Pirkkalalainen 7-vuotias Firas Smili joutui erilleen esikouluryhmästään keskiviikkona Tampere-taloon tehdyllä retkellä. Kurikankulman koulun ryhmä oli puolen päivän aikaan palaamassa linja-autolla takaisin Pirkkalaan.
Poika nukahti bussiin, eikä noussut kyydistä muun ryhmän kanssa. Tapahtuma huomattiin, mutta bussia ei saatu enää pysäytettyä.
Koulusta otettiin heti yhteyttä hätäkeskukseen. Poliisi nouti koulusta pojan kuvan ja käynnisti etsinnät.
– Huomasimme heti, että poika oli jäänyt bussiin. Yritimme pysäyttää bussia, mutta se ei pysähtynyt, vaan jatkoi matkaansa Suupan suuntaan, kertoo Kurikankulman rehtori Mika-Matti Alasuvanto.
– Otimme yhteyttä heti myös Paunuun ja TKL:n toimipisteisiin, mutta tuloksetta. Käynnistimme koululla operaation, jossa pysäytimme kaikki bussi numero yhden bussit, Alasuvanto kertoo.
Poikaa etsittiin bussin reitiltä myös kahdella autolla.
Poika herätettiin vasta varikolla
Ylen saamien tietojen mukaan poika ajoi bussilla Nekalan varikolle saakka. Siellä hänet herätettiin ja hän joutui poistumaan autosta. Hän ei kuitenkaan osannut suunnistaa kotiinsa Pirkkalaan, vaan harhaili kävellen Turtolaan. Keskiviikkona oli sankka lumisade, mikä lisäsi tilanteen vaikeutta.
Turtolassa poika sai apua kahdelta 9-vuotiaalta tytöltä. He ottivat yhteyttä omiin vanhempiinsa, joiden kautta saatiin yhteys eksyneen pojan vanhempiin.
– Poika itse on kertonut asiasta, mutta kovin tarkkoja tietoja häneltä ei ole saatu. Hänelle on järjestetty myös kriisiapua, Alasuvanto kertoi päivällä.
Myöhemmin poika kertoo itse haastattelussa, että bussikuski herätti hänet bussissa ja kehotti poistumaan.
– Firasin kädet ja varpaat olivat kohmettuneet ja poika oli nälkäinen, kertoo isä Abdenacer Smili.
Kuljettajat eivät havainneet
Kadonnutta matkustajaa etsittiin myös liikennelaitoksella. Bussikuskit eivät kuitenkaan ole kertomansa mukaan havainneet poikaa busseissa. Kuljettajien mukaan myöskään hänen poistumistaan ei ole havaittu. Asiaa ovat peränneet niin TKL:n kuin Paununkin johtoporras.
– Meillä ei ole tietoa, että kyseessä olisi meidän bussimme. Meille soitettiin ennen puolta päivää ja kerrottiin, että poika on hukassa. Sen jälkeen otimme yhteyttä kuskeihin. Mitään havaintoa pojasta ei ole kuitenkaan tullut tietoomme, kertoo toimitusjohtaja Pekka Pirhonen TKL:stä.
Asiaa on setvitty myös Paunun toimesta ja asiaa on kyselty ajovuorossa olleilta kuskeilta.
– On aika harvinaista, että kukaan on enää bussissa sen tullessa varikolle, kommentoi varatoimitusjohtaja Jorma Paunu.
Miten tällainen voitaisiin estää?
Rehtori Alasuvanto on käynyt tapahtumaa läpi ja kertoo, että vastaaviin tilanteisiin on nyt varauduttu.
– Kuskille kerrotaan, että mikä ryhmä on kyseessä ja missä heidän pitäisi jäädä pois. Varmistamme myös, että yksi aikuinen jää viimeiseksi tarkistamaan, ettei ketään jää autoon, Alasuvanto sanoo.
Torstain keliä on kuvattu pohjalaisteillä monin eri sanoin. Eikä ihme, isot ja varsinkin pienet tiet ovat olleet liukkaita ja onnettomuuksia on sattunut.
Erityisesti raskas liikenne on ollut ongelmissa ja sekä rekat että linja-autot ovat seisseet pysäkeillä odottamassa liukkaudentorjuntaa. Myös tieltäsuistumisia on ollut ja koulukyydit ovat myöhästyneet tai niitä on jopa jouduttu perumaan.
Moni on kysynyt, miksi liukkaudentorjunta myöhästyi, vaikka sääennusteet ennakoivat huonoa keliä tälle päivälle jo monta päivää sitten.
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuuri vastuualueen johtaja Anders Östergård vastaa kritiikkiin:
– Kaikki kalusto, joka on sidottu urakoihin, on liikkeellä.
Pitkä kierros ja vaikea keli
Östergårdin mukaan liukkaudentorjunta aloitettiin heti, kun lumisateesta selvittiin keskiviikkona. Talvinen vesisade on kuitenkin tienpitäjän kannalta erityisen vaikea.
– Se kierros, jonka auto tekee liukkaudentorjunnassa, on aika pitkä. Jos sataa, alkupätkälle laitettu hiekka tai suola valuu [tieltä] pois ja kun tierunko on jäässä, sade jäätyy tiehen kiinni paksuksi kerrokseksi, Östergård sanoo.
Hän toteaa, että lenkin pituuden vuoksi saattaa mennä pari-kolmekin tuntia ennen kuin liukkaudentorjunta palaa samalle paikalle uudelleen.
– Pitäisi olla useampi auto ja lyhyempiä kierroksia.
Kantatie 66 Lapuan ja Kuortaneen välillä Etelä-Pohjanmaalla kuvattuna 25.1.18 noin kello 10.Antti Kettumäki/Yle
Urakoihin vaikea puuttua ilman rahaa
Östergård toteaa, että liukkaudentorjunta kuuluu viisivuotisiksi sovittuihin urakoihin. Niiden sisällä on vaikea mennä tekemään muutoksia.
– Jos pitää muuttaa kesken kauden, se vaatii rahaa ja sitä ei ole.
Lisäksi urakoiden perusteena ovat "talviset" talvet.
– Ne on mitoitettu vähän eri tyyppisiin talviin, jolloin on pakkasta monta kuukautta. Ei tälläisiin, että sahataan nollan molemmin puolin ja on useita plusasteita tammikuussa, Östergård sanoo.
Östergård ymmärtää tienkäyttäjien kritiikin ja tietää, että jos kalustoa joudutaan korjaamaan, se on kallista. Hän muistuttaa, että vastuu tiestön kunnosta on ELY-keskuksella, mutta määräänsä enempään silläkään ei ole mahdollisuuksia.
– Tämä on jo kolmas tällainen talvi. Nyt on herätty Liikennevirastossa tähän, että pitää saada jonkunlaista muutosta. Lyhyempiä lenkkejä ja enemmän autoja.
– Vaikka aurattiin, niin satoi lisää lunta, sitten räntää ja päälle vielä vettä. Täyden katastrofin aiheutti pakkanen. Valtatie kolmellatoista satoi esimerkiksi Kaustisella torstaiaamuna vettä, mutta tienpinnassa oli useampi aste pakkasta. Mikään suolamäärä ei olisi saanut jäätynyttä pintaa hetkessä sulamaan, kommentoi Destian Kokkolan alueurakoiden työmaapäällikkö Jarmo Malmi.
Perhonjokilaakson teitä hoitava Tapio Pahkakangas on samoilla linjoilla: kaikki mahdollinen tehtiin, myös ylimääräisiä autoja hälytettiin valtatie kolmelletoista koko suolaus- ja hiekoituskaluston avuksi.
Vaikka aurattiin, niin satoi lisää lunta, sitten räntää ja päälle vielä vettä. Täyden katastrofin aiheutti pakkanen. Destian Kokkolan alueurakoitsija Jarmo Malmi
– Suolaa ei säästelty, kertoo torstain urakasta Tapio Pahkakangas.
Valtatie 13 on öisin melko hiljainen, vaikka liikenteestä olisi juuri suolaamisen kannalta hyötyäkin.
– Kun jäinen tie suolataan, niin juuri liikenne rikkoo jään ja vielä levittääkin suolaa eteenpäin, kertoo työmaapäällikkö Jarmo Malmi.
Poikkeuksellisen liukailla pohjalaisteillä sattui torstaina nelisenkymmentä liikenneonnettomuutta. Valtaosa oli rekkojen tai bussien ulosajoja. Eniten liukasteltiin Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla, Kurikassa, Perhossa ja Kaustisella.
Ojaan suistumisia sattui myös Kokkolassa, Pietarsaaressa ja Vaasassa. Poliisin mukaan rekat päätyivät ojaan enemmän sivu- kuin pääteillä.
– Sivuteillä vesisade pyyki hiekat sivuun melkein tunnissa. Siinä ei auttanut kuin hakea uusi lasti ja tehdä uusi kierros, kertoo Malmi.
Kukaan ei tiettävästi loukkaantunut vakavasti torstain pääkallokeleillä.
Artikkelia korjattu klo 14.40: poistettu arvio tielle levitetyn suolan määrästä.
Suomen vilkkaimmalla lentokentällä Helsinki–Vantaalla on tänään perjantai-iltapäivänä otettu käyttöön uudet turvajärjestelmät, jotka parantavat lentoliikenteen ja kiitoteiden turvallisuutta.
– Lähiliikenteen hallintajärjestelmä on päivitetty tänään. Päivityksen yhteydessä otettiin käyttöön kaksi uutta varoitusjärjestelmää, kertoo lennonjohdosta vastaavan ANS Finland -yhtiön toimitusjohtaja Raine Luojus.
Toinen uusista järjestelmistä varoittaa automaattisesti kenttäalueella tapahtuvasta liikkeestä ja toinen järjestelmä tuo lisää turvallisuutta lennonjohdon tekemään lennonselvitykseen.
Järjestelmien päivitykset tilattiin jo puolitoista vuotta sitten, mutta niitä ei ehditty saada käyttöön ennen tällä viikolla sattuneita kahta vaaratilannetta.
