– Terve Hjallis! aloittaa kuopiolainen Annikki Reinikainen.

Entinen perussuomalainen on yksi muutamasta kymmenestä ihmisestä, jotka ovat tulleet varta vasten Kuopion torille tapaamaan kokoomuksesta eronnutta kansanedustajaa Harry Harkimoa. Reinikainen selittää silmät sädehtien, miten on seurannut Harkimon mielipiteitä ja alkanut ihannoida niitä.

– Minä olen ruvennut tykkäämään sinusta, hän tunnustaa.

Kannattajaksi Reinikainen ei ole kuitenkaan vielä liittynyt, koska ei tiedä, mitä Harkimon perustama Liike Nyt ajaa takaa. Kaikki aikanaan, hänelle vastataan.

– Sitten me kysytään mielipidettä sinulta ja muilta, jotka ovat rekisteröityneet sivuille. Sehän olisi hölmöä, jos me nyt kerrottaisiin kaikki, Harkimo vastaa Reinikaiselle.

Harkimon Liike Nyt ry:n väki jalkautui lauantaina ensimmäistä kertaa yleisön pariin. Väkeä oli torilla paljon, mutta suurin osa jostakin muusta syystä kuin politiikan vuoksi. Osa Ylen torilla jututtamista kuopiolaisista ei edes tiennyt, kuka Harkimo on.

– Ei hajuakaan. Enbuske on joku television juontaja, opiskelijariehaan saapunut Doris Rossinen makusteli Liike Nyt -yhdistyksen perustajien nimiä.

Muutamat kymmenet ihmiset katselivat Harkimoa kauempaa ja jotkut kävivät juttusilla.

Kuopiolainen Pauli Tuovinen kertoi tulleensa torille katsomaan tuttuja ja "ihmettelemään ihmisiä, jotka ihmettelevät" kokoomuksesta eronnutta kansanedustajaa.

– En perusta henkilöpalvonnasta, virnisti Tuovinen.

Monet torille tulleet kuopiolaiset sanoivat toivovansa kuitenkin uudistusta politiikkaan. Asioita vatvotaan liikaa ja puolueiden ryhmäkuria pidetään demokratian vastaisena. Sote-uudistusta on tehty liian kauan ja huonosti. Uuden liikkeen vaikutusmahdollisuudet eivät silti vielä vakuuta kansaa.

– En usko, että poliittisella kentällä on tarpeeksi tilaa enkä usko, että [Liike] erottuu. Luulen, että Hjalliksella on loppunut kokoomuksessa pelitila kesken ja hän joutunut keksimään jokin ratkaisun, itsekin vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaana ollut Antti Saarelainen tokaisi.

Suomalaiset ovat melko ahkeraa haloväkeä – noin kolmannes tunnetuista halomuodoista on suomalaisten löytämiä.

Nyt joukossa on kaksi uutta havaintoa, sillä pitkän linjan haloharrastaja Marko Riikonen uskoo löytäneensä kaksi uutta halomuotoa: heijastuneen 18 asteen parhelian ja heijastuneen 23 asteen parhelian.

Haloilmiö syntyy, kun jääkide kohtaa valonsäteen. Halon muoto riippuu paljon juurikin jääkiteiden muodosta.

– Parheliat ovat harvinaisia pyramidikiteistä syntyviä kaaria. Heijastuneet parheliat puolestaan ovat näiden horisontin toisella puolella olevia teoreettisia kopioita. Niiden mahdollisuus oli nähty 1990-luvulla tietokonesimulaation avulla, Riikonen kertoo.

Nyt teoriassa nähty mahdollisuus on eletty todeksi. Halomuodot löytyivät Rovaniemeltä viime vuoden tammikuussa, kun Riikonen oli metsästämässä haloja.

Riikonen kutsuu halometsästystä ”ryynäämiseksi” sillä työ on melko rankkaa – kilometrejä voi kertyä satoja, ja aikaa maastossa kulua tuntikausia.

Tällä kertaa Riikonen metsästi jääsumupilviä Rovaniemellä useamman päivän ajan. Riikonen siis etsi jääsumupilviä, joiden sisällä hän sytytti spottivalon ja kuvasi näkemänsä. Riikonen itse kuvaa näkyä "aika ufoksi".

– Ilmiön aiheuttaneita pyramidikiteitä syntyy yleensä vasta, kun lämpötila alkaa tippumaan -30 asteen tuntumaan. Tuo yö oli talven kylmin, lämpötilat olivat paikasta riippuen -33 ja -38 asteen välillä. Kuvasin eri paikoissa aamuun saakka, Riikonen kertoo.

Heijastuneiden parhelioiden ryhmään kuuluu vielä muita havaitsemattomia kaaria, joita pitäisi myös olla mahdollista nähdä Riikosen mukaan lampulla kovassa kylmyydessä.

Halot voivat periaatteessa olla mahdollista nähdä myös vaikkapa lentokoneen ikkunasta auringonvalossa: korkealla ja kylmässä.

– Mutta aika kova onnenkantamoinen pitää silloin sattua.

Lue myös:

Suomi on halohullujen luvattu maa – Moilasen kaari on yksi kymmenistä suomalaisten löytämistä haloilmiöistä

Poliisi joutuu Suomessa harvoin Lempäälässä lauantaina sattuneen, kuolemaan johtaneen ampumatapauksen eteen.

Lempäälän ampumisen lisäksi 2000-luvulla poliisin aseenkäyttöön on menehtynyt yhteensä seitsemän ihmistä.

Poliisin aseenkäyttöä tutkineen Poliisiammattikorkeakoulun komisarion Henri Rikanderin mukaan aseeseen tartutaan Suomessa muita Pohjoismaita harvemmin. Pohjoismaissakin aseenkäyttö on vähäistä verrattuna muuhun Eurooppaan, saati Yhdysvaltoihin tai kolmansiin maihin.

Rikander sanoo asiantilan johtuvan poliisin tarkasta ohjeistuksesta ja hyvästä koulutuksesta.

Poliisilain mukaan ampuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen, eikä lievempää keinoa ole.

– Aseen varautumisotteeseen ottaminen perustuu tehtävän lähtötietoihin, miltä se tilanne näyttää, Rikander kertoo.

– Jos otetaan vaikka Turun joukkopuukotus, niin jos siellä radiolla ilmoitetaan, että nyt on puukotus käynnissä, niin kyllähän se antaa ohjeistuksen suoraan poliisille, että nyt varaudutaan aseen käyttöön.

– Meillä annetaan todella paljon päätäntävaltaa poliisille voimankäyttötilanteissa. Aseenkäyttötilanteissa päällystöön kuuluva päättää aseen käytöstä, jos se on mahdollista.

– Hyvin usein tilanteet ovat nopeita tapahtumia huolimatta siitä, että niihin varaudutaan. Sitten toimitaan perinteisten mallien mukaan, eli käskytys, aseen käytöstä varoittaminen ja sitten aseen käyttäminen. Jos tähänkään pystytään. Joskus pitää laukaista suoraan, Rikander sanoo.

Vuonna 2016 tehtiin 1 047 voimankäyttöselvitystä. Näistä aseenkäyttöselvityksiä oli 79. Vuosi oli poikkeuksellinen: kolme ihmistä kuoli poliisin luotiin.

Vuonna 2017 tehtiin 84 voimankäyttöselvitystä poliisin aseenkäytöstä. Yhtään kuolemantapausta ei sattunut ja henkilöön osuneita laukauksia ammuttiin neljä.

Tilastojen suurelta tuntuva aseenkäyttömäärä (84) johtuu tilastointitavasta. Ampuma-aseen käytöllä tarkoitetaan aseen käytöstä varoittamista, aseella uhkaamista ja laukauksen ampumista. Aseen esille ottaminen ja toimintavalmiuteen saattaminen puolestaan eivät vielä ole ampuma-aseen käyttöä.

Kun ilmassa leijuva jääkide kohtaa valonsäteen, muodostavat ne yhdessä jännittävästi hehkuvia renkaita, kaaria ja valoläiskiä: haloja.

Halot ovat taivaan valoilmiöistä se kaikkein yleisin, ja Tähtitieteellinen yhdistys Ursa julistaa joka kevät havaintotempauksen nimeltään halohuhtikuu. Toisaalta, haloja voi bongata yhtä lailla myös kesällä ja talvella.

Ja voi pojat, halobongaamisen suomalaiset totta tosiaan taitavat.

Halomuotoja on monenlaisia: laskutavasta riippuen noin sata tunnettua muotoa. Ja näistä pelkästään suomalaiset ovat löytäneet noin kolmasosan. Esimerkkeinä halomuodot Moilasen kaari ja Mikkilän kaari – näistä lisää tuonnempana jutussa.

Haloja voi nähdä Suomessa noin 150–200 päivänä vuodessa, yleensä keväällä, kesällä ja talvella.

Yleisimmät halot ovat nimeltään 22 asteen rengas, auringonpilari, sivuaurinko ja 22 asteen ylläsivuava kaari. Halojen esiintymisiä kutsutaan halonäytelmiksi.

Halonäytelmässä voi hehkua samaan aikaan useampikin halomuoto. Tavallisesti halonäytelmässä näkyy yhtä aikaa 1–4 muotoa, mutta näytelmä voi olla myös yhden halomuodon monologi.

Saattaa kuulostaa melko korkealentoiselta touhulta, mutta sitä se ei välttämättä ole. Haloharrastus on nimittäin laji, joka ei syrji. Uusia halomuotoja ovat löytäneet ja bonganneet niin aktiiviharrastajat kuin kokemattomatkin. Lisäksi halon valokuvaamiseen riittää tavallinen kännykkäkamera, eikä ihmisen tarvitse olla mikään velho valokuvaamisessa.

Taivas on kuin löytöretkeilijöiden luvattu maa – uusia halomuotoja voi kokeneiden harrastajien mukaan löytyä yhä.

– Uusi halo voi sattua kohdille kenelle tahansa. Yleensä ne uudet muodot on todettu kuvista jälkikäteen tarkemmin katsottuna, sanoo pitkän linjan haloharrastaja ja ilmiöstä kirjankin kirjoittanut Marko Riikonen.

Halohuhtikuu on lopuillaan, mutta hermostua ei kuitenkaan kannata. Riikosen mukaan haloja näkyy myös toukokuussa ja ylipäänsä kesällä – mies itse odottaa jo talven haloja.

Miksi suomalaiset ovat “halohullua” kansaa?

Eukonkanto, kännykänheitto ja suopotkupallo – Suomessa kukkivat mitä erikoisemmat harrastukset. Mutta että halot – mikä saa suomalaiset kääntämään katseensa niihin?

– Suomi ja suomalaiset ovat ihan omassa luokassaan. Jotain ehkä kertoo se, että halomuotoja tunnetaan nyt 115. Näistä 44 on sellaisia, että suomalaiset ovat ne löytäneet tai olleet mukana löytämässä, kertoo Riikonen.

Tarkkaa käsitystä siitä, miksi suomalaiset ovat hurahtaneet haloihin, ei ole. Pitkän linjan haloharrastajat – joiden tietotaso on kylläkin jo enemmän halotutkijan tasoa – Jarmo Moilanen, Marko Mikkilä ja Riikonen esittävät omat arvelunsa haloinnostukseen: Ursa, Suomen sijainti, luonto ja suomalainen mielenlaatu.

