Ensihoitolääkäri Kosti Koivisto-Kokko joutuu tosipaikkaan heti sunnuntaina, kun Venla-palkitun Elossa 24h -sarjan uusi kausi alkaa Ylen kanavilla. Sarjassa seurataan jälleen auttajien arkea 14 kaupungissa eri puolilla Suomea.

Turun lääkärihelikopteri saa hälytyksen auttamaan miestä, joka on yrittänyt hirttäytyä.

– Hän sanoi, ettei tosimielellä yrittänyt tappaa itseään, mutta kyllä siinä oli tosi kyseessä. Onneksi päättyi hyvin, ja hän antoi itse luvan, että tarinan saa esittää televisiossa, kertoo Koivisto-Kokko.

Itsemurhatehtävät ovat Kosti Koivisto-Kokon mukaan valitettavan arkisia. Usein niiden taustalla on avunhuuto tulla huomatuksi. Apua ja tukea sunnuntain jaksossa nähtävälle miehelle löytyy Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Kuolema koskettaa omaisten kautta

Läheskään aina pelastustehtävät eivät pääty onnellisesti.

Haastattelupäivän aamuna Kosti Koivisto-Kokko on jo käynyt elvytystehtävissä Paraisilla. FinnHEMS:in tukikohtaan Turun lentokentän kupeessa jouduttiin tällä kertaa palaamaan raskain sydämin.

– Kyllä kuolemantapaukset aina päähän jäävät. Ne koskettavat ehkä enemmän omaisten kautta, omaisten suru jää mietityttämään.

Koivisto-Kokko pyrkii aina juttelemaan omaisten kanssa menetyksen jälkeen. He usein syyllistävät itseään turhaan.

– Mitä olisi pitänyt tehdä, olisiko jotain voinut tehdä toisin? Pelkään aina, että ne kysymykset jäävät omaisten päähän pyörimään. Yritän korostaa, että kaikki on tehty mitä voidaan.

Synnytykset kaivattua vastapainoa

Onneksi auttajien arkeen mahtuu iloisiakin hetkiä. Niihin kuuluu ehdottomasti synnytyksissä avustaminen.

Usein tehtäviin lähdetään Rajavartiolaitoksen helikopterilla, johon synnyttäjä ja hänen hoitajansa mahtuvat ahdasta ensihoitokopteria paremmin.

Yhtään kopterivauvaa ei kuitenkaan ole syntynyt – ainakaan vielä.

– Kysyin yhdeltä äidiltä, haluaako hän olla ensimmäinen, mutta hän vaati nopeaa laskeutumista, naurahtaa Kosti Koivisto-Kokko.

Eräs mieleenpainuva synnytyskeikka sattui vuosia sitten Oulussa. Mies harmittelee, että unohti tohinassa viettävänsä itsekin syntymäpäivää.

– Olisin tietenkin pyytänyt nimeämään vauvan itseni mukaan. Ei varmaan olisi onnistunut, saa Koivisto-Kokko sanottua ennen kuin pokka pettää.

Luotiliivit kuuluvat vakiovarustukseen

Turun lääkärihelikopteri saa 7–8 hälytystä päivittäin, mutta kaikkia ei hoideta kopterilla. Jos tehtävä on lähellä, hätiin mennään autolla.

Toisinaan huono sää voi estää lentämisen, mutta Kosti Koivisto-Kokon mukaan helikopteri selviää yllättävänkin kovassa kelissä.

– Tässä on oma viehätyksensä kun vähän pompottaa ja hyppelehtii. Kaikki eivät aina tykkää, mutta minä tykkään.

Kosti Koivisto-Kokon normaali päivystysvuoro on 24 tuntia, aamukahdeksasta seuraavaan aamuun.

Hälytyksen tullen aikaa ei ole vitkasteluun. Tavoitteena on olla liikkeellä neljässä minuutissa, ja siihen myös päästään melko hyvin.

– Tätä on treenattu sen verran, että meillä on kaikki valmiina. Vaatteet ovat rivissä, kyllä siitä keskiyölläkin pääsee aika nopeasti liikkeelle.

Varustukseen kuuluvat myös luotiliivit. Väkivallan uhka on valitettavan yleinen alalla, ja se on viime vuosina lisääntynyt.

Vaaran voi aiheuttaa esimerkiksi kohtauksen saanut sekava potilas tai vahingoittamisaikeissa oleva huumeidenkäyttäjä.

– Kaikilla yksiköillä on luotiliivit mukana. Tämä on sellainen työ, että jos näet jonkun olevan hädässä, usein tunne voittaa järjen ja sinne mennään auttamaan.

Kosti Koivisto-Kokko hymähtää olevansa itse sen verran raamikas, ettei ole väkivaltaa kohdannut. Häntäkin on kuitenkin uhkailtu niin ampuma- kuin teräaseillakin.

Kannustavaa päänaukomista työkavereilta jo ennakkoon

Kymmenkunta vuotta ensihoitolääkärinä työskennellyt Kosti Koivisto-Kokko aloitti uransa Australiasta. Tutuiksi ovat tulleet myös Uusi-Seelanti ja Britannia.

Suomessa hän on Turun ohella työskennellyt Oulussa. Koivisto-Kokko kehuu suomalaisten ensihoitajien olevan hyvin koulutettuja, kokemuksen mukaan muualla peruskoulutuksen taso vaihtelee enemmän.

Elossa 24h -sarjaan hän lähti, jotta Turun lääkärihelikopterin työ tulisi tutuksi katsojille. Aiemmin sarjassa on nähty muiden FinnHEMS-yksiköiden toimintaa, Turunkin lyhyesti.

Varsinaista poltetta julkimoksi Kosti Koivisto-Kokko ei myönnä.

– Sanotaan näin, että esimies esitti ystävällisesti, että voisin mennä siihen. Minä en sitten kieltäytynyt, se on ehkä lähempänä totuutta.

Kuvaukset sujuivat kivuttomammin kuin hän ennakkoon arveli. Kuvausryhmästäkin löytyi kokemusta ensihoitotyöstä, joten oli selvää, kuinka homma toimii.

– He osasivat pysyä poissa tieltämme, kauniisti sanottuna. Joskus mikrofoni unohtui päälle, että piti jälkeenpäin pyydellä anteeksi sanojaan, hymyilee Kosti Koivisto-Kokko.

Kollegat ovat jo ehtineet antaa välitöntä palautetta tv-tähteydestä, vaikka ensimmäistäkään jaksoa ei ole vielä nähty. Henki toki on ollut ystävällisen kettuileva.

– Päätä on auottu. Tähteys ei pääse kovin korkealle nousemaan omassa päässä, välittömästi palautetaan maan pinnalle, naurahtaa Kosti Koivisto-Kokko.

Elossa 24h uudet jaksot nähdään Yle TV1:ssä ja Yle Areenassa 12.-19.1.

Lue lisää:

Elossa 24h: Syntymästä kuolemaan - uusia tosielämän sairaalatarinoita

Hoitoalan työntekijät otettuja presidentin uudenvuodenpuheesta – sairaanhoitaja: "Hoitajan ei kuulu pohtia, tuleeko hän työvuorosta elävänä kotiin"

"Juoksi keittiöön ja nappasi leipäveitsen käteen" – vartijat joutuvat yhä useammin turvaamaan kotihoidon työntekijöiden kotikäyntejä

Työelämästä puhutaan kahdessa rinnakkaisessa todellisuudessa.

Toisessa on puheena työn muutos: robotit tekevät suorittavan työn ja vapauttavat ihmiset ajattelua ja inhimillisyyttä vaativaan työhön. Tässä maailmassa ihmisen osa on ongelmanratkaisua vaativa tietotyö. Työaikaa olennaisempi asia on se, millaisia ratkaisuja keksitään. Ympäristökriisin ja globaalitalouden ajan ongelmat ovat monimutkaisia, eikä niihin auta se, että kökötetään jokin tietty aika työpaikalla. Tässä maailmassa mietitään millaisia ovat tehokkaimmat tiimit, miten luovuus kukkii, mikä motivoi työntekijöitä. Tavoitteena on hyvä tulos, mutta mittarina on muutakin kuin kello.

Sitten on tämä toinen todellisuus, työmarkkinapuhe. Sitä kuunnellessa tuntuu siltä, että maailma on tehdas ja ihminen koneen osa. Puhutaan työajan pidentämisestä, pyhäpäivinä tehtävästä työstä ja loma-ajan leikkauksista. Kiistat koskevat työpaikalla vietettäviä minuutteja ja työnkuvaan lisättäviä asioita. Lähtökohta on ihminen, jota pitää vahtia ja kontrolloida. Tes, kiky, ei, joo!

Todellisuudesta toiseen katsoessa tuntuu kuin seuraisi jotain outoa performanssia. Mistä te oikein puhutte?

Voi tietenkin ajatella, että tällaista työn muutos on: eri aloilla edetään eri tahdeissa, rakenteet murtuvat vähitellen, työn todellisuudet eriytyvät, ja toki on aloja, joissa tuottavuutta on yksinkertaisinta kasvattaa pitentämällä työaikaa, siksi fokus on kellossa.

Työelämää koskevissa loputtomissa seminaareissa ja tutkimusraporteissa kyllä mietitään, miten työaika kannattaisi käyttää.

Mutta usein tuntuu tältä: työstä puhutaan ihan kuin kukaan ei olisi kuullut työuupumuksen hinnasta ja syistä, tai siitä, että tietotyötä tekevillä on keskimäärin 12,5 tuntia tuottavaa työaikaa viikossa. Kelloa tuijotetaan, koska se on helppoa, tuttua ja turvallista. Teollisen yhteiskunnan asetelmat voivat hyvin, vaikka todellisuus muuttuu. Vaativissakin asemissa olevat ihmiset lähinnä haaveilevat siitä, että joskus ehtisi ajatella. Käytännössä kaikki aika menee reagoidessa ympäriltä tuleviin akuutteihin asioihin.

Työelämää koskevissa loputtomissa seminaareissa ja tutkimusraporteissa kyllä mietitään, miten työaika kannattaisi käyttää, miten digitalisaatio muuttaa työmarkkinaa ja mitä ihmisen tuottavuudesta ja aivotoiminnasta on tutkimuksessa opittu. Mutta kuunteleeko tätä puhetta kukaan? Kun fokus on työajassa, iso kuva saa jäädä. Tämä on sääli, sillä ison kuvan äärellä syntyvät kysymykset ovat tosi isoja.

Miten keskiluokan elämä jatkossa järjestyy, kun globalisaatio, digitalisaatio tai ympäristökriisi muuttavat työn ohessa työllisyysastetta, verotusta, sosiaaliturvaa, vapaa-aikaa, liikkumista, asumista, kaupassa käyntiä, kaikkea.

Puolikas kiky-tunti ei ole vastaus tähän.

Haaveillaan hetki. Mitä jos meillä olisi myös työmarkkinapöytiä, joissa puhuttaisiin ensin työn tavoitteista ja siitä, miten ne parhaiten saavutetaan - ja katsottaisiin vasta sitten kelloa? Mitä jos tähdättäisiin yhdessä seuraavaa tessiä pitemmälle? Entä jos ei politisoitaisi työaikaa ennen kuin on kerrottu ääneen oma käsitys siitä, mitä työssä ylipäätään on tapahtumassa?

Mikä on pielessä, kun työelämä koetaan silti niin stressaavana, että aikuisten työpaine on onnistuttu siirtämään jo koululaisiinkin?

Tämä edellyttäisi molemminpuoleista arvostusta ja yhteisiä tavoitteita. Sellaisia ei synny, jos kummallakin puolella pöytää tarrataan minuutteihin ja kalenteriin.

Suomessa viralliset työpäivät eivät ole holtittoman pitkiä ja vakityössä olevien lomat ovat anteliaita. Juuri tästä herää kysymys: mikä on pielessä, kun työelämä koetaan silti niin stressaavana, että aikuisten työpaine on onnistuttu siirtämään jo koululaisiinkin?

Tätä ongelmaa meidän pitäisi yhdessä ratkoa, olipa perushuolena sitten kilpailukyky tai hyvinvointi. Kumpaakaan ei saavuteta ilman motivoituneita työntekijöitä, jotka miettivät mielikseen, miten työt olisi viisasta hoitaa. Keskitetty sopimus siitä, että maailman onnellisimpiin kuuluva kansa ei olisi maailman uupuneinta! Kokonaisratkaisu kestävästä työelämästä!

Nyt työntekijät on saatu inhoamaan tehostuksia, koska ne ovat aina huononnuksia. Oikeasti niiden pitäisi olla parannuksia. Kun työt tehdään tehokkaasti, tuloksena on vähemmän turhautumista ja enemmän vapaa-aikaa.

Reetta Räty

Kirjoittaja on yrittäjä, joka ei tunnista työtään yrittäjien, työnantajien tai työntekijöiden puheista.

Sari Nevanlinna on tilastopoikkeus. Hän haluaa johtaa.

Ei tittelin tai aseman vuoksi, mutta Nevanlinna pitää johtajan työtä kiehtovana.

– Titteli käyntikortissa ei ole koskaan ollut tarkoitus. Työn merkityksellisyys ja haasteellisuus on vienyt työuraani eteenpäin, Nevanlinna sanoo.

Nevanlinna on juuri valittu vuoden nuoreksi johtajaksi.

Hän työskentelee Helsingin satamassa matkustajaliikenteestä vastaavana johtajana. Se tarkoittaa, että kaikki satamaan tulevat ihmiset ja matkustajaterminaalien toiminta ovat hänen kontollaan.

Tutkimuksen mukaan Nevanlinna on harvinainen tapaus. Palkansaajista vain noin kymmenes haluaa pomoksi.

Omaa elämää ei haluta vaihtaa pomon elämään

Epäonnistumisen pelko on suurin syy siihen, miksi koulutetut henkilöt eivät halua johtotehtäviin. Tämä selvisi Jyväskylän yliopiston kaksi vuotta kestäneessä tutkimushankkeessa.

Toinen keskeinen syy oli huoli elämänlaadusta: johtotehtävät ovat kuormittavia ja ne vaativat kovasti töitä. Moni laskeskelee, että työn ja muun elämän yhteensovittaminen on pomona hankalaa.

– Huoli ei liity vain vähentyvään aikaan perheen kanssa, vaan myös oman ajan katoamiseen ja ystävyyssuhteisiin, henkilökohtaisen elämän menettämiseen, sanoo tutkimushanketta vetänyt professori Taru Feldt.

Etenkin naiset ja perheelliset miehet olivat huolissaan työn ja muun elämän yhteensovittamisesta. He myös pelkäsivät eniten johtajana epäonnistumista. Yli 35-vuotiaat olivat vähemmän huolissaan epäonnistumisesta kuin nuoremmat.

Jos johtamisesta oli kokemusta, johtotehtävät aiheuttivat vähemmän huolia ja pelkoja.

Professori Feldtin mukana miehet ja naiset ovat yhtä motivoituneita johtoon, mutta naisilla oli enemmän pelkoja ja huolenaiheita johtotehtävien seurauksista.

– Ilmiö on hyvin ymmärrettävä. On fiksuakin olla huolissaan johtotehtävien seurauksista. Se osoittaa vastuuta ja harkintaa. Huolia ei pidä poistaa, vaan ne pitää nostaa keskusteluun työpaikoilla ja yhteiskunnassa. Näin kynnys johtotehtäviin madaltuu, Feldt sanoo.

Johtamisen pelko -tutkimushanke toteutettiin vuosina 2017-2019. Tutkimuksessa haettiin vastauksia siihen, miksi johtotehtävät eivät houkuttele korkeasti koulutettuja asiantuntijoita sekä siihen, mikä selittää johtajien halukkuutta hakeutua muihin tehtäviin.