Raine Luojus sanoo, että tällaisia varoitusjärjestelmiä tarvitaan aina, kun toiminnassa on mukana inhimillinen tekijä eli on mahdollisuus ihmisten tekemiin virheisiin.
– Sillehän me emme mahda mitään, että ohjaaja rullaa selvityksen vastaisesti kiitotielle. Se voidaan estää vain fyysisellä esteellä. Mutta näillä uusilla järjestelmillä pystytään havaitsemaan tilanteet. Nämä auttavat siinä, että korjaavat toimenpiteet pystytään tekemään.
"Lennonvarmistamisen yhtiöittämisellä ei mitään tekemistä vaaratilanteen kanssa"
Tiistaina Helsinki–Vantaan lennonjohto antoi matkustajakoneelle luvan lähteä kiitotielle, jolla oli kolme työkonetta. Keskiviikkona liikesuihkukone rullasi ilman lupaa kiitotielle, jolle matkustajakone oli laskeutumassa. Vaaratilanteiden tutkintaa johtaa Onnettomuustutkintakeskus.
– Johtopäätös tässä vaiheessa on se, että lennonjohtajalle tapahtui nähtävästi inhimillinen virhe. Toisessa tapauksessa ilmeisesti kahdelle lentäjälle tapahtui väärinymmärrys tai sitten heidän tilannetietoisuutensa petti, koska he menivät väärään paikkaan, Raine Luojus sanoo.
Helsinki–Vantaan lennonvarmistuspalvelut eriytettiin viime vuonna lentoasemayhtiö Finaviasta omaksi yhtiökseen. Tuolloin Finavian lennonvarmistustoiminnan henkilöstö siirtyi ANS Finlandin palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Valtio omistaa molemmat yhtiöt.
Onnettomuustutkintakeskuksen johtajan Veli-Pekka Nurmen mukaan tiistain lennonjohdosta johtuneen vaaratilanteen tutkinnassa on tarkasteltava myös sitä, onko lennonvarmistuksen yhtiöittämisellä voinut olla jotain merkitystä onnettomuusuhan syntymiseen.
ANS Finlandin toimitusjohtaja Raine Luojus vakuuttaa, että vaaratilanteella ja lennonvarmistustoiminnan yhtiöittämisellä ei ole yhtään mitään tekemistä keskenään.
– Meidän taloudelliset resurssimme hoitaa lennonvarmistusta ja tehdä investointeja ovat paremmat kuin Finavian kanssa. Lisäksi meillä on täsmälleen samat lennonjohtajat ja täsmälleen samat työohjeet kuin ennenkin.
Vakavat vaaratilanteet ovat Helsinki–Vantaan toiminnasta vastaavan lentoasemayhtiö Finavian ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan Suomessa hyvin harvinaisia.
Uutistoimisto STT:n mukaan Helsinki–Vantaan lentoaseman kiitoteillä sattui viime vuonna seitsemän vaaratilannetta, joista yksi johtui lennonjohdosta ja kuusi ohjaamomiehistön toiminnasta.
Ennen torstaista Ylen presidentinvaalitenttiä julkaistiin kaksi mittausta, joiden sanoma oli sama. Vaikka kyselyjen kärkinimi Sauli Niinistö oli menettänyt kannatustaan paljon, hänen asemansa kisassa on yhä vahva.
Ylen kyselytutkimus mittasi Niinistölle 63 prosentin kannatuksen, kun taas Helsingin Sanomien pikamittauksessa 58 prosenttia vastanneista tuki häntä.
Tilanne synnytti iltaa varten yhden kysymyksen yli muiden: Alkaako Niinistö tehdä virheitä viimeisellä mahdollisella hetkellä?
Niinistöllä olikin tentissä vaikeat hetkensä.
Nato-kysymys kampittaa Niinistöä
Niinistö ylitti ensimmäisen esteen tentissä puhtaasti, kun häneltä kysyttiin kommenttia tuoreisiin kyselytuloksiin.
— Tähtään siihen, että jollakin kierroksella minut valittaisiin, Niinistö toisti vakiintuneen vastauksensa gallup-kysymykseen.
Sen sijaan Nato-kannan kertominen tuntuu tuottavan Niinistölle vaikeuksia kerta kerran jälkeen. Se alkaa olla selvää, ettei hän kannata Suomen jäsenyyttä sotilasliitossa juuri nyt.
Ihmettely istuvan presidentin kannasta lähti liikkeelle vaalikoneista, joissa hän ohitti kysymyksen. Asian selittäminen sujui Niinistöltä tentissä yhä heikosti.
— Nämä vaalikonekysymykset lähtivät monesti liikkeelle seuraavasta kuudesta vuodesta tai seuraavasta vaalikaudesta. Minusta on aika mahdotonta vastata kyllä tai ei tilanteessa, jossa emme tiedä kuuden vuoden taakse, Niinistö sanoi.
Totuus on kuitenkin se, että esimerkiksi Ylen vaalikoneessa ehdokkaiden on pitänyt vastata väitteeseen, jonka mukaan ”Suomen pitää hakea Nato-jäsenyyttä”. Väitteessä ei puhuta aikamääreistä.
Niinistö joutui lähes kaikkien vastaehdokkaiden haastamaksi, kun tentissä käsiteltiin hallituksen aktiivimallia. Erikoista tilanteesta oli se, ettei asia liity suoranaisesti presidentin ydintehtäviin.
Kritiikin ydin oli se, ettei Niinistö ollut haastanut hallituksen mallia. Valitsijayhdistyksensä ehdokas Paavo Väyrynen vetosi kansainvälisiin sopimuksiin, jotka velvoittavat Suomea köyhyyden torjumiseen. Samalla hän ilmoitti laittaneensa nimen alle mallin kaatamista ajavaan kansalaisaloitteeseen.
Vasemmistoliiton Merja Kyllönen totesi, että presidentti vahvistaa lait, joten hän ei voi olla täysin vailla vaikutusvaltaa. Laura Huhtasaari (ps.), Pekka Haavisto (vihr.) ja Tuula Haatainen (sd.) liittyivät myös arvostelijoiden joukkoon.
Niinistö vastasi kritiikkiin kuten aiemminkin. Hän vetosi hallituksen esitykseen ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan ponteen, jossa pyritään ottamaan huomioon alueelliset erot.
— Pitää välttää ne tilanteet, että joku menettää (tukea), vaikka hänellä ei ole mahdollisuutta itse vaikuttaa asiaan. Ei edes mahdollisuutta osallistua työvoimapalveluun, Niinistö vastasi.
Niinistö myös sanoi, että hallitus on nyt lisännyt työvoimapoliittisia toimia ja se yrittää taata palveluita kaikille. Tämä ei Haataiselle riittänyt.
Demarit ja keskustalaiset ratkaisevat
Vähemmälle huomiolle vaalien loppusuoralla on jäänyt se, että keskustan ja demarien perinteisillä kannattajilla on mahdollisuus ratkaista vaalien ensimmäinen kierros.
Nämä ryhmät ovat livenneet puolueidensa ehdokkaiden takaa Niinistön kannattajiksi. Molemmissa ryhmissä Niinistöä kannattaa yli 60 prosenttia ihmisistä.
Mikäli kannattajaryhmissä tapahtuisi suurta liikettä takaisin poliittiseen kotiin vaalipäivänä, toinen kierros vaaleissa voisi olla mahdollinen.
Illan tentti ei kuitenkaan antanut suurta aihetta tähän. Vanhanen haastoi Niinistöä ainoastaan Nato-kysymyksestä ja Haatainen laittoi suurimman painoarvon aktiivimalliin.
— Ei voi olla niin, että säädetään lakeja, jotka alkavat vaikuttaa ihmisiin. Ja jälkeenpäin toivotaan, että siihen suunnataan resursseja, Haatainen vastasi Niinistölle.
Vaikka kritiikki oli purevaa, Niinistö ei tehnyt tentissä suuria virheitä. Se oli ennakkosuosikilta riittävä suoritus.
Venäjällä moskovalainen Pioneer-elokuvateatteri uhmasi maan kulttuuriministeriötä torstaina varsin näkyvällä tavalla. Se esitti ranskalais-brittiläistä Stalinin kuolema -elokuvaa, jonka kulttuuriministeriö oli laittanut alkuviikosta jakelukieltoon. Ohjaaja Armando Iannuccin elokuvan ensi-ilta piti alunperin olla eilen.
Elokuva on toinen ulkomainen elokuva, joka on kohtasi vastustusta Venäjällä lyhyen ajan sisään.
Edellinen tapaus oli Paddington 2 -lastenelokuva, jonka ensi-ilta siirtyi kulttuuriministeriön päätöksellä viime viikolla. Karhuherrasta kertovan elokuvan hyllyttämistä perusteltiin kuitenkin kotimaisten elokuvien yleisömenestyksen suosimisella.
Pieni ryhmä teilasi
Venäjän kulttuuriministeriön katsotaan hyökänneen yllättäen Stalin-elokuvan kimppuun, sillä elokuvalla oli jo jakelulupa. Päätös perumisesta tehtiin sen jälkeen, kun pieni ryhmä kulttuurivaikuttajia oli nähnyt ennakkoesityksen ja kirjelmöinyt asiasta ministeriölle.
Elokuva kuvaa Neuvostoliiton entisen johtajan Josif Stalinin kuoleman jälkeistä valtataistelua vuonna 1953 satiirin ja mustan huumorin keinoin. Kulttuuriministeriön mielestä elokuva sisältää ääriajattelua eikä kunnioita Venäjän historiaa ja sen edellisiä sukupolvia.
Stalinin kuolema -elokuvan ohjaaja Armando Iannucci (toinen vas.) poseeraa tekijäjoukon kanssa.AOP
Elokuvan jakelukieltoa on käsitelty laajasti niin mediassa kuin sosiaalisessa mediassa.
Oliko satiiri liikaa?
Aleksanteri-instituutin akatemiatutkijan Sanna Turoman mukaan on ymmärrettävää, että elokuvasta on noussut pienoinen kohu, vaikka tapahtumat ovat yli 60 vuotta vanhoja ja kyseessä on satiiri.
