin. Väitöskirjatyö vei hänet muun muassa Los Angelesiin Dreamworksin studioille. Yhtiö tunnetaan mm. animaatioelokuvistaan Shrek, Kung Fu Panda, Trolls, Madagascar ja Boss Baby.

Vaikka suurilla studioilla luodaan digitaalisia helmoja ja bittipukuja, löytyy tietokoneiden joukosta myös ompelukoneita ja kangaspakkoja. Jo Lumikin kuuluisasta mekosta alkaen puvut on ommeltu oikeiden ihmisten ylle malliksi piirtäjille.

Moni saattaa yllättyä siitä, että digitaalisenkin puvun suunnitteluun tarvitaan aina aitoja vaatteita, sanoo Maarit Kalmakurki.

– Kaikki lähtee liikkeelle oikeista materiaalireferensseistä. Suunnitteluprosessissa on mukana hirveästi kangastilkkuja ja muuta oleellista. Pukusuunnittelija ei ole mukana enää animointivaiheessa, joten animoija tarvitsee tilkut, napit ja nauhat mallikseen.

Piirroshahmo ei vaihda vaatteita

Animaatioelokuvien päähenkilöiden puvun eteen kannattaa nähdä vaivaa, sillä hahmo nähdään yleensä samassa asussa lähes koko tarinan ajan.

– Eräs pitkän linjan animaattori kertoi joskus syyksi, että ihmisellä kestää animaatioelokuvaa katsellessa kauemmin tunnistaa hahmo jos se on vaihtanut vaatetta, Maarit Kalmakurki sanoo.

Tietokoneanimaatioissa vaatteiden animoijaa vastaan tulevat myös tekniset haasteet. Vaikka pukua eivät rajoita aidon ihmisen tarve hengittää kireässä korsetissa tai olla kompastumatta laahukseen kesken tanssin, ei digitaalinenkaan vaate taivu kaikkeen.

– Vaatteen rakenteen tekemiseen menee aikaa. Sen sijaan väriä voidaan vaihtaa helpommin. Siksi esimerkiksi Shrek-elokuvissa vaatteet ovat malliltaan koko ajan samanlaiset, mutta värin vaihtuminen tekee myös pukuvaihdon.

Elsan puku on iso osa hypeä

Frozen-prinsessojen Elsan ja Annan puvut kiinnostavat myös Maarit Kalmakurkea. Hän uskoo, että juuri päähenkilön vaatetus on yksi syy elokuvan suosioon. Elsalla on erityinen tarina ja erityislaatuiset vaatteet, Kalmakurki sanoo.

– Hänen puvullaan tehdään elokuvassa jotakin sellaista, mitä ei voida tehdä oikeassa elämässä. Elsan vaate muuttuu toiseksi elokuvan tunnetuimman laulun mukana, ja se on todella vaikuttava hetki tarinassa. Puvun muutos on katsojalle osa sitä suurinta hypeä, joka Frozeniin kuuluu.

Frozenin pukusuunnittelijat ovat saaneet eteensä haasteen, jollaisen kanssa takavuosikymmenten piirrettyjen prinsessojen vaatettajat eivät joutuneet tekemisiin: tarvitaan pukuja myös jatko-osaan. Hahmojen pitää säilyttää tunnistettava tyylinsä, mutta samalla uudistua jotenkin.

The New York Times kirjoittaa artikkelissaan jatko-osan puvustuspulmista. Tarinassa matkustetaan, joten prinsessoille tarvittiin käytännöllisiä vaatteita. Elsan helmoja ei kuitenkaan voi lyhentää liikaa ilman että hahmo menettää jotain itselleen ominaista.

Vaaleasta jäänsinisestä väristä tunnetulle Elsalle eivät myöskään sovi syystarinan ruskavärit, joten hän sai ainoana hahmona pitää kylmän väripalettinsa. Uudistustakin kuitenkin tapahtui: Elsan vaatteiden tunnuskuvio, lumihiutale, sai uuden muodon. Valkokankaalla nähdään nyt myös ensimmäistä kertaa Frozen-prinsessa housuissa.