Suomessa vain noin yksi kymmenestä haluaa johtajaksi

Yhdysvalloissa vain 7 prosenttia haluaa ylemmän johdon tehtäviin, lähiesimieheksi sentään 34 prosenttia työntekijöistä.

Suomessa Työolotutkimuksen mukaan vain 11 prosenttia palkansaajista piti tärkeänä hierarkiassa korkeampaan asemaan etenemistä. Saman tutkimuksen mukaan 48 prosenttia piti kyllä tärkeänä omassa työssä kehittymistä.

– Esteet löytyvät kielteisistä tunteista. Me olemme tutkineet yksilöllisiä tekijöitä, emme yhteiskunnan rakenteita tai arvoja. Tunteet ja huolenaiheet ja pelot johtotehtävien seurauksista vaikuttavat, professori Taru Feldt toteaa.

Helsingin Satamaa johtava Sari Nevanlinna tunnistaa johtamisen kipupisteet.

– Johtajuudessa haastavinta on se, että siihen liittyy keskenään ristiriitaisia odotuksia. Johtajat ovat arvostelun ja kommentoinnin kohteina ja joutuvat ottamaan vaikeisiin asioihin kantaa. Se ei miellytä kaikkia, Nevanlinna sanoo.

Jotkut “syntyvät johtajiksi”, muut eivät osaa kieltäytyä

Toisilla on selkeä veto johtajiksi. Ne, jotka kokevat itsensä “synnynnäisiksi johtajiksi”, eivät ole huolissaan johtotehtävien huonoista puolista.

Moni kuitenkin päätyy pomoksi velvollisuudentunnosta. Jonkun pitää hoitaa hommat. Ajatellaan, että johtotehtäviä vain kuuluu tavoitella.

Laskelmointi vähentää johtotehtäviin hakeutumista: tutkimuksen mukaan ne jotka eivät analysoi itsekseen haittoja ja hyötyjä, hakeutuvat pomoiksi helpommin.

Osalle johtajaksi haluaminen on sosiaalinen statuskysymys. Johtajaksi pyritään, koska se on arvostettua.

– Tutkimuksen perusteella voi ennustaa, ovatko ihmiset halukkaita johtotehtäviin, Taru Feldt pohtii.

Kun pelot ja halut tunnistaa työyhteisössä, voidaan niihin tarttua.

Jos johtotehtävien huolenaiheista puhuttaisiin vapaammin, ilman että tarvitsee pelätä leimautumista pelkuriksi, voitaisiin saada potentiaaliset hyvät johtajat oikeille paikoille, Taru Feldt pohtii.

Mitä enemmän työyhteisö salli virheitä, sitä helpommalta tutkimukseen osallistuneista oli hakeutua johtotehtäviin.

Kaisa Merelä, 24, on aiemmin ollut seksuaalisesti hämmentynyt. Hän kertoo etsineensä kauan vastauksia omaan seksuaalisuuteensa liittyvissä kysymyksissä.

Merelä ryhtyi ottamaan asioista selvää. Terapeutin tapaamisissakin etsittyihin kysymyksiin löytyi viimein vastaus, kun Merelä hyväksyi itsensä sellaisena kuin on – myös seksuaalisena olentona. Nyt hän on yrittäjä, joka puhuu avoimemman seksuaalisuuden puolesta, mutta myös seksiä ja seksuaalisuutta ruotivan Himocastin toinen juontaja.

Yhä useampi nuori käy seksuaaliterapiassa parikymppisenä. Esimerkiksi oma halu herättää paljon kysymyksiä nuoressa sukupolvessa.

Merelä on käynyt Sexpon tarjoaman koulutuksen ja on nyt seksuaalikasvattaja. Hänen mielestään kenenkään ei kuulu olla hämmentynyt.

– Haluan tehdä maailmasta sellaisen, että ihmisten ei tarvitsisi kokea seksuaalista hämmentyneisyyttä. Tietoa pitäisi olla saatavilla.

Vaikka seksistä ja seksuaalisuudesta puhutaan nykyään – jos ei paljon, niin ainakin enemmän kuin ennen – puheissa viljellään edelleen esimerkiksi leimaavia ajatuksia, joista tulisi Merelän mielestä päästä eroon.

Seksi on esimerkiksi todella peniskeskeistä, sanoo Merelä.

– Seksi alkaa siitä, kun miehelle tulee erektio ja päättyy siihen, kun mies laukeaa. Eihän sen tarvitse niin mennä, Merelä sanoo.

"Nainen ei voi samaan aikaan olla seksuaalinen ja pätevä"

Sexpon kouluttamat seksuaalikasvattajat käyvät esimerkiksi kouluissa puhumassa seksuaalisuudesta ja vastaavat ihmisten kysymyksiin ja ihmetyksiin.

Merelä itse kokee, että naisen seksuaalisuuden historian ymmärtäminen on seksuaalikasvatuksessa tärkeää. Ymmärtämällä historiaa voidaan oppia pois vanhoista ajatusmalleista – kuten peniskeskeisyydestä.

– Me ajatellaan automaattisesti, että seksiin liittyy penetraatio, ja että penis on se, joka menee ja tekee. Koko seksin harrastaminen on muotoutunut sen ympärille. Tutkimusten mukaan penetraatio ei ole naisille niin stimuloiva kokemus kuin miehille.

Toinen ajatus koskee sitä, millaisena seksuaaliset naiset edelleen Merelän mukaan nähdään.

– Nainen ei voi samaan aikaan olla seksuaalinen, seksikäs ja pätevä. Jos nainen on pätevä, hän pukeutuu jakkupukuun ja käyttäytyy siististi. Jos rinnat ovat esillä, nainen laitetaan johonkin tiettyyn kategoriaan.

– Mies taas on itsestäänselvästi seksuaalinen olento. Jos mies tuo seksuaalisuuttaan ilmi, se on meille vain, että “aijaa”.

Oma halu mietityttää montaa parikymppistä

Seksuaalisuus nähdään yhä suurempana osana hyvinvointia. Siitä uskalletaan puhua, ja apuakin on tarjolla, sanoo Suomen seksologisen seuran puheenjohtaja ja seksuaaliterapeutti Tiina Vilponen.

Seksuaaliterapiassa käyvät alle parikymppiset, joilla saattaa nuoresta iästä huolimatta olla monisyisiä ongelmia. 20–30 -vuotiaat pariskunnat hakeutuvat pariterapioihin – alaikäiset taas hakevat apua ja vastauksia yleensä chattien kautta.

– Yksi suurin seksuaaliterapiaan tulon syy on halujen kohtaamattomuus ja omat seksuaaliset mieltymykset. Tähän aikaan liittyy paljon vaativuutta; ollaan vaativia itseä kohtaan ja oletetaan, että halujen pitää olla tietynlaista. Ajassa ei ole rentoutta, ja se nitistää halukkuutta myös.

Kiinnostus seksuaalialan koulutusta kohtaan on kasvanut. Sexpo kouluttaa nyt ennätysmäärän alan osaajia.

– He ovat ammattilaisia monenlaisista taustoista; opettajia, nuorityöntekijöitä, sote-alan ammattilaisia, mutta myös some-vaikuttajia, sanoo Sexpon kouluttaja Henriikka Sundell.

Seksuaaliterapeutti Vilponen näkee positiivisena, että seksuaalikasvattajan kaltaisia seksuaalisuuden puolestapuhujia on tullut lisää.

– Usein törmää siihen, ettei suhteessa ole puhuttu seksuaalisuudesta ja sitten tulee yllätyksiä. On hyvä, että apua haetaan ajoissa, puhutaan toiveista ja mietitään suhteen rajoja.

"Minun sukupolvellani oli Dear Eki"

Seksuaalikasvattaja Kaisa Merelä on yrittäjä, ja vuoden alussa hän järjestää toisen seksuaalisuuteen pureutuvan verkkokurssinsa. Kohderyhmänä ovat kaikenikäiset naiset.

Nuoret puhuvat seksistä ja seksuaalisuudesta hieman avoimemmin kuin vanhemmat sukupolvet, arvelee Merelä. Tietoa seksuaalisuudesta kaipaavat hänen mukaansa kaikki – iästä riippumatta.

– Minun sukupolvellani oli Suosikin Dear Eki, joka oli luotettava – onko nuorilla enää sellaista luotettavaa lähdettä?

– Yhtä lailla keski-ikäiset eivät ole saaneet seksuaalikasvatusta. Jos on mennyt ensimmäisen seksikumppanin kanssa naimisiin, tulee ero ja aloittaa sinkkuelämän puhtaalta pöydältä, niin millaiset tiedot siihen sitten on?

Miten saada pojat puhumaan?

Erityisesti naiset ovat esimerkiksi somessa ryhtyneet puhumaan seksuaalisuudesta avoimemmin. Some on Merelän mukaan alusta, jossa naisten on helppo tuoda äänensä kuuluviin.

– Somessa ei ole portinvartijoita, ja sitä kautta some on inhimillistänyt monia ajatuksia ja seksuaalisuutta.

Hän uskoo, että myös me too -kampanja on nostanut esiin itsemääräämisoikeuden ja sen, että nainenkin saa itse päättää omasta seksuaalisuudestaan.

– Seuraavaksi pitäisi saada nuoret miehet puhumaan seksuaalisuudesta. Uskon, että se tapahtuu, kun tuodaan esille, että mies saa olla haavoittuvainen. Seksistä voi puhua muutenkin kuin saunassa keskustelemalla siitä, ketä pani viimeksi.

Iranin pääkaupungissa Teheranissa on osoitettu mieltä maan johtoa vastaan jo toisena peräkkäisenä päivänä. Kaupungissa puhkesi satoja ihmisiä koonnut protesti lauantaina sen jälkeen, kun Iran oli myöntänyt sotilaidensa ampuneen keskiviikkona alas ukrainalaisen matkustajalentokoneen.

Lauantaina mielenosoittajat vaativat muun muassa Iranin korkeimman johtajan ajatollah Ali Khamenein eroa. Poliisi käytti kyynelkaasua väkijoukon hajottamiseen ja pidätti joksikin aikaa paikalla olleen Britannian suurlähettilään Rob Macairen mielenilmauksen järjestämisestä epäiltynä.

Tänään sunnuntaina Teheranissa on jälleen kokoontunut mielenosoittajia. Sadat opiskelijat kerääntyivät aamulla Teheranin Shahid Beheshtin yliopistolla ilmaisemaan suruaan ja arvostelemaan hallinnon toimintaa. Isna-uutistoimiston mukaan ihmisjoukko hajaantui myöhemmin.

Teheranilainen: Minua hävettää

Lentokoneen tuhoaminen ja viranomaisten yritykset peitellä tapahtunutta vaihtelevilla selityksillä ovat herättäneet suuttumusta. Lentokoneessa olleiden ihmisten kohtalo herättää iranilaisissa myös surua ja häpeää.

– Minua hävettää, kun ajattelen heidän [uhrien] perheitään. Totuuden kieltäminen ja peitteleminen kolmen päivän ajan lisäsi perheiden tuskaa ja surua, ja minun, teheranilainen Zahra Razeghi sanoo uutistoimisto AP:lle.

Mellakkapoliisit ovat ryhmittyneet keskeisille paikoille kaupungissa uusien mielenosoitusten varalta. Lisäksi vallankumouskaartin jäseniä ja siviilivaatteisiin pukeutuneita turvallisuusjoukkojen jäseniä partioi uutistoimisto AP:n mukaan kaupungilla. Myös uutistoimisto Reutersin mukaan kaduilla partioi paljon poliiseja.

Mielenilmauksia on ollut Teheranin lisäksi muillakin paikkakunnilla.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tviittasi lauantaina seuraavansa Iranin mielenosoituksia ja olevansa Iranin kansan puolella. Samalla hän varoitti Iranin johtoa käyttämästä väkivaltaa mielenosoittajia vastaan.

Lisää aiheesta:

Iranin tunnustus lentokoneen ampumisesta synnytti hallinnon vastaisen protestin – mielenosoittajat arvostelevat Teheranissa maansa johtoa

Tallinnan vanhassa kaupungissa kun käyskentelee, ei voi olla törmäämättä saksalaisten kädenjälkeen. Tuossa seisoo Nigulisten kirkko, vanha saksalaisten kauppiaiden pyhäkkö. Ja tuossa on Suuren killan talo, josta saksalaiset hansakauppiaat hallitsivat.

Puhumattakaan Toompeasta: koko yläkaupunki oli saksalaisten paronien valtakuntaa, jonka portit suljettiin yöksi rahvaalta. Kesäksi paronit muuttivat maaseutukartanoihinsa, joita Virossa on säilynyt sotien ja Neuvostoajan tuhoilta tuhatkunta.

Mutta missä ovat kartanoiden ja palatsien valtiaat, ihmiset, jotka nuo näyttävät rakennukset pystyttivät? He tuntuvat muuttuneen aaveiksi ja kadonneen kuin tuhka tuuleen.

Kymmenettuhannet baltiansaksalaiset ympäri Viroa ja Latviaa keskeyttivät arkiset toimensa ja hakeutuivat radioiden ääreen. Elettiin lokakuun 6. päivää vuonna 1939.

Oli kulunut viisi viikkoa siitä, kun Saksa oli hyökännyt Puolaan ja aloittanut toisen maailmansodan. Hitler pitäisi tänä syksyisenä perjantai-iltapäivänä ensimmäisen puheensa sitten hyökkäyksen alkamisen.

Ehkä hänellä olisi sanottavaa myös baltiansaksalaisille?

Toistaiseksi sota oli rajoittunut Puolaan, mutta ilmassa oli merkkejä pahemmasta. Saksa ja Neuvostoliitto olivat elokuussa solmineet hyökkäämättömyyssopimuksen ja sen salaisessa lisäpöytäkirjassa jakaneet itäisen Euroopan etupiireihinsä.

Viron ja Latvian edustajat olivat käyneet Moskovassa kuulemassa, kuinka heidän tuli luovuttaa Neuvostoliitolle tukikohtia ja päästää maahan neuvostosotilaita. Vaatimuksiin taivuttiin.

Suomessa tuona samaisena lokakuun 6. päivänä postitettiin kutsu ylimääräisiin sotaharjoituksiin, mikä tarkoitti käytännössä liikekannallepanoa ja valmistautumista sotaan.

Hitlerin puhetta oli kestänyt jo tunnin, ja se oli käsitellyt lähinnä syitä, miksi Saksa oli hyökännyt Puolaan. Nyt puheen teema tuntui muuttuvan.

Hitler alkoi puhua eri puolilla itäistä Eurooppaa asuvista saksalaisista. Hitlerin mielestä he olivat ylempää rotua ja heidän yhteiselonsa valtaväestön kanssa kävisi mahdottomaksi. Ainakin osa tulisi siirtää turvaan.

Tallinnassa, Riiassa ja kartanoissa ympäri Baltian maaseudun valpastuttiin: Hitlerhän puhui heistä. Tarkoittiko puhe sitä, että baltiansaksalaisten pitäisi muuttaa Saksaan, vieraaseen maahan, josta jotkut kaukaiset esi-isät 700 vuotta aiemmin olivat lähteneet?

Hitlerin puhe vaikutti sähköiskun tavoin. Kun baltiansaksalaisia 1950-luvulla haastateltiin sodan aikaisista kokemuksista, kaikki nostivat tuon puheen esiin. Heille se oli "Kennedyn murha", "kuukävely" tai "9/11" – uutinen, jonka kuulemishetken jokainen muisti kuin eilisen päivän.

