Esitutkinnan aloittaminen ministerivastuuta koskevasta asiasta on Suomen oloissa varsin poikkeuksellista.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta kertoi tänään pyytävänsä valtakunnansyyttäjää aloittamaan esitutkinnan ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) toimista al-Hol-asiassa.
Ministerivastuuasioiden käsittely perustuslakivaliokunnassa on suhteellisen harvinaista. Tuoreimpia tapauksia ovat Jyrki Kataisen (kok.) ja Matti Vanhasen (kesk.) toimintaa koskevat selvitykset. Kumpikaan ei johtanut syytteisiin.
Haaviston tapaus poikkeaa mainituista muun muassa siinä, että tällä kertaa selvittämiseen halutaan hyödyntää poliisin esitutkintaa.
Poliisilla on valtuudet selvittää Haaviston toimintaa myös sellaisilla keinoilla, joihin perustuslakivaliokunnalla ei ole oikeutta. Sinänsä esitutkinnan aloittaminen ministerivastuuasioissa ei ole poikkeuksellista.
Julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen Tampereen yliopistosta kuitenkin huomauttaa, että esitutkinnan aloittamisesta ei voi päätellä, että Haaviston tapaus olisi edeltäjiä vakavampi. Kysymys on siitä, että valiokunta ei ole pystynyt omin voimin selvittämään riittävästi Haaviston toimintaa konsulipäällikkö Pasi Tuomisen asemaan liittyvässä kiistassa.
– Kun valiokunnan omat tiedonhankinnan keinot eivät riitä, on syytä pyytää valtakunnansyyttäjää suorittamaan esitutkinta niillä toimivaltuuksilla, mitä hänellä on. Käytännössähän se tarkoittaa poliisitutkintaa, Rautiainen sanoo.
Professori: Ei tarkoita sitäkään, että Haavisto olisi saanut puhtaat paperit
Kymmenen opposition kansanedustajaa pyysi joulukuussa perustuslakivaliokuntaa tutkimaan Haaviston toimia. He pyysivät selvitystä myös monesta muusta asiasta kuin siitä, josta esitutkinta on nyt alkamassa.
Rautiaisen mukaan valiokunnan ratkaisun ei tarvitse välttämättä tarkoittaa sitä, että Haavisto olisi saanut puhtaat paperit kaikista muista kuin konsulipäällikkö Tuomisen tapauksesta.
– Valiokunta on vain katsonut, että heillä on riittävästi tietoa kaikkien muiden asioiden ratkaisemiseen.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) totesi kuitenkin Ylen A-studiossa keskiviikkoiltana, että valiokunta ei selvitä muita kuin esitutkinnan kohteena olevaa asiaa.
Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professorin Teuvo Pohjolaisen mielestä mahdollisia lainvastaisuuksia olisi saattanut olla useita. Hän ei ole nähnyt perustuslakivaliokunnan ratkaisua, mutta miettii, olisiko myös muista asioista ollut syytä pyytää esitutkintaa.
– Kuten esimerkiksi päätöksen perustelematta jättämisistä, kuulemisista, hallintolain rikkomisista, Pohjolainen listaa.
"Aika kova päätös sinänsä"
Osa oikeustieteilijöistä on aiemmin ihmetellyt Haaviston päätöksentekoa al-Hol -asiassa, kun ministeri ei vienyt kysymystä valtioneuvoston yleisistunnon ratkaistavaksi.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Johanna Ojala-Niemelän mukaan valiokunta ei kuitenkaan pitänyt tätä kysymystä merkityksellisenä. Asiaa oli käsitelty hallituksen iltakoulussa.
Turun yliopiston oikeustieteen professorin Janne Salmisen mielestä valiokunnan päätös oli tältä osin odotettu.
– Minusta ministeri on voinut toimia ilman valtioneuvoston yleisistuntoa, koska valtioneuvosto oli kuitenkin tietoinen asiasta, Salminen sanoo.
Perustuslakivaliokunnan päätös pyytää esitutkintaa oli yksimielinen. Toisin sanoen hallitus-oppositio-linja ei näkynyt ratkaisussa.
– Yksimielinen päätös esitutkinnan käynnistämisestä on aika kova päätös sinänsä. Minusta tämä on aika merkittävää. Sitähän ei tiedä, mitä tutkinnassa käy ilmi, professori Pohjolainen miettii.
Ministerivastuu on johtanut syytteisiin vain neljä kertaa
Ministerien lainvastaisen toiminnan tutkinta eduskunnassa on keskitetty perustuslakivaliokuntaan. Tutkinnan voi saada vireille oikeuskansleri, oikeusasiamies, vähintään kymmenen kansanedustajaa tai muu valiokunta.
Syytteestä päättää täysistunto perustuslakivaliokunnan kannanoton pohjalta.
Ministerivastuuta koskevia syytteitä on käsitelty valtakunnanoikeudessa vain neljä kertaa aiemmin. Vuonna 1933 ministeri Juho Niukkasen väitettiin tehneen väärän merkinnän valtioneuvoston pöytäkirjaan. Oikeus katsoi, ettei rikokselle ollut riittävää näyttöä.
Vuonna 1952 neljän ministerin syytettiin järjestäneen valtionapua lainvastaisesti niin sanotussa salaputkijutussa. Ministereistä Jussi Raatikainen ja Matti Lepistö tuomittiin virkarikoksesta sakkoihin.
Ministerit Aarre Simonen ja Antero Väyrynen tuomittiin puolestaan virkavirheestä niin kutsutussa Kätilöopiston jutussa vuonna 1959. Tuorein tapaus oli Kauko Juhantalon tuomitseminen virkavelvollisuuden rikkomisesta ja lahjuksen ottamisesta vuonna 1993.
Juttua korjattu kello 18.25: Korjattu virheellinen ministerinimi Vieno Simosesta Aarre Simoseksi.
21.42: Lisätty kappale: Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) totesi kuitenkin Ylen A-studiossa keskiviikkoiltana, että valiokunta ei selvitä muita kuin esitutkinnan kohteena olevaa asiaa.
Lue lisää:
Putositko tyystin kärryiltä Haavisto–al-Hol-jupakassa? Ota homma haltuun nopeasti ja lue tämä juttu