Sunnuntain sää näyttää suurimmassa osassa maata poutaiselta, joskin lännestä saapuu hajanainen sadealue.

– Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla voi kertyä 2–5 cm lunta, kertoo Ylen meteorologi Anne Borgström.

Etenkin näissä maakunnissa kannattaa varautua huonoon ajokeliin sateiden takia. Lisäksi lämpötila painuu etelässäkin pakkasen puolelle, mikä liukastaa märkiä tienpintoja.

Etelässä voi tulla lumen ohella räntää ja jäätävää sadetta. Hajanaisia sateita saattaa esiintyä myös muualla Suomessa Lappia lukuun ottamatta.

Vaalipäivänä pohjoisessa on poutaista ja melko kylmää. Lapissa on pakkasta enimmillään parikymmentä astetta.

Borgströmin mukaan tuuli voimistuu sunnuntaina, minkä seurauksena sää tuntuu tavallista kylmemmältä.

– Ensi viikko mennään pakkassäässä, sanoo Borgström.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta. Ajantasaiset varoitukset löytyvät Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

Israelin ja Puolan hyvinä pidetyt välit näyttävät viilentyneen yhdessä yössä. Syynä on Puolan perjantaina hyväksymä laki, jolla halutaan estää Puolan syyttäminen holokaustista.

Lain nojalla esimerkiksi keskitysleirien kutsuminen "puolalaisiksi keskitysleireiksi" sekä muut viittaukset Puolan osasyyllisyyteen voivat johtaa vankeusrangaistukseen.

Israel reagoi lakiin lauantaina holokaustin muistopäivänä.

– Israel esittää vastalauseen Puolan hallituksen laille ja pyytää Puolan hallitusta muokkaamaan sitä ennen kuin laki pannaan käytäntöön. Yksikään laki ei voi muuttaa historiallista totuutta, Israelin ulkoministeriö kirjoitti lausunnossaan Haaretz-uutissivuston mukaan.

Ulkoministeriö myös muistutti, että holokaustista selvinneiden läheisiä on turha opastaa holokaustin tapahtumien kulusta.

Lauantaina Puolan Tel Avivin suurlähetystö ajautui lakia koskevaan sanaharkkaan israelilaisen poliitikon kanssa, kun keskustapuolueen puheenjohtaja Yair Lapid tuomitsi lain Twitterissä sanoen, että puolalaisten keskitysleirien olemassaoloa ei voi muuttaa lailla.

Puolan suurlähetystö vastasi Lapidille Twitterissä, että tämän väitteet osoittavat että jopa Israelissa tarvitaan holokaustiin liittyvää koulutusta.

Lapid vastasi toteamalla, että hänen isoäitinsä tapettiin Puolassa saksalaisten ja puolalaisten toimesta.

– En tarvitse holokaustikoulutusta sinulta. Me elämme seuraamusten kanssa joka päivä kollektiivisessa muistissamme. SUurlähetystönne pitäisi pyytää välittömästi anteeksi, hän kirjoitti Twitterissä.

Auschwitzin keskitysleirillä Puolassa on järjestetty lauantaina vietetyn holokaustin muistopäivän tilaisuus, johon on osallistunut myös keskistysleireiltä selviytyneitä. Myös Yhdysvaltojen ulkoministeri Rex Tillerson on osallistunut toiseen, Varsovassa järjestettyyn muistotilaisuuteen.

Tässä on ketsuppia ja sinappia, tässä salaattini. Suunnilleen tähän tapaan saudiprinssi Alwaleed bin Talal, 62, esitteli toimittajille elämäänsä riadilaisessa luksushotellissa, joka oli toiminut prinssin vankilana parin viime kuukauden ajan.

Saudi-Arabia pidätti marraskuussa noin kaksisataa epäiltynä korruptiosta. Heidän joukossaan oli entisiä ministereitä sekä lukuisia prinssejä.

Lähes sata vangittua on päästetty vapaaksi, heidän joukossaan myös lauantaina vapautettu prinssi Alwaleed. Hän pääsi vapauteen vain muutamia tunteja uutistoimisto Reutersille antamansa haastattelun jälkeen.

Prinssi Alwaleed oli kenties tunnetuin vangituiksi määrätyistä henkilöistä. Hänellä on sijoituksia monissa länsimaisissa yrityksissä, ja hän on arabialaisen viihdejätin Rotana Groupin pääomistaja. Alwaleedia pidetään yhtenä kantaaottavimmista kuningasperheen jäsenistä.

Lue lisää aiheesta:

Saudi-Arabiassa pidätetty lukuisia prinssejä ja ex-ministereitä

Hivuttaako Niinistö Suomea kohti Natoa? Mitä presidenttiehdokkaat oikeastaan sanoivatkaan aktiivimallista? Voiko Suomi tosiaan käännyttää kaikki turvapaikanhakijat rajalla?

Poliitikkojen totuudessa pysymisen arvioiminen ja puheiden ymmärtäminen voi olla vaikeaa hommaa.

Yle kokosi kaikilta presidenttiehdokkailta viisi väitettä menneistä vaalitenteistä.

Mukaan faktantarkistukseen valittiin väitteitä, joissa tuntui olevan ristiriitaisuuksia tai joiden totuudenmukaisuudesta ei voinut olla varma. Ulkopuolelle pyrittiin jättämään pelkät mielipiteet ja täysin kiistattomat faktat. Lausuntojen pitävyys tarkistettiin julkisista lähteistä.

Yleisesti ottaen ehdokkaat tuntuvat pysyvän totuudessa. Monet kandidaatit ovat pitäneet kampanjansa aikana samoja teemoja esillä, mikä näkyy myös tarkastetuissa väitteissä. Esimerkiksi Paavo Väyrynen on keskittynyt presidentti Sauli Niinistön kritisoimiseen, ja Laura Huhtasaaren agendalla näkyy maahanmuutto. Tuula Haatainen pitää esillä heikompien asiaa, kun taas Nils Torvalds puhuu erityisesti Natosta ja kansainvälisestä politiikasta.

Kunkin ehdokkaan viisi väitettä ovat jutussa sukunimien mukaisessa järjestyksessä: Haatainen, Haavisto, Huhtasaari, Kyllönen, Niinistö, Torvalds, Vanhanen, Väyrynen.

Tuula Haatainen

Väite 1: Terrorismi on Suomessa todellinen uhka. (Ylen Oulun tentti)

Vastaus: Euroopassa on tapahtunut viime vuosina useita terrori-iskuja. Suojelupoliisi päivitti terrorismin uhka-arvion viimeksi viime kesänä. Supon käytössä on neliportainen uhka-asteikko ja Supon mukaan nyt ollaan toisella askelmalla: terrorismin uhka Suomessa on tasolla kohonnut. Suojelupoliisi kertoi tuolloin, että sen tietoon on tullut aiempaa vakavampia terrorismiin kytkeytyviä suunnitelmia ja hankkeita Suomessa.

Turun puukotusisku järkytti suomalaisia kesällä 2017, mutta uhka-arviota ei sen jälkeen muutettu. Turun iskua tutkitaan kahtena terroristisessa tarkoituksessa tehtynä murhana sekä kahdeksana murhan yrityksenä.

Arvio: Totta

Väite 2: En ole kuullut Niinistöltä puheenvuoroja kehitysrahojen leikkauksista. Hän voisi kyseenalaistaa ne arvojohtajana. (IS:n vaaligrilli)

Vastaus: Julkisista lähteistä ei erilaisilla hauilla löydy Niinistön oma-aloitteisia kannanottoja kehitysyhteistyörahojen leikkausta vastaan.

Ylen vaalikoneessa hän sanoo olevansa jokseenkin samaa mieltä siitä, että Suomen pitää perua kehitysrahaleikkaukset ja että tavoitteena pitäisi olla 0,7 prosenttia Suomen bruttokansantulosta. Tämä on ollut Suomen tavoite jo pitkään.

Silti tänä vuonna osuus painuu ulkoministeriön mukaan 0,39 prosenttiin.

Niinistöltä kysyttiin kehitysrahojen pienentämisestä Ylen ehdokastentissä. Hän vastasi, että talouden pitkässä laskusuhdanteessa monesta asiasta pitää leikata, mutta ei vastannut siihen, olivatko kehitysrahat oikea kohde.

Arvio: Totta

Väite 3: Lukutaidottomista kolme neljäsosaa on naisia. (IS:n vaaligrilli)

Vastaus: Haatainen on puhunut vaalitenteissä paljon naisten asioiden puolesta. Maailman lukutaidottomien määrä miesten ja naisten välillä jakautuu epätasaisesti, mutta Haataisen väite naisten osuudesta on yläkanttiin.

YK:n mukaan lukutaidottomista yli 60 prosenttia oli naisia vuonna 2013.

Vielä neljännesvuosisata sitten lähes 25 prosenttia maailman ihmisistä oli lukutaidottomia. Kehitys on ollut sen jälkeen nopeaa, ja nykyisin lukutaidottomia on noin 15 prosenttia ihmisistä.

Arvio: Väärin

Väite 4: Kyllä presidentillä on muutakin valtaa kuin se mikä perustuslaissa on kirjoitettu pykäliin. (MTV:n toinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Presidentin valtaoikeudet on määritelty laissa. Valtaoikeuksia on viime vuosina karsittu. Esimerkiksi eduskunnan hyväksymien lakien voimaantulo ei vaadi presidentin vahvistusta.

Presidentillä voi kuitenkin katsoa olevan valtaa myös mielipidevaikuttajana ja arvojohtajana. Hän voi yrittää vaikuttaa sanomisillaan kansan ja poliitikkojen mielipiteisiin.

Presidentti Niinistö ei ole innostunut perinteisestä presidenttiin liitetystä ajatuksesta arvojohtajana. Hänen mielestään ihmisten arvoja ei voi johtaa, mutta niitä voi varsinkin omalla esimerkillä johdatella.

Jos valtaa ajatellaan laajemmin kuin vain institutionaalisena valtana, Haataisen väite pitää paikkaansa.

Arvio: Totta

Väite 5: Kun oli tämä episodi (perussuomalaisten hajoaminen), odotin että eduskunnassa oltaisiin menty normaalia järjestystä myöten. Hallituksen olisi pitänyt erota. (MTV:n toinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Haatainen kritisoi sitä, että hallitus jatkoi toimintaansa muuttumattomalla kokoonpanolla perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisen jälkeen. Puolueesta kesällä 2017 irtautunut Uusi vaihtoehto -nimellä toiminut ryhmä meni kimppaan hallituspuolueiden kanssa. Ryhmää edustaneet ministerit säilyttivät pestinsä, vaikka uuden ryhmän nuppiluku oli merkittävästi oppositioon joutunutta perussuomalaisia pienempi.

Suomen johtavat valtiosääntöoikeuden asiantuntijat vahvistivat kuitenkin etukäteen pääministeri Sipilälle, että hallitus pystyi lainmukaisesti jatkamaan entisillä ministereillä dramaattisista tapahtumista huolimatta.

Juridisesti kyse oli siitä, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta. Asiantuntijat eivät ottaneet kantaa siihen, oliko ratkaisu esimerkiksi poliittisesti toimiva.

Arvio: Väärin

Pekka Haavisto

Väite 1: Kun nyt rakennetaan Nord Stream -putkea, sillä voidaan sulkea Ukrainan kautta menevät maakaasuputket ja Venäjä voi laittaa sen avulla Ukrainan polvilleen. (MTV:n ensimmäinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Geopoliittisiin kysymyksiin on harvemmin yksiselitteisiä vastauksia. Haaviston arvio vaikuttaa kuitenkin varsin uskottavalta. Venäjällä on kaasuputkisuunnitelmia sekä pohjoisessa että etelässä, ja molemmille suunnitelmille on yhteistä, että putket eivät kulje Ukrainan kautta. Näin Venäjä voisi vaarantaa kaasutoimitukset Ukrainaan.

Ulkopoliittisen instituutin raportin mukaan Venäjän energiapolitiikassa taloudelliset ja poliittiset intressit kietoutuvat voimakkaasti yhteen. Raportin mukaan myös Fennovoiman ydinvoimalahanke on myös osa Venäjän vaikuttamispyrkimyksiä.

Arvio: Totta

Väite 2: Me olemme itse osittain luoneet paperittomat sillä, että olemme muuttaneet omia maahanmuuttokäytäntöjämme niin, että emme voi antaa enää ihmiselle suojaa tilapäisen suojeluntarpeen perusteella. (MTV:n toinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Suomen lainsäädännöstä on poistunut kaksi kohtaa, joilla on vaikutusta paperittomuuteen. Tilapäinen oleskelulupa poistui 2015 ja humanitaarinen suojelu oleskeluluvan perusteena 2016.

Maahanmuuttoviraston mukaan kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat saivat tilapäisiä oleskelulupia hyvin harvoin. Humanitaarisen suojelun perusteella myönnettiin viraston mukaan “muutamia satoja oleskelulupia”. Jos ajatellaan, että osalle paperittomista olisi ollut mahdollista myöntää oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella ja nyt oleskelulupa jäi lainsäädännön muutoksen myötä saamatta, väite pitää paikkansa.

Arvio: Totta

Väite 3: Totesit (Sauli Niinistö) aktiivimallin osalta, kun kysyin, olisiko presidentti voinut asiaa puuttua, että “en viitsinyt kommentoida, olisi ollut naurettavaa”. (HS:n ja IS:n tentti)

Vastaus: Haavisto syytti Niinistöä siitä, että tämä ei olisi halunnut puuttua työttömien aktiivimalliin silloin, kun mallia koskevaa lakia säädettiin. Haaviston mielestä Niinistö olisi voinut lausua ääneen huolensa mallista ennen sen hyväksymistä.

Haavisto siteerasi luultavasti tarkoitushakuisesti vain osaa Niinistön aiemmin MTV:n tentissä esittämästä lausunnosta.

Niinistö ei suinkaan sanonut, että aktiivimallin kommentoiminen itsessään olisi ollut naurettavaa. Sen sijaan hän totesi, että koska eduskunta oli jo aiemmin lausunut aktiivimallin siitä vaarasta, ettei se toteudu kaikkialla, hän ei halunnut enää kirjoittaa uudestaan samaa lausumaa, vaan sen toistaminen olisi ollut naurettavaa.

Arvio: Väärin

Väite 4: Sinisellä perustettavalla puolueella ei ollut hallitusohjelmaa, ei ollut linjaa, mitä aikovat toteuttaa. (MTV:n toinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Väite liittyi keskusteluun siitä, toimiko pääministeri Sipilä oikein pitäessään hallituksensa kokoonpanon ennallaan hallituspuolue perussuomalaisten hajoamisesta huolimatta.

Jos Haaviston oli tarkoitus viitata perussuomalaisista irtautuneeseen Uusi vaihtoehto -ryhmään, sillä ei ollut tuoreeltaan omaa (puolue)ohjelmaa, eihän ollut vielä puoluettakaan. Ryhmästä tuli myöhemmin sininen eduskuntaryhmä ja sittemmin kasvoi Sininen tulevaisuus -puolue.

Jos taas Haavisto tarkoitti Uuden vaihtoehdon linjaa suhteessa hallitusohjelmaan, niin ryhmä lupasi jatkaa hallitusryhmänä samalla ohjelmalla.

Arvio: Tulkinnanvarainen

Väite 5: Ennen nykyistä hallitusta luotiin mekanismi päästöhuutokauppatulojen ohjaamiseksi kehitysyhteistyöhön. Kehitysyhteistyömäärärahoissa päästiin hyvin lähelle 0,7:ää. (MTV:n toinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Suomen tavoitteena on nostaa pitkällä aikavälillä kehitysyhteistyömäärärahojen osuus 0,7:ään prosenttiin bruttokansantulosta. Suomi on myös sitoutunut tähän YK:ssa ja EU:ssa.

Korkeimmilleen viimeiseen vuosikymmeneen osuuden nosti Alexander Stubbin (kok.) hallitus vuonna 2014, jolloin Suomi ohjasi kehitysyhteistyöhön 0,59 prosenttia bruttokansantulosta.

Juha Sipilän hallituksen aikana osuus on jälleen kääntynyt laskuun ja kehitysrahoja on leikattu rankalla kädellä.

Haaviston väitettä pääsystä hyvin lähelle tavoitetta viime hallituksen aikana voi pitää oikeana.

Arvio: Totta

Laura Huhtasaari

Väite 1: Putin ei pystyisi vaikuttamaan Suomen, Britannian tai Yhdysvaltojen äänestystulokseen. (Ylen vaalikeskustelu)

Vastaus: Muun muassa liittovaltion poliisi FBI tutkii parhaillaan Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin vaalikampanjan kytköksiä Venäjään. Tutkinnan tärkein tavoite on selvittää, tekivätkö jotkut Trumpin vaalikampanjassa mukana olleet salaisesti yhteistyötä Venäjän kanssa vaalien alla. Venäjä-kytköksistä on syytetty ainakin Trumpin entistä neuvonantajaa ja kampanjapäällikköä.

Vyyhteen liittyvät myös Trumpille presidentinvaaleissa hävinneen Hillary Clintonin hakkeroidut sähköpostiviestit. CIA:n raportin mukaan sähköpostit WikiLeaksille vuotaneilla henkilöillä on suhteita Venäjän hallintoon.

Vladimir Putin on kuitannut Venäjä-tutkinnat Yhdysvaltojen sisäpolitiikaksi.

Tämänhetkisten tietojen valossa on vaikeaa sanoa, vaikuttiko Venäjä Trumpin valintaan. Toisaalta ei voida todistaa, ettei Putin olisi pystynyt vaikuttamaan vaaleihin.

Arvio: Tulkinnanvarainen

Väite 2: Kiihottaminen kansanryhmää vastaan (laissa) on jo niin tulkinnanvarainen, että sekin on jo politisoitunut. (Ylen Oulun tentti)

Vastaus: Huhtasaaren mielestä kiihottaminen kansanryhmää vastaan pitäisi poistaa rikoslaista. Lain määritelmässä sellaiseksi katsotaan esimerkiksi uhkailu ja solvaaminen tiedolla tai viesteillä, johon yleisöllä on pääsy ja joka kohdistuu johonkin ryhmään rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella.

Viime kädessä oikeus ratkaisee, onko jonkin tiedon levittäminen kiihottamista kansanryhmää vastaan vai ei. Laki sinänsä on yksiselitteinen: kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kielletty.

Politisoitunut asia on sikäli, että se on noussut poliittiseen keskusteluun.

Arvio: Tulkinnanvarainen

Väite 3: Kotouttamiskulut ja kuntien vastaanottokulut ovat maksaneet 1,8 miljardia euroa. (MTV:n ensimmäinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Huhtasaaren kommentin aikana tentissä puhe oli nimenomaan turvapaikanhakijoista.

Suomen maahanmuuton kulut jakautuvat pääosin kolmen ministeriön kesken. Näistä sisäministeriön (mm. vastaanottokeskukset) kulut vuosina 2016–2017 olivat runsaan miljardin, työ- ja elinkeinoministeriön (kotouttamiskoulutus ja kuntien korvaukset) 550 miljoonaa sekä opetus- ja kulttuuriministeriön (koulutus ja varhaiskasvatus) 280 miljoonaa euroa, selviää sosiaali- ja terveysministeriön raportista.

Näistä summista kertyy suunnilleen Huhtasaaren mainitsema 1,8 miljardia.

Raporttiin on kuitenkin kerätty maahanmuuton kulut kokonaisuudessaan, ei vain turvapaikanhakijoiden osalta. Se sisältää paljon muutakin kuin vastaanottokeskusten tai kotouttamisen kuluja. Esimerkiksi koulutus- ja varhaiskasvatuspalveluiden piirissä on myös työperäisten maahanmuuttajien puolisoita sekä muita perheenjäseniä.

Arvio: Osittain totta

Väite 4: Turvapaikanhakijat tulee pysäyttää rajalle. (MTV:n ensimmäinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Suomi rikkoisi lähtökohtaisesti kansainvälisiä sopimuksia ja EU-lainsäädäntöä, jos se laittaisi rajat kiinni tänne pyrkiviltä. Eri asia olisi, jos henkilö olisi läpikulkumatkalla ja jo rekisteröitynyt muussa maassa.

Suomi kuuluu Schengen-alueeseen, jossa on maiden välillä vapaa liikkuvuus. Väliaikaisia rajatarkastuksia voidaan käyttää poikkeusluvalla, jos siitä päätetään yhteisesti EU:ssa. Enimmäisaika on ollut puoli vuotta.

Suomen pitää käsitellä turvapaikkaa täältä hakevien ihmisten hakemukset, ellei kyseeseen tule palautus toiseen EU-maahan niin sanotun Dublin-säännön perusteella. Tässäkin tapauksessa turvapaikanhakijan tilanne luultavasti selvitettäisiin ennen jatkotoimia, joten hänet pitäisi lain mukaan päästää maahan.

Arvio: Väärin

Väite 5: Puolan ja muiden eniten saastuttavien maiden on kannettava vastuunsa. (Ylen tentti)

Vastaus: Puola ei kuulu eniten saastuttaviin maihin, vaan sen edelle menee parikymmentä muuta maata. Maailman suurimmat saastuttajat ovat Kiina ja Yhdysvallat, mutta EU-maistakin Puolan edelle menevät unionista lähtöä valmisteleva Britannia, Italia, Saksa ja Ranska.

Myös väkilukuun suhteutettuna Puolaa enemmän päästöjä on isolla nipulla muita maita, muun muassa Suomella.

Arvio: Väärin

Merja Kyllönen

Väite 1: Asevienti diktatuureille ja konfliktialueille ei näytä olevan presidentille tai hallitukselle minkäänlainen ongelma. (Ylen tentti)

Vastaus: Suomalaisia sotatarvikkeita on päätynyt konfliktialueille, kuten Jemeniin, vaikka Suomi ei niitä sinne itse viekään.

Lähi-idässä Suomen tärkeisiin aseiden vientimaihin kuuluu Saudi-Arabia. Esimerkiksi Ruotsin pääministeri Stefan Löfven ja ulkoministeri Margot Wallström ovat kutsuneet Saudi-Arabiaa diktatuuriksi. Wallströmin mielestä diktatuuriksi kutsuminen on perusteltua, koska Saudi-Arabian kuningashuone nauttii ehdotonta valtaa maassa.

Ruotsi on lopettanut sotilasyhteistyön Saudi-Arabian kanssa.

Pienistä aseiden vientiluvuista päättää puolustusministeriö ja suuremmista valtioneuvosto, joten aseviennillä voi sanoa olevan hallituksen siunaus.

Arvio: Osittain totta

Väite 2: Suomi on mennyt syvemmälle Nato-yhteistyöhön. Meidän alueella on harjoiteltu enemmän. Meillä on ollut sellaisia harjoituksia, joita aiemmin ei ole nähty. Niitä ei ole myöskään käsitelty eduskunnassa, avoimessa demokraattisessa käsittelyssä, jotta ihmiset tietäisivät, millaisiin sitoumuksiin on pistetty nimi. (Ylen tentti)

Vastaus: Suomi on Ruotsin tavoin ollut Naton rauhankumppani yli 20 vuotta. Suomalaiset harjoittelevat jatkuvasti ruotsalaisten ja Nato-maiden kanssa. Suomen voi sanoa olevan niin syvällä Nato-yhteistyössä kuin on mahdollista olla olematta jäsen.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) on väläyttänyt suurten monikansallisten sotaharjoitusten järjestämistä Suomessa, mutta päätöksiä ei ole tehty.

Taannoin nousi kohu siitä, kun Niinistö sanoi MTV:n Uutisextra -ohjelmassa Suomen valmistelevan kansainvälistä suursotaharjoitusta, johon oli tarkoitus saada mukaan myös Yhdysvallat. Ylen tietojen mukaan asia tuli Suomen ulkopolitiikan johdolle yllätyksenä.

Julkisuudessa on ollut myös Suomessa harjoittelevat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat.

Kyllösen kritiikki siitä, että harjoituksista päättämistä ei ole tuotu eduskunnan käsittelyyn, on totta. Niin ei myöskään tarvitse tehdä. Eduskunta saa sotaharjoituksista tiedot, mutta ei päätä niistä.

Yleisohjeena harjoituksiin osallistumiseen toimii puolustuspoliittiinen selonteko.

Isoihin sotaharjoituksiin osallistumisesta tai sellaisen järjestämisestä keskustellaan presidentin johdolla hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Arvio: Totta

Väite 3: Suomessa pitää poistaa ihmisoikeussopimusten vastainen ihmisten vangitseminen, jos kieltäytyy aseellisesta palveluksesta. (Ylen tentti)

Vastaus: Asevelvollinen ei joudu Suomessa vankilaan, vaikka kieltäytyisi asepalveluksesta. Jos asevelvollinen ei vakaumuksensa tai muun syyn vuoksi halua armeijaan, vaihtoehtona on tällöin noin vuoden kestävä siviilipalvelus.

Puolustusvoimat tarjoaa myös aseetonta palvelusta, johon ei sisälly aseellista koulutusta.

Vankilaan voi joutua vasta, jos kieltäytyy myös siviilipalveluksesta. Tällaisia totaalikieltäytyjiä on Suomessa muutamia kymmeniä vuosittain. Tuomion voi suorittaa myös valvontarangaistuksena eli käytännössä sähköisessä valvonnassa panta jalassa.

Rangaistuksen pituus on puolet suorittamatta olevasta palvelusajasta siviilipalvelusajaksi muutettuna.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty pitää totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina.