Siirtomaaherrat ja maaorjat

Saksalaisten historia Baltiassa alkaa 1200-luvun alusta, kun joukko lyypekkiläisiä kauppiaita rantautui Väinäjoelle. Pian perässä saapuivat lähetyssaarnaajat tukenaan asevoimat eli saksalainen ritarikunta.

Muutamassa vuosikymmenessä ritarikunta onnistui valloittamaan nykyiset Latvian ja Viron alueet. Baltia oli liitetty läntiseen kulttuuripiirin.

Samalla saksalaiset toivat Baltiaan tiukan hierarkian, joka perustui säätyyn ja kansallisuuteen. Saksalaiset olivat valloittajia ja yläluokkaa, ei-saksalaiset, kuten kantaväestöä kutsuttiin, alistettua alaluokkaa, jolla ei ollut juuri lainkaan poliittista tai taloudellista valtaa.

Asetelma säilyi keskiajalta aina Viron ja Latvian itsenäistymiseen saakka ja muodosti "erään Baltian historian keskeisimmistä ongelmista", historioitsija Vilho Niitemaa kirjoittaa klassikkoteoksessaan Baltian historia.

Erityisen hankala asema oli talonpojilla. Kun Pohjoismaissa talonpojat olivat itsenäisiä ja pääosin omistivat viljelemänsä maan, päätyivät Viron ja Latvian maanviljelijät pahimmillaan orjan asemaan. Saksalaissyntyisen Põltsamaan papin arvio 1700-luvun lopulta oli, että Baltiassa kansa oli halvempaa mustat Yhdysvalloissa. Ihmisiä saatettiin vaihtaa hevosiin, koiriin, jopa piipunpesiin.

Saksalaisten asema Baltiassa oli niin vahva, että heidät on rinnastettu siirtomaaherroihin. Tarkalleen ottaen Baltia ei missään vaiheessa ollut Saksan siirtomaa, sillä aluetta hallitsi ensin ritarikunta, sitten Ruotsi ja lopulta Venäjä. Baltiansaksalaiset kuitenkin säilyttivät aina asemansa – omistivat maat, hallitsivat kauppaa, jakoivat oikeutta, kantoivat verot ja lopulta omistivat myös ihmiset.

Saksalaisten ylivalta alkoi 1800-luvulla pikkuhiljaa murtua ja lopullisesti "siirtomaa-aika" päättyi Viron ja Latvian itsenäistymiseen vuonna 1918. Tuolloin toteutettiin muun muassa maareformi, jossa saksalaisten omistama maa jaettiin virolaisille ja latvialaisille. Saksalaisille jäi pieni viljelysala ja ehkä asumisoikeus kartanon sivurakennuksessa.

"Kaikkien täytyy poistua, aikaa on kolme vuorokautta"

Yhdessä tuollaisessa kartanon sivurakennuksessa soi puhelin sunnuntai-iltana 8. lokakuuta 1939.

Hitler oli pitänyt puheensa kaksi päivää aiemmin ja Viro taipunut Neuvostoliiton vaatimuksiin tukikohdista ja 25 000 puna-armeijan sotilaan saapumisesta. Puhelimeen rientävä Carl Mothander ennakoi huonoja uutisia.

– Führerin edustaja on anonut Viron saksalaisille lupaa poistua Saksaan. Laivat ovat jo ankkuroituneet Tallinnan satamaan. Aikaa on kolme vuorokautta. Kaikkien täytyy poistua ennen kuin bolsevikit saapuvat.

Soittaja oli Viron saksalaisten puhemies ja Mothanderin vaimon sukulainen. Mothanderin arvion mukaan ei aivan selvinpäin. Myös Mothander oli nyt pyörällä päästään. Edessä olisi pirunmoinen hässäkkä.

Carl Mothander (1886–1965) oli ruotsalainen seikkailija, joka oli sotinut sekä Suomen sisällissodassa että Viron vapaussodassa. Viroon hän palasi vuonna 1928 ja nai baltiansaksalaiseen ylimystöön kuuluneen paronitar Wrangelin.

Mothander kirjoitti elämästään Toompean palatsissa ja Tohisoon maaseutukartanossa kirjan Paroneista bolsevikkeihin (1944). Se on harvinainen sisäpiiriläisen raportti suljetun baltiansaksalaisen aateliston arjesta ja erikoisista tavoista, joista osa periytyi kaukaa ritarikunnan ajoilta.

Mothander kuvailee kirjassaan myös tuon maailman hajoamista.

Mothander selostaa, kuinka puhelua seuranneena päivänä Saksan lähetystön piha Tallinnassa oli täynnä kiihtyneitä ihmisiä, jotka koettivat saada tietoa ja ohjeistusta.

Oli tehtävä selvitys kaikesta omaisuudesta. Käteisvarat oli talletettava Saksan lähestystön pankkitilille Tallinnaan. Kiinteä omaisuus oli jaettava kolmeen osaan: käsimatkatavarat ja lakanoiden kaltaiset hieman isommat henkilökohtaiset käyttöesineet sai pakata matkaa varten. Kaikki muu, huonekalut mukaanluettuna, jäi asuntoihin odottamaan.

Nuoriso oli Mothanderin mukaan haltioissaan: "Der Führer ruft" – kun Hitler kutsuu, on nuoriso valmis lähtemään, Mothander kuvailee.

Kesti kuitenkin vielä kolme viikkoa ennen kuin Tallinnan satamassa odottaneet saksalaisalukset lähtivät kohti Danzigia, Stettiniä ja Gotenhafenia.

Ensin oli neuvoteltava. Mothanderin mukaan baltiansaksalaisten omaisuuden arvo oli 200–300 miljoonaa kruunua. Lisäksi suuri osa Viron teollisuutta oli saksalaisten käsissä. Viron valtiolle omaisuuden lunastus olisi suonenisku, josta se ei välttämättä selviäisi. Viro ja Saksa pääsivät parin viikon väännön jälkeen sopuun omaisuuksien siirrosta ja matka alkoi.

Suurlähettiläs: saksalaiset ovat "Fremdkörper"

Lopulta käytännössä kaikki, arviolta 60 000–70 000, Latvian ja Viron saksalaista kuuli Hitlerin kutsun ja muutti pois.

Muutto tapahtui kolmessa aallossa: ylivoimainen enemmistö, 90 prosenttia, lähti edellä kuvatuilla laivoilla syksyllä ja talvella 1939–40. Osa tuli perässä keväällä 1941, jolloin Baltia oli jo Neuvostoliiton miehittämä, ja viimeiset vuonna 1944, jolloin Neuvostoliitto toistamiseen vyöryi Baltiaan.

Mikä sai baltiansaksalaiset jättämään kotinsa?

Suomen Tallinnan-suurlähettiläs Paavo Hynninen pohdiskeli kysymystä Helsinkiin lähettämässään raportissa 16. lokakuuta 1939.

Muuttopäätös ei lähettilään mukaan ollut useinkaan helppo ja aiheutti perheissä eripuraa. Hänenkin mukaansa nuoret olivat muita innokkaampia lähtemään.

Päätöstä helpotti Hynnisen mielestä se, että Saksa oli luvannut huolehtia "kotiinpalaavista", muun muassa menetetyistä kiinteistöistä luvattiin korvaus, samoin vanhaa ammattia oli lupa jatkaa.

Koko väestönsiirto-operaation taustalla vaikutti näkymä siitä, että Neuvostoliitto ennemmin tai myöhemmin miehittää Baltian. Suurlähettiläs piti tätä keskeisimpänä syynä "muuttopsykoosiin" – hän ei tosin uskonut näin tapahtuvan, vaan piti "sovjetisointia" turhana pelotteluna.

Hitlerin Saksasta projekti kertoi Hynnisen mukaan sen, että se oli menettänyt mielenkiinnon Baltiaan. Ja toisaalta, että Saksa piti baltiansaksalaisia sopivina asuttamaan Puolalta vallatut alueet.

Viron kannalta saksalaisten poistuminen oli suurlähettiläs Hynnisen arvion mukaan sekä voitto että menetys: saksalaisilla oli tärkeä asema Viron sivistyneistössä ja talouselämässä – myös omaisuudensiirto oli kova isku Virolle.

Myönteisenä asiana suurlähettiläs näki kansallisen eheytymisen. Saksalaiset olivat lähettilään mukaan kaikesta huolimatta "Fremdkörper", vieras elementti virolaisessa yhteiskunnassa.

Baltiansaksalaisia ei enää ole

Suurin osa ensimmäisessä aallossa saapuneista baltiansaksalaisista asutettiin Saksan Puolalta valtaamille alueille, erityisesti Posenin/Poznanin ja Lodschin/Lodzin kaupunkeihin ja ympäröiville maaseudulle.

Myöhemmin tulleet sijoitettiin leireille ympäri Saksaa – kyse ei ollut pahamaineisista keskitysleireistä, vaan olosuhteet olivat huomattavasti siedettävämmät: ruokaa oli riittävästi, harrastaa pystyi ja liikkuminen oli vapaata.

Moni päätyi viljelemään puolalaisilta anastettua maata. Osa liittyi Saksan armeijaan. Vanhukset ja sairaat asutettiin pääasiassa Saksan valtakunnan alueelle.

Silti moni kaipasi kotiin. Toive paluusta vahvistui, kun Saksa kesällä 1941 hyökkäsi Neuvostoliittoon ja valloitti Baltian.

SS-johtaja Heinrich Himmler kuitenkin linjasi toisin: hänen mukaansa valloitetuilta alueilta poistuminen ei tullut kysymykseenkään.

Baltiansaksalaisten seuraama sanomalehti Königsberger Allgemeine Zeitung selitti, kuinka sota oli päättänyt baltiansaksalaisten 700-vuotisen historian ja kuinka Führer tarvitsi heitä rakentamaan uusia saksalaisalueita.

Kuten tiedetään, toinen maailmansota päättyi Saksan tappioon. Baltiansaksalaisille se tarkoitti jälleen muuttoa. Osa päätyi DDR:ään, eikä heidän elämästään tiedetä paljoakaan. Kommunistisessa maassa oli mahdotonta vaalia yläluokkaista perintöä.

Länsi-Saksassa baltiansaksalaiset asettuivat ympäri maata, eikä varsinaisia balttien asutuskeskittymiä syntynyt. Joitain kulttuuri-, opiskelija- ja sukututkimusyhdistyksiä perustettiin, mutta valtaosa niistä kuihtui vuosien myötä.

Viron ja Latvian uudelleenitsenäistyttyä baltiansaksalaisillekin olisi periaatteessa avautunut mahdollisuus palata. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tiettävästi baltiansaksalaiset eivät myöskään ole esittäneet vaatimuksia vanhojen kartanoiden, palatsien tai muun omaisuuden osalta.

Tänä päivänä voi jo kysyä, onko baltiansaksalaisia enää ylipäänsä olemassa vai hävisikö 700-vuotinen "heimo" Hitlerin puheen myötä historian hämärään.

Lähteet:

Carl Mothander: Paroneista bolsevikkeihin. Gummerus, 1944.

Vilho Niitemaa: Baltian historia. WSOY, 1959.

Suomen ulkomaanedustustojen raportit 1918-1945.

"Wall of blood": The Baltic German case study in National Socialist wartime population policy, 1939-1945.

Lue myös:

Virolainen historioitsija: Viro oli taloudellisesti Suomea vahvempi

Virolainen historioitsija: "Viron itsenäisyys oli ihme"

Filippiinien pääkaupungin Manilan lähialueella sijaitseva tulivuori Taal osoittaa merkkejä mahdollisesta purkauksesta. Sunnuntaina vuori sylkäisi taivaalle valtavan tuhkapilven, joka kohosi jopa 15 kilometrin korkeuteen.

Filippiinien vulkanologian ja seismologian instituutin mukaan lähipäivinä toteutuvan purkauksen uhka kasvaa, jos vuoren aktiivisuus jatkuu. Seismologien mukaan magma liikkuu kohti vuoren kraatteria.

Taal sijaitsee keskellä järveä, joten alueella varaudutaan myös mahdollisesta purkauksesta syntyvään tsunamiin.

Viranomaiset ovat määränneet tuhansia ihmisiä lähtemään evakkoon tulivuorenpurkauksen pelossa. Lisäksi vaara-alueella varaudutaan uusiin evakuointeihin. Alueen koulut ovat peruneet maanantain oppitunnit.

Noin 70 kilometrin päässä Manilan keskustasta sijaitsevan Taalin aktivoituminen on saanut ilmailuviranomaiset keskeyttämään lennot Manilan Ninoy Aquinon kansainvälisellä lentokentällä.

Taal on Filippiinien aktiivisimpia tulivuoria. Se on purkautunut viimeksi vuonna 1977.

Filippiinit sijaitsee Tyynenmeren tulirenkaaksi kutsutulla alueella, jolla sijaitsee suurin osa maailman tulivuorista.

Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kasvoilla häivähti hetken hämmennys. Eduskuntavaalien 2019 ennakkoäänet napsahtivat tv-ruutuun ja perussuomalaiset oli kannatusprosenteissa vasta neljäntenä. Mutta jo ensikommenteissa Halla-aho jaksoi uskoa, että “me nousemme tästä”.

Niin kävikin. Vaalipäivän äänissä perussuomalaiset oli suurin puolue. Jotkut puoluekonkarit arvelivat jälkikäteen, että tunti-pari lisää äänestysaikaa olisi nostanut puolueen lopullisissa tuloksissa ykköseksi ohi demarien.

Ajatuspaja Toivon analyytikko Jussi Salonranta sanoo, että vaalipäivän tulos kertoo perussuomalaisten kyvystä ja taidosta tehdä tulosta.

– Halla-ahon perussuomalaiset ovat taitavia. Kampanjakoneisto on ylivoimaisen tehokas.

Useat tutkimuslaitokset ovat osoittaneet, että perussuomalaiset imee muita tehokkaammin kannattajia katsomosta. Toisin sanoen he saavat mukaansa ihmisiä, joita politiikka ei kiinnosta lainkaan, tai jotka eivät äänestä tai ovat epävarmoja siitä, mitä puoluetta äänestäisi.

Vaalien jälkeinen aika on sekin ollut PS:n gallup-hurmaa. Tuntuu siltä, että kannatuksessa on pakko tulla katto vastaan. Mistä ja miten puolue kampeaa lisäväkeä taakseen?

Perussuomalaiset ovat ensimmäisenä paikalla

Puolueiden menestystä arvioitiin kevään vaalien jälkeen muun muassa sillä, miten puheenjohtajat onnistuivat tv:n vaalitenteissä.

Halla-aho poikkesi kilpailijoista. Hän näytti poissaolevalta ja puhui vaisulla äänellä, mutta sai sillä muut puheenjohtajat kuuntelemaan vastauksia tahattoman keskittyneesti.

Muilla puolueilla on aika pitkä takamatka tässä. Antton Rönnholm

Viestintäteknologian murros jatkuu toista vuosikymmentään, eivätkä television vaalitentit enää yksin, jos ollenkaan, selitä puolueen menestystä. Verkon ja sosiaalisen median vaikutuksesta on puhuttu vuosikausia, mutta sen merkityksestä vaalituloksiin ei ole juuri tutkimuksellista näyttöä Suomessa.

Politiikan kentän yleinen oletus on, että perussuomalaiset on puolueena uuden median käytössä muita taitavampi. Sosiaalidemokraattien puoluesihteeri Antton Rönnholm ei sitä kiistä.

– On ehdottomasti. Minusta se on pitkällisen kehityksen tulos. Täytyy nostaa hattua siinä, että esimerkiksi näissä uusissa viestintävälineissä kuten Tiktok tai Jodel, he ovat useimmiten ensimmäisinä paikalla ja omaksuvat sen median logiikan. Muilla puolueilla on aika pitkä takamatka tässä.

