Kahvin tai mustan teen juominen raskausaikana on yhteydessä lapsen myöhempään ylipainoon, kertoo tuore Norjan kansanterveysinstituutin ja Ruotsin Sahlgrenska-akatemian laaja tutkimus, joka on julkaistu BMJ Open -lehdessä.

Tutkimuksesta ovat kertoneet muun muassa uutiskanava CNN ja sanomalehti Aftonbladet.

Yhteys löytyi pienilläkin kofeiinimäärillä

Tutkimuksen mukaan raskausaikana kahvia tai muita kofeiinipitoisia tuotteita nauttineiden äitien vauvoilla oli suurempi riski kasvaa nopeasti alle vuoden ikäisenä. Samoin lasten riski päätyä ylipainoisiksi kolme- ja viisivuotiaina kasvoi.

– Pidimme tärkeänä tutkia vaikutuksia vauvan kasvuun, koska vauvan nopea kasvu on hyvin johdonmukaisesti yhteydessä ylipainoon lapsuudessa ja jopa aikuisena, tutkimusta johtanut Eleni Papadopoulou kertoi CNN:lle.

Yhteys havaittiin myös lapsilla, joiden äidit olivat nauttineet kofeiinia raskausaikana vain 50–200 milligrammaa eli puolesta kahteen kahvikupillista päivässä.

Jos odottava äiti käytti kofeiinia hyvin runsaasti, yli kolme kahvikupillista eli yli 300 milligrammaa päivässä, ylipainoriski oli suurempi vielä kahdeksanvuotiaalla lapsella.

Suositukset eivät ehkä riitä

Suomessa suositellaan, etteivät raskaana olevat naiset nauttisi kofeiinia päivässä yli 200 milligrammaa eli noin kahta kahvikupillista enempää.

Suositus perustuu siihen, että runsaan kofeiinin käytön on epäilty kasvattavan keskenmenon riskiä, ennenaikaisuutta ja sikiön pienipainoisuutta.

Tuore tutkimustulos ei tarkoita, että juuri kofeiini aiheuttaisi ylipainoa. Yhteys on kuitenkin niin selvä, että tutkijat kannustavat varovaisuuteen.

– Tutkimuksemme tukee kasvavaa todistusaineistoa, joka viittaa siihen, että kofeiinia voisi olla suositeltavaa välttää täysin raskauden aikana, Papadopoulou sanoi CNN:lle.

Kaikki kofeiinin lähteet huomioitiin

Tutkimuksessa pyydettiin yli 50 000 norjalaista naista kertomaan kofeiininkäytöstään 22. raskausviikolla. Tutkimuksessa otettiin huomioon kahvin ohella tee, suklaa, energiajuomat ja muut kofeiinin lähteet.

Syntyneiden lasten kasvamista taas tarkasteltiin kuuden viikon iästä aina kahdeksanteen ikävuoteen.

Uusi tutkimuksen tulokset tukevat kahta aiempaa tutkimusta, joissa oli tutkittu pienempiä naisjoukkoa ja joissa ei ollut huomioitu kaikkia kofeiininlähteitä. Tutkimus oli ensimmäinen, jossa otettiin huomioon myös vähäinen kofeiininkulutus.

Perjantain historiallisessa tapaamisen aikana järjestetyllä päivällisellä Pohjois-Korean presidentti Kim Jong-un ja Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in rikkoivat yhdessä jälkiruoaksi tarjotun suklaakuoren vasaralla.

Suklaakuoren alta paljastui kakku, jonka päälle oli koristeltu Korean niemimaa ja kiistelty saariryhmä Liancourtsaaret.

Saariryhmä on aiheuttanut riitaa Pohjois-Korean, Etelä-Korean ja Japanin välillä jo vuosien ajan. Saaret ovat olleet Etelä-Korean hallussa Japanin Korean-miehityksestä lähtien. Sitä ovat vaatineet itselleen myös Japani ja Pohjois-Korea.

Liancourtsaaret on pienten saarten ja luotojen muodostama saariryhmä Japaninmerellä. Saariryhmä tunnetaan Japanissa nimellä Takeshima ja Koreat kutsuvat sitä Dokdoksi.

Koreioiden johtajien ei kerrota kommentoineen saariryhmää kakussa, mutta Japanissa saariryhmä on herättänyt keskustelua ja se on koettu joillakin tahoilla myös pilkkana Japania kohtaan.

Viime perjantaina kuolleen ruotsalaismuusikon Aviciin tyttöystävä on avautunut artistin kuolemasta Instagramissa. Hän julkaisi kuvia yhteisistä hetkistään poikaystävänsä kanssa.

Aviciin tyttöystävä Tereza Kačerová kertoo päivityksessään pystyneensä vasta nyt hyväksymään tosiasiana sen, että hänen poikaystävänsä on kuollut.

Tyttöystävän mukaan on ollut vaikea ymmärtää, että Aviciita koskevassa Wikipedia-artikkelissa aikamuoto on muutettu imperfektiin.

Aviciin tyttöystävä osoittaa tekstinsä suoraan edesmenneelle poikaystävälleen.

Kačerová kertoo yksityiskohtaisesti, miten hän meni Aviciin kuolinuutisen jälkeen tämän kotiin hengittämään viimeisiä muistoja poikaystävästään.

Ruotsalaisen Aftonbladet-lehden mukaan Avicii eli Tim Bergling löytyi kuolleena Omanin sulttaanin sukulaisen kartanosta parinkymmenen kilometrin päässä Omanin pääkaupungista Muscatista.

Aviciin vanhemmat Anki Lidén ja Klas Bergling julkaisivat torstaina avoimen kirjeen, jossa he kertoivat, ettei heidän poikansa jaksanut enää.

Aviciin kuolinsyytä ei ole vahvistettu.

Aviciin tyttöystävän Instagram-päivityksestä kertoi Suomessa ensin Iltalehti.

Korjattu 27.4. kello 13.06: Tarkennettu, ettei Berglingin kuolinsyystä ole tietoa.

Pieni piiri päättää, eikä riviedustajia juuri kuunnella. Tähän tyyliin kokoomusta arvostelevat kansanedustaja Elina Lepomäki tällä viikolla julkaistussa kirjassaan sekä kokoomuksesta viime viikolla eronnut kansanedustaja Harry "Hjallis" Harkimo.

Samalla Lepomäki tuli kirjassaan luoneeksi uuden poliittisen määritelmän: kokoomuksen tilataksi.

Termillä tarkoitetaan tilataksin kuljetuskapasiteetin perusteella enintään kahdeksan hengen luottojoukkoa, jolla on vaikutusvaltaa puolueen poliittisiin päätöksiin tai strategiaan.

Tosin tässä tilataksissa on ajoittain penkkejä tyhjänäkin, sillä ydinryhmän lisäksi kuullaan vaihtuvia henkilöitä teemasta riippuen, esimerkiksi elinkeinoelämästä tai Petteri Orpon kotikaupungista Turusta.

Ajoittain tilantarve voi vaatia minibussin, kuten selviää tästä Petteri Orpon poliittisia verkostoja käsittelevästä jutusta.

1) Etupenkillä: Anssi Kujala, Mikko Kortelainen

Kokoomuksen ministeriryhmän erityisavustaja Anssi Kujala istuu etupenkillä navigaattorina valtiovarainministeri Petteri Orpon vieressä. Hän on Orpon ykkösavustaja ja oli mukana myös hallituksen kehysriihineuvotteluissa.

Kujala siirtyi Orpon avustajaksi Suomen Yrittäjistä, ja hän on oikean laidan kokoomuslainen. Kujalalla on pitkä historia puolueen eri järjestöissä.

Ministerit vaihtuvat, mutta erityisavustajat usein pysyvät pidempään: toinen tärkeä henkilö Orpon kabinetissa lehdistöavustaja Mikko Kortelainen, joka toimii myös poliittisena neuvonantajana.

Kortelainen on työskennellyt Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjassa ja Jyri Häkämiehen erityisavustajana tämän elinkeino- ja puolustusministeriaikana.

2) Heti kuskin takana: Häkkänen ja Mykkänen

Kaksi taksinpenkkiä heti kuljettajan takaa on ehdottomasti varattu kahdelle ministerille: oikeusministeri Antti Häkkäselle sekä sisäministeri Kai Mykkäselle. Kumpaakin on arvuuteltu Orpon seuraajaksi.

Mykkästä kuvaillaan strategiapäälliköksi, joka visioi, keksii ja ehdottaa puolueessa luovia ratkaisuja.

Häkkänen on kokoomuksen ensimmäinen varapuheenjohtaja ja entinen kokoomusnuorten puheenjohtaja. Hänellä on ministerintitteliään laajempi vastuu puolueesta, hän kommentoi medialle puolueen asioista ja on vastannut hallituksen maakunta- ja soteuudistuksen neuvotteluista.

3) Takapenkkiläiset: Häkämies ja Oksala

Ajoittain kokoomuksen tilataksiin nousevat myös elinkeinoelämän etujärjestö EK:n johtajat Jyri Häkämies ja Ilkka Oksala, kummatkin kokoomuslaisia.

Kummankin näkemyksiä työmarkkinoista kuunnellaan. Sote-uudistuksen takia Ilkka Oksalan viestit ovat olleet ajankohtaisia.

Häkämiehellä on lisäksi paitsi Mikko Kortelaiseen, myös Kai Mykkäseen tiivis yhteys jo vuosien takaa: Mykkänen toimi Häkämiehen ministeriaikana tämän erityisavustajana. Häkämies siirtyi EK:hon vuonna 2012, ja Mykkänen nimitettiin samana vuonna EK:n johtoryhmään.

4) Välillä kyydissä: Turkulaiset, kuten Aleksi Randell

Useita Orpon lähipiiriläisiä yhdistää kokoomustoiminta Turun seudulla, joka on kokoomuksen erittäin vahvaa aluetta. Siellä poliittinen broileri Petteri Orpo kasvoi päättäjäksi.

Turun ex-kaupunginjohtaja Aleksi Randell on Turun verkoston oleellisia jäseniä. Toinen pitkäaikainen luotettu Turun seudun politiikasta on Microsoftin yhteiskuntasuhdejohtaja Max Mickelsson.

Kansanedustaja Elina Lepomäki on tänään 27.4. vieraana Pressiklubissa TV1 klo 20. Voit seurata lähetystä Yle Areenassa.

Abba tekee paluun!

Nämä kolme sanaa ovat saattaneet jäädä mieleen viime päivien kansainvälisistä uutisista. Yle kertoi perjantaina, että yhtye on lisäksi levyttänyt uutta musiikkia.

Otsikoista on saattanut syntyä mielikuva, että Abba lähtee pian kiertueelle. Todellisuudessa kyse on siitä, että legendaarinen bändi esiintyy vuosikymmeniä kestäneen tauon jälkeen virtuaalisesti brittiläisen BBC:n ja amerikkalaisen NBC:n viihdeohjelmissa.

Edessä on näillä näkymin myös virtuaalinen maailmankiertue – mutta voiko puhua maailmankiertueesta, kun kysymys ei ole oikeista ihmisistä vaan ykkösistä ja nollista?

Markkinointikoneiston välittämässä viestissä on liioittelun makua.

Virtuaalisesta paluusta vihjattiin jo vuonna 2016, ja nyt projekti on loppusuoralla. Abban jäsenistä eli Agnetha Fältskogista, Anni-Frid Lyngstadista, Björn Ulvaeusista ja Benny Anderssonista luodaan Abbatareiksi nimetyt digitaaliset vastineet.

Hahmot tyylitellään näyttämään siltä kuin bändin jäsenet näyttivät vuonna 1979. Ulvaeus, 72, kertoi asiasta Brysselissä maanantaina.

– Ajattelimme, että näytimme sinä vuonna hyviltä, hän murjaisi.

Tähti vakuutteli, että Abban paluussa kyse on jostain paremmasta kuin halvanmakuisesta hologrammikiertueesta – että paluulla olisi myös aitoa kulttuurista arvoa.

– Abbatareja ei erota oikeista ihmisistä. Se on pelottavaa ja hauskaa. Kukaan ei ole tehnyt aiemmin vastaavaa.