Arvio: Väärin

Väite 4: Aktiivimallilla voidaan vuositasolla leikata melkein 20 prosenttia kansalaisen työttömyysturvasta. (MTV:n toinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Vuoden alusta voimaan tulleessa työttömyysturvan aktiivimallissa työttömän on kolmen kuukauden tarkastelujaksolla oltava töissä vähintään 18 tuntia, ansaittava omalla yritystoiminnallaan ainakin 241 euroa tai osallistuttava viiden päivän ajan työllistymistä edistäviin palveluihin.

Jos työtön ei täytä ehtoja, hänen päivärahaansa leikataan seuraavan 65 etuuden maksupäivän ajaksi vajaalla viidellä prosentilla. Työttömyysturva siis voi heiketä tämän verran.

Seuraavalla tarkastelujaksolla työttömyysturva pysyy samana tai palaa ennalleen työttömän tilanteesta riippuen.

Arvio: Väärin

Väite 5: Suomessa järjestetään kansanäänestys, jos Nato-asia tulee ajankohtaiseksi. (Ylen Oulun tentti)

Vastaus: Suomessa ei ole tehty linjausta Nato-kansanäänestyksestä, jos Nato-jäsenyyden hakeminen tulee ajankohtaiseksi. Nato ei vaadi kansanäänestyksen järjestämistä, mutta jäsenyyden kannatuksen pitää olla Naton peruskirjan mukaan “merkittävää” jäsenyyttä hakevassa maassa. Nato ei ota kantaa, millä tavalla kansan tuki mitataan.

Kansanäänestys toki saatettaisiin pitää tilanteessa, jossa Suomi päättäisi edetä jäsenyysasiassa. Sen puolesta ovat puhuneet esimerkiksi presidentti Niinistö ja pääministeri Sipilä. Varmaa kansanäänestyksen järjestäminen ei kuitenkaan ole. Myöskään perustuslaki ei sitä edellytä.

Nykyisessä hallitusohjelmassa todetaan, että “Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä”.

Arvio: Väärin

Sauli Niinistö

Väite 1: Jokainen suomalainen on maanpuolustaja vähintään korviensa välissä. Suomessa maanpuolustustahto on läntisen Euroopan ylivoimaisesti korkein. Nuorista miehistä 75 prosenttia suorittaa asevelvollisuuden. (EVA:n tentti)

Vastaus: 72 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta, selvisi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) viime vuoden kyselystä. Maanpuolustustahto on sahannut viime vuosina 70–80 prosentin välissä.

Väite, että jokainen suomalainen on maanpuolustaja vähintään korvien välissä, on rohkea. Esimerkiksi aseistakieltäytyjäliitonmukaan myös totaalikieltäytyjiä on Suomessa vuosittain muutamia kymmeniä.

Maanpuolustustahtoa on tutkittu kansainvälisesti ainakin WIN/Gallup Internationalin selvityksessä vuonna 2015, jossa on huomioitu 64 maata. Kyselyyn otetuista läntisen Euroopan maista Suomessa oli ylivoimaisesti korkein maanpuolustustahto. Luvuissa ei kuitenkaan ole mukana esimerkiksi Norjaa, jossa Folk og Försvarin 2017 julkaisemassa kyselyssä peräti 80 prosenttia oli sitä mieltä, että norjalaisten on puolustauduttava aseellisesti, vaikka sodan tulos olisi epävarma. Kyseessä on siis suurempi osuus kuin Suomessa.

Väite armeijan käyvistä asevelvollisista on jokseenkin oikea, vaikkakin osuus on ollut laskeva. Puolustusvoimien mukaan 1986 syntyneiden asevelvollisten ikäluokasta 72 suoritti varusmiespalveluksen. Vuonna 1985 syntyneillä osuus oli runsaat 74 ja vuonna 1984 syntyneillä 76 prosenttia. Takavuosina osuus oli yli 80 prosenttia.

Arvio: Osittain totta

Väite 2: Suomen asevienti Lähi-itään on alenemaan päin. (MTV:n ensimmäinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Suomen asevienti Lähi-itään on kasvanut viime vuosina. Lähi-idästä tuli Suomen aseviennin ykköskohde vuonna 2016, kun alueelle vietiin sotatarvikkeita noin 84 miljoonan euron arvosta, kertoi ajatushautomo SaferGlobe raportissaan. Ennätyssumma koostui käytännössä yhdestä suuresta kaupasta: 40:stä AMV 8x8 -panssariajoneuvosta, jotka Patria laivasi Arabiemiraatteihin.

Suomen kumppaneihin Lähi-idässä on kuulunut myös Saudi-Arabia. Suomi vei kuningaskuntaan kranaatinheittimiä 2014. Sen jälkeen Lähi-idän asevienti on ollut miljoonien sijaan kymmeniä miljoonia vuosittain.

Niinistö väitti aseviennin olevan vähenemään päin, eli vienti hidastuisi tulevaisuudessa. Tämä on mahdollista, mutta tähän asti suunta on ollut päinvastainen. Patrian mukaan se ei ole jättänyt uusia vientilupahakemuksia Arabiemiraatteihin tai Saudi-Arabiaan.

Arvio: Tulkinnanvarainen

Väite 3: EU:ssa on aika yksimielinen käsitys siitä, miten pakolaisia autetaan. (MTV:n ensimmäinen vaalikeskustelu)

Vastaus: EU:ssa on pyritty sopimaan yhteisistä turvapaikanhakijoita koskevista linjauksista, mutta yhteisen sävelen löytyminen on takunnut. Monet maat antaisivat mieluummin rahaa kuin turvapaikkoja. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan mielestä jakolinja menee idän ja lännen välillä.

Slovakia, Puola, Tshekki ja Unkari vastustavat turvapaikanhakijoiden siirtoja, joista komissio päätti 2015. Komissio on haastanut maat oikeuteen sen jälkeen, kun sen pakolliset kiintiöt eivät ole toimineet.

EU:ssa sovittiin, että 160 000 Italiassa ja Kreikassa olevaa turvapaikanhakijaa siirretään muihin EU-maihin, mutta toistaiseksi vain pieni osa on siirretty ja heistäkin suuri osa on yhä ilman turvapaikkaa. Suomi äänesti ainoana maana tyhjää, kun siirroista päätettiin.

EU:ssa on kiistelty myös Dublin-asetuksen tulkinnasta. Asetuksen mukaan turvapaikkahakemus pitää käsitellä maassa, johon hakija saapuu ensin. EU-tuomioistuin moitti Kroatiaa, joka kuljetti maahan tulleita turvapaikanhakijoita Itävaltaan ja Sloveniaan, vaikka turvapaikkahakemusten käsittelystä on vastuussa se EU-maa, johon hakija ensimmäiseksi saapuu.

Arvio: Väärin

Väite 4: Suomi on hyötynyt eurosta taloudellisesti. (Ylen tentti)

Vastaus: Väitteeseen on vaikeaa antaa varmaa vastausta, mutta asiantuntijoiden enemmistö tuntuu olevan eri mieltä Niinistön kanssa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen raportti tuli siihen johtopäätökseen, että Suomen vienti on voimistunut kaupan vapautumisen ja Euroopan unionin jäsenyyden ansiosta, mutta euroalueella itsessään ei ole ollut merkittävää vaikutusta jäsenmaiden väliseen ulkomaankauppaan. Myös Helsingin Sanomien vuoden 2016 ekonomistikyselyssä enemmistö sanoi, että eurosta on ollut Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä verrattuna siihen, että Suomella olisi ollut oma vapaasti kelluva valuutta.

Arvio: Tulkinnanvarainen

Väite 5: Helposti kun joudutaan yleisiin leikkauksiin, niin se kohdistuu kaikkeen. (Ylen tentti)

Vastaus: Juha Sipilän hallitus on toteuttanut kautensa aikana miljardien säästöt. Leikkuri on vienyt muun muassa koulutus-, tutkimus- ja kehitysyhteistyörahoista.

Kaikesta ei ole kuitenkaan nipistetty. Esimerkiksi puolustusmäärärahat ja yritystuet ovat saaneet olla rauhassa. Yritystuet liittyvät suoraan hallitusohjelman linjaukseen, jonka mukaan teollisuuden kustannuksia ei lisätä.

Hallitusohjelman mukaan myöskään palkkatulojen verotusta ei kiristetä hallituskauden aikana.

Arvio: Väärin

Nils Torvalds

Väite 1: EU:n artikla 42.7 edellyttää yksimielisyyttä, ja sitä yksimielisyyttä ei EU:ssa synny. (Ylen tentti)

Vastaus: Perussopimuksen artikla 42.7 velvoittaa jäsenmaita auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata kaikin käytössään olevin keinoin, mutta kuitenkin niin, ettei avunanto vaaranna niiden puolueettomuutta tai Nato-sitoumuksia. Kun Ranska vetosi artiklaan vuonna 2015 Pariisin terrori-iskujen jälkeen, kaikki maat tukivat vetoomusta, mutta se ei ollut edellytys avun pyytämiselle tai antamiselle. Näin ollen myös jäljempi väite, että EU:ssa ei asiasta yksimielisyyttä synny, on väärin.

Sen sijaan laajemman yhteisen puolustuksen kehittäminen on perussopimuksessa kirjattu yksimielisyyden taakse.

Arvio: Väärin

Väite 2: Naton jäsenyyttä ei voi hakea silloin, kun kriisi on jo ovella. (EVA:n tentti)

Vastaus: Natolla on jäsenyyden suhteen avoimien ovien politiikka. Se tarkoittaa, että mikä tahansa Euroopan maa voidaan kutsua jäseneksi, jos Naton jäsenmaat yksimielisesti niin päättävät. Naton säännöt eivät yksiselitteisesti kiellä hakemasta jäsenyyttä, vaikka kriisi olisi jo ovella tai käynnissä, joskin yhtenä jäsenyyskriteerinä on sitoutuminen konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen.

Osa Naton nykyisistäkin jäsenmaista täyttää järjestön kriteerejä puutteellisesti. Esimerkiksi puolustusmenojen kahden prosentin bruttokansantuoteosuuden tavoitteeseen yltää vain harva jäsen maa.

Yle kysyi asiaa Naton päämajasta. Sieltä kysymykseen ei virallisia asiakirjoja tarkempaa vastausta suostuta antamaan, koska järjestö ei ymmärrettävästi halua spekuloida turvallisuuspoliittisilla tilanteilla.

Poliittisen esteen ovella kolkutteleva kriisi sen sijaan voi toki muodostaa.

Arvio: Tulkinnanvarainen

Väite 3: Venäjälle tulee taloudellinen kriisi lähivuosina. (MTV:n ensimmäinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Venäjän talouden kriisiytyminen on vilahdellut keskusteluissa viime vuosina. Väitteelle löytyy tukea puolesta ja vastaan. On vaikea sanoa, mihin arvioihin Torvalds väitteensä perustaa.

Suomen pankin tuoreimmasta Venäjä-katsauksesta väitteelle ei löydy tukea. Viime syyskuussa pankki ennusti maahan 1,5 prosentin kasvua sekä tälle että seuraavalle vuodelle.

Riskitekijöinä Venäjän kasvulle Suomen pankki näkee öljyn hinnan kehityksen ja kiristyvät geopoliittiset jännitteet. Pankki myös korostaa, että nopeamman kasvun vaatimia rakenteellisia uudistuksia ei ole näköpiirissä. Ne purisivat joka tapauksessa viiveellä, joten nopeampi kasvu on pankin ennusteen mukaan mahdollista aikaisintaan ensi vuosikymmenellä.

Varsinkin pidemmän aikavälin talousennusteisiin liittyy lisäksi merkittävää epävarmuutta, joten niihin kannattaa lähtökohtaisesti suhtautua varauksella.

Arvio: Tulkinnanvarainen

Väite 4: (Venäjälle määrätyt) Pakotteet koskevat jo energiapolitiikkaa siinä määrin, että kaikki se teknologia, jota Venäjä tarvitsisi myöskin ympäristöllisistä syistä, on heillä nyt rajan takana ja mahdotonta käyttää. (MTV:n ensimmäinen vaalikeskustelu)

Vastaus: EU:n pakotteet koskevat energiasektoria rajallisesti. Ne kieltävät kategorisesti kaiken tuonnin EU:n alueelle Krimin ja Sevastopolin alueilta. Ne myös rajoittavat öljyn etsintään ja tuotantoon liittyvää vientiä siten, että on kiellettyä viedä teknologiaa esimerkiksi yli 150 metrin syvyydessä tai napapiirin pohjoispuolella sijaitsevilla merialueilla käytettäväksi.

Öljyn etsintää ja tuotantoa koskeviin kieltoihin sisältyy kuitenkin poikkeuksia. Ensimmäinen poikkeus koskee ennen pakotteiden voimaantuloa tehtyjä sopimuksia. Niitä kielto ei koske.

Toisen poikkeuksen muodostaa ihmisten terveyden ja turvallisuuden tai ympäristön kannalta välttämätön vienti. Siihen voidaan myöntää lupia, ja kiireellisissä tapauksissa tuotteita saa viedä myös ilman lupaa, kunhan ilmoittaa siitä jälkikäteen.

Väitteen totuusarvo riippuu siis kahdesta asiasta: kuinka kipeästi Venäjä teknologiaa tarvitsee ja mille energiapolitiikan sektorille sitä tarvitaan.

Arvio: Tulkinnanvarainen

Väite 5: Suomen olemassa olevat puolustussuunnitelmat ylittävät jo kaksi prosenttia. (MTV:n toinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Väite on vähintään oikeansuuntainen. Merkittävät asehankinnat eli hävittäjät ja laivat nostavat Suomen puolustukseensa käyttämää rahamäärää. Laivojen on uumoiltu maksavan 1,2 miljardia ja hävittäjien 7–10 miljardia.

Tämän vuoden puolustusmenot ovat puolustusministeriön mukaan 2,9 miljardia eli 1,24 prosenttia bruttokansantuotteesta. Riippuen siitä, kuinka hankintojen kustannukset jakautuvat, ne voivat hyvinkin sysätä osuuden yli kahden prosentin rajan.

Ratkaisu hankintojen rahoituksesta on kuitenkin sysätty seuraavan hallituksen harteille, joten tarkkaan asiaa ei vielä tässä vaiheessa voi tietää. Lisäksi puolustusmenojen bkt-osuutta nakertaa hyvä yleinen talouskehitys.

Arvio: Osittain totta

Matti Vanhanen

Väite 1: EU voi, jos Eurooppa-neuvosto niin päättää, siirtyä yhteiseen puolustukseen. (EVA:n tentti)

Vastaus: EU:hun voidaan luoda yhteinen puolustus, jos Eurooppa-neuvosto päättää siitä yksimielisesti. Näin sanotaan Lissabonin sopimuksen artiklassa 42.2. Eurooppa-neuvosto suosittelee, että tällaisessa tilanteessa jäsenmaat päättäisivät asiasta myös kansallisesti.

Suomi kannattaa EU:n puolustusyhteistyön tiivistämistä. Suomea kiinnostavat muun muassa kyberyhteistyö, satelliitit ja sotakaluston liikuttelun helpottaminen.

Yhteistyössä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että EU:hun luotaisiin yhteinen puolustus. Mukana on ensi vaiheessa runsaat parikymmentä maata.

Arvio: Totta

Väite 2: Kun mietitään alkanutta vuosisataa, Afrikka tulee olemaan suurin kysymys. Riskit ovat todella suuria, paljon suurempia kuin mitä meidän lähialueisiin liittyy. (IS:n vaaligrilli)

Vastaus: Afrikka on varmasti suuri kysymys myös alkaneella vuosisadalla, mutta onko se suurin, onkin täysin toinen kysymys. Moni pitäisi suurempana kysymyksenä esimerkiksi ilmastonmuutosta.

Tilastot Afrikan kehityksestä kertovat karua kieltä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa talous kääntyi vuonna 2017 kasvuun, mutta 2016 oli heikoin vuosi yli kahteen vuosikymmeneen, kertoo Maailmanpankin raportti.

Talouskasvun arvioidaan pysyvän myös vastedes heikkona ja ylittävän prosentuaalisesti vain niukasti alueen väestönkasvun. Se tekee köyhyyden vähentämisestä vaikeaa.

Äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus Afrikassa on pienentynyt vain 15 prosenttia vuosina 1990–2013, käy ilmi Afrikan kestävän kehityksen raportista. Eniten köyhyydestä kärsivät naiset ja lapset. Työttömyysetuuksia saa alle prosentti Afrikan työttömistä, ja Pohjois-Afrikka pois lukien alle viidesosa ihmisistä on sosiaaliturvan piirissä.

Pysyviä työpaikkoja ei ole luotu tarpeeksi. Jopa 60 prosenttia työpaikoista on raportin mukaan “epävakaita”.

Arvio: Tulkinnanvarainen

Väite 3: Suomalaiset eivät tällä hetkellä pelkää sotaa. (Ylen tentti)

Vastaus: Suomalaisten pelkoja selvittäneessä kyselyssä tuli viime vuonna yllättävä tulos: vaikka maailma voi näyttää aiempaa turvattomammalta, suomalaiset pelkäävät uhkia vähemmän kuin kaksi vuotta aiemmin.

Eniten vastaajat pelkäsivät kyselyssä pitkittyneen taloudellisen taantuman uhkaa. Sen sijaan esimerkiksi terrorismin pelko oli laskenut, ja sitä pelkäsi noin yksi kymmenestä vastaajasta.

Suomen joutuminen sotilaallisen iskun kohteeksi nähtiin esitetyistä uhkakuvista vähäisimpänä. Erittäin tai melko todennäköisenä iskun toteutumista piti seitsemän prosenttia vastaajista. Kyselyssä ei suoraan kysytty peloista, vaan siitä, mitä ihmiset pitävät uhkana.

Noin yhdeksän kymmenestä piti Suomea turvallisena maana.

Ylen uhkakuvakyselyssä suurimpana uhkana Suomen valtiolle pidettiin Venäjän sotilaallista aktivoitumista.

Suomalaisten ajatuksia siitä, kuinka todennäköisenä sodan syttymistä pidetään, voi yrittää päätellä myös Naton kannatuksesta. Vain alle viidesosa suomalaisista haluaa Suomen Natoon.

Kyselyjen perusteella ei voi täysin yleistää, etteikö osa suomalaisista pelkäisi sotaa.

Arvio: Osittain totta

Väite 4: Kun ryhdyttiin siirtymään parlamentaariseen järjestelmään asteittain, hallituksen keski-ikä oli yksi vuosi. (Ylen Oulun tentti)

Vastaus: Vanhasen väite osuu lähelle totuutta. Osaltaan vastaus riippuu siitä, koska siirtymisen parlamentarismiin katsotaan alkaneen. Prosessin alku voidaan ajoittaa suunnilleen siihen, kun Kekkonen luopui vallasta loppuvuodesta 1981. Kun lasketaan kaikkien 1970-luvulla istuneiden hallitusten keskiarvo, saadaan tulokseksi 463 päivää, siis vajaat 100 päivää enemmän kuin yhden vuoden.

Arvio: Väärin

Väite 5: Niinistö on antanut epätäsmällisesti kuvan, että jos EU ja Nato jotenkin lähentyvät toisiaan, niin että Venäjällä ryhdytään samaistamaan näitä, niin silloin meidän pitäisi vakavasti harkita Nato-jäsenyyttä. (MTV:n toinen vaalikeskustelu)

Vastaus: Vanhanen sanoi, että Niinistö on antanut pariin otteeseen tällaisen kuvan. Ylen katsomat tentit eivät tue väitettä, mutta Vanhasella voi olla mielikuvalleen muita perusteluja.

Niinistö ei ole sanonut, että jos EU ja Nato määritelmällisesti lähentyisivät toisiaan, niin Venäjä alkaisi pitää myös EU:ta uhkana. Sen sijaan Niinistö on todennut, että Venäjä näkee Naton vihollisena mutta ei EU:ta, jota Venäjä on sen sijaan lähentynyt.

Niinistön mukaan Suomen pitäisi kuitenkin harkita Nato-jäsenyyttä, jos Venäjä syystä tai toisesta muuttaisi mielipidettään ja alkaisi pitää myös koko länttä, EU:ta ja Suomea sen jäsenenä vihollisena. Tällaisesta ei Niinistön mielestä tällä hetkellä ole uhkaa.

Arvio: Tulkinnanvarainen

Paavo Väyrynen

Väite 1: Suomalaisten suuri enemmistö ei hyväksy holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa ja Niinistöllä on siitä päävastuu. (Ylen tentti)

Vastaus: Helsingin Sanomien joulukuussa 2017 julkaisemassa kyselyssävastaajista 47 prosenttia sanoi, että Suomeen pitäisi ottaa lisää maahanmuuttajia, kun taas 41 prosenttia katsoi, että ei pidä. Lehden mukaan suomalaisten asenteet ovat lieventyneet maahanmuuttoa kohtaan 2010-luvulla.

Viime vuonna myös Iltalehti teki maahanmuuttopolitiikkaan liittyvän kyselyn. Heti Turun puukotusiskun jälkeen Iltalehden kyselyssäelokuussa vastaajien enemmistö (58 %) prosenttia kaipasi pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaan kovia keinoja ja kolmannes pehmeitä. Mikäli otetaan huomioon tuorein eli HS:n kysely, ei Väyrysen väitteellä ole pohjaa. Lisäksi presidentti ei Suomessa tee maahanmuuttopoliittisia päätöksiä, vaan Suomen maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvän lainsäädännön valmistelu perustuuhallituksen linjauksiin, EU:n yhteiseen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan sekä kansainvälisiin sopimuksiin.

Arvio: Väärin

Väite 2: Niinistö on ajanut Suomea kohti sotilaallista liittoutumista ja Nato-jäsenyyttä. (Ylen tentti)

Vastaus: Tämä on ollut Väyrysen suosikkiväitteitä. Määritelmällisesti Suomi olisi sotilaallisesti liittoutunut, jos se kuuluisi johonkin sotilasliittoon, käytännössä Natoon. Niinistö on tehnyt näissä vaaleissa presidenttiehdokkaana selväksi, että hän ei kannata Suomen Nato-jäsenyyttä nykytilanteessa.

Väyrynen on sanonut, että puolueeton ja liittoutumaton tarkoittavat samaa asiaa. Suomi on virallisesti sotilaallisesti liittoutumaton maa, mutta puolueeton se ei ole muun muassa EU-jäsenyyden vuoksi.

Suomi on Naton rauhankumppani ja tekee tiivistä puolustusyhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa. Suomi on myös tehnyt puolustusyhteistyösopimukset Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa Niinistön presidenttikauden aikana. Niinistö istuu pöydissä, joissa puolustusyhteistyön syventämisestä keskustellaan, mutta ei tee yksin päätöksiä. Niinistö myös kannattaa EU:n puolustusyhteistyön tiivistämistä.

Mikään edellä mainituista ei ole vienyt Suomea kohti sotilaallista liittoutumista. EU velvoittaa jäsenmaitaan auttamaan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata, mutta avun ei tarvitse olla sotilaallista.

Arvio: Väärin

Väite 3: Niinistö ajoi perustuslakia rikkoen Suomen osaksi euroaluetta. (Ylen tentti)

Vastaus: Väyrynen on toistanut tätä väitettä pitkin vaalitenttejä. Väyrysen mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi 1994 valiokunnan silloisen puheenjohtajan Niinistön johdolla, ettei EU:hun liittyminen tarkoittanut vielä sitoutumista talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Väyrynen väitti Niinistön myöhemmin myöntäneen, ettei näin olisi ollut.

Väyrysen mielestä hallitus menetteli väärin, kun euroalueeseen liittymisestä päätettiin 1998 hallituksen eduskunnalle antaman tiedonannon pohjalta. Perustuslakivaliokunta katsoi kuitenkin tuolloin hallituksen menetelleen oikein.

Asiantuntijat ovat tyrmänneet Väyrysen väitteen.

Eduskunnan pääsihteerinä päätösten aikaan toimineen Seppo Tiitisen mukaan perustuslakivaliokunnan kussakin asiassa ottama kanta “on se kanta, jolla on merkitystä ja muilla ei”.

Arvio: Väärin

Väite 4:Gallup-luvut eivät pidä paikkaansa. Minun kannatukseni on merkittävästi korkeampi. Olen jo nyt kakkonen. (Ylen tentti)

Vastaus: Näiden väitteiden tarkastamiseen todellisuus ei anna täydellisiä aineksia, sillä täydellistä aineistoa kunkin hetken tilanteesta ei ole saatavilla ja Väyrysen vaalikannatus selviää vasta vaalipäivänä.

Mielipidemittauksiin sisältyy aina virhemarginaali, mikä tarkoittaa, että heittoa voi esiintyä tutkittavan perusjoukon (esimerkiksi kaikki äänioikeutetut) ja mittauksessa käytetyn otoksen (kyselyyn vastanneet) välillä. Yleisesti gallupit ovat kuitenkin tilastotieteellisten menetelmiensä puolesta päteviä ja parhaita mahdollisia kuvauksia tekohetkiensä tilanteesta.

Liki varmaa on, että Väyrynen on väitteet esittäessään 8.1. ollut väärässä. Tuon hetken tuorein Ylen gallup-tulos 3.1. päättyneeltä mittausjaksolta osoitti hänelle neljän prosentin kannatusta. Matkaa toisena paistelleeseen Haavistoon oli seitsemän prosenttiyksikköä.

Arvio: Väärin

Väite 5: Presidentti lähti tukemaan sitä, että syrjäytetään perussuomalaiset hallituksesta, tässä hän teki väärin. Lausunnot perussuomalaisten uudesta johdosta eivät ollenkaan sopineet presidentin tehtäviin. (IS:n vaaligrilli)

Vastaus: Kun perussuomalaisten johto vaihtui kesän 2017 puoluekokouksessa, media kysyi presidentti Niinistön näkemystä puheenjohtajavaihdoksiin. Niinistö vastasi STT:n mukaan, että Suomessa näyttää nyt olevan uusi perussuomalainen puolue. Hän kuitenkin lisäsi, ettei voi olla vaikuttamassa hallituspohjaan, vaan tämä on puolueiden tehtävä.

