Televisiotuotantopalveluja tarjoava Studio Mediapolis kertoo, että kuusi viikkoa kestäneet yt-neuvottelut ovat ohi.

Tuotantoyhtiö on päättänyt lopettaa toimintansa ja irtisanoa koko henkilöstönsä tuotannollisista ja taloudellisista syistä, kertoo tuotantoyhtiön toimitusjohtaja Aku Syrjä tiedotteessa. Tuotantoyhtiöön on kuulunut 24 vakinaista työntekijää.

Tuotantoyhtiön mukaan tilanteeseen jouduttiin kun Yleisradio päätti lopettaa Studio Mediapoliksen tuottaman Uusi päivä -draamasarjan. Viimeiset jaksot nähdään vuoden 2018 lopussa. Sarja on työllistänyt 30–40 työntekijää ja se on ollut tuotantoyhtiön merkittävin projekti. Neuvotteluissa ei löydetty korvaavia tuotantoja sarjan tilalle.

Studio Mediapoliksen toiminta loppuu näillä näkymin syksyllä.

Lue myös:

Yt-neuvottelut alkoivat Mediapoliksessa – Uusi päivä -tv-sarja päättyy vuoden lopussa

Luumäen Taavetissa Etelä-Karjalassa loimunnut tehdaspalo on saatu sammutettua, mutta sammutusraivaustyöt palopaikalla jatkuvat yhä, kertoo STT. Pelastuslaitos sai hälytyksen rakennuspalosta perjantaina illalla yhdeksän aikaan Deletec Oy:n pellettitehtaalle .

Paikalle lähetettiin lähes kaksikymmentä pelastuslaitoksen yksikköä. Pelastuslaitos kertoi Twitterissä, että savun alapuolella olevia kehotettiin sulkemaan ikkunat ja ilmanvaihto. Savua muodostui paljon.

Päivystävä palomestari Arto Suomalainen kertoi Ylelle kello yhdentoista aikaan illalla, että palon syttyessä tuotantolaitoksen alue oli suljettu eikä ketään ollut paikalla. Loukkaantuneita ei siis ole. Palohälytys tuli automaattisesti.

– Palo oli levinnyt valtoimenaan teollisuushallin seinärakenteisiin ja kattorakenteisiin. Katto oli kauttaaltaan tulessa, Suomalainen kuvaili tilannetta pelastuslaitoksen saapuessa paikalle.

– Nyt voimakkain palo on saatu lyötyä alas, päivystävä palomestari kertoi hieman ennen kello yhtätoista illalla. Kello 23 jälkeen illalla pelastuslaitos kertoi Twitterissä, että palo on saatu hallintaan.

Syttymissyystä ei ole vielä tietoa. Hälytyksen ja palon nähtyään palomestari pitää todennäköisenä, että palo syttyi puruvarastosta. Pellettitehtaan alue on suuri ja myös tuhot näyttävät olevan suuret. Suomalainen arvioi, että tuhoja on satojen tuhansien eurojen edestä.

– Tuotantolaitoksen tuotantotilat ja puruvarasto tulevat tuhoutumaan täysin voimakkaan palon seurauksena, pelastuslaitos tiedotti myöhemmin.

Pellettitehtaan omistaja Tuomo Salonen kertoi aamulla Ylelle, etteivät tuotantotilat ole tuhoutuneet. Puruvarasto puolestaan tuhoutui täysin. Pelastuslaitoksen mukaan tuotantotiloihin kärsivät palon sammutustöiden takia, mutta eivät tuhoutuneet.

Jälkisammutus ja raivaustyöt jatkuvat arviolta lauantai-iltapäivään asti. Pelastuslaitoksen runsas vedenkäyttö sammutukseen voi aiheuttaa käyttöveden vaaratonta ja tilapäistä värjäytymistä alueella.

Deletec kertoo Luumäen tehtaan olevan yksi Suomen suurimmista pellettitehtaista.

Klo 4:05: Juttuun päivitetty viimeisimmät tiedot__.

Klo 8.27: Juttua päivitetty; tuotantotilat eivät olekaan tuhoutuneet täysin vaan kärsivät vesivahingosta

Laajalti levinnyt supikoira saa luonnossa paljon tuhoa aikaiseksi. Se pääsikin torjuttavien vieraslajien listalle, kun EU laajensi viime kesänä luetteloa. Supikoiraa koskeva siirtymäaika päättyy ensi vuonna.

Se, miten haitalliseksi vieraslajiksi luokitus vapauttaa metsästystä, tarkentuu myöhemmin.

Tarkkanokkaisena eläimenä se löytää erityisesti maassa pesivien lintujen pesille. Olli Kursula

Keski-Suomen riistapäällikön Olli Kursulan mielestä vieraspedon kanta pitäisi saada mahdollisimman pieneksi, koska se on lisä maan luontaiseen petokantaan.

– Se on niin älyttömän runsaslukuinen, että vaikka se ei ole mikään mestarisaalistaja, niin tarkkanokkaisena eläimenä se löytää erityisesti maassa pesivien lintujen pesille. Suurin ongelma ovat sorsa- ja metsäkanalinnut.

Keski-Suomessa metsästetään yli 10 000 vuodessa

Supikoira tuli Suomeen 1970-luvulla Neuvosto-Karjalasta. Muutamassa vuodessa se levittäytyi Etelä- ja Keski-Suomeen ja valloitus on jatkunut Lappiin saakka.

Saalis on Keski-Suomessa ollut 10 000–15 000 yksilön paikkeilla vuodessa. Olli Kursula

– Alunperin se on lähtöisin Aasiasta, mutta Neuvostoliitossa niitä istutettiin turkiseläimiksi. Huhu kertoo, että puna-armeijan lentäjille piti saada turkkitarpeita.

Suomessa supikoiraa on Kursulan mukaan tähän saakka metsästetty riistanhoitotarkoituksessa.

– Saalis on Keski-Suomessa ollut 10 000–15 000 yksilön paikkeilla vuodessa. 2016 koko maassa ylitettiin 200 000 supikoiran raja.

Kaikkiruokainen ja taudinkestävä

Supikoiran kokonaan hävittämistä Kursula pitää mahdottomana tehtävänä, koska se on niin hyvä selviytyjä.

Laji leviää tehokkaasti, koska naaraat lisääntyvät jo vuoden ikäisinä, ja pentuja tulee paljon, keskimäärin toistakymmentä.

Se on lisäksi kaikkiruokainen ja ainoana koiraeläimenä se nukkuu talviunta. Olli Kursula

– Se on lisäksi kaikkiruokainen ja ainoana koiraeläimenä se nukkuu talviunta rakennusten alla tai maaluolassa suojassa pakkasilta.

Ja vielä bonuksena: supikoira on todella taudinkestävä. Sellaista tautia ei ole löydetty, joka kantaa rajoittaisi.

– Se selviää esimerkiksi kapista. Kettu siihen kuolee, mutta supikoira selviää ja levittää tautia. Lisäksi se on rabieksen kantaja.

Supikoirien esiintyminen jo tunnetaan, mutta Luonnonvarakeskus toivoo kansalaisilta havaintoja muista vieraslajeista, erityisesti piisamista ja jättipalsamista.

Keväällä 1918 Suomi oli jakautunut kahtia. Moni pakoili. Niin myös nivalalainen senaattori Kyösti Kallio. Valkoinen senaattori, eli hallituksen jäsen, piileskeli punaisia Helsingissä Bulevardi 10:ssä.

Kun junat alkoivat viimein kulkea, Kyösti Kallio matkasi kotiin, Pohjois-Pohjanmaalle. Matkalla Nivalaan hän näki sisällissodan hävityksen jäljet. Matka punaisesta Suomesta kohti omaa perhettä ja valkoista Suomea oli pitkä.

Keskustaa edeltäneen maalaisliiton johtajiin kuulunut Kallio oli ensimmäinen valkoisen puolen poliitiikko, joka puhui julkisesti sovinnon puolesta. Professori Kari Hokkanen on kirjoittanut Kyösti Kalliosta elämänkerran.

Junan tuoma mies, mahtoiko olla sosialisti? Kotiin päästyään Kallio piti Nivalan kirkossa sovintopuheen.

– Se oli raskasta aikaa ja kyllä hän pelkäsi henkensä puolesta, kuten moni muukin. Kyösti Kallio oli kuitenkin luonteeltaan tasaisempi kuin esimerkiksi hyvä ystävänsä Santeri Alkio, eikä hän ryhtynyt edes päiväkirjoissaan vaatimaan kovia rangaistuksia, Hokkanen sanoo.

Kyösti Kallio herätti kirkkoväessä puheellaan hämmennystä ja jopa vihaa. Junan tuoma mies puhui outoja.

“Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä”, Kallio sanoi.

Ei kissankorkuisia otsikoita. Noissa oloissa puhe oli ällistyttävä. Puheen arvo ymmärrettin paljon myöhemmin. Lehdissä puheesta nähtiin vain lyhyitä mainintoja.

– Totta kai hän oli valkoinen ja tuomitsi kapinan, mutta piti kuitenkin sopua parempana vaihtoehtona kuin rajuja rangaistuksia, joihin sitten kuitenkin ryhdyttiin, Hokkanen sanoo.

Puhe pidettiin samana päivänä, jolloin viimeiset punakaartilaiset antautuivat ja sota päättyi. Sisällissota oli vienyt yli 36 000 suomalaisen hengen, taisteluissa ja leireillä. Senaattori Kallion vaimon veli oli kuollut taisteluissa. Koston kierre kuitenkin alkoi. Vankileirikatastrofi oli edessä.

Yleisö odotti "tuomihtevampaa kantaa" Nivala oli valkoista aluetta, eivätkä siellä tuhon jäljet juuri näkyneet. Sieltä oli kuitenkin lähdetty taisteluihin ja moni oli vammautunut.

Kallion vaimo Kaisa Kallio sai puheen jälkeen kirjeen, jossa kysyttiin, onko mies muuttunut sosialistiksi.

Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että Kyösti Kallion puhe oli ensimmäinen sovintopuhe. Professori Hokkanen myöntää, ettei sanoilla ollut välitöntä vaikutusta.

– Valkoinen senaatti oli hyvin oikeistolainen. Kapinan toistumista haluttiin ehkäistä ankarin rangaistuksin ja peruuttamalla "liian pitkälle" menneitä reformeja, yhtäläistä äänioikeutta myöten. Mutta sovinnon linjaa lähdettiin sitten lopulta kulkemaan kohti eheytymistä. Sikäli puhe oli merkittävä.

Tasavallan eheytymisen juhlaa vietetään Nivalassa lauantaina kello 12. Mukana on ylin valtionjohto, tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Juha Sipilä.

Yle näyttää presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Juha Sipilän puheet suorana Areenassa. Lähetys alkaa kello 13.15. Niinistön puheen on määrä alkaa noin 13.30.

Roisin Kelly panee pyörimään Vihdoin kotona -piirretyn. Kolmevuotias Arlon ja kuusivuotias Dexter asettuvat sohvalle katsomaan lempielokuvaansa.

Kellyn perheen koti on siisti, pieni kaupunkitalo Dublinin etelälaidalla, Glasthulessa. Asuinalueella on näin iltapäivällä hiljaista.

