Lappilaista matkailuyrittäjää Juhani Eiramoa vastaan on nostettu syyte törkeästä ympäristön turmelemisesta. Syyttäjän mukaan Eiramon johtaman yrityksen, Kakslauttanen Arctic Resort Oy:n rakentamis-, purkamis- ja remontointijätteestä mahdollisimman suuri osuus oli poltettu, haudattu maahan tai muutoin hylätty.

Syyttäjä arvioi, että jätettä oli poltettu vähintään 200 tonnia, maahan haudattua tai muutoin hylättyä jätettä olisi vähintään noin 500 tonnia. Joukossa oli muun muassa betonia, tiiltä, kaakelia, peltiä ja sekalaista rakennusjätettä.

Syyttäjä katsoo, että yrittäjän päämääränä oli ollut välttää yhtiön liiketoimintaan liittyviä kustannuksia ja saada kymmenien tuhansien eurojen edestä taloudellista hyötyä.

Eiramo myöntää syyllistyneensä ympäristön turmelemiseen, mutta vaatii, että syyte törkeästä ympäristön turmelemisesta hylätään. Yrittäjä katsoo toimineensa ajattelemattomuuttaan ja perinteen ohjaamana.

Hänen mukaansa kyse on ollut perinteisesti noudatetusta käytännöstä haja-asutusalueella, niin sanotusta maan tavasta, joka on Lapissa jatkunut ainakin vuosikymmenen pidempään kuin etelämpänä. Eiramo kertoo tarjonneensa jätteitä Lapin jätehuoltoyhtymä Lapecon Ivalon vastaanottoasemalle, josta heille ilmoitettiin, että jäte on vietävä jonnekin muualle. Myöskään Sodankylän vastaanottoasema ei hänen mukaansa suostunut ottamaan jätettä vastaan, vaan jätteet piti varastoida pitkähköksi ajaksi ennen kuin vastaanottopaikka löytyi Kemistä, noin 500 kilometrin päästä.

Hänen mukaansa oikeudenmukainen rangaistus ympäristön turmelemisesta on 50 päiväsakkoa.

Eiramon vastaus käy ilmi käräjäoikeudelle toimitetusta, asianajajan laatimasta kirjallisesta vastauksesta.

Syyttäjä vaatii ehdollista vankeutta ja kymmenien tuhansien eurojen sakkoja

Syyttäjän mukaan Eiramo oli jatkanut toimintaa, vaikka viranomaiset olivat useita kertoja puuttuneet asiaan ja kieltäneet häntä. Epäillyt rikokset tapahtuivat Sodankylässä vuosina 2013–2018.

Jätteiden polttaminen avotulella oli syyttäjän mukaan aiheuttanut ympäristölle ja terveydelle haitallisten päästöjen määrää ja vahingollisuutta. Savun mukana levinneille haitallisille aineille olisivat altistuneet ainakin polttopaikoilla liikkuneet henkilöt, mukaan lukien yritysten ja sen yhteistyökumppaneiden työntekijät ja matkailualueen vierailijat.

Lisäksi yrittäjää syytetään hallinnan loukkauksesta, sillä hänen toimintansa oli syyttäjän mukaan aiheuttanut haittaa Suomen valtion omistamalle ja Metsähallituksen hallinnoimalle kiinteistölle. Eiramon yritys on alueella vuokralla.

Eiramo katsoo, että syyteoikeus hallinnan oikeudesta on vanhentunut. Jos syyteoikeus hallinnan loukkauksesta on voimassa, Eiramo katsoo 60 päiväsakkoa sopivaksi yhteiseksi sakkorangaistukseksi.

Syyttäjä vaatii Eiramolle vähintään yhden vuoden pituista ehdollista rangaistusta ja vähintään 90 päiväsakon oheisrangaistusta. Lisäksi vaaditaan yrittäjää ja hänen yhtiötään menettämään valtiolle arvioituna rikoksen tuottamana hyötynä 50 000 euroa ja yhtiölle vaaditaan vielä 60 000 euron yhteisösakkoa.

Vuoden yrittäjäksi valittu konkari

Asian pääkäsittely alkoi Lapin käräjäoikeudessa Sodankylässä tiistaina. Pääkäsittelyyn on varattu kolme päivää. Tuomio annetaan myöhemmin.

Juhani "Jussi" Eiramo on yksi Lapin kansainvälisen matkailun uranuurtajista, hän on ollut alalla yli 40 vuotta Sodankylän Kakslauttasessa. Yritys palvelee pääasiassa ulkomaalaisia turisteja ja on tunnettu nykyisin etenkin igluistaan. Eiramo valittiin Lapin vuoden yrittäjäksi syyskuussa.

Yle ei tavoittanut Eiramoa kommentoimaan asiaa.

Laivayhtiö Tallink Silja pyrkii hillitsemään ajoittain villeiksi yltyneitä 22 tunnin risteilyjä perumalla nimekkäiden artistien esiintymisiä.

Syynä tähän on erityisesti viime viikonloppuna sosiaalisessa mediassa kohua herättänyt Klamydia-yhtyeen laivakeikka M/S Victoria I- aluksella, jossa yleisö pakkautui kuvien perusteella runsaslukuisena lavan eteen ilman maskeja. Asiasta uutisoi Ilta-Sanomat.

Tallink Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjd kertoo, että yhtiö päätti eilen peruuttaa loput pikkujouluviikonlopuiksi sovitut artistiesiintymiset.

– Kahden Klamydian keikan lisäksi oli tulossa vielä Mamban ja Poets Of The Fallin esiintyminen. Ne perutaan ja siirretään keväälle, sanoo Nöjd.

Päätöksellä laivayhtiö haluaa välttää sen, ettei Klamydian esiintymistä vastaavia ruuhkahetkiä synny laivalle matkan aikana. Ongelmana on Nöjdin mukaan erityisesti se, että artisteja katsomaan tulevat eivät noudata koronasuosituksia.

– Matkalle lähtevät luultavasti haluavat päästä katsomaan artistia. Joudumme rajaamaan kuitenkin osallistujamäärää, ja ihmiset eivät ehkä noudata annettuja ohjeita, luonnehtii tapahtumaketjua viestintäjohtaja Nöjd.

Laivakeikoilla saatuja koronavirustartuntoja ei ole tullut yhtiön tietoon.

Pikkujoulukausi on vilkastuttanut risteilykysyntää

Pikkujoulukauden alkaminen on selvästi lisännyt risteilyjen kysyntää. Näin on tapahtunut erityisesti Tallink Siljalla, joka ainoana laivayhtiönä järjestää 22 tunnin risteilyjä Helsingistä.

Tallink Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjdin mukaan marraskuussa perjantain ja lauantain risteilyt Helsingistä ovat nykyisellä 50 prosentin koronakapasiteetilla lähes loppuunmyytyjä.

– Eihän se ole mitään normaaliin aikaan verrattuna, että yhdelle laivalle myydään 1 200 matkustajaa kun moni laiva seisoo, mutta on se tietysti positiivista, että edes sen verran ihmisiä uskaltaa lähteä matkustamaan, sanoo Nöjd.

Osa syy risteilyjen kysyntäpiikkiin on se, että laivayhtiö on antanut muun muassa kanta-asiakkailleen matkoja ilmaiseksi.

Tallinkin laiva on myös ainoa paikka Suomessa, missä voi juhlia pikkujouluja ravintolassa jopa aamuun asti. M/S Victorian disco menee kiinni aamukuudelta. Laajemmat aukioloajat ovat mahdollisia siksi, että kyseinen alus seilaa Viron lipun alla ja noudattaa näin olleen kyseisen maan lainsäädäntöä, vaikka se ottaa matkustajat kyytiin Helsingistä.

Viestintäjohtaja Nöjd ei usko ravintolassa tapahtuvan pikkujoulujuhlinnan mahdollistavien aukioloaikojen olevan ihmisten syy lähteä laivalle.

– Ei se mikään myyntivaltti ole, eikä tule meidän firmaa pelastamaan. Kunkin maan säännöillä on menty. Jos ihmiset haluavat juhlia, he löytävät siihen tavan maissakin. Matkustajia on lapsiperheistä ja pariskunnista eläkeläisiin, ehkä joitakin pikkujoulujuhlijoitakin, kertoo Tallink Siljan viestintäjohtaja Nöjd.

Eckerö Line ja Viking Line risteilevät vain päivä- ja ilta-aikaan

Muiden laivayhtiöiden Helsingin aluksilla on pikkujoulurintamalla hiljaisempaa, vaikkakin pientä piristymistä on niilläkin havaittavissa.

Eckerö Line ja Viking Line juhlitaan pikkujouluja pääasiassa päiväsaikaan. Yhtiöiden aluksilla syödään ja tehdään ostoksia matkoilla, jotka kestävät kuudesta yhdeksään tuntia.

– Viking XPRS:llä on mahdollista tehdä yön yli risteilyjä, mutta matkoja ei juurikaan tällä hetkellä osteta, koska viihdeohjelmisto on koronarajoitusten takia karsittu, kertoo Viking Linen tiedotuspäällikkö Christa Grönlund.

Varauksia Viking Linen tuleville viikonlopuille on kaikkiaan edellisvuosiin verrattuna noin neljännes eli matkoille on lähdössä noin puolet koronaviruksen vuoksi rajoitetusta matkustajamäärästä.

Eckerö Linen laivoilla on matkustajia noin kolmannes siitä, mitä nykyiset määräykset sallivat. Suuri osa asiakkaista on Suomessa työssäkäyviä virolaisia, mutta laivalle tullaan myös viettämään rauhallisia pikkujouluja.

– Tuntuu siltä, että ihmisillä on halu tämäntyyppiseen yhdessäoloon. Se, että laivalla ei olla yötä, on esimerkiksi yhdistyksille ja pienyrityksille tärkeä asia. Ollaan ajoissa illalla kotona. Veikkaan, että laivoilla tulee olemaan viikonloppuisin maksimissaan ehkä muutama sata ihmistä, sanoo Eckerö Line markkinointi- ja viestintäjohtaja Ida Toikka-Everi.

Voit keskustella aiheesta 18. marraskuuta kello 23:een saakka.

Lue seuraavaksi:

Talven abiristeilyt varattiin jo ennen koronakriisiä, nyt Janika Kuosmanen ja tuhannet muut lukiolaiset jännittävät, mitä niille käy – kysyimme 6 kysymystä

Tallink Silja ei suunnittele risteilyjä Kemiin – Viking Line toteaa perustelut oikeiksi

Monen muun suomalaiskaupungin tapaan Lappeenrannassa ei tällä hetkellä ole yhtään lunta, eikä myöskään jäätä. Siksi kaupungin asukkaat joutuivat maanantaina hieraisemaan silmiään, kun hiekoitusautot kurvasivat jalkakäytäville ja pyöräteille.

Hiekoitussepeliä levitettiin lähes kaikille kaupungin keskustan ja keskustan tuntuman kävely- ja pyöräteille useiden kilometrien matkalle sulan asvaltin päälle. Sepeli tuntui ennemminkin haittaavan kävelyä kuin parantavan sitä.

Lappeenrannan kaupungin kunnossapitopäällikkö Topi Kangas. Miksi kaupunki hiekoitti sulat pyörä- ja kävelytiet?

– Sääennuste näytti, että saattaa tulla pakkasyö. Päätimme tehdä ennaltaehkäisevän ratkaisun ja hiekoitimme pyörä- ja kävelytiet. Jos tulee pakkanen, hiekat olisivat siellä valmiina ja sepeli lisäämässä kitkaa. Jos märän asvaltin päällä oleva kosteus pääsee yöllä ennen aamun liikennettä jäätymään, on se todella vaarallista.

Topi Kankaan mukaan kyseessä oli ennen kaikkea varotoimi, jolla estetään aamun liukastumiset. Vaikka pakkasyötä ei tullutkaan, ovat hiekat valmiina loppuviikkoa varten, jonne on pakkasöitä ennustettu.

– Jalankulkijat ja pyöräilijät eivät sepeliä kovin paljoa liikuta. Se kestää paikoillaan useita päiviä, kertoo Kangas.

Yleensä ihmiset ovat tottuneet siihen, että hiekoituskalusto saapuu paikalle, kun tiet ovat jäässä ja maa lumesta valkoinen. Kun viime syksyt ovat lumettomia, on hiekoitus Kankaan mukaan aloitettava jo aiemmin kuin lumi on satanut maahan.

– On totuttu siihen, että maa on valkoinen, ennen kuin tiet ovat jäässä. Nykypäivänä maa on sula, mutta kuitenkin märkä. Yöllä voi tulla pakkasta, ja jos siellä ei ole sepeliä, on tie todella liukas. Lumikaan ei anna yhtään kitkaa, kertoo Lappeenrannan kaupungin kunnossapitopäällikkö Topi Kangas.

Lehtien tekstiviestipalstoilla ja kaupunkien Facebook-ryhmissä on totuttu joka talvi näkemään moitteita kaupungille, kun ei ole hiekoitettu.

Oliko nyt ajatus, että hiekoitetaan reilusti etukäteen, ettei tule sanomista?

– No ei. Kyse on lähinnä siitä, että sanomista kaupungille tulee aina teki miten tahansa. Kyllä tässä oli turvallisuus ajatuksena, ettei pääsisi syntymään tilannetta, jossa pyörätiet ja jalkakäytävät ovat kauttaaltaan liukkaat. Sitä tilannetta yritetään välttää viimeiseen saakka, kertoo kunnossapitopäällikkö Topi Kangas.

Liukastumiset ja kaatumiset aiheuttavat Suomessa vuodessa tuhansia nilkkamurtumia. Kaatumisen seurauksena tyypillisiä ovat myös lonkka- ja rannemurtumat.

Liikenneturvan vuonna 2017 tekemän kyselyn mukaan joka kolmas liukastunut kertoo onnettomuuden johtuneen huonosta tiestä tai puutteellisesta tien kunnossapidosta.

Liukastumisen takia tulleet kaatumiset aiheuttavat usein kustannuksia yhteyskunnalle sekä kaatuneelle kipua ja ehkä pitkänkin sairasloman. Niiden ennaltaehkäisy innostaa kaupunkejakin entistä tehokkaampaan hiekoitukseen.

Lue seuraavaksi: Kuka vastaa vahingosta, kun joku liukastuu pihalla tai lumikuorma putoaa päälle?

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten akuutin mielenterveys- ja päihdevastaanoton ylilääkärinä työskentelevä Juha Kemppinen oli mukana, kun Eksotea perustettiin vuonna 2010.

Etelä-Karjalassa päätettiin tuolloin yhdistää maakunnan hajallaan olleet mielenterveys- ja päihdevastaanotot yhdeksi yhteiseksi poliklinikaksi.

– Sellaista integroitua järjestelmää ei siihen aikaan ollut Suomessa missään tehty. Silloinen esimieheni sanoi, että sinulla on kaksi kuukautta aika perustaa poliklinikka, sanoo Kemppinen.

Kemppinen kertoo tarttuneensa työhön innokkaasti.

– Minua turhautti, että potilaiden asiat eivät tule hoidetuksi. Toinen minua askarruttava kysymys oli, miksi tunnetusti fiksut ihmiset toimivat niin tyhmästi eri organisaatioissa. Tehottomuutta oli valtavasti, esimerkiksi jonot hoitoon olivat pitkiä.

Ruuhkat helpottivat

Kymmenen vuotta sitten lappeenrantalainen Juha Kemppinen valitsi kollegoidensa kanssa yhdistettävien poliklinikoiden kolme ydintehtävää.Käsittelyyn valikoituivat aikuisten ADHD:n hoito, psykiatrinen työkyvyn arviointi ja opioidikorvaushoito.

– Mietimme näiden prosessien työnkulkua, mitä kukakin työryhmän jäsenistä tekee, ja sijoitimme tiedot tietokoneohjelmaan.

Poliklinikalla kerätyn datan mukaan hoitoa saatiin tehostettua merkittävästi.

– Hoitajat esimerkiksi sanoivat alussa, että heille ei mahdu yhdelle päivälle yhtään enempää potilasta. Tarkastellessamme dataa huomasimme, että heillä oli noin 2,4 käyntiä per päivä. Suurin osa työpäivästä kului siis johonkin muuhun.

Määrä saatiin Kemppisen mukaan nostettua helposti noin 4,5 potilaskontaktiin päivässä.

