Tampereen keskusta kasvaa niin kovaa vauhtia, että maasta alkaa olla pulaa. Ja koska kaupunki sijaitsee kahden suuren järven välissä, etsii se lisätilaa Näsi- ja Pyhäjärvistä.

Kaupungissa on tekeillä useita asuinalueita, jotka rakennetaan kokonaan tai osittain täyttämällä järveä. Tamperetta voidaan suomalaisittain verrata Arabiemiraattien Dubaihin, joka on laajentunut rakentamalla keinotekoisia saaria.

Tampere suunnittelee Näsijärveen Hiedanrannan edustalle tekosaarta, jonka kautta on määrä kulkea raitiotie. Tekosaarelle aiotaan rakentaa myös kerrostaloja, mutta asuntojen määrä on vielä auki.

Aivan Tampereen keskustassa sijaitsevan Viinikanlahden etelärantaan on tekeillä rantakaupunginosa, kunhan siellä sijaitseva jätevedenpuhdistamo lopettaa toimintansa muutaman vuoden päästä.

Tällä hetkellä rakentaminen käy kiivaimpana Ranta-Tampellassa, noin vartin kävelymatkan päässä Keskustorilta. Ranta-Tampella nousee käytännössä kokonaan täyttömaalle.

Kaikki haluavat vesinäköalan

Viisi vuotta sitten iso osa Ranta-Tampellan asuinalueesta oli järveä. Nyt sinne kohoaa kerrostaloja.

Ajatus Ranta-Tampellasta syntyi jo 1990-luvun alussa. Alue vapautui asuntorakentamiselle vasta neljännesvuosisataa myöhemmin, kun liikenne ohjattiin maan alle rantatunneliin.

Kaupunki alkoi muuttaa teollisuuden reservialueeksi varattua tonttia asumiskäyttöön ja aloitti samalla mittavat täyttötyöt. Rakennusmaata saatiin kippaamalla Näsijärveen 40 000 kuorma-autolastillista rantatunnelin kalliomursketta. Alueen kooksi muodostui 16 hehtaaria.

– Nyt alkaa maali olla näkyvissä, sanoo Tampereen kaupungin yleiskaavapäällikkö Pia Hastio.

Muuallakin kuin Tampereella muutetaan teollisuus-, satama- ja varastoalueita asuinkäyttöön.

Käyttötarkoitukseltaan vanhentuneiden alueiden muutostöitä on meneillään muun muassa Helsingin Hakaniemessä ja Espoon Keilaniemessä.

Ranta-Tampellassa ei ole helmikuun viimassa erityisen idyllistä. Osassa asunnoista on jo verhot ikkunoissa, kun viereisellä tontilla vasta tehdään perustuksia.

Alue on viimeistä silausta vaille valmis vasta 15 vuoden kuluttua. Silloin siellä asuu noin 3 500 ihmistä.

Helsingin yliopiston kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen sanoo, että ranta-asuminen kiinnostaa joka puolella maailmaa. Kysyntää on, ja siihen kaupungit pyrkivät vastaamaan.

– Vesielementtiä arvostetaan. Jos ollaan kauempana rannasta, niin sitten halutaan asua korkealla ja nähdä vesinäkymät. Silloin kun ei ole luonnonvettä, niin on kanavia ja puistoja.

Neliöhinta nousee rantaa kohti mentäessä

Veden läheisyys nostaa asuntojen hintatasoa, ja hintavaikutus ulottuu monen sadan metrin päähän rannasta. Esimerkiksi Ranta-Tampellassa asuminen on paljon kalliimpaa kuin muualla Tampereella.

Noin 80-neliöisestä asunnosta, josta on järvinäköala, saa pulittaa yli 650 000 euroa. Se tekee neliöhinnaksi noin 8 000 euroa. Vastaavan, uuden kerrostalokolmion kaupungin ydinkeskustasta saa 450 000 eurolla.

Samassa talossa olevien asuntojen neliöhinnoissa voi olla jopa 1 000 euron ero näköalasta riippuen.

Vaikka asunnot ovat kalliita, ovat rantojen täyttömaat Loikkasen mielestä kaupunkisuunnittelun näkökulmasta usein järkevä ratkaisu.

Suomen kasvukeskuksiin on raivattu viime vuosikymmeninä valtavia asuinalueita kauas keskustasta. Niiden rakentaminen on ollut Heikki A. Loikkasen mielestä iso virhe.

Niin sanotut metsälähiöt ovat kaukana toisistaan, niiden palvelut ovat puutteelliset ja hajallaan oleva kaupunkirakenne on tehnyt julkisen liikenteen järjestämisestä vaikeaa.

Loikkanen huomauttaa, että esimerkiksi Helsingin kantakaupungin väkiluku on kasvanut vain vähän 1960-luvulta lähtien. Se tarkoittaa sitä, että väestön kasvu on mennyt kaupungin reunoille ja erityisesti naapurikuntiin.

– Ihmisten hyvinvoinnin, yritysten elinvoiman ja asuntojen hintapaineiden vuoksi Helsingissä ja monissa muissakin Suomen keskuskaupungeissa lisärakentaminen väljille keskusta-alueille, vanhoille teollisuusalueille ja entisiin satamiin on kääntänyt hajautumiskehitystä kompaktimman kaupungin suuntaan, Loikkanen sanoo.

Hän pitää tätä kehitystä määrättyyn rajaan asti aivan oikeana suuntana.

Ranta-asumisen haluttavuuden lisäksi rantatäyttöjä suositaan käytännöllisistä syistä. Kehittyvissä kaupungeissa rakennushankkeiden seurauksena syntyy valtava määrä ylijäämämaata.

– Se on akuutti ongelma. Kun rakennetaan, tulee ylijäämämaata, jotka pitää johonkin sijoittaa. Pohdimme jatkuvasti uusia kohteita, Tampereen yleiskaavapäällikkö Pia Hastio sanoo.

Suomessa käytetäänkin kiviainesta erilaisiin rakennuskohteiden täyttöihin kymmeniä miljoonia tonneja joka vuosi.

Uhkana kilpajuoksu vesinäköalasta

Koska uudet ranta-asunnot tehdään yleensä joutomaalle, niiden rakentaminen harvoin haittaa ketään. Mutta jos kyseessä on kaupunginosa, jossa ollaan jo veden äärellä, niin vastustusta syntyy varmasti, Loikkanen sanoo.

– Pitää miettiä onko tarjolla sopivia tyhjiä tai vajaakäyttöisiä alueita, jonne muutenkin rakennettaisiin. Tai kokonaan uusia ratkaisuja. Jos hanke on hyvä, ei synny mittavaa vastustusta.

Heikki A. Loikkanen ymmärtää hyvin, miksi Tampereella on painetta rakentaa järvien päälle.

– Kaupungin keskusta sijaitsee kahden järven välissä ja on maankäytöltään haastava.

Tampellan rantaa täytettiin runsaasti 1970-luvulla rantaväylän rakentamisen yhteydessä.

Loikkanen näkee Tampereen vaihtoehtona lisätä täydennysrakentamista, kasvattaa rakennusten korkeutta tai muuttaa alueiden ja rakennusten käyttötarkoitusta. Hänestä nämä toimenpiteet auttavat kuitenkin vain tiettyyn rajaan asti, joten myös järviä on täytettävä.

– Täyttömaaongelma on hyvä ratkaista siten, että vertaillaan eri vaihtoehtoja ja niiden kokoja etukäteen. Rantarakentamista voi toteuttaa myös hyvin valikoivasti. Asuntojen myymisessä ei ainakaan tule olemaan ongelmaa, jos rantarakentamisen riskit otetaan huomioon.

Tekosaarihankkeessa Loikkanen näkee mahdollisuuksia. Toimivat raideyhteydet myös Länsi-Tampereen suuntaan vähentävät tarvetta rakentaa ydinkeskustaan.

– Keskustan saavutettavuus on tärkeä asia ja hyvin sijaitsevaa lisätarjontaa synnytetään esimerkiksi rakentamalla tekosaari. Tampereen tekosaaressa on hieman sama ajatus kuin Tallinnan tunnelin jätteistä kaavailluissa saarissa.

Helsingin ja Tallinnan välille suunnitellaan tunnelia, jonka kaivuulouheesta tehtäisiin tekosaaret sekä Helsingin että Tallinnan edustalle.

Loikkasen mukaan valmiiden asuinalueiden rantojen täyttö on uutta saarta ongelmallisempaa. Se voi johtaa kierteeseen, jossa ranta-asuntojen eteen tehdään uusia, entistä arvokkaampia taloja.

– Syntyy ketjureaktio, jossa suositun koulunäytelmän tapaan ensimmäiseen riviin päässyt huomaa yllättäen, että eteen ilmestyy uusia tuolirivejä ja näkyvyys heikkenee. Asuntomarkkinoilla ne, jotka jäävät kauemmas rannasta, häviävät tässä pelissä. Rahallista menetystä ei kompensoida millään.

Lieteloukkuja ja karuja penkereitä

Ympäristövaikutukset huolestuttavat aina kun rantarakentamista suunnitellaan.

Esimerkiksi Tampereen Hiedanrannan tekosaaren ei pitänyt alun perin olla saari lainkaan. Hiedanrantaa oli määrä täyttää rannasta asti. Kun kävi ilmi, että rannan täyttämisellä voisi olla yllättäviä vaikutuksia pohjaveteen, näytti Vaasan hallinto-oikeus hankkeelle punaista valoa.

Kaupunki päätti hakea uutta lupaa siten, että täyttöalueen ja rannan väliin jää 36 metriä leveä vesialue. Näin syntyisi 13 hehtaarin kokoinen saari. Myös tästä suunnitelmasta on vireillä valitukset.

Rannan muokkaaminen vaikuttaa vedessä kulkeutuvan orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen liikkumiseen, sanoo ryhmäpäällikkö Seppo Hellsten Suomen ympäristökeskuksesta.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi täyttömaasta rakennetun niemekkeen toinen puoli rehevöityy samaan aikaan kun toista kylkeä koettelee eroosio.

– Ilmiö on hyvin nähtävissä esimerkiksi tienpenkereillä, joiden vesistöön rajautuvat rannat ovat liettyneet ja ruohikoituneet, Hellsten sanoo.

Rakentaminen myös muuttaa rannan ekologista tilaa. Hellstenin mukaan täyttömaille pitäisi rakentaa enemmän luonnonmukaisia rantoja. Jyrkällä kivikkorannalla ei kasva yleensä muuta kuin rihmalevää.

– Siinä ei kasva vesikasvillisuutta, jota tarvitaan tuottavan ekosysteemin ylläpitämiseen, Hellsten sanoo.

– Jos puolet rannoista on rakennettu ja muokattu, niin vesistö ei voi saavuttaa hyvää ekologista tilaa.

Myös kallioaines itsessään voi sisältää haitallisia aineita.

Esimerkiksi Pirkanmaan maaperässä on luonnostaan jopa kymmenen kertaa keskiarvoa enemmän myrkyllistä arseenia. Liuennut arseeni voi olla haitallista joillekin vesieliöille.

– Huonolla tuurilla rakennustyömaalta louhittavassa kalliossa voi olla liikaa arseenia, kertoo Geologian tutkimuskeskuksen erikoisasiantuntija Mika Räisänen.

Myös radioaktiiviselle säteilylle on olemassa tarkat määritykset sen mukaan, missä maa-ainesta käytetään.

Kiire ja aikataulut usein hankaloittavat tutkimuksia. Maaperää pitäisi Tampereen kaupungin yleiskaavapäällikkö Pia Hastionmukaan tutkia jo muutamia vuosia etukäteen.

Ilmastonmuutos asettaa perustuksille kovempia vaatimuksia

Sade jatkaa piiskaamistaan hyisen Näsijärven rannassa. On kuluvalle talvelle tyypillinen päivä: tuulee ja sataa vettä.

Ilmastonmuutoksen myötä luonnon poikkeusilmiöt yleistyvät. Lisääntyvien sateiden myötä penkereiden reunavalleja joudutaan nostamaan. Uudisrakentamisessa pitää varautua siihen, että rakennukset kestävät veden nousuja ja rankkasateita.

– Näsijärven rannat ovat herkkiä eroosiolle. Sitä lisää säännöstely ja siitä johtuva voimakas vedenpinnan vaihtelu, Hellsten huomauttaa.

Eroosioriskin vuoksi ei ole lainkaan samantekevää, mitä kiviainesta talojen alle ajetaan. Kalliomurske voi olla erilaista ominaisuuksiltaan, ja esimerkiksi Ranta-Tampellaan ei sovi kaikki aines, koska järvi kuormittaa kiveä paljon. Laineet ovat suuria ja kulutus kovaa.

Siksi kiviaineksen soveltuvuus tutkitaan todella tarkasti ennen täyttöä, Pia Hastio sanoo.

– Kallioperässä on sulfidimineraaleja. Kivi voi näyttää päällepäin hyvältä, mutta ne saattavat rapautua helposti.

Tampereella ei tule jatkossakaan olemaan pulaa laadukkaasta kivimateriaalista. Siitä pitävät huolen Sulkavuoren vedenpuhdistamon kaltaiset isot rakennushankkeet.

Jos kaikki kaupungin täyttösuunnitelmat toteutuvat, tulevat tuhannet tamperelaiset asumaan järvien päällä lähivuosikymmeninä.

Mitä ajatuksia vesistöjen päälle rakentaminen herättää? Olisitko sinä valmis maksamaan ylimääräistä vesistönäköalasta? Keskustele lauantaihin 22.2. kello 20.00 saakka!

Lue lisää:

Tampere sai luvan tekosaaren rakentamiseksi Näsijärveen ratikkaa varten

Rantarakentaminen kuumentaa tunteita tuhansien järvien Suomessa: kaavoitetaanko luksustontteja vai pidetäänkö rannat koko kansan omaisuutena?

Tampere kasvaa ylemmäs, sivulle ja tiivistyy vielä vuosia – myös miljoona-asunnoille on ostajia

Näin Helsinki muuttuu – menossa valtava rakennusbuumi

Vain joka kuudes ilmoitetuista raiskausrikoksista johtaa tuomioon

Vain murto-osa poliisille ilmoitetuista raiskauksista johtaa tuomioon oikeudessa. Tuomiot voivat kaatua virheellisiin käsityksiin siitä, miten raiskauksen uhri käyttäytyy. 19-vuotias Milla raiskattiin, mutta oikeudessa tuomari piti syytetyn tarinaa uskottavampana.

Hoitajakriisi voidaan välttää vain käyttämällä kaikki keinot

Suomea uhkaa vakava hoitajakriisi, mutta siltä voidaan vielä välttyä. Kaikki keinot on kuitenkin otettava käyttöön: alalle tarvitaan lisää työntekijöitä, hoitoalan maine olisi saatava palautetuksi ja alan johtamista pitäisi parantaa.

Sisäilmaoireiden syyksi tarjotaan nyt huolestumista ja kohuotsikoita

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos selittävät sisäilmaoireita yhä voimakkaammin sillä, että haitta-aineiden sijaan suomalaisia sairastuttaakin huolestuminen, eli ihmisten aivojen omat haittamekanismit. Yle selvitti "huoliteorian" tueksi esitettyjä tutkimuksia – teorian taustalla ei ole suoraa näyttöä.

Iranissa toiveikkuus vaihtui vaaliväsymykseen

Iranissa tämänpäiväisissä parlamenttivaaleissa maan uskonnollinen johto rukoilee uurnille pitkiä jonoja, mutta toive ei toteudu. Johto on karsinut maltilliset ja uudistusmieliset ehdokkaat pois vaalilistoilta. Niinpä iranilaiset äänestävät jaloillaan. Äänestämättä jättäminen on ainoa ja turvallinen keino protestoida nykymenoa vastaan.

Viikonlopuksi lisää sateita

Etelätuuli voimistuu yöllä lännestä alkaen ja samalla leviää sateita. Lapissa sataa paikoin runsaastikin lunta. Etelämpänä sade alkaa lumena tai räntänä, mutta etelärannikolla ja lännessä sade muuttuu vedeksi. Illalla poutaantuu vain hetkeksi, ja jo yöllä lännestä saapuu annos sateita.

Länsivirtaus on voimakasta ja lauantaiksi maan etelä- ja keskiosaan saapuu yhä runsaampia sateita sekä voimakkaampia tuulia. Lähes koko maassa on suojasäätä. Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa puhaltaa puuskainen tuuli. Sunnuntaiksi sää poutaantuu.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Helsingin Laakson sairaalan lääkärit ovat erittäin huolissaan sairaalan pitkään jatkuneesta ja yhä pahenevasta lääkäripulasta.

Lääkärien mukaan potilasturvallisuus on vaarantunut toistuvasti.

Laakson sairaalan lääkärit ovat lähestyneet Helsingin kaupunkia ja myös työsuojelua kirjelmillä, joissa kerrotaan lääkäripulan vaikutuksista.

– Tämän seurauksena me apulaisylilääkärit ja osastonlääkärit olemme jo parin vuoden ajan tehneet työtä jaksamisemme äärirajoilla, ja nyt olemme kriisitilanteessa, lääkärit toteavat viestissään.

Lääkärien mukaan lisätyövoiman saamiseksi on tehty vuosien aikana paljon töitä, mutta siitä huolimatta lääkäripulaa ei ole saatu ratkaistua. Edes ostopalveluyritysten kautta ei ole saatu riittävästi väkeä.

Helsingin sairaalan johtajalääkäri Laura Pikkarainen kertoo, että Laakson tilannetta on yritetty ratkaista esimerkiksi rekrytointia tehostamalla ja palkankorotuksilla. Pikkarainen vastaa muun muassa Laakson, Malmin ja Suursuon sairaaloista.

Valtakunnallinen ongelma

Eri puolella maata lääkärivajeesta on kärsitty pitkään. Nyt se näkyy jo Helsingissäkin. Lääkäreillä etenkin pääkaupunkiseudulla on paljon valinnanvaraa uravaihtoehdoilleen.

Lääkäriliiton tuoreiden tietojen mukaan pelkästään terveyskeskuksissa oli lokakuun alussa hoitamatta melkein 300 tehtävää eri puolilla maata. Määrä kasvoi verrattuna vastaavaan ajankohtaan vuonna 2018.

Alueelliset erot ovat suuret. Eniten terveyskeskuslääkäreitä suhteessa vakanssien määrään puuttuu Kainuun sairaanhoitopiiristä, jossa lokakuussa oli avoinna melkein kolmannes viroista.

Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirien terveyskeskusten lääkärivaje oli lähes 20 prosenttia, Vaasan sairaanhoitopiirissä kymmenen prosenttia. Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Lapissa ja Hämeessä virkoja oli auki vain vähän. Suomen suurimmassa sairaanhoitopiirissä eli Hus-alueella lääkärivaje oli noin kahdeksan prosenttia.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimen toimialajohtaja Juha Jolkkonen arvioi, että pelkästään Helsingin terveysasemilla on tällä hetkellä avoinna 60–70 lääkärin tehtävää. Päälle tulevat vielä sairaaloiden virat.

– Kilpailu lääkäreistä on kovaa. Heitä ei ole riittävää määrää saatavilla.

Sairaaloiden lääkäritilanteen tietojen keruu viime vuodelta on yhä kesken, kertoo Kuntatyönantajien työmarkkinatutkija Juho Ruskoaho. Vuoden 2018 lokakuussa lääkärivajetta sairaaloissa oli erityisesti päivystyksessä ja ensihoidossa, vanhustenhoidossa ja lastenpsykiatriassa.

Toiminnan supistamiseen?

Helsingin sairaalan johtajalääkäri Pikkarainen kertoo saaneensa joulukuussa yhteydenoton Laakson lääkärien huolenaiheista, kuten vakituisten lääkärien työkuormasta.