Myöhemmin Niinistö vielä sanoi Kainuun Sanomille, että hänen mielestään hallituksen olisi hyvin voinut kaataakin.

Perinteisesti Suomessa presidentti on pysytellyt puoluepolitiikan ulkopuolella, joten Niinistön kannanotto perussuomalaisten puheenjohtajavalintoihin oli poikkeuksellinen. Kysymys siitä, olisiko Niinistön pitänyt ottaa kantaa perussuomalaisten uuteen johtoon, jakaa mielipiteitä.

Niinistö itse kommentoi Ylen tentissä asiaa sillä, että hän vain “totesi ulkonaisen faktan”, eli että perussuomalaisten johto oli oleellisesti muuttunut.

Arvio: Tulkinnanvarainen

Yle katsoi faktantarkistusta varten läpi seuraavat vaalitentit: MTV:n joulu- ja tammikuun vaalikeskustelut, Ylen suuri vaalikeskustelu, Ylen Oulun tentti, Ylen yksittäiset ehdokastentit, Yle Kioskin vaaligalleria, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien tentti, Ilta-Sanomien vaaligrilli-tentit, EVA:n tentti sekä Ilta-Sanomien, Paasikivi-seuran, UKK-seuran ja Suomen YK-liiton tentti.

Miltä oma kotipaikkakunta näyttää kymmenen vuoden kuluttua? Keitä Suomessa silloin asuu? Entä miten ilmastonmuutos tuolloin näkyy maailmassa? Sitä emme voi vielä tietää, mutta voimme pohtia eri vaihtoehtoja.

Tulevaisuuden visioiminen auttaa myös nuoria hahmottamaan omaa tulevaisuuttaan, ajattelee tulevaisuudentutkija, Unesco-professori Markku Wilenius Turun yliopistosta.

– Tulevaisuuslukutaito tähtää siihen, että nuori alkaisi paremmin hahmottaa, mitä hän itse voisi tehdä maailmassa. Missä haluan olla mukana, missä kyvyilläni olisi eniten käyttöä ja mitä haluan itsessäni kehittää?

Maailman muuttuessa kiihtyvällä vauhdilla nuoret tarvitsevat ennakointi- ja muutoskykyä. Kokonaisuuksien hahmottamisesta ja asioiden yhdistelystä tulee Wileniuksen mukaan yhä tärkeämpiä taitoja.

– Emmehän me ymmärrä ilmastonmuutosta, ellemme ymmärrä kokonaisuutta. Meidän täytyy ymmärtää esimerkiksi luonnontieteellisiä faktoja, ihmisten toimintaa ja politiikkaa.

On myös oleellista ymmärtää, mitkä asiat muutoksiin vaikuttavat ja miten menneisyys yhdistyy tulevaisuuteen.

Pelko johtaa käpertymiseen

Markku Wileniuksen mielestä pahinta on, jos nuoret alkavat käpertyä muutosten keskellä sisäänpäin ja pelätä maailman muuttumista. Siitä seuraa helposti epätoivoa ja vihamielistä suhtautumista kaikkeen ulkopuoliseen. Aktiivinen asenne tulevaisuutta kohtaan puolestaan parantaa taitoa selviytyä vaikeistakin tilanteista. Tulevaisuuteen ei matkata yhtä raidetta pitkin, vaan vaihtoehtoja on aidosti olemassa.

– Ei niin, että maailma vain kaataa minun päälleni asioita. Jos on vaikka huolestunut ympäristön tilasta, voi omalla panoksellaan olla osa positiivista ratkaisua, Markku Wilenius sanoo.

Kun maailma muuttuu entistä moniulotteisemmaksi, kommunikaatiotaidosta tulee Wileniuksen mukaan entistä tärkeämpää: itselleen tärkeistä asioista on pystyttävä kertomaan selkeällä tavalla. On myös opittava kriittisyyttä ja osattava tehdä valintoja.

Lukiolaiset kokeilevat, miten tulevaisuuteen kurkistetaan

Unesco-professori Markku Wileniuksen ryhmä on kehittänyt yhdessä koulujen kanssa oppimateriaalia, jolla lukiolaiset voivat harjoitella tulevaisuuslukutaitoa. Muutama lukio eri puolilla Suomea kokeilee opetusta tämän kevään aikana, ja jatkossa oppimateriaali on tarkoitus saada minkä tahansa suomalaislukion käyttöön. Tulevaisuuslukutaidon opetuksesta saatua kokemusta aiotaan soveltaa myös kehitysmaiden nuorten koulutukseen.

– Lukioikäiset ovat jo hyvin kykeneväisiä faktapohjaiseen kuvitteluun. Otetaan nuorten omat kyvyt ja taidot paremmin käyttöön eikä anneta heidän passivoitua. Haluamme antaa eväitä sen ymmärtämiseen, mitä nähdään viiden tai kymmenen vuoden päästä, Markku Wilenius sanoo.

Peruskouluikäisille tulevaisuusopetusta on kehittänyt puolestaan Tulevaisuuskoulu-hanke.

Unesco-professori Markku Wilenius puhui tulevaisuuslukutaidosta Educa-messuilla Helsingissä.

Kuusi ihmistä on viety sairaalaan kahden henkilöauton törmättyä toisiinsa Haminassa. Osa on loukkaantunut vakavasti, mutta tarkkoja tietoja vammoista ei toistaiseksi ole.

STT:n haastatteleman päivystävän palomestarin mukaan loukkaantuneiden joukossa on ainakin yksi lapsi.

Poliisi kertoo, että onnettomuus tapahtui lauantaina iltapäivällä valtatie 26:lla kilometrin verran Onkamaantien risteyksestä pohjoiseen.

Taavetin suunnasta tullut auto ajautui jostain syystä Haminan suunnasta tulleen auton kaistalle. Viimeksi mainittu auto syttyi törmäyksen seurauksena palamaan: molemmat sisällä olleet pääsivät kuitenkin ulos, kertoo poliisi.

Taavetin suunnasta tulleessa autossa oli neljä ihmistä.

Paikalle saapuneen Teemu Honkasalon mukaan tie oli onnettomuushetkellä märkä muttei jäinen.

Voisiko sisällissota syttyä joskus uudestaan? Pohdin kysymystä usein viime vuonna, kun seurasin koko vuoden Ylen sarjassa vuoden 1917 tapahtumia.

Silloin sata vuotta sitten kaikki tapahtui nimittäin häkellyttävän nopeasti.

Iloiset bileet Pietarissa

Vielä maaliskuussa 1917 he juhlivat railakkaasti yhdessä Pietarin yössä.

Seurueeseen kuului muun muassa kolme tulevaa Suomen presidenttiä, K.J. Ståhlberg, J.K.Paasikivi sekä Kyösti Kallio. Mutta samassa riehakkaassa juhlaporukassa söivät, joivat ja lauloivat myös tulevan punaisen Suomen johtomiehet, kuten Kullervo Manner, Edward Gylling, Oskari Tokoi ja Otto Wille Kuusinen.

Suomalaiset juhlivat sortovuosien päättymistä. Keisarin kaatuminen oli palauttanut Suomen vanhat valtaoikeudet ja eduskunta pääsisi taas kokoontumaan.

Vain kymmenen kuukauden päästä nämä samat miehet olivat katkeran sisällissodan eri puolilla.

Mitä oikein tapahtui?

Viime vuonna seurasin Ylen verkkosivuille ja A-studioon tekemässäni sarjassa vuoden 1917 tapahtumia, aina tammikuusta joulukuuhun. Kuvasin paitsi tapahtumia, myös aikalaisten tuntoja, sellaisena kuin ne nousivat esiin tuon ajan teksteistä ja muistoista. Elin vuoden 1917 ihmisten mukana koko viime vuoden.

Jotta ymmärtäisi, miksi Suomi tammikuussa 1918 sukelsi sisällissotaan, pitää katsoa miten Suomi muuttui hulluna vuonna 1917.

Valtataistelu kahdella rintamalla

Vuonna 1917 valtataistelu näkyi kahdella eri tasolla: paikallisella ja valtakunnallisella. Avaan sisällissodan syitä näiden kysymysten kautta.

Ensinnäkin Suomea riivasivat koko vuoden kasvavat sosiaaliset ongelmat: ruokapula, työttömyys, paheneva väkivalta ja pelko.

Jos vuonna 1917 jäi työttömäksi, ei ollut kiistaa aktiivimalleista eikä korvausaikojen pituuksista. Edessä oli nälkä koko perheelle.

Niitä ongelmia ratkottiin usein paikallisella, kuntatasolla.

Kunnissa valta oli eliitillä. Eduskuntavaaleissa vallitsi kyllä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, mutta kunnallisvaaleissa äänioikeus oli sidottu tuloihin. Suurin osa työväestöstä oli ilman äänioikeutta.

Kun koko vuoden seurasin vuoden 1917 tapahtumia, aloin pohtia: jos kunnallislaki uudistus olisi tehty vuonna 1906 kuten eduskuntavaaliuudistus, olisiko koko sisällissota voitu välttää?

Toiseksi oli taistelu korkeimmasta vallasta Suomessa. Se oli kytketty suoraan siihen, kenellä oli valta Pietarissa. Venäjällä valta vaihtui vuonna 1917 kaksi kertaa. Ensin kaatui keisari, ja sitten valtaan nousivat bolševikit.

Myös Suomessa valtataistelun tärkeimmät käännekohdat vuonna 1917 kytkeytyivät suoraan Venäjän tapahtumiin. Ne olivat kesällä säädetty valtalaki ja marraskuun suurlakko.

Molemmissa näkyi eräs vuoden 1917 avainkysymyksistä: niin kauan kun Venäjällä valtaa pitivät porvarit, monet suomalaisporvarit pelkäsivät korkeimman vallan siirtymistä sosialistienemmistöiselle Suomen eduskunnalle. Kun Pietarissa valta siirtyi bolševikeille, asetelma kääntyi osin päälaelleen.

Runsaassa puolessa vuodessa Suomi kulki suuresta ja yhteisestä innostuksesta sisällissotaan. Aloitetaan siis alusta.

Svoboda

Ensin tuli vapaus, svoboda.

Kun Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas, Nikolai II kaatui maaliskuussa, innostus oli suurta kaikkialla Suomessa, kaikissa yhteiskuntaryhmissä.

Keisari oli kaatunut. Mutta jos valta ei kuulu keisarille, kenelle se sitten kuuluu?

Suomessa oli edellisenä vuonna järjestetty eduskuntavaalit, joissa sosialistit olivat saaneet yksinkertaisen enemmistön, yksinään yli puolet kansanedustajapaikoista. Tuolloin vaalilla ei näyttänyt olevan suurta merkitystä, sillä eduskunta ei maailmasodan aikana saanut edes kokoontua.

Mutta keisarin kaaduttua eduskunta pääsi kokoontumaan, ja yhtäkkiä sosialistit olivat Suomessa vallassa.

Vielä keväällä 1917 porvarit suorastaan kehottivat enemmistönä olevia sosialisteja muodostamaan hallituksen eli senaatin. Sosialisteilla asia oli kuitenkin vaikea, sillä heidän oppiinsa ei oikein kuulunut porvarillisen yhteiskunnan hallituksessa toimiminen.

Hallituskysymys ratkaistiin lopulta siten, että senaattiin tuli sosialisteille ja porvareille yhtä monta edustajaa. Senaatin johtoon nousi sosialistien Oskari Tokoi, josta tuli siten maailman ensimmäinen sosialistinen pääministeri.

Porvarit ja sosialistit olivat siis yhteishallituksessa, yhdessä ratkomassa ongelmia.

Mutta kun ”svoboda” oli avannut portit, liikkeellä lähti vyöry, jota ei voinut hevillä pysäyttää.

Köyhä maatalousmaa

Uusi vapaus ja vallankumousintoilu johti nopeasti kiihtyvään lakkoiluun, ensin tehtaissa ja sitten maatiloilla. Lakkolaiset vaativat muun muassa kahdeksan tunnin työpäivää.

Tuloerot Suomessa olivat valtavat, eikä turvaverkkoja juuri ollut. Suurin osa kansasta asui maaseudulla, ja kaupungit olivat Helsinkiä lukuun ottamatta pieniä.

Sosialistien suurin kannatus oli itse asiassa maaseudulla, erityisesti Etelä-Suomessa, jossa maanomistus oli keskittynyt suurille kartanoille. Niissä työskenteli paljon väkeä, joka ei itse omistanut maata.

Sen sijaan valkoisten vankimmalla tukialueella, Pohjamaalla, tilat olivat pieniä, mutta omia. Tällä erolla oli olennainen merkitys siihen, miten sisällissodan rintamalinjat muodostuivat.

Kuka valvoo lakeja ja järjestystä?

Aika, jolloin suomalainen yhteiskunta romahti. Näin on tampereen yliopiston professori Pertti Haapala kuvannut vuotta 1917.

Tuskin mikään romahti yhtä dramaattisesti kuin järjestysvalta.

Järjestyksenpidon rapautuminen alkoi maaliskuussa yksinkertaisesti. Poliisit saivat potkut.

Valtiollista poliisia pidettiin sortovuosien jälkeen vanhan tsaarinvallan edustajana. Kun tsaari oli syrjäytetty, myös poliisi piti korvata ”kansaa” edustavalla väkivallan virkamiehistöllä.

Erityisesti kaupungeissa ammattipoliisit korvattiin miliiseillä, jotka koostuivat varsin kirjavasta joukosta suomalaisia. Tässäkin asiassa keväällä kaikki näytti olevan aluksi paremmin.

Miliisiin tuli esimerkiksi Helsingissä aluksi miehiä niin työväenliikkeestä kuin ylioppilaista. Vuoden 1917 aikana nähtiin kuitenkin useita miliisilakkoja ja varsinkin porvarien luottamus miliisiin heikkeni koko ajan.

Suojeluskuntien ja työväenkaartien perustaminen lähti jo alkukesästä liikkeelle, alunperin pitkälti vastauksena jatkuviin järjestyshäiriöihin.

Kesällä maatalouslakot kuumensivat tunteita ja saivat varsinkin isännät perustamaan erilaisia suojelusvartioita.

Suojeluskuntia perustettiin Suomeen itse asiassa alun perin hyvinkin eri syistä. Ensinnäkin niitä perustettiin siis erityisesti järjestyshäiriöitä ja maatalouslakkolaisia vastaan.

Jääkärivärväystä harjoittaneet aktivistit puolestaan valmistelivat kansannousua venäläisiä vastaan Suomen irrottamiseksi Venäjästä. He perustivat ”palokuntia” ja muita suojeluskuntia nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Aktivistit halusivat suojeluskuntiin alunperin myös työväenjärjestöjen väkeä, koska päävastustajaksi ajateltiin venäläisiä.

Kuvaavaa on, että esimerkiksi Helsingissä oli eräässä vaiheessa kaksi eri suojeluskuntaa. Ihmiset myös liittyivät niihin aivan eri syistä.

Nälkä on kova motivaattori

Moni pohtii nykyisen vihanpuheen aikakaudella, voisiko Suomessa tapahtua joskus sama kuin vuonna 1918, siis että kahtiajakautuminen veisi lopulta aseelliseen konfliktiin.

Suomen sisällissodan syntyyn vaikutti kuitenkin monta eri syytä samaan aikaan.

Eräs tärkeimmistä syistä liittyi aivan välttämättömään: ruokaan.

On vaikea kuvitella, etteikö nälänhädän uhka veisi melkein mitä tahansa yhteisöä vähintään sodan partaalle.

Suomi ei ensimmäisen maailmansodan aikaan ollut ruuan suhteen lainkaan omavarainen. Ennen kaikkea suuri osa leipäviljasta oli tuontitavaraa Venäjän ja Ukrainan aroilta.

Leipäviljan ja muiden elintarvikkeiden saanti alkoi vaikeutua pahasti jo alkukesästä. Piti ”alkaa organiseerata nälkää”, kuten senaattori Väinö Tanner totesi. Elintarvikesäännöstely kiristyi.

Kun Suomen oma, kesän 1917 sato jäi heikoksi, tilanne näytti uhkaavalta. Jo kesällä oli suuria ruokamellakoita, nälkäiset kaupunkilaiset ryöstelivät varastoja ja tappelivat torikauppiaiden kanssa.

Viranomaisten määräämät rajahinnat ja elintarvikkeiden takavarikot vain kiihdyttivät ruuan kätkemistä, hamstrausta ja mustaa pörssiä.

Työläisiä raivostuttivat ”jyväjemmari”-isännät ja trokarit. Elintarvikkeiden kätkemiseen liittyvät huhut lisäsivät kiukkua.

Jopa maalaisliiton isä, Santeri Alkio kirjoitti päiväkirjaansa lokakuussa:

”Elintarvikekysymys kärjistyy kärjistymistään. Ihmisissä kasvaa kiskomishimo hirvittävästi. Eivät nämä maanviljelijät enää ajattele ollenkaan muuta kuin kiskomista. Kuluttajien hätä on avannut maamiehelle ennen kuulumattomat saalistusmahdollisuudet.”

Ruuan hamstraus ja kätkeminen oli kuitenkin myös luonnollinen reaktio oman perheen suojelemiseksi tilanteessa, jossa alkoi näyttää selvältä, että ruokaa ei yksinkertaisesti tule riittämään seuraavaan satoon.

Mutta vaikka ruokaa olisi, sitä ei välttämättä ollut varaa ostaa.

Työttömyys pahenee

Vuonna 1917 työttömyyden kasvu merkitsi paljon suurempaa yhteiskunnallista uhkaa kuin nykyään.

Työmies oli usein suuren perheensä ainoa elättäjä. Turvaverkkoja ei juuri ollut ja työttömyys heijastui välittömästi koko perheeseen.

Jos lapset näkevät nälkää, tulee paine lähteä kadulle vaatimaan oikeuksia.

Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset olivat teettäneet saksalaisten maihinnousun pelossa suuria linnoitustöitä eri puolilla valtakuntaa. Linnoitustyöt loivat valtavasti työmahdollisuuksia kouluttamattomille sekatyömiehille myös Suomessa.

Myös sotateollisuustilaukset toivat Suomeen paljon työtä.

Kesällä 1917 tilanne kuitenkin muuttui. Linnoitustyöt pääosin keskeytettiin ja Venäjän sotateollisuuden tilaukset pysähtyivät.

Seuraukset olivat Suomessa arvaamattomat.

Vallituksia oli tehty erityisesti pääkaupungin ympärillä. Helsingin kaupunki ei halunnut järjestää hätäaputöitä muualta tulleille, ja näitä kehotettiin lähtemään kotiseudulleen.

Vallityöläisten paluu kotiseuduilleen aiheutti kuitenkin maaseutupaikkakunnilla suurta levottomuutta. Nuoret, levottomilla työmailla karaistuneet miehet olivat helposti radikaaliuteen ja väkivaltaisuuteen taipuvia.

Ypäjällä vallitöistä palannut Simo Saarikko joutui paikallisen poliisin ampumaksi. Siitä kahakasta tuli kuuluisa, ensimmäinen sisällissotaa ennakoinut yhteenotto, jossa suomalainen ampui toisen suomalaisen.

Kaupungeissa työttömät vaativat hätäaputöitä. Helsingin pörssitalon mellakassa elokuussa 1917 työttömät piirittivät pörssitalolle kokoontunutta kaupunginvaltuustoa.

Ei ollut sattumaa, että työttömien vihan kohde oli juuri kaupunginvaltuusto.

Kunnallisvalta oli eliitillä

Eduskuntavaaleissa oli jo vuodesta 1907 ollut yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.

Mutta kuntatasolla oli toisin. Kunnallisvaaleissa äänioikeus oli sidottu suoraan veronmaksukykyyn, suurituloisilla oli siis kirjaimellisesti enemmän ääniä kuin pienituloisilla. Suurimmalla osalla työväestöstä ei ollut äänioikeutta lainkaan.

Voi perustellusti kysyä, olisiko koko sisällissotaa syttynyt, jos kunnallisvaaliuudistus olisi tehty aikoinaan samalta pohjalta kuin eduskuntauudistus.

Kunnallisvalta heijastui nimittäin kaikkein kipeimpiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, sillä ”nälän organiseeraus”, työttömyyden hoito sekä järjestysvaltakysymykset olivat nimenomaan kunnan vastuulla. Niistä päättivät valtuustot, joissa työväestöllä ei useimmilla paikkakunnilla ollut lainkaan edustusta.

Kiista kunnallisvallasta johti jo keväällä 1917 koviin yhteenottoihin. Eräänlainen ensimmäinen vallankumouksen esinäytös nähtiin jo toukokuussa Turussa.

Yleislakko pysäytti koko kaupungin, ja työväen lakkomiliisi otti koko kaupungin haltuunsa.

Sosialidemokraattien kunnallistoimikunta lähetti kaupunginvaltuustolle kirjeen:

”Herroille kaupunginvaltuutetuille Turussa. Ellei lakkolaisten esittämät vaatimukset tule huomiseen klo 12.00 mennessä toteutetuksi, ottavat lakkolaiset valtuusmiespaikat ja kaikki muut kunnan hallintoelimet huostaansa.”

Lakkolaiset ottivat koko porvarillisen kaupunginvaltuuston panttivangiksi. Turun tilanne laukesi kun kiistan välittäjiksi saapuneet, sosialistien oma mies, senaatin puheenjohtaja eli pääministeri Oskari Tokoi ja tulevan valkoisen hallituksen päämies, prokuraattori P. E. Svinhufvudin saivat yhdessä tilanteen laukeamaan.

Sosialistien ja porvarien johtajat yrittivät siis vielä keväällä yhteistyössä ratkoa pahenevia käytännön ongelmia.

Mutta heinäkuussa se valtataistelun toinen taso, kamppailu korkeimmasta vallasta Suomessa, alkoi ajaa osapuolia voimakkaammin eri leireihin.

Valtalaki ja sitä seurannut eduskunnan hajotus on Suomen historia tärkeimpiä käännekohtia

”Olen jälkeenpäin monesti ajatellut, millaiseksi Suomen tulevaisuus olisi muodostunut, jos olisi menetelty toisin kuin tehtiin.”

Näin Väinö Tanner pohti kesän 1917 tapahtumia vuonna 1949 ilmestyneessä kirjassaan Kuinka se oikein tapahtui. Tanner oli kesällä 1917 sosiaalidemokraattinen senaattori.

Tanner viittasi ennen kaikkea kiisteltyyn valtalakiin ja sitä seuranneeseen eduskunnan hajotukseen.

Valtalailla Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa. Laki hyväksyttiin dramaattisissa tunnelmissa sosialistien, maalaisliiton ja niin sanottujen porvarillisten itsenäisyysmiesten äänin.

Miksi laista tuli sitten niin merkittävä Suomen historiassa? Oikeastaan siksi, että se ei tullut käytännössä koskaan voimaan.

Venäjän (porvarillinen) väliaikainen hallitus hermostui laista ja hajotti Suomen eduskunnan. Osa suomalaisista porvareista ajoi kulisseissa voimakkaasti eduskunnan hajottamista. Monet heistä pelkäsivät eduskunnalle valtalailla tulevaa valtaa, sillä sosialisteilla oli eduskunnassa yksikertainen enemmistö, yli sata paikkaa. Tuleva presidentti K.J. Ståhlberg oli eduskunnan hajottamisesta tyytyväinen:

”Viimeinkin saadaan loppumaan tämä yhtämittainen skandaali ja sosialistien vehkeily bolševikkien kanssa.”

Juuri eduskunnan hajottaminen katkeroitti sosialistit.

Kun tein vuotta 1917 käsittelevää sarjaani, kävin laajasti läpi muun muassa työväen arkistossa säilytettävää muistitietoaineistoa Suomen itsenäistymisvuosien tapahtumista. Lukuisissa rivityöläisten muistoissa näkyi vielä vuosikymmentenkin jälkeen katkeruus ”porvarien venäläisillä pistimillä” tekemästä eduskunnan hajottamisesta.

”Tähän hajotukseen syyllisiä olivat suurimpina Suomen porvarit, joiden esityksestä ja pyynnöstä se tapahtui. Syykin siihen oli selvä. Hyväksyttyä valtalakia käyttämässä oli työläisenemmistöinen eduskunta, joka oli saatava tehottomaksi”, metallimies Viljam Laaksonen totesi muisteluissaan.

Valtalaista ja eduskunnan hajottamisesta tuli sisällissodan jälkeen aivan keskeinen opinkappale punaisen hävinneen puolen käsityksissä sodasta. Sama katkeruus näkyy jo aikalaisteksteissä ja lehtikirjoituksissa.

Joka tapauksessa uudet vaalit järjestettiin. Sosialistit pitivät eduskunnan hajotusta laittomana, mutta käytännössä he osallistuivat lokakuun vaaleihin normaalisti.

Sosialistit hävisivät uudet vaalit. Suomessa valtaan nousi P. E. Svinhufvudin porvaripuolueita edustanut senaatti, joka myöhemmin sai lisänimen itsenäisyyssenaatti.

Työväenlehdissä se nimettiin kuitenkin välittömästi “mustaksi senaatiksi”.

Pelon kierre

Jos minun pitää valita yksi syy, joka näyttää selittävän sisällissodan puhkeamista enemmän kuin muut, niin se olisi pelon kierre.