Dexter tuli tunti sitten koulusta. Kotihoidossa olevan Arlon naama kukkii vielä vesirokon jäljiltä. Kun molemmat seuraavat tiiviisti piirrettyä, äidillä on rauhallinen suvantohetki ennen iltaruuan valmistelua.

42-vuotias Roisin Kelly hoitaa lapsia kotona, kuten moni muukin irlantilaisnainen. Vaihtoehtoja kotihoidolle on vähän.

Irlannissa lapset aloittavat koulun 4–5-vuotiaina. Sitä ennen yhteiskunta tarjoaa vain kolme tuntia päivässä esikoulua. Sen ylittävä hoito pitää ostaa yksityisistä päiväkodeista, ja summa voi olla lasta kohti jopa 1 500 euroa kuussa.

Eivätkä kustannukset suinkaan lopu koulun alettua. Pienten koululaisten iltapäivähoito on hyvin kallista, eikä ala-asteikäisten koululaisten ole Irlannissa suotavaa antaa olla yksin iltapäivisin koulun jälkeen.

Harvalla perheellä on varaa kustantaa kodin ulkopuolista hoitoa. Ja kun kotona ollaan, lapsia hankitaan useampi peräkkäin.

Irlantilaisnaiset synnyttävät yhä 1,9 lasta naista kohden, mikä on Euroopan korkeimpia lukuja.

Samalla Irlannin väestö on nuorta. Alle neljätoistavuotiaita on 21,1 prosenttia väestöstä, enemmän kuin missään toisessa Euroopan maassa. Esimerkiksi Suomessa 14-vuotiaiden osuus oli Irlannin tasolla vuonna 1978.

Irlannin mediaani-ikäkin on Euroopan alhaisin, 36,9 vuotta.

Tämän jutun lopussa on enemmän EU-maiden väestötilastoja. Voit tutkia sieltä, miten Suomi ja esimerkiksi Irlanti sijoittuvat eri mittareilla.

Irlannin pätevimpiin ikääntymisen asiantuntijoihin kuuluu Virpi Timonen, Trinity Collegen ikääntymisen ja sosiaalipolitiikan professori.

46-vuotias Timonen on kotoisin alun perin Rovaniemeltä, mutta hän muutti maailmalle opiskelemaan ja töihin jo 16-vuotiaana. Hän on väitellyt Oxfordissa ja asunut Irlannissa irlantilaisen miehensä sekä kahden tyttärensä kanssa kohta parikymmentä vuotta.

Timonen kertoo, että Irlannin väestön nuoruuteen on useita syitä. Ensinnäkin syntyvyys on Euroopan korkeimpia, toiseksi maahan muuttaa talouden nousukausina paljon työikäistä väkeä.

– Esimerkiksi Itä-Euroopan uudet jäsenmaat saivat vuonna 2004 välittömästi oikeuden muuttaa töihin Irlantiin, ja edelleenkin puola on Irlannin toiseksi puhutuin kieli, Timonen sanoo.

Korkean syntyvyyden ja maahanmuuton lisäksi kolmas väestön keski-iän alhaisuutta selittävä tekijä on, että iso osa irlantilaisista eläkeläisistä asuu muualla. Noin joka kuudes Irlannissa syntynyt asuu nykyään ulkomailla.

Irlanti on ollut maastamuuttajien kansakunta aina vuosien 1845–1852 nälänhädästä lähtien. Maan väkiluku romahti silloin alle puoleen, alle kolmeen miljoonaan – nälän ja tautien, mutta ennen kaikkea maastamuuton takia.

Vuonna 2008 alkaneen talouskriisin seurauksena maasta muutti muutamassa vuodessa paljon työikäisiä ulkomaille. Muutto suuntautui etenkin englanninkielisiin maihin: Britanniaan, Australiaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Tuskin meillä irlantilaisilla sellaisia erityisominaisuuksia on, että yritykset eivät löytäisi yhtä osaavaa työvoimaa muualtakin. Roisin Kelly

Nyt Irlanti on houkutellut maahan suotuisalla verokohtelulla it-yrityksiä, jotka puolestaan vetävät paluumuuttajia ja ulkomaalaisia töihin. Tämä on nostanut esimerkiksi Dublinin vuokratasoa huomattavasti. Kaupungin yleinen hintataso on liki sama kuin Helsingin.

Kellyjen kodissa jumpataan. Äiti ja isoveli Dexter heiluttelevat kuopusta jumppavarjon sisässä. Arlolla on autismi, ja hänen liikkumistaan ja aistien kehitystä tuetaan jumpalla.

Isä Mark Kelly johtaa Fit for life Ireland -nimistä yritystä, joka tarjoaa toimintaterapiaa, fysioterapiaa ja liikuntatuokioita irlantilaisille vanhainkodeille.

Roisin Kelly sanoo, että perheen lapsiluku on nyt täynnä. Hän hoiti aiemmin miehensä yrityksessä hallintoa, mutta Arlon hoidon takia hän ei aio lähiaikoina palata työelämään. Enemmän kiinnostaisi vaikuttaa autististen lasten hoitoon ja varhaiseen tukeen yhteiskunnallisesti.

Kellyn mukaan perhe ei ole harkinnut muuttamista muualle. Siteet kotikonnuille ja sukuun ovat tärkeämpiä. Onneksi puoliso pystyy elättämään perheen, ja kiihkeimmän nousukauden aikana ostetun talon velatkin on pystytty hoitamaan.

Kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin, Kelly huomauttaa.

– Tilanne on epävarma. Entä jos EU pakottaa Irlantia kiristämään yritysveroja, muuttavatko nuo ulkomaiset firmat pois Irlannista? Tuskin meillä irlantilaisilla sellaisia erityisominaisuuksia on, että yritykset eivät löytäisi yhtä osaavaa työvoimaa muualtakin.

Syntyvyys laski Irlannissa huomattavasti myöhemmin kuin muualla Länsi-Euroopassa.

Professori Timonen kertoo, että monet hänen ikätovereistaan ovat itse kasvaneet isoissa, jopa kymmenlapsisissa perheissä. Vielä 1970-luvulla syntyvyys oli noin neljä lasta naista kohden.

Nyt keskimääräinen lapsiluku on pudonnut alle puoleen.

– Täällä on aika iso joukko ihmisiä, jotka eivät saa tai hanki lapsia lainkaan, noin viidennes. Mutta ne jotka hankkivat jälkikasvua, saavat keskimäärin 2,6 lasta. Historiallisesti irlantilaiset ovat kasvaneet isoissa perheissä ja siitä on jäljellä ideaali, että omien lastenkin halutaan kasvavan sisarusten keskellä, kertoo Timonen.

Irlantilaiset vitsailevat, että kaksilapsinen perhe on semmoinen protestanttinen perhe, vähän liian pieni ja ylisiisti. Kunnollinen perhe alkaa kolmesta. Virpi Timonen, professori, Trinity College

Suuren syntyvyyden taustalla on ennen kaikkea suurten lapsikatraiden perinne, ei niinkään katolinen uskonto. Vain pieni vähemmistö suhtautuu katolisen kirkon oppien mukaisesti kielteisesti ehkäisyvälineisiin.

– Irlantilaiset joskus vitsailevat, että kaksilapsinen perhe on semmoinen protestanttinen perhe; vähän liian pieni ja ylisiisti. Kunnollinen perhe alkaa kolmesta, nauraa Timonen.

Koska äidit yleensä jäävät kotiin hoitamaan lapsia päivähoidon kalleuden takia, moni toivoo lapsilleen pieniä ikäeroja. Näin äiti voisi palata nopeammin työelämään lapsivaiheen jälkeen.

– On jopa käsite "irlantilaiset kaksoset", joka tarkoittaa, että sisaruksilla on alle 12 kuukautta ikäeroa.

Syntyvyyden ja maahanmuuton ansiosta ikääntyminen ei vielä ole Irlannissa yhtä suuri kysymys kuin vaikkapa Suomessa. Irlanti myös arvioi, että väkiluku kasvaa seuraavien vuosikymmenien aikana miljoonalla.

Silti Irlantikin ikääntyy. Vuonna 2050 maassa arvioidaan olevan yhtä paljon yli 65-vuotiaita suhteessa työikäisiin kuin Suomessa – 45,5 sataa työikäistä kohden.

Vuonna 2080 Suomessa on ennusteen mukaan kuitenkin selvästi ikääntyneempi väestö kuin Irlannissa.

Molemmissa maissa ikääntyminen on herättänyt keskustelua huoltosuhteesta. Irlannissa ratkaisuvaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: naisten työssäkäyntiasteen sekä eläkeiän nostaminen.

Nykyisillä päivähoitopalveluilla naisten työssäkäyntiasteen nosto ei kuitenkaan onnistu.

– Naisia tuskin saadaan lisää työmarkkinoille, koska päivähoito on niin kallista. Ja kotona pitkään olleiden naisten töihinpaluu viisikymppisenä on vaikeaa, koska pakollinen eläkeikä on jo lähellä, kertoo Roisin Kelly.

Eläkeikää aiotaan nostaa myös Irlannissa – kuten useimmissa muissakin EU-maissa.

Roisin Kelly on hyvin kiinnostunut ikäihmisten hoivasta jo siksikin, että hänen miehensä yritys tarjoaa eläkeläisille terapiapalveluita. Hänen mielestään nyt Irlannissa tuupataan ihmiset väkisin 65-vuotiaana eläkkeelle, vaikka osa haluaisi ja kykenisi hyvin tekemään töitä pidempään.

– Se on tavallaan aivovuotoa, samalla kun se on taloudellista tuhlausta. Oma isäni on hyvin aktiivinen 72-vuotias mies, joka joutui jäämään eläkkeelle aivan turhan aikaisin. Isäni purjehtii ja harrastaa kaikenlaista, mutta monelle mielekkään tekemisen puuttuminen aiheuttaa jopa mielenterveyden ongelmia.

Kellyn mielestä vanhustenhoidosta pitäisi luoda inhimillisempi ikääntyneitä kohtaan. Samalla säästettäisiin. Nyt kansalaisia kasvatetaan elämään laitosten ja sosiaalitukien varassa.

– Valtiolla ei tunnu olevan suunnitelmaa, joka mahdollistaisi ihmisten pärjäämisen mahdollisimman itsenäisesti. Ja puhun nyt sekä vanhuksista että erityistarpeisista ja vammaisista ihmisistä.

Kelly arvostelee Irlannin viime vuonna käynnistämää 2040 -tulevaisuudenstrategiaprojektia. Siinä valtio pyrkii varautumaan väestön ikääntymiseen ja miljoonan ihmisen väestönkasvuun.

Irlanti on päättänyt satsata teihin, kouluihin ja hoitolaitoksiin. Esimerkiksi vanhusten hoitokotipaikkoja on tarkoitus lisätä 4 500:lla.

– Pitäisi samalla miettiä, mitä tulisi tehdä tulevien ongelmien ehkäisemiseksi. Tarvitaan toimintaa, jolla tuetaan ihmisten itsenäistä selviytymistä. Nyt vain luodaan lisää riippuvuutta. Kotihoitoon ei investoida nyt lainkaan, Kelly sanoo.

Professori Virpi Timonen allekirjoittaa Roisin Kellyn havainnot. Hänestä väestön ikääntymistä ei oteta tarpeeksi huomioon Irlannin politiikassa.