Haloharrastuksen järjestäytynyt historia yltää Suomessa 1980-luvulle, kun muun muassa aktiivi Marko Pekkola innosti muita mukaan. Ursalla oli jopa halojaosto, johon muun muassa Riikonen ja Moilanen intoutuivat mukaan. Innostus levisi ja on pysynyt yhä yllä.

Nykyisin Ursan ylläpitämä havaintojärjestelmä Taivaanvahti on myös oma innoituksensa lähde, ja melko harvinainen kansainvälisestikin katsottuna. Siellä kuka vain voi julkaista kuvia haloista, ja puhua niistä muiden innostuneiden kanssa.

Myös Suomen sijainti ja vuodenajat ovat omiaan halojen esiintymiseen. Halot tarvitsevat syntymiseen valon lisäksi nimittäin jääkiteitä, ja niitähän Suomesta löytyy.

Tämän lisäksi syitä haloharrastuksen perinteisiin voi vain arvella. Parhaimmillaan harrastus voi olla hyvinkin intensiivistä, aikaavievää ja jopa fyysisesti haastavaa.

– Kai me vain olemme sitten niin hullua kansaa, pohtii Mikkilä nauraen.

Haloihin hurahtaneet ovat jahdanneet valoilmiöitä läpi taivaat ja maat

Haloharrastus voi olla huoletonta valokuvaamista silloin tällöin. Se voi kuitenkin olla myös paljon enemmän, nimittäin elämäntapa.

Alla kolmen Ursan palkitseman konkarin tarinat siitä, mitä kaikkea haloihin hurahtaminen on heille antanut:

• Marko Riikonen: "Varmana löytyy vielä uusia halomuotoja"

Kaikki lähti liikkeelle vuosikymmeniä sitten, kun Riikonen luki nuorena haloista. Sitten hän näki 22 asteen kaaren – ja se oli menoa.

– Oikeastaan sekosin niistä silloin aika lailla, kun tajusin, että tällaistakin voi olla!

Ja sillä tiellä ollaan yhä, takana on 30 vuotta haloharrastusta, haloista kirjoitettu kirja ja nippu uusia halomuotoja.

Haloharrastajat ovat hieman eri mieltä siitä, mikä valonlähde kelpaa halon synnyttäjäksi. Jotkut suosivat vain niitä haloja, jotka syntyvät itsestään luonnossa Auringosta tai Kuusta kajastavan valon myötä ilman ihmistä.

Riikonen kuitenkin kuuluu heihin, jotka eivät vierasta mitään syntytapoja. Kaikki halot kelpaavat, kuten vaikkapa kirkkaan kohdevalon keilassa näkyvät halot.

– Kun tiedät, että tuolla jossain on jääsumu eikä Kuuta tai Aurinkoa näy, niin kyllähän minä nyt haluan sytyttää sen lampun ja tietää mitä se jääsumu pitää sisällään, Riikonen sanoo.

Eikä aktiiviharrastuksessa pidä unohtaa jääkiteitä, joita ilman haloja ei ole. Jääkiteitä on erilaisia, ja niiden muoto sekä asento ovat avainasemassa halon syntymisessä. Aktiiviharrastajat tutkivat ja kuvaavat myös jääkiteitä.

Riikonen on vienyt halojen metsästämisen seuraavalle tasolle – "ryynäämisen" tasolle.

Ryynäämisellä Riikonen tarkoittaa sitä, kun kirkkaalla valolla osoitetaan jääsumupilveen ja halot tulevat näkyviin. Se, millaisia haloja syntyy, riippuu suurilta osin jääkiteiden muodosta. Ryynätessä liikutaan jääsumupilvien perässä valon, kameran ja mikroskoopin kanssa. Joskus ryynääminen voi olla ympärivuorokautista hommaa.

– Siinä hiki lentää, ja se on ihan oikeasti halojen jahtaamista, sillä tuuli voi liikuttaa jääsumupilveä miten haluaa.

Ryynäämällä ja kohdevalojen kautta on löydetty suuri osa uusista halomuodoista. On myös käynyt niin, että ryynätessä löydetty halomuoto on nähty myöhemmin myös auringon synnyttämänä.

Ryynäämisen myötä saadut halokuvat ovat Riikosen kuvailun mukaan “aika ufoja” sillä ne on otettu pimeällä ja halo "leijuu" jopa aivan ihmisen ympärillä kidepilvessä

Riikonen toivoo, että yhä useampi intoutuisi haloharrastukseen.

– Viime talvena ei kukaan meistä vanhoista parroista ryynännyt, joten toivon, että tulisi uusia tyyppejä. Lisäksi olisi todella hienoa, jos joku pystyttäisi Suomessa automaattisen halokameran. Potentiaalia on paljon, ja varmana löytyisi vielä lisää uusia halomuotoja.

• Jarmo Moilanen: “Aivan puskista tuli Moilasen kaari”

Jos taivaalle piirtyy rengasmainen valoilmiö, ja sen sisälle auringon yläpuolelle terävä V-kirjainta muistuttava muoto, on kyseessä Moilasen mukaan nimetty harvinainen haloilmiö Moilasen kaari.

Monelle suomalaiselle vuosi 1995 on hienoa aikaa muistella, mutta Moilaselle se on sitä erityisesti. Silloin hän nimittäin näki hienon halonäytelmän Oulunsalossa.

– Suljin heti työpaikkani oven, kiipesin naapuritalon katolle ja otin kuvia. Myöhemmin ilmeni, että näytelmässä oli uusi halomuoto. Se tuli aivan puskista!

Halomuoto sai nimen Moilasen kaari, ja sitä on nähty sittemmin ympäri maailmaa. Yksi asia vielä ilmiössä piinaa.

– Vielä ei tiedetä varmuudella mikä on halomuodon synnyttävän jääkiteen tarkka muoto, ja miten se asennoituu ilmassa. Ehkä se arvoitus ratkeaa tässä vielä joskus, Moilanen pohtii.

Jääkiteet muutenkin kiinnostavat haloissa paljon, sillä Moilanen on koulutukseltaan geologi. Onhan vesijää mineraali siinä missä kivienkin mineraalit.

Vaikka Moilasella on takanaan 30 vuotta haloharrastajana, ja yksi englanninkielinen tietokirjakin alaskalaisprofessorin kanssa, jatkaa mies kamera kaulassa liikkumista ja taivaalle kuikuilua. Moilasen aikanaan harrastukseen mukaan vienyt “löytöretkimeininki” kiehtoo yhä.

– Taivaalle vilkuilu on selkäytimessä. Halojen kanssa on koko ajan pieni jännitys, sillä aina voi löytyä jotain uutta. Vielä on esimerkiksi löytämättömiä haloja, jotka on teoreettisesti ennustettu, mutta niistä ei ole kuvia. Tiedä vaikka semmoinen Kajaanin taivaalle ilmestyisi, mies nauraa.

• Marko Mikkilä: “Joskus on aika hullun hommaa”

Marko Mikkilä arvioi löytäneensä muutaman uuden halomuodon 15-vuotisen harrastuksensa aikana. Hän on saanut Riikosen ja Moilasen tapaan Ursan Stella Arcti -palkinnon halolöydöistään.

Vuonna 2005 hän löysi uuden halomuodon, joka sai nimen Mikkilän kaari. Lisäksi 2013 hän löysi yläpilvistä uuden halomuodon, joka sai nimen 32 asteen kaari.

On kuitenkin yksi havainto, joka on erityisesti jäänyt mieleen: Kernin kaari. Mikkilä nimittäin valokuvasi ilmiön ensimmäisenä maailmassa. Ensimmäisen kerran Kernin kaaresta löytyy historian kirjoista merkintä vuodelta 1895, kun H.F.A. Kern kuvaili ilmiötä Alankomaissa.

Mikkilä otti mullistavan otoksen niinkin eksoottisessa paikassa kuin Sotkamossa. Hän metsästi haloja sinä päivänä satojen kilometrien edestä.

– Minulla oli aavistus, että jotain erityistä taivaalla saattaisi näkyä. Jahtasin kuvia koko päivän, varmaan yhteensä tuhat kilometriä. Kotimatkalla ajoin melkein hirvikolarin.

Mikkilä on ollut myös Riikosen ja Moilasen mukana ryynäämässä.

– Kerran olimme viikon Rovaniemellä. Saattoi olla 18 tuntisia päiviä melkein 40 asteen pakkasessa. Hupinsa kullakin, mutta kyllä se joskus on aika hullun hommaa, mies nauraa.

Ja loppua ei näy – tämä insinööri nähdään jatkossakin katse kohdistettuna taivaalle.

– Jokaisen pitäisi kokea tämä. Kyllä tässä haloja jahdataan varmaan hautaan asti.

ANNETAAN HALOHUHTIKUULLE ARVOISENSA LOPETUS: OLE OMAN ELÄMÄSI HALOHULLU, JA LÄHETÄ HALOKUVA MEILLE TAI TAIVAANVAHTIIN!

Länsi-Afrikkan Malissa ääri-islamistien epäillään tappaneen ainakin 40 siviiliä. Aavikkokylään tehtyjen kahden iskun uhrit olivat pääosin nuoria miehiä.

Malin itäisen rajanaapurin Nigerin rajalla on viimeisen vuoden aikana tapahtunut useita hyökkäyksiä. Alueen johtaja arvioi viimeisimpien iskujen olleen kosto tuaregien toimia vastaan. Viime aikoina tuaregien joukot ovat taistelleen ranskalaisten sotilaiden tuella ääri-islamisteja vastaan.

Ääri-islamistitit saattavat iskuillaan myös pyrkiä myös lisäämään alueen etnisten ryhmien välisiä kiistoja.

Viime aikoina Malissa on tehty useita terrori-iskuja siviilejä ja sotilaita vastaan. Ranskan joukkojen lisäksi Malissa on myös YK:n rauhanturvajoukkoja.

Lue lisää:

Terrorismi aiheuttaa sekasortoa Malissa – Sekä Isis että al-Qaida aktiivisia Euroopan porteilla

YK:n rauhanturvaaja kuoli voimakkaassa hyökkäyksessä Malissa

Islamistien nujertamisesta jo pari vuotta, mutta viha ja pelko kytevät yhä Malissa

Tuhannet ihmiset juhlivat hiihdon olympiavoittaja Iivo Niskasta Kuopion torilla lauantaina. Innokkaimmat fanit varasivat eturivipaikat jo tuntia ennen kultajuhlien alkamista ja neljän aikaan tori oli jo täynnä torilavalta kauppahalliin asti.

Järjestäjät eivät antaneet tapahtuman aikana arviota yleisömäärästä, mutta jotain vertailukohtaa voi etsiä kesästä 2015, jolloin Kimmo Timosen Stanley cup -juhla täytti torin. Silloin yleisöä oli rohkeimpien arvioiden mukaan lähemmäs 10 000.

– Niin jäämies en ole, etteikö tämä vetoaisi tunteisiin, Niskanen sanoi Ylelle hetkeä ennen kultajuhlien alkamista.

Iivo Niskanen voitti kultaa Etelä-Korean olympialaisissa 50 kilometrin hiihdossa helmikuun loppupuolella. Kultamitalia juhlittiin tuoreeltaan hiihtosankarin lapsuuden ja nuoruuden kotikunnassa Vieremällä.