Kysymys on suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun tulevaisuudesta, tilasta ja luottamuksesta Veli Liikanen

Rönnholmin mielestä PS:n somevaikuttaminen perustuu myös siihen, että on aidosti paljon ihmisiä, jotka haluavat jakaa puolueen sisältöjä. Keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen on samaa mieltä.

– Näyttäisi siltä, että sosiaalisen median kanavissa he ovat muita edellä ja rakentaneet sitä varmasti myös pitkään.

Vihreät ovat havainneet saman kuin muutkin. Perussuomalaiset ovat panostaneet verkkovaikuttamiseen ja se näkyy. Mutta puoluesihteeri Veli Liikasen mielestä kyse ei ole kuitenkaan mistään perussuomalaisten some-etevyydestä vaan pikemminkin erilaisista politiikan toimintatavoista.

– Tässä on pelissä iso kysymys suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun tulevaisuudesta, tilasta ja luottamuksesta. Valeuutisten ja vihapuheen voimistuminen lisää jakolinjoja suomalaisten välillä.

Verkon alkujuuri: kuulapäät, ne muut ja sitten Jussi

Perussuomalaisten lehden päätoimittaja Matias Turkkila muistelee, miten maahanmuuttovastaisten keskustelusivusto Hommaforum syntyi viitisentoista vuotta sitten.

– Muistan sen ajan oikein hyvin. Vuosina 2005, 2006 verkosta löytyi pari kuulapääjengiä. Oli näitä Blood and Honour- uusnatsiverkostoja tai jotain kummallista arjalaishömppää. Sitten oli Suomen Sisu, joka oli vähän sinne päin ja Jussi.

Jussi Halla-aho erottui joukosta Turkkilan mielestä selkeydellään. Halla-aho kirjoitti maahanmuuttovastaisia näkemyksiään Scripta-blogiinsa. Aiheista kiinnostuneet kommentoivat niitä blogin vieraskirjassa. Sen lukijamäärät lisääntyivät Halla-ahoa koskevien kanteluiden ja tuomioon johtaneen oikeudenkäynnin myötä. Tästä ilmiöstä kasvoi Hommaforum, maahanmuuttovastaisten keskustelupalsta verkossa.

Se alkoi kehittyä siis jo vuosina, jolloin suomalaiset liittyivät Facebookiin, Twitteriin ja YouTubeen. Muiden puolueiden vuorovaikutteinen toiminta verkossa oli pitkän aikaa lapsenkengissä tai sitä ei ollut ollenkaan.

Yhteiskunnan yläkerroksissa on jatkuvasti ajattelua, että anonyymi netti olisi jotenkin huono asia. Matias Turkkila

Hommaforumin aktiivien riveistä nousi kansanedustajia. Valmiin verkoston ansiosta monen kampanjakulut jäivät kymmeniä tuhansia euroja alemmiksi kuin kilpailevien puolueiden läpimenneillä ehdokkailla.

Hommaforum tunnetaan myös nimettömästä eli anonyymistä nettikirjoittelusta. Turkkilan mielestä se ei ole ongelma. Ihmiset kertovat,mitä mieltä ovat, myös sen jos poliitikot eivät toimi oikein.

– Varsinkin yhteiskunnan yläkerroksissa on jatkuvasti ajattelua, että anonyymi netti olisi jotenkin huono asia. Ne on ihan tavallisia ihmisiä nimimerkkien takana. Heidän kategorinen työntäminen johonkin Venäjän trolleihin on naurettavaa, Turkkila toteaa.

Vihreiden puoluesihteeri ajattelee nimettömänä esiintymisestä aivan päinvastoin.

– Hämmingin tunne on lisääntynyt. Siihen eivät ole syyllistyneet pelkästään poliitikot, vaan myös nämä hyvin epämääräiset taustajoukot, jotka vaikka twitterissä anonyymitilien kautta tätä veiviä pyörittävät, Liikanen sanoo.

Helsingin Sanomain säätiön rahoittama tutkimushanke “Kurjistettuja kutsumassa: Totuudenjälkeisen ajan kansainväliset mobilisaatiostrategiat Suomen, Ranskan ja Yhdysvaltain vastamediassa” julkistettiin viime syksynä.

Vaihtoehtomedioiden toimintaa selvittänyt tutkijaryhmä nosti esille erikoisen yhteyden Suomen eduskunnan ja MV-vastamediasivuston välillä. Aluksi MV-sivusto ammensi sisältöä maahanmuuttovastaisilta perussuomalaisilta, mutta myöhemmin, sivuston levikin kasvettua, perussuomalaiset kansanedustajat ottivat sieltä käyttöön ilmaisuja ja sanastoa.

Tutkija Niko Pyrhönen ei kuitenkaan pidä esimerkiksi Hommaforumia perussuomalaisten ohjaamana sivustona.

– Ennemminkin voisi sanoa toisin päin. Hommaforumilla tapahtuva kannanmuodostus ja ihmisten rekrytointi siirtyvät puolueeseen.

Perussuomalaisten johtohahmot ovat usein olleet Hommaforumin merkittäviä vaikuttajia tai vastamedian ja somekanavien julkkiksia.

Sosiaalidemokraattien puoluesihteeri Antton Rönnholm on huolestunut vastamedian ja perussuomalaisten toistamasta viestistä, että perinteinen media, viranomaiset ja oikeuslaitos ovat puolueellisia.

– Tämä huolestuttaa minua sen takia, että meillä on ollut perinteisesti melko vahva luottamus näihin tiettyihin instituutioihin. Toivoisin, että se säilyisi eikä sitä ryhdytä nakertamaan, koska sitten ollaan vähän niin sanotusti liukkaalla polulla.

Inhokeista poliittisia teemoja

Perussuomalaisia on pidetty yhden asian liikkeenä, maahanmuuttovastaisten äänitorvena.

Taloustutkimuksen kyselyt paljastavat, ettei puolueen kannatuksessa ole kyse vain maahanmuutosta vaan yhteiskunnassa nousevien puheenaiheiden taitavasta hyödyntämisestä.

Taloustutkimus on pyytänyt vuoden 2018 alusta Yleisradiolle tehtävän puoluekannatusmittauksen yhteydessä vastaajia nimeämään yhden mieleen jääneen kielteisen ja yhden myönteisen asian viime aikojen politiikan tapahtumista.

Vaalikevään alussa tammikuussa 2019 perussuomalaisten kannattajat pitivät kielteisenä maahanmuuttopolitiikkaa ja Oulun raiskaustapauksia. Syksyllä ykkösinhokeiksi olivat nousseet ympäristöpolitiikka ja ilmastonmuutosasiat.

Miesten puolueeksi profiloitunut PS on onnistunut keräämään taakseen paljon niitä, jotka haluavat syödä lihaa, kuluttaa ja ajaa suurten kaupunkien ulkopuolella autoa niin kuin ennenkin vastoin yhteiskunnassa ja politiikassa vahvistunutta ilmastotietoisuutta.

Muut puolueet eivät edelleenkään tunnu oikein hahmottavan, kuinka ynseältä heidän tapansa viestiä tuntuu. Matias Turkkila

Perussuomalaisista on tullut hyväksytty kanava niille, joita setämieskeskustelu ja ilmastohuoli jurppivat.

– Jos sanot, että luopukaa autoistanne ja ottakaa vastaan korkeampi sähkölasku, on päivänselvää, että ihmisten täytyy voida moittia tällaista, Matias Turkkila sanoo.

Poliitikkojen ja puolueiden pitäisi hänen mielestään somessa kuunnella ilman halveksuntaa, mitä mieltä ihmiset ovat.

– En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten muut puolueet eivät edelleenkään tunnu oikein hahmottavan, kuinka ynseältä heidän tapansa viestiä tuntuu. Miten voit yhtä aikaa käytännössä haukkua viestin vastaanottajan ja sen jälkeen toivoa, että tehkää niin kuin me sanotaan. Tämä koskee erityisesti meitä vähän vanhempia miesihmisiä.

Näkemysero poliittisesta viestimisestä ja sen kielenkäytön rajoista ammottaa kuin pimeä kuilu perussuomalaisten ja muiden puolueiden välillä. Perussuomalaiset sanovat kuuntelevansa ihmisten tunteita. Muiden mielestä puolue lietsoo niitä.

– Keskusteluja käydään identiteettipoliittisista näkökulmista kuten väitteistä siitä, että maidon juominen ollaan kieltämässä, vaikka kukaan ei ole varsinaisesti kieltämässä maidon juomista. Siihen vastaaminen on kovin vaikeaa, pohtii SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm.

Lavealla ja kiistellylläkin käsitteellä identiteettipolitiikka viitataan yleensä politiikkaan, joka ei perustu politiikan asiakysymyksiin, vaan siihen, millaisen ihmisryhmän kanssa koetaan yhteisyyttä. Identiteettiä rakentava yhteinen kokemus voi olla esimerkiksi ihonväri, uskonto, elintavat tai sukupuoli.

Kyllä unohdettu kansa tietää

Perussuomalaisten taito hyödyntää ihmisten pelkoja ja huolia on osoittautunut vaikeaksi palaksi muille puolueille. Palvelut ja työpaikat karkaavat maaseudulta ja samalla tavallisten ihmisten tärkeimpien investointien, asuntojen hinnat laskevat.

Kuin huomaamatta Suomessakin on muhinut välialueiden kosto. Myös Trumpin nousun ja brexitin takana oli kokemus siitä, että katveeseen jäävillä alueilla ja siellä asuvilla ihmisillä ei ole edellytyksiä uskoa tulevaisuuteen.

Soini oli raadonsyöjä, joka pystyi haistamaan mihin iskeä. Jussi Salonranta

Tähän kurjistettujen tunteeseen poliittinen populismi iskee Suomessa itse asiassa jo kolmannen kerran.

Halla-ahon edeltäjät, Suomen Maaseudun Puolueen Veikko Vennamo ja perussuomalaisten Timo Soini ammensivat äänensä jo ennen somea unohdetusta kansasta. Vennamon retoriikkaan kuului herrojen rappio ja kansan edustama totuus. Soinin tavaramerkiksi nousi lisäksi uskonto ja perinteet.

Kaikki kolme populistijohtajaa, Vennamo, Soini ja Halla-aho ovat olleet itseensä tyytyväisiä retoriikan mestareita. He ovat osanneet pelkistää iskulauseiksi sen, mitä kansa tuntee.

Ajatuspaja Toivon analyytikko Jussi Salonranta sanoo, että jo Soini tiesi mistä kannatusta saa lisää.

– Soini oli raadonsyöjä, joka pystyi haistamaan, mihin iskeä.

Annetaan asioiden olla

Populistisen liikkeen kanssa on eletty jo vuosikymmeniä, mutta muut puolueet tai niiden ajatuspajat eivät ole keksineet viisasten kiveä, millä populismiin vastataan.

Puolueet ehkä toivovat, että perussuomalaiset kutistuu ja katoaa. Siitä ei ole merkkejä. Taloustutkimuksen tuoreessa mittauksessa kannatus pysyi 24,3 prosentissa.

Myös Kalevi Sorsa -säätiön analyytikko Otto Köngäs näkee nykykehityksen taustalla identiteeettipolitiikan nousun. Duunarien uskollisuus SDP:lle ja vasemmistolle on pohjautunut aiemmin taloudellisiin olosuhteisiin perustuvaan identiteettiin. Siltä putoaa pohja, jos duunarit identifioituvatkin pihviin ja omaan autoon.

Köngäs näkee Halla-ahon perussuomalaiset Helsingin Sanomien pilapiirtäjän Kari Suomalaisen konservatiiveina. He viestivät ihmisille, että annetaan asioiden olla niin kuin ne ovat. Säilytetään kaikki, hyvinvointivaltiokin sellaisena kuin se oli 20 vuotta sitten.

Muutosten pelolla menestyvät populistit voivat jäykistää kilpailevat puolueetkin poliittisiksi säilyttäjiksi.

Ottavatko muut puolueet myös netin ja sosiaalisen median toimintatavoissa mallia perussuomalaisilta?

Svenska Yle selvitti viime vaalien alla, miten eduskuntapuolueet käyttävät räätälöityä mainontaa sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa.

Sosiaalisen median mainonta voidaan kohdentaa tiettyihin ihmisiin, joiden tykkäämisistä, elämäntavoista ja arvoista tiedetään kaikki. Puolueet myönsivät käyttävänsä kohdennettua mainontaa, koska “se on luonnollinen osa nykyaikaista vaalikampanjaa”. Perussuomalaiset ja siniset eivät vastanneet.

Perussuomalaisten sometoiminta on kuitenkin edennyt ammattimaisemmaksi Hommaforumin pöhinästä. Agit Communications Oy:n someguru Jiri Salin kouluttaa väkeä muun muassa aiheesta some poliittisen vaikuttamisen välineenä.

Perussuomalaisia tai heidän kannattajiaan epäiltiin myös viime syksynä manipuloidun videon julkaisusta somessa. Eduskunnan kyselytunnilta oli koostettu video, jossa vihreiden ministerin Maria Ohisalon vastaus Veronika Honkasalolle oli yhdistetty Jussi Halla-ahon esittämään kysymykseen. Video synnytti mielikuvan, että Ohisalon mielestä ulkomaalaisten turvallisuus menee suomalaisten turvallisuuden edelle.

Video saattoi olla koepallo tulevien vaalien verkkovaikuttamisen uusista, yhä röyhkeämmistä keinoista. Videon yhteyttä perussuomalaiseen puolueeseen ei ole todennettu.

Vihreät kohahduttivat syksyllä päätöksellään lakkauttaa Vihreä lanka -puoluelehti. Puoluesihteeri Liikasen mukaan “tänä päivänä yhä useampi Vihreiden kannattaja seuraa ja käy poliittista keskustelua sosiaalisen median kanavissa”. Siksi siihen panostetaan.

Sosiaalidemokraatit ovat myös päättäneet olla tehokkaammin läsnä sosiaalisessa mediassa.

Suunta on sama kaikkialla maailmassa. Tuoreessa Financial Times-lehdessä pohditaan sitä, voiko vaaleja enää voittaa ilman digitaalista hämärätoimintaa. Viime vaaleissa Hillary Clintonin vaalitiimi luuli olevansa sosiaalisen median ja verkkovaikuttamisen edelläkävijä Barack Obaman opeilla. Oletus osoittautui naiiviksi.

Paperiliitto, Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro ilmoittavat suurista työtaistelutoimista. Yhdestä suurimmasta työtaistelutoimesta ilmoitti Paperiliitto, joka kertoo kahden viikon lakosta.

– Paperiliitto on tehnyt päätöksen, että neuvotteluita pitäisi nopeuttaa ja olemme antaneet ilmoituksen työnseisauksesta, Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala kertoo.

Lakko alkaa 27. tammikuuta ja kestää kaksi viikkoa, jos osapuolet eivät pääse sopuun työehdoista ennen sitä.

Lakon piirissä on 67 työpaikkaa ja 9 000 työntekijää, joten lakoon osallistuvat käytännössä kaikki paperi-, kartonki- ja selluloosatehtaiden työntekijät.

Ilmoitus ei tullut yllätyksenä työmarkkinaneuvotteluita seuraaville tahoille. Paperiliiton ja Metsäteollisuuden neuvottelut ovat olleet pahasti jumissa.

– Nämä eivät ole mitenkään toivottuja tilanteita, mutta olemme tavanneet työnantajia nyt 34 kertaa, eivätkä neuvottelut ole johtaneet mihinkään, Vanhala sanoo.

Suurin kiistakysymys on ollut kiky-tuntien tulevaisuudesta. Työntekijät haluaisivat joko tunnit pois työehtosopimuksista tai kompensaation niistä.