– Mahdollisuuksia jatkaa työuria seitsenkymppiseksi avataan, mutta siihen ei ole kannustimia, eläke ei siitä kartu. Ja työterveydenhoitoa ei ole, ei minkäänlaista, Timonen sanoo.

Suomen ja Irlannin välillä on iso kulttuuriero: Kun vanhustenhoito mielletään Suomessa yhteiskunnalliseksi asiaksi, Irlannissa se on perheen ja yksilön asia.

– Jos vanhus kuolee kotiinsa, koska hoivatyöntekijä ei ole tullut paikalle sovittuun aikaan, Suomessa sitä pidettäisiin melkein aina palveluntarjoajan syynä. Irlannissa kysyttäisiin, missä vanhuksen perheenjäsenet olivat, eikö kukaan käynyt katsomassa. Eli vastuu on etupäässä yksilöillä ja perheillä, Timonen sanoo.

Vanhustenhoito tapahtuu enimmäkseen laitoksissa. Timosen mielestä kotihoitoa on ollut vaikea kehittää, koska sillä ei koeta voitavan rahastaa ikääntyneitä.

– Täällä ei ole samanlaista retoriikkaa kuin vaikkapa Suomessa ja Saksassa, että vanhusväestö olisi liian kallista ja vaativaa. Sen sijaan heidät nähdään kansanosana, joka on eläkkeensä ja niukat hoivapalvelunsa ansainnut.

Laitoshoidon suosiminen kuitenkin maksaa pitkän pennin yhteiskunnalle. Timonen nappaa viereiseltä pöydältä toisen esimerkin siitä, mihin irlantilaisessa vanhustenhoidossa nyt kuluu rahaa.

Iso pahvinen kotelo on irlantilainen versio potilastietojärjestelmästä. Taskuun kirjataan vanhuksen tiedot, omaisten yhteystiedot, tiedot terveydentilasta, allergiat. Taskun sisälle pannaan lisää tietoa, edelleen paperilla.

Sähköisiä tietokantoja ei ole, ja potilaiden tai heidän omaistensa pitää osata kertoa tiedot aina yhä uusille hoitajille.

– Tämä tekee järjestelmän hyvin vaikeaksi, ennen kaikkea potilaalle, mutta myös hoitajille. Ja kustannuksia lisää se, että melko korkeasti palkatut työntekijät pyörittelevät sananmukaisesti papereita, Timonen sanoo.

Ikääntymisen kustannuksiin voisi siis vaikuttaa teknologialla. Timonen on mukana EU:n rahoittamassa projektissa, jossa vertaillaan hoivapolitiikkaa ja -käytäntöjä.

Toinen menoerä ovat eläkkeet. Julkisista varoista maksettava eläke on Irlannissa vain noin tuhat euroa kuussa.

Osalla työpaikoista on eläkerahasto, minkä lisäksi useimmat säästävät myös itse. Niin myös Kellyjen perhe.

Nyt moni taas eläkesäästää kiinteistöomaisuuteen. Toistetaan samaa virhettä uudelleen, mikä ymmärtääkseni taitaa olla hulluuden määritelmä. Roisin Kelly

– Meillä irlantilaisilla on vankka talonomistuskulttuuri. Monet iäkkäät ihmiset ostivat nousukaudella 2000-luvun alussa kakkoskiinteistön eläkesäästömielessä. Kun talous romahti, he menettivät kiinteistön ja sitä myöten eläkesäästönsäkin, Roisin Kelly sanoo.

– Ja huolestuttavaa kylläkin, nyt moni taas säästää kiinteistöomaisuuteen. Toistetaan samaa virhettä uudelleen, mikä ymmärtääkseni taitaa olla hulluuden määritelmä.

Toisaalta eläkerahastotkaan eivät ole pomminvarma sijoituskohde.

– Ongelma siis on löytää luotettava säästämisen tapa. Valtion maksama eläke on mitätön.

Entä mitä professori Virpi Timonen neuvoisi suomalaisia tekemään, jotta ikääntyminen ei syö valtion verotuloja ja hyvinvointipalvelut romahda? Huoltosuhde heikkenee Suomessa Irlantia nopeammin.

Timonen toteaa, että Suomessa moni asia on jo paremmin kuin Irlannissa.

– Eläkepolitiikassa ollaan jo tehty paljon. Suomalaisnaiset ovat työelämässä. Ehkä nuorten tuloa työvoimaan voisi hiukan tehostaa, nyt opiskellaan vielä aika pitkän kaavan mukaan.

Timosen mukaan yksi ratkaisu huoltosuhteen heikkenemiseen on maahanmuuton lisääminen. Ruotsissa sillä on korjattu heikentyvää huoltosuhdetta, ja Saksa on jo seuraamassa samoja jälkiä.

– Tiedän, että asenneilmapiiri on Suomessa hyvin vaikea tässä suhteessa. Ja tässä on hirveän iso ero Irlantiin, Irlannissa ei ole minkäänlaista äärioikeistoa, maahanmuuttovastaista puoluetta tai edes politiikkaa.

Osasyy tälle on, että maahanmuutto on Irlantiin pääosin työperäistä. Turvapaikanhakijoita tulee Irlantiin maantieteellisistä syistä hyvin vähän, esimerkiksi vuonna 2015 vain kymmenesosa (3 270) siitä, mitä Suomeen.

Asenneilmapiiri on Suomessa hyvin vaikea maahanmuuton suhteen. Tässä on iso ero Irlantiin, Irlannissa ei ole minkäänlaista äärioikeistoa. Virpi Timonen, professori, Trinity College

Toinen syy on irlantilaisten oma, pitkä perinne muuttaa ulkomaille. Kolmas on Timosen mielestä irlantilaisten yksityisyyttä koskeva kunnioitus. Ihmiset voivat tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja vapaasti ilman, että kukaan kyseenalaistaa tai pyrkii neuvomaan.

– Ihmiset eivät halua mennä sanomaan ulkomaalaiselle, että mitä sinä täällä teet, oletko töissä, oletko kunnon kansalainen vai hyödytkö meidän muiden verorahoista.

Roisin Kelly on huolissaan huoltosuhteesta varsinkin, koska kolmevuotias Arlo on autistinen. Hän tulee tarvitsemaan erityyppistä yhteiskunnan tukea ehkä jopa koko ikänsä.

Kristallipalloa ei ole käytössä, joten perhe voi vain pyrkiä kuntouttamaan lastaan ja toivoa parasta.

– Emme tiedä, miten autismi kehittyy. Mutta panostamme nyt kovasti siihen, että aikuisena Arlo voisi elää mahdollisimman itsenäistä elämää ja elättää itsensä.

Seuraavista taulukoista voit tutkia EU-maiden ikärakennetta

• Mediaani-ikä kertoo, mikä kussakin maassa on ikähaitarin keskimmäinen ikä.
• Ikäjakaumataulukosta näkee lasten, työikäisten ja ikääntyneiden osuudet maittain.
• Huoltosuhdetaulukosta näkee, miten paljon eläkeikäisiä on sataa työikäistä kohden.
• Nettomuuttotaulukosta näkee, onko maahanmuutto kasvattanut väkilukua.

Suomen kaikkien aikojen suurin rahapelivoitto on lunastettu tällä viikolla Veikkauksen pääkonttorista Helsingistä, kertoo Veikkaus tiedotteessaan.

Loimaan Prismassa pelattu Eurojackpotin rivi toi voittajille yhteensä noin 90 miljoonaa euroa. Voittajat olivat yhteydessä Veikkaukseen ja kävivät pääkonttorilla kuittaamassa rahat tileilleen tällä viikolla.

Voittajia on yhteensä neljä. He ovat kotoisin Varsinais-Suomesta. Jokaisen voitto-osuus alavoittoineen on 22 504 200 euroa. Peli oli ostovaiheessa jaettu viiteen osaan. Jokaisella voittajalla oli porukkapelistä yksi osuus ja lisäksi yksi neljäsosa viidennestä osuudesta, Veikkaus kertoo.

– Voittajille tarjottiin pääkonttorilla juhlan kunniaksi leivoskahvit kuohuvan juoman kera. Edelleen hyvin hämillään voitosta oleva nelikko tahtoo pitää onnenpotkustaan erittäin matalaa profiilia, Veikkauksesta kuvaillaan.

Voittajat eivät Veikkauksen mukaan kuvailleet, missä olivat säilyttäneet voittavia kuponkeja helmikuusta saakka.

Aiempia uutisia aiheesta

Veikkaus odottaa Loimaan Eurojackpot-voittajien ilmoittautumista – "Toistaiseksi tänne ovat soitelleet vain toimittajat"

Loimaa meni sekaisin 90 miljoonan euron jättipotista: Puhetta tulee, jos naapuriin ilmestyy hieno auto

Eurojackpotin jättivoitto osui Loimaalle, jakautuu viiteen osuuteen

Yhdysvaltain Havaijilla on jälleen sattunut sarja maanjäristyksiä, kertoo Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus USGC. Voimakkain järistyksistä oli tiettävästi 6,9 ja vavahteleva maaperä sai seurakseen myös uusia purkauksia Kīlauea-tulivuoren uumenista.

Maanjäristyksen keskus sijaitsi eteläisellä puolella tulivuorta, joka on Havaijin isoimman saaren tunnettu nähtävyys jo vuosikymmenten ajalta. Kīlauea on yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista ja se on syössyt laavaa tasaiseen tahtiin jo 35 vuoden ajan.

Torstaina ja perjantaina tulivuori on kuitenkin antanut merkkejä suuremmasta purkauksesta, jonka tarkka ennustaminen on asiantuntijoiden mukaan lähes mahdotonta.

Aikaisin perjantaina paikallista aikaa noin 1 700 ihmistä sai evakuointikäskyn, kun Kīlauea-tulivuori alkoi syöstä laavaa ja tuhkaa asuinalueelle. Viranomaisten mukaan alueella, josta ihmisiä kehotettiin lähtemään, asuu arviolta 10 000 ihmistä.

Toistaiseksi Havaijin järistysalueella ei ole tiedossa kuolonuhreja tai loukkaantuneita.

Lisää aiheesta:

Video: Tulivuori purkautui Havaijilla – tuhansia määrätty evakuoitavaksi

Eetu Raittila huomasi 2014, että sydän tykytti lujaa, iho hikosi ja stressi valtasi kehon. Töistä ei saanut kiinni ja hänet ympäröi riittämättömyyden tunne. Vaikka ulkoisesti kaikki oli hyvin, tuntematon taakka painoi hartioita ja rajoitti elämää. Lopulta vastassa oli läpipääsemätön ahdistuksen muuri.

– Arkiset asiat, kuten laskunmaksu, kaupassa käynti ja pyykkääminen olivat aivan ylivoimaisia.

Henkinen paine ilmeni fyysisinä oireina. Lopulta läheisten antamien vihjeiden ansiosta, hän tajusi hakea apua terapiasta ja psykologilta.

– Puolen vuoden terapian aikana tajusin, että olin työuupumukseen sairastuneen isäni tavoin kaikille liian kiltti, sanoo Eetu Raittila.

Kiltteys ja pelko tukahduttavat tunteet

Eetu Raittilan isä oli entinen alkoholisti, mutta raittiuden myötä hän työskenteli alkoholistien hoitokodin johtajana.