Abbatarit ohjelmoidaan Kalifornian teknoparatiisissa Piilaaksossa valokuvien ja vanhojen videoiden pohjalta. Luomusten pitäisi olla malliensa kanssa yksi yhteen tanssikoreografioita, pukeutumista ja lauluääniä myöten.

– He piirsivät pisteitä naamoihimme, mittasivat päämme, Ulvaeus kertoi Daily Mail -lehden mukaan.

Toisaalta maailma on niin täynnä heikosti toteutettua tekniikkaa ja huonosti kirjoitettua koodia, ettei parane riemuita ennen kuin on omin silmin todistanut ratkaisun toimivaksi.

"Tulevaisuuden projekteista" vastaavilla henkilöillä on paha tapa sokaistua yksittäisestä wau-efektistä todellisen sisällön kustannuksella. Onneksi tunnelin päässä näkyy valoa. Esimerkiksi Suomen Kansallismuseon varovainen askel kohti VR-aikaa on kerännyt ansaitusti kiitosta. Panostus näkyy.

Maailma on silti vielä pitkään täynnä nappuloita, joita painamalla pitäisi tapahtua jotain jännittävää, mutta jotka tuottavat pettymyksen.

Poikkeuksia ovat peli- ja pornoteollisuus. Jälkimmäistä ohjaavat raha ja kysyntä, edellisessä mukana on joskus myös kunnianhimoa. Parhaita pc- ja videopelejä viimeistellään vuosikausia, mikä näkyy lopputuloksessa. Huonoja julkaistaan rahasyistä yhtä lailla keskeneräisinä kuin asioita, joita kaupataan adjektiivilla virtuaalinen.

Pelimaailma on silti ollut pitkään täynnä luulta ja lihalta vaikuttavia hahmoja, aidosti käyttäytyvää keinoälyä ja hyperrealistista grafiikkaa. Siinä rinnalla reaalimaailma tuntuu olevan täynnä teknologisia mahdollisuuksia, jotka jäävät vielä syystä tai toisesta käyttämättä.

Tulevaa Abba-show'ta odotellessa on väläytelty, että tekniikka saattaa mullistaa koko konserttikentän. Bändit voisivat esiintyä areenoilla jäsenten lekotellessa olohuoneidensa sohvilla. Sellaista läpimurtoa on vaikea kuvitella, mutta teknologiasta kiinnostuneiden onneksi Abba-uutisissa on muutama lupaava piirre, vaikka paluu lopulta olisikin pettymys.

Ensinnäkin bändi on myynyt yli 400 miljoonaa albumia ja toistellut vuosien aikana, ettei se koskaan palaa keikkalavoille. Sillä ei siis pitäisi olla syytä nousta takaisin lavoille edes virtuaalisesti, eikä varsinkaan, jos toteutus on höttöinen.

Toisekseen projektiin osallistuva musiikkimanageri Simon Fuller on kertonut panostaneensa hyperrealististen ihmishahmojen luomiseen jo useita vuosia. Hutilointia ei siis myöskään pitäisi olla luvassa.

Voisiko Abba sittenkin mullistaa konserttikokemuksen samanlaisella voimalla kuin se aikanaan uudisti pop-musiikin? Mamma Mia!

Arkeologit ovat kertoneet löytäneensä 140 lapsen uhripaikan. Muinainen uhripaikka sijaitsee lähellä nykyistä Trujillon kaupunkia Perun pohjoisosassa. Alue tunnetaan nimellä Las Ljamas.

Arkeologit arvelevat, että uhripaikka voi olla jopa laajin koskaan löydetty, kertoo BBC.

– Minä eikä kukaan muukaan uskonut, että löydämme tällaisen, kertoo John Verano, yksi johtavista arkeologeista.

Lapset ovat olleet iältään 5-14-vuotiaita. Heidät on uhrattu noin 550 vuotta sitten. Lisäksi arkeologit löysivät haudasta noin 200 laaman jäänteet.

Tutkijat: Syynä luonnonkatastrofi?

Toinen tutkijoista, Gabriel Prieto, kertoo BBC:lle, että monet kun ihmiset kuulevat löydöstä, he kysyvät, miksi näin on tapahtunut.

Tutkijat uskovat, että lapset uhrattiin suurten tulvien ja luonnokatastrofin tuhottua muinaisen Perun rannikkoa. Tulvat syntyivät mahdollisesti El Nino-ilmiöstä eli merivirran ajoittaisesta muuttumisesta ja lämpenemisestä.

Vuonna 2011 Huanchaquiton alueelta löytyi 40 uhrin ja 74 laaman jäänteet 3500 vuotta vanhan temppelin raunioista.

National Geography kertoo, että ihmisten uhraamista esiintyi atsteekkien, mayojen ja inkojen kulttuureissa. Kulttuureissa uhrattiin kuitenkin pääasiassa aikuisia.

Yhdysvaltain entinen Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck kertoo tänään perjantaina julkaistussa Facebook-päivityksessään haastavansa VR:n oikeuteen koskien Vallilan konepajakaupan peruuntumista.

Oreck aikoo vaatia miljoonakorvausta saadakseen katettua hankkeeeseen uponeet kulut ja ajankäytön. Oreck oli suunnitellut alueelle Train Factory -projektia, johon sisältyisi muun muassa ravintola-, liike- ja toimistotiloja.

VR:n on puolestaan asiasta tässä vaiheessa hyvin niukkasanainen.

– Prosessi on edelleen kesken, eikä meillä ole nyt mitään uutta kommentoitavaa. Emme myöskään lähde arvioimaan tätä ulostuloa millään lailla, VR:n viestintäjohtaja Tatu Tuominen sanoo.

Lue myös:

Yhdysvaltain ex-suurlähettiläs Bruce Oreck on tyrmistynyt VR:n toiminnasta – Konepajakiinteistön tulevaisuus on nyt avoinna

WASHINGTON Presidentti Donald Trump kertoi olevansa ”rohkaistunut” Koreoiden johtajien tapaamisesta ja toiveikas siitä, että sopimus Pohjois-Korean ydinsasekehittelyn pysäyttämisestä on mahdollista saavuttaa.

– On vastuullani tehdä sopimus Pohjois-Korean kanssa. En haluaisi hoitaa tätä asiaa, se olisi kuulunut aiemmille hallinnoille, mutta se on nyt sälytetty vastuulleni, Trump sanoi Saksan liittokansleri Angela Merkelin kanssa pitämässään tiedotustilaisuudessa.

Trumpin mukaan Yhdysvaltain tinkimättömänä lähtökohtana on se, että Pohjois-Korealla ei saa olla ydinaseita.

Huipputapaaminen on määrä järjestää viimeistään kesäkuun alussa. Trumpin mukaan järjestelyt etenevät kaiken aikaa.

Esimerkkinä siitä hän mainitsi keskustelut pitopaikasta.

– Olemme karsineet ehdokkaista kaksi tai kolme mahdollista paikkaa. Toivottavasti olemme menestyksekkäitä. Katsotaan kuinka käy, Trump sanaili.

Suomi on ollut Yhdysvaltain mediassa esillä yhtenä tapaamisen mahdollisista paikoista. Muita ovat olleet ainakin Ruotsi, Norja, Puola, Singapore, Thaimaa ja Mongolia. Myös sellaista mahdollisuutta on väläytelty, että tapaaminen järjestettäisiin kansainvälisellä merialueella seilaavalla aluksella.

Kirjoittaja on Ylen kirjeenvaihtaja Yhdysvalloissa

Helsingin seudulla voi nähdä häivähdyksen tulevaisuuden bussiliikenteestä jo nyt.

Helsingin seudun liikenteen HSL:n kalustoinsinööri Petri Saari kertoo, että kokeilussa on suurikokoinen nivelbussi, johon mahtuu jopa lähes 130 matkustajaa. Tällä hetkellä suurimmat HSL:n käytössä olevat bussit kuljettavat enimmillään noin 90 ihmistä.

Kokeilubussissa on myös tavallista enemmän seisomapaikkoja: kaikista paikoista yli puolet.

Nivelbussi on liki 19 metriä pitkä eli kuusi metriä pidempi kuin nyt liikenteessä olevat bussit.

"Bussia on lähdetty rakentamaan hieman kuin raitiovaunua"

Saari kuvailee nivelbussia osin raitiovaunun kaltaiseksi.

– Sitä on lähdetty rakentamaan hieman kuin raitiovaunua. Se on tarkoitettu lyhyemmille matkustusmatkoille.

– Tulevaisuudessa tulee sähköisiä nivelbusseja. Nyt valmistaudutaan siihen, mitä se vaatii katuverkolta, ja haetaan myös matkustuskokemusta, Saari sanoo.

Raitiovaunusta muistuttaa myös se, että ohjaamo sijaitsee keskellä keulaa, ei sen vasemmassa laidassa.

– Sitä ajetaan samalla tavalla kuin raitiovaunua. Ohjaamo on eristetty kokonaan matkustamosta.

Se tarkoittaa, että kuljettajalta ei pysty ostamaan matkalippua, Saari kertoo.

– Tulevaisuuden nivelbusseissa tämä on järjestetty eri tavalla, hän uskoo.

HSL: Nivelbussi on ketterä keskustaliikenteessä

Saaren mukaan nivelbusseja on ollut Helsingissä paljonkin parikymmentä vuotta sitten.

– Kyllä ne vaan ovat tulossa takaisin. Se on ketterämpi keskustaliikenteessä kuin ne bussit, joita meillä nyt on.

Kokeilubusseja on Helsingin seudulla yksi. Sen kyytiin on voinut päästä torstaina ja perjantaina linjalla 550.

Bussi on käytössä ainakin toukokuun ajan, ja sen tunnistaa muun muassa vihreästä väristä.

Vappuna bussi liikennöi noin puolen tunnin vuorovälillä ja matkustajat voivat nousta sen kyytiin Elielinaukion purkulaiturilta, ravintola Vltavan edestä. Auto jättää matkustajat Kaivopuiston pysäkillä.

Saaren mukaan vappuajelu nivelbussilla on ilmainen.

Hän lisää, että bussin oviaukot ovat tavallista isommat ja tämä lyhentää myös pysäkkiaikaa.

Talousasiantuntija Sixten Korkman arvioi, että Suomen Pankin rahapoliittisessa linjassa tuskin monikaan asia muuttuu johtajavaihdoksen myötä. Eduskunnan pankkivaltuusto esittää Olli Rehniä uudeksi pääjohtajaksi.

Korkman muistuttaa, että väistyvä pääjohtaja Erkki Liikanen ja Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtajana toiminut Olli Rehn ovat monella tapaa samankaltaisia henkilöinä.

– Molemmilla on kokemusta Suomen politiikasta, molemmat ovat toimineet komissaareina Brysselissä ja ovat kotoisin Mikkelistä sekä omaavat tietynlaisia sosiaalisia taitoja.

– Kukaan ei ole Liikasen kaltainen energiapakkaus, Rehn on hiukan rauhallisempi ja hitaampi mies. Joka tapauksessa yksi mies ei muuta Euroopan keskuspankin linjaa, koska EKP:n neuvoston kokouksiin osallistuu miltei 20 päättäjää, Korkman sanoo.

Korkman uskoo Rehnin pyrkivän Liikasen tapaan sovittelijan rooliin eripuraisessa EKP:n neuvoston johtokunnassa.

– Euroopan Keskuspankilla on haasteita edessään. On vain ajan kysymys, milloin ajaudutaan seuraavaan Euroopan finanssikriisiin ja ongelmia kaatuu myös silloin EKP:n syliin, Korkman uskoo.

Hän arvioi, että Rehnillä saattaa olla uudessa tehtävässä taustastaan hyötyä, koska Rehn toimi edellisen kriisin aikana talouskomissaarina 2010-luvun alussa.

– Pohjois- ja Etelä-Eurooppa ovat täysin erimielisiä siitä, miten kuinka talous- ja rahaliittoa tulisi kehittää. Esimerkiksi Saksa ja Ranskahan ovat hakeneet yhteistä näkemystä, mutta Saksan hallituksen muodostuttua näyttää siltä, että sellaista ei ole.