Tämä ei puolestaan työnantajille käy. Metsäteollisuudessa ajatellaan, ettei Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välisestä sopimuksesta voida ottaa mallia, vaikka sitä on pidetty työmarkkinoilla esimerkkisopimuksena muille.

Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto pääsivät sopuun työehdoista viime viikolla ja kiky-tunnit otettiin sopimuksesta pois.

Työnantajan mukaan sopimuksesta ei voida ottaa mallia, koska kiky-tunnit oli kirjattu osapuolten välillä erilliseen sopimukseen.

Teollisuusliitto ilmoitti myös lakoista

Teollisuusliitto ilmoittaa myös mittavista lakoista, jotka alkavat niinikään 27. tammikuuta. Lakko kestää kaksi viikkoa ja se koskee 14 000 työntekijää.

– Olemme valitettavasti joutuneet huomaamaan, että työnantajapuolen neuvotteluhalut niin kemianteollisuudessa kuin metsäteollisuudessakin ovat olemattomat. Näin siitä huolimatta, että pystyimme jo muun muassa teknologiateollisuudessa sopimaan asioista. Se sopimus oli päänavaus ja malli, jonka luulisi maistuvan muillekin, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoo tiedotteessa.

Lakon piirissä ovat 200 yrityksen työntekijät, jotka työskentelevät muun muassa öljy-, maakaasu- ja petrokemianteollisuudessa, kemian perusteollisuudessa, muovituoteteollisuuden ja kemian tuoteteollisuudessa sekä mekaanisessa metsäteollisuudessa ja malmikaivoksilla.

Teollisuusliitto ilmoitti myös kahden viikon tukilakoista, jotka koskevat lakon piirissä olevien yritysten huolto- ja kunnossapitoa. Näiden lisäksi Teollisuusliitto ilmoitti laajasta ylityökiellosta.

Pron lakko kestää kaksi viikkoa

Myös Ammattiliitto Pro kertoo kahden viikon lakosta, joka alkaa myös 27. päivä tammikuuta.

Lakko koskee erikseen nimettyjä työpaikkoja ja Pro perustelee toimiaan takkuavilla neuvotteluila.

– Teknologiateollisuuden haluttomuus poistaa 24 ilmainen työ toimihenkilöiden sopimuksesta ei jätä meille muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa uudesta työnseisauksesta ja ylityö- sekä vuorovaihtokiellosta, Pron puheenjohtaja Jorma Malinen sanoo tiedotteessa.

Pro ilmoitti ylityö- ja vuoronvaihtokiellosta perjantaina. Kielto koskee Teknologiateollisuuden toimihenkilöitä.

– Työnantaja haluaa eriyttää alan sopimukset ja pitää talkootyötunnit huomattavasti pienemmällä työntekijäryhmällä eli toimihenkilöillä. Esimiehet ja asiantuntijat tekisivät töitä, vaikka työntekijät eivät olisi paikalla – ei ole toimiva eikä järkevä ratkaisu, Malinen sanoo.

Malinen viittaa siihen, että Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden välisestä sopimuksesta kiky-tunnit poistuivat jo aiemmin.

Lue lisää:

Analyysi: Työmarkkinoiden avaussopimus ei helpottanut muiden neuvotteluita – tulkintakiista kiky-tunneista jäi seuraaviin sopimuksiin

Ammattiliitto ihmettelee kiky-vaatimuksia: "Esimiehet pyörisivät yksin töissä ilman työntekijöitä" – Teollisuus: "Työnantaja ei ole tyhmä"

Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus ovat hyväksyneet uuden työehtosopimuksen – Helle: "Ei ihanteellinen ratkaisu, mutta sen kanssa voi elää"

Viime joulukuussa järvenpääläinen Sari Sillanmäki-Kuokkanen joutui harvinaisen kaktushyökkäyksen kohteeksi, kun iso opuntiakaktus lennätti piikkinsä naisen kasvoille. Lääkärin tutkimuksissa Sillanmäki-Kuokkasen vasemmasta silmästä löytyi kymmeniä pieniä kaktuksen piikkejä.

– Yksi piikki oli katkennut sarveiskalvoon, ja se piti raaputtaa irti neulalla. Kun toisen silmän kipu alkoi helpottaa, toisessa alkoi tuntua kipua. Sieltäkin löytyi piikki, kertoi Sari Sillanmäki Kuokkanen.

Kodin huonekasveista harvoin on sellaista terveydellistä haittaa tai harmia, jota Sari Sillanmäki-Kuokkanen koki. Kuitenkin osa kodin tavallisistakin huonekasveista on myrkyllisiä. Se kannattaa pitää mielessä, varsinkin jos kotona on pieniä lapsia.

Myrkyllinen maitiaisneste

Huonekasvit voivat aiheuttaa iho-oireita, syötynä myrkytysoireita tai jos kasvi tuoksuu voimakkaasti, voivat tuoksuille herkät kokea ne ärsyttäviksi.

Yksi yleisimmistä myrkyllisistä huonekasveista on pylvästyräkki. Helppohoitoisuutensa takia se on useassa kodissa. Pylvästyräkki on usein pitkäikäinen ja voi kasvaa hyvinkin korkeaksi. Kun se ei enää tahdo pysyä pystyssä, saattaa tehdä mieli leikata sitä lyhyemmäksi.

Pylvästyräkin sisällä virtaa kuitenkin vaaleaa maitiaisnestettä, joka voi iholle päätyessään aiheuttaa iho-oireita. Maitiaisnesteen avulla kasvi kuljettaa itseensä tarvitsemiaan ravinteita.

Kasvia leikatessa kannattaakin käyttää käsineitä tai ainakin pestä kädet huolellisesti leikkauksen jälkeen.

Myös muiden tyräkkien maitiaisneste on paikallisesti ärsyttävää. Esimerkiksi joulutähti kuuluu tyräkkien sukuun.

Iho-oireita

Myrkyllistä maitiaisnestettä on myös peikonlehdessä, ihmepensaassa ja vehkakasveissa, kuten huonevehkassa.

– Sellainen yleissääntö on, että jos maitiaisneste on vaaleaa, on se myrkyllistä, kertoo viheralan opettaja, lehtori Katriina Lahtinen Saimaan ammattiopistosta.

Maitiaisneste saattaa iholle joutuessaan aiheuttaa iho-oireita, jotka kuitenkin yleensä paranevat itsekseen.

Maitiaisnestettä on huonekasvien lehdissä yleensä vähän, joten sitä on jo lähtökohtaisesta vaikea syödä paljon. Mikäli maitiaisnestettä kuitenkin syö, voi se aiheuttaa vatsavaivoja.

– Samalla tavalla kuin maitiaisneste ärsyttää ihoa, voi se ärsyttää mahan limakalvoa, kertoo ensihoitolääkäri Maria Kaista Myrkytystietokeskuksesta.

Kasveissa oleva maitiaisneste voi myös kuivua kasvin lehden pinnalle. Kuivuessaan se voi muuttua pölyksi ja aiheuttaa joillekin allergiaoireita.

Myrkylliset syötyinä

Kodin huonekasvit aiheuttavat todella harvoin vaaratilanteita, koska ani harva haluaa kokeilla, miltä huonekasvi maistuu.

– Huonekasveja ei ole tarkoitettu syötäviksi, vaan ne ovat pelkästään silmänruokaa, muistuttaa floristi Satu Ahonen lappeenrantalaisesta Nybergin kukkakaupasta.

Kuitenkin esimerkiksi taaperoikäinen lapsi tai perheen lemmikkieläin saattaa ottaa suuhunsa palan ikkunalaudalla majailevasta houkuttelevan näköisestä kasvista.

Yleisimmistä huonekasveista ihmisille myrkyllisiä ovat muun muassa anopinkieli, anopinhammas, muratti, aaloe ja kahvipensas.

Ensihoitolääkäri Maria Kaistan mukaan pienen määrän syöminen harvoin aiheuttaa ihmiselle vakavia ongelmia.

– Oireina voivat olla esimerkiksi ripuli, pahoinvointi, mahakipu tai oksentelu, kertoo Kaista.

Maria Kaista kertoo, että yleensä oireet menevät ohi itsestään, eivätkä vaadi esimerkiksi sairaalahoitoa. Kuitenkin jos pieni lapsi oksentaa tai ripuloi paljon, voi vaarana olla nestehukka.

– Nekin ovat niin harvinaisia, että minulle ei sellaisia tapauksia ole vastaan tullut. Käytännössä riski siihen, että lapsi tai aikuinen saisi huonekasvista merkittävän myrkytystilan, on vähäinen.

Myrkytystietokeskuksen tiedossa ei Maria Kaistan mukaan ole vakavia kasvimyrkytyksiä ainakaan viidenkymmenen viime vuoden aikana.

Huonekasvit kannattaa pitää pikkulasten ulottumattomissa siksikin, että syöty kasvin lehti saattaa tarttua kurkkuun kiinni, jolloin lapsen hengitys voi vaikeutua tai jopa estyä.

Myös opuntiakaktukset kannattaa pitää kaukana kaukana lapsista. Sari Sillanmäki-Kuokkasen silmiin kaktuksen piikit lensivät, kun hän oli nostamassa kaktusta kotonaan toiseen paikkaan. On edelleen mysteeri, miksi piikit kaktuksesta lensivät. Opuntiakaktuksella on kuitenkin tapana singota piikkejään, jos sitä liikutellaan tai jos se jotenkin kokee olevansa uhattu.

Nyt kuukautta myöhemmin Sari Sillanmäki-Kuokkanen kertoo, että silmät ovat parantuneet ja hymykin on herkässä.

– Kävin silmälääkärillä tarkastuksessa. Kaikki on nyt OK. Silmät ovat vielä vähän kuivat, mutta ei muuta, toteaa Sillanmäki-Kuokkanen.

Hän on ehtinyt haaverinsa jälkeen käydä jo Thaimaassa. Lentokonematka sujui hyvin, silmät eivät kärsineet auringonvalosta ja uiminenkin sujui ilman ongelmia.

– Olen jatkanut valistustyötä. Sielläkin oli noita kasveja. Näytin muutamalle thainaiselle hierontapaikassa kuvia silmistäni ja kaktuksesta. He olivat ihmeissään.

Sillanmäki-Kuokkanen kertoo jakaneensa ahkerasti tietoa opuntiakaktuksen käyttäytymisestä myös kotimaassa. Hän sanoo valistaneensa jo useamman kukkakauppiaan ja kertoneensa kokemuksestaan myös floristiopiskelijoille.

Monenlaisia kasveja

Ihmiset saattavat nykyään pitää huonekasveina mitä erilaisimpia kasvilajeja. Joitakin on voitu itse tuoda ulkomailta, jolloin laji tai sen käyttäytymineneivät välttämättä ole täysin tiedossa.

Jotkut yrittävät kasvattaa ikkunalaudalla myös Suomen metsissä luonnonvaraisina eläviä kasveja, joista osa on hyvinkin myrkyllisiä.

Tällaisia ovat esimerkiksi myrkkykeiso, myrkkykatko, hullukaali, myrkkykirveli, suopayrtti tai kalliokielo. Mikäli niitä kotiinsa metsistä tuo, kannattaa varmistaa, ettei niitä kukaan pääse syömään.

Myös eräiden puutarhan kasvien kanssa kannattaa olla varovainen. Siellä myrkyllisiä ovat muun muassa sormustinkukka, ukonhattu, hulluruoho, risiini ja kultasadepensaat.

Myrkytystietokeskuksen nettisivuilta voi tarkistaa, mikä huonekasvi on myrkyllinen ja mikä ei. Ensihoitolääkäri Maria Kaista rohkaisee ihmisiä soittamaan Myrkytystietokeskukseen aina, jos epäilee itse tai jonkun syöneen myrkyllistä kasvia.

– Ehdottomasti kannattaa soittaa. Me voimme kertoa, mitä kasvin myrkyllisyydestä on tiedossa, ja millaisia oireita kenties on odotettavissa.

Puhelinnumero Myrkytystietokeskukseen ovat 0800 147 111 (maksuton) ja 09 471 977 (normaalihintainen puhelu). Keskukseen voi soittaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Haju ja tuoksu

Kasvin haju tai tuoksu on useimmille miellyttävä kokemus, mutta ei kaikille. Tavallisin oireiden aiheuttaja lienee joulun ajan hyasintti, joka kukkiessaan levittää voimakasta tuoksua ja aiheuttaa joillekin aivastelua tai nenän kutinaa. Myös tuoksuköynnös, posliinikukka, jasmiini, kulta-akasia eli mimosa ja pelargoniat tuoksuvat voimakkaasti ja saattavat aiheuttaa oireita.

On myös ihmisiä, jotka ovat allergisia tietyille kasveille. Suomen allergia-, iho- ja astmaliiton mukaan asteri- ja sikurikasvien kasvinesteet ja siitepöly voivat aiheuttaa oireita pujoallergisille. Tällaisia ovat muun muassa huonekasveina yleiset krysanteemi, gerbera tai niityltä poimittu päivänkakkara.

Allergia-, iho- ja astmaliitto muistuttaa, että useimmat huonekasvit ovat pelkästään hyödyllisiä, eivätkä ne aiheuta allergiaoireita.

– Jos epäilee oireilun johtuvan viherkasvista, kannattaa kasvi aluksi siirtää huoneeseen, jossa oleskelee harvemmin. Jos oireilu loppuu, tilalle voi vaihtaa esimerkiksi amatsoninliljan, maijan, nukkumatin, timanttiananaksen, muorinkukan, piilean, anopinkielen tai palmuvehkan, kertoo Suomen allergia-, iho- ja astmaliitto.

Paljon iloa

Huonekasvit ovat useiden ihmisten harrastus. Vaikka kodissa olisi vain yksi kasvi, on sen kastelu ja seuraaminen monille mukavaa puuhastelua.

Koska myrkytysvaara on vähäinen, ei sen takia kannata myrkylliseksi tiedetystäkään huonekasvista luopua.

– Viherkasveilla on niin paljon positiivisia vaikutuksia. Ne puhdistavat ainakin jonkin verran huoneilmaa ja ennen kaikkea tuottavat ihmisille hyvää mieltä, kertoo viheralan opettaja, lehtori Katriina Lahtinen Saimaan ammattiopistosta.

Samoin ajattelee myös Satu Ahonen lappeenrantalaisesta Nybergin kukkakaupasta.

– Ei sen takia kannata kukkaharrastusta jättää, että pelkää niiden olevan myrkyllisiä. Me myymme silmänruokaa, eikä syötävää, sanoo Ahonen.

Tiistaina alkavista noin 420 000 työntekijän kunta-alan työehtosopimusneuvotteluista odotetaan sekä vaikeita että pitkiä. Työ- ja virkaehtosopimukset umpeutuvat maaliskuun lopussa, mutta väännön ennakoidaan jo nyt venyvän toukokuuhun.

Työnantaja sekä palkansaajat ovat jotakuinkin päinvastaista mieltä sekä palkankorotusten tasosta että 24 kiky-tunnin jatkosta.

– Kikyn talkoot ovat meidän osalta ohi. Kyllä se on ihan selkeä asia, että kikytunnit pitää ottaa tesseistä pois, sanoo Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.

– Kun kiky-tunneista aikanaan sovittin, lähdettiin pelastamaan koko Suomea. Se oli määräaikainen pelastus. Nyt talkootuntien tekeminen on taakse jäänyttä elämää, sanoo Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Jukon ja opettajien OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Kuntatyönantaja KT:n työmarkkinajohtajan Markku Jalonen näkee asian toisin:lomarahaleikkaukset sovittiin määräaikaisiksi, mutta kiky-tunnit pysyviksi.

