Hadouken!

Guilen ikoninen tunnusmusiikki Street Fighter 2:ssa tuo mieleen Super Nintendo -sessiot lapsuudenkodin olohuoneen lattialla 1990-luvulla. Pelihahmon kotikenttä oli lentotukikohta hävittäjineen päivineen. Grafiikka hiveli silmiä, vaikka pikselit olivat valtavia.

Samalla kentällä taisteli tappelupelien klassikkohahmo Ryu. Karateka saattoi päihittää Guilen helpolla mutta tehokkaalla erikoishyökkäyksellä: "Hadouken!"

Moni muukin kohtaus vilisi silmissä, kun Quinsonitus-yhtye esitti pelimusiikkia Suomen ensimmäisellä pelimusiikkifestivaalilla Helsingin Kulttuuritalossa. Sadat katsomossa istuneet kuuntelijat todistivat nostalgian voimaa.

Pelimusiikkikonserteissa hurrataan ja vihelletään

Pelimusiikkia alettiin soittaa Suomessa vasta viisi vuotta sitten. Silloin juuri Quinsonitus piti ensikonserttinsa Raisiossa.

– Mutta nyt lähes jokainen kaupunginorkesteri Suomessa on esittänyt pelimusiikkia. Sitten löytyy erilaisia kokoonpanoja, jotka soittavat pelimusiikkia, toteaa festivaalin järjestäjä Nikolas Broman.

Alan kehitys on yhä kesken, mutta fanien riemu on säilynyt ennallaan. Pelimusiikkikonserteissa näytetään tunteita: hurrataan ja vihelletään, kun siltä tuntuu.

Myös pelialalla on kiinnostuttu siitä, mitä konserttisaleissa tapahtuu. Broman onkin sitä mieltä, että tulevaisuus näyttää pelimusiikin suhteen hyvältä.

– Sanoisin, että pelimusiikki on ollut suosittua koko ajan, mutta sitä ei ole ollut helposti kuunneltavissa – ei netissä, ei cd-levyllä, eikä konserteissa ainakaan Suomessa.

"Soittamista ei ole viety taiteellisesti kovinkaan pitkälle"

Nostalgia on osa pelimusiikin viehätystä, mutta ei sen perusta. Pelimusiikki ja sen esittäminen on oma genrensä ja populaarikulttuurin ilmiönä laajempi kuin osaisi kuvitella.

Juuri sen puolesta puhuu festivaalin pääesiintyjäksi buukattu, Suomen ensimmäinen ammattimainen pelimusiikkiorkesteri, Game Music Collective.

– Meidän sukupolvemme soittajille pelimaailmat ja pelit ovat osa nuoruutta ja nykyisyyttä. Ne ovat osa kulttuuriamme. Haluamme soittaa pelimusiikkia livenä, ja mikä parasta, tuolla on jengiä, joka haluaa kuulla sitä, GMC:n perustaja ja sellisti Lukas Stasevskij sanoo.

Jo pitkään esimerkiksi seikkailupelien musiikit ovat olleet täyspainoista sinfonista tykitystä, johon on lisätty mausteeksi elektronisen musiikin elementtejä. Pelimusiikki onkin eräänlaista hybridimusiikkia, jonka esityskäytännöt ovat laahanneet musiikillisen laadun perässä.

GMC aikoo kuroa eron umpeen.

– Hybridimusiikin soittamista ei ole viety taiteellisesti kovinkaan pitkälle. Pelimusiikin hienous on mielestäni siinä, että sitä tekevät maailman kovimmat säveltäjät, jotka imevät vaikutteita kaikilta musiikin kentiltä. Pelimusiikki on ihan oman kuuloinen juttunsa, Stasevskij toteaa.

Pelimusiikki ei ole sisäänheittotuote

Sinfoniaorkestereiden viime vuosien kiinnostus pelimusiikkia kohtaan on auttanut genreä eteenpäin, ja samalla sinfoniaorkesterit ovat saaneet yleisöksi tavallista nuorempaa väkeä. Stasevskij'n mielestä pelimusiikki ansaitsee enemmän kuin paikan sisäänheittotuotteena.

– Pelimusiikin kuuntelijoita eivät lähtökohtaisesti kiinnosta esimerkiksi klassisen musiikin traditiot. Tarkoitukseni ei ole ohjata yleisöä klassisen musiikin puolelle. Pelimusiikki on pelimusiikkia, Stasevskij tähdentää.

GMC on festivaalin järjestäjän kanssa samassa veneessä edistämässä pelimusiikkikulttuuria. Orkesteri esiintyy toukokuussa Turussa ja Tampereella.

Kotkassa Virsumäentiellä sattui lauantaina aamuyöllä moottoripyörän ulosajo, jossa on kuollut kaksi nuorta miestä.

Poliisi tutkimuksissa on selvinnyt, että moottoripyörän kuljettaja oli menettänyt pyörän hallinnan loivasti oikealla kaartuvassa mutkassa. Tällöin moottoripyörä oli ajautunut ulos tieltä ja törmännyt puuhun.

Turman uhrit olivat kuolleet ennen kuin pelastushenkilöstö ehti onnettomuuspaikalle.

Poliisi jatkaa ulosajon syyn ja tarkan ajankohdan selvittämistä.

Kymen Sanomien mukaan ilmoitus onnettomuudesta tuli hätäkeskukseen kello 4.36.

Niihin palataan aina uudelleen. Niitä voi jakaa vaikka tuntemattomien kanssa. Niiden kertojat voivat jopa kilpailla siitä, kenen kokemus oli rankin. Naisille synnytystarinat ovat vähän kuin miesten armeijajutut.

Kerro meille, millainen on sinun synnytystarinasi! Miten kaikki sujui? Mikä jäi mieleen? Oletko kertonut synnytystarinasi tutuille ja tuntemattomille vai pidätkö muiston mieluummin itselläsi?

Teemme juttua synnytystarinoista. Voit lähettää oman kertomuksesi toimittajalle osoitteeseen anna.ronkainen@yle.fi. Emme julkaise nimeäsi ilman lupaasi.

Katso myös: Perjantai-dokkari: Kotisynnytys

Jari Hanska väittää Antti Rinteen ehdottaman eläkkeiden korotuksen olevan holtiton heitto. Eläkkeistä ja ilmastosta kirjoittava toimittaja on suominut eläkejärjestelmää kirjassa, joka julkaistiin viime vuonna.

Rinteen ehdotuksessa korotus on Hanskan mukaan eläkejärjestelmässä valtavan suuri paukku, koska korotus on suunnattu lähes puolelle eläkeläisistä.

– Minua huolettaa se, että tällä kasvatetaan eläkkeisiin uppoavaa summaa laakista melkein miljardin verran, Hanska kuvaa.

Teemu Muhonen ja Hanska kirjoittivat viime vuonna perusteellisen tarkastelun eläkejärjestelmästä kirjassaan Eläketurma. Kirjan keskeinen havainto on, että eläkejärjestelmä toteuttaa tulonsiirtopolitiikkaa, samoin kuin muut julkisen talouden järjestelmät.

"Jälleen uusi tulonsiirto sukupolvelta toiselle"

Rinne on tehnyt ehdotuksessa Hanskan mielestä hyvän havainnon pienten eläkkeiden noston tarpeesta. Rinteen ehdotuksesta ongelmallisinta on Hanskan mielestä se, jos lupaus rahoitetaan täysin työikäisen väestön pussista. Toiseksi ongelmallisin on ehdotuksen lavea kohdistus. Laskelmien mukaan siitä tulee jopa miljardin euron suuruinen summa. Miljardin voisi Hanskasta käyttää paremminkin.

