Vihreiden puheenjohtajakiertueen ensimmäisessä paneelissa Helsingissä ei suuria linjaeroja ehdokkaiden välillä odotetusti nähty. Historiallisen kovan kuntavaalituloksen takoneen puolueen linjassa ei nähty tarvetta suuremmalle muutokselle, mutta useat ehdokkaat korostivat tarvetta jakaa vastuuta puolueessa jatkossa enemmän.

Nykyinen puheenjohtaja Ville Niinistö ottaa aktiivisesti kantaa sosiaalisessa mediassa, mihin Helsingin kaupunginvaltuustoon kevään kuntavaaleissa noussut Maria Ohisalo kiinnitti huomion.

– Se on vaatinut varmasti henkilökohtaisesti tosi paljon Villeltä, että on ottamassa kantaa monessa eri kanavassa todella moniin eri asioihin. Muuttaisin sitä niin, että minun ei tarvitsisi olla yksin ottamassa kantaa ihan jokaiseen eri kysymykseen. Meillä on valtavasti osaavia ihmisiä, joille sitä vastuuta voi jakaa, Ohisalo sanoi.

Tukea maakuntien vihreille

Joensuulainen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen sekä Jyväskylässä kuntavaalivoiton vihreille pedannut kansanedustaja Touko Aalto korostivat vihreiden uusien sillanpääasemien merkitystä. Kuntavaalien jälkeen moniin valtuustoihin on nousemassa ensimmäistä kertaa vihreitä valtuutettuja.

– Uskon, että kasvu on kestävää vasta silloin, kun meillä on ihmisiä eri puolilla Suomea. Heidän yhteisöissään nähdään, että he ovat vihreitä ja ihan tavallisia järjen ihmisiä. Meidän pitää vahvistaa ja tukea uusia toimijoita kaikkialla ja ottaa heidät paremmin mukaan, Mikkonen sanoi.

Aallon mukaan vihreiden pitää pyrkiä pääministeripuolueen mittoihin joukkuetyöllä ja uusia kunnanvaltuutettuja tukemalla.

Myös tamperelainen kansanedustaja Olli-Poika Parviainen kiinnitti huomionsa nopeasti kasvaneeseen kannatukseen monissa kunnissa. Samalla hänen mielestään vihreiden täytyy ymmärtää myös kunnissa vastaan tulevat budjettirajoitukset. Sama saattaa olla edessä myös valtakunnanpolitiikassa, mikäli vihreät nousee seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen.

– Meidän täytyy tuplavarmistaa meidän oppositiopolitiikkamme niin, että emme lupaa mitään sellaista, mitä emme voi pitää, Parviainen sanoi.

Euroalueen ongelmat vihreiden agendalle?

Kansanedustaja Aalto ei kaihtanut riskejä ja käytti pitkiä puheenvuoroja aiheista, joilla yleisöä saadaan harvemmin lietsottua hurmioon. Puhuttuaan ensin Suomen verojärjestelmän uudistamisen tarpeesta Aalto siirtyi euroalueen rahapolitiikkaan. Puheenjohtajana hän kertoi aikovansa nostaa euroalueen ongelmat isosti esille.

– Eurojärjestelmän talouskurisopimukset vaikuttavat ihan suoraan siihen, mitä me voimme kansallisina lainsäätäjinä tehdä. Jos tätä järjestelmää ei saada oikeudenmukaisemmaksi, koko Euroopan yhtenäisyys on uhattuna, Aalto sanoi.

Yleisöäänestyksen mukaan parhaiten pärjäsi kansanedustaja Emma Kari, joka lähtee myös Ylen kyselyn mukaan kisaan ennakkosuosikin asemasta.

– Uskon, että vihreät on noussut sen takia, että ihmiset todella laajasti tässä maassa jakavat meidän arvot. Nyt me pystymme puhumaan politiikasta sellaisella tavalla, joka nojaa parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon, ihmiset luottavat meihin ja ymmärtävät, mitä me olemme sanomassa, Kari sanoi.

Kuudesta puheenjohtajaehdokkaasta viimeisenä kisaan ilmoittautunut Mika Flöjt Kuusamosta ei päässyt paikalle.

Vihreät valitsevat uuden puheenjohtajan jäsenäänestyksen pohjalta kesäkuussa.

Katso myös: Kenestä vihreiden seuraava puheenjohtaja? 6 ehdokasta esittelyssä

Uutinen presidentti Mauno Koiviston eilisiltaisesta kuolemasta on levinnyt melko laajasti venäläisessä mediassa. Asiasta kertovat verkkosivuillaan parikymmentä merkittävintä venäläisviestintä.

Venäläismedia siteeraa laajasti valtiollisen uutistoimisto Tassin Helsingin-kirjeenvaihtajan perjantai-iltana julkaistua uutista.

Siinä korostetaan Koiviston läheisiä suhteita Neuvostoliittoon.

– Noustessaan valtion johtoon hän noudatti pitkän aikaa presidentti Urho Kekkosen ulkopoliittista linjaa. Hän pyrki läheisiin suhteisiin Neuvostoliiton johdon kanssa ja vältti konflikteja, uutistoimisto Tass kertoo.

Tass myös mainitsee Koivistosta tulleen Suomi–Neuvostoliitto-Seuran kunniajäsen vuonna 1983. Lisäksi muistutetaan Koiviston aloittaneen inkeriläisten paluumuuton Suomeen.

Useat muutkin venäläisviestimet korostavat uutisoinnissaan Koiviston erityissuhdetta Neuvostoliittoon.

Esimerkiksi valtion mediayhtiö RT kertoo Koiviston pyrkineen solmimaan läheiset suhteet Neuvostoliiton kanssa, mutta samalla hänen välttäneen Suomen osallistumisen kumpaankaan vastakkaiseen blokkiin kylmän sodan aikana.

Presidentti Tarja Halonen kunnioittaa presidenttti Mauno Koivistoa kansanvallan ja parlamentarismin vahvistajana. Halosen mukaan presidentti Koivisto halusi lujittaa eduskunnan valtaa perustuslain muutoksella.

– Hän oli vaikuttava ja vakuuttava valtiomies sekä sisäpolitiikassa että kansainvälisessä politiikassa. Hänellä oli minusta hyvin selkeä kuva siitä, että oikea kansanvallan paikka on eduskunta, ja hallitus sitten nauttii eduskunnan luottamusta.

Idän ja lännen välittäjä

Kansainvälisissä suhteissa Koivisto teki Halosen mukaan Suomelle tietä Euroopan unioniin ja oli Venäjän tuntija.

– Kansainvälisessä politiikassa hän oli pitkään tehnyt kotiläksyjä ja oli seurannut erityisesti itäisen naapurimaamme kehitystä.

– Hän oli tähän asti viimeinen presidentti, joka puhui sujuvasti venäjää. Hän oli seurannut Neuvostoliiton aikaa, jossa hän toimi idän ja lännen välittäjänä.

– Hän arvioi vaikutuksia lähiympäristöömme hyvin tarkkaan – ja jonkun mielestä oli joskus vähän jahkailija, mutta minusta hän oli erinomainen ajoittaja.

Tuki ja turva

Myös henkilökohtaisesti Koivisto oli Haloselle tuki ja turva jo ministeriaikoina.

– Hän oli tärkeä monessakin mielessä. Hän on ollut ensimmäinen sellainen presidentti, jota olen ollut itse oikeasti valitsemassa. Hän oli minulle tärkeä aloittelevana ministerinä Holkerin hallituksessa ja tuki minua vaikeissa tilanteissa, oli kyseessä aseistakieltäytyjien syömälakot tai itänaapurista tulleet lentokonekaapparit – ja olen erittäin kiitollinen siitä.

– Ennen kaikkea sitten, kun minusta tuli presidentti vuonna 2000, niin hän kävi mielellään meillä Mäntyniemessä ihan omastakin tarjouksestaan. Lounastimme yhdessä, ja hän tiesi ajan rajallisuuden. Hän halusi viestittää sen perinnön ja kokemuksen, joka hänellä oli kansainvälisestä politiikasta ja erityisesti meidän itänaapuristamme, Halonen muistelee.

Kaipaus jää

Suomalaisten tapaa surra edesmennyttä presidenttiä presidentti Halonen pitää hienostuneena.

– Minusta suomalaiset suhtautuvat presidentti Koivistoon kuin läheiseen ja rakastettuun ihmiseen, josta he tietävät, että me olemme kaikki täällä vain tietyn ajan. Tavallaan ymmärretään se, että jokainen lähtee ajallaan, mutta jää sellainen kaipaus. Eräs kansalainen sanoi minulle, että jaetaan muistoja – ja minusta se on hyvä asia, Halonen sanoo.

Eino Grön, Karma, Danny Armin kanssa ja ilman, Katri Helena, Reijo Taipale, Kari Tapio…

Suomalaisen iskelmätaivaan kirkkaimmat tähdet paljastuvat yksi toisensa jälkeen rullalle käärityistä keikkajulisteista, jotka olivat unohtuneet vuosikymmeniksi tarvasjokisen maatilan ullakolle.

Ennen Syksyn sävelen voittoaan kuvatun Sammy Babitzinin yhdennäköisyys nuoren Kirkan kanssa on silmiinpistävä, ja Irwin Goodmankin hymyilee kutrit siisteinä poolokaulus pikkutakin alta pilkottaen.

– Tämä on ajalta ennen kuin Irwin hankki sen omintakeisen lätsänsä ja kasvatti pitkät hiukset, naureskelee Marko Reini.

– Se oli ihan 70-luvun alkupuolta, ei ollut kauheasti vielä anarkiaa, säestää isä Jorma Reini vierestä.

Julisteet kulkivat aikoinaan rullina päivittäisen postin matkassa. Rullan päällimmäinen juliste toimi myös kääreenä, joten niiden kääntöpuolen postileimat kertovat tarkalleen päivämäärät ja vuosiluvut.

Osoitteeksi saattoi riittää pelkkä ”Jorma Reini, Tarvasjoki”.

Isää ja poikaa epäilyttää, että nykyisin ehkä julisteet eivät selviäisi rullalle kääräistynä perille, metsätien perukoilla sijaitsevalle maatilalle. Tosin Tarvasjoki kuuluu nykyään Lietoon, jossa sijaitsee Postin tuoreehko lajittelukeskuskin.

Yli puolentoista tuhannen oli tanssijoita joka lauantai silloin kulta-aikoina. Ne ajat on olleet ja menneet. Jorma Reini

Legendaarisen tanssipaikan, Tarvashovin artistikiinnitykset olivat pitkälti Jorma Reinin näpeissä.

– Olihan meitä muitakin siinä porukassa, mutta pääasiassa minä tein sopimukset näiden orkesterien kanssa. Orkesterit lähettivät aika nipun näitä julisteita, eikä niitä aina kaikkia tullut levitettyä tuonne maakuntaan. Niitä jäi tänne meidän nurkkiin, ja niitä on sadoittain. Osa tuli vietyä paperinkeräykseenkin kymmenkunta vuotta sitten, sanoo Jorma Reini.

Avautuessaan lokakuussa 1968 Tarvashovi oli seudun kuumin menomesta, muistelee Tarvasjoen Urheilijoiden riveissä tanssilavaa pyörittänyt Jorma Reini. Jotkut artistit muistavat häntä edelleen vuosittaisella joulukortilla.

– Parhaisiin tansseihin silloin ensimmäisinä vuosina myytiin melkein kaksi tuhatta lippua yhtenä iltana. Yli puolentoista tuhannen oli tanssijoita joka lauantai silloin kulta-aikoina. Ne ajat on olleet ja menneet.

Julistekääröjä oli vuosikymmeniä sitten säilötty ympäri vinttiä muun muassa apulantasäkkeihin, ja joitakin oli nakertanut muukin kuin ajan hammas.

– Osa oli huonokuntoisiakin, kun olivat hiiret syöneet, niin sai heittää pois. Parhaat valkattiin, ja niitäkin on näin paljon, tuumailee vanhempi Reini satoja julisteita katsellessaan.

Metallican juliste olisi arvossaan

Osto- ja myyntiliikettä pyörittävä Marko Reini on luetteloinut ja kuvannut kaikki julisteet, ja laatinut niistä myynti-ilmoitukset nettihuutokauppaan.

– Poikkeuksellisen kova kiinnostus on ollut! Osto- ja myyntiliikkeen ilmoituksista ei yleensä heti tule tarjouksia tai ostoja, mutta ensimmäisistä julisteista ruvetaan jo tällä viikolla tekemään paketteja. Ja rullataan vähän eri tavalla kuin ennen, nauraa Marko Reini.

Tällä haavaa hinnat ovat vaihdelleet artistista ja julisteen kunnosta riippuen 15 ja reilun 70 euron välillä.

Yksi juliste kuitenkin kokoelmasta puuttuu: Metallica. Jorma Reini ei tuota tarunhohtoista keikkaa ollut junailemassa, joten julistettakaan ei jäänyt jälkipolville.

– Talo oli silloin vuokrattuna sellaiselle ohjelmatoimistolle, joka piti niin sanottuja nuorten discotansseja, ja silloin se Metallica kävi täällä. Tänä päivänä se olisi kallis juliste!

Ari Nokelainen oli kalastamassa Itämerellä Turussa Velkuan saaristossa 80-luvulla. Reissu meni suunnitellusti, eikä Nokelainen huomannut itsessään mitään outoa.

– En nähnyt punkin puremaa koskaan. Ei tullut pyörylää, enkä siihen aikaan osannut katsoakaan.

Kun Nokelainen tuli samana iltana kotiin, päkiät olivat niin kipeät, että niihin sattui. Oireet jatkuivat jalkakipuina. Nokelainen ei silloinkaan ajatellut, että kyse olisi borrelioosista.

He kykenevät työskentelemään, juoksemaan maratonia tai tekemään fyysisesti raskasta toimenpidettä, eikä heillä ole mitään oireita Soile Juvonen

– Olin kaupassa seisomatyössä, ja luulin jalkojani ylirasittuneiksi.