– Se tarkoitti 12 prosenttia enemmän potilaita ja 16 prosenttia enemmän käyntejä. Vastaväittelijäni totesi, että teollisuudessa ollaan tyytyväisiä, jos tuottavuus nousee muutamia prosentteja ja tässä puhutaan kuitenkin kymmenien prosenttien noususta.

Palveluiden ruuhkautuminen helpottui, kun lähetteiden käsittely jätettiin pois.

– Perinteisesti lähetteitä käsiteltiin neljä kertaa ennen kuin kukaan tapasi edes potilasta. Potilaan pitää ensin jonottaa lähetettä paria viikkoa terveyskeskus- tai työterveyslääkäriltä ja lähetteen käsittelyyn jälkeen hoitoon pääsyä kolmesta viiteen viikkoa. Kun jätimme lähetteet pois, jonot katosivat.

Kemppinen kehitti kollegoineen ydintehtäviä paremmiksi tuotantotalouden prosessien kehittämisen ja prosessiajattelun kautta.

"Nukun neljä tuntia yössä"

Tuloksista syntyi ylilääkärin työn ohessa tuotantotalouden alan väitöskirja.

Oma kiinnostus aihetta kohtaan auttoi Juha Kemppistä yhdistämään työn ja tutkimuksen tekemisen.

– Olen aikoinaan valmistunut yhtäaikaa lääkäriksi ja sosionomiksi, joten "out of the box" -ajattelu on minulle tyypillistä. Nukun 4–5 tuntia yössä, ja jotkut ovat sanoneetkin, että helppohan sinun on, kun sinulla on kaksi päivää meidän muiden sijasta.

Yhteenvetona väitöksen mukaan teollisuudesta tuttuja tuotannonkehittämistyökaluja käyttämällä voidaan ratkaista myös mielenterveys- ja päihdehoidon ruuhkia.

Kemppinen yllättyi tutkimusta tehdessään datan tuloksista.

– Kun näin hoitokäyntien määrän per hoitaja, luulin, että siinä on virhe. Luku ei voinut pitää paikkansa, mutta totta se oli.

Edistyksellinen malli käyttöön muuallakin

Juha Kemppisen mielestä Etelä-Karjalan mielenterveys- ja päihdehoito on nykyäänkin hyvällä tolalla. MTPA-malli eli mielenterveys- ja päihdepoliklinikoiden yhdistelmä, jossa potilas voi jokaisena päivänä ja vuorokauden jokaisena hetkenä kävellä poliklinikalle sisään, on edelleen hyvin edityksellinen Suomessa.

Kehitetävääkin Eksotessa kuitenkin löytyy.

– Kehitettävää on esimerkiksi moniongelmaisten auttamisessa eli heidän, jotka tarvitsevat muun muassa Kelan, työvoimaviranomaisen ja päihdepuolen palveluja. Näihin palvelujen suurkuluttajiin panostaminen saisi paljon hyvää aikaan.

Kemppinen toivoo, että MTPA-malli otettaisiin käyttöön laajemminkin. Sen käyttöönottoa jarruttaa kuitenkin erilaiset toimintakulttuurit, joiden muuttaminen on hankalaa.

– Ja kaikki haluavat keksiä pyörän itse.

Kemppisen väitöskirja Kliinisen päätöksenteon tukijärjestelmän kehittäminen ja implementointi integroituun mielenterveys- ja addiktiohoitoon tarkastettiin LUT-yliopistossa Lappeenrannassaviime viikolla.

Yhdysvaltain ex-presidentti Barack Obama julkaisi tiistaina muistelmateoksensa poliittisesta urastaan.

Luvattu maa -kirjassa Obama kertoo presidenttiytensä lisäksi muun muassa opiskeluvuosistaan, ajastaan Illinois'n osavaltion senaattorina ja presidentinvaalikampanjastaan. Obama paljastaa myös mielenkiintoisia tarinoita ja uutta tietoa Obamien perhe-elämästä ja arjesta Valkoisen talossa.

Aiemmin Obamien elämästä Valkoisessa talossa on voinut lukea muun muassa ex-presidentin puolison Michelle Obaman kirjasta Minun tarinani (2018).

Kokosimme tähän juttuun 10 mielenkiintoista huomiota Obamien presidenttikauden arjesta perustuen sekä Barackin että Michellen kirjoihin.

1. Salainen palvelu valitsi perheenjäsenille koodinimet

Ex-presidentti kertoo kirjassaan yllättyneensä, kuinka tarkasti perheen liikkeitä seurattiin jopa Valkoisen talon sisällä.

Presidentin koodinimi oli Renegade (kapinallinen), ja hän kuuli jatkuvasti salaisen palvelun agenttien kuiskuttelevan rannemikrofoneihinsa hänen sijaintinsa. "Kapinallinen varatilaan" tarkoitti, että presidentti meni vessaan.

Michellen koodinimi oli Renaissance (renessanssi), vanhempi tyttär Malia Obama oli Radiance (loiste) ja nuorempi tytär Natasha eli Sasha Obama oli Rosebud (ruusunnuppu).

Tiukat turvatoimet koskivat myös perheen lapsia, joita valvoi useampi agentti koulupäivän aikana. Kun jollakin luokkakaverilla oli syntymäpäivä, lähetettiin myös agenteille pala kakkua.

Perhettä suojeltiin myös mahdolliselta ruokasabotaasilta siten, että ruokaostokset tekivät anonyymit shoppailijat. Ruokaostokset ostettiin eri puolilla Washingtonia sijaitsevista ruokakaupoista.

2. Henkilökunta kehotti miettimään, kannattaako lähteä treffeille

Perheenjäsenten treffi-illat Valkoisen talon ulkopuolella vaativat laajamittaisia erityisjärjestelyjä.

Eräs presidenttiparin treffi-ilta teatteriin aiheutti esityksen viivästymisen lähes tunnilla, kun teatterin läheiset kadut suljettiin ja yleisö sekä esiintyjät joutuivat kulkemaan teatteriin turvatarkastuksen läpi.

Perheen henkilökunta sanoikin, että jatkossa kannattaa harkita tarkemmin, lähteäkö treffeille.

3. Liikkumisesta täytyi ilmoittaa medialle

Presidentin täytyi ilmoittaa jokaisesta poistumisestaan Valkoisesta talosta myös toimittajille ja uutisvalokuvaajille. Tämä koski niin julkisia kuin henkilökohtaisia menoja.

Barack Obama kertoo kirjassaan, että hänen oli aluksi vaikea ymmärtää tätä käytäntöä.

Hän kysyikin Valkoisen talon lehdistösihteeriltä, voisiko hän olla ilmoittamatta henkilökohtaisista menoistaan toimittajille.

– Huono ajatus, Gibbs sanoi.

– Presidentti päättää itse. Mutta sanon sen, että toimittajien karistaminen nostattaa paskamyrskyn, jota ei juuri nyt kaivata. Sitä paitsi minun on sen jälkeen hankalampi vedota toimittajien yhteistyökykyyn tyttöjä koskevissa asioissa.

Presidentti ei puuttunut asiaan ja kiittelee kirjassa, että media jätti hänen tyttärensä rauhaan presidenttikautensa aikana.

4. Barack Obaman vaatteita viikkasi kolme sotilaspalvelijaa

Laajojen turvatoimenpiteiden lisäksi presidenttipakettiin kuului myös Valkoisen talon palvelusväki.

Barack Obama kertoo koskettavan tarinan kahdesta afroamerikkalaisesta hovimestarista, jotka olivat palvelleet jo Richard Nixonin ja Ronald Reaganin presidenttikausilta asti.

Presidenttiperhe yritti säilyttää rippeitä vanhasta elämästään esimerkiksi viemällä itse likaiset astiat takaisin keittiöön. Hovimestarit yrittivät estää tämän.

– Katsokaas kun herra presidentti, te ja ensimmäinen nainen ette voi ymmärtää, mitä tämä merkitsee meille. Kun te olette täällä... Ette vain voi, toinen hovimestareista sanoi, kun hovimestareita oli toivottu käyttämään illallisella smokin sijaan tavallisempia suoria housuja ja pikeepaitoja.

Hämmentävänä presidentti piti erityisesti sitä, että kolme merivoimien palvelijaa viikkasi hänen vaatteensa alusvaatteita ja sukkia myöten yhtä siististi kuin vaatekaupassa.

5. Anoppi muutti taloon eikä suostunut palveltavaksi

Myös presidentin anoppi, Michelle Obaman äiti Marian Shields Robinson muutti Valkoiseen taloon, jotta lastenhoitoapua oli saatavilla helposti.

Michellen äiti ei antanut kuitenkaan henkilökunnan pestä pyykkejään ja pyysi opetusta pesukoneen ja kuivurin käyttöön.

Presidenttipari ei antanut myöskään lastensa päästä liian helpolla, vaan heidän oli siivottava omat huoneensa ja pedattava omat sänkynsä. Barack Obaman mukaan tämä sopimus piti joskus paremmin ja joskus huonommin.

6. Koripallo ja tupakka olivat Barackin pakokeino

Yhdysvaltain 44. presidentti kertoo myös kirjassaan pakokeinoistaan stressaavien ja noin 12–16 tuntia kestäneiden työpäivien keskellä.

Harva tietää, että astuessaan Valkoiseen taloon Barack Obama oli tupakoitsija. Hän kertoo polttaneensa parhaimmillaan noin kymmenen tupakkaa päivässä.

Hän kertoo lopettaneensa tupakoinnin allekirjoittaessaan terveydenhuoltouudistuksen. Symboliikan lisäksi päätökseen vaikutti se, että tytär Malia oli haistanut tupakan hänen hengityksestään.

Tämän jälkeen presidentti siirtyi nikotiinipurukumiin, jota kului suuria määriä hänen virkakautensa loppuun asti.

Tärkeimmäksi pakokeinoksi Barack Obama mainitsee kuitenkin koripallon. Hän kävi pelaamassa poliittisen avustajansa kokoaman porukan kanssa muun muassa FBI:n päämajassa ja sisäministeriössä.

Barack Obama kertoi olevansa porukan heikoin pelaaja, mutta koki pelihetkien olevan ankkuri entiseen elämään. Hän kävi myös kannustamassa Sasha-tyttären joukkueen koripallo-otteluissa.

7. Maailmantähtien konsertteja Valkoisen talon pihalla

Michelle Obama pyrki tekemään Valkoisesta talosta avoimemman. Hän järjesti Valkoisen talon pihalla muun muassa Halloween-juhlia ja elokuvailtoja sotilaiden lapsille.

Valkoisen talon pihalla nähtiin myös monia maailmantähtiä: Stevie Wonder, Paul McCartney, Jennifer Lopez ja Justin Timberlake.

Mieleenpainuvimmaksi Barack kertoo kuitenkin Bob Dylanin esiintymisen. Esityksen lopetettuaan Dylan oli astellut lavalta kättelemään presidenttiä, minkä jälkeen hän oli kumartanut Barackin ja Michellen edessä. Tämän jälkeen hän oli kadonnut sanaakaan sanomatta.

8. Virkaanastujaisten jälkeen presidentti vieroksui muodollisuuksia

Virkaanastujaisten jälkeen Barack ei ollut enää "Barack" vaan "herra presidentti". Etunimeä käyttivät enää Michelle, sukulaiset ja läheiset ystävät.

Presidentti ilmoittikin heti kautensa alussa, että hänen alaistensa ei esimerkiksi tarvitse nousta seisomaan hänen astuessaan sisään huoneeseen. Seuraavalla kerralla he kuitenkin jälleen nousivat ylös.

9. Presidentti sai pitää oman puhelimensa, jolla ei voinut enää soittaa

Turvallisuus ulottui myös presidentin käyttämään teknologiaan. Hän ei saanut esimerkiksi käyttää enää vanhaa BlackBerry-puhelintaan, vaan se vaihdettiin uuteen ja muunneltuun malliin.

Tästä mallista oli poistettu mikrofoni ja kuulokeliitin. Presidentti sai tällä puhelimella lähettää ja vastaanottaa sähköposteja ainoastaan parillekymmenelle ihmiselle, joiden taustat oli tarkastettu.

Michelle rinnasti presidentin puhelimen pikkulasten lelupuhelimeen.

10. Presidentin perhe maksaa omat elinkustannuksensa itse

Monelle voi tulla yllätyksenä, että presidenttiperhe maksoi henkilökohtaiset elinkustannuksensa, kuten wc-paperin ja ruokaostokset, itse.

Michelle Obama kertoo kirjassaan, että kerran Barack oli kehunut jotain ruokaa ja sitä alkoi ilmestyä hieman useammin. Kuukausilaskun tarkastettuaan Michelle oli huomannut, että osa ruoka-aineista oli tuotu lentorahdilla ulkomailta.

Lisää aiheesta:

Barack Obama pohtii elämäkerrassaan, oliko Trumpin valinta vastareaktio hänen kaudelleen – poimimme makupaloja muistelmista

Keskustelu aiheesta on avoinna 18.11. klo 23 asti.

Keskusrikospoliisin mukaan Espoossa 25-vuotiaan miehen kuolemaan johtanut ammuskelu liittyi uhrin yritykseen lopettaa rikollisjärjestön jäsenyys.

Poliisin tiedon mukaan kahdella henkirikoksesta epäillyllä ja uhrilla on vahvoja kytköksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Miesten aiemman rikoshistorian perusteella kyse on Helvetin enkeleistä.

Miehet olivat sopineet tapaamisen Suurpellossa Klariksentiellä sijaitsevalle parkkipaikalle, jonne kaikki kolme olivat saapuneet aseistautuneina.

– Esitutkinnan perusteella tapaaminen henkirikoksen tapahtumapaikalla liittyi uhrin irtautumiseen järjestäytyneestä rikollisryhmästä, johon myös epäillyt kuuluvat, toteaa tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Jan Aarnisalo Keskusrikospoliisista tiedotteessa.

Kahta epäillään murhasta

Poliisi epäilee nyt valmiiksi saadun esitutkinnan perusteella kahta miestä murhasta. Henkirikos paljastui 7. heinäkuuta, kun hätäkeskus sai kello 21 aikaan lukuisia ilmoituksia laukauksista Klariksentiellä.

Paikalta löydettiin mies, jota oli ammuttu. Uhri kuoli myöhemmin ampumisessa syntyneisiin vammoihin.

Murhasta epäillyt noin 40-vuotiaat miehet ovat olleet vangittuina 10. heinäkuuta lähtien. Tutkinnassa on tehty tiivistä yhteistyötä Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen kanssa.

Kokonaisuus siirtyy syyteharkintaan Etelä-Suomen syyttäjäalueelle. Syytteen noston määräpäivä on 30. marraskuuta.

Lisää aiheesta:

Helvetin enkelit selvittelivät välejään ammuskelussa Espoon Suurpellossa – kahta epäillään murhasta

Katso kartasta, mitkä rikollisorganisaatiot kokoontuvat kotikulmillasi – KRP: jengitilanne voimakkaassa muutoksessa United Brotherhoodin väliaikaisen toimintakiellon vuoksi

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin viivyttely vaalitappion tunnustamisessa on nostanut esiin huolen siitä, aikooko Trump tuhota presidenttikautensa arkiston ennen kuin lähtee Valkoisesta talosta.

Trumpia ei pidetä kirjallisten todisteiden ystävänä. New Yorker -lehdessä Jill Lepore kirjoittaa, että Trumpilla on tapana repiä dokumentit neuvotteluiden päätteeksi. Tämä tapa on joskus pakottanut avustajat teippaamaan palaset yhteen.

Artikkelin mukaan Trumpin ensi tapaamisista Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa ei ole juuri jäänyt aineistoa.

Viestejä on tuhottu myös repimistä nykyaikaisemmin menetelmin. Hallinnossa on ollut käytössä tekstiviestiohjelma, joka poistaa viestejä automaattisesti. Lisäksi Trump on saattanut poistaa twiittejään.

Yhdysvaltain kansallinen arkistohallinto on varoittanut, että tämä on presidentillisen tallennelain vastaista.

Arkistot rottien ja tulen saaliina

Yhdysvaltain presidenttien arkistoja ovat historian saatossa verottaneet niin jyrsijät kuin liekitkin.

1700-luvun lopun maineikkaan presidentin George Washingtonin jäämistö oli tuhoutua rottien hampaiden ja kosteuden aiheuttamien tuhojen vuoksi.

Jäljelle jääneistä asiakirjoista historioitsija Jared Parks vielä hävitti ne, jotka eivät häntä miellyttäneet, kooten lopuista kokoelman Washingtonin kirjoituksia.