– Sillä summalla rahoittaisi hyvinvointiyhteiskunnassa paljon palveluita. Palveluita, joita tällä hallituskaudella on leikattu, kuten koulutusta, Hanska pohtii.

Kolmas ongelma liittyy Hanskan mukaan sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen, eli siihen mistä hän ja Muhonen kirjoittivat Eläketurmassa.

– Tämä olisi jälleen uusi tulonsiirto yhdeltä sukupolvelta toiselle eli työssä olevalta sukupolvelta eläkkeellä olevalle sukupolvelle, Hanska kertoo.

Hanskan mielestä työeläkkeiden elinaikaleikkuri käytännössä pienensi tulevia eläkkeitä, koska nykyisiä eläkkeitä ei haluttu leikata. Hanska olisi kiinnostuneena odottanut Rinteeltä uudenlaista ehdotusta, joka olisi siirtänyt rahaa nykyisten eläkemenojen puitteissa. Pienimpien eläkkeiden nosto pitäisi Hanskan mielestä rahoittaa nostamalla suurimpien eläkkeiden verotusta.

– Eläkeläiset eivät ole mikään samankaltainen yhtenäinen joukko, jossa kaikki olisivat köyhiä ja huonossa yhteiskunnallisessa asemassa. Siellä on yhteiskunnan koko kirjo, Hanska kuvaa.

Nuoremmat polvet saavat Hanskan mukaan vähemmän eläkettä

Kirjoittajat Hanska ja Muhonen esittivät Eläketurma-kirjassa käsityksensä siitä, mikä eläkeuudistuksessa oli nuorten työntekijöiden kannalta epäoikeudenmukaista. Eläkejärjestelmän muokkaukset vaikuttavat rahan jakoon. Hanskan mukaan vähiten maksamaansa euroa kohden eläkettä saavat nuorimmat sukupolvet.

Havainnot kirjassa perustuvat työeläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen tietoihin ja tilastoihin. Niitä Muhonen ja Hanska tulkitsevat kriittisemmin kuin varsinaiset eläkeasiantuntijat.

Eläkkeiden rahoitus on Hanskan mukaan epävarmaa, koska eläkejärjestelmän keskimääräisetkin tulevaisuuden skenaariot ovat vielä saavuttamatta. Tulevilla vuosikymmenillä huoltosuhteen heikentyminen on ongelmista ensimmäinen Hanskan mielestä.

– Nyt on syntyvyys laskussa, se tulee aiheuttamaan myös lisää kustannuksia koska maksajia on vähemmän. Toinen ennakoimaton menoerä liittyy ilmastonmuutokseen ja siihen millaisia kustannuksia se voi lähivuosikymmeninä aiheuttaa, Hanska sanoo.

Neljän nuoren miehen moporetkue karauttaa Loimaan Prisman pihaan lauantaiaamuna. Suurin osa heistä onkin jo kuullut, että kyseisessä kaupassa myyty 90 miljoonan euron arvoinen jättipotti on viimein löytänyt ottajansa.

Sampo Turpeinen, Teemu Ojala, Jesse Salonen ja Jere Suvilahti kertovat, että helmikuusta asti kylillä on arvuuteltu, missä voittajat luuraavat. Veikkaus tiedotti perjantaina heidän lunastaneen voittonsa aiemmin viikolla.

– Kaikki vaan ovat sanoneet, että se on joku vanha mummo, joka on unohtanut kupongin jonnekin Raamatun väliin.

– Veikkaan, että ovat halunneet odottaa voittohuuman ja ostohalujen laskevan. Ainakin jos itse saisin lottovoiton, niin ostaisin kaiken mitä näen.

Kyllä varmasti aletaan naapureita katsoa vähän eri silmällä. Tanja Raikaa

Veikkauksen mukaan voittajat ovat ilmoittaneet, että he aikovat jatkossakin pitää matalaa profiilia.

– Loimaa on niin pieni kaupunki, että sen näkee heti jos jollain on vähän enemmän rahaa, arvelee yksi mopoilijoista.

Nuoret miehet tuumivat, että 90 miljoonalla eurolla voisi ostaa talon, ellei kaksikin. Ja loppurahat laittaa säästöön.

Koira söi, juoppo hukkasi...

Myyntipäällikkö Tanja Raikaa kertoo tiedon levinneen perjantai-iltana tuoreeltaan Loimaan Prisman henkilökunnan keskuudessa. Asiakkaillekin asiasta kuulutettiin välittömästi kaupan käytävillä.

Hän myöntää, että liki kolme kuukautta kestäneen odotuksen aikana usko oli välillä koetuksella. Pelkona oli potin jääminen Suomen rajojen ulkopuolelle.

– Tässä on epäilty, että koira on syönyt kupongit. Mutta tämä on loistava asia, että ne ovatkin olleet tallessa koko ajan.

Pyrkimys pitää matalaa profiilia saattaa osoittautua haastavaksi voittajille, joista kunkin tili on nyt 22,5 miljoonaa euroa pulleampi.

– Onhan Loimaa pieni paikkakunta. Kyllä varmasti aletaan naapureita katsoa vähän eri silmällä, että tuleeko pihaan uutta autoa, naurahtaa Tanja Raikaa.

Eipä juuri sellainen tuuri meidän suvussa käy. Merja Kivimäki

Loimaalainen Rauha Friman kertoo olevansa helpottunut, että hänen päätähuimaavaksi kuvailemalleen summalle on löytynyt omistajat.

– Sellaistakin spekulaatiota olen kuullut, että jos joku juoppo on saanut sen ja heittänyt kupongin pois.

Merja Kivimäki oli saapunut Sotkamosta sukuloimaan. Osa lapsista on asunut Loimaalla jo hyvän tovin, mutta helmikuinen uutinen jättipotin kolahtamisesta saviseudulle ei Kivimäellä nostattanut turhia toiveita.

– Eipä juuri sellainen tuuri meidän suvussa käy. Varmaan jonkin aikaa pystyvät pitämään voittonsa salassa, mutta jossain vaiheessa paljastuu ainakin osittain tai arvaillaan, että ahaa, miettii Merja Kivimäki.

Nimettömänä pysyttelevää nuorta naista eivät kylillä kiertäneet spekulaatiot voittajista paljoa kiinnosta.

– Se voittaa, joka voittaa. Jos se olisi Rovaniemellä tapahtunut, niin ei se silloinkaan kiinnostaisi. En se minä ole, niin ei se minua kiinnosta. Unohdin itse lotota.

Lue lisää:

Loimaan Eurojackpot-voittajat löytyivät – lunastaneet 90 miljoonan euron potin tällä viikolla

Veikkaus odottaa Loimaan Eurojackpot-voittajien ilmoittautumista – "Toistaiseksi tänne ovat soitelleet vain toimittajat"

Eurojackpotin jättivoittajat edelleen kadoksissa: "Kovasti olemme odottaneet, että heistä jotakin kuuluisi"

Loimaa meni sekaisin 90 miljoonan euron jättipotista: Puhetta tulee, jos naapuriin ilmestyy hieno auto

Eurojackpotin 90 miljoonan jättipotti tuli Suomeen – "Nollia niin paljon, että pitää melkein naapurista lainata"

Tallinnaan perustetaan viiden maan yhteistyönä "Kommunismin rikosten museo ja tutkimuskeskus". Museon tarkoituksena on esitellä kommunistihallintojen rikoksia ihmisyyttä vastaan kaikkialla maailmassa.

Museo perustetaan Patarein entiseen vankilaan, jossa istui neuvostoaikana kymmeniä tuhansia poliittisia vankeja.