Terveystieteen tohtori ja tutkija Soile Juvonen uskoo, että moni sairastaa borrelioosia tietämättään. Hän on tutkinut tuhansia ihmisiä, ja monella vasta-aineet ovat saattaneet olla koholla ja he ovat silti oireettomia.

– He kykenevät työskentelemään, juoksemaan maratonia tai tekemään fyysisesti raskasta toimenpidettä, eikä heillä ole mitään oireita. Sitten on ihmisiä, joilla on paljon oireita.

Kului yli kaksikymmentä vuotta

Ennen kuin Ari Nokelaisen oireet vahvistuivat borrelioosin aiheuttamiksi, kului yli kaksikymmentä vuotta. Nokelainen oli mökillä saaressa, ja huomasi aamulla kahvia juodessa, kuinka vasen puoli suusta ei toiminut kunnolla.

– Tulin kotiin, ja vaimo sanoi, mitä sinun naamalle on käynyt. Menin Akuuttiin ja todettiin, että minulla on borrelioosi.

Kipu vaihteli ranteissa ja peukaloissa. Välillä taas jalkojen sivut, päkiät ja varpaat olivat kipeät Ari Nokelainen

Kun Nokelainen tämän jälkeen kuvattiin röntgenissä, huomattiin tulehdus aivorungossa. Verikokeessa ei kuitenkaan näkynyt mitään.

– Tauti löydettiin vasta selkäydinpunktiosta ja sieltä tuli positiivinen lukema. Kymmenien vuosien jälkeen borrelioosi puhkesi rajuna.

Samana vuonna Nokelaiselle tuli lisää oireita. Nokelaisen oikea käsi meni niin huonoon kuntoon, ettei hän pystynyt edes kahvikuppia nostamaan.

– Kipu vaihteli ranteissa ja peukaloissa. Välillä taas jalkojen sivut, päkiät ja varpaat olivat kipeät.

Heikko immuunipuolustus taustalla

Punkkien levittämiä sairauksia on yhä enemmän. Puutiaisaivokuume on erittäin harvinainen, ja se johtuu viruksesta. Bakteerin aiheuttama borrelioosi taas on yleisempi, sillä siihen sairastuu tutkija Soile Juvosen mukaan yli 6000 ihmistä vuosittain.

Samaan aikaan borrelia-bakteerin alalajeja löydetään koko ajan. Helsingin Sanomat kertoi, että punkkien laaja levinneisyys yllätti Turun yliopiston tutkijat. Juvosen mukaan leviämiseen vaikuttavat monet tekijät, joita tutkitaan koko ajan.

– Ilmaston lämpeneminen on yksi tekijä. Alue on laajentunut, koska on hyvä maaperä, kosteaa ja sopivan lämmintä. Ne ovat levittäytyneet pohjoisemmaksi kuin kymmeniä vuosia sitten. Punkki elää siellä, missä on suotuisat olosuhteet.

Soile Juvonen uskoo, että ihmisillä saattaa olla myös heikko immuunipuolustus, joka ylläpitää borrelioositartuntaa.

– Se, että ihminen on oireinen, ei välttämättä ole yksioikoisesti bakteereista tai viruksesta johtuvaa.

Kiistanalainen sairaus

Borrelioosiyhdistyksen mukaan borrelioosi on sairautena hyvin kiistanalainen. Toiset tutkijat ja lääkärit uskovat, että se on parantumaton. Toiset taas ajattelevat, että se menee ohi.

– Testien kanssa ollaan aina taistelurintamassa. Potilaalla saattaa olla paljon oireita ja testi on positiivinen. Jos potilaalla on paljon oireita ja testi on negatiivinen, silloin potilas on vaikeuksissa, Juvonen sanoo.

Kun borrelioosia sairastava Ari Nokelainen oli vuonna 2007 kysynyt lääkäriltä, uskoiko hän borrelioosin olevan krooninen, oli lääkäri kieltänyt sen.

Lääkärit olivat vähän eri mieltä, onko se infarktin näköinen. He tulivat siihen tulokseen, että se on borrelioositulehdus Ari Nokelainen

– Olen tullut siihen tulokseen, että niin kauan kuin täällä elän, se ei poistu. Esimerkiksi ranteet ovat joku päivä niin kipeät, että käsillä ei viitsi tehdä mitään.

Aivorungontulehdus hävisi Nokelaiselta kahden viikon antibioottikuurilla.

– Lääkärit olivat vähän eri mieltä, onko se infarktin näköinen. Se ei viitannut oikein siihenkään. He tulivat siihen tulokseen, että se on borrelioositulehdus. Tulehdusarvot ovat ihan hyvät.

Ei ole estänyt rakasta harrastusta

Rajuista borrelioosioireista on nyt kymmenen vuotta. Oireet eivät enää rajoita Nokelaisen elämää, mutta hän uskoo, että borrelioosi on yhä kehossa.

– Se on käsittämätön, kun se voi laukaista jossakin kohdassa kipupaikan. Voi olla viikon tai vuoden yhdessä paikassa, ja sitten kipu siirtyy toiseen. Se vaeltaa kehossa.

Samalla Nokelaisen kyky viheltää on hävinnyt ja lihakset eivät toimi niin kuin ennen.

– Äänikin on vähän muuttunut.

Seuraava matka Nicaraguaan on tammikuussa ensi vuonna. Olen aika onnekas Ari Nokelainen

Nokelainen ei tiedä, onko punkki purrut häntä myöhemmin uudestaan. Mies uskoo yhä, että oireet ovat peräisin 80-luvun kalastusreissulta.

Hän ei ole koskaan senkään jälkeen nähnyt punkin puremaa kehossaan. Nokelainen ei ole vuoden 2007 jälkeen saanut myöskään kutsua seurantaan.

Nokelaista borrelioosi ei ole kuitenkaan estänyt harrastamasta kalastusta. Hän kävi Venäjällä kalassa pari viikkoa sitten.

– Seuraava matka Nicaraguaan on tammikuussa ensi vuonna. Olen aika onnekas, Nokelainen sanoo.

26 maata ja 26 sävellystä kilpailee vuoden 2017 Euroviisujen voitosta.

Pohjoismaista mukana finaalissa ovat Norja, Tanska ja Ruotsi. Suomen edustaja Norma John ei selviytynyt jatkoon tiistain semifinaalista.

Tässä esiintymisjärjestys:

1. Israel

2. Puola

3. Valko-Venäjä

4. Itävalta

5. Armenia

6. Hollanti

7. Moldova

8. Unkari

9. Italia

10. Tanska

11. Portugali

12. Azerbaidžan

13. Kroatia

14. Australia

15. Kreikka

16. Espanja

17. Norja

18. Iso-Britannia

19. Kypros

20. Romania

21. Saksa

22. Ukraina

23. Belgia

24. Ruotsi

25. Bulgaria

26. Ranska

Suomen pisteet kertoo laulaja Jenni Vartiainen. Voittaja lienee selvillä joskus puolen yön jälkeen.

Finaali nähdään ja kuullaan Yle TV2:lla, Yle Areenassa, Yle Radio Suomessa, ja Yle Vegalla lauantaina 13.5. kello 22.00.

Lue myös: Kuka teillä voittaa viisut? Tulosta tästä kotiraadin pistetaulukko

Yhä useampi yritys hyödyntää markkinoinnissaan sosiaalista mediaa. Seuraajien määrää pyritään kasvattamaan ja julkaisemaan somessa sellaisia sisältöjä, joista seuraajat tykkäävät, kommentoivat tai jakavat eteenpäin.

Vaasan yliopistossa tänään perjantaina väittelevän Agnieszka Chwialkowskan tutkimus osoittaa, että eri maissa on selviä eroja siinä, miten ihmiset sitoutuvat yritysten sosiaaliseen mediaan tuottamaan sisältöön.

Suomalaiset ja amerikkalaiset esimerkiksi käyttäytyvät somessa eri tavalla.

– Maiden välillä ja ihmisten käyttäytymisessä on kulttuurieroja, ja samat erot heijastuvat sosiaaliseen mediaan. Se, miten ilmaisemme itseämme, mitä jaamme ja mistä tykkäämme, vaihtelee, Chwialkowska sanoo.

Suomalainen osoittaa tukea ystäville

Agnieszka Chwialkowskan mukaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että omilla saavutuksilla ei juuri leveillä ja joukosta ei haluta erottua. Nämä arvot heijastuvat myös somekäyttäytymiseen.

Tutkimus osoittaa, että suomalaiset jakavat sosiaalisessa mediassa erityisesti sellaista sisältöä, josta ajattelevat olevan hyötyä online-ystävilleen tai joka auttaa heitä pitämään näihin yhteyttä.

– Suomalaiset ajattelevat, että tämä on sisältöä, josta kaverit kiinnostuvat ja jonka sisällöstä he hyötyvät, Chwialkowska sanoo.

Suomalaiset ajattelevat, että tämä on sisältöä, josta kaverit kiinnostuvat ja jonka sisällöstä he hyötyvät. Agnieszka Chwialkowska

Erityisesti pienet paikalliset yritykset voisivat hyötyä siitä, että somessa jaetaan mieluiten sisältöä, jonka jakamisella voidaan osoittaa tukea muille. Esimerkiksi ystävän omistaman yrityksen päivitys saatetaan jakaa eteenpäin muita sisältöjä helpommin.

– Sosiaalisessa mediassa altistutaan päivittäin niin paljolle mainonnalle, että suomalaiset haluavat suojata ystäviään spammaamiselta eivätkä halua lisätä näiden vastaanottamaa mainosmäärää. Siksi suomalaiset rajaavat tarkasti sen sisällön, jota jakavat.

Amerikkalaiset parantavat omaa imagoaan

Yhdysvalloissa kulttuuri on toisenlainen. Agnieszka Chwialkowskan mukaan amerikkalaisessa kulttuurissa korostuvat kilpailuhenkisyys, suorituskyky ja ”time is money”-ajatus. Tutkimuksen mukaan nämä arvot siirtyvät myös somekäyttäytymiseen.

Yhdysvalloissa kuluttajat käyttävät sosiaalisen median sisältöä itseilmaisuun tai parantamaan omaa imagoaan. Sisällöllä halutaan osoittaa, että olen onnistunut ja kilpailukykyinen.

Suomalaiset ja Chwialkowskan tutkimuksessa myös mukana olleet puolalaiset tyytyivät lähinnä klikkaamaan "tykkää" tai "jaa", kun taas vastaajat Yhdysvalloissa myös kommentoivat ja tägäsivät eli merkitsivät henkilöitä tai avainsanoja päivityksiin.

Tutkija muistuttaakin, että sosiaalisen median sisältöjen suunnittelussa pitäisi muistaa somen erilaisuus verrattuna perinteiseen mediaan.

– Perinteinen media on monologi. Some on kommunikaatiota ja yhteisöjen rakentamista. Moni yritys tuottaa samanlaista sisältöä molempiin, mutta pitäisi muistaa, että some ei ole pelkastaan mainontaa vaan keskustelua ja kommunikointia, Chwialkowska sanoo.

Harva sittenkään reagoi

Agnieszka Chwialkowskan mukaan yritysten someviestien sisällössä olisi vielä kehitettävää, sillä vain prosentti tai jopa sitäkin harvempi yrityksen seuraajista klikkaa tykkäävänsä yrityksen somepäivityksistä. Vaikka heidät on jo kertaalleen saatu tykkäämään yrityksestä, viestit eivät aiheutakaan toivottuja reaktioita.

– Pitää tehdä sisältöä, joka hyödyttää asiakkaita. Anna ensin, vasta sitten voit saada jotain takaisin, Chwialkowska sanoo.

Esimerkiksi elintarvikealan yritys ei onnistu vain jakamalla kuvia tuotantotiloistaan tai tuotteestaan, vaan sen on tarjottava reseptejä, joissa tuotetta käytetään, tai vaikka tietoa siitä, mitä terveydellisiä vaikutuksia tuotteella käyttäjälleen olisi. Suomalainen kuluttaja voisi jakaa tämän saamansa tiedon eteenpäin toivoen sen hyödyttävän myös somekavereitaan.

– Amerikkalainen klikkaisi ”tykkää” esimerkiksi näyttääkseen ystävilleen, että on vastuullinen kuluttaja tai osoittaakseen, että käyttää tuotetta, koska hänellä on siihen varaa, Chwialkowska sanoo.

Chwialkowska muistuttaa myös, että huomiota herättäväkään sisältö somessa ei välttämättä ole sellaista, joka katsotaan jakamisen tai tykkäämisen arvoiseksi. Asiakas pitää tuntea, somessakin.

– Amerikkaan sisältöä suunniteltaessa pitää tarjota sellaista sisältöä, joka saa promotoimaan. Suomessa ihmisen ja myös hänen ystäviensä intressien pitää sopia sisältöön.

KTM Agnieszka Chwialkowskan väitöstutkimus "Motivational drivers of engagement with socian media content: Cross cultural pespective" tarkastettiin 12.5.2017 Vaasan yliopistossa.

Presidentti Mauno Koivisto saa valtiolliset hautajaiset, joiden ajankohta selviää lähipäivinä.

Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila uskoo, että valtioneuvosto saattaa tehdä virallisen päätöksen valtiollisten hautajaisten järjestämisestä keskiviikkona. Hautajaisia valmistelevaa toimikuntaa johtaa ulkoministeri Timo Soini (ps.).

Mantila arvioi, että muita hautajaisia koskevia päätöksiä tehdään alkuviikosta.

– Kaikki lähtee omaisten toiveista. Täytyy tarkkaan kuunnella, mitä he haluavat.

Viimeisimmät valtiolliset hautajaiset järjestettiin valtioneuvos Harri Holkerille vuonna 2011. Presidentille valtiolliset hautajaiset on järjestetty edellisen kerran runsaat 30 vuotta sitten, kun Urho Kekkonen haudattiin syyskuussa 1986.

Tyhmä. Sellaisena Antti Laitala piti itseään yli kymmenen vuotta.

Lukiossa toiset oppivat kerralla – Laitala ei aina viidennelläkään yrityksellä. Jälkikäteen tuntuu, että hänen tarkkaavaisuushäiriötään ei haluttu ottaa tosissaan.