Myös 1800-luvulla Yhdysvaltain presidenttien arkistot olivat kovilla. Monet paperiniput tuhosi tuli. Kongressin kirjaston poltti tulipalo, ja joskus entiset presidentit tai heidän jälkeläisensä tuhosivat paperit.

Ikävät dokumentit oli tapana tuhota

Aluksi virasta väistyvän presidentin oli paremman sijoituspaikan puutteessa pakko ottaa paperikasat mukaansa. Näin historiallisia asiakirjoja pidettiin yksityisenä omaisuutena, ja moni hämäristä liiketoimista tai rakastajattarista todistava kirje päätyi liekkeihin.

1900-luvulla arkistojen kirjava kohtelu koetettiin saada loppumaan. Vuonna 1933, presidentti Herbert Hooverin kaudella, alettiin rakentaa kansallisarkistoa, ja vuonna 1949 presidentti Harry Truman julisti, että jokainen presidentillinen paperi on virallinen.

– Totuus presidentin toimista paljastuu vain hänen virallisista papereistaan, muistutti Truman.

Mutta nyt väistyvä presidentti Donald Trump kieltäytyy tunnustamasta tappiotaan ja tuottaa viime hetkillä lyhytaikaiseksi jääviä päätöksiä. Samalla Trump kieltäytyy antamasta tukea siirtymävaiheen järjestelyille.

Päätyykö historia silppuriin?

Washingtonissa pelätään nyt, että yksityishenkilön ja presidentin roolit saattavat mennä Valkoisessa talossa sekaisin. Historialliset dokumentit saattavat päätyä silppuriin ja digitaalinen aineisto hävitä bittiavaruuteen.

Liikemiesajoiltaan on Donald Trumpilla ollut tapana vaatia sopimuskumppaneiltaan sitoutumista vaitiolosopimuksiin, jotka myös jälkikäteen kieltävät kaikki kielteiset kommentit hänestä. Myös Valkoisen talon työntekijät ovat joutuneet allekirjoittamaan vaitiolosopimuksia.

Vaitiolosopimukset kyseenalaisia

Washington Post -lehden mukaan tällaisilla sopimuksilla on hiljennetty sekä aikuisviihdetähti Stormy Daniels että Donald Trumpin entinen puoliso Ivana Trump, joka tokaisi vain lyhyesti puhelimessa: "En sano mitään ex-miehestäni."

Minnesota yliopiston lainopin professori Heidi Kitrosser muistuttaa kuitenkin Atlantic -julkaisussa, että Trumpin edellyttämät laajat vaitiolosopimukset ovat ristiriidassa Yhdysvaltain perustuslain kanssa.

Aiemmat presidentit eivät ole vaatineet Valkoisen talon työntekijöiltä vaitioloa kuin turvaluokitellun tiedon osalta.

Sopimukset kertovat kuitenkin Yhdysvaltain nykyisen presidentin halusta näyttäytyä vain myönteisessä valossa. Tammikuussa Valkoisen talon isäntä vaihtuu, kun presidentin virkaan valittu Joe Biden ottaa talon isännyyden.

Silloin nähdään, kuinka vaitiolosopimukset pitävät – ja millaisen kirjallinen jäämistön Yhdysvaltain väistyvä johtaja on presidenttikautensa kulusta jättänyt historioitsijoiden tutkittavaksi.

Lue myös:

Trump puuhannut merkittäviä päätöksiä ennen vallanvaihtoa: luonnonsuojelualueen öljynporaus, joukkojen vetäminen maailmalta, isku Iraniin

Kirjeenvaihtajalta: Kärttääkö Trump vapaudu vankilasta -korttia vai mitä tämä oikein on? – presidentti on aloittanut oudon pelin

Republikaanit eivät uskalla hylätä puolueensa supertähteä Trumpia – selvitimme, kuinka moni puolueen johtohahmoista on kääntänyt selkänsä presidentille

Jo kaukaa näkyy, että punatiilinen omakotitalo massiivisine ovineen on valtava. Tiiliseinät kätkevät sisälleen peräti 475 neliömetriä tilaa.

Tasakatolla seisoo kaksi riviä aurinkolämpökeräimiä. Ne ovat päävastuussa talon lämmityksestä ympäri vuoden.

– Koko vuoden aikana 70 prosenttia talon lämmityksestä tulee auringosta. Se on huomattavan paljon, kun on näin iso kiinteistö, kertoo talon omistaja, eläkkeellä oleva hammaslääkäri Kauko Ilomäki.

Katuharjalla lumet pois

Vuonna 1978 rakennetun talon lämmitys perustuu aurinkoenergialla lämpiävään vesikiertojärjestelmään. Aurinkolämmön lisäksi siihen kuuluvat kaksi ilmalämpöpumppua ja ja vesi-ilmalämpöpumppu, joka pyörii matalalla teholla.

Talvipakkasilla Ilomäki polttaa joka päivä takallisen klapeja. Hän kertoo, että silti suuri osa lämmöstä tulee talvellakin auringosta.

– Sisälämpötila meillä on talvella 25 astetta.

Aurinkolämpöjärjestelmiä on kaksi, joissa kummassakin on 92 putkea.

Ilomäen mukaan järjestelmä toimii automaattisesti tietokoneohjauksella. Muuta ei tarvitse tehdä, paitsi jos on hyvin luminen talvi. Auringon lämpö ei pääse paksun lumikerroksen läpi.

– Silloin käyn harjaamassa leveällä, karkealla katuharjalla lumen pois. Se on kymmenen minuutin työ.

10 000 litraa öljyä

Lämmitettävää alaa talossa on 350 neliötä, mutta huonekorkeus on osassa taloa yli kolme metriä. Kauko Ilomäki arvioi, että kiinteistössä on kuutioita kolmen tavanomaisen omakotitalon verran.

Sähkö- ja lämmityskulut olivat ennen isot – eivätkä niin ympäristöystävälliset. Jo keskikokoinen omakotitalo kuluttaa vuodessa noin 2000 litraa öljyä.

– Meillä meni lämmitykseen 10 000 litraa öljyä vuodessa, nyt enintään 500. Kun talo on näin iso, tuli mieleen tehdä jotain laskun ja hiilidioksidipäästöjen pienentämiseksi. Tämä on yhden ihmisen ilmastoteko.

Ilomäki alkoi rakentaa järjestelmää Kouvolan Elimäellä sijaitsevaan taloonsa 15 vuotta sitten, mutta sitä on laajennettu näihin päiviin asti. Suurin oivallus on peräisin Ilomäen työuralta hammaslääkärinä.

Potilaana oli putkimies, joka odotteli tuolissa puudutuksen tehon alkamista.

– Hän sanoi, että lämminvesivaraajan tulee olla riittävän iso. Meille tuli aurinkolämpöä varten 2 500 litran vesivaraaja. Se oli oikea päätös.

Käyttövesi lämpiää Ilomäen mukaan vähintään osittain auringolla ympäri vuoden. Lämmin vesi ei ole loppunut kesken.

– Meillä on kotona 16 kuutiota vetävä sisäuima-allas, jonka veden lämmitin huhtikuussa aurinkolämmön ja vesi-ilmalämpöpumpun avulla. Se maksoi minulle 85 senttiä. Sanoisin, että sähköllä tai öljyllä lämmitettynä se olisi maksanut noin sata kertaa enemmän.

Ainakin tuplasti tavanomaista isompi

Omakotiliiton mukaan kansalaisten tietoisuus ja halu kokeilla omavaraisia lämmitys- ja sähköjärjestelmiä on kasvanut merkittävästi. Liiton mukaan kiinnostuksen syynä on todennäköisesti se, ettei kuluttajilla ole juurikaan keinoja vaikuttaa sähkönsiirtohintoihin.

Suomessa sähkönjakeluyhtiöillä on monopoliasema.

Lue lisää: Sähkölasku pian nolla euroa – mies irrotti omakotitalonsa sähköverkosta ja alkoi tuottaa sähkönsä itse: "Muut ajattelivat, että hulluhan tuo on"

Energiayhtiöistä arvioidaan, että lähes 200 putken järjestelmä on harvinaisen suurikokoinen. Tavanomainen kokohaarukka omakotitalojen aurinkolämpöjärjestelmissä on aktiiviselta pinta-alaltaan noin 3-12 neliömetriä.

– 12 neliömetriä voi vastata noin 90:tä tyhjiöputkea keräimestä riippuen. Tässä puhutaan selvästi suuremmasta järjestelmästä, vertaa asuinrakennusten energiatehokkuuden asiantuntija Teemu Kettunen kestävän kehityksen asiantuntijapalveluita tarjoavasta Motivasta.

Katolla seisovat tyhjiöputket on tilattu Kiinasta. Ilomäen mukaan ne olivat edulliset, mutta kestävät. Hän kertoo vaihtaneensa niistä 15 vuoden aikana kaksi. Lämminvesivaraajan koon lisäksi putkien kulma on talvella tärkeä.

– Nämä putket ovat hyvin pystyssä. Pystyn hyödyntämään niitä talon lämmityksessä uskomattoman paljon. Riittää, kun tyhjiöputkissa on 27 astetta. Ei sieltä kaikki lämpö tule, mutta merkittävä osa, kertoo Kauko Ilomäki.

Energiatehokkuuden professori Jero Ahola Lappeenrannan-Lahden teknillisestä yliopistosta sanoo, ettei aurinkolämmön saanto voi olla marras-helmikuussa yleisellä tasolla kovin suurta, koska aurinko paistaa matalalta ja lyhyen aikaa päivässä.

– Auringon säteilyn pitää osua mahdollisimman paljon siihen putkialaan. Pystyasennossa putket ovat kyllä parhaassa kulmassa kohti aurinkoa, koska se paistaa talvikuukausina matalalta, toteaa Ahola.

Heijasteet käytössä

Tyhjiöputkista saatava 27 asteen lämpö voi Aholan mukaan riittää hyvin vesikiertoiseen lattialämmitykseen. Sellainen on Ilomäelläkin käytössä. Jos talo lämpiää pattereilla, tarvitaan korkeampia lämpötiloja.

Ilomäkikin toteaa, ettei aurinkoa voi pimeinä päivinä hyödyntää. Silloin apuun tulevat järjestelmään kuuluvat pumput. Hänen mukaansa auringon lämpö tulee muutenkin talvella taloon suurelta osin valosta ja heijasteista, ei vain auringonpaisteesta.

Ilomäki kertoo saaneensa viime vuoden tammi-, helmi- ja maaliskuussa auringosta yli 3000 kilowattituntia lämpöä.

– Olen lukenut varsin paljon lumiheijasteiden vaikutuksista. Lumi heijastaa valoa todella paljon. Lisäksi minulla on käytössäni heijastavat, alumiinikankaiset pressut.

"T-paita ja shortsit päälle"

Talo on täynnä erilaisia mittareita, joita Kauko Ilomäki seuraa hyvin tarkasti. Hänelle on tärkeää saada jatkuvasti tietoa, miten järjestelmä toimii. Energiaraportit ovat Ilomäen sanoin lahjomattomia.

– 10. maaliskuuta olohuoneen sisälämpötila oli 29,5 astetta, ja se oli pelkästään auringosta tullut lämpö. Sehän on liian paljon, mutta sitten voi laittaa päälle t-paidan ja shortsit, Ilomäki sanoo.

Marraskuun pilvikeleillä Ilomäki laittaa päälle suuritehoisen vesi-ilmalämpöpumpun.

– Käytän sitä aina yöaikaan, koska silloin sähkö on halvinta. Näillä keleillä se maksaa ehkä 70 senttiä yöltä. Koko talon lämmitykseen se ei riitä, mutta meillä on lisänä kaksi ilmalämpöpumppua.

Ilomäki korostaa sitä, että vesi-ilmalämpöpumppu käy hyvin pienellä, 35 asteen osateholla.

– Yksi asia, mitä ammatti-ihmisetkään eivät tässä matalalämpötekniikassa aina ymmärrä, on että tehosuhde on aivan erilainen. Pumpulla saisi tuotettua myös 60-asteista vettä, mutta hyötysuhde romahtaa siinä täysin.

Ilomäki kertoo, että talon lämmityskulut olivat esimerkiksi huhtikuussa 41 euroa. Hän kertoo säästäneensä järjestelmänsä ansiosta vuosien mittaan ainakin upouuden Audin verran rahaa. Niitäkin hänellä on ollut useita.

– Säästöä on tullut yli 100 000 euroa. Summa pohjautuu toki siihen, että kiinteistö on näin suuri.

Sähköyhtiönkin suuntaan sähkönkulutus näkyy nyt niin pienenä, että Ilomäkeä on epäilty huijauksesta.

50 hehkulamppua vaihtoon

Joitakin vuosia sitten ovella seisoi sähköyhtiön tarkastaja. Tämä ihmetteli, miksi talon sähkönkulutus oli pudonnut dramaattisesti.

– Tarkastaja toi selvästi, mutta tyylikkäästi esiin, että onko tehty ohitus sähkötaulun sähkömittariin.

Ilomäki kutsui tarkastajan sisään ja esitteli lämmitys- ja sähköjärjestelmään tehdyt muutokset. Niihin kuului edellä kerrotun lisäksi myös se, että talon 50 energiasyöppöä hehkulamppua oli vaihdettu led-lamppuihin. Lisäksi vanha pakastin oli mennyt vaihtoon.

– Hän oli minulle tuttu mies ja kysyi, että kuinka sinusta Kauko on tullut noin nuuka. Sen jälkeen ei sähkölaitokselta ole ketään käynyt.

Järjestelmä on Ilomäelle ylpeyden aihe, ja hän esittelee sitä mielellään kaikille kiinnostuneille. Hän on myös suunnitellut samanlaisen, mutta modernimman aurinkoenergiajärjestelmän poikansa omakotitaloon Helsingissä.

Siellä säästöä tulee vielä enemmän, koska aurinkolämpö on huomioitu jo tontinvalintavaiheessa.

– Tiedän Suomesta noin 20 vastaavaa projektia ja jokainen niistä on epäonnistunut. Yleisin virhe on aivan liian pieni lämminvesivaraaja.

Bisnestä Ilomäki ei ole keksinnöstään tehnyt. Yksi syy on hinta. Ilomäki on maksanut elementeistä yhteensä 16 500 euroa.

– Se on iso raha, jos rahaa on niukasti.

Lisäksi Ilomäki on havainnut, että ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää, miten järjestelmä toimii.

– Kun väitelleet tohtoritkaan tai diplomi-insinöörit eivät ymmärrä tätä minun kehittämääni matalalämpötekniikkaa, markkinoinnissa on tiettyjä ongelmia.

Voit keskustella aiheesta. Keskustelu sulkeutuu 18.11. kello 23.

Tove Jansson -elämäkertaelokuva Tove on valittu Suomen ehdokkaaksi kisaamaan parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-palkinnosta.

Suomen Oscar-raadin mukaan Tove on hallittua elokuvakerrontaa ja sen näyttelijätyö erinomaista. Elokuva kertoo universaalin tarinan rakkauden etsimisestä ja löytämisestä sekä taiteen tekemisen intohimosta, raati perustelee valintaansa.

Ruotsinkielisen elokuvan pääosaa esittää Alma Pöysti. Sen muissa päärooleissa nähdään muun muassa Krista Kosonen ja ruotsalainen Shanti Roney. Elokuvan on ohjannut Zaida Bergroth ja käsikirjoittanut Eeva Putro. Toven ovat tuottaneet Helsinki-filmille Aleksi Bardy ja Andrea Reuter.

"Isot arpajaiset"

Toinen elokuvan tuottajista, Helsinki-filmin toimitusjohtaja Aleksi Bardy, kuvailee elokuvan tekijöiden tunnelmia iloisiksi ja toiveikkaiksi. Tuotantoyhtiössä on hänen mukaansa ryhdytty jo töihin Oscar-kampanjan käynnistämiseksi.

– Tänä vuonna valinta tuli niin myöhään, että meidän täytyi tehdä iso osa valmisteluista jo ennen kuin tiesimme, tulisiko ehdokkuutta, Bardy sanoo.

Tovella onkin vielä pitkä matka edessään, jotta se pääsisi viiden Oscar-ehdokkaan joukkoon ensi huhtikuun palkintogaalaan. Ehdokkuutta tavoittelevilla elokuvilla on usein tehokas markkinointikoneisto, jonka tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon huomiota äänestäjien keskuudessa.