Loppukesästä 1917 alkoi kierre, jossa porvarien ja sosialistien epäluulo toisiaan vastaan kasvoi nimenomaan siksi, että pelättiin toista osapuolta. Porvarit pelkäsivät työväen järjestyskaartien valtaa ja työväki ”lahtarikaartien” eli suojeluskuntien aikeita.

Syksyllä vallassa ollut porvarihallitus yritti ratkoa järjestysvaltakysymystä muun muassa perustamalla salaa poliisikoulun. Juuri tämän kaltaiset hankkeet ruokkivat paljastumisensa jälkeen työväestön epäluuloja.

Kierre oli valmis. Syksyllä, öiden pidentyessä, porvaripuoli kiihdytti suojeluskuntien perustamista ja työväenjärjestöt omien kaartiensa perustamista. Molemmat alkoivat jo harjoitella sotilaallista toimintaa, minkä vastapuoli pisti merkille.

Kaikkia tätä vahvisti lehdistö, jonka kielenkäyttö koveni kovenemistaan.

Huhut ja vihapuheet

Vuoden 1917 tapahtumia seuratessani en voinut olla huomaamatta yhtymäkohtia nykyiseen vihapuhekeskusteluun.

Keväällä tullut uusi vapaus tarkoitti myös uudenlaista lehdistövapautta. Lehtikirjoittelu koveni koko ajan ja todellinen vihapuhe kärjistyi erityisesti kesästä eteenpäin. Työmies-lehti jyrisi elokuussa:

”Suomen kapitalistiluokka valmistautuu ase kädessä pitämään herruutensa alaisena alastomaksi riistämiään työläisjoukkoja, joilta porvariluokan rikollinen keinottelu uhkaa riistää viimeisenkin elämisen mahdollisuuden.”

Suomi alkoi jakaantua erilaisiin todellisuuksiin, sulkeutua omiin kupliin, niin kuin nykyisin sanottaisiin. Työväestön lehdistön todellisuus erosi porvarilehtien todellisuudesta yhä jyrkemmin.

”Ei toki kenelläkään Työmies-lehteä lukevalla ollut epäilystäkään siitä, kuka se päävihollinen oli, se oli Suomen porvaristo”, metallimies Viljam Laaksonen muisteli.

Erityisesti kesän tapahtumien jälkeen kielenkäyttö koveni kovenemistaan.

Turvattomuuden tunne, väkivalta ja sen pelko levisivät alkusyksystä alkaen läpi maan. Erilaisia huhuja uutisoitiin päivittäin totena. Kun siihen yhdistyi syyllistäminen, viha alkoi kasvaa. Porvarilehdet syyttivät levottomuuksista sosialisteja ja työväenlehdet porvareita.

”Kupliutuminen”, siis oman puolen lehdistön viestiin keskittyminen oli eräs keskeinen syy siihen, että vuodesta 1917 tuli sellainen kuin tuli. Eri osapuolten todellisuuskäsitykset etääntyivät toisistaan.

Suomalaiset eivät kuitenkaan voineet käpertyä omiin riitoihinsa.

Kaikki mitä Suomessa vuonna 1917 tapahtui, oli sidoksissa siihen, mitä tapahtui Pietarissa.

Bolševikit astuvat näyttämölle

Suomalaisille sosialidemokraateille leniniläinen kova vallankumouksellisuus oli lähes tuntematon.

Venäjän bolševikit aloittivat kuitenkin jo keväällä 1917 ankaran propagandan teon Suomessa. Propagandan pääkohde olivat Suomessa olevat venäläiset sotilaat, mutta kyllä suomalaisille sosialisteillekin riitti viestiä. Kesällä monet sosialistien johtohenkilöt tapasivat Suomessa piileskelevän Leninin henkilökohtaisesti.

Marraskuussa tapahtunut Venäjän (lokakuun) bolševikkivallankumous oli ratkaiseva käänne myös Suomen matkalla kohti sisällissotaa.

Suomalaissosialistit riitelivät välittömästi bolševikkikumouksen jälkeen keskenään siitä, mitä heidän pitäisi tehdä. Radikaalit olivat puolueessa edelleen vähemmistönä, mutta joukkojen koossapitäminen oli hyvin hankalaa. Varsinkin syksyllä perustetuissa uusissa kaarteissa oli paljon suoran toiminnan kannatusta.

Päätettiin olla aloittamatta välitöntä vallankumousta, sen sijaan koko maa pysäytettiin lakolla.

Suurlakko vallankumouksen esinäytöksenä

Marraskuun 1917 suurlakkoa on yleensä pidetty suurena vedenjakajana tiellä kohti sisällissotaa. Kun lukee erityisesti valkoisen puolen muistoja lakosta, ei asiasta jää epäselvyyttä.

Suurlakon aikaan työväenkaartit ottivat varsinkin suuret kaupungit kokonaan haltuunsa. Eduskunta kokoontui piiritetyssä Heimolan talossa Helsingissä ja hyväksyi kiihkeissä tunnelmissa koko vuoden tärkeimmän päätöksen.

15. marraskuuta Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa. Kesän valtalaissa esimerkiksi ulkopolitiikka oli jätetty vielä venäläisille, marraskuun päätöksessä mitään sellaisia varaumia ei enää tehty. Nyt korkein valta Suomessa kuului yksiselitteisesti eduskunnalle.

Maalaisliitto ja porvarilliset itsenäisyysmiehet tukivat vielä kerran päätöksessä sosialisteja. Mutta maalaisliiton johtaja, Santeri Alkio varoitti eduskunnassa puhuessaan tulevasta:

”Minä en pelkää henkilökohtaisesti niitä uhkauksia, joita eduskuntaa vastaan on tehty. Mutta minun täytyy sanoa, että minä vakavasti pelkään kansalaissotaa.”

Suurlakon aikana työväenkaartit ja suojeluskunnat ottivat paikoin yhteen, ja erilaisten retkikuntien iskuissa kuoli muutamia kymmeniä ihmisiä. Vaikutus porvarileiriin oli dramaattinen. Kun porvarilehdet alkoivat ilmestyä lakon jälkeen, ne olivat täynnä värikkäin sanankääntein kirjoitettuja veritekojen kuvauksia.

Maalaisliittolainen Ilkka-lehti kirjoitti 22. marraskuuta:

”Etelä-Suomessa, varsinkin Helsingin ympäristöllä ovat sosialistit panneet toimeen raaimpia murhia, mitä paatuneimmankaan ihmisen mielikuvitus voi keksiä. Kansalaisia on tapettu kuin metsän eläimiä.”

Useimmat porvarit näkivät nyt yhteistyön sosialistien kanssa mahdottomaksi.

Samaan aikaan sosialidemokraattien johto paini ankarasti omien joukkojensa hallitsemiseksi. Radikaalit eivät voineet ymmärtää, miksi suurlakon aikaan otettu valta oli annettu pois, eikä vallankumousta oltu viety loppuun asti.

Venäläissotilaiden vaara

Perehtyessäni vuoden 1917 tapahtumiin hämmästyin venäläissotilaiden suuresta roolista monissa tapahtumissa.

Suomessa oli kesällä enimmillään yli 100 000 venäläistä sotilasta. Kaupunkien lakkomielenosoituksissa he olivat usein näkyvästi mukana, ja välillä he puuttuivat suomalaisten välisiin kiistoihin jopa aseella uhaten.

Venäläissotilaat olivat monissa tapauksissa paljon radikaalimpia kuin suomalaiset sosialistit. Porvareita järkytti, kun maan ainoa todellinen sotilasmahti, venäläiset, monissa tapauksissa asettuivat suomalaisten lakkolaisten tueksi.

Kurittomuus venäläisjoukoissa oli hyvin yleistä, ja lopulta rivisotilaiden neuvostoilla oli suurempi valta kuin korkeilla upseereilla.

Erityisesti loppukesästä 1917 venäläisten sotilaiden tekemät rikokset pelottivat ihmisiä. Niin porvarien kuin sosialistien lehdet olivat täynnä kertomuksia venäläisten tekemistä todellisista tai väitetyistä ryöstöistä ja raiskauksista. Huhut levisivät ja pahenivat koko ajan. Kerrottiin tarinoita naisia kaappaavista ”mustista autoista”.

Kurittomien venäläissotilaiden riehuminen on yksi harvoista asioista, joista porvarilliset ja työväenlehdet olivat samaa mieltä. Se pelotti kaikkia. Sosialistien johtohahmoihin kuulunut Yrjö Mäkelin kirjoitti Kansan Tahto-lehdessä:

“Joka päivä sisältävät sanomalehdet kuvauksia venäläisten sotilaiden maassamme tekemistä raakuuksista. Raiskaukset, ryöstöt, metelöimiset ja kaikenlaiset konnuudet kuuluvat jo ikään kuin vakinaiseen päiväjärjestykseen. On perustettava järjestysmiehistöjä. Sillä mikään muu kuin asevoima ei näytä auttavan.“

Loppuvuodesta venäläisten määrä väheni. Vuoden 1918 alussa Suomessa oli kuitenkin vielä kymmeniätuhansia venäläisiä sotilaita. Silti varsinaisessa sisällissodassa heidän sotilaallinen roolinsa jäi suhteellisen vähäiseksi. Leninin bolševikkihallinto kehotti sotilaita pysymään Suomen sisällissodasta erillään ja suurin osa venäläisjoukoista poistui Suomesta omia aikojaan kevään 1918 aikana.

Itsenäisyysjulistus ei ratkaise vielä mitään

Presidentti Sauli Niinistö totesi uudenvuoden 2018 puheessaan:

”Vuosien 1917 ja 1918 muistot ovat liki vastakkaiset. Ensin tapahtui parasta ja sitä seurasi pahinta, mitä kan__sakunta voi kohdata. Itsenäisyyden vuosi vaihtui sisällissodan vuodeksi, eikä edes pitkä aika ole kaikkia sen arpia peittänyt.”

Todellisuudessa itsenäisyysjulistus joulukuussa ei aiheuttanut Suomessa mitään suuria riemujuhlia. Lauri Arra muisteli:

”Sanomalehdistä saimme lukea, että maan hallitus on julistanut Suomen itsenäiseksi valtakunnaksi. Mutta se ei herättänyt minkäänlaista iloista tunnelmaa. Joulukaan ei tuntunut joululta, kaikki odottivat jonkun hirveän onnettomuuden tapahtumista.”

Kysymys itsenäisyydestä oli koko vuoden 1917 sidottu toisaalta siihen, kenellä oli valta Pietarissa ja toisaalta siihen, kenellä olisi valta Suomessa, jos valta ei olisi enää Pietarilla.

Niin kauan kuin Venäjällä valtaa piti porvarillinen väliaikainen hallitus, monet porvarit pelkäsivät korkeimman vallan siirtoa sosialistienemmistöiselle Suomen eduskunnalle. Kun sitten Pietarissa valtaan nousivat bolševikit, Suomen varovaisimmillekin porvareille tuli kiire ajaa itsenäisyyttä. J.K. Paasikivi muisteli:

”Vaikka vuoden 1917 aikana kiivaasti vaadittiinkin itsenäisyyden pikaista julistamista, se lykättiin siksi kunnes edessämme oli kysymys, tunnustaisimmeko Lenin hallitsijaksemme vai ei. Silloin ratkaisu oli selvä.”

Kyllä suurin osa suomalaisista, puolueesta riippumatta, halusi voimakkaasti itsenäisyyttä. Joulukuun lopussa Suomen sosialidemokraatit pyysivät Leninin hallitusta tunnustamaan pikaisesti Suomen itsenäisyyden. Suomalaiset sosialistit olivat koko vuoden 1917 olleet aktiivisemmin itsenäisyyden kannalla kuin iso osa porvareista.

Leninin hallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden, mutta todellisuudessa se oli taktiikka, jonka tavoitteena oli helpottaa sosialistisen vallankumouksen tekemistä Suomessa.

Kysymys oli lopulta siitä, että jos valta kuuluisi suomalaisille, kuka sen lopulta ottaisi.

Saksalaisen yhteiskuntatieteilijän Max Weberin klassisen valtiomääritelmän mukaan nykyaikainen valtio on ihmisyhteisö, joka (onnistuneesti) vaatii itselleen fyysisen väkivallan legitiimin käytön monopolia tietyllä alueella.

Suomessa niitä ihmisyhteisöjä, jotka tuon vaatimuksen esitti, oli kaksi.

Jo itsenäisyysjulistuksen aikaan, joulukuun alussa, alkoi näyttää hyvin pahalta. Luottamusta ei enää ollut. Molemmat osapuolet pyrkivät kuumeisesti hankkimaan aseita, punaiset Venäjältä ja valkoiset Saksasta.

Tammikuun ensimmäiset kahakat olivatkin taisteluja aseista. Lopulta kysymys ei enää ollut siitä alkaako sota, vaan siitä koska se alkaisi. Päivälleen sata vuotta sitten se lopulta alkoi.

Väinö Tanner totesi vuodesta 1917:

”Myöhemmin on yleensä mahdotonta sanoa, mikä olisi ollut seurauksena, jos olisi menetelty toisin kuin tehtiin. Me tunnemme vain sen tien, jonka maamme joutui kulkemaan, mutta emme tiedä, mihin toiset tiet olisivat johtaneet.”

Tämän jutun kirjoittaja valmistelee Ylelle pitkää tv-dokumenttia vuoden 1918 sisällissodasta. Jos suvussasi on säilynyt sisällissodan aikaista aineistoa, kuten kirjeitä, päiväkirjoja tai valokuvia, ole hyvä ja ota yhteyttä osoitteella esko.varho@yle.fi.

Lue kirjoittajan "Kun Suomesta tuli Suomi" -sarja vuoden 1917 tapahtumista.

Kun Suomesta tuli Suomi - sarja Ylen areenassa.

Suojelupoliisin väkimäärä nousee noin sadalla kun eduskunnan käsittelyssä olevat tiedustelulait saadaan voimaan, arvioi Supon päällikkö Antti Pelttari.

TV1:n Ykkösaamussa vierailleen Pelttarin mukaan työntekijöiden tarve kasvaa paitsi tiedustelulakien tuomien uusien toimivaltuuksien vuoksi, myös turvallisuusriskien lisääntymisen vuoksi.

Suomen turvallisuusympäristö on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttunut nopeammin kuin koskaan historian aikana, arvioi Pelttari. Uhka-arviota nostettiin viimeksi viime vuoden elokuussa.

– Tuolloin totesimme että uhka on Suomessa korkeampi kuin koskaan. Tämä kehitys on tapahtunut hieman myöhemmin kuin muissa Pohjoismaissa, mutta tällä hetkellä olemme samanlaisessa tilanteessa.

Supon seurannassa 370 "kohdehenkilöä"

Ruotsissa turvallisuuspoliisi Säpon seurannassa on tällä hetkellä noin 3 000 kohdehenkilöä, joista 2 000:lla arvioidaan olevan yhteyksiä islamisteihin. Suomessa Supon seurannassa on tällä hetkellä 370 islamisteiksi arvioitua kohdehenkilöä, kertoo Pelttari.

– Ennen kaikkea näiden kohdehenkilöiden muodostaman uhan laatu on muuttunut. Kaikilla on konkreettisia yhteyksiä terrorijärjestöihin, osalla myös koulutusta tai kokemusta terroristijärjestön riveissä taistelemisesta. Pelkkä "sympatisoiminen" ei riitä seurannan perusteeksi.

Supon arvion mukaan Syyriaan taistelemaan lähteneistä takaisin Suomeen on palannut parikymmentä henkilöä. Taisteluissa kaatuneiden määräksi Supo arvioi 12-16 henkilöä. Varmistusta heidän kohtalostaan on kuitenkin ollut erittäin vaikea saada, kertoo Pelttari.

Supon arvio on, että seurattavien kohdehenkilöiden määrä tulee edelleen kasvamaan, kuten on käynyt Ruotsissa. Siellä turvallisuuspoliisi Säpon seuraamien radikaali-islamistien määrä on noussut nopeasti parista sadasta kahteen tuhanteen, muistuttaa Pelttari.

Tiedustelulait tuovat kymmeniä uusia virkoja

Supon työvoiman tarvetta lisäävät erityisesti tiedustelulait, joissa sen roolia ja toimivaltuuksia laajennetaan. Lakiesityksen mukaan suojelupoliisista tehtäisiin siviilitiedustelusta vastaava turvallisuuselin, joka hankkisi tietoa kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä uhista sekä kotimaassa että ulkomailla.

Muutos nostaa Supon työntekijämäärän noin 500:aan. Tämän jälkeenkin Supo on kansainvälisessä vertailussa vielä pieni toimija, muistuttaa Pelttari.

Ruotsissa Säpon palkkalistoilla on noin 1 500 työntekijää ja henkilöstö kasvaa parilla sadalla joka vuosi, huomautti Pelttari Ykkösaamussa.

Pelttari: Supolle samat työkalut kuin muissa Pohjoismaissa

Hallitus ajaa tiedustelulakeja voimaan kiireellisenä, mikä on Pelttarin mukaan perusteltua.

– Tässä on kyse meidän työkalusta, meidän toiminnan helpottamisesta. Kun tilanne on vaikkapa terrorismin suhteen näin voimakkaasti muuttunut viimeisten vuosien aikana, näkisin että mekin tarvitsemme saman tyyppiset työkalut kuin on muissa Pohjoismaissa meitä vastavilla viranomaisilla.

– Ruotsalainen kollegani totesi aikoinaan, kun heillä oli vuosikymmenen alussa aika jolloin he eivät saaneet ohjata signaalitiedustelua, että he joutuvat tekemään terrorismin torjuntaa toinen silmä sokeana. Vähän saman tyyppistä voisimme mekin tällä hetkellä todeta, pohti Pelttari Ykkösaamussa.

Lue myös:

Supon päällikkö: Tiitisen listasta yksi tutkimuslupahakemus

Klo 18.07 juttua korjattu. Lakiesityksen mukaan suojelupoliisista tehtäisiin siviilitiedustelusta vastaava turvallisuuselin, ei siviilipalvelusta.

Moni erityisruokavaliota noudattava kohtaa ongelmia ravintoloissa. Sadat Ylen kyselyyn vastanneet kokevat, etteivät saa ravintoloissa samanlaista palvelua kuin kaikkiruokaiset.

Ravintoloiden suhtautumista allergioihin pidetään huolimattomana. Moni vastaajista on saanut ravintolassa väärän annoksen.

''Tarjoilija toi wieninleikkeen, jossa törötti päällimmäisenä se anjovis, joka oli luvattu jättää pois. Kun huomautin asiasta, tarjoilija poimi kalan sormin annoksesta ja lähti pois. Huudettuani hänet takaisin ja selitettyäni, että kyse todellakin on allergiasta, ja jo kalan liemi ja haju riittävät tappamaan, hän haistoi leikettä ja totesi: '' Ei haise – tämän voi syödä.''

Eettisistä syistä erityisruokavaliota noudattavalle väärä annos ei koidu kohtaloksi, mutta vakavasti allergisen kohdalla tilanne voi olla toinen. Viitisen prosenttia suomalaisista aikuisista kärsii ruoka-aineallergiasta.

''Opiskelijaravintolan ruoan ei pitänyt sisältää selleriä, mutta sitä olikin pilkottu ruokaan. Jouduin ensiapuun analyflaksian takia.''

Esimerkiksi vehnä, muna, maito, kala, äyriäiset, selleri, tattari, kiivi, seesaminsiemenet ja osa pähkinöistä voivat aiheuttaa anafylaktisen shokin. Tila on pahimmillaan hengenvaarallinen, sillä se voi johtaa verenkiertovajaukseen ja sydämen pysähtymiseen. Hengitystiet voivat turvota umpeen ja estää hengittämisen.

''Leivän päällä oli tomaattia, jolle olen allerginen. Tilatessani olin sanonut, ettei tuoreita kasviksia saa olla. Tarjoilija vei leivän pois, poisti tomaatin ja toi saman leivän takaisin. Mehu oli leivässä ja hetken kuluttua nielu alkoi turvota umpeen.''

''Kokki kysyi, että onko paha allergia, koska he tekevät kaikki ruoat samoilla pannuilla ja ruoassa saattaa olla jäämiä kalasta.''

Useat ravintolatyöntekijät eivät tunnu käsittävän, miten vakavia reaktioita allergisoivat ruoka-aineet voivat aiheuttaa.

– Ravintoloiden pitäisi ymmärtää paremmin, miten tarkkaa ruoanvalmistus on vakavien allergioiden osalta. Vääränlainen ruoka voi olla hengenvaarallista vakavasti allergiselle, Allergia- iho ja astmaliiton asiantuntija Kaisa Toikko toteaa.

''Kerran oli kasvispizzassa katkarapu, olen allerginen ja sain kommentin "ei noin vähästä voi mitään tapahtua". Jos sen olisin syönyt, olisi seurannut sairaalareissu.''

Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi kummastelee tietoja.

– Huolimattomuutta ei saisi olla. Ei se ole oikein tätä aikaa. Voisiko siinä sitten olla välinpitämättömyyttä, Aittoniemi pohtii.

''Olen saanut ruokaa jossa on ollut gluteenia, kivut ovat tämän paljastaneet. Reissut päättyneet sairaalaan, kun olen joutunut hakemaan kipulääkettä suoraan suoneen.''

''Olin jo etukäteen ilmoittanut maitoallergiastani. Annos olikin vaihtunut salin puolelle tilatun kanssa. Söin jonkin verran, kunnes tuli huono olo. Menin naistenhuoneeseen ja sain anafylaktisen kohtauksen. Pistin epipenin ja otin pari kortisonitablettia. Ystävä tuli katsomaan mihin oli jäänyt. Olin lähes tajuton. Ambulanssilla ensiapuun...''

MaRaan saakka ei ole Aittoniemen mukaan kantautunut tietoa vakavista tapauksista.

– En tiedä ravintolan arkea, mutta en juristin arjessa tunnista, että ravintoloiden ymmärtämättömyys vakavien allergioiden suhteen olisi ongelma.

''Kysyin tarjoilijalta, onko heidän annoksissaan kananmunaa. Sain vastaukseksi "ei ole, ei ollenkaan". Tämä vaikutti liian hyvältä ollakseen totta. Kysyin, pitääkö asia varmasti paikkansa. "Kyllä, meillä käytetään vain ihan tavallista majoneesia!" Jouduin valistamaan tarjoilijaa, mistä ihan tavallinen majoneesi yleensä valmistetaan.''

''Kokin pitää aina katsoa purkkia''

Elintarvikeviranomaiset arvioivat yritysten elintarviketurvallisuutta osana Oiva-arviointijärjestelmää.

– Kyllä kovasti on ohjeistettu ja koulutettu. Teimme ison operaation viranomaisten kanssa muutama vuosi sitten, kun uudet allergeenisäännökset tulivat. Tapahtuuko sitten yksittäisesti jotain, niin on ikävä kuulla jos näin on.

''Tietämättömyys on käsittämätöntä; saatetaan tarjota viljattomana esimerkiksi leipää, joka kuitenkin sisältää gluteenitonta vehnätärkkelystä. Ei ymmärretä, ettei gluteeniton aina ole viljaton. Joskus jopa laktoositonta yritetään tarjota kun pyydän maidotonta, eikä ymmärretä että ongelma on tosiaan maito, eikä laktoosi.''

Ravintoloiden on Aittoniemen mukaan laadittava myös omavalvontasuunnitelma ja järjestettävä sisäistä koulutusta.

– Kyllä lähtökohta on, että perehdytetään. Omavalvonnan taso on ravintolasta kiinni. Vaikea sanoa, mistä aukot tietämyksessä johtuvat. Onko sitten niin, ettei ole perehdytetty. Se on kyllä yllättävää, koska ihmisillä pitäisi olla hygieniapassit. Ei töihin pääse oikeastaan ilman jonkinlaista perehdytystä. On hämmästyttävää, jos perusasiat ovat hukassa.

''Moni ravintolatyöntekijä on luullut, että gluteeniton on sama asia kuin maidoton tai että se liittyy jollakin tavalla maitotuotteisiin. Useasti olen myös huomannut, etteivät työntekijät ymmärrä, että pienikin määrä gluteenia voi aiheuttaa hirveät oireet.''

Juridinen vastuu virheistä on ravintolalla. Allergisen kannattaa kuitenkin Aittoniemen mukaan olla tarkkana.

– Esimerkiksi maitoallergisen täytyy osata sanoa, että on oikeasti maidolle allerginen eikä laktoosille. Tarkkana ja tiukkana pitää olla, että voi olla varma, että asiat ovat kunnossa.

''Voita tuodaan usein ja kun kysyn onko se kasvirasvaa vai voita, tarjoilijat eivät tiedä ja kohta tullaan pahoittelujen kera hakemaan se pois. Voissakin on maitoa...''

Kokin täytyy olla tarkkana, ettei ruokaan päädy valmistusvaiheessa vahingossa vääriä ainesosia.

– Voi olla niin, että ravintolaan tilataan vakituisesti jotain tuotetta, jossa ei ole allergeeneja. Voi kuitenkin käydä niin, että tämä tuote loppuu, ja tilalle tuupataan korvaava tuote eikä ravintolassa tajuta, että mukana on allergeenia. Kokin pitää aina katsoa purkkia.

''Kerran tarjoilija ymmärsi maidottomuuden, kokki ei. Oli koristellut maidottoman jälkiruoan maitoa sisältävällä suklaalla.''

Aittoniemi pitää allergeenien merkitsemiskäytäntöjä ongelmallisena.

– Se on manuaalista hommaa. Ihan sitä, että otetaan purkki käteen ja katsotaan. Se tuo siihen oman haasteensa.

