Poliisihallitus ja syyttäjä eivät aio luopua rikollisjärjestö United Brotherhoodin lakkauttamisvaatimuksesta, vaikka järjestö kertoikin lopettavansa toimintansa.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden on tarkoitus aloittaa ylihuomenna keskiviikkona rikollisjärjestön lakkauttamiskanteen käsittely.
– Tämän lopettamisilmoituksen perusteella kannetta ei ole tarkoitus jättää ajamatta, poliisitarkastaja Teemu Saukoniemi Poliisihallituksesta sanoi Ylelle maanantaina iltapäivällä.
Saukoniemen mukaan rikollisjärjestö on vastustanut alusta lähtien Poliisihallituksen ja syyttäjän vaatimusta lakkauttamisesta.
– Jos nyt kaksi päivää ennen valmisteluistuntoa tällainen ilmoitus tulee julkisuuteen, se ei käsittelyä pysäytä. Prosessin mukaan edetään, Saukoniemi toteaa.
Saukoniemi ei halua ennakoida, miten järjestön ilmoitus vaikuttaa edessä olevaan oikeudenkäyntiin. Siitä päättää Itä-Uudenmaan käräjäoikeus.
Poliisi ja syyttäjä siis tulevat vaatimaan keskiviikkona, että lakkauttamisoikeudenkäynti pidetään.
"Aika näyttää, mitä järjestöön kuuluvat henkilöt tekevät tulevaisuudessa"
United Brotherhood sanoi tiedotteessaan, että toiminnan lopettamisesta tehtiin "yhteinen ja yksimielinen" päätös.
Järjestön mukaan toiminnan lakkauttaminen tarkoittaa sitä, että yhdistykset luopuvat toimitiloistaan ja jengitunnuksistaan. Toimintaa on ollut HS:n mukaan ainakin Helsingissä, Lahdessa, Jyväskylässä, Turussa ja Tampereella.
Uskooko poliisi, että rikollisjärjestö United Brotherhood on aidosti lopettamassa toimintansa?
– Olisi toivottavaa, että näin olisi. Mutta sen näyttää aika ja se, mitä tähän järjestöön kuuluvat henkilöt tekevät tulevaisuudessa . Tätä on vaikea arvioida tässä vaiheessa, Saukoniemi sanoo.
Olet rikki ja uupunut. Et jaksa nousta sängystä, töissä itkettää. Käyt keskustelemassa tilanteestasi psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Hän epäilee, että olet niin masentunut, että työkykysi on uhattuna. Hänen avustuksellaan saat lähetteen Kelan korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaan.
Jäljellä on vaikein, kultahipun etsiminen heinäsuovasta. Sinun pitää löytää itsellesi sopiva psykoterapeutti.
Sekä mielenterveysjärjestöjen yhteinen Mielenterveyspooli että Psykologiliitto pitävät hankalana sitä, että Suomessa psyykkisesti sairastunut joutuu itse hankkimaan itselleen psykoterapeutin päästäkseen Kelan korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaan.
– Psykoterapeutin etsiminen on rankka velvoite, sanoo Mielenterveyspoolin projektipäällikkö Alviina Alametsä.
Hän kysyy, kuinka moni tervekään kykenisi sellaiseen vaivaan. Alametsä on myös vihreä poliitikko, joka on profiloitunut juuri mielenterveysasioissa.
Terapeutin etsintä on valinnanvapautta
Kela-korvattuun psykoterapiaan pääsemisestä tulee helposti ainakin kuukausien projekti.
Potilaalle suositellaan tutustumista useaan psykoterapeuttiin useita kertoja. Psykoterapeutin pitää olla kohtuullisen välimatkan päässä. Vaikka etäyhteys olisi mahdollinen, psykoterapeutti pitää tavata kasvokkain edes kerran. Hänen on hyvä olla erikoistunut juuri siihen psykoterapiasuuntaukseen, josta asiakkaan arvellaan hyötyvän eniten.
Tehtävä ei ole helppo, sillä Suomessa on pulaa psykoterapeuteista.
Asiakas maksaa tutustumiskäynnit itse. Psykologiliiton puheenjohtajan Annarilla Ahtolan mielestä maksajan pitäisi olla valtio.
– Kyse on paljon puhutusta valinnanvapaudesta, Ahtola kuvailee tilannetta.
Ahtolan mukaan valinnanvapauden hyödyntäminen voi kannattaa. Terapeutin ja potilaan välisellä yhteistyöllä näyttää olevan enemmän merkitystä hoidon tehokkuudelle kuin terapiasuuntauksella.
Terapiaan vasta hädässä
Suomessa arviolta vain puolet mielenterveyden häiriöistä kärsivistä saa tarvitsemaansa hoitoa. Systeemissä on Ahtolan ja Alametsän mukaan valuvika: matalan kynnyksen lyhyitä hoitoja ei ole järjestelmällisesti tarjolla. Ennen kuin Kelan korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaan voi päästä, pitää työkyvyn olla vähintään uhattuna.
Näin pitkälle ei tarvitsisi mennä. Muutamakin keskustelukerta psykologin tai menetelmäkoulutuksen saaneen hoitajan kanssa auttaisi montaa potilasta, asiantuntijat huomauttavat.
Alametsän käynnistämä Terapiatakuu-kansalaisaloite pyrkii takaamaan, että ihminen pääsee hoitoon kuukauden sisällä terveyskeskukseen hakeutumisesta. Hoitoa saisi perusterveydenhoidossa todetun tarpeen perusteella, kun nyt tarvitaan erikoislääkärin diagnoosi.
Kansalaisaloite keräsi kesällä yli 50 000 allekirjoitusta, ja se etenee eduskunnan käsittelyyn.
Kaikki eivät saa tukea terveydenhuollosta
Potilaan pitäisi olla jokseenkin toimintakykyinen ennen kuin kuntoutuspsykoterapia voi alkaa, sanoo Kelan suunnittelija Eija Lehtinen. Hän toteaa kuntoutuspsykoterapian olevan pitkä ja vaativa prosessi. Potilaan pitäisi saada siihen tukea terveydenhuollosta, joka on vastuussa potilaan kokonaistilanteesta. Lehtisen mukaan tämä ei aina toteudu.
Lehtisen mukaan terapeutin löytämiseen liittyvissä käytännöissä on korjaamisen varaa.
– Terapeutin etsiminen on haasteellista, vaikka voimavaroja olisikin.
Noin 12 000 uutta alokasta aloittaa varusmiespalveluksensa tänään. Maavoimissa alokkaita on melkein 10 000, ja loput jakautuvat Ilmavoimien, Merivoimien ja Rajavartiolaitoksen joukko-osastoihin.
Eniten alokkaita on suurissa joukko-osastoissa, kuten Kainuun, Karjalan ja Porin prikaateissa.
Varusmiespalvelus kestää koulutuksesta riippuen 165, 255 tai 347 päivää. Siviilipalveluksen pituus on sama kuin pisin varusmiespalvelusaika.
Toissa vuonna varusmiespalveluksen aloitti liki 24 000 ihmistä. Heistä naisia oli vajaa tuhat. Varusmiespalveluksensa keskeyttää noin 15 prosenttia aloittaneista.
Kaikissa joukko-osastoissa otetaan käyttöön niin sanottu Koulutus 2020 -ohjelma. Siinä miehistön koulutus jakaantuu neljään kuuden viikon osaan: alokas-, koulutushaara-, erikoiskoulutus- ja joukkokoulutusjaksoon.
Eniten muutoksia on luvassa alokaskauden ensimmäisiin viikkoihin, jotka toteutetaan kurssimuotoisina. Uusien koulutusmenetelmien uskotaan muun muassa vähentävän odottelua ja siirtymiä.
TAPITALLE Uuden Etelä-Walesin rantoja seuraavalla Princess Highwaylla ei ole ruuhkaa. Ajamme kohti etelän maastopaloalueita. Liikennevirta kulkee takaisin Sydneyn suuntaan.
Määränpäämme on Nowra parin tunnin ajomatkan päähän Sydneystä. Nowraa syvemmälle emme pääse, koska olisimme evakuointialueella. Sinne tarvitaan suojavarusteet ja kulkulupa, joka myönnetään vain äärimmäisiin oloihin kouluttautuneille toimittajille.
Viikonloppuna Nowra ei vaikuttanut turvalliselta. Kova tuuli ja kuivuus puskivat tulimerta eteenpäin monista ilmansuunnista, ja yhtäkkiä lähes koko Nowra julistettiin vaara-alueeksi.
Osa puista säilyi toisia paremmin. Stephen Daly kertoi tämän johtuvan eri puulajien tuohen rakenteesta.Riku Roslund / Yle
Sää on sittemmin viilennyt, mutta viranomaisten palokarttaa kännykästä selaamalla selviää, että vieläkin alle kymmenen kilometrin päässä kaupungista palaa “hallitsemattomasti”.
Nowran liepeillä sijaitsee Tapitalle. Se on virallisesti kaupunginosa, mutta kyse on enemmänkin maalaiskylästä. Näkymät ovat jylhää laaksoa ja vuorijonoa. Lähellä on viinitarhoja.
Mikä idylli, paitsi että nyt taivas on sakeana savusta ja nenään pistää voimakas palaneen puun haju.
“Koskaan ei ole tapahtunut mitään vastaavaa”
Mutkittelevalla pikkutiellä tulee vastaan useampi paloauto. Sitten poliisi. Sitten tiesulku. Puhumme tiemme eteenpäin. Meitä varoitetaan kaatuilevista puista.
Saavumme Peg Ryanin ja Suzi Krawczykin talolle. Näky on hätkähdyttävä. Talo on pystyssä, mutta pihan edessä oleva metsä on palanut ja maa mustana. Tuli on tuhonnut myös voimajohtoja, sähköt ovat poikki.
Vain muutama metri lisää, ja pariskunta olisi nyt koditon.
– Tämä johtuu ilmastonmuutoksesta. Olemme asuneet täällä 30 vuotta, eikä koskaan ole tapahtunut mitään vastaavaa. Koko ajan menee pahemmaksi, sanoo väsyneen näköinen Ryan.
Suzi Krawczykin ja Peg Ryanin mielestä kuivuus kasvaa ja eläimet kärsivät yhä enemmän heidän asuinalueellaan ilmastonmuutoksen vuoksi.Riku Roslund / Yle
Kaksikko lähti evakkoon perheenjäsentensä luokse viikonlopuksi, kun tilanne näytti pahalta. Nyt edessä on tuhojälkien korjaus.
He kertovat nähneensä omin silmin, miten luonto on muuttunut huonompaan suuntaan viimeisten viiden vuoden aikana.
– Koko ajan on ollut kuivempaa. Puut kuolevat, eläimet eivät löydä enää ravintoa. Tänä kesänä olemme jättäneet verannalle vettä, jota vallabit ja papukaijat ovat käyneet juomassa, Krawczyk kertoo.
– Isoissa kaupungeissa ei tajuta, mitä täällä tapahtuu, Ryan jatkaa.
Suzi Krawczykin ja Peg Ryanin puutarha säilyi kuin ihmeen kaupalla. Yhtä hyvin ei käynyt voimalinjoille.Riku Roslund / Yle
Jos tilanteesta jotain hyvää pitää etsiä, kriisi on saanut ihmiset auttamaan toisiaan. Pieniä ja vähän suurempiakin tekoja, puolin ja toisin.
– Asukas saman kadun varrelta tuli tuossa äskettäin esittäytymään ja kertoi raivanneensa kaatuneita puita meidän kotitieltä pois. Ihmisen hyvyys tulee esiin vaikeimmilla hetkillä, Ryan sanoo ja pyyhkii kostuneita silmäkulmiaan.
Palo on tuhonnut pariskunnan irtaimistoa pihalla, mutta Krawczyk on iloinen siitä, että uusi puutarha säilyi.
– Tällä täytyy olla jokin merkitys, hän naurahtaa.