Tänään vuorossa ovat kultajuhlat Niskasen nykyisessä kotikaupungissa Kuopiossa, jossa hän on asunut vuodesta 2013. Hiihtosankari paljastaa muun muassa tehneensä ainoan erityisharjoituksen 50 kilometrin kisamatkalle juuri Puijon maisemissa.

– On hieno tunne tuoda mitali nähtäväksi tänne, hän sanoo.

Tilaisuudessa kerrottiin, että Kuopion kaupunki tekee Puijolle Niskasen mukaan nimetyn hiihtoreitin, 2,5 kilometrin "Iivon lenkin". Mitalimies toivottikin kuopiolaiset ladulle heti kun tilaisuus tulee.

– Ei tarvii varoa jos tulee takaa ohi, hän nauratti juhlayleisöä.

Kun Ainaksen perhe herää omakotitalossaan Kotkassa, äiti Maarit menee keittiöön ja ottaa jääkaapista pakasterasiallisen raakaa kananlihaa. Perheen isä Kimmo on nostanut lihan jääkaappiin sulamaan jo illalla – niin hän tekee joka ilta.

– Ostamme aina kaupasta isomman satsin porsasta ja kanaa. Jaamme sen sadan gramman eriin rasioihin pakastimeen, Kimmo Ainas kertoo.

Isot kissapojat, yli 10-kiloiset Junnu ja Ossi, haistavat lihan ja ryntäilevät edestakaisin. Harmaaraidallinen Junnu on äänekäs, se maukuu. Joskus se voi näykkäistä pohkeesta, jos palvelu ei sen mielestä pelaa. Tummanharmaa, valkokauluksinen Ossi tulee puskemaan.

– Yleensä Ossi on pidättyväinen ja viihtyy itsekseen, mutta nälkäisenä se puskee ja painamme otsamme yhteen, Maarit Ainas sanoo.

Hän kippaa sulaneet lihat pieniin kuppeihin ja täyttää yhden suuremman kupin kuivaruualla. Kupit kannetaan eläinten omaan huoneeseen.

Koko perhe käy kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Fyysisyyden ihannointi tulee ehkä jostain sieltä. Kimmo Ainas

Kissat nyrpistelevät usein kuonojaan, kun niille tarjoaa laatulihaa – kanaa tai possua. Kimmo Ainasta se hiukan harmittaa.

– Nälkää huudetaan, mutta sitten ei kunnon sapuska kelpaa. Olisivat kiitollisia, kun saavat terveellistä, hyvälaatuista lihaa, hän hymähtää.

Latzit ja muut marketeissa myytävät märkäruuat, joiden lihapitoisuus ei ole niin suuri, sen sijaan katoavat kupeista alta aikayksikön. Ainas kutsuu niitä kissojen pikaruuaksi.

– Niissä ei ole tarpeeksi vitamiineja eivätkä ne ole tarpeeksi lihapitoisia. Onneksi kissoja saa huijattua syömään kunnon lihaa, kun sotkee joukkoon vähän “hampurilaista”.

Mies avaa kaapin, jossa on kymmeniä purkkeja kissanruokaa. Ne tulevat kerran kuukaudessa kotiovelle pakettiautolla Saksasta.

Kimmo Ainas on mieltynyt suuriin, lihaksikkaisiin lemmikkeihin.

– Olen itse harrastanut puntinnostoa läpi elämäni, ja koko perheemme käy kaksi kertaa viikossa kuntosalilla. Fyysisyyden ihannointi tulee ehkä jostain sieltä.

Viisi vuotta sitten Ainas tutki kissarotuja netistä ja löysi maine coonin – rodun, joka on peräisin ankarista oloista Mainesta, Yhdysvalloista.

– Voimakkuus viehätti. Rotu on iso, sitkeä, kestää säätä ja pärjää kovissakin oloissa. Ihastuin kissan elinvoimaan.

Muille kissojen koko saattaa olla kauhistus. Ainaksen silmään ne ovat ihan normaalin kokoisia.

– Monesti meillä käy vieraita, joilla on kotona maatiaiskissa. He kauhistelevat, että voi kamala kuinka isoja kissoja. Kun itse näen parin kolmen kilon maatiaisia, ajattelen, että ovatpa ne pieniä.

Maine coon on luonteeltaan rauhallinen ja pidättyväinen. Ainakset pohtivat, että sille voisi ottaa vähän vilkkaamman kaverin. Leikkisään ragdolliin perhe päätyi, koska sekin oli isokokoinen rotu. Perheessä oli myös 4-vuotias rottweiler-uros Njassa.

Ensin perheeseen muutti vaalea maine coon Aatu, viikko sen jälkeen ragdoll Lumi. Coon-veljekset Junnu ja Ossi täydensivät joukkoa vuotta myöhemmin. Kaikki ovat uroksia.

– Ajattelin, että kissat ovat vaivattomia ja voi lähteä vaikka yöksi pois kotoa, kunhan ruokaa on kupissa. Se tuntui alussa helpottavalta.

Mutta eihän se ihan niin mennyt.

Aatulla on oma kattaus

Eläinten huone on kodinhoitohuone, joka on erotettu keittiöstä valkoisella portilla. Siellä Njassa-koira kuivattelee tassujaan lenkin jälkeen. Se ei piittaa kissoista – paitsi niiden ruuista. Sen harmiksi kissat ovat kiinnostuneita siitä.

Ragdoll Lumin mielestä Njassan tassut tuoksuvat hyvältä. Kun koira menee pötköttelemään, Lumi tulee nuuhkimaan sitä.

– Koira saattaa ärähtää, mutta ei Lumi siitä lannistu. Se ottaa yhden tassun kerrallaan käsittelyyn, nuuhkii ja puskee itseään tassuihin.

Yhdellä seinällä nököttävät kissojen hiekkalaatikot, toisella eläinten ruoka- ja vesikupit. Kaapeissa ovat eläinten hoitotarvikkeet.

Kissankupit on nostettu pois koiran ulottuvilta. Niiden paikka on kahdella apupöydällä – lukuun ottamatta Aatua. Sen ateria katetaan muista erilleen pesuhuoneeseen.

– Aatu ei tykkää, kun muut rynnivät syömään. Se haluaa pitää oman tilan. Aatulle laitetaan kuppi pesuhuoneen puolelle, siellä se saa syödä rauhassa, Kimmo Ainas kertoo.

Aatu on eläinlauman arvovaltaisin jäsen. Usein se tarkkailee raapimispuun huipulta valtakuntaansa.

– Aatu on selvästi harkitsevin, ja sillä paras on pelisilmä. Kun muut leikkivät ja hyppivät lelujen perässä estoitta, Aatu vaanii pitkään ja hyökkää nopeasti, juuri oikealla hetkellä.

Aatu ei hyväksy lähelleen ketä tahansa. Lumin se hyväksyy, sillä ne ovat kasvaneet yhdessä pennusta asti. Ja sitten on tietysti perheen 13-vuotias tytär Aino, Aatun suosikki-ihminen.

Kun perhe meni viisi vuotta sitten katsomaan maine cooneja kasvattajan luo, vaalea pentu tuijotti herkeämättä Ainoa.

– En tiedä, tapahtuiko siinä joku leimautuminen. Nykyään Aatu menee yöllä raapimaan Ainon ovea, haluaa rinnan päälle pötköttämään ja alkaa jutella. Jos joku muu meistä haluaa silittää sitä, se on vähän pitkin hampain.

Kun ragdoll yrittää pomoilla, mainet pistävät sen kenttään. Kimmo Ainas

Lumi taas on porukan leijona. Sillä on aamuisin kiire puolustamaan kotitaloa. Se pääseekin joka päivä valjaissa ulos, halutessaan useammankin kerran. Valjaiden varassa se saa suojella perhettä maailman pahuudelta. Kuten eräältä kulkukissalta.

Pari kertaa Lumi on karannut ja löytynyt lymyilemästä läheisestä marjapuskasta.

– Olimme hankkineet sille tukevimmat ja varmimmat mahdolliset valjaat, mutta niin vain se pääsi luikertamaan niistä ulos. Nyt sillä on tuplavaljaat.

Lumi luulee olevansa porukan kuningas, mutta oikeasti se on vähän kuin hovinarri.

– Kun ragdoll yrittää pomoilla, mainet pistävät sen kenttään. Sitten se häviää kiltisti maisemista. Lumi on kuitenkin porukasta se, joka aloittaa rallit. Mainet katsovat ensin vähän aikaa sivusta, että mitä tuolle oikein tuli.

Tarkka työnjako

Kun perheessä on enemmän eläimiä kuin ihmisiä, arjen työnjako on tarkkaan harkittu ja toistuu lähestulkoon samanlaisena joka päivä. Maarit antaa aamuruuat, päästää ragdollin ulos ja käyttää koiran lenkillä.

Kimmo tiskaa herättyään eläinten likaiset astiat ja 15-vuotias Sasu-poika siivoaa kissojen vessat. Työ- ja koulupäivän jälkeen eläimet ruokkii se, joka tulee ensin kotiin. Kimmo vie Njassan ulos iltapäivällä tultuaan töistä, Ainon vuoro on illalla.

Kissat alkavat iltaisin kyräillä usein siihen malliin, että niille pitäisi keksiä tekemistä. Silloin Kimmo Ainas ottaa laservalon esiin. Punainen valo alkaa pomppia lattialla, Ossi-kissa lämäyttää tassunsa sen päälle.

– Coon-veljekset menevät siitä ihan hurmokseen. Sulkalelu on toinen, jolla leikitämme kissoja.

Kimmo siivoaa kissojen vessat taas illalla, Maarit antaa ruuan. Kun työt on jaettu tasan, lapsetkin ovat oppineet, ettei elämä lemmikkien kanssa ole pelkkää leikkiä ja silittelyä.

– Välillä kuuluu natinaa, mutta kakku on jaettu kaikille. Jos työ jäisi yhden kontolle, siinä väsyisi varmasti. Töiden jakaminen opettaa lapselle myös sitoutumista.

Se on liukuhihnameininkiä. Kimmo Ainas

Lasten mielestä lemmikit ovat suurimman osan ajasta ihania. Aino nauttii iltalenkeistä Jassan kanssa, kun on pimeää ja rauhallista. Silloin saa olla kahdestaan ja kuunnella musiikkia. Kissoissa parasta on se, kun ne tulevat puskemaan tai kehräämään mahan päälle.

– Paitsi silloin, kun se ihana pallero tulee herättämään aamuyöllä ja itse tajuaa, että olisi vielä aikaa nukkua, Aino sanoo.

30 kiloa kissanhiekkaa

Maarit Ainas hoitaa eläinten ruokatilaukset. Hän tekee ne netissä, ja DHL:n auto kurvaa pihaan noin kerran kuukaudessa.

– Teen tilauksen aina tarpeen mukaan, mutta niin, että ruokaa riittää vielä useiksi päiviksi eteenpäin. Toimitusta pitää odottaa viikon verran, Maarit Ainas kertoo.

Kun auto tulee, se tuo perheen eläimille laatikoittain ruokaa ja muita tarvikkeita. Kissanruuan lisäksi lastissa ovat hiekat ja koiranruuat.

– Yhdessä lastissa tulee useita satoja märkäruokapakkauksia ja kuivaruokaa. Lisäksi mukana on useita 15 kilon säkkejä kissanhiekkaa, Kimmo Ainas laskee.