Aukkoja tiedoissa

Havaittavissa on myös tiedonpuutetta. Moni Ylen kyselyyn vastanneista kertoo, että laktoositonta pidetään usein samana asiana kuin maidotonta. Myös laktoositon ja gluteeniton menevät usein sekaisin.

''Olen kysynyt gluteenitonta ja on tarjottu maidotonta. On sanottu, että ethän sinä sitten voi tuota vuohenjuustosalaattia syödä. Kun kysyin, että onko siinä jotain viljaa, vastaus oli: siinähän on juustoa.''

''Tarjoilija voi ehdottaa vähälaktoosista annosta, vaikka pyytäisi maidotonta. Perusasioista ei ole mitään käsitystä.''

Moni vastaaja pitää ravintolatyöntekijöiden koulutusta puutteellisena. Ravintolakoulu Perhon koulutusalajohtaja Marja Hemmi vakuuttaa, että erityisruokavaliot otetaan opetuksessa huomioon.

– Se lähtee jo ensimmäisistä keittiökerroista, kun lähdetään opettelemaan perustaitoja. Useat opiskelijammekin noudattavat jotain erityisruokavaliota. Tänä päivänä on elinehto, että erityisruokavaliot otetaan huomioon ja niistä tiedotetaan asiakasta ja tiedetään ruokien sisällöt.

''Kauhistuttaa, miten esimerkiksi pähkinäallergiset ja anafylaktisen shokin vaarassa olevat pärjäävät, kun laktoosittomuuskin on joillekin outo käsite.''

Moni erityisruokavaliota noudattava kokee, etteivät tarjoilijat ole riittävän perillä annosten ainesosista. Heidän vastuullaan on kuitenkin paljon.

– Jos asiakas luettelee tarjoilijalle aineet, joille hän on allerginen, tiedon täytyy mennä identtisenä kokille. Siinä vaiheessa voi tapahtua virheitä, Marja Hemmi toteaa.

''Itse saa olla tosi tarkka. Olen monta kertaa huomannut, että eteeni tuotu annos on vääränlainen. Aina ei ole riittänyt edes tuplavarmistus, vaan vasta kolmannen kerran kokilta kysyttäessä selviää, että "oho, kyllähän tässä sittenkin on kananmunaa". Se olisi ollut sairaalakeikka, jos olisin uskonut tarjoilijaa ensimmäisen varmistuskierroksen jälkeen.''

Monelle kyselyyn vastanneelle on tarjottu vääränlaista ruokaa myös sairaalassa.

Kontaminaatio voi koitua kohtaloksi

Vaikka ruoka itsessään ei sisältäisikään allergeeneja, niitä voi päätyä siihen kontaminaation kautta. Se tarkoittaa allergeenin siirtymistä ruoasta toiseen esimerkiksi ilman tai kosketuksen kautta. Esimerkiksi gluteeniton ruoka voi saastua, jos valmistustilan ilmassa leijuu tavallista jauhopölyä tai sitä on jäänyt pöytäpinnoille.

''Salaatteihin on laitettu krutonkeja, gluteeniton leipä ollut samassa korissa tavallisten leipien kanssa, ruoka tehty niin että on tapahtunut kontaminaatio ja gluteenia on joutunut annokseen.''

– Voi olla, että asiakas on jo etukäteen ilmoittanut ravintolaan, ettei ruoka saa missään nimessä sisältää esimerkiksi kananmunaa. Sitä ei välttämättä suoranaisesti olekaan raaka-aineena, mutta sitä on voinut kontaminaation kautta päätyä annokseen, Kaisa Toikko toteaa.

''Vaikka henkilökunta vakuuttaa yleensä pystyvänsä valmistamaan annoksen ilman kontaminoitumista, saan lähes poikkeuksetta joka ravintolassa käynnin jälkeen vaikeat allergiaoireet joihin liittyy kuolemanvaara.''

Esimerkiksi gluteenittomia leivoksia saatetaan säilyttää samassa vitriinissä tavallisten tuotteiden kanssa. Keliaakikko ei voi syödä tällä tavalla säilytettyjä tuotteita, sillä ne voivat olla saastuneita. Erityisruoan valmistuksessa saatetaan myös käyttää samoja välineitä, kuin tavallisen ruoan valmistuksessa.

''Olen nähnyt joskus, kuinka gluteenia sisältävä osa annoksesta on vain nyppäisty pois huomauttamisen jälkeen. Vääriä, gluteenia sisältäviä annoksia on myös sattunut. Aina sitä ei näe päällepäin ja tarjoilija on vakuuttanut annoksen olevan gluteeniton. Seurauksena on tullut oksentelua, ripulia, vatsakipuja ja kuumetta. Pahimmillaan oireet ovat olleet todella kovia ja jatkuneet rajuina yli 10 tuntia ja olen joutunut useaksi päiväksi sairaalaan.''

''Tarjoilijat eivät tiedä, ettei keliaakikko voi syödä esimerkiksi ranskalaisia, jotka on tehty samassa rasvassa gluteenia sisältävien tuotteiden kanssa.''

Vakavasti allergisten valikoimaa verottaa entisestään se, että yleensä erityisruokavalioon sopivat ruoat ovat noutopöydässä tavallisten seassa. Esimerkiksi kananmuna-allergisella ei olekaan kontaminaatiovaaran vuoksi noutopöytään mitään asiaa.

''Pastaravintolassa tarjoilija vakuutti, että annoksen saa kananmunattomana. Olin aika epäileväinen, mutta lopulta päätin tilata annoksen varmistettuani asian monta kertaa tarjoilijalta. Hyvältä maistui, mutta puolen tunnin päästä sain todella voimakkaan allergisen reaktion ja jouduin sairaalahoitoon. Soitin ravintolaan ja kerroin asiasta, eivätkä he olleet asiasta yhtään kiinnostuneita, eivät edes pahoitelleet. Selvisi kuitenkin, että keittävät munattoman pastan samassa vedessä munallisten pastojen kanssa.''

– Voi olla, että munaton ja tavallinen makaronilaatikko ovat noutopöydässä vierekkäin. Vaikka ne olisi kuinka hyvin merkitty, tavallinen syöjä saattaa ottaa tavallista laatikkoa allergiselle tarkoitetulla kauhalla. Se voi olla todella vakava tilanne, Toikko sanoo.

Näkemäänsä ei voi luottaa

Osa vakavasti allergisista ei käy ravintoloissa, koska pelkää henkensä puolesta. Moni Ylen kyselyyn vastanneista kertoi syövänsä mielummin kotona, jossa tietää mitä saa.

– Vakavasti allergisoivia aineita ei välttämättä erota annoksista. Asiakas ei voi luottaa siihen, mitä näkee. On ravintolan vastuulla, jos asiakas on ilmoittanut allergiastaan ja raaka-ainetta on silti ruoassa. Asiakkaan täytyy voida luottaa siihen, että jos hän tilaa vaikka maidottoman, munattoman ja kalattoman annoksen, se myös on sitä, Kaisa Toikko sanoo.

''Joka kolmannella ravintolakäynnillä joudun punnitsemaan, tajusiko tarjoilija asian, hoitaako kokki osansa ja riskeeraanko henkeni tänään tässä ruokapaikassa – toiset kiipeilevät Everestillä ja minä käyn lounaalla.''

Myös ravintolatyöntekijöiden asenteet vaivaavat osaa vastaajista. Erityisruokavalioiden eteen ei monessa ravintolassa haluta nähdä ylimääräistä vaivaa.

''Minuun on suhtauduttu väheksyvästi, kun olen halunnut varmistaa, että ruoka on varmasti gluteenitonta.''

Myös pitkän linjan vegaani Pauliina Klemola on kohdannut vaikeuksia ravintoloissa. Vegaaniksi ryhdyttyään hän ei viitsinyt valittaa esimerkiksi annoksessaan olleesta juustosta, sillä ravintolatyöntekijät suhtautuivat häneen nuivasti.

– Heti kun huomaan, ettei tämä ole se mitä pyydettiin, niin pyydän korjaamaan asian. Mikään ei mene eteenpäin, jos vain tyytyy siihen mitä saa, Klemola toteaa.

''Tilasin lapsena pikaruokaravintolassa hampurilaisen ilman juustoa ja majoneesia. Kun tilaus tuli pöytään, oli välissä kuitenkin se majoneesi. Kävin palauttamassa hampurilaisen ja silmieni edessä tarjoilija vain kaapi majoneesin pois, löi hampurilaisen takaisin kasaan ja ojensi minulle. Piti oikein selittää, että ne majoneesijämät siellä hampurilaisen välissä ihan oikeasti voivat aiheuttaa minulle sairaalareissun, ennen kuin suostui hakemaan uuden, majoneesittoman hampurilaisen. Kieltämättä jäi tosi inhottava fiilis, enkä aikuisiällänikään yleensä käy ravintoloissa, koska koen olevani vain taakka ja hankala asiakas.''

''Aterian pyytäminen maidottomana tuntuu kovin vaikealta, vaikka ravintola mainostaisi että erityisruokavalioista voi kysyä lisää henkilökunnalta. Näin ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa ole.''

Kanaa pidetään kasviksena

Pauliina Klemola poikkesi seitsemän vuotta sitten kahvilaan. Hän tilasi kasvispiirakkaa.

– Se olikin broileripiirakka. Se hetki kun tajusin, että minulla on kuollutta ruumista suussa oli niin hirveä, että päätin jättää kaikki eläintuotteet pois.

''Jos olisin kuolemanvakavasti allerginen jollekin, en uskaltaisi syödä ravintolassa. Sen verran tuntuu virheitä sattuvan.''

Monet Ylen kyselyyn vastanneet kasvissyöjät kertoivat vastaavista kokemuksista. Osa sekaannuksista sattuu vahingossa, kun annokset menevät sekaisin. Tietämättömyys ei kuitenkaan rajoitu allergioihin.

– On itseasiassa valitettavan yleistä, että kanaa pidetään jonkinlaisena kasviksena. Myös kalaa saatetaan tarjota vegaanisena ruokana, Pauliina Klemola toteaa.

''Jotkut alan ammattilaiset eivät vieläkään tiedä, että kala ei ole kasvis tai että lehmänmaitoa ei saada puusta.''

Klemola ihmettelee tiedon puutetta.

– Luulisi, että ravintolatyöntekijät koulutetaan alalle. Kai siellä koulutuksen aikana käydään läpi eri erikoisruokavaliot ja mistä eri ruoka-aineet tulevat. Ehkä se vain unohtuu jossain matkan varrella.

''Ravintoloiden joulupöydissä on lihaa sen sataa sorttia aina karhuun ja kenguruun asti, mutta ei kasvispääruokaa lainkaan.''

Kasvisruoan löytäminen suurten kaupunkien ulkopuolella voi olla vaikeaa, vaikka kasvissyönti on lisääntynyt. Ravintolakäynti voi jäädä huonon tarjonnan vuoksi välistä.

– Vegaaneille ei tarjota joko ollenkaan ruokaa tai sitten kun hätäisesti jotain kyhätään, niin ei välttämättä mietitä ollenkaan, miltä se maistuu tai onko ruoassa proteiinia juuri ollenkaan. Usein tarjolla on vain salaattia, Pauliina Klemola toteaa.

Ruokatrendit sekoittavat

Moni uskoo, että erityisruokavalioiden lisääntynyt kirjo voi sekoittaa ravintolatyöntekijöitä. Yhä useampi noudattaa esimerkiksi gluteenitonta ruokavaliota, vaikkei sille olisikaan lääketieteellistä syytä.

– Olisi hyvä, että siinä pysyisi ero, onko kyse vakavasta allergiasta ja kuinka tarkasti ruoka täytyy valmistaa. On eri asia, jos ei vain halua syödä vaikka maitoa tai kananmunaa. Tottakai asiakas voi aina tilata mitä haluaa, mutta valmistusprosessin tarkkuusvaatimuksissa on eroa. Ruokavaliot luovat haastetta. Todelliset, vakavat allergiat voivat peittyä muiden ruokavalioiden alle, Kaisa Toikko sanoo.

''Paras tai pahin vastaus jonka olen saanut keittiöstä kuului: "V#ittu mä ala sitä parilaa erikseen pesemään." Kyseessä olis yksityinen lounasravintolaketju, vaihdoin ravintolaa.''

Läheltä piti -tilanteita on sattunut erityisesti kyselyyn vastanneille keliaakikoille. Gluteenittomaksi luvattu pitsa saatetaan esimerkiksi jauhottaa tavallisilla vehnäjauhoilla, kun keliakiaa ei mielletä varsinaiseksi sairaudeksi.

– Etenkin vanhemman polven ravintolatyöntekijät voivat olla vähän pihalla. Ei ole tapahtunut sellaista uudelleenkouluttautumista, jota ajan tasalla pysyminen vaatisi, Pauliina Klemola toteaa.

Merkinnät aiheuttavat päänvaivaa

Kolmisen vuotta sitten voimaantullut EU-direktiivi velvoittaa ravintolat ilmoittamaan asiakkaalle selkeästi ruokien sisältämistä allergioita ja intoleransseja aiheuttavista raaka-aineista.

Määräys ei kuitenkaan toteudu käytännössä. Allergia-, iho- ja astmaliittoon tulee säännöllisesti yhteydenottoja epäselvistä merkinnöistä.

– Merkinnät ovat epämääräisiä, vaihtelevia ja ristiriitaisia. Ravintoloissa käytetään paljon esimerkiksi A-merkintää, joka tarkoittaa sitä, että ruoka voi sisältää jotain allergeenia tai allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita. Se on epämääräinen ja asiakkaan täytyy aina kysyä erikseen, allergia- ja astmaneuvontaa tekevä asiantuntija Kaisa Toikko kertoo.

Osa merkinnöistä johtaa harhaan.

– M-merkintä voi tarkoittaa, että ruoka sisältää maitoproteiinia tai että se on maidotonta. Ei voi välttämättä tietää, tarkoittaako merkintä sitä, että ruoka sisältää jotain allergeenia, vai sitä, että se nimenomaan ei sisällä sitä. Merkintöjen perusteella ei voi olla varma esimerkiksi siitä, onko ruoka gluteeniton vai sisältääkö se gluteenia, Toikko toteaa.

MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi myöntää puutteen.

– Kyllä merkintöjen taso on Euroopassa liian heikko. Pakko se on myöntää. Siihen on sekin syy, kun pitää saada paljon tietoa pieneen tilaan. Tuntuu, että EU:n pitäisi pystyä tässä asiassa parempaan. Direktiivissä pitäisi määrätä selkeä koodi, että tämä tarkoittaa tätä. Ja nimenomaan niin, että merkittäisiin se aine, mitä ruoka sisältää.

Ravintolakoulu Perhon koulutusalajohtaja Marja Hemmin kokemuksen mukaan merkinnät ovat muualla Euroopassa parempia kuin Suomessa.

– Olen nähnyt Keski-Euroopassa hauskoja kuvamerkkejä, joilla allergeeneistä tiedotetaan. Suomalaisten ruokalistojen ulkoasu ja merkinnät ovat jääneet vaivaamaan minua. Ravintoloilla on varmasti petraamisen paikka ruokalistojen suhteen.

Google omistaa kaikki tekemäsi internethaut. Facebook omistaa kaikki tykkäyksesi ja listat kavereistasi. Amazon omistaa kaikki tiedot ostoksistasi ja Netflix katseluhistoriasi. Tiedot ovat sinusta, mutta eivät sinun.

Mitä jos kaikki teknologiajättien palvelimille kertynyt data olisikin sinun hallussasi? Kaikki henkilökohtainen datasi löytyisi kryptattuna tietokannasta tai omalta kotikoneeltasi. Halutessasi voisit antaa Facebookille tai sen kilpailijalle luvan lukea tietojasi. Korvausta vastaan tietysti.

Tämä on mahdollista lohkoketjuteknologian avulla.

Lohkoketjuteknologia on viime aikoina herättänyt kiinostusta monissa piireissä. Siitä povataan seuraavaa mullistusta internetin ja älypuhelimien jälkeen. Kryptovaluuttojen taustalla pyörivä teknologia on myös tuomittu hypeksi, joka ei ole vielä tuottanut yhtäkään konkreettista sovellusta.

Mikä lohkoketju oikein on, ja miten se tulee muuttamaan maailman?

Konsepti lähes 30 vuoden takaa

Ajatus lohkoketjusta esiteltiin 1990-luvun alussa, kun amerikkalaistutkijat Stuart Haber ja W. Scott Stornetta pohtivat, miten digitaalisia tiedostoja pursuavassa maailmassa dokumenttien muokkaushistoria voidaan varmistaa pitäen samalla niiden sisältö salattuna. Ratkaisuksi tutkijat konseptoivat dokumenttien tiivisteistä (sekalaisen merkkijonon synnyttämä yksilöllinen tunniste) muodostettavan ketjun, joka jaetaan satunnaisille käyttäjille aikaleimattavaksi.

Otetaan esimerkiksi ryhmä laboratoriotutkijoita. Joka päivän päätteeksi jokainen tutkija tekee tiivisteen muistiinpanoistaan kirjoittamalla jokaisen rivin ensimmäisen kirjaimen tai numeron peräkkäin paperille. Paperit kerätään yhteen, minkä jälkeen tutkijat yhdessä hyväksyvät, että kaikkien paperit ovat kunnossa. Tämän jälkeen arvotut henkilöt leimaavat tiivisteet ja ne kiinnitetään vierekkäin laboratorion seinälle.

Nyt laboratoriotutkijat eivät voi jälkikäteen muuttaa omia muistiinpanojaan, koska silloin ne eivät enää täsmäisi seinällä olevien tiivisteiden kanssa.

Ongelmaksi tosin muodostuu seinätilan puute. Haber ja Stornetta sisällyttivätkin pian konseptiinsa tiivistepuun, joka mahdollistaa tiivisteiden kokoamisen yhteen, uudeksi tiivisteeksi. Toisin sanoen laboratoriotutkijoiden muistiinpanojen tiivisteet laitetaankin laatikkoon, joka leimataan ja asetetaan hyllylle eilisen laatikon viereen. Jokaisessa laatikossa on viittaus edelliseen laatikkoon, jolloin ne muodostavat ketjun, jonka järjestystä ei voi muuttaa.

Konsepti nykyisestä lohkoketjusta oli valmis.

Herra Nakamoton kapina finanssimaailmaa vastaan

Kesti lähes 20 vuotta, että lohkoketju kehittyi konseptista toteutuksen tasolle. Homma lähti rullaamaan marraskuussa 2008, kun Satoshi Nakamoto -nimen taakse piiloutunut henkilö tai ryhmä julkaisi kryptografiaan vihkiytyneellä postituslistalla artikkelin Bitcoin: A Peer-to-Peer Electronic Cash System (Bitcoin: Vertaisverkkoon perustuva sähköinen valuuttajärjestelmä). Artikkelissaan Nakamoto linjasi Haberin ja Stronettan työhön perustuvan, ilman välikäsiä toimivan maksujärjestelmän konseptin ja tekniset yksityiskohdat. Muutama kuukautta myöhemmin hän julkaisi ensimmäinen version bitcoin-kryptovaluutasta.

Bitcoinin synty oli merkittävä tapaus. Lohkoketjun avulla siitä tuli ensimmäinen virtuaalivaluutta, joka ei tarvinnut luotettavaa hallinnoijaa, eli esimerkiksi pankkia vahvistamaan transaktioita. Samalla se ratkaisi virtuaalivaluuttojen ongelman, jossa yksi "tokeni" eli rahake kopioidaan ja käytetään useaan kertaan.

Bitcoinin, ja lohkoketjun, ytimessä on ajatus jaetusta tilikirjasta, johon kaikki tapahtumat kirjataan aikajärjestyksessä. Kaikki kirjataan ja mitään ei poisteta. Tilikirjan paikkansapitävyys varmistetaan monimutkaisilla laskutoimituksilla, joita niin kutsutut louhijat ratkaisevat tehokkailla tietokoneillaan. Kun louhija saa laskutehtävän ratkaistua, muut louhijat varmistavat sen ja tapahtumat tiivistetään lohkoksi, joka liitetään edellisen lohkon perään. Palkaksi tilikirjan ylläpitämisestä louhijat saavat bitcoineja.

Ympäri internetiä jaettua tilikirjaa on mahdoton väärentää, koska tässä onnistuakseen kaikki kopiot tilikirjasta pitäisi väärentää. Poikkeavat tilikirjat hylätään automaattisesti. Kuka tahansa voi ladata koneelleen koko bitcoinin tilikirjan ja kuka tahansa voi ostaa tai myydä bitcoineja.

Sääntelystä vapaa bitcoin syntyi sopivaan aikaan. Asuntomarkkinoiden synnyttämä finanssikriisi oli lähtenyt leviämään Yhdysvalloista maailmalle, ja ihmisten luottamus kriisistä vastuussa oleviin pankkeihin, luottolaitoksiin ja vakuutusyhtiöihin oli romahtanut. Matemaattisesti varmennettu arvojärjestelmä kuulosti monesta taivaan lahjalta.

Bitcoin-buumista lohkoketjuhuumaan

Bitcoin todisti nopeasti, että lohkoketjuteknologia toimii. Kesti kuitenkin lähes kymmenen vuotta ennen kuin kiinnostus uutta teknologiaa kohtaan heräsi kryptovaluuttojen ulkopuolella. Kun kiinnostus virkosi, se levisi kulovalkean lailla.

Kaikkialle.

Viime joulukuussa amerikkalainen jääteetä valmistava Long Island Iced Tea Company kertoi vaihtavansa yrityksen nimeksi Long Blockchain Corporation. Juomavalmistaja ilmoitti epämääräisesti keskittyvänsä jatkossa lohkoketjuteknologian hyödyntämiseen. Ilmoituksen jälkeen jäätee-firman osake kolminkertaisti arvonsa.

Yhtymäkohtia 2000-luvun alun it-kuplaan on vaikea olla näkemättä.

Lohkoketjuteknologian luvataan muuttavan kaiken perinteisestä pankkitoiminnasta logistiikkaan ja äänestämiseen. Suuria lupauksia ovat seuranneet suuret rahasummat. Tämä on synnyttänyt huuman, jossa ratkaisu jokaiseen ongelmaan löytyy lohkoketjusta.

– Tällä hetkellä tuolla on todella kiinnostavia aitoja teknologisia innovaatioita ja sitten hirveä määrä kaikenlaista kamaa, joissa ei tarvita lohkoketjua tai lohkoketju oikeastaan haittaa sitä käyttäjäkokemusta, sanoo lohkoketjuasiantuntija Teemu Päivinen.

Suomalaisen bitcoin-kauppapaikka Coinmotionin alkuperäinen perustaja Päivinen katsoo, että huuman ruokkima opportunismi luo varjon lohkoketjuteknologian ylle. Toisaalta ylikierroksilla käyvä hype on myös mahdollistaja.

– Se mikä tässä hypessä on hyvää, niin jollakin näiden teknologioiden kehitys pitää rahoittaa. Esimerkiksi sijoitukset kryptovaluuttoihin omalta osaltaan varmistavat sen, että saadaan investointeja niihin teknologioihin ja bisnemalleihin, joita pitää kehittää, huomauttaa pitkään webin hajauttamisen kanssa työskennellyt Haja Networksin perustaja Samuli Pöyhtäri .

Höyrymoottori kryptovaluutan pyörittäjänä

Toistaiseksi käyttökelpoisia lohkoketjuteknologiaan perustuvia sovelluksia on vähän. Päivinen ja Pöyhtäri muistuttavatkin, ettei teknologia ole vielä läheskään valmis. Tällä hetkellä alalla keskitytään infrastruktuurin rakentamiseen. Se vaatii vielä paljon koodin kirjoittamista, verkkoprotokollien kehittämistä ja tiedostojärjestelmien suunnittelua.

Yksi suurimmista teknisistä haasteita on skaalautuvuus, eli miten lohkoketjujen lujuus varmistetaan, kun käyttäjämäärät kasvavat. Tämä ongelma tulee hyvin esille bitcoinin kohdalla.

Kryptovaluuttojen ykkönen kykenee suorittamaan seitsemän transaktiota sekunnissa – teoreettisesti. Todellisuudessa transaktioiden määrä pyörii neljässä. Samassa ajassa luottokorttijätti Visa suorittaa keskimäärin 4 000 tapahtumaa. Innokkaimmat bitcoinin kannattajat uskovat, että tulevaisuudessa kryptovaluuttaa poistaa välikädet maksuliikenteestä ja tekee pankeista ja luottolaitoksista turhia, mutta toistaiseksi siitä ei ole syrjäyttäjäksi.

Toinen suuri haaste liittyy lohkoketjujen varmistusprosessiin, eli tapaan, jolla verkossa päästään lopputulokseen siitä, mitä seuraavaan lohkoon kirjataan. Kun luotettava välikäsi otetaan pois yhtälöstä, luottamus täytyy luoda koneellisesti. Esimerkiksi bitcoin-transaktioiden varmistaminen vaatii monimutkaisten laskutoimitusten ratkaisemisen. Tätä louhijoiden suorittamaa prosessia kutsutaan työtodistukseksi (Proof-of-work) ja se vie paljon sähköä. Neljän bitcoin-tapahtuman varmistamiseen kuluu kymmenkertainen määrä sähköä verrattuna Visan 4 000 tapahtumaan.

Työtodistus-malli on varmistusprosessien höyrymoottori: ensimmäinen ratkaisu, joka on luotettava, mutta samalla erittäin tehoton.

– Moni lohkoketjuteknologian kehittäjistä ja tutkijoista on sitä mieltä, että proof-of-work ei tule olemaan pitkänaikavälin ratkaisu, sanoo Samuli Pöyhtäri.