Pankkiunionin rakentamisesta sen sijaan on Korkmanin mukaan ollut jonkinlaista yksimielisyyttä.

Korkmanin mielestä on henkilöstä kiinni, paljonko tuleva Suomen Pankin johtaja haluaa osallistua julkiseen keskusteluun. Hänen mukaansa johtajan on vaikeaa olla hallituksen talouspolitiikan ankara kriitikko, koska on olemassa pelisääntö, jonka mukaan poliitikot eivät arvostele keskuspankkia ja päinvastoin.

Vanhanen: Valinnassa painotettiin rahapolitiikan tuntemusta

Pankkivaltuuston puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk.) sanoo, että valinnassa painotettiin rahapolitiikan tuntemusta ja laajaa talouspoliittista ja kansainvälistä kokemusta.

– Näitä puntaroitiin ja päädyttiin yksimielisesti ehdotukseen Rehnin nimittämisestä, Vanhanen kertoo.

Pankkivaltuusto haastatteli kaikkiaan neljää ehdokasta. Rehn on ollut mukana Suomen Pankin johtokunnassa reilun vuoden verran.

Lue lisää:

Olli Rehn nousemassa Suomen Pankin uudeksi pääjohtajaksi

Olli Rehnin matka Suomen talouden ykkösvirkaan kävi EU:n ytimen ja poliittisten pettymysten kautta

Vankilaviranomaisilla ei ole enää oikeutta ilmoittaa oma-aloitteisesti muille viranomaisille tietoa vankien radikalisoitumisesta tai muusta riskikäytöksestä, uutisoi Lännen Media.

Uuden linjauksen mukaan esimerkiksi poliisi ja suojelupoliisi saavat vankiloilta tietoa riskihenkilöistä vain, jos osaavat kohdennetusti pyytää sitä.

– Näin lakia on tulkittu. Täysin poissuljettua tietojen luovuttaminen ei ole. Mutta on totta, että poliisin on vaikea kohdentaa pyyntöä, jos sillä ei ole tietoa esimerkiksi henkilön toiminnasta vankilassa, vahvistaa osastopäällikkö Arto Kujala oikeusministeriöstä Lännen Medialle.

–On tietenkin täysin kestämätön tilanne, jos viranomaisten välillä ei pystytä välittämään tärkeitä tietoja, hän jatkaa.

Ongelma ilmeni viime vuoden lopussa, kun Rikosseuraamuslaitos ryhtyi perustamaan uusia virkoja radikalisoitumisen ehkäisyyn.

Samalla laittomaksi tulkittiin myös vankiloissa tapahtuva systemaattinen, keskitetty tiedonhankinta ja tiedon analysointi yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa, joten se jouduttiin lopettamaan.

Rikosseuraamuslaitos on aiemmin luovuttanut oma-aloitteisesti uhkatietoa vangeista poliisille. Poliisin näkemyksen mukaan Rikosseuraamuslaitoksella on tähän edelleen lainmukainen velvollisuus ja oikeus.

Oikeusministeriö pitää tärkeänä, että tiedonvaihto viranomaisten välillä turvataan. Oikeusministeriö on asettanut työryhmän selkiyttämään lainsäädäntöä. Ministeriö arvioi uuden sääntelyn tulevan voimaan vuonna 2020. Siihen saakka viranomaiset joutuvat pohtimaan keinoja vaihtaa tietoja lakia rikkomatta.

Eduskuntavaaleihin on alle vuosi, ja näyttää siltä, että ainakin suurille hallituspuolueille tulee iso työ imagonsa paikkaamisessa. Vaikeuksissa on etenkin pääministeripuolue keskusta: mielikuvat ovat huonontuneet niin luotettavuuden, ylimielisyyden kuin taitojen puolesta.

Kantar TNS:n huhtikuussa tekemän mittauksen mukaan 45 prosenttia kertoi luottamuksensa keskustaan laskeneen. Lokakuussa 2017 näin sanoi 38 prosenttia vastanneista.

Luottamus myös toiseen isoon hallituspuolueeseen kokoomukseen on vähentynyt. Näin kertoo 39 prosenttia vastaajista, viime syksynä vastaava luku oli 30.

Muiden puolueiden osalta luottamus pysyi suurin piirtein yhtä hyvänä tai huonona.

Vaikka liikahdukset eivät kaikissa yksittäisissä kysymyksissä ole suuria, keskustan imago on useassa kysymyksessä huonontunut. Puolue on kokonaisarviossa viides, vielä kaksi vuotta sitten se paistatteli kokonaisarvion ensimmäisenä.

Paras kokonaisimago on vihreillä, toisena on kokoomus, kolmantena SDP, neljäntenä vasemmistoliitto, ja kuudentena eli viimeisenä perussuomalaiset.

Keskustan johtajia, kuten Juha Sipilää, pitää nyt taitamattomana 39 prosenttia, mikä on hieman aiempaa suurempi osa vastanneista. SDP:n johtajia taitamattomana pitää 31 prosenttia, hiukan pienempi osa kuin aikaisemmin.

Huonoin sijoitus on perussuomalaisilla. Puolueen johtajia pitää taitamattomana 52 prosenttia vastaajista. Osuus on lähes sama kuin syksyllä.

Johtajien vetovoima vaisu, jopa olematon

Pääministerivaalin näkökulmasta tarjonta vaikuttaa puoluejohtajien vetovoiman suhteen vaisulta. Vetovoimaisimmatkaan johtajat, kokoomuksen Petteri Orpo ja vasemmistoliiton Li Andersson eivät saa yli viidennestä vastaajista lämpeämään. Kummankin luvut ovat kuitenkin nousseet siitä, kun heidät valittiin puheenjohtajiksi kesällä 2016.

Juha Sipilän vetovoima on hiipunut hallitusvuosien aikana. Nyt keskustan johtoa pitää vetovoimaisena kymmenen prosenttia vastaajista, kun syksyllä 2014 näin ajatteli melkein kolmannes.

Hallituspuolueiden hiipuminen ei ole juuri lisännyt pääoppositiopuolue SDP:n Antti Rinteen vetovoimaa, joka nousi nykäyksen viime syksyn neljästä prosentista.

Sama pätee kahteen muuhun oppositiojohtajaan, vihreiden Touko Aaltoon ja perussuomalaisten Jussi Halla-ahoon. Vihreiden johtajan vetovoima tehoaa nyt kymmeneen prosenttiin, kun syksyllä 2016 Ville Niinistöä piti vetovoimaisena 19 prosenttia vastaajista. Perussuomalaisten johtoa, kuten Timo Soinia piti keväällä 2017 vetovoimaisena 15 prosenttia.

Ylimielisyys tarttui keskustaan

Mielikuvissa ylimielisimmän puolueen paikkaa pitää edelleen kokoomus. Näin ajattelevien osuus nousi 53 prosenttiin. Luku on kuitenkin vaatimaton verrattuna parin vuoden takaisiin lukuihin, 61 prosenttiin, kun puoluetta johti Alexander Stubb.

Ylimielisyyden leima alkaa olla tiukassa myös keskustassa, sillä puoluetta pitää ylimielisenä 40 prosenttia vastaajista. Luku on karu kun sitä tarkastellaan pidemmällä aikavälillä, esimerkiksi verrattuna hallituskauden alkuun tai oppositiosyksyyn 2014. Silloin keskustaa piti ylimielisenä vain 15 prosenttia vastanneista.

Vähiten ylimielisenä pidetään vasemmistoliittoa, näin ajattelee vastaajista 14 prosenttia.

Varovainen siika on yksi suomalaisten lempikaloista, ja nyt sen ongintasesonki on kiivaimmillaan.

Jotkut ovat ihan hulluna siikaan – kuten esimerkiksi Rakel Liekki, mediapersoona ja Nenäpäivä-säätiön viestintä- ja markkinointipäällikkö. Hän kertoo, että voisi syödä siikaa monta kertaa päivässä.

– Haluaisin syödä sitä niin paljon, ettei silmäpusseilta näkisi eteen, kun ne olisivat niin täynnä graavisiian suolaa!

Yle päätti viedä Liekin kalaan, jotta tämä oppisi pyytämään itse lempiruokansa. Opettajaksi lupautui kalastusopas Markku Tiusanen. Tiusasen opeilla vasta-alkajakin pääsee siianpyynnin makuun.

Halvalla kiinni siian ongintaan

Jos omistaa virvelin valmiiksi, ei siian onginta käy kalliiksi. Jos ei, niin sopivan virvelin saa kalastusopas Markku Tiusasen mukaan jo 50–60 eurolla.

Ensin on kuitenkin hyvä muistaa, ettei siian pyynti ei ole jokamiehenoikeuksien piirissä, koska sitä ongitaan heitettävällä virvelillä. Niinpä ennen kalaan lähtöä pitää maksaa kalastonhoitomaksu, jonka voi maksaa joko päiväksi (6 euroa), viikoksi (15 euroa) tai vuodeksi (45 euroa). Lasten ja eläkeläisten ei kuitenkaan tarvitse sitä maksaa. (Katso tarkemmat ehdot Metsähallituksen sivuilta.)

Liekkiä kiinnostavat kastematojen erot. Tiusasen mukaan monella kalastajalla on omat suosikkinsa.

– Joku vannoo, että sen on oltava savimato, joku toinen tykkää lehtimadosta, mutta kyllä mato kuin mato kelpaa. Oman kompostin madot ovat kuitenkin varmasti parhaita, koska ne ovat erittäin tuoreita ja hyvässä kunnossa.

Siikaa ongitaan rannalta heittämällä virvelillä ongenkoukussa oleva mato mereen. Sopiva paikka on Tiusasen mukaan sellainen, jossa on puhdas pohja.

– Sillä on merkitys, minkälainen pohja on. Syvyys ja pohjan laatu vaikuttavat, samoin tuuli. Aika usein tuulen ja tyynen rajapinta on hyvä ongintapaikka.

Saaliin kannalta ei ole väliä, onko kalastuspaikka auringossa vai varjossa. Kalastajalle itselleen voi olla mukavaa, että aurinko lämmittää. Sillä ei ole väliä, onko pohja hiekkaa vai soraa. Myös savinen pohja käy.

– Tärkeintä on puhdas pohja. Kivinen pohja on huono, koska mato valuu kivien koloihin eikä siika löydä sitä. Myös leväinen pohja on huono, koska mato menee silloin kalalta piiloon.

Uudeltamaalta löytyy hyviä siian ongintapaikkoja pitkin rannikkoa

Sesongin ollessa huipussaan Helsingin parhailla siian ongintapaikoilla on kalastajia jopa ruuhkaksi asti. Hyviä paikkoja on kalastusopas Tiusasen mukaan onneksi kuitenkin paljon.

– Helsingissä kuuluisimmat paikat ovat Uutela ja Lauttasaari. Espoossa paljon porukkaa käy Karhusaaressa ja Suvisaaristossa.

Paras siian ongintasesonki kestää kahdesta neljään viikkoa jäiden lähdön jälkeen. Vinkkinä Tiusanen kertoo, että myös syksyllä siika syö, minkä mahdollisuuden moni jättää käyttämättä.

Siian onginta on odottelua

Tiusanen näyttää Liekille, miten koukku pujotetaan vain sentin verran madon sisään, minkä jälkeen koukun pää jää näkyviin. Kala ei osaa pientä koukkua varoa. Mato pujotetaan koukkuun kokonaisena, ei katkaistuna.

– Ehdottomasti laitetaan kokonainen liero, koska se liikkuu merenpohjassa. Liike houkuttelee, jolloin siika todennäköisemmin löytää madon.

Heittotekniikan tulee olla rauhallinen. Kaappikellon heilurin vauhtisella saattoheitolla pyritään saamaan syötti sopivaan kohtaan.

– Sitä heittoa ei saa riuhtaista, ettei mato repeä irti. Paras etäisyys rannasta riippuu pohjasta, eli miten syvään kohtaan halutaan mato saada.

Siika voi Tiusasen mukaan olla puolentoista tai kahden metrin, jopa kahdeksan metrin syvyydessä.

– Sen takia olisi hyvä, jos kalastuspaikan lähellä olisi erisyvyisiä kohtia, joita pystyy kokeilemaan.