Samat sanat toistuvat tätä juttua varten haastateltujen suusta. Myös asiantuntijat tunnistavat ilmiön. Ei oteta tosissaan.

– Varmasti tietynlaiselta häpeältä olisi välttynyt, toteaa viime vuonna ADD-diagnoosin saanut oululainen Antti Laitala, 29.

ADD on tarkkaavaisuushäiriö kuten ADHD, mutta ilman ylivilkkautta.

Moni aikuinen kokee, että julkisessa terveydenhuollossa keskittymis- ja ylivilkkaushäiriön tutkimuksiin on miltei mahdotonta päästä.

Hoitohenkilökunta jopa naureskelee arjen haasteistaan kertoville aikuisille, kuvailee kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi ja ADHD-asiantuntija Erja Sandberg. Hän haastatteli 208 perhettä, joissa on tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiviä aikuisia.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöt ovat Suomessa alidiagnosoituja, ja niitä lääkitään vähemmän kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa. Helsingin yliopiston dosentti, psykiatri Sami Leppämäki arvioi, että Suomessa noin 30 000 työikäistä aikuista elää hoitamattoman ADHD:n kanssa.

Keskittymisvaikeudet masennuksen piikkiin

Kiusaaminen alkoi yläasteella. Laitala oli peruskoulussa aina melko hyvä, joskin haaveilemiseen ja eristäytymiseen taipuvainen.

Laitala sairastui masennukseen. Hän kertoi lääkärille keskittymisongelmista, mutta ne laitettiin masennuksen piikkiin.

Lukiossa Laitala ei enää pysynyt muiden tahdissa. Opinnot kestivät keskivertoa pidempään. Hän aloitti ensimmäistä kertaa terapian ja masennuslääkityksen.

Ammattiopintojen tunneilla oli vaikea keskittyä.

Ehkä kaikki korjaantuu masennuslääkkeillä ja terapialla, hän ajatteli.

Laitala sai kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin 2006. Sairauteen kokeiltiin useita eri lääkkeitä. Silmät olivat lautasantennien kokoiset, hän sai kuulla.

Väsymys lamaannutti. Tuntui kuin koko ajan olisi kuola poskella.

Seuraavan parin vuoden aikana hän mietti ensi kertaa, että kyseessä voisi olla tarkkaavaisuushäiriö.

Mutta enhän minä ole ylivilkas!

Laitala aloitti psykoterapian, johon hän pääsi masennuksen vuoksi vuonna 2007. Heti samana vuonna terapeutti esitti lääkärille tarkkaavaisuushäiriön tutkimista.

Testejä tehtiin useana vuonna. Ne eivät kuitenkaan johtaneet tarkempiin neurologisiin tutkimuksiin. Tutkimukset ovat ajanhukkaa, Laitala sanoo kuulleensa moneen otteeseen.

Ammattiopisto jäi kesken vuoden 2009 paikkeilla, Laitala muistelee. Vuonna 2010 hän aloitti uudet opinnot, mutta nekin jäivät viimeistelemättä.

Toivo löytyi blogista

Toivo heräsi, kun Laitala löysi ADD:sta kertovan blogin. Hän oppi, että on olemassa ADD-niminen keskittymishäiriö, johon ei ADHD:n tapaan kuulu ylivilkkautta. Laitala muistelee vuoden olleen 2013 tai 2014.

Palaset loksahtivat.

Mielenterveystoimistossa palapeliä ei nähty samoin. Asiaa ei otettu todesta, Laitala koki.

– Eivät he olleet kiinnostuneita edes tutkimaan asiaa. Useiden pyyntöjen jälkeen he antoivat paperilomakkeen täytettäväksi, ja siitä löytyi viitteitä keskittymisvaikeudesta. Diagnoosi olisi pitänyt tehdä lapsena, tutkimukset ovat kalliita ja niistä joudutaan maksamaan ulkopuoliselle, Laitala kertoo kuullensa.

Hän jatkoi vaatimista. Vuonna 2015 potilaskirjauksiin alkoi tulla merkintöjä, joista osa tuntui Laitalasta nöyryyttäviltä.

25.5.2015

- - - Potilas vaatii jälleen ADHD tutkimuksia. Lääkärin kanssa päätetty, kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoa jatketaan. Ei tarvetta tutkimuksille.

13.8.2015

Potilaalle ilmoitettu, ettei ADHD tutkimuksia tehdä, vaikka potilas niitä vaatii. Haastava persoonallisuus?

Syksyllä 2015 tarkemmat tutkimukset evättiin. Myöhemmin saman vuonna asiat nytkähtivät eteenpäin Laitalan jatkaessa vaatimista.

Vuonna 2016 hän pääsi neuropsykologin tutkimuksiin. Niissä todettiin ADD.

Keväällä 2017 tehdyistä pidemmistä potilaskirjauksista välittyy viimeistään kuva, että hoitosuhteessa oli kitkaa.

Hoitohenkilökunta on arvioinut potilaan luonteenpiirteitä ja ostoskäyttäytymistä. Papereihin on kirjattu Laitalan toive lääkärin vaihdosta, samoin hoidon kritisointi.

Kirjausten mukaan potilas kritisoi käyntiä fiaskoksi, ja hoitohenkilökunta pahoittelee unohduksia.

20.3.2017

Käynti

- - - Lääkkeiden hintaa ja terapiamatkakuluja moittii samalla kun on vo:lla (vastaanotolla) liikkeellä kalliit merkkituoteostokset avoimessa liikkeen ostoskassissa. - - -

Allergiaan Laitala on saanut hoitoa helposti. Hänestä tuntuu, että apua saa vaatia ja hoitoa kritisoida vain, kun sairaus on silmin todettavissa.

"Vaikea nähdä, mikä vaikeus diagnoosin saamisessa voi olla"

Apulaisylilääkäri Jaana Hinkkala ei yhdy arvioon siitä, että aikuisen olisi vaikea saada diagnoosia keskittymishäiriöstä.

Oulun kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluiden lääkäreiden esimiehenä hän ei ota kantaa yksittäistapaukseen mutta kuvaa käytäntöjä yleisesti. Hinkkalan mukaan mielenterveystoimistoon tulee jatkuvasti perusterveydenhuollosta keskittymishäiriöihin liittyviä lähetteitä, ja usein tähän riittää potilaan oma epäilys.

– Meillä tehdään alustavat tutkimukset ja kartoitetaan myös muu psykiatrinen problematiikka. Jos esiin tulee viitteitä ADHD- tai ADD-tyyppisestä häiriöstä, lähetetään vielä neuropsykologin tutkimukseen, Hinkkala sanoo.

Neuropsykologin tutkimukset Oulun kaupunki ostaa yksityiseltä palveluntarjoajalta.

– Minun on vaikea nähdä, mikä vaikeus diagnoosin saamisessa voi olla, Hinkkala sanoo.

– Varmaan niin se ihannetapauksessa menisi, Laitala toteaa.

Hän arveli ensin olleensa huono-onninen. Kuitenkin vertaistukiryhmissä monen tunne oli sama.

Ristiriitaa vaikuttaa synnyttävän se, että potilaat eivät koe tulevansa kuulluiksi. Hoitohenkilökunta taas voi kokea, että tietoisuuden lisääntyessä keskittymishäiriöistä potilaat etsivät kaikkivoipaa ratkaisua.

– Neuropsykiatrinen oireisto ei selitä kaikkia ongelmia etenkään aikuisiällä, vaan mukana voi olla muutakin psykiatrista problematiikkaa, apulaisylilääkäri Hinkkala sanoo.

Jos ADD tai ADHD diagnosoidaan liian vähäisen tutkimuksen perusteella, vaarana on, että taustalla mahdollisesti oleva trauma, vaikea perhetilanne tai masennus jää käsittelemättä. Oireiden oikea syy voi jäädä hoitamatta, ja potilas ei saakaan apua, kuvaa lastenpsykiatri Laura Korhonen Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.

"Hoitaja naureskeli, että olen hakemassa muotidiagnoosia"

Erja Jormalainen, 26, kertoo saaneensa osansa näistä epäilyistä.

– Hoitaja naureskeli, että olen hakemassa muotidiagnoosia. Toivon mukaan tarkoitus oli vain keventää tunnelmaa.

Itse hän ei ollut pitänyt ADHD:ta edes vaihtoehtona.

Oulun seudun ADHD-yhdistyksen puheenjohtaja Jormalainen sai ADHD-diagnoosin kolme ja puoli vuotta sitten.

Hän vaikuttaa sydämelliseltä ja terävältä, mutta hänen ja hänen perheensä arjesta välittyy viikkojen yhteydenpidon aikana paikoin kaoottinen kuva.

Miehiä ja koiria on kotona yksi, kissoja kaksi, lapsia kolme – ja kalentereita ja listoja joka lähtöön.

Virallisia asioita on hankala hoitaa: aloittaa ajoissa, klikata oikeat raksit ja merkitä tarkat tiedot vaikkapa Kelan papereihin. Auton avaimet ovat hukassa – eivät tosin Jormanaisen jäljiltä.

Juuri nyt Jormalainen on kuumeessa. Häntä ahdistaa ja aikataulut sekoavat, kun hän yrittää auttaa läheisiä ja vertaistuettavia Oulun seudun ADHD-yhdistyksessä

Aivot käyvät ylikierroksilla. Muhoksella asuvan Jormalaisen on aika lähteä Ouluun ohjaamaan ADHD-aikuisten vertaistukiryhmän tapaamista. Hän myös moderoi Facebookin valtakunnallista vertaistukiryhmää, jossa yli 3 000 jäsentä.

Ammattia tai palkkatyötä Jormalaisella ei ole.

Peruskoulussa keskiarvo oli yhdeksän pintaan, mutta työmäärän kasvaessa hän uupui. Toukokuun ensimmäisellä viikolla hän irtisanoi neljännen opiskelupaikkansa.

Jormalainen tuntee useita, joilla koulut ovat jääneet keskittymisvaikeuksien vuoksi kesken. Ilman ammattia toimeentulo hankaloituu, ja ilman parempaa tukea noidankehä jatkuu, Jormalainen miettii.

Varakkaampien on helpompi menestyä, kun elämä pysyy kasassa yksityisessä terveydenhuollossa ajan ja rahan kanssa räätälöidyn opastuksen ja lääkityksen turvin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ADHD-lääkkeitä käyttävät eniten ne, joilla on varaa maksaa kalliita vakuutusmaksuja.

Jormalainen toivoo tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöisille moniammatillista tukea kaikille elämän osa-alueille.

Hänen mielestään resurssit ja tietämys eivät esimerkiksi kouluissa riitä tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivien tukemiseen. Siispä hänkin istuu toisinaan vertaistuettavien lasten ja nuorten äänitorvena koulujen palavereissa.

Ei sittenkään tyhmä tai laiska

En olekaan niin tyhmä.

Laitala on ollut helpottunut aloitettuaan ADD-lääkityksen. Ennen häntä pidettiin töissäkin laiskana.

Nyt elämänlaatu on kohentunut. Laskut tulevat ajallaan maksuun. Laitala pystyy sisäistämään vaikeitakin tekstejä, kun ennen oli vaikeuksia muistaa ylipäätään mitään lukemastaan.

Itsetunto on noussut. Lääkitys sammutti päästä ne viisi radiokanavaa, joiden jokaista ohjelmaa hän yritti seurata.

Laitala laskee kokeilleensa nuoruus- ja aikuisiässä kymmeniä erilaisia mieleen vaikuttavia lääkkeitä.

Onko masennus ollut oma sairautensa? Vai oliko se keskittymishäiriön seurausta? Entä jos diagnoosi olisi tullut aiemmin?

Laitalalle tulee ahdistunut olo näitä miettiessä. Hän ei oikeastaan haluaisi edes ajatella, että terapiaakaan ei ehkä olisi tarvinnut.

– Masennus on monesti seuraus epäonnistumisesta elämässä, kun joku häiritsee keskittymistä ja toimeliaisuutta, Laitala ajattelee.

Masennuslääkkeitä hän ei ole tarvinnut aloitettuaan ADD-lääkityksen.

Kehityksellinen sairaus – varhainen diagnoosi etu

Miksi apua on vaikea saada?

Oireita tulkitaan masennukseksi tai kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Lapsuuden oireet eivät tule tarpeeksi vahvasti esiin tai vanhemmat vähättelevät niitä. Aikuiset kokevat, että lukiosta tai korkeakoulusta valmistuneen ADHD-epäilyksiä ei terveydenhuollossa kelpuuteta.

Näin Jormalainen kertoo avun saamisen esteistä vuosien aikana vertaisryhmissä käytyjen keskusteluiden perusteella.

Apulaisylilääkäri Hinkkalan mukaan tarkkaavaisuushäiriöitä tutkitaan ja hoidetaan myöhäisellä aikuisiälläkin, vaikka ihanteellisesti diagnoosi saataisiin lapsuudessa.

ADD ja ADHD ovat kehityksellisiä sairauksia, ja oireita on nähtävissä usein jo alle 7-vuotiaana. Tämän vuoksi vanhempien haastatteleminen on tärkeää, mikäli se on mahdollista.

– Kenellekään ei puhkea neuropsykiatrinen häiriö 30-vuotiaana, Hinkkala sanoo.

Hän ottaa esimerkiksi 50-vuotiaan potilaan.

– On elänyt elämänsä, käynyt koulut, selvinnyt työelämästäkin ja miettii, miksi kaaosilmapiiri on aina ollut vallalla. En tiedä, voiko 50-vuotiaana kauheasti enää tehdä mitään, mutta osa on tyytyväisiä saadessaan selityksen oireilleen.

– Periaatteessa stimulanttilääkityksiä ei pitäisi aloittaa, jos ei ole tehty diagnoosia lapsuusiässä. Mutta kyllä niitä aloitetaan, jos se auttaa esimerkiksi työssä keskittymisessä, Hinkkala sanoo.

Oulun kaupungin mielenterveyspalvelut tarjoavat ADHD- ja ADD-potilaille myös neuropsykologista valmennusta.