– Hiekkaa kuluu noin 30 kiloa kuukaudessa, lisää Maarit.

Periaatteessa lemmikkien ruokakuluja ei lasketa, koska ne ovat osa perhettä ja elämäntapa. Ainakset arvioivat, että eläinten ruokaan kuluu joitakin kymppejä kuukaudessa.

– Tulee halvemmaksi tilata ison satsi kerralla Saksasta kuin hakea sama tavara suomalaisesta eläinkaupasta. Kuljetus ei maksa, kun tilaus on tarpeeksi iso.

Jokaisen kuukauden lopussa eläimillä on pesupäivä. Operaatioon osallistuu koko perhe.

Ensin eläimet huijataan herkkujen avulla samaan omaan huoneeseensa, josta on suora käynti pesutiloihin. Kimmo Ainas avaa sampookaapin ja ottaa esiin jättimäisen, melkein neljälitraisen sampoopullon. Sampoo kaadetaan valmiiksi pieniin kuppeihin.

– Ossi on pelimies, se pinkoo aina piiloon, kun sampookaappi aukeaa.

Pesuhuoneen lattialle levitetään pyyhe, jotta kissat tuntevat olonsa turvalliseksi ja saavat kynsilleen tarttumapintaa. Paljas kaakeli on turhan liukas. Kun ovi menee kiinni kaiken pitää olla valmiina. Sasu ja Aino ovat kuivausosastolla, Kimmo ja Maarit suihkun puolella.

– Se on liukuhihnameininkiä. Minä levitän sampoon ja Maarit suihkuttaa. Sitten ovi auki, märkä kissa ulos, jompikumpi lapsista ottaa kopin.

Kyräily kestää 15 minuuttia, ja sitten ne antavat anteeksi. Kimmo Ainas

Rimpuilevan, ison kissan aloillaan pitäminen vaatii voimaa. Onneksi ne eivät kynsi eivätkä sylje. Kissat ilmoittavat mouruamalla ja naukumalla, ettei tämä ole ollenkaan kivaa. Pesijät rauhoittelevat niitä juttelemalla niille.

Pesun jälkeen kissat mulkoilevat ihmisiä ja vetäytyvät loukkaantunein ilmein nuolemaan turkkejaan. Pitkävihaisia ne eivät ole.

– Kyräily kestää 15 minuuttia, ja sitten ne antavat anteeksi.

Sama ruljanssi käydään läpi kerran viikossa, kun kissoilla on harjauspäivä. Ne huijataan jälleen huoneeseensa ja harjataan yksi kerrallaan. Kimmo kaappaa kissan syliin ja leikkaa kynnet, vaimo harjaa samalla turkin.

– Kun kissaa alkaa hermostuttaa, se saa herkun suuhun. Session jälkeen se istuu lattialle ja odottaa vielä palkkaa hyvästä suorituksesta.

Tärkeintä terveys ja luonne

Kaikki perheen lemmikit on hankittu luotettavilta kasvattajilta, jotka kuuluvat Suomen Kissaliittoon. Koon lisäksi kriteerinä oli, että pennut ovat terveitä ja hyväsukuisia.

Koira ja kissat hankittiin lemmikeiksi, eikä niitä ole käytetty näyttelyissä.

– Tärkeintä ovat luonne ja terveys, ei ulkonäkö. Sillä, täyttääkö kissa näyttelykriteerit, ei ole meille mitään merkitystä.

Ainasten lemmikit ovat olleet terveitä. Aatu tosin loukkasi kerran lonkkansa, joka jouduttiin leikkaamaan.

Yle Uutiset kertoi aiemmin tällä viikolla kissojen jalostuksesta, joka on mennyt joidenkin rotujen osalta liiallisuuksiin.

– Jos aletaan liikaa miettiä vain sitä, mikä on näyttelymielessä kaunis kissa, mennään väärään suuntaan. Koirapuolella se näkyy etenkin englanninbuldogeilla. Nehän eivät pysty enää synnyttämään luonnollisesti.

Njassa ei tykkää juosta

Kimmo Ainas toivoi, että saisi Njassa-koirasta hyvän lenkkikaverin. Se ei kuitenkaan ole kovin innostunut lenkkeilijä. Sen sijaan se tutkii mielellään kaikenlaisia hajuja.

Kun lumet ovat sulaneet, Ainas käy tekemässä Jassalle metsään tai pellolle jäljen. Sitten hän hakee Njassan kotoa, jotta se pääsee toteuttamaan viettiään.

Ainas ottaa koiralle usein myös ruuan mukaan metsään. Palkkio on luvassa, kun se on löytänyt saaliinsa. Sitä on koulutettu pennusta saakka.

– Meillä on tapana pitää koiralle pieni tottelevaisuuskoulutus aina ennen ruokaa. Talvella se on sivulletuloa tai seuraamista. Yritämme opettaa, että ruuan eteen pitää tehdä vähän töitä.

Njassa ei välitä kissoista, mutta ihmisiä kohtaan se on hyvin avoin ja ystävällinen. Kun taloon tulee vieraita, Njassa menee tervehtimään heitä ensin. Tai ainakin yrittää.

– Näytämme koiralle, että ihmiset tervehtivät toisiaan ensin. Sen pitää tietää arvojärjestys laumassa.

Ainaksen mielestä Njassassa on parasta se, että se kuuntelee kaikki murheet ja on aina valmis palvelemaan. Kissa saattaa mulkaista ja vaihtaa maisemaa.

– Koira on siinä mielessä varma valinta, että se on aina valmis lähtemään mukaan ihan mihin vain, kun taas kissalla ei ole mitään miellyttämisenhalua.

Pitää osata höllätä

Joskus viiden lemmikin hoito tuntuu raskaalta.

– Silloin otetaan rennommin eikä nypitä karvaa murolautaselta tai putsata vaatteita kissankarvoista. Koiran kanssa voi tehdä joskus lyhyen lenkin tai jäljen, eikä kissojen harjausta tarvitse aina vetää täysillä.

Tästä ei saa tulla tehdastyötä. Kimmo Ainas

Perhe on vuosien myötä oppinut, että kaikkea ei tarvitse aina suorittaa täysillä.

– Pitää osata höllätä välillä. Tästä ei saa tulla tehdastyötä, koska sitten ei enää tunnu kivalta omistaa lemmikkejä.

Jos perheeseen otetaan joskus kuudes lemmikki, niin onko se kissa vai koira?

– Todella vaikea sanoa. En pysty varmasti sanomaan, että se olisi kissa.

Suomea ensi kuun euroviisuissa edustava Saara Aalto on kerännyt suuren joukon faneja helsinkiläiseen kauppakeskukseen. Fanitapaamisessa Forumin kauppakeskuksessa Aalto jakoi faneille nimikirjoituksia ja hänen kanssaan sai myös ottaa yhteiskuvia.

Saara Aalto edustaa Suomea euroviisuissa Monsters-kappaleellaan. Euroviisut pidetään Portugalin Lissabonissa ensi kuun alkupuolella.

Suomi esiintyy ensimmäisessä semifinaalissa reilun viikon päästä tiistaina 8. toukokuuta. Euroviisujen finaali käydään lauantaina 12. toukokuuta.

Lissaboniin maanantaina

Portugalissa Suomen esitystä varten on tehty suurta lavarakennelmaa, joka ei Aallon mukaan ollut valmis vielä muutama päivä sitten. Artisti itse matkustaa Portugaliin maanantaina eli noin viikkoa ennen semifinaaliesitystä. Edessä ovat heti harjoitukset.

Suomen euroviisuesityksessä on Aallon lisäksi mukana kolme taustalaulajaa ja kaksi tanssijaa. Esitystä on jo valmisteltu Portugalissa varalaulajien ja varatanssijoiden voimin.

– Näen jo sen, että tästä tulee sikahieno, mutta se (esitys) ei ole vielä valmis. Nyt vaan pitää toivoa, että he ovat maanantaina saaneet asiat valmiiksi ja valot kuntoon ja kaikki, sanoi Aalto ennen fanitapaamistaan STT:lle.

Lauantaina iltapäivällä helsinkiläisen kauppakeskuksen lehtereille ja alatasolle oli pakkautunut suuri määrä Saara Aallon faneja ja muita kiinnostuneita ohikulkijoita.

Forumin kauppakeskuksessa pidetyssä fanitapaamisessa Aalto kertoi muun muassa euroviisutunnelmistaan sekä perjantaina ilmestyneestä levystään. Lisäksi artisti jakoi nimikirjoituksia ja asettui kuviin faniensa kanssa.

Lue lisää:

Analyysi: Saara Aalto ei häviä monstereilla Euroviisuissa, kunhan esitys saadaan kuntoon

Saara Aalto Euroviisu-kappaleesta: "Hirviöllä ei häviä"

Voitetaanko tällä biisillä Euroviisut? Saara Aalto laulaa Portugalissa kappaleen Monsters – katso se tästä

Intian pääministeri Narendra Modi ja Kiina presidentti Xi Jinping tapasivat loppuviikosta Wuhanin kaupungissa keskisessä Kiinassa. Intian edustajan mukaan maiden johtajat sopivat, että alueellisia erimielisyyksiä selvitetään dialogin keinoin.

Viime aikoina vanhat rajakiistat sekä pyrkimykset vaikutusvallan lisäämiseen Aasiassa ovat kiristäneet maiden välejä, kirjoittaa muun muassa Deutsche Welle.

Kiinan ja Intian välillä vuonna 1962 käyty rajaselkkaus nousi pinnalle viime vuonna, kun maiden joukot ajautuvat pattitilanteeseen 10 viikoksi pienen naapurimaan Bhutanin raja-alueella. Kiinan mukaan intialaisten joukot olivat tulleet heidän maaperälleen, kun taas Bhutanin ja Intian mukaan sotilaat olivat Bhutanin alueella.

– Kiinan ja Intian rajakysymyksessä johtajat tukevat edustajiensa pyrkimyksiä löytää reilu, perusteltu ja molemmille soveltuva ratkaisu, kommentoi Intian ulkominsteri Vijay Gokhale.

Kiinan varaulkoministeri Kong Zuanyou kertoi maiden johtajien myös sopineen lisäävänsä yhteydenpitoa sotilaallisten sekä turvallisuustoimiensa suhteen.

Lisäksi varaulkoministeri sanoi, ettei Kiinalle ole tärkeä hyväksyykö Intia "uuden Silkkitien". Intia on ollut vastahakoinen Kiinan valtavan infrastruktuurihankkeen suhteen. Rakennushanke yhdistää 27 Kiinan ja 28 Euroopan kaupunkia.

Lue lisää:

Kiina kaavailee arktista Silkkitietä ja vakuuttaa yhteistyöhaluaan

Kiinan uusi silkkitie ja tuleva maailmanjärjestys

Poliisi varoittaa jälleen uudesta rikollisten keinosta urkkia pankkitunnuksia uhreiltaan. Ympäri maata on tullut ilmi alkuvuonna tapauksia, joissa pankkien asiakkailta on kalasteltu pääsyä tilille "uuden rahanpesulain" nimissä.

Asiakkaat ovat saaneet ensiksi sähköpostin, jossa on pyydetty heitä päivittämään pankkitietonsa. Viestissä on linkki, jota klikkaamalla tietojen päivittäminen muka onnistuu. Viestin mukaan asiakkaan palveluja voitaisiin rajoittaa, mikäli päivitystä ei tehdä.