Toven ja muiden kansainvälisten elokuvien kohtalosta päättää tänä vuonna poikkeuksellisesti koko elokuva-akatemian jäsenistö. Se tekee alkukarsinnan äänestämällä kymmenen parhaan ehdokkaan listan. Lopullisiksi Oscar-ehdokkaiksi valikoituu sitten vain puolet tuolta listalta.

Bardy kertoo, että Tovelle on jo hankittu pressiagentti Yhdysvalloista. Koronapandemia aiheuttaa hänen mukaansa erityisiä haasteita juuri kansainvälisen Oscar-kategorian ehdokkaille.

– Elokuvia äänestävien täytyy sitoutua näkemään monta kansainvälistä ehdokaselokuvaa. Töissä käyvillä ei siihen ole juuri aikaa. Se tarkoittaa, että ehdokkuudesta äänestävien joukko on hyvin vanha. Iältään he ovat kuudenkymmenen ja kuoleman välissä, tuottaja sananoo.

Elokuva-akatemiaan kuuluu liki 10 000 elokuva-ammattilaista eri puolilta maailmaa. Jäsenistöä on syytetty iäkkääksi, valkoiseksi ja miesvaltaiseksi. Akatemia on laventanut jäsenhankintaansa viime vuosina tasapainottaakseen kokonaisuutta.

Helsinki-filmi on toista kertaa mukana Oscar-kisassa. Edellisen kerran se tavoitteli Oscar-ehdokkuutta kolme vuotta sitten Dome Karukosken elokuvalla Tom of Finland. Bardy sanoo tuolloisen Oscar-kampanjan opettaneen, että on käytettävä hyväkseen kaikki tilaisuudet tuoda elokuvaa esille.

– On varattava tosi paljon aikaa ja energiaa. Erityisesti ohjaajaa tullaan kysymään moneen.

Toven mahdollisuuksia päästä viiden Oscar-ehdokkaan joukkoon Bardy ei lähde vielä veikkaamaan.

– Isot arpajaisethan ne ovat. Täytyisi katsoa vedonlyöntitoimistosta, minkälaisia kertoimia siellä ruvetaan antamaan.

Menestystä Suomessa, ylistystä maailmalla

Kampanjassa Tovea avittaa ainakin se, että elokuva on ehtinyt saada positiivista huomiota elokuva-alan kansainvälisessä ammattilehdistössä. Elokuvaa esitettiin Toronton elokuvajuhlien ammattilaisnäytöksissä syyskuussa, minkä jälkeen sekä Screen Daily että Variety kehuivat elokuvaa arvioissaan. Kumpikin lehti ylisti erityisesti nimikkoroolissa loistavaa Pöystiä.

Lokakuun alussa Suomen ensi-iltansa saanut Tove on ollut tämän syksyn yllättäjä elokuvateattereissa. Se on saanut jo yli 138 000 katsojaa koronapandemian aiheuttamista paikkarajoituksista huolimatta. Katsojamäärä on erittäin hyvä kotimaiselle elokuvalle yleensäkin, ja peräti poikkeuksellinen ruotsinkieliselle elokuvalle.

Aiemmin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarina tunnetun palkinnon nimi uudistettiin tämän kevään Oscar-gaalaan parhaaksi kansainväliseksi elokuvaksi.

Tuoreimman parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-palkinnon voitti eteläkorealaisen Bong Joon-Hon trilleri Parasite, joka voitti myös parhaan elokuvan palkinnon.

Lopulliseen viiden parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkaan joukkoon on vain kerran päässyt suomalainen elokuva, Aki Kaurismäen ohjaama Mies vailla menneisyyttä vuonna 2003.

Oscar-palkinnot jaetaan 25. huhtikuuta 2021. Palkintogaala järjestetään tavallisesti helmikuussa, mutta ensi vuoden tapahtumaa siirrettiin kahdella kuukaudella koronapandemian takia.

Kelvollisia parhaan kansainvälisen elokuvan Oscar-ehdokkaaksi ovat kaikki elokuvat, jotka ovat saaneet tai saavat ensi-iltansa viime vuoden lokakuun ja tämän vuoden lopun välisenä aikana.

Lue lisää: Virolaisohjaaja teki Suomen Lapissa pohjoisen western-elokuvan, joka päätyi Viron Oscar-ehdokkaaksi

Keskustele aiheesta. Keskustelu on auki 19.11. klo 23 saakka.

Juttua muokattu klo 16.45. Lisätty tietoa äänestyksestä ja muutettu Tove-elokuvan katsojamäärä 120 000:sta 138 000:een.

Alla olevan valikon kautta pääset lukemaan oman maakuntasi tilanteen koronaviruksen osalta.

Lue myös:

Kysymyksiä ja vastauksia koronaviruksesta

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Luumäen kunta hakee myönteistä huomiota uudella kampanjalla.

Kunta tarjoaa yhdelle Luumäelle muuttavalle perheelle vuodeksi ilmaisen asunnon joko Taavetista tai Risulahdesta.

Vuoden mittaisen ilmaisen asumisen vastapainoksi perheen on kerrottava sosiaalisessa mediassa elämästään Luumäellä.

Perheen toivotaan julkaisevan tunnelmia, tarinoita ja kuvia vähintään kerran viikossa Luumäen Facebook- ja Instagram-tileillä.

– Oma blogikaan ei ole pahitteeksi, sanoo isännöitsijä Veera Heikkilä Luumäen Isännöintipisteestä.

Valittavassa perheessä toivotaan olevan lapsia. Myös harrastukset olisivat toivottavia, ja ainakin toisen perheen aikuisista pitäisi olla töissä.

– Niin kertyisi kokemuksia päivähoidosta, kouluista, liikenneyhteyksistä ja tietoliikenneyhteyksistä sekä tietenkin harrastusmahdollisuuksista, kaupoista ja muistakin palveluista, Heikkilä luettelee.

Taavettiin tai Risulahteen muuttava perhe valitaan jouluun mennessä. Hakuaikaa on itsenäisyyspäivään asti.

Perheen toivotaan muuttavan Luumäelle alkuvuonna 2021, viimeistään maaliskuussa.

YTHS:n hoitaja nauroi puhelimessa. Tilanne on syöpynyt Roosa Rahkosen muistiin.

Rahkonen uupui yliopistossa. Hän työskenteli tuolloin myyjänä opintojen ohella ja haki apua työterveydestä. Sieltä hänet ohjattiin YTHS:n kautta terapiaan.

Terapian hakeminen oli Rahkoselle kova pala. Hän keräsi päiviä rohkeutta, jotta uskaltaisi soittaa.

– Puhelun vastaanottaja YTHS:llä nauroi uupumukselleni ja sanoi, että pitäisi itse tajuta vähentää jostain. Se oli kova isku, koska avun hakeminen oli minulle hankalaa, Rahkonen kuvaa.

Rahkonen sai ajan terveydenhoitajalle vasta kahden kuukauden päähän. Kun hän tapasi hoitajan, hänet ohjattiin jo kiireellisenä terapiaan.

Sosiaalisen median vaikuttajana Rahkonen on kertonut kokemuksistaan muun muassa Instagramissa. Hän on saanut satoja viestejä muilta uupumuksesta ja muista mielenterveyden ongelmista kärsiviltä opiskelijoilta.

– Kymmenissä viesteissä kerrotaan, miten huono palvelualttius YTHS:llä on ollut ja miten vaikeaa on ollut saada tarvitsemaansa apua ja tukea. Viestejä on ollut todella surullista lukea, koska ihmiset ovat oikeasti tosi poikki ja he ovat kokeneet, että se on heidän oma vikansa. Toki muutamilla on ollut myös hyviä kokemuksia YTHS:stä, Rahkonen summaa.

Rahkosen mielestä opiskelijoiden pitäisi saada apua mielenterveyden ongelmiin nykyistä helpommin ja nopeammin.

– Ihmetellään, miten emme saa pirtsakoita ja aktiivisia ihmisiä suoraan koulusta työelämään. Varmaan sen takia, että niin moni on niin väsynyt opinnoista. On turha ihmetellä opiskelijan jaksamisen heikkoutta, jos hän ei saa apua, kun sitä tarvitsee.

YTHS: Opiskelijoiden kokemus tiedossa

Kritiikki mielenterveyspalveluiden vaikeasta saatavuudesta on YTHS:lle tuttua.

– Opiskelijoiden kokemus on meillä hyvin tiedossa, toteaa johtajaylilääkäri Päivi Metsäniemi.

Syy saatavuusongelmaan löytyy Metsäniemen mukaan kasvavasta kysynnästä. Opiskelijoiden käynnit YTHS:llä mielenterveyssyistä ovat reippaassa kasvussa. Kysyntä on lisääntynyt vuosittain viisi prosenttia vuodesta 2015 asti.

"Henkilöstörakenteemme ja tapamme tehdä työtä ei pysty vastaamaan jatkuvasti jatkuvasti lisääntyviin mielenterveysongelmiin." Päivi Metsäniemi, YTHS:n johtajaylilääkäri

Tällä hetkellä noin 12 prosenttia kaikista opiskelijoista hakee vuosittain apua mielenterveysongelmien takia. Apua pyytää ainakin puolet opiskelijoista vähintään kerran opintojensa aikana, Metsäniemi laskee.

– Tilanne haastaa palveluidemme tuotantotavan. Olemme aloittaneet tartuntatautien ehkäisystä ja rakentaneet verkoston vanhalle ajatukselle siitä, mitä on terveydenhuolto. Henkilöstörakenteemme ja tapamme tehdä työtä ei pysty vastaamaan jatkuvasti lisääntyviin mielenterveysongelmiin, Metsäniemi toteaa.

Ongelmien ratkominen vaatii johtajaylilääkärin mukaan entistä tiiviimpää yhteistyötä oppilaitosten kanssa.

– Yksittäisten ihmisten hoitaminen on laastarin laittamista. Oikeasti pitää korjata olosuhteita siellä, missä uupuminen tai epäedullinen tilanne on, eli oppilaitoksissa.

Metsäniemi arvelee, että Roosa Rahkoselle puhelimessa nauranut hoitaja on ollut kuormittunut ja tuskissaan siitä, ettei hänellä ole vapaita aikoja avun tarvitsijalle.

– Ei tietenkään ole hyväksyttävää käytöstä. Yksikään organisaation ohje ei ole, että hoitakaa hoidontarpeen arviointitilanteet tällä tavalla, Metsäniemi toteaa.

Hän kannustaa epäasiallisuutta kohtaavia opiskelijoita täyttämään muistutuslomakkeen YTHS:n nettisivuilla. Virallinen muistutus pakottaa organisaation tarkastelemaan omaa toimintaansa.

Viime vuonna muistutuksia tehtiin yhteensä kahdeksan, joista kaksi koski kohtelua tai epäasiallista käytöstä.

Vuodenvaihteen jälkeen apua saa helpommin, lupaa YTHS

Tilanne paranee vuodenvaihteessa, lupaa johtajaylilääkäri Metsäniemi. YTHS:n toimintatavat ja henkilöstörakenne muuttuvat samalla, kun ammattikorkeakouluopiskelijat siirtyvät säätiön hoidettaviksi.

YTHS palkkaa reilusti aiempaa enemmän mielenterveystyöhön suuntautuneita hoitajia. Tällä hetkellä heitä on 15 henkilötyövuoden verran, vuodenvaihteen jälkeen 75 henkilötyövuoden edestä. Samaan aikaan hoidettavien opiskelijoiden määrä yli kaksinkertaistuu.

– Saamme matalan kynnyksen palveluihin huomattavasti enemmän habaa, Metsäniemi sanoo.

Hoidon tarpeen arviointi siirtyy mielenterveystyöhön suuntautuneille hoitajille, joten psykologit vapautuvat varsinaiseen hoitotyöhön ja keskittyvät erityisesti lyhytpsykoterapiaan.

"Stigma on pienentynyt. Nykyään on tosi ok hakea apua." Päivi Metsäniemi, YTHS:n johtajaylilääkäri

Jokaiselle opiskelijalle nimetään oppilaitoksen mukaan oma vastuutiimi, joka koostuu lääkäristä, terveydenhoitajasta, mielenterveystyöhön suuntautuneesta hoitajasta ja fysioterapeutista.

– Kun opiskelijalle tulee palveluntarvetta, tiimi ottaa häneen yhteyttä saman päivän tai viimeistään seuraavan arkipäivän aikana ja alkaa järjestää hoitoa, Metsäniemi lupaa.

YTHS piloitoi parhaillaan myös opiskeluterveysneuvottelumallia, joka ottaa mallia työterveyshuollosta.

Neuvotteluun osallistuvat opiskelija, opiskelijaterveydenhuolto ja oppilaitoksen edustaja. Tarkoituksena on yhdistää terveydenhoidon keinot ja oppilaitoksen mahdollisuudet auttaa opiskelijaa. Menetelmä on tulossa laajasti käyttöön ensi vuonna.

Uupumus yleisin oire

Opiskelijoiden mielenterveyden häiriöt eivät ole lisääntyneet yhtä nopeasti kuin YTHS:n mielenterveyspalveluiden käyttö, selviää korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksista.

– Stigma on pienentynyt. Nykyään on tosi ok hakea apua, Päivi Metsäniemi sanoo.

Hän lisää, että korkeakouluopiskeluun liittyvä elämänvaihe on kuormittava.

– Kun tapahtuu isoja yhteiskunnallisia muutoksia esimerkiksi opiskelujen loppuunsaattamisen pakossa, se näkyy oireiluna. Uupumus on varmasti yleisin oire, jonka takia vastaanotolle tullaan.

Roosa Rahkonen opiskelee viestintää ja politiikkaa Helsingin yliopistossa nyt neljättä vuotta. Uupumusoireet alkoivat jo ensimmäisenä opiskeluvuotena.

Rahkonen on saanut apua uupumukseen kohta kaksi vuotta. Hän pääsi YTHS:n terapiaan viitisen kertaa ja on käynyt sen lisäksi kaksi vuotta Kelan korvaamassa psykoterapiassa.

– Apu on pitänyt minut yliopistossa ja jaksavana opiskelijana.

Lue lisää:

Yliopisto-opiskelijan pitäisi työskennellä 12 tuntia päivässä, laski Minna Majaniemi – "Heräsin kuudelta opiskelemaan ja lopetin illalla seitsemältä"

Opiskelijat arkailevat puhua mielenterveysongelmista: "Nähdään liian usein omana heikkoutena" – katso keskustelu jaksamisesta korona-aikana

Lahtelainen panimo- ja tislaamoyhtiö Teerenpeli on valittu maailman parhaaksi viskintuottajaksi International Wine and Spirit Competition -alkoholikilpailussa.

IWSC -kilpailua pidetään maailman suurimpana alkoholiteollisuuden laatukilpailuna. Se on järjestetty vuosittain yli 50 vuoden ajan. Maailman parhaan viskintuottajan nimityksestä kilpailevat Skotlantia lukuunottamatta kaikki maailman viskintuottajamaat.

– Voitto on suurin yksittäinen huomionosoitus, jonka olemme koskaan saaneet. Se tukee vahvasti kansainvälistymistämme. Tarkoituksenamme on kasvattaa tuotantoamme ja kasvua haemme erityisesti viennistä, sanoo Teerenpeli Panimon & Tislaamon toimitusjohtaja Samuli Korhonen.

"Palkinnon saamisesta vasta alkaa työ"

Kansainvälisissä kilpailuissa on saatu aiemminkin menestystä Suomeen. Yksittäisissä juomissa niin vodkat kuin ginitkin ovat saaneet kultamitaleita.

Yksi kilpailun kestomenestyjistä on kuopiolainen Lignell & Piispanen. Yhtiön juomien voittoisa historia alkaa jo vuodesta 1900, kun Pariisin maailmannäyttelyssä kuopiolaisten mesimarjalikööri sai kultamitalin. Yhtiön viimeisin menestys tuli viime vuonna IWSC-kisassa, kun tillivodka sai kultamitalin maustettujen viskien sarjassa.

– On mahdoton sanoa lukuja, kuinka paljon tällainen voitto vaikuttaa myyntiin, mutta selvää on, että se vaikuttaa myönteisesti. Saimme esimerkiksi toimitussopimuksen Kanadaan, sanoo Lignell & Piispasen toimitusjohtaja Kirsi Räikkönen.

Ginillään kulttimaineeseen noussut Kyrö Distillery on voittanut gininsä lisäksi IWSC:n viskisarjan ruisviskillään. Jo heti ensimmäisen kerran kisaan osallistuessaan pohjalaisviski sai kahta vaille täydet pisteet ja tuplakultamitalin.