Jormalainen tietää, että moni aikuinen on saanut myös hyvää ja ripeää hoitoa kaupungin mielenterveyspalveluista.

Hän näkee ongelmana hoidon hajanaisuuden, kun julkisella puolella ei ole tarpeeksi asiaan pitkällisesti perehtyneitä lääkäreitä. Diagnosointi, sopivan lääkityksen löytäminen ja muun avun saaminen hidastuu, Laitala ja Jormalainen kokevat.

Haluamaansa lääkäriä ei kuitenkaan voi valita, ainakaan vielä.

Tarkkaavaisuushäiriöisten aikuisten Käypä hoito -suositus julkaistaan toukokuun viimeisenä päivänä. Tähän saakka lääkäreillä on ollut ohjenuorana vain lasten ja nuorten hoitosuositus.

Jormalaisen mukaan vertaistukiryhmissä toivotaan suosituksen yhtenäistävän hoitokäytäntöjä ympäri Suomen.

Ristiriitaa lääkekuluissa

Laitala maksaa lääkkeistään 170 euroa kuussa. Lisäksi terapiasta tulee itse maksettavia kuluja.

– Jos lääkäri olisi tutkinut minut kunnolla vuonna 2006 eikä asettanut kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosia, saisin lääkkeet korvattuna, Laitala sanoo.

Laitalan käyttämä Elvanse-lääke korvataan vain aikuisille, joilla lääkitys on aloitettu lapsuus- tai nuoruusiässä. Jormalainen puolestaan saa Kela-korvauksen Concerta-lääkkeelleen.

Aikuisille korvattavat vaihtoehdot ovat Suomessa vähissä. Joissain Euroopan maissa tämä on kierretty tuomalla markkinoille samasta lääkkeestä aikuisille tarkoitettu versio.

Jotkut ADD:ta ja ADHD:ta sairastavat lääkitsevät itseään kotikonstein, jos sopivaa valmistetta ei löydy tai jokapäiväinen lääkitys on liian suuri kuluerä. Kahvi ja energiajuomat rauhoittavat osaa, toisille niistä ei ole apua.

– Kaksipiippuinen juttu. Tästä olisi hyvä jotain tutkittua tietoa saada, Jormalainen toteaa.

Lääkkeitä parempia eväitä

Laitalasta tuntuu, että elämä olisi voinut rullata toiseenkin tapaan.

Entä jos tarkkaavaisuushäiriö olisi huomattu jo lapsuudessa – tai kymmenisen vuotta sitten, kun hän sai ensimmäisen terapeutin ja masennuslääkityksen?

Aikuisen miehen sanat putoilevat verkkaisesti, ja hän on ujohkon oloinen. Laitala on kaukana siitä ylivilkkaasta pikkupojasta, millaisena tarkkaavaisuushäiriöinen monen mielessä piirtyy.

Antti Laitala kulki vuosikymmenen verran polkuaan ensimmäisestä masennusdiagnoosista ADD-diagnoosiin. Hän menisi yhä juoksujalkaa yksityislääkärille, jos hänellä olisi siihen varaa.

Kysymykset eivät lopu diagnoosin ja ensimmäisen reseptin saamiseen. Ympyrä on kuitenkin sulkeutunut onnellisesti, Laitalasta tuntuu.

Matkassa minuuteen on ollut paljon hyvääkin: esimerkiksi Kelan tukema yksityinen psykoterapia herättää Laitalassa syvää kiitollisuutta. Se on antanut loppuelämän hyötyä – eväitä, joita ei lääkepurkista voi saada.

Laitala saattaa vielä palata keskeytettyjen opintojen pariin, ja maanantaina hän aloitti uudessa kokopäiväisessä työssä.

Ambra Succi on todellinen euroviisukonkari. Hän on ollut mukana kahdeksan kertaa. Succi on tehnyt koreografeja eri maiden kuten Bulgarian ja Azerbaidjanin artisteille ja esiintynyt itse Ruotsin Euroviisujen väliaikanumeroissa.

Parhaiten Ambra Succi tunnetaan Ruotsin Loreenin Euphoria-kappaleen koreografiasta. Kappale voitti Euroviisut vuonna 2012. Tuolloin Succin uudenlainen koreografia sai paljon kehuja.

Kiovaan Succi teki koreografian Makedonian Jana Burčeskan kappaleeseen Dance alone. Maa ei päässyt finaaliin. Tämän vuotinen työkeikka oli haastava, sillä artisti oli raskaana ja se haluttiin pitää salaisuutena.

– Olisin halunnut tehdä töitä hänen kanssaan enemmän, mutta häntä pyörrytti ja hän halusi nukkua koko ajan. Hän ei ollut myöskään tanssinut aikaisemmin, joten tämä oli hyvin vaikeata hänelle.

Succi kehuu muutoin makedonialaisia. Heillä ei välttämättä ole ollut laittaa niin paljon rahaa esitykseen, mutta ihmiset ovat olleet sydämellisiä.

Koreografina Succi pyrkii löytämään artisteista heidän sisimpänsä esiin ja että se näkyisi heidän liikkeissään.

– Pyrin ajattelemaan, että koreografia ei tule viisulavalle, koska kaikki tekevät niin. Se on tylsää. En laita artisteja tekemään minun liikkeitäni. Haluan, että laulaja näyttää niin hyvältä kuin mahdollista. Artisti voi myös haluta eri asioita kuin minä. Pitää olla avoin ja kuunnella.

Aitous on valttia

Tämän vuoden viisuista Ambra Succi nostaa esiin Ruotsin Robin Bengtssonin kappaleeseen tehdyn koreografian, jossa pukumiehet tanssivat liukuhihnoilla.

– Se ei ole mitään uutta ja erilaista, mutta se sopii tosi hyvin siihen biisiin ja tälle artistille.

Euroviisuesityksissä on viime vuosina nähty entistä vähemmän koreografioita. Succi arvelee, että yksi syy siihen on esitysten kopioiminen.

– Viime vuoden voittokappaleessa ei ollut mitään koreografiaa. Siitä on otettu mallia tälle vuodelle. Kun Loreen voitti, seuraavana vuonna kaikki olivat paljain jaloin.

Succin mielestä viisuesityksissä näkee myös sitä, että artisti haluaa näyttää aivan muulta kuin itse on. Esimerkiksi Beyoncelta.

– Haluaisin nähdä enemmän ihmisiä, jotka uskaltavat. Tänä vuonna Portugalin esiintyjä on aivan ihana. Se on vaan hän. Kaikki tulee suoraan sydämestä. Se on aitoa.

Maailman nopeimman autolautan piti aloittaa liikenne vappuna 1977. Koska merenkulussa oli lakko, ajettiin neitsytmatka Saksaan vasta 13. toukokuuta. Tässä jutussa Finnjetin suunnittelijana ollut Martin Saarikangas ja aluksen viimeinen suomalainen työntekijä Juhani Puonti puhuvat kauniisti laivasta, josta piti tulla mahtava menestystarina.

Koko projekti sai alkunsa, kun kokeneet laivanrakentajat Olli Pylkkänen ja Martin Saarikangas yrittivät 1970-luvun alussa kehittää alusta, joka olisi silloisia laivoja halvempi rakentaa ja helpompi huoltaa.

– Alkuvuodesta 1972 tavattiin. Päätettiin Pylkkäsen kanssa mennä ottaman Kaivohuoneelle yhdet viskit. Oli meillä arkkitehtikin mukana. Arkkitehdeillä oli huono tapa ottaa huopakynä mukaan ja piirtää pöytäliinaan. Voi sanoa, että Finnjetin ensimmäiset suuret hahmotelmat piirrettiin siellä, vuorineuvos Martin Saarikangas muistelee.

Pian Wärtsilän Helsingin telakalla alettiin suunnitella laivaa, jolla ei ollut vielä edes tilaajaa. Pylkkänen ja Saarikangas perustivat nelihenkisen kehitystiimin, sillä he näkivät, että risteilyalukselle olisi suuret markkinat.

Sitten tilaaja löytyi. Enso-Gutzeitin kanssa nimet pistettiin paperiin joulukuussa 1973. Jo tuolloin sovittiin, että laiva olisi valmiina vasta vappuna 1977, vaikka silloiset laivat valmistuivat yleensä kahdessa vuodessa.

Saarikankaan herkkyysanalyysille virnuiltiin

Täysin uudentyyppisellä aluksella piti päästä Saksaan. Matka Itämeren halki autolautalla kesti tuolloin kaksi vuorokautta, mutta nyt kunnianhimoinen tavoite oli tehdä laiva, joka selviäisi matkasta yhdessä vuorokaudessa. Laivasta piti saada todella nopea.

– 20 solmun nopeus tarvitsee 20 000 hevosvoimaa. Jos halutaan 30 solmua, aluksen pitää olla suippo ja kapea, ja tehoa noin 70 000 hevosvoimaa. Sillä teholla Finnjet muuten kulki 31,7 solmua, Saarikangas kertoo.

Polttoaineen hinta oli pysynyt melko vakaana toisen maailmansodan päättymisestä saakka. Martin Saarikangas laskeskeli Enso-Gutzeitin johtajille, millaisista polttoainekuluista näin nopeassa laivassa voisi pahimmillaan olla kyse.

– Tein herkkyysanalyysin. Siellä kaikki vähän hymyilivät.

1970-luvun alussa kukaan ei voinut aavistaa, että öljykriisi pilaisi pian hyvän bisnesidean. Ei myöskään Saarikangas. Raakaöljyn nimellishinta yli kaksinkertaistui vuosien 1973 ja -77 välillä ja tuontihinta lähes nelinkertaistui.

Raha suorastaan tuprusi Finnjetin savupiipuista

Moottoreista vastuussa ollut Martin Saarikangas valitsi laivaan lentokoneista tutut kaasuturbiinikoneet. Dieselmoottoreilla hevosvoimia olisi 30 solmun vauhtiin tarvittu 90 000. Kaasuturbiineilla laivasta saatiin myös 20 metriä lyhyempi. Polttoainetta kului vastaavasti enemmän.

Mikä tahansa polttoöljy ei Finnjetin tankkiin edes kelvannut. Neste teki laivalle oman polttoaineen. Ja se oli kallista.

Suunniteltu 22 tunnin laivamatka Saksaan muutti aika lailla kaiken, mitä risteilyliikenteessä oli siihen saakka tehty. Aluksen satama-aika oli vain kaksi tuntia. Hytit piti siivota, ruoka- ja muut varastot täydentää ja matkustajat sekä muu lasti piti saada ulos ja takaisin sisään aivan uusilla menetelmillä. Osa ruuasta tehtiin esivalmiiksi jo maissa. Se oli ennenkuulumatonta.

Vaikka kovaa ajaminen kävi kalliiksi, teki Finnjetiä varten keksitty halvempi rakennustapa Suomesta kuitenkin Saarikankaan mukaan maailman johtavan risteilylaivarakentajan. Finnjetin suunnittelussa tietokoneet olivat ensimmäistä kertaa kunnolla mukana.

– Päästiin sovittamaan ja suunnittelemaan runko optimaaliseksi, jolla säästettiin hirveästi painoa. Potkurin ja rungon hyötysuhdetta parannettiin noin viisi prosenttia, kun koko edellisen vuosisadan aikana sitä onnistuttiin parantamaan vain prosentin.

Vauhti hiipyi Travemündeen

Juhani Puonti oli ensimmäinen laivan henkilökuntaan kuulunut, joka asui Finnjetillä jo rakennusaikana. Kotkassa konemestarilinjalta valmistunut Puonti lähetettiin Yhdysvaltoihin kaasuturbiinikurssille 1976. Konepäällikkö pysyi Finnjetille uskollisena yli 30 vuotta.

Finnjetin säännöllisen reittiliikenteen piti lupauksien mukaan alkaa vappuna 1977, mutta koska konemestarit olivat lakossa, siirtyi neitsytmatka toukokuun 13. päivään. Finnjet oli jättiuutinen molemmin puolin Itämerta.

Heti toisella reittimatkalla tuli ongelmia. Uutukainen törmäsi Travemünden satamassa laituriin. Finnjet ei ollut helppo ajettava, muistelee Puonti.

– Kyllähän minäkin välillä olin bryggalla neuvomassa.

Nopeasta laivamatkasta Saksaan tuli haluttu, mutta talvi tuotti harmia. Vuonna 1981 alukseen asennettiin myös tavalliset dieselmoottorit. Hiljaiseen vuodenaikaan laivalla alettiin ajaa hitaammin. 36 tunnin matka-aika ja alle 20 solmun nopeus vähensivät polttoainekuluja valtavasti.

Yhteen hiileen jatkuvassa epävarmuudessa

Konepällikkö Juhani Puonti muistaa Finnjetin fiiliksen. Se oli ainutlaatuinen.

– Siinä oli vahva yhteishenki. Olen ollut monessa laivassa sen jälkeen. Samanlaista ei ollut missään muualla, konepäällikkö Puonti muistelee.

Finnlines operoi laivaa ensimmäiset vuodet. Omistaja vaihtui Effoaksi 1986. Vuonna 1993 Silja Line maalautti laivan sinivalkoisesta valkoiseksi. Kun Finnjetin jättikirjaimet maalattiin yli, Finnlinesin toimistossa itkettiin.

Polttoainekulut nousivat jatkuvasti ja asiakkaiden suurin into alkoi laantua. Siljalle Finnjet kävi todella kalliiksi. Laivaa ajettiin välillä Helsingistä Tallinnaan ja siihen tehtiin laajoja sisäremontteja sekä tekniikan päivityksiä. Lopullinen romahdus tapahtui Finnjetin siirryttyä Rostock–Tallinna–Pietari –linjalle.

Finnjetistä tuli valtaisa rasite, josta piti päästä eroon. Vuonna 2005 laiva jätti Itämeren, eikä ikinä enää palannut.

Mississipin hotellilaiva jämähti Bahamalle

Lokakuussa 2005 Finnjet ankkuroitiin Yhdysvaltoihin Louisianan yliopiston hotellilaivaksi. Hurrikaani Katriina oli tuhonnut hammaslääketieteen opiskelijoiden kampuksen New Orleansissa. Se oli Finnjetin viimeinen varsinainen työtehtävä.