– Tilannetta on koetettu ja koetetaan edelleen ratkoa. Helsingin kaupungilla on mahdollisuus käyttää myös ostopalvelulääkäreitä, ja tätä on tehty.

Ostopalvelulääkäreiden käyttäminen lisää luonnollisesti kustannuksia ja vaihtuvuutta henkilöstössä.

Laakson sairaalan virkavapaalla oleva ylilääkäri Kaisa Halinen kertoo, että hänen työajastaan kului merkittävä osa lääkärivajeen ratkomiseen. Hän kertoo viestittäneensä kaupungin organisaatiossa ylöspäin Laakson "haasteista". Halinen työskentelee tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriössä.

Laakson lääkärit vaativat, että sairaalan työolosuhteita on parannettava nopeasti, jotta potilaat saavat jatkossakin korkeatasoista hoitoa.

– Mikäli lääkärivaje edelleen jatkuu, emme näe muuta mahdollisuutta kuin ehdottaa sairaalan toiminnan supistamista sulkemalla vuodeosastoja. Tilannetta sairaalassa hankaloittaa lisäksi, että pulaa on myös hoitajista, lääkärit toteavat.

Potilasturvallisuuden vaarantumisesta eri näkemykset

Laakson lääkärien ja johtotason näkemykset potilasturvallisuudesta poikkeavat toisistaan. Lääkärit toteavat, että Laaksossa hoidettavat potilaat ovat yhä monisairaampia ja haastavampia.

– Pyrkimys hoitaa potilaita parhaalla mahdollisella tavalla ei toteudu. Potilasturvallisuus vaarantuu toistuvasti, he kirjoittavat.

Johtajalääkäri Pikkaraisen näkemys on toinen. Terveydenhuollossa on käytössä niin kutsuttu HaiPro-järjestelmä, johon kirjataan hoitotyön läheltä piti -tapauksia, potilasvahinkoja, lääkityksen virheitä ja vaaratilanteita.

– Järjestelmään ei ole tullut toistaiseksi mitään ryöpsähdystä vakavien haittatapahtumien osalta sen enempää kuin mitä tavallisesti, Pikkarainen sanoo.

– Yksittäistapauksissa kiireen vuoksi jokin asia on tarkastettu vasta seuraavana päivänä, mutta vakavia haittatapahtumia ei ole järjestelmään kirjattu.

Toimialajohtaja Jolkkonen on samoilla linjoilla.

– Mitään merkkejä siitä, että potilasturvallisuus olisi vaarassa, ei onneksi ole.

Parin miljardin kokonaisuus

Lääkärit ovat lähettäneet kirjelmän Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestarille Sanna Vesikansalle (vihr.) sekä kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille. Lautakunnan jäsenet on valittu eri puolueiden edustajista kuntavaalien tuloksen suhteessa. Lautakunnan puheenjohtaja on Vesikansa. Hän kertoo saaneensa viestiä Laaksosta ja että tilannetta on käsitelty lautakunnassa, jotta työoloja saataisiin paremmaksi.

– Kaikkemme teemme, että siellä pystytään toimimaan siten, että potilasturvallisuus ei vaarannu.

Vesikansan mukaan Laaksossa on tehty monenlaisia johtamistoimenpiteitä, ja lisähenkilöstöä on saatu avuksi muista sairaaloista.

– Me kamppailemme julkisen puolen rekrytointihaasteiden kanssa, Vesikansa huomauttaa ja viittaa kilpailuun palkoista ja työloista. Lääkäreitä havittelevat myös esimerkiksi muut kunnat ja yksityiset toimijat.

Laakson sairaalassa hoidetaan muun muassa aivoverenkiertohäiriöpotilaiden jatkokuntoutusta, vaikeita haavapotilaita, iäkkäiden potilaiden äkillisiä sairauksia ja tapaturmien jälkeen kuntoutuvia.

Helsingin sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelee kaikkiaan noin 15 000 ihmistä. Palveluiden järjestäminen maksaa yli kaksi miljardia euroa vuodessa.

Voit keskustella aiheesta 22.2. kello 23:een asti.

Lue lisää:

Erikoislääkäreistä kilpaillaan ympäri Suomen, eikä pelkkä työ enää riitä: “Täällä on mummolapalvelut ja mahdollisuudet maastopyöräilyyn”

Selvitys: Lääkäripulaan vaikuttavat lääkärien mielikuvat sairaaloista

Kokkolalaisen JP Turkiksen omistaja, Pan Jiaping on pettynyt mies. Hän kertoo Yle Österbottenin haastattelussa joutuneensa pakkoratkaisun eteen. Kettujen lopettaminen on aloitettu tarhalla viime maanantaina 17.2.2020.

– Emme enää pysty ruokkimaan kettuja, koska kukaan ei halua myydä meille rehua, Pan Jianping sanoo.

Alunperin 2500 siniketun oli määrä lähteä elävinä siitoseläimiksi miehen Kiinan tarhalle tammikuussa 2020.

Kolme suomalaista turkiseläinten kasvattajayhdistystä sai viennistä vihiä ja päätyi järjestämään protestin. Yhdistysten mukaan siitoskettujen viennillä tuhotaan satojen vuosien kasvatustyö Suomessa, ja heikennetään alan jo ennestään heikkoa kannattavuutta.

Satakunta turkistarhaajaa ja iso kohu eivät estäneet kettujen lähtöä. Eläinten kuljettaminen latvialaisrekistereissä olevilla autoilla Helsinki-Vantaan kentälle peruuntui EU:n kuljetussäännön vuoksi. Ulkomaiset rekat eivät saa tulla tyhjinä Suomeen tekemään ajokeikkaa.

Ketut jäivät Kokkolan Vittsariin.

Kiinalaiset kokevat, että heitä syrjitään

Pian kuljetusselkkauksen jälkeen kruunupyyläinen turkisrehun valmistaja Terjärv Frys irtisanoi rehusopimuksen JP Turkiksen kanssa. Rehuvalmistaja perusteli irtisanomista sillä, että kiinalaistarhaaja ei ole saanut Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton sertifikaattia hakemuksestaan huolimatta.

Kun tarha ja rehuyritys solmivat sopimuksen vuosi sitten, kiinalaistarhaaja oli juuri hakemassa sertifikaattia. Sen myöntävä Suomen Turkiseläinten Kasvattajien Liitto vastustaa myös elävien kettujen vientiä maasta.

Rehutoimitukset päättyivät kiinalaisomisteiselle tarhalle 7.2.2020. Pan Jianpingin mukaan yhteydenotot muihin rehukeittiöihin eivät auttaneet asiaa. Viimeinen rehuerä loppui maanantaina. Ruokaa ei enää ole, joten ketut lopetetaan.

Pan Jianping ja JP Turkiksen hallituksen puheenjohtaja Hui Zheng kokevat, että heitä syrjitään kansallisuuden takia. He kertovat hakeneensa jäsenyyttä Pohjois-Suomen Turkiseläinten Kasvattajien yhdityksestä, mutta hakemus hylättiin.

Yhdistyksen puheenjohtaja Esa Rantakangas kiistää syrjinnän.

– Meillä on paljon ulkomaalaisia jäseniä eli kyse ei ole kansallisuudesta. Syynä on se, ettei säännöissä olevia ehtoja täytetä, Rantakangas sanoo.

Yksi yhdistyksen ehdoista on, ettei eläimiä saa viedä maihin, jotka eivät noudata EU:n eläinten hyvinvointistandardeja. Eläviä kettuja on kuitenkin viety Suomesta säännöllisesti Kiinaan koko 2000 luvun ajan.

700 000 dollarin tappiot peruuntuneesta lennosta

Pan Jianpingin ketut päätyvät nyt nahkoina Kiinaan. Tarhuri odottaa saavansa 80 euroa ketulta.

– Myymme suoraan ostajille, koska saamme paremman hinnan ilman välittäjää.

Tarhuri arvioi tekevänsä kettukohussa kaikkiaan 1,5 miljoonan euron tappiot. Jo pelkästään peruuntunut rahtilento Suomesta Kiinaan teki lompakkoon 700 000 dollarin loven.

– Emme vielä tiedä, kuinka paljon voimme saada summasta takaisin, Pan Jianping sanoo.

Hän kertoo Hui Zhengin välityksellä, etteivät he olleet tietoisia EU:n kuljetuslaista. Asia selvisi vasta poliisien kertomana.

Pan Jianpingin mukaan heidän on ollut mahdotonta löytää kotimaisia kuljetusyrityksiä, jotka suostuisivat kuljettamaan eläviä kettuja. Siksi ajoon palkattiin liettualainen firma.

Kolme suomalaista tarhaajien yhdistystä halusi ostaa ketut elävinä, mutta kauppa kaatui hintaan. Suomalaisten mielestä 300 euroa ketusta oli liian paljon tämän hetken markkinatilanteessa.

JP Turkis jatkaa

Pan Jianping ei ole hankkiutumassa eroon Kokkolan tarhasta.

– Päinvastoin, voimme jopa laajentaa ensi vuonna, hän kertoo Yle Österbottenin haastattelussa.

Pan Jianping osti tilan Kokkolasta vuonna 2016. Mies omistaa kettutarhan myös Munsalassa Uudessakaarlepyyssä. Siellä on pieni rehukeittiö, jota on tarkoitus laajentaa kesällä 2020.

– Yritämme rakentaa, että voimme tehdä enemmän omaa rehua.

Tarhuri haluaisi yhteistyötä suomalaisten turkistarhaajien kanssa. Miestä kiinnostaa tyhjille jääneiden maatilojen vuokraaminen, sekä uusien jalostuskettujen hankinta.

– Kiinassa työvoimakustannukset ovat alhaiset ja Suomessa kettujen käsittely on hyvää. Siksi meidän pitäisi tehdä yhteistyötä. Toivomme parasta kaikille, sekä suomalaisille että kiinalaisile tarhaajille.

Artikkeli perustuu Yle Österbottenissa julkaistuun Anna Kurténin kirjoittamaan verkkojuttuun.

Slovakialaisen taksifirman taksien graafinen ilme vaikuttaa hyvin paljon samalta kuin Oulun aluetaksilla Otaxilla. Jopa auton kyljessä oleva vip-taksin logo on i:n pistettä myöten samanlainen.

Otaxin toimitusjohtaja Ville-Veikko Pohjola kertoo, että asia tuli ilmi, kun hän huomasi netissä kuvia slovakialaisista takseista.

– Tuntuu pahalta puhua koko aiheesta. Kyllä tämä loukkaa, olemme laittaneet brändäykseen yli puoli miljoonaa euroa.

Pohjolan mukaan Otaxilla ja Etaxilla on autojen graafisen ilmeen lisäksi myös samanlaisia oheistuotteita, kuten mukeja. Hän uskoo, että Otaxin autojen ja eri tuotteiden kuvia on tullut Etaxille vastaan esimerkiksi somessa.

Yhtiön Facebook-sivuilla on oululaista taksifirmaa muistuttavia kuvia toukokuusta 2019 alkaen. Otaxin nykyisen brändin luominen alkoi noin kolme vuotta sitten.

Pohjola kertoo, että he ovat olleet yhteydessä slovakialaiseen taksifirmaan, mutta toistaiseksi vastausta ei ole saatu.

Myöskään Yle ei tavoittanut Etaxia kommentoimaan asiaa.

"Jossain on onnistuttu, jos se kelpaa kopioitavaksi"

Otaxin graafisen ilmeen on suunnitellut oululainen bränditoimisto Brandstein. Yrityksen perustaja ja suunnittelujohtaja Tuomas Mujunen oli hämmentynyt, kun kuuli slovakialaisyhtiön ilmeestä.

– Tosin ehkä tämä osoittaa sen, että jossain on onnistuttu, jos se kelpaa kopioitavaksi.

Mujusen mukaan kopiointi on niin ilmiselvä, ettei kyse voi olla sattumasta. Hän arvelee, että slovakialaisyhtiö on saanut nopeasti ja vaivattomasti uuden ilmeen – lainaamalla sen kaukaa toiselta puolelta Eurooppaa Oulusta.

Keskustele aiheesta perjantaihin kello 23:een saakka!

Kun Esperi Care julkaisee työpaikkailmoituksen sairaanhoitajan paikasta vanhusten palvelutalossa, siihen tulee korkeintaan muutama hakemus tai sitten ei yhtään. Henkilöstöjohtaja Maria Pajamo ei väistele kun häneltä kysyy, mikä on Esperi Caren vastuu siitä että vanhustenhoidon maine on näin huono.

– Näen kyllä meidän vastuun merkittävänä, mutta niin myös muiden toimijoiden.

Hoitoalan ongelmat eivät jää Esperiin ja koskevat myös julkista puolta. Viranomaiset ovat joutuneet keskeyttämään useiden palvelutalojen toiminnan räikeiden laiminlyöntien vuoksi ja moni auki pysyneistäkin päätyi syystä otsikoihin.

Ei ihme, että hoitajakoulutukseen yhteishaussa hakevien määrä on pudonnut muutamassa vuodessa tuntuvasti.

Tältä pohjalta pitäisi lähteä ennennäkemättömään rekrytointiponnistukseen. Sitova hoitajamitoitus ympärivuorokautiseen hoitoon edellyttää 4400 uutta hoitajaa, mutta kaikkiaan vanhustenhoitoon tarvitaan tällä vuosikymmenellä jopa 30 000 käsiparia lisää.

Tehtävä vaikuttaa mahdottomalta. Keinoja kuitenkin on, vakuuttaa alan perinpohjaisesti tunteva sosiaalityön emeritaprofessori Marja Vaarama.

– Uskon että meillä on ihan realistiset mahdollisuudet vastata huutoon.

"Markan suutari teki vitosen vahingot"

Harvalla on varaa paukutella henkseleitä, kun puhutaan suomalaisten vanhusten hoidosta. Kolmenkymmenen viime vuoden aikana hallitukset ovat säästäneet vanhustenhoidosta miljardi euroa, Vaarama laskee.

Koko ajan oli nähtävillä, mitä tuleman pitää. Harva asia on niin ennustettava kuin vanheneminen.

– Silmät suljettiin tosiasioilta sen sijaan, että olisi koko ajan pikkuisen investoitu vanhustenhoitoon ja mahdollistettu tasainen kehittäminen.

Miljoonasäästöjä haettiin esimerkiksi “joustavoittamalla” henkilöstömitoituksen laskentatapaa, kuten Sosiaali - ja terveysministeriö asian ilmaisi. Hoitajat epäilivät tuolloin, että pian talonmies Pikkarainenkin lasketaan mukaan.

– Markan suutari aiheutti vitosen vahingon, toteaa Vaarama pitkään jatkuneesta linjasta.

Tilanne saattaisi tuntua toivottomalta ilman Katri Tumeliuksen kaltaisia valonpilkahduksia. Rovaniemeläinen lähihoitaja on tehnyt yli vuosikymmenen ajan töitä vanhusten palvelutalossa. Vanhusten parissa hän aikoo myös jatkaa kun sairaanhoitajaopinnot on saatu päätökseen.

Eikä hän ole ainoa, joka haluaa hoitaa nimenomaan vanhuksia.

– Kyllä niitä on paljon muitakin, tiedän monia jotka viihtyvät. Ja monet ovat toiveikkaita, että asiat paranevat nyt kun kissa on nostettu pöydälle.

Sairaanhoitajaopiskelijoilla riittää vientiä. Kati Sakaranahon kännykkä soi tai piippaa päivittäin sen merkiksi, että jossain tarvitaan sijaista.

– Halusin työn, jolla on oikeasti merkitystä jollekin toiselle ihmiselle. Se oli se suurin asia, Sakaranaho sanoo.

Tradenomiksi opiskellut Sakaranaho ehti tehdä pitkään töitä asiakaspalvelussa. Kun teleyhtiön yt-neuvottelut johtivat irtisanomiseen, Sakaranaho päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa hoitotyöstä.

– Potkut olivat onnenpotku.

Niin ne epäilemättä olivat myös harmaantuvalle Suomelle. Mutta Kateja ja Katreja pitäisi olla kymmeniä tuhansia.

Vakityö porkkanaksi opiskelijoille

Hallitus aikoo lisätä 1700 aloituspaikkaa lähihoitajakoulutukseen kolmena seuraavana vuonna ja satoja aloituspaikkoja myös sairaanhoitajakoulutukseen. Myös koulutuksen laatua on leikkausten jäjiltä nostettava ja lähiopetusta lisättävä, professori Marja Vaarama sanoo.

Työntekijöitä on etsittävä muistakin kuin nuorista. Vaarama mainitsee, kuinka Hollannissa on uudelleenkoulutettu yli 50-vuotiaita vanhusten kotihoitoon.

– Toinen mahdollisuus on täsmäkouluttaa hoitajia tiettyyn hoivakotiin tai kotihoidon yksikköön. Haetaan tietty määrä opiskelijoita, saadaan rekrytointituet, koulutetaan aluksi ja sen jälkeen oppisopimuksella työssä loput.

Esperi Care on järjestänyt TE-hallinnon kanssa työttömille suunnatun rekrytointikoulutuksen, josta valmistuvat saavat vakipaikan. Tulokset ovat henkilöstöjohtaja Maria Pajamon mukaan hyviä, mutta mittakaava vielä aivan liian pieni.

Julkisella puolella rekrytointikoulutus on ollut harvinaista, mutta ainakin Jyväskylässä sitä kokeillaan. Kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen opiskelijat jatkavat oppisopimuksella kaupungin kotihoidossa, jossa odottaa vakituinen työpaikka. Koulutukseen pääsee kymmenen, hakijoita oli peräti 61.

– Tämä voisi olla keino, jolla voitaisiin nopeasti päästä näyttöihin siitä että asiat ovat paremmin, Vaarama sanoo.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Satu Karppanen kertoo, että sitäkin mietitään, miten eläköityneitä hoitajia saataisiin takaisin keikkatöihin ja osatyökykyisiä osa-aikatyöhön.

– Kaikki keinot on otettava käyttöön, Karppanen toteaa.

Tie Filippiineiltä on pitkä ja hidas

Hallitus lupaa selvittää myös työperäisen maahanmuuton lisäämistä. Lukujen valossa ulkomaiset työntekijät näyttävät olevan kuin pikkuinen voisilmä jäähtyneessä kaurapuurossa. Vuosina 2012–2017 vain muutama kymmen Euroopan ulkopuolelta tullutta hoitajaa sai tutkintonsa tunnustettua Suomessa.

– Ongelma on se, että meiltä puuttuu pätevöitymispolku hoitajille, sanoo Tehyn kansainvälisten asioiden päällikkö Sari Koivuniemi.

Koivuniemi tarkoittaa valmista pakettia, jonka vaikka filippiiniläinen sairaanhoitaja suorittaisi saadakseen tutkintonsa tunnustettua Suomessa. Lääkäreille tällainen on.

Filippiiniläinen sairaanhoitaja Rey Salvador tuli Suomeen neljä vuotta sitten nähtyään ilmoituksen hoiva-avustajan paikasta Esperi Carella. Viimein hänellä on mahdollisuus hakea myös sairaanhoitajan töitä, koska taskussa ovat tuoreet tutkintopaperit.

Hoivakodissa Haukiputaalla työskentelevä Salvador ei ole vielä päättänyt, mitä aikoo tehdä.

– Minulla on vakituinen työpaikka ja ilmapiiri on täällä aika hyvä. Tykkään olla vanhusten kanssa, isovanhempiensa kasvattama mies kertoo suomeksi.

Salvadorin mukaan myös vanhukset pitävät hänestä.

– Tottakai!