Kyrö Distilleryn toimitusjohtaja Miika Lipiäinen on samoilla linjoilla kuopiolaiskollegansa kanssa. Palkinto näkyy myynnissä, mutta ei itsestään.

– Palkinto ei ole mikään menestysautomaatti, vaan se on pääsylippu kovempaan kilpailuun, kilpailuun asiakkaista. Palkinnon saamisesta alkaa vasta se kova työ. Se on avain markkinointiin, hän sanoo.

Lipiäinen sanoo, että kaikista palkinnoista ei edes kannata lyödä rumpua, sillä maailmalla on niin paljon erilaisia alkoholikilpailuita, että niihin on hänen mukaansa alalla jo eräänlaista väsymystä.

Hidasta kiirehtimistä maailmalle

Teerenpelin taival viskinvalmistajana alkoi vuonna 2002. Viskinvalmistamisessa pariakymmentä vuotta voi pitää lyhyenä aikana, pelkästään jo siksi, että viski on hitaasti valmistuva juoma.

Lainsäädäntökin sanelee, että tislattua alkoholijuomaa voi kutsua viskiksi vasta, kun se on kypsynyt tynnyrissä vähintään kolme vuotta. Tämän lisäksi tisle saa usein jatkaa kypsymistään pullossakin muutaman vuoden ennen myyntiä.

Mutta mikä sai pienpanimon aloittamaan myös viskinvalmistuksen? Vieläpä mallasviskin, viskien "kuninkaan". Teerenpeli Yhtiöiden toimitusjohtaja ja yrittäjä Anssi Pyysing muistelee, että syitä oli useita.

– Laskimme aluksi, millaisia pääomia valmistamiseen tarvitaan. Totesimme, että emme kovin korkealta putoa, jos homma ei toimikaan. Olin jo silloin päässyt maistelemaan single malt -viskejä, ja huomasin että niissä on paljon enemmän "sitä jotain" kuin vaikkapa kirkkaissa viinoissa. Halusimme kokeilla, voiko mallasviskiä tehdä Suomessa, hän sanoo.

Tislaamo kerrostalon kellariin

Huolellisen tutkimustyön jälkeen viskinvalmistus päätettiin aloittaa. Tislaamo tulisi vain vähän aiemmin avatun Taivaanranta-ravintolan kellariin.

Mutkia matkaan aiheutti kuitenkin fysiikka. Vanhan kerrostalon kellarikerroksessa sijaitsevan autotallin muuttaminen tislaamoksi ei ollut millään tavalla yksinkertainen asia. Ahtaisiin ja mataliin tiloihin pitäisi saada mahtumaan tavallisesti hyvinkin korkeat tislauspannut. Sellaisia ei maailmalta yksinkertaisesti löytynyt valmiina.

– Eräs laitevalmistaja lupasi myydä edullisesti pienimmät sarjavalmistuksessaan olevat pannut, mutta jouduin nostamaan kädet pystyyn, koska ne olivat aivan liian suuret. Lopulta he ottivat haasteen vastaan ja valmistivat meidän mittojemme mukaan meille kupariset tislauspannut. Myöhemmin niitä on valmistettu sarjatuotantona muillekin, Pyysing kertoo.

Maistelukulttuuri siivitti nousukiitoon

Runsaat kymmenen vuotta sitten pienpanimo- ja käsityöläisolutbuumi rantautui Suomeenkin toden teolla. Sen yhteydessä alkoholinkulutus alkoi kääntyä suuntaan, jossa alkoholin tärkein tehtävä ei enää ollutkaan päihdyttäminen.

Alettiin puhua maistelukulttuurista, ja se lisäsi myös kalliimpien laatuviskien kysyntää. Tämä kaikki satoi Teerenpelin laariin. Samaa vakuutavat myös Kyrö Distilleryn Lipiäinen ja Lignell & Piispasen Räikkönen. Laatujuomilla "hifistely" näkyy pienten tislaamoiden myynnissä.

Teerenpeli alkoi laajentaa panimon tuotantoa ja samassa yhteydessä päätettiin tehdä paremmat tislaamotilat samaan kiinteistöön. Tislauspannujen määrä kasvoi kahdesta viiteen, ja vuosituotanto moninkertaistui.

– Nousimme ykkösdivaritasolta mestaruussarjaan, Anssi Pyysing kuvailee.

Pohjoisen eksotiikka kiehtoo maailmalla

Suomalaisten alkoholijuomien menekkiä maailmalla edistää muun muassa Business Finlandin Food from Finland -ohjelma. Esimerkiksi viime vuonna viennin edistämiseksi tehtiin viitisenkymmentä erilaista tapahtumaa, joista alkoholituotteet olivat mukana hyvin suuressa osassa.

Alkoholin vientiä halutaan edistää muun muassa siksi, että ne ovat valmiiksi pitkälle jalostettuja tuotteita, jolloin niistä jää korkeamman jalostusasteen vuoksi enemmän lisäarvoa Suomeen, kuin raaka-aineiden viennistä.

Food From Finland -ohjelman ohjelmapäällikkö Esa Wrang sanoo, että käsityöläisjuomien selkeä maailmanlaajuinen buumi helpottaa vientityötä. Keskeisinä myyntivaltteina hän pitää kuitenkin juomien uutuusarvoa ja laadukkuutta, joista kiitos kuuluu pitkälti puhtaille raaka-aineille. Toisaalta suomalaisuuden eksotiikka puree.

Wrang muistuttaa, että alkoholin myynti on voimakkaasti kilpailtu markkina, joten myynti ei ole helppoa. Suomalaisten yritysten saamat lukuisat kansainväliset palkinnot toki helpottavat tilannetta.

Kiinnostusta maailmalta tuntuu löytyvän. Food from Finlandin keräämien tietojen mukaan alkoholijuomien myynnin arvo on vuosien 2015 ja 2019 välillä kasvanut 130 miljoonasta eurosta noin 150 miljoonaan. Kasvua selittää niin tarjonnan kuin kysynnänkin kasvu, mutta myös puhtaan etanolin vientiosuuden väheneminen.

– Tärkein ilmiö on kuitenkin se, että meidän tislaamoihimme on kehittynyt valtava määrä hyvin korkeatasoista osaamista, joka on elintärkeä pääoma tulevaa viennin kasvua ajatellen, Wrang painottaa.

Uudellamaalla ollaan jo pidemmän aikaa oltu leviämisvaiheen kynnyksellä, sanoi sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila Ylen Ykkösaamussa tänään keskiviikkona.

Hänen mukaansa koronatoimia on nyt kiristettävä entisestään, jotta tautitilanne saadaan pidettyä kurissa.

Varhila pitää tilannetta kriittisenä, koska Uudenmaan väkimäärä on suuri: 1,7 miljoonaa ihmistä.

– Koronan esiintyminen on parin viime viikon ajan ollut selkeästi nousujohteista. Tällä viikolla kokoontuva alueellinen koronakoordinaatioryhmä joutuu miettimään uusia keinoja tilanteen hillitsemiseksi. Tässä on varmasti pakko lähteä kiristämään toimia, Varhila toteaa.

Koronatilanteen kolmiasteinen jako perustuu sosiaali- ja terveysministeriön syyskuun alussa julkistamaan toimintasuunnitelmaan.

Siinä määritellään, että leviämisvaiheessa tartunnat leviävät väestössä alueellisesti tai laajemmin:

• Seitsemän edellisen vuorokauden aikana on 12–25 tartuntaa 100 000 asukasta kohti, ja 14 edellisen vuorokauden aikana 18–50 tartuntaa 100 000 asukasta kohti.
• Lisäksi tapausten päivittäinen kasvunopeus on yli 10 prosenttia. Positiivisten näytteiden osuus tutkituista on yli 2 prosenttia.
• Leviämisvaiheessa alle puolet tartunnanlähteistä on jäljitettävissä ja sairaalahoidon ja tehohoidon tarve kasvaa voimakkaasti.

Suomi pyrkii jatkamaan maahantulorajoituksia

Suomen rajoilla maahantulorajoitusten määräaika päättyy ensi maanantaina. Varhilan mukaan Suomi pyrkii jatkamaan rajoituksia.

– Suomessa tautitilanne on eurooppalaisittain hyvä, ja se halutaan pitää. Yritämme saada perustelut terveysturvallisuuden kannalta sellaisiksi, että ne oikeuttavat rajoitusten jatkamisen.

Varhila painottaa, että rajoilla on pystyttävä varmistamaan ja vahvistamaan, että maahan voi saapua terveellisesti ja turvallisesti.

Rokotusten osalta päätösten tekeminen venyy vuodenvaihteeseen tai ensi vuoden puolelle.

– Kansallinen päätöksenteko vie oman aikansa, ja ensin on saatava myyntilupa rokotteelle. Vasta sen perusteella voidaan päättää, kenelle ja minkälaisia annoksia jaetaan, Varhila sanoo.

Hänen mukaansa on myös liian aikaista arvioida, miten mahdollinen rokottaminen muuttaa koronaohjeistuksia. Laumasuoja ei tule hetkessä. Tilannetta seurataan ja arvioidaan rokotteen lopullista tehoa suomalaisessa väestössä ennen kuin hyviksi havaittuja ohjeistuksia lähdetään muuttamaan.

Lue myös:

Syksyn ylioppilasjuhlia ei pitäisi järjestää pääkaupunkiseudulla, sillä koronatyöryhmä suosittelee yli 10 hengen yksityistilaisuuksien välttämistä – katso lähetys

Koronatilanteen uusimmat tiedot Uudeltamaalta

Klamydia-kohu oli liikaa: nyt laivayhtiö yrittää hillitä pikkujoulukauden menoa ja peruu nimekkäiden artistien keikat

Maskigäng-kampanja kannustaa nuoria kasvomaskin käyttöön TikTokissa

Tšekkiläiset arkeologit ovat löytäneet Liberecin kaupungista toisen maailmansodan aikaisen keskitysleirin jäänteet. Leirille koottiin romaneja, jotka siirrettiin myöhemmin tuhoamisleireille. Yksikään ei säilynyt hengissä.

Suullisena tietona kulkeneiden silminnäkijähavaintojen ja niukkojen asiakirjatietojen perusteella tiedettiin, että leiri sijaitsi lähellä kolmen tien risteystä. Tarkkaa paikkaa ei ollut ikinä etsitty arkeologisilla kaivauksilla, kertoo yleisradioyhtiö Radio Praha.

Leiriltä, jonne sijoitettiin vuosiksi 1941–1943 ainakin 130 romania, naisten viimeinen matka vei Ravensbrückiin, miesten Buchenwaldiin ja perheellisten Auschwitziin.

Liberecin leiri löytyi arkeologien kartoituksessa, johon ryhdyttiin, koska alueelle on kaavoitettu pelastuspalvelulaitoksen uusi päämaja. Kaivauksissa paljastui tiililattioita ja seinien perustuksia. Lisäksi löytyi peltimukeja ja astioiden sirpaleita.

Leirirakennuksen pääosa on 35 metrin mittainen ja kymmenen metriä leveä. Lisäosa on kymmenmetrinen.

Pohjois-Böömin museon arkeologi Petr Brestovanskýn mukaan löytö on harvinaisuus, sillä useimmat vastaavista leireistä rakennettiin perustuksia myöten puusta.

Kun romanit oli viety tuhoamisleireille, leirirakennukseen asutettiin ranskalaisvankeja, jotka tekivät pakkotöitä läheisessä kaivoksessa.

Liberec olin sudeettialueiden pääkaupunki, saksaksi Reichenberg. Saksa vaati sodan alla itselleen nuo pääosin saksankieliset alueet, jotka oli liitetty Tšekkoslovakiaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Nyt löytynyt keskitysleiri on yksi Liberecen neljästä leiristä. 1950-luvulla sen alueelle perustettiin kaatopaikka. Sinne päätyivät rakennusjätteet myös Králův Hájin asuinkortteleista, joiden rakentajiksi romanivangit oli pakotettu.

Suunnitelma pelastuspalvelujen päämajan rakentamisesta leirin paikalle aiotaan edelleen toteuttaa, mutta kaupungin viranomaiset lupaavat, että läheiselle joenrannalle pystytetään muistomerkki.

Se on alueella toinen, sillä Liberecin romanijärjestö ja Pohjois-Böömin museon historioitsija Ivan Rous kunnioittivat leirissä syntyneiden lasten lyhyen elämän muistoa pystyttämällä toissa kesänä seitsemän valkoista ristiä läheiselle niitylle.

– Liberecin asiakirjojen ansiosta pystyimme jäljittämään heidän kuljettamisensa Auschwitziin, Rous kertoo Romea.cz-sivuston siteeraamassa uutistoimisto ČTK:n haastattelussa.

Auschwitzista selvisi hengissä alle kymmenesosa

Liberecin leirin romaniperheiden vieminen Auschwitziin perustui keskitys- ja tuhoamisleirijärjestelmän organisoineen Heinrich Himmlerin määräykseen. Vuonna 1943 Auschwitziin perustettiin Zigeunerfamilienlager, "mustalaisten perheleiri".

Sinne ehdittiin kuljettaa ihmisiä eri puolilta Eurooppaa lähes puolentoista vuoden ajan, arviolta 23 000. Vain kaksituhatta selvisi hengissä. Osa vietiin portilta suoraan kaasukammioon.

Nälän ja tautien lisäksi leirissä teki tuhoja sen johtava lääkäri Josef Mengele, jonka kokeille romanit olivat yksi erityisistä kohteista.

Natsien ja heidän tukijoidensa vainoissa kuoli 250 000–500 000 romania, neljäsosa tai jopa puolet Euroopan tuolloisesta romaniväestöstä.

Arvioiden iso ero johtuu siitä, että sodan voittajat eivät juuri kiinnittäneet huomiota romanien kohtaloon kansanryhmänä, eikä "unohdetuksi holokaustiksi" kutsuttua kansanmurhaa ole erityisen paljon tutkittu sen jälkeenkään.

Natsien oikeudenkäynneissä Nürnbergissä ei syytetty ketään nimenomaan romaneihin kohdistuneista sotarikoksista. Uhreille pystytetyistä muistomerkeistä heidät usein sivuutettiin. Henkiin jääneet eivät saaneet korvauksia.

Kansanmurhan unohtamista selittää sekä rasismi että tietämättömyys romanien historiasta, sanoo Teksasin yliopiston emeritusprofessori Ian Hancock, itsekin romani.

Yksi syy ei välttämättä tule heti mieleen: toisin kuin juutalaiset, romanit eivät ole itse juuri kirjoittaneet kirjoja holokaustistaan. Heidän kohtalonsa jäi kertomatta laajalle lukijakunnalle.

– Me olimme liikkuvaa kansaa, jonka historia periytyi suusanallisesti. Kirjoitustaito oli rajallista, ja valmiudet kirjojen kirjoittamiseen ovat vieläkin melko pienet, Hancock sanoi Al Jazeera -tv-kanavan viimevuotisessa haastattelussa.

Saksa tunnusti kansanmurhan vasta 1980-luvulla

Natsi-Saksa perusteli romanien keskitysleirejä sillä, että he olivat "työtä vieroksuvia varkaita" ja ylipäätään "yhteiskuntaan sopeutumattomia". Vasta vuonna 1979 Saksan hallitus myönsi, että vainon peruste oli todellisuudessa ollut rasistinen.

Romanien kansanmurhan, pyrkimyksen hävittää koko kansa, Saksan hallitus tunnusti vasta vuonna 1982.

Siitä meni vielä kolme vuosikymmentä, ennen kuin Saksan pääkaupungin sydämeen nousi muistomerkki, jota romanien eturyhmät olivat vaatineet pitkään.

Muutamaa vuotta myöhemmin Euroopan parlamentti teki elokuun 2. päivästä romanien holokaustin vuosittaisen muistopäivän.

Tuona päivänä vuonna 1944 Auschwitzin romanien perheleiri hävitettiin kapinan pelossa. Miehet ja pojat vietiin muihin leireihin, ja heidän mentyään naiset, lapset ja sairaat tapettiin kaasukammiossa. Henkensä menetti yhdessä päivässä kolmetuhatta ihmistä.

Viime kesänä kävi ilmi, että vuonna 2012 Berliiniin pystytetty muistomerkki olikin jäämässä lyhytikäiseksi.