– Se oli ilmeisesti henkisesti rankkaa työtä, koska isä ei jaksanut antaa pojalleen tarvittavaa tukea, pohtii Eetu Raittila.

Lapsuus parantolan liepeillä ja isän loppuunpalaminen viilsi Eetun tunnepuoleen syvän haavan. Murrosikäisenä poikana hän ei uskaltanut kapinoida isää ja vanhempiaan vastaan, eikä oppinut kyseenalaistamaan vanhempien käytösmalleja.

Vanhempien testaaminen tapahtuu murrosiässä. Olivat vanhemmat hyviä tai huonoja, niin lapsella pitää olla kehitysvaihe, jossa vanhemmat kyseenalaistetaan. Lapset testaavat, hylkääkö vanhempi. Professori Kari Uusikylä.

– Pelkäsin, että ylikuormitettu isäni suuttuu ja kuormittuu vielä enemmän.

Nuoren miehen tunteet tukahtuivat pitkälle aikuisuuteen. Vasta terapia auttoi löytämään tunteet.

– Vihastua saa, mutta vihata ei, miettii Eetu Raittila

Poika samastuu isään

Kasvatustieteen emeritusprofessorin Kari Uusikylän mukaan molempien vanhempien tuki on tärkeää, mutta isä on pojalle samastumiskohde. On tärkeää, että isä on läsnä ja kuuntelee lastaan. Pojan on tärkeää tuntea, että kelpaa. Jos ei kelpaa isälle, se vaikuttaa itsetuntoon.

– Poika helposti ajattelee, että minussa on jotain vikaa.

Jos lasta ei hyväksytä, hän hakee hyväksynnän muualta olemalla ylikiltti tai vaihtoehtoisesti paha itseään tai muita kohtaan.

Lapsen henkinen kasvu ei aina ole kiinni omista vanhemmista. Esimerkiksi opettajat ovat tärkeässä asemassa. Lapselle riittää yksi turvallinen ja kypsä aikuinen.

– On tärkeää, että sellainen aikuinen on, sanoo Kari Uusikylä.

Jos lapsella ei ole henkistä tukea, kasvaa vaara ajautua lieveilmiöiden kynsiin tai vaikkapa joutua kiusatuksi.

Suomessa jylläävät vanhat perinteet. Tosi mies ei itke. Lämpö ja aitous puuttuvat. Tunteita ei osata näyttää, vaikka nykyään tunnetaan tunteiden tärkeys osana henkisyyttä ja ihmisyyttä.

– Moni ymmärtää nämä vasta omien lasten myötä, sanoo professori Kari Uusikylä.

Kiusattu ja hyväksikäytetty

Eetu Raittila on joutunut kokemaan, mitä on olla kiltti ja koulukiusattu. Useiden vuosien koulukiusaaminen nakersi kiltin pojan itsetunnon nollaan.

– Olin niin heikko, etten osannut laittaa kavereille vastaan, en osannut ottaa edes huumorilla, vaan otin kaiken liian raskaasti.

Koulukiusaamisen lisäksi Eetu Raittila on joutunut kokemaan seksuaalista häirintää ja jopa ahdistelua, kun ei ole osannut sanoa ei.

Kiltteydestä johtunut kiusaaminen ja hyväksikäyttö olivat molemmat niitä kipupisteitä, joita työstettiin terapiassa ja työpsykologilla. Lopulta Raittila pääsi asioiden yläpuolelle, pystyi irtautumaan traumoistaan, aikuistumaan ja kasvamaan mieheksi joka hän halusi olla.

– Se oli vaikea prosessi, mutta se kannatti, sanoo Raittila.

Kaikkien kaverista tulee itsekäs

Ennen aikuistumistaan Eetu halusi olla ja oli kaikkien kaveri. Miellyttämisen pakko ohjasi toimintaa. Tämä ristiriita puolestaan nosti sisäistä stressikäyrää ja kiihdytti suorittamista.

– Päässäni oli joku illuusio, että kaikki kaatuu, jos sanon ei.

Jos aina on kiltti, niin ei sitä millään "hokkus pokkus" -tempulla poisteta, vaan tarvitaan ammattiapua. Professori Kari Uusikylä

Herätyskello soi, kun pitkä parisuhde päättyi ja naisystävä kertoi Eetun olevan liian kiltti. Päin naamaa laukaistu totuus kosketti, satutti ja pysäytti.

Pettymyksen tuottaminen toiselle oli ollut ylivoimaisen vaikeaa, koska Raittila ei kestänyt silloin nähdä toisen pettyneitä kasvoja. Terapian jälkeen hän on joutunut opettelemaan, miten toiselle tuotetaan pettymys sanomalla ei.

– On tärkeää oman itsensä kannalta sanoa välillä: mä en pääse, en ehdi, en halua, puhuu Eetu Raittila.

Ylisukupolviset traumat pitää katkaista

Sotasukupolvista on puhuttu paljon. Professorin mukaan sodan käyneiden miesten traumat ovat kulkeneet suvussa aina kolmanteen polveen. Rintamalta rauhaan totuttelevat miehet laittoivat lapset matalaksi fyysisesti ja henkisesti. Rintamalla olleet opettajatkin sortuivat tähän traumojen siirtoon.

– Nykypäivänä luodaan tyhjää turvattomuutta illuusiolla siitä, että jokaisen pitäisi olla superyksilö. Epävarma kuva elämästä traumatisoi myös, sanoo Kari Uusikylä.

Eetu Raittila oli 27-vuotias kun hän kiinnostui terapian aikana juuristaan, niiden merkityksestä ja vaikutuksesta minäkuvan kehitykseen.

Hän palasi kuvitelmissaan muutaman sukupolven taaksepäin, teki matkan esi-isien ja -äitien elinpaikkohin. Raittila pohti elämää silloin ja nyt, ratkaisuja joita isovanhemmat ovat joutuneet tekemään ja miten he ovat kenties ajatelleet ja toimineet.

On hyvä asia, jos edellisten sukupolvien reittejä kulkemalla ymmärtää, mistä on tulossa ja minne menossa. Professori Kari Uusikylä

Hän ymmärsi, että esi-isien kokemukset sata vuotta aikaisemmin ovat varmasti vaikuttaneet myös hänen vanhempiinsa ja häneen itseensä.

– Se hirvittävä suorittaminen, kun maata on rakennettu, on varmasti vaikuttanut sukulinjan henkisyyteen ja sen puutteeseen.

Raittila ymmärtää kuitenkin, että menneisyydessä ei ole ollut vaihtoehtoja ja elämä on ollut paljon kovempaa kuin nykyään. Siksi hänelle on tärkeää armahtaa menneiden sukupolvien tekemiset ja tekemättä jättämiset.

– He kaikki ovat tehneet parhaansa. Mutta nyt ylisukupolviset traumat pitää katkaista ja armo saa käydä oikeudesta, sanoo Eetu Raittila.

Asioiden puhuminen jälkeenpäin on ollut puhdistava kokemus

Nuoruudessa isä ei osannut tukea Eetua, koska oli itse henkisesti niin kuormittunut. Vanhemmalla iällä isä ja poika ovat puhuneet senkin edestä. Syvälliset keskustelut ovat auttaneet ymmärtämään sukupolvien yli kulkeneita traumoja.

Kun vanhat asiat ymmärtää, niin niitä ei tarvitse sen enempää märehtiä. On mahdollisuus päästä yli. Professori Kari Uusikylä

Eetu Raittila on pohtinut myös sisaruksensa kanssa suvussa kulkenutta ahdistusta.

– Olemme nyt vuosien jälkeen pystyneet puhumaan kaikista tehdystä virheistä, ja olemme löytäneet tasapainon, sanoo Eetu Raittila.

Jatkossa lasten synttärit juhlitaan ilman mehupillejä, ulkona grillatut makkarat joutuu syömään ilman kertakäyttöhaarukoita ja korvavaikkujakaan ei saa enää millään ulos korvista. Äkkiseltään näin voisi ajatella, kun EU:n komissio haluaa kieltää esimerkiksi pumpulipuikot, kertakäyttöiset ruokailuvälineet, pillit sekä myös ilmapalloissa käytettävät muovitikut.

Komissio perustelee kieltoa sillä, että kertakäyttöisiä muovituotteita päätyy valtavat määrät ympäristöön, erityisesti meriin ja niiden ekosysteemeihin. Tällä viikolla julkisuuteen vuodetussa lakiesityksessään komissio haluaa vähentää kertakäyttöisten muovituotteiden haittavaikutuksia luonnossa.

– Muovi edustaa kerskakulttuuria. Se voidaan hyvin korvata muilla materiaaleilla. Vanupuikot ja vallankin haarukat, veitset ja kaljamukit ovat syntilistalla kärkipäässä, arvioi lakiesitystä ympäristöekologian professori Heikki Setälä Helsingin yliopistosta.

Esitys keskittyy EU:ssa käytetyimpiin muovisiin kertakäyttötuotteisiin, joiden arvioidaan kattavan noin 86 prosenttia EU:n rannoille ajautuvasta roskasta.

– Pelkään, että vaikutus voi olla jopa heikko, että se ei pureudu roskaamisen estämiseen. Se, että kielletään ja rajoitetaan, voi siirtää problematiikkaa, jos ihmiset ajattelee, että joku muu on hoitanut tämänkin roskan minun puolesta. Kaipaisin erilaista asennetta. Tärkeintä olisi, ettei kukaan heittäisi niitä [luontoon ja vessanpönttöön], sanoo Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Vesa Kärhä.

Kiina ei enää suostu ottamaan meidän muoviroskiamme vastaan

Komissio julkaisi tammikuussa myös laajemman muovistrategian. Sen tavoitteena on esimerkiksi se, että vuoteen 2030 mennessä kaikki EU:n markkinoilla olevat muovipakkaukset ovat kierrätettäviä. Euroopassa tuotetaan joka vuosi 25 miljoonaa tonnia muovijätettä, mutta alle 30 prosenttia siitä kierrätetään.

Komissio haluaa tehdä kierrätyksestä kannattavaa yrityksille, vähentää muovijätteen määrää ja lopettaa merten roskaantuminen. Muovikiellolla se haluaa myös edistää investointeja ja uusia innovaatioita korvaaviksi materiaaleiksi muoville sekä uudelleenkäytettävien tuotteiden kehittämiseksi. Sellaisille kertakäyttöisille muovituotteille, joita ei voi valmistaa muusta kuin muovista, komissio vaatii tuottajan vastuuta jätehuoltoon ja merien siivoukseen. Myös muovipulloille komissio esittää kierrätysvelvoitteita, kuten minimikierrätystavoitteen asettamista.

Tällä viikolla tuli esitys myös muoviverosta komission budjettiesityksessä. Komissio ehdottaa veroa kierrätykseen kelpaamattomalle muoville yhdeksi tavaksi kerryttää EU:n omia varoja esimerkiksi Britanninan EU-eron tuomaan loveen. Se voisi luoda komission mukaan myös 200 000 työpaikkaa.