Elsan puvulla tehdään elokuvassa jotakin sellaista, mitä ei voida tehdä oikeassa elämässä. Maarit Kalmakurki

Prinsessojen vaatteet elävät kuvitteellisen Arendellin valtakunnan lisäksi monessa muussakin paikassa. Elsan jäänsininen iltapuku roikkuu erilaisina versioina lukemattomien pikkutyttöjen naamiaisasujen joukossa, ja ympäri maailmaa markettien hyllyillä istuu nukkeja mekoissaan ja jääviitoissaan. Lumihiutalein koristeltujen asusteiden ja muiden oheistuotteiden määrä on loputon.

– Lasten, lelujen ja esimerkiksi musikaalien puvut muokkaa erillinen suunnittelija, Maarit Kalmakurki tietää.

Tämän suunnittelijan kädenjälki erottuu pikkuväelle kaupan käytävillä. Tosifanit tunnistavat nukkerivistä heti, onko kyseessä elokuvien ensimmäisen vai toisen osan hahmo.

Ehkä suomalaisetkin pikku-Elsat jatkossa vetävät prinsessaleikkejä leikkiessään jäänsiniset housut jalkaan.

Uuden Frozen-elokuvan prinsessat ovat sisukkaita esikuvia – Testaa, mitä tiedät Disneyn prinsessoista kautta aikojen

Hittielokuva Frozen 2:n käsikirjoittaja Jennifer Lee eläytyi Elsan elämään kirjoittamalla päiväkirjaa: "Opin, milloin hän tunsi olonsa levottomaksi"

Disney-tarinoissa on pelkkiä heteroita, alistavia isiä ja perheväkivaltaa – Disney-tutkijan mielestä se on väärin mutta elokuvat ovat silti ihania

Se alkoi viattomista kokeiluista.

Käytin fitnessmittaria aluksi vain lenkillä tai salilla – en aina silloinkaan. En tutustunut sen mukana tulleeseen sovellukseen, josta saisi yksityiskohtaisempaa tietoa kalorien kulutuksesta, askelmääristä ja unenlaadusta.

Melko huonounisena en edes uskaltanut mitata uneni laatua, vaikka PolarA370-mittarini ei ominaisuuksiltaan mikään huippulaite olekaan. Pelkäsin, että todisteet huonosti nukutusta yöstä veisivät viimeisetkin unet.

Sitten kuulin, että huonouninen tuttavanikin käytti omaa mittariaan jatkuvasti. Päätin tehdä viikon mittaisen testin.

Lauantai

Illalla laitan kellon ranteeseeni ja lataan Flow-sovelluksen ennen kuin lähden lenkille.

Sovellus on simppeli. Se laskee päivän aktiivisuustavoitteen käyttäjän taustatietojen pohjalta. Sovellukseen määritellään paitsi oma ikä ja mitat myös se, onko työ enimmäkseen istumista, seisomista vai fyysisempää. Minulla se on lähinnä ensimmäistä vaihtoehtoa.

Sovellus piirtää jatkuvasti päivittyvää aktiivisuuspalkkia. Treeni piirtyy sinne tummansinisenä, sohvalla makoilu valkoisena. Mitä enemmän liikkuu, sitä tummempi väri. Lisäksi jokainen treeni kirjautuu sovellukseen erikseen ja sisältää tiedot kalorienkulutuksesta, rasvanpolttoprosentista ja sykevaihtelusta.

Testin lähtökohdista kerrottakoon sen verran, että ennen sen aloittamista en ole mikään himoliikkuja. Olen käynyt salilla 1–3 kertaa viikossa ja sen päälle satunnaisesti lenkillä.

Uneni tavoitepituudeksi määritän kahdeksan tuntia. Olen illalla tosi väsynyt, joten yllättävän vähän ahdistaa, kun pitää mennä nukkumaan.

Sunnuntai

Nukun pitkään. Aamulla noin tunnin kuluttua heräämisestä mittari värähtää ja näytölle ilmestyy teksti: Uniaikasi oli 9 tuntia 24 minuuttia. Kellon näyttö kertoo, että uneni laatu on 3,4 / 5. Eihän tässä ole mitään ongelmaa.

Flow-sovelluksessa eteen lävähtää viisiportainen asteikko, joka tiedustelee, kuinka hyvin omasta mielestäni nukuin. Hyvin. Se on omakin tuntumani.