Talon edessä olevalla metsäkaistaleella näkyi vielä liekkejä viikonlopun jäljiltä. Puunrunkojen sisukset hehkuivat kuumuutta.Riku Roslund / Yle
Talon edessä olevassa metsässä kytee edelleen. Osa puunrungoista hehkuu kuumuutta, pikkuruisia paloja on siellä täällä, kuopissa savuaa.
Tästä ei kuulemma kannata olla huolissaan. Palo ei leviä, kun ei ole jäljellä mitään palavaa.
Talo säästyi, kun tuuli kääntyi viime hetkellä
Julie Hilditch ja Stephen Daly istuvat vakavina pihallaan. He ovat juuri saaneet viestin, että läheisen ystävän talo on palanut.
Pariskunnan oma talo säästyi viikonloppuna. Palorintama kulki alle kahden kilometrin päästä. Tuuli kääntyi viime hetkellä toiseen suuntaan. Toisen onni on toisen epäonni.
He palasivat juuri kotiinsa evakosta.
– Tuntuu oudolta kertoa täällä, kuinka onnekkaita me olimme, kun monet ovat kokeneet niin paljon pahempaa, Hilditch sanoo.
Julie Hilditch ja Stephen Daly lukivat Facebookista, että evakossa ollut läheinen ystävä oli juuri saanut kuulla talonsa palaneen.Riku Roslund / Yle
Hän näyttää tietokoneeltaan videota heidän kotiaan uhanneesta palosta. Taivas on tulipunainen, pahaenteinen.
– Ihan inferno, hän kuvailee.
Daly sanoo, ettei vaara ole ohi, vaikka viikonlopusta selvittiin.
– Palot alkavat ja liikkuvat äkkiä. Saamme olla varuillamme koko kesän, ehkä pidempäänkin. Sateita ei ole näkynyt aikoihin.
Daly valelee kattoa vedellä, jottei talteen kerättävä sadevesi saastuisi tuhkasta. Kaikki helposti syttyvät nesteet on kerätty kauas päärakennuksesta. Lehdet on haravoitu pihalta.
Daly tietää, miten varautua paloihin. Hän on entinen Uuden Etelä-Walesin vapaapalokunnan (News South Wales Rural Fire Service) palomies.
Stephen Daly suihkuttelee kattoaan vedellä, jotta taivaalta putoava tuhka ei saastuta heidän talteensa keräämää sadevettä.Riku Roslund / Yle
“Kaikessa ei ole kyse rahasta”
Daly ja Hilditch ylistävät vapaapalokunnan toimintaa. He ovat korvaamattomia harvaan asutulla maaseudulla.
– He ovat väsyneitä, mutta tekevät upeaa työtä. Jotkut ovat olleet kuukausia sammuttamassa paloja, vaikka heillä on päivätyö, Hilditch sanoo.
Australian pääministeri Scott Morrison myönsi vasta äskettäin osavaltion vapaapalomiehille mahdollisuuden saada korvauksia menetetyistä tuloista.
Morrisonin nimen mainitseminen saa molemmat pyörittelemään päätään.
– Morrison ei ota vastuuta, eikä hänessä ole johtajuutta, Daly arvioi.
– Hallitus on tiennyt vuosia maastopalokausien pitenevän ja riskien pahenevan, mutta ei ole antanut tarpeeksi resursseja vapaapalokunnalle. He työskentelevät riittämättömän ja vanhan kaluston kanssa, Hilditch kritisoi.
Julie Hilditch ja Stephen Daly ovat keränneet kaikki helposti syttyvät nesteet kauaksi päärakennuksesta, jotta mahdollinen kuumuuden aiheuttama räjähdys ei tuhoaisi kaikkea.Riku Roslund / Yle
Dalyn mielestä hallituksessa on ilmastonmuutoksen kieltäjiä, jotka ovat sivuuttaneet esimerkiksi johtavien paloeksperttien varoitukset.
– He ovat jumissa tässä ajattelussaan ja halvaantuneita toimimaan.
Kun luonto kärsii, myös talous kärsii. Molemmat kertovat ymmärtävänsä, mikä merkitys hiilikaivoksilla on Australian taloudelle, mutta heidän mielestään suunnanmuutos kohti uusiutuvaa energiaa olisi pitänyt aloittaa vuosia sitten.
– Hallituksella on fiksaatio loputtomaan talouskasvuun. Puhutaan investoinneista eikä välitetä luonnosta, aivan kuin nämä olisivat joko tai -vaihtoehtoja, Hilditch sanoo.
– He ovat unohtaneet, ettei taloutta ole ilman luontoa ja ihmisiä. Kaikessa ei ole kyse rahasta.
Olemme ajamassa kohti Nowran keskustaa, kun ohitamme kaupungin vapaapalokunnan päärakennuksen. Ulkona seisoskelee useita palomiehiä. He hymyilevät, nauravatkin.
Astellessaan mäkeä alas kohti hautausmaata kotkalainen Arja Hellsten on aina nähnyt jo kaukaa ristin, joka on pystytetty hänen isänsä puoleisten sukulaisten sukuhaudan päälle.
Jouluaatonaattona ristiä ei enää näkynyt.
Hautakivien käytävänpuoleisessa päädyssä ollut risti oli kadonnut. Sen sijaan hautakivien toisessa päässä, katajan suojassa seisova, samanlainen risti oli yhä paikallaan.
– Tuntui kauhealta nähdä ristin paikalla pelkkä katkenneen pultin kiiltävä pää. Miten joku voi olla niin paatunut, että turmelee hautakiveä, Hellsten toteaa.
Anastetusta rististä näkyy hautakiven päällä ainoastaan pultin sileä katkaisupintaVille Vanhala / Yle
Työkalut mukana
Hellstenin mukaan risti on anastettu Kotkan Helilän hautausmaalta isänpäivän ja jouluaatonaaton välisellä ajanjaksolla. Hän otaksuu, että ristin varastaminen hautakiven päältä ei ole onnistunut ilman työkaluja.
– Pultin katkaistu pää on sileä aivan kuin se olisi sahattu tai leikattu poikki.
Sukuhaudan reilut parinkymmenentä senttiä korkeat ja 17 sentiä leveät ristit on kiinnitetty hautakiveen ruostumattomilla metallipulteilla.
Risti ei ole aivan tavanomainen. Varpaisjärven mustasta kivestä valmistetut hautakivet ja ristit on toimittanut noin 30 vuotta sitten Kotkaan jo toimintansa lopettanut imatralainen hautakiviurakoitsija.
Kotkalaisen Wikmanin Kivi Ky:n yrittäjä Esa Wikman arvioi, että vastaavanlaisen kiviristin valmistaminen maksaa tänä päivänä reilut tuhat euroa.
– Kyseessä on uniikkikappale, jonka arvoa ei voi mitata pelkästään rahassa. Varastetun ristin mallissa on erikoista se, että se on hiottu kaikilta kulmiltaan ja pinnoiltaan, mikä tekee tekee ristin valmistamisesta poikkeuksellisen työlästä. Tottakai hautakiven ristillä on omaisille myös valtava tunnearvo, Wikman toteaa.
Hautakivien päälle pystytetyt ristit ovat harvinaisia, sillä pääsääntöisesti hautakivissä on kaiverrettuja ristejä.
– Ei voi kuin ihmetellä, mitä varas aikoo ristillä tehdä. Sitä on vaikea kaupata eteenpäin ja kiviristin myyntiarvokin lienee käytännössä olematon.
Kotkalainen Arja Hellsten on jättänyt rikosilmoituksen perhensä sukuhaudalta anastetusta rististä. Ville Vanhala / Yle
Vakuutus ei korvaa
Arja Hellsten teki ristin varastamisesta riskosilmoituksen joulukuun lopulla. Poliisi määritteli ristin anastuksen näpistykseksi, koska sen reilun tuhannen euron valmistusarvo katsottiin varsin vaatimattomaksi menetykseksi.
Hellsten ei usko, että tekijää saadaan kiinni ja ristiä takaisin hautakiven päälle.
– Vakuutus ei korvaa ristiä, koska rikos on tapahtunut valvomattomalla aluueella, Hellsten kertoo.
Hän tuskin aikoo hankkia anastetun ristin tilalle uutta.
– Ehkä yksi risti riittää. Jos se siirretään katajan katveesta anastetun ristin paikalle, niin risti näkyy ylös mäelle.
Näpistyksen lisäksi ristin anastaja on syyllistynyt myös hautarauhan rikkomiseen, mistä seuraa vähimmillään sakkorangaistus ja enimmillään vuoden pituinen vankeustuomio.
Haudan tai muistomerkin häpäisy ja turmeleminen on lain mukaan hautarauhan rikkomista. Tilastokeskuksen julkaiseman rikostilaston mukaan vuonna 2018 viranomaisten tietoon tuli 103 hautarauhan rikkomista, kun muutamana aikaisempana vuonna luku oli noin 50.
– Vuoden 2018 korkea luku juontaa juurensa itäisen Uudenmaan eri hautausmaille suuntautuneesta rikossarjasta, jolloin haudoilta varastettiin koriste-esineitä. Vuonna 2019 hautarauhan rikkomisia kirjattiin taas noin 50, kertoo poliisitarkastaja Antti Leppilahti Poliisihallituksesta.
Rikosylikonstaapeli Jarmo Rahkola Kotkan poliisista kertoo, että hautaristien lisäksi myös Kotkan hautausmaiden haudoilta anastetaan enkelifiguurien ja lintuveistosten kaltaisia koriste-esineitä.
– Viime vuoden lokakuussa Kotkan Ristiniemen hautausmaalta anastettiin kokonainen hautakivi, Rahkola kertoo.
Viimeiset ilkivallanteoiksi ja hautarauhan rikkomisiksi luokitellut hautakivien kaadot on kirjattu Kotkassa parisen vuotta sitten, jolloin Kymin vanhalla hautausmaalla kaadettiin kuusi hautakiveä.
– Hautausmailla tapahtuneiden rikosten tekijöitä saadaan erittäin harvoin vastuuseen teoistaan, sillä teoilla ei ole silminnäkijöitä eikä Kotkan hautausmailla ole kameravalvontaa, Rahkola kertoo.
Kamerat häätivät kivenkaatajat
Seurakuntapuutarhurit ry:n puheenjohtaja Markku Husso kertoo, että maamme suurimpien kaupunkien hautausmaille alettiin asentaa valvontakameroita pari vuosikymmentä sitten. Pääsääntöisesti kameravalvontaan on myös liitetty hälytysjärjestelmä.
Husson kotiseurakunnassa Hyvinkäällä päädyttiin asentamaan valvontakamerat sen jälkeen, kun Hyvinkään keskustan haustausmaalta kaadettiin useita hautakiviä.
– Kameravalvonnan myötä tihutyöt ovat vähentyneet merkittävästi. Valvontakameroiden materiaalin perusteella on myös saatu kiinni esimerkiksi niitä, jotka ovat maalanneet graffiteja hautakiviin, Husso kertoo.
Turun hautausmaille alettiin asentaa valvontakameroita vuosituhannen vaihteessa. Turun evankelisluterilaisen seurakunnan hautaustoimen päällikön Pekka Sorrin mukaan kameravalvonnan ansiosta ilkivalta ja tihutyöt ovat hautausmailla vähentyneet.
– Kameravalvonta tuli ajankohtaiseksi, kun hautausmailla sattui useampia hautakivien kaatotapauksia, Sorri kertoo.
Myös Helsingin hautausmailla on käytössä valvontakameroita ja hälytysjärjestelmiä. Malmin hautausmailla ei ole muutamaan vuoteen kaadettu hautakiviä, mutta pienempiä ilkivallantekoja on sattunut kameroista huolimatta.
– Roskakoreja on sytytetty palamaan ja vanhoista hautakivistä on varastettu kirjaimia, Malmin hautausmaan ylipuutarhuri Paula Niemelä kertoo.