– Olen ollut neuvottelemassa kilpailukykysopimusta kunta-alan osalta, ja sovimme keskusjärjestösopimuksessa työajan pidennyksen pysyväksi, emme määräaikaiseksi. Kuntatyönantaja pitää tästä kiinni.

Jalonen huomauttaa, että pitkät lomat huomioiden kunta-alalla tehdään suhteellisen lyhyttä työaikaa jo nyt, ja rahapulassa rypeville kunnille korvaavien työntekijöiden palkkaaminen olisi epärealistista.

– Tarvittaisiin 5 000 uutta työntekijää pelkästään sen takia palkattavaksi uudelleen, jos työaika lyhenisi, Jalonen laskee.

JHL:n Niemi-Laine tekee Jalosen laskemista päinvastaisen johtopäätöksen: kikyn lisätunnit ovat kuormittaneet julkisen alan työntekijöitä 5 000 työntekijän verran, ja siksi olisi vain tervetullutta, jos niitä tekemään palkataan uutta väkeä.

JHL: Jos ei muu auta niin työtaistelu

Palkankorotusvaatimuksissa osapuolten näkemysero vaikuttaa vieläkin isommalta.

Sairaanhoitajat ovat vaatineet kuoppakorotusta jo viime vuodesta alkaen, ja sama vaatimus on myös Jukolla sekä niin ikään sairaaloiden työntekijöitä, kuten leikkaussalien välinehuoltajia edustava JHL:llä.

Niemi-Laineen mukaan muun muassa alle 2 000 euron kuukausipalkalla työskentelevien väline- ja laitoshuoltajien korotusten tulee olla sama kuin sairaanhoitajilla eli yli 3,3 prosenttia kahdessa vuodessa.

– Palkankorotus kuuluu kaikille. Olemme mukana samoissa palkkatalkoissa, joissa muutkin julkisuudessa olleet.

Tavoitteeseen pääsemisessä ei lakkokaan ole JHL:n mukaan poissuljettu.

– Pahimmassa tapauksessa työtaistelutoimet ovat meidänkin osalta olennaisia. Siinä sitten katsotaan, miten sairaaloiden leikkaustoiminta jatkuu, jos meidän matalapalkkaväki ei ole korotuksissa mukana, Niemi-Laine väläyttää

Juko: Nyt on aika kunnon palkankorotuksille

Jukon ja OAJ:n Olli Luukkainen ei vielä määrittele palkankorotusvaatimuksen tasoa. Luukkaisen mukaan kyse on sekä julkisten ja yksitysen puolen palkkaeron että nais- ja miesvaltaisten alojen palkkakuopan kiinni kuromisesta.

– Nyt on tehty kymmenen vuotta keskitettyjä ratkaisuja jotka ovat olleet erittäin matalia. Nyt on aika kunnon palkankorotuksille. Mitä se kunnon palkankorotus tarkoittaa niin aika näyttää, Luukkainen sanoo.

Hän antaa esimerkiksi päiväkotien varhaiskasvatuksen opettajat.

– Heistä 97 prosenttia on naisia, ja palkkataso 2 336 euroa aloittaessa korkeakoulututkinnolla. Eihän se ole missään suhteessa työn vaativuuteen, Luukkainen sanoo.

KT: Ei kertakaikkiaan varaa

Kunta-alan työnantajien Markku Jalosen mukaan palkankorotusvaatimukset eivät ole realismia aikana, jolloin rahat eivät tahdo riittää nykyistenkään velvoitteiden maksamiseen.

– Kuntatalous on tällä hetkellä historiallisen huonossa tilanteessa, meillä on suuri määrä yt-neuvotteluita. Realiteetit siihen mihin kunnilla on varaa ja mihin ei, pitäisi ottaa näissä neuvotteluissa huomioon.

Hän arvioi että 3,3 prosentin korotustaso kahtena vuonna maksaisi kunnille 700 miljoonaa vuodessa.

Hän laskee, että sosiaali- ja terveydenhuoltolalan palkankorotukset maksaisivat kymmenessä vuodessa kahdeksan miljardia, ja koko kunta-alan palkankorotukset 22 miljardia euroa.

– Se on kallis hintalappu kunta-alalle.

– Niihin ei vaan kerta kaikkiaan ole varaa, Jalonen tyrmää.

Kuntien huono talousjama tunnustetaan

Kuntien talousongelmat tiedetään, ja Juko sekä JHL toivovat tähän apuja maan hallitukselta.

– Valtiovalta poliittisita valtasuhteista riippumatta on alimitoittanut kuntien valtionosuudet. Valtiovalta voisi lähettää tukea kuntien rahoituksen vahvistamiseksi, tämä on yhteinen tavoitteeme työnantajan kanssa, Luukkainen sanoo.

JHL:n Niemi-Laine tukisi kuntataloutta tuloveronkorotuksilla. Tämä tulee ajankohtaiseksi hallituksen kehysriihessä.

– Kuntien perusrahoitus pitää saada kuntoon. Olen ihmetellyt, ettei kunnissa pidetä huolta tuloveroa korottamalla siitä, että palvelut voidaan hoitaa. Tästä asiasta tullaan varmasti hallituksen kanssa tässä välissä keskustelemaan.

Teknologiateollisuuden jäsenyritykset keskeyttävät Ammattiliitto Pron ay-jäsenmaksuperinnän. Työnantajaliittoon kuuluvat jäsenyritykset pidättäytyvät toistaiseksi Pron ay-jäsenmaksujen perinnästä ja tulouttamisesta.

Teknologiateollisuus perustelee tiedotteessa perinnän keskeyttämisen olevan vastatoimi Pron sunnuntaina ilmoittamalle laajalle lakolle teknologiateollisuudessa. Paperiliitto, Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro ilmoittivat eilen sunnuntaina mittavista lakoista.

– Päätös jäsenmaksuperinnän jäädyttämisestä perustuu lakosta ja lakonuhasta aiheutuviin menetyksiin. Jäsenmaksuilla rahoitetaan myös uhkaamassa olevaa laajaa työtaistelua, eikä työantaja voi olla tukemassa tällaista toimintaa jäsenmaksuperinnällä, Teknologiateolllisuuden neuvottelujohtaja Jarkko Ruohoniemi sanoo tiedotteessa.

Lue lisää: Paperiliitto, Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro ilmoittavat mittavista lakoista – paperitehtaat menevät kahdeksi viikoksi kiinni

EK: Mahdolliset lakot aiheuttaisivat jopa 600 miljoonan euron loven bkt:hen

Elinkeinoelämän keskusliitto EK puolestaan arvioi, että Teollisuusliiton, Paperiliiton ja Pron mahdolliset lakot aiheuttaisivat 500–600 miljoonan euron loven bruttokansantuotteeseen. Lakot kestäisivät kaksi viikkoa.

Liikevaihdolla mitattuna menetykset olisivat EK:n alustavan laskelman mukaan 1,5–2 miljardia euroa. EK:n mukaan laskelmassa on otettu huomioon työtaisteluiden kerrannaisvaikutukset muille toimialoille, mutta ei pitkän aikavälin vaikutuksia esimerkiksi asiakassuhteisiin ja Suomen asemaan investointikohteena.

– Näin laajoilla ja pitkäkestoisilla työtaisteluilla on väistämättä merkittäviä vaikutuksia paitsi tuotantoon myös verotuloihin. Jos lakot toteutuvat täysimääräisinä, verotulot voisivat laskennallisesti vähentyä noin 200 miljoonaa euroa, sanoo EK:n pääekonomisti Penna Urrila tiedotteessa.

EK:n mukaan pitkäkestoisten lakkojen haittoja kasvattaa se, että yritysten on lähes mahdotonta kuroa kiinni menetyksiä myöhemmin.

Lisäksi monet lakonuhkien kohteena olevista yrityksistä ovat raskasta prosessiteollisuutta, joissa menetyksiä kasvattaa tuotannon pitkäkestoinen alas- ja ylösajo, joiden vuoksi tuotantoprosessin toiminta ja laatu häiriintyvät pidemmäksi ajaksi kuin itse työtaistelu kestää.

Lisää aiheesta:

Metsäteollisuus tyrmää vaatimukset kiky–tuntien poistamisesta – "Työajan lyhentäminen olisi mahdotonta nykyisessä talous- ja suhdannetilanteessa"

Sängyllä istuu tyytyväinen mies. Kauko Kivi silmäilee tuttua huonetta ja ikkunasta avautuvaa Pitkäsalmen maisemaa.

– Koko ajan toivoin ja jaksoin odottaa, että pääsen tänne takaisin. Tämä on sama huone kuin viimeksikin, likat olivat järjestäneet sen näin, naurahtaa Kivi.

Paluu Karinakotiin Turun Hirvensalossa on lämmin. Tutut hoitajat saavat syöpää sairastavalta Kiveltä halaukset heti ulko-ovella. Huoneen lattialla odottavat purkamattomat kassit, mutta nyt on aikaa asettautua jälleen kotiin.

Kauko Kivi joutui muiden saattohoitopotilaiden tavoin jättämään Karinakodin viime kesän kynnyksellä, kun Lounais-Suomen saattohoitosäätiön rahkeet eivät enää riittäneet toiminnan pyörittämiseen.

Kiivaan julkisen keskustelun jälkeen Turun sosiaali- ja terveyslautakunta päätti joulukuussa, että liikkeenluovutuksella kaupungin hyvinvointitoimialalle siirtyneen Karinakodin toiminta jatkuu.

Ensimmäisenä asukkaana tutuista ovista asteli Kauko Kivi puolenpäivän aikaan maanantaina, kun Karinakodissa valmistauduttiin uuteen alkuun.

Salon Angelniemeltä kotoisin oleva Kivi oli aktiivisesti tehnyt töitä sen eteen, että pääsee takaisin Karinakotiin heti kun mahdollista. Puolisen vuotta Kaskenlinnan saattohoito-osastolla oli riittävästi.

– Kaskenlinna on kuin sairaala, tämä on kotoisampi. Kesällä varsinkin näkee eläimiä, lintuja ja peuroja ikkunasta.

Kauriit ja peurat ovatkin tuttu näky Turun saarilla. Ketutkin viihtyvät aivan Karinakodin kulmilla. Lintuja pitää vielä jonkin aikaa odotella.

Helpotus myös hoitohenkilökunnalle

Karinakodin toiminnan jatkuminen palliatiivisena osastona on mieluisa asia luonnollisesti myös henkilökunnalle.

– Puolen vuoden tunnemyllerryksen jälkeen on ihana todeta, että täällä ollaan kotona takaisin, huokaisee apulaisosastonhoitaja Satu Nurmela.

Puolen vuoden irtisanomisaika kantoi juuri niin pitkälle, että 12 hoitajaa pääsivät siirtymään suoraan Turun kaupungin palkollisiksi. Osa teki tuona aikana keikkahommia, osa keräsi voimia tulevaan.

Uusina voimina Karinakotiin tulee nyt kuusi palliatiivisen hoidon tuntevaa hoitajaa Kaskenlinnasta.

Heistä yksi on sairaanhoitaja Tiina Tikkala, joka halusi vaihtaa paikkaa tilaisuuden auettua. Hänellä on vuosien takaa hieman kokemusta Karinakodista, ja kotoisa tunnelma on nytkin hyvin samanlainen kuin muistikuvissa.

– Meillä on mahtava tilaisuus yhdistää kaksi hyvää työyhteisöä. Voimme kaikki tuoda taloon omaa osaamistamme. Uskon, että meillä kaikilla eettiset arvot ja ajatus ihmisestä saattohoidossa ovat hyvin samat, sanoo Tiina Tikkala.

Kaupungille siirtyneet työntekijät ovat käyneet läpi kuuden viikon perehdytyksen, jossa on käyty läpi muun muassa potilastietojärjestelmää.

– Uuden työnantajan alaisuudessa varmasti on omat muuttujansa, mutta itse ydintyö tulee olemaan samaa ja sitä innolla jatketaan, sanoo apulaisosastonhoitaja Satu Nurmela.

Jatkossa Karinakodin palliatiivisella osastolla työskentelee lääkäri, apulaisosastonhoitaja, 9 sairaanhoitajaa, 9 lähihoitajaa ja puolipäiväinen osastonsihteeri.

Turun kaupungilla on mahdollisuus tarjota saattohoitoa myös lähikuntiin maksusitoumuksilla. Tällä hetkellä Kaskenlinna jakaa osaamistaan lähikunnille koulutuksin ja konsultaatiolla.

Viimeisistä ajoista mahdollisimman hyvät

Karinakodissa on 18 paikkaa. Nyt hiotaan työnjakoa Kaskenlinnan saattohoito-osaston ja Karinakodin palliatiivisen osaston välillä.

– Selkeää työnjakoa Kaskenlinnan ja Karinakodin välille tarvitaan, jotta saattohoitopotilaita ei jouduta kuljettamaan lisätutkimuksiin ja samalla aiheuteta potilaille tarpeetonta vaivaa, hyvinvointitoimialan johtaja Riitta Liuksa toteaa kaupungin tiedotteessa.

Myös Karinakodin apulaisosastonhoitaja Satu Nurmela painottaa, että Hirvensalon maisemissa keskitytään tekemään asukkaiden viimeisistä ajoista arvokkaat.

– Meille tulee potilaita, joilla kuolema on lähellä. On jo saattohoitopäätös, kun raskaita hoitoja ei ole enää tarkoituksenmukaista antaa. Saamme keskittyä potilaan mahdollisimman hyvään elämään.

Lue lisää:

Suljettavan saattohoitokodin asukkaat joutuvat muuttamaan vielä kerran

Turku ottaa Karinakodin henkilökunnan palkkalistoilleen – tilat kaupunki vuokraa vuodenvaihteessa

Ylen kyselyyn vastanneet kansanedustajat kannattavat maakunnallista saattohoitokeskusta – kunnat ovat panostaneet omiin yksikköihinsä

Naapurikunnat toistaiseksi nihkeitä Karinakodin rahoittamiselle – kiinteisiin hoitopaikkoihin ei haluta sitoutua

Turku purkaa saattohoitosopimuksen Karinakodin kanssa – Lautakunta: TYKSiin perustettava saattohoitokeskus

Saattohoitoon erikoistuneen Karinakodin asukkaat ja henkilökunta järkyttyivät lakkautussuunnitelmista – "Meidät jätetään tyhjän päälle"

Apteekkien farmaseuttisen henkilöstön palkat nousevat seuraavan sopimuskauden aikana yhteensä 3,6 prosentilla.

Kiky-tunnit eli 24 tunnin työajan pidennys irtisanottiin jo elokuussa.

Suomen Farmasialiiton ja Apteekkien työnantajaliiton hallitusten hyväksymän neuvottelutuloksen sisältö julkaistiin maanantaina.

Farmaseuttien palkankorotus on niukasti korkeampi kuin niin sanotun päänavaussopimuksen. Teknologiateollisuuden ja SAK:laisen Teollisuusliiton tammikuun alussa saavuttama neuvottelutulos tuo teknologiateollisuuden työntekijöille yhteensä 3,3 prosentin palkankorotukset noin kahdessa vuodessa. Kyseisestä 3,3 prosentista on toivottu työnantajapuolilla kattorajaa koko työmarkkinakierroksen palkankorotuksille.

Vaikka apteekkialan palkankorotusprosentti on vientiteollisuutta sinällään suurempi, vastaa ratkaisu Apteekkien työnantajaliiton mukaan kustannusvaikutukseltaan vientiteollisuuden ratkaisua. Liiton mukaan huomioon tulee ottaa muun muassa se, että apteekkialalla ja vientiteollisuudessa sopimuskaudet ovat eri pituisia.