Parinkymmenen minuutin välein kannattaa tarkistaa, ettei kala ole mennyt liian likaiseksi. Jos siinä on moskaa, niin koukku ja mato puhdistetaan ja vaihdetaan paikkaa.

– Tämä on kärsivällisen miehen laji. Mutta jos mitään ei tapahdu puoleen päivään samalla paikalla, niin kannattaa jo oman mielenterveyden vuoksi katsoa jotain toista paikkaa.

Siian syönnin näkee siitä, että vavan kärki alkaa "sähköttää" eli heilua nopeasti lyhyen matkaa edestakaisin. Siika syö madon kokonaan ja koukun samalla. Se on hidasta.

– Ei rynnätä siihen vapaan heti kiinni, vaan odotetaan ja lasketaan vaikka rauhallisesti kymmeneen. Tämän jälkeen tartutetaan kala reippaalla vedolla nostamalla vapaa nopeasti ylöspäin.

Kun kala on kiinni pitää saalis kelata vapa pystyssä mahdollisimman lähellä pintaa rantaan. Jos kala pääsee sukeltamaan saattaa se uida kiven tai rakkolevän taakse, jolloin se voi irrota.

– Pinnassa kala ei pääse myöskään sotkemaan siimaa mihinkään kiinni.

Lopuksi kala tainnutetaan lyömällä sitä päähän “papilla” eli puu- tai metallikepillä. Kivikin käy tarvittaessa. Tämän jälkeen kalalta katkaistaan kaulavaltimo, jotta veret valuvat ulos, minkä jälkeen kala kannattaa laittaa nopeasti kylmään.

– Paras on, jos ottaa kylmälaukkuun kylmäkalleja ja laittaa sinne tainnutetun ja verestetyn kalan. Se on mielestäni kalan säilyvyyden kannalta jopa parempi kuin sumppu.

Ennen Helsingin rannoilla varauduttiin mereltä laivoilla tulevaan viholliseen. Nyt mereltä tulevat uhat ovat arvaamattomampia. Sääilmiöt voivat vaihdella rajusti tai vesi nousta.

Helsingin Kruununhaan Maneesin tiloissa pidettiin tällä viikolla maanpuolustuksen erikoiskurssi Ilmastonmuutoksen merkitys yhteiskunnan turvallisuudelle.

Tämä on ensimmäinen maanpuolustuskurssi, jonka teemana on ilmastonmuutos. Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien on tarkoitus kutsua kokoon yhteiskunnan tärkeitä vaikuttajia keskustelemaan ja saamaan tietoa yhteiskunnan toiminnoista kriisissä – muissakin kuin sodassa.

Tulevaan halutaan varautua nyt, kun se on mahdollista. Ilmastonmuutoksen etenemisestä kukaan ei tiedä mitään varmaa, mutta ennusteet ovat vahvoja.

Samalla tavalla kuin esimerkiksi kyberuhat, ilmastonmuutos ei tunne rajoja. Varautumista vaikeuttaa, että muutoksen aikajänteitä on vaikea hahmottaa.

– Ilmastonmuutos on vääjäämättä tulossa jossain muodossa. Olemme miettineet täällä, mitä se tarkoittaa suomalaisen yhteiskunnan turvallisuudelle, kertoo valtakunnallisten maanpuolustuskurssien johtaja, eversti Mika Kalliomaa.

Kalliomaa on itse seurannut aihetta vuosia ja ollut työkierrossa Ilmatieteen laitoksella.

Tämän erikoiskurssin tarkoituksena on selvittää järjestäjien puolesta, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa. Jatkossa teema otetaan mukaan kaikkiin Suomen valtakunnallisiin ja alueellisiin maanpuolustuskursseihin.

Kalliomaan mukaan Puolustusvoimat ottaa ilmastonmuutokseen varautumisessa vasta alkuaskelia.

Puolustusvoimilla on kaksi tärkeää tehtävää: päätehtävä on sotilaallinen maanpuolustus ja siihen ilmasto vaikuttaa ehkä vähemmän.

Toinen tärkeä tehtävä on kaikkien viranomaisten auttaminen, ja siihen ilmastonmuutos vaikuttaa.

Mihin sitten on syytä varautua?

– Niin, kunpa tietäisi, Kalliomaa sanoo.

– Näyttää, että erilaisia sokkeja on tulossa, kun ilmaston ääriolosuhteet pahenevat.

Tulee tulvia ja myrskyjä.

– Näissä autamme viranomaisia jo tänä päivänä.

Kalliomaa on vakuuttunut myös siitä, että ihmisten liikkuminen maapallolla muuttuu. Tulee jopa kansainvaelluksia.

Tähän puuttuminen on enemmän muiden viranomaisten tehtävä, mutta puolustusvoimien tehtävä on auttaa.

Tällä kurssilla ei puhuta siitä, miten ilmastonmuutosta voidaan hillitä. Siitä aiheesta puhutaan monilla muilla foorumeilla.

Nyt keskitytään sopeuttaviin toimiin, jotka ovat tärkeitä yhteiskunnan kestämisen kannalta.

Osallistujiksi on kutsuttu yhteiskunnan vaikuttajia kuten kansanedustajia, tutkijoita ja yritysjohtajia.

Kiire on. Kalliomaa sanoo, että menee 20–50 vuotta, ja täällä tulee olemaan jotain aivan yllättävää, mihin ei olla totuttu.

Varautumisesta tekee hankalaa se, että poliittinen päätöksenteko katsoo vain neljä vuotta eteenpäin.

Ilmastonmuutokseen varautumiseen tarvittavat aikajänteet ovat paljon pidempiä.

Pitäisi silti pystyä tekemään niitä päätöksiä, jotka kantavat hyvää vielä lapsenlapsille. Se ei ole Kalliomaasta ihan yksinkertaista tässä mallissa.

Tutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että edessä on suuri muutos.

– Tutkijoiden sanoma pitäisi kuulla ja hyväksyä. Pitäisi lähteä tekemään muutoksia, vaikka ne lyhyellä aikajänteellä varmaan laskevat meidän kilpailukykyämme.

Hän sanoo, että ratkaisut näyttävät varmaan lyhyellä aikajänteellä hassuilta tehdä, mutta “nyt pitää alkaa sopeuttaa kansakuntaa muutokseen”.

Mitä ilmastonmuutos tarkoittaa?

Kruunuhaan maneesiin kokoontuneilla yhteiskunnan tärkeillä vaikuttajilla on paljon ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä.

Ensinnäkin Suomessa luonto muuttuu todella paljon.

Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että Suomeen on 2000-luvulla tullut yli tuhat uutta lajia. Hän seuraa ilmastonmuutoksen vaikutuksia lajistoon työssään.

– Meillähän on 50 vuoden kuluttua tällä nykykehityksellä Unkarin lämpötilat.

Lumiaro vaatii lisää tutkimusta tulevasta. Tutkimusta on vain niistä lajeista, joita täällä jo on. Lumiaron mielestä olisi tärkeää tutkia, millaiset puut ja kasvit täällä tulevat menestymään.

Keski-Euroopassa on lehtimetsävyöhyke ja kalkkinen maa. Täällä on hapan maa ja havumetsävyöhyke. Mitä tarkoittaa luonnolle, että täällä on 50 vuodessa 4,2 astetta lämpimämpää?

Ilmastonmuutos myös tulee kalliiksi.

Tietysti kaikkiin sokkeihin varautuminen maksaa, mutta Mika Kalliomaa pohtii, miten globaali finanssijärjestelmä kestää muutokset. Esimerkiksi ruoasta voi tulla todella kallista. Siitä tulee keinotteluhyödyke, jos sitä ei riitä kaikille.

Entä miten käy ruokaturvan?

Mika Kalliomaan mielestä Suomi on hyvällä tiellä. Monia asioita on tehty oikein.

Paljon pitää hänen mielestään kuitenkin muuttua.

Tähän asti on ajateltu, että ruokaturva tarkoittaa sitä, että Suomi pärjää, vaikka joutuisi eristyksiin muusta maailmasta vaikka sodan takia. On mietitty, pystymmekö tuottamaan itse ruoan.

Uudessa maailmassa, jonka ilmastonmuutos meille tuo, on mietittävä ihan uusia asioita. Miten Suomi pärjää uusilla kasveilla, kun ilmastomme muuttuu sellaiseksi kuin Keski-Euroopassa nyt?

Eikä riitä, että pystymme tuottamaan itsellemme ruoan. On myös autettava muita.

– Suomen huoltovarmuus antaa hyvän pohjan tulevaan, kunhan ei nyt pureta sitä. Ei ajeta omaa maataloutta alas nyt, Kalliomaa sanoo.

Riku Lumiaro sanoo, että Suomessa vesi ei lopu – nykyväestöllä. Pakolaispaine vaikuttaa.

Ilmastopakolaisuus onkin suuri turvallisuusuhka vakaiden yhteiskuntien turvallisuudelle tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutoksen takia vesitaseet maapallolla menevät sekaisin ja varsinkin ne alueet, joilla väestönkasvu on kovinta nyt, muuttuvat todennäköisesti elinkelvottomiksi.

Siksi ihmiset lähtevät liikkeelle.

– Se vaatii paljon suvaitsemista ja humanitääristä ajattelua, sanoo Mika Kalliomaa.

Samaan aikaan tulee sään ääri-ilmiöitä.

Suomessa merenpinnan nousuun on varauduttu esimerkiksi kaavoituksessa. Suurin ongelma ei kuitenkaan ole veden pinnan nousu täällä.

Kurssille osallistunut Poliisiammattikorkeakoulun rehtori Kimmo Himberg sanoo, että vuonna 2015 Suomeen tuli turvapaikanhakijoita 32 000 eli enemmän kuin yleensä, ja jo silloin moni puhui kriisistä.

Tämä ei kuitenkaan ollut vielä mitään verrattuna siihen, mitä tulevasta ennustetaan.

Onko Suomi valmis suuriin pakolaismääriin?

Ei, Himberg vastaa. Mikään yhteiskunta ei ole.

– Meillä on 5,5 miljoonan ihmisen yhteiskunta ja kaikki resurssit on mitoitettu tällaiselle väestölle. Jos tämä nopeasti, vaikka muutaman vuoden aikavälillä kasvaisi 20 prosenttia, on kyllä vaikea kysymys, miten siitä selvittäisiin.

Himberg on taustaltaan luonnontieteilijä ja lukenut ilmastonmuutoksesta jo 1970-luvulla.

Kansanedustaja Satu Hassin (vihr.) mielestä olennaisinta on toimia niin, että ilmastonmuutos ei kehittyisi niin pahaksi kuin miltä nyt näyttää.

Miljoonien ja kymmenien miljoonien ihmisten pakolaismääriä on tulossa, jos ilmastonmuutoksen annetaan riistäytyä käsistä. Sellaisesta ei Hassin mielestä selvittäisi, vaan se tarkoittaisi yhteiskuntien romahduksia.

Suomi on aika huonosti valmistautunut muutokseen, Riku Lumiaro Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

– Kaikki uskovat ja toivovat, että tämä ilmastonmuutos pysähtyy, ettei mentäisikään ilmastopaneeli IPCC:n kurjimman arvion mukaan. Toistaiseksi ei olla tehty yhtäkään käännettä, joka olisi poistanut meidät siltä käyrältä, Lumiaro sanoo.

Päinvastoin, ilmasto muuttuu vieläkin nopeammin.

Jäätiköt sulavat nopeammin, ilman hiilidioksidipitoisuus kasvaa nopeammin.

– Menemme kuin juna sitä pahinta käyrää. Me emme oikeasti varaudu siihen, mitä kohti olemme menossa.

Satu Hassi sanoo, että olennaisinta olisi ymmärtää, miten kiire päästövähennyksillä on.

Jos ajattelutapa muuttuisi, olisi helpompaa tehdä tarvittavia kovia päätöksiä. Yksi keino hänen mielestään olisi esimerkiksi lopettaa sellaiset yritystuet, jotka suosivat fossiilienergian käyttöä.

Vielä näin ei ole käynyt.

Esimerkiksi juuri työnsä päätökseen saanut yritystukityöryhmä ei päässyt sopuun siitä, että yritystuissa suosittaisiin entistä enemmän tulevaisuuteen tähtääviä toimia.