Parempaa tapaa konsensuksen saavuttamiseen ei ole kuitenkaan vielä keksitty. Yksityisissä lohkoketjuissa, joissa luottamuspulaa on vain nimeksi, peliteoreettista kauhuntasapainoa ei tarvitse luoda laskentatehon kautta. Tällöin myös sähkökulutus pysyy kurissa. Julkisissa lohkoketjuissa konsensus vaati matematiikkaa. Yhdeksi ratkaisuksi on kaavailtu laskutoimitusten jakamista kaikille verkossa toimiville tahoille.

Matematiikkaan me luotamme

Keskeneräisyydestä huolimatta joitakin lohkoketjupalveluita on kuluttajille jo tarjolla. Yksi niistä on pilvipalvelu nimeltään Sia, jossa tiedostot tallennetaan pienissä palasissa ympäri internetiä yhden tietokannan sijaan. Päällisin puolin Sia ei eroa perinteisistä pilvipalveluista muutoin kuin edullisella hinnallaan. Pinnan alla ero on kuitenkin merkittävä.

Perinteisessä eli keskitetyssä tietokannassa käyttäjät tunnistautuvat tiedostojärjestelmän ylläpitäjälle (esimerkiksi Dropbox), joka antaa pääsyn niihin järjestelmän osioihin, joihin käyttäjällä on oikeus. Järjestelmässä olevaa tietoa voidaan lisätä, lukea, muokata tai poistaa käyttäjän tai ylläpitäjän toimesta: käyttäjä voi ladata lomakuvansa pilvipalveluun, poistaa tärähtäneet kuvat ja talven pimeinä iltoina katsella kuvia muistellen parempia aikoja. Pilvipalvelun ylläpitäjä vahtii, etteivät muut pääse katsomaan kuvia. Käyttäjä siis luottaa kuvansa ylläpitäjän säilytettäväksi.

Lohkoketjussa käyttäjän tarvitsee luottaa vain matematiikkaan.

Sian kaltaisessa lohkoketjuteknologiaan perustuvassa pilvipalvelussa tiedostojärjestelmä on hajautettu, eikä sillä ole yhtä ylläpitäjää. Kuka tahansa voi korvausta vastaan luovuttaa kovalevytilaa palvelulle. Kun joku lataa lomakuvansa Siaan, se pilkkoo datan, salaa sen ja levittää sen kovalevyille eri puolille maailmaa. Koska Sialla ei ole ylläpitäjää, ainoastaan käyttäjä pääsee käsiksi kuviin.

Avaimen kuviinsa käyttäjä saa lohkoketjun välityksellä. Samalla periaatteella kuin bitcoineja siirrellään käyttäjiltä toisille.

Tällaisen hajautetun tietokannan merkittävin etu on korkea vikasietokyky. Järjestelmä ei kaadu, vaikka osa siitä joutuisi esimerkiksi verkkohyökkäyksen kohteeksi.

Tulevaisuus on muutaman vuoden päässä

Tähän mennessä lohkoketjuja käyttävät sovellukset eivät ole tarjonneet arkielämää mullistavia palveluita. Ajan myötä tämä voi muuttua. Konsulttiyhtiö Accenture ennustaa lohkoketjun kypsyvän yleisesti käytettäväksi teknologiaksi vuoteen 2025 mennessä.

Tuolloin hajautettu verkko voi esimerkiksi haastaa Amazonin kaltaiset verkkokauppajätit, joiden liiketoiminta perustuu välikätenä toimimiseen. Lohkoketjujen maailmassa pienikin yrittäjä voi lähteä kilpailemaan jättiläisiä vastaan, kun luottamus ostajan ja myyjän välillä voidaan synnyttää matemaattisesti.

Voisiko lohkoketjuteknologia syrjäyttää Amazonin?

– Kyllä minä näen sen mahdollisena, mutta silloin sen uuden palvelun käyttäjäkokemuksen pitää olla sama tai parempi, mikä on todella haastavaa, Teemu Päivinen toteaa.

Teknologian historiassa uudet innovaatiot ovat usein ajaneet vanhat jättiläiset ahtaalle. Amazon syrjäytti ensin kivijalkakirjakaupat ja sen jälkeen lähti valtaamaan muita markkinoita. Suoratoistopalvelu Netflix teki hetkessä videovuokraamoista tarpeettomia.

Ne loivat palveluillaan niin paljon lisäarvoa, että kuluttajat olivat valmiita muuttamaan käyttäytymistään. Jos lohkoketjusovellukset haluavat haastaa jätit, niiden pitää luoda roppakaupalla lisäarvoa palveluillaan. Vielä näin ei ole.

Toisaalta lohkoketjujen vahvuuden uskotaan löytyvän aivan uudenlaisista palveluista. Sitä minkälaisia ne ovat, on tietenkin vaikea ennustaa.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Mullistaako lohkoketju siis tavallisen suomalaisen elämän?

Kyllä, ehkä, ei.

Lohkoketjuteknologiaan perustuvaa kaupankäyntijärjestelmää asuntokauppaan kehittävän Tomorrow Labsin lohkoketjuasiantuntija Juha Viitala ennustaa teknologian yleistyvän tulevaisuudessa siinä määrin, että koko termi 'lohkoketju' tulee katoamaan. Vallankumous tapahtuu konesaleissa piilossa peruskäyttäjältä.

– Lohkoketju mahdollistaa uusia asioita, kyllä, mutta se ei dramaattisesti muuta käyttökokemusta, niin kuin vaikkapa internet on muuttanut pankkipalvelut, Viitala kuvailee.

Ennemminkin Viitala näkee lohkoketjun internetin päälle levittyvänä arvokerroksena, joka mahdollistaa arvon käsittelyn samalla tavalla kuin nyt käsittelemme informaatiota. Se siis mahdollistaa turvallisen tavan säilyttää, välittää ja vastaanottaa arvoja internetissä ilman kolmatta osapuolta.

Tämä arvokerros mahdollistaa esimerkiksi sähköautojen latausverkoston, jossa yksityiset ihmiset voivat ilman välikäsiä tarjota menovirtaa toisilleen. Hinnat, lataustiedot ja maksut kulkevat lohkoketjussa.

Kaikki hallinnointi tapahtuu älykkäiden sopimusten kautta. Ne ovat yksinkertaistettuna koodimuodossa olevaa sopimusjuridiikkaa. Kun akku lopussa naapurin pihaa kurvaava sähköauton omistaja hyväksyy puhelimellaan naapurin asettaman lataushinnan, älykäs sopimus aloittaa auton lataamisen ja hoitaa maksun naapurille. Se myös vahvistaa, ettei hinta muutu kesken latauksen.

Sähköauton lataaminen naapurin sähköllä ei kuulosta mullistavalta, mutta sen mahdollistavan luotattamuksen luominen on merkittävä saavutus. Kun se joskus saavutetaan.

Kiinnostus herännyt myös päättäjien keskuudessa

Suomessa, missä luottamus viranomaisiin ja kolmansiin osapuoliin on yleisesti korkealla, ei lohkoketjuteknologian tuoma välikädettömyys mullista elämää samalla tavalla kuin epävakaassa ja enemmän korruptoituneessa maassa, Viitala arvelee.

– Meillä ensivaiheen vau-elämyksiä tulee vähemmän kuin kehittyvissä valtioissa. Maailmassa on kuitenkin kaksi miljardia ihmistä, jolla on älypuhelin, mutta ei pääsyä markkinoille. Lohkoketjujen kautta he pystyvät ensimmäistä kertaa esimerkiksi tallentamaan rahansa jonnekin, Viitala toteaa.

Meillä sen sijaan lohkoketjuteknologia enemmänkin virtaviivaistaa monimutkaisia prosesseja.

Suomessa vallitsevaa luottamusta voidaan hyödyntää lohkoketjuteknologian kehittämisessä ja levittämisessä. Viranomaisten operoiman oman lohkoketjun kautta teknologia voitaisiin esitellä luotettavasti kansalaisille.

– Sanoisin, että lohkoketjut tulevat olemaan iso mullistus, jos siinä ei ole mukana, mutta jos siihen pääsee mukaan ja osaa hyödyntää sitä teknologista kehitystä, niin silloin se ei ole mullistus vaan siitä tulee osa jokapäiväistä elämää, pohtii Samuli Pöyhtäri.

Suomessa poliitikot ovat heränneet lohkoketjujen kilinään. Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi viime syyskuussa selvityksen lohkoketjuteknologian hyödyntämisestä liikenteessä ja viestinnässä. Valtioneuvosto julkaisi alkuvuodesta VTT:ltä tilatun selvityksen lohkoketjuteknologian mahdollisuuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Poliitikkojen kiinnostus aiheeseen on tärkeää, sillä lainsäädännön suhtautuminen hajautettuihin järjestelmiin tulee vaikuttamaan paljon teknologian kehitykseen.

Selvityksissä lohkoketjuratkaisujen odotetaan lisäävän viranomaistoiminnan avoimuutta, pienentävän kustannuksia ja suojaavan kriittistä infrastruktuuria kyberhyökkäyksiltä. Heti perään kuitenkin painotetaan, että teknologia on vasta kehitysasteella.

Vielä toistaiseksi tietomme pysyvät teknologiajättien tietojärjestelmissä.

Lue myös

Maailman kryptovaluuttojen arvo on jo liki 700 miljardia dollaria – asiantuntijat kertovat, mitä kryptohuuma tuo tullessaan

Bitcoin on tuomittu kuplaksi, mutta samaa teknologiaa käytetään pian asuntokaupassa, kuljetuksissa, viennin rahoituksessa ja jopa sotessa

Kuinka paljon auton pitäminen maksaa ja onko sillä käyttökustannuksissa väliä hyrrääkö allasi bensiini-, diesel- vai hybridiauto? Pyysimme Autoliittoa laskemaan auton ylläpitoon liittyviä kustannuksia kolmen eri hintaluokan autoilla.

Laskelmissa on käytetty esimerkkeinä bensiini-, diesel- ja pistokehybridiautoja. Laskelmissa on arvio auton käyttökuluista yhden vuoden ajalta ja koko viiden vuoden pitoajalta. Oletuksena on, että autolla ajetaan vuodessa 18 000 kilometriä. Autoliiton laskelmassa on otettu huomioon ajoneuvoveron perusvero vuodessa sekä mahdollinen käyttövoimavero, arvonalenema, polttoainekulut, vakuutukset, pysäköinnit ja huollot. Lisää laskelman perusteista voi lukea jutun lopusta.

Autoliiton viestintäpäällikön Jukka Tolvasen mukaan hämmentävän moni autoilija ajattelee, että auton käyttökustannukset ovat lähinnä vain polttoainekulut ja muut kustannukset tulevat jossakin siinä sivussa.

– On selvää, että autoilu ja auton pitäminen ei ole mitään halpaa hommaa. Suurin kustannus, mitä auton pitämisestä tulee, on auton arvonalenema. Sehän on itsensä huijaamista, jos ajattelee, että kustannukset ovat vain käytöstä, sanoo Tolvanen.

Tolvasen mukaan pelkästään arvonalenemisessa vaikuttaa auton merkki, malli, ajetut kilometrit ja se, kuinka hyvin siitä pidetään huolta.

– Kun ensimmäinen tupakka on poltettu autossa, niin se on kuin seteleitä heittäisi ilmaan, hän sanoo.

Alle 20 000 euroa maksava auto

Vertailussa on käytetty esimerkkiautoina Seat Ibizan kahta eri mallia. Jos auton arvonalenemaa ei oteta huomioon, maksaa tämän hintaluokan auto omistajalleen polttoaineesta riippuen vuodessa noin 3 000 euroa. Kuukaudessa se tarkoittaisi noin 260 euroa ja tähän mahdolliset lainakulut päälle.

Kustannukset nousevat noin 5 000 euroon vuodessa, jos huomioon otetaan auton arvonalenema. Viiden vuoden aikana kustannukset ovat laskelman perusteella bensiiniautolla noin 25 4000 ja dieselillä vajaat 26 700 euroa.

Pelkästään polttoaineisiin menee laskelman perusteella reilut tuhat euroa vuodessa.

– Polttoainekustannukset riippuvat siitä, minkälaista ajoa autolla on ja minkälainen on kuskin ajotyyli, sanoo Tolvanen.

20 000–30 000 euroa maksava auto

Tämän hintaluokan autossa dieselauton pitäminen maksaa vuodessa hieman enemmän kuin bensiiniauto, jos auton arvonalenemaa ei oteta huomioon. Laskelmassa esimerkkiautoina ovat Skoda ja Volkswagen. Vertailukohtana laskelmassa on käytetty 42 000 euroa maksavaa pistokehybridiautoa, joka on laskelman perusteella halvempi vaihtoehto vuositasolla kuin bensa- tai dieselautot.

Jos arvon aleneminen lisätään vuosikuluihin, nousevat summat reilusta 6 000 eurosta reiluun 7 000 euroon. Kallein tässä tapauksessa on pistokehybridi.

– Kyseessä on laskelmassa hivenen kalliimpi auto, joten arvo alenee enemmän kuin vastaavasti halvempien perinteisten autojen. Pistokehybridien arvo voi alentua vieläkin laskettua rajummin, koska ne ovat uutta teknologiaa ja uusia sähköautomalleja tulee edullisempana markkinoille, joten käytettyjen autojen hintakin alenee.

Tolvanen uskoo, että etenkin pistokehybdiriautot kiinnostavat suomalaisia tulevaisuudessakin. Näin siksi, että lyhyemmät matkat voi autolla kulkea pelkällä sähköllä ja pidemmät matkat polttomoottorin voimin.

40 000–50 000 maksava auto

Tämän hintaluokan autoissa vuosittaiset kokonaiskustannukset ovat 2 700–3 500 euroa, jos arvonalenemaa ei oteta huomioon. Esimerkkiautoina ovat Volkswagenin eri mallit. Tässä tapauksessa pistokehybridi on halvin vaihtoehto. Arvonalenema huomioiden dieselin kokonaiskustannukset nousevat vuositasolla noin 8 200 euroon, pistokehybridillä noin 8100 euroon ja bensiiniauton reiluun 7 700 euroon.

Laskelmassa bensiiniauton polttoainekustannukset ovat vuodessa reilut 1 600 euroa ja dieselautossa vajaat 1 300. Pistokehybridiautolla kustannukset jäävät nykyisillä polttoainehinnoilla juuri ja juuri alle tuhannen euron.

Minkälainen auto sitten kannattaa ostaa, jos haluaa päästä mahdollisimman halvalla?

– Jos miettii pelkästään hintaa, niin vähän vanhempi käytetty auto on hyvä, mutta tietenkin pitää miettiä myös mukavuutta, turvallisuutta ja ympäristötekijöitä, pohtii Tolvanen.

Näin laskelma tehtiin

Laskelmat on tehty esimerkkiautojen perusteella, joten kustannusarviot ovat suuntaa antavia.

Ajoneuvon käyttökuluissa otettiin huomioon ajoneuvovero, jonka perusteena oli Co2-arvo, eli keskimääräinen polttoaineenkulutus.

Vakuutukset on laskettu 42-vuotiaan Helsingissä asuvan miehen tiedoilla ja taulukossa mainituilla autoilla.

Huolloista ja korjauksista on tehty karkea kustannusarvio, joka voi heitellä riippuen huoltoliikkeistä ja huoltotottumuksista.

Pysäköinnit on laskettu Helsingin asukaspysäköinnin hinnalla 22 euroa kuukaudessa.

Polttoainehinnat ovat polttoaine.net-palvelusta. Polttoainekulujen laskemisessa Autoliitto käytti laskelmassa hieman EU:n laboratoriossa testattua keskikulutusta suurempaa arvoa.

Autoliiton viestintäpäällikön Jukka Tolvasen mukaan pistokehybridiautojen kohdalla polttoaineen kulutus riippuu ajokilometrien lisäksi siitä, millä polttoaineella ajetaan.

– Eli jos kaksi henkilöä ajaa 18 000 km/v, mutta toinen ajaa vaikka 30 km:n matkaa töihin ja pystyy aina lataamaan auton kotona ja työpaikalla, ja toinen ajaa puolestaan 200 km:n matkaa ja lataa vain toisessa kohteessa autonsa, niin kulut ovat hyvin erilaiset, selvittää Tolvanen laskennan taustoja.

Pistokehybridiautojen kohdalla laskelmassa ei ole otettu huomioon sähkönkulutusta ja hintaa.

Auton arvonalenemassa on käytetty kaavaa, jossa ensimmäisenä vuotena arvo alenee 18 prosenttia ja siitä eteenpäin 14 prosenttia vuodessa.

Laskelmissa ei ole otettu huomioon mahdollisesti autoon otettua lainaa ja sen lyhentämistä.

Juttua ja taulukoita korjattu dieselin ja hybridin osalta 27.1. 2018 kello 13:50: Autoliiton laskelmissa ei huomioitu aiemmin käyttövoimaveroa autoilun kustannuksissa.

Helsinkiläinen Anni Leikola on onnellinen. Hän ehti napata Kuutti Lavosen taideteoksen ennen muita.

Anni Leikola on yksi sadoista Postin taidemyyntitapahtumaan lauantaina jonottaneista.

– Kuutti Lavosen taidetta tulimme itse asiassa hakemaankin. Tämä oli kyllä varsinainen onnekas löytö, minkä teimme. Taulu maksoi 750 euroa ja oli hyvä kauppa.

Postin tuhannen taideteoksen kokoelmasta kaupan on viikonloppuna 500 teosta. Tarjolla on kotimaista taidetta noin 1970-1990-luvuilta. Tunnetuimpia taiteilijanimiä ovat Osmo Rauhala, Juhana Blomstedt, Kuutti Lavonen, Outi Heiskanen, Kirsi Neuvonen ja Juhani Palmu.

Posti myy kuvataidetta huomattavan halvalla, jopa edullisemmin kuin taulun kehystäminen maksaa. Lauantaina halvimmat teokset maksoivat 20 ja kalleimmat noin tuhat euroa.

– Aika paljon on grafiikkaa, jonkun verran maalauksia ja muutama veistos. Tässä on tärkeintä se, että löytää työn, jonka haluaa viedä ihailtavaksi kotiinsa ja katsella sitä siellä pitkään, sanoo Postimuseon kokoelmanhoitaja Pirjo Mattila.

Yrityksillä ei ole seiniä taiteelle

Taidekokoelmaa pienennetään, koska konttoreiden lopettamisen ja avokonttoreihin siirtymisen myötä teoksille ei ole enää tilaa. Niitä on säilytetty varastoissa.

Sama tilanne on monella yrityksellä. Taidekokoelmia on pankeilla sekä vakuutus-, metsä-, ja energiayhtiöillä. Kokoelmia ei ole kartutettu raha- ja tilapulan takia, vaan päinvastoin teoksia on myyty pois. Näin teki esimerkiksi Nordean taidetta hallinnoinut Taidesäätiö Merita vuonna 2014, kun se myi pankkikonttoreiden seinillä olleita teoksia yleisölle.

– Meille on kerääntynyt ihana taidekokoelma ja ikävä kyllä meillä ei ole enää seiniä niille. Nyt halutaan, että ne pääsevät jälleen esille ihmisten koteihin, kertoo Postin liiketoimintajohtaja Laura Luoma.

Tapio Rusi tuli taideostoksille Vantaalta.

– Hiukkasen kiinnostaa taide. Olen kerännyt lähinnä grafiikkaa, pieniä veistoksia ja öljyväritöitä.

Postin taidekokoelmasta tuliaiseksi kotiin lähti Kauko Räsäsen veistos.

Posti käyttää teosmyynnistä saatavan tuoton hyväntekeväisyyteen sekä sen kokoelmaan kuuluvien ulkoteosten kunnostamiseen.

Taidemyynti jatkuu Postin pääkonttorissa vielä sunnuntain.

Kalle Lindström astelee Turun Luostarinmäellä nykyään museona toimivassa ympäristössä. Täällä asuivat hänen sukulaisensa vuoden 1918 tapahtumien aikaan. Punakaartiin lähtivät isoisä Axel ja hänen veljensä Gunnar sekä mahdollisesti myös veljesten isä Gustaf.

Kalle Lindström on kertonut sukunsa tiedot Turun yliopiston folkloristiikan oppiaineen muistojen keruuseen.

– Isosetäni Gunnar kuoli syyskuussa 1918 Suomenlinnan vankileirillä. Isoisä selvisi sodasta, mutta hän ei juuri niistä ajoista puhunut. Aloin pohtia näitä asioita liian myöhään. En kysynyt tapahtumista edesmenneeltä isältäni, ja monta asiaa jäi selvittämättä, pohtii Lindström.

Kalle Lindströmillä on kuitenkin joitain muistikuvia isoisästä, siitäkin huolimatta, että hän oli pikkupoika, kun isoisä kuoli. Sen Kalle huomasi, että isoisä oli nähnyt nälkää.

– Oltiin Kemiön mökillä ja ruokapöydässä. En jaksanut syödä koko annosta. Isoisä Axel suuttui ja löi haarukan pöytään pystyyn. Hän ei kärsinyt sitä, ettei jaksa syödä. Hän oli painija, eli se haarukka todella jäi pöytään pystyyn, kertoo Lindström.

Riutuneet punavankileiriltä palaajat ovat jääneet mieleen

Turun yliopiston tutkija Anne Heimo kertoo, että yhteydenottoja vuoden 1918 tapahtumiin liittyvistä muistoista on tullut noin neljältäkymmeneltä henkilöltä.

Saatetaan kertoa, että isoisä ei koskaan toipunut asiasta tai miten kokemus vaikutti perheessä vielä pitkään. Anne Heimo

Vuoden 1918 muistot Turun seudulla -keruu on osa Turun yliopiston folkloristiikan, museologian ja uskontotieteen oppiaineiden hanketta Sirkkala 1918–2018.

– Historioitsijat saavat selvittää sodan tapahtumat, päivämäärät ja uhriluvut. Me folkloristit olemme kiinnostuneita ihmisten muistoista ja ajan tunnelmista, kertoo Heimo.

Riutuneet punavankileireiltä palaavat isät ja jopa äidit ovat mukana monessa muistelmassa.

– Saatetaan kertoa, että isoisä ei koskaan toipunut asiasta tai miten kokemus vaikutti perheessä vielä pitkään. On myös kertomuksia siitä, miten punavankien lapsia kohdeltiin koulussa. Monet opettajat eivät olleet myötämielisiä. Kurjasta ja huonosta kohtelusta on kerrottu.

Punaisista on enemmän tietoa kuin valkoisista. Turun yliopisto ottaa yhä vastaan tietoja tapahtumista ja elämästä vuoden 1918 aikaan.

– Tutkijat puhuvat Pohjantähti-ilmiöstä eli tunnetaan erityistä myötätuntoa häviäjäosapuolta kohtaan. Heidän kokemuksensa olivat rajuja sisällissodan jälkeen, kertoo Heimo.

Lindströmin salapoliisityö suvun vaiheista jatkuu

Kalle Lindström toivoo löytävänsä lisää tietoa sukunsa vaiheista. Punakaartiin lähteneiden veljesten isästä ei ole tietoa.

Aika voisi olla kypsä Luostarinmäellä asuneiden kommunistien vaiheiden kertomiselle. Kalle Lindström

– Hänestä ei tiedetä mitään. Gunnarin hautaa ei ole löytynyt. Hänen vaimonsa ei puhunut asiasta, mutta halusi oman hautansa punavankien muistomerkin lähelle. Mistä voisin löytää tietoa, pohtii Lindström.

Lindström ei arkaile kertoa omaa taustaansa.

– Tämä on ikävää Suomen historiaa, mutta olemme sentään edelleen vapaa maa. Sodassa olisi voinut käydä miten vain. Syyt sotaan olivat varmasti köyhyys ja ruuan puute, sanoo Lindström.

Luostarinmäellä suku asui pitkään. Lindström toivoo, että suvun tarina voitaisiin kertoa rakennuksessa, jossa he asuivat.

– Kuuleman mukaan Lindströmin pojat olivat kovia poikia. Tällä alueella asui muutakin työväkeä. Aika voisi olla kypsä Luostarinmäellä asuneiden kommunistien vaiheiden kertomiselle, pohtii Lindström.

"Se, että näkee, kun muiden kuvista tykätään ja näkee kuinka muut juhlivat ja ovat täynnä elämää, niin itse jotenkin kärsii. En ole kateellinen, mutta en vain ymmärrä mitä minussa on vikana, kun ketään ei ikinä kiinnosta minun jutut."

Näin pohtii tunteitaan sosiaalisen median äärellä eräs yksinäisyyttä kokeva Niina Junttilan helmikuussa julkaistavassa kirjassa Kaiken keskellä yksin.

Joka kymmenes suomalainen kokee pidempiaikaista yksinäisyyttä. Yksinäisyys ei ole vuosien varrella juurikaan lisääntynyt, mutta se on muuttanut muotoaan.

Yksinäisyys ei ole enää pelkästään sitä, että asuu kaukana muista ja tapaa muita ihmisiä harvoin. Yksinäisyys on sitä, että ympärillä on kaikki mahdolliset keinot verkostoitumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen, mutta ei ketään, johon ottaa yhteyttä, kirjoittaa pitkään yksinäisyyttä tutkinut Junttila kirjassaan.

Se, että ympärillä on jatkuvasti muita ihmisiä, mutta silti ei saa heihin kontaktia tai luotua minkäänlaista ihmissuhdetta, on Junttilan mukaan paljon pahempaa yksinäisyyttä. Se hävettää ja saa ihmisen tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi.

– Sitten vetäydytään entisestään ja aletaan olla muiden silmissä vielä enemmän outo ja erikoinen ja sellainen, johon ei halutakaan ottaa kontaktia.