Euroopassa on myös ruvettava itse tekemään jotakin muovijätteelle, koska Kiina ei enää suostu olemaan eurooppalaisen muoviroskan kaatopaikka. Tämän vuoden alkuun saakka EU on pitkälti ulkoistanut jäteongelmansa Kiinalle, johon on viety lähes puolet Euroopassa kerätystä muovijätteestä. Vuoden vaihteessa Kiina kielsi muoviroskan tuomisen ulkomailta.

Entä lasten synttärit, makkaransyönti ja korvavaikut?

Korvaavia tuotteita on kehitetty ja valmistettu jo vuosia, ja EU kannustaa niitä yhä jatkokehittämään: siis esimerkiksi pahvisia mehupillejä, puisia kertakäyttöaterimia ja biohajoavia pumpulipuikkoja.

Esimerkiksi Britanniassa ympäristöjärjestön kampanjan jälkeen isot kauppaketjut vaihtoivat myymänsä pumpulipuikot pahvisiin jo vuonna 2017. Tesco, Sainsbury’s, Asda, Morrisons, Aldi, Lidl, Superdrug, Boots UK ja Wilko ilmoittivat myyvänsä jatkossa vain biohajoavia pumpulipuikkoja. Pelkästään pumpulipuikkojen muuttaminen biohajoaviksi tarkoitti City to Sea -järjestön mukaan 320 tonnia vähemmän kertakäyttöisiä muovituotteita vuodessa Britanniassa.

Lakiehdotus menee seuraavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston käsittelyyn.

Lue myös:

Uusi ratkaisu maailmaa piinaavaan muoviroskaongelmaan? Neste haluaa tehdä kodin muovijätteistä polttoaineita autojen tankkeihin

Pelastaako biomuovi maailman meret? Hollantilainen kauppaketju poisti perinteisen muovin myymälästään, mutta professori vaatii totaalikieltoa

Tyynenmeren jätepyörre jopa 16 kertaa isompi kuin on luultu – Suursiivous alkaa ensi kesänä

Muuttokuormassa siirtyy kertaheitolla koko irtaimisto ja omaisuus uuteen kotiin. Muutto on monille raskasta aikaa, kun on nopeasti tehtävä valintoja vanhan ja uuden välillä.

Minna ja Ilpo Kytölä jaksavat hymyillä keskellä muuttorumbaa omakotitalossaan Jyväskylässä. Noin 200 neliön talo menikin nopeasti kaupaksi, ja edessä on ensin muutto väliaikaiseen kerrostaloasuntoon ja sitten rakenteilla olevaan uuteen kotiin vuoden kuluttua.

– Aikaisemmissa muutoissa lapset olivat pieniä ja tultiin pienemmästä asunnosta isompaan. Se oli yksinkertaisempaa, kun tavaraa ei ollut niin paljon. Nyt joudutaan tekemään karsintaa kaiken sen valtavan tavaramäärän kanssa, mitä parinkymmenen vuoden aikana on kertynyt, Minna Kytölä huokailee.

Joukkovoimaa somesta tavaraähkyä vastaan

Kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti Saara Järvinen on yksi kolmesta ylläpitäjästä Facebookin Konmari Suomi -ryhmässä. Yli 55 000 jäsenen ryhmän ajatuksena on luopua kaikesta turhasta tavarasta.

– On totuttu siihen, että pitää olla tietyt tavarat ja esineet joka kodissa ja ei uskalleta luopua niistä. Varmuuden vuoksi säästellään kaikkea, jos vaikka tulisi tarvetta. Kun tavaraa kertyy liikaa, niin tulee ähky ja halu päästäkin eroon kaikesta, tamperelainen Saara Järvinen pohtii.

Järvisen mukaan sukupolvilla on eroja. Vanhemmat eivät halua herkästi luopua kaikesta. Nuoremmat sukupolvet ovat saattaneet periä paljon tavaraa ja suhtautuvat siihen kriittisesti.

– Kun he ovat nähneet vanhempien ja isovanhempien tavarapaljoudet, niin eivät enää halua samaa tavaramäärää kasailla.

Muuttopalveluyrityksistä vahvistetaan, että nyt korostuvat vihreät arvot ja kierrätys myös asunnon vaihtoon liittyvissä muutoissa.

Nyt näkee selvästi, että tavaran hamstraaminen vähenee. Ilari Tuomaala

Vanhemmista ikäpolvista löytyy vielä hamstraajaluonnetta, mutta nuoret sen sijaan pyrkivät minimalistisempaan tyyliin. Nuoret ovat entistä tietoisempia ympäristöseikoista ja huomioivat nämä myös valinnoissaan.

– Kierrätyspalveluiden kysyntä lisääntyy jatkuvasti ja nyt näkee selvästi, että tavaran hamstraaminen vähenee ja ihmiset haluavat muuttojen yhteydessä monesti kaikesta ylimääräisestä tavarasta eroon, vahvistaa avainasiakaspäällikkö Ilari Tuomaala Niemi Palvelut Oy:stä.

Suuresta pienempään on haaste

Minna ja Ilpo Kytölä ehtivät asua 200 neliön omakotitalossa liki 20 vuotta. Lapsista toinen asuu jo omillaan ja jälkimäinenkin lentää kohta pesästä. Omakotitalon mentyä kaupaksi Kytölät päätyivät vuokraamaan 85 neliön asunnon vuodeksi ennen kuin uusi 105 neliöinen valmistuu Tuomiojärven rannalle vuoden kuluttua.

– Tavaramäärästä on siis päästävä jollain tavalla eroon. Suurimmat huonekalut täyttävät helposti pienet kämpät mitä nykyisin on tarjolla. On siis pakko tehdä suunnitelma ja valmistelevaa työtä ennen muuttoa, Ilpo Kytölä tuumailee muuttourakan keskellä.

Tamperelainen Saara Järvinen oli jo alustavasti tutustunut Konmari-metodiin, kun oma muutto osui kohdalle. Ennakkopohdiskelusta oli hyötyä muutossa.

– Kyllä se helpotti ja teki muutosta mielenkiintoisen projektin eikä pakollista pahaa. Oli kiva visioida ja suunnitella minkälaisen elämän haluaa uuteen kotiin.

Japanilaisen siisteysgurun Marie Kondon lanseeraama KonMari-metodi on kolmessa vuodessa levinnyt maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Ajatuksena on käydä läpi koko omaisuus ja luopua kaikista iloa tuottamattomista ja tarpeettomista tavaroista. Helmikuussa suoratoistopalvelu Netflix tiedotti, että Marie Kondolta on tilattu kahdeksanosainen sarja siivoustietoudesta.

Varastosta on tyhjennettävä kaikkea pois kiertoon. Minna Kytölä

Minna Kytölä tietää konmaroinnin periaatteen eli että karsitaan kaikki turha pois ja otetaan vain se mikä on tällä hetkellä käytössä.

– Tässä muutossa on ”konmaroitu” sen verran, että tavarat ovat siirtyneet pullistelevaan varastoon. Ainoastaan arkipäivässä käytetty tavara on jätetty kaappeihin. Nyt konmarin on pakko herätä meilläkin ja varastosta on tyhjennettävä kaikkea pois kiertoon.

Tunnesiteet jarruna luopumiselle

Harva nauttii muuttorumbasta ja monille se onkin raskas urakka. Kytölän perheessä Minna arvioi muuton itselleen raskaimmaksi. Etenkin kun itse suunnittelemasta talosta on muotoutunut vuosien saatossa rakas kotipaikka, jossa lapset ovat viettäneet lapsuutensa.

– Lapset ovat pienenä tehneet käsitöitä ja piirustuksia, rakkaimmat satukirjat ja nallet, niistä on raskas luopua. Mitä jos he kaipaavatkin isona näitä muistoja? Ehkä se on enemmän minun ongelma, Minna Kytölä mietiskelee.

Eihän kaikkea vaan voi säästää. Saara Järvinen

Konmari-aktiivi Saara Järvinen myöntää, että tunneside moniin tavaroihin on vahva, mutta side heikkenee, kun antaa ajan kulua.

– Itselläni on kolme alle kouluikäistä lasta ja askarteluja tuodaan kaksin käsin kotiin. Eihän kaikkea vaan voi säästää. Muistoksi voi ottaa vaikka valokuvia.

Minna Kytölä osaa kääntää muuttoahdistuksen jopa kasvun paikaksi.

– Hyvä vaihe tämä on näinkin. Tuntuu puhdistavalle käydä tavarat läpi ja mennä kohti uutta.

Saara Järvinen tunnustaa, että hän on säästänyt vielä päiväkirjansa ja takaraivossa vähän painaa ajatus luopua niistäkin jossain vaiheessa.

– Yksi idea muuttoon liittyen on se, että ottaa uudessa kodissa muuttolaatikoista tarvikkeita sitä mukaa kun tarvitsee. Kuukauden päästä kun katsoo laatikoihin, niin on helpompaa luopua niistä tavaroista.

Talo tyhjeni monilla konsteilla

Kytölän omakotitaloa ryhdyttiin tyhjentämään jo ennen muuttoa määrätietoisesti myymällä painavaa ja isoa tavaraa nopeasti tori.fi –palvelussa.

– Kurantti tavara saadaan hyvin uudelleen käyttöön. Ei niistä kovaa hintaa saa, mutta kun laittaa hinnan kohdalleen niin kyllä lähtee ja jos antaa ilmaiseksi, niin edelletys on, että se tullaan noutamaan. Itse ei lähdetä mitään viemään, koska se sotkee koko muuttoprosessin, Ilpo Kytölä vinkkaa.

Aku Ankkoja ja kirjoja lähti aika iso lasti koulujen iltapäivätoimintaan. Minna Kytölä

Verkkokaupan avulla Kytölät pääsivät eroon muun muassa isoista huonekaluista, pihanhoitotarvikkeista ja oksasilppureista.

– Lasten tavaroita, pelejä, Aku Ankkoja ja kirjoja lähti aika iso lasti koulujen iltapäivätoimintaan. Vaatteita on mennyt SPR:n kirpputorille ja roskalavalle päätyy Mustankorkealle lähteväksi iso määrä tavaraa, mikä ei ole relevanttia kenellekään, Minna Kytölä luettelee.

Muuttamisen ammattilainen Ilari Tuomaala myöntää, että etukäteen tavaroista luopuminen helpottaa ja nopeuttaa muuttoa ja muistuttaa, että muuttofirmat tarjoavat oheistuotteena kierrätyspalvelua. Ammattimaisia toimijoita sitoo jätelaki ja sen mukainen etusijajärjestys.

– Ylimääräinen tavara, esimerkiksi vanhemmat ja huonokuntoiset kalusteet, saadaan sujuvasti hävitettyä muuton yhteydessä. Ensisijaisesti pyritään löytämään kalusteille ja tavaroille uusiokäyttöä ja jos se ei onnistu, niin toissijainen vaihtoehto on hyödyntää ne joko materiaalina tai energiana, Ilari Tuomaala kertoo.

Tavaraan ja koteihin ei pidä rakastua

Ilpo Kytölä korostaa, että muutossa mennään aina eteenpäin ja uuteen vaiheeseen ja uutta tulevaa on mukava miettiä. Tavaraan ja koteihin ei pidä rakastua.