Salvador on yksi kahdeksastatoista Euroopan ulkopuolelta tulleesta hoitoalan ammattilaisesta, joka on saanut tutkintonsa täydennettyä ja tunnustettua Sotesilta-täydennyskoulutushankkeessa. Noin sata on koulutuksessa paraikaa. Tulijoita olisi, mutta EU-rahoin maksettu hanke loppuu syksyllä ja ministeriöissä vasta mietitään, löytyykö kotimaasta rahaa koulutuksen vakinaistamiselle.

– Maahanmuutto ei pelasta mitään niin kauan kun tutkintojen tunnustamisen polkua ei saada viralliseksi toiminnaksi. Jos tätä ei saada ratkaistua, niin sairaanhoitajaksi pätevöityminen on todella hidas ja raskas tie, Tehyn Koivuniemi patistaa.

Filippiiniläishoitajista käydään kansainvälistä kisaa. Esimerkiksi Saksalla on sopimus Filippiinien kanssa hoitajien maahantuonnista. Suomella ei ole ollut maassa edes suurlähetystöä kahdeksaan vuoteen. Nyt sen uudelleen avaamista suunnitellaan.

Filmiryhmä hoivakotiin

Selväksi on tullut sekin, että johtamisen pitää parantua jotta hoitajat pysyvät alalla. Vaaraman mielestä vanhustyön johtajille pitäisi olla erityisiä koulutusohjelmia. Johtajakoulutus pitäisi tarjota ja sitä pitäisi edellyttää kaikilta hoitoalan johtajilta.

Esperi Caressa on lisätty esimieskoulutusta sekä hoitajien ja ruoka- ja pyykkihuoltoa pyörittävän tukihenkilöstön määrää. Ongelmista voi ilmoittaa anonyymin ilmiantokanavan kautta.

– Uskon että maine korjataan tekojen kautta. Nyt panostetaan todella siihen, että työolot ja arki ovat jokaiselle hyvät, Pajamo sanoo.

Kaikki haastatellut sanovat, että vanhustenhoidon maine on saatava pelastettua, muuten ei tule mistään mitään. Jos ja kun työolot paranevat, hoitajien puskaradio kyllä tiedottaa. Tie on kuitenkin hidas siihen nähden, että hoitoalan hakijamäärät olisi jo pitänyt saada nousuun.

Auttaisiko hoivakotiin sijoittuva vetovoimainen draamasarja? Professori Vaarama innostuu heti. Syke-sarjan fiktiivisellä traumapolillakin vanhusta käänneltiin Vaaraman mukaan “kuin esinettä”, joten tilausta olisi toisenlaiselle julkikuvalle.

Valoisan fiktiosarjan lisäksi aineksia olisi Vaaraman mukaan myös tosi-tv-sarjaan.

– Meillä on Suomessa upeita paikkoja täynnä elämää. Näitä pitäisi tuoda esiin!

Pakollista soveltuvuuskoetta odotetaan yhä

Samalle kun hoitajia etsitään hiki otsalla, pitäisi hyväksyä se että kaikkia ei saa kelpuuttaa hoitotyöhön. Hallitus poisti muutamaksi vuodeksi oppilaitoksilta mahdollisuuden karsia lähihoitajaopiskelijoita soveltuvuuden perusteella, mutta vuosi sitten tuo mahdollisuus palautettiin.

– Koulutuksen järjestäjät voivat nyt itse päättää, käyttävätkö he pääsy- ja soveltuvuuskokeita lainkaan ja millaisia välineitä arvioinnissa käytetään, kertoo opetusneuvos Anne Mårtensson Opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Hoitoalan ammattijärjestöt ovat pitkään vaatineet pakollista soveltuvuuskoetta, mutta odotus näyttää jatkuvan vielä vuosikausia. Ministeriössä kun ajateltiin, että ennen soveltuvuuskokeen määräämistä pitää järjestää tutkimushanke, jossa selvitetään paras tapa mitata soveltuvuutta. Tutkijoita hankkeeseen ei kuitenkaan löytynyt.

Oppilaitos voi kyllä viedä opinto-oikeuden lähihoitajaopiskelijalta, jos soveltumattomuus on ilmiselvää. Se vaatii vedenpitävää näyttöä potilasturvallisuuden toistuvasta vaarantumisesta. Opinto-oikeuden eväys on perin harvinaista, kyse on yksittäistapauksista vuodessa.

Pahimmat tapaukset päätyvätkin yhä Valviran syliin. Toissa vuonna ammattioikeutensa menetti 47 lähihoitajaa. Useimmiten kyse on vakavasta päihdeongelmasta, esimerkiksi kovien huumeiden käytöstä. Joskus myös vakavista mielenterveysongelmista.

– Tämä koskee tietysti vain hyvin pientä osaa hoitajista, mutta kun ei saisi ollenkaan valmistua sellaisia henkilöitä, jotka ovat vakava vaara potilasturvallisuudelle, toteaa Valviran ylijohtaja Markus Henriksson. Päihdeongelmat ovat Valviran selvitysten mukaan alkaneet opiskeluaikana tai jo sitä ennen.

Valvira toivoo sekä tarkempaa valvontaa että soveltuvuuskokeita. Soveltuvuuskokeita vaatii myös Marja Vaarama, joka uskoo että ne myös osaltaan nostaisivat koulutuksen arvostusta.

Arvostuksen nousu niin koulutuksen, hoitotyön kuin vanhusten suhteen on välttämätöntä. Hoitajan pitää voida olla ylpeä työstään. Vaarama ottaa vertauksen avuksi ja sanoo, että hoitajan pitää voida mennä hoivakodin nimeä kantavissa verkkareissa ylpeänä julkiselle paikalle.

Tämä on mahdollista, mutta asioita pitää alkaa tapahtua heti.

– Kello on kymmenen yli siitä, kun olisi pitänyt toimia.

Millä keinoilla hoitoalasta saataisiin houkuttelevampi? Keskustele aiheesta lauantaihin kello 23 asti.

Eduskunnan ovien takana piilee ratkaisematon mysteeri.

– Hissin katonrajassa saattaa olla kämmenen kuva ja niitä löytyy myös hissien seiniltä pitkin ja poikin. Onko sieltä otettava tukea vai mikä on taustalla? miettii Pinja Ikonen, yksi eduskunnan 35 laitoshuoltajasta.

Salaperäiset kämmenen jäljet ovat askarruttaneet laitoshuoltajien joukkoa jo vuosia.

Puoli seitsemän selvitti, mitä kolmen suurimman puolueen eduskuntaryhmän johtajat tietävät asiasta.

SDP:n Antti Lindtman on pitkä mies itsekin. Voisiko hän olla syyllinen?

– En tunnusta! En ainakaan muista, että olisin jumppaliikkeitä hississä tehnyt, Lindtman nauraa.

– Monesti politiikan ja kansanedustajan tehtävät ovat niin paineistettuja, etten tiedä, josko seinistä pitäisi aika ajoin ottaa tukea, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja jatkaa pohdintaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja Sari Sarkomaa ei myöskään ole huomannut salaperäisiä tahroja, mutta toivoo, että ne olisivat peräisin hissijumpasta.

– Se olisi ilahduttava syy, liikunta tekee hyvää, Sarkomaa miettii.

Perussuomalaisten Ville Tavio uumoilee opposition edustajana, että kämmenen jälki on jäljitettävissä hallitukseen ja laittaa pientä piikkiä kollegoilleen.

– Hallituspuolueiden edustajat ovat todennäköisesti yrittäneet estää hissiä liikkumasta, jotteivat joutuisi saliin äänestämään hallituksen huonojen esitysten puolesta, Tavio pohtii sähköpostin välityksellä.

Pitkät miehet "epäiltyjen listalla"

Jälkien mahdollisiksi aiheuttajiksi Sarkomaa ehdottaa kahta pitkää edustajaa kokoomuksesta: ex-koripalloilija Ville Kaunistoa ja ex-maalivahti Sinuhe Wallinheimoa.

– Heidän ei tarvitsisi edes hypätä, Sarkomaa sanoo.

Lindtmanin mukaan epäiltyjen joukko on suuri.

– Kun aihetodisteita ei ole, niin sanon, että iso osa eduskunnasta on epäiltyjen piirissä. Vain ihan lyhimmät voidaan tästä vapauttaa. Kyllä sinne [hissin katonrajaan] ihan normipituudella yltää, Lindtman naurahtaa.

Kämmenen jälkiä on havaittu muun muassa eduskunnan kuuluisasta paternosterhissistä. Se muodostuu avointen hissikoppien ketjusta, joka kiertää pysähtymättä ylös ja alas.

Paternoster on latinaksi Isä meidän, ja nimi tulee siitä, että hissikorien sanotaan liikkuvan samalla tavalla kuin rukousnauhan helmien, kun luetaan Isä meidän -rukousta.

Eduskuntatalon lisäksi samanlainen hissi on käytössä muun muassa Tanskan parlamentin rakennuksessa.

Siitä ei ole tietoa, vaivaavatko samanlaiset kämmenten jäljet myös Tanskassa parlamentin siivoojia.

Kiitosryöppy Eduskuntatalon laitoshuoltajille

Laitoshuoltajille ryhmänjohtajat lähettävät arvostavia terveisiä.

– Eduskunnan kiireessä, kuten usein elämässä, aivan liian harvoin kiitämme hyvästä työstä. Kiitokset viihtyisästä työyhteisöstä ja siitä, että meistä eduskunnan väestä ja arvokkaasta Eduskuntatalosta pidetään todella hyvää huolta, kiittelee Sarkomaa (kok.).

– Poliitikot ovat tunnetusti kovia sotkemaan asioita, joten lähetän suuret kiitokset ja terveiset eduskunnan siivoojille, että jaksavat meitä, Tavio (ps.) kirjoittaa.

SDP:n Lindtman toteaa, että laitoshuoltajat pitävät omalta osaltaan huolta siitä, että demokratia toimii Suomessa.

– Kun itse aloitin eduskunnassa 2011, silloin eräs kokenut edustaja sanoi, että tässä työyhteisössä on tärkeää tervehtiä kaikkia ja olla ystävällinen toisille. Monta kertaa oma päivä on kirkastunut, kun on keskustellut meidän laitoshuoltajien kanssa. Suurkiitos heille siitä työstä.

Perjantaina ja lauantaina Suomen yli pyyhkäisee lännestä kaksi voimakasta matalapainetta, jotka tuovat rankkoja sateita ja myrskytuulia. Ilmatieteen laitoksen varoituskartat hehkuvat keltaista ja oranssia ja varoitusten joukossa on mainintoja myös korkeasta meriveden pinnasta, korkeista aalloista ja tulvista.

Ylen meteorologi Anne Borgström kertoo, että viikonvaihde toistaa jo tutuksi tullutta kuviota: lännestä tulee sadealue toisensa jälkeen ja sateet tulevat etelässä vetenä ja pohjoisessa lumena.

Atlantin pohjoisosista tulee Islannin yli tosi voimakas läntinen ilmavirtaus kaikissa ilmakerroksissa, ja kun sille ei ole esteitä, tuulet ovat kovia. Suomen eteläpuolella on lämmintä ilmaa, joka sitten kiihdyttää tuulen myrskylukemiin Suomen etelärannikolla.

Näin siis isossa kuvassa.

Ensimmäinen myteri alkaa perjantaina iltayöstä. Etelätuuli voimistuu kovaksi, lämpötilat nousevat ja alkaa sataa. Sateet osuvat rankimmin Pohjanmaalle ja Etelä-Lappiin. Lapissa sateet tulevat lumena ja lunta voi tulla jopa 15 senttiä.

Hetken hengähdyksen jälkeen lauantaina iskee myteri numero kaksi ja on perjantaista rajumpi. Tuulet ovat kovempia ja Suomenlahden länsiosassa ja Pohjois-Itämeren itäosassa tuuli puhaltaa 21 metriä sekunnissa. Kummallakin merialueella on mahdollisuus lounaismyrskyyn.

Samalla varoitetaan myös kovasta aallokosta. Merkitsevä aallonkorkeus voi olla yli neljä metriä. Kun aallokon korkein yksittäinen aalto on liki kaksinkertainen merkitsevään aallonkorkeuteen nähden, tarkoittaa se pahimmillaan 8–9 metrin aaltoja.

Lauantaina sateet osuvat Suomen vyötärönseudulle ja etelään Varsinais-Suomeen ja Pohjanmaalle. Lämpöasteiden takia sateet tulevat etelässä vetenä.

Viime viikonvaihteessa tulvahuipussaan olleet joet ovat jo laskea tulvalukemista, mutta Suomen ympäristökeskuksen tulvapäivystys varoittelee jo tulevasta.

– Loppuviikosta uudet sateet voivat nostaa jokien vedenkorkeuksia uudestaan lauantain ja sunnuntain aikana, paikoin tulvakorkeuksiin esimerkiksi Kokemäenjoen alajuoksulla, tulvapäivystys tiedottaa.

Eikä lumisadealueilla ole sen helpompaa.

– Lapissa on paikoin poikkeuksellisen paljon lunta ja suurten hallien kattorakenteita on tarkkailtava. Mikäli lunta tulee loppukeväästä normaali määrä lisää niin lumikuormasta tulee mittaushistorian suurin, kertoo tulvapäivystys.

Sunnuntaina kaikki taas seestyy. Tulee poutaa ja vähän viilenee. Aurinkokin näyttäytyy.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kauan sitten neljä jättiläistä saapui Kaakkois-Australiaan. Kolme heistä harppoi eteenpäin muualle mantereelle, mutta yksi jäi kyhjöttämään paikalleen. Hänen vartalonsa muuttui Budj Bim -nimiseksi tulivuoreksi ja hänen hampaansa laavaksi, jonka tulivuori sylki ulos.

Tämä kertomus on ikivanha, kenties ihmisen tarinoista vanhin, joka on säilynyt meidän päiviimme. Sitä on kerrottu Australian alkuperäiskansoihin lukeutuvan Gunditjmara-kansan keskuudessa.

Kertomus on yksi esimerkki alkuperäiskansojen uniaikatarinoista. Uniaika selittää heille ihmisen, ympäristön ja maailman alkuperää.

Kertomuksen taustalla saattaa olla todellinen tapahtuma. Noin 37 000 vuotta sitten Budj Bim ja eräs toinen läheinen tulivuori muodostuivat vulkaanisten purkausten seurauksena. Tutkijat uskovat, että tarinan voi yhdistää näihin purkauksiin.

Tutkimuksesta kertoo tiedesivusto Science.

Ikivanhaa suullista perinnettä

Aiemmin ei uskottu, että suullista perinnettä olisi voinut säilyä näin kaukaa historiasta. Varsinkin kun vielä äskettäin ajateltiin, että ensimmäiset ihmiset saapuivat noin 13 000 vuotta sitten tälle seudulle, joka sijaitsee Victorian osavaltion lounaisosassa.

Melbournen yliopistossa työskentelevä geologi Erin Matchan tietää kuitenkin kertoa, että 1940-luvulla arkeologit löysivät kivikirveen läheltä muinaista Tower Hill -tulivuorta, noin 40 kilometrin päässä Budj Bimistä.

Kirves oli jäänyt vulkaanisen kiven ja tuhkan alle, ja arkeologit pystyivät äskettäin käyttöönotetuilla tekniikoilla ajoittamaan kiven noin 37 000 vuotta vanhaksi eli ajalle, jolloin molemmat tulivuoret syntyivät.

Kaksoispurkaus saattoi jättää voimakkaan muistikuvan

Kahden tulivuoren yllättävät ja samoihin aikoihin sijoittuneet purkautumiset ovat voinut jättää voimakkaan muistikuvan alueen asukkaiden mieliin. Tämä taas on voinut synnyttää tarinan neljästä jättiläisestä, uskovat australialaistutkijat.

Machanin mukaan aiemminkin on arveltu, että tieto vulkaanisista purkauksista, maanjäristyksistä ja meteoriittien iskuista on saattanut välittyä tarinoissa tuhansien vuosien ajan. Tässä tapauksessa tieto purkausten ajankohdasta olisi auttanut ajoittamaan myös tarinan syntyajan.

Lisäksi se määrittäisi minimiajan alueen asutukselle.

Monien tutkijoiden mukaan Australian asuttamisen historiaa tunnetaan vielä heikosti. Pari vuotta sitten muinaisista hiusnäytteistä saadut tulokset osoittivat, että monet alkuperäisväestön populaatiot näyttäisivät asuneen samoilla seuduilla lähes 50 000 vuotta.

– Se, uskoakseni, voisi selittää, miksi tarinat ovat säilyneet niinkin pitkään, sanoo maantieteilijä Patrick Nunn Sciencelle.

Lue myös:

Jani Kaaron kolumni: Kysyisitte joskus alkuperäiskansoilta!

Vaalimaan rajanylityspaikan läheisyydessä vähän yli vuosi sitten avautunut Zsar Outlet oli Suomen ensimmäinen outlet-kylä, jossa myydään lähinnä kalliimpien muoti-, koru- ja kodintarvikebrändien tuotteita.

Ostoskylä sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Suomen ja Venäjän välisestä rajasta. Tavoitteena on ollut pysäyttää Suomeen tulevia venäläisturisteja tax free -ostoksille.

– Venäläisten osuus kävijöistä oli viime vuonna 12 prosenttia, myynnistä se oli 25 prosenttia, kertoi Zsarin toimitusjohtaja Steven Cunningham Markkinointi&Mainonta-lehden haastattelussa tammikuussa.

Helmikuussa Steven Cunninghamin puhelinliittymä on lakkautettu, ja toimitusjohtaja on jättänyt yrityksen. Myös markkinointijohtajana toiminut Anna Homén on siirtynyt toisen yrityksen palvelukseen.

Toimitusjohtajat vaihtuneet Zsarissa tiuhaan

Yle Kaakkois-Suomen tietojen mukaan Cunninghamin eron syynä oli luottamuspula toimitusjohtajan ja Zsarin pääomistajien välillä. Pääomistajan, sijoitusyhtiö Ajanta oy:n neuvonantaja Petteri Terho ei halua suoraan kertoa syytä eroon.

– Joskus toimitusjohtajat vaihtuvat omasta halustaan, joskus muista syistä. Yksityiskohtia olisi epäammattimaista kommentoida, sanoo Terho.

Hieman yli vuoden ajan toimineessa ostoskylässä on ehtinyt työskennellä jo kolme johtajaa.

Zsar oy:n ensimmäisenä toimitusjohtajana toimi ostoskylän perustaja Sami Vainiomäki. Kauppakeskuksen johtajaksi palkattiin eteläafrikkalainen Michael Cockcroft, joka oli toiminut vuosia Persianlahdella sijaitsevan muotikauppaketjun liiketoimintajohtajana.

Hän ehti toimia Zsarissa hieman yli puoli vuotta. Heinäkuussa 2019 tehtävät yhdistettiin, ja toimitusjohtajaksi nimitettiin Saksassa outlet-ketjun johdossa ollut Steven Cunningham.

Uusi toimitusjohtaja aloittaa työnsä Zsar Outletissa maaliskuun lopulla.

Puolityhjään ostoskylään uusia myymälöitä keväällä

Zsar Outletin 65 liiketilasta useimmat ovat vuoden toiminnan jälkeen edelleen tyhjänä, ja ostoskylässä toimii hieman yli parikymmentä myymälää. Monien tyhjillään olevien liikkeiden ikkunoita peittävät suuret mainokset, joista osassa kerrotaan myymälätilaan pian avautuvasta uudesta liikkeestä.

– Meillä on tarkat suunnitelmat siitä, miten ostoskylään saadaan keväällä uusia myymälöitä ja toiminta vilkastumaan, sanoo pääomistajan, Ajanta oy:n neuvonantaja Petteri Terho.