Unta kuvaava tuntikäyrä on kuitenkin yllätys. Sen mukaan olen herännyt yön aikana yli 20 kertaa, ja yhteensä olen ollut hereillä melkein puoli tuntia. Itse muistan heränneeni kahdesti ja nukahtaneeni heti uudestaan.

Pitääkö huolestua, jos herää noin tunnin välein? Ehtiikö silloin koko yön aikana syvään uneen ollenkaan?

Uneen ja vuorokausirytmiin perehtynyt tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, ettei huoleen ei ole aihetta. Hänen mukaansa on normaalia herätä 20 kertaa yön aikana. Omia heräämisiään ei välttämättä aamulla muista.

– Ne ovat lyhytkestoisia, alle minuutin pituisia havahtumisia ja kuuluvat asiaan. Silloin kyseessä on REM- eli vilkeuni ja kevyt perusunta, joista voi havahtua hereille, Partonen sanoo.

Havahtumisia alkaa Partosen mukaan tulla yöunen puolivälin jälkeen, kun REM-unijaksot pitenevät ja ulkoiset häiriötekijät kuten äänet ja valot häiritsevät unta helpommin.

– Yön ensimmäinen puolisko yleensä sisältää kaiken syvän perusunen, josta ihminen ei juurikaan herää, vaikka joku toinen herättelisi siinä vieressä.

Päiväni kuluu kotihommissa, mutta kuitenkin liikkeessä. Iltapäivällä menen salille. Päivän aktiivisuussaldo on sen jälkeen 83 prosenttia.

Seuraavaksi on siis vedettävä rankempi tai ainakin pidempi treeni.

Maanantai

Aamu on poikkeuksellisen tuskainen. Kuvittelin nukkuneeni kohtalaisesti, mutta mittarissa näkyvä unisaldo vähän masentaa. Sen mukaan nukuin alle seitsemän tuntia.

Mittari tärähtää parin tunnin kuluttua siitä, kun olen tullut töihin. Passiivisuusleima. Mittari siis herjaa, että olen laiska. Sähköpöydän nostaminen ja tietokoneen naputus seisten ei auta. Leimoja tulee päivän mittaan seitsemän.

Voisi luulla, että viikonloppuna leimoja tulisi enemmän, mutta nähtävästi asia on päinvastoin.

Töiden jälkeen on pakko lähteä pienelle lenkille. Juoksen 20 minuuttia maksimisykkeillä, mutta päivän aktiivisuus jää silti tavoitteesta.

Mittarin huono puoli on, että sen akku ei kestä kuin pari päivää kerrallaan. Tunnin latausaikakin tekee tylsän harmaan loven Flow-sovelluksen päivään.

Olo on yhtä yksinäinen kuin silloin, kun oma puhelin on unohtunut työpäivän ajaksi kotiin.

Tiistai

Mittarin mielestä nukuin hyvin. Olen eri mieltä. Alan epäillä, ettei mittarin unitoiminto ole kovin luotettava.

Menin sänkyyn kello 23.30. Unikäyrä väittää, että olisin nukahtanut parissakymmenessä minuutissa. Muistan kuitenkin, että katsoin kelloa vielä puoli kahdelta yöllä. Heräsin myös kuuden aikaan aamulla pari tuntia ennen kuin nousin ylös, mutta mittarin mukaan olen nukkunut kahdeksaan asti.

Polarin mukaan käyttämäni fitnessmittari mittaa unta epäsuorasti liikemittauksen avulla. Liikettä mitataan herkällä kiihtyvyysanturilla.

Epäilen, että mittari mittaa enemmänkin paikallaan pysymistä kuin unta. Polarin mukaan tämä on mahdollista.

– Epäsuorat menetelmät voivat toisinaan tunnistaa valveen erheellisesti uneksi. Tyypillinen esimerkki on, että käyttäjä makaa hereillä kesken unien tai katsoo illalla televisiota, mutta rannemittari tulkitsee hänen nukkuvan, kertoo tuote- ja sykeasiantuntija ja koulutuspäällikkö Ville Uronen Polarilta.