Viron historiallisen muistin instituutin kuraattori ja tutkija Martin Andreller pohtii, että virolaisilla on velvollisuus kertoa maailmalle totalitarismin karusta todellisuudesta, koska maalla on kokemusta sekä natsi-Saksan että Neuvostoliiton miehityksistä.

– On ihmisiä, jotka ikävöivät neuvostoaikaa. He haluaisivat olla taas osa suurta supervaltaa. Mutta on pidettävä mielessä, että vaikka Neuvostoliitto oli supervalta, se ei ollut humaani eikä demokraattinen, hän sanoo.

Hankkeeseen menee vielä vuosia

Hankkeessa ovat mukana Viron historiallisen muistin instituutti, Latvian miehitysmuseo, Liettuan kansanmurhan ja vastarinnan tutkimuskeskus, Puolan kansallisen muistin instituutti sekä Itä-Saksan kommunistisen diktatuurin tutkimista tukeva Saksan liittovaltion säätiö.

Patarein historiallisen rakennuksen kunnustamiseen menee kuitenkin vuosia. Martin Andreller arvioi, että Kommunismin rikosten museo avaa ovensa ehkä kuuden vuoden päästä.

Itä-Saksan diktatuurin tutkimussäätion johtaja Anna Kaminsky perustelee kansainvälistä museohanketta sillä, että kommunismikin oli kansainvälinen ilmiö.

– Kommunismi oli maailmanlaajuinen liike. 1980-luvulla yli kolmannes ihmiskunnasta eli kommunistisissa diktatuureissa. Tässä museossa voi saada käsityksen kommunistisen ideologian juurista ja siitä, millaisilla eri tavoilla äärivasemmistolaista ideologiaa toteutettiin diktatuureissaa, Kaminsky sanoo.

Tukea kansainväliselle tutkimukselle

Museo on tarkoitettu eläväksi monumentiksi, jolla kunnioitetaan kommunismin uhrien muistoa.

Hankkeen verkkosivulla linjataan, että keskus tutkii ja esittelee historiaa objektiivisesti sotkeutumatta kansallisiin poliittisiin väittelyihin.

Tutkimuskeskus aikoo muun muassa järjestää konferensseja, organisoida kansainvälistä tutkimusta ja luoda opetusmateriaaleja. Sen on tarkoitus myös tukea tutkijoita, joiden omassa maassa laki estää historian julmuuksien tutkimisen.

– Museo ja keskus puolustavat globaalisti ihmisiä, joita vainotaan, koska he tekevät työtä kommunismin rikosten paljastamiseksi, tai jotka kamppailevat aktiivisesti nykyisiä totalitaristisia hallintoja vastaan, hankkeen sivuilla kerrotaan.

Design-kilpailun voitto Japaniin

Patareihin rakennettava näyttely kertoo kommunismiajan lisäksi myös holokaustista, sillä se on osa rakennuksen historiaa.

Patareissa teloitettiin juutalaisia Viron saksalaismiehityksen aikana. Myös museon design nostaa natsi-Saksan roolin vahvasti esiin.

Japanilainen arkkitehti Shuhei Endo voitti huhtikuussa museon design-kilpailun. Hänen suunnitelmassaan museoon saapuva kulkuväylä on piirretty sellaiseen kulmaan, että se kulkee Berliinin suunnasta Pietarin suuntaan, lävistäen Patarein.

Tämä natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välille jännittyvä linja symboloi arkkitehdin mukaan Viron historiaa, jossa väkivallan aallot ovat saapuneet molemmista suunnista.

Kommunismin rikosten museo vie noin 5 000 neliötä Patarein itäsiivestä. Martin Andrellerin mukaan Viron valtio ei ole vielä ratkaissut, mitä rakennuksen muille osille tehdään. Hän kertoo, että museon rahoitus on osin auki, mutta hanke käynnistyy Viron valtion rahoituksella.

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa keskustellaan siitä tarvitaanko uutta kommunisajan rikoksista kertovaa museota.

Gazan kaistalla tapahtuneen räjähdyksen seurauksena kuusi ääri-islamilaisen Hamasin sotilasta on saanut surmansa, järjestö kertoo.

Gazalaisten medialähteiden mukaan räjähdys oli ”työtapaturma” tarkoittaen sitä, että taistelijat kuolivat kun heidän hallussaan olleet räjähteet laukesivat. Israelin ja länsivaltojen terroristijärjestöksi luokitteleman Hamasin mukaan räjähdyksen takana olisi Israel.

Israelin asevoimien edustaja ei ole kommentoinut tapausta, vaikka aiemmin nuorempiarvoinen edustaja sanoi, ettei maalla ole osuutta asiaan.

Uutistoimisto AP:n mukaan räjähdys tapahtui Gazan kaistan keskiosassa. Reutersin mukaan Zawaydan kylän lähellä Gazan rannikolla nähtiin nouseva savupatsas. Hamas ei ole antanut tapahtumasta tarkempia tietoja.

Viikkoprotestit vaatineet 40 uhria

Yli 40 palestiinalaista on kuollut maaliskuun lopussa alkaneiden viikoittaisten mielenosoitusten alkamisen jälkeen. Israelin mukaan Hamas yrittää tehdä iskuja mielenosoitusten varjolla.

Israel veti joukkonsa pois Gazasta vuonna 2005, mutta turvallisuussyihin vedoten Israel on jatkanut Gazan eristämistä niin maalta kuin mereltäkin. Kahden miljoonan asukkaan Gazan asukkaista kaksi kolmannesta on sotaa paenneita pakolaisia tai heidän jälkeläisiään.

Korjattu 6.5. klo 8.09: Poistettu virheellinen väite, jonka mukaan Gazan kaista sijaitsisi Länsirannalla.

Värjätty maissitärkkelys leijaili Kaisaniemessä lauantaina, kun tuhannet innokkaat juoksijat puskivat väriesteiden läpi. Hyvää kuntoa ei tarvita, kunhan mukana on iloista mieltä.

– Tämä on aika monipuolista, koska tässä saa pitää hauskaa ja samalla tulee urheiltua, sanoo kisareitillä pysäytetty nurmijärveläinen Anni Lehmuskoski.

Erilaiset este- ja hupijuoksut ovat nostaneet viime vuosina suosiotaan perinteisten maratonien kyljessä. Lauantaina pelkästään pääkaupunkiseudulla juostiin useissa eri tapahtumissa.

Kaisaniemessä pidetty The Color Obstacle Rush on hiljalleen kasvanut yhdestä tapahtumasta useaksi tapahtumakiertueeksi. Tapahtuman toimitusjohtajana toimivan Markus Niemelän mukaan huono sää ei estä tapahtumaa, mutta lauantaina nähty kaunis auringonpaiste toi oman lisänsä tunnelmaan.

– Ilolla Aurinko otetaan aina vastaan, vaikka räntäsateessakin ollaan joskus juostu. Tästä lähtee kaksi kiertuetta käyntiin, mikä tarkoittaa kahta tapahtumaa per viikonloppu eri paikoissa, sanoo Niemelä.

Samalla kun Kaisaniemessä leikittiin väreillä, startattiin Vantaan Hakunilan urheilupuistossa extreme-osuudelle. Jo useana vuonna peräkkäin järjestetty Extremerun keräsi jälleen tuhansia hassusti pukeutuneita juoksijoita. Mukana kirmasivat niin palomiehet, supernaiset kuin perinteiset pelletkin.

– Se on tämä rento ilmapiiri, joka saa tulemaan tänne vuosi toisensa jälkeen. Täällä ei kukaan otsa kisaa liian vakavasti ja tuolla reitilläkin juostaan tavallaan kaikki yhdessä, sanoo Helsingistä juoksemaan saapunut Sonja Luhtanen.