– Ne tapahtumat eivät ole vain vanhoja, vaan esimerkiksi (elokuvassa esiintyvä kenraali Georgi) Žukov on kansallissankari edelleen, Turoma sanoo.
Suuri osa venäläisistä pitää Žukovia toisen maailmansodan sankarina ja hänet liitetään voittoon natseista.
Turoman mukaan taustalla on historian tulkintojen ja opetuksen politisoituminen Venäjällä. Monia venäläisiä elokuvan satiiri saattaa huvittaa, mutta monista saattaa Turoman mukaan tuntua ikävältä nähdä, miten oman lähihistorian tapahtumat esitetään huvittavassa valossa englantilaisen populaarikulttuurin keinoin.
Myös toinen suomalaistutkija sanoo, että kohussa on kyse siitä, että elokuvan koettiin tekevän pilkkaa Venäjän historialla ja kansallistunnolla.
– Kun elokuvan aiottu ensi-ilta osui yhteen Stalingradin taistelun vuosipäivän kanssa, siitä saatiin aihe sotaveteraani-korttiakin heilutella, vapaa tutkija Lauri Piispa arvioi.
Ministeriö seuraa kuin hai laivaa
Vedomosti lehden mukaan moskovalaisen Pioneeri-elokuvateatterin näytöksessä oli lähes täyttä eikä protesteja näkynyt.
Kulttuuriministeriö kommentoi elokuvan esittämistä torstaina, että se on tarkistamassa median tietoja. Aiemmin ministeriö on tiedottanut, että elokuvan esittämisestä seuraa rangaistus.
Perjantaina televisiokanan Dožd kertoi sivuillaan, että teatteriin oli päivällä saapunut poliiseja, jotka olivat tulleet "katsomaan elokuvaa", mutta eivät kertoneet, mikä elokuva oli kyseessä.
Eilen elokuvanäytöksessä ollut eläkeläinen Dina Voronova kertoi, ettei elokuva varsinaisesti naurattanut, mutta hän ei loukkaantunutkaan.
– Miksi olisi pitänyt? Minulla on oma mielipiteeni ja minua ei kiinnosta muu.
Tapio Suojapelto on yksi niistä imatralaisista, jotka tykkäävät käydä naapurimaassa Venäjällä polkupyörällä. Edellinen reissu oli viime vuoden lopulla.
– Käyn siellä ihan fiilispohjalta. Lähinnä käyn tutustumassa lähialueisiin. Joskus pyöräilen Jääskijärven ympäri, Suojapelto kertoo.
Suojapellon pyöräilyreissut hoituvat päivässä. Hän suosii rajan ylittämistä pyörällä, koska se on sujuvaa.
– Pyörällä pääsee autojonon ohi ja ylitys ei tökkää mihinkään, hän sanoo.
Rajanylityspaikkojen tuntumassa Suojapellon pyöräilymatkat taittuvat tällä hetkellä autojen seassa. Imatralla kevyen liikenteen väylää riittää jonkin verran Rajapatsaalta rajanylityspaikalle päin. Loppumatka rajanylityspaikalta täytyy kulkea vilkkaasti liikennöidyn Pietarintien pientareella.
Imatran rajanylityspaikalla Suojapelto ajaa rajanylityspaikan päärakennukselle, hoitaa rajamuodollisuudet ja jatkaa matkaansa Venäjälle Svetogorskin rajanylityspaikalle autojen seassa. Sieltä matka jatkuu edelleen Svetogorskin kaupunkiin ja edemmäs Venäjälle.
Kaupunkien välillä polkemiseen ei mene kauan aikaa. Imatran keskustasta on Svetogorskiin matkaa vajaat kymmenen kilometriä.
Pyörätien suunnittelu alkamassa
Lähivuosina Suojapelto ja muut pyöräilijät voivat päästä ajamaan Svetogorskiin yhtenäistä pyörätietä pitkin, sillä Imatran ja Svetogorskin välille aiotaan rakentaa pyörätie. Aikataulusta ei ole vielä täsmällistä tietoa.
Kaakkois-Suomen ely -keskus alkaa tänä vuonna laatia esisuunnitelmaa Imatralta Venäjän rajalle ulottuvasta kevyen liikenteen väylästä. Pituutta väylällä olisi Suomen puolella runsaat kaksi kilometriä.
Syksyyn mennessä selvitetään pyörätien linjaus, tarvittavat toimenpiteet rajanylityspaikalla sekä rakentamiskustannukset. Tästä on vielä matkaa rakentamiseen. Ennen rakentamista pitää laatia tarkemmat suunnitelmat ja ratkaista rahoitus.
Kevyen liikenteen väylän rakentaminen rajalta Svetogorskiin on venäläisten heiniä. Venäläiset ovat hakeneet pyörätien rakentamiseen rahoitusta Kaakkois-Suomi – Venäjä CBC -ohjelmasta, jolla tuetaan muun muassa rajaliikenteen kehittämistä. Uutisvuoksi kertoi rahoituspäätösten etenemisestä joulukuussa.
– Jos varmistuu, että pyörätie toteutuu Venäjän puolella niin toteutuu se jollain aikataululla myös Suomen puolella, projektipäällikkö Vesa Koistinen Kaakkois-Suomen ely -keskuksesta sanoo.
Kaakkois-Suomi – Venäjä CBC -ohjelman kausi päättyy vuonna 2020. Noihin aikoihin väylän pitäisi viimeistään valmistua Venäjän puolella.
"Svetogorskissa ei oikein tiedä, missä kaistat kulkevat"
Tapio Suojapelto on pyörätiesuunnitelmasta mielissään, joskin pyöräily rajaseudulla onnistuu hänen mukaansa tälläkin hetkellä hyvin. Turvattomuutta hän ei tunne. Pyöräilijän kun pitää olla tarkkana, ajoipa hän missä vain.
– Pyöräkaista kuitenkin aina parantaisi tilannetta. Erityisesti Svetogorskin kaupunkialueella on vähän sellaista, ettei oikein tiedä, missä pyöräkaistat kulkevat, Suojapelto sanoo.
Pyöräily erityisesti venäläisten suosiossa
Imatran ja Svetogorskin välillä on paljon polkupyöräliikennettä.
Kaakkois-Suomen rajavartiosto kirjasi Imatran rajanylityspaikalla viime vuonna yli 20 000 pyöräilijöiden rajanylitystä.
– Talvikuukaudet ovat rauhallisempia, mutta kevään tullessa liikenne alkaa kasvaa, rajavartioston kapteeni Ossi Fonselius kertoo.
Vilkkaimpia pyöräilykuukausia olivat heinä-, elo- ja syyskuu. Heinäkuussa Imatralla kirjattiin yli 5000 pyörällä tapahtunutta rajanylitystä.
Fonseliuksen mukaan pyöräilijöistä suurin osa on venäläisiä turisteja, jotka käyvät ostoksilla Imatralla.
– Suomalaisten pyöräilijöiden määrä on pudonnut vuoden 2016 elokuussa voimaan tulleen tupakkalain jälkeen voimakkaasti, hän toteaa.
Lakimuutoksen jälkeen Suomeen sai alkaa tuoda tupakkaa vasta yli vuorokauden Venäjällä oleskelun jälkeen.
Rajanylityspaikalla muita toiveita
Imatran kaupungin yhteysjohtaja Tea Laitimo on ollut mukana tapaamisissa, joissa venäläisten kanssa on neuvoteltu pyörätien rakentamisesta. Hänen mukaansa pyörätien pitää jatkua katkeamattomana molemmin puolin rajaa.
– Se lisää turvallisuutta, Laitimo sanoo.
Kaakkois-Suomen rajavartiosto suhtautuu periaatteessa myönteisesti erillisen pyöräilyväylän rakentamiseen Imatran rajanylityspaikalle. Se ei kuitenkaan saisi mennä tärkeämmäksi katsottujen muutosten edelle.
Ensimmäiseksi rajavartiosto haluaa siirtää rajanylityspaikalla olevan tax free -alueen toiseen paikkaan. Rajavartiosto esitti asiaa ely-keskukselle 1,5 vuotta sitten.
– Se parantaisi kaikkien liikennemuotojen sujuvuutta ja turvallisuutta merkittävästi. Se mahdollistaisi myös raskaan liikenteen lisäkaistan käyttöönoton, kapteeni Ossi Fonselius sanoo.
Muutakin kehitettävää rajanylityspaikalla olisi. Listalla on nykyisten ajokaistojen leventäminen ja lisäkaistojen rakentaminen ahtaammissa paikoissa.
Suomen kolme keskeistä vientialan työnantajaliittoa tuomitsee ensi perjantaina pidettävät poliittiset mielenosoituslakot. Kemianteollisuus ry, Metsäteollisuus ry ja Teknologiateollisuus ry kertovat yhteisessä tiedotteessa, että on erittäin valitettavaa, että tehtaita suljetaan laajasti sekä vienti ja tuonti pysäytetään poliittisilla mielenosoituslakoilla.
Poliittisesta lakosta aktiivimallia vastaan ovat ilmoittaneet auto- ja kuljetusalan liitto AKT, Rakennusliitto ja viimeksi tänään Teollisuusliitto. Lakot uhkaavat perjantaina 2. helmikuuta, jolloin SAK järjestää mielenilmauksen eduskunnan hyväksymästä aktiivimallista.
Työnantajaliittojen mukaan lakkojen koko laajuutta ei voi vielä arvioida, mutta toimenpiteet ovat kuitenkin ”äärimmäisen järeitä ja menetykset mittavia”. Liittojen mukaan lakoilla vaarannetaan työpaikkoja.
Lakkopäivä maksaa teknologiateollisuudelle 230 miljoonaa
Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen arvioi Ylelle, että Teollisuusliiton toimeenpanema lakko aiheuttaa Teknologiateollisuuden jäsenyrityksille tuotannonmenetyksiä 230 miljoonan euron edestä.
Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Nina Pärssinen ei pysty vielä arvioimaan lakkojen taloudellisia vaikutuksia liiton jäsenyrityksille. Pärssisen mukaan vastaavanlainen, syksyllä 2015 pidetty poliittinen työtaistelu aiheutti liiton jäsenyrityksille tuotannonmenetyksiä 40 miljoonan euron edestä. Lakkojen vaikutuksia ei kuitenkaan voi verrata keskenään, koska Paperiliitto ei ole mukana perjantaisessa työtaistelussa, Pärssinen huomauttaa.
Liitot muistuttavat, että vaikka eduskuntaa vastaan suunnatut poliittiset lakot eivät riko lakia, järeiden painostustoimien kohdistaminen ulkopuolisiin yrityksiin on kuitenkin vastuutonta eikä kuulu sopimusyhteiskuntaan.
Liittojen mukaan pelkästään lakon uhka aiheuttaa yrityksille kustannuksia. Lisäksi uhat ja lakot aiheuttavat vakavaa haittaa yritysten maineelle, sillä kansainväliset asiakkaat eivät voi luottaa toimituksista annettuihin lupauksiin, liitot toteavat.
Liittojen mukaan lakonuhkassa on kyse ammattiliittojen keskinäisestä valtapolitiikasta. Liitot pitävät tätä äärimmäisenä esimerkkinä siitä, kuinka suurta kansantaloudellista haittaa ollaan valmiina aiheuttamaan pienen ryhmän vuoksi.
Juttua päivitetty 26.1. klo 16.39. Lisätty Teknologiateollsuus ry:n Inkeroisen ja Metsäteollisuus ry:n Pärssisen kommentit.
Anders Norrback on kasvattanut luomulampaita Närpiön Ylimarkussa vuodesta 2012 lähtien. Kaksi vuotta sitten sudet raatelivat kymmenkunta uuhta. Susikanta on jatkanut kasvuaan sen jälkeenkin Pohjanmaalla.
Anders Norrback myy luomulampaanlihaa, mikä tarkoittaa, että lampaiden on ulkoiltava ympäri vuoden tai ainakin saatava normaalia pidempi laidunkausi. Norrbackin lampaat ulkoilevat huhtikuusta marraskuuhun. Lampaiden valvonta laitumilla on haastavaa, etenkin laitumilla, jotka sijaitsevat kauempana tilalta. Lampaita hänellä on noin 220.
– Meillä on jatkuvasti susihavaintoja kilometrin päästä taloltamme. Sudet vaeltevat laitumien vieressä, Norrback kertoo.
Anders Norrback tarkkailee laitumella olevia lampaitaJuho Karlsson / Yle
Pienet korvaukset kuolleista eläimistä
Anders Norrback käsitteli kahden vuoden takaista susihyökkäystä useiden eri viranomaisten kanssa. Korvauksia Norrback sai omien laskelmiensa mukaan noin 35-40 prosenttia eläinten arvosta.
Valtio maksoi kymmenestä kuolleesta lampaasta, mutta ei syntymättömistä karitsoista, kadonneista tai täysin syödyistä eläimistä. Norrback kertoo, että lampaiden, jotka selviytyivät, oli myös vaikeampi tulla raskaaksi.
– Niille tuli henkisiä ongelmia.
Anders Norrbackin mukaan hänellä ja hänen vaimollaan on kolme vaihtoehtoa: He voivat ottaa riskin ja jatkaa kasvatusta normaaliin tapaan tai he voivat vaihtaa kasvatuksen normaaliin ja pitää täten eläimiä suurimman osan ajasta sisällä. Kolmas vaihtoehto on luopua kasvatuksesta kokonaan.
– On aivan selvää, että jos jatkamme ja toinen susihyökkäys tapahtuu, niin lopetamme kasvatuksen. Olemme etukäteen jo näin päättäneet, Norrback kertoo.
On aivan selvää, että jos jatkamme ja toinen susihyökkäys tapahtuu, niin lopetamme kasvatuksen. Anders Norrback
Norrbackin laitumia ympäröi sähköinen aita, mutta hän ei ole varma siitä, auttaako se sataprosenttisesti.
– Koirani hyppäsi aidan läpi ja sai sähköiskun mutta ei uskaltanut palata. Mitä tapahtuu, jos susi tekee saman, Norrback pohtii.
Anders Norrback rakentamassa aitaaJuho Karlsson / Yle
Useampi hyökkäys ennen poikkeuslupaa
Suomen Riistakeskus viranomaisena päättää susien kannanhoidollisesta ampumisesta ja myöntää poikkeuslupia. Rannikko-Pohjanmaan riistanhoitopiirin alueelle ei ole myönnetty kannanhoidollisia susilupia tai poikkeuslupia tuotantoeläinvahingoista.
– Poikkeuslupa vaatii toistuvia vahinkoja. Se tarkoittaa kolmea hyökkäystä lampaiden kimppuun alueella, toteaa riistapäällikkö Stefan Pellas Rannikko-Pohjanmaan Riistakeskuksesta.
Poikkeuslupaharkinta on aina tapauskohtainen. Harkinnan perusteena voivat olla muun muassa susien aiheuttamat vahingot ja turvallisuusriskit, kuten toistuvat pihakäynnit, sekä sosiaaliset syyt.
– Tapaus käsitellään yhden tai kahden viikon kuluttua hakemuksen jättämisestä, Pellas toteaa.
Viime vuonna Etelä-Pohjanmaalle myönnettiin kaksi poikkeuslupaa, toinen Kurikkaan ja toinen Suupohjan alueelle. Kummassakin tapauksessa sudet olivat vierailleet toistavasti talojen pihoissa. Suupohjan alueella poikkeusluvan syynä olivat myös havainnot poikkeavasta käytöksestä, mahdollisesti loukkaantuneesta yksilöstä.
Suomen ja Ruotsin kaakkoisten alueiden susikantaa tutkitaan parhaillaan susien ulosteiden DNA-testauksen avulla. Menetelmällä saadaan käsitys alueella liikkuvien susien määrästä.
– Metsästäjät keräävät ulosteet. Tutkimus alkoi joulukuussa 2017 se päättyy tämän vuoden helmikuussa. Tuloksia meillä pitäisi olla toukokuussa, sanoo Stefan Pellas.
Charles Williams / AOP
Närpiön kaupunki toivoo susikannan pienentämistä
Susihavaintojen määrän kasvaessa Närpiön kaupunki on kirjoittanut Rannikko-Pohjanmaan Riistakeskukselle kirjeen, jossa toivoo toimia susikannan pienentämiseksi. Kirjeessä kerrotaan, että kylien asukkaat ovat huolissaan ja peloissaan.
Joulukuussa 800 000 hehtaarin suuruisella alueella toteutetun suurpetoja koskevan luetteloinnin mukaan Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla liikkuu useita laumoja. Selvityksessä olivat mukana muun muassa Isojoki, Karijoki, Kurikka, Kauhajoki, Laihia, Teuva, Kristiinankaupungin Lapväärtti, Maalahti ja Närpiö.
Alueella on arvioiden mukaan noin 44 sutta, joista 36 liikkuu viidessä eri parvessa. Monet susista liikkuvat lähinnä Närpiön itäosissa ja lähialueilla. Lapset, lemmikit ja muut eläimet eivät ole turvassa, kirjoitetaan kirjeessä.
Kirjeen mukaan Närpiön asukkaat useissa kylissä ovat peloissaan ja ahdistuneita omakotien, tuotantorakennusten, latojen ja tallien lähistöllä liikkuvista susista.
– Ne, joilla on lemmikkejä, pelkäävät, että eläimet kärsivät. On jopa niitä, jotka eivät harkitse eläimiä lainkaan tänä kesänä. Todennäköisyys sille, että sudet käyvät lammastiloilla kesällä on suuri, kertovat kaupunginjohtaja Hans-Erik Lindqvist ja hallintojohtaja Björn Häggblom, jotka allekirjoittivat kirjeen.
Kirjeessä ei täsmennetä, kuinka monta sutta Närpiön kaupungin alueelta halutaan ampua. Ainoastaan toivotaan, että Närpiön alueella ammutaan riittävä määrä susia.
Suomi alkaa ajaa luopumista EU:n yhteisestä kesäaikajärjestelystä.
EU-ministerivaliokunnan mukaan Suomi selvittää ensin muiden jäsenmaiden sekä EU-parlamentin kannat asiaan. Lisäksi komissiota aiotaan pyytää kiirehtimään selvitystä kesäajasta ja sen vaikutuksista. Ministerivaliokunta toteaa, että unionin yhtenäinen eteneminen on tärkeää.
Marraskuussa eduskunta keskusteli kansalaisaloitteesta, jossa vaadittiin kesäajasta luopumista. Yli 70 000 kannatusilmoitusta kerännyt aloite jouduttiin kuitenkin hylkäämään, sillä Suomi ei voi yksin irtautua kesäajasta kansallisella päätöksellä. Viisareiden siirrosta säädetään EU-direktiivissä, joka sitoo Suomea EU:n jäsenmaana.
Eduskunnan keskustelussa kuitenkin vallitsi laaja yksimielisyys, että kesäajasta tulisi luopua. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta vaatii tuolloin mietinnössään hallitukselta toimia, ja liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) lupasi edistää asiaa EU-tasolla.
Turkin ja Yhdysvaltain välille syntyneessä erikoisessa kiistassa Turkkki on oikonut Valkoisen talon versiota presidentti Donald Trumpin ja Turkin johtajan Recep Tayyip Erdoğanin puhelinkeskustelusta.
Valkoisen talon versio on tämä: Presidentti Trump esitti huolensa siitä, että Turkin hyökkäys Afrinin kurdialueelle Pohjois-Syyriassa uhkaa Isisin vastaista taistelua.
Presidentti Trumpin kerrotaan kehottaneen Turkkia välttämään siviiliuhreja. Presidentti Trumpin kerrotaan myös kehottaneen Turkkia välttämään siviiliuhreja ja rajoittamaan sotilastoimiaan. Lisäksi Trump neuvoi Turkkia varmistamaan, että turkkilaisjoukkojen ja Syyriassa olevien amerikkalaissotilaiden välillä ei synny yhteenottoa.