Seuraavaksi Puolustusvoimain vihreät bussit kuljettavat kurssilaiset Ilmatieteen laitokselle esittelemään tekemiään ryhmätöitä.

Kimmo Himberg sanoo, että vastaavanlainen parin, kolmen päivän tietopaketti pitäisi tarjota koko aikuisväestölle. Luja faktatieto olisi tärkeä, että tarvittavat muutokset saataisiin aikaan.

Mitä pitäisi tehdä nyt? Näitä maanpuolustuskurssin osallistujat ehdottavat:

Kati Ihamäki, Kestävän kehityksen johtaja, Finnair: "Lopettaa kaikki alle 500 kilometrin lentomatkat ja tehdä enemmän yhteistyötä eri liikennemuotojen välillä niin, että esimerkiksi Suomesta Keski-Eurooppaan voisikin lentää, mutta sitten voisi helposti jatkaa matkaa junalla."

Kimmo Himberg, Poliisiammattikorkeakoulun rehtori: "Pitäisi vähentää autoilua ja lihansyöntiä. Teknologian kehityksellä on roolinsa, mutta se ei riitä. Pitää luopua myös monille arjeksi muuttuneista tavoista."

Riku Lumiaro, biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija, Syke: "Heti pitäisi hillitä fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Suomessa fossiilisten kulutus kasvoi viime vuonna seitsemän prosenttia. Maailmanlaajuisesti öljynkulutus kasvaa koko ajan."

"Pitäisi nostaa kehitysapua, että voitaisiin vaikuttaa siihen, että ihmisillä olisi mahdollisuus elää hyvää elämää kotimaissaan ja väestönkasvu taittuisi. Naisille koulutus ja sähköä kaikille aurinkopaneeleiden avulla."

Satu Hassi, kansanedustaja, vihreät: "Ennen kaikkea pitää tajuta, miten kiire näillä muutoksilla on. Kun se on sisäistetty, muutosten tekeminen on helpompaa."

Lue lisää:

Helle voi tappaa – 6 ilmastoriskiä, joiden takia ihmiset lähtevät etsimään uusia asuinpaikkoja

Yrjö Kumpula puhuu rauhalliseen tahtiin. Hän luettelee tarkasti vuosiluvut ja kuukaudet – milloin tuli avioero, milloin hän ei enää jaksanut huolehtia kolmesta lapsestaan yksin, milloin työpaikka meni, milloin asui metsässä ja milloin joi itsensä lähes hengiltä.

Mutta miten siltojen suunnittelijana työskennellyt diplomi-insinööri ja perheenisä oli tähän tilanteeseen joutunut? Juuri tätä kysymystä Kumpula pelkäsi leipäjonossa.

– Ei minua hävettänyt leipäjonossa käydä, kun olin yksi heistä. Mutta minulla oli tiukasti huppu tai lakki päässä, ettei kukaan lapsistani tai vanhoista tutuista näkisi. Ettei kukaan nyt vain tulisi kysymään, että miten sinä nyt täällä olet.

Häpeä, syyllisyys ja epäonnistumisen kokemus. Nämä tunteet korvensivat Kumpulaa. Palataan myöhemmin Kumpulan tarinaan ja siihen, kuinka hän nousi epätoivoisesta tilanteesta takaisin niin sanottuun normaaliin elämään ja töihin.

Tällä viikolla on kirjoitettu siitä, kuinka pääkaupunkiseudulla leipäjonoissa käyvistä ihmisistä halutaan aktiivisia osallistujia. Suunnitelmissa on väläytetty vastikkeellista ruoka-apua.

– Idea leipäjonoista yhteisöihin on kauhean hyvä ja suotavaa, mutta oma kokemus on se, että jos leipäjonossa sinua lähestyy kaupungin työntekijä tai diakoniatyöntekijä, niin se mielletään helposti urkkijaksi, ei auttajaksi, Kumpula kuvailee.

Kumpulan mukaan hyvä yhdistelmä voisi olla, että välttämättömän ruoka-avun ohessa olisi tarjolla muuta matalan kynnyksen apua ja tukea. Läsnä tulisi olla vaikka sosiaalipuolen ammattilainen, järjestöpuolen osaaja tai kokemusasiantuntija, jotta hänen luokseen voi halutessaan mennä juttelemaan.

Kumpulan oma kokemus on, että kun kerran joutuu leipäjonoon, niin sieltä ei meinaa päästä pois, vaikka se on mahdollista. Paraneminen ja asioiden kuntoonsaaminen vie aikaa, jopa vuosia. Kumpulan mukaan kuulluksi tulemisesta on suuri apu.

– Kun pääsee kertomaan omaa tarinaansa, ihminen tulee näkyväksi.

Juuri tässä kokemusasiantuntija voi leipäjonossa olevia rohkaista, kertoa omaa tarinaansa ja kannustaa. Kumpula toimii koulutettuna kokemusasiantuntijana Espoon kaupungilla. Hän pitää vastaanottoa Samarian terveysasemalla. Lisäksi hän jatkaa jo puolitoista vuotta kestänyttä työtään Sipoossa päihdetyön kokemusasiantuntijana.

Kumpulan vastaanotolle tulevat ihmiset, joilla elämä on mennyt risaiseksi syystä tai toisesta. Taustalla voi olla esimerkiksi työttömyyttä, mielenterveysongelmia, päihderiippuvaisuutta, avioeroja tai kaikkea tätä. Espoossa kokemusasiantuntijan työ on vasta alussa.

– En halunnut profiloida tätä Espoon mallia niin, että tämä on vain päihdeongelmaisille. Minulle voi tulla puhumaan riippumatta taustatilanteesta. Riittää, että toimintakyky on alentunut niin, että ei enää jaksa tulla kunnolla toimeen.

Kumpulan mielestä vähävaraisuuden syyt ovat melko samanlaisia. Ihmiselle tulee yksityiselämässä kriisejä ja työttömyyttä, jotka johtavat ristiriitoihin ja taloudellisiin ongelmiin. Kumpulan mukaan päihteet liittyvät hyvin usein näihin tapauksiin.

Elin perheidylliä ja haaveilin, että juhlimme perhejuhlia yhdessä. Yrjö Kumpula

Miten ihmisen päätymistä leipäjonoon voitaisiin ennaltaehkäistä?

Kumpula toivoisi, että ihmiset rohkenisivat ottaa yhteyttä vaikka sosiaalitoimeen heti kun ongelmia alkaa olla. Ennen kuin tilanne on niin paha, että ulosottovirastosta lähetellään kirjeitä. Yhteydenotto voidaan kokea vaikeaksi, ja siksi terveysasemien yhteyteen on kehitetty vastaanottotoimintaa, jonne voi tulla kertomaan huolistaan normaalin terveysasemakäynnin yhteydessä.

Kumpula sanoo, että asioista pitäisi puhua avoimesti. Ihminen ei saa tuntea itseään ainoaksi ongelmalliseksi maailmassa, sillä ongelma on laaja ja se koskettaa monia.

– Ongelman kanssa kukaan ei ole yksin tässä maailmassa, kriisi on inhimillistä.

Kumpula tietää mistä puhuu. Hän on kokenut elämässään paljon. Mutta katsotaan vielä kauemmas.

– Olen ihan tavallinen pohjosen poika, Kumpula kertoo.

Rovaniemellä syntynyt ja kasvanut Kumpula muutti Ouluun ja opiskeli yliopistossa diplomi-insinööriksi. Meni naimisiin ja sai kolme lasta. Työskenteli sillansuunnittelijana ja projektipäällikkönä infrahankkeissa. Perhe muutti Espooseen ja kaikki oli hyvin.

– Elin perheidylliä, Kumpula sanoo.

Hän haaveili siitä kuinka lapset kasvavat ja kuinka he viettävät yhdessä perhejuhlia. Sitten tapahtui jotain aivan muuta. Tuli äkillinen avioero. Kumpula hoiti kolmea lastaan ja teki työnsä. Itsensä hän asetti huollettavien listalle vasta näiden jälkeen.

– En huomannut, että poltin kynttilää molemmista päistä.

Asuin viikon metsässä ja heräsin. Yrjö Kumpula

Aluksi alkoholi toimi lisävirtalähteenä, kuten Kumpulainen kuvailee. Aluksi. Sitten se vei mukanaan. Työkyky laski, masennus iski, Kumpula sairasti jopa haimatulehduksen, mutta ei tunnustanut päihdesairautta. Sitten hän ei enää kyennyt huolehtimaan lapsista, vaan heidät otettiin huostaan. Elämä mureni hurjaa vauhtia pala palalta. Meni työ, ja juominen vain kiihtyi. Suhteet läheisiin katkesivat, ainoa sosiaalinen ulottuvuus elämässä oli juopottelevat kaverit. Kumpulasta tuli leipäjonojen asiakas ja lopulta lähti katto pään päältä.

– Oikeastaan se oli Luojan kiitos, että menetin asunnon, asuin viikon metsässä ja silloin tapahtui herääminen.

Kumpula sanoo, että itsestään hän ei välittänyt, mutta halusi olla isä lapsilleen. Kumpula kampesi itsensä metsästä puistoon ja asettui pitkäkseen puiston penkille. Hän tiesi, että poliisi kiertää puiston autollaan parin kolmen tunnin välein.

– Heräsin siihen, että poliisi ravisteli olkapäästä ja kysyi eikö ole yöpaikkaa. Sanoin, että haluan turvaan. Viekää minut yöksi putkaan ja siitä jatkan sitten aamulla katkolle.

– Olin huutanut metsässä Jumalaa avuksi, ja se apu tuli sitten poliisin muodossa.

Tästä hetkestä on aikaa viisi ja puoli vuotta. Nyt Kumpula auttaa muita leipäjonoissa kävijöitä uskomaan muutoksen mahdollisuuteen.

– Aika opetti minulle nöyryyttä ja toisen ihmisen kunnioittamista, hän toteaa.

– Voin omalla esimerkilläni kertoa, että viisi ja puoli vuotta sitten olin siellä, ja nyt olen tässä.

Tuntuu pahalta, kun reilu kaksikymppinen on menettänyt luottamuksensa tulevaisuuteen. Yrjö Kumpula

Kumpula on maksanut velkansa, asuu omassa kodissa, on kouluttautunut uudelleen ja tekee uutta työtä. Myös välit lapsiin ja vanhoihin ystäviin ovat korjaantuneet. Mutta jäi tuosta ajasta jotain hyödyllistä ja tärkeää mieleenkin.

– Olin aiemminkin tunnollinen perheenisä ja luulin, että kaikki menee elämässäni normaalisti. Tämän kokemuksen jälkeen omista lapsista välittäminen on tullut vielä tärkeämmäksi, Kumpula pohtii.

Entä ne ihmiset, joiden kanssa ryypättiin?

Kumpulan mielestä pahinta oli, että se kaveriporukka oli jämähtänyt kohtaloonsa. Itsetunto oli murentunut. Kokemus siitä, ettei enää kuulu "normaalikansalaisten" joukkoon, oli hänellekin tuttua.

– Kyllä me käytiin keskusteluja heidän kanssaan, ja jotenkin tuntui pahalta, että jo reilu parikymppiset ihmiset oli menettäneet uskonsa tulevaisuuteen.

Uskotko, että heidät saadaan leipäjonoista yhteisten ruokalujen äärelle?

Puolet ja puolet, arvioi Kumpula. Ne, jotka on saatu houkuteltua yhteisten lounaiden äärelle, ovat saaneet uusia kavereita ja vaikutukset ovat hyviä. Kumpula sanoo kannattavansa yhteisiä ruokailuja, mutta muistuttaa, ettei niistä ole pelastukseksi kaikille.

– 50 prosenttia on niitä ihmisiä, jotka hakevat kassinsa ja lähtevät äkkiä pois. He ovat hyväksyneet sen oman tilanteensa, heille riittää että on ruokaa, asunto ja laskut tulee maksettua. Rahaa riittää päihteisiinkin, jos he niitä käyttävät.

Herra Heinämäen Lato-orkesteri -ohjelmaa voi jatkossa katsoa Ylen Elävästä arkistosta.