– Tiedot eivät pidä paikkaansa, mutta niillä on saatu viestiin uskottavuutta, Itä-Suomen poliisin tiedotteessa todetaan.

Viestejä on lähetetty ainakin S-Pankin ja Osuuspankin nimissä. Ne ovat tulleet pankin asiakaspalvelun sähköpostiosoitetta erehdyttävästi muistuttavasta osoitteesta, esimerkiksi @0p.fi-osoitteesta (jossa o-kirjain on korvattu nollalla).

Ainakin osa linkkiä klikanneista on saanut jälkeenpäin puhelun selvää suomea puhuvalta henkilöltä, joka on sanonut, että tietojen päivitys onkin epäonnistunut. Tämän jälkeen soittaja on pyytänyt asiakasta kertomaan pankkitunnuksensa.

Itä-Suomen poliisi tietää tältä viikolta ainakin yhden tapauksen, jossa uhri on haksahtanut huijarin puheluun ja menettänyt satakunta euroa.

– Poliisi ja pankit eivät lähesty kansalaisia kyselläkseen salasanoja tai tunnuslukuja! poliisi muistuttaa.

Beeville Toimittaja Gary Kentille Etelä-Texasissa sijaitsevan Beevillen veden laatuongelmat selvisivät karulla tavalla.

– Muutin tänne upouuden avolava-auton kanssa. Muutamassa vuodessa se ruostui romuksi.

Ruostumisen aiheutti Beevillen vesijohtovesi, jolla Kent pesi tuliterää ajokkiaan.

Vuosikymmenien saatossa kaupungin vesitilanne ei ole kohentunut. Päinvastoin kaupunki on viime vuosien aikana saanut ympäristöviranomaisilta useita huomautuksia raja-arvot ylittävistä kemiallisista yhdisteistä juomavedessä.

Beeville ottaa vetensä läheisestä Corpus Christi -järvestä pintavetenä. Pikkukaupungin juomavedestä on löydetty vedenpuhdistamiskloorauksen yhteydessä syntyneitä kloorautuneita orgaanisia yhdisteitä, trihalometaaneja. Niistä osan on todettu aiheuttavan syöpää.

Beevillen asukkaat eivät ole vesiongelmineen yksin. Kuluneen vuosikymmenen aikana yli 60 miljoonaa yhdysvaltalaista on altistunut terveydelle haitalliselle juomavedelle.

Porakaivoista toivotaan pelastusta

Toimittaja Kent on seurannut Beevillen vesiongelmia pitkään paikallislehti Beeville Bee-Picayunen leivissä. Kentin mukaan kaupunki yrittää nyt ratkaista vesiongelmiaan uudella, porakaivoihin perustuvalla vedenottosuunnitelmalla.

– Kuudesta kaivosta olisi tarkoitus pumpata olemassa olevaan vesijohtoverkostoon hyvälaatuista vettä, joka ei vaatisi juuri käsittelyä.

Miljoonia maksava projekti on vielä kesken.

Sitä odotellessa Kent kertoo hakevansa juomavetensä kaupungissa olevilta minituulimyllyn näköisiltä vedenostopaikoilta. Niissä vesi on vesijohtovettä puhtaampaa, kiitos käänteisosmoosin, joka poistaa vedestä suolan ja muut epäpuhtaudet.

”Tuulimyllyistä” saa puhtaimman veden

25-vuotias Zach Johnson kaartaa minituulimyllyn viereen vedenostoon avolava-autollaan. Hän työntää automaattiin dollarin ja saa noin 20 litran tonkallisen vettä. Se on menossa isoäidille.

– Hanaveden juominen ei ole Beevillessä hyvä idea. Siitä voi saada syövän. Vesi maistuu metalliselta ja ajoittain myös kloorilta. Se on väriltään välillä ruskeaa ja toisinaan vihreää, Johnson kertoo.

Hän sanoo pystyvänsä pesemään sillä juuri ja juuri hampaansa.

Nuoren miehen isoäiti, Marilyn Guresky vastaanottaa vesitonkan iloisena. Hän kertoo hanaveden käyvän kyllä peseytymiseen ja pyykinpesuun, tosin aina ei siihenkään.

– Noin vuosi sitten joku teki virheen vedenpuhdistuslaitoksella, ja veteen tuli liikaa kemikaaleja. Viranomaiset kielsivät käyttämästä vettä mihinkään. Sillä ei saanut pestä edes käsiä eikä käydä suihkussa, rouva Guresky muistelee.

Pikkukaupungit suurimmissa vaikeuksissa

Beeville on tyyppiesimerkki Yhdysvaltain vesiongelmista, sillä erityisen haavoittuvia ovat pienet, maaseutumaiset kaupungit.

– Niillä on suurimmat ongelmat. Rahan lisäksi niiltä puuttuu osaamista ylläpitää ja huoltaa monimutkaisia vedenpuhdistusjärjestelmiä, apulaisprofessori Manuel Teodoro sanoo.

Teodoro on työssään Texasin A&M yliopistossa selvittänyt Yhdysvaltain vesihuollon tilaa eikä tulevaisuus ole ruusuinen. Ikääntyvä vesi-infrastruktuuri vaatisi kipeästi korjausta.

– Valtaosa Yhdysvaltain juomavesilaitoksista ja -järjestelmistä on rakennettu 1950- ja 1960-luvuilla. Ne alkavat vanheta, eikä niitä ei ole riittävästi huollettu. Yhdysvalloilla on seuraavan 50 vuoden aikana edessä lähes tuhannen miljardin korjausurakka, Teodoro kertoo.

Sellaisia rahoja ei Teodoron mukaan näytä kuitenkaan olevan tulossa.

– Yhdysvalloissa on paljon rahaa ja yritykset rikkaita, mutta rahaa tuntuu olevan vaikea saada kanavoitua julkiseen infrastruktuuriin, Teodoro pahoittelee.

Vesimaksuista nipistetään viimeiseen asti

Apulaisprofessori Teodoron mukaan Yhdysvaltain vesi-infrastruktuurin tila on nyt sellainen, että luvassa on enenevässä määrin ongelmia puhtaan veden saamisen kanssa. Juomavesi voi saastua hänen mukaansa joko niin, että putket rikkoutuvat tai niin, että vedenpuhdistuslaitoksessa ei resurssi- tai osaamispulan vuoksi saada vettä puhdistettua.

Beevillen pikkukaupunki joutui siirtämään vesilaitoksensa yksityisen yrityksen hoidettavaksi parantaakseen juomaveden laatua. Asia tuntuu olevan arka. Kaupungin pormestari jättää sovittuun haastatteluun tulematta.

Kaupunkilaisille juomavesiongelmat näyttäytyvät kaupungin johdon epäonnistumisena.

– He eivät pitäneet huolta vesiputkista. Mitään ei ole huollettu ennakoivasti, vaan on reagoitu vasta ongelmien jo tultua. Kaiken sen seurauksena meillä ei ole nyt puhdasta juomavettä, Zach Johnson lataa.

Apulaisprofessori Teodoro tunnistaa tilanteen eikä se ole ainoastaan Beevillen ongelma. Hänen mukaansa monessa kaupungissa päättäjät lykkäävät korjauksia ja huoltoja.

– Vesihuolto on Yhdysvalloissa pääsääntöisesti kaupunkien vastuulla, ja päättäjät valitaan vaaleilla. Silloin esimerkiksi vesimaksuja pyritään pitämään viimeiseen asti alhaalla samaan tapaan kuin veroja uudelleenvalinnan varmistamiseksi, hän sanoo.

Teodoron mukaan Yhdysvalloissa vesijärjestelmien kunnossapitoon ei ole myönteistä kannustinta, ja liian usein toimitaan vasta sitten, kun joku on mennyt katastrofaalisesti pieleen.

Etelä-Korea: Pohjois-Korea aikoo sulkea ydinkoealueensa toukokuussa Etelä-Korean mukaan Pohjois-Korea aikoo aikoo purkaa ydinkoealueensa toukokuussa.

Pohjois-Korea aikoo kutsua ulkomaisia asiantuntijoita valvomaan testipaikan sulkemista. Prosessia pääsisivät seuramaan Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen asiantuntijat sekä toimittajia.

Uutistoimisto AFP:n mukaan Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un kertoi asiasta tapaamisessaan Etelä-Korean presidentin Moon Jae-inin kanssa.

– Kim sanoi tapaamisen aikana, että hän toteuttaisi testipaikkojen sulkemisen toukokuussa, kertoi Moonin tiedottaja toimittajille.

Lisäksi Pohjois-Korean suunnitelmissa on siirtyä samaan aikavyöhykkeeseen Etelä-Korean kanssa, kirjoittaa muun muassa BBC. Maiden välillä on tällä hetkellä puolen tunnin aikaero.

Lue lisää:

Koreoiden johtajat kohtaavat – Pohjois-Korean johtaja ylittää linnoitetun rajalinjan ensimmäistä kertaa

Analyysi: Onko ydinkokeiden lopettaminen Pohjois-Korean viimeisin suuri huijaus vai askel kohti uutta aikaa?

– Koen saavani katseita kun tupakoin, siksi en enää ihan missä tahansa tupakoikaan. Tupakointi ei ole enää suotavaa, eikä sitä katsota hyvällä. Varsinkin kesäisin kun istuu puistossa niin tuntuu, että saa epähyväksyvää katsetta osakseen, kun pistää tupakan palamaan.

Näin kuvailee nelikymppinen nainen kokemuksiaan tupakoinnista.

– Koin, että suhtauduttiin vähän negatiivisesti. Lähinnä katseista huomasi, että tietyissä paikoissa ei olisi kannattanut polttaa, kuten sisäänkäyntien lähellä ja paikoissa, joissa on paljon ihmisiä.

Näin kuvailee puolestaan 26-vuotias mies, joka on vastikään lopettanut tupakoinnin.

Suomalaisten asenteet tupakointiin ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. Tästä kertoo muun muassa THL:n tuoreen tutkimuksen tulokset, joiden mukaan tupakan polttajista 23 prosenttia on sitä mieltä, että tupakan myyntipaikkoja tulisi rajoittaa edelleen. Vaikka tupakoijat tietävät tupakan terveyshaitat, siitä ei ole voimakkaan nikotiiniriippuvuuden vuoksi helppoa päästä eroon.

Kansanterveysjärjestö Suomen ASH:n toiminnanjohtajan Mervi Haran mukaan yleinen ilmapiiri on muuttunut 1970-luvun jälkeen, kun ensimmäinen tupakkalaki tuli voimaan. Ihmiset kokevat, että savuton ilma on perusoikeus.

Tupakointi on sosiaalinen tapa. Röökillä tutustutaan ihan eri lailla, helpommin kuin normi kahvipöydässä. Nainen, 48

Suomen ASH:n tavoitteena on savuton Suomi. Järjestö vaikuttaa työllään tupakkapolitiikkaan ja edistää tupakkatuotteiden käytön loppumista. Mervi Haran mukaan tupakanpolttajan syyllisyys ei ole uusi tunne.

– Olen tehnyt näitä tupakkahommia melkein 30 vuotta, ja tämä on ollut ihan yleinen argumentti alusta alkaen.

Haran mukaan myös tupakkateollisuuteen suhtautuminen on muuttunut.

– Ennen syytettiin tupakoijaa, nykyään syytetään tupakkateollisuutta, Hara kuvailee.