Polarilta kerrotaan, että liikkeeseen perustuvat mittarit arvioivat unta ja valvetta tietyllä tarkkuudella eikä niitä ole tarkoitettu unihäiriöiden diagnosointiin.

– Riippumattomien tutkimusten mukaan Polarin laitteiden unimittaus tunnistaa unen ja valveen samalla tarkkuudella kuin tieteelliseen ja kliiniseen käyttöön hyväksytyt rannelaitteet, sanoo Uronen.

Tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan ongelma on, että kaikki markkinoilla olevat fitnessmittarit, aktiivisuusrannekkeet ja vastaavat laitteet yliarvioivat nukuttua aikaa.

– Se on tyypillistä etenkin laitteille, jotka mittaavat liikeaktiivisuutta. Tarvittaisiin kolme mittalaitetta, jotta todella nähtäisiin, onko ihminen unessa vai ei.

Mittareita on Partosen mukaan myös testattu suhteessa polyunigrafioihin eli koko yön unen rekisteröinteihin ja katsottu, miten hyvin ne täsmäävät toistensa kanssa.

– Ongelmaksi on osoittautunut juuri se, että mittarit eivät pysty arvioimaan onko liikkumaton ihminen vuoteessa hereillä vai unessa. Sama koskee hereille havahtumista. Jos ei silloin liiku, laite ei tunnista valvetilaa.

Huonosti nukutusta yöstä ja unitutkijan tuomiosta huolimatta päivästäni tulee lopulta erinomainen. Huijaan ranneketta työmatkalla ja painan mittarista treenin päälle, vaikka kävely bussipysäkille kestää vain vartin.

Passiivisuusleimoja tulee tänään viisi. Illalla menen salille. Kotimatkalla ranneke alkaa täristä sen merkiksi, että päivän aktiivisuustavoite on täynnä. Piristyn heti.

Hiukan houkuttaisi pitää rannekkeen treenitoimintoa päällä vaikkapa siivotessa, kun se näkyy täyttävän aktiivisuustavoitetta näin helposti.

Keskiviikko

Kuvittelin nukkuneeni kohtalaisesti, mutta mittari on eri mieltä. Unitoiminto ärsyttää minua entistä enemmän. Kellossa näkyy olevan muutama automaattinen analyysi, jonka se tarjoaa näytille sen mukaan miten yö on sujunut. En usko siihen enää.

Tänään en ehdi salille enkä lenkille. Töissä on hektinen päivä, ja kotiin ehdin vasta puoli kahdeksan aikaan illalla.

Aktiivisuustavoitteesta on täyttynyt yhdeksän prosenttia. Työmatka bussipysäkille ilman treenitoimintoa ei juurikaan täytä sitä.

Polarin mukaan aktiivisuuden mittaus perustuu käden liikkeeseen, mitattuun sykkeeseen ja henkilön taustatietoihin. Treenin ulkopuolella aktiivisuuden mittaukseen vaikuttaa se, onko jatkuva sykeseuranta päällä vai ei.

– Kannattaa tarkistaa se mittarin asetuksista. Jatkuva sykeseuranta tarkentaa tuota ilman treenitilaa tehtävää mittausta. Jos se on päällä, laite tarkistaa sykettä säännöllisesti ja tarvittaessa mittaa sitä tiheämmällä aikavälillä, toteaa syke- ja tuoteasiantuntija Ville Uronen.

Laitan sykeseurannan päälle heti. Aktiivisuustavoite tosiaan täyttyy enemmän kuin ilman sykeseurantaa. Se kuitenkin syö myös akkua, joten en halua pitää sitä päällä jatkuvasti.

Aktiivisuutta voi Urosen mukaan vähentää myös esimerkiksi kassin kantaminen, jolloin käsi ei liiku normaalissa kävelyrytmissä.

– Silloin ero on huomattava. Kiihtyvyysanturi ei tunnista liikettä, mutta sykkeen avulla laite sen havaitsee.

Torstai

Olen nukkunut omasta mielestäni yön huonosti, mutta mittari hehkuttaa hyvää unenlaatua ja tarpeeksi pitkää unta. En enää usko.