Kesällä 2006 alus ajettiin Bahamalle. Silja Linen logot maalattiin yli. Juhani Puonti oli viimeinen suomalainen, joka sai palkkaa Finnjetiltä. Konepäälliköstä tuli myyntikonsultti.

– Sain luvan kaupata laivaa ja yritin selvittää kenelle se kelpaa. Kun UPM rakensi sellutehdasta Uruguayhin, he olisivat hyvin mielellään halunneet sen asuntolaivaksi. Jokisuisto oli kuitenkin liian matala, eikä sitä saatu ajettua sinne.

Finnjet menetti nimensä kun laiva siirtyi Bahaman lipun alle. Konepäällikkö Puontin viimeinen työtehtävä oli kouluttaa paikallisia käynnistelemään koneita. Sitten alkoi pitkä odotus.

Finnjetin viimeisenä vuonna 2008 nimi ja omistaja vaihtuivat kaksi kertaa. Amerikkalaisomistuksessa Da Vinci –aluksesta piti tulla kasino. Keväällä 2008 laiva kastettiin vielä kerran Kingdomiksi. Sitten se aloitti viimeisen matkansa Intiaan.

”Yhden tipan väännän”

Kun suomalaisille selvisi toukokuussa 2008, että Finnjet aiotaan romuttaa, syntyi hirveä meteli.

Juhani Puonti muistelee, että intialaiset olivat tarjonneet laivasta 8,2 miljoonaa. Martin Saarikangas oli suomalaisten pelastusyrityksessä mukana.

–Yritettiin estää se romutus sillä, että olisi tuotu se Aurajokeen hotelliksi. Pelkästään laivan saaminen Suezin kanavan läpi olisi kuitenkin maksanut kaksi miljoona euroa.

Kun loputkin pelastusyritykset kaatuivat rahoituksen puutteeseen, alkoi aluksen intialainen omistaja purkaa Finnjetiä Alangin hietikolla syksyllä 2008.

Juhani Puonti osallistuu viikonloppuna Finnjetin muistoristeilylle Silja Serenadella. Matkaan lähtee noin 70 entistä finnjetiläistä. Tunnelma on haikea.

– Molemmat tyttäretkin ovat olleet Finnjetillä kesätöissä. Finnjetin pelastaminen oli lopulta niin pienistä rahoista kiinni, että uskon, ettei sitä todellisuudessa haluttu pelastaa. Kyllä jonkun konjakin saatan ottaa laivan muistoksi, Finnjetin viimeinen suomalaistyöntekijä sanoo.

Martin Saarikangas palaa lauantaina taas muistoihin, kuinka hän joutui maksamaan pöytäliinan ravintola Kaivohuoneella. Olli Pylkkänen ei ole tätä muistoa enää jakamassa.

– Kyllä minäkin yhden tipan väännän siitä. Finnjet oli kuitenkin minunkin elämässä merkittävä merkkipaalu.

Oletko ihan varma, että hankkimasi koiranpentu on terve? Ostitko pentusi tietämättä mitään sen terveystutkimuksista, näkemättä kasvuoloja vanhempia ja sukulaisia?

Alun perin rodut tai rotutyypit olivat paikallisia koirakantoja, joiden hyviä ominaisuuksia pyrittiin vakiinnuttamaan ja suojelemaan ”vieraan koiraveren” vaikutukselta. Rodun kantakoiriksi valittiin ominaisuuksiltaan sopivimman tuntuiset yksilöt, rodulle luotiin suljettu rekisteri ja ihannekoiran tavoite kirjattiin rotumääritelmään. Kantakoiriksi pyrittiin valitsemaan kaikin puolin terveitä ja rodunomaisia koiria, sen mitä silmillä nyt pystyi havaitsemaan. Kantakoiria löytyi yleensä rodusta riippuen joitain kymmeniä, joskus jopa alle kymmenen.

Koirathan ovat monisynnyttäjiä. Joten kun vähät kantakoirat lisääntyivät keskenään ja niiden jälkeläiset taas keskenään, vähistä kantakoirista kasvoi tuhansien yksilöiden kanta. Perimän monimuotoisuutta oli vain sen verran, mitä kantakoirissa oli ollut, mutta kuitenkin riittävästi valikoivaan jalostukseen.

Jossain vaiheessa huomattiin, että saman isoisän tai -äidin jälkeläisiä kannatti parittaa keskenään: esivanhemman hyvät ominaisuudet saatiin vakiinnutettua kantaan. Menetelmää kutsuttiin linjasiitokseksi, nykyisin kai tiukaksi sukusiitokseksi. Silloin tuo kaikki vaikutti vielä hyvältä ajatukselta: jälkeläiset olivat laadultaan yhä parempia ja tasalaatuisempia.

Jos rotujen luojat olisivat tienneet genetiikasta saman, minkä me nyt, luulenpa että he olisivat toimineet silti toisin. Nykyisin nimittäin tiedetään, että kaikin puolin terveet ja täydellisen oloiset yksilötkin kantavat laskennallisesti useaa kymmentä haittageeniä perimässään. Kuten me ihmisetkin.

Joissain rodussa monet koirat nielevät sukkia, toisessa puolet on allergisia

Se sitten olikin aika lailla sattumaa, millaisia haittageenejä minkäkin rodun kantakoirat sattuivat kantamaan. Virhe tehtiin kauan aikaa sitten, ja sen vaikutus nähdään nyt: joissain rodussa monet koirat nielevät sukkia, toisessa puolet on allergisia, kolmannessa on vaikea löytää tervesilmäisiä koiria, neljännessä joka kolmas koira on ääniarka tai kärsii eroahdistuksesta. Viidennessä (ja monessa muussakin) sattui vain käymään hyvä tuuri: haittageenit eivät aiheuttaneet kovin vakavia vikoja, vaan ehkäpä vain satunnaisia hammaspuutoksia. Monissa roduissa valtaosa koirista on terveitä ja mukavaluonteisia.

Nykyiset kasvattajat eivät ole syyllisiä tuohon lähtöasetelmaan. Virheet rotujen luomisessa tehtiin kauan sitten. Nykykasvattajat joutuvat sitten vain tasapainoilemaan mahdollisten ongelmien kanssa, jos niitä on. Monissa roduissa kasvattajat ovat yhteisvoimin ja nykygenetiikan tiedoin onnistuneetkin parantamaan (tai vaalimaan) rotunsa terveystilannetta, kunhan vain rodussa on ollut jäljellä riittävästi geneettistä monimuotoisuutta. jos kanta on geneettisesti tarpeeksi suuri, tarvittava vaihtelu pysyy yllä, koska luonto tuottaa sitä sukupolvien kuluessa koko ajan lisää (mutaatiot).

Kaikissa sitä monimuotoisuutta ei kuitenkaan ole. Geneettisesti liian pieni kanta taas köyhtyy sukupolvi toisensa jälkeen. Paitsi koirien lukumäärästä myös niiden jalostuskäytöstä riippuu kummanlainen kukin rotu on.

Lain kirjain on kuollut kuin kivi, sitä ei käytännössä valvota ollenkaan

Joissain roduissa on hyvin vaikea löytää koiraa, jolla ei olisi vakavia elämää haittaavia vikoja tai sairauksia. Ei ole riittävästi terveitä koiria jalostukseen valittavaksi. Jotkut kasvattajat saattavat silti jatkaa pentujen tuottamista sairautta tai vikaa periyttävillä vanhemmilla, vaikka eläinsuojelulakimme periaatteessa kieltää sellaisen eläinjalostuksen. Periaatteessa siksi, että kyseinen lain kirjain on kuollut kuin kivi, sitä ei käytännössä valvota ollenkaan.

Joissain roduissa suljetun rekisterin ongelmaan on tuotu helpotusta etsimällä uutta kantaa muualta tai harkituista roturisteytyksistä. Monissa roduissa onkin paljon säilyttämisen arvoista: esimerkiksi mainio luonne tai erinomaiset käyttöominaisuudet. Ylipäätäänkin rotukoirien hyviin puoliin kuuluu, että niiden pennuista voi suhteellisen hyvin ennustaa, millainen siitä tulee. Kun koira sopii ominaisuuksiltaan perheen oloihin, kaikki ovat onnellisia.

Yksittäisten pentueiden kohdalla on kuitenkin tärkeintä, että niille on valittu terveet vanhemmat ja että niiden sukulaisetkin ovat terveitä. Useimmat kasvattajat pyrkivätkin valitsemaan huolella pentujen vanhemmat. Sattuma voi silti joskus puuttua peliin, haittageenit saattavat joskus kantautua pennulle jostain kaukaisilta esi-isiltä.

Oma lukunsa ovat kasvattajat, jotka ummistavat silmänsä ja kieltävät ongelmat. Houkutus pentujen teettämiseen nartulla terveys- tai käyttäytymisongelmista huolimatta on suuri.

Osa huijaa ostajaa ja ehkä itseäänkin jättämällä koirat viemättä rodun kannalta tärkeisiin terveystutkimuksiin. Se vasta venäläistä rulettia onkin.

Siitä päästään toiseen usein esitetyistä kysymyksistä: ”Ovatko sekarotuiset tai roturisteytykset terveempiä kuin rotukoirat?”

Yleensä kyse on juuri tuosta tutkimattomuudesta. Tutkimaton voi olla sairaskin. Ne vialliset geenit kun eivät yleensä lentäneet rotujen kantakoiriin tyhjästä eivätkä välttämättä ole uusia mutaatioita. Kyläkoirilta, sekarotuisilta koirilta ja myös susilta on kaikilta löytynyt perinnöllisiä vikoja.

Pentuja myös trokataan tänne ulkomailta epämääräisistä oloista

Monesta rodusta on maassamme olemassa myös rekisteröimätön kanta, joka on kuitenkin samasta kannasta lähtöisin kuin rekisteröidytkin koirat. Rekisteröimättömyys eikä varsinkaan tutkimattomuus kuitenkaan tee koirista perimältään terveempiä. Pennut saattavat päätyä rekisterin ulkopuolelle myös siksi, että niiden vanhemmat ovat sairaita, liiaksi sukua keskenään tai niiltä puuttuvat terveystutkimustulokset.

Pentuja myös trokataan tänne ulkomailta epämääräisistä oloista. Ostaja saa olla myyjien kanssa tarkkana, ilmoituksissa jopa johdetaan koiraa hankkivia harhaan pennun kasvuoloista ja taustoista.

Roturisteytyksetkään ei tee pennusta automaattisesti tervettä. Jos huono tuuri käy, vanhemmat saattavat kantaa perimässään samaa sairausgeeniä. Esimerkiksi vanhemmilta tulleet rakenneviat tai arkuus eivät häviä moni- tai sekarotuisuuden myötä.

Olit sitten ottamassa rotukoiraa tai sekarotuista, käy katsomassa pennun kummankin vanhemman käyttäytymistä sen normaaleissa kotioloissa. Ota pentu vain sellaisista vanhemmista, jotka ovat ystävällisiä, kaikissa tilanteissa rohkeita ja joilla ei ole arkielämää haittaavia käyttäytymistapoja. Arkuus periytyy voimakkaasti, siksi esimerkiksi ääni- tai ihmisarkaa ei pitäisi koskaan pennuttaa.

Älä osta pentua, jos sen vanhemmista ei ole riittävästi terveystutkimustietoja saatavilla. (Rekisteröityjen koirien ja niiden sukulaisten terveystiedot löytyvät julkisesta tietokannasta). Kysy myyjältä lisäksi, onko vanhemmilla mitään hoitoa vaativia sairauksia. Esimerkiksi alttius allergioihin, atooppiseen ihoon ja toistuviin korvatulehduksiin on usein perinnöllinen.

Vaakakupissa on paljon: sekä pennun että sen tulevien omistajien elämänlaatu.

Älä valitse vain pentua, valitse myös hyvät kasvuolot. Aika kasvattajan luona ennen luovutusikää vaikuttaa peruuttamattomasti koiran tulevaan luonteeseen. Pentu tarvitsee emän hyvää hoivaa ja sisarusten seuraa, mahdollisuuden virikkeisiin ja tasapainoiluun monipuolisilla alustoilla. Hyvä kasvattaja sosiaalistaa pentuja erilaisiin ympäristöihin, ihmisiin, kotieläimiin ja kodin ääniin. Varhaisen kasvuympäristön puutteita ei voi täysin myöhemmin korvata, joten käy omin silmin katsomassa pentujen oloja.

Monet silti ostavat pennun kuin sian säkissä: näkemättä kasvuoloja, vanhempia ja sukulaisia, pyytämättä terveystutkimustuloksia, luottamalla vain hyvään onneen. Miksi? Pentutehtailijoiden tai koiria maahantuovien trokaajien halpojen hintojen houkuttamana?

Tuire Kaimio

Kirjoittaja on paitsi eläinten kouluttaja ja tietokirjailija, myös Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen ja itsekin koirankasvattaja.

Saksalainen Andreas Hofmann nousi lauantaina kolmanneksi miesten keihäänheiton tämän kauden maailmanlistalla. Hofmann heitti ennätyksensä 88,79 kotimaassaan Offenburgissa.

Hofmannille, 25, lauantain heitto toi hurjan ennätysparannuksen. Hänen aiempi ennätyksensä oli toissa vuonna heitetty 86,14.

Hofmannin lisäksi loistovireessä oli Lars Hamann, joka paransi ennätyksensä 86,71:een. Johannes Vetter heitti 83,39 metriä.

Äskettäin Dohassa komean kauden kärkituloksen 93,90 kiskaissut Thomas Röhler jäi lauantaina tulokseen 83,22.

Keihäänheiton tilastokärjessä ovat lauantain jälkeen Röhler (93,90), Vetter (89,68) ja Hofmann (88,79).

Jouluun oli kuukausi jäljellä, kun vuonna 1923 kirvesmies Juho ja Hymni Koiviston perheeseen syntyi toinen poika marraskuun 25. päivänä.