Radalla juoksijoiden on ylitettävä esimerkiksi autonromuja ja hyisiä vesiesteitä. Ideana on se, että kaikki saadaan liikkumaan.

– Tänä vuonna radalta löytyy myös muun muassa kolme omakotitalon kokoista lumikasaa. Sieltä voi sitten jokainen lasketella omalla tyylillä alas, kuvailee tapahtuman järjestäjä Mika Hirvinen.

Hirvisen mukaan huumoripainotteinen tapahtuma innostaa mukaan myös sellaiset ihmiset, jotka eivät osallistu perinteisiin juoksukilpailuihin. Etenkin naiset ovat hänen mukaansa ottaneet tapahtuman omakseen.

Helsingin Ullanlinnassa otettiin juoksukunnon lisäksi mittaa myös älykkyydessä. Uusi tulokas City Survivors haastoi pelaajat erilaisilla rasteilla, jotka oli ripoteltu pitkin kaupungin ydinkeskustaa.

– Meidän jako oli se, että toinen on nokkela ja toinen fiksu. Hyvä veto oli, vaikka nyt onkin ihan puhki, totesi viidentenä maaliin parinsa kanssa juossut Mikko Orava.

Toista vuotta järjestettävän tapahtuman idea on lähtöisin yhdysvaltalaisesta tositelevisiosarjasta Amazing Race. Kilpailijat etsivät ympäri kaupunkia sijoitettuja rasteja vihjeiden ja arvoituksien avulla. Tehtävät vaativat joko päättelykykyä, tietoa tai fyysistä suorituskykyä.

– Olen itse käynyt paljon erilaisissa juoksukilpailuissa ja aina kaivannut sinne jotain lisää. Siitä se ajatus lähti ja aloin kehitellä televisiosarjan tapaista tapahtumaa Suomeen, sanoo City Survivorsin perustaja Tuukka Pursiainen.

Pursiaisen mukaan ihmiset etsivät jatkuvasti uusia tapoja liikkua ja tämän kaltaisille tapahtumille riittää nyt hyvin kysyntää. Lauantaina fiilis oli korkealla kaikissa kolmessa tapahtumassa.

Perun pohjoisrannikolta löydetty yli viiden vuosisadan takainen arkeologinen alue on osoittautunut isoksi lasten uhripaikaksi. Lasten joukkouhraus oli maailmanhistorian suurimpia, kenties suurin, arvioidaan kansainvälisessä tutkimuksessa.

Huanchaquito-Las Llamasissa tapettiin samalla kertaa yli 140 Chimún intiaanivaltakunnan lasta ja yli 200 nuorta laamaa. Päälle kovettunut mutakerros osoittaa, että verityö tehtiin yhdellä kertaa.

Syy on epäselvä, mutta tutkijat arvelevat, että joukkouhrauksella ehkä yritettiin hillitä rankkasateiden aiheuttamia tulvia, joista Las Llamasin tuonaikainen mutaisuus todistaa. Rajut tulvat olivat vakava takaisku chimújen taloudelle. Ne haittasivat kalastusta ja viljelmien kasteluun tarkoitetun kanavajärjestelmän toimintaa.

Ankaran sään uskottiin johtuvan jumalten vihasta, joka vaati lepyttelyä. Nyt syyksi tiedetään El Niño -ilmiö. Ajoittainen ilmiö nostaa itäisen Tyynenmeren pintavesien lämpötilaa ja vaikuttaa laajalti säähän.

Uhrattiinko uhraajat?

Myös inkojen, asteekkien ja mayojen tiedetään uhranneen ihmisiä, mutta mistään ei tunneta yhtä paljon lapsiuhreja kuin Las Llamasin jyrkänteeltä Tyynenmeren rannikolta chimújen ajalta.

Tutkijoiden mukaan lapset ja laamat olivat Chimún asukkaille kalleinta uhrattavaa: lapset merkitsivät tulevaisuutta ja laamat vaurautta. Ehkä tulvatilanne oli niin ankara, ettei aikuisten uhrien enää uskottu riittävän jumalien tyynnyttämiseen.

Lapsivainajien lähistöltä löytyi myös kaksi aikuista miestä ja yksi nainen. Heidät oli nuijittu hengiltä. Kuolintavasta ja hauta-aarteiden puuttumisesta tutkijat päättelevät, että he osallistuivat uhraukseen ja heidät tapettiin pian sen jälkeen.

Viiltäjän käsi oli tarkka

Lapset olivat iältään 5–14-vuotiaita, valtaosin yli kahdeksan mutta alle 12 vuoden ikäisiä.

Rintalastan ja kylkiluiden vammojen perusteella heidän rintansa oli avattu täsmällisillä vaakaviilloilla. Myös laamat olivat kokeneet samanlaisen kohtalon.

Tutkijoiden mukaan työn jälki on niin täsmällistä ja epäröimätöntä, että tekijöiden täytyi olla kokeneita. Ainakin joidenkin uhrien rinnasta oli otettu sydän.

Tutkijat eivät osaa sanoa, oliko lapset tapettu jo ennen rintakehän avaamista. Muista surmatavoista ei ainakaan ole jäänyt jälkiä heidän ruumiisiinsa.

Laamat yrittivät karkuun

Lapsilla ei ollut sairauksia, eivätkä he olleet aliravittuja. He eivät näytä yrittäneen paeta, toisin kuin laamat. Maaperään jääneet sorkanjäljet kertovat laamojen panneen vastaan, kun niitä vedettiin uhripaikalle.

Ihmisten jättämistä jäljistä – lasten paljaista jaloista ja aikuisten jalkineista – arkeologit ovat kyenneet laatimaan kuvan siitä, miten lapset ja laamat johdatettiin jyrkänteen keskelle pohjois- ja etelälaidoilta. Uhrauksen jälkeen valtaosa ruumiista haudattiin, mutta muutamia jätettiin niille sijoilleen märkään mutaan.

Hautaustapa kummastuttaa tutkijoita: lasten kasvot olivat länteen eli merelle päin, mutta laamat oli käännetty katsomaan itään, kohti Andien huippuja. Monien lasten kasvot oli sivelty sinoperimineraalista saadulla punavärillä.

Asukkaat huomasivat ensimmäiset luurangot

Chimún hallintokeskukseen Chan Chaniin on uhripaikalta vain hieman yli puoli kilometriä. Chan Chan oli Amerikkojen suurin kaupunki ennen espanjalaisvaltaa. Kaupungin rauniot ovat YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon maailmanperintökohde.

Nykyisinkin ympäristössä on paljon asutusta, ja juuri asukkaat kiinnittivät tämän vuosikymmenen alussa tutkijoiden huomion luurankoihin, joita oli alkanut paljastua maaperästä.

Voimiensa päivinä Chimún valtakuntaan kuului miltei tuhat kilometriä Tyynenmeren rannikkoa sekä sisämaan laaksoja nykyiseltä Perun ja Ecuadorin rajalta Perun pääkaupunkiin Limaan saakka.

Inkat tekivät Chimún valtakunnasta lopun vuoden 1475 paikkeilla. Tekstiili- ja köysilöytöjen radiohiiliajoitusten perusteella Las Llamasin lapsi- ja laamauhrit olivat kokeneet kohtalonsa ainakin pari vuosikymmentä aiemmin.

Lapsia tutkitaan lisää

National Geographic Societyn rahoittamasta tutkimuksesta on laaja juttu National Geographic -lehdessä. Varsinainen tutkimusartikkeli on valmistumassa. Perulaisessa Trujilloin yliopistossa aiemmin kirjoitettu analyysi joidenkin luurankojen vammoista on luettavissa pdf-muodossa täältä.