Tällä hetkellä valtaosa Zsarin nykyisistä asiakkaista on lähialueella asuvia suomalaisia, joille kalliimmat tuotebrändit eivät ole kiinnostavin vaihtoehto. Tyhjiin myymälöihin kelpuutetaan todennäköisesti myös hieman edullisempia tuotemerkkejä.

– Tärkeintä on, että löydämme sellaisia brändejä ja tuotteita, joista kävijämme ovat kiinnostuneita. Loppujen lopuksi brändit tekevät päätöksen, millä tuotteilla ne haluavat tänne tulla, sanoo Terho.

Lue lisää: Hulppea outlet-kylä avautui vuosi sitten suurin odotuksin – odotukset eivät täyttyneet

Venäläisasiakkaiden määrä ollut pettymys

Zsar Outlet -ostoskylä sijaitsee valtakunnanrajan lähellä ja tavoitteena on, että suuri osa asiakkaista olisi Vaalimaan kautta Venäjälle meneviä matkailijoita. Toive ei ole toteutunut.

– Olemme huomanneet, että venäläiset eivät ole löytäneet meitä vielä niin hyvin, kuin olisimme toivoneet, pohtii Terho.

Venäläisten ostosmatkailun elpyminen on kuitenkin tuonut myös Zsar Outlettiin lisää asiakkaita. Samalla kalliimpien tuotemerkkien kysyntä on selvässä kasvussa.

– Varmaankin suurin osa venäläisasiakkaista etsii edullisempia tuotteita, mutta selvästi myös luksusmerkeillä on oma ostajakunta, ja se on kasvussa.

Zsar Outlet Village on suuri työllistäjä Virolahden kunnassa. Kunnanjohtaja Osmo Havuaho iloitsee siitä, että ostoskylän myötä kunnan vuosia jatkunut muuttotappio on selätetty.

Kannattavaksi neljässä vuodessa

Entinen toimitusjohtaja Steven Cunningham arvioi tammikuisessa Markkinointi&Mainonnan haastattelussa, että Zsar Outletin toiminta nousee kannattavaksi neljäntenä toimintavuonna.

Viime vuonna Zsar Outletissa vieraili noin puoli miljoonaa kävijää, mutta tämän vuoden tavoitteeksi on asetettu noin miljoona.

Erityisesti venäläisasiakkaiden määrän odotetaan kasvavan, ja Zsar Outlet aikoo kasvattaa markkinaosuuttaan lisäämällä mainontaa venäläisessä sosiaalisessa mediassa ja erilaisissa myyntikanavissa.

Eteläisessä Suomessa oikea talvi näyttää jäävän ensimmäistä kertaa kokonaan väliin. Pysyvää lumipeitettä ei ole, järvet ovat olleet suuren osan ajasta jäättömiä ja lämpötilat ovat pysytelleet useita asteita tavanomaista korkeampina. Vesistöjen vedenpinnatkin ovat tavallista korkeammalla.

Tammikuun keskilämpötila oli monin paikoin Etelä-Suomessa ensimmäistä kertaa plussan puolella. Lounaisessa Hämeessä Jokioisilla se oli +1,5 astetta. Myös marraskuussa ja joulukuussa oltiin plussalla.

Vaikka yksittäisestä sääilmiöstä tai talvesta ei voida vetää suoria johtopäätöksiä ilmastonmuutokseen, poikkeukselliset olot antavat tutkijoille mahdollisuuden tehdä havaintoja ennustetusta ilmastonmuutoksesta.

– Tutkimuksellisesti tämä antaa aivan erinomaisen tilaisuuden selvittää, mikä on talven merkitys seuraavaan kesään, sanoo Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen professori Kimmo Kahilainen.

Jäättömyys parantaa happitilannetta

Jäättömissä järvissä suomalaisille järville tyypillinen kerrostuneisuus, jossa +4-asteinen vesi on syvimmällä, jää heikoksi. Vesi on syvemmälläkin tavanomaista kylmempää, kun tuulet ovat sekoittaneet vettä. Kahilaisen mukaan tämä parantaa järvien happitilannetta varsinkin matalissa järvissä.

Syksystä lähtien sadetta on saatu tavanomaista enemmän ja etelässä se on tullut suureksi osaksi vetenä. Vähäiset lumet ovat sulaneet nopeasti pois. Nyt järvissä vedenpinnat ovat selvästi tavanomaista korkeammalla. Samoin joet ovat ääriään myöten täynnä. Ypäjällä pelättiin alkuviikosta, että vesi nousee jo Forssantielle Ypäjän Levällä.

– Se on harvinaista, että helmikuussa ollaan tässä tilanteessa. Tämä olisi suht normaali tilanne, jos oltaisiin huhtikuussa, toteaa Hämeen ELY-keskuksen vesitalousasiantuntija Elina Mäkäläinen.

Maaperä on laajalti kyllästynyt vedestä, ja lisää vettä valuu vesistöihin vielä pitkään. Esimerkiksi Päijänteellä vesi on nyt puoli metriä tavanomaista korkeammalla. Mäkäläinen ennakoi, että järvien vedenkorkeudet jatkavat nousuaan ja maalis-huhtikuussa saavutetaan monilla järvillä mittaushistorian korkeimmat lukemat.

Vaikka nyt etelässä sateet ovat tulleet vetenä ja maa on lumetonta, lumisateet ovat vielä mahdollisia. Jos lunta tai vettä tulee, edessä voi olla pahoja tulvia, kun järvet ovat jo entuudestaan täynnä.

Ravinteita huuhtoutuu vesistöihin

Runsaiden sateiden seurauksena vesistöihin huuhtoutuu runsaasti ravinteita ja kiintoainesta. Ravinteet voivat vauhdittaa kylmissä vesissä viihtyvien piilevien kasvua. Kahilainen ei lähde vielä ennakoimaan, miten ravinteikkuuden lisääntyminen vaikuttaa sinileviin. Vaikka järvet ovat sulia, tavallista kylmemmän veden vuoksi järvien lämpeneminen voi kestää ja se voi viivästyttää sinilevien runsastumista.

Sateista on seurannut myös ohijuoksutuksia jätevedenpuhdistamoilta. Ylivuotoja on ollut ainakin Nurmijärvellä, Espoossa ja Helsingissä.

Sateinen syksy ja talvi ovat nostaneet kuivan kesän jäljiltä matalalla olleita pohjavesiä. Suuressa osassa maata aina Oulun korkeudelle saakka pohjavedet ovat paljon keskimääräistä korkeammalla. Vähäsateinen kesäkään ei saisi kaivoja kuivumaan.

Helsingin yliopiston professorin Hannes Lohen tutkimusryhmä keräsi maailman suurimman, lähes 14 000 koiran aineiston selvittäessään, kuinka yleisiä koirilla ovat eroahdistus, impulsiivisuus ja muunlainen käytös, jota omistaja monesti pitää ei-toivottuna.

Tulos: hyvin yleisiä, ja käytöspiirteet vaihtelivat merkittävästi koirarotujen välillä. Tutkijoiden mukaan koirilta löytyi myös ihmisen kanssa samoja piirteitä. Esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöt olivat Lohen mukaan yllättävän samankaltaisia koiralla ja ihmisellä.

Kaikkiaan 73 prosentilla tutkimukseen otetuista 14 000 suomalaisesta koirasta esiintyi vähintään yhtä tutkimuksen seitsemästä käyttäytymispiirteestä, joita ihminen ei useinkaan pidä mieluisana. Listaan kuuluivat myös aggressiivisuus, ääniarkuus sekä pakkomielteinen käytös, kerrotaan Helsingin yliopiston verkkosivuilla julkaistussa tiedotteessa.

Yleisintä oli arkuus koville äänille, kuten raketeille ja laukauksille. Yleistä oli myös erilaisten alustojen, kuten ritilöiden ja portaiden pelko.

Tutkimusryhmä toteaa usean näistä piirteistä aiheuttavan stressiä myös koiralle itselleen, ja monesti taustalla on pelko.

Ihmisarkuutta espanjanvesikoiralla, labradoreilla hyvin vähän ongelmia

Ympäröivä maailma ja pentuvaiheen kokemukset vaikuttavat hyvin paljon käyttäytymiseen, mutta moni ei-toivotuista käytöstavoista näytti olevan perinnöllisiä, kertoo tutkimusta johtanut molekyyligenetiikan professori Lohi.

– Näemme selkeästi rotuspesifejä eroja, mikä viittaa siihen, että käyttäytymisen täytyy olla geneettistä. Suomessa ympäristöolosuhteet tai elintavat eivät ole koirilla niin kovin erilaiset, Lohi sanoo.

Staffeilla nousi esiin impulsiivisuus ja lagottoilla ääniarkuus. Kääpiösnautsereista 10 prosenttia osoittautui aggressiiviseksi vieraita ihmisiä kohtaan.

– Aggressiivisuus ei tässä tarkoita sitä, että koira purisi. Mutta se tarkoittaa sitä, että käytös on uhkaavaa ja koira esimerkiksi irvistelee, Lohi kertoo.

– Ihmiset mieltävät aggressiivisuuden helposti siten, että koira on heti hampaat kurkussa kiinni, mutta sellaiset koirathan pääosin lopetetaan. Onhan meillä tosin puremisia joka vuosi ja se on ongelma. Mutta nyt puhumme eroista eri koirarotujen välillä.

Suomen suosituin koirarotu labradorinnoutaja ei noussut esiin missään ei-toivotun käytöksen luokassa. Jossain määrin esiintyi korkean paikan kammoa ja arkuutta koville äänille.

Perinnöllisyys johtaa jalostuksen miettimiseen.

– Tämä tarkoittaa sitä, että huolellisella jalostuksella sopivien käyttäytymismittareiden avulla näiden käyttäytymispiirteiden yleisyyttä voitaisiin vähentää. Se parantaisi koirien ja omistajienkin elämänlaatua, Lohi sanoo.

– Kuitenkin johtava syy lemmikkikoirasta luopumiseen on sen häiriökäyttäytyminen.

Ympäristön ja pentuajan olojen roolia ei pidä unohtaa

Lohi kertoo, että samasta aineistosta ilmestyy vielä useampi julkaisu. Ne keskittyvät ympäristötekijöihin, jotka altistavat yksittäisiä koiria käyttäytymään eri tavoin.

– Niin kuin ihmisellä varhaislapsuuden, myös koirilla pentuiän kokemukset vaikuttavat todella paljon.

– Esimerkiksi se, että koiraa ei ole sosiaalistettu kunnolla varhain, näkyy erittäin voimakkaasti lisääntyneenä pelkona ja arkuutena myöhemmin.

Sekarotuisilla koirilla esiintyi nyt julkaistussa tutkimuksen osassa eniten erilaisia ei-toivottuja käyttäytymispiirteitä, jotka voivat liittyä muuhun kuin perimään. Lohen mukaan sekarotuiset nousivat kaikissa ei-toivotuissa käytöstavoissa kärkipäähän siinä missä puhdasrotuisilla käytös kohdistui johonkin tiettyyn piirteeseen.

– Tämä saattaa viitata esimerkiksi siihen, ettei sekarotuisten koirien alkuperästä ja pentueen kokemuksista ole selvyyttä. Niitä ei ole välttämättä sosiaalistettu kunnolla ja monestihan siellä on rescue-koiria paljon.

Apua ihmismielen ongelmien ymmärtämiseen?

Yhteyksiä löydettiin myös koiran ja ihmisen välillä.

Tutkimuksessa havaittiin ensimmäistä kertaa, että ihmisen tavoin ADHD eli aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriö sekä pakko-oireinen häiriö esiintyivät myös koirilla usein käsi kädessä. Ahdistushäiriöt olivat Lohen mukaan yllättävän samankaltaisia ihmisen kanssa.

– Koirien ensimmäiset geenipaikannuksetkin osuvat samoille perimäalueille, mitä on paikannettu ihmisillä pelkotyyppisiin psykiatrisiin sairauksiin.

– Ja käytetäänhän koirillekin ihmislääkkeitä ja aika hyvin ne tepsivät, joten se kertoo että samoja mekanismeja siellä on taustalla, Lohi toteaa.

Tutkijat aikovat jatkaa aineiston pohjalta selvittelyjä siitä, miten hyvä mallilaji koira voisi olla ihmisen mielenterveysongelmien biologisten taustatekijöiden tutkimiselle ja ymmärtämiselle. Se on lopulta koko tutkimuksen tavoite.

– Näitähän etsitään myös hiirimalleista, mutta uskon, että sosiaalisilla koirilla ihmisen kanssa jaetussa ympäristössä on enemmän annettavaa, Lohi sanoo.

– Aiemmat geenitutkimuksemme ovat viitannet samoihin geenialueisiin ainakin pelon osalta, kertoo professori Lohi.

Mutta edessä on vielä pitkä matka.

– Ensin täytyy epidemiologisesti ymmärtää millaisia ongelmia koirilla, kuinka paljon niitä on, ja miten ne riippuvat toisistaan. Myös eri koirarodut vaikuttavat. Aika paljon täytyy ensin tietää, ennen kuin päästään molekyylitasolle.

Tutkimus julkaistiin tammikuun 30. päivä.

Voit keskustella aiheesta 21.2. kello 23:een asti.

Lue myös:

Karva-arkisto auttaa, jos ilotulitukset säikäyttävät koiran karkuteille

Koirakahviloihin ovat tervetulleita kaikenkarvaiset koirat: kauempaa kaupunkiin tuleville kahvilat tarjoavat kaivatun taukopaikan

Suomessa kuolee vuosittain kymmenen koiraa hissionnettomuuksissa – usein syynä taluttajan some-hetki

Tässä ovat Suomen suosituimmat koirarodut: labradorinnoutajan suosio kasvaa yhä, kansalliskoira suomenpystykorva ei mahtunut kymmenen kärkeen

Korpihotellin paukuttomaan uuteen vuoteen tuodaan koiria 300 kilometrin päästä: "Pelkään, ettei vanhan koiran sydän kestä pamauksia"

Mari Pulkkinen ei saa oireita sisäilmasta. Hän ei myöskään tiedä, mikä sisäilmassa sairastuttaa.

Mutta hän on sitä mieltä, että Suomi on oireilijoiden kanssa hukassa.

– Asenneilmapiiri on muuttunut. Sana sisäilma johtaa kummallisiin asioihin, ja liian moni jää ilman kunnollista apua.

Pulkkinen on Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori ja kohdannut työssään ison määrän sisäilmaoireita saaneita ihmisiä. "Kummallisilla asioilla" hän tarkoittaa sitä, ettei potilaita oteta aina vakavasti.

– Meillä kiistellään siitä, ovatko oireet todellisia vai eivät. Lääkärit toimivat suurten ristiriitojen välissä. Suhtautuminen riippuu auttajan henkilökohtaisesta kokemuksesta ja ymmärryksestä.

Palataan Pulkkiseen vielä jutun lopussa. Välissä on käytävä läpi aivan uusia kierroksia saanut keskustelu siitä, mistä sisäilmaongelmissa oikein on kyse.

Jutun kuvitus on helsinkiläisessä Haagan peruskoulussa helmikuussa tehdystä sisäilmakorjauksesta. Kuvituksella ei ole yhteyttä jutun muihin henkilöihin tai tapahtumiin.

Aivan uusi suunta: oireet johtuvat huolesta

Sisäilmaongelmien selitykseksi on alettu tarjota uutena asiana niin sanottua "huoliteoriaa".

Nimitys ei ole virallinen. Yle käyttää sitä tässä jutussa selkeyden vuoksi.

Huoliteoriaa tuovat voimakkaasti esiin kaksi instituutiota: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL sekä Työterveyslaitos eli TTL. Ne ovat merkittävimmät suomalaisten terveyden eteen toimivat tahot.

Huoliteorian mekanismi on yksinkertainen ja menee näin: kun ihminen huolestuu sisäilmaongelmista, hänelle voi kehittyä aidon tuntuisia fyysisiä oireita, tai jo koetut oireet voivat voimistua tai jäädä päälle.

Teorian mukaan vilkas julkinen keskustelu sisäilman ongelmista aiheuttaa huolta. Koulujen ja työpaikkojen sisäilmaongelmat tai kotien "homehelvetit" ovat esillä mediassa ja sitä kautta myös kahvipöytäpuheissa. Kansa käy kierroksilla. Huoli saa tarkkailemaan vointia ja tuottaa oireita, etenkin jos ongelmat liippaavat omaa kotia, koulua tai työpaikkaa.

Helsingin yliopiston ja THL:n professori Juha Pekkasen mukaan huoli näyttäisi lisäävän paitsi lieviä oireita myös sellaisia vakavia oireita, joille ei ole löydetty selkeää lääketieteellistä syytä. Tällaisia ovat muun muassa herkistyminen ja välttely.

– Olemme tulleet tilanteeseen, että joissain tilanteissa ratkaisevampaa tai isompi syy havaittuun oireiluun ovatkin riskikäsitykset eivätkä niinkään sisäilman epäpuhtaudet, Pekkanen sanoo.

Sekä Työterveyslaitos että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat viestineet uudesta huoliteoriasta jo muutaman vuoden ajan aktiivisesti. Ne ovat puhuneet uudesta ajattelusta muun muassa viranhaltijoille ja lääkäreille tarkoitetuissa koulutuksissa.

Huoliteoria on vahvasti läsnä THL:n tuottamassa tuoreessa Kansallisessa sisäilmaohjelmassa. Se on kaksi vuotta sitten alkaneen kymmenvuotisen Terveet tilat -hankkeen terveysosio ja linjaa sisäilmaoireiden hoidon kehittämistä pitkälle eteenpäin.

Ohjelman asiantuntijaryhmää johtaa juuri Juha Pekkanen. THL tiivistää uuden ajattelunsa sisäilmaoireiden syistä nyt näin:

Mutkikkaaksi huoliteorian tekee se, että THL ja TTL eivät kiistä, etteivätkö myös home- ja kosteusvauriot aiheuttaisi oireilua. Niiden mukaan rakennukset, joissa on todistetusti haitta-aineita, tulee korjata.

Mutta ne korostavat nyt, että sisäilmaoireilu on hyvin suurelta osin lievää tai korkeintaan kohtalaista, ja lähes aina ohimenevää.

THL:n ja TTL:n hiljattain tekemän sisäilmakartoituksen mukaan noin 90 prosenttia sisäilmaoireista on lieviä tai korkeintaan kohtalaisia. Loput kymmenen prosenttia oireista ovat vakavampia, sellaisia joiden kanssa monet lääkärit ovat ymmällään.

Niiden taustalta on joskus vaikea löytää aukottomasti selittäviä tekijöitä. Ja pelkkä potilaan sana siitä, mistä oireet johtuvat, ei riitä vakuutusyhtiöille. Siksi vakavammat oireet luokitellaan nykyään helposti ympäristöherkkyydeksi.

Voimakkaimmin huoliteorian puolesta puhuu TTL:n ylilääkäri Markku Sainio. Sainion mukaan taustalla vaikuttaa nosebo-ilmiö.

Nosebo on plasebon vastakohta.

Plasebo on positiivinen uskomus vaikutuksesta. Kun ihmiselle annetaan tehotonta lumelääkettä ja hän kokee saavansa siitä apua, kyse on plasebosta.

Nosebossa taas kielteinen mielikuva aiheuttaa haitallista tunnetta.

– Nyt täytyy ehdottomasti lopettaa ihmisten pelottelu home- ja kosteusvaurioilla tai muilla tämmöisillä pienillä määrillä epäpuhtauksia. Ne eivät voi selittää niin vakavaa oireilua, kuin nyt suomalaisessa väestössä nähdään, Sainio sanoo.