Presidentti Mauno Koiviston synnyinkoti sijaitsee Turun keskustan tuntumassa Piispankadun ja Tehtaankadun kulmassa sijaitsevassa työläiskorttelissa. On käytettävä hieman vaivaa, jotta löytää pienen 30 neliömetrin hellahuoneen oven korttelin perimmäisestä nurkasta.

Mukavuuksia korttelin asunnoissa oli vähän. Vieläkin menneestä ajasta muistuttaa erillinen vessan ovi, johon asukkaiden piti mennä ulkokautta.

Turun Piispankatu sivuaa Aurajokea. Se alkaa Turun Tuomiokirkolta ja päättyy entiselle kasarmialueelle, jossa on nykyään yliopiston tiloja.

Nykyään Piispankatu on arvokasta keskustan asuinaluetta, mutta 1920-luvulla kyseessä oli maaseutumainen laitakaupunkialue, jossa oli myös teollisuutta. Koiviston synnyintalon korttelia vastapäätä toimi esimerkiksi rautatehdas.

Kaikki kodit lähellä toisiaan

Mauno Koiviston perhe asui myöhemmin useassa eri osoitteessa, lähinnä Kerttulinkadulla ja Itäisellä Pitkakadulla. Yhteistä niille olivat se, että kaikki ovat muutaman kilometrin sisällä toisistaan – käytännössä Turun tuomiokirkon tuntumassa.

Opintiensä alun Koivisto kävi Kerttulinmäellä sijaitsevassa Kerttulin koulussa. Aivan koulun tuntumassa sijaitsee hirsipuunmäki, joka on ollut aikanaan teloituspaikka aina 1700-luvulle saakka. Lähistöllä ovat myös Turun yliopisto ja Åbo Akademi, jossa Koivisto opiskeli satamatöidensä ohella.

Synnyinasunto tutkijoiden käytössä

Mauno Koiviston synnyinkoti ei ole yleisölle avoin, sillä se on jatkuvassa käytössä tutkijankammiona. Tilasta ei peritä vuokraa.

Vuonna 1984 Turun kaupunginhallitus päätti, että huoneisto on tarkoitettu Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa tai Åbo Akademissa yhteiskuntatieteellisellä alalla päätoimisesti jatko-opintoja harjoittavalle, lisensiaatintutkimusta tai väitöskirjaa tekevälle henkilölle.

Tutkijankammion käyttöoikeus myönnetään vain vuodeksi kerrallaan ja vain erityisin perustein käyttöoikeutta voidaan jatkaa.

Askeettinen tila

Koiviston synnyinkoti on moniin muihin alueen asuntoihin verrattuna hyvinkin alkuperäisessä asussa. Esimerkiksi vinttiä ei ole rakennettu uudelleen, kuten muissa korttelin asunnoissa on tehty.

Huoneiston kunnosta vastaa Turun kaupunki.

Presidentti Sauli Niinistö puhui lauantaina kansainvälisistä turvallisuushaasteista Lennart Meri -konferenssissa Tallinnassa. Puheensa aluksi Niinistö lainasi perjantaina kuollutta presidentti Mauno Koivistoa:

– Koivisto kertoi, että aseiden vaiettua syyskuun alussa 1944 hän nousi juoksuhaudan reunalle. Siinä puhdistaessaan pikakivääriään hän ajatteli, että täytyy olla toinenkin, rauhanomaisempi tapa tulla naapurin kanssa toimeen.

– Hänen toimensa tämän tavoitteen varmistamiseksi ovat meitä kaikkia velvoittava perintö, Niinistö sanoi.

Niinistö totesi puheessaan että tätä nykyä Euroopan turvallisuutta leimaa syvä epäluottamus. Hän puhui sotilaallisen toiminnan ja varustelun lisääntymisestä, uudenlaisista sotilasoperaatioista ja -harjoituksista sekä hybridi- ja kyberuhista.

Krimin niemimaan liittämistä Venäjään presidentti kuvasi raskaaksi iskuksi.

Niinistö korosti kuitenkin myös vuoropuhelun tärkeyttä. Tässä yhteydessä hän mainitsi Suomen tekemän Itämeren lentoturvallisuutta koskevan aloitteen.

– Tarvitsemme positiivisten toimien ketjun luottamuksen ja turvallisuuden edistämiseksi, Niinistö sanoi.

Keskustelu EU:n puolustusyhteistyöstä "lopultakin johtamassa tuloksiin"

Suurimmaksi osaksi virolaiselle yleisölle puhunut Niinistö myönsi, että monille Euroopan maille puolustusyhteistyön pääasiallinen foorumi on sotilasliitto Nato. Mutta Suomelle hän totesi EU:n puolustusyhteistyön olevan merkittävä asia.

– EU ei ole todellinen unioni, jos se ei osallistu kansalaistensa turvallisuuden varmistamiseen, Niinistö sanoi.

Hän sanoi panneensa tyytyväisenä merkille, että keskustelut EU:n puolustusyhteistyöstä näyttävät tänä vuonna edenneen ja "ovat lopultakin johtamassa tuloksiin."

Niinistön mielestä prosessin tulee olla paitsi kunnianhimoinen myös osallistava.

– Keskeisten suorituskykyjen ja operatiivisen valmiuden kehittäminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on myös varmistaa yhteinen tahtomme toimia, Niinistö sanoi.

Savun katku tuntuu nenään: joku on avannut äskettäin kamiinan tulipesän luukun. Hiillos hohkaa punaisena, lämpö tuntuu iholla. Mutta tämä ei ole tavallinen puulämmitteinen mummonmökki.

Se, mitä savuhormia pitkin nousee, tutkitaan täällä pienintä yksityiskohtaa myöten: paljonko hiukkasia on, mitä ne sisältävät, mikä on niiden kemiallinen koostumus ja massa. Ison autotallin näköinen huone on todennäköisesti maailman monipuolisin polttoperäisten päästöjen tutkimuslaboratorio. Se sijaitsee Itä-Suomen yliopiston tiloissa Kuopion Savilahdessa.

Maallikko näkee, että liekeistä nousee hiukan tummaa savua. Yliopistotutkija Jarkko Tissari selittää sen johtuvan sitä, että palaminen ei ole balanssissa. Syntyy nokihiukkasia, jotka nousevat taivaalle. Aikanaan ne kulkeutuvat jopa arktiselle alueelle asti, jossa ne imevät itseensä auringonvaloa ja sulattavat jäätiköitä.

Se on tieto, josta on hyötyä kenelle tahansa saunaa tai takkaa lämmittävälle. Itse asiassa iso osa polttoperäisten päästöjen tutkimuksessa saadusta tiedosta on sellaista, mitä kuluttajienkin olisi hyvä tietää.

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa on havaittu, että pienhiukkaspäästöt voivat nousta jopa kuusinkertaiseksi sen perusteella, miten puuta polttaa. Hiilivetypäästöissä vaihteluväli on jopa 20-kertainen. Vastaavasti vanhankin tulisijan voi saada palamaan lähes yhtä puhtaasti kuin uuden, jos polttaa oikein. Ei siis ole todellakaan samantekevää, miten saunansa tai takkansa lämmittää.

1. Älä polta liian suuria pesällisiä kerralla. Liian suuren pesällisen polttaminen lisää päästöjä. Jos puita ladotaan liikaa, puut kaasuuntuvat liian nopeasti ja ulkoilmaan karkaa häkää, hiilivetyjä ja hiukkasia.

2. Älä polta märkää puuta. Liian kostean puun polttaminen lisää päästöjä huomattavasti. Siksi lämmittäjän kannattaa valita kuivaa ja puhdasta puuta – ei siis esimerkiksi roskia, ei mielellään edes sytyttämiseen.

Myös lämpöenergian näkökulmasta kuiva puu on parempi kuin kaatotuore. VTT:n mukaan paras lämpöarvo on, kun polttopuun kosteus on 15–20 prosenttia. Jos pilkot näinä viikkoina puita, ne ovat sopivan kuivia viimeistään ensi vuoden kesällä, parhaissa olosuhteissa jo tulevana syksynä.

Netissä levisi aiemmin tänä vuonna Ylen uutinen Kauhavan lämpölaitoksesta, jossa huomattiin vahingossa, että haketta ei kannatakaan polttaa kuivana. Tämä on totta osassa lämpölaitoksia, mutta se ei missään tapauksessa koske saunanlämmittäjää.

3. Huolehdi vedosta. Tarkista, että hormi vetää. Kiukaassa tuhkalaatikko kannattaa tyhjentää aina ennen sytyttämistä.

4. Sytytä päältä, jos se on mahdollista. Perinteinen tapa oli sytyttää tulisija alta. Nykysuosituksissa linja on toinen. Silloin pesällisen alaosasta vapautuvat kaasut palavat noustessaan kuuman vyöhykkeen läpi. Kaikkiin tulisijamalleihin päältä sytyttäminen ei kuitenkaan sovi.

5. Käy ulkona katsomassa, millaista savua piipusta nousee. Puiden lisäämisen jälkeen savua tulee aina, mutta jos sitä tulee koko ajan, palaminen on todennäköisesti epäpuhdasta. Värillisen savun nouseminen on merkki siitä, että palamisolosuhteet eivät ole kunnossa. Palamista voi säädellä erilaisella ladonnalla, panoskoolla ja ilman syötön asennoilla kokeillen.

Tarvitsetko ylipäänsä puukiuasta?

Pelkkä puukiukaan tarpeellisuuden kyseenalaistaminen ärsyttää luultavasti isoa joukkoa suomalaisia. On kuitenkin tutkittu tosiasia, että puukiuas on takkojen, kamiinoiden ja leivinuunien joukossa suurin pienhiukkaspäästöjen aiheuttaja.

Tämä johtuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin kiukaita on paljon – epävirallisten arvioiden mukaan jopa 1,2 miljoonaa. Toiseksi puukiukaiden hyötysuhde on huono. Puuta joudutaan käyttämään kiukaassa suhteessa enemmän kuin vaikkapa varaavassa takassa. Lisäksi polttotekniikka on kiukaassa alkeellisempi kuin nykytakassa, jossa kaasutusprosessia pystytään säätelemään.

Jos siis todella haluaa lämmittää pienipäästöisesti, pitää kysyä itseltään, onko puukiuas todella ainoa vaihtoehto saunassa, varsinkin tiheästi asutulla alueella.

– Puukiukaista luopuminen on iso kysymys, jota varmasti pitäisi miettiä. Itse en haluaisi mennä kieltolinjalle. Tehtäisiin mieluummin ensin kaikki mikä on tehtävissä ja sen jälkeen kielletään jos muu ei auta, tutkija Jarkko Tissari Itä-Suomen yliopistosta puntaroi.

"Kaikella, mikä on tehtävissä", hän viittaa puun polttotapojen kehittämisen lisäksi poltto- ja puhdistustekniikan kehittämiseen kiukaissa – niistä lisää myöhemmin tässä jutussa.

Puulajilla ja sen kuorella on väliä

Puunpolttoa tutkittaessa on löydetty lisäksi monia muita tekijöitä, jotka kyllä vaikuttavat päästöihin, mutta joiden tietämisestä on hyötyä pikemminkin teollisuudelle kuin kuluttajille. On eroja jopa siinä, miten eri puulajeja pitäisi polttaa, jotta päästöt olisivat mahdollisimman pienet. Tutkija Jarkko Tissarin mukaan niissä "mennään jo hienouksiin", mutta periaatteessa jokaista puulajia pitäisi polttaa eri tavalla.

Isompia eroja on sen sijaan löydetty, kun on verrattu kuoren ja runkopuun palamista. Tämä johtuu siitä, että kuoressa on enemmän tuhkaa kuin runkopuussa. Tuhka huonontaa palamista ja osa tuhkahiukkasista leijailee pienhiukkasina savukaasun mukana ulos.

Jopa sillä on väliä, lentävätkö hiukkaset piipusta päivällä vai yöllä

Se, mitä puunpoltosta aiheutuville päästöille tapahtuu sen jälkeen kun ne leijailevat savupiipusta ulkoilmaan, on yksi alan tutkimuksen tämän päivän kuumimmista kysymyksistä. Tiedetään, että ajan kulumisella on suuri merkitys päästöille, mutta ei tiedetä, mitä se tarkoittaa ihmisille ja ilmastolle.

Tämän vuoksi Itä-Suomen yliopiston laboratoriossa on otettu käyttöön laitteisto, jolla pystytään ikäännyttämään pienhiukkasia. Havaittiin, että puun panospolton hiukkaspäästöt lisääntyvät merkittävästi päästön ikääntyessä ulkoilmassa, jo noin kolmen tunnin aikana.

Tämä oli tärkeä havainto, koska tähän asti ilmiötä ei ole otettu huomioon tulisijatyyppien päästöjä arvioitaessa.

Jopa sillä on väliä ihmisten ja ilmaston kannalta, vapautuuko päästö ilmaan valoisaan vai pimeään vuorokaudenaikaan. Pimeällä päästöjen ikääntymisen aikana muodostuvien pienhiukkasten määrä on pienempi.

Rantasaunassa hiukkastutkimuksen nimissä

Puunpoltosta aiheutuvien päästöjen vähentämisessä kuluttaja on tärkeässä roolissa, mutta myös kiukaiden kehittymisellä on merkitystä. Osa kiuasvalmistajista on ollut mukana Itä-Suomen yliopistonkin tutkimushankkeissa.

Yliopisto on hakenut jopa rakennuslupaa omalle tutkimussaunalle Savilahden rantaan. Se on jotain, mitä ei varmasti ole missään muualla maailmassa, tutkija Jarkko Tissari nauraa.

– Toisaalta on ihmeellistä, että meillä ei ole tutkimussaunoja. Suomessa on kuitenkin niin paljon saunoja.

Puulla lämpiävä tutkimussauna toimii kontissa, josta savu voidaan johtaa toisessa kontissa olevaan pienpolttosimulaattoriin.

Hän uskoo kiuasvalmistajien haluavan kehittää laitteistaan vähäpäästöisempiä. Siihen ei vain välttämättä ole vielä olemassa riittävästi tietoa ja työkaluja.