Kotka-Kymin seurakunnan ylipuutarhuri Hannamari Kovakoski asettaa pudonneen hautalyhdyn takaisin koukkuunsa. Ville Vanhala / Yle
Kukat viedään juurineen
Kotkan Helilän hautausmaalla kaadettiin useita hautakiviä viitisen vuotta sitten. Kotka-Kymin seurakunnan ylipuutarhuri Hannamari Kovakosken mukaanhautakivien kaadosta tehtiin rikosilmoitus, mutta tekijä tai tekijöitä ei ole saatu kiinni.
– Muutaman kerran vuodessa tulee ilmoituksia siitä, että haudoilta on viety lyhtyjä ja maljakoita. Kesäisin haudoilta varastetaan kukkia kaivamalla ne juurineen kummusta ylös,Kovakoski toteaa.
Kotkan hautausmaiden huoltorakennuksien yhteydessä on valvontakameroita, jotka kuvaavat myös osia hautausmaista. Kovakosken mukaan omien valvontakameroiden hankkimista hautausmaille on jo harkittu.
– Kameravalvonnan lisääminen on myös kustannuskysymys, sillä kamerat ja valvontajärjestelmät ovat verrattain kalliita. Jos ei vahingonteoista päästä eroon, niin totta kai, hautausmaille on saatava omat kamerat.
Seurakuntapuutarhurit ry:n puhenjohtaja Hussonmukaan varsinkin pienempien paikkakuntien hautausmailla ei ole tähän mennessä edes ollut tarvetta kameravalvonnalle.
– Maaseutupitäjissä kunnioitus hautoja ja hautausmaita kohtaan on säilynyt. Hautoja ei turmella, vaan niitä hoidetaan.
Äiti. Sairaala. Letkuja, vieras tuoksu ja pikkuvauva.
Jonas on viisivuotias. Häntä pelottaa.
Jonas Pieniniemen, 34, ensimmäinen muistikuva pakko-oireista on vierailu sairaalassa pikkusiskon syntymän jälkeen.
– Itkin koko matkan kotiin. Menimme isoäidin luo paistamaan lettuja ja muistan, kuinka kyyneleet ja sokeri sekoittuvat lätyn päällä, hän kertoo kotonaan melkein 30 vuotta myöhemmin.
Pikkupoikana Jonas oli varma siitä, että hänen toiminnalla on vaikutus siihen, jos äidille tapahtuu jotakin pahaa.Aki Lahtinen/Yle
Jonas puristaa haarukkaa ja veistä käsissään kaikilla voimillaan. Jos pikkusormikin liikahtaa, äidille tapahtuu jotakin pahaa.
Pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja
Kestää vielä vuosikymmeniä, ennen kuin Jonas saa kuulla, että hänellä on pakko-oireinen häiriö eli OCD (englanniksi obsessive-compulsive disorder). Se on sairaus, joka voi lamaannuttaa ihmisen toimintakyvyn täysin.
Tänä päivänä Jonas tietää jo, että OCD:stä voi myös toipua.
Pakko-oireisesta häiriöstä kärsii jossakin vaiheessa elämäänsä 2–3 prosenttia suomalaisista, noin 100 000–150 000 ihmistä. Sairaus voi puhjeta missä vaiheessa elämää tahansa.
Tunnusomainen piirre ovat pakko-oireet, jotka jaetaan kahteen ryhmään: pakkoajatukset eli obsessiot ja pakkotoiminnot eli kompulsiot. Pakkotoimintojen tarkoitus on helpottaa ahdistavia ajatuksia.
Ala-aste, uskonnontunnit ja synti. Jonas miettii, mitä kaikkea on tehnyt tai sanonut väärin.
Isä meidän -rukous. Se pitää lausua virheettömästi ja oikealla soinnilla.
– Sanoja piti ajatella, ihan oikeasti – muutenhan olisin huijannut Jumalaa. Tilanne saattoi päätyä siihen, että luin saman rukouksen 120 kertaa enkä enää muistanut viimeistä, koska olin itkenyt itseni uneen silkasta stressistä, Jonas kertoo.
Olenko tulossa hulluksi?
Matot. Ovenkarmit. Eivät kai ne ole vinossa? Näyttävätkö ne oikeasti vinolta?
Jonas miettii, onko hän tulossa hulluksi.
– Oikea tarkoitti oikeaa, vasen väärää. Vasen jalka edusti jotakin, mitä minun ei kuuluisi tehdä ja siksi oikea meni aina edellä. Vielä ihan aikuisiällä töissä piti laittaa oikea kenkä ensin jalkaan, Jonas havainnollistaa.
Jonakselle viikonpäivillä oli omat värit. Tiettyinä päivinä ei saanut tehdä tai tuntea tiettyjä asioita.Aki Lahtinen/Yle
Teini-ikä ei tehnyt asioita helpommaksi, päin vastoin.
Tapan sinut. Sanoiko Jonas niin? Ajatteliko hän niin? Haluaako hän oikeasti tehdä niin ja miten tilannetta voisi kontrolloida?
Vuodet kuluivat. Vanhemmat erosivat ja Jonas jäi kaksoisveljensä kanssa asumaan isän kanssa isoäidin lähelle. Pikkusisko asui äidin kanssa.
Oireet pahenivat.
Rakkautta ja pakko-oireita
18.6.2004. Provinssirock ja Kati Oulusta. Rakkautta ensi suudelmalla.
– Pakko-oireet näkyivät meidän parisuhteessamme kolmen viikon jälkeen, Jonas kertoo.
Välimatka pääkaupunkiseudulta Ouluun oli pitkä. Jonas pommitti Katia jatkuvilla tekstiviesteillä.
Kun Kati tuli vessasta, puhelimessa saattoi odottaa viisi viestiä: ”Missä olet? Mikset vastaa?”
Katilla ei ollut aavistustakaan siitä, minkälainen myräkkä Jonaksen pään sisällä riehui.Aki Lahtinen/Yle
Jonas muistaa, ettei kertonut Katille mitä hänen päässään silloin liikkui:
– Näin silmissäni, kuinka hän päättää jättää minut ja ottaa mukavamman miehen. Peitin täysin, että minua pelottaa ja käänsin sen niin, että se oli Katin vika, hän kertoo.
Kun pariskunta oli yhdessä, pelko hävisi.
Tarinaa riittää. Jonas ja Kati unohtuvat viherkasvin taakse hampurilaisravintolaan, joka on suljettu jo kaksi tuntia aiemmin.
He istuvat pizzeriassa niin pitkään, että syövät kahdesti.
Helvetillinen häämatka
Kesäkuun 18:sta tulee Jonaksen ja Katin onnenpäivä. Sinä päivänä he tapasivat vuonna 2004, sinä päivänä vietettiin kihlajaisia vuonna 2005 ja sinä päivänä tanssittiin häitä vuonna 2011.
Vuonna 2012 on häämatkan aika. Kohteeksi valikoituu romanttinen Rooma.
– Häämatka oli yksi pahimpia viikkoja elämässäni. Siitä lähti vaihe, jolloin minulla oli pakkoajatuksia kaiken aikaa, Jonas muistelee nyt, seitsemän vuotta myöhemmin.
"Olin niin lähellä sitä rajaa, mistä ei ole paluuta ja minua pelotti ihan helvetisti." Jonas Pieniniemi
Aviopari vietti päivän Vatikaanin museossa. Maalauksia katseltiin seitsemän tuntia.
Saatana. Jeesus ristillä. Piruja.
– Minusta tuntui, että taulut tulevat päähäni, puhuvat minulle. Ne sanoivat, että sinä olet samanlainen kuin nämä taulut. Olin niin lähellä sitä rajaa, mistä ei ole paluuta ja minua pelotti ihan helvetisti.
Jonas ei edelleenkään tiedä sairastavansa OCD:tä.
Rivoja seksuaalisia mielikuvia
Lääkärikirja Duodecim luonnehtii tavallisimmiksi pakkoajatuksiksi myös seksuaaliset ja aggressiiviset ajatukset, itsepäisesti ajatuksiin tunkeutuvat seksuaaliset, rivot mielikuvat ja pelot siitä, että pakonomaisesti alkaisi esimerkiksi lyödä toista ihmistä.
– En pystynyt laskemaan ajatuksia pois. Kun perheenjäsenistä tuli irstaita mielikuvia, niin aloin välttelemään heitä, koska en halunnut niitä ajatuksia, Jonas muistelee.
Hän pelkäsi, että mielikuvista tulee totta. Aivan kuin olisi nähnyt kätensä alkavan tehdä asioita, joita ei missään nimessä halunnut tehdä.
– Tänä päivänä ymmärrän, että kyseessä on pelko siitä, että rakkaimmille tapahtuisi jotakin. Pelkokuvat ovat täysi vastakohta sille, mitä haluan tehdä läheisilleni.
Jonas alkoi vältellä ihmisiä ja asioita, jotta mitään pahaa ei tapahtuisi.
– Se oli sellainen mielen vankila, Jonas summaa.
"Vaikka pelkäsin kuolemaa, tuntui vapauttavalta, konkreettiselta vaihtoehdolta että kaikki päättyisi." Jonas Pieniniemi
Kontrollointiyrityksiä: miten käydä wc:ssä tai suihkussa, miten avata tai olla avaamatta jääkaappi, kuinka syödä tai olla syömättä?
– Join vettä hanasta, sillä jos olisin ottanut lasin, se olisi aiheuttanut jotakin. Juodessa laskin ensin 1–12 ja sitten 24, 36, 48 ja niin edelleen. Jos joku ampui elokuvassa, niin tuntui, että se olenkin minä. Se oli sellainen iso harmaa möykky, ja näin vain sen synkkyyden.
Iltakävely syksyllä 2012. Vastaantulevan rekan valot ovat kirkkaat. Jonaksen jalkaan leviää outo tunne. Vain yksi askel sivuun, ja tuska on ohi.
– En päässyt siitä ajatuksesta irti. Vaikka pelkäsin kuolemaa, tuntui vapauttavalta, konkreettiselta vaihtoehdolta että kaikki päättyisi.
Jonas ymmärtää tarvitsevansa apua.
Terapiasta tuli huumetta
Jonas pääsi työterveyden kautta tapaamaan psykiatrin, joka antoi hänelle diagnoosin pakko-oireista ja lähetteen Kansaneläkelaitoksen korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaan.
Terapeutti valikoitui kahdella perusteella: hänen piti olla nainen ja ruotsinkielinen, koska Jonaksen äidinkieli on ruotsi.Aki Lahtinen/Yle
– Terapia tuntui tosi hyvältä. Psykodynaamisessa terapiassa käydään paljon läpi lapsuutta ja etsitään ongelmakohtia, jotka ovat voineet aiheuttaa ristiriitoja, joista ihminen myöhemmin kärsii.
Jonakselle terapiasta tuli kuitenkin pakkomielle.
Halu soittaa terapeutille. Laittaa viesti. Sähköposti. Terapia, terapia, terapia. Ei mitään muuta kuin terapia.
– Huomasin, että siitä tuli kuin huume, jota tarvitsin joka viikko, hän kertoo.
Mutta Jonaksen ahdistus ei helpottanut. Se kasvoi.
– Jokainen terapiakäynti vahvisti sitä, mikä minussa on rikki. Että olen hyödytön, minusta ei ole mihinkään ja joutuisin hyväksymään sen. Terapeutti toi ongelmat ja ahdistuneisuuteni jatkuvasti esille, ja pakkoajatukseni vain pahenivat, hän kuvailee.
Terapiassa käsiteltiin lapsuutta ja menneisyyttä, mutta ei sitä, miten pakko-oireiden kanssa voi elää nyt ja tulevaisuudessa.
Ote Jonaksen päiväkirjasta: En elä elämääni oikealla tavalla. En näe ihmisiä, En ole oikein. OCD syö minut.Aki Lahtinen ja Topi Tirri/Yle
– Pelkäsin, että olen sekoamassa tai olen jo seonnut. Kun kerroin sen terapeutille, hän tulkitsi sen niin, että olen lähellä psykoosia. Lopulta terapeutti ehdotti, että hakeutuisin sairaalaan.
Vertaistuki muutti kaiken
Kun terapiaa oli kestänyt lähes puolitoista vuotta, Jonas sai vinkin vertaistukiryhmästä.