Perinteinen selitys: haitta-aineet aiheuttavat oireet

Ero aiempaan näkemykseen eli "haitta-ainemalliin" on suuri.

Haitta-ainemallissa ihmisten oireilun ajatellaan johtuvan rakennuksissa olevista vaurioista ja sisäilmassa olevista epäpuhtauksista.

Rakennusten kosteusvaurioita on paljon. Niihin alkaa helposti kasvaa mikrobikasvustoa eli arkikielellä hometta ja bakteereja. Osa mikrobeista tuottaa haitta-aineita, kuten toksiineja eli myrkkyjä, jotka voivat kulkeutua rakenteista sisäilmaan.

Haitta-aineita on muitakin. Rakennukseen voi esimerkiksi tulla ulkoa pienhiukkasia, ja sisäilmassa voi olla myös erilaisia kemiallisia aineita ja yhdisteitä.

Home- ja kosteusvaurioihin liittyvistä terveyshaitoista on paljon näyttöä. Aihetta on tutkittu runsaasti sekä Suomessa että maailmalla. Se mitä tiedetään ja se mitä ei tiedetä, on melko yhteneväistä.

Home- ja kosteusvaurioiden on todettu olevan yhteydessä hengitystieoireisiin ja pahimmillaan astmaan. Tästä on viitteitä lukuisista tutkimuksista, ja näyttö kirjattiin muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO:n ohjeeseen jo vuonna 2009.

Turun yliopiston työterveyshuollon professori Tuula Putus on tutkinut aihepiiriä 30 vuoden ajan. Hänen tutkimuksiinsa liittyy 15 000 hoitoalan työntekijää, 8 000 opettajaa, vajaa tuhat poliisia ja palomiestä sekä 2 500 maanviljelijää.

Putus on varma siitä, että oireiden perimmäinen syy ovat haitta-aineet, ei aivotoiminta.

– Omat tutkimukseni ovat osoittaneet homeen ja viemärin hajun liittyvän suurempaan oiretasoon, infektioihin ja sairauksiin kuin altistumattomilla. Näyttö terveyshaitoista on vahvaa. On myös näyttöä siitä, että korjaaminen kannattaa. Ihmiset paranevat, ja se on taloudellisesti kannattavaa, Putus sanoo.

Mikrobikasvustojen myrkyntuottajien yhteydestä terveyshaittoihin on esitetty useita viitteitä. Viime vuosina aihetta ovat tutkineet muun muassa Oulun poliisien joukkosairastumista tutkinut työterveyslääkäri Saija Hyvönen ja infektiosairauksien dosentti Hannu Syrjälä.

He löysivät vahvoja myrkkypitoisuuksia tiloista, joissa poliisit olivat työskennelleet. Hyvönen on tutkinut myös Kätilöopiston kätilöiden oireilua.

Kansainvälisten sisäilmatutkijoiden konferensseja järjestämässä ollut yhdysvaltalainen professori Richard Corsi kehottaa Yleä olemaan yhteydessä Mark Mendelliin, jota hän pitää kosteusvaurioiden ja mikrobien terveysvaikutuksiin liittyen johtavana tutkijana.

Lawrence Berkeley National Laboratory -tutkimuslaitoksessa työskentelevä Mendell sanoo, että näyttö on vahvaa oireissa, joita on toistuvasti tutkittu.

Niihin kuuluu Mendellin mukaan joukko hengitystieoireita ja -sairauksia: nuha, yskä ja tukkoisuus, poskiontelotulehdukset, keuhkoputkentulehdukset ja astman, sekä poikkeuksena tulehdusperäinen ihosairaus ekseema.

Hengitystieoireet ovat looginen seuraus siksi, että ihmiset hengittävät sisätiloissa helposti kymmeniä kuutiometrejä ilmaa vuorokaudessa. Tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä muihinkin oireisiin, kuten päänsärkyyn, väsymykseen ja silmäoireisiin.

– Vaikka yhteyksiä on havaittu, tutkimusta näiden oireiden mekanismeista ei ole jatkettu, Mendell sanoo.

Mendell varoittaa kuitenkin liittämästä sisäilmaongelmiin mitä tahansa terveyshaittoja. Hänen mukaansa kaikille raportoiduille oireille ei löydy tutkimusnäyttöä.

Yle pyysi näyttöä huoliteorialle

Huoliteoriassa on yksi suuri mutta.

Se on termin jälkimmäinen sana "teoria".

Yle pyysi THL:ltä ja TTL:ltä tutkimusnäyttöä siitä, että huoliteoriasta on näyttöä suomalaisissa sisäilmaongelmissa ja -oireilijoissa.

Tutkimuksia pyydettiin neljältä henkilöltä: professori Juha Pekkasen ja ylilääkäri Markku Sainion lisäksi THL:n ylilääkäriltä Jussi Lammelta sekä Helsingin yliopiston ja TTL:n professorilta Kari Reijulalta.

He ovat viime vuosina puhuneet ja kirjoittaneet runsaasti siitä, miten lääketieteellinen linja on muuttumassa. Heillä on paljon valtaa siihen, millä tavalla sisäilmaoireiluun Suomessa suhtaudutaan.

Tulos Ylen pyyntöön on, että suoraa tutkimusnäyttöä ei ole.

Ei siis ole tutkittua tietoa siitä, että julkinen keskustelu sisäilman laadusta pahentaisi suomalaisten kokemia sisäilmaoireita, tai että yksilön huoli sisäilmaongelmista johtaisi selittämättömään oireiluun.

THL:n ja TTL:n mukaan kaikista kohteista ei kuitenkaan ole mitattu sellaista määrää haitta-aineita, jotka selittäisivät oireilun. THL ja TTL viittaavat myös siihen, että oireilua pahentavasta nosebo-vaikutuksesta on näyttöä muiden ympäristöherkkyyksien kohdalla.

Yksi nosebon ja ympäristöherkkyyksien keskeisistä tutkijoista on belgialaisen Leuvenin yliopiston terveyspsykologian professori Omer Van den Bergh, jota Suomessakin käytetään lähteenä.

Hän on tutkinut ilmiötä potilasryhmillä, jotka kärsivät esimerkiksi sähkömagneettisista kentistä, tuulivoimaloiden infra-äänistä tai kemikaaliyliherkkyydestä.

Van den Bergh vastaa Ylen haastattelupyyntöön nopeasti ja kertoo, että nosebo-vaikutukselle on edellämainituissa tapauksissa useita tutkittuja perusteita.

– Näissä tapauksissa puuttuu luotettavaa näyttöä siitä, että altistuminen jollekin fyysiselle tekijälle voisi aiheuttaa oireet. Sokkotesteissä koehenkilöt eivät pysty luotettavasti erottamaan oikeita altisteita valealtisteista. On myös paljon tutkimusta siitä, että odotukset ja pelot voivat aiheuttaa oireita kaikilla ihmisillä.

Myöskään Van den Bergh ei kuitenkaan ole tutkinut asiaa sisäilmaan ja sisäilmaoireisiin liittyen. Voiko huolestuminen hänen mielestään pahentaa sisäilmaoireita?

– En sano, että sisäilmaoireilu olisi aina ympäristöherkkyyttä. On selvää, että on olemassa myös vauriorakennuksia, jotka heikentävät terveyttä. Mutta jos asiantuntijat toteavat, ettei myrkyllisistä yhdisteistä tai muista tekijöistä ole riittävää näyttöä tai oireet ovat muuten epätyypilliset, ympäristöherkkyys voi olla todennäköinen selitys.

Professori Juha Pekkasen mukaan terapiasta ja muista tukimuodoista haetaan kättä pitempää vakavasti sairastuneiden hoitoon.

– Jos ihminen saa vaikeita oireita sisäilmasta ja hakeutuu terveydenhoitoon, mutta taustalta ei löydy mitään selittävää tekijää, meidän pitää yrittää etsiä tapoja auttaa ihmistä.

Tarkoittaako tämä, että ihmisten olisi parempi sietää oireita aiheuttavia tiloja, ei välttää niitä?

– No ei missään nimessä sietää. En osaa sanoa tuohon nyt oikein mitään, se on niin hassu ajatus, Pekkanen vastaa.

Terapian vaikutusta on tutkittu, laihoin tuloksin

Tutkimusnäyttöä huoliteorialle on yritetty löytää viime vuosina Suomessakin.

Työterveyslaitos on tutkinut psykologisten hoitojen eli lähinnä käyttäytymisterapian vaikutusta oireiluun kahdessa tutkimushankkeessa. Vuonna 2015 saatiin tulokset SITY-tutkimuksesta (Sisäilmaoireet ja työkyky) ja vuonna 2018 TOSI-hankkeesta (Toiminnalliset oireet ja työkyvyn tuki sisäilmaongelmissa).

Niistä TOSI-hanke on tiettävästi kallein yksittäinen suomalainen sisäilmatutkimus. Se maksoi lähes 450 000 euroa.

Jos niistä olisi saatu tuloksia, joiden mukaan käyttäytymisterapia tepsii sisäilmapotilaiden oireisiin, tuloksilla olisi epäilemättä perusteltu huoliteoriaa.

Mutta tulokset näyttivät toisin.

SITY-tutkimuksen johtopäätökset olivat, että psykoedukaatiolla eli potilaiden ajatteluun vaikuttamisella ei ollut vaikutusta oireisiin.

TOSI-hankkeen loppuraportissa taas sanotaan, ettei psykoedukaatiolla tai lyhytkestoisella psykoterapialla havaittu tilastollisesti merkittävää tehoa. Hankkeesta on julkaistu edelleen tuoreita artikkeleita.

Tutkimuksen tekijöiden mielestä asiasta tarvittaisiin uusia, laajempia tutkimuksia. Osa tutkituista taas oli sitä mieltä, että toimenpiteet kohdistuvat aivan väärään asiaan. He pitivät psykologisia hoitomuotoja epäasiallisina, koska heidän oireensa olivat fyysisiä.

Yhtä laiha tulos terapian vaikutuksesta saatiin Tanskassa. Kööpenhaminan yliopistollisen sairaalan Christian Riise Haugen tutkimusryhmän tulos oli, ettei mindfulness-pohjaisella terapialla ollut vaikutusta monikemikaaliherkkien oireisiin tai masennukseen vuoden mittaisessa seurantatutkimuksessa.

Potilaat ottivat sinänsä hoitomuodon hyvin vastaan ja kokivat siitä olevan apua sairautensa ymmärtämiseen.

THL on etsinyt faktaa huolestumisen vaikutuksesta myös kyselytutkimuksilla.

Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa verrattiin oppilaiden oireilua ja vanhempien huolestuneisuutta kymmenessä suomalaiskoulussa. Kouluista viidessä oli sisäilmaongelmia ja viidessä ei.

Tulos oli sinänsä selkeä: niissä kouluissa, joissa raportoitiin enemmän oireita, oli myös selvästi enemmän vanhempien sisäilmaan liittyvää huolta.

THL on tulkinnut ja tulkitsee edelleen tuloksia niin, että ne osoittavat huolen merkityksen oireilun aiheuttajana.

Tutkimuksen johtopäätöksissä kuitenkin sanotaan, ettei syy-seuraussuhteesta voida tehdä pitäviä tulkintoja. Johtopäätösten mukaan suhde voi olla myös päinvastainen, eli että vanhemmat huolestuvat sisäilmasta, koska oppilailla on todettu oireilua.

Avuksi tarjotaan kiistanalaista DNRS:ää

Kaikesta huolimatta THL ja TTL ovat sitä mieltä, että kokonaisnäyttö on vähintään lupaavaa.

Myös psyykkisiä hoitomenetelmiä on alettu jo kokeilla. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS perusti viime vuonna toiminnallisten häiriöiden poliklinikan, jossa on määrä hoitaa myös sisäilmapotilaita.

Toiminnallisiksi häiriöiksi kutsutaan juuri oireita, joille lääketiede ei ole löytänyt aukotonta selitystä. Niitä pidetään aivojen herkistymisen tuottamina oireina, kuten huoliteoriassa.

TTL:n ylilääkäri Markku Sainio on jo pitkään tarjonnut hoitokeinoksi DNRS-menetelmää.

DNRS on hierojana työskennelleen kanadalaisen Annie Hopperin kehittämä kaupallinen itsehoitomenetelmä huolireaktion purkamiseen, stressin vähentämiseen ja toimintakyvyn parantamiseen. Vuonna 2017 Valtiokonttorin sisäilmaseminaarissa Sainio puhui DNRS:n tehosta vaikeista sisäilmaoireista kärsivien kohdalla rohkeasti:

– Sillä paranee ihmiset ihan totaalisesti.

Ylen haastattelussa Sainio ei enää puhu suoraan DNRS:stä. Hän kuitenkin suosittelee oppimaan pois "välttämisen mekanismista".

Harva sisäilmasta oireileva on ollut halukas kokeilemaan DNRS:ää, koska he kokevat oireidensa olevan aitoja ja fyysisiä. Sainio sanoo, että Suomessa on ainakin kymmeniä DNRS:llä parantuneita. Hän hankkii Ylelle haastateltavan, joka kertoo kokemuksistaan nimellään.

Haastateltava Sari Ilomäki on toimistoesimies, joka kertoo kärsineensä vuosia sisäilmaoireista. Oireisiin kuuluivat muun muassa flunssakierre, poskiontelotulehdukset, silmäoireet ja päänsärky.

Puolikuntoisena työskentely stressasi ja oireet etenivät. Vähitellen Ilomäki huomasi, ettei pystynyt oleskelemaan oireettomana enää juuri missään. Hän sai oireita monissa paikoissa kotinsa ulkopuolella, ja päätyi lopulta käyttämään kasvot peittävää suojamaskia.

Ilomäki päätti kokeilla DNRS-menetelmää. Hän aloitti harjoitteet, kävi Sainion vastaanotolla ja teki harjoitteita tiiviisti puolen vuoden ajan.

Harjoitteissa muisteltiin positiivisia muistoja, palautettiin hyvänolontunnetta ja opeteltiin todistelemaan itselle, etteivät aivojen tuottama vaaran tunne välttämättä pidä paikkaansa.

– Opettelin keskittymään positiivisiin kokemuksiin. Netin vertaistukiryhmissä käsiteltiin sairautta ja tuotiin koko ajan esiin sitä että hei, me ollaan tosi sairaita, Ilomäki sanoo.

Tiiviillä harjoittelulla oireet alkoivat helpottaa. Ilomäki huomasi, että pystyi olemaan helpommin eri paikoissa, kun toisti oppimiaan mielikuvaharjoitteita. Elämänlaatu koheni.

Ilomäki pitää alkuperäistä altistustaan sisäilmaongelmille todellisena, mutta kokee, että tilanteen katkaisu rauhoitti pahenevan kierteen.

Samaan aikaan DNRS-harjoittelun kanssa Ilomäen työpaikalla korjattiin ongelmia tuottanut ilmanvaihtojärjestelmä. Ilomäki sanoo, että myös ilmanvaihtoremontti toi hänen tilanteeseensa selvää helpotusta.

Kaikkiin tiloihin hän ei vieläkään astu, sillä oireet eivät ole täysin poistuneet.

– En vieläkään mene tahallani paikkoihin, joista tiedän että siellä on hometta tai jotain muuta.

Siitä, kuinka moni Suomessa on saanut DNRS:stä Ilomäen tavoin helpotusta elämäänsä, ei ole tietoa. Heitä kerrotaan olevan vähintään kymmeniä, mutta julkisuudessa parantuneita on ollut harvakseltaan.

DNRS:n tehosta ei ole toistaiseksi julkaistu vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia, mutta niitä on tekeillä. Yhdysvaltalaistutkija Dale Guenter on esitellyt tuloksia sadalla potilaalla tekemästään tutkimuksesta – oireet vaikuttavat jonkin verran helpottaneen, mutta tutkimuksesta puuttui vertailuryhmä, johon oireilijoiden tuloksia olisi voinut verrata.

Kehittäjä Hopper on itse painottanut, että menetelmä auttaa vasta, kun haitallinen altistuminen on loppunut.

Vastapuoli huolestui: toimenpiteet pohjataan teorialle

Haitta-ainemalliin uskovat ovat nousseet takajaloilleen.

Heidän mielestään teoriaa ajetaan jostain syystä käytännön toimiksi kuin käärmettä pyssyyn, vaikka kunnollista tutkimusnäyttöä ei ole.

Tämä porukka ei ole pieni: siihen kuuluu joukko sisäilmatutkijoita ja lääkäreitä, isoja ammattiliittoja ja potilasjärjestö Homepakolaiset.

Kun Kansallinen sisäilmaohjelma julkistettiin syksyllä 2018, ammattiliitot JHL, OAJ, Tehy, Super, Juko ja Jyty tekivät ohjelmaa vastaan yhteisen kannanoton.

Yli 800 000:ta työntekijää edustaneet liitot olivat sitä mieltä, että ohjelma sotii työpaikkojen todellisuutta vastaan, vähättelee oireilua, jättää olennaisia tietoja kertomatta ja sisältää useita nykyisen tutkimustiedon vastaisia kantoja.

– Ohjelma leimaa sisäilmasairastuneet luulosairaiksi. Sisäilmasairastumisesta tehdään viestinnällinen ongelma: jos ihmiset saisivat oikeaa tietoa, he eivät sairastuisi, opettajien ammattijärjestön OAJ:n silloinen työelämäasiamies Riina Länsikallio kommentoi.

Kansallisen sisäilmaohjelman sävy onkin hyvin rauhoitteleva: yksi, suomalainen sisäilma on puhtaampaa kuin muualla Euroopassa keskimäärin, kaksi, kosteusvauriot ovat vain pieni osa sisäilman kaikista riskeistä ja kolme, oireet ovat valtaosin lieviä ja ohimeneviä.

Yksikään väitteistä ei pidä aukottomasti paikkaansa.

Tutkimuksissa on havaittu, että Suomessa sisäilma on muutamiin muihin Euroopan maihin verrattuna hyvälaatuista. Kattavaa tutkimusta ei kuitenkaan ole. Eri asia on myös, osataanko sisäilmasta mitata kaikkea – tätä käsitellään myöhemmin jutussa.

Kosteusvaurioiden terveysvaikutuksia käsitellään sisäilmaohjelmassa lyhyesti. Ohjelma arvioi, että esimerkiksi passiivinen tupakointi vie suomalaisilta enemmän elinvuosia kuin kosteusvauriot.

Luvuissa käytetty tupakkatilasto on kuitenkin vuodelta 2009. Silloin joka viides työikäinen tupakoi päivittäin, nyt enää noin joka kymmenes. Tilanteen muuttumista ei ole otettu sisäilmaohjelmassa huomioon.

Lisäksi kosteusvaurioluvusta puuttuvat kokonaan työpaikkojen kosteusvauriot, vaikka työpaikoilla oireillaan THL:n omien kyselyjenkin mukaan selvästi enemmmän kuin kodeissa. Tekstissä ei mitenkään analysoida työpaikkojen puuttumista tilastosta, vaan asia ohitetaan toteamuksena.

Jonkinlaiset sisäilmaoireet ovat satojentuhansien suomalaisten arkea. Kansallinen sisäilmaohjelma arvioi, että lähes puoli miljoonaa työikäistä on kokenut oireita työpaikan sisäilmaan liittyen viimeisen vuoden aikana.

Siihen päälle alaikäiset ja kodeissa oireilevat. Jos luotetaan arvioon siitä, että noin 90 prosentin oireet ovat lieviä tai kohtalaisia, vakavia oireilijoita voisi karkeasti laskien olla kymmeniätuhansia.

Tärkeä kysymys on, mihin luokkaan oireissa lasketaan astma. Se on tutkimusten perusteella sisäilmaongelmien keskeinen terveysriski, ja siitä on selvää suomalaista tutkimusnäyttöä.