Tutkimus jatkuu muun muassa yrityksillä selvittää lasten sukupuoli. He olivat niin nuoria, että luiden perusteella on vaikea nähdä, olivatko he tyttöjä vai poikia. Alustavien DNA-tulosten perusteella joukossa oli molempia.

Isotooppianalyyseillä on saatu viitteitä siitä, etteivät lapset olleet samalta paikkakunnalta, vaan todennäköisesti eri etnisistä ryhmistä eri puolilta valtakuntaa. Joidenkin kallon muotoa oli muutettu sitomalla lapsen pää pian syntymän jälkeen, mikä oli tapana vuoristoalueilla kaukana rannikosta.

Tutkijaryhmä on aloittanut työt myös toisella paikalla, josta on saatu näyttöä lasten ja laamojen uhraamisesta samoihin aikoihin kuin Las Llamasissa. Ehkä La Llamasin joukkouhraus onkin vain yksi monista, sanoo Trujilloin yliopiston arkeologian apulaisprofessori Gabriel Prieto, toinen tutkimusten johtajista.

Valokuvaaja on bongannut Kuopion keskustasta sopivan portaikon, jossa haluaa Maria Mattilan poseeraavan. Portailla istuu keskivahvassa nousussa oleva pariskunta pussikaljoineen. Pienen neuvottelun jälkeen he suostuvat siirtämään leirinsä, mutta ensin he haluavat antaa Mattilalle lahjan.

Se on venetsialainen naamio.

Varsin sopiva esine juttuun, jossa käsitellään identiteetillä leikkimistä, pelkoa sen paljastumisesta ja rohkeutta, jonka turvin Mattila viimein on vapaa tähtäämään parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään.

Ei tällaista alvariinsa kaikille tapahdu, mutta Maria Mattilalle ja hänen alter egolleen Mara Ballsille kyllä. Jutut, jotka jonkun muun mielestä olisivat kummallisia, ovat heille maranormaaleja.

Nyt taiteilijan pitää vähän selittää.

– Maranormaali tarkoittaa ilmiöitä, jotka voivat tuntua maagisilta tai kummallisilta, vaikka ne todellisuudessa ovat aivan normaaleja juttuja. Nyt esimerkiksi ajattelen, että sain naamion palkintona. Pysyin rauhallisena, vaikka juna oli myöhässä ja sound checkissä oli kitaran kanssa ongelmia.

Mattila näkee herkästi merkkejä ympärillään, on nähnyt lapsesta asti. Nykyisin hän kuitenkin osaa ottaa niihin etäisyyttä. Merkit voivat nimittäin olla myös tuhoisia, vakuuttaa lähestyvästä katastrofista ja aiheuttaa vainoharhaisuutta.

Erityisen herkästi niin käy, jos on taipuvainen lukemaan asioita itsensä kannalta kielteisesti, kuten Mattila on suuren osan elämäänsä ollut.

– Mielellä on valtava voima kääntää asioita itseä vastaan. Esimerkiksi sosiaalisessa kanssakäymisessä näen herkästi asiat niin, että kaikki pilkkaavat, yrittävät loukata, tai piilovittuilevat. Olen aina ollut todella kova lukemaan rivien välistä.

Moni tulkitsee asioita itsensä kannalta kielteisesti, mutta Mattilalla se on johtanut pahimmillaan halvaannuttavaan häpeään ja itseinhoon.

Rivien välissä on pimeää ainetta

On ollut aikoja, jolloin kadulla käveleminen ihmisten joukossa on ollut Maria Mattilalle mahdotonta.

Siksi mustista ajatuksista on pakko yrittää rimpuilla irti.

Mattila arvioi laittaneensa sanoja muiden suuhun ja ajatuksia toisten päähän siksi, että hän haluaa kontrolloida asioita, joita ei voi kontrolloida.

Jos mä opin kuulemaan sanat niin kuin ne sanotaan, lupaan etten koskaan pysähdy lukemaan välejä rivien, joita kukaan tuskin kirjoittikaan Lupaan en koskaan

Samasta tarpeesta on peräisin myös Mattilan pitkä kamppailu syömishäiriöiden kanssa.

– Aloin sekoilla painoni kanssa kun olin melkein lapsi vielä. Mulla on ollut ihan pienestä asti taipumus häpeään ja herkkyys syyllistyä ihmeellisistä asioista. Syömishäiriö oli varmaan sitä, että yritin kierolla tavalla kuoria itsestäni huonoja kerroksia pois.

Ensin tuli anoreksia, sitten bulimia. 17-vuotiaana Mattilaa hoidettiin psykiatrisessa sairaalassa.

– Jostain kumpuaa turvaton olo sisäisen maailman suhteen, ja sitä haluaa kontrolloida ulkoisilla asioilla. Ne ovat suojamekanismeja, joilla ihminen yrittää jotenkin varjella itseään luhistumiselta. Niillä pidetään jotain rakennetta yllä, tai ainakin illuusiota rakenteesta.

Itsensä piiskaaminen ja lihan kurittaminen voivat hetkellisesti hiljentää hälyä päässä, mutta pidemmän päälle ne aiheuttavat suurta tuhoa. Syömishäiriöt eivät varjelleet Mattilaa masennukselta tai manialta, tai myllyhoitoon johtaneelta päihteiden kanssa läträämiseltä.

On kuitenkin jotain, mikä on saanut Mattilan ottamaan niskalenkin mielensä möröistä. Se on oivallus, joka syntyi, kun hän itse oli muuttumassa haamuksi.

Marian täytyy pitää Mara tyytyväisenä

Mara Balls on törkeän rohkea ja käsittämättömän cool.

Mara rakastaa huomiota ja esiintyy mieluiten osana räjähtävää rocktrioa, jota alan lehdet ylistävät yhdestä tämän hetken kovimmaksi bändiksi. Mara ei kuitenkaan pelkää nousta lavalle myös yksin.

Maran pitää saada soittaa rokkia niin, että yleisö huutaa ja hyppii. Mara on kullanvärisissä mikroshortseissa ja jättimäisessä karvahatussa esiintyvä energiatäräys, kimalteleva kitarasankari. Mutta Mara ei ole oikeastaan totta.

– Kun kuulen näitä arvioita Marasta, niin revin tukkaa päästä. Se on niin kaukana todesta, tai totta vain sen hetken, kun pääsen siihen tilaan.

Maria Mattila loi Mara Ballsin haarniskaksi suojelemaan haurasta Mariaa, sitä tyttöä, joka teki jo viisivuotiaana musiikkia, mutta uskalsi laulaa julkisesti vasta viisi vuotta sitten. Tyttöä, joka ei ikinä olisi voinut julkaista omaa musiikkiaan. Mara syntyi Mattilan turhautumisesta omaan arkuuteen ja estyneisyyteen.

– Maria on tosi hauras ja arka ja Maria on aina pelännyt esiintymistä. Marian on ollut aina vaikea hyväksyä itseään ja hirvittävän vaikea nousta toisten eteen. Jos ihmiset näkevät vain rohkean kultahoususankari-Maran nauttimassa huomiosta, niin se on valheellista.

Olen keskiyön polttava aurinko, myrskypilvi kirkkaalla taivaalla, olen hiljaisuus valtameren pauhussa, olen elävä kivi Elävä kivi

Rohkea ja raju Mara soitti ensin bassoa Jukka & Jytämimmeissä, ja luotti sen jälkeen omaan nimeensä. Mara-symboliikka muuttuu sitä sakeammaksi, mitä enemmän Mattila siihen perehtyy.

– En voinut alussa edes kuvitella, miten paljon Mara-hahmoja erilaisista mytologioista löytyy. Esimerkiksi maatilan emännillä oli para, jonkinlainen riihitonttu. Sen kanssa piti olla väleissä, että sai tehtyä hyvää voita. Mara on sen urbaani versio.