Näkymättömyys näkyy aivoissa

Sen lisäksi, että voi kokea itsensä ulkopuoliseksi, ettei kuulu joukkoon ja on ikään kuin eri taajuudella muiden kanssa, voi tuntea itsensä myös täysin näkymättömäksi.

Ihminen jätetään yksin, huomaamatta tai sivuutetaan, tahallaan tai tarkoittamatta, yleensä ilman sanoja ja tekoja. Tällaista torjuntaa tai huomiotta jättämistä tapahtuu Junttilan mukaan lähes joka puolella: leikkipuistoissa, kodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja parisuhteissa.

Työpaikan hiljaisin unohdetaan kutsua muiden mukana lounaalle. Juttelet työkaverillesi ja kesken puheesi hän ottaa kännykän käteensä ja vastaa viestiin. Kotona omaa puolisoa ei kuunnella tai yhteisessä illanvietossa oma kumppani sivuutetaan täysin ja huomio kohdistetaan vain muihin ihmisiin.

Tällainen huomiotta jättäminen on Junttilan mukaan verrattavissa väkivaltaan, kiusaamiseen ja kaltoinkohteluun. Se tuottaa sosiaalista kipua ja näkyy aivoissa täsmälleen samalla alueella, joka aktivoituu myös fyysisestä kivusta.

– Hankalaa tässä pään sisällä olevassa sosiaalisessa kivussa on se, että sitä ei voi itse kontrolloida. Se on kipua, jolle ei voi tehdä mitään, Junttila sanoo.

Jos ei näkyväksi tulla hyvällä, niin sitten pahalla

Sosiaalisen kivun kokemus saa aivoissamme aikaan taistele tai pakene -reaktion. Tulee tarve tehdä oma olemassaolo näkyväksi, keinolla millä hyvänsä. Ensin sitä yritetään hyvällä ja jos se ei onnistu, sitten pahalla.

Yksinäisyys voikin oman pahan olon kokemuksen lisäksi saada satuttamaan myös muita. Oma ahdistus voi olla niin valtavaa, ettei näe muiden pahaa oloa tai kestä toisten iloa, Junttila toteaa.

Pahimmillaan se voi johtaa jopa radikalisoitumiseen. Junttilan mukaan esimerkiksi nuoret miehet, jotka ovat yksinäisiä, sosiaalisesti eristäytyneitä ja ahdistuneita sekä tuntevat, etteivät he kelpaa mihinkään, ovat otollisia kohteita houkutella mukaan esimerkiksi Isiksen kaltaiseen toimintaan.

– Vaikka se olisi täysin vastoin omaa moraalia ja etiikkaa, niin silti se, että kelpaat edes johonkin, on niin iso täky, että siihen tarttuu helposti. Silloin olet olemassa, kun kuulut ja kelpaat johonkin ryhmään.

Vaikka yksinäisistä ihmisistä vain hyvin pieni osa on niitä, joilla on pahantahtoisia ajatuksia muita kohtaan, näkee Junttila yksinäisyyden tältä kannalta silti melko isona riskinä.

– Osa ihmisistä on kuitenkin aina valmis taistelemaan. Tai he ajattelevat, että jos muilla on oikeus satuttaa minua, niin kyllä minullakin on oikeus satuttaa muita, Junttila sanoo.

Yksinäisyydessä on aina kyse asetelmasta minä ja muut, ei koskaan me. Junttilan mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa on liian paljon vastakkainasettelua.

– Maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset, miehet ja naiset, vanhat ja nuoret. Aina keksitään erilaisia kategorioita, jotka eristävät meitä toisistamme.

Yksinäisyys vaikuttaa kaikkeen

Tutkimusten mukaan yksinäisyydellä onkin aiempaa voimakkaammat seuraukset. Yksinäinen ei enää ole pelkästään ”omanlaisensa persoona”, vaan hän on pahimmassa tapauksessa ahdistunut, masentunut ja jopa itsetuhoinen.

Yksinäinen voi tipahtaa hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle, koska ei pärjää yhä vahvemmin sosiaalisiin suhteisiin perustuvassa informaatio- ja statusyhteiskunnassa, Junttila toteaa.

Yksinäisyys vaikuttaa paitsi psyykkiseen hyvinvointiin, myös muuhun elämään. Naisilla yksinäisyys lisää esimerkiksi lohtusyömistä, miehillä puolestaan alkoholinkäyttöä. Yksinäisyys voi johtaa myös taloudellisiin vaikeuksiin ja työttömyyteen.

Yksinäisyys on usein pitkäkestoista. Jos on lapsena kokenut yksinäisyyttä, se usein jatkuu myös läpi nuoruuden aina aikuisikään asti. Yksinäisyydestä on vaikea päästä pois.

– Se on hirveän pysyvä putki. Jos tipahdat ulkopuoliseksi, sinä usein pysyt siellä, Junttila sanoo.

Ystävällinen hymy voi pelastaa päivän

Turun yliopiston apulaisprofessorina työskentelevällä Junttilalla on yksinkertaisia ehdotuksia yksinäisyyden ja sosiaalisen kivun vähentämiseksi.

Tärkeää olisi muuttaa asenteita ja suhtautumista yksinäisiä kohtaan. Jos joku on yksinäinen, ei pitäisi ajatella, että hän haluaakin olla ulkopuolella tai, että hän on jotenkin outo. Yksinäinen ei ole outo vaan yksinäisyys saattaa saada hänet tekemään asioita, jotka muista ehkä näyttävät oudolta, Junttila muistuttaa.

Toisten tunteita ei myöskään pidä vähätellä. Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus. Toiselle ei voi mennä sanomaan, että ethän sinä voi olla yksinäinen, sinullahan on perhe ja parisuhde, Junttila painottaa.

Siinä missä huomiotta jättäminen aiheuttaa aivoissa sosiaalista kipua, saa huomioiminen aikaan täysin päinvastaisen reaktion.

– Se, että lähellä on joku, joka välittää ja koskettaa, saa aivoissa aikaan oksitosiinia, mikä puolestaan vähentää yksinäisyyden kokemusta ja sosiaalista kipua.

Tärkeintä olisi kohdata ihmiset ympärillämme, katsoa silmiin, tervehtiä ja hymyillä. Hississä ei tuijotettaisikaan nurkkaan vaan todettaisiin vaikka, että onpa tänään hieno ilma, kun aurinko paistaa.

– Kun joku on ystävällinen ja kiinnittää sinuun huomiota, siitä tulee hyvä olo.

Tamperelainen Tarja Lahtinen on juuri maksanut vuokran, 320 euroa. Käteen jää 520 euroa loppukuulle.

Tarja on pitkäaikaistyötön ja köyhä. Tarjan tulot verojen jälkeen, yhteensä noin 840 euroa kuussa, jäävät 345 euroa köyhyysrajan alle.

Lähes 700 000 suomalaista kuuluu samaan ryhmään kuin Tarja. Heidän tulonsa jäävät alle 60 prosenttiin suomalaisten keskitulosta eli mediaanista.

Tarjan tulot koostuvat työmarkkinatuesta ja asumistuesta. Kun rahat loppuvat – yleensä viimeistään viikkoa ennen kuun loppua – alkaa piinaviikko. Silloin Tarja hakee usein apua leipäjonoista ja kirkolta.

– Ei saisi tapahtua mitään yllättävää. Sitä elää koko ajan veitsen terällä, pelkää, jos tuleekin jokin hätätapaus. Piinaviikolla minä pysyn vain täällä mökissäni. Se käy raskaaksi, kun sitä jatkuu vuosikausia.

Mutta onko Tarja köyhä? Keskustelupalstojen perusteella moni suomalainen on valmis sanomaan, ettei Suomessa köyhyyttä olekaan.

– Kun sanotaan, ettei Suomessa ole köyhiä, se varmaan tarkoittaa sitä, että Suomessa kukaan ei kuole nälkään. Jos kolmas sektori lakkaisi avustamasta köyhiä ruokajakeluilla, niin kyllä Suomessakin nälkä saattaisi konkretisoitua, Tarja huomauttaa.

Kuka tässä on oikeassa?

Suomessa ei ole absoluuttista köyhyyttä, mutta suhteellisellakin köyhyydellä on hyvin ikäviä seurauksia, sanoo THL:n köyhyystutkija Anna-Maria Isola.

– Vaikka meidän vähimmäisturvamme on sellainen, että sillä pysyy hengissä, se on kaukana siitä, millä ihminen pystyisi edes keskiverrosti osallistumaan yhteiskuntaan. Sillä ei pysty toteuttamaan itseään sellaisena, jollaiseksi on syntynyt. Paitsi jos sattuu tykkäämään erityisesti pelkästään metsässä juoksemisesta tai mustikassa käymisestä, Isola sanoo.

Heillä jotka väittävät, että Suomessa ei ole köyhyyttä, ei ole vielä kosketuspintaa siihen mitä erityisesti pitkäaikainen köyhyys teettää. Köyhien tilannetta peilataan virheellisesti omiin lyhytaikaisiin pienituloisuuden kokemuksiin, joita löytyy useimmilta. Se synnyttää asenteita ja ennakkoluuloja köyhiä kohtaan, Isola sanoo.

– Ihminen voi elää aika niukasti muutamia kuukausia ilman, että se tuntuu missään. Kun patja alkaa olla keskeltä notkolla eikä ole talvitakkia tai kenkiä ja kaikki alkaa ränsistyä ympärillä kun parempaan ei ole varaa, sellaista ihmisten on vaikeaa kuvitella.

Onko köyhyys köyhän vika?

1990-luvulla Tarja jäi yksinhuoltajaksi ja masentui. Työelämä jäi vähälle.

Masennus uusi vielä voimakkaampana, kun Tarja täytti 50. Tarjan äiti oli sairastunut vakavasti, ja huoli äidistä oli liikaa. Tarja ei kyennyt hoitamaan asioitaan. Luottotiedot menivät, asunto lähti alta ja Tarja joutui muuttamaan autoonsa Simo-koiransa kanssa.

“Olen jumissa. En saa raha-asioitani kuntoon loppuelämäni aikana.” Tarja Lahtinen

Nyt Tarja on 57-vuotias. Hän sai lopulta asunnon Tampereelta Hipposkylästä. Masennuksen haamu kummittelee. Töitä hän on tehnyt silloin tällöin kahvilan myyjänä nollasopimuksella.

– Luottotiedot ovat menneet, ja työelämään ei ole tehokkaassa mielessä mitään asiaa. Olen jumissa. En saa raha-asioitani kuntoon loppuelämäni aikana.

Helsingin Sanomien köyhyyskyselyn mukaan iso osa hyvätuloisista ajattelee, että köyhyys on köyhän omaa syytä. Köyhyystutkija Isolan mukaan köyhät reflektoivat paljon itseään: Mitä olisin voinut tehdä toisin, että en olisi köyhä? Olisinko voinut osata kouluttautua paremmalle alalle tai olla menemättä naimisiin väärän ihmisen kanssa? Olisinko jotenkin voinut vaikuttaa siihen, ettei sairaus olisi puhjennut?

Kuka vain voi sairastua yhtäkkiä vakavasti, menettää työnsä tai esimerkiksi lapsi voi syntyä vammaisena, Isola huomauttaa.

– On hyvin paljon sellaisia olosuhteita, joissa on todella julmaa sanoa, että se on ihmisestä itsestään kiinni.

Löytyykö töitä tekevälle?

34-vuotias Tinna Pehkonen latoo Prisman hyllyiltä kärryihin purkkihernekeittoa ja vessapaperia. 3,5-vuotias Noel-poika istuu kärryissä ja katsoo tarkasti vierestä.

Kännykän laskin laskee hinnat yhteen. Näin vältytään siltä, etteivät rahat riitäkään kassalla.

Tinna saa kuukausittain työmarkkinatukea, asumistukea, Kelan elatustuen ja lapsilisää. Toimeentulotukea, joka on ollut muutamia kymmeniä euroja kuussa, hän ei saa nyt moneen kuukauteen veronpalautusten takia. Tinnan tulot verojen jälkeen ovat noin 1450 euroa.

Yksinhuoltajana Tinna jää köyhyysrajan alapuolelle.

– Se on aika kuumottavaa, kun tulee sellainen tilanne, että pitää lähteä yöllä lapsen kanssa taksilla sairaalaan. Mitä, jos rahat eivät riitä taksiin? Tinna pohtii.

Tinna on ollut työttömänä noin vuoden. Hän valmistui ennen työttömäksi jäämistään nuoriso-ohjaajaksi, mutta ei ole saanut alalta töitä ilman työkokemusta. Noidankehä on valmis.

“Jos työttömyys jatkuu pitkään, sitä voi jäädä sohvan pohjalle siksi koska tulee sellainen olo, ettei ole minkään arvoinen.” Tinna Pehkonen

Tinna on hakenut myös monia muita töitä. Siivoojaksi hän ei ole päässyt, koska on ylikouluttautunut. Yksinhuoltajuus rajoittaa myös jonkin verran töitä, joita hän voi ottaa vastaan. Suurinta kamppailua Tinna käy synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa, josta hän toipuu yhä.

– Kaikkialla toitotetaan, että kyllä töitä tekevälle löytyy. Se ei todellakaan ole totuus. Siitä tulee silti sellainen olo, että mikä minussa oikein on vikana, kun minä en pääse töihin, vaikka kaikki muut pääsevät, Tinna sanoo.

Ihmisillä on usein työttömistä sellainen mielikuva, että he vain makaavat laiskana sohvalla ja nostelevat tukia oikealta ja vasemmalta, Tinna kuvailee. Tinna yrittää pysyä masennuksestaan huolimatta aktiivisena. Hän kirjoittaa blogia, tekee käsitöitä ja käy viikoittain yksinhuoltajien tapaamisissa.

– Useimmat työttömät tahtoisivat töihin. Jos työttömyys jatkuu pitkään, sitä voi jäädä sohvan pohjalle siksi koska tulee sellainen olo, ettei ole minkään arvoinen, Tinna sanoo.

Työttömyys vaikuttaa itsetuntoon. Kun päälle tulevat vielä asenteet ja ennakkoluulot, ne yhdessä voivat rajoittaa näköalaa, köyhyystutkija vahvistaa.

– Kun työttömyys jatkuu pitempään, voi olla vaikeaa edes irrottautua henkisesti omista vaikeuksistaan ja lähteä haaveilemaan tai kuvittelemaan mahdollisuuksia, Isola sanoo.

Tinna on myös törmännyt netissä kaikenlaisiin neuvoihin köyhille. Esimerkiksi: Älä hanki lapsia.

– Ei elämää voi kuitenkaan suunnitella kokonaan etukäteen sillä ajatuksella, että olen lopun elämääni keskituloinen, Tinna toteaa.

Toinen Tinnan keskustelupalstoilta löytämä neuvo: Muuta halvempaan asuntoon. Tinna ja Noel asuvat helsinkiläis-lähiössä Maunulassa kaupungin vuokra-asunnossa. Kahden huoneen ja keittiön vuokra on 700 euroa.

– Jos muuttaisin pois Helsingistä jonnekin halvemmalle paikkakunnalle, olisin siellä aivan yksin Noelin kanssa. Ei siinä ole mitään järkeä minun jaksamiseni kannalta. Elämäni ja tukiverkkoni ovat täällä.

Onko kaikilla samat mahdollisuudet?

Suomessa noin 100 000 lasta kasvaa köyhyydessä. Noel-poika on yksi heistä.

Köyhyyden periytyminen on yleistä. Myös Tinna on köyhästä perheestä. Samaten Tarja.

Vielä joitakin vuosia sitten Tarjan nyt jo aikuisen tyttären tilanne näytti siltä, että hän toistaa Tarjan tarinaa. Nyt hänellä menee jo huomattavasti paremmin, Tarja kertoo.

“Voi olla vaikeaa kuvitella kohdalleen minkäänlaista muuta elämää kuin se, missä on kasvanut.” Anna-Maria Isola

Voiko köyhyyden kierteestä päästä?

Köyhyystutkija Isolan mukaan se on vaikeaa, mutta mahdollista.

– Jos köyhä itse aprikoi sitä, se on jo todella paljon. Niukkuusteorian mukaan köyhän ihmisen kapasiteetti on rajoittunut. Hän ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin selviytymistä. Se juuri on paradoksaalista köyhyyden kohdalla, koska silloin pitäisi pystyä näkemään mahdollisuuksia.

– Kouluissa pitäisi käyttää varoja siihen, että lapset pääsisivät tapaamaan vierailijoita, jotka kertovat erilaisista mahdollisuuksista, tekevät ne näkyviksi ja ovat rohkaisevia esimerkkejä. Kaikenikäisiä ihmisiä pitäisi rohkaista vaikuttamiseen ja antaa mahdollisuus jättää jälki ympärilleen. Kun saa vaikuttaa, on todennäköisempää että vaikuttuu ja näköpiiriin voi avautua mahdollisuuksia.

Kaikilla ei ole Suomessa samat mahdollisuudet menestyä, Isola sanoo, vaikka se voidaan saada ehkä paperilla näyttämään siltä.

– Huono-osaisten äitien lapset altistuvat riskeille vertaisiaan enemmän jo kohdussa. Kun vielä taloudellisesti eriarvoisissa asemissa elävät ihmiset eristäytyvät toisistaan omiin ryhmiinsä, kun he eivät koskaan tapaa ketään muita kuin kaltaisiaan, voi olla vaikeaa kuvitella kohdalleen minkäänlaista muuta elämää kuin se, missä on kasvanut.

Tinna tiedostaa sen, että myös Noelista voi tulla köyhä.

– Toivon kuitenkin, että Noelilla olisi vähän helpompaa kuin meillä, ettei hän olisi ihan näin köyhä kuin me nyt olemme, Tinna miettii.

Millainen on hyvä köyhä? Mitä köyhä saa omistaa? Miltä köyhyys tuntuu? Perjantai-dokkarissa Hyvä köyhä yksinhuoltaja Tinna Pehkonen ja pitkäaikaistyötön Tarja Lahtinen pohtivat, pitääkö köyhän olla vain hiljaa, nöyrä ja kiitollinen.

Desucon Frostbite tuo jälleen viikonloppuna Lahteen japanilaisen animaation ja sarjakuvan harrastajia. Tapahtuma kerää vuosittain noin 2 700 osallistujaa. Desucon Frostbite näkyy myös Lahden katukuvassa, sillä suuri osa osallistujista pukeutuu anime- tai mangahahmoksi.

Desuconin ikäraja on 18 vuotta, kyseessä onkin Suomen ainoa vain täysi-ikäisille tarkoitettu animetapahtuma.

Viikonlopun hermokeskuksessa Sibeliustalolla vastaan astelee pelihahmoja, japanilaisen sarjakuvan sankareita ja elokuvista tuttuja tyyppejä.

Ilmassa leijuu partasaippuan tuoksu. Parturi Eetu Laitinen, 22, kohottaa kätensä. Veitsenterävällä vedolla hän rajaa asiakkaan parran millintarkasti.

– Muotina on nyt siistimmät ja lyhyemmät parrat. Niin sanotut metsuriparrat alkaa olla ohi. Tämä aika on avannut jälleen mahdollisuuden myös kaljuille parrakkaille miehille tulla parturinpenkkiin.

Laitisen näkemys on, että miehille alkaa olla yhä enemmän tarjolla hiusartisti-ja parturointipalveluja. Suomalainen mies ansaitsee olla muodikas.

"Tasoi de barberina" tunnettu kuopiolainen Eetu Laitinen tietää mistä puhuu.

Hän on opiskellut parturialaa ulkomailla, kehittänyt määrätietoisesti ammattitaitoaan ja luonut uraa aktiivisesti sosiaalisen median kautta. Hänen taitonsa tunnetaan jo laajasti suomalaisten ja myös ulkomaalaisten artistien piirissä. Laitisesta on tullut oman aktiivisuuden avulla erityisesti räppäreiden hoviparturi. Perustyötään hiusartistina ja partataiteilijana hän tekee Studio Alex T:ssä Kuopiossa.

– Kuopio on huippupaikka tehdä töitä ja kehittää alaa. Täältä on lyhyt matka ympäri Suomea ja maailmaa.

Ei ole koskaan jännittänyt niin paljon, kädet hikosi ja piti latailla itsensä. Eetu Laitinen

Kun Kuopiossa ei ollut valmiita kontakteja julkisuuden henkilöihin, Eetu Laitinen otti itse yhteyttä Facebookin kautta ensimmäiseksi vapaaottelija Makwan Amirkhaniin ja räppäri Mikael Gabrieliin. Yllättäen he vastasivat.

– Olihan se jännä keissi. Ajoin kotikeikalle Kuopiosta Turkuun. Ei ole koskaan jännittänyt niin paljon, kädet hikosi ja piti latailla itsensä monta kertaa ennen kuin meni sisään. Mutta sitten siinä rentoutti hyvin, kun siellä oli Makun äiti ja kaveri, syötiin ja oltiin tuttavallisesti. Huomasin, että olemme kaikki samanlaisia.

Stailasi hiuksia jo päiväkodissa

Eetu Laitisen äiti Laura Nuutinen kuvailee Eetua ulospäin suuntautuneeksi ja reippaaksi oman tien kulkijaksi. Mopoiässä kaverit kiusasivat Eetua tämän ammatinvalintahaaveista. Sen vuoksi hän empi, kannattaako ammattikoulun kampaaja-parturi-linjalle mennä. Äiti kannusti poikaansa.

– Sun pitää tehdä sen mukaan, mitä olet aina halunnut.

Kiinnostus hiuksien laittamiseen näkyi jo hyvin varhain.

– Eetu oli kaksivuotias, kun päiväkodista tuli viesti, että Eetu stailaa kavereitten hiuksia vessaharjalla, äiti naureskelee hauskalle muistolle.

Eetun omatoimisuus ja vahva kiinnostus alaa kohtaan näkyi myös siinä, että hän hankki itse reippaasti työssäoppimispaikan erääseen kuopiolaiseen kampaamoon. Kampaamon rouvat ottivat Eetun heti omakseen. He kannustivat innokasta nuorta, antoivat sakset ja hiusvärejä. Laura Nuutinen muistelee lämmöllä, miten Eetu sen jälkeen parturoi ja värjäsi kavereidensa hiuksia kodin kylpyhuoneessa.

– Haaveilin kampaaja-parturin urasta jo 6-vuotiaasta lähtien. Intissä sotilaspoliisina leikkasin enemmän äijien hiuksia kuin tein mitään muuta. Samalla vahvistui, että haluan erityisesti miesten parturiksi, Eetu Laitinen jatkaa äidin muisteluita.

Aina ei pystynyt antamaan taloudellista tukea, se on saanut Eetun yrittämään tosi paljon. Laura Nuutinen

Laura Nuutinen uskoo, että Eetun peräänantamattomuus ja yritteliäisyys kumpuavat myös siitä, että asiat eivät ole tulleet kultalusikalla annettuina.

– Kun ei ole aina pystynyt antamaan taloudellista tukea, se on saanut Eetun yrittämään tosi paljon. Hän on tehnyt töitä sen eteen, että on saanut itselleen esimerkiksi sakset, äiti pohtii.

Sunset boulevard odottaa

Eetu Laitinen on rohkeasti ollut yhteydessä myös yhteen ehkä tällä hetkellä tunnetuimpaan ja kuumimpaan hiusartistiin Los Angelesissa työskentelevään Philip Wolffiin.

Laitinen kertoo, että haluaa seurata inspiroivia ihmisiä ja Wolff on hänen mielestään juuri sellainen. Hän lähetti Wolffille viestin ja yllätyksekseen sai siihen pian vastauksen. Hiusartisti Wolff oli tietenkin yllättynyt, mutta otettu siitä, että häneen otettiin yhteyttä kaukaa Suomesta.

– Philip sanoi, että tule tänne milloin vain, niin hän opettaa Sunset boulevardin kikat.

Joskus leikkaan Justin Bieberin hiukset. Eetu Laitinen

Laitisella on ollut jo pitkään haave on päästä luomaan kansainvälistä uraa. Yksi supertähti on ylitse muiden, jonka hiukset hän haluaa leikata.

– Siitä lähtien, kun lähdin hiusalalle olen ottanut sellaisen pienen oman ison haaveen, että joskus leikkaan Justin Bieberin hiukset ja siitä haaveilen vieläkin ja se on mun tavoite.

Askel kohti unelmaa: "Go Eetu go"

Nuoren parturin maailmanvalloitustavoite on yhden askeleen lähempänä. Eetu on mukana kansainvälisessä kilpailussa, jonka voittaja pääsee kisaamaan ja esiintymään huhtikuussa Yhdysvaltojen Hartfordissa järjestettävään maailman suurimpaan parturitapahtumaan.

Osallistuja valitaan Connecticut Barber Expo -tapahtuman Instagram-sivuilla eniten kommentteja saaneen videon perusteella. Eetu Laitinen on kärjessä. Hänen videonsa on saanut jo tähän mennessä ylivoimaiset 1932 kommenttia. Katso video täältä.

Kommenteissa kannustetaan ja hehkutetaan Eetu Laitisen osaamista: "Go Eetu go, Let´s make Finnish dream, Woppaa go Finland, Follow your dream, You´re the best".

Suuri kommenttien määrä perustuu Laitisen mukaan siihen, että hän on uransa aikana tavannut jo paljon eri maiden artisteja muun muassa festareiden backstageilla, missä hän on ollut parturoimassa esiintyjiä.

Pitää uskaltaa ja uskoa itseensä

Eetu Laitisella on sopivasti pää pilvissä ja jalat maassa, mutta erityisesti sydän paikallaan. Hän on huolissaan suomalaisten nuorten passiivisuudesta ja huonosta itsetunnosta. Kiertäessään yläasteilla puhumassa hän on usein kuullut nuorten sanovan, että "ei musta ole mihinkään enkä pääse mihinkään kouluun".