TTL:n entisen ylilääkärin Kirsi Karvalan seurantatutkimuksessa aineistona oli 2 200 potilasta, joilla epäiltiin työpaikan kosteusvaurioon liittyvää ammattitautia. Seurannassa selvisi, että astmariski oli yli nelinkertainen, jos potilaan työpaikassa oli edelleen kosteusvaurio. Yli kuusinkertaiseksi riski kasvoi niillä, jotka työskentelivät edelleen samoissa korjaamattomissa kosteusvauriotiloissa.

THL:n erikoistutkija Anne Karvonen tutki 400 suomalaislapsen riskiä sairastua astmaan, jos kotona on vakavia kosteusvaurioita. Tulos oli että vakavat kosteusvauriot kodin olohuoneessa, keittiössä tai lapsen makuuhuoneessa lisäävät lasten riskiä sairastua astmaan viisin- ja jopa seitsenkertaiseksi.

Valtioneuvostolle tehdyssä selvityksessä astmariski arvioidaan vauriokohteissa useiden analyysien pohjalta noin puolitoistakertaiseksi.

Kaikki edelliset tutkimukset ovat kymmenen viime vuoden ajalta.

Astma ei ole kevyt juttu. Se on elämänlaatua heikentävä ja usein krooninen sairaus, joka rajaa ammatinvalintaa.

Astmaa sairastava ei pääse liikennelentäjäksi tai pelastajaksi, eikä hänelle suositella esimerkiksi karjan- tai eläintenhoitoa, tekstiilityötä, parturi-kampaajan ammattia eikä jauhopölylle altistumista.

– Terveysvaikutusten vähättely sillä perusteella, että ainoa luotettavasti niihin yhdistetty krooninen sairaus on astma, ei mielestäni kannata. Astman elinikäinen vaikutus on erittäin suuri, eivätkä vaurioihin liitetyt muutkaan oireet ole vähäpätöisiä, yhdysvaltalaistutkija Mark Mendell sanoo.

Millaiseksi sisäilmasairaudeksi THL sitten luokittelee astman?

– On astma sen verran vakava sairaus, että sen ehkäisyyn tulee panostaa. Se on ollut oman tutkijanurani tärkein tavoite 1990-luvulta lähtien, Pekkanen vastaa.

Entä mitä mieltä Pekkanen on kritiikistä, joka koskee tiedon valikointia?

– Olen voimakkaasti eri mieltä. Olemme poikkeuksellisen tarkkoja siitä, että väitteemme perustuvat parhaaseen tieteelliseen tietoon.

Osataanko kaikkea mitata? "Emme osaa"

On myös mahdollista, ettei kaikkia ratkaisevia tekijöitä vain ole vielä löydetty.

Mahahaavaa pidettiin pitkään stressistä johtuvana elintapatautina.

Kun australialaistutkijat 1980-luvulla osoittivat, että sen taustalla onkin helikobakteeri, tiedeyhteisö ei halunnut uskoa löytöä. Kesti vuosia, ennen kuin tutkijoita uskottiin ja mahahaavan hoito mullistui. Tutkijat palkittiin vuonna 2005 Nobel-palkinnolla.

Turun yliopiston professori Tuula Putus huomauttaa, ettei tupakankaan tarkkaa yhteyttä siitä aiheutuviin sairauksiin tunneta, koska vaikuttavia haitta-aineita on 4 500.

Kysymättä on vielä yksi olennainen kysymys.

Osataanko sisäilmaa mitata kunnolla, eli tunnistetaanko kaikki ihmiseen vaikuttavat haitta-aineet?

Soitetaan Ranskaan.

Ranskan hallitus perusti asbestikohujen vuoksi vuonna 2001 puolueettoman sisäilman tutkimuskeskuksen OQAI:n, joka alkoi tutkia yksityisasuntojen sisäilman laatua.

Ihmiset äimistelivät.

– Meitä pidettiin hulluina. Ihmiset vastustelivat sanomalla että asunto on koti ja suoja, miten ihmeessä kotona voisi olla vaarallista, laitoksen johtaja Corinne Mandin kertoo puhelimessa.

Nyt keskukselle on kertynyt mittava ja järjestelmällinen aineisto: tietoa sisäilman haitta-aineista yli tuhannesta rakennuksesta eri puolilta Ranskaa. Parhaillaan meneillään olevissa tutkimuksissa on mukana 600 asuntoa lisää.

Keskus pitää myös kirjaa elinympäristössä olevista tunnetuista kemiallisista aineista ja yhdisteistä.

Muutos on ollut hurja.

– Aloittaessamme listalla oli 70 kemiallista ainetta. Kun teimme viime vuonna tuoreimmat päivitykset listaan, aineita oli 2 741, Mandin sanoo.

– Aina kun on etsitty lisää, on myös löydetty lisää.

Osaammeko mitata sisäilmaa kattavasti?

– Emme osaa. Esimerkiksi homeiden ja bakteerien mittaaminen kohteissa on usein hankalaa. Lisäksi haitallisia aineita pääsee joskus ilmaan nopeina piikkeinä. Niitä on vaikea tavoittaa mittauksissa, hän sanoo ja jatkaa:

– On paljon aineita, joiden yhteisvaikutuksista ja ihmisten altistumisesta niille meillä ei ole tietoa.

Samaa sanoo yksi Pohjoismaiden johtavista kemiallisten aineiden tutkijoista, Ruotsin Karlstadin ja Yhdysvaltain Mount Sinain yliopistojen professori Carl-Gustaf Bornehag.

Yleisimmin kemiallisia aineita epäillään ihmisen hormonitoimintaa häiritseviksi, ei esimerkiksi hengitystieoireiden aiheuttajiksi. Mutta tietopuutteita on paljon.

– Tiedämme, että esimerkiksi astma ja autismi yleistyvät. Ehkä jotkin aineet selittävät osan tästä yleistymisestä? Tätä pitäisi tutkia enemmän, Corinne Mandin sanoo.

Mandin on silti sitä mieltä, että tietoa on riittävästi. jotta voidaan arvioida haitta-aineiden yhteyttä terveysriskeihin ja laskea oireilun aiheuttamia kustannuksia.

– Jos odotamme täyttä varmuutta kaikesta, saamme odottaa ikuisuuksia. On tärkeää toimia jo nyt arvioiden pohjalta.

Yhdysvalloissa Harvardin yliopiston kansanterveystieteen laitos on tutkinut pitkään sisäilmaa. Laitos on julkaissut ohjelman, jossa listataan terveen rakennuksen yhdeksän perustekijää.

Laitoksen rakennusterveysohjelman johtajan, professori Joseph Allenin sävy on erilainen kuin suomalaislaitosten. Huoliteoriaa ei mainita lainkaan.

– On ehdottoman tärkeää kuunnella tarkasti, mitä rakennuksissa olevat ihmiset kertovat. Omien tutkimusteni perusteella ihmiset ovat yleensä oikeassa, Allen sanoo Ylelle.

Suomi on joko edellä muita tai putoaa kyydistä

Maailmalla sisäilman haitta-aineita tutkitaan enemmän kuin koskaan. Suomessa korostetaan enemmän kuin koskaan huolen vaikutusta sisäilmaoireiluun.

Viralliset tahot haluavat rauhoitella kansaa. Oireilijat taas haluavat oikeaa, suoraa tietoa rakennusten ongelmista ja terveysriskeistä.

Onko Suomi muita maita edellä, vai keskittyykö Suomi väärään asiaan?

Eduskunnan sisäilmaryhmä kritisoi valittua toimintatyyliä. Sen mielestä ihmisiä kannustetaan aivoperäisistä ja vähäpätöisistä oireista puhumalla pysymään vauriorakennuksissa.

– Olen huolissani siitä, että ihmisiä neuvotaan jatkamaan työtä tai koulunkäyntiä rakennuksissa, joissa he saavat oireita. Pelkään, että se on uhkapeliä ihmisten terveydellä. Monien kokemus on, että altistuksen jatkaminen voi pahentaa tilapäiset oireet pysyviksi sairauksiksi, ryhmän puheenjohtaja Satu Hassi (vihr.) sanoo.

Hassin mielestä haitta-aineita pitää tutkia lisää, jos näytöstä kerran halutaan aukottomampaa.

– On tiedetty kauan, että kosteusvaurioissa viihtyy monia mikrobeja, jotka tuottavat erittäin voimakkaita toksiineja. Niiden yhteydestä sisäilman aiheuttamiin oireisiin on vähintäänkin selkeitä johtolankoja.

Mitä mieltä THL:n toimintaa ohjaava ja TTL:n toimintaa valvova STM on tästä kaikesta?

STM sai viime vuonna kaksi kirjelmää, joissa kyseenalaistettiin huoliteorian näyttö. Toinen oli Homepakolaiset-potilasjärjestöltä, toinen asiaan perehtyneeltä yksittäiseltä kansalaiselta.

Homepakolaiset sai STM:ltä vastaukset muutamassa viikossa, yksittäinen kansalainen vasta sen jälkeen kun eduskunnan sisäilmaryhmä oli pyytänyt STM:ltä vastausta asiaan.

Yle on lukenut STM:n vastaukset. Ne pohjaavat suoraan THL:n ja TTL:n näkemyksiin. Vastauksissa ei ole enempää tutkimusnäyttöä huoliteorian tueksi. Ministeriö toistaa näkemykset: vauriorakennukset on korjattava, mutta kaikki oireilu ei johdu epäpuhtauksista.

STM mainitsee nosebo-vaikutusten liittyvän "kaikkeen ihmisen kokemaan oireiluun", joten "ei ole mitään perusteltua syytä olettaa, etteivät nämä ilmiöt liittyisi myös sisäilmaoireiluun".

Samalla STM ottaa kantaa kokeiluhoitoihin, kuten DNRS-menetelmään. Sen mukaan eri hoitojen pitkäaikaisista hyödyistä ei ole tutkittua tietoa, ja niistä saattaa olla paitsi hyötyä – myös haittaa.

– Ymmärrämme, että tähän on liittynyt epäselvyyttä ja asiaan on tärkeää jatkossa kiinnittää huomiota, jotta epäselvyyksiltä vältytään, ministeriö kirjoittaa.

Homepakolaiset-potilasjärjestön toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen pitää tutkimusnäytön puutetta vakavana asiana.

Järjestön nimi on hämäävä, sillä se on keskittynyt jatkuvasti enemmän kartoittamaan alan kansainvälistä tutkimusta. Pulkkisen mukaan valtavasta tutkimusmäärästä käytetään Suomessa vain omiin näkemyksiin sopivaa pientä osaa, ja muu jätetään huomioitta.

– Sisäilma on tullut ympäristöterveystutkimukseen viime vuosina voimalla. Altistumistieteilijät ja kemikaalitutkijat ovat myös alkaneet yhdistää voimiaan sisäilmatutkijoiden kanssa, ja uusia tutkimuksia tulee ulos viikottain, Pulkkinen sanoo.

Hänen mukaansa ulkomaan ja kotimaan ilmapiireillä on eroa kuin yöllä ja päivällä.

– Kun palasin viime vuonna sisäilmakonferenssista Liettuasta Suomeen, tuntui kuin olisin siirtynyt todellisuudesta toiseen. Kaunasissa huippututkijat pohtivat ongelmaa laaja-alaisesti ja kävivät arvokeskustelua siitä, miten kansalaisia voidaan suojella. Meillä se on korvattu tällaisella marginaalikeskustelulla, jota muualla ei edes käydä.

Suomalaiset sisäilmatutkijat käyvät samoissa konferensseissa.

Pulkkinen ihmettelee, miksi nosebo-vaikutusta korostetaan Suomessa vahvasti sisäilma-asioiden yhteydessä, kun terveysriskeistä ja rakennusten ongelmista on paljon näyttöä.

– Ei tämä ole mitenkään Suomi-korostunut asia. Tutkimusta tehdään monella mantereella, ja olemme yhteydessä useiden maiden potilasjärjestöihin. Perusviesti on samantyyppinen eli monimuotoinen oireilu, johon on vielä vaikea saada apua perusterveydenhuollosta. Rakennustekniset syyt ja altisteet varmasti vaihtelevat.

Professori Tuula Putuksen mukaan oireilurakennuksista löytyy aina syy.

– Minulle ei ole tullut vastaan yhtään mysteerikohdetta, jonka ongelmien syytä ei olisi saatu selville, kun vain kunnolla tutkitaan, hän sanoo.

Putuksen tutkimusryhmä on kerännyt järjestelmällistä tietoa oireilusta kymmenen vuoden ajan. Joulukuussa ryhmä sai eduskunnalta 300 000 euroa sisäilmaongelmien moniammatilliseen tutkimiseen.

Putus ja Pekkanen ovat eri linjoilla siitä, onko Suomi jäänyt jälkeen kansainvälisen sisäilmatieteen kärjestä. Pekkanen ei ota kysymykseen suoraan kantaa, vaikka Suomessa ollaan hänen mukaansa esimerkiksi mikrobipuolella yhä vahvoja.

Putuksen mielestä kärki on karannut.

– Emme ole enää tieteen huipulla tässä asiassa, valitettavasti. Huippukausi oli 1990-luvulla, ja sen jälkeen tapahtui jotain omituista.

"Oireilua ei yleensä aluksi tunnista itse"

Terveysalan lehtori Mari Pulkkinen (ei sukua Katja Pulkkiselle) sanoo, että sisäilmaoireilu etenee yleensä samankaltaisella kaavalla.

– Oireilua ei yleensä aluksi tunnista itse, jolloin se etenee joillakin vähitellen jokapäiväiseksi tilaksi. Sitten oireet eivät enää välttämättä palaudukaan loman aikana, ja voi tulla infektiokierre, oireiden kroonistuminen ja lopulta esimerkiksi astma tai kemikaaliyliherkkyys.

Pieksämäellä työskentelevä Pulkkinen kaipaa kokonaisvaltaista otetta pompottelun sijaan: sujuvia hoitopolkuja ja yksiköitä, jotka olisivat erikoistuneita ympäristösairauksien tutkimukseen, hoitoon ja kuntoutukseen – ja ottaisivat potilaat vakavasti.

Ensi kuusta alkaen Pulkkinen järjestää sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille ja työntekijöille tarkoitetun verkkokurssin, jossa perehdytään sisäilmasta sairastuneen kohtaamiseen.

– Ihmiset, jotka sairastuvat, ovat minusta ennemminkin huolettomia. Heille sanotaan, ettei tarvitse olla huolissaan, ja sitten he jatkavat samoissa työtiloissa olemista vaikka oireet etenevät.

Lue myös:

Oulun tragedia vei yhtäkkiä terveyden kymmeniltä poliiseilta, myös Timo Mälliseltä – tapaus kiteyttää kaiken siitä, miksi sisäilmaongelmia ei saada Suomessa kuriin

Oulun poliisitalon joukkosairastumisen syistä valmistui tutkimus: kaikkien sairastuneiden työtiloista löytyi vahvoja myrkyntuottajia

THL: Suomalaisten käsitykset sisäilmaongelmista ovat liioiteltuja

Tutkimuslöydös: Väistötilat parantavat sisäilmasta sairastuneiden terveyttä – aineistona 40 000 ihmistä ja 60 kuntaa

Suomessa totuttiin 1990-luvun laman jälkeen pitkään siihen, että kesämökit kallistuvat vuosi vuodelta. Rantamökkien hinnat nousivatkin aina vuoteen 2011 saakka. Sitten suunta kääntyi ja nyt koko maan keskihinnat ovat laskeneet vuosia putkeen, näin myös viime vuonna.

Maakunnittaisessa hintahuippuvuodessa on kuitenkin vaihtelua, kuten oheisesta taulukosta havaitsee. Esimerkiksi Lapissa korkein "noteeraus" nähtiin viime vuonna ja Uudellamaalla ja Pirkanmaalla 2015.

Joka tapauksessa rantamökin saa monessa maakunnassa jo yli kolmannesta halvemmalla kuin huippuhintojen aikaan 2011-2015. Huvilan keskihinta on helposti pudonnut kymmeniä tuhansia.

– Tarjontaa on ollut aika paljon. Se on yksi hintoja laskenut tekijä. Esimerkiksi nuoriso ei paljon enää osta mökkejä. Kun vanhempi väki haluaa päästä mökeistä eroon ja nuorempi väki ei osta, niin kysyntää ei ole niin paljon kuin tarjontaa, sanoo kiinteistönvälittäjä Sanna Nyman Forssan Sp-Kodista.

Esimerkiksi Kanta-Hämeessä rantamökin keskihinta kaava-alueella oli 153 000 euroa vuonna 2015, viime vuonna se oli 105 000 euroa. Pudotusta kertyi 48 000 euroa eli 31 prosenttia. Hinnat ovat pudonneet yli 30 prosenttia huippuvuodestaan myös monessa muussa maakunnassa.

Maan suosituimmat mökkikunnat ovat saaneet tuta keskihintojen laskun yhtä lailla. Keskihinnat ovat pudonneet huipustaan kymppitonneilla esimerkiksi Kuopiossa, Mikkelissä, Paraisilla ja Lohjalla.

Koko maan keskihinta on halventunut huipustaan 19 prosentia haja-alueella ja 23 prosenttia kaava-alueella ja on nyt selvästi alle 100 000 euroa niin kaava- kuin haja-alueillakin.

Hinnakkaimmat mökit löytyvät edelleen Uudeltamaalta. Siellä kaava-alueella sijaitsevan rantamökin mediaanihinta oli viime vuonna 170 000 euroa, kun se halvimmassa maakunnassa Pohjois-Pohjanmaalla oli 51 500 euroa.

Mummonmökitkin halventuneet

Ilman omaa rantaa olevat lomakiinteistötkin ovat halventuneet 25 prosenttia huippuvuodestaan. Kun kuivan maan mökin koko maan keskihinta oli 2015 noin 65 000 euroa, oli se viime vuonna pudonnut 49 000 euroon.

Kalleimmat "mummonmökit" ostettiin viime vuonna Uudellamaalla: keskihinta oli 65 000 euroa ja halvimmat Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa, keskihinta oli 32 000 euroa.

Viime vuonnakin putosi

Rantamökkien hinnat putosivat viime vuonna myös verrattuna edellisvuoteen 2018. Kaava-alueella koko maan keskihinta putosi 6 prosenttia. Eniten rantamökit halpenivat Varsinais-Suomessa (-15%) ja Pohjanmaalla (-12%). Paikoin mökit myös kallistuivat, eniten Kainuussa (+16%).

Haja-alueella keskihinta laski keskimäärin 2 prosenttia: eniten Kanta-Hämeessä (-28%) ja Varsinais-Suomessa (-19%). Nousua mitattiin haja-alueen mökkihinnoissa Satakunnassa (+12% ja Etelä-Savossa (+6%).

Myyjät hämmästyneet

Ylitarjontatilanteessa on tärkeää osata hinnoitella mökkinsä oikein, jotta se kiinnostaa ostajia. Nymanin mukaan on tavallista että myyjä odottaa saavansa selvästi enemmän kuin on nyt realismia. Näkemysero voi olla kymppitonninkin.

– Kun kiinteistönvälittäjä antaa oman realistisen hinta-arvionsa, niin monesti myyjälle tulee jopa yllätyksenä se, että näinkö alhaalla hinnat ovatkin, Nyman kuvaa.

Lopullinen hintapyyntö on yleensä kompromissi. Sen osuminen kohdilleen nähdään nopeasti.

– Yleensä ensimmäinen kuukausi näyttää ostajien kiinnostuksen. Jos kiinnostusta ei ole syntynyt niin suosittelemme hintapyynnön laskemista.