– Tapasin ihmisiä, jotka olivat paljon pidemmällä parantumisprosessissa. Heidän terapiansa oli täysin erilaista kuin minulla. He olivat tehneet harjoitteita tilanteissa, joissa pakko-oireita ilmenee. Sain myös parin terapeutin nimen, Jonas muistelee.
– Vaihto onnistui niin, että petin omaa terapeuttia ja menin tapaamaan toisia terapeutteja ihan kokeilumielessä, hän hymyilee nyt, vuosia myöhemmin.
Jonakselle oli kerrottu, että ensisijaisena hoitomuotona OCD:lle pidetään kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Hän teki valintansa kolmen eri terapeutin joukosta.
Käänne parempaan tapahtuu lähes välittömästi.
– Uusi terapeutti tuki minua ja laati etenemissuunnitelman. Suurin muutos oli eteenpäin näkemisen taito. Näin, mitä voimavaroja minussa on, vaikka olenkin väliaikaisesti rikki ja tarvitsen lisää työkaluja päästäkseni eteenpäin, Jonas sanoo.
– Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen vaimo sanoi, ettei minua uskoisi samaksi ihmiseksi. Yllätyin itsekin, kuinka paljon sain uskallusta haastaa pakko-oireisia pelkojani ja ajatuksiani.
Alkaa uusi aika.
Ote Jonaksen päiväkirjasta.Topi Tirri/Yle
Et ole yksin -kanava
Jonaksella on restonomin tutkinto, ja hän on työskennellyt matkailu- ja vakuutusaloilla. Nyt hän opiskelee sosionomiksi ja työskentelee perheohjaajana sosiaali- ja hoivapalveluita tarjoavassa yrityksessä.
Jonas tapaa terapeuttiaan enää harvoin ja on toiminut vertaistukiohjaajana pian neljä vuotta.
– Vertaistuki on minulle jopa tärkeämpää kuin terapia. Vertaisryhmässä näen paitsi itseni, myös monia erilaisia ja eri ikäisiä ihmisiä, kirurgeja ja vuoristokiipeilijöitä – mihin he kykenevätkään. Se on ollut todella voimaannuttavaa, hän hymyilee.
– Tuntuu hankalalta sanoa näin, mutta en ehkä haluaisi enää olla ihminen, jolle ei ole sattunut kaikkea tätä. Moni tärkeä ystävyyssuhde ei olisi syntynyt, ellen olisi ollut pirstaleina välillä, Jonas summaa.
Perjantai-dokkari: Jonas ja pakko-oireet nyt Areenassa.
Keskustelin ranskalaisen tuttavani kanssa, joka kertoi pitäytyvänsä alkoholista tammikuun ajan. Hän halusi kokeilla, auttaisiko viininjuonnin vähentäminen kenties nukkumaan paremmin.
Suomessa moisessa ei olisi mitään ihmeellistä, mutta viinimaa-Ranskassa miehen aie tuntui hyvin rohkealta.
Alkaneena vuonna monet ranskalaiset lehdet ovat jakaneet vinkkejä onnistuneen alkoholittoman kuukauden, un mois sans alcool, pitämiseen. En muista nähneeni moisia juttuja koskaan aiemmin, en taatusti ainakaan tässä mittakaavassa. Alkoholin ja erityisesti viininjuonnin haitoista puhuminen on ollut Ranskassa suoranainen tabu.
Jokin tuntuu kuitenkin perinteisessä viinimaassa muuttuneen, kenties globaaliksi trendiksi nousseen terveystietoisuuden johdosta. Ranskalaiset terveysjärjestöt ovat aloittaneet jopa englanninkielistä Dry January -nimeä kantavan kampanjan, joka kehottaa kansalaisia luopumaan alkoholista yhden kuukauden ajaksi. Kampanjan nettisivuilla listataan tipattoman tammikuun hyötyjä: paino putoaa, energiataso nousee, iho kirkastuu ja rahaakin säästyy.
Dry January -kampanja on kuitenkin odotetusti herättänyt myös kiivasta vastustusta, sillä viini on ranskalaisille pyhä asia. Moni ei edes pidä sitä ”alkoholina” vaan pöytään patongin tapaan kuuluvana peruselintarvikkeena sekä kulttuurituotteena.
Vastustuksen taustalla on myös taloudellisia intressejä, sillä viinintuotanto on Ranskassa miljardibisnes. Viinintuottajat kauhistuivat odotetusti tipattoman tammikuun vaikutuksia elinkeinoonsa ja vaativat Ranskan hallitusta luopumaan koko hankkeesta.
Näin myös kävi. Itse presidentti Emmanuel Macron kertoi loppuvuonna Ranskan hallituksen vetäytyvän Dry January -kampanjasta. Hanketta vetäytyminen ei kaatanut, mutta terveysjärjestöt joutuivat järjestämään sen omin voimin ja huomattavasti vähäisemmän rahoituksen turvin.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoo juovansa viiniä "aina lounaalla ja illallisella". Kuvassa hän kaataa itselleen viiniä Ranskan juutalaisinstituutioiden neuvoston vuotuisilla illallisilla maaliskuussa 2018. Ludovic Marin / EPA
Viinilobbarit muistuttavat mielellään, että perinteinen ranskalainen juomatyyli ei ole humalahakuinen ja että viiniä juodaan lähes aina ruuan kanssa. Presidentti Macron on ollut viinintuottajien kiivas puolustaja ja vakuuttanut itse juovansa punaviiniä ”aina lounaalla ja illallisella”.
Valitettava fakta kuitenkin on, että perinteinen ranskalainen viinikulttuuri ei estä alkoholin terveyshaittoja. Viiniä ei kenties litkitä enää 1950-luvun tapaan kouluissa ja parlamentissa, mutta ranskalaisten kuolleisuus alkoholiin liittyviin syöpä- ja maksasairauksiin on silti korkea. Juominen myös kasautuu, sillä terveysviranomaisten mukaan 20 prosenttia ranskalaisista juo 80 prosenttia maassa myytävästä alkoholista.
Onkin kiinnostavaa nähdä, tuleeko alkoholittomasta kuukaudesta pysyvämpi ranskalainen ilmiö – tai voisiko Ranskan presidentti joskus jopa toimia sen tukijana. Macronista tuli näet lopulta haluamattaan tipaton tammikuu -kampanjan keulakuva: Dry January -kampanjan nettisivuja korostaa sarja valokuvia, joissa Ranskan presidentti kumoaa viinilasillisia erilaisissa tilaisuuksissa.
Valokuvien sävy ei ole kuitenkaan ihaileva vaan ironinen: ”Älä tee niin kuin Macron”, ne tuntuvat viestivän.
Sähkö ja sen tuotanto ovat usein uutisissa muun muassa sähkön siirron ja tuotannon uudistumisen kautta.
Yle kävi kantaverkkoyhtiö Fingridin asiantuntijoiden kanssa läpi kuusi sähköstä ja sähköverkosta verkon keskusteluissa usein toistuvaa väitettä, jotka eivät kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa, tai niiden todenmukaisuus vaihtelee näkökulman mukaan.
Väitteisiin vastaavat Fingridiltä voimajärjestelmän käytön kehityspäällikkö Jonne Jäppinen ja sähkömarkkina-asiantuntija Heidi Uimonen.
Väite 1: Suomen pitäisi olla 100-prosenttisen omavarainen sähköntuotannossa, toisin kuin nyt ollaan.
Vastaus: Taloudellisesti tämä ei olisi järkevää.
– Halutessaan Suomi voisi kyllä olla sataprosenttisen omavarainen, mutta se tulisi valtavan kalliiksi joko sähkön kuluttajille, veronmaksajille tai molemmille, Heidi Uimonen toteaa.
Nyt sähkön kuluttajat säästävät, kun sähkö tuotetaan siellä, missä se milloinkin on edullisinta. Suomi hyötyy esimerkiksi Ruotsin edullisesta vesivoimasta.
Suomi on osa Pohjoismaiden ja Baltian muodostamaa sähköpörssialuetta. Toisaalta Ruotsissa sähkö on ollut keskimäärin halvempaa.
Jäppinen muistuttaa, että kun katsotaan Suomessa olevaa sähköntuotannon kapasiteettia, Suomi voisi olla omavarainen yhdeksän kuukautta vuodesta. Vain kolmena talvikuukautena oma tuotanto ei riitä.
– Kaikkein suurimman kulutuksen aikaan olisi hyvä, jos kotimaista sähkön tuotantoa olisi enemmän. Vaikka tuonti on toiminut hyvin, mahdolliset ongelmat yhteyksissä Ruotsiin voisivat tuottaa kovilla pakkasilla ongelmia, Jäppinen toteaa.
Suomen sähköntuotannon omavaraisuus kasvaa, kunhan Olkiluoto 3 käynnistyy. Ydinvoimalan valmistumisaikaa lykättiin joulun alla vuodelle 2021.
Omavaraisuuteen vaikuttaa sekin, että osa omasta tuotannosta on pysähdyksissä silloin, kun sähköä tulee halvemmalla naapurimaista.
Päästökiintiöt vaikuttavat siihen, mitä tuotantoa on käynnissä. Esimerkiksi Virossa sähkön tuotanto palavalla kivellä on vähentynyt kalliiden päästöoikeuksien takia ja ajanut kaivoksia ahdinkoon.
Paljon tuulivoimaa rakentanut Tanska luottaa siihen, että se saa sähköpörssistä Norjan vesivoimalla tuotettua sähköä silloin, kun ei tuule. Tuulisella säällä Norjan monet vesivoimalat taas vähentävät tuotantoaan.
Väite 2: Suomi on Venäjän sähköntuotannosta ja Venäjältä tulevasta tuontisähköstä riippuvainen.
Väärin.
Tarvittaessa Suomi pärjäisi ilman tuontia Venäjältä. Eniten sähköä tuodaan Ruotsista, johon on myös vahvimmat siirtoyhteydet.
Teknisesti katsottuna Venäjän suunnalta voisi tulla kylmänä talvipäivänä maksimissaan 10 prosenttia Suomen sähköntarpeesta, Fingridin Jäppinen kertoo.
Sähkö tuodaan kuitenkin sieltä, missä se edullisimmin tuotetaan. Tämän takia viime aikoina Venäjältä on tullut sähköä paljon vähemmän kuin teknisesti olisi mahdollista.
– Ruotsista sähköä voi tulla enemmän, ja sieltä herkästi tuleekin kun heillä on paljon edullista tuulivoimaa tai sateisina aikoina vesivoimaa, Jäppinen sanoo.
Vaikka Venäjän sähköstä ei olla riippuvaisia, kovilla pakkasilla yhteydet muihin maihin eli Ruotsiin, Viroon ja Norjaan olisivat koetuksella ilman Venäjän tuontia.
– Tuollaisessa tapauksessa jouduttaisiin miettimään toimenpiteitä, että mitä tehdään, jos siirtoyhteyksiin tulisi ongelmia. Tällaiseenkin on varauduttu ja harjoittelemme säännöllisesti tilanteita, joissa sähkö ei riitä kaikille. Tällaista ei tosin ole kymmeniin vuosiin tapahtunut, Jäppinen toteaa.
Jos sähkö ei riittäisi, sitä säännösteltäisiin kiertävillä sähkökatkoilla, jolloin sähkö olisi tunnin poikki yhden verkkoyhtiön alueelta, ja seuraavan tunnin taas toiselta ja niin edelleen.
Väite 3: Suomen sähköverkot eivät kestä, jos sähköautojen määrä kasvaisi nopeasti
Väärin.
Sähköautojen tuoma kulutuksen lisäys ei juuri hetkauttaisi sähköverkkoja, koska lisäys olisi sen verran pieni.
– Sähköautojen lataaminen ei tuo merkittävää lisäystä siihen, paljonko sähköä tarvitsee tuottaa. Varovainen arvio 250 000 sähköautosta vuonna 2030 lisäisi sähkönkulutusta Suomessa yhdellä prosentilla, Jäppinen kertoo.