Janoan tarkempaa tietoa uneni laadusta. Edistyneemmissä mittareissa on kuulemma toimintoja, jotka mittaavat unen syklit erikseen. Yle kertoi maanantaina Oura-sormuksesta, joka ainakin kehittäjiensä mukaan mittaa unta tarkemmin kuin muut puettavat laitteet.

Haluaisin tietää, kuinka iso osuus unestani on syvää unta. Auttaisiko uudempi ja parempi mittari? Uusinta mittariaan markkinoivan Polarin mielestä vastaus on kyllä.

– Se mittaa unta epäsuorasti liikemittauksen ja sykevälimittauksen avulla. Pulssivälejä mitataan optisesti ranteesta. Menetelmällä voidaan arvioida unen laatua. Se mahdollistaa myös unen eri vaiheiden erottelun, kertoo Ville Uronen.

Tutkimusprofessori Timo Partonen on eri linjoilla. Hän kertoo, että parhaatkaan mittarit eivät pysty erottelemaan univaiheita toisistaan.

Koko yön kestävissä polyunigrafioissa eli unen rekisteröinneissä käytetään aivojen sähköistä toimintaa mittaavaa laitetta EEG:tä, lihasten sähkötoimintaa mittaavaa EMG:tä ja silmien liikettä mittaavaa EOG-laitetta.

– Mittareissa ei ole näistä yhtäkään. Vain niillä voi erottaa univaiheet toisistaan eli nähdään, nukkuuko henkilö kevyttä tai syvää perusunta, onko mukana vilkeunta eli REM-unta tai valvetiloja, Partonen sanoo.

Lepoa ja aktiivisuutta mittaavan kiihtyvyysanturin, asentomittarin ja sykettä mittaavan ominaisuuden avulla pystytään kuitenkin Partosen mukaan tekemään jonkinlaisia päätelmiä unen laadusta.

– Sydämen sykevaihtelu kiihtyy REM-unessa. Kun on yhdistetty kiihtyvyysanturi, asentomittari ja sykevälin vaihtelua mittaava laite, voidaan hiukan tarkemmin sanoa, onko uni levollista vai rauhatonta.

En tänäänkään ehdi liikkumaan. Ahdistaa vähän.

Perjantai

Kahden päivän liikuntatauosta ahdistuneena käyn aamulla juoksemassa ja teen vähän lihaskuntoa ennen kuin aloitan työpäivän.

Päivän mittaan kertyy kuusi passiivisuusleimaa. Aktiivisuustavoitteesta uupuu illalla noin puolet. Tavoite täyttyisi mittarin mukaan esimerkiksi pelaamalla 15 minuuttia koripalloa.

Kun nyt vertaan kahta vähemmän aktiivista päivää keskenään huomaan, ettei laite mittaa aivotyöhön kuluvaa energiaa. Kulutus on osapuilleen sama, vaikka töissä on ollut toisena päivänä kiire, toisena ei.

Ylekin kertoi joitakin vuosia sitten uusista tutkimuksista, joissa älyllisesti haastavia tehtäviä tekevillä havaittiin stressihormoneiden tason kohoamista. Tämä puolestaan nosti sydämen sykettä ja verenpainetta, mikä heijastui suoraan myös energian kulutukseen.

45 minuuttia kestäneen testin aikana haasteellisten tehtävien kanssa painiskelevat kuluttivat jopa kaksinkertaisen määrän kaloreita.

Koripallon pelaamiseen ei nyt ole mahdollisuutta, mutta sen sijaan nappaan hulavanteen ja pyöritän sitä samalla, kun katson telkkaria.

Ärsyttää, koska 74 prosenttia on tänään paras, mihin pystyn. Jää vähän huono omatunto.

Ehkä pieni liikuntariippuvuus on hyväksikin.

Öisin en enää mittaria käytä.

Kuinka sinä mittaat itseäsi tai seuraat terveyttäsi älylaitteiden avulla? Millaisia laitteita tai mittareita käytät? Mitkä toiminnot ovat sinulle tärkeitä?

Uskotko laitteiden tekemiin analyyseihin, vai riittääkö sinulle pelkästään suuntaa-antava tieto? Oletko jäänyt koukkuun? Onko riippuvuus hyvä asia vai ahdistutko, jos mittari herjaa liikkumattomuudesta?