Mara on Mattilalle tie ulos siitä konfliktista, että sekä haluaa esiintyä, että häpeää välillä itseään niin paljon, että haluaisi vain kadota.

– Vaikka Mara on mun itse luomani apuolento, sitä pitää kunnioittaa. En mä sille uhraa sentään, mutta se täytyy pitää tyytyväisenä. Maran täytyy päästä lavalle ja saada huomiota.

Ennen Maraa piti kuitenkin Aave Marian syntyä ja kadota.

Ullakon kummitus

On kesä 2013 ja Maria Mattilalla on ihan hirveän paha olla. Masentaa, ja se, että masentaa, hävettää. Häpeä on valtava, ja täysin järjen vastainen. Se, että sille ei ole mitään syytä, hävettää lisää. Niin paljon, että itkettää.

Mattila asuu yhteisössä, koska se on sekä ekologista, että turvallista. Kun tulee raskas ajanjakso, pitävät elämisen äänet elämässä kiinni. Nyt hän ei kuitenkaan pysty kohtamaan edes kämppäkavereitaan.

Mattila muuttaa ullakolle, vetää lakanan päälleen ja muuttuu kummitukseksi.

– Tunsin olevani vain varjo siitä Mariasta, joka olen ollut joskus. Syvimmässä masennuksen tilassa päätyy seitinohueksi, hädin tuskin hengittäväksi riepuversioksi itsestään.

Mattila liikkui lakanahaamuna toisinaan myös kaupungilla. Hän arvelee, että se oli lapsekas tapa pyytää apua.

– En mä kerjännyt huomiota, vaikka siinä, että aikuinen nainen heiluu lakanassa oli varmasti joku performatiivinen taso. En kerta kaikkiaan tiennyt miten muuten olisin käsitellyt oloani, tai tehnyt sen näkyväksi.

Kesä ullakolla oli Mattilalle häpeään ja omiin estoihin turhautumisen lakipiste. Yhtenä päivänä hän tajusi, että jos ei puske väkisin valoon, ei sinne ehkä enää pääse.

– Tulin ullakolle, laitoin lakanan naulaan ja havahduin, että nyt jumalauta Maria, tämä on vaarallista! Jos jatkat tätä, jäät lakanan vangiksi. Näin vielä seuraavana yönä unta, jossa villisiat työnsivät mua väkivaltaisesti kuonoillaan pois ullakolta.

Siitä alkoi hidas toipuminen. Ensin Mattila pakottautui takaisin omaan huoneeseensa, sitten hän muutti koko elämänsä.

– Tajusin, että haluan elää, enkä jäädä aaveeksi ullakolle. Myönsin itselleni, että haluan tehdä musiikkia, ja ainoa, mikä sen estää, on se, etten ole antanut itselleni lupaa.

Maailma palaa, mä palan mukana, maailma palaa, mä palaan mukana Maailma palaa

Maria Mattilalla oli yritys, jonka hän laittoi jäihin. Hän jätti kaiken muunkin ja lähti Oriveden opiston musiikkilinjalle.

– Se on kauhea klisee, mutta mun oli todella vaikea sanoa itselleni, että mä riitän. Tämä oli yksi harvoja hetkiä elämässäni, jolloin olen tehnyt selkeän päätöksen ja kävellyt sen äänen yli, joka estää mua seuraamasta kutsumustani ja toteuttamasta unelmaani.

Mattila ei kauaa Orivedellä viihtynyt. Musiikkiopiston suorittamisen sijaan hän perusti oman rock-korkeakoulunsa, Keltaisen talon Tampereen ratapihan kupeeseen.

Se oli turvallinen tila, joka tarvittiin, että Mattila uskalsi antautua musiikille kokonaan.

Keltainen talo korvien välissä

Maria Mattilan emännöimä Keltainen talo oli kaksi vuotta elänyt talkootyön ja yhteisöllisyyden kotipesä. Kaupunki palkitsi sen ensin vuoden kulttuuritekona ja jyräsi sitten maan tasalle puskutraktorilla.

Siinä välissä talossa järjestettiin lukemattomia konsertteja, keskustelutapahtumia ja työpajoja. Olennaista oli se, että jokainen sai olla juuri sellainen kuin on.

– Kun loin sellaisen tilan muille, loin sen samalla itselleni. Nyt vuosien myötä olen oppinut, että se turvallinen paikka on mun mielessä, eikä sidottu joihinkin tiettyihin seiniin.

Talo opetti Mattilan soittamaan yhdessä muiden kanssa. Se mahdollisti Mara Ballsin ja oman äänen hyväksymisen.

– Silloinkin kun en soittanut, altistuin musiikille ja erilaisille tavoille soittaa. Se vahvisti ajatusta, että me voimme soida yhdessä, vaikka soimme kaikki eri tavalla. Voisin varmasti olla soittajana taiturimaisempi, mutta toisaalta mulla on loppuelämä aikaa olla paras mahdollinen minä.

Oman musiikin julkaiseminen ja omalla äänellä laulaminen ovat asioita, joista hän ei viisi vuotta sitten ullakon kummituksena uskaltanut kunnolla edes unelmoida.

– Kovin kynnys oli laulaminen, mutta nykyisin ymmärrän, että ei mun tarvitse kuulostaa keneltäkään muulta. Mä soin näin, ja se on aika siistii.

"Jos maalaa sotkun, se on pois mielestä"

Yksi Keltaisen talon versio koettiin hiljattain helsinkiläisessä galleriassa. Maravaruudessa esitettiin ja tehtiin musiikkia, painettiin paitoja, syötiin eväitä ja poltettiin pahoja ajatuksia. Mattila kutsui sinne ihmisiä kanssaan luomaan.

Maravaruus oli myös Maria Mattilan ensimmäinen taidenäyttely. Kuvataiteen tekeminen alkoi, kun Mattila sai lievän paniikkikohtauksen lavalla. Kokemus piti purkaa jotenkin. Muuten Mattila olisi saattanut alkaa pelätä kohtauksen toistumista ja lavalle palaamista.

– Mun täytyi saada niska-perse -ote möröstä, joka sai mut henkisesti lavalla niin epävireeseen. Tampereella on sellainen taidetila, jossa on kaikki värit ja pensselit ja vermeet valmiina, ja mä vaan päätin, että menen nyt maalaamaan sen mörön pois. Se oli jonkinlainen omakuva.

Ensimmäisestä mörkömaalauksesta on nyt jokseenkin vuosi. Sen aikana Mattila on häätänyt maalaamalla kymmenittäin peikkoja päästään.

– Aiemmin musiikki on ollut mulle pakopaikka. Nyt kun teen sitä niin täysipäiväisesti, olen huomannut, että tarvitsen pakopaikkaa siitäkin. Kuvataiteen tekeminen tarjoaa mulle samanlaisen hypnoottisen tilan ja rauhan kuin musiikki on tarjonnut. Olen siitä hirveän kiitollinen, ja aina kun tulee yhtään sellainen olo, niin alan maalata.

Lopputuloksen esteettisillä arvoilla ei ole Mattilan mielestä mitään väliä. Maalaamiseen pätee sama kuin soittamiseen: ei tarvitse olla virtuoosi.

Parhaimmillaan maalaaminen on hänelle pääsyä meditatiiviseen tilaan, jossa alitajunnan roina tai jokin tunne päätyy kankaalle.

– Aina kun maalaan, siinä puhdistuu jostain. Se hetki, kun on kosketuksissa omaan sisimpäänsä, on tärkeämpi kuin miltä kuva näyttää. Sä voit piirtää vaikka ihan saatananmoisen sotkun, ja sitten se sotku on sun mielestä pois. Olo kevenee.