Ylen luovien sisältöjen johtaja ja vastaava toimittaja Ville Vilén sanoo tiedotteessa, että ohjelma päätettiin siirtää Pikku Kakkosesta ja Lasten Areenasta Elävään arkistoon, koska osa katsojista koki alkuperäiskansan asuun puetun hahmon loukkaavaksi. Intiaanipäähinettä käyttävä hahmo on aiheuttanut runsaasti keskustelua sosiaalisessa mediassa.

– Ennen suomalaiset nauroivat Pekalle ja Pätkälle neekereinä tai viihde-ohjelman nunnuka-hahmoille. Ei enää, tänä päivänä ymmärrämme, että tämä on rasistista ja loukkaavaa, Vilén sanoo tiedotteessa.

Hänen mukaansa Herra Heinämäen Lato-orkesteri -ohjelmassa on kyse samantyyppisestä asiasta. Hän sanoo, että Ylen pitää olla koko ajan tarkempi ja herkempi siinä, minkälaista kuvastoa käytetään vähemmistöistä kerrottaessa.

Ylen vuorovaikutuspäällikkö Sami Koivisto sanoo, että asiassa käytiin pitkä eettinen keskustelu. Hänen mukaansa ohjelma sopii erinomaisesti Elävään arkistoon.

– Lähtökohtana tässä on se, että tämä vain ei ole tämän päivän arvojen mukaista. Ylellä on erityisen tarkka suhtautuminen siihen, minkälaista sisältöä lastenohjelmissa on, sanoo Koivisto.

Hänen mukaansa keskustelun taustalla on iso eettinen kysymys.

– Meidän pitäisi herätä Suomessa ajattelemaan tällaisia asioita kunnioittavimmin ja olla huomaavaisempia toisia kohtaan. Alkuperäiskansoille tärkeät symbolit ja niiden oikeat käyttötavat kuuluvat heille, Koivisto pohtii.

Herra Heinämäen Lato-orkesteria voi katsoa 30.5. alkaen Elävästä arkistosta.

Ohjelman siirtymisestä Elävään arkistoon kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.

Hiihdon olympiavoittaja Iivo Niskanen kiitti perhettään ja kaupunkilaisia hänen kunniakseen Kuopiossa järjestetyissä kultajuhlissa.

Niskasen kultajuhlat vetivät torin käytännössä täyteen lauantaina iltapäivällä Kuopiossa. Täältä voit käydä katsomassa kuvia yleisöpaljoudesta ja esiintymisistä. Parhaita paloja torijuhlasta ja Niskasen haastattelusta voit katsoa klikkaamalla tämän jutun pääkuvana olevaa videota.

– Perhe on ollut iso tuki koko ajan. Olen iloinen siitä, millaisen lapsuuden olen saanut viettää. Olen oppinut arvostamaan sitä, mitä maaseudulla voi tehdä, en vain [miettimään] sitä, mitä siellä ei voi tehdä, Niskanen kiitteli.

Kuopion leveysasteilta lumi on vasta sulamassa, mutta Niskanen valmistautuu jo seuraavaan harjoittelukauteen. Se alkaa ensi viikolla ja kesäkuussa harjoittelukausi on jo lähes täydessä vauhdissa. Päätähtäin on hiihdon maailmanmestaruuskisoissa Itävallan Seefeldissä 2019, jonne Niskanen lähtee puolustamaan 15 kilometrin kultamitaliaan edellisistä kisoista.

– Minulla riittää vielä nälkää kehittyä ja menestyä, hän vakuutti juhlayleisölle Kuopiossa.

Iivo Niskanen voitti kultaa Etelä-Korean olympialaisissa 50 kilometrin hiihdossa helmikuussa. Kultamitalia juhlittiin tuoreeltaan hiihtosankarin lapsuuden ja nuoruuden kotikunnassa Vieremällä. Lauantaina vuorossa olivat kultajuhlat Niskasen nykyisessä kotikaupungissa Kuopiossa.

"Moni on kysynyt, monetko mitalikahvit olen juonut"

Niskanen avasi tuntemuksiaan myös Ylen haastattelussa hetkeä ennen torijuhlaa. Kultamitalihiihdosta on kulunut jo yli kaksi kuukautta ja tuona aikana miehelle on kirkastunut, kuinka iso asia henkilökohtaisen kultamitalin voittaminen onkaan.

– Urheilu-uran ja koko lapsuuden aikainen haave on tullut toteutettua. Jos menestystä ei tule niin kuin toivoo, siitä voi tulla peikko hartioille. Nyt olen viime kauteen erittäin tyytyväinen.

Kilpahiihtäjän tiiviissä kalenterissa aikaa fiilistelylle ei ole kuitenkaan ollut. Niskanen myöntää kultamitalin unohtuneen "aika äkkiä kotiin", kun kilpakausi jatkui Etelä-Korean kisojen jälkeen niin tiiviisti. Sen jälkeen mitalikahveista on kuitenkin saanut nauttia.

– Moni on kysynyt, monetko mitalikahvit olen juonut. En osaa enkä halua laskea. Varmasti ruokavaliossa on tapahtunut pieni muutos, kermavaahto ja mansikkahillo kakkupohjan välissä ovat tulleet tutuksi, Niskanen nauraa.

Tässä konkretisoituu se, että meillä osataan arvostaa saavutusta eikä pidetä sitä itsestäänselvyytenä. Iivo Niskanen

Tutuilta ja tuntemattomilta tulleet onnittelut ovat auttaneet Niskasta hahmottamaan kultamitalin merkitystä suomalaisille. Monesta asiasta näkee, että kuninkuusmatkan kultamitalia saatiin odottaa 58 vuotta.

– Tässä konkretisoituu se, että meillä osataan arvostaa saavutusta eikä pidetä sitä itsestäänselvyytenä. Toivon, että vaikka en itse pystyisi uusimaan saavutusta, hiihtoyleisön ei tarvitsisi odottaa yhtä pitkään seuraavaa kultamitalia.

Kun Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen, 35, puhuu työstään, kuntaministeri on “Vehviläisen Anu” ja Kuntaliiton toimitusjohtaja “Koskisen Jari”. Kontakteja riittää, samoin nimiä Hirvosen puheessa.

Markus Hirvonen on johtanut pientä pohjoiskarjalaista Juukaa nyt reilut kaksi vuotta. Siinä ajassa hänestä on tullut kunta-alan nuori toivo, jolle satelee puhujapyyntöjä seminaareihin ja koulutuksiin. Hiljattain Hirvonen työskenteli kolme päivää kahden eri ministerin vieraana Helsingissä pohtimassa kuntien tulevaisuutta.

Aika hyvin sairaanhoitajalta. Vain yhdeksän vuotta sitten Hirvonen nimittäin työskenteli vastavalmistuneena hoitajana Joensuun keskussairaalan päivystyksessä.

Kunta-ala kaipaa Hirvosen kaltaisia nuoria dynamoja. Komento menee uusiksi monessa kunnassa lähivuosina, sillä suuri osa kunnanjohtajista lähestyy eläkeikää. Paikoin on jo tehty rohkea nuorennusleikkaus. Esimerkiksi Suomussalmi, Vaala ja Ruokolahti ovat saaneet hiljattain alle kolmekymppiset johtajat.

35-vuotias Hirvonenkin kuuluu nuorisoketjuun, joka ei vielä ole järin suuri. Kuntatyönantajien tilaston mukaan vuonna 2016 vain noin joka kymmenes kunnanjohtaja oli alle nelikymppinen.

Mutta ikä ei ole ainoa syy Hirvosen nousukiitoon kunta-alalla. Selitys löytyy kiky-jumpasta ja mopolla rälläämisestä.

Mopomiitissä kylänraitilla

Kun Sipilän hallituksen kilpailukykysopimukseen liittyvät työajanpidennykset astuivat voimaan vuonna 2017, Juuan kunta ilmoitti Hirvosen johdolla, että lisätyöajan voi käyttää liikunnan harrastamiseen työajalla. Syntyi termi kiky-jumppa. Kuntatyönantaja ärähti suunnitelmasta, mutta media rakasti kuvia pallojumpassa huhkivista kunnan työntekijöistä.

Toinen mediatempaus Juuassa nähtiin sen jälkeen, kun Hirvonen sai valituksia kylänraitilla mopoillaan kaasuttelevista nuorista. Nuhtelun sijasta kunnanjohtaja hyppäsi itse Soliferin selkään ja osallistui nuorten mopomiittiin. Taas kamerat räpsyivät.

Taitavaa mediatyötä, sanoo moni, mutta Hirvonen itse kiistää laskelmoinnin.

– En edes lähettänyt tiedotetta mopomiitistä ja kiky-jumpassa oli takana ihan oikea tavoite eli sairauspoissaolojen vähentäminen.

Nuoren kunnanjohtajan tavoitteet työssään ovat ehkä samat kuin kokeneemmilla kollegoilla, mutta keinot niiden saavuttamiseksi ovat se raikas tuulahdus, joka Hirvosessa kiinnostaa.

Johtamisopit Japanin autotehtailta

Kun Markus Hirvonen valittiin johtajaksi Juukaan, hän asetti kaksi tavoitetta: työhyvinvoinnin on parannuttava ja hallinnon täytyy rullata entistä sujuvammin. Kunnassa oli kyllä tehty paljon siihenkin mennessä, mutta uusi johtaja alkoi kysyä, tehtiinkö oikeita asioita.

On toki hienoa, että Aluehallintovirasto kehuu kunnan hyvinvointikertomusta, mutta mistä kertoo se, että lokitiedot paljastavat, ettei kukaan ole avannut tiedostoa sen julkaisun jälkeen? Hirvonen päätteli, että Juuka tarvitsee tavoitteita ja mittareita. Niitä lähdettiin etsimään liukuhihnateollisuudesta.

On siis japanilaisten autotehtailijoiden ansiota, että maanantaiaamuna kello 9 Juuan kunnanjohtajan mukavalla sohvalla istuvat kaikki kunnan keskeiset virkamiehet antamassa viikkoraporttia.

Lean-ajattelu on johtamisfilosofia, joka on saanut alkunsa autotehtailla Japanissa. Leanin idea on parantaa laatua ja pienentää kustannuksia karsimalla tuotantoprosessista tarpeettomia vaiheita. Aluksi lean-ajattelua sovellettiin liukuhihnatyöhön, nyt se on trendikästä kehittämistyössä monella muullakin alalla, esimerkiksi terveydenhuollossa.

Hirvosen työhuoneessa pylväinä valkokankaalla näkyvät kunnan työntekijöiden sairauspoissaolot. Ne ovat jälleen nousussa, vaikka viime vuonna ehdittiin jo hehkuttaa kiky-jumpan positiivisia vaikutuksia.

– Kiky-liikunta itsessään on aiheuttanut kolme sairauslomaa. Piti kieltää jäälajit, Hirvonen naurahtaa.

Yritysjohtajana olisin varmaan kymmenen kertaa suoraviivaisempi. Markus Hirvonen

Hän kuitenkin uskoo, että varhaisella puuttumisella sairauslomat saadaan jälleen laskuun. Se tarkoittaa, että lähiesimies ottaa työkyvyn puheeksi työntekijän kanssa heti, jos epämääräisiä sairauslomia kertyy keskimääräistä enemmän.

– Epäkohtiin puuttuminen on työlästä mutta välttämätöntä. Sitä tehdään kunnissa aivan liian vähän, Hirvonen sanoo.

Hän on varma, että kunnan työntekijät pystyvät antamaan itsestään paljon enemmän kuin nyt.

Hirvosen usko lean-filosofian mukaiseen jatkuvaan kehittämiseen ei horju. Eikä ihme, sillä kunnanjohtaja itse on siitä elävä esimerkki.

Maailman paras työ tuhoutui

Sairaanhoitajan työ oli Markus Hirvosen mielestä “älyttömän kivaa”. Vastavalmistuneena hän kiersi töissä Joensuun keskussairaalan eri osastoilla, mutta näki arjen toisenlaisin silmin kuin kollegansa. Joka paikasta löytyi kehittämistarpeita, eikä Hirvonen epäröinyt kertoa niistä eteenpäin sairaalan byrokratiassa.