Kerro meille mielipiteesi! Voit keskustella aiheesta klo 22 saakka.

Mennyt syksy on saanut tikat liikkeelle lähes ennätyksellisissä määrin.

Pohjantikkoja ja uhanalaisia valkoselkätikkoja on nimittäin tullut idästä Suomeen toiseksi eniten tarkkailuhistorian aikana.

Tiira-havaintotietokannan mukaan muuttolennossa nähtyjä valkoselkätikkoja on syksyn aikana havaittu yhteensä 579 ja pohjantikkoja puolestaan 628 yksilöä.

Valkoselkätikkojen vaellusten ennätys nähtiin vuonna 2015, jolloin niitä havaittiin muuttolennossa 885 yksilöä. Pohjantikkojen paras vuosi puolestaan oli 2008, jolloin niistä tehtiin reilut 1 600 muuttolentohavaintoa.

Havaintotietokanta ulottuu vuoteen 2006.

– 14 vuoteen mahtuu kolme hyvää vaellusvuotta. Huonoimpina vuosina muuttavia tikkoja nähdään vain muutamia kymmeniä, eli siihen verrattuna niitä on ollut erittäin paljon liikkellä, sanoo BirdLife Suomen suojeluasiantuntija Petri Lampila.

Tikat vaeltavat Venäjän suunnalta

Ei ole tarkkaa tietoa siitä, mistä tikat vaellukselleen lähtevät, koska niitä ei ole rengastettu lähtöalueella. Se tiedetään, että ne tulevat Venäjän suunnalta.

– Runsas vaellus kertoo hyvästä pesimävuodesta. Kun kanta on tiheä ja nuoret linnut eivät löydä reviiriä, ne lähtevät vaellukselle.

Lampilan mukaan hyvät vaellusvuodet saattavat parantaa Suomen tikkakantoja, kun osa linnuista jää Suomeen ja vahvistaa pesimäkantaa. Iso osa syksyn aikana tulleista linnuista ei kuitenkaan selvinne talvesta.

– Iso osa todennäköisesti kuolee ensimmäisenä talvena muun muassa matkarasitukseen tai siksi, että sopivaa reviiriä ei löydy. Sekä valkoselkätikka että pohjantikka ovat vaativia lajeja, eikä sopivia pesäpaikkoja ole tarpeeksi, Lampila sanoo.

Vaikka valkoselkätikka onkin uhanalainen, sillä menee tällä hetkellä kohtuullisen hyvin. Valkoselkätikkoja on arvioiden mukaan noin 180–400 paria, kun huonoimpina vuosina 1990-luvun puolivälissä lintuja oli hädin tuskin 20 paria.

Pohjantikkoja puolestaan on arviolta 20 000–34 000 paria.

Suomen runsain tikkalaji on käpytikka, joita on optimistisimman arvion mukaan jopa yli puoli miljoonaa paria.

Yle Radio Suomen Luontoretki-ohjelmassa käytiin syksyllä tikkaretkellä katsomassa, kuinka monta harvinaista tikkaa metsästä bongataan. Voit kuunnella ohjelman tästä.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin presidentinvaalikampanja avasi jouluaattona verkkosivuston, jossa annetaan ohjeita liberaaliläheisten kanssa käytyjen väittelyiden voittamiseen. Sivustosta on kertonut muiden muassa Washington Post.

Lehden mukaan sivustolla puhutaan esimerkiksi Venäjä-huijauksesta ja valeuutismediasta. Faktantarkastajat ovat kuvailleet sivuston lausuntoja virheellisiksi tai harhaanjohtaviksi.

Sivustolla on myös julkaistu video, jossa kerrotaan joulun olevan täynnä rakkautta ja naurua. Videolla hulmuavan yhdysvaltalaislipun edessä esiintyvä kampanjaedustaja kuitenkin jatkaa, että joulu on myös täynnä väistämättömiä keskusteluja perheen liberaalin kanssa, joka "ei vain halua uskoa sitä, kuinka hyvin Yhdysvalloilla menee Trumpin ollessa presidenttinä".