Kiukaasta saa vähäpäästöisemmän polttotekniikkaa kehittämällä, mutta myös sitä tutkitaan, voiko päästöjä vähentää kiukaissa samalla idealla kuin lämpölaitoksissa, joissa käytetään savukaasupesureita.

– Savukaasupesureita ei ole kotisaunoihin tulossa, mutta muita tekniikoita kyllä – ja olemassa olevien tekniikoiden yhdistelmiä.

Raskauden alussa Tuire Matveinen voi todella pahoin. Kun esikoisen ja toisen lapsen odotus olivat sujuneet lievällä, muutaman aamun pahoinvoinnilla, tällä kertaa olo oli kolminkertaisesti pahempi.

13. raskausviikko ja ultraäänitutkimus yllättivät niin tutkimusta tehneen hoitajan, kuin odottavan äidinkin.

– Hoitaja katsoi, että täällähän on yksi, kaksi, kolme sikiötä. Siinä vaiheessa hän kutsui lääkärin paikalle katsomaan, että voiko tämä olla totta, Tuire kertoo.

Totta se oli, sikiöitä oli kohdussa kolme ja ennestään kaksilapsiseen perheeseen odotettiin kolmosia. Tuire ja Arto olivat tietoisia siitä, että kaksoset ovat mahdolliset, koska Tuiren puolen suvussa on useita kaksosia.

– Mutta että kolmoset, eihän sitä osannut edes ajatella!

Normiperheestä suurperheeksi

Viime lokakuun viimeisenä päivänä, raskausviikolla 32+6 tuli Tuiresta ja Artosta kerralla suurperheen vanhempia.

Tuire ja Arto Matveinen ovat olleet naimisissa kohta kahdeksan vuotta. Esikoinen Aleksandra täyttää nyt toukokuussa seitsemän ja menee syksyllä kouluun – Isabella on nelivuotias. Kolmoset; Vanessa, Jasper ja Niklas, täyttivät vappuaattona puoli vuotta.

Kolmosten syntymä on harvinaisuus

Lapset painoivat syntyessään hieman kahden kilon molemmin puolin.

– Sektio sujui suunnitellusti ja lapset olivat terveitä, iloitsee 33-vuotias Tuire.

Pohjois-Karjalan keskussairaalalle kolmosraskaus ja -synnytys eivät ole mitään jokavuotista rutiinia. Edellisen kerran maakuntaan syntyi kolmoset noin kymmenen vuotta sitten.

– Synnytys piti valmistella siten, että paikalla oli kolme lastenlääkäriä, kolme kätilöä ja kolme keskoskaappia.

Sattumalta neljä viikkoa Matveisten jälkeen Pohjois-Karjalaan syntyi toisetkin kolmoset. Tuire pitää yhteyttä toisen kolmikon äidin kanssa.

– Samassa kunnassa asutaan, hymyilee kontiolahtelainen Tuire.

Jumppapallo herätti kysymyksiä

Raskausvatsa oli valtava, kun kohdussa oli kolme vauvaa. Tuirelta kyseltiin jo kauan ennen synnytystä sen ajankohdasta.

– Vatsa oli kamalan suuri, kuin jumppapallo. Sen kantaminen muuttui vaikeaksi ja jalat turposivat. Kotona en voinut myöskään levätä, kun on nämä kaksi muuta lasta. Niinpä olin muutaman kerran jo raskauden aikana sairaalassa lepäämässä muutamia päiviä.

Paitsi että onnistunut sektio ja terveet vauvat olivat helpotus, Tuiren olo helpotti muutenkin. Suuri raskausvatsa oli painanut sisäelimiä ja keuhkoja niin, että oleminen ja hengittäminen oli vaikeaa.

– Synnytys todellakin tuntui siltä, että olisi otettu paino pois sydämeltä ja kehosta.

Vauvat teholla, äiti kotona

Tuire toipui sektiosta kotiin viikossa, mutta vauvat jäivät lasten teho-osastolle kuukaudeksi. Sen ajan äiti ajoi sairaalaan joka päivä. Siinä käytiin läpi ristiriitaisiakin tunteita.

– Kun lähdin sairaalasta kotiin, tuntui pahalta jättää vauvat sinne. Kun taas lähdin kotoa sairaalaan, piti jättää nämä isommat lapset muiden hoiviin. Onneksi aika oli lyhyt, kertaa Tuire Matveinen.

Vauvat pääsivät kotiin marraskuun viimeisenä päivänä, niin nopeasti he kasvoivat kiinni keskosina syntymisensä. Laskettu aika olisi ollut joulukuun 20. päivänä.

Tukiverkko apuna

Tuire kehuu miestään osallistumisesta vauvojen hoitoon. Arto Matveinen oli isyyslomalla lähes viisi kuukautta kolmosten kotiutumisen jälkeen ja hoiti vauvoja täysipainoisesti.

Aamut alkavat viideltä. Jompikumpi nälkäisemmistä pojista syö ensin ja sitten Vanessa. Kolmosten äiti Tuire Matveinen

Lisäksi apuna ovat olleet isovanhemmat ja nyt kun isä-Arto on palannut töihin, kotona käy lastenhoitaja neljänä päivänä viikossa.

– Aamut alkavat viideltä. Jompikumpi nälkäisemmistä pojista syö ensin ja sitten Vanessa. Pojat, Jasper ja Niklas, ovat nyt noin kahdeksankiloisia, sirompi tyttö Vanessa painaa 6,6 kiloa.

Kolmoset ovat jo tavoittaneet ikätoverinsa koossa ja painossa. Mistään ei enää voi päätellä, että kyseessä ovat keskosina syntyneet vauvat.

15 vaippaa, laatikollinen sosetta

Aluksi vaippoja meni hurja määrä ja vieläkin niitä menee viisitoista päivässä, ja ruokapurkkeja on keittiön työtasolla isot laatikolliset.

– Pitää olla iloinen, että kaikki syövät hyvin.

Tuire imetti kolmosia pulloruokinnan ohella kunnes nämä tulivat neljän kuukauden ikään.

– Olen iloinen, että pystyin imettämään senkin aikaa, vuorotellen vauvojen kesken. Rintamaito ei kuitenkaan mitenkään riittänyt, joten nyt mennään pulloruokinnalla.

Arto Matveinen, 36, syöttää tottuneesti Vanessaa pullosta.

– Tässä on tosiaan riittänyt isällekin syöttöpuuhaa ja pidän vauvojen hoitamisesta.

Kolmosrattaita ei löydy kirpparilta

Matveiset muuttivat itse rakentamaansa omakotitaloon vajaa seitsemän vuotta sitten. Pihalla on suuri hankinta, tila-auto, jolla seitsenhenkinen perhe pystyy matkustamaan. Kaikkea on pitänyt hankkia kolminverroin.

Kolmosia syntyy Suomessa niin vähän, ettei vauvantarvikkeita, esimerkiksi rattaita saa kuin ulkomailta tilaamalla. Vanessa, Jasper ja Niklas kulkevat tuplavaunut+tavalliset -yhdistelmällä. Lenkille pystyy lähtemään, kun on kaksille vaunuille työntäjä. Äitiyspakkauksiakin tuli taloon kerralla kolme.

– Halusimme monta lasta ja saimme. Emme ajatelleet, että kolme kerralla, mutta ei tässä enää ole mitään ihmeellistä. Olemme onnellisia lapsista, eikä lapsiluku ole välttämättä vielä tässä.

Yhdistystoiminta tukee monikkoperheitä

Yhteiskunnan tukeakin kolmosperhe saa mm. pidennetyn vanhempainvapaan muodossa. Matveiset ovat myös liittyneet Suomen Monikkoperheet ry:n jäseniksi, sieltä saa vertaistukea ja jäsenyyden kautta lastentarvikkeista "kolmosalennuksia".

Suomessa on myös kolmosperheille oma yhdistys. Kolmosia syntyy vajaat kaksikymmentä kertaa vuodessa Suomeen ja määrä on laskenut huippuvuosista. Sitä selittää osaltaan keinohedelmöityshoitojen kehittyminen, enää niiden seurauksena ei synny niin usein kaksosia tai kolmosia kuin 1990-luvulla. Yhdistystoimintaan mennään usein mukaan raskausaikana tai lasten ollessa pieniä. Kolmosten kasvaessa muututaan ikäänkuin tavanomaiseksi perheeksi, kerrotaan Suomen Kolmosperheet-yhdistyksestä.

Identtiset pojat ja tyttö

Jasper ja Niklas ovat identtisiä kaksosia ja muistuttavat vanhempiensa mukaan koko ajan enemmän toisiaan. Vanessa on selvästi erinäköinen ja poikia pienempi.

Kaikki lapset ottavat kontaktia myös vieraaseen ja katselevat maailmaa ja valokuvien ottajaa hyväntuulisina ja tarkkaavaisina. Kolmoset keräävät huomiota kaikkialla missä perhe liikkuu. Enää sitäkään ei tarvitse vältellä, kuten pikkuvauva-aikana infektioiden pelossa.

– Vauvat ovat olleet terveitä, ihan niitä pieniä lasten kuumetauteja lukuunottamatta ja nyt nukkuvat jo yön läpi. Kaikki meiltä kysyvät jaksamisesta, mutta ei tässä ole mitään kummallista, kolme kertaa enemmän vain syöttämistä, hoitamista ja vaipanvaihtoa. Siihen meillä on rytmi ja järjestys.

Kolmea tulevaa uhma- tai teini-ikäistä Arto ja Tuire eivät vielä mieti. Muutaman vuoden päästä isosiskoista, Aleksandrasta ja Isabellastakin on oikeasti apua pienempien seurana. Tuire ajattelee äitienpäivääkin lasten kautta.

– En mie mitään erityistä halua, mulla on nämä rakkaat lapset.

Maailmalla levinneestä haittaohjelma WannaCrysta on tehty havaintoja myös Suomessa, kertoo Viestintävirasto.

WannaCry haittaohjelma tunnetaan myös nimellä WanaCrypt0r. Haittaohjelma on aiheuttanut tuhoja jo ainakin 74 maassa. Muun muassa Britanniassa haittaohjelma iski terveydenhuoltojärjestelmään, minkä vuoksi potilaita jouduttiin kotiuttamaan ennen aikojaan.

Myös Venäjän sisäministeriön, pankkien ja teleyhtiöiden tietokoneita on lamaantunut ja norjalaisen Choice-hotelliketjun toiminta häiriytynyt.

Ohjelma iskee Windows-käyttöjärjestelmään ja lukitsee tietokoneen. Käyttäjältä vaaditaan 300 dollarin lunnaita, jotta koneen saa jälleen toimimaan. Lunnas on maksettava kuuden tunnin kuluessa virtuaalivaluutta bitcoineina.

Suomessa joitakin kymmeniä tapauksia

Viestintäviraston mukaan haittaohjelma leviää erittäin tehokkaasti organisaation sisäverkossa, mikäli haittaohjelman käyttämiä haavoittuvuuksia korjaavia suojauspäivityksiä ei ole asennettu.

Viestintäviraston johtavan asiantuntijan Jussi Erosen mukaan Suomessa on havaittu joitakin kymmeniä haittaohjelman tartuntoja.

– Niitä on joitakin kymmeniä, ja haluaisimme pitääkin tilanteen sellaisena, Eronen sanoo.

– Koska leviäminen on ollut niin nopeaa muualla maailmassa, halusimme havahduttaa varoituksellamme suomalaiset päivittämään viimeistään nyt laitteensa, varsinkin kun Microsoft on julkaissut päivitykset Windows 2003- ja XP-järjestelmille, Eronen toteaa.

Microsoft ei ole enää aikoihin päivittänyt XP-järjestelmää, mutta poikkeuksellisesti lauantain vastaisena yönä yritys julkaisi myös XP-koneille uuden tietoturvapäivityksen tilanteen takia.

Suomi hyvin suojattu

Tietoturvayhtiö F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen pitää nyt leviävää kiristyshaittaohjelmaa historian levinneimpänä ja suurimpana. Hänen mukaansa tilanne Suomessa on kuitenkin hallinnassa.

– WannaCry käytti leviämiseensä haavoittuvuutta, joka oli päivitetty maaliskuun puolivälissä – paitsi jos käytössä oli jotain vanhempia käyttöjärjestelmiä, kuten Windows XP:tä, joihin päivitystä ei ollut olemassakaan. Tämän takia maantieteellisiä eroja nyt nähdään. Suomessa kansainvälisesti vertailtuna ajetaan tuoreempia ja paremmin päivitettyjä järjestelmiä kuin monessa muussa maassa, Hyppönen sanoo.

Hyppösen mukaan kiristyshaittaohjelma WannaCry on ongelma käytännössä vain yritysympäristöissä, sillä se leviää tiedostojen jakamisen yhteydessä yritysten sisäverkoissa.

– Suomessa nähdyissä tapauksissa on tyypillisesti ollut niin, että tartunta on jossain yrityksessä ja siellä on käymässä jonkun toisen organisaation työntekijä. Hän saa läppäriin tartunnan, kävelee läppäri kainalossa omaan yritykseensä ja tökkää sen siellä verkkoon kiinni. Sen jälkeen haittaohjelma lähtee leviämään kuin kulovalkea.

Koska leviäminen tapahtuu sisäverkoissa, Hyppönen arvioi, että kotikäyttäjät eivät juurikaan ole haittaohjelman kannalta vaarassa.

Leviäminen pysähtynyt

Hyppösen mukaan huonoin tulevaisuudennäkymä olisi, että WannaCrysta nähtäisiin uusia ja päivitettyjä versoita.

– WannaCryn leviäminen on nyt pysähtynyt, mutta se on helppo muokata niin, että se lähtisi uudelleen käyntiin.

– Tällä hetkellä epäilemme, että ryhmä tämän hyökkäyksen takana säikähti itsekin sitä, miten nopeasti se lähti leviämään. Veikkaanpa, että he pitävät matalampaa profiilia ainakin toistaiseksi, Hyppönen sanoo.

Yhdysvaltain edellisen presidentin Barack Obaman vaimo Michelle Obama on arvostellut rajusti maan nykyistä hallintoa. Hän esiintyi suuressa terveystapahtumassa Washingtonissa.