– En ole kokenut pienintäkään tuskaa tavaroista, en edes cd-levyistä ja 160 vinyylilevystä, jotka laitoin myyntiin tori.fihin. Ne lähti puolessa tunnissa ja pyydettiin toimittamaan Helsinkiin. Myin kaikki pois, koska sitä ennen myin meidän vinyylisoittimen, Kytölä nauraa.

Tuo raskas piano on ilmeisesti pakko pitää. Ilpo Kytölä

Entistä useampi kodinvaihtaja tilaa nykyisin täyden palvelun muuton alan ammattilaisilta. Kytölät turvautuvat myös itsepalveluun ja talkooväkeen.

– Muuttofirmalla pitää olla pari riuskaa miestä. Tuo raskas piano on ilmeisesti pakko pitää ja se täytyy raahata myös väliaikaiseen vuokra-asuntoon.

Pianon nuottitason päällä komeilee Suomipoppien ja discolaulujen nuottikirjat. Ne kuuluvat Minnan muuttokuormaan.

– Joo, totta kai, että saadaan livemusiikkia kuulla pianon säestyksellä, myhäilee Ilpo Kytölä.

Reijo Heurlin muistaa hyvin sen, kun näki auton ensimmäisen kerran. Mini oli silloin Heurlinin tutulla korjattavana.

– Kaveri sanoi, että katsohan rekisteriotetta. Siinä luki: omistaja: Urho Kekkonen, osoite: Tamminiemi ja ammatti: presidentti. Otin siitä kuvankin, kertoo Heurlin.

Auto oli lahjoitettu Kekkosille heidän Britannian-vierailullaan vuonna 1961.

Heurlin arvelee Minin värityksen tulevan Suomen lipusta. Auto on kermanvalkoinen ja sen katto sekä sisäverhoilu ovat sinisiä.

– Värisävyt ovat kyllä sellaisia, että tuskin kenellekään suomalaiselle tulee mieleen Suomen lippu, mutta tehtaalla jollekin oli ehkä tullut.

Lisävarusteina presidentin minissä oli radio ja lämmityslaite.

– Radio on hävinnyt jonnekin, mutta lämmityslaite toimii edelleen.

Kummallakaan Kekkosista ei ollut ajokorttia, mutta Sylvi Kekkonen suoritti kortin autolahjoituksen jälkeen yli 60-vuotiaana.

– Sylvi ajoi Minillä heidän mökilleen jonnekin Salon lähelle.

Auto päätyi Heurlinille myöhemmin presidentinkanslian autoja korjanneen tutun kautta. Se oli päässyt huonoon kuntoon ja Heurlin purki ja kasasi sen uudestaan.

– Autoa oli pienen koon vuoksi helppo käsitellä. Se oli vähän niin kuin grillivartaassa kiinni ja siinä sitä pyörittelin ja laitoin osia paikalleen.

Minissä Heurlinia ei varsinaisesti kiinnosta sen tekniikka vaan historia.

– Englanti autoistui silloin ja Ministä tuli modernin Englannin symboli. Se oli auto, jonka pystyi ostamaan tulotasosta riippumatta. Tätä voikin sanoa luokattomaksi autoksi kahdessa mielessä, naurahtaa Heurlin.

Ajokilometrejä Heurlinin Minin mittariin tulee vuosittain vain parisataa.

– Tällä ei ole kiva mennä pidemmälle. Autolle sopivat pienet mutkaiset asfalttitiet. Ajo-ominaisuudet ovat hyvät, mutta ajomukavuus ei.

Reijo Heurlinin Mini on nähtävillä 5.–6.5. Classic Motorshow-tapahtumassa Lahdessa. Näyttelyssä on esillä yli 400 vanhaa ajoneuvoa. Tänä vuonna tapahtuman teemana on britit.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan noin 70 prosenttia sydänpysähdyksistä tunnistetaan hätäpuhelun aikana. Loputkin saavat kiireellistä apua, mutta yhden ambulanssin sijaan hätäkeskus pystyisi jo hätäpuhelun aikana hälyttämään paikalle enemmän auttajia, jos tilanne kävisi selväksi.

Täydellistä varmuutta elottomuudesta on hätäpuhelun aikana kuitenkin lähes mahdotonta saada. Siihen tarvittaisiin ammattilaitteita, joilla sydämen rytmin voi nähdä.

Tampereen ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijat Erik Lydén ja Jan Kurki huomasivat, että Suomessa ei ole koskaan tutkittu hätäpuheluissa käytettyjä sanoja, joilla soittajat kuvailevat elotonta ihmistä.

Opinnäytetyössään Lydén ja Kurki alkoivat kuunnella Pirkanmaan alueen hätäpuheluiden äänitallenteita ja verrata niitä hätäkeskuksen tehtäväraportteihin.

– Ihmiset havainnoivat hyvin sen, että potilas ei ole hereillä ja myös sen, jos hengitys puuttuu kokonaan. Mutta poikkeavan hengityksen havainnointi on äärimmäisen tärkeää. Mielenkiintoisinta antia oli, miten sitä havainnoidaan ja millaisia sanoja siinä käytetään, sanoo Sastamalassa Med Groupin ensihoitajana työskentelevä Lydén.

Sydänpysähdyksen saaneiden hengitystä on vaikea arvioida. Heille on tyypillistä ensimmäisten minuuttien aikana esiintyvä agonaalinen hengitys. Tällainen hengitys on haukkovaa.

– Se on vaikeaa maallikolle. Joskus se on vaikeaa arvioida jopa terveydenhuollon ammattilaisille, että millaista se hengitys on.

Joka viides tutkituista hätäpuhelun soittajasta kuvailee agonaalisia hengenvetoja korinaksi. Monet puhuvat huonosta tai raskaasta hengittämisestä, toiset taas kuvaavat näitä haukkomiseksi. On yleistä, että soittaja sanoo tämän vuoksi potilaan hengittävän, tai hengittävän huonosti tai epätasaisesti.

Hätäpuheluissa soittajat kuvailivat usein, että potilas on tajuton, tiedoton, pyörryksissä tai ei herää eikä puhu. Myös potilaan ihon väri nousi puheluissa esiin.

Lääkärit ja hoitajat soittavat huonoimmat hätäpuhelut

Keravan hätäkeskuksessa on 130 hätäkeskuspäivystäjää. Hätäkeskuksen asiantuntija Ari Alanen sanoo, että paras hätäpuhelu on sellainen, jossa soittaja ei lähde kovin paljon itse kertomaan asioita, vaan antaa hätäkeskuspäivystäjän viedä keskustelua.

– Tästähän on vanha lääketieteellisessä lehdessä julkaistu tutkimuskin, että kaikkein huonoimpia hätäilmoituksen tekijöitä ovat lääkärit, toiseksi huonoimpia sairaanhoitajat ja parhaita ovat maallikot.

Ari Alanen kuuntelee kaikki oman hätäkeskuksensa elottomuuteen liittyvät hätäpuhelut jälkikäteen läpi.

– Se on hyvin harvinaista, että ihmiset olisivat toimintakyvyttömiä. Varmaan alle viisi prosenttia on sellaisia, että heitä ei saa päivystäjän ohjauksessa toimimaan. Jaksan edelleen yllättyä, kuinka hyvin ihmiset jaksavat toimia silloin, kun on tiukka paikka.

Tyypillinen sydänpysähdyshätäpuhelu voi alkaa sanoilla ”meillä on sairauskohtaus täällä…”. Osaa soittajista ärsyttää, kun hätäkeskuspäivystäjä alkaa sen jälkeen ohjata keskustelua kysymyksillä ja käskyillä.

– Jos puhelussa kuvataan potilaan olevan hereillä, niin joka kerta vielä varmistetaan se asia kysymällä puhuuko hän? Se on aika yleistä, että ihmisen kuvataan olevan hereillä, koska hänellä on silmät auki tai hän tekee joitakin agonaaliseen hengitykseen liittyviä liikkeitä. Sitten kysytään, hengittääkö potilas normaalisti?

Mutta Alanenkin tietää, että mitään parempia sanoja kuin ”hengittääkö normaalisti”, ei ole keksitty. Vastauksena kysymykseen saadaan sitten usein, että ”kovasti hengittää”.

”Täytesanoilla” hätäpuhelusta tulee menestys

Osa ihmisistä kuvittelee, että hätänumeroon pitää osata soittaa. Hätäkeskuspäivystäjä saattaa kuulla, kuinka puhelin kiertää ringissä ja taustalta kuluu ”puhu sinä”. Todellisuudessa soittajan pitäisi vain osata sanoa lyhyesti mitä on tapahtunut, missä on tapahtunut ja sen jälkeen vastata kysymyksiin.

Hyvä hätäkeskuspäivystäjä saa kaivettua tietoa ilman, että puheyhteys menetetään. Osa päivystäjistä on luonnonlahjakkuuksia, joille kukaan soittaja ei koskaan suutu. Päivystäjiä kouluttava Ari Alanen puhuu sosiaalisesta älykkyydestä.

Joskus päivystäjä saattaa hiukan jujuttaa soittajaa kysymällä asioita, joilla ei ole juuri merkitystä.

– Meillä puhutaan täytesanoista. Päivystäjä pystyy samaan aikaan katsomaan, missä lähimmät yksiköt ovat ja hälyttää ne yksiköt liikkeelle. Ne hätäpuhelun hiljaiset hetket ovat pahoja. Ilmoittaja saattaa kuvitella, että meni poikki ja lyödä luurin kiinni.

Jos soittajan ympärillä on muita ihmisiä, hätäkeskuspäivystäjä saattaa taktisista syistä pyytää soittajaa kertomaan ympärillä oleville, että apu on jo matkalla. Silloin soittaja sen ääneen sanoessaan ymmärtää asian itse ja ympärillä olevat rauhoittuvat.

Ensihoitaja Erik Lydén teki opinnäytetyönsä yhteystyössä hätäkeskuslaitoksen kanssa. Vasta aineistoa penkoessaan hänelle valkeni kunnolla, kuinka tärkeässä roolissa on hätäkeskuspäivystäjän kyky tunnistaa sydänpysähdys, ja kuinka ammattitaitoisia he ovat.

- Iso hatunnosto sille ammattiryhmälle. Erittäin vaativaa työtä kovan paineen alla, jossa pitää tukea sitä soittajaa ottamaan ne oleelliset asiat selville, vaikka se elottomuus tulee aina yllättäen, Lydén sanoo.

Kokkolan keskustasta huhtikuun lopulla löydetty jättiläiskettu oli jo lähellä joutua poliisien lopettamaksi, mutta ketun löytäneet naiset toimittivat sen Markku Harjulle, jonka vuodesta 2005 asti toiminut villieläinhoitola saa erilaisia luonnonvaraisia eläimiä hoitoonsa pitkin Suomea.

Sinikettu on mitä todennäköisimmin karannut joltain paikalliselta turkistarhalta. Naisten Utuksi ristimä kettu oleilee nyt Mustasaaressa noin 30 neliömetrin kokoisessa piha-aitauksessa.

Vaikka tilat vaikuttavatkin kettutarhan 0,8 neliömetrin kokoisiin tiloihin nähden suurilta, eivät nekään lain valossa vielä riitä. Jos ketusta tulee villieläinhoitolan asukas, vaaditaan sille 50 neliömetrin tilat, sekä myös vaativa ja kallis silmäleikkaus, jotta sen näkö voidaan pelastaa.