Viidessä vuodessa nuori lupaus eteni rivihoitajasta ensin lähiesimieheksi, sitten keskijohtoon ja lopulta koko sairaanhoitopiirin johtoryhmään hallintopäälliköksi. Samassa tahdissa valmistuivat oikeustieteen opinnot.

– Tielle tuli onnekkaita sattumia ja uusia työmahdollisuuksia avautui nopeassa tahdissa, Hirvonen sanoo.

– Ja sitten tuhosin elämäni parhaan työpaikan.

Kuin murteella höystetty Stubb

Markus Hirvonen tarkoittaa urakkaa, jossa Pohjois-Karjalaan luotiin sote-uudistuksen mukainen järjestelmä, Siun Sote. Siinä koko maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut sekä erikoissairaanhoito yhdistettiin samaan organisaatioon.

Hirvonen työtovereineen pystytti siis sen, mistä muualla maassa vasta haaveillaan.

– Meillä oli keskussairaalan johtoryhmässä upea työporukka, jossa ihmiset haastoivat toisiaan ja sairaalassa tehtiin hyvää tulosta. Kun Siun sotea valmisteltiin, tiesimme, että johtoryhmämme hajoaa. Se suretti henkilökohtaisesti, vaikka ymmärsin, että muutos on välttämätön.

Siun soten kasaaminen oli kiivasta aikaa, joka melkein poltti Hirvosen loppuun. Kun palapeli alkoi olla valmis, Juuassa avautui kunnanjohtajan paikka. Hirvonen puntaroi, jäisikö sote-puolelle johtajaksi vai hyppäisikö johonkin aivan uuteen. Vastaus oli selvä.

– Elämässä pitää aina olla päämäärä. Paikoilleen ei saa jäädä, Hirvonen sanoo.

Hän toistaa tämän lauseen haastattelun aikana monta kertaa.

Ja niin Juuka sai johtajakseen 33-vuotiaan kolmen lapsen isän, joka suunnittelee väitöskirjaa kahden korkeakoulututkinnon päälle ja pelaa divaritasolla sekä jalkapalloa että salibandya.

– Inhoan väninää ilman muutosehdotuksia sekä töissä että kotona, Hirvonen sanoo.

Miehen olemus on kuin astetta lupsakampi versio Alexander Stubbista höystettynä leveällä Pohjois-Karjalan murteella. Puoluekin on sama. Hänet olisi helppo kuvitella kiivastahtiseen yritysmaailmaan, tuloksen takomisen ytimeen.

Mutta niin vain Hirvonen lusikoi suuhunsa lihasoppaa Juuan yhtenäiskoulun ruokalassa ja esittelee koulunpihan palkittua leikkipaikkaa.

Kuolevan kunnan kehittäjä

Juuka ja dynaamisuus eivät ole kovin ilmeinen yhdistelmä. Fakta on, että Markus Hirvonen johtaa kuihtuvaa ja ikääntyvää pikkukuntaa, johon syntyy vuosittain vajaa koululuokallinen lapsia, mutta joista vain pari sadasta jää kuntaan aikuistuttuaan.

Hirvonen näkee asian toisin. Hänen mielestään pienen kunnan 160 ihmisen suuruinen henkilöstö on erinomainen alusta hallinnon kehittämiselle. Hirvonen on myös onnistunut houkuttelemaan keskeisille virkamiespaikoille nuoria ja nälkäisiä virkamiehiä: kunnan talousjohtaja, elinkeinosuunnittelija ja kiinteistöpäällikkö ovat kaikki korkeintaan kolmekymppisiä, Hirvosen sanoin tekijätyyppejä.

Tavoitteena on taata mahdollisimman hyvät elinolot kuntalaisille niin kauan kuin heitä riittää.

– Vaikka väestö vanhenee ja vähenee, joku joka tapauksessa asuu Juuassa parinkymmenen vuoden kuluttua. Jos ajatellaan, että vain kasvaviin alueisiin kannattaa panostaa, niin eihän meillä kehitettäisi muuta kuin Helsinkiä, Hirvonen sanoo.

Nopea joutuu nöyrtymään

Juuri nyt kuntien tulevaisuus on epävarmempi kuin koskaan. Siun sote tuottaa jo Juuassa sosiaali- ja terveyspalvelut. Maakuntauudistus saattaa leikata kunnan tehtäviä entisestään.

Siitä välittämättä Hirvonen jatkaa Juuassa omaa hallinnon kehittämisen korkeakouluaan..

Se tarkoittaa väsymätöntä puuttumista tunkkaisiin työyhteisöriitoihin, tehtävänkuvien määrittelyä ja vääntämistä siitä, että vuosikymmeniä vanha toimintatapa ei ehkä enää ole se paras.

Hirvonen on hyvä ihmisten kanssa, mutta silti hammasta joutuu puremaan usein. Yleensä siitä syystä, että asiat eivät tapahdu siinä rytmissä kuin hän itse toivoisi.

– Keskeinen vahvuuteni ja heikkouteni on nopeus. Välillä on vaikea muistaa, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia. Yritysjohtajana olisin varmaan kymmenen kertaa suoraviivaisempi.

Luokkahyppy duunariperheestä

Kunnanjohtajan työ on raskaampaa kuin Markus Hirvonen ikinä olisi osannut kuvitella. Suurin syy siihen on työn määrä. Toinen on asioiden sävy: kun asia tulee kunnanjohtajalle saakka, jokin on pielessä ja ongelma ei ole hoitunut alemmissa portaissa.

Paikallisdemokratia on työssä parasta ja pahinta. Kuntapolitiikan valmistelussa vaaditaan paksua nahkaa. Ja jos pikkukunnan johtaja haluaa oikeasti vapaalle, on lähdettävä kauas omalta kylältä. Sen vuoksi Hirvosen perhe käy viettämässä viikonloppuja omakotitalossa Kontiolahdella Joensuun kupeessa, missä perhe asui ennen Juukaan muuttamista.

Silti Hirvonen viihtyy työssään. Toistaiseksi.

Inhoan väninää ilman muutosehdotuksia sekä töissä että kotona. Markus Hirvonen

– Jos työssä ei ole eteenpäin menon tuntua, en jaksa viikkoa pidempään, Hirvonen sanoo.

Työtarjouksia tulee jatkuvasti, mutta niihin tarttumista jarruttavat velvollisuudentunne sitoutua kuntaan ja perheen lapset, jotka ovat juuri kotiutuneet Juukaan.

Hirvonen tietää, että hänen johtamisoppinsa närästävät monia. Silti hän ei aina edes halua tietää, miten asiat on tehty ennen. Luokkahyppy duunariperheestä on ollut pitkä, ja elämä on kohdellut hyvin. Siltä Hirvosesta tuntuu, sillä hän ei osaa nimetä elämästään yhtään opettavaista vastoinkäymistä.

– Olen kiinnostuneempi tulevaisuudesta kuin menneisyydestä.

Japanissa keksittiin hyville löylyille sana, jota ei edes suomen kielestä löydy – Löylybuumi loi Japaniin nuorten saunahullujen alakulttuurin

Suomi on kovan luokan japanilaissaunojien eli saunnereiden tärkein esikuva. Löylyjen tuomalle ololle he kehittivät sanan, jollaista ei suomen kielestä löytyne.

Jos Afrikan naiset saisivat päättää, lapsia syntyisi vähemmän – Opettajan mielestä 14-vuotias tyttö saisi olla jo naimisissa

Eteläsudanilainen Suzan Sebit ei halua yhdeksää lasta, kuten äitinsä. Perhesuunnittelusta puhuminen on Afrikassa joskus kiusallista, koska pelätään, että tiettyjen ihmisten lisääntymistä halutaan rajoittaa.

Röstiä Kim Jong-unille – Yle tapasi huipputapaamisen alla Sveitsissä Kimin entisen naapurin

Pohjois- ja Etelä-Koreoiden johtajat tapasivat maiden rajalla perjantaina. Historiallisen kohtaamisen ruokalistalla oli sveitsiläinen perinneruoka, johon Kimin uskotaan tutustuneen teininä Sveitsissä. Yle tutustui Kimin lapsuuden kotikatuun ja kouluun Sveitsissä.

Suomalainen tervehtimiskulttuuri hämmentää: moikata vai ei? – "En tervehdi bussikuskia, enhän tervehdi aamulla kahvinkeitintäkään"

Suomalaisilla on aina epävarma olo tervehtimisen suhteen, koska kulttuurissamme moikkauskäytännöistä ei ole sovittu.

Nuori sairaanhoitaja ideoi paremman sairaalan, kolmekymppisenä hänestä tuli kunnanjohtaja – Nuoret ja dynaamiset johtajat ovat kuntien viimeinen toivo

Markus Hirvonen on johtanut pientä pohjoiskarjalaista Juukaa nyt reilut kaksi vuotta. Siinä ajassa hänestä on tullut kunta-alan nuori toivo, jolle satelee puhujapyyntöjä seminaareihin ja koulutuksiin.

Hilda-vauva elää ja voi hyvin vastoin ennusteiden: ”Me uskoimme, kun lääkärit sanoivat Hildan kuolevan”

Hildalla on trisomia 18 eli Edwardsin syndrooma. Kromosomihäiriö voi johtaa kuolemaan jo kohdussa. Ennusteen mukaan Hildan ei pitäisi olla elossa. Eikä ainakaan pystyä syömään ja kannattelemaan päätään.

Aleksis Kivi (1834-1872) ei ollut erityisen pitkä tai salskea mies, 170 senttimetrinen luuviulu. Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951) oli kansalliskirjailijaa päätä pidempi. Viisi senttiä vajaa kaksimetrinen sotapäällikkö oli komea kosmopoliitti.

– Silti Aleksis Kivi oli suurin suomalainen, historioitsija Teemu Keskisarja vakuuttaa naamaperuslukemilla.

Keskisarja tietää, mistä puhuu. Vuonna 2016 ilmestyi historioitsijan kirjoittama, kiivasta keskustelua herättänyt elämäkerta Mannerheimista. Nyt hän viimeistelee Aleksis Kiven elämäkertaa, joka tosin on vuoden verran myöhässä alkuperäisestä julkaisuaikataulusta. Äkkivääristä lauseista tunnettu historioitsija on hionut teoksen kieliasua.

– Käytän siihen aivan helvetisti aikaa. Yritän kyhätä parempia lauseita; vahvempia verbejä ja ilmaisevampia adjektiiveja. Siihen verrattuna faktojen saaminen kasaan arkistoissa ei ole mikään ongelma.

Englanti tyhmentää kaikilla arjen tasoilla Teemu Keskisarja

Keskisarjan kyltymätön intohimo suomen kielen ilmaisuvoimaan ei ole syntynyt sattumalta. Erityisesti kansalliskirjailijan elämäkerrassa sanoilla ja sanavalinnoilla on väliä. Suomalaiset ovat paljosta velkaa 1800-luvun suomalaismielisille vaikuttajille, kuten maan ensimmäiselle ammattikirjailijalle Kivelle.

– Hänen merkityksensä Suomen itsenäisyydelle on suurempi kuin vuodella 1918. Suomen itsenäisyys on kulttuurisivistystä ja kielipolitiikkaa. Fennomaanien, esimerkiksi Aleksis Kiven ja J. V. Snellmanin, takia Suomen kansan enemmistö sai ihmisarvon.

Fennomaanien ansioksi voi lukea valtavia sanoja: itsenäisyyshaaveet, tasa-arvo ja demokratia.

– Suomalaisuusliikkeen läpimurto on Suomen historian käännekohta. Kalevalainen maailma syntyi sotkan munasta – kaikki 1900-luvun ilmiöt Suomessa juontuvat edellisen vuosisadan kielitaistelusta.

Matkaoppaan työ vaativampaa kuin luennoitsijalla

Ansaintamielessä tietokirjallisuuden kuninkuuslaji on Keskisarjalle harrastus. Elämäkerrat ovat historioitsijalle järjestään tappiollisia, kuten taideteosten hänen mielestään kuuluukin.

Rahat menevät sosiaalikuluihin, matkoihin ja arkistojen penkomisessa auttavien tutkimusapulaisten palkkoihin.