Obaman kritiikki kohdistui terveysministeri Sonny Perduehen, joka on ilmoittanut lykkäävänsä koululaisille tarjottavien aterioiden parannettujen terveyssuositusten voimaantuloa.

Miehensä presidenttiaikana Michelle Obama oli mukana Let's Move -kampanjassa, joka edisti lasten terveellisiä ruokailutottumuksia ja liikuntaa.

Vuonna 2010 maassa hyväksyttiin laki, jonka avulla kouluja tuettiin tarjoamaan vähemmän kaloreja, suolaa ja transrasvoja sisältäviä aterioita ja lisäämään hedelmiä, vihanneksia ja kokojyväviljaa.

Maatalousministeri Perdue ilmoitti aiemmin tässä kuussa, että säädösten voimaantuloa lykätään suolan osalta, makeutetut maitojuomat sallitaan jälleen ja säädöksiä väljennetään kokojyväviljan osalta.

Perdue perusteli päätöstään ehdotettujen säädösten liialla tiukkuudella ja halulla antaa kouluille vaihtoehtoja, kertoo BBC.

Mikä motiivi?

Michelle Obama kannusti lasten vanhempia pohtimaan ministerin päätöksen taustoja ja motiiveja. Hän kohdisti sanansa Yhdysvaltain nykyhallinnolle:

– Teidän on pysähdyttävä ja mietittävä. Miksi ette halua lastemme saavan koulussa hyvää ruokaa? Mikä teillä on vikana ja miksi tämä on puoluepoliittinen kysymys?

Äideille hän esitti kysymyksen:

– Te voitte pitää minusta tai olla pitämättä, mutta miettikää, miksi jollekin ihmiselle on OK, että lapset syövät törkyä.

– Tässä teille salaisuus: Jos jotkut ajattelevat niin, he eivät välitä lapsistanne, hän jatkoi.

Noin viidennes Yhdysvaltain lapsista on luokiteltu lihaviksi.

Lähde: AP

Forssassa oli viime elokuussa parin viikon aikana useita tappeluita forssalaisten nuorten ja turvapaikanhakijoiden välillä ja yksi noin 150 hengen mielenosoitus vastaanottokeskusta vastaan. Suurin osa mielenilmaukseen osallistujista oli nuoria.

Kaikki sai alkunsa, kun kaksi forssalaistyttöä pysäytti auton, jossa oli kyydissä forssalainen nuori Miro Hacklin. Tytöt väittivät kahden ohi kävelemässä olevan vastaanottokeskuksen asukkaan ahdistelleen heitä.

Hetkeä myöhemmin Miro hyökkäsi kavereidensa kanssa yhden turvapaikanhakijan kimppuun. Turvapaikanhakija sai hyökkäyksen seurauksena vakavan aivotärähdyksen ja joutui kahdeksi päiväksi sairaalaan.

Tilanne käynnisti tapahtumaketjun, josta seurasi useita pahoinpitelyitä ja tappeluita seuraavina viikkoina. Miro oli mukana niistä useammassa. Hän joi tapahtumien aikaan paljon alkoholia, eikä muista tarkasti kaikkia tapahtumia.

Miron maine kasvaa

Kaupungilla liikkuneissa huhupuheissa Mirosta tuli pian pelottava hahmo. Hänen väitettiin kulkevan pitkin katuja aseiden kanssa ja hyökkäävän arvaamattomasti päälle.

Miro itse lietsoi tätä mielikuvaa ja se toi hänelle kunnioitusta. Rikollista elämää ihannoineelle Mirolle maineen saaminen vain lisäsi kierroksia.

– Munhan oli tarkoitus istua vaikka koko elämä linnassa, Miro toteaa.

Miro kertoo, että ilmapiiri kaveriporukassa oli sellainen, että oli hyväksyttävää ja jopa kannatettavaa hakata turvapaikanhakijoita.

Elokuun loppupuolella Forssassa sattui välikohtaus, jossa turvapaikanhakijat ja forssalaisnuoret ottivat yhteen. 15-vuotias forssalainen poika loukkaantui tilanteessa.

Seuraavana päivänä noin 15 hengen joukko suuntasi vastaanottokeskukselle, missä syntyi joukkotappelu. Miro jäi kotiin, koska aavisteli poliisin tulevan paikalle.

Seuraavana yönä poliisi tuli kuitenkin pidättämään Miron kesken unien. Hän oli tutkintavankeudessa, kun edellisten viikkojen tapahtumia alettiin selvittää.

Kriisiä ratkaisemaan yhteisvoimin

Joukkotappelu järkytti laajasti Forssassa, ja kaupunki reagoi nopeasti. Muutaman päivän sisällä pistettiin pystyyn moniammatillinen työryhmä. Mukana oli poliitikkoja, poliisi, vastaanottokeskuksen johtaja ja kaupungin eri alojen väkeä. Toiminnassa keskityttiin etenkin nuorten kuulemiseen.

Poliisi kiersi kouluissa puhumassa nuorten kanssa. Kouluissa kiertänyt vanhempi rikoskonstaapeli Jukka Kastikainen kertoo haastaneensa nuoria heidän kärkkäistä mielipiteistään turvapaikanhakijoista.

– Kysyin heiltä, mistä heidän mielipiteensä tulevat. Mistä he tietävät millaisista oloista turvapaikanhakijat tulevat? Kastikainen kertoo.

Kävi ilmi, että nämä heitot perustuivat usein netissä levinneisiin perättömiin juttuihin. Keskustelemalla nuoret havahtuivat itsekin kyseenalaistamaan, tietävätkö he tosiaan millaisista oloista turvapaikanhakijat tulevat ja millaisia ihmisiä he ovat.

Nuorten parissa paljon työskennellyt Kastikainen huomauttaa, että äänekkäimmät nuoret voivat luoda ilmapiirin, jossa on vaikeaa olla eri mieltä. Monet nuorten ennakkoluulot liittyivät vieraan pelkäämiseen.

Sama tilanne oli vastaanottokeskuksessa, missä ilmapiiri oli niin räjähdysherkkä, että turvapaikanhakijat eivät uskaltaneet poistua yksin vastaanottokeskuksesta.

Sovittelijat tulevat mukaan

Tilannetta ratkomaan tuli myös ulkopuolinen sovitteleva taho, Naapuruussovittelukeskus. Se keskittyy toiminnassaan monikulttuurisiksi koettujen konfliktien sovitteluun.

Kaksi Naapuruussovittelun työntekijää teki jalkatyötä Forssassa. He puhuivat forssalaisten nuorten ja vastaanottokeskuksen asukkaiden kanssa luottamuksellisesti ja etsivät avainhenkilöitä.

Miro oli yksi näistä avainhenkilöistä. Sovittelijoiden oli kuitenkin vaikeaa luoda häneen kontaktia, koska Miro näki tulevaisuutensa joka tapauksessa vankilassa. Niinpä Naapuruussovittelu etsi apuun entisen linnakundin Jan Jalutsin, joka aloitti Miron tukihenkilönä lokakuussa. Jalutsi on tunnettu pankkiryöstöistä ja vankilapaoista, mutta nykyään hän auttaa nuoria eroon rötöksistä (HS), opiskelee nuoriso-ohjaajaksi eikä ole enää vuosiin ollut vankilassa.

Rikollisen elämän karu arki on kaukana yhdysvaltalaisten elokuvien glamourista. Jan Jalutsi

Jalutsi aloitti nuorten parissa toimimisen jo 1990-luvulla. Silloin rikosuralle ajautuvia nuoria vietiin vankilaan kuuntelemaan vankien, kuten Jalutsin, tarinoita. Tarkoituksena oli vähentää linnassa istumisen ja rikollisen elämän hohdokkuutta nuorten silmissä.

– Rikollisen elämän karu arki on kaukana yhdysvaltalaisten elokuvien glamourista, Jalutsi toteaa.

Jalutsi kehotti Miroa googlettamaan hänet heti ensinäkemisellä. Se vakuutti. Miron oli turha esittää kovaa jätkää Jalutsin tapaiselle tunnetulle ex-rikolliselle.

Ongelmien alkujuurille päästään puhumalla

Mirosta puhuttiin Forssassa suurena rasistina. Jalutsille kuitenkin selvisi, että Mirolla on ollut aikanaan Oulussa asuessaan paljon ulkomaalaisia kavereita. Valheet, väärinkäsitykset ja ympäröivien ihmisten vaikutus yhdistettynä alkoholin juontiin ja piittaamattomuuteen omasta tulevaisuudesta tekivät Mirosta kuitenkin räjähdysherkän.

Jalutsi tutustui Miron historiaan. Miro on ollut poikakodissa ja syönyt lääkkeitä 12-vuotiaasta asti. Hänellä on myös keskittymishäiriö.

Jalutsi huomasi eri asiantuntijoiden lausunnoista, että kaikki nostivat kädet pystyyn ja povasivat Mirolle suurta riskiä viettää tulevaisuutensa vankilassa.

– Sanoin hänelle, että jos sä nyt teet tyhmyyksiä, sä meet niiden ihmisten mukaan, Jalutsi kertoo.

Jalutsi pyrki suuntaamaan Miron vihan ja epäluulon rakentavammin.

– Kannustin Miroa hankkimaan ajokortin, opiskelemaan ja laittamaan elämänsä kuntoon. Haluaisin nähdä, että hän ajaisi jonain päivänä urheiluautolla paikalle näyttämään, että olitte väärässä. Että ei menty niiden normien mukaan, joita on etukäteen ennustettu.

Kun Mirolta kysyy, mikä on ollut tärkein tekijä hänen rauhoittumisessaan, vastauksena on yksi sana: puhuminen. Puhetta on myös riittänyt yhteisösovitteluissa, joissa eri osapuolet ovat saaneet avata näkökantojaan.

Joulukuun yhteisösovittelussa kävi jopa ilmi, että koko konfliktin käynnistänyt väite ahdistelusta oli valhetta. Tytöt olivat keksineet tarinan tultuaan torjutuiksi.

Tukihenkilöys vaatii vahvaa auttamisenhalua

Miron näkemys tulevasta on muuttunut. Enää hän ei halua kiven sisään. Tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia ei vielä ole, mutta linnassa istumisen sijaan mielessä on toisenlainen visio.

– Kun olisi muutama miljoonaa euroa rahaa. Ja unelmanainen. Ja hieno auto, Miro haaveilee.

Jalutsi kertoo, että Miron kanssa on sovittu, että Miron pitää soittaa hänelle kun tuntuu vihaiselta. Tilanteet eivät katso kelloa.

– Miro soittelee välillä aamukolmelta, että nyt vituttaa ja hän sanoo tekevänsä sitä ja tätä raivopäissään. Sitten pitää rauhoitella. Hän on nuori ja tarvitsee tukea.

Miron kanssa on myös sovittu, että humalassa pysytään kotona. Näin ei tule päädyttyä tappeluihin, kertoo Jalutsi.

Rikoskonstaapeli Jukka Kastikainen vahvistaa, että Miron kurssi on muuttunut täysin sen jälkeen, kun Jalutsi tuli hänen tukihenkilökseen.

Tukea myös turvapaikanhakijoiden johtohahmolta

Irakilainen Mohammed Al-Jumaili tuli perheineen Forssaan ensimmäisten turvapaikanhakijoiden joukossa vuonna 2015. Mohammed toimi turvapaikanhakijoiden joukossa vanhimpana ja eräänlaisena johtohahmona, ja oli mukana sovittelussa.

Mohammed Al-Jumaili haluaa omalta osaltaan tukea Miroa, ja lupautui jopa todistamaan oikeudessa hänen puolestaan. Mohammed on tavannut Miron monesti sovittelun jälkeenkin, ja on vakuuttunut tämän muutoksesta.

– Olisi kaikkien kannalta parempi siirtyä jo eteenpäin, Mohammed sanoo.

Tilanne Forssassa rauhoittui syksyn aikana yllättävän nopeasti. Tärkeä syy tilanteen laukeamiseen oli kaupungin nopea toiminta asiassa. Osaltaan jännitteitä vähensi Maahanmuuttoviraston syyskuinen päätös sulkea Forssan vastaanottokeskus.

Sakkotuomion jälkeen elämä lähinnä makoilua

Osa Miroa koskeneista syytteistä vedettiin pois osana sovittelua, jotta voitaisiin lähteä puhtaalta pöydältä. Syyttäjä vaati Mirolle sakkorangaistusta eri rikoksista, myös kahdesta pahoinpitelystä. Miro tuomittiin lopulta rötöksistään 70 päivän sakkorangaistukseen eli maksamaan yhteensä 420 euroa.

Tällä hetkellä Miron elämään kuuluu lähinnä makoilua. Hän viettää paljon aikaa Jan Jalutsin ja tämän avovaimon kanssa. Forssalaisten kavereidensa kanssa Miro ei enää oleile.

Jalutsi on auttanut Miroa etsimään työ- tai opiskelupaikkaa, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ajokortin Miro on jo hankkinut.

Miron pahoinpitelemä turvapaikanhakija on vieläkin huonossa kunnossa ja joutuu käymään usein sairaalassa.

Mohammed Al-Jumaili ja hänen perheensä ovat juuri saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen. Nyt he aikovat hakea turvapaikkaa uudestaan päivitetyillä ja uusilla perusteluilla. Mohammedilla on jo Forssassa niin paljon ystäviä, ettei hän halua muuttaa minnekään muualle.

Mohammedin mielestä on järkevää, että maahanmuuttajia jää myös pienemmille paikkakunnille, joissa ei ole totuttu erilaisuuteen yhtä paljon kuin suurissa kaupungeissa. Kun eri kulttuureista tulevat ihmiset oppii tuntemaan yksilöinä, ulkonäköön perustuvat ennakkoluulot vähenevät väkisinkin, pohtii Mohammed.

JYRI TUOMINEN

Juttu on osa Ylen ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Ratkaisukone-projektia. Siinä etsitään eri puolilta Suomea toimivia ratkaisuja, jotka ovat monistettavissa myös muille paikkakunnille. Jutun toimittaja on Jyri Tuominen Haaga-Helian journalismin koulutusohjelmasta.