Jos pohditaan teoreettisella tasolla tilannetta, jossa kaikki Suomen henkilöautot rysäyksessä vaihdettaisiin sähköautoiksi, kasvaisi sähkön kulutus 10–11 prosenttia.
– Silloin sähkön kulutus nousisi Suomessa samalle tasolle, jossa se oli ennen vuoden 2008 talouskriisiä. Energiamielessä muutos olisi siis maltillinen, Jäppinen toteaa.
Kantaverkossa sähköautot eivät aiheuttaisi sikälikään ongelmia, kun niiden lataukset tapahtuvat eri puolilla maata. Jäppinen on verrannut tätä sähkökiukaisiin, jotka nekin ovat hajautettuna eri puolille maata.
Kodin sähkösaunan lämmityskerran viemällä sähkömäärällä sähköauto kulkee 40–50 kilometriä.
Kantaverkkoa pienitehoisemman jakeluverkon puolella pitää kuitenkin ottaa huomioon, jos johonkin rakennetaan suuritehoinen sähköautojen latauskenttä.
Sähköautojen kasvava lataaminen ei hetkauttaisi varsinkaan kantaverkkoa Suomessa.Timo-Pekka Heima / Yle
– Tuolloin pitää varmistaa, että sähkönsyötön kapasiteetti on riittävä. Samalla tavalla toimitaan muulloinkin, kun rakennetaan jotakin paljon sähköä tarvitsevaa, Jäppinen sanoo.
Voisiko sähköautoista olla verkoilla jotakin ongelmia? Jäppinen sanoo, ettei ole verkkoja ajatellen tarkoituksenmukaisinta, jos jokainen laittaa sähköautonsa lataukseen kello 17.00 töistä tultuaan.
Myös lataajalle on edullisempaa ajoittaa latausta aamuöille, jolloin sähkön hinta on halvimmillaan.
– Älykkäiden latausratkaisujen hyödyt korostuvat, sillä niiden avulla voidaan samalla automaattisesti järjestää kuluttajalle lataus halvalla hinnalla ja estää tarpeettomat lisäinvestoinnit sähköverkkoon sekä kiinteistön omaan sähköjärjestelmään.
– Suomi on liikenteen sähköistymistä ajatellen hyvässä asemasssa, sillä sähkölämmityksen ja sähkökiukaiden takia verkkomme ovat jo ennestään vahvoja. Keski-Euroopassa tilanne on toinen, Jäppinen toteaa.
Väite 4: Sähkön alkuperää ei voi kontrolloida ostamalla esimerkiksi tuulisähköä tai ydinvoimalla tuotettua sähköä, sillä pistorasian sähkö tulee lähimmästä voimalasta.
Tavallaan totta ja tavallaan ei. Tuotannon määrää kontrolloidaan sen mukaan, millaista sähköä asiakkaat ostavat.
– Sikälihän näin on, että joka hetki kaikkien voimalaitosten sähkö sekoittuu verkossa, eikä se ole siellä korvamerkittyä, Uimonen sanoo.
Miksi sitten sähköyhtiöt voivat myydä vaikka nimenomaan tuuli- ydin- tai vesivoimalla tuotettua sähköä?
– Taustalla on alkuperätakuujärjestelmä, jota esimerkiksi meillä Fingridillä ylläpidetään. Energiavirasto tarkistaa vuosittain, että kukaan ei myy vaikkapa tuulisähköä ilman, että on todellisuudessa tuottanut sen määrän, jonka on myynyt.
Jos ajatellaan taas teoreettista tilannetta, että kaikki kuluttajat päättäisivät ostaa vaikka tuulisähköä, olisi sähkön myyjien tuotettava vuodessa tuo myytävä määrä. Asiakkaiden toivoma tuotantotapa ohjaa näin yritykset tuottamaan nimenomaan tuulisähköä.
Väite 5: Kovilla talvipakkasilla ei tuule, joten tuulivoima ei auta silloin, kun sähköä eniten tarvittaisiin.
Väite voi olla oikein tai väärin.
Sikäli väite on totta, että voi olla kova pakkanen, jolloin sähköä tarvitaan paljon, mutta ei tuule. Voi myös olla, että tuulinen sää ja sähkön kulutushuippu osuvat samaan aikaan. Näin kävi tammikuussa 2019, muistaa Fingridin Jäppinen.
Totta on, että vaihtelevatuottoinen tuulivoima aiheuttaa työtä sähköverkkoyhtiöille ja työn määrä kasvaa, kun tuulivoimaa tulee lisää.
– Kun tuotannon vaihtelut kasvavat, on monipuolinen tuotantomuotojen yhdistelmä tärkeää, Jäppinen sanoo.
Nykyiset sähkömarkkinat tasaavat tuulivoiman vaihtelun aiheuttamia ongelmia, kunhan siirtokapasiteettia vain riittää. Kun tuulivoiman sähköntuotto painuu alhaiseksi, sähkön hinta voi nousta, mikä puolestaan saattaa vähentää kulutusta.
– Sähkömarkkinat ovat todella fiksu mekanismi. Hinnan noustessa teollisuus voi ajaa laitoksiaan hiljaisemmalla teholla tai muualta voi löytyä kulutusjoustoa, jolloin sähkön tarve tilapäisesti laskee, Uimonen kertoo.
Vaihtelevan tuotannon kaveriksi sopisi tietysti sähkön varastointi, mutta varastointia ei vielä pitkällä aikavälillä ole onnistuttu juuri kehittämään taloudellisesti järkeväksi.
Tuotannon määrän vaihtelu kuitenkin tekee erilaisten kysyntäjoustojen tarjoamisesta kannattavampaa. Tällaisia uusia ratkaisuja tasoittamaan kulutusta saattaa löytyä esimerkiksi teollisuudesta ja sähköautoista.
Väite 6: Sähkön kantaverkkoja pitäisi Suomessa kaapeloida (laittaa johdot maan alle) toimintavarmuuden parantamiseksi.
Väärin.
Kantaverkkoyhtiössä törmätään toisinaan tähän väitteeseen. Muuta sähkönjakeluverkkoa on kaapeloitu viime vuosina runsaasti, mutta kantaverkkoja ei.
Jäppinen perustelee väitettä vääräksi sillä, että toimintavarmuus on kantaverkossa jo maailman huippuluokkaa.
– Kaapelointi tulisi 5–10 kertaa kalliimmaksi, eikä sille ole teknistä tarvetta. Korkeajänniteverkon kaapelointi on teknisesti hankalaa, Jäppinen toteaa.
Sähkön kantaverkot ovat pääosin maan pinnalla kulkevia sähkölinjoja. Matti Myller / Yle
Osa ihmisistä kannattaa kaapelointia, koska katsoo johdot maisemaa rumentaviksi. Ilmajohdot myös vaativat yli 30 metrin etäisyyden lähimpiin puihin sähköturvallisuudenkin takia.
Toisaalta juuri puiden pysyminen kaukana tekee kantaverkosta toimintavarman verrattuna jakeluverkkoon, jonka kaapelointia tehdään eri puolilla Suomea. Jakeluverkossa kaapelointi poistaa puiden kaatumisesta linjoille aiheutuvia sähkökatkoja.
Iranin pääkaupungissa Teheranissa suuret väkijoukot ovat kokoontuneet kenraali Qassim Suleimanin muistoseremonioihin.
Suleimanin kuolema on entisestään kasvattanut jännitteitä Lähi-idässä, kun Iran on uhannut kostaa Suleimanin tappamisen Yhdysvalloille.
Iranin korkein johtaja, ajatolla Ali Khamenei rukoili Suleimanin ja viiden muun Yhdysvaltain ilmaiskussa kuolleen arkkujen luona.
Hänen vierellään seisoi Suleimanin seuraaja, Iranin vallankumouskaartin Quds-eliittijoukkojen uusi komentaja Esmail Ghaani.
Rukouksen jälkeen väkijoukko huusi kuolemaa Amerikalle.
Suleimanin ruumis tuotiin Iraniin eilen sunnuntaina. Yhdysvallat tappoi Quds-joukkojen komentajan ilmaiskulla naapurimaan Irakin pääkaupungissa Bagdadissa varhain perjantaina.
Uhkauksia höystetään historialla
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ilmoittanut, että Yhdysvallat on valmistautunut iskemään 52:een iranilaiskohteeseen, jos Iran ryhtyy kostoiskuihin.
Trump toisti kantansa, että Yhdysvalloilla on oikeus iskeä myös kulttuurisesti merkittäviin kohteisiin Iranissa.
Luku 52 on merkityksellinen, sillä se viittaa Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen panttivangeiksi otettujen yhdysvaltalaisten lukumäärään.
Iranin parlamentin puhemies Ali Larijani taas vertasi Suleimanin tappamista rikoksena Yhdysvaltain ja Britannian järjestämään vuoden 1953 vallankaappaukseen ja Yhdysvaltain tekemään iranilaisen matkustajakoneen alasampumiseen vuonna 1988.
Iranin korkein johtaja, ajatolla Ali Khamenei, johti rukouksia Qassim Soleimanin arkun edessä maanantaina Teheranissa. Khamenein oikealla puolella seisoo sotilaspuvussa Suleimanin seuraaja, Quds-joukkojen uusi komentaja Esmail Ghaani.AFP
Suleimanista rakennetaan Iranin sankaria
Iranin hallinto on rakentanut Suleimanin ympärille sankarimyyttiä, joka yhdistää kansan ulkoista vihollista vastaan.
Quds-joukkojen komentajana kovaotteinen Suleimani johti Iranin salaisia sotilaallisia operaatioita ulkomailla.
Suleimani pyrki vahvistamaan Iranin vaikutusvaltaa Irakissa, Syyriassa, Libanonissa ja Jemenissä, muun muassa tukemalla paikallisia shiialaisia aseellisia järjestöjä.
Valtiollisen television näyttämät väkijoukot rinnastuvat jopa Iranin islamilaisen vallankumouksen johtajan, ajatolla Ruhollah Khomeinin hautajaisten osallistujamäärään.
Suleimanin ja muiden arkut tuotiin eilen sunnuntaina ensin lounaiseen Ahvazin kaupunkiin ja sieltä surusaatto jatkui Iranin koillisosaan, maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Mašhadiin. Edes Khomeinin muistotilaisuudet eivät tapahtuneet useissa kaupungeissa kuten nyt.
Teheranista Suleimanin ruumis kuljetetaan vielä Qomin pyhään kaupunkiin ennen kuin hänet haudataan kotikaupunkiinsa Kermaniin tiistaina.
Seuraaja uhkaa ajaa Yhdysvallat Lähi-idästä
Kenraali Suleimanin tytär sanoi hautajaisissa, että Yhdysvaltoja ja sen liittolaista Israelia odottaa synkkä päivä.
– Hullu Trump, älä luule, että kaikki on ohi isäni marttyyriyden myötä, Zeinab Suleimani sanoi valtiollisen television esittämässä puheessa.
Quds-joukkojen uudeksi komentajaksi nimitetty Esmail Ghaani sanoi aiemmin, että hän pyrkii karkottamaan Yhdysvallat Lähi-idästä.
– Lupaamme jatkaa marttyyri Suleimanin polulla samalla voimalla... Ainoa korvaus meille on poistaa Amerikka alueelta, Ghaani sanoi Iranin valtiollisen radion mukaan.
Yhden askeleen tätä tavoitetta kohti vei Irakin parlamentin sunnuntainen vaatimus, että hallitus määrää ulkomaiset joukot lähtemään maasta.
Trump uhkasi Irakia pakotteilla
Irakissa toimii noin 5 000 Yhdysvaltain sotilasta. Presidentti Donald Trump uhkasi asettaa Irakille suuria pakotteita, jos se määrää Yhdysvaltain joukot poistumaan maasta.
– Me iskemme heitä pakotteilla, jollaisia he eivät ole koskaan ennen nähneet. Se saa Iranin pakotteet näyttämään varsin miedoilta, Trump sanoi.