On pakko ajaa

Maria Mattila tekee ihan hirveästi kaikkea koko ajan. Viikon sisään tulossa on viisi keikkaa, treenejä kolmen eri kokoonpanon kanssa ja taidenäyttelyn ripustus.

Touhuamista pitää välillä rauhoittaa, mutta sitä ei voi lopettaa. Puuhaaminen on paitsi ihanaa, myös välttämätöntä.

– Mä häärään koko ajan, koska pelkään masennusta. Sitä tekee niin paljon, koska pelkää pysähtyä. Pelkään, että jos pysähdyn, voin ajautua taas depressiovaiheeseen, jossa ei oikeasti meinaa päästä sängystä.

On pakko ajaa, on pakko ajaa, ettei kuolema saa meitä kii, on pakko ajaa On Pakko Ajaa

Kokemus on opettanut, että kaivosta voi kiivetä. Se on kuitenkin niin hirveän raskasta, että Mattila on valmis tekemään jokseenkin mitä tahansa, ettei enää päädy pohjalle.

– Vaikka kuinka usein olisi noussut masennuksesta elämisen ja tekemisen flowhun, niin ei se tule helpommaksi. On pakko ajaa on mulle sellainen mantra, jolla muistutan itselleni, että vaikka tulisi mitä surua tai ahdistusta, niin täytyy pysyä kiinni jossain tekemisessä tai arkisessa. Vaikka viimeisillä voimilla.

Mattila painottaa, ettei ole voittanut mörköjään, eikä ehkä koskaan kokonaan voitakaan. Hänen viestinsä olennainen sisältö on se, että erävoittoja tulee. Vähän aikaa voi olla parempi olo, jokin oire voi helpottua tai kadota.

– On vaiheita, jolloin voi olla vapaa jostain, joka on vuosia rassannut, on se sitten pakko-oireet, tai masennus, tai paniikkihäiriö. Mieli on virtaava vesi. Siinä voi tapahtua mitä vain hyvässä tai pahassa. Sairauden kanssa joutuu tekemään töitä koko elämänsä, mutta ei sen aina tarvitse olla kauheaa. Se voi olla myös seikkailu.

Maria ja Mara

Kuopion Raittiustalon juhlasalissa on ikuinen 1970-luku ja hyvin tilaa. Muutama rohkea istuu lavan lähellä, useimmat pöytien ympärillä turvallisen etäisyyden päässä. Nurkassa jaetaan simaa ja munkkeja, eteisessä myydään arpoja.

Permannolla nuori nainen virittelee kitaraansa silmin nähden peloissaan. Ääni vähän tärisee, kädetkin hieman. Hän pyytää apua yleisöltä, on aika kauheaa olla ihmisten edessä yksin.

Nämä hommat hoitaa normaalisti itsevarma Mara Balls.

Nyt Mattila kuitenkin esiintyy ilman haarniskaa, ja kun hän pyytää apua, ihmiset auttavat: tamppaavat ja taputtavat. Eturivissä iäkäs rouva hakkaa tahtia kävelykepillään silmät suljettuina. ”Annat paljon, anna lisää”, huutaa naurava nainen salin perältä.

Maria & Mara: Mieli musiikkia –keikoilla Mattila esittää lauluja, jotka ovat syntyneet pitämään hänen mieltään kasassa.

Hän avaa tekstejä ja olosuhteita, joissa ne ovat syntyneet. Mattila jakaa kokemuksensa siitä, miten hän luova työ on auttanut saamaan metelin päässä aisoihin.

– Se on auttanut ottamaan haltuun metelin, tai sielun vajavaisuudet, tai voi niitä sanoa mielenterveysongelmiksikin. Itse käytän mieluiten sanaa haaste. Se kuvaa jatkuvaa kamppailua, mutta myös sitä, että sen voi voittaa.

Viimeisen laulun jälkeen Maria Mattila kellahtaa maahan selälleen, mutta ei kuollut kuitenkaan.

Hymy on niin leveä, että se on ratketa matkalla korvasta korvaan. Kun Mattila nousee, upottaa salin perältä huudellut nainen hänet karhumaiseen rutistukseen.

Jos joku, niin juuri tämä Raittiustalon yleisö käsittää, miten hirveän sisäisen mittelön takana oman äänen löytäminen voi olla. Kyseessä on kuopiolaisten päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteinen koko päivän tapahtuma Mieletön perjantai.

Keikan jälkeen Mattilan kupliva ilo ei ota tasaantuakseen.

– Näitkö sen vanhemman naisen, se oli ihana? Juuri tätä mä tarkoitan! Että voi tavoittaa musiikilla sellaisen ihmisen, joka ei ikinä tulisi Mara Ballsin keikalle, ja se saa siitä jotakin! Tätä, että tulee ihan taianomainen yhteys yleisön kanssa, ja ollaan yhdessä jotain enemmän kuin yksin.

Takki auki ihmisten eteen menemällä Mattila ei ainoastaan anna, vaan myös saa. Virta kulkee molempiin suuntiin.

– Joka kerta, kun menen ihmisten luo niin, että mun arvet näkyy, se auttaa mua hyväksymään itseni enemmän.

Mattila toivoo voivansa antaa oivalluksen ja rohkaista kokeilemaan taiteen tekemistä. Tai jotain muuta, mikä ainakin hetkeksi helpottaa.

– Ei mulla tietenkään ole mitään absoluuttisia ratkaisuja. Voin vain kertoa niistä toimintamalleista, jotka ovat auttaneet mua. Jollekin se juttu voi olla tanssi, tai liikunta, tai vaikka palapelit. Eivät ne keinot pahan olon hoitamiseen aina häävejä ole, mutta ovat ne jotain.

Mieli musiikkia -esiintymisiä on ollut vasta kaksi. Ne ovat syntyneet tarpeesta auttaa ja Mattila haluaa tehdä niitä vielä paljon lisää.

Hän arvelee diagnoosisaldonsa riittävän jonkinlaiseen kokemusasiantuntijan rooliin.

– Se nimi on tuollainen siksi, että mikään ei kiinnitä tehokkaammin jengin huomiota kuin kirjoitusvirhe, Mattila nauraa.

Ja tuhtia Tampereen murretta puhuva Mattila nauraa tosi paljon.

6G tulee pian 5G:n jälkeen ja tieto kulkee entistä nopeammin

Oulun yliopistossa tutkitaan kiivaasti jo seuraavan sukupolven langatonta tietoliikenneteknologiaa. 6G-verkossa kuvat ja data liikkuisivat entistä liukkaammin ja mahdollistaisivat jo liikenteen automatisaation, henkilökohtaisen terveyden seurannan ja virtuaalikokemukset nykyistä tehokkaammin. Akatemiaprofessori Matti Latva-ahon vetämä tutkimus tähtää siihen, että Suomi olisi valmis aikanaan 6G:n tuloon 2020-luvun lopulla.

Turvapaikanhakijoita kääntyy helluntailaisiksi

Lähes 1 000 turvapaikanhakijaa on käyttänyt oleskeluluvan hakemisessa perusteena kääntymystään islamista kristinuskoon. Valtaosa on saanut Suomelta kielteisen päätöksen. Suosituimpia kristinuskon suuntauksia muslimeilla ovat helluntalaisuus ja vapaat suuntaukset. Vasta näiden jälkeen tulee luterilaisuus.

Tietovisa pitää autoilijoita hereillä Australian tuhansien kilometrien taipaleilla

Millaista on autoilu valtavien etäisyyksien mantereella, Australiassa? Yle kävi tutustumassa autoiluun Queenslandissa, jossa autoilijoita yritetään pitää hereillä muun muassa tietovisan avulla.