Nikotiiniriippuvuuteen kaivataan tukea

– Haluaisin lopettaa tupakoinnin terveysvaikutusten ja monen mielestä ikävän hajun vuoksi. Pidän kuitenkin tupakoinnista, sanoo 22-vuotias mies.

– Tarvitsisin apua tupakoinnin lopettamiseen, mutta en tiedä keneltä. Voisi järjestää joitain pienryhmiä, mutta tapaaminen kerran kuukaudessa ei riitä. Alussa tapaamisia voisi olla vaikka joka päivä, pohtii puolestaan 48-vuotias nainen.

Haran mukaan tupakasta eroon pääsemisen tukitoimet ovat Suomessa vielä aivan lapsenkengissä.

– Meillä pitäisi olla paremmat mahdollsuudet maksuttomaan ja helposti saatavilla olevaan tukeen. Jotkut kaipaisivat ihan perusterveydenhuollossa ihmisiä lähellä olevaa tukea, kelakorvauksia nikotiinikorvaustuotteista tai muista lääkkeistä, sekä vertaistukea.

Haran mukaan soteuudistuksessa pitäisi ottaa kantaa asiaan.

– Erikoissairaanhoidossa pitäisi olla tupakasta vieroitusklinikoita, Hara sanoo.

Haran mielestä ihmiset kuitenkin kokevat, että lainsäädännöllä ja muilla toimilla tupakoinnin lopettamista pystytään tukemaan.

Uudet tupakkatuotteet uhkana

Suomessa ei ole koskaan tupakoitu näin vähän, mutta nyt tupakkateollisuuden uudet tuotteet uhkaavat Suomen tupakoimattomuuden hyvää kehitystä, Hara sanoo. Uudet tuotteet, kuten palamattomat heat not burn -tupakat, nikotiinisuolat sekä sähkösavukkeet aiheuttavat kuitenkin saman nikotiiniriippuvuuden kuin savuke.

Haran mukaan väärää tietoa liikkuu esimerkiksi sähkötupakasta.

– Sanotaan, että esimerkiksi sähkötupakan makuaineet ovat ihan normaaleja elintarvikeaineita. Kyllähän ne ovat, mutta ei niitä ole tarkoitus hengittää keuhkoihin. On tullut tutkimustietoa, että nämä makuaineet ovat vaarallisia, ehkä jopa vaarallisempia kuin nikotiini.

Varsinkin puistossa tupakoidessa kokee, että pilaa toisten puistokokemuksen. Mies, 22

Haran mukaan uutta tutkimustietoa kuitenkin julkaistaan koko ajan, vaikka pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tunneta.

Haraa harmittaa myös erityisesti nuorten miesten keskuudessa lisääntynyt nuuskan käyttö.

– Sitä ihan surutta kuskataan Ruotsista Suomeen ja sitten myydään kavereille.

Haran mukaan nuorten naisten kohdalla nuuskan käyttö on alhaisella tasolla, mutta nousussa.

Mikä nuuskan käytön taustalla on?

– Minun oma näkemykseni on, että nuuskaa markkinoidaan sumeilematta netissä, toiseksi on mennyt hirvittävän hyvin läpi argumentti , että nuuska on terveellisempää kuin tupakointi. Mutta melkein kaikki tässä maailmassa on terveellisempää kuin tupakointi, Hara huomauttaa.

Lue lisää:

Tupakka muuttui koko kansan tavasta harvojen paheeksi – He kaikki näkevät sen arjessaan

Tupakkaprofessorin usko ei horju: Suomi on savuton 2030

Eikö tumppaaminen onnistu? Syy voi löytyä geeneistä

Presidentti Sauli Niinistö kertoi pari kuukautta vanhan poikansa kuulumisia Ylen Ykkösaamussa lauantaina.

– Hän voi oikein hyvin, hymyili kovasti tänne lähtiessäni. Ei varmaan tiedä, kuinka pahaan paikkaan isi on menossa, presidentti nauroi.

Niinistö myönsi, että arkeen on vauvan mukana tullut ihan uusi elementti.

– Mutta aika hyvin siitä on selvitty, kiitos Jennin lähinnä.

Presidenttiparin vauva syntyi helmikuun alussa. Hän sai huhtikuun alussa nimen Aaro Veli Väinämö.

Suomalaiset ovat olleet vauvasta innoissaan, sillä istuvalla presidentillä ei ole Suomessa ollut aiemmin pikkulasta. Myös koululaiset lähettävät Kevätpörriäinen-lehdessään vauvalle kosolti terveisiä.

Niinistö kertoi huomanneensa terveiset, hänellä on oma lehti työpöydällään.

– Ne ovat valtavan leppoisaa luettavaa ja tuovat hyvän mielen, Niinistö sanoi.

Lue lisää:

Presidentti Niinistö Pohjois-Korean huipputapaamisen pitopaikasta: Kiva, että Suomi muistetaan mainita

Presidentti Niinistön pojan nimeksi Aaro Veli Väinämö Niinistö

Presidentin pojalle perinteikäs nimi – tutkija empii nimibuumin mahdollisuutta

Presidenttiperhe pääsi kotiin Naistenklinikalta

Maailman suurin äitiyspakkaus ja koko kansan varpajaiset – presidenttiparin vauva innostaa suomalaisia sometempauksiin

Sauli Niinistölle ja rouva Jenni Haukiolle syntynyt poika – IS: Presidentti poistui Naistenklinikalta puolen päivän jälkeen lauantaina

Suomalainen korumuotoilun opiskelija Ildar Wafin, 22, on yksi Hyèresin muotikilpailun finalisteista. Hän kisaa uudessa muotiasusteiden sarjassa, joka lanseerattiin viime vuonna.

Silloin Suomea edusti Aalto-yliopiston kasvatti, muotitaiteilija Eeva Rönkä.

Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa opiskeleva Wafin kertoo puhelimessa Ranskasta, että hänen vanhempansa, molemmat isoveljensä, toinen isoäiti sekä yksi tädeistä ovat tulleet Ranskan Rivieralla sijaitsevaan Hyèresiin kannustamaan finalistia.

Wafin on kotoisin pienestä Järvenpään tataariyhteisöstä. Suku tuli Suomeen 150 vuotta sitten, ja sen historia näkyy Wafinin kilpailutöissä.

Wafinin tataarinkielistä nimeä (Öleşlär) kantavassa kokoelmassa on koruja, joihin on käytetty muun muassa kultaa. Se on saatu vaarilta perintönä.

– Mummo sanoi, että voin käyttää sen tähän korusarjaan, koska pääsin Hyèresiin. Se tekee kokoelmasta minulle läheisen, Wafin sanoo.

”Korut ovat pienoisveistoksia”

Hyèresin muotikilpailun finalistit pääsivät tutustumaan toisiinsa kevättalvella muotimessuilla Pariisissa, ja matkaan kuului vierailuja huippumuotia palveleviin yrityksiin. Hyères-finalisteilla oli mahdollisuus hankkia reissussa kilpailutöilleen pienimuotoista sponsorointia.

Sponsorit tarjosivat esimerkiksi käsilaukkujen tekijälle kahvoja tai nahkaa.

– Teen koruni itse alusta loppuun asti kullasta ja hopeasta, joten minulle ei juuri ollut hyötyä sponsoreista, Wafin sanoo.

Korunsa suomalaisopiskelija ajattelee veistoksina, ja koruja niistä tulee Wafinin mukaan vasta, kun ne joutuvat kosketuksiin ihmiskehon kanssa.

Korut syntyvät pitkässä prosessissa. Hyères-finalisti kertoo tunnelmoivansa pajalla raakamateriaalien kanssa, ja jatkavansa luomistyötä kotona maalaamalla. Näin korujen muodot alkavat pikkuhiljaa syntyä vesiväreillä tehtyihin luonnoksiin.

– Sen jälkeen minulla on aika selvä kuva siitä, mitä lähden työstämään.

Suomalaiset jyräävät

Perjantaina tuomaristolle kokoelmansa esitellyt Wafin ei osaa arvioida omia mahdollisuuksiaan kilpailussa, sillä muotiasusteiden sarjassa kilpaillaan yhtä lailla käsilaukuilla kuin koruilla.

Kilpailutöitä esittelevä näyttely avattiin torstaina Villa Noaillesin taidekeskuksessa.

– Tosi moni ihminen tuli kehumaan korujani, Wafin iloitsee.

Nuoret suomalaiset muotisuunnittelijat ovat pärjänneet hienosti viime vuosina Hyèresin muotikilpailussa. Kisa on ollut Aalto-yliopiston juhlaa.

Tänä vuonna Suomea edustavat Wafinin ohella neljä muuta suomalaista.

Linda Kokkonen ja Anna Isoniemi kilpailevat vaatesuunnittelussa, ja Jaakko Kahilaniemi sekä Sanna Lehto kisaavat valokuvasarjassa.

Kilpailu ratkeaa sunnuntaina 29. huhtikuuta.

Alfie Evansin vanhemmat Tom Evans ja Kate James kävivät läpi pitkän oikeustaistelun Alfien pitämiseksi hengissä, mutta hävisivät.

– Meidän vauvamme on saanut siivet tänä yönä kello 2.30. Me olemme surun murtamat. Kiitos kaikille tuesta, Alfien äiti Kate kirjoitti Facebook-päivityksessään lauantaina.

Erittäin harvinaista neurologista sairautta sairastava Alfie Evans eli lähes puolet elämästään koomassa ja joulukuusta 2016 lähtien sairaalassa.

Myös itse paavi Franciscus vetosi, jotta Alfie olisi pidetty hengissä. Italia antoi Alfielle maanantaina maan kansalaisuuden. Alfien vanhemmat yrittivät siirtää lapsensa Italiaan Bambino Gesu eli Vauva Jeesus -nimiseen sairaalaan, mutta oikeus ei antanut heille siihen lupaa.

Sen sijaan oikeus päätti maanantaina, että Alfie Evans irroitetaan hengityskoneista, koska Alfiella ei ollut mitään mahdollisuutta paranemiseen.

Iso-Britannian lain mukaan vanhemmat eivät voi vaatia hoidon jatkamista, mikäli hoidosta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Alfie olisi täyttänyt toukokuun 9. päivänä kaksi vuotta.

KOUMI Hikisiä selkiä liiskaantuu ikkunaan, kun löylymestari vihtoo väkeä jättileivänpaahtimen näköisessä mobiilisaunassa. Ympärillä viipottaa toistasataa japanilaista huopahatuissaan.

Meneillään ovat vuotuiset saunafestivaalit Keski-Japanin vuoristossa. Täällä ihaillaan Suomea, mutta ei muumien tai Marimekon vuoksi. Saunafanit tahtovat pohjoisen löylyihin.

Löyly eli rouryu lienee japanin tuoreimpia lainasanoja. Se on nyt muotia: maaliskuussa neljättä kertaa järjestetty saunafestivaali oli niin suosittu, että liput myytiin viidessä minuutissa.

Saunasta on tullut pari-kolmekymppisten japanilaisten trendikäs harrastus suurkaupungeissa, etenkin pääkaupunki Tokiossa. Sitä markkinoidaan esimerkiksi stressaantuneiden työntekijöiden rentoutumiskeinona.