Muistomerkki, tai pikemminkin laaja muistoalue, joutui uhatuksi, kun Saksan rautatiet ilmoitti kaavailevansa sen alle paikallisjunaliikenteen tunnelia ja esitti muistomerkin purkamista.

Mielenosoitukset ja muut vastalauseet saivat yhtiön perumaan suunnitelmansa. Vielä on epäselvää, missä määrin muistoalueen käyttöä aiotaan silti rajoittaa tai aluetta siirtää tunnelihankkeen takia.

22-vuotias Elsamari Tihula saattoi pahimpina aikoina mennä jopa kerran viikossa verkkokauppaan keskellä yötä ja ostaa hetken mielijohteesta hupparin.

– Mitä tuohon yöshoppailuun tulee, niin ajatukset pyörivät tasolla "minä haluan" eikä "minä tarvitsen". Yöllä saan helposti vision jostain kivasta asukokonaisuudesta ja haluan äkkiä siihen sopivan paidan tai housut, vaikkei todellista tarvetta olekaan.

Tihula myöntää edelleen harrastavansa yöshoppailua ajoittain, mutta harvemmin kuitenkin kuin viikottain.

Hän havahtui viimeisen vuoden aikana siihen, että vaatteet ovat pahin turha menoerä.

– Totta kai tarvitsen myös uusia vaatteita, kuten talvitakkia ja -kenkiä, mutta tosi paljon ostan myös turhaan. Myös ruokaostoksiin menee helposti rahaa liikaa. Jos on kaksikymppiä rahaa, niin välillä olen mennyt ulos syömään, vaikka voisi olla järkevämpää ostaa sillä rahalla ruokaa kaupasta.

Tihula on kuitenkin viimeisen vuoden sisällä oppinut tiedostamaan, mihin rahat menevät.

– Minulla on rahankäytössä paljon parantamista. Olen vähän sellainen, että ostan mielessäni asioita jo ennen kuin rahat ovat tulleet ja sitten en osaa jakaa sitä niin, että pärjäisin koko kuukauden.

Rakennustekniikkaa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa opiskeleva Tihula tekee kampaajan töitä opintojensa ohessa 10–20 tuntia viikossa. Lisäksi hän nostaa opintolainaa ja saa opintotukea. Jos hän ei kävisi töissä, rahaa jäisi käteen vain noin sata euroa.

– Vuokra täytyy aina ensimmäisenä hoitaa. Se vie suurimman osan rahoista. Sitten sähköt ja laskut ja muut, jotka kaikkien muidenkin työssäkäyvien täytyy hoitaa.

Tihula toivoisi, että taloudenhallintaa opetettaisiin enemmän kouluissa. Hän itse jäi täysin ilman rahankäyttötaitojen opetusta.

– Kun itse olin yläasteella ensimmäisissä kesätöissä, minulla ei ollut mitään hajua, miten käytän palkkani. Se jatkuu pidemmälle, jos taitoja ei opi missään.

Vaasan yliopiston taloustieteen professori Panu Kalmi sanoo, että taloustaitojen opetuksessa on menty viime vuosina parempaan suuntaan. Taloudenhallintaa opetetaan osassa kouluja yhä enemmän.

Vuodesta 2016 alkaen oman talouden hallintaa on opetettu jo alakoulun yhteiskuntaopin tunneilla. Silti moni nuori kokee, että he eivät ole saaneet talousasioihin riittävästi opetusta.

– Usein ne, jotka ovat kiinnostuneimpia taloudesta, sanovat että taloudenhallinnan opetusta pitäisi olla enemmän. Sitten ne, jotka eivät paljon piittaa rahankäyttötaidoista, eivät sano samalla tavalla, vaikka periaatteessa heillä tarve olisi suurinta.

Nuorten aikuisten talousosaaminen on Kalmin mukaan jakautunut kahtia.

Korkeampi koulutus suojaa taloudellisilta ongelmilta kuten maksuhäiriöiltä. Se on myös yhteydessä korkeampaan tulotasoon. Alhaisempi taloudellinen tietämys on yhteydessä talousongelmiin kuten korkeakorkoisten pikavippien ottamiseen ja maksuhäiriöihin.

– Peruskoulun jälkeen jatkokoulutuksen ulkopuolelle jäävät sekä ammatilliseen koulutukseen menevät ovat haavoittuvaisemmassa asemassa rahankäyttötaitojen suhteen kuin ne, jotka jatkavat lukioon ja siitä eteenpäin ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Kyllä siinä voimakasta polarisaatiota tosiaan on.

Elsamari Tihula myöntää, että hänellä on hyvät edellytykset työssäkäyvänä ja koulutettuna parempiin rahankäyttötaitoihin.

Tulevaisuudessa Tihula aikoo tähdätä korkeapalkkaiseen ammattiin. Se oli yhtenä syynä myös alan valintaan. Hän kertoo, että raha on isossa roolissa hänen elämässään ja luo hänelle turvallisuuden tunnetta. Säästöjä ei vielä ole.

– Haluan, että minulta löytyy kaikki tarvittava ja että minulla on varaa toivomaani kotiin ja autoon. Haluan, ettei minun tarvitse pelätä sitä, että lähtisi pohja alta.

"Impulsiivisuus tyypillisempää nuoremmille ihmisille"

Elsamari Tihula on viimeisen vuoden sisällä alkanut ymmärtämään rahankäyttöään paremmin. Tähän on vaikuttanut hänen mukaansa aikuistuminen.

– Olen aiemmin aina elänyt niin, että kyllä vanhemmat auttavat, jos paha paikka tulee. En voi enää vanhemmissa roikkua kiinni, kun olen oikeasti aikuinen ihminen. Kun olen itse maksanut elämiseni ja olen ollut vastuussa itsestäni, on ollut pakko alkaa käyttää rahaa fiksummin.

Vaasan yliopiston taloustieteen professorin Panu Kalmin mukaan elämänkokemus tuo mukanaan myös parempaa talousosaamista. Tämä näkyy siinä, että tutkimusten valossa parhaimmassa taloudellisessa asemassa ovat keski-ikäiset jo työelämässä jo olleet.

– Tietynlainen impulsiivisuus on tyypillisempää nuorille ihmisille. Silloin omia tekoja ja seurauksia ei hahmota samalla tavalla. Keski-iässä monet ovat oppineet kantapään kautta talousosaamista.

Kalmin mukaan myös nuoruuden pidentyminen vaikuttaa rahankäyttötaitoihin.

– Aiemmin perheet perustettiin nuorempina. Lasten elatus pakottaa tietynlaiseen säännölliseen elämään ja tuloihin, joka on talousosaamisen ja käyttäytymisen kannalta parempi.

Paperille menot ja tulot ylös

Kun Elsamari Tihula saa palkan ja tuet, hän laittaa nykyään paperille ylös, paljonko rahaa on käytettävissä ja paljonko menoja on tulossa.

– Katson, paljonko minulle jää ylimääräistä, jotka voin käyttää, mihin itse haluan.

Tihula jakaa myös opintolainan niin, että siitä jäisi käytettävää rahaa jokaiselle kuukaudelle.

Silti Tihulalla on tälläkin hetkellä se tilanne, että rahatilanne on noin pari viikkoa ennen seuraavaa palkkaa ja tukia tiukka.

– Yleensä olen ennakoinut, että minulla on esimerkiksi kuivaruokia. Minulla ruoka ei jää koskaan rahasta kiinni. Hoidan myös laskut ajallaan. Onneksi minulla on tosi hyvät tukiverkostot. Kaikilla ei ole.

Tihula saa joskus vanhemmilta rahaa, jos oikeasti on kova tarve. Kun hän miettii viimeistä puolta vuotta, ei hän ole pyytänyt vanhemmiltaan rahaa.

– Nykyään myös ennemminkin lainaan vanhemmilta ja maksan tilipäivänä takaisin. Tiedän heidän olevan aina valmiita auttamaan, vaikken pystyisikään maksamaan summaa takaisin.

Vaasan yliopiston Panu Kalmi sanoo, että tärkeimmät osa-alueet talousosaamisessa ovat suunnitelmallisuus sekä tulevaisuuteen varautuminen.

– On tärkeää, etteivät menot ylitä tuloja pidemmällä aikavälillä. Tämän perusasian jälkeen voidaan siirtyä taloudenhallinnan seuraavaan vaiheeseen, säästöjen sijoittamiseen.

Enemmän puhetta rahasta

Elsamari Tihula toivoo, että rahasta puhuttaisiin enemmän. Silloin kukaan ei jää yksin rahahuolien kanssa.

– Tietenkään raha-asiat eivät kuulu muille, jos niitä ei halua jakaa muille. Minun mielestäni on ihan hyvä, että vaikeistakin tilanteista puhutaan eikä jäädä yksin häpeämään.

Häpeää Tihula on kokenut ajoittain itsekin, vaikka onkin voinut rohkeasti myöntää ystävilleen, ettei esimerkiksi voi lähteä mukaan jonnekin, missä palaa rahaa.

– Joillekin muille voi olla hankalampi myöntää, ettei ole vaikka varaa ostaa jotain ruokaa.

Voit keskustella aiheesta 20.11. klo 23 asti.

Lue myös:

Paljon sun outfit maksaa? Osa nuorista ja lapsista himoitsee 1 000 euron t-paitoja – "Tuntuu siltä, että jos ei ole merkkivaatteita, olet huonompi ihminen"

Nuorten talousosaaminen huolestuttaa, mutta mitä sanovat nuoret itse? 18-vuotiaat Ella Okko ja Anna Ihamuotila kaipaisivat talousopetukseen konkretiaa

Risto Sulkava kyykistyy metsäisessä rinteessä viistosti alaspäin makaavan puunrungon viereen.

Hän kaivaa kuluneesta kaulakotelostaan esille luupin eli lampulla varustetun suurennuslasin, asettaa sen melkein kiinni puun runkoon ja silmän kiinni luuppiin.

– Kantoraippasammal, Sulkava ilahtuu, kun tunnistaa mielestään mitättömän näköisen tummanvihreän kasvuston.

Olemme Kieluan alueella Savonrannalla Etelä-Savon pohjoisosissa. Alue yhdistää kaksi Etelä-Savon merkittävintä vanhojen metsien suojelualuetta, Koloveden kansallispuiston ja Kakonsalon Natura-alueen.

Sulkava tunnetaan parhaiten entisenä Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Siinä tehtävässä hän toimi useita vuosia lähtien vuodesta 2008.

Häneltä saa kysyttäessä pitkän liudan myös muita titteleitä ja toimenkuvia: filosofian tohtori, biologi, ekologi, metsäkartoittaja, nykyisin myös lammasfarmari.

Sulkava on luonnonsuojelun aktiiviammattilainen jo useamman vuosikymmenen ajalta.

Kantoraippasammal puolestaan on vanhoissa metsissä esiintyvä, pinnaltaan pehmenneillä lahoilla havumaapuilla kasvava uhanalainen sammal.

Sen elinympäristöt ovat taantuneet voimakkaasti luonnontilaisten ja lahopuuta sisältävien metsien vähentymisen takia. Etenkin Etelä-Suomessa lajin kanta on pirstoutunut pahoin. Yli puolet tunnetuista esiintymistä on suojelematta.

Lajin leviäminen uusille kasvualustaksi soveltuville puunrungoille edellyttäisi paitsi uusien maapuiden syntymistä, myös sopivien varjoisten ja pienilmastoltaan kosteiden metsien verkostoa. Säilymisen turvaavat parhaiten riittävän laajat luonnontilaiset metsäalueet.

Tältä noin 600 hehtaarin eli vajaan 1 000 jalkapallokentällisen kokoiselta alueelta on löytynyt Sulkavan mukaan 37 Punaisen kirjan lajia.

Punainen kirja on kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusarviointi. Suomen arvioinnin suorittaa eri lajiryhmiin erikoistuneiden tutkijoiden ryhmä.

Siitä huolimatta nämä metsät ovat valtion eli Metsähallituksen talouskäytössä. Se tarkoittaa sitä, että ne saatetaan milloin tahansa hakata.

Samankaltainen tilanne on lukuisissa valtion omistamissa metsissä ympäri Suomea.

Valtion metsähakkuut tuhoavat biodiversiteettiä

Kieluan alueen metsä Savonlinnassa on oikeastaan yhteistä metsäomaisuuttamme. Siihen kuuluu runsaslahopuustoisia, luonnontilaisia korpia sekä karuja kalliomänniköitä. Niistä vain pieni osa on suojelualueina.

Sulkavan mukaan alueen rannat ja rantamaisemat ovat kansallispuistotasoa. Hän on ollut mukana ehdottamassa sitä Koloveden kansallispuiston laajennukseksi ympäristöministeriölle viime keväänä.

Sulkavalla onkin kerrottavaa.

Hänen mielestään valtio ei omissa metsissään ota huomioon luonnon monimuotoisuutta siinä määrin kuin pitäisi.

Sulkavan mukaan luonnonmetsien hakkuiden lopettaminen valtion mailla olisi merkittävin, nopeasti mahdollinen biodiversiteetin suojeluteko Suomessa.

– Viimeistään nyt olisi se hetki, kun luonnonmetsät pitäisi suojella, jättää ne pois metsätaloustoimista, joka ikinen palanen. Millään muulla konstilla uhanalaistumiskehitystä ei pystytä pysäyttämään, hän sanoo.

Sulkava ei ole ajatuksineen yksin. Samoilla linjoilla on esimerkiksi Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologian lehtori ja metsäekologian tutkija Panu Halme.

– Metsähallituksella on koko ajan hakattavaksi suunniteltuja metsäalueita, joissa luontoarvot ovat niin korkeita, että vastuullisen toimijan ei pitäisi niissä hakkuita tehdä. Eikä valtion, jonka pitäisi olla vastuullisuudessa eturintamassa.

Jääkaudelta asti kasvaneissa metsissä lajisto on tallella

Syynä kantoraippasammalen ja monen sen lajitoverin kohtaloon on, että vanhojen metsien osuus on vähentynyt dramaattisesti maassamme.

Luonnon synnyttämiä metsiä ei ole jäljellä kuin pieninä palasina siellä täällä. Luonnonvarakeskuksen mukaan täysin luonnontilaisia metsiä on alle kolme prosenttia Suomen metsistä.

Luonnonmetsät ovat metsiä, joita ei ole käytännössä hakattu sen jälkeen, kun jääkausi väistyi Suomenniemeltä.

Niissä puusto on erikokoista ja eri ikäistä. Maahan kaatuneet puut ovat saaneet rauhassa lahota, eikä maaperää ole koskaan myllätty.

Luonnontilaisia metsiä löytyy Suomen valtion mailta tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia hehtaareja, arvioi Sulkava.

– Lajisto on silloin tallella, hän sanoo.

Metsissä kasvaa harvinaisia lajeja, joita ei moneen kertaan tai edes kertaalleen hakatuista metsistä löydä.

Eniten vanhoja luonnonmetsiä on Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla. Näillä alueilla myös valtion maita on eniten.

Jatkamme matkaamme autoilla toiselle alueelle muutaman kilometrin päähän. Jätämme autot tien varteen ja lähdemme kiipeämään kivikkoista, sammalpeitteistä rinnettä ylöspäin.

Saavumme Kintturinteen alueelle. Metsä näyttää lastenkirjojen satumetsältä.

Pehmeät sammalmättäät peittävät maahan kaatuneita puunrunkoja. Naavaa roikkuu puiden oksilla. Vihreän eri sävyt kilpailevat keskenään.

Tutkailemme ympärillemme ja löydämme sen mitä tulimme etsimään; haapariippusammalen, noin parin metrin korkeudella ison haavan rungolla kasvavan sammalen. Siinä on päällekkäin kaartuvia, vihreitä kerroksia.

Kuljemme pienen ympyrän alueella. Yhtäkkiä huomaamme aiemmin tämän alueen kartoituksissa löytymättömän lajin, raidankeuhkojäkälään, vaaleanvihreään suikaleeseen, joka roikkuu ylhäisessä yksinäisyydessään aikoja sitten kaatuneen koivun kannon tuohessa.

Sulkava kaivaa kännykän esiin ja merkitsee raidankeuhkojäkälän sijainnin kartalle eli tekee lajihavaintopisteen.

Suomi on sitoutunut säilyttämään luonnon monimuotoisuuden

Jos vanhoja metsiä siis on vielä jäljellä ja uhanalaiset lajit asustavat niissä, miksei metsiä suojella ja harjoiteta metsätaloutta lajistoltaan vähempiarvoisissa metsissä?