Ruotsi ottaa roolia Syyrian lähialueilla

Ruotsi on aloittanut Syyriaan ja mahdollisesti sen lähialueille kohdistuvan tiedusteluoperaation Välimerellä. Ruotsin kone operoi varsinaisessa tehtävässään kansainvälisessä ilmatilassa. Ruotsille voi olla hyötyä esimerkiksi Syyriassa sijaitsevista Venäjän tukikohdista kaappaamistaan signaaleista, koska niitä jakamalla voi tiedusteluyhteisöissä varmistaa myös omaa tiedonsaantia muilta mailta.

Rokkari Mara Balls on aran Maria Mattilan haarniska mielen mörköjä vastaan

Muusikko ja ITE-taiteilija Maria Mattila on oppinut valjastamaan mielenterveytensä haasteet taiteensa rakennuspalikoiksi. Nyt hän kiertää Suomea kertomassa, miten se tapahtui, ja toivoo voivansa auttaa muita vaikeuksiensa kanssa painivia. Ensimmäisiä kertoja Mattila uskaltaa esiintyä ilman apuolentoaan, hurjaa Mara Balls-rockräjähdystä.

Etelä-Suomeen kesäisiä lämpötiloja

Maan etelä- ja keskiosissa on vaihtelevaa pilvisyyttä ja poutaa. Lämpötila on päivällä 15–20 astetta, viileintä on rannikolla. Pohjoisessa on puolipilvistä tai pilvistä ja päivällä paikoin vesisadetta. Päivälämpötila on Pohjois-Pohjanmaalla 6–12 astetta ja Kainuussa 12–17 astetta.

Lue lisää Ylen sääsivuilta.

Intiassa kaksi miestä on polttanut teini-ikäisen tytön elävältä Jharkhandin osavaltiossa Itä-Intiassa. Edeltävänä päivänä miehet olivat raiskanneet tytön.

Miehet sieppasivat 16-vuotiaan nuoren naisen tämän kotoa, kun muu perhe oli muualla hääjuhlissa torstaina. Perjantaina perhe valitti asiasta kyläneuvostolle.

Kyläneuvosto määräsi raiskauksesta syytetyt maksamaan 50 000 rupiaa eli noin 625 euroa korvausta perheelle. Lisäksi syytettyjen piti suorittaa sata vatsalihasliikettä.

Kylän vanhemmista koostuvat neuvostot eivät voi langettaa Intiassa varsinaisia lainvoimaisia tuomioita, mutta ne ovat hyvin vaikutusvaltaisia yhteisössään.

Poliisin mukaan neuvoston tuomio oli suututtanut miehet, jotka olivat ensin hakanneet raiskatun tytön vanhemmat ja sen jälkeen polttaneet tytön elävältä.

Nyt miehet ovat pakomatkalla. Poliisi tutkii tapausta.

Intia on äskettäin tiukentanut raiskauksista annettavia rangaistuksia. Viime aikoina eri puolilla maata on järjestetty suuria mielenosoituksia, joissa on vaadittu rangaistusten koventamista.

Lue lisää aiheesta:

Intia ottaa käyttöön kuolemanrangaistuksen lapsen raiskaamisesta

Dokumenttiprojekti: Intian tytär

Tienvarsikyltissä on kysymys: Mikä on maailman nopein eläin?

Autossamme viriää keskustelu: Olisiko gepardi? Ei ole, eikö se ole jokin lintu?

Kysymyskyltti on ajanut asiansa ja saanut aikaan ajatustoimintaa.

Muutaman kilometrin päässä kerrotaan oikea vastaus. Nopein eläin on peregrine falcon eli muuttohaukka.

Australiassa vierailevan silmään kyltit näyttävät erikoisilta. Niiden tarkoituksena on valpastuttaa kuljettajia, pitää heidät hereillä.

Valtavien etäisyyksien mantereella rattiin nukahtaminen on iso riski.

Tylsä ja pitkä tieosuus on fatigue zone

Kun tieosuus on oikein tylsä ja pitkä, sitä kutsutaan Australiassa fatigue zoneksi eli väsymysalueeksi.

Nukahtamisten ehkäisemiseksi viranomaiset ovat laatineet tietokilpailukysymyksiä erityisen vaarallisille tieosuuksille.

Maailman nopeimman eläimen lisäksi kylteissä kysellään esimerkiksi seuraavaa:

– Kuka oli Queenslandin ensimmäinen pääministeri? (Robert Herbert)

– Mikä on osavaltion tunnuskukka? (syyspuikkokämmekkä) ja

– Mikä on maailman pisin elävä asia? (Iso valliriutta).

"Vastauskylttiä alkaa odottaa"

– Kysymykset herättelevät aivoja. Sitä havahtuu ajattelemaan ja odottamaan vastauskylttiä. Kyllä ne auttavat pysymään hereillä, miettii Dan Mahon levähdyspaikalla Tyynen valtameren moottoritiellä Brisbanen eteläpuolella.

Mahon on vaimonsa Deborahin kanssa palaamassa kotiin parin viikon reissusta etelästä. Pariskunta on ajanut ensin Brisbanesta Canberraan, sieltä Sydneyyn ja nyt takaisin Brisbaneen.

– Siitä kertyy sellaiset 3 000 kilometriä siihen mennessä, kun olemme kotona.

Viime vuonna liikenneonnettomuuksissa kuoli Australiassa 1 225 ihmistä. Vastaavasti Suomen tieliikenteessä kuoli 226 ihmistä.

Kuolonkolareita sattuu noin 25 miljoonan asukkaan Australiassa siis suhteessa jonkin verran enemmän kuin Suomessa.

Viidennes Australian tieliikenneonnettomuuksista johtuu ainakin osittain kuljettajan väsymyksestä.

Tienvarsikylttejä käytetään myös muistuttamaan autoilijoita onnettomuuksista.

Dan Mahon heiluttelee avainnippuaan ja sanoo, että pitkillä matkoilla hereillä pysyminen on usein vaikeaa.

– Pitää pysähtyä suunnilleen sadan kilometrin välein ja haukata raitista ilmaa ainakin muutaman minuutin ajan.

Rekkamiehen resepti: Äänikirjat ja pitkät puhelut

Tatuoitu rekkamies on juuri herännyt nokosilta levähdysalueella noin 150 kilometrin päässä Brisbanesta.

Autossa on punkka, jossa nukutaan, kun ollaan tien päällä.

Joe Simpson myöntää, että hereillä pysyminen ratin takana on ammattikuljettajallekin monesti hankalaa.

– Kuuntelen äänikirjoja tai soittelen tien päällä oleville ystävilleni, kun minua alkaa väsyttää. Saatamme puhua reilun tunninkin, Simpson sanoo.

Hän kertoo myös juovansa ajojen aikana paljon jääkahvia.

Säädösten mukaan rekkakuskit saavat ajaa yhtä mittaa 12–14 tuntia vuorokaudessa lastista riippuen.

– Ovathan ne pitkiä päiviä. Siihen pitää vielä laskea päälle purku- ja lastausajat. Siihen voi mennä tunteja. Nukkumiseen saattaa jäädä vain muutama tunti.

Toisinaan pitkillä matkoilla on kaksi kuljettajaa, jotka ajavat vuoron perään. Silloin auto ei pysähdy kuin ajajan vaihdon ajaksi.

– Näin toimitaan, kun matka on todella pitkä ja määränpäänä on esimerkiksi länsirannikolla sijaitseva Perth.

Tyynen valtameren rantatiellä huoltoasemia ja pysähdyspaikkoja on paljon, mutta monilta tieosuuksilta ne puuttuvat