– Tunnetut näyttelijät ja urheilijat puhuvat löylystä. Nuoret vuokraavat telttasaunoja. Liikemiehet saunovat, jotta työkunto paranisi, kertoo saunateoksia tehnyt kirjailija ja piirtäjä Katsuki Tanaka.

– Ennen saunoissa kävi vain keski-ikäisiä miehiä, nyt myös nuoria naisia. Joskus saunat ovat niin täynnä, että sisään ei mahdu.

Osasyy buumiin on Tanakan, 50, sauna-aiheinen mangasarjakuva. Vuonna 2016 ilmestyneen teoksen nimi on Sado eli Saunan tie. Aiemmin Tanaka julkaisi samannimisen piirrosesseen.

Teokset syntyivät, kun Tanaka alkoi käydä kuntosalilla ja innostui sen saunasta. Miten väärinymmärretty sauna Japanissa olikaan!

– Myös oma mielikuvani oli ollut huono. Muiden tavoin olin luullut saunaa tappavan kuumaksi laatikoksi, jossa vanhat sedät käyvät hikoilemassa. Mutta siellä oli rauhallista ja tuoksui hyvälle, Tanaka kertoo.

Lopulta hän uskaltautui kuntosalin kylmävesialtaaseen. Hänelle selvisi, miksi suomalaiset käyvät vuoroin saunassa ja avannossa. Se oli menoa.

Tanakan Sado-manga perustuu osin tositapahtumiin, joissa päähahmo opiskelee saunan olemusta. Sa- tarkoittaa saunaa ja -do elämänpituista opinpolkua. "Saunan tietä" voi verrata teeseremonia chadoon (teen tie) tai kamppailulaji judoon (pehmeyden tie).

Nyt Tanaka kiertää puhumassa saunasta. Tänä vuonna hän julkaisi aloittelijoiden saunaoppaan. Japanin sauna- ja kylpyläliitto on nimennyt hänet "saunan suurlähettilääksi".

Valtaosa Japanin noin 6 000 saunasta sijaitsee kylpylöissä ja kuntosaleilla. Muodikkaimmissa saa heittää suomalaisittain itse löylyä. Tanakan mukaan japanilaiset alkavat oivaltaa saunan hengen.

– Suhteemme saunaan on muuttunut. Aiemmin sinne mentiin fyysisesti hikoilemaan, nyt rentouttamaan sydäntä. Olemme päässeet lähemmäs suomalaisia, hän sanoo.

Alastomuuteen saman sukupuolen kesken japanilaiset ovat tottuneet kylpylöissä.

Japanin sauna- ja kylpyläliiton mukaan noin 10 miljoonaa japanilaista saunoo säännöllisesti. Se tekee vajaat kahdeksan prosenttia maan väestöstä.

Suomalaisasiantuntijan mielestä japanilaisten saunominen on silti kaukana täkäläisestä.

– Saunojat ovat innokkaita ja haluavat oppia. Suurin osa japanilaisista ei kuitenkaan tiedä saunomisesta yhtään mitään, sanoo Kansainvälisen saunaliiton puheenjohtaja Risto Elomaa.

Elomaa käy Japanissa usein, viimeksi saunafestivaalien kunniavieraana. Hän on opastanut alueen omistajaa savusaunan rakentamisessa.

Savusaunoja Japanissa on ollut aiemminkin. Muinaiset japanilaiset rakensivat luoliin nuotiolämmitteisiä savusaunoja. 900-luvun höyryhuoneissa puolestaan heitettiin vettä kuumille kiville, mutta sittemmin perinteet ovat kadonneet.

Vaikka löylynheitto tekee nyt tuloaan, valtaosaan Japanin nykysaunoista tullaan myös viihtymään. Siinä auttaa televisio.

– Monissa löylyhuoneissa on mattoja, 80-tuumainen televisio ja 120 astetta lämpöä, eikä löylyä saa heittää, Elomaa kuvailee.

Juuri sellaiselta näyttää esimerkiksi tokiolaiskylpylä LaQuassa. Naisten pääsaunan lauteilla on pehmeitä mattoja. Sähkökiuas on piilossa puuaidan takana, eikä löylyä ole tarjolla. Seinällä pauhaa television viihdeohjelma.

Saunoja myyvästä japanilaisyhtiö Metosista kerrotaan, että 90 prosenttia asiakkaista tilaa yhä saunan televisiolla.

Kovan luokan japanilaissaunojat eli saunnerit sen sijaan vieroksuvat televisiosaunaa. "Mitä suomalaisetkin sanoisivat, jos tietäisivät", pohditaan kirjailija Tanakan saunamangassa.

Saunnereiden alakulttuuri on luova sekoitus eri maiden saunatapoja. Suosittu on esimerkiksi saksalainen aufguss-rituaali, jossa löylymestari viuhtoo aromaattista vesihöyryä pyyhkeellä. Japaniksi se on aufuguusu.

Koumin festivaaliväellä on suipot venäläistyyliset saunahatut, joissa he näyttävät kuin söpöltä heimolta. Ulkopadassa kuumenee virvokkeeksi virolainen minttutee, ja eräässä saunassa vihdotaan kasveilla liettualaistyyliin.

Tärkein esikuva on kuitenkin Suomi. Festivaalialueen lappilaisessa kotasaunassa paistuu makkara, ja valtaosa kiukaista tulee Suomesta. Sauna-aktiiveilla on Finland Sauna Club -yhdistys.

– Japanilaiset yhdistävät saunan Suomeen ja Pohjoismaihin avannon vuoksi. Moni saunaharrastaja luulee, että saunasta pitää aina mennä lampeen tai kylmään veteen, sanoo valokuvaaja Miki Tokairin.

Tokairin, 34, on kuvannut saunaperinteitä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Mieluiten hän kertoo saunovansa Suomessa. Hän tietää jälkilöylyn ja hallitsee kiuaskivien erot paremmin kuin moni suomalainen.

– Suomen yleisissä saunoissa on parhaat kiukaat. Jokaisella on joku kokemus saunasta. Myös esimerkiksi Liettuassa on vahva saunakulttuuri, mutta moni ei puhu saunasta.

Festivaaleilla moni muukin haikailee Suomeen tai on vastikään palannut sieltä, kuten tokiolainen kuvittaja Enya Honami, 27.

Honamilla on yllään helsinkiläissauna Arlan t-paita. Hän kävi helmikuussa myös Kotiharjun saunassa ja Tampereen Rajaportissa. Etenkin niistä on kerrottu japanilaismediassa.

Insinööri Ryo Furuyama, 27, taas alkoi saunoa Tokiossa helpottaakseen työstressiään. Kaveriporukassa joku oli kuullut saunan vaikutuksista.

– Käyn Japanissa paljon saunoissa, mutta en osannut arvioida niiden laatua, koska en ollut käynyt Suomessa. Halusin tutustua saunan alkulähteeseen, tammikuussa Suomessa käynyt Furuyama sanoo.

Hotellin saunan lisäksi hän ehti Helsingissä perinteikkääseen Yrjönkadun uimahalliin ja Kuusijärven savusaunaan Vantaalle.

Nyt Furuyama aikoo Japanin ensimmäiseen maan sisään rakennettuun savusaunaan, jonka festivaalialueen omistaja Yukitaka Yoneda pystytti tontilleen. Juuri vihittyyn saunaan kiemurtelee hattupäiden jono.

Nagoyalainen kylpyläyrittäjä Yoneda osti tyhjilleen jääneen paikan viisi vuotta sitten, kun suomalaistuttavat kehuivat hirsitalon saunaa. Järvikin on vieressä. Aluetta kutsutaan Finland Villageksi, sillä joukko suomalaisyrityksiä rakennutti sen lomapaikakseen 1990-luvulla.

Kylpyläänsä saunafani on ideoinut "jääsaunan", jossa on 20 miinusastetta. Se oli keino "tuoda Lappi Japaniin", vilvoitella saunasta pakkasessa.

– Sauna on vastapaino älypuhelinelämälle. Ennen se oli työtäni, nyt koko elämäni. Ajattelen vain saunaa, Yoneda sanoo.

Aivan kaikkea japanilaissaunojat eivät ole lainanneet muualta. Päinvastoin: he kehittivät saunomisen jälkeiselle ololle täsmällisen verbin, jollaista ei löytyne edes sauna-Suomesta.

"Totonotta! Totonottaaaaaa", huokailee saunamangan päähahmo. Samaa hihkuu joukko miehiä saunafestivaaleilla kylpytakeissaan.

Verbin perusmuoto totonou tarkoittaa saunan tuomaa autuasta ja kirkasta oloa, eräänlaista "luonnonhuumeen peitettä". Tulla saunan syleilemäksi, voisi käännös kuulua. Sanan loi mangakirjailija Katsuki Tanaka ystävineen. Hyvät löylyt, sanottaisiin Suomessa.

Myös Tanaka käy Suomen löylyissä. Aluksi saunojen hämäryys kummastutti häntä, sillä Japanin saunoissa on kirkkaampi valaistus. Sitten hän huomasi, että pimeys auttaa sisäänpäin kääntymisessä.

– Suomessa sauna on rauhan paikka. Ymmärsin, miksi ihmiset menevät sinne kuin kirkkoon. Sauna on henkinen tapahtuma, kuin meditaatiota, hän sanoo.

Lue lisää Japanin Suomi-faneista ja saunoista maailmalla:

"Siellä riittää tilaa, kauniita asioita ja keikalla saa juoda viinaa" – tapasimme japanilaisia, joiden mielestä Suomi on mahtava maa

Katso suomalaisten oudot ja upeat saunat maailmalla: Kiuas kaasupullosta, lauteet mangopuusta, seurana torakat

Sierra Leonen ainoa suomalainen auttaa kun tarvitaan – Mr Kuskus on tärkeä monelle

Kun Tiina Houtsonen 15-vuotiaana kitki rikkaruohoja työhön patistettuna, hän sanoi äidilleen, että ensimmäisessä omassa kodissa piha on kyllä asfalttia.

– Ei se ihan niin mennyt... Houtsonen hymyilee.

Puutarhaharrastus alkoi Turun opiskelija-asunnosta, missä oli lasitettu parveke. Sinne hän laittoi viiniköynnöksen.

– Tein parvekkeesta viidakon, kun siirsin viherkasvit sisältä ulos valoon.

Oma piha sen sijaan alkoi rakentua Pietarsaaren vanhassakaupungissa Skatassa. Oikeastaan Tiina Houtsonen ei tiennyt vielä silloin, että unelmapiha oli syntymässä. Hän vain halusi jotain tekemistä pihalla sillä aikaa, kun lapset leikkivät omia leikkejään.

Unelmapihan suunnittelussa on hyvä suhteuttaa unelmat käytettävissä olevaan tilaan. Unelmapaikan saa rakennettua niin parvekkeelle kuin isolle omakotitontille, sanovat puutarhuri Sari Eloranta ja vihersuunnittelija Nina Mamia Kokkolan kaupungilta.

Parvekkeelle voi laittaa samoja elementtejä kuin isolle pihalle, esimerkiksi vesiaiheen tai puun, mutta ne vain toteutetaan miniatyyrikoossa.

Kohti unelmapihaa

Skatassa asuessaan Tiina Houtsonen oli innostunut Cottage garden -tyyppisistä englantilaisista puutarhoista, joissa on paljon hyötykasveja ja syötävää, mutta myös kukkia.

– Luonnonkin on hyvä hyötyä puutarhasta, eli sieltä löytyi myös perhosille ja pölyttäjille ruokaa.