Siihen Suomi on juhlapuheissaan ja strategioissaan sitoutunut.

Monimuotoisuuden suojelemiseen velvoittaa esimerkiksi Suomen biodiversiteettistrategia. Tavoite monimuotoisuuden edistämisestä on kirjattu myös Kansalliseen metsästrategiaan.

Niiden lisäksi Metsähallituksen oma ympäristöopas antaa ohjeet metsien luontoarvojen varalta.

Oppaassa todetaan, että uhanalaiset lajit toimivat alueiden suojelutarpeiden ilmentäjinä. Lajiesiintymät turvataan rajaamalla ne metsätaloustoimien ulkopuolelle, oppaassa sanotaan.

Miksi Sulkavan löytämien uhanalaisten lajien kohdalla ei ole toimittu niin? Miksi valtio ei ole rajannut näitä ja monia muita vastaavia metsiä metsätalouden ulkopuolelle?

– Ongelma on oikeastaan se, että kukaan ei ole laittanut näitä metsiä kartalle. Ei tiedetä, missä ne ovat. Metsähallitus on yrittänyt sitä monta kertaa erilaisissa ohjelmissa, mutta epäonnistunut joka kerta, Sulkava sanoo.

Kun valtio on kartoittanut metsiensä luontoarvoja vuosien ja vuosikymmenien aikana, Sulkavan mukaan jokaisessa vaiheessa on vakuutettu, että sieltä on kammattu kaikki suojelun arvoiset kohteet.

– Ja kuinka ollakaan, edelleen niitä on. On siis selvästi osoitettu, että niitä ei ole tähän mennessä löydetty eikä niitä ole haluttu löytää.

Miksi Metsähallitus ei sitten haluaisi löytää suojelunarvoisia metsiä?

Sitä täytyy kysyä toimitusjohtaja Jussi Kumpulalta. Ajamme tapaamaan häntä, niin ikään itäsuomalaiseen metsään Lieksaan.

Kumpula on Lieksassa tapaamassa alaisiaan, paikallisia metsäsuunnittelijoita. Heitä, jotka muun muassa rajaavat talousmetsiin leimikoita eli hakattavia alueita.

Kumpula johtaa Metsätalous Oy:tä eli osastoa, johon kuuluvat Metsähallituksen talousmetsät. Niitä on yli puolet valtion yhteensä yhdeksän miljoonan hehtaarin metsäomaisuudesta.

Kaikkiaan Metsähallituksen hallinnassa on 12,6 miljoonan hehtaarin verran maa- ja vesialueita – eli lähes kolmannes koko Suomen pinta-alasta.

Osa talousmetsistä on niin sanottua kitumaata tai metsätaloustoimia on rajoitettu. Aktiivisten hakkuiden piirissä on kaikkiaan noin kolme miljoonaa hehtaaria metsää.

Suojellut valtion metsät ja erämaat – reilut neljä miljoonaa hehtaaria – taas kuuluvat Metsähallituksen Luontopalveluille.

Mutta nyt puhumme luontoarvoista juuri talousmetsissä.

Kumpula ei hätkähdä kysymystä, miksi Metsähallituksen suojelemattomista metsistä tai jopa leimikoilta löytyy toistuvasti uhanalaisia lajeja.

Hänen mielestään lajit seulotaan ennen hakkuita riittävällä tarkkuudella.

Kumpula kertoo, että leimikon suunnittelija tarkastaa ensin uhanalaisten lajien esiintymät viranomaisten rekistereistä, ja käy lopuksi vielä maastossa. Metsässä taas katsotaan rakennepiirteitä eli tutkitaan, onko siellä lahoa puustoa ja näkyykö edellisten hakkuiden jälkiä.

Suomalaismetsissä uhanalaiset lajit huomioidaan jopa paremmin kuin vaikkapa naapurimaissa, Kumpula arvioi.

Miksi ne silti jäävät havaitsematta?

– Leimikon suunnittelu etenee Suomessa tällä tavalla, että se perustuu metsien rakennepiirteiden tunnistamiseen. Missään päin maailmaa suunnittelua ei tehdä mikroskoopin kanssa, hän sanoo.

Talousmetsien luontoarvoja on yritetty paikantaa myös Metsähallituksen omassa alue-ekologisessa selvityksessä.

Sitä varten talousmetsistä etsittiin asiantuntijoiden kanssa luontokohteita, esimerkiksi soita ja vanhoja metsiä.

Metsät käytiin uudelleen läpi viime vuonna, ja uusi selvitys valmistui keväällä.

Koko pinta-alaa ei kuitenkaan seulottu. Maastossa käytiin kävelemässä ja kartoittamassa lajeja ennakkotietojen pohjalta, suojeluarvojen kannalta lupaavimmissa kohteissa.

Kaikkia metsiä ei siis ole missään vaiheessa kartoitettu.

– Se vaatisi ihan erityyppisen metsäsuunnittelujärjestelmän perustamista, se olisi uutta koko maailmassa. Joka puolella metsäsuunnittelu on samantyyppistä. Ja meillä erityisen tarkkaan otetaan huomioon uhanalaisuus, Kumpula sanoo.

Juuri sen vuoksi valtion metsiä ovat jo vuosien ajan kartoittaneet järjestöt ja vapaaehtoiset metsäaktivistit.

Sulkava on mukana työryhmässä, joka sai arvokkaiden luonnonmetsien kartoittamista varten WWF:n Panda-palkinnon.

Palkintorahoilla sekä muun muassa Greenpeacen ja eri säätiöiden tuella he ovat kartoittaneet viimeisen vuoden aikana satoja valtion metsäkohteita.

Niistä yhteensä 55 on nostettu raporttiin, joka valmistuu pian. Yle tutustui raporttiin ennen julkaisua.

Kaikki kartoitetut metsät olivat talousmetsiä. Niistä yli puolelle Metsähallitus on hiljattain suunnitellut hakkuita.

Leimikoilla eli tulevilla hakkuualueilla esiintyi runsaasti uhanalaista, silmälläpidettävää ja vanhojen metsien luontoarvoja indikoivaa lajistoa.

Merkittävä osa lajeista on sellaisia, että Metsähallituksen oma ympäristöopas suosittaa niiden perusteella metsän siirtämistä pois talouskäytöstä.

Vapaaehtoisten kartoittajien haaviin on siis jäänyt uhanalaisia lajeja, joita Metsähallitus ei ole omissa selvityksissään löytänyt. Miten se on mahdollista?

– Meille tulee koko ajan uutta tietoa, lajimäärä lisääntyy ja metsiin tulee lajeja koko ajan. Tietenkin riippuu myös uhanalaisesta lajista, että miten se vaikuttaa metsän käyttöön tai vaikuttaako ollenkaan, Kumpula vastaa.

Siitä tullaankin toiseen järjestöjen ja Metsähallituksen väliseen kiistakapulaan.

Kumpulan mielestä lajihavainnot metsässä eivät välttämättä estä sen hakkaamista.

Useat vanhoista metsistä löytyvät lajit ovat sammalia, jäkäliä ja kääpiä, jotka viihtyvät lahopuun pinnoilla.

– Tärkeintä metsän käsittelyssä on, että nimenomaan lahopuut ja kuolleet puut säästetään metsään, että lajit voisivat siitä huolimatta säilyä hengissä, hän sanoo.

Kartoittajat ovatkin lakanneet toimittamasta Metsähallitukselle tarkkoja koordinaatteja havaitsemistaan uhanalaisista lajeista. He eivät pidä kestävänä, että muu metsä kaadetaan lajin ympäriltä, sillä monet niistä vaativat laajoja alueita selvitäkseen.

Riittääkö muutamien lahopuiden jättäminen hakkuuaukealle suojelemaan monimuotoisuutta?

– Se riippuu lajista, mutta monelle on ensiarvoisen tärkeää, että se lahopuu siellä säilyy. Monet ovat myös lajeja, jotka vaativat paljon valoa, Kumpula sanoo viitaten hakkuiden lisäämään auringonvaloon.

Metsähallituksen Kumpula ja luontojärjestöt ovat hiljattain käyneet pitkän neuvotteluprosessin. Siinä järjestöt ovat vieneet Metsähallitukselle tietojaan uhanalaisista lajeista talousmetsissä.

Kumpulan mukaan moni metsä päätyi keskustelujen seurauksena pois talouskäytöstä. Osan kohtalo on yhä auki.

Vapaaehtoisten kokoaman laajan, vielä julkaisemattoman raportin hän näkee haastattelumme aikana kuitenkin ensimmäistä kertaa.

Kun Kumpula selaa siinä lueteltujen lajien listaa, hän terästäytyy yhdessä kohdassa: raportin mukaan metsistä on löydetty 99 erittäin uhanalaista lajia.

– Se [erittäin uhanalainen laji] on omassa kategoriassaan. Sen esiintymispaikan tulevaisuus arvioidaan kyllä yhdessä lajiasiantuntijan kanssa, hän sanoo.

Tuleeko sen perusteella myös suojelualueita tai siirretäänkö kohteita pois metsätalouden piiristä?

– Eivät ne välttämättä suojelua vaadi. Ne täytyy ottaa huomioon. Monesti ne ovat pistemäisiä ja usein niiden ympäriltä jätetään alue käsittelemättä. Ne voivat jäädä [jäljelle metsään] myös normaalissa [hakkuu]käsittelyssäkin, Kumpula sanoo.

Valtio vaatii tulostavoitteellaan Metsähallitusta kaatamaan puita

Vaikka Kumpula vastaa hakkuiden hoitamisesta, hän ei yksin päätä siitä, kuinka paljon puuta lopulta kaadetaan.

Metsähallitusta ohjaavat maa ja -metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö. Talousmetsät kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön vastuulle.

Maan hallitus taas asettaa Metsähallitukselle valtion talousarviossa tulostavoitteen. Se on summa, joka Metsähallituksen täytyy valtion kassaan tulouttaa.

Tavoitetta on nostettu ainakin neljänä viime vuonna, ja se on herättänyt arvostelua erityisesti luontojärjestöiltä.

Viime keväänä tulostavoitetta kuitenkin laskettiin. Sen haluttiin olevan linjassa pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen ilmastotavoitteiden kanssa.

Metsähallitukselle asetettiin ensi kertaa muun muassa hiilinielujen ja -varastojen kasvutavoite.

Samalla tulostavoite pieneni 18 miljoonalla eurolla. Metsähallituksen täytyy tulouttaa valtiolle 114 miljoonaa euroa vuodessa. Aiempi tavoite oli 148 miljoonaa.

– Nyt on kiinnostavaa seurata, miten se tulee vaikuttamaan tehtyyn tulokseen, Jyväskylän yliopiston Panu Halme sanoo.

Halme huomauttaa, että Metsähallitus on ylittänyt tavoitteensa useana vuonna.

Niin on käynyt ainakin vuosina 2017–2019, vahvistetaan Metsähallituksesta. Sen mukaan ylitys johtuu muun muassa puun hinnan ja kysynnän kasvusta.

– Jos tulostavoite aina ylitetään, ei ole kyse tulostavoitteesta, Halme sanoo.

Hän uskoo, että metsät hakataan sen vuoksi, että ne saataisiin pidettyä pois suojelun piiristä.

Halmeen mielestä hakkuita käytetään tasaamaan puumarkkinoita. Jos puun hinta laskisi ja yksityismetsistä ei tulisi puuta tehtaille, Metsähallitus voisi tulla pelastamaan tilanteen, Halme sanoo.

– Se on ehkä tabu Suomessa, mutta näen tilanteen niin. Siinä tilanteessa oltaisiin ongelmissa, jos oltaisiin erehdytty suojelemaan tietyt metsät, ja niitä ei enää voisikaan käyttää.

Risto Sulkavan mukaan puupula on niin valtava, että luonnonmetsäalueita on pakko hakata.

Hän nostaa esimerkiksi korpialueet. Metsähallituksen ympäristöoppaassa linjataan, että luonnontilaisen kaltaiset korvet eli puustoiset suot jätetään hakkuiden ulkopuolelle.

– Sitä on mahdotonta noudattaa. Tällä hetkellä hakkuut kohdistuvat erittäin suurella paineella korpialueisiin, koska kuusitukkia ei valtion mailta oikein juuri muualta saa. Kainuussa ja Lapissa ei sitä saada mistään muualta kuin luonnonmetsistä.

Jussi Kumpula ihmettelee väitteitä.

– Metsähallituksen hakkuut ovat kuitenkin vain kahdeksan prosenttia kaikista hakkuista, tuontipuunkin osuus on 14–20 prosenttia. Suurin merkitys on sillä, miten yksityismetsissä puukauppa käy tai on käymättä, hän sanoo.

Hänen mukaansa puuntuotannollisesti kestävä hakkuumäärä on päätetty osallistavassa suunnitteluprosessissa.

Kumpula sanoo, että Metsähallitus tinkii vuosittain 1,8 miljoonaa kuutiota hakkuistaan luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Se tarkoittaa Kumpulan mukaan 55 miljoonaa euroa pienempää liikevoittoa. Kustannuksia tulee hänen mukaansa myös lahopuiden lisäämisestä talousmetsiin.

Panu Halme kyseenalaistaa myös tavan, jolla valtion Metso-ohjelmassa hankitaan yksityisomistuksessa olevia metsiä suojeltavaksi.

Hän oli mukana ohjelman väliarvioinnissa vuonna 2018. Sitä laatineet asiantuntijat totesivat, että Metsähallituksen talousmetsissä on 50 000–80 000 hehtaaria sellaista metsää, joiden suojeluarvo on korkeampi kuin yksityismetsiin perustetuilla suojelualueilla.

Valtion jo valmiiksi omistamien metsien suojeleminen olisi siis tehokkaampaa kuin joidenkin yksityismetsien ostaminen suojelualueiksi.

– Rahaa heitetään kankkulan kaivoon metsien suojelussa. Se on samaa valtion rahaa se Metso-raha, jolla voisimme suojella valtion omia metsiä niin, että ne vain jätettäisiin hakkaamatta, Halme sanoo.

Kumpulan mukaan Metsähallitus löysi väliarvion perusteella vain noin kolmen sadan hehtaarin verran suojeluarvoista metsää. Metsähallitus ei ollut laatimassa väliarvoita. Arvion tilasi ympäristöministeriö.

“Viimeistään nyt vanhat luonnonmetsät pitäisi suojella”

Kun kävelemme Risto Sulkavan kanssa Savonrannan vanhoissa metsissä, hän kertoo pelkäävänsä, että metsäkone saattaa milloin tahansa tulla ja kaataa nämä metsät, koska ne eivät ole millään lailla suojeltuja.

Juuri tänä vuonna Metsähallitus kaatoi Sulkavan ja kumppaneiden kartoittaman Nahkiaismäen alueen Savonrannalla. Mutta mennään siihen lopuksi.

Sulkavan ja ympäristöjärjestöjen mielestä nämä metsät pitää suojella.

Euroopan komissio on samaa mieltä Sulkavan kanssa. Vanhat metsät tulisi suojella, se linjaa valmisteilla olevassa EU:n biodiversiteettistrategiassa.

Suomen valtio on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa siihen, että eliö- ja kasvilajien uhanalaistumiskehitys katkeaa tähän vuoteen mennessä.

Panu Halmeen mielestä valtio ei omissa metsissään noudata omia periaatteitaan.

– Monimuotoisuuskadon pysäyttäminen ei ole mahdollista, jos tehdään sellaisia leimikoita, joissa on ihan selvästi iso määrä uhanalaisten lajien havaintoja. Se on ristiriitaista, mutta se on valitettavan tyypillistä suomalaista metsäalan toimintaa, hän sanoo.

Päätämme retkemme sinne, missä monimuotoisuuden ja lajien säilyttämisen kannalta tuho on jo tapahtunut.

Metsähallitus on hakannut tänä vuonna aukon metsään, jonka luontoarvot Sulkava kumppaneineen oli juuri kartoittanut.

Alueella kasvoi samoja uhanalaisia lajeja kuin aiemmin kiertämillämme alueilla.

Täällä eli myös jutun alussa kohtaamamme kantoraippasammal ja esimerkiksi Etelä-Suomessa harvinainen kuukkeli.

– Tuntuu surulliselta, koska näitä hakataan koko ajan. Tällä alueella oli muistaakseni 21 lajihavaintopistettä, Sulkava sanoo.

Jussi Kumpula lupaa tutustua vapaaehtoisten tekemään raporttiin uhanalaisista lajeista huolellisesti.