Farmaseuttien ja proviisorien henkilökohtaisia palkkoja ja taulukkopalkkoja korotetaan tänä vuonna toukokuusta alkaen 1,9 prosentin yleiskorotuksella ja ensi vuonna 0,8 prosentin yleiskorotuksella. Lisäksi palkkojen korottamiseen käytetään toukokuun 2021 alusta alkaen 0,9 prosentin suuruinen apteekkierä.

Juttua päivitetty klo 17:44. Lisätty Apteekkien työnantajaliiton näkemys palkankorotusten kustannusvaikutusten vastaavuudesta.

Lue myös:

Apteekkeihin syntyi sopu uudesta työehtosopimuksesta

Analyysi: Työmarkkinoiden avaussopimus ei helpottanut muiden neuvotteluita – tulkintakiista kiky-tunneista jäi seuraaviin sopimuksiin

Tuusulalaisen kansanedustajan Ruut Sjöblomin (kok.) kotiin murtauduttiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sjöblom kertoo asiasta Facebook-päivityksessään.

– Onneksi emme olleet kotona. Meillä ei ole kotona mitään arvokasta. Tunkeutujat olivat saaneet mukaansa vain samppanjapullon, muutamia koruja ja nipun käyntikorttejani, Sjöblom kirjoittaa.

Hän toteaa, että korut eivät olleet arvokkaita.

– Paitsi yhdet, erityisesti tunnearvoltaan. Nimittäin minulle Linnan juhliin suunnitellut uniikit korvakorut.

– Karmeinta tässä kuitenkin, että kotiimme on tunkeuduttu, kaappeja, vaatteita ja lasten leluja heitelty ympäriinsä. Olo on järkyttynyt, Sjöblom kirjoittaa.

Päivityksen mukaan murtautujat olivat katkaisseet sähköt ja tulleet perheen tyttären huoneen ikkunasta väkivaltaisesti läpi.

Itä-Uudenmaan poliisi vahvistaa, että on vastaanottanut rikosilmoituksen omakotitalomurrosta Tuusulassa ajalta 11.–12. tammikuuta. Asiaa tutkitaan törkeänä varkautena.

Sjöblom kirjoittaa myös, että häntä on uhkailtu kevään eduskuntavaaleista lähtien.

– Olen saanut muun muassa pre paid -puhelinliittymistä viestejä, joissa on sanottu, että sinulle käy vielä huonosti, Sjöblom kertoo Ylelle.

Vakavin uhkaus sattui jouluaattona. Silloin Sjöblom oli perheensä ja sisaruksiensa perheiden kanssa isänsä luona jouluillallisella. Isän talon eteen tuotiin eläimen raato jätesäkissä.

Supo tutkii uhkauksia, ja myös eduskunnan turvayksikkö on asiasta tietoinen. Sjöblömin mukaan vielä ei ole tietoa, liittyvätkö murto ja uhkaukset toisiinsa.

Uhkailu on osa poliittisten päättäjien arkipäivää. Ylen kyselyyn vuonna 2017 vastanneista kansanedustajista kaksi kolmasosaa oli joutunut uhkailujen kohteeksi.

Kansanedustajia uhkaillaan esimerkiksi väkivallalla ja raiskaamisella sekä pelotellaan eri tavoin. Eduskunnan turvallisuusjohtajan Jukka Savolan mukaan uhkailu on pysynyt samantyyppisenä viime vuosina ja eläimen raadon raahaaminen pihapiiriin on yksittäistapaus.

Lue myös:

Poliitikkoja uhkaillaan yhä useammin ja yhä rajummin

Kuntalaisilta perittävä kuntavero muodostaa vain osan kuntien tuloista. Lisäksi kunnat saavat valtionosuuksia peruspalvelujensa rahoitukseen. Valtionosuudet muodostavat keskimäärin viidenneksen kuntien tuloista. Tänä vuonna yhteensä 9,3 miljardia euroa.

Keskimäärin valtionosuutta jaetaan Manner-Suomessa tänä vuonna 1 691 euroa per asukas, nousua viime vuoteen keskimäärin 123 euroa asukasta kohden.

Eniten valtionosuudet nousevat Pelkosenniemellä eli 404 euroa per asukas. Nurmeksen 1 208 euron nousu johtuu kuntaliitoksesta Valtimon kanssa.

Eniten laskee Hyrynsalmen valtionosuus. Laskua on 396 euroa asukasta kohden. Miinus johtuu syrjäisyystekijän laskentavirheen korjaamisesta.

Ääripäät Utsjoki ja Kauniainen

Kuntien väliset erot valtionosuuksissa ovat valtavia. Eniten saa Utsjoki. Myös Salla ja Puolanka kuuluvat kärkisaajiin. Vähiten taas saa Kauniainen, 9 euroa per asukas, eli käytännössä ei juuri mitään.

Tasausjärjestelmän ansiosta Utsjoki, Salla ja Puolanka saavat siis yli 620-660 kertaa enemmän kuin Kauniainen. Silti Kauniaisista löytyy ymmärrystä tilanteelle.

– Tilanne eri puolilla Suomea on tosi erilainen: on muuttotappiokuntia, ikärakenteet ja sairastavuuskertoimet vaihtelevat. On iäkästä, sairaampaa väkeä, mistä seuraa paljon kuluja. Ymmärrämme, että tasausjärjestelmä on oltava olemassa, jotta peruspalveluita pystytään tarjoamaan koko maassa, sanoo Kauniaisten kaupunginjohtaja Christoffer Masar.

Kauniaisten naapuri Helsinki saa tänä vuonna 44-kertaisesti Kauniaisten valtionosuuden. Lähinaapuri, isoveli Espookin kuittaa valtionosuuksia 40 kertaa enemmän per asukas kuin Kauniainen.

– Siihen on sinällään selkeät syyt. Kauniaislaisilla on verotulot keskimäärin paremmat kuin espoolaisilla. Siitä aiheutuva verotulojen tasaus on tehnyt sen, että meillä on hyvin pieni valtionosuus, Masar kertoo.

Kokonaissummina tarkasteltuna eniten valtionosuuksia saavat Tampere, Oulu ja Turku, vähiten Kauniainen, Kaskinen ja Kustavi. (Juttu jatkuu taulukon alapuolella).

Alle liitetystä taulukosta voit näppärästi tarkistaa oman tai muun kunnan valtionosuuden tälle vuodelle. Voit myös järjestää taulukon kunnittain korkeimmasta valtionosuudesta alhaisimpaan ja päinvastoin klikkaamalla sarakkeen yläreunaa. Lisäksi taulukon voi järjestää muutoksen suuruuden perusteella.

Saamelaisuus nostaa

Korkeimmat valtionosuudet/asukas menevät Lappiin ja Kainuuseen sekä Pohjois-Savoon. Niissä valtionosuus muodostaa ison osan kunnan kaikista tuloista, esimerkiksi Ranualla se on noin 60 prosenttia.

Utsjoen tuloista valtionosuus on reilut 40 prosenttia tänä vuonna.

– Utsjoen kunta on hyvin valtionosuusriippuvainen. Omat kunnan verotulot ovat 5 miljoonaa euroa, toimintatuotot 4,5 miljoonaa euroa ja valtionosuudet 7,3 miljoonaa euroa vuodessa. Valtionosuus on hyvin merkittävässä osassa Utsjoen talousarviota ja talouden järjestämistä, sanoo kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio.

Suomen pohjoisimman kunnan valtionosuuksia korottavat erityisesti syrjäisyys ja saamelaisuus.

– Yksi iso meno-osuus on se, että me järjestämme täällä kaikki palvelut varhaiskasvatuksesta perusopetukseen, lukioon ja tietysti sotepalveluihin kahdella kielellä eli suomen ja saamen kielellä, koska Utsjoen kunta on Suomen ainut saamelaisenemmistöinen kunta, Tieva-Niittyvuopio sanoo.

– Se on tietysti merkittävä menoerä ja näitten palvelujen järjestämiseen valtionosuutta todella tarvitaan.

Tieva-Niittyvuopio ei kuitenkaan hyväksy ajatusta, että Utsjoki olisi valtion elättämä kunta kaukana pohjoisessa.

– Mainitsen esimerkkinä Utsjoella käydyn rajakaupan. Se katsotaan vienniksi ja on merkittävin Utsjoen elinkeinoista. Jos saisimme pitää rajakaupasta kertyvät arvonlisäverot, eikä niitä tarvitsisi tilittää valtiolle, saisimme sitä kautta enemmän rahaa, kuin saamme nyt valtionosuuksina, Tieva-Niittyvuopio vertaa.

Talous kohtuukunnossa

Taloudellisesti niin Kauniaisilla kuin Utsjoellakin pyyhkii kohtuullisesti.

– Ei voi sanoa että menee loistavasti, mutta toki Kauniaisilla on parempi tilanne, jos verrataan yleiseen kuntien taloustilanteeseen, joka on tällä hetkellä todella haastava, Masar vertailee.

Masarin mukaan Kauniaisten 2019 tulos painuu alijäämäiseksi. Aiempina vuosina tulokset ovat olleet kohtalaisen hyviä.

Sen sijaan Utsjoen kunnan talous on Tieva-Niittyvuopion mukaan todella hyvällä mallilla.

– Olemme niitä harvoja kuntia, jotka tekevät positiivista tulosta. Me on tehty viimeiset kahdeksan vuotta positiivista tulosta. Verotulot ovat olleet nousussa ja matkailu kehittyy hyvää vauhtia, Tieva-Niittyvuopio heruttaa.

Kasvu jakoperusteeksi

Utsjoki on tyytyväinen nykyiseen valtionosuusjärjestelmään.

– Syrjäisyys, saamelaisten kotiseutu ja kaksikielisyys otetaan vahvasti huomioon valtionosuudessa. Niiden ansiosta pystymme järjestämään kuntalaisille hyvät peruspalvelut, Tieva-Niittyvuopio toteaa.

Kauniainen lisäisi valtionosuuden jakoperusteisiin uuden elementin: kasvun.

–Myös kasvu maksaa. Kun tulee muuttovoittoa ja uusia asukkaita, täytyy investoida kiinteistöihin, rakentaa tai laajentaa päiväkoteja, kouluja, infraa, teitä. Pitää palkata lisää henkilökuntaa ja pystyä tarjoamaan palveluita kuntalaislle. Kaikki se myös maksaa, Masar sanoo.

Masarin mukaan pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat ovat pitäneet tärkeänä, että valtionosuusjärjestelmässä otettaisiin huomioon myös kasvun vaatimat investoinnit.

– Ei voida vain katsoa sairastavuuskertoimia tai ikärakennetta. Jos tulee kasvua, se vaatii myös vastaavan rahoituksen. Kasvu pitää jollain tavalla tuoda yhdeksi palaseksi valtionosuusjärjestelmään, Masar vaatii.

Tällä hetkellä hallituksella ei ole aikeita rukata valtionosuusjärjestelmää mihinkään suuntaan.

Keskustele aiheesta kello 22:een saakka!

Lue myös:

Kaisa Juuso: Kuntien valtionosuusjärjestelmä on uudistettava – "Siihen täytyisi olla oma määräraha valtion budjetissa"

Helsingin hovioikeudessa alettiin maanantaina käsitellä merkittävänä huumeiden kauppapaikkana toimineen sivuston, Sipulikanavan perustajan syytteitä. Erikoissyyttäjä Anna-Riikka Ruuth katsoo miehen syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen ylläpitäessään ja kehittäessään sivustoa noin kolmen ja puolen vuoden ajan.

Vuosien 2014–2017 aikana Sipulikanavalla välitettiin syyttäjän mukaan muun muassa yli seitsemän kiloa amfetamiinia, noin 2 800 kappaletta ekstaasitabletteja ja yli kuusi kiloa marihuanaa. Yli 1,8 miljoonasta julkaistusta viestistä noin 70 prosenttia koski huumeita, Ruuth sanoi.

Syyttäjän mukaan mies kehitti sivuston toimintaa jatkuvasti moderoimalla keskustelua ja luomalla uusia osioita maantieteellisille alueille. Syyttäjä pitää miehen toimintaa huumeiden välittämisenä ja vaatii, että oikeus katsoo teot törkeäksi huumausainerikokseksi pelkkien avunantojen sijaan.

Syytetty kiistää syytteet.

Syyttäjä: Netin myötä huumekauppa levinnyt laajemmalle

Syyttäjä Ruuth vetosi aamupäivän asiaesittelyssään muun muassa nettihuumekaupan volyymin kasvuun. Käyttäjistä jo lähes puolet hankkivat aineensa netistä, Ruuth sanoi. Netin ansiosta huumekauppa on syyttäjän mukaan myös laajentunut yhä pienemmille paikkakunnille ja lisäksi Tor-verkon anonyymiys tekee huumekaupasta tekijöille riskittömämpää ja viranomaisille vaikeaa puuttua.

– Juuri tällaiset henkilöt mahdollistavat sen, että kuka tahansa voi ryhtyä huumekauppiaaksi pienellä riskillä, syyttäjä Ruuth sanoi.

Sittemmin viranomaisten sulkema Sipulikanava toimi salatussa Tor-verkossa. Tor-verkko, johon ei pääse tavallisella nettiselaimella, salaa käyttäjänsä sijainnin ja henkilöllisyyden.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi viime vuoden helmikuussa sivustoa ylläpitäneen tietotekniikka-alan ammattilaisen kolmen vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen. Käräjäoikeuden mukaan Sipulikanava mahdollisti helpon keinon myydä ja hankkia huumeita täysin anonyymisti ja foorumilla oli merkittävä vaikutus huumausaineiden leviämiseen Suomessa.

Mies tuomittiin käräjillä seitsemästä avunannosta törkeään ja 11 avunannosta perusmuotoiseen huumausainerikokseen.

Puolustus: Sivusto luotiin anonyymiä keskustelua varten

Miehen puolustus on syyttäjän kanssa hyvin eri linjoilla.

– Lain tarkoittamaa välittämistä tai avunantoa ei ole tapahtunut, vaikka ostaja olisi saanut myyjän yhteystiedot Sipulikanavalta, sanoi syytetyn asianajaja Merja Annala.

Puolustuksen mukaan Sipulikanavaa ei ollut luotu huumekauppaa, vaan anonyymiä keskustelua varten. Annala korosti, että sen käyttäminen on ollut täysin laillista.

– Sipulikanavan luominen, kehittäminen ja ylläpitäminen oli ammatillinen ja tekninen haaste ja miehen harrastus.

Puolustuksen mukaan sivuston luomisen aikaan syytetty ei voinut tietää, millaiseksi toiminta sivustolla muodostuu. Miehellä meni puolustuksen mukaan kahdesta viiteen tuntia päivässä sivuston siistimiseen, muun muassa lasten hyväksikäyttöä kuvaavan materiaalin ja roskapostin poistamiseen.

– Jos (huumekaupan) olisi yrittänyt estää kokonaan, olisi pitänyt moderoida huomattavasti enemmän ja nyt jo hän käytti siihen lähes kaiken vapaa-aikansa.

Puolustuksen mukaan moderoinnin tarkoitus oli pitää keskustelu siistinä, ei edistää huumekauppaa.

– Jos huumeille ei olisi ollut omaa osiota, muut osiot olisivat täyttyneet huumeista.

Lue myös:

Nettihuumekaupan perustaja vuosiksi vankilaan – Tor-verkon palvelu antoi mahdollisuuden anonyymiin huumekauppaan

Huumekauppa ei olekaan netissä niin piilossa kuin luulisi – tamperelainen tutkija keksi tavan mitata sitä:
"Näkyvämpää kuin koskaan"

Pohjois-Karjalassa Nurmeksessa alkoi alkutalvesta kokeilu, jota seurataan hyvin suurella mielenkiinnolla. Sen onnistuminen vaikuttaisi jatkossa merkittävästi tieliikenneturvallisuuteen ja helpottaisi tienpitäjien työtä.