Nymanin mukaan heidän tavoitteena on saada mökki myytyä neljässä kuukaudessa. Jos hintapyyntö on kohdillaan, se siinä ajassa myös menee.

– Mutta välillä joudutaan myymään pidempiäkin aikoja.

Mökkikauppa ennätykseen

Hintojen halvetessa on rantamökkikauppa piristynyt selvästi lukumäärillä mitattuna. Kauppoja tehtiin viime vuonna 3715 kappaletta. Se on korkein luku sitten vuoden 1990. Kuivanmaan mökkikauppakin piristyi hieman, mutta 1428 kauppaa jäi kauas vuosituhannen vaihteen luvuista.

Nyman arvioi, että alkaneesta vuodestakin sukeutuu vilkas mökkikauppavuosi ja se käynnistyy jopa normaalia aiemmin, koska maa on paljaana lumesta isossa osassa maata.

– Lumettomuuden ansiosta näytöille päästään ajasta riippumatta ja ostajat näkevät millainen piha ja tontti on. Normaalitalvenahan lumen alta sitä ei niin näe.

Mökkien hinnoille ei tapahdu ihmeitä.

– Kova toive on, että hinnat pikkaisen nousisivat, mutta suurin piirtein samoissa mennään kuin viime vuonnakin, Nyman arvelee.

Mökkibuumiin ei paluuta

Varsinainen mökkibuumi koettiin Suomessa 1980-luvulla. Kesämökkien lukumäärä nousi vuosikymmenessä yli 100 000:lla.

2010-luvulla määrän nousu on jäänyt viidennekseen tästä, eivätkä tehdyt tonttikaupat lupaa rakennustahdin siitä kiihtyvän. Rantatonttikauppoja on tehty vuosittain alle tuhat ja keskihinta on pyörinyt 35 000-40 000 eurossa.

Perusteelliset tiedot niin tontti-, mökki- kuin muistakin kiiteistökaupoista voi käydä katsomassa Maanmittauslaitoksen tilastosivuilta.

Lue lisää:

Mökkikauppa piristyi – silti hinnat laskivat jo monetta vuotta, maakunnittaiset erot isoja

Kuinka huviloiden ja mökkien arvo on kehittynyt vuosien varrella – katso maakuntasi ylä- ja alamäet

Hintavimmat huvilat kehnolaatuisten vesien äärellä – huippurannoilta mökin saa yli puolta halvemmalla

Kesämökkivero jopa päälle 800 euroa – Katso laskurista, kuinka suuri vero on euroina omassa mökkikunnassasi

Kaikkea se kesämökkiläinen rakentaa – katso video järvellä huristavasta laiturista

Se oli tavallinen perjantai-ilta. Milla oli sopinut illanvietosta ystävänsä kanssa.

Etkot Helsingissä asuvan siskon luona ja sitten baariin.

Toukokuu oli sinä vuonna ennätyslämmin, mutta illalla oli viileää.

Milla oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Lähihoitajakoulussa oli menossa työharjoittelu ja edessä jännittävä kesä, muutto pikkukaupungista omilleen pääkaupunkiin.

Milla on jutussa esiintyvän henkilön oikea etunimi. Yle ei julkaise koko nimeä tapauksen osallisten yksityisyyden suojelemiseksi.

Millalla itsellään ei tosin olisi mitään sitä vastaan. Hän nimittäin haluaa, että raiskauksen uhrien oikeuksista keskusteltaisiin julkisuudessa.

Yökerho keskustassa ei ollut Millan makuun, mutta tanssimaan hänkin halusi.

Lattialla seuraan lyöttäytyi kaksi poikaa. Toisen kanssa juttu luisti niin hyvin, että Milla ja poika istuivat pöytään jatkamaan.

Poikaa kutsutaan tässä jutussa sepitetyllä nimellä Pekka.

Milla esitteli Pekalle tatuointejaan. Niitä Milla on ottanut merkiksi menneistä elämäntapahtumista.

Yksi on erityinen, samanlainen kuin Lady Gagalla.

Amerikkalaismuusikko on kertonut julkisesti kokeneensa seksuaalista väkivaltaa. Hän on tatuoinut olkapäähänsä kuvion, josta on sen jälkeen tullut saman kokeneiden oma merkki.

Millallakin on taustallaan kokemus, joka on saanut hänet ottamaan tatuoinnin.

Hän näytti kuvion Pekalle. Milla kertoo vaikuttuneensa siitä, kuinka kunnioittavasti tämä suhtautui siihen.

Kun valomerkki ilmoitti yökerhon sulkemisesta, Pekka pyysi Millaa kavereidensa kanssa jatkoille. Milla suostui, mutta sanoi heti ääneen sen, mitä epäili Pekan pohtivan.

Hän ei olisi kiinnostunut seksistä. Jos haluat jotain sellaista, etsi joku toinen tyttö, Milla sanoi.

Matkalla kaveriporukka hajaantui, ja Milla ja Pekka ehtivät Pekan ja tämän kämppäkaverin asunnolle ennen muita.

Millan päivä oli ollut pitkä. Työvuoro harjoittelussa päiväkodissa oli alkanut jo kuudelta.

Oli aamuyö, ja Milla oli valvonut lähes vuorokauden. Pekan huoneessa hän oikaisi sängylle ja nukahti melkein heti.

Jonkin ajan kuluttua Milla havahtui. Hän tiesi varmasti menneensä sängylle täysissä pukeissa. Nyt hän heräsi ilman housuja.

Myös Pekka oli riisuutunut. Hän oli polvillaan Millan jalkovälissä. Ensi hän yritti tunkeutua Millaan peniksellään. Sitten hän työnsi sormet Millan sisään.

Sattui. Milla kohottautui istumaan. Lopeta, hän sanoi.

Pekan katse oli eri kuin aiemmin. Se oli välinpitämätön, aivan kuin Milla ei olisi ollut huoneessa lainkaan. Pekka painoi hänet kaulasta takaisin makuulle.

Milla säikähti ja lamaantui.

Lamaantuminen on raiskauksen uhrille tavallista. Tutkimukset osoittavat, että hyvin harva taistelee voimakeinoin itsensä irti tilanteesta.

Silloinkin, kun pois pääsisi pelkästään nousemalla ja lähtemällä, lamaantuminen estää pakenemisen. Se on mielen ja kehon äärimmäinen keino suojautua uhkaavassa tilanteessa.

Tahdoton reaktio.

Niin kävi myös Millalle. Hän jäi makaamaan ja tuijotti kattoon. Kunnes Pekka yhtäkkiä lopetti.

Milla nousi ja keräsi lattialta löytyneet vaatteensa mitään sanomatta. Pekka katseli häntä sängyltä, kädet rennosti pään takana.

Ulkona aurinko oli noussut.

Ensin Milla ajatteli, ettei voisi ikinä kertoa tapahtuneesta kenellekään. Sitten hän kaivoi puhelimensa ja soitti ystävälleen.

Sama ystävä todisti oikeudessa, ettei ollut koskaan kuullut Millaa sellaisena, hysteerisenä ja poissa tolaltaan.

Milla ajoi taksilla siskonsa asunnolle. Sitten mentiin sairaalaan ja sieltä vasta-avattuun, seksuaaliväkivaltaa kokeneiden Seri-tukikeskukseen.

Kyllä tämä täyttää raiskauksen tunnusmerkistön, keskukseen kutsuttu poliisi totesi kuultuaan Millaa samana aamuna.

Myöhemmin päivällä Milla teki rikosilmoituksen.

Raiskaus on niin sanottu virallisen syyteen alainen rikos, jonka poliisi tutkii huolimatta siitä, vaatiiko uhri tekijälle rangaistusta.

Poliisi voi lopettaa tutkinnan, jos rikoksesta ei löydy näyttöä.

Loppuunviedyt esitutkinnat toimitetaan syyttäjälle, joka päättää, ratkaistaanko asia oikeudessa.

Milla sai puhelun puolitoista vuotta tapahtuneen jälkeen. Syyte oli päätetty nostaa.

Pekalle vaadittiin ehdotonta vankeusrangaistusta raiskauksesta.

Milla oli helpottunut. Hän oli ehtinyt lukea juttuja raiskaustuomioista. Niiden valossa syyte tuntui voitolta.

Hyvin harva raiskaustapaus nimittäin päätyy oikeussaliin saakka.

Yle keräsi poliisille tehtyjen rikosilmoitusten, esitutkintojen, nostettujen syytteiden ja käräjäoikeuksien tuomioiden määrät vuosilta 2017–2018. Viime vuoden lukujen tilastointi on vielä paikoin kesken.

Poliisille ilmoitettiin keskimäärin 1 465 raiskausrikosta vuodessa. Niistä noin 349 ratkaistiin oikeudessa.

Tuomion käräjäoikeudessa sai keskimäärin 221 raiskaajaa.

Se on kuudennes poliisille ilmoitetuista tapauksista.

Luvut on muutettu keskiarvoiksi yksittäisten vuosien tarkastelun sijaan, sillä yksi tapaus voidaan ilmoittaa poliisille yhtenä vuonna syyte nostaa ja oikeutta käydä seuraavana.

Koskettamalla alla olevaa kuviota saat luvut näkyviin.

Käräjäoikeudessa Millan ja Pekan välissä oli näköesteenä sermi, mutta siinä oli rako. Se osui kohtaan, jossa Pekka istui.

Milla erotti hiustupsun ja tutut skeittilenkkarit.

Oikeussali on raiskauksen uhrille kova paikka. Salissa pitää pystyä kertomaan yksityiskohtaisesti siitä, mihin reikään on tunkeuduttu ja missä asennossa, tuntemattomien ihmisten kuunnellessa.

Kun syyttäjä aloitti oikeudenkäynnin lukemalla vaatimuksensa vankeusrangaistuksesta, Milla alkoi itkeä niin, että luuli oksentavansa.

Vieressä istui tukihenkilö, seksuaaliväkivaltatyöntekijä. Sama henkilö, jonka kanssa Helsingin Tyttöjen Talon tapaamisissa Milla oli käsitellyt tapahtunutta koko kuluneen vuoden.

Hän oli tuonut mukanaan värityskirjan. Sen avulla Milla sai hengityksen kulkemaan ja sanat ulos suusta.

Kun tuli Pekan vuoro, Milla rauhoitti itseään värittämällä siilin kuvaa.

Tuomari muistutti ensin, ettei Pekan tarvitse kertoa totuutta. Se on fraasi, joka syytetylle luetaan oikeudessa.

Millan taas täytyi puhua totta, mitään lisäämättä.

Periaate on oikeusvaltion ytimessä: syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Mutta itseään vastaan sitä ei tarvitse tehdä.

Syytetty voi siis valehdella oikeussalissa, jos haluaa.

Sermin takaa Milla kuulikin tarinan, joka poikkesi hänen omastaan.

Pekan mukaan Milla ei kieltänyt, vastustellut tai yrittänyt nousta makuulta, vaan huokaili ja laittoi käden hänen hiuksiinsa, näytti nauttivan.

Uskomatonta satua, Milla ajatteli ja naurahti sermin takana ääneen.

Todistajana toiminut kämppäkaveri taas puhui niin epäselvästi, että lausunto pyydettiin jättämään huomiotta.

Oikeuskäsittelyn jälkeen Milla ja tukihenkilö olivat varmoja, että Pekka saa tuomion. Myös Millan asianajaja sanoi, että juttu näyttää heille “hyvin positiiviselta”.

Milla, ystävä ja sisko menivät yhdessä syömään. Äitikin oli mukana.

Voitonjuhlat, Milla sanoo.

Oikeudessa tuomarin tehtävä on päättää, täyttääkö tapahtunut laissa määritellyt rikoksen tunnusmerkit.

Raiskauksen tunnusmerkit täyttyvät, jos tekijä on pakottanut uhrin sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai sillä uhkaamalla. Ne täyttyvät myös, jos tekijä on käyttänyt hyväkseen uhrin avutonta tilaa.

Laissa ei sen sijaan ole mainintaa suostumuksesta. Se tarkoittaa, ettei suostumuksen puuttuminen yksin täytä rikoksen tunnusmerkkejä.

Raiskauslainsäädäntöä on arvosteltu riittämättömäksi. Lakia uudistetaankin parhaillaan muun muassa siltä pohjalta, että sukupuoliyhteys ilman toisen suostumusta olisi aina rikos.

Toistaiseksi raiskausoikeudenkäynneissä päädytään tavallisesti vääntämään siitä, oliko uhri avuttomassa tilassa vaikkapa unen tai päihtymyksen takia.

Niin kävi Millallekin. Nukkuiko hän varmasti, kun Pekka aloitti? Kuinka paljon hän oli juonut?

Millan tapaus on tyypillisin mahdollinen. Tilastot osoittavat, että raiskaus tapahtuu lähes aina yksityisasunnossa ja viikonloppuyönä.

Väkivaltaiset puskaraiskaukset ovat harvinaisia.

Millaankaan ei jäänyt haavan haavaa eikä mustelman mustelmaa. Kukaan ulkopuolinen ei nähnyt, mitä tapahtui.

Silloin uhrin ja syytetyn kertomukset korostuvat oikeudessa. Tuomarin tehtäväksi jää arvioida niiden uskottavuutta.

Kun käräjäoikeuden päätös saapui, Milla istui ulkona kotinsa sisäpihalla odottamassa. Poikaystävä oli kotona, ja hän halusi olla yksin, kun asianajaja soittaisi.

Nyt on valitettavasti käynyt niin, että syyte on hylätty, tämä sanoi. Pekkaa ei tuomittu raiskauksesta.

Yle on nähnyt päätöksen. On jäänyt varteenotettava mahdollisuus siitä, että Pekka on luullut toimivansa yhteisymmärryksessä Millan kanssa, päätöksessä todetaan.

Toisaalta on jäänyt varteenotettava epäilys, että hän olisi käyttänyt hyväkseen Millan unitilaa tai päihtymystä.

Siitä, että Pekka olisi painanut Millan kaulasta takaisin sängylle, ei ole jäänyt jälkiä, päätöksessä korostetaan.

Oikeus vetoaa tahallisuuteen. Tuomitseminen rikoksesta edellyttää, että tekijä on tietoinen rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista.

Pekka ei siis oikeuden tulkinnan mukaan ymmärtänyt, ettei Milla halua seksiä.

On parempi päästää sata syyllistä vapaaksi kuin vangita yksi syytön. Lausahduksen saattaa kuulla oikeusoppineen suusta.

Vapaudenriisto eli vankeustuomio on äärimmäinen tapa puuttua yksilön elämään. Siksi mitään varteenotettavaa epäilyä syyllisyydestä ei saa jäädä.

Raiskausrikoksissa sellainen jää usein.

Kun ihmisoikeusjärjestö Amnesty tutki raiskauksen uhrien oikeuksien toteutumista, järjestö kuvaili sitä arpapeliksi.

Tutkimusta varten analysoitiin yli 300 poliisin ja syyttäjän ratkaisua sekä käräjäoikeuden päätöstä raiskausrikoksesta.

Niistä kävi ilmi, että tuomareiden ratkaisuihin oikeudessa vaikuttavat niin sanotut raiskausmyytit.

Myytit ovat virheellisiä käsityksiä siitä, miten ihminen raiskatuksi tullessaan, ennen sitä tai sen jälkeen käyttäytyy.

Tutkimuksen mukaan myytit ovat ohjanneet oikeuden päätöstä vaikkapa siten, että tekijän vieressä nukkumisen on katsottu todistavan uhrin suostumisesta seksiin.

Joissain päätöksissä syitä lamaantumisreaktioon ei ole ymmärretty. Tuomio on kaatunut siihen, ettei uhri ole vastustellut tekoa fyysisesti.

Eräässä oikeuden ratkaisussa taas kiistettiin raiskaus sillä perusteella, että uhri oli tehnyt rikosilmoituksen vasta pari päivää tapahtuneen jälkeen.

Tuomareiden pitäisi myös nojata ratkaisuissaan korkeimman oikeuden päätöksiin.

Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Se ratkaisee asioita, joihin laki ei anna selvää vastausta.

Korkein oikeus onkin tehnyt päätöksen, joka muistuttaa hyvin paljon Millan tapausta.

Siinä tekijä tuomittiin raiskauksesta.

Päätöksessä todetaan, ettei pelkästään lähentelyä ja yhdyntää koskevien kieltojen jälkeen tapahtuvasta fyysisen tai edes sanallisen vastustelun päättymisestä voida päätellä suostumusta yhdyntään.

Tahallisuutta ei poista eikä rikoksentekijää vapauta vastuusta vain se, että hän olettaa toisen muuttaneen mielensä ilman, että tahdon muuttumista on sanallisesti tai muutoin selkeästi ilmaistu, päätös linjaa.

Myös Milla kielsi Pekkaa ensimmäisen kerran jo yökerhossa. Hänkin lopetti vastustelun, kun Pekka jatkoi kielloista huolimatta.

Pekkaa ei kuitenkaan tuomittu.

Amnestyn mukaan on toisinaan epäselvää, tuntevatko tuomarit ennakkopäätöksiä.

Ylellä ei ole tiedossa, oliko Millan tapauksessa näin.

Millaa asian käsittely oikeussalissa on jäänyt vaivaamaan. Kun Pekka väitti hänen nauttineen, kukaan ei kysynyt, mistä tämä tiesi sen.

Kukaan ei myöskään ihmetellyt sitä, miksi Pekka ei kysynyt, onko peloissaan ja hiljaa makaavalla Millalla kaikki hyvin. Tai miksi Milla pakeni mitään sanomatta paikalta.

Erityisen kipeinä Millan mieleen ovat jääneet Pekkaa puolustaneen asianajajan viimeiset sanat.

Ei tässä maailmassa voida toimia niin, että kaikkeen pitää pyytää lupa, tämä totesi loppupuheenvuorossaan.

“Some people get lost in the fire. Some people are built from it.”

Amerikkalaislaulaja Michelle K:lta lainatut sanat on hiljattain tatuoitu Millan pohkeeseen, samalle puolelle kuin Lady Gagan merkki.

Jotkut ihmiset hukkuvat tuleen, mutta jotkut on tehty siitä.

Milla ei hukkunut. Hän elää tavallista arkea ja on parisuhteessa kuin kuka tahansa 19-vuotias nuori nainen.

Milla olisi halunnut valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, mutta syyttäjä oli toista mieltä. Tämä arvioi, ettei näyttö ehkä riittäisi sielläkään.

Ilman syyttäjää oikeudenkäynti on taloudellinen riski. Oikeudenkäyntikulut tulevat asianomistajan maksettavaksi, jos juttu hävitään. Siihen Millalla ei olisi ollut varaa.

Oikeuden päätös on palauttanut raskaan taakan Millan harteille. Sen hän oli jo kertaalleen saanut kevenemään tapaamisissa seksuaaliväkivaltaan erikoistuneen terapeutin kanssa.

Miksi oikeudessa etsittiin vain asioita, jotka oikeuttaisivat Pekan teon eikä toisinpäin, hän on jäänyt pohtimaan. Eikö laki olekaan uhrin puolella?

Milla miettii myös, millainen viesti oikeuden päätös on Pekalle, nuorelle parikymppiselle pojalle.

Kokeeko joku toinen tyttö vielä saman hänen kanssaan?

Juttua varten on haastateltu seksuaaliväkivaltatyöntekijää Jonna Saxbergia Loisto Setlementin Tyttöjen Talolta, rikosoikeuden tutkijaa Otava Pihaa ihmisoikeusjärjestö Amnestysta sekä erikoissyyttäjä Pia Mäenpäätä Itä-Suomen syyttäjäalueelta.

Lue lisää:

Suomessa suunnitellaan raiskauslakien muutoksia – Miten rikoslain muutos Ruotsissa vaikutti?