Silmät ummessa

Vaasalaisen eläinklinikka Saaren eläinlääkäri kävi tutkimassa Utun. Tutkimuksissa kävi ilmi, ketun silmät ovat liikajalostuksen vuoksi puoliksi ummessa koska turkki on silmien alapuolella kasvanut liikaa ja kääntynyt vasten pupilleja.

Tämä taas vaatisi useamman tuhannen euron hintaisen silmäleikkauksen, jonka maksajasta ei ole tietoa, sillä Harjun toiminta on pitkälti lahjoitusten varassa.

Ylijalostukseen liittyy myös hedelmällisyysongelmia, liikkumisvaikeuksia ja ylipaino saattaa vääntää myös kettujen jalkoja ja lonkkia epänormaaliin asentoon.

Suomen turkiseläinten kasvattajien liitossa ongelmat ja myös kyseinen Utu-ketun tapaus ovat tiedossa ja niihin on yritetty myös puuttua.

– Ongelma tämän ketun tapauksessa on se, ettemme tiedä mistä tarhalta kettu on peräisin vaikka sitä on liitossa yritetty kyllä selvittääkin. Emme myöskään tiedä, onko se karannut jonkun liittoon kuulumattoman niin sanotun villin toimijan tilalta vai joltain järjestäytyneeltä, sanoo liiton viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen.

Vaikka maamme kaikki lähes 1000 kasvatustilaa Suomen turkiseläinten kasvattajien liittoon kuuluvatkin, löytyy maasta silti vajaat sata siihen kuulumatonta, ja liittoon kuuluminen on edelleen vapaaehtoista.

– Liittomme näkemys on se että eläinten terveys ja hyvinvointi on ihan ykkösasia. Sitä painotetaan tilojen sertifioinneissa sekä myös käytännön eläinten hoitotyössä. Ongelmiin ja epäkohtiin pitää puuttua nopeasti, Olli-Pekka Nissinen sanoo.

Ylijalostusta vai ei

Ongelmat ovat olleet tiedossa jo lähes kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun Suomessakin kiellettiin ylisuurten kettujen kasvattaminen vuonna 1991.

– Lakeja ja säännöksiä on vaikka kuinka paljon mutta kun niitä ei noudateta, niin se johtaa sitten tällaisiin tapauksiin. On aivan selvää, että ellei tälle ketulle voida esimerksi tuota silmäleikkausta tehdä, se joudutaan lopettamaan, Markku Harju sanoo.

Samaa ihmettelee myös Iltalehdessä haastateltu Eläinten hyvinvointikeskuksen erityisasiantuntija Tiina Kauppinen.

Suomen turkiselinkeinon edunvalvonta- ja koulutusjärjestö ProFur joutui ottamaan kantaa vastaavankaltaiseen tapaukseen viime kesänä. Tuolloin julkisuuteen päätyi Suomessa kuvattua video- ja kuvamateriaalia Utun kaltaisista jättiläisketuista.

ProFurin oma eläinlääkäri Johanna Korpela totesi Maaseudun tulevaisuudessa, että löysä nahka on luonnollinen seuraus laihtumiselle talven jälkeen. Hänen mukaansa turkiseläinten jalostuksessa koon kasvua on tapahtunut useasta syystä, mutta erityistä superketun jalostamista ei ole tapahtunut.

Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton toiminnanjohtaja Marja Tiura lupasi kuitenkin tuolloin, että ongelmiin puututaan.

– Liiton lääkärit voivat sanoa mitä haluavat, mutta tässä meillä on elävä todiste siitä että jalostusta on tapahtunut, ja jokainen voi katsoa mihin se on johtanut, Markku Harju sanoo.

Ei pelkkä turkisalan ongelma

Vaikka Harjun villieläinhoitolaan päätyy vuodessa aina muutamia turkistarhaeläimiä, on nyt hoidossa oleva jättikettu ensimmäinen Harjulle päätynyt tapaus. Muut ovat olleet normaalin kokoisia.

Ongelma ja sen lieveilmiöt ovat valitettavan tuttuja myös lemmikkieläimien rodunjalostuksessa, kun yhä useammat koira- ja myös kissarodut alkavat kärsiä ylijalostuksesta.

– Tämä pitää paikkansa ja haluan korostaa että tässä ei ole tarkoituksena nyt potkia yhtä alaa, vaikka tämä tapaus nyt tässä tapetilla voimakkaasti onkin. Aivan jokainen ylijalostetun kotieläimen hankkinut omistaja saa kyllä tässä katsoa peiliin. Muista tuotantoeläimistä nyt puhumattakaan, Markku Harju sanoo vakavana.

Heinäkuun alusta alkaen taksiliikenteessä mikään ei ole kuin ennen.

Heinäkuun 1. päivänä astuu voimaan uusi liikennepalvelulaki. Suomi siirtyy tiukasti säännellystä ja rajoitetusta järjestelmästä täysin vapaaseen markkinajärjestelmään, jossa kukaan ei rajoita autojen ja kuljettajien määrää.

Kaduilla kurvailee jatkossa kirjava joukko erinäköisiä, -laatuisia ja -hintaisia takseja. Uudistuksen jälkeen on tarkoitus, että asiakkaat tilaavat suurimman osan, jopa 90 prosenttia kyydeistä erilaisten taksisovellusten kautta. Kyytien hintavertailu jää paljolti asiakkaan itsensä vastuulle.

Uudistuksen pidemmän tähtäimen tarkoituksena on lisäksi laajentaa taksinkuljettaijiksi ryhtyvien joukkoa ja madaltaa ammattiin pääsyn kynnystä. Tähän asti pakollisia taksikursseja ei enää järjestetä. Kuljettajaksi ryhtyvä testataan ajoluvan läpäisyn perusteella.

Uutta taksilakia on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä.

Kysyimme ministeriön palveluosaston ylijohtajalta Olli-Pekka Rantalalta, mitä uudistus tarkoittaa asiakkaalle.

Uusi taksilaki näyttäisi tuovan väljyyttä hinnoitteluun. Onko näin?

– Tähän asti taksijärjestelmä on ollut hyvin säännelty. Taksien säännellyt enimmäishinnnat ovat olleet käytännössä ne tosiasialliset hinnat. Hinnoitteluun tulee enemmän joustavuutta. Kuluttajalle hinnat voivat olla edullisempiakin kilpailun myötä kuin mitä ne on olleet tähän asti. Kuluttajan valinnanvapaus kasvaa, Rantala sanoo.

Mistä taksiasiakas jatkossa tietää ja löytää kaikki eri taksipalveluiden tarjoajat? Soittaako hän edelleen johonkin taksikeskukseen vai hoidetaanko tilaukset pelkästään älypuhelimilla?

– Varmasti molemmat on mahdollisia. Välityskeskuksia, joihin soitetaan, tulee olemaan jatkossakin. Kun soittaa välityskeskukseen pystyy selvittämään kyydin hinnan. Mobiilisovelluksella kyytiä tilattaessa sovellukset ovat sellaisia, että kyydin hinta yleensä myös maksetaan etukäteen. Hinta on kiinteä. Hinta ja hinnoittelun perusteet pitää kertoa asiakkaalle ennen matkan alkamista selkeästi etukäteen.

Mistä asiakas saa tietää mitä kaikkia toimijoita markkinoilla on?

– Niin kuin muillakin liiketoiminnan alueilla, taksiyritykset ja välityskeskukset mainostavat ja markkinoivat itseään. Heidän intressinsähän on, että kuluttajat tietävät keitä he ovat. Sama välityskeskus ei välttämättä välitä kaikkien taksiyritysten kyytejä.

Jos asiakkaalla on kiire, kuinka todennäköistä on se, että hänellä on aikaa, osaamista ja mahdollisuus tehdä kyytien hintojen kilpailutusta?

– Jos soittaa isoon taksikeskukseen, niin kyllä niillä luultavasti on selkeä hinnasto.

Toisaalta on kerrottu, että uudessa järjestelmässä hinnat määräytyvät markkinaperusteisesti ja ovat kovan kysynnän huippuina kalleimmillaan. Onko näin?

– Hintajoustavuus lisääntyy. Yritykset varmasti hinnoittelevat niin, että ne saisivat asiakkaita tasaisesti eri aikoihin – myös hiljaisempiin aikoihin. Kun alalle ryhtymisen kynnys madaltuu ja taksien määrä, esimerkiksi osa-aikaisesti ruuhka-aikoina työskentelevien kautta lisääntyy, tarjonnan lisääntyminen vaikuttaa hintaan.

Kuinka paljon uusia takseja oletetaan tulevan liikenteeseen?

– En uskalla täsmälleen ennustaa, mikä taksien määrä on heinäkuun alun jälkeen. Nyt kun alalle tulon sääntelyä on helpotettu, alalle voi tulla lisää osa-aikaisia kuljettajia, esimerkiksi opiskelijoita ja maaseudulla monialayrittäjiä.

Pakollinen kuljettajakurssi poistuu, mitä tulee tilalle?

– Kuljettajakoe säilyy. Mukana on edelleen myös terveysvaatimukset ja rikostaustan selvitys. Taksin käyttö on jatkossakin turvallista. Edelleen on oltava asianmukainen kuljettajalupa.

Miten taksitolpalla toimitaan jatkossa, jos jonon ensimmäisenä oleva asiakas ryhtyy kilpailuttamaan takseja, kun ensimmäisen taksin hinta ei kelpaa? Voiko tilaisuus houkuttaa ylihinnoittelemaan kyytejä?

– Tähän asti, kun kaikilla on ollut sama hinta, niin tällaista kysymystä ei ole tullut. Kuitenkin se, että tulee vaihtoehtoja ja tulee hintakilpailua, kuluttaja siitä kuitenkin hyötyy. Muisssa maissa kehitys on mennyt siten, että valtaosa kyydeistä on kuitenkin etukäteen tilattuja. Taksitolpat ovat toki edelleen olemassa.

Taksamittaria ei enää jatkossa vaadita autoihin. Miten hinta sovitaan asiakkaan ja taksinkuljettajan välillä? Onko sopimus vain suullinen vai pitääkö se kirjata johonkin?

– Hinta tai hinnottelun määräytymisen perusteet pitä olla selkeästi asiakkaan tiedossa ennen matkan alkamista. Jos hinta on kaikkina vuorokauden aikoina aina sama, se voi olla joku tarra tai näyttö, jossa se lukee. Tästä on Liikenteen turvallisuusviraston Trafin määräys, että jos matka maksaa yli sata euroa, hinnasta on sovittava ennen sen alkamista. Suuret hinnat eivät voi tulla yllätyksenä matkan päättyessä.

Liikenne- ja viestintäministeriön palveluosaston ylijohtaja Olli-Pekka Rantala haluaa muistuttaa, että uuden taksilain ja uudistuksen tavoitteena on päästä eroon taksin maineesta kalliina ja ylellisenä kulkumuotona. Rantala muistuttaa, että suomalainen kotitalous käyttää keskimäärin 60 euroa vuodessa taksipalveluihin. Suurin osa ihmisistä välttää taksin käyttämistä viimeiseen saakka.

Uudistuksessa ei puhuta pelkästään taksimarkkinasta. Tarkoitus on, että taksijärjestelmä on osa liikennejärjestelmää. Kuluttajalle annetaan mahdollisuus hankkia matkaketjuja, joissa taksimatka voi olla vain yksi osa.