– Se on mulle ihan ok, sanoo Keskisarja, jonka kiivas julkaisutahti on osaltaan juuri tutkimusapulaisten ansiota.

On selvää, ettei 1840-luvun Nurmijärvellä ketään kiinnostanut yhden kraatarinpojan puheet. Teemu Keskisarja

Leivän pöytään tuovat tilaustyöt yrityksille, erilaiset esiintymiset sekä keikkahommat matkaoppaana. Keskisarja istuu busseissa mikrofoni kädessä esimerkiksi Tampereella ja Viipurissa.

Keskisarja nostaa erikseen esiin työn matkaoppaana. Sen myötä sanoihin on tullut napakkuutta ja ilmaisu tiivistynyt. Elämäkerturi ei ole luontainen tarinankertoja.

– Bussi ajaa ohi rakennuksesta. Siinä on kolme sekuntia aikaa sanoa, mistä on kysymys. Samalla pitää yrittää puhua niin voimakkaasti, että ääni läpäisee humalaisen puheensorinan. Matkaoppaana oleminen on paljon vaativampaa hommaa kuin vaikka luennointi yliopistolla, Keskisarja tokaisee.

"Kielen terrorismia vastaan ei voi taistella"

Suomen kieli oli Keskisarja mielestä arvossaan vain noin sata vuotta - 1800-luvun lopulta 1900-luvun lopulle saakka. Viimeistään silloin englanti nappasi ainakin puolittaisen niskalenkin piskuisesta suomesta.

– Englanti tyhmentää kaikilla arjen tasoilla, Keskisarja manaa.

Karmaisevinta hänen mielestään on, ettei asialle voi mitään. Suomen kielellä ei välttämättä ole tulevaisuutta.

– Ilmastonmuutosta vastaan voi taistella, kielen terrorismia vastaan ei. Rippeitä suomen kielestä saattaa säilyä niin, että sadan tai kolmensadan vuoden kuluttua tutkijat jotain löytävät, Keskisarja kärjistää.

Keskisarjan omat työt alleviivaavat ajattelukielen merkitystä. Kun sana on hallussa, historialliset henkilöt kuvastuvat kronikkateksteistä poikkeavalla tavalla, oikeasti eläneinä ihmisinä.

Esimerkiksi Mannerheim-elämäkerrassa riittää juopottelua, väkivaltaa ja vihjailuja marsalkan seksuaalisuudesta. Helppoa olisi leimata virkkeet halvaksi provokaatioksi, mutta riveillä ja niiden välissä piirretään kuva miehestä, joka nousi merkkihenkilöksi vaikeasta nuoruudesta huolimatta.

Keskisarja toistelikin elämäkerran julkaisun aikaan lehtien palstoilla, että Mannerheim oli hyvä jätkä.

– Äidinkielellä on mahdollista löytää sattuvimmat sanat, Keskisarja tähdentää.

"Aleksis Kiven ja Jeesuksen lapsuudesta yhtä niukasti tietoa"

Aleksis Kivi kiinnostaa Keskisarjaa paitsi siksi, että hän pitää kirjailijaa suurimpana suomalaisena myös siksi, että Kivi on suuri mysteeri. Ajatusta kuvastaa elämäkerran Seitsemästä veljeksestä lainattu otsikko Saapasnahkatorni tai saapasnahka-torni, kuten Kivi kirjoitti. Saapasnahasta rakennetusta mystisestä tornista avautuu näkymä tuhoisaan tulevaisuuteen. Keskisarjan mielestä Kiven mysteeri kiteytyy juuri tähän mielikuvituksen tuotteeseen.

– Arvoituksia riittää liittyen kirjailijan ihmissuhteisiin, lapsuuteen, nerouteen ja kuolemaan.

Tietoja on saanut kaivaa urakalla, sillä alkuperäislähteitä on jäljellä vain vähän: seitsemänkymmentä Kiven kirjoittamaa kirjettä. Kun Keskisarja vuonna 2015 kirjoitti elämäkerran viimeisestä teloitetusta henkilöstä Suomessa, kirvesmurhaaja Toivo Harald Koljosesta, apuna totuuden etsimisessä oli sentään läjä viranomaiskansioita luonneanalyyseineen.

– Kivestä on paljon muisteluksia. Jotkut niistä ovat luotettavia, toiset epäluotettavia.

Erityisen hankalaa oli löytää tietoa Aleksis Kiven lapsuudesta.

– On selvää, ettei 1840-luvun Nurmijärvellä ketään kiinnostanut yhden kraatarinpojan puheet. Paljonko niistä oli jäänyt mieleen, kun heitä ruvettiin 60 vuoden kuluttua haastattelemaan asiasta?

Vitutukseen ei mielestäni voi kuolla. Teemu Keskisarja

Keskisarjan tehtävä on ollut koota palapeli tiedonmurusista, joista hänen mielestään osa on totta, toiset hyvin keksittyjä.

– Aleksis Kiven lapsuudesta lähteet eivät ole sen paremmat kuin Jeesuksen lapsuudesta. Kirjallisia lähteitä ei ole kuin tyyliin rokotustodistus ja syntymäaika.

Kivellä oli Suomen historian köyhin ja paras mesenaatti

Iloinen, surullinen, lapsellinen, nerokas, väkivaltainen, kiltti. Näin ovat Aleksis Kiven ystävät kuvailleet kansalliskirjailijaamme.

Luonteenpiirteiden hahmottaminen on olennainen osa Keskisarjan tapaa analysoida ihmistä.

Historian suurmiehissä Keskisarjan mielestä erityisen kiinnostavia ovat naisasiat. Aleksis Kivellä riitti ihastuksia, mutta suhteet karahtivat kiville.

Naisista ylivoimaisesti merkittävin oli Charlotta Lönnqvist. Kivi kirjoitti keskeisen osan tuotannostaan viiden tai kuuden vuoden aikana Lönnqvistin täysihoidossa.

Myöhemmin on syntynyt kiistaa siitä, oliko kaksikon suhde eroottinen vai ei. Faktat ovat vähissä, sillä Lönnqvistiltä on säilynyt yksi ainoa kirje, ja sekin on kirjoitettu Kivi-tutkijalle Aleksis Kiven kuoleman jälkeen 1870-luvulla.

– Olen sitä mieltä, että Charlotta Lönnqvist on Suomen historian köyhin ja paras mesenaatti, Keskisarja tyytyy sanomaan.

Kymmenen syytä tulla hulluksi

Kivi tuskin olisi koskaan saanut perusterveen miehen papereita, mutta elämän ehtoopuolella terveys prakasi oikein kunnolla. Kirjailija menehtyi vain 38-vuotiaana.

– Vitutukseen ei mielestäni voi kuolla. Kivi kuoli keuhkokuumeeseen, lavantautiin ja aliravitsemukseen. Myös sukupuolitautia on epäilty, mutta syfilistä ei ole pystytty todistamaan.

Myös mielenterveys petti. Keskisarjan mukaan Kivellä oli kymmenen hyvää syytä tulla hulluksi. Yhtenä mutta ei suinkaan merkittävimpänä seikkana on syytä pitää Seitsemän veljeksen murskakritiikkiä kirjan ilmestyttyä.

Professori August Ahlqvist ei yksinkertaisesti voinut sietää Aleksis Kiveä tai hänen tuotoksiaan. Seitsemän veljestä oli hänen mukaansa häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa.

Toisaalta Kivi kärsi julkaisuvaikeuksista, toivottomasta rahatilanteesta ja huonosta itsetunnosta.

– Kun Kivi lopulta luuli tajunneensa, ettei hän ole mitään muuta kuin täyttä paskaa, niin mielisairaalaan joutuminen ei ole ihme. Vähemmästäkin olisi vintti pimennyt.

Keskisarjan mukaan Kiven kotona ja myös Lapinlahden mielisairaalassa tehtiin nykynäkökulmasta hoitovirheitä.

– Jos mielisairauspotilasta nyt pidettäisiin kylmässä vedessä verkkojen alla, niin varmaan aika moni vaipuisi pohjalle kuten Aleksis Kivi, Keskisarja päivittelee.

Yksikin töppäys on heti sen ajan Facebookissa tai Twitterissä. Teemu Keskisarja

Viinaa kului vaihtelevasti. Parikymppisenä kirjailija joi köyhyyttään jopa suhteellisen vähän. Myöhemminkin alkoholia meni ylioppilaiden keskitasoon nähden normaalin verran, mikä tosin oli aika paljon.

Myöhemmällä iällä alkoivat ryyppyputket.

– Viimeisinä vuosinaan hän pääsi aika syvälle. Kivi teki juomaretkiä, joi monta päivää putkeen. Ennen kuolemaansa hän ehti nähdä myös pikku-ukkoja ja kokea jonkinlaisen deliriumin.

Siitä ei enää noustu.

– Jos paino on ehkä 50 kiloa ja aina juo tyhjään vatsaan väkeviä kämpässä, jossa joutuu käyttämään viisiä sukkia päällekkäin, ja samaan aikaan kärsii lavantaudista ja on hajalla unettomuudesta, niin pienikin juominen näkyy. Sitä hyvin helposti häpäisee itsensä, Keskisarja analysoi.

Maaseudulta kotoisin olevan Kiven kännisekoilut huomattiin myös Helsingissä.

– Kun kaupungissa on noin 30 000 asukasta, joista muutama sata on tekemisissä suomenkielisen kulttuurin kanssa, niin yksikin töppäys on heti sen ajan Facebookissa tai Twitterissä. Viesti leviää.

Englanti syrjäyttää suomen kielen

Keskisarja ei ole menneiden aikojen perään kaihoileva unelmoija, mutta tutustuminen Kiven elämään ja tekoihin on saanut historioitsijan vertailemaan menneisyyttä ja nykyaikaa keskenään. Suomen kieli ja suomalainen yhteiskunta – ei hyvältä näytä.

– Seitsemää veljestä lukiessa kyllä sapettaa suomalaisen kulttuurin tietyt piirteet tänä päivänä. Päällimmäisenä äidinkielen halveksinta monissa instituutioissa. Yliopistojen kansainvälistymiskiima ja englannin kielen valta kaikissa tiedotusvälineissä.

Keskisarja muistuttaa, että suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria harrastetaan tositarkoituksella vain Suomessa.

– Pähkähullu ajan henki vie silti siihen suuntaan, että joka ainoa asia on englanniksi. Jopa liikkeiden nimet, jotka palvelevat suomalaisia Helsingissä, Keskisarja manaa.

Äidinkieli on vänkä kieli, sillä sen avulla pystyy kirjoittamaan tarkasti, mitä tarkoittaa.

– Siitä syystä englannin kielen vyörytys tiedemaailmassa on irvokasta, Keskisarja lataa ja puhuu nimenomaan humanistista tieteistä.

Eipä saa puhtaita papereita Keskisarjalta edes käännöskirjallisuus.

– Kaikin mokomin käännettäköön parhaat kirjat suomeksi ja toisin päin, mutta itseilmaisu sekä kauno- että tietokirjallisuudessa on mahdollista vain äidinkielellä.

Keskisarja pohtii, kuinka jatkaisi aiheesta.

– Vielä 1900-luvun alussa Suomi oli monikulttuurinen maa: maakunnilla oli valtavat erot. Tuskin ymmärrettiin toisten puhetta. Suomussalmella ja Sauvossa elinkeinot olivat kuin eri planeetoilta. Maa oli rikas ja monimuotoinen. Oli erilaisia heimoja ja paikkakuntia.

Toista se on nykypäivänä, väittää Keskisarja.

– Elämme lattean yhtenäiskulttuurin aikaa. Kaikkialla on sama yleiskieli. Murteiden ja paikallisten mentaliteettien erot ovat vähissä. Sama ylikansallinen englanninkielinen kulttuuri vallitsee Hangosta Nuorgamiin.

Parasta siis vaalia rakasta äidinkieltä. Kuten Kivi sanaili Seitsemässä veljeksessä: "Täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi."

Teemu Keskisarjan Aleksis Kivi -elämäkerta Saapasnahkatorni julkaistaan elo–syyskuussa 2018. Kirjan kustantaa Siltala.