Kokeilun aikana testataan uudenlaista asfaltin paikkausainetta, jonka toivotaan olevan kestävämpi kuin tähän mennessä käytössä olevat paikkausaineet. Lisäksi korjausmassalla voidaan paikata asfalttia myös talvella. Paikkausaine toimii jopa 20 asteen pakkasessa, ja seos kovettuu yliajettavaan kuntoon 5–20 minuutissa.

Tällä hetkellä Suomen teitä paikataan lähinnä keväisin ja kesäisin.

Muutama vuosi sitten Kajaanin ammattikorkeakoulussa kehitetty geopolymeeripohjainen asfaltin paikkausaine on jo nyt ilahduttanut ainakin ely-keskuksen teiden kunnossapitovastaavaa Asko Pöyhöstä. Ely-keskus on jatkuvissa hankaluuksissa maamme teille ilmestyvien reikien kanssa.

Asfalttia ei ole mahdollista uusia siinä tahdissa kun olisi tarve, ja sen vuoksi huonokuntoisten päällysteiden määrä on viime vuosina lisääntynyt. Ne ovat kuluneita, ohentuneita, ja niillä on kantavuusongelmia.

– Reikiä syntyy sinne tänne, varsinkin näin talvella, mikäli sää vaihtelee pakkaskeleistä lämpöasteille koko ajan.

Rajusti vaihteleva sää sai muun muassa Nelostien reikiintymään Iissä Pohjois-Pohjanmaalla tammikuussa.

Reikiä saattaa tulla Pöyhösen mukaan samaan paikkaan kaksikin kertaa viikossa. Niiden korjaaminen on nykyisten materiaalien kanssa työlästä ja kestämätöntä hommaa. Tällä hetkellä käytössä olevat paikkamateriaalit kestävät päivän tai kaksi.

– Jos testit Nurmeksessa onnistuvat, markkinat tälle aineelle ovat isot. Tarvetta on myös ulkomailla, summaa Pöyhönen.

Kajaani ei suinkaan ole ainut paikka, missä on kehitelty ratkaisua teiden kuoppaisuuteen. Esimerkiksi ähtäriläinen yritys on kehittänyt uudenlaista paikkausainetta.

Kajaanin ammattikorkeakoulussa kehitellyltä paikka-aineelta toivotaan kestävyyden lisäksi lujittumisnopeutta, sen pitää kestää lämmön vaihteluita ja olla ympäristöystävällinen. Ympäristöystävällisen aineesta tekee, että se on lähtöisin kaivannaisteollisuudesta. Sen tarkkaa koostumusta ei kuitenkaan haluta kertoa.

– Asfaltin paikkausaineen suhteen eletään kriittisiä aikoja, massaa testataan nyt agressiivisissa olosuhteissa, sanoo Asko Pöyhönen.

Ennen käyttöönottoa aine laitetaan koetukselle

Paikkausaineen testauksesta vastaa suomalainen infra- ja rakennusalan palveluyhtiö Destia, joka muun muassa rakentaa, ylläpitää ja suunnittelee liikenneväyliä ja ratoja. Destia vastaa 55 prosenttisesti valtion ylläpitämien maanteiden hoidosta. Nyt se kokeilee aineen käyttäytymistä tien päällä.

Destian hoidon kehittämispäällikkö Oiva Huuskosen mielestä geopolymeeripohjainen paikkausaine on mielenkiintoinen konsepti, jolla saadaan päällysteen reikäpaikkauksiin pidempi kestoikä. Paikkausten laatu ei ole hänen mukaansa tällä hetkelläkovin hyvä, kun niitä joudutaan tekemään liikenteen seassa.

– Joskus kyseessä on suoranainen hätäpaikkaus, joilloin paikkauksen kestoikä jää lyhemmäksi.

Ennen kuin uudenlainen paikkausaine siirretään laaja-alaisesti tuotantoon, täytyy varmistaa paikkaustyön onnistuminen kesä- ja talviolosuhteissa. Lisäksi Nurmeksessa tutkitaan kuinka paikkausaine kestää esimerkiksi teiden suolausta ja vilkasta liikennettä.

– Tämän vuoden aikana varmistetaan aineen tuotantoon siirrettävyys, Huuskonen kertoo.

Kajaanin ammattikorkeakoulussa kehitetyn geopolymeeripohjaisen paikkausaineen puolesta puhuu myös tutkija Minna Sarkkinen.

Hänen mukaansa Kajaanin ammattikorkeakoululla on saatu tuotekehitysvaiheessa rohkaisevia tuloksia.

– Paikka-aine on pysynyt nyt pari vuotta paikallaan Kajaanin ympäristössä.

Keskustelu on auki kello 22:een saakka!

Filippiineillä pelätään rajua tulivuorenpurkausta, joka voi asiantuntijoiden mukaan käynnistyä täydellä voimalla koska tahansa.

Maan pääkaupungin Manilan eteläpuolella sijaitsevasta Taal-tulivuoresta alkoi valua laavaa aikaisin maanantai-aamuna.

Ilmakehään kohosi valtava pilvi, josta tuhka levittäytyi laajalti maastoon peittäen taloja ja autoja.

Ihmiset suojautuvat tuhkalta hengityssuojin, jotka ovat paikoin loppuneet kaupoista. Viranomaiset ovat vedonneet kauppiaisiin, jotta nämä eivät nostaisi suojatarvikkeiden hintoja.

Manilan lentokenttä suljettiin

Yli viisisataa lentoa peruuntui tai viivästyi, kun Manilan kansainvälinen lentokenttä suljettiin sunnuntaina. Syynä oli tulivuoresta 15 kilometrin korkeuteen nouseva savupilvi.

Maanantaina osa koneista pääsi lähtemään, kun kentän toiminta alkoi osittain uudelleen. Myös maan presidentti Rodrigo Duterte saattoi palata pääkaupunkiin naapurisaarelta.

Viranomaiset varoittavat kuitenkin, että kenttä saatetaan joutua sulkemaan uudestaan.

13 miljoonan asukkaan Manilassa koulut ja virastot ovat kiinni.

Kymmeniä tuhansia tulivuoripakolaisia

Tulivuori sijaitsee 65 kilometrin päässä Manilasta. Se on edellisen kerran purkautunut vuonna 1977.

Tulivuoren uudelleen käynnistynyt aktiivisuus on saattanut lähiympäristön poikkeustilaan. Uutistoimistojen välittämät tiedot tulivuoripakolaisten määrästä kohoavat jatkuvasti, ja Filippiinien hätätilaviraston mukaan Batangan ja Cavitren maakunnissa on paennut jo 30 000 ihmistä.

Pelko luo kaaosta. Baleten kaupungin pormestari Wilson Maralit valitti uutistoimisto AP:n mukaan, että jotkut kyläläiset yrittävät palata vaara-alueelle pelastaakseen sikansa ja lehmänsä.

– Yritämme estää heitä palaamasta ja varoitamme, että tulivuori voi räjähtää koska hyvänsä, varoitti pormestari Maralit.

Toiset ovat kieltäytyneet lähtemästä kokonaan, ja on niitäkin, joiden paon huono näkyvyys ja ajoneuvojen puute on estänyt.

Agoncillon kylästä neljän lapsensa kanssa lähtenyt Irene de Claro oli huolissaan isästään, joka oli jäänyt kylään:

– Emme nähneet, mitä tapahtui, koska oli pimeää, maa tärisi ja tuhka ulottui polviin asti, kuvaili hän uutistoimisto AP:lle.

– Meillä ei varmaan ole mitään, minne palata. Olemme nollapisteessä, de Claro jatkoi.

Järven rantamia myötäilevä vyöhyke 14 kilometrin säteellä tulivuoresta on julistettu suljetuksi vaara-alueeksi. Sillä elää YK:n avustustoimiston mukaan peräti 450 000 ihmistä.

Järven keskellä sijaitsevan pienen tulivuorisaaren kalastajakylät on jo tyhjennetty. Viranomaiset aikovat evakuoida myös järven rantamien asutukset. Pelkona on tulivuorenpurkauksen aiheuttama laavasade sekä myös mahdollinen tsunami.

"Odotamme purkausta koska tahansa"

Filippiinien Seismologisen instituutin johtava tutkija Maria Antonia Bornas sanoi, että Taalin tulivuoden toiminnan kiihtyminen tapahtui yllättävän nopeasti.

– Olemme havainneet magmaa, sulaa kiviainesta, joka on vielä syvällä eikä ole noussut pintaan. Mutta odotamme vaarallista purkausta koska tahansa.

Tulivuorisaari on normaalioloissa suosittu turistikohde. Varoituksista huolimatta jotkut matkailijat ovat edelleen hakeutuneet alueelle.

Tagaytan kaupungissa noin 30 kilometrin päässä tulivuoresta israelilainen matkailija Benny Borenstein otti kuvia tulivuoresta.

– Tämä on kokemus, jonka saa vain kerran elämässään, hän kommentoi uutistoimisto Reutersille.

Läheisessä Talisay Batangasissa varakuvernööri Mark Leviste sanoi, että väestön evakuointiin tarvitaan lisää kuorma-autoja.

– Sähkö ja vesijohto ovat katkenneet. Täällä tarvitaan nyt juomavettä ja kasvosuojia.

Lue lisää:

Taal-tulivuori alkoi purkautua Filippiineillä – Video näyttää värikkään salamoinnin ja tuhkapilven leviämisen

Tulivuori sylkäisi valtavan tuhkapilven Filippiinien pääkaupungin lähistöllä – tuhansia evakuoitu, lennot keskeytetty

Iranissa kuohunta alasammutun matkustajakoneen ympärillä jatkuu. Sunnuntaina sadat mielenosoittajat uhmasivat kireitä turvatoimia ja marssivat Teheranin kaduille, jossa tilanne kärjistyi Azadin aukiolla, suomeksi Vapauden aukiolla.

Varmistettua tietoa tapahtumien kulusta ei ole, mutta mediatietojen mukaan viranomaiset käyttivät ensin kyynelkaasua väkijoukon hajottamiseen ja ampuivat myös laukauksia väkijoukkoa kohti. Asiasta on uutisoinut muun muassa silminnäkijöitä haastatellut The Guardian -lehti.

– Poliisi ampui suoraan ihmisiä päin välittämättä siitä, oliko kohteena miehiä, naisia, teinejä vai iäkkäitä ihmisiä, kertoo Ylen Teheranista tavoittama iranilainen.

Hän ei halua nimeään julkisuuteen turvallisuussyiden takia.

Teheranin poliisipäällikkö kiistää uutistoimisto TASSin mukaan väitteet voimankäytöstä sunnuntain ja lauantain mielenosoituksissa.

– Tilanne on hyvä, eikä täällä ole mitään ongelmia, sanoo poliisipäällikkö Hossein Rahimi uutistoimisto Farsille.

Rahimin mukaan poliisi on käyttänyt mielenosoituksissa itsehillintää ja toiminut kärsivällisesti.

Luotettavaa tietoa tapahtumien kulusta on Teheranissa vaikea saada, kertoo Suomen Iranin-suurlähettiläs Keijo Norvanto Ylelle puhelimitse Teheranista.

– Paikallinen media vähättelee tai välttelee raportointia, mutta tietojemme mukaan turvallisuusjoukot olisivat käyttäneet kumiluoteja, ammuksia ja kyynelkaasua väkijoukkojen hajottamiseen ainakin täällä Teheranissa, Norvanto sanoo.

Suru muuttui poliittisen järjestelmän kritiikiksi

Mielenilmauksissa oli aluksi kyse surunilmauksesta ukrainalaiskoneen alasampumisessa menehtyneiden muistoksi.

Mielenosoittajat ovat myös kritisoineet matkustajakoneen vahingossa alas ampunutta Iranin vallankumouskaartia.

Eilen ja toissapäivänä protestit ovat Norvannon mukaan muuttuneet luonteeltaan poliittisiksi. Hänen mukaansa ihmiset ovat pettyneitä siihen, että viranomaiset peittelivät ja pimittivät lentokoneen alasampumiseen liittyvää tietoa.

Nän ajattelee myös Ylelle nimettömänä kommentoinut teheranilainen.

– Koneen alasampuminen särki sydämeni ja koko maailman iranilaisten sydämet. Kyse on häpeällisestä vääryydestä, katastrofista. Se herätti lisää suuttumusta, vihaa ja vastenmielisyyttä diktatuurihallintoa kohtaan.

Iranin hallinto kiisti maanantaina peitelleensä asiaa ja sanoi, että aiemmat lausunnot annettiin senhetkisten tietojen perusteella.

Eri puolella Irania järjestetyissä mielenosoituksissa on esitetty myös islamistisen järjestelmän vastaisia iskulauseita ja joidenkin mediatietojen mukaan myös uskonnollisen johtajan ajatollah Khamenein eroa on vaadittu.

Teheranissa tunnelma on odottava

Elämä Teheranissa jatkuu Norvannon mukaan päällisin puolin normaalisti.

– Ihmiset käyvät töissä ja lapset koulussa ja elämä jatkuu, mutta selvästi tunnelma on odottava.

Suomi ohjeisti matkustajakoneen alasampumisen jälkeen, muiden EU-maiden tavoin, kansalaisiaan välttämään tarpeetonta matkustamista maahan. Joillekin alueille ei suositella matkustettavan lainkaan.

Protesteja on nähty Teheranin ohella kymmenessä muussa kaupungissa. Suurlähettilään mukaan mielenosoituksia on kutsuttu koolle sosiaalisessa mediassa.

Mielenosoitusten odotetaan jatkuvan lähipäivinä.

Mielenosoituksilta puuttuu selkeä johtohahmo, ja ne ovat luonteeltaan spontaaneja. Norvannon mukaan nähtäväksi jää myös, salliiko maan hallinto ja turvallisuusjoukot mielenosoitusten jatkumisen.

– Pääsyä sosiaaliseen mediaan on pyritty rajoittamaan viranomaisten toimesta, joten on vaikea arvioida, miten tilanne tästä kehittyy, Norvanto sanoo.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump varoitti sunnuntaina Iranin hallintoa surmaamasta mielenosoittajia. Twitterissä Trump sanoi maailman ja Yhdysvaltojen katseiden kohdistuvan Iranin johtajiin ja penäsi vapaata internetin toimintaa maahan.

Ylen haastatteleman iranilaisen mukaan Yhdysvaltojen asettamien ankarien talouspakotteiden takia Trumpin tukea on vaikea niellä.

– Kyse on vain vallasta ja rahasta. Yksikään poliitikko ei välitä kansasta, Trump vähiten. Tavalliset ihmiset kärsivät tästä rumasta sodasta hullujen johtajien välillä. Iranin kansa maksaa diktaattoriensa tyhmistä teoista, sanoo Ylelle anonyyminä puhunut iranilainen.

– Me toivomme vapaata maata ilman sotaa.

Lue myös:

Suomalaistutkija Iranin mielenosoituksista: "Paine Iranin johtoa kohtaan on poikkeuksellisen kova" – Iran kiistää peitelleensä alasampumista

Iranin ainoa olympiamitalin voittanut nainen kyllästyi kotimaansa sulkeutuneeseen ilmapiiriin ja pakeni Eurooppaan: "Olimme vain välineitä"

Lentokoneen tuhoamisen aiheuttamat mielenosoitukset jatkuvat Iranissa – mellakkapoliisit ryhmittyneet Teheranissa

Sota peruttu, ainakin toistaiseksi – Tässä lyhyet vastaukset kysymyksiin Yhdysvaltain ja Iranin yhteenotosta