Videolla myös väitetään, että Yhdysvalloissa on käynnissä Trumpin ansiosta energiauudistus. Yhdysvaltojen kerrotaan muun muassa olevan maailman suurin öljyntuottaja, minkä lisäksi öljyn ja kaasun vientiä suitsutetaan.

Videolla esiintyvä henkilö väittää demokraattien haluavan muun muassa määrätä siitä, mitä kansalaiset syövät ja miten he matkustavat. Edustaja viittaa nimeämättömään tutkimukseen, jonka mukaan demokraattien "radikaali agenda" voisi lisätä yhdysvaltalaiskotitalouksien energialaskuja vuositasolla lähes 4 000 dollarilla.

Trumpin kampanjapäällikkö Brad Parscale mainosti sivustoa Twitterissä.

– Me tiedämme, että joulun ja juhlapyhien aikaan on aina mukana se liberaali lumihiutale, joka aloittaa väittelyn ja sen jälkeen pakenee ja piiloutuu, Parscale kirjoitti tviitissään.

– Älä anna heidän päästä kuin koira veräjästä tänä vuonna. Ole kuin Donald Trump ja jatka voittamista, hän lisää.

Sivusto syyttää Bideniä, vaikka väite on kumottu useasti

Sivustolla on osio, jossa käsitellään virkasyyteprosessia, ja väitetään, että kyse olisi ollut vaalitaktikoinnista.

Yhdysvalloissa edustajainhuone hyväksyi viime viikolla odotetusti virkasyytteen Trumpia vastaan. Syytteen ensimmäinen kohta koskee vallan väärinkäyttöä ja toinen kongressin toiminnan estämistä.

Trumpin katsotaan painostaneen Ukrainan johtoa tutkimaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivää Joe Bidenia. Häntä syytetään myös kongressin työn estämisestä virkarikostutkinnan aikana.

Jouluaattona julkistetulla sivustolla sen sijaan esitetään useaan otteeseen virheelliseksi todistettu väite siitä, että demokraattien Biden olisi painostanut Ukrainan johtoa erottamaan huippusyyttäjänsä. Näin väitetään tapahtuneen, koska syyttäjä oli aloittanut tutkinnan sijoitusyrityksestä, joka oli nimittänyt Bidenin pojan hallitukseensa.

Seuraavaksi Trumpin virkasyytteestä järjestetään oikeudenkäynti kongressin ylähuoneessa eli senaatissa. Senaatissa Trumpin republikaaneilla on enemmistö, joten syytteen odotetaan kaatuvan.

"Trump on vastuussa maan vahvasta taloudesta"

Sivustolla kehotetaan konservatiiveja muistuttamaan liberaaliläheisiään siitä, että Trump on vastuussa maan talouden vahvistumista. Sivustolla ei kuitenkaan ole mainintaa siitä, että talouden vahvistuminen alkoi jo hyvissä ajoin ennen kuin Trump aloitti tehtävässään.

Sivustolla käsitellään Trumpin rajoittavaa maahanmuuttopolitiikkaa ja sairasvakuutuksia. Sivuston mukaan demokraatit yrittävät riistää äänestäjiltä heidän yksityisen, työnantajan tarjoaman sairasvakuutuksensa.

Kaikki demokraattien presidenttiehdokkuutta havittelevat eivät kuitenkaan NPR:n mukaan edes pyri tuomaan maahan valtion hallinnoimaa sairasvakuutusjärjestelmää. Vakuutusjärjestelmän laajentamisesta kaikkien käyttöön on myös erilaisia näkemyksiä, ja osa puolueen ehdokkuudesta kisaavista aikoisi uudistuksesta huolimatta pitää myös yksityiset sairasvakuutukset voimassa.

Sivustolla painotetaan lisäksi Trumpin omaa suhdetta maahanmuuttoon ja muistutetaan muun muassa siitä, kuinka Trumpin esi-isät sekä hänen nykyinen vaimonsa Melania Trump ovat maahanmuuttajia.

Tämän jälkeen keskustelu siirretään laittoman maahanmuuton kitkemiseen ja Trumpin kiisteltyyn rajamuuriin, jonka Trump lupasi jo ensimmäisen kampanjansa yhteydessä rakentaa Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle.