Eikä Metsähallitus ole muutenkaan aihetta sivuuttanut. Talousmetsien osastolle on hiljattain palkattu oma luontokartoittaja. Aiemmin lajiasiantuntijoita ja biologeja on ollut lähinnä suojeltujen metsien puolella.

Yksi syy pestiin on Kumpulan mukaan se, että vapaaehtoisten kartoittajien lajihavaintoja on ollut viime aikoina niin paljon.

Entä onko Metsähallitus Kumpulan mielestä tehnyt hakkuissaan virheitä?

– Sanotaan näin, että olemme hakanneet sellaisia metsiä, joissa metsänkäyttöilmoitus on hyväksytty. Meitä on syytetty, että ollaan hakattu liian nuoria metsiä ja että ollaan hakattu liian vanhoja. Tässä viidakossa yritetään toimia parhaan tiedon mukaan.

Metsänkäyttöilmoitus tehdään, kun metsä aiotaan hakata. Sen tarkastaa ja hyväksyy metsälainsäädännön noudattamista valvova Metsäkeskus.

Risto Sulkava on turhautunut.

Hän sanoo, että vapaehtoiset kartoittajat ovat yrittäneet auttaa Metsähallitusta alue-ekologisessa suunnittelussa muun muassa kertomalla havainnoistaan.

– Oli etukäteen kerrottu, että tässä metsässä on näin paljon uhanalaisia lajeja, se on täydellistä luonnonmetsää ja täyttää kaikki Metso-kriteerit ja muut. Siitä huolimatta metsät eivät päätyneet suojelukohteiksi. En minä sitä oikein voi ymmärtää, miksi niin tapahtuu.

Juttua korjattu klo 12.23: Metsähallituksen hakkuut ovat kahdeksan prosenttia kaikista hakkuista, eivät 14–20 prosenttia, joka on tuontipuun osuus.

Lue lisää:

Kaikki Euroopan vanhat metsät täytyy suojella, linjaa luonnon köyhtymiseen puuttuva EU-strategia

Selvitys: Suomi on yksi huonoimpia metsien monimuotoisuuden säilyttäjiä – tutkijan mukaan ikuinen kiista avohakkuista ei ole ratkaisevaa

Tutkimus: Talouskasvu syö luonnon monimuotoisuutta Suomessa – Nyt biodiversiteetin köyhtyminen voidaan pysäyttää

Tutkimus: Metsien linnut vähenivät, kun hakkuut lisääntyivät

Ihmiskunta tienristeyksessä – YK:n jättiraportti maapallon tilasta: Tarvitaan kahdeksan massiivista muutosta luonnon tuhon pysäyttämiseksi

Uusi arviointi: Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen – varsinkin monille lintulajeille voidaan sanoa pian heippa

Näiden kuuden lajin suojeleminen voisi estää Suomen luonnon köyhtymisen – "Ei luonnon monimuotoisuuden pelastaminen ole vaikeaa"

Pyhä-Luoston kansallispuistoon kadonnut vaeltaja on löydetty keskiviikkona kuolleena retkeilyreittien ulkopuolelta. Vaeltajan löysi vapaaehtoisen pelastuspalvelun pelastuskoira ohjaajineen, Lapin poliisi tiedottaa.

Poliisi selvittää tapausta kuolemansyyn tutkintana.

54-vuotias oululainen mies oli lähtenyt vaeltamaan Pyhä-Luoston kansallispuistoon 17. lokakuuta, minkä jälkeen hänestä ei enää saatu havaintoja.

Alueella, josta miehen oli määrä aloittaa vaelluksensa, oli 17. lokakuuta noin 15-20 senttimetriä lunta. Lunta myös satoi kyseisen viikonlopun aikana lisää.

Poliisi suoritti alueella tällä viikolla maastoetsintöjä.

Poliisi pyysi miehestä aiemmin havaintoja ja kertoo nyt saamillaan havainnoilla olleen merkitystä maastoetsintöjen suuntaamisessa.

Lapin poliisilaitos kiittää tiedotteessaan etsintöihin osallistuneita sekä havaintojen antajia.

Lue lisää: Mihin katosi 54-vuotias Pyhä-Luoston kansallispuistoon lähtenyt vaeltaja? Poliisi kaipaa havaintoja

Parveke- ja terassilasien valmistaja Lumon on saanut merkittävän tilauksen Kanadassa.

Lumonin kanadalainen tytäryhtiö on sopinut kahden tornitalon parvekejulkisivujen lasittamisesta Maple Ridgen kaupungissa lähellä Vancouveria. Lumon kuvailee tilausta miljoonien eurojen arvoiseksi.

Kaksivaiheisessa projektissa lasitetaan 34- ja 36-kerroksiset tornitalot, joilla kummallakin on korkeutta yli sata metriä. Jälkimmäisen kohteen lasittamisesta on allekirjoitettu aiesopimus.

Tornitalot ovat ensimmäiset yli sata metriä korkeat talot, jotka lasitetaan Lumonin valmistamilla parveke- ja kaidelasituksilla.

– Tornitalojen lasittaminen on päänavaus meille kokonaan uudenlaisen rakennustyypin lasittamiseen ja uskomme, että vastaavanlaisia toteutuksia tullaan näkemään myös jatkossa, Lumon-konsernin toimitusjohtaja Jussi Kinnunen sanoo yhtiön tiedotteessa.

Lumon on suomalainen perheyhtiö, jolla on pääkonttori Kouvolassa.

Lue myös: Parvekelasien valmistaja Lumon teki jättikaupat – Venäjälle lähtee liki kahden kauppakeskus Triplan verran lasia

Venäjällä syntynyt Elina on kuvankaunis. Suurine silmineen hän muistuttaa venäläisen satukirjan hahmoa.

Todellisuudessa Elina on kaikkea muuta kuin satuhahmo. Hän on 39-vuotias helsinkiläinen ex-vanki ja narkomaani. Asian arkaluonteisuuden vuoksi hän esiintyy tässä jutussa nimettömänä.

– Mulla on ollu tosi raju elämä. On semmosia pätkiä, mistä ei juurikaan muista. Sit oon tehtaillut kaikkia rikoksia ja miettiny vaan että helvetti, te laitatte mut vankilaan, mä teen viis kertaa enemmän asioita.

Elinan raju elämä alkoi 17-vuotiaana. Kaverin vanhemmat lähtivät aina viikonlopuksi pois kotoa ja omakotitalo oli tyhjä. Kaverusten viikonloppufiilistelyyn kuului sienien syöminen, pilvenpoltto ja ekstaasinapit.

Sitten homma lähti käsistä. Eräistä bileistä Elina lähti poikakaverinsa ja ystävänsä kanssa taksilla seuraavaan paikkaan, jossa pöydälle tuotiin heroiinia.

Aineet tuonut henkilö huomasi Elinan vastustelun ja kysyi, eikö tämä ollut koskaan käyttänyt.

– Pidin pääni kiinni, koska en halunnut nolata ystävääni. Sit tuli poltettuu, ja siitä lähtien tuli poltettuu ihan joka päivä. Sillai se lähti.

Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana helsinkiläisen Elinan menuun kuului kokaiini, amfetamiini, heroiini, bentsot ja oikeastaan kaikki muu paitsi krokodil. Se olisikin muovannut kasvoja vahvasti, sillä Venäjältä Suomeen tullut heroiininkaltainen desomorfiini-huume on saanut lempinimensä vaikutuksistaan. Ensin iho muuttuu suomuiseksi ja sitten se mätänee ja kuoriutuu pois, kunnes luu paljastuu.

Pikkurikoksia, huumeita ja linnaan – uudestaan ja uudestaan

Huumeet Elina rahoitti rikoksilla. Tai kuten hän kuvaa, nakkivarkauksilla.

Aina kun joku unohti puhelimensa, Elina otti sen. Sama juttu lompakoiden kanssa. Ja pyörien. Myös kupariputket kävivät. Kaduilla hän kulki alati etsien sitä jotain, mitä tahansa minkä saattoi muuttaa rahaksi.

– Kyl huumeet maksaa. Mä en oo päätyny myymään itteeni, mut on se kallis elämäntapa.

Elina on elänyt koko 2000-luvun vankilan ja vapauden välillä. Usein vankilasta pääsemisen jälkeen oli jo uusi tuomio valmiina odottamassa.

Mä haluan pitää ne lapset. Jos ei niitä ois, ei mulla ois mitään menetettävää. Regina Lindeman

Pyöröovinaiset ovat tämän ajan vankeja.

– Jokaisella aikakaudella on omat rikollistyyppinsä ja sanoisin, että nämä toistuvasti vankilaan palaavat ihmiset ovat tämän vuosituhannen tarina, Vanajan vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen sanoo.

Tammi-Moilanen on työskennellyt alalla vuosikymmeniä ja tehnyt juuri selvityksen Suomen naisvankien oloista.

Puolet Suomen vankilassa istuvista vangeista on tällä hetkellä pyöröovivankeja. Heistä naisia on sata ja linnojen ulkopuolella satoja. Ja he palaavat uudelleen ja uudelleen. Vankilaan palataan sitä todennäköisemmin mitä korkeampi on kertalaisuus eli vankilakertojen määrä.

Pyöröovinaiset ovat yhteiskunnasta syrjäytyneitä ja usein kodittomia naisia, jotka rahoittavat päihteidenkäyttöään rikoksilla. Heidän kohdallaan ongelma on, ettei kierrettä saada poikki. Osin syynä on se, ettei ihminen halua siitä itse irti, mutta yhtä lailla syynä on se, ettei hänellä ole siihen keinoja.

Vankila ei ehdi näitä naisia lyhyiden tuomioiden aikana auttaa ja ulkopuolella apu lepää pitkälti kolmannen sektorin projektien ja hankkeiden varassa.

Vapaudessa odottaa toinen vankila

Päihdeongelmaiset pyöröovinaiset ovat yksin. Moni hakee turvaa ja kattoa päänsä päälle fyysisesti vahvemman miehen luota.

Näin teki Elinakin. Aina vankilasta vapauduttuaan hän palasi vapaaehtoisesti toisenlaiseen vankilaan, johon kuului henkinen ja fyysinen väkivalta, kuten uhkailu, raiskaamiset ja lukitseminen. Kahdeksan vuotta hän eli tällaisessa suhteessa.

– Se piti mua vankina himassa ja anto amfetamiinia väkisin. Mulla tuli se jo korvista ulos, mä en ois oikeesti halunnut.

Elina yritti monta kertaa paeta, mutta mies sai hänet kiinni. Elina oli koditon ja palasi myös omasta tahdostaan, sillä mies sentään tarjosi hänelle kodin. Kuulemma tavallaan rakastikin.

– Mut ne kaikki hakkaamiset ja lukossa pitämiset ois ne voinu jäädä pois. Kerran mä olin ottanu yliannostuksen siel asunnolla, kun se puhui mulle päivittäin kuinka se pistää mut pihveiksi eikä se jää ees kiinni siitä.

Rikollis- ja päihdemaailma on hyvin miehinen ja konservatiivinen. Pyöröovinaisen asema siellä on usein pahnanpohjimmainen. Suomalainen yhteiskunta taas mielletään liberaaliksi ja tasa-arvoiseksi. Näiden naisten kohdalla se ei sitä ole.

Pahnanpojimmaisille käännetään selät. Heidän edessään ovet sulkeutuvat. Päihdeongelmainen pyöröovinainen jää yksin ja kierre jatkuu.

Oikeusministeri: "On aiheellista pohtia, onko vankila heille oikea paikka"

Eri ministeriöissä ei oltu heti selvillä siitä, kuuluuko pyöröovinaisten asia sisäministeriölle, sosiaali- ja terveysministeriölle vai oikeusministeriölle. Selvitysten jälkeen pallo vieri oikeusministeriöön. Siellä tilanne tunnettiin.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson pitää vankilakierteessä olevien naisten tilannetta vakavana.

Henrikssonin mukaan palveluiden järjestämisestä vankilakierteessä oleville naisvangeille vastaavat Rikosseuraamuslaitos ja kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut yhdessä.

– Olen velvoittanut Rikosseuraamuslaitosta lisäämään lyhytaikais- ja sakkovankien sijoittamista ulkopuoliseen kuntoutukseen, ja siihen on myös saatu lisärahoitusta, Henriksson kertoo sähköpostitse.

Pyöröovivangit ovat juuri näitä lyhytaikais- ja sakkovankeja.

Henrikssonin mukaan tuomitun arvioinnin yhteydessä voidaan jo tällä hetkellä keskustella kunnan kanssa päihdehoitoon sijoittamisesta vankilan sijaan.

– Se vaatii kunnilta nopeaa reagointia palveluiden suunnittelussa näille asiakkaille, jotka eivät välttämättä ole olleet sote-palveluiden tavoitettavissa.

Näiden naisten vankilavuorokausi maksaa noin 220 euroa. Esimerkiksi Elinan kokonaisuudessaan yhdeksän vuoden tuomiot ovat maksaneet tällä vuorokausihinnalla yhteensä 722 700 euroa.

– On aiheellista pohtia, onko vankila heille oikea paikka, etenkin jos toistuvat rikokset ovat lieviä, Henriksson sanoo.

Oikeusministeriössä on parhaillaan valmistelussa useampi hanke naisvankien tilanteen parantamiseksi.

"Se on vähän niinku normaalia"

Regina Lindeman istuu parhaillaan 15:ta tuomiotaan Hämeenlinnan vankilassa. Hän edustaa toista yleistä vankilakierteessä olevaa naisryhmää, romaninaisia. Lindemanin kohdalla rikosten motiivina eivät ole huumeet vaan taloudelliset syyt, opittu elämäntapa ja kulttuuri.

Lindeman joutui vankilaan ensimmäistä kertaa 20-vuotiaana. Silloin syynä olivat kymmenien tuhansien eurojen maksamattomat sakot sekä Oraksen hanojen varastamisesta kiinnijääminen.

Vinkin Regina Lindeman oli saanut kavereiltaan, joista yksi oli jo ollut vankilassa. Häntä ennen vankilassa olivat olleet jo sekä äiti että isä.

– Kyl se on vähän niinku normaalia, eikä kukaan sitä väheksy. Kun rahaa ei ole ja toimeentulotuki oli niin pieni, eikä tällä historialla ja koulutuksella oikein pääse töihin.

Viisilapsisen perheen esikoinen Lindeman oli 9-vuotias kun alkoi hoitaa pikkusisariaan. Koulu jäi lopulta kesken ja peruskoulun päättötodistus saamatta.

Nyt hän on 35-vuotias ja hänellä on kolme lasta. Ensimmäistä kertaa vankilakierteensä aikana hän on päättänyt, että tämä vankilakerta jää viimeiseksi. Lapset on otettu huostaan ja heidän takaisin saamisen edellytys on, että lapsille on koti ja Lindeman elää rikoksetonta ja päihteetöntä elämää. Hän on saanut päihdekuntoutuspaikan.

– Mä haluan pitää ne lapset. Jos ei niitä ois, ei mulla ois mitään menetettävää ja syytä, miksen tulisi tänne takas.

Monilla pyöröovinaisilla on Lindemanin tavoin lapsia, niin myös Elinalla. Hän on hakenut ja saanut apua tajuttuaan, että jos ei nyt lopeta, jatkaa hän tätä hautaan.

Joulukuusta lähtien hän saanut hoitoa Helsingin kaupungin korvaushoitopoliklinikalta ja ollut siitä lähtien kuivilla, ilman huumeita ja rikoksia.

Haasteita uuteen elämäntapaan liittyy joka päivä, sillä Elina on 20 vuotta elänyt katujen säännöillä ja kielellä.

– Pelkästään se on haastavaa, että saa ulkonäön sellaseksi, että on ihmisen näköinen. Ettei oo narkkarin näköinen.

Myös puheen ja monet asiat Elina joutuu opiskelemaan pienen lapsen lailla, ihan alusta. Samoin tunteet.

– Ku sä oot 20 vuoden ajan dumpannut tunteet jollain aineella, niin nyt on ollut aikamoista vuoristorataa. Tosi hyvä kun päidehoitojutuissa on ollu tehtäviä, joiden kautta mä oon oppinu aattelee, että miltä musta tuntuu.

Se on Elinalle hidasta, jokapäiväistä opettelua.

– Mut onhan se tosi tärkee asia, ku ihmisiähän me ollaan.

Voit keskustella aiheesta torstaihin 19.11.2020 kello 23.00 saakka.