Pisteenä i:n päälle Trumpin sanotaan vielä ilmaisseen huolensa Turkin suunnasta tulevasta virheellisestä ja tuhoisasta puheesta.
Turkissa kovia syytöksiä Yhdysvaltoja vastaan
Turkin presidentin kanslian lähteiden mukaan puhelu ei sujunut ollenkaan näin.
Turkkilaisversion mukaan Trump ei ilmaissut huoltaan väkivallan kiihtymisestä, eikä Yhdysvaltain presidentti puhunut mitään turkkilaisesta julkisesta keskustelusta tai tuhoisesta retoriikasta.
Turkin presidentti Erdoğan on muun muassa syyttänyt Yhdysvaltoja sotkeutumisesta vuoden 2016 vallankaappausyritykseen ja vehkeilystä Turkin hallitusta vastaan.
Yhdysvaltain liittolainen on Turkille terroristi
Turkin viholliset, Syyrian kurdien YPG-joukot, ovat olleet Yhdysvalloille arvokas liittolainen taistelussa ääriliike Isisiä vastaan. Turkki näkee asian toisin.
Hallitusta tukevassa lehdessä kirjoittavan Erdoğanin neuvonantajan mielestä Syyrian kurditaistelijat ovat terroristeja. Turkin mukaan Syyrian YPG-sissit ovat osa Turkissa aseellista taistelua käyvää Kurdistanin työväenpuoluetta.
Erimielisyydet presidenttien keskustelun sisällöstä ovat outoja.
Turkin ulkoministerin Mevlüt Çavuşoğlun mukaan Valkoisen talon yhteenveto keskustelusta oli ehkä kirjoitettu ennen puhelua. Jos väite pitäisi paikkansa, se viittaisi siihen, että Trumpin Valkoinen talo on edelleen varsin sekasortoisessa tilassa.
Suomi haluaa lopettaa kellojen siirtelyn keväisin ja syksyisin ja aikoo ajaa EU:ssa kesäaikadirektiivin purkamista. EU-ministerivaliokunta päätti asiasta perjantaina.
Esitys linjauksesta lähtee seuraavaksi eduskuntaan, liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) kertoi perjantaina Ylelle. Kun eduskunta on sen hyväksynyt, Suomi lähestyy asiassa EU-komissiota.
Mitä Suomella on edessä?
Vain komissio voi siirtää kesäajan historiaan tekemällä siitä direktiiviesityksen. Muutoksen läpivieminen ei ole kuitenkaan mikään läpihuutojuttu.
Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Tarvitaan muiden EU-maiden ja parlamentin tuki
Suomen pitää ensin saada jäsenmaiden enemmistö ja parlamentti tuekseen. Tiettävästi ainakin Puolassa ja Liettuassa voisi olla haluja muuttaa järjestelyä.
Sen jälkeen komissio arvioi kesäajan lopettamisen vaikutuksia. Vaikutusarvio kestää noin vuoden, koska lainsäädäntöhankkeen plussat ja miinukset selvitetään huolellisesti.
Hanketta viivästyttää kuitenkin se, että komissio vaihtuu pian. Asia ei ehdi nykyisen komission asialistalle. Nykyinen komissio on ilmoittanut antavansa viimeiset esityksensä toukokuussa.
Ensi vuonna pidetään EU-parlamenttivaalit, ja uusi komissio aloittaa työnsä ensi vuoden syksyllä, Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. Uusi komissaarikokoonpano laatii oman toimintaohjelmansa.
Edessä pohjoinen–etelä -kiista?
Jos uusi komissio pitäisi aihetta tärkeänä, se aloittaisi vaikutusarvion tekemisen 2020 alussa ja tulisi siis esityksensä kanssa ulos noin vuoden kuluttua.
Koska itse direktiivimuutoksen käsittelyn EU-elimissä ja jäsenmaissa voi laskea kestävän vähintään vuoden, saataisiin muutos voimaan aikaisintaan 2022. Käsittely voi tosin viedä pidempäänkin, koska sopia pitäisi muun muassa siitä, valitaanko vakituiseen käyttöön kesä- vai talviaika.
Tästä saattaa tulla etelän ja pohjoisen Euroopan välille sanomista. Esimerkiksi EU-parlamentin viimevuotisen raportin mukaan Etelä-Euroopan energiasektori hyötyy kesäajasta enemmän kuin pohjoisen.
Yle
Myös parlamenttikäsittely kestää
Kesäajan lopettamisesta keskustellaan myös EU-parlamentin helmikuun istunnossa suomalaismeppien aloitteesta.
– Asia etenee, mutta hitaasti. Vielä ei ole tietoa, millä kannalla parlamentin enemmistö on, EU-parlamentaarikko Henna Virkkunen (kok.) kertoo.
– Komissio alkaa edistää asiaa vasta, kun sille on jäsenmaiden ja parlamentin vankka tuki.
Suuret parlamenttiryhmät pitää saada ajamaan muutosta. Silloin ne voisivat sopia asian viemisestä parlamentin täysistuntoon, josta se voisi edetä komission käsittelyyn.
Seuraavaksi Suomi alkaa lobata
Aikatauluun vaikuttaa myös se, minkä painoarvon Suomi itse laittaa asialle EU-politiikassaan.
– Suomi pyrkii nyt vaikuttamaan muihin EU-maihin ja parlamenttiin. Aikataulu riippuu muiden jäsenmaiden kannasta, ministeri Berner sanoo.
Kun Suomi otti kesäajan käyttöön 1981, sitä perusteltiin energiansäästöllä. Ajatuksena oli siirtää aamusta yksi valoisa tunti iltaan, ja säästää näin sähkönkäytössä.
– Nyt tämä on ihan vanhentunut syy. Pikemminkin kellojen siirtäminen aiheuttaa kuluja ja hankaluuksia esimerkiksi liikenteelle ja maataloudelle. Juna- ja bussivuoroja pitää säätää, eivätkä lehmät navetoissa tiedä kellojen siirtelystä mitään, Berner listaa.
Unitutkijoiden mielestä kesäaika aiheuttaa myös kansanterveydellistä haittaa, koska osalle ihmisistä uuteen aikaan sopeutuminen on vaikeaa.
– Ei olisi haittaa kenellekään, jos kesäajasta luovuttaisiin, Berner sanoo.
Se selviää varmasti vasta, kun EU:ssa aletaan keskustella aiheesta.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump korosti Davosin talouskokouksessa tänään pitämässä puheessaan reilun ja vastavuoroisen kaupan merkitystä.
Trump on aikaisemmin kritisoinut muun muassa Kiinaa kansainvälisen kaupan sääntöjen rikkomisesta.
– Meillä ei voi olla avointa kauppaa, jos toiset väärinkäyttävät sääntöjä, Trump sanoi.
Presidentti painotti odotetusti, että hänen tehtävänsä on ajaa yhdysvaltalaisten työläisten ja yritysten etua. Trumpin mukaan Amerikka ensin -politiikka ei kuitenkaan tarkoita Amerikka yksin.
– Kun Yhdysvallat kasvaa, niin kasvaa maailmakin, Trump vakuutti.
Sijoittakaa Yhdysvaltoihin ja puolustukseen
Talousvaikuttajille puhunut Trump alleviivasi moneen otteeseen, että nyt on paras aika investoida Yhdysvaltoihin. Presidentti toi esille verouudistuksen, jossa Yhdysvaltain yritysvero laski 35 prosentista 21 prosenttiin.
– Olemme avoinna bisnekselle, Trump kiteytti.
Presidentti sivusi puheessaan myös turvallisuuspolitiikkaa tuoden esille, ettei vaurautta voi olla ilman turvallisuutta.
Trump vetosi muiden maiden johtajiin, että nämä nostaisivat puolustusmenojaan. Pyyntö ei ollut yllättävä, sillä Trump on aikaisemmin vaatinut sotilasliitto Naton jäsenmaita kasvattamaan puolustusbudjettejaan.
Urapolku toiseen yritykseen ei ole likikään aina mikään läpihuutojuttu. Tokmannin uuden toimitusjohtajan Mika Rautiaisen siirtyminen pörssiyhtiö Keskosta halpahalliketju Tokmannin toimitusjohtajaksi uhkasi pitkittyä kilpailukiellon vuoksi jopa puolitoista vuotta.
Rautiainen onnistui lopulta pyristelemään uuden työnantajan palvelukseen neljän kuukauden karenssilla. Puolentoista vuoden siirtymäaika olisi todennäköisesti romuttanut Rautiaisen toimitusjohtajaksi pestaamisen.
– Tämmöiset hyvin pitkät kilpailukiellot eivät enää välttämättä seuraa työmarkkinoiden muutosta ja myös yritysten markkinatilanne muuttuu nykyään hyvin nopeasti, Rautiainen sanoo.
Antti Pylväs / Yle
Rautiaisen mielestä pitäisi aina tarkkaan miettiä kunkin henkilön kohdalla, että minkälainen tarve kilpailukiellon todelliselle pituudelle on. Rautiainen korostaa, että myös hänen mielestään yrityssalaisuuksia on syytä suojella, mutta hänestä se voidaan tehdä tehokkaasti ja kilpailukieltoa joustavammin salassapitosopimuksin.
– Johtajasopimuksissa on selkeä salassapitovelvollisuus, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että asioita ei voi siirtää eikä avata toisen työnantajan palveluksessa, Rautiainen selventää.
Akava: Ei pelkästään johtajilla
Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akavan mukaan kilpailukielto jäykistää työmarkkinoita kohtuuttomasti tilanteessa, jossa osaavasta väestä on huutava pula kasvavissa yrityksissä.
– Näillä on selkeä työmarkkinoita jäykistävä ja työvoiman liikkuvuutta heikentävä vaikutus, Akavan vastaava lakimies Vesa Vuorenkoski sanoo.
– Emme näe näitä perusteltuina ja yhteiskunnan ja työmarkkinoiden edun mukaisina.
Vuorenkosken mielestä Rautiaisen tapauksesta voitaisiin ottaa mallia.