Vieläkö takseja voi jatkossakin ottaa niin sanotusti "lennosta"?

– Niin sanotun taksikuvan käyttäminen ei ole autolle pakollista jatkossa. Toisaalta ne taksit, jotka haluavat ottaa asiakkaita "lennosta", haluavat käyttää sellaista merkkiä, että asiakkaat tunnistavat ne. Ennen kuin auto lähtee liikkeelle, niin siinäkin kyydin hinnoittelun perusteet pitää kertoa asiakkalle ymmärrettävästi.

Lue lisää:

Taksien uusi aika tuo rattiin jopa tuhansia uusia kuskeja – luvassa varma työpaikka, mutta epätasaiset tienestit

Yhdysvaltain Suomen-suurlähetystö julkaisi tänään turvallisuustiedotteen, jonka mukaan sen Suomessa olevat kansalaiset saattavat joutua terrori-iskun kohteeksi.

Suurlähetystö kehoittaa Yhdysvaltain kansalaisia olemaan varuillaan liikkuessaan Suomessa julkisella paikalla. Lähetystö myös kehottaa kansalaisiaan muuttamaan matkareittejään ennalta-arvaamattomiksi sekä pitämään matalaa profiilia.

Tiedotteessa ei kerrota, mistä uhka-arvio johtuu.

Vastaava turvallisuustiedote julkaistiin tänään Yhdysvaltain Ruotsin-lähetystön sivuilla. Yhdysvaltain Norjan ja Tanskan suurlähetystöjen sivuilla vastaavaa tiedotetta ei ole julkaistu.

Asiasta uutisoi ensin Helsingin Sanomat. Lehdelle asiaa kommentoineen Suojelupoliisin mukaan kyseessä on yleinen varoitus, jollaisia lähetystöt joskus julkaisevat.

Varoituksen ajankohta saattaa viitata pian alkavaan lomakauteen, jolloin Yhdysvaltain kansalaisia matkustaa Eurooppaan.

– Suomi mainitaan, mutta ei puhuta nimenomaan Suomesta.

Uhka-arvio terrorismista Suomessa on edelleen neliportaisen asteikon tasolla kaksi, ylitarkastaja Martin Westerlund Suposta kertoo Ylelle.

Supo päivitti uhka-arviota viimeksi vuosi sitten kesäkuussa. Arviota ei Westerlundin mukaan aiota päivittää Yhdysvaltain Suomen-suurlähetystön julkaiseman varoituksen vuoksi.

– Meillä ei ole mitään konkreettista tietoa, mihin tämä varoitus perustuisi, Westerlund sanoo.

Lisätty Suojelupoliisin kommentit Ylelle 5.5. klo 8:35.

Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa on muisteltu lauantaina sadan vuoden takaisia tapahtumia. Valkoinen senaattori Kyösti Kallio piti toukokuussa 1918 Nivalan kirkossa sovinnonpuheen.

Sanaattori Kyösti Kallio oli ensimmäinen valkoinen poliitikko, joka ehdotti vastakkainasettelusta luopumista sisällisodan jälkeen.

Presidentti Sauli Niinistö muistutti, että Kallion sovinnonpuhe on merkittävä jo ajoituksen vuoksi. Kyösti Kallio puhui toukokuun viidentenä 1918 vaikeassa tilanteessa. Sisällissota oli juuri päättynyt.

– Toukokuussa Suomessa laillinen eduskunta oli edelleen syrjäytetty, maassa vallitsi oman käden oikeus ja armeija toteutti pikatuomiota sotatilalakiin perustuen, Niinistö sanoi.

Sovinnonpuhe ei säilynyt jälkipolville

Niinistö totesi, että olisi historian vääristelyä väittää, että Suomessa olisi sisällissodan jälkeen siirrytty suoraviivaisesti osallisuuden tunnetta ruokkivaan politiikkaan.

– Mutta joka tapauksessa tärkeitä askeleita siihen suuntaan otettiin. Eräs keskeinen ensiaskel oli Kallion sovinnonpuhe. On historian ironiaa, että Kallion puhe ei ole kokonaisuudessaan jälkipolville säilynyt.

Sovinnonpuheesta ei ole säilynyt tallenteita, eikä siitä juuri ajan lehdissäkään uutisoitu.

Sen keskeisin viesti oli kuitenkin se, että “ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaata rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä”.

Vastakkainasettelu korostuu sosiaalisessa mediassa

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) muistutti, että sovintoa ei tullut Suomeen heti. Katkeruus ja kosto pääsivät valloilleen varsinaisten sotatoimien päätyttyä. Punaisiin kohdistuvat kostotoimet riehuvat Suomessa toukokuussa 1918.

– Sodan jälkiselvittelyissä ja vankileireillä kuoli vielä tuhansia ennen kuin sovintopolitiikkaa päästiin käytännössä toteuttamaan. Kallio ei hyväksynyt kostotoimia. Mieluummin armo kuin kosto. Se oli hänen linjansa, Sipilä sanoi.

Kyösti Kallion puhe Nivalan kirkossa loi kuitenkin pohjaa tulevaisuudelle. Yksi käännekohta oli vuoden 1918 kunnallisvaalit, joihin sosiaalidemokraatit otettiin mukaan.

– Valtuustoissa alettiin yhdessä ratkoa ongelmia. Eheytyminen täydentyi, kun juuri presidentiksi valittu Kallio nimitti hallituksen, jossa voittajat ja häviäjät istuivat yhdessä, Sipilä sanoi.

Sekä pääministeri Juha Sipilä että presidentti Sauli Niinistö toivoivat, ettei vastakkainasettelua lietsottaisi nykypäivän Suomessa. Se korostuu etenkin sosiaalisessa mediassa ja nettikeskusteluissa.

– Vaikka on erilaisuutta, ja vaikka ihmisillä on toisistaan poikkeavia taustoja, vakaumuksia ja tavoitteita, on heillä kuitenkin oikeus olla asioista eri mieltä, Niinistö totesi.

Poliisi ampui asutusten läheisyydessä liikkuneen karhun Orivedellä perjantai-iltana.

Karhu jäi linja-auton alle keskiviikkona ja jatkoi kuperkeikan jälkeen matkaansa metsään. Eläintä etsittiin heti onnettomuuden jälkeen, mutta sitä ei löydetty.

Torstaina ja perjantaina karhusta saatiin ilmoituksia asutusten läheisyydestä. Sisä-Suomen poliisi pyysi Kangasalan riistanhoitoyhdistykseltä virka-apua karhun karkottamiseksi.

Karhua yritettiin häätää koiran avulla ja ampumalla pelottelulaukauksia ilmaan. Se ei kuitenkaan pelännyt ihmisiä vaan päästi riistanhoitoyhdistyksen väen lähimmillään jopa 30 metrin päähän itsestään.

Karhu jäi kulkemaan Oriveden Suoaseman alueelle lähelle asutusta ja hevostalleja. Koska eläimen käyttäytyminen ei enää ollut lajityypillistä, poliisi katsoi sen olevan asutuksen ja hevostallien lähellä vaaraksi.

Karhu lopetettiin poliisin päätöksellä Oriveden Pihlajamäentien varressa olevalle pellolle perjantai-iltana puoli yhdentoista aikaan. Uroskarhun iäksi arvioitiin noin 3-5 vuotta ja painoksi noin 120- 150 kg.

Ruho toimitetaan riistantutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle Ouluun.

Kokkolan keskustasta löytynyt ylisuuri sinikettu on ilmeisesti peräisin niin sanotulta villiltä tilalta.

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton eli ProFurin mukaan selvityksissä on tullut esiin "vahva epäilys" löytöketun lähtöpaikasta. Kyseessä on liittoon kuulumaton, ns. villi tila Kokkolan seudulta. Tila ei näin ollen olisi millään tavalla kontrollissa, liitosta kerrotaan.

Viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissisen mukaan liitto on ilmoittanut asiasta viranomaisille eli läänineläinlääkärille perjaintaina iltapäivällä.

Jättiläismäinen sinikettu järkytti myös Mustasaaressa kokenutta eläintenhoitajaa Markku Harjua, joka sai eläimen hoidettavakseen.

Tarkastuksessa eläinlääkäri totesi, että esimerkiksi ketun silmät olivat liikajalostuksen vuoksi puoliksi ummessa. Syynä oli turkki, joka oli kasvanut silmien alapuolella liikaa ja kääntynyt vasten pupilleja.

Kokoomus haluaisi purkaa Alkon viinamonopolin, jotta Suomi siirtyisi ”kohti eurooppalaisempaa alkoholipolitiikkaa”.

Seinäjoella koolla ollut kokoomuksen puoluehallitus esitti lauantaina, että kokoomuksen kesän puoluekokous hyväksyy Alkon monopolin purkamista kannattavan aloitteen.

Valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo korosti Ylelle, että puolue purkaisi monopolin ”hallitusti, pitkällä siirtymäajalla”.

– Alkon toiminta sopeutuisi muutokseen pikkuhiljaa. Samalla pystyttäisiin huolehtimaan hyvästä alkoholipolitiikasta ja verotuotoista.

Orpon mukaan kokoomus ei ole lopettamassa Alkoa vaan sen monopolin.

– Alko pystyisi toimimaan markkinoilla ja kilpaillussa tilanteessa aivan samalla tavalla kuin nytkin, mutta ilman monopoliasemaa.

Oppositiopuolue kristillisdemokraatit torjui kokoomuksen ulostulon ”edesvastuuttomana”.

Kristillisdemokraattien puoluevaltuusto tiedotti tuoreeltaan, että Alkon monopolin säilyttäminen on paras tapa huomioida alkoholihaitat ja kerätä varat ongelmien hoitoon.

– Putin on varas! Putin on varas!

Tuhannet mielenosoittajat ovat lauantaina huutaneet opposition tuttua mantraa kymmenissä kaupungeissa ympäri Venäjän. Protestin on kutsunut koolle niin ikään tuttuun tapaan oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi.

Mielenilmaus vastustaa presidentti Vladimir Putinin neljännen kauden alkua ja protestin nimikin – "Meille hän ei ole tsaari" – viittaa suoraan Putiniin. Putinin virkaanastujaiset on tarkoitus järjestää maanantaina.

Ihmisoikeusjärjestö OVD-Info-järjestön mukaan poliisi on ottanut kiinni satoja ihmisiä eri puolilla Venäjää. Lauantai-iltana järjestö arvioi kiinniotettujen määräksi yhteensä noin 1600, tästä lähes puolet Moskovassa.

Myös Navalnyi itse otettiin kiinni Moskovassa pian mielenosoitusten alkamisen jälkeen iltapäivällä.

Navalnyin kannattajat ovat saaneet luvan mielenosoituksen järjestämiseen muutamassa kaupungissa, kuten Vladivostokissa ja Habarovskissa. Pietarissa ja Moskovassa mielenosoituksiin ei ole lupaa, ja venäläiset ovat raportoineet poliisin sulkeneen pääsyn ainakin osalle kaavailluista mielenosoituspaikoista Pietarissa.

Uutista on muutettu klo 15.43, 17.32 ja 21.40: Päivitetty kiinniotettujen määrää.