Analyysi: Seksin pitää olla vapaaehtoista, mutta miksi suostumuksen kirjaamista lakiin pidetään “elämälle vieraana”?

Iranilaiset äänestivät tänään parlamenttivaaleissa, joiden tulos oli selvillä jo ennen vaalipäivää. Vaalien odotettiin vahvistavan vanhoillisten piirien asemaa maassa, varsinkin kun ennen vaalipäivää yli puolet halukkaista ehdokkaista hylättiin. Tuhansista hylätyistä suurin osa edusti uudistusmielisiä tai maltillisia voimia.

Vaalihuoneistojen aukioloja pidennettiin kolmesti. Samalla kun valtiollisessa televisiossa ilmoitettiin äänestysajan pidentämisestä, näytettiin kuvia jonottavista ihmisistä yli 20 kaupungissa.

Opposition edustajat, toisinajattelijat ja ihmisoikeusaktivistit olivat kehottaneet iranilaisia boikotoimaan äänestystä.

Iranin korkein johtaja ajatollah Ali Khamenei kehotti äänestyspaikalla kaikkia iranilaisia äänestämään. Näin hänen mukaansa "taataan maan kansalliset edut".

Vaalitoimitusta on varjostanut uudenlaisen koronaviruksen leviäminen maahan. Iranilaisviranomaisten mukaan neljä ihmistä on kuollut virukseen tällä viikolla.

Nuoria piinaa työttömyys

Asiantuntijat ovat ennakoineet matalaa äänestysprosenttia, joka hyödyttäisi vanhoillisia presidentti Hasan Ruhanin kustannuksella. Vuonna 2017 uudelleen virkaan valittu Ruhani lupasi iranilaisille muun muassa enemmän vapauksia.

Maa on ollut syvässä taantumassa sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump määräsi uudelleen talouspakotteita Irania vastaan Yhdysvaltain vetäydyttyä Iranin ydinsopimuksesta 2018.

– Vaalimme ovat hyödyttömiä, sanoi 38-vuotias työtön.

– Tälläkin hetkellä nykyisessä parlamentissa on 90 kansanedustajaa, joita tutkitaan korruptiosta, hän lisäsi.

18-vuotias opiskelija oli yksi äänestämättä jättäneistä.

– En äänestänyt, koska poliitikot antavat lupauksia, joita eivät pidä.

– Nuorille ei ole töitä, ja kun päätämme opintomme, meille ei ole työpaikkoja, opiskelija lisäsi.

Iranin parlamentissa on 290 paikkaa, ja ehdokkaiksi vaaleihin pyrki reilut 16 000 ehdokasta.

Iranin valvojainneuvosto hyväksyi kuitenkin heistä vain noin 7 000 ehdokkaiksi varsinaisiin vaaleihin.

Vaalien lopullisia tuloksia ei ole odotettavissa ennen sunnuntaita.

Lue lisää:

Iranin koneturma romahdutti kansan uskon johtajiin – tämän päivän vaaleissa moni jättää äänestämättä, eikä muutosehdokkaita ole edes tarjolla

Seinäjoen kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäki jää eläkkeelle syksyllä.

Uudeksi kaupunginjohtajaksi hakevat muun muassa entinen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) ja valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen (vihr.). Hakijoita on Seinäjoen kaupungin mukaan yhteensä neljätoista. Lisäksi kolme henkilöä on antanut suostumuksensa virkaan.

Seinäjoen kaupunginjohtajahaku päättyi perjantaina.

Hakijat ovat:

Hautaluoma Väinö, myyntiedustaja
Valkama Juha Petri Olavi, Uuraisten kunnanjohtaja
Portaankorva Juha Petteri, Kouvolan kaupungin kehitysjohtaja
Luukko Juha Pekka, Kurikan kaupungin apulaiskaupunginjohtaja
Puoskari Jukka, Kalajoen kaupunginjohtaja
Lumio Markku Mikael, Kauhavan kaupunginjohtaja
Jokinen Jari Aarre, Seinäjoen kaupungin hallintojohtaja
Leinonen Linda, Kauhajoen kaupunginjohtaja
Kiiskilä Jaakko Tapani, Laukaan kunnanjohtaja
Korte Terttu Marjatta, Kannuksen kaupunginjohtaja
Niinistö Jussi, ex-puolustusministeri
Wasastjerna Jan, Vice President, Services
Matikainen Tanja Janakkalan kunnanjohtaja
Parviainen Olli-Poika, valtiosihteeri

Suostumuksensa tehtävään antoivat:

Niinistö Jaakko, Vantaan kaupungin kasvupalvelujohtaja
Nousiainen Timo, Tornion kaupunginjohtaja
Soosalu Ilari, johtaja, Kuntaliitto

Seinäjoen kaupunkia vuodesta 2006 johtanut Jorma Rasinmäki jää eläkkeelle 1. syyskuuta. Kaupunginjohtajahakua varten on perustettu työryhmä, jossa on mukana puheenjohtajisto eli valtuuston puheenjohtaja Kimmo Heinonen, valtuuston 1.vpj Esa Nuottivaara, valtuuston 2.vpj Harry Wallin sekä hallituksen puheenjohtaja Kati Ojaniemi, hallituksen 1.vpj Kati Särmö ja hallituksen 2.vpj Aki Ylinen.

Kaupunginjohtajan valintaa valmisteleva ohjausryhmä kokoontuu viikolla 9 valitsemaan haastateltavat hakijat. Kaupunginjohtajan virka täytetään seitsemän vuoden määräajaksi.

Päätöksen uudesta kaupunginjohtajasta tekee Seinäjoen kaupunginvaltuusto. Mikäli asia etenee suunnitellun aikataulun mukaan, valinta tehdään valtuuston kokouksessa huhtikuussa.

Torstaina puoli neljän aikaan aamuyöllä Kainuun taivas kirkastui, kun meteoroidi syöksyi valtavalla vauhdilla avaruudesta maan ilmakehään.

– Heräsin yöllä 3:34 ja menin olohuoneeseen. Aloin miettiä onko täysikuu, mutta maisema oli kuin armeijan valoraketilla valaistu. Sitten näin miten varjot alkoivat liikkua ja lopulta tuli taas pimeä, kuvailee anonyymi havaitsija Ursan Taivaanvahdissa.

Alkuillasta toinen tulipallo valaisi taivasta Keski-Suomessa.

– Oltiin kokoontumassa keskustassa kun valoilmiö lensi taivaalla häntineen, kesti ehkä 3–5 sekuntia ja "räjähti" näkymättömiin, mielestäni kohden pohjoista, oli tosi kirkas, kerrotaan Äänekoskelta tehdyssä havainnossa Ursan Taivaanvahdissa.

– Luulin ensin tähdenlennoksi taivaalla, mutta sitten näkyi vaaleanvihreä kirkas räjähdys ja ilmiö hävisi sen jälkeen nopeasti, kuvaillaan samaa tulipalloa havainnossa Petäjävedeltä.

Ursan Tähdet ja Avaruus -lehden verkkosivujen mukaan Kainuun tulipallon rata kulki Suomussalmen tienoolla itäkoilliseen.

Vielä ei ole tietoa, putosivatko tulipallosta mahdollisesti maahan asti päätyneet meteoriitit Suomeen vai Venäjälle.

Keski-Suomessa lentäneestä tulipallosta Tähdet ja Avaruus -lehti kertoo, että alustavien mallinnusten mukaan meteori lensi Kyyjärven paikkeilla ja paloi miltei kokonaan ilmakehässä.

– On mahdollista, että siitä jotakin tuli maahan saakka, koska tulipallon nopeus oli verraten hidas ja havaintoja on melko matalalle asti, vaikka taivas ei aivan tumma ollutkaan, sanoo Ursan Meteoriryhmän yhteyshenkilö Jaakko Visuri.

Loistaa korkealla ja näkyy kauas

Tulipallot loistavat kymmenien kilometrin korkeudella, eli ne näkyvät kauas. Torstain tulipallojen ensimmäiset havainnot ovat noin 80 kilometrin korkeudelta, ja viimeiset noin 30 kilometristä.

– Esimerkiksi aamuyön tulipallosta on Ursan Taivaanvahdissa havaintoja Kuusamosta Ahvenanmaalle, Visuri sanoo.

Nyt näkyneet tulipallot olivat meteorien mittapuulla hitaita, alustavien arvioiden mukaan molempien nopeus oli niiden saapuessa ilmakehään noin 16 kilometriä sekunnissa.

– Osittain siksi tulipallot kestivät melko kauan, ensimmäinen noin kahdeksan sekuntia ja toinenkin noin kuusi sekuntia, Visuri sanoo.

Samasta päivästä ja nopeudesta huolimatta tulipalloilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

– Aamuyön tulipallon rata kertoo, että se on peräisin läheltä maan rataa. Illan tulipallon lähtöpaikka on vielä hieman epäselvä, mutta se on vähintäänkin asteroidivyöhykkeellä, sanoo Visuri.

Asteroidivyöhyke sijaitsee Marsin ja Jupiterin ratojen välissä.

Tulipallo on kirkas tähdenlento

Tulipalloksi kutsutaan poikkeuksellisen kirkkaita tähdenlentoja, jotka ovat kirkkaampia kuin Venus. Tähän kirkkauteen saattaa riittää jo sormenpään kokoinen avaruuskivi, mutta sellainen saattaa myös jäädä tavalliseksi tähdenlennoksi.

Näyttävämmät tulipallot ovat suurempien kappaleiden aiheuttamia. Kun kilojen tai kymmenienkin kilojen painoinen kappale syöksyy avaruudesta ilmakehään jopa yli 50 kilometrin sekuntinopeudella, ilmakehän kitka kuumentaa ja sulattaa kappaleen hehkuvan kirkkaaksi.

– Yleensä jos tulipallosta päätyy jotain maahan saakka, se on alun perin ollut yli kymmenen kilon painoinen, sanoo Visuri.

Tulipallo sammuu yleensä viimeistään parinkymmenen kilometrin korkeudella maasta, kun kitka on hidastanut kappaleen nopeutta. Tulipallo loistaa monesti vain muutaman sekunnin, mutta saattaa taivaltaa sinä aikana satoja kilometrejä.

Loisteen sammuttua avaruuskivi saattaa jatkaa matkaansa pimeänä vielä pitkään, sillä sen nopeus mitataan edelleen kilometreinä sekunnissa.

Kiven tai sen osien vauhti hidastuu edelleen aina vapaaseen pudotukseen saakka.

Maahan asti päässeet kappaleet ovat meteoriitteja. Niiden löytämistä maasta vaikeuttavat maasto-olosuhteet sekä se, että viimeisten parinkymmenen kilometrin pudotuksen aikana myös tuulet vaikuttavat kappaleen lentorataan.

Meteoriitit kiinnostavat tutkijoita, koska niiden avulla saadaan tietoa aurinkokunnasta sekä mahdollisesti myös siitä, mistä meteoriitti on peräisin.

Ursakin toivoo saavansa tulipalloista lisää havaintoja Taivaanvahti-palvelunsa kautta.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ottanut kantaa parhaan elokuvan Oscar-palkinnon myöntämiseen eteläkorealaiselle Parasitelle. Trumpin mielestä on täysin käsittämätöntä, että palkinto annettiin ulkomaalaiselle elokuvalle.

– Mistä helvetistä siinä oli kyse? Meillä on aivan riittävästi ongelmia Etelä-Korean kanssa kaupan suhteen. Kaiken huipuksi heille annettiin vielä parhaan elokuvan Oscar-palkinto, Trump taivasteli puhuessaan kampanjatilaisuudessa Colorado Springsissä.

– Oliko se hyvä? En tiedä, Trump jatkoi antaen ymmärtää, ettei ole nähnyt kyseistä elokuvaa.

Presidentti totesi kaipaavansa vanhoja aikoja, jolloin palkittiin sellaisia elokuvia kuin Tuulen viemää ja Auringonlaskun katu. Ensin mainittu sai ensi-iltansa vuonna 1939 ja jälkimmäinen 1950.

Parasite-elokuvaa Yhdysvalloissa levittävä Neon kuittasi Trumpin kommentit tylysti Twitterissä. Neonin mukaan on aivan ymmärrettävää, ettei Trump käsitä englanniksi tekstitettyä elokuvaa.

– Hän ei osaa lukea, tviitissä tylytetään.

Lue myös:

Analyysi: Nämä syyt mahdollistivat Parasiten historiallisen voiton – Oscarit eivät ole enää pappakerho

Eteläkorealainen Parasite teki historiaa ja voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon – Joaquin Phoenix ja Renée Zellweger palkittiin pääosista

Artisti Aleksanteri Hakaniemi ei ole käynyt Kouvolan Yhteiskoulussa 13 vuoteen. Kun hän kävi rakennuksessa alakoulun, koulun nimi oli Kankaan koulu. Tällä koululla Hakaniemessä alkoi itää artistin siemen.

– Meillä oli täällä alakerrassa bändiluokka, jossa soitimme usein välitunneilla. Luokasta oli ikkunat ulos ja muut koululaiset seurasivat ulkoa, kun soitimme System of a Downia. Lopulta koulu laittoi ikkunoihin verhot, etteivät ulkona olevat parveilisi ikkunan edessä.

Nyt Hakaniemi palaa vanhaan kouluunsa, sillä hänen perjantaina julkaistu levynsä liittyy mitä vahvimmissa määrin Kouvolaan ja kietoutuu pikkukaupunkiteeman ympärille.

– Ensimmäisen levyn tein täyteen rakkauslauluja. Toista levyä rupesin rakentamaan oman arvomaailmani pohjalta ja kotipaikka on luonut pohjan kaikelle arvomaailmalleni.

Albumilla kuullaan artistin toiselle levylle tyypillistä itsetutkiskelua, muun muassa Hakaniemen kerrontaa omasta äitisuhteesta. Yhteys on hänen mukaansa avoin, lämmin ja molemmin puolin terapeuttinen.

– Soittelin äidille paljon, kun tein uudelle levylle Poika-kappaletta. Mielestäni äiti ansaitsi biisin levylle jo sen takia, että on kaitsenut minua ja pikkuveljeäni itsekseen läpi teini-ikämme, Hakaniemi kertoo.

Kouvolalaisena Hakaniemi kuulee edelleen paljon omaan kotipaikkakuntaansa liittyviä ennakkoluuloja. Hakaniemen mielestä on hienoa, jos hän voi värikkäällä esiintymisellään ja musiikillaan työkseen torjua kaupunkiin liittyviä harmaus- ja ankeuspuheita.

– Koen vahvuutenani, että olen ristiriitainen ritari Kouvolasta.

Kaikki kuitenkin muuttavat pois

Hakaniemi toivoo, että uusi levy tekisi kunniaa myös muille hiljeneville kaupungeille. Tällä hetkellä pienet paikkakunnat kuihtuvat, koska nuoret muuttavat pois. Jos viime syksyn väestöennuste pitää kutinsa, Kouvolasta lähtee seuraavien 20 vuoden kuluessa reilut 14 000 asukasta.

Uuden Kouvola-albumin nimikkokappaleessa Hakaniemi laulaa, että miksi kaikki muuttavat Helsinkiin ja jättävät kotikaupungin. Hän itse muutti Helsinkiin unelmiensa perässä vuonna 2014 ollessaan 19-vuotias.

Hän kuvailee ensimmäistä talvea pääkaupungissa taloudellisesti todella karuksi. Yhtään ylimääräistä rahaa ei ollut.

– Muistan miten mukavaa oli tulla kotiin Kouvolaan jouluksi. Tuli breikki kalapuikoista ja makaroonista. Sain syödä hyvää kotiruokaa.

Hänen mielestään muutto Helsinkiin kuitenkin kannatti.

– Minulla oli silloin tosi vahva fiilis siitä, että tulen elättämään itseni musiikilla ja teinkin sen silloin.

Hakaniemi ajattelee, että lähteminen pois ei ole hölmöä. Hänen mielestään on nähtävä maailmaa, jotta tajuaa mistä on lähtenyt.

– Ihmiset haluavat kokea vähän muutakin kuin sen missä on aina kasvettu. Se on varmaan se lähtemisen syy, mutta se on minusta ihan inhimillinen asia.

Hakaniemi ei halua leimautua sellaiseksi ihmiseksi, jonka mielestä on pakollista jäädä koko iäkseen kotipaikkakunnalleen.

– Peräänkuulutan kotipaikkakunnan arvon näkemistä. Kotipaikalle takaisinmuutto on sellainen juttu mistä minä sytyn, Hakaniemi kertoo.

Nyt Hakaniemi laulaa Kouvola-kappaleessaan, että sitä vähemmän ahdistaa mitä lähempänä on Kouvolaa. Tästä Hakaniemi on saanut kouvolalaisilta musiikkiystäviltään palautetta.

– He kyselevät, että miksi sinä sitten olet Helsingissä, jos teet tällaisen kappaleen. Se on hyvä kysymys. En tiedä, Hakaniemi pohtii.

Nuoret kyllä tuntevat kotipaikkarakkautta

Hakaniemi kertoo miettivänsä takaisin muuttoa koko ajan enemmän ja enemmän. Oma kotipaikkarakkaus on kasvanut vuosi vuodelta. Hakaniemelle yksi Kouvola-sydäntä lämmittävä asia on koripallo.

– Luulin, että muuttaessani Helsinkiin menisin katsomaan Helsinki Seagullsin koripallopelejä. Muutosta huolimatta huomasin käyväni katsomassa enemmän Kouvojen pelejä Kouvolassa kuin Seagullsin pelejä Helsingissä.

Hakaniemi uskoo, että Helsingissä asuvat muutkin nuoret ihmiset tuntevat edelleen kotipaikkarakkautta.

– Kapakkakeskusteluissa lähdetään edelleen siitä, että kysytään mistä päin olet kotoisin ja siitä se keskustelu alkaa. Kyllä sillä on nuorille ihmisille yhä väliä. Yleensä kaikki edustavat kotipaikkaansa jollain tapaa, Hakaniemi arvioi.

Onko menestyäkseen ja elämässä eteenpäin pyrkiäkseen kuljettava Helsingin kautta?

– Se ei ole absoluuttisesti totta, mutta mielikuvallisesti se on monelle totta. Hyvin monella on sellainen vahva mielikuva, että työtä ja mahdollisuuksia on tarjolla juuri Helsingissä.

Aikanaan luvassa juhlallinen paluu

Kouluvierailu huipentuu esiintymiseen Kouvolan Yhteiskoulun oppilaille. Hakaniemi soittaa koululla noin kuudellekymmenelle koululaiselle. Pienellä juhlasalin lavalla kitaran kanssa seisova mies näyttää rauhalliselta.

Tällä hetkellä Aleksanteri Hakaniemi kertookin olonsa ensisijaisesti onnelliseksi, vaikka ei Kouvolassa asukaan.

– Onnellisuus on jännä käsite. En ole ihan varma, mitä onnellisuus edes on. Olen nyt sellaisessa tilassa, että mikään ei ole pysyvää tai vakaata. Silloin onnen rakentaminen on aavistuksen vaikeampaa. Olen onnellinen siitä, että saan tehdä sitä, mistä olen aina haaveillut.

Milloin Aleksanteri Hakaniemi sitten palaa takaisin asumaan Kouvolaan?

– Kun palaan, tulen isolla rahalla ja kohulla ja Manskin varteen pystytetään patsas. Muutan jonnekin Kymijoen varrelle sellaiseen valtavaan kartanoon, josta liikkuu erikoisia huhuja. Sellaisia että se kartano on ihan hullu. En tiedä, koska se tapahtuu. Kyllä minä sen kuitenkin teen, Hakaniemi naurahtaa.