Trumpin mukaan Irakin on korvattava Yhdysvaltain sotilaalliset panostukset Irakiin.
– Me emme lähde ennen kuin he maksavat meille sen takaisin.
Saksan ulkoministeri arvioi, että Irakin uhkaamisella pakotteilla ei ole kovin paljon apua.
– En usko, että Irakia voi vakuuttaa uhkauksilla vaan argumenteilla, Heiko Maas sanoi Deutschlandfunk-radiolle.
Ydinsopimus on purkautumassa lopullisesti
Ulkoministeri Maas sanoi, että Saksa, Britannia ja Ranska keskustelevat Iranin ydinsopimuksen tilasta tänään maanantaina.
Iran ilmoitti eilen sunnuntaina hylkäävänsä loputkin uraanin rikastamista koskevat rajoitukset, joihin se suostui vuonna 2015 solmitussa sopimuksessa.
Sopimus perustui siihen, että Iran rajoittaa ydinohjelmaansa vastineena talouspakotteiden hellittämisestä. Länsimaat ja Iranin alueelliset vastustajat ovat epäilleet Irania ydinaseen kehittämisestä.
Donald Trump veti Yhdysvallat sopimuksesta vuonna 2018 ja palautti pakotteet Irania vastaan.
Pakotteet ovat iskeneet pahoin Iranin talouteen, ja maassa nähtiin viime vuonna suuria protesteja heikon taloustilanteen vuoksi. Viranomaiset ovat tukahduttaneet mielenilmaukset voimatoimin.
Maailma odottaa nyt sitä, miten Iran vastaa Yhdysvaltain viime perjantaina tekemään ilmaiskuun, jolla se surmasi vaikutusvaltaisen iranilaiskenraalin Qassem Suleimanin.
– Luontevinta Iranille olisi iskeä amerikkalaisiin sotilaskohteisiin Irakissa, Yhdysvaltain kohteisiin ja sen liittolaisia vastaan Libanonissa sekä Persianlahden arabivaltioihin, niiden öljyntuotantokapasiteettiin sekä alueella liikkuviin aluksiin, arvioi Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola.
Hän uskoo, että Iran iskee amerikkalaiskohteisiin tavalla, joka ei yhdistä tekoja suoraan Iraniin itseensä.
Yle
Juusola pitää tilannetta erittäin räjähdysherkkänä. Hänen mukaansa kummallakaan osapuolella ei ole näköpiirissä mekanismia, jolla päästään pois tästä kärjistyneestä tilanteesta.
Sodanuhka maiden välillä on suurin vuosiin, jopa vuosikymmeniin, Juusola arvioi Ylen haastattelussa.
Yhdysvalloilla on Persianlahdella huomattavan suorituskykyistä sotavoimaa ja alueelle siirrettiin hiljattain 3000 sotilasta lisää. Juusolan mukaan Yhdysvallat kykenee tarvittaessa iskemään syvälle Iranin sisälle, ja Iran tietää tämän.
Toisaalta Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on sanonut, että maa ei halua sotaa.
Yhdysvaltain tekemä isku Bagdadiin on Juusolan mukaan yhdistänyt Iranissa myös niitä tahoja, jotka ovat olleet tyytymättömiä maan johtoon.
Isku koetaan hyökkäykseksi Iranin valtiota vastaan, ja se saa monen vaatimaan kuolemaa Yhdysvalloille.
54-vuotias Susanna on oikea puuman perikuva. Erottuaan joitakin vuosia sitten itseään vanhemmasta miehestä hän on deittaillut itseään 10-25 vuotta nuorempia miehiä.
Seurasta ei ole ollut pulaa, pikemminkin päinvastoin. Susanna kokee, että nuoret miehet ovat hyvin kiinnostuneita kokeneemmista naisista. Hänen nuorin seksikumppaninsa oli 25-vuotias.
Tällä hetkellä Susanna on suhteessa hieman yli kolmikymppisen miehen kanssa ja kokee kukoistavansa naisena.
– On ihana kuulla kehuja, että ”sulla on tosi kaunis vartalo”. Suhtaudun omaan kehoonikin paljon positiivisemmin ja rohkeammin nykyään.
Susannan mukaan nuorten miesten myötä hänen silmänsä ovat auenneet myös monelle muulle asialle. Elämästä on tullut taas jännittävää.
Ikäeroon suhtaudutuaan eri tavoin sukupuolesta riippuen
Suuren ikäeron pariskuntia on ollut aina. Useimmiten kyseessä on ollut vanhempi mies ja nuorempi nainen. Tällaista parinvalintaa on selitetty lisääntymiskyvyllä: miehen iällä on vähemmän merkitystä lasten saamiseen kuin naisen iällä. Vanhemman miehen ja nuoremman naisen suhteet ovat olleet yhteiskunnan silmissä hyväksyttävämpiä kuin suhteet, joissa ikäero on toisin päin.
Tämä kaksinaismoralismi kukoisti pari vuotta sitten, kun maailma kohisi Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ja hänen 24 vuotta vanhemman vaimonsa Brigitten suhteesta. Monessa näennäisesti hyväksyvässäkin jutussa heidän suhteensa sopivuus asetettiin kyseenalaiseksi.
Toisaalta kohu toi puuma-ilmiön päivänvaloon, ja pakotti ihmiset miettimään miksi suhde herättää niin paljon tunteita ja kysymyksiä. Aiheesta käyty laaja keskustelu todennäköisesti muutti asenteita suvaitsevammiksi.
Puuman itsevarmuus vetää puoleensa
29-vuotias Niko on deittaillut muutamia itseään vanhempia naisia. Suurimmillaan ikäeroa on ollut 15 vuotta. Hän pitää siitä, että vanhempien naisten kanssa seksiä ei tarvitse ylenpalttisilla kehuilla ja huomiolla erikseen ”ansaita”.
– Minua kiinnostaa itsevarmuus. Jos vanhempi nainen haluaa seksiä, peli on aika selvä eikä kenenkään tarvitse leikkiä. Ei muuta kuin härkää sarvista kiinni ja asiaan, Niko kuvailee.
Niko kertoo saaneensa keski-ikäisiltä naisilta kehuja jaksamisestaan ja innokkuudestaan.
– Varmaan nuoremmat miehet ottavat naisen paremmin huomioon ja antavat itsestään enemmän.
Toisaalta nuoren miehen huomio imartelee, ja moni puuma tekeekin parhaansa tehdäkseen sängyssään olevan nuorukaisenkin tyytyväiseksi. Kaikki osapuolet voittavat.
Nuori mies vapauttaa naisen toteuttamaan itseään
Puuma-ilmiötä on tutkittu vasta vähän. Viime vuonna Kanadassa tehdyn tutkimuksen mukaan keski-ikäiset naiset ja nuoret miehet viihtyvät yhdessä varsinkin hyvän ja totuttuja sääntöjä rikkovan seksin takia.
Tutkija ja apulaisprofessori Milaine Alarie haastatteli perusteellisesti 55 naista, jotka olivat iältään 30-60 -vuotiaita. Heillä kaikilla oli kokemuksia seksisuhteista itseään huomattavasti nuorempien miesten kanssa.
Tutkimuksen tärkein löydös oli, että suuren ikäeron suhteet antoivat naisille mahdollisuuden rikkoa seksiin ja naisen rooliin liitettyjä ennakko-oletuksia ja rajoituksia. Tällainen normi on muun muassa ajatus, että naiset ovat seksuaalisesti passiivisia ja halun kohteita, eivät aktiivisia tekijöitä.
Nainen ei myöskään saisi olla liian tai väärällä tavalla seksikäs, kuten Susanna joutui kuulemaan.
– Tykkään kotioloissa pukeutua seksikkäästi. Avioliitossa sille tuli täystyrmäys, minut nähtiin vain vaimona ja lasten äitinä. Nykyinen nuori kumppani on itsekin tehnyt kaikenlaista, joten nyt voin tehdä mitä mieleen juolahtaa.
Keski-ikäinen nainen tuntee halunsa
Puuman ja pennun välisessä suhteessa vanhat roolit eivät kiristä. Puumanainen saa haluta ja olla aktiivinen. Toisaalta nuori mies ei aina ole yhtä yhdyntäkeskeinen kuin vanhemmat sukupolvet, joten häneltä saa paljon hyväilyjä ja suuseksiä. Ne puolestaan parantavat naisen orgasmeja (Psychology Today -lehden artikkeli englanniksi).
Susannalle on ollut suuri oivallus, että hän saa olla seksuaalisesti juuri sellainen kuin on.
– Parisuhteessa oli aina jotenkin pelko siitä, että näyttäydyn toisen silmissä epämiellyttävänä.
Myös valtadynamiikka voi seksissä muuttua, sillä moni nuori mies ottaa mielellään ohjeita vastaan kokeneelta naiselta. Susannakin on löytänyt itsestään uusia piirteitä, ja hän on alkanut ottaa aloitetta omiin käsiinsä.
– Yhden luokseni tulleen nuoren miehen vein suoraan makuuhuoneeseen ja tein mitä halusin. Hän oli aivan innoissaan, kun nainen kerrankin päätti mitä tehdään, Susanna muistelee nauraen.
Nuorelle miehelle voi olla hieno kokemus tulla halutuksi. Se vapauttaa arvailemasta ja kantamasta vetovastuuta seksissä.
– Keski-ikäinen on jo nähnyt maailmaa ja on sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa. Hän tietää, mitä haluaa ja myös mitä ei halua. Hän uskaltaa antaa mennä, kuvailee Niko.
Susanna ja Niko esiintyvät jutussa keksityillä nimillä aiheen arkaluonteisuuden takia.
Ranskassa ammattiliitot aikovat saartaa polttoaineen jakelun neljäksi päiväksi. Pääministeri Edouard Philippe määräsi tiistaina poliiseja polttoainejalostamoille varmistaakseen, että jakelu toteutuisi häiriöittä. Hän kuvaili saartoja laittomiksi.
Philippen mukaan Ranskan noin 200 öljyvarikosta yksi tai kaksi on saarrettuna.
Saartouhka liittyy laajoihin kuljetusalan lakkoihin, joilla ranskalaiset vastustavat hallituksen eläkeuudistusta. Ne jatkuvat jo viidettä viikkoa. Uudistuksessa on esimerkiksi tarkoitus nostaa eläkkeeseen oikeuttava ikä 62:sta 64 vuoteen.
Hallituksen ja ammattiliittojen on määrä jatkaa neuvotteluja tiistaina. Neuvottelut kariutuivat joulun alla.
R-junavuoro Riihimäeltä Helsinkiin jouduttiin perumaan kahden häirikön takia maanantaina iltapäivällä.
Hämeen poliisin tiedotteen mukaan 17- ja 15-vuotiaat pojat sulkivat ja avasivat junan ovia ja painoivat hälytyspainikkeita. Kielloista huolimatta pojat jatkoivat häiriköintiä, ja heitä pyydettiin poistumaan junasta. 17-vuotias ei tähän suostunut.
Tässä vaiheessa juna oli jo 25 minuuttia myöhässä. Kuljettaja ohjasi kaikki matkustajat poistumaan ja vaihtamaan seuraavaan Helsinkiin menevään junaan. Ilkivallan kohteeksi joutunut junavuoro lähti lopulta 40 minuuttia myöhässä.
Kun poliisi haki 17-vuotiaan pojan laiturilta, hän ei osannut kertoa käyttäytymiselleen mitään syytä. Myös 15-vuotias poika tavoitettiin myöhemmin rautatieaseman läheisyydestä.
Poliisi kirjasi tapauksesta rikosilmoituksen nimikkeellä liikenteen häirintä ja ilmoitti asiasta sosiaaliviranomaisille.
Päivitetty 7.1.2020 klo 12.40: Korjattu otsikon ja leipätekstin tieto, että junavuoro olisi peruttu. Juna lähti 40 minuuttia myöhässä, ja matkustajat ohjattiin vaihtamaan toiseen junaan.