– Jos työnantajakin näkee, että neljä kuukautta on semmoinen maksimiaika, joka esimerkiksi toimitusjohtajalle voi olla, niin miksi ei näin voisi olla lainsäädännössäkin, Vuorenkoski toteaa.
EK: Irtisanomissuojakin jäykistää työmarkkinoita
Akavan selvityksen mukaan noin kolmannes korkeakoulutetuista akavalaisista on tavalla tai toisella kilpailukieltojen piirissä. Järjestön mukaan kilpailukieltoja on kaikilla toimialoilla ja sopimuksia on laadittu myös alemman asiantuntijatason työntekijöille. Akavan selvityksen mukaan kiellot ovat yleisimpiä kaupan alalla.
Työnantajapuolella Elinkeinoelämän keskusliitossa asiat nähdään toisin. Työlainsäädännön asiantuntijan Mika Kärkkäisen mukaan kilpailukiellot ovat hyvinkin tarpellisia. Kärkkäinen vastaa Akavalle, että koko työlainsäädäntö jäykistää työmarkkinoita. Kärkkäinen nostaa esiin irtisanomissuojan, mikä myös jäykistää työmarkkinoiden toimintaa.
– Kaikenlaiset toiminnan rajoitukset periaatteessa jäykistävät, mutta samalla tavalla esimerkiksi irtisanomissuoja tai irtisanomisajat jäykistävät, Kärkkäinen sanoo.
– Kyllä rajoituksiakin tarvitaan ja tämä on yksi tarpeellinen rajoitus, Kärkkäinen toteaa.
Punainen, sininen ja keltainen ovat useimmilla meistä helppoja nimetä, eikä myöskään pinkin toteaminen pinkiksi tai viininpunaisen viininpunaiseksi yleensä tuota ongelmia. Yhteisten täsmällisten sanojen löytäminen hajuille on aivan toinen juttu.
Tätä hankaluutta on pidetty ihmislajille tyypillisenä ominaisuutena. Länsimaalaisilla tehtyihin tutkimuksiin perustuvan vakiintuneen käsityksen mukaan hajut ovat "mykkiä aistimuksia"; niitä ei ylipäätään voi kuvailla yksiselitteisesti, sanoo hollantilaisen Radboudin yliopiston tutkija Asifa Majid.
Hänen ja ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkijan Nicole Kruspen havainnot osoittavat, ettei käsitys päde ihmisiin, jotka edelleen elävät metsästämällä ja keräilemällä, kuten meidänkin esivanhempamme tekivät ennen maanviljelystä.
Veren hajussa on eroja
Majid ja Kruspe osoittivat edellisessä tutkimuksessaan, että Malaijin niemimaalla Kaakkois-Aasiassa asuvilla jahailla hajusanat ovat yhä hallussa. He ovat metsästäjä-keräilijöitä.
Kun jahai sanoo "pa-uus", toinen jahai tietää hänen tarkoittavan eilisen ruoan ydinhajua, joka lemahtaa myös esimerkiksi kaalissa. Englanninkieliset käyttivät hajun kuvailuun Majidin ja Kruspen tutkimuksessa viisinkertaisen määrän sanoja, ja ne olivat harvalla samoja.
Jahailla on eri sanat myös esimerkiksi veren hajulle silloin, kun se lähtee raa'asta lihasta tai kalasta, ja silloin, kun he aistivat sen nimenomaan houkuttelevan tiikereitä.
Yhdellä sanalla välitetty tieto on hyödyllinen: kaikki osaavat välttää tuomasta kylään tiikerinsyöteiltä tuoksahtavia asioita.
Kuvaile yhdellä sanalla ruusun tuoksu
Selvittääkseen, ovatko jahait ainutlaatuisen tarkkanenäisiä, Majid ja Kruspe tutkivat, miten lyhyesti ja ytimekkäästi kaksi muuta malaijilaiskansaa osaa nimetä hajuja.
Semaq Berin kansa on metsästäjä-keräilijöitä, semelait elävät ennen muuta riisinviljelyllä. Molemmat asuvat samankaltaisilla seuduilla sademetsässä ja ovat ainakin kieliltään läheistä sukua.
Kummastakin kansasta parikymmentä jäsentä osallistui kokeisiin, joissa piti nimetä 80 värinäytettä ja 16 raaputuskortista irtoavaa hajua. Korteissa tuoksahtivat muun muassa appelsiini, omena, ruusu ja kahvi sekä piparminttu, lakritsi, nahka ja tärpätti.
Tutkijoiden hypoteesi osoittautui oikeaksi. Semaq Beri -kansa nimesi sekä hajut että värit yhtä vaivattomasti kuin jahait. Semelaiden tulos vastasi brittien kykyjä: väreille löytyi yhteinen nimi helposti, hajuille ei.
Hajujen nimet ovat jopa tabu
Se on vielä selvittämättä, ovatko hajun nimeämiskyvyn erot kulttuurisia, vai katoaako sanatarkan haistamisen taito ihmisiltä myös biologisesti, kun he asettuvat aloilleen. Muita hajuihin liittyviä kulttuurisia eroja Majid ja Kruspe kyllä totesivat.
Semaq Beri -kansan mukaan jokaisella ihmisellä on synnynnäinen ominaishaju, joka on olennainen osa häntä itseään. Hajuja ei sovi sekoittaa miten vain. Esimerkiksi veli ja sisar välttävät istumasta rinnakkain, koska heidän hajujensa sekoittuminen olisi insestiä.
Semelait eivät usko niin, mutta metsässä liikkuessaan he eivät saa lausua ääneen hajujen nimiä. Se on heidän kulttuurissaan jopa tabu.
Suomen sisällissotaan liittyy monia erikoisia tapahtumia ja yksityiskohtia, joista kiehtovimpien joukkoon kuuluu varmasti Muurmannin (nykyinen Murmansk) legioona: 1 200 punakaartiin kuuluvaa pohjoissuomalaista, jotka päätyivät Iso-Britannian armeijan alaisuuteen Kuolan niemimaalla.
Legioonassa on useita mielenkiintoisia piirteitä. Ensinnäkin sen tehtävä oli turvata Muurmannin aluetta suomalaisia valkoisia sekä saksalaisia vastaan. Samaan aikaan Venäjän sisällissodassa Iso-Britannia tuki valkoisia kenraaleja taistelussa puna-armeijaa vastaan.
Toisekseen legioonan kotiinpaluu ei ollut mikään läpihuutojuttu. Iso-Britannian ehtojen joukossa oli myös uhkaus siitä, ettei se tunnusta Suomen itsenäisyyttä elleivät legioonalaiset saa palata rauhassa kotiin. Toisin sanoen Suomen sisällissodan voittaneet valkoiset, jotka eivät halunneet punaisia legioonalaisia kotiin, joutuivat pitkin hampain kuitenkin tekemään näin.
Suomen sisällissodassa legioonalaiset olivat häviäjien puolella, ensimmäisessä maailmansodassa he olivat voittajien joukoissa. Niinpä legioonalaiset kävelivät ylpeinä kotiin palattuaan, ja pitivät kiinni yhteishengestään. Tosin osa legioonalaisista myös vaikeni kokonaan taustastaan ja sulautui osaksi valkoista yhteiskuntaa.
Mitä pidemmälle Muurmannin legioonan historiaan tunkeutuu, sitä mielenkiintoisempi sen tarinasta kehkeytyy.
Mistä kaikki sai alkunsa?
Itse asiassa on mentävä vuodesta 1918 vielä muutama vuosi taaksepäin.
Vuonna 1915 Iso-Britannian armeija oli noussut maihin Kuolan niemimaalla turvaamaan pohjoista merireittiä saksalaisilta. He kävivät taisteluita länsirintamalla, eikä heillä ollut mahdollisuutta irrottaa maajoukkoja omistaan.
Suomen sisällissota oli päättynyt toukokuussa 1918. Pohjoissuomalaisia punakaartilaisia (Savon Sanomat) päätyi Muurmannin alueelle, missä oli jo entuudestaan metsätyömiehiä. He järjestäytyivät Muurmannilla Pohjoisen rintaman punakaartiksi, josta tuli legioonan ydinjoukko kun se perustettiin kesäkuussa 1918. Legioonan tehtävä oli turvata Murmanskin satamaa ja Muurmannin rautatietä.
– Punakaartin johto ei päättänyt legioonaan liittymisestä, vaan se tehtiin demokraattisella äänestyksellä. Aluksi siihen kuului 700 ihmistä, mutta kun legioona lopulta kotiutettiin elokuussa 1919, heitä oli 1 200, kertoo aiheesta historian pro gradun (Tampereen yliopisto) vuonna 2014 tehnyt Uni Ojuva.
Legioonaan liittyi aina vuoteen 1919 asti Muurmannilla töitä tehneitä sekä sotatoimia ja valkoisen armeijan kutsuntoja paenneita. Legioonaan kuuluivat muun muassa Oskari Tokoi, Verner Lehtimäki ja Aarne Orjatsalo.
Suurin osa legioonalaisista oli pohjoissuomalaisia metsätyömiehiä, joista osa oli työväenyhdistysten jäseniä tai punakaartilaisia. Välttämättä kaikilla ei ollut vahvaa aatteellista taustaa toiminnalleen, mutta he samaistuivat sosiaalisen asemansa vuoksi sisällissodan punaiseen osapuoleen.
Legioonaan ei kuulunut pelkästään miehiä, vaan myös naisia ja lapsia. Olot legioonassa olivat yltäkylläiset. Britannialaiset tarjosivat palveluksen vastapainoksi täyden ylläpidon, joka sisälsi myös rahapalkan, koulutuksen ja täyden varustuksen.
Punakaartilaisia imperialistien alaisuudessa
Kuolan niemimaalla Iso-Britannian ja Suomesta tulleiden punakaartilaisten intressit kohtasivat. Britannialaiset kävivät sotaa Saksaa vastaan, ja saksalaiset tukivat valkoista Suomea.
Britit kuitenkin kävivät taisteluita Venäjän puna-armeijaa vastaan, mikä muodosti suomalaisille ristiriidan. Tämän vuoksi legioonan perustamissopimus oli ratkaisevan tärkeä.