.

Tiina Houtsonen muistelee, että pihatyöt olivat ihania jo tuolloin, vaikka tekemistä olikin paljon. Rahaa kului eniten pihan rakentamiseen, kasveja hän sen sijaan sai jakamisen ja vaihtamisen kautta niin äidiltään kuin ex-anopilta.

– Pihasta tuli sellainen kuin halusin, mutta virheitäkin tuli. Esimerkiksi nurmikonleikkuuta ajatellen monia asioita olisi voinut tehdä toisin.

Oppia kantapään kautta

Yksi tärkeä oppi pihan rakentamisesta liittyy pensaisiin, niiden sijoittamiseen ja tarpeen vaatiessa poistamiseen. Juurimattoa on laitettava vahvasti ja perustukset tehtävä hyvin.

Ei niin että mahdollisimman äkkiä, että se näyttää hyvältä. Puutarhaharrastaja Tiina Houtsonen

– Ei niin että tekee mahdollisimman äkkiä, että se näyttää hyvältä. Kun saan idean, haluan yleensä, että se tehdään nyt, heti ja sen pitäisi olla jo valmis, hän kertoo temperamentistaan.

Nopeus ei aina ole ollut hyväksi, vaan pienen harkinnan jälkeen voisi löytyä parempi ratkaisu. Kuten juhannusruusun kanssa: ex-anoppi muistutti jo istutusvaiheessa siitä, miten vaikea tai liki mahdoton juhannusruusu on myöhemmin poistaa kasvupaikalta. Siihen paikkaan Houtsonen ruusun kuitenkin halusi.

– Kahden vuoden kuluttua halusinkin jo siirtää sen pois oleskelualueen tieltä, mutta kyllä se ruusu sieltä nousi, juurimaton läpikin!

Luopumisesta uuteen unelmaan

Tiinalle ja puolisolle tuli ero, ja samalla unelmapihasta tuli entinen. Siitä luopumista hän ei juuri muistele, vaan keskittyy nyt rivitalopihan rakentamiseen.

– Olin jo odottanut, että pääsen jatkamaan elämää ja miettimään jotain uutta.

Tiina muutti tyttärineen rivitalohuoneistoon viime kesänä. Uudessa asunnossa viehättävät olohuoneen isot ikkunat, joista tulvii valo sisään. Huoneesta pystyy tekemään talvipuutarhan, ja siitä on helppo jatkaa kotia ulos terassille, hän haaveilee. Piha myös tarjoaa harrastajalle haasteen.

– Asunto oli ollut asumattomana parin vuoden ajan, ja piha oli sen mukainen. Pelkästään takapihalta vietiin pois kuusi peräkärryllistä risuja, oksia ja puita, että siellä pystyi edes kulkemaan.

Jos haluaa katsoa omaa vanhaa pihaa uusin silmin, yksi tapa on piirtää paperille rakennukset ja isoimmat pihan yksityiskohdat. Niin voi tarkastella pihaa yksityiskohtien häiritsemättä.

Uutta tilaa voi saada käyttöön vaikka pengertämällä tai poistamalla huonokuntoisia puita, kertovat puutarha-ammattilaiset Sari Eloranta ja Nina Mamia.

Suulle ja silmälle iloa

Seuraavana suunnitelmissa on terassin rakentaminen ja kasvihuoneen paikasta päättäminen. Tällekin pihalle on tulossa hyötykasveja, kukkia ja syötävää, niin asukkaille kuin hyönteisille.

Nurmialuetta tulee vain etupihalle, ja sinne nousee myös lasten leikkipaikka. Päätyseinän aurinkoon, punatiiliä vasten Houtsonen suunnittelee köynnöksiä: viiniköynnöstä ja minikiiviä. Englantilaisen puutarhan runsaus kiehtoo edelleen.

– Haluaisin valkoisen puuaidan sekä etu- että takapihalle ja jätän vanhat syreenit kasvamaan. Liian isot puut, tammi ja vaahtera, saavat varmaan lähdön. Ehkä tilalle tulee kirsikkapuu, jota tytärkin toivoo.

Tällä hetkellä Houtsosen perheessä seurataan mielenkiinnolla, mitä kevät nostaa pihamaalta esiin viime kesän risusavotan jälkeen. Ilostuttajia on jo näkynyt.

– Erilaisia vuokkoja ja sipulikasveja on noussut esiin, samoin raparpereja ja vanhoja perennoja.

Perhe ottaa hetken mielijohteesta kissan kesämökilleen. Kun syksy saapuu ja perhe lähtee takaisin kaupunkiin farmariautollaan, jätetään kissa naukumaan surkeasti vesisateiseen metsään.

Sitten suloisen pörröinen kissa kuolee nälkään.

Tunteikas tarina luontoon hylätystä kesäkissasta on ollut lehtijuttujen peruskauraa jo 1970-luvulta saakka. Moni muistaa julkkikset, jotka vetosivat ihmisiin teemalla "älä ota kesäkissaa".

Suomen eläinyhdistysten liitossa ollaan huolissaan hylätyistä, villiintyneistä ja luontoon kuolevista kissoista, mutta pidetään kesäkissatarinoita pitkälti urbaanilegendana. Ihminen on harvemmin tahallisen ilkeä, vaikka mukaan mahtuu myös eläinten kaltoinkohtelua.

– Jos kissaa ei ole ehditty leikata, se toteuttaa sukuviettiään ja karkaa tavallista helpommin. Kesäkissa on helppo ja myyvä käsite, mutta johtaa ajattelua harhaan, sanoo SEY:n viestintäpäällikkö Maria Lindqvist.

Maatiaiskissojen lisääntyminen keskittyy kesään ja syksyyn, mikä antaa pontta kesäkissatarinoille. Myös Etelä-Suomen aluehallintoviraston eläinsuojeluvalvoja Margit Nevala on skeptinen kesäkissailmiötä kohtaan.

– En usko ollenkaan, että otettaisiin kesäksi kissa ja sitten se tarkoituksellisesti hylättäisiin syksyllä.

Villikissat sikiävät laumoissa

Koditttomia kissoja on kuitenkin aivan liikaa. Kesäkissojen sijaan ongelmana ovat hallitsemattomat kissapopulaatiot, joihin voi kuulua kymmeniäkin eläimiä. Villiintyneet ja sairaat yksilöt joudutaan lopettamaan.

– Kun leikkaamattomat kissat lisääntyvät, on lopputuloksena villiintyneitä kissoja, jotka saavat ravintonsa sekä ihmisiltä että luonnosta, toteaa eläinsuojeluvalvoja Margit Nevala.

Nämä irtokissat viihtyvät autiotaloissa ja mökkien alla, kun mökkiläiset lähtevät syksyllä pois.

– Ehkä kesäkissatarinat ovat kehkeytyneet tästä ilmiöstä, mutta ei se syy mökkiläisissä ole.

Jos kissaa ei ole ehditty leikata, se toteuttaa sukuviettiään ja karkaa tavallista helpommin. Maria Lindqvist

Hartolassa, Päijät-Hämeessä, on saatu hyviä kokemuksia vapaana kulkevien kissojen leikkaamisesta erillisissä kampanjoissa.

Hartolan seudun eläinsuojeluyhdistys ja Eläinsuojeluyhdistysten kummit järjestävät useamman kerran vuodessa tapahtumia, jossa eläinlääkärit leikkaavat ja siruttavat kissoja tavallista edullisemmin.

– Eläimet ovat kotikissoja, jotka liikkuvat ulkona, kertoo Nevala.

Esimerkiksi vähävaraisille kissanomistajille pienikin hinnanalennus kissan sterilisaatiosta tai kastroinnista voi olla merkittävä asia. Kampanjat ovat vähentäneet holtittomasti leviäviä kissapopulaatioita alueella.

Joissakin Suomen kunnissa on ollut jopa pulaa kissanpennuista.

– Kohtaanto-ongelma kysynnän ja tarjonnan kanssa on hyväkin asia. Sopivaa kissaa pitää etsiä. Se estää nopeita päähänpistoja. Kissan hankintaa pitääkin pohdiskella tarkoin.

Löytöeläintalon ei tarvitse raportoida kissoistaan

Suomessa arvioidaan olevan 20 000 hylättyä, villiintynyttä tai luontoon kuollutta kissaa. Karkea arvio määrästä on vuodelta 2007, jolloin Suomen eläinyhdistyksen liiton vapaaehtoinen soitti läpi Suomen löytöeläintaloja. Sen jälkeen lukuun ei ole tullut täsmennystä.

Vapaana kulkevat kissat on jo huomattavasti irtokissoja laajempi käsite. Vapaana kulkevista kissoista on kulkenut jopa 600 000 kissan arvio, jonka on esittänyt pesivistä linnuista huolissaan oleva Suomen luonnonsuojeluliitto vuonna 2016. Lukuun lasketaan mukaan myös leikatut kotikissat, jotka ulkoilevat.

Arviot kissamääristä kuitenkin vaihtelevat rajusti, koska esimerkiksi löytöeläintaloilla ei ole velvollisuutta tilastoida tiloissaan olevia kissoja. Asia on korjaantumassa uudessa eläinsuojelulaissa, jonka odotetaan tulevan voimaan 2020 alussa. Suomen eläinyhdistysten liitto SEY ajaa lakiin kohtaa raportointivelvollisuudesta.

Löytöeläintaloissa hoidetaan SEY:n haarukoinnin mukaan mahdollisesti 10 000 kissaa vuosittain, vaikka pätevä tilastointitapa puuttuukin.

Aina kissanomistajat eivät osaa kysellä kadonnutta lemmikkiään löytöeläintalosta – kyseessä ei välttämättä ole edes aina lähin löytöeläintalo, sillä kissa saattaa vaeltaa pitkällekin karkumatkallaan.

– Ihmisillä on ylipäätään vääriä luuloja löytökissoista. Löytöeläintaloissa olevat kissat eivät ole villiintyneitä yksilöitä, vaan kilttejä ja hyvinhoidettuja, sanoo eläinsuojeluvalvoja Margit Nevala.

Tampereen Pappilan asuinalueella tuhoutui täysin kuuden perheen kaksikerroksinen rivitalo, kertoo pelastuslaitos.

Pelastuslaitos sai hälytyksen palosta Tampereen Hintsankadulla kello kymmenen aikaan illalla lauantaina. Pelastuslaitoksen saapuessa paikalle rakennus oli ilmiliekeissä.

Palon takia kuusi ihmistä vietiin sairaalaan. Heidän vammojensa vakavuudesta ei ole kerrottu tarkemmin. Kukaan ei kuollut palossa.

Rakennuksen sammuttaminen jatkui useita tunteja. Noin puoli viiden aikaan sunnuntainaamuna päivystävä päällikkö kertoi, että palo on saatu sammutettua. Palopaikalla oli kaikkiaan 23 pelastuslaitoksen yksikköä ja lisäksi useita poliisin ja ensihoidon yksiköitä.

Päivystävän palopäällikön mukaan palo oli levinnyt poikkeuksellisen nopeasti. Palon syttymissyystä ei ole tietoa.

Facebookissa on avattu keräys Hintsankadun palossa kotinsa menettäneiden hyväksi. Keräyksestä kertoi ensimmäisenä Aamulehti.

Päivitetty klo 7:16 Tuoreimmat tiedot lisätty.