Maksuhäiriömerkinnät pomppasivat viime vuonna uuteen ennätykseen. Kuluttajille kirjattiin vuoden aikana yhteensä 1,8 miljoonaa uutta maksuhäiriömerkintää, mikä on viidenneksen edellisvuotta enemmän.
Vuoden 2019 lopussa maksuhäiriömerkintä tai -merkintöjä oli 386 700 henkilöllä. Se on lähes 5 000 ihmistä edellisvuotta enemmän. Tiedot selviävät Suomen Asiakastiedon rekisteristä.
Hyvä uutinen on se, että kaikissa alle 30-vuotiaiden ikäryhmissä maksuhäiriöisten määrä pieneni hiukan. Tilastot kertovat, että maksuhäiriömerkinnät myös kasautuvat entistä pienemmälle ihmisjoukolle.
– Samat henkilöt ovat velkaantuneet moneen suuntaan, jolloin ongelmien kasautuessa häiriöitä tulee nopeasti useita, sanoo Asiakastiedon liiketoimintajohtaja Jouni Muhonen tiedotteessa.
Ylivelkaantumista halutaan hillitä kaikin keinoin
Velkaongelmaisin joukko ovat 35–39-vuotiaat miehet, joista 15,9 prosentilla on maksuhäiriömerkintä Asiakastiedon rekisterissä. Kuluttajien ylivelkaantumista on yritetty kääntää laskuun jo pitkään.
Syyskuun alussa otettiin käyttöön kulutusluottojen korkokatto, joka asetti muun muassa pikavippien kustannuksille aiempaa tiukempia rajoituksia. Uudistus ei kuitenkaan ainakaan vielä näy maksuhäiriömerkintöjen määrässä.
Valmisteilla on myös positiivinen luottotietorekisteri, josta luotonantajat pystyisivät reaaliajassa näkemään luotonhakijan lainamäärän ja tulotiedot, ja näin varmistua hänen maksukyvystään ennen lainan myöntämistä. Rekisteri pyritään saamaan käyttöön vuonna 2023.
Miten ylivelkaantumiseen pitäisi mielestäsi puuttua? Voit keskustella aiheesta 7.1. kello 22.00 saakka.
Itsemurhaa yrittäneiden henkilöiden hoitoon laadittu Käypä hoito -suositus on julkaistu tänään. Suosituksen tavoitteena on parantaa sosiaalityön, terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon välistä yhteistyötä, ja luoda yhtenäiset käytännöt itsemurhayrityksen tehneiden potilaiden hoitoon.
Tavallisesti Käypä hoito -suositukset koskevat tiettyä sairautta tai diagnoosia. Nyt suositus on ensimmäistä kertaa laadittu itsemurhan kaltaisesta monitekijäisestä ilmiöstä.
Kaksi vuotta työn alla ollut Käypä hoito -suositus ei sisällä mullistuksia itsemurhaa yrittäneiden hoitoon. Sen sijaan se avaa itsetuhoisuuden syitä ja kokoaa toimiviksi todetut hoitokäytännöt yhteen.
Työtä johtanut sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta sanoo, että suosituksen tarkoituksena on valmentaa kaikkia tahoja kohtaamaan potilaat ja ohjaamaan nämä paremmin hoitoon.
– Tärkeintä on toimia aktiivisesti ja ripeästi. Itsemurhaa yrittänyt ei itse ole kovin aktiivisesti hakemassa hoitoa, joten meidän pitää olla aktiivisempia, Pirkola toteaa.
Moni jää ilman hoitoa itsemurhayrityksen jälkeen
Itsemurhaa yrittäneiden hoitosuosituksille on suuri tarve, sanoo Suomen Mielenterveys ry:n kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck. Käypä hoito -suositusta laatineessa työryhmässä asiantuntijana mukana ollut Wahlbeck huomauttaa, että tällä hetkellä hoidon puute on yleinen ongelma.
– Meihin ottaa säännönmukaisesti yhteyttä ihmiset, jotka eivät itsemurhayrityksensä jälkeen ole saaneet hoitoa, Wahlbeck kertoo.
Ongelma on havaittu myös tutkimuksissa. Itsemurhayrityksen jälkeen päivystyspoliklinikalle päätyneistä henkilöistä suurimman osan on havaittu jäävän ilman jatkohoitoa. Nyt julkaistut ohjeet suosittelevat, että jokaiselle itsemurhaa yrittäneelle pitäisi järjestyä jatkohoito.
Wahlbeck uskoo, että Käypä hoito -suosituksen myötä tilanne paranee. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, mutta vähitellen hoitokäytännöt muotoutuvat suositusten mukaisiksi, Wahlbeck sanoo.
Itsemurhat vähentyneet viime vuosikymmeninä
Suomessa itsemurhien määrä on puolittunut viimeisen 30 vuoden aikana. Määrä on kuitenkin yhä kansainvälisesti melko korkea, ja viime vuosina lasku on hidastunut. Viime vuonna Suomessa tehtiin 810 itsemurhaa.
Nyt julkaistu Käypä hoito -suositus keskittyy nimenomaan itsemurhayrityksen jälkeiseen hoitoon, mutta työryhmää johtanut sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola nostaa puheissaan esille myös ennaltaehkäisyn tärkeyden.
Yksi keino on, että itsetuhoisiin ajatuksiin puututaan aina, eikä niistä kysymistä vältellä terveydenhuollossa. Jos ihminen puhuu itsetuhoisesti, riski itsemurhaan on kasvanut.
– Vanhastaan on ollut käsitys, että se, joka puhuu itsemurhasta, ei välttämättä tee sitä. Se on virheellinen ja haitallinen käsitys, Pirkola sanoo.
Käypä hoito -suositusten lisäksi itsemurhien vähentämiseksi on perustettu kansallinen itsemurhien ehkäisytyötä koordinoiva verkosto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoiman verkoston työ on osa kansallista mielenterveysstrategiaa vuosille 2019-2030.
Suomen kansallinen itsemurhien ehkäisystrategia on vuodelta 1991, joten strategiapäivitys tulee tarpeen. Uusi strategia on määrä julkaista ensi kuussa.
Tänä vuonna yli 20 000 ihmistä saa oman nimipäivän kalenteriin. Alkanut vuosi tuo 35 uutta nimeä kalenteriin.
Nimien joukossa on uusia, mutta myös muutama vanha nimi palautetaan. Tämän vuoden uudistuksessa almanakkaan palaavat Bertta ja Cecilia sekä Andreas, Edvin, Felix, Oskar, Petrus ja Viktor.
– Aikoinaan sieltä on poistettu vanhoja nimiä uusien tieltä, mutta kokemus on osoittanut, että kun joku nimi on poistettu se saattaakin uudelleen yleistyä, sanoo Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.
Helsingin yliopisto / Kustannusosakeyhtiö Otava
Saarelma-Paukkala on myös nimistöntutkimuksen dosentti ja se henkilö, joka tekee ehdotuksen suomenkielisistä nimipäivistä. Päätöksen nimipäivistä tekee Helsingin yliopiston rehtori.
– Mutta käytännössä nimipäivistä kyllä päättää Suomen kansa, naurahtaa Saarelma-Paukkala. – Nimiä otetaan nimipäiväkalenteriin niiden yleisyyden perusteella.
Yliopistolla on tekijänoikeus suomalaiseen ja suomenruotsalaiseen nimipäiväluetteloon. Almanakkatoimisto myy kalenterien tekijöille nimipäivien julkaisuoikeuksia, muita kalenteritietoja ja valmiita kalenteripohjia.
Elossa olevan väestön perusteella
Vuoden 2020 nimipäiväuudistukset on nyt ensi kerran laadittu elossa olevan väestön etunimistön pohjalta. Haluttiin, että mahdollisimman moni Suomen kansalainen voisi löytää oman etunimensä kalenterista.
Edellisissä uudistuksissa päätösten pohjana olivat 50 viime vuoden aikana annetut etunimet.
Nyt Väestörekisterikeskukselta tilattiin uudistusta varten aineisto, joka sisälsi maaliskuussa 2018 elossa olleiden suomen- ja ruotsinkielisten Suomen kansalaisten ensimmäiset etunimet.
Mika Kanerva / Yle
Perusehtona suomalaiseen nimipäiväkalenteriin pääsylle oli, että vähintään 500 suomenkielistä naista tai miestä kantaa kyseistä nimeä ensimmäisenä etunimenään.
Kaikkia tämän rajan ylittäneitä nimiä ei silti otettu automaattisesti mukaan. Ensin karsiutuivat yhdysnimet (esim. Marja-Leena.) Myös monet vierasasuiset nimet (Nico ja Jenny) jäivät almanakan ulkopuolelle.
Suomalaisten nimien määrä kaksinkertaistunut
Nimipäiväuudistuksia on 1990-luvulta lähtien tehty viiden vuoden välein. Nimimuoti vaihtuu yhä nopeammin. Suomalaisten käytössä olevien nimien määrä on muutamassa vuosikymmenessä yli kaksinkertaistunut.
Suomalaiset antavat lapsilleen entistä kansainvälisempiä nimiä. Uusia nimiä tulee myös muualta kuin Euroopasta. Esimerkiksi intialaistaustainen Neela tulee nyt kalenteriin.
Tällä hetkellä elossa olevalla väestöllä on käytössään jo yli 120 000 erilaista etunimeä, kun 1900-luvulla eläneellä väestöllä oli erilaisia etunimiä hieman yli 50 000.
– Kun katsoo suomalaisista nimipäiväkalenteria, siellä on tosi paljon sellaisia päiviä, joilla on vain yksi nimi tai kaksi nimeä, sanoo Saarelma-Paukkala. -Kyllä sinne niitä uusia nimiä vielä mahtuu.
Suomalaisen kalenterin uudet nimipäivät 2020
Poikien nimet (15 kpl)
Andreas (30.11.) Edvin (9.3.) Elia (9.4.) Eliel (9.4.) Felix (6.9.) Niila (6.12.) Nikolas (6.12.) Oskar (1.12.) Oula (29.7.) Petja (29.6.) Petrus (29.6.) Rene (16.7.) Teo (9.11.) Venni (17.8.) Viktor (22.3.)
Langinkosken Keisarillisen kalastusmajan suosio on kääntynyt uuteen nousuun.
Venäjän keisariparin rakennuttamassa majassa Kotkassa vieraili viime vuonna 12 431 kävijää, mikä on enemmän kuin pitkään aikaan kalastusmajan historiassa. Kävijämäärät ovat viime vuosikymmeninä liikkuneet noin 10 000:n tuntumassa.
– Uskon, että yksi syy suosioon on se, että ihmiset ovat nykyään kiinnostuneita aineettomasta kuluttamisesta ja totta kai myös omasta historiastaan, vs. ylijohtaja Tiina Mertanen Suomen kansallismuseosta arvioi.
Ensi kesänä Keisarillista kalastusmajaa pidetään auki toukokuun alusta syyskuun loppuun. Tähän saakka museon ovet on pantu säppiin aina elokuun päätteeksi.
Langinkoski on Kymijoen koski. Kymijoki laskee Suomenlahteen.Juulia Tillaeus / Yle
Keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna vierailivat Kymijoen varrella Langinkoskella kesällä 1887 ja ihastuivat villinä ryöppyävään ja lohia vilisevään koskeen. Keisaripari rakennutti kosken äärelle kalastusmajan.
Aleksanteri III menehtyi vuonna 1894 munuaistulehdukseen vain 49-vuotiaana. Valtaan astunut Nikolai II ei innostunut kalastuksesta. Hän vieraili Langinkoskella vain kerran, vuonna 1906.
Suomen itsenäistyttyä kalastusmaja siirtyi valtion omistukseen, ja Langinkoskiseura aloitti majalla museotoiminnan 1950-luvulla. Rakennus on entisöity lähes samanlaiseksi kuin se oli valmistuttuaan.
Viime vuodet Keisarillinen kalastusmaja on ollut Suomen kansallismuseon hoidossa. Samalla museon kävijämäärät ovat olleet uudessa nousussa.