Näin kierrätät eri jouluroskat oikein.

Lahjapaperit energiajätteeseen – tai ensi vuoteen

Lahjapaperit ja -narut eivät sovi paperinkeräykseen voimakkaan värjäyksen takia, ja koska niissä on usein teippiä ja tarroja. Joulupaperit laitetaan energiajätteeseen tai sekajätteeseen. Kierrätysnäkökulmasta vielä parempi vaihtoehto on säästää hyväkuntoiset lahjapaperit ensi vuoteen tai pakata lahjat esimerkiksi sanomalehtipaperiin. Myös kukkien pakkauspapereita voi säästää paketointia varten.

Joulukoristeet ovat yleensä sekajätettä

Rikkoutuneet joulukuusen pallot ja tähti, kimallenauhat ja muut koristeet ovat sekajätettä. Jos koristeessa on yli puolet metallia, se kuuluu metallinkeräykseen.

Kaikki lasi ei kuulu lasinkeräykseen

Lasiset kynttilälyhdyt kuuluvat sekajätteeseen, eivät lasinkeräykseen. Samoin rikki menneet astiat ovat sekajätettä. Elintarvikepakkauksissa käytettävä lasi on erilaista kuin astioissa, kertoo ympäristöasiantuntija Hanna Tukiainen Helsingin seudun ympäristöpalveluista (HSY).

– Jos siellä on juomalasi joukossa, niin se ei mene prosessissa eteenpäin.

Konvehtirasia pitää purkaa osiin

Muovinen konvehtialusta menee muovinkeräykseen, tai jos muovinkeräyspistettä ei ole, energiajakeeseen tai sekajätteeseen. Pahvipakkaus kuuluu kartonginkeräykseen, mutta sen voi säästää myös käteväksi lahjapakkaukseksi. Myös konvehtirasioiden kerrosten välinen paperinen pehmuste kuuluu kartonkikeräykseen. Niin ikään joulukalenterissa on usein erikseen pahvi- ja muoviosat.

Tuikkukynttilät, laatikkovuoat, tinat

Foliovuoat ja tuikkukynttilät kuuluvat metallinkeräykseen. Steariininjämiä ei tarvitse poistaa. Myös foliomaiset, kasaan rypistyvät karkkikääreet menevät metallinkeräykseen.

Uudenvuoden tina sen sijaan ei kuulu metallinkeräykseen. Uudenvuoden tinoja ei saa enää myydä, mutta jos vanhoja tinoja on vielä jäljellä, ne tulee viedä vaarallisen jätteen keräykseen. Jo valettuja tinoja voi myös valaa uudelleen.

Kuusta ei saa tunkea roska-astiaan

Monilla alueilla joulukuuset kerätään tammikuussa jätekatosten reunalta, jonne ne voi jättää. Joissain kunnissa on järjestetty erilliset kuusten keräyspaikat. Kuusen voi myös karsia itse ja viedä puutarhajätteeseen. Uusiokäyttöön kuusen saa pilkkomalla sen klapeiksi.

Jouluvalot ja hautakynttilän suojukset

Muoviset kynttilänsuojukset menevät sekajätteeseen. Hajonneet jouluvalot pitää viedä elektroniikkaromun keräykseen, ei sekajätteeseen.

Biojätteen lajittelussa vielä petrattavaa

Suomalaiset taitavat parhaiten paperinkierrätyksen, kertoo ympäristöasiantuntija Tukiainen HSY:ltä. Sen sijaan biojätteen kanssa on vielä opittavaa.

– Biojätteestä yksi kolmasosaa tulee biojäteastiaan ja kaksi kolmasosaa päätyy sekajätteeseen, Tukiainen kertoo tilanteesta pääkaupunkiseudulla.

Parasta olisi toki, ettei biojätettä ylipäänsä syntyisi. Ruokahävikkiä voi karsia joulunakin.

Kannattaa myös muistaa, että jouluna jäteastiat pullistelevat. Siksi esimerkiksi kartonki tulee litistää mahdollisimman pieneen tilaan. Varsinkaan suuria pakkauksia ei kannata viedä heti joulun jälkeen roskikseen, vaan odottaa, että astioita tyhjennetään taas.