– Sopimukseen oli muun muassa kirjattu, ettei legioona taistele ketään muita kuin suomalaisia valkoisia sekä saksalaisia vastaan, Uni Ojuva kertoo.
Legioonalaiset ratkaisivat aateristiriidan sillä, että he korostivat nimenomaan tätä perustamissopimuksen seikkaa.
Muurmannin alue, missä legioona operoi. Kuva on skannattu Kimmo Lehtimäen kirjasta Verner Lehtimäki – Punapäällikkö.Elisa Kinnunen / Yle
Sopimukseen oli myös kirjattu, että legioona toimii yhtenäisenä joukko-osastona omien johtajiensa johdolla, mutta käskyt tulevat briteiltä. Lisäksi legioona toimi Muurmannin alueella, eikä heitä saanut siirtää muualle. Mikäli uusi sisällissota olisi puhjennut Suomen puolella, legioonalaiset olisivat voineet jättää tehtävänsä ja liittyä kotimaan taisteluihin.
Taisteluita legioonalaiset kävivät vähän. Ne kestivät vain 3 kuukautta ja hiipuivat pois, koska valkoisten armeija koillisrajalla oli hyvinkin kuihtunut. Taistelutehtävissä noiden kuukausien ajan oli lähinnä Iivo Ahavan johtama lentävä osasto. Vaikka Suomen sisällissota oli päättynyt jo ennen legioonan perustamista, ensimmäinen maailmansota kesti aina marraskuulle 1918.
Kun maailmansodan pauhu vaimeni, tajusivat legioonalaiset ettei heitä enää tarvita. Mutta kotiin ei itsenäisesti ollut asiaa, sillä Suomi oli valkoisten.
Voittaja saneli säännöt, valkoinen Suomi nieleskeli
Iso-Britannian hallitus halusi, että punamieliset legioonalaiset pääsevät kotiin. Suomi oli kuitenkin valkoisten hallinnassa, ja punaisten katsottiin olevan rikollisia.
– Vapaussotakertomus perustui käsitykselle punaisten rikollisuudesta ja rikollisiksi leimattuja henkilöitä ei luonnollisesti haluttu maahan. Mutta valkoisten mielipiteellä ei kauheasti ollut väliä, sillä Iso-Britannia saneli säännöt, Uni Ojuva sanoo.
Vaikka Suomessa punaiset olivat häviäjiä, isommassa mittakaavassa legioonalaiset olivat Iso-Britannian rinnalla maailmansodan voittajia. Valkoinen Suomi oli taistellut Saksan rinnalla, ja oli näin ollen sodan häviäjä. Ja voittajat sanelevat säännöt.
– Aluksi Iso-Britannian hallitus jopa kytki legioonan palauttamisen Suomen itsenäisyyden tunnustamiseen, mutta tästä vaatimuksesta luovuttiin. Legioonalaisten täysi armahdus ja kansalaisoikeudet kuitenkin säilyivät ehtoina, Ojuva kertoo.
Neuvottelut Suomen ja Iso-Britannian välillä aloitettiin huhtikuussa 1919 ja elokuussa legioonan kotiuttaminen aloitettiin. Heidät lastattiin Kursk-alukseen, joka vei legioonalaiset Villingin saarelle Helsingin edustalle.
Iso-Britannia vaati sopimuksessa, että kaikille legioonalaisille on taattava kansalaisoikeudet ja turvallisuus. Lisäksi kaikille oli saatettava tietoon, että legioonalaiset saavat laillisesti palata maahan.
Legioonalaisten asema oli hyvin erilainen kuin muiden punaisten. Uni Ojuva
Valkoisten oli siis päästettävä punakaartilaiset takaisin Suomeen, mutta he saivat tehdä mustan listan. Siihen listattiin 100 legioonan johtohahmoa, joita ei haluttu edes Villinkiin. Näiden johtajien joukossa oli muun muassa Oskari Tokoi.
Lisäksi Suomi sai mahdollisuuden pitää valtiorikosoikeudentutkinnan legioonalaisille. Iso-Britannia vaati tähän, että niistä toimista, mitä on tehty Hänen majesteettinsa vallan ja vastuun alaisina sotilaina, ei voinut suomalaisia syyttää.
– Legioonalaisten asema oli hyvin erilainen kuin muiden punaisten. He olivat perustaneet legioonalaisrahaston, josta palkkasivat itseään edustamaan oikeusavustaja Eino Pekkalan. Iso-Britannian upseeri valvoi tutkintoja, ja legioonalaisilla oli mahdollisuus tietää etukäteen tuomionsa.
– He käyttäytyivät istunnoissa hyvin omanarvontuntoisesti, hyvin tietoisena oikeuksistaan.
158 legioonalaista sai tietää, että kotimaassa heitä odottaa tuomio. Heistä 42 päätti lähteä maanpakoon britannialaisten mukana, loput tulivat Suomeen suorittamaan tuomionsa. Maanpakoon joutuneiden joukossa oli myös tietenkin mustalle listalle joutuneita, kuten Oskari Tokoi.
Ainoat pakolaiset, jotka pääsivät kotiin
Muurmannin legioonan erikoisuudet eivät pääty vielä tähän. Suomeen palattuaan Venäjän puolella syntynyt yhteisöllisyys säilyi. Legioonalla oli oma rahastonsa, mistä tuettiin ahtaaseen taloudelliseen tilanteeseen joutuneita. Sen avulla myös järjestettiin pienimuotoista poliittista toimintaa, esimerkiksi kiertäviä puhujia palkattiin käymään metsätyömailla.
Legioonalaisilla oli myös oma hopeinen merkkinsä, jonka avulla he halusivat tuoda erityisen identiteettinsä esille. Niille paikkakunnille, joihin legioonalaiset palasivat, perustettiin legioonalaistoimikuntia, jotka pyrkivät huolehtimaan toisista ja koko yhteisöstä.
– Heissä oli selkeästi ylpeyttä ja he tekivät omaa ainutlaatuista asemaa näkyväksi. Heissä ei ollut sisällissodan häviäjien nöyryyttä kun he palasivat kotiin. Muut sisällissodan hävinneet eivät käyttäytyneet kuin legioonalaiset, kertoo Uni Ojuva.
Mutta kaikki eivät pitäneet legioonalaisuutta näkyvillä: osa heistä vaikeni täysin. He tulivat osaksi valkoista yhteiskuntaa, kuitenkin säilyttäen oman ainutlaatuisen identiteettinsä.
Eräs hyvin tärkeä seuraus legioonalaisuudesta, oli hengissä säilyminen. Sisällissodassa 37 000 menetti henkensä, mutta nämä pohjoissuomalaiset työväen edustajat eivät. He olivat ainoita sodan pakolaisia, jotka pääsivät palaamaan takaisin koteihinsa.
– Ja osassa heistä säilyi hengissä vallankumouksellinen toimijuus.
Näytelmä Muurmannin legioonasta
Sisällissodasta tulee tänä vuonna täyteen 100 vuotta, joten ei ole mikään ihme, että moni teatteri esittää jotain siihen liittyvää. Kajaanin kaupunginteatterissa ensi-iltansa lauantaina 27. tammikuuta saa Punainen maa, valkoinen meri -näytelmä, jossa Suomussalmen Pesiökylältä päädytään juurikin Muurmannin legioonaan.
Näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Hanna Ojala halusi kertoa sisällissodasta sellaisen näkökulman, mitä ei vielä ole tuotu esille. Tämä sai hänet valitsemaan aiheeksi Muurmannin legioonan. Ojala uskoo, että poikkeuksellinen näkökulma antaa tilaa neutraalille keskustelulle sisällissodasta.
– Muurmannin legioona oli aatteiltaan kirjava joukko ihmisiä. Lisäksi asenteet, joita heitä kohtaan syntyivät, olivat myös kirjavia. Toisaalta heidät nähtiin pettureina, toisaalta kiihkeinä punaisina. Ei olla puolesta eikä vastaan ketään, vaan se herättää keskustelua tietyllä lailla myös aatteiden kyseenalaistamisesta.
Punainen maa, valkoinen meri -näytelmä kertoo puolueettoman kainuulaisen Elsamarin pyrkimyksestä toimia oikein sota- ja aatehistorian myrskyissä. Kuvassa Elsamari Matero (Hegy Tuusvuori) sekä Rietrikki (Veeti Hautala).Ia Samoil / Kajaanin kaupunginteatteri
Ojalan käsikirjoitus perustuu Anneli Toijalan kirjaan Punainen maa, valkoinen meri (Kajaanin kaupunki). Päähenkilöt ovat fiktiivisiä, mutta tapahtumat perustuvat tositapahtumiin.
– Onhan se vastakkainasettelu ollut silloin hurjaa. Ja väkivallan syttyminen arkisista asioista, leivästä – siitähän periaatteessa sisällissota lähti liikkeelle. Se on mystinen hetki, missä vaiheessa oman maan kansalainen on muuttunut epäinhimilliseksi viholliseksi. Me ehkä kaikki tunnistamme sen hetken, se on näytelmässäkin läsnä.
– Mutta näytelmämme ytimessä on myös juuri se päinvastainen hetki, kun ihminen löytää empatiakykynsä ja armon vierasta ihmistä kohtaan, Ojala jatkaa.
Ohjaaja ja käsikirjoittaja näkee, että voisimme ottaa jotain opiksi sisällissodasta.
– Suomalaisten olisi hyvä parantaa keskustelukulttuuria. Keskustelemattomuus sekä näiden viholliskuvien ja vihapuheen lietsonta johtivat sisällissotaan. Meillä tahtoo lähteä mopo käsistä siinä vastakkain asettelussa helposti.
Punainen maa, valkoinen meri -näytelmässä Aate Materoa esittävä Joonas Kääriäinen pitää sisällissodan tapahtumia kammottavana.
– Minusta tuntuu, että samanlaisia ajatuksia on nykypäivän Suomessakin. Pelottavaa, toivottavasti ei olla ajautumassa samanlaiseen tilanteeseen nykypäivänä.
Lieksasta on löytynyt kaksi meteoriittia. Löytö on merkittävä, sillä kyseessä saattaa olla ensimmäinen havainto muinaisesta rautasateesta Suomessa.
Todennäköisesti suuri rautameteoriitti on hajonnut kappaleiksi Lieksan yllä joskus viime jääkauden jälkeen. Tällaista ilmiötä kutsutaan rautasateeksi. Koko Euroopasta on tähän asti löytynyt vain viisi rautasadealuetta.
Lieksan Löpönvaarasta löytyi ensimmäinen meteoriitti viime toukokuussa. Tähtitieteen yhdistys Ursa aloitti tutkimukset alueella, ja syyskuun lopulla tutkijat onnistuivat löytämään kaksi meteoriittia lisää. On todennäköistä, että maassa on kappaleita vielä enemmän.
Olihan se jännä hetki. Olen haaveillut meteorin löytämisestä parikymmentä vuotta. Jarmo Moilanen, Ursan tulipallotyöryhmän jäsen.
– Uudet kappaleet löytyivät noin sadan metrin päästä toisistaan. Tämä voi viitata siihen, että kyseessä on tosiaan rautasade. Vastaavissa eurooppalaisissa löydöissä maasta on kaivettu satoja kappaleita, sanoo Ursan tulipallotyöryhmän jäsen Jarmo Moilanen.
Moilanen löysi toisen meteoreista.
– Olihan se jännä hetki. Olen haaveillut meteoriitin löytämisestä parikymmentä vuotta. Vaikka löytöhetkellä täyttä varmuutta asiasta ei vielä ollut, into kyllä nousi, Moilanen sanoo.
Löytöpaikka viiden sentin syvyydessä
Meteoriitit löytyivät metallinpaljastimen avulla noin viiden sentin syvyydestä hiekkamaasta. Ne ovat läpimitaltaan muutamia senttejä ja painavat 37 ja 94 grammaa.
Rautasateen tarkkaa ajankohtaa on vaikea arvioida. Tapahtumasta on vähintään satoja, mutta luultavammin tuhansia vuosia. Tarkemmissa tutkimuksissa löydöt osoittautuivat harvinaisiksi sulfidirautameteoriiteiksi.
– Kappaleiden rakenne on osoittautunut vaihtelevaksi. Tunnetuista meteoriiteista vain Australiasta löytyneillä rakenne on samantyyppinen, Jarmo Moilanen kertoo.
Meteoriittilöydöt ovat Suomessa harvinaisia. Ennen viime vuoden löytöjä edellinen meteoriitti löytyi vuonna 1974. Lieksan meteoriitti on 14. Suomesta löytynyt meteoriitti.
Ursan harrastajat jatkavat etsintöjä keväällä lumien sulettua. Etsintäaluetta laajennetaan pikkuhiljaa.
– Periaatteessa meillä on etsintäalueena koko Pohjois-Karjala, mutta aluksi keskitymme tietysti Lieksaan, Moilanen sanoo.
Helsingin hovioikeus on antanut tuomionsa niin sanotussa Helsingin asema-aukion hyppypotkujutussa.
Hovioikeus tuomitsi Jesse Torniaisen kahden vuoden ja kolmen kuukauden ehdottomaan vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä. Syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta hovioikeus hylkäsi käräjäoikeuden tavoin.
Hyppypotku-hyökkäys syyskuussa 2016
Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen mielenilmauksessa syyskuussa 2016 sattui välikohtaus, jossa Jesse Torniainen potkaisi mielenosoituksen ohi kulkenutta ja maahan sylkäissyttä miestä rintaan.
Hyökkäyksen uhri kaatui ja sai vakavia vammoja päähänsä. Mies kuoli myöhemmin sairaalassa. Hänet oli välillä ehditty kotiuttaa omasta vaatimuksestaan.
Hovioikeudessa kiisteltiin erityisesti siitä, oliko Torniaisen potkun ja uhrin kuoleman välillä selkeä syy-yhteys.
Rikosnimikkeistä suuri erimielisyys
Sekä syyttäjät että asianomistajat vaativat hovioikeudessa, että Jesse Torniainen tuomitaan törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 5,5–6 vuodeksi vankeuteen.
Puolustuksen mielestä Torniainen voitiiin tuomita enintään vuoden ja kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen pahoinpitelystä.
Hovioikeuden mukaan asiassa ei voitu sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että uhrin oma käyttäytyminen saattoi vaikeuttaa aivovammasta toipumista ja johtaa lopulta kuolemaan.
Näin ollen törkeän pahoinpitelyn ei näytetty olleen katkeamattomassa rikosoikeudellisessa syy-yhteydessä uhrin menehtymiseen. Siksi syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hylättiin.
Hovioikeus: Rikoksella oli rasistinen motiivi
Käräjäoikeus aiemmin hylkäsi syyttäjän vaatimuksen rasistisesta motiivista rangaistuksen koventamisperusteena. Käräjäoikeus tulkitsi lakia niin, että rasismi tulee koventamisperusteena kyseeseen vain silloin kun rikos kohdistuu laissa erikseen tarkoitettuun suojaa kaipaavaan väestöryhmään.
Hovioikeus näkee tilanteen toisin. Laki ei enää 1.6.2011 voimaan tulleen uudistuksen jälkeen ole edellyttänyt, että uhri kuuluu johonkin erikseen suojattuun väestöryhmään. Rasistinen motiivi on siis nykyisin koventamisperuste riippumatta siitä, keneen ja mihin rikos kohdistuu.
Hovioikeus muistuttaa, että teko oli tapahtunut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen mielenosoituksen yhteydessä. Vastarintaliike oli jo ennen tätä mielenosoitusta tuonut avoimesti esiiin kansallissosialistista aatettaan ja arvomaailmaansa.
Mielenosoituksen ohi kulkenut mies oli ilmaissut vastustavansa ja halveksuvansa Vastarintaliikkeen rasistisia arvoja. Torniaisen hyökkäyksellä uhriaan kohtaan oli siis rasistinen vaikutin, rasistinen motiivi.
Torniaisen asianajaja: "Muutama kuukausi sinne tai tänne"
Jesse Torniaisen asianajaja Hannu Tuomainen kertoo jutellensa aamulla päämiehensä kanssa. Torniainen on tyytyväinen tuomioon eikä aio valittaa siitä.
– Meillä oli toki tiedossa, että todennäköisesti tästä seuraa ehdoton vankeustuomio. On tuomio sitten kaksi vuotta tai kaksi vuotta ja kolme kuukautta, se ei tässä kokonaisuudessa ole olennainen asia. Muutama kuukausi sinne tai tänne. Meidän puolestamme asia on loppuun käsitelty.
Taloudellisissa vaikeuksissa oleva Hurstin ruoka-apu voi jatkaa toimintaansa kesäkuuhun asti tällä viikolla saamiensa avustusten tukemana, kertoo Heikki Hursti.
Helsingin Sanomat kertoi tänään viime aikojen julkisuuden poikineen järjestölle runsaasti yhteydenottoja.
Hursti sanoi Helsingin Sanomille, että suuremmista summistakin neuvotellaan, joten on mahdollista että Hurstien toiminta on turvattu vuoden tai kauemminkin.
– Neuvottelemme parhaillaan tulevaisuudesta eräiden liikemiesten kanssa, mutta tilille on jo tullut lahjoituksia monilta yksittäisiltä ihmisiltä. Suurin summa siellä oli 10 000 euroa, Hursti kertoi.
Hurstin puolesta ollaan järjestämässä myös tukikonserttia joko Helsingin Kallioon tai keskustaan.
Hursti kertoi järjestön talousongelmista viime viikolla Apu-lehdessä. Hurstin taloudelliset vaikeudet nousivat esiin myös eilen, kun hän purskahti itkuun suorassa lähetyksessä MTV:n Huomenta Suomessa.
Helsingin Sanomat kertoo, että Hurstin ruoka-avun ahdinko on kehittynyt vähitellen vuosien saatossa. Järjestön saamien lahjoitusten määrä on laskenut, mutta samaan aikaan ruoka-apua tarvitsemien ihmisten määrä on kasvanut.
Lisäksi Helsingin kaupungin järjestölle vuosittain myöntämä 100 000 euron tuki ei enää riitä kattamaan tilavuokraa eikä muita välttämättömiä kustannuksia.
Teollisuusliitto liittyy poliitiseen lakkoon ensi viikon perjantaina. Teollisuusliiton hallitus on päättänyt, että liiton kaikki alat ovat mukana vuorokauden mittaisessa lakossa hallituksen aktiivimallia vastaan.
Lakko alkaa perjantaiaamuna ja päättyy vuorokauden kuluttua lauantaiaamuna klo 6. Päätöksen mukaaan lakko koskee kaikkia perjantain puolella alkavia työvuoroja.
Lakko koskee kaikkia Teollisuusliiton työehtosopimusaloja lukuun ottamatta media- ja painoalan, viestintäalan toimihenkilöiden sekä jakajien sopimusaloja.
Lakon ulkopuolelle jäävät myös suojelutyöt ja työt, jotka ovat välttämättömiä laiteturvallisuuden, hengen ja terveyden kannalta. Myös lakon takia teollisuuden käynnissä olevia prosesseja ei ajateta alas.
– Haluamme tällä harvinaisella toimella ilmaista selkeästi näkemyksemme paitsi itse aktiivimallista, myös Juha Sipilän porvarihallituksen toimintatavoista, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kertoo liiton tiedotteessa.
Poliittisesta lakosta aktiivimallia vastaan ovat aikaisemmin ilmoittaneet auto- ja kuljetusalan AKT ja Rakennusliitto. Myös Sähköliitto on mukana vuorokauden mittaisessa lakossa.
Muun muassa palvelualojen PAM on ilmoittanut, että liitto ei lähde SAK:n järjestämän mielenilmaisun lisäksi muihin työtaistelutoimiin aktiivimallia vastaan.
SAK:n liittopäättäjät olivat isolla joukolla koolla alkuviikosta tiistaina miettimässä toimia hallituksen työvoimapolitiikkaa vastaan.