Aiemmat isot kävijäryntäykset koettiin 1970–90-luvuilla. Tuolloin kalastusmajalla vieraili paljon luokkaretkeläisiä. Huippuvuosi oli 1990, jolloin kävijämääräksi kirjattiin peräti 32 000 kävijää.
Kalastusmaja on entisöity lähes alkuperäiseen ulkomuotoonsa.Miina Sillanpää / Yle Kotka
Ennätysmäärä ulkomaalaisia
Keisarillisen kalastusmajan viime vuosi oli ennätyksellinen muutenkin kuin kävijöiden määrässä mitattuna: ulkomaalaisten vieraiden osuus oli kalastusmajalla korkeampi kuin missään muussa kansallismuseon kohteessa.
Langinkosken kävijoistä peräti 34 prosenttia oli ulkomaalaisia. Muissa kansallismuseon kohteissa ulkomaalaisten vieraiden osuus vaihtelee 3:n ja 20:n prosentin välillä.
Suurin osa Keisarillisen kalastusmajan ulkomaalaisista vieraista tuli Venäjältä, mutta Suomen kansallismuseon vs. ylijohtajan Tiina Mertasen mukaan paljon oli myös keskieurooppalaisia vieraita.
Suomen kansallismuseon kohteissa kävi viime vuonna yhteensä 762 481 vierasta. Kyseessä on museoperheen kaikkien aikojen ennätyslukema. Keisarillisen kalastusmajan ohella kävijämäärä kasvoi merkittävästi Hämeen linnassa ja Louhisaaressa sekä Olavinlinnassa ja Seurasaaressa.
Kalastusmajalle kuljetaan jykevästä portista.Kirsi Lönnblad / Yle
Suurin osa suomalaisista muuttaisi nykyistä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta peruskoulussa.
70 prosentille kansalaisista näiden katsomusaineiden korvaajaksi kelpaisi kaikille yhteinen oppiaine, jossa tutustutaan maailman uskontoihin oppilaan omasta vakaumuksesta riippumatta.
Asia selviää Ylen taloustutkimuksella teettämästä kyselystä. Kyselyyn vastasi reilu 1000 suomalaista eri puolilta maata joulukuun alkupuolella.
Näin kysyimme:
Kyselyn virhemarginaali on suurimmillaan 3,2 prosenttiyksikköä suuntaansa.Toni Pitkänen / Yle
Mielipide-erot eivät ole kyselyn tuloksessa suuria edes eri ikäluokissa. Suurimmat erot yhteisen oppiaineen kannatuksessa olivat 25–34- ja 65–79-vuotiaiden välillä.
25–34-vuotiaissa kannatus on 73 prosenttia
65–79-vuotiaissa kannatus on 67 prosenttia
Alueellisesti ehdotus uskonnon ja ET:n yhdistämisestä saa tukea eniten Helsingissä ja Uudellamaalla ja pienintä kannatus on muussa osassa Etelä-Suomea.
Kannatus Helsingissä ja Uudellamaalla 76 prosenttia
Kannatus muualla Etelä-Suomessa 66 prosenttia
Iisalmelaisessa Kauppis-Heikin koulussa elämänkatsomustietoa opettava rehtori Petri Kainulainen ei ole yllättynyt Ylen kyselyn tuloksesta.
– Kyllä se varmaan on ihan looginen tulos, Kainulainen sanoo.
Uskonto sanana voi olla jollekulle iso peikko tai vastaavasti ainoa vaihtoehto, hän lisää.
Kauppis-Heikin koulussa elämänkatsomustietoa opettava rehtori Petri Kainulainen uskoo, että Ylen kyselyn tulos johtuu myös siitä, ettei tavallinen kansalainen tiedä mitä missäkin oppiaineessa opetetaan. Toni Pitkänen / Yle
Lähes puolet uskonnonopettajista kannattaa yhteistä ainetta
Uskonto ja elämänkatsomustieto ovat katsomusaineita peruskoulussa.
Oppiaineissa on yhtäläisyyksiä: kummassakin aineessa – evankelisluterilaisen uskonnon oppitunnilla ja elämänkatsomustiedossa –opetetaan muun muassa etiikkaa, moraalia, hyviä käytöstapoja ja vuorovaikutustaitoja.
Suomen uskonnonopettajain liitolla ei ole virallista kantaa yhteisestä katsomusaineesta. Liiton jäsenillä on asiasta erilaisia näkemyksiä. Viime vuonna tehdyn kyselyn perusteella lähes puolet kannattaa yhteistä ainetta.
Liiton näkemys on, että yhteisen katsomusaineen haaste on oppiaineen sisältö.
Liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkösen mielestä, oppiaineessa tulisi opettaa monipuolisesti ja kriittisesti erilaisia uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä sisältöjä.
– Uskonnollinen yleissivistys ja uskonnollinen lukutaito ovat tärkeitä sekä uskonnottomalle että uskontoon sitoutuneelle lapselle ja nuorelle maailman ymmärtämiseksi ja erilaisten kulttuuristen ilmiöiden hahmottamiseksi, Pääkkönen sanoo.
Kauppis-Heikin koulun uskonnonopettaja Heini Kettunen toivoo, että uskontoa opetetaan vielä jatkossakin. Muuten moni asia, kuten raamatun sisältö ja rakenne, jäisivät käymättä läpi.Toni Pitkänen / Yle
Yhteisen katsomusaineen hyvä puoli on, että yksi oppiaine helpottaisi katsomusopetuksen järjestämistä. Kaikki oppilaat olisivat samassa ryhmässä. Tuolloin kenelläkään ei olisi myöskään perusteita ottaa lastaan pois opetuksesta.
– Yksi oppiaine myös tasa-arvoistaisi oppilaita, koska opetukseen osallistumisesta ei voisi päätellä kuka heistä kuuluu uskonnolliseen yhdyskuntaan ja kuka ei.
Osa ihmisistä on sitä mieltä, että yhteinen katsomusaine voisi olla nykyinen elämänkatsomustieto. Pääkkönen kuitenkin toivoo, että siitä huolimatta nähtäisiin, ettei ET:n opetuksessa kerrota riittävästi uskonnoista.
"Maailmojen uskonnot on oppiaineeseen liian ohut näkökulma"
Elämänkatsomustieto on jo valmiiksi kaikille sopiva opintokokonaisuus sanovat puolestaan ET-opetus.fi-sivustoa ylläpitävät aktiivit. Heidän mielestään uuden katsomusaineen luominen olisi turhaa.
Tiimin mielestä uuden aineen luominen on myös pitkä prosessi, joka on altis poliittiselle vaikuttamiselle.
– Se, että Ylen kysymyksessä on mainittu uudessa yhdistävässä aineessa opetettavan vain maailmojen eri uskontoja on aivan liian ohut näkökulma, toteaa myös tamperelainen vapaa-ajattelija ja ET-opetus.fi -aktiivi Riku Salminen.
Salmisen mielestä on tärkeää, että elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmassa käsitellään etiikkaa, moraalia ja arvoja yhdessä, ei vain uskontojen tai uskonnottomuuden näkökulmasta.
Kauppis-Heikin koulun kuudesluokkalaiset Nea Sutinen ja Sara Hakkarainen ovat kumpikin kiinnostuneita kristinuskon historiasta. Aiheesta voi keskustella paljon. Hakkarainen toivoo uskonnontunteja lisää eli uskontoa voisi olla useammin kuin kerran viikossa. Toni Pitkänen / Yle
Sen lisäksi elämänkatsomuksellisten asioiden käsittely yhteisesti koululaisryhmissä on tärkeää, koska katsomuksellinen kirjo luokissa lisääntyy.
Yksi vaihtoehto voisi olla myös se, että koulussa opetettaisiin kaikille elämänkatsomustietoa ja uskonnolliset yhteisöt voisivat tarjota itse omista lähtökohdistaan kumpuavaa opetusta omissa tiloissaan.
Muutokset eivät mene yleensä läpi eduskunnassa
Opetusneuvos Satu Honkala Opetushallituksesta katsoo, ettei katsomusopetus voi olla vain uskontojen esittelyä, koska katsomuskysymykset eivät liity nykymaailmassa enimmäkseen uskontoihin.
– Ajatus on vanhanaikainen ja siitä on luovuttu jo aikoja sitten, Honkala sanoo.
Maailmanuskonnot käsitellään jo nyt kaikissa katsomusopetuksen vaihtoehdoissa, mutta ne ovat vain osa oppiaineen sisällöistä.
Katsomusopetusta on pyritty uudistamaan erilaisilla lakialoitteilla, mutta järjestään eduskunta on hylännyt aloitteet.
Kun tuloksia tarkastellaan pienempien muuttujien kuten puoluetaustan kautta, virhemarginaali voi kasvaa. Näin Ylen kyselyn vastausprosentit jakaantuivat puoluekannoittain:
Tällä hetkellä myös Honkalan mielestä neutraalein kaikille oppilaille sopiva oppiaine on elämänkatsomustieto, jota nykylain mukaan uskontokuntiin kuuluvat oppilaat eivät voi valita lainkaan.
Helsingin Sanomien syyskuisen uutisen mukaan asia on kuitenkin ministeriön työlistalla.
Vastaava lakimuutos ei ole mennyt läpi aikaisemmin eduskunnassa.
Honkala uskoo, että elämänkatsomustiedon avaaminen vapaasti valittavaksi voisi olla realistinen muutos, joka auttaisi kehittämään katsomusopetusta yhdenvertaisemmaksi ja sellaiseksi, että siinä käsitellään nykyistä paremmin lasten ja nuorten omasta elämästä nousevia elämänfilosofisia kysymyksiä.
Sen sijaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon korvaaminen uudella oppiaineella tuskin onnistuu.
– Kun edes elämänkatsomustiedon avaaminen valittavaksi uskonnon rinnalla ei ole aiemmin mennyt läpi eduskunnassa on epätodennäköistä, että siellä menisi läpi päätös luopua uskonnon opetuksesta kokonaan, Honkala sanoo.
Näin kysely tehtiin:
Ylen tilaaman kyselyn toteutti Taloustutkimus Oy
Kyselyyn vastasi 1006 ihmistä joulukuun lopussa, vastaajat olivat 15–79-vuotiaita
Kyselyn virhemarginaali on suurimmillaan 3,2 prosenttiyksikköä suuntaansa
Pitäisikö peruskoulun nykyinen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus korvata yhteisellä oppiaineella?
Minkälaista korvaavan aineen opetus voisi olla? Aiheesta voi keskustella klo 22.00 saakka.
Tokiolainen tuomioistuin on antanut pidätysmääräyksen talousrikoksista epäillyn Nissanin entisen johtajan Carlos Ghosnin vaimosta.
Carlos Ghosn pakeni Japanista Libanoniin joulukuun lopussa. Myös hänen vaimonsa Carolen uskotaan olevan siellä, kertoo Japanin yleisradioyhtiö NHK.
Syyttäjä perustelee Carole Ghosnin pidätysmääräystä sillä, että hänen epäillään antaneen vääriä tietoja, kun hän oli huhtikuussa todistajana miehensä oikeudenkäynnissä.
Totuudenvastaisiksi epäillään hänen todistustaan eräästä rahansiirrosta. Lisäksi hän kiisti vastoin totuutta tuntevansa tai tavanneensa eräitä henkilöitä, syyttäjät sanovat.
Carlos Ghosnia epäillään Nissanin varojen väärinkäytöstä sekä veronkierrosta. Ghosn on kiistänyt syytteet. Hän oli kotiarestissa takuita vastaan, mutta pakeni joulukuun lopussa.
Carole Ghosn ei saanut tavata miestään kotiarestiaikana, mutta kampanjoi tämän vapauttamiseksi.
On edelleen epäselvää, miten Carlos Ghosn onnistui pakenemaan Japanista. Ghosnin vanhemmat ovat libanonilaisia ja hän vietti siellä valtaosan lapsuudestaan. Japanilla ja Libanonilla ei ole luovutussopimusta.
Nissan sanoo, että se jatkaa oikeustoimia Ghosnin saamiseksi vastuuseen yhtiölle aiheutetusta haitasta.