– Toivottavasti voin omalla esimerkilläni inspiroida suomalaisia nuoria lähtemään omien unelmiensa perään ja elämään sitä unelmaa, mitä he itse haluavat.

Kunpa Eetun esimerkki toisi nuorille syrjäytymisvaarassa oleville vaihtoehdon. Laura Nuutinen

Laura Nuutinen kannustaa ja rohkaisee jokaista löytämään oman tiensä. On monia mahdollisuuksia menestyä ja saada elämässä hyvänolon tunne. Kaikista ei voi tulla lääkäreitä tai juristeja, opettajia, huippumalleja tai rokkistaroja. Tapoja löytää mieleinen elämä ja menestyä on useita.

– Kunpa Eetun esimerkki toisi muille nuorille ehkä syrjäytymisvaarassa oleville vaihtoehdon, että on monta väylää menestykseen, jos vain haluaa.

Vatsalihasten erkauma puhutti viime vuonna naisia, nyt kiinnostavat lantionpohjan lihakset.

Erityisesti lihasten kunnosta ja niiden vahvistamisesta ovat kiinnostuneet aktiiviset liikkujat.

Urheiluharrastusten parissa jyväskyläläinen Tiia Toikkakin, 28, asian merkitykseen ensimmäistä kertaa törmäsi: keskivartalon vahvistamiseen tähtäävällä ryhmäliikuntatunnilla ohjaaja treenautti myös lantionpohjaa.

Kun Toikka sitten synnytti, hän halusi harjoittaa lantionpohjan kuntoon ennen kuin ongelmia ilmaantuisi, ja hän hakeutui äitiys- ja lantionpohjafysioterapeutin vastaanotolle.

– Halusin saada yksilölliset ohjeet, miten aloittaisin liikunnan fiksusti ja tekisin asiat oikeassa järjestyksessä, vaikka raskausaikana lantionpohjajumppaa teinkin.

Lantionpohja puhuttaa palstoilla

Synnytyksestä palautuminen on ollut viime vuosina paljon esillä mediassa, ja raskaana olevat ja juuri synnyttäneet täyttävät netin keskustelupalstat.

Kiinnostus keskivartalon korsettiin näkyy myös äitiys- ja lantionpohjafysioterapeutti Annakaisa Hinkkasen vastaanotolla: sinne tulee niin vaivojen ennaltaehkäisijöitä kuin virtsankarkailusta kärsiviä.

Vaivat tuskin ovat lisääntyneet. Uskon, että enemmänkin kyse on siitä, että ihmiset ovat alkaneet tiedon vuoksi reagoida. Fysioterapeutti Annakaisa Hinkkanen

Ja osa vain siksi, että haluaa tietää lantionpohjalihastensa kunnon.

– Vaivat tuskin ovat lisääntyneet. Uskon, että enemmänkin kyse on siitä, että ihmiset ovat alkaneet tiedon vuoksi reagoida.

Hinkkasen mukaan lantionpohjan lihaksilla on kokonaisvaltainen vaikutus kehoon. Hän kuvaa niitä korin pohjaksi, joka kannattelee sisäelimiä. Luettelo lantionpohjan lihasten vaikutuksista onkin pitkä.

Kiinnostuksen lisääntyminen on Hinkkasen mielestä hieno juttu, sillä raskaana olevien lantionpohjan lihaksista tehdyn gradun mukaan tietojen ja taitojen puute on usein esteenä lihasten harjoittelulle.

Lantionpohjan vaivoja hoidetaan niin yksityisten kuin kunnallisten fysioterapeuttien vastaanotoilla kuin erikoissairaanhoidossa.

Esimerkiksi Jyväskylän keskussairaalassa on kaksi lantionpohjan fysioterapiaan perehtynyttä työntekijää, Tampereen yliopistollisessa sairaalassa kolme, jonotilanteen mukaan neljä.

Hoitoa Suomessa on siis saatavissa, mutta ennaltaehkäisyssä on vielä paljon työnsarkaa. Esimerkiksi Ranskassa valtio tarjoaa jokaiselle naiselle synnytyksen jälkeen kymmenen tuntia lantionpohjan fysioterapiaa.

Kipu on yleinen oire

Kymmenen vuotta Taysissa lantionpohjafysioterapeuttina toimineen Miia Silventoisen vastaanotolle tuloon yleisin syy on kipu.

– Sitä on koko ajan vain enemmän. Rakon kipuilua, yliaktiviteettia, vulvodyniaa, endometrioosia ja kipuja, joille ei ole löydetty selitystä. Ennen kipupotilaat menivät muiden ohi jonossa, mutta enää se ei onnistu, koska meidän jonossa on hyvin paljon kivuista kärsiviä.

Ikähaitari on 3–90 vuotta. Lapsia on potilaina viikoittain. Fysioterapeutti Miia Silvennoinen

Kivun lisäksi yleisiä syitä ovat rakon tyhjenemisongelmat, ummetus, virtsan monimuotoinen karkailu ja miehillä prostatiitti.

Lantionpohjaan liittyviä ongelmia pidetään useimmiten ikääntyvien vaivana. Silventoisen mukaan käsitys on täysin virheellinen: hänen potilaidensa ikähaitari on ollut 3–90 vuotta.

– Lapsia on potilaina viikoittain. He tulevat päivä- tai yökastelun, ummetuksen tai tuhrimisen vuoksi.

Yli 20 vuotta fysioterapeuttina toiminut Silventoinen kiinnostui lantionpohjan fysioterapiasta jo opiskeluaikana asiasta innostuneen opettajansa ansiosta.

Pian valmistumisen jälkeen hän osallistui ilolihas-koulutukseen, joita alettiin pitää 1990-luvulla. Nimitys on väännös emätintä ympäröivän lihaksen englanninkielisestä nimestä love muscle.

Keski-ikäisillä ponnistuskarkailu tavallista

Lantionpohjan lihasten kunto heikkenee iän mukana samalla tavalla kuin muutenkin sidekalvot löystyvät ja lihasten voima hiipuu. Niihin vaikuttavat myös hormonaaliset muutokset, raskaus, synnytys ja kovatehoinen liikunta.

Pieni lapsi osaa supistaa lantionpohjan lihaksia jännittävässä tilanteessa, mutta aikuisilla se taito on heikentynyt, ja sitä pitäisi harjoitella uudestaan. Urogynekologi Pauliina Aukee

Osastonylilääkäri, urogynekologi Pauliina Aukee toivoo, että aktiiviliikkujien ja nuorten naisten ohella muutkin innostuisivat lantionpohjajumpasta. Lihasten heikkouden aiheuttamia ongelmia hän näkee työpaikallaan Keski-Suomen keskussairaalassa jo kylliksi.

– Pieni lapsi osaa supistaa lantionpohjan lihaksia jännittävässä tilanteessa, mutta aikuisilla se taito on heikentynyt, ja sitä pitäisi harjoitella uudestaan. Lihaksen pitää kohottaa tarvittaessa, toisaalta rentoutua, kun pitää käydä tarpeilla.

Lantionpohjan lihakset ovat samalla tavalla luurankolihasta, kuten käsien ja jalkojen. Myös luustolihaksiksi kutsuttujen luurankolihasten avulla ihminen voi hallita kehon eri osien liikkeitä. Luurankolihasten voima alkaa hiipua 45:n ikävuoden jälkeen, ellei niitä aktiivisesti harjoiteta.

Aukeen mukaan tunnetuin lantionpohjan lihasten heikkouteen liitettävä oire on virtsankarkailu 40–60 -vuotiailla naisilla.

Synnytykseen lantionpohjan lihaksilla ei ole merkitystä, mutta sen jälkeen lihaksia harjoitelleilla on vähemmän virtsankarkailua kuin sellaisilla, jotka eivät ole harjoitelleet. Urogynekologi Pauliina Aukee

Tavallisimmillaan se on keski-ikäisten naisten ponnistuskarkailua eli pöksyyn lirahtaa pissaa, kun ponnistelee tai vaikkapa aivastaa.

Toinen muoto on niin sanottu pakkovirtsankarkailu, jossa valuminen alkaa omia aikojaan ilman ponnisteluja, vaikkapa kiireessä tai veden lorinan kuuluessa.

Korkokengät haittaavat hallintaa

Aukeen mielestä lääkärin olisi tärkeää kertoa potilaalle, mistä virtsankarkailu johtuu – ja miten siihen voi itse vaikuttaa.

Joskus taustalla voi olla virtsatietulehdus, laskeuma, ylipaino tai uniapnea, mutta silloinkin ensisijaisena hoitomuotona lantionpohjan lihasten harjoittelu.

Mikäli ohjeiden noudattaminen on vaikeaa yksin, lääkäri voi tehdä lähetteen fysioterapeutin vastaanotolle, jossa lihasten vahvistamiseen saa yksilölliset ohjeet.

Aukee suosittelee kaikille naisille lantionpohjan säännöllistä, viisi kertaa viikossa tapahtuvaa harjoittelua.

Ja neuvoo välttämään korkokenkiä.

– Ne haittaavat lantionpohjan lihasten hallintaa.

Aukee kannustaa myös raskaana olevia jumppaamaan lihaksia, ja jatkamaan sitä heti synnytyksen jälkeen.

– Synnytykseen lantionpohjan lihaksilla ei ole merkitystä, mutta sen jälkeen lihaksia harjoitelleilla on vähemmän virtsankarkailua kuin sellaisilla, jotka eivät ole harjoitelleet.

Eikä se ole mikään uusi juttu.

Jo toisen maailmansodan jälkeen amerikkalainen lääkäri Arnold Kegel huomasi, että synnyttäjien kannattaa kuntouttaa lantionpohjan lihaksia samoin kuin vammautuneiden sotilaiden.

Lantionpohjan jumppaa kutsutaan edelleen lääkärin mukaan Kegel-harjoituksiksi.

Jumppaa apuvälineillä tai ilman

Pauliina Aukeeta lantionpohjan lihakset ovat kiinnostaneet lähes koko työuran. 15 vuotta sitten hänen väitöskirjansa koski lantionpohjan lihasten harjoittelun vaikutusta virtsankarkailuun.

Sen jälkeen hän on kirjoittanut asiasta artikkeleita lääketieteen julkaisuihin ja osallistunut tutkimukseen. Tuorein niistä selvitti keski-ikäisten naisten virtsankarkailun yhteyttä vähäiseen liikuntaan.

Lantionpohjan vahvistamiseen voidaan käyttää fysioterapeutin ohjeiden mukaan esimerkiksi harjoituskuulia tai sähköstimulaatiolaitteita.

– Sähköstimulaatiolaitteen avulla voidaan lievittää kipua, vahvistaa tai rentouttaa lantionpohjan lihaksia. Laitetta käytetään joko emättimen tai peräaukon elektrodeilla, Miia Silventoinen kertoo.

Pauliina Aukee puolestaan sanoo, että kuopiolainen yritys on jo parikymmentä vuotta tehnyt ulkomaanvientiin kotiharjoitteluun tarkoitettua laitetta, ja sen käytöstä tehdään edelleen tutkimuksia.

Synnytyksen jälkeen treeni pitäisi aloittaa heti, mutta muu urheilu rauhallisesti, omaa kehoa kuunnellen. Hinkkasen mukaan lantionpohjan pitäisi olla kunnossa ennen kuin kovatehoisen liikunnan aloittaa.

– Liian kovalla treenillä voi pahimmillaan saada jopa laskeuman aikaiseksi, Annakaisa Hinkkanen sanoo.

Siinä kohtu, emätin, virtsarakko tai peräsuoli voivat pullistua esiin esimerkiksi emättimen kautta.

Liian rajusta liikunnasta haittaa

Liikunnan harrastaminen ei automaattisesti tarkoita vahvoja lantionpohjan lihaksia. Liian raju tai vääränlainen treenaaminen voi jopa aiheuttaa lantionpohjan vaivoja.

Lantionpohjan lihakset voivat olla myös ylijännittyneet. Silloin Aukeen mukaan seurauksena voi olla esimerkiksi yhdyntäkipuja.

Jos kyse on kireydestä, silloin vahvistamisen sijasta pitäisi keskittyä ensin lihasten rentouttamiseen.

– Lantionpohjan lihaksista tehdyt lukuisat tutkimukset osoittavat, että ne rentoutuvat parhaiten, jos niin naiset kuin miehet pissaisivat kyykkyasennossa, niin kuin puskassa, Aukee sanoo.

Ehkä tabut ovat murtuneet, eikä lantionpohjaa koeta enää yhtä intiimiksi alueeksi, kun se merkitystä on alettu ymmärtää paremmin. Fysioterapeutti Miia Silvennoinen

Annakaisa Hinkkasen mukaan paljon urheilevilla lantionpohjan ylijännittyminen voi aiheuttaa ongelmia samoin kuin ympäröivien lihasten kireys.

– Jos treenaa paljon, kehonhuoltoa, kuten venyttelyä ja liikkuvuusharjoittelua ei pitäisi unohtaa, Hinkkanen sanoo.

Erikoistuminen kiinnostaa nuoria naisia

Tungosta on myös fysioterapeuttien lantionpohjan erikoistumiskursseille, sillä yhä useampi valmistuva fysioterapeutti on aihealueesta kiinnostunut.

Silventoisen mukaan kursseille pyrkivät etenkin nuoret naiset.

– Ehkä tabut ovat murtuneet, eikä lantionpohjaa koeta enää yhtä intiimiksi alueeksi, kun sen merkitystä on alettu ymmärtää paremmin. Syynä on varmasti myös vatsalihasten erkauma-asiat, jotka ovat viime vuosina kovasti puhuttaneet.

Terveystieteiden tohtori, lantionpohjafysioterapeutti Minna Törnävä uskoo kiinnostuksen lisääntymiseen vaikuttavan myös käypä hoito -suosituksen uudistuminen naisten virtsankarkailun ja lantionpohjan kipujen osalta.

– Aihe on ollut esillä paljon, tänä vuonna aiheesta on julkaistu myös kaksi väitöskirjaa.

Törnävä itse väitteli naisten ulkosynnytinkivuista eli vulvodyniasta viime lokakuussa.

Törnävän mielestä terveydenhuoltoalan koulutuksessa voisi olla vapaavalintainen, moniammatillinen kurssi lantionpohjan lihaksista, jonne voisivat osallistua valmistuvien fysioterapeuttien lisäksi esimerkiksi kätilöopiskelijoita.

Tällä hetkellä lantionpohjan lihakset tulevat Törnävän mukaan peruskoulutuksessa liian vähän esille, yleensä vain yhden, puolentoista tunnin mittaisen luennon verran.

– Edes kattavaa täydennyskoulutusta ei ole saatavilla, erikoistumiskurssit ovat vain muutaman päivän mittaisia.

Suomen Lantionpohjan Fysioterapeutit ry Pelvicus järjestää lantionpohjan fysioterapian kaksipäiväisiä erikoistumiskursseja vuosittain. Tampereen ammattikorkeakoulu aloittaa myös maaliskuussa lantionpohjan toimintahäiriöiden ennaltaehkäisyn ja hoidon täydennyskoulutuksen.

Miehenkin pitää osata tunnistaa lihakset

Kaikki fysioterapeutit eivät lantionpohjan ongelmia edes halua hoitaa, koska esimerkiksi julkisella puolella se tarkoittaa poliklinikkatyötä intiimillä alueella.

– Ei ole itsestään selvää, että tähän työhön on valmiuksia. Tässä pitää osata enemmän kuunnella kuin puhua, Silventoinen sanoo.

Silventoisen mukaan moni lantionpohjafysioterapiaan keskittyvä syventyy aihepiiriin lisää esimerkiksi opiskelemalla seksuaalineuvojaksi, -terapeutiksi tai uroterapeutiksi.

Moni on sanonut, että itsenäinen harjoittelu on vaikeaa, koska ei tiedä, miten jumppaa pitäisi tehdä ja miltä sen pitäisi tuntua. Tiia Toikka

Miesten lantionpohjan lihasten rakenne on samantyyppinen kuin naisilla, mutta siinä on yksi aukko vähemmän kuin naisilla ja paljon enemmän tukirakenteita. Sen vuoksi miehen virtsankarkailun taustalla ei kovin usein ole heikot lantionpohjan lihakset.

– Vahvistaminen saattaa olla tarpeen vain eturauhastoimenpiteiden tai vamman jälkeen, muutoin miesten lantionpohjan lihasten jumppaamisesta ei ole tieteellistä näyttöä. Ei siitä toki haittaakaan ole, urologi Heikki Seikkula sanoo.

Siitä huolimatta Pauliina Aukee korostaa, ettei miestenkään kannata istua pitkään paikoillaan.

– Myös treenatessa pitää käyttää lantionpohjan lihaksia oikein.

4,5 kuukauden ikäisen vauvan äiti Tiia Toikka kokee hyötyneensä fysioterapeutin ohjauksessa tehdyistä harjoitteista, vaikka vaivoja ei ennen treenin aloittamista ollutkaan.

– Enää asiaa ei tarvitse edes miettiä. Osaan tunnistaa ja käyttää lihaksia.

Toikka on kertonut avoimesta asiasta niin äiti–lapsi -joogan kavereille kuin urheileville ystävilleen. Hyvin moni on heti kiinnostunut ja alkanut kysellä, kuka hoitoja tekee, millaista se on ja miten se vaikuttaa.

– Moni on sanonut, että itsenäinen harjoittelu on vaikeaa, koska ei tiedä, miten jumppaa pitäisi tehdä ja miltä sen pitäisi tuntua. Esimerkiksi itselleni oli yllätys, että paras tapa on treenata koukkuselinmakuulla.

Asuntojen arvon romahtaminen Suomen syrjäseuduilla ja muuttotappioalueilla halvaannuttaa mm. työn perässä muuttamista. Asia nousi esille esimerkiksi Ylen vaalitentissä torstaina, kun presidenttiehdokas Sauli Niinistö ehdotti taantuvien seutujen asukkaille tukea asuntojen arvon laskun vuoksi.

Vuokraturva-yhtiön hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola tarttui ajatukseen ja kehitteli tuumaa eteenpäin. Hän ehdottaa taantuvien seutujen asukkaille samankaltaista tukea kuin käytetään vanhan autokannan uusimiseen: romutuspalkkiota.

Metsolan mukaan syrjäseuduilla on myytäviä asuntoja kertakaikkiaan liikaa.

– Vaikka kaikki eivät halua muuttaa pois, on ylitarjonta ongelma. Ne, joilla olisi aito tarve ostaa asunto pulmapaikkakunnalta, eivät uskalla sitä tehdä. Ylitarjontatilanne voi olla niin paha, ettei ostaja saa lainaa.

Metsolan mukaan romutuspalkkiolla asuntojen hintojen romahdukselle pantaisiin stoppi.

– Ihmiset pääsisivät muuttamaan työn perässä. Palkkio auttaisi myös niitä, jotka paikkakunnalle jäävät, koska asuntomarkkinat tervehtyisivät. Voitaisiin päästä tasapainoon kysynnän ja tarjonnan suhteen. Taantuvalla paikkakunnalla voisi olla jonkinlainen tulevaisuus.

Kymmenettuhannet omakotitalot romutukseen?

Timo Metsola sanoo, että isossa osassa Suomea asuntokauppa on täysin hyytynyt. Hän ei kuitenkaan halua nimeltä leimata mitään osaa Suomesta rupualueeksi.

– Mansikanmyyjiä on liikaa torilla. Pinta-alallisesti suurimmassa osassa Suomea asuntojen hinnat laskevat. Se ei ole kenellekään salaisuus, mitkä paikkakunnat kamppailevat vaikeuksissa. Hurja määrä asuntoja on myynnissä vuosia, myös hyviä asuntoja. Kokonaiskuva on kuitenkin niin synkkä, että kukaan ei uskalla ostaa hyvääkään.

Romutuspalkkion määrää tai sitä, miten palkkio asuntokohtaisesti määräytyisi, Timo Metsola ei lähde määrittelemään. Hän antaisi tehtävän Asumisen ja rahoittamisen kehittämiskeskukselle ARAlle.

Romutuspalkkio on Metsolan mukaan viimeinen keino.

– Noin viisi prosenttia asuntokannasta on sellaista, että riittäisi, kun valtio tulee mukaan kattamaan niitä tappioita, jotka syntyvät, kun asuntoja puretaan.

Suomen omakotitalokannasta laskien arvio tarkoittaisi lähes 60 000 asunnon romuttamista.

Romutuspalkkio maksettaisiin Metsolan mukaan niin työn perässä muuttajalle, vanhainkotipaikan saaneelle mummolle kuin kuolinpesälle.

– Tämä on rakennemuutos, jossa osallistuisimme sellaisen ihmisen tappioihin, joka joutuu kotinsa purkamaan ja muuttamaan muualle, pohtii romutuspalkkioidean isä Timo Metsola.

Tutkija: Vain yksi kolmesta kunnasta muuttovoittokunta

Presidentinvaalitentissä esille noussut asuntojen arvonlasku taantuvilla seuduilla on myös muuttoliiketutkija Timo Aron mukaan polttavan tärkeä asia.

– Ei ole puhuttu kovin paljon siitä, että asuntomarkkinat kehittyvät kahteen suuntaan. Ääripäät karkaavat yhä kauemmas toisitaan. Mutta siihen ei ole olemassa helppoa ja nopeaa ratkaisua. Jos jotain asiaa pohtimaan tarvitaan parlamentaarista komiteaa, niin tämä on sellainen!

Muuttoliiketutkija Timo Aro kertoo, että Suomen 311 kunnasta tällä hetkellä muuttovoittoa saa vain 80–90 kuntaa.

– Yksi kolmesta kunnasta on sellainen, missä ylipäätään väestö kasvaa tai saa muuttovoittoa. Eli tarkoittaa, että ongelma koskee todella isoa joukkoa.

Timo Aro sanoo, että kotien romutuspalkkioidea kuulostaa hurjalta. Suomessa on todella vahva kotipaikka- ja syntymäseutuidentiteetti.

– Ymmärrän kyllä sen logiikan: haetaan jonkinlaista rinnastusta vanhojen autojen romuttamiseen. Mutta jos joku asia on lähellä ihmisten tunteita, niin se liittyy omaan asuntoon ja asumiseen. Varsinkin Suomessa, jossa suurin osa kansallisvarallisuudesta on kiinni kiinteistöissä, tonteissa ja asunto-osakkeissa, tämä on todella sensitiivistä. Olisin todella varovainen, kun kosketellaan perimmäisiä tunteita. Saatetaan herkästi loukata.

Tutkija Aro sanoo, että työvoiman liikkuvuuden ongelma on ollut vuosikymmenten ongelma.

– Moni ihminen ei herkästi halua muuttaa kotiseudultaan. Vaikkei olisi töitä ja eteenpäinmenon mahdollisuuksia. Jos katsotaan asiaa vain asuntojen romutuspalkkion kannalta, niin kylmästi asuntomarkkinoiden ja alueitten arvonmuodostuksessa meillä on miljoona asuntoa väärässä paikassa.

Lue myös:

Moni vanha omakotitalo saattaa osoittautua arvottomaksi – "Henkilökohtaisia tragedioita edessä"

Vuosi takana, vuosi edessä. Puoliväliin edennyt perustulokokeilu näyttää jäävän työttömien aktiivimallin jalkoihin ainakin yleisessä keskustelussa.

– Aktiivimalli on insinöörin ja kvartaalitalousmiehen pikaratkaisu. Vähän sama kuin kuseminen housuun pakkasella – lämmittäähän se hetken, laukoo perustuloon uskova kurikkalainen Juha Järvinen.

Yllä olevalla videolla hän esittää toisenkin persoonallisen vertauksen aktiivimallista.

Juha Järvinen on yksi niistä 2000 työttömästä, jotka arvottiin vuosi sitten mukaan perustulokokeiluun. Hän saa kuukausittain tililleen 560 euroa verottomasti ja vastikkeetta.

– Perustulossa on hyvää se, että minun ei tarvitse enää näytellä siinä typerässä näytelmässä. Jos minut pyydetään työkkäriin, voin aidosti sanoa, että ei kiinnosta, minulla on parempaa tekemistä, hän sanoi A-studion haastattelussa viime keväänä.

Alusta asti hän suunnitteli yrityksen perustamista, mutta ”byrokratian pyörä” on hidas. Vuosi kului haastattelujen antamiseen, shamaanirumpujen tekemiseen ja suurperheen elämän pyörittämiseen vanhassa kyläkoulussa.

Järvisestä on tullut Suomen perustulokokeilun mannekiini maailmalla. Hän on antanut noin 300 haastattelua viime vuoden aikana pääasiassa ulkomaiselle medialle.

Mitä muuta hänelle kuuluu? Se selviää Ylen reportaasista.

Lue myös:

Koko maailma seuraa Suomen perustulokokeilua - mutta kokeilu on jäämässä torsoksi, sanoo tutkimusta johtava professori

Puoli vuotta kokeilua takana - Marinin mieli muuttui epäilevästä innostuneeksi

Perustulokokeilu teki työttömästä Juha Järvisestä kansainvälisen mediapersoonan

Perustulokokeilu alkoi - seuraamme näiden kolmen elämää kaksivuotisen kokeilun ajan

Katso Areenasta juttusarjan muut osat:

Osa 3: Puoli vuotta kokeilua takana - mitä kuuluu Marinille, Miralle ja Juhalle?

Osa 2: Perustulokokeilu teki Juha Järvisestä kansainvälisen mediapersoonan

Osa 1: Perustulokokeilu alkoi - virolaissyntyinen Marin on yksi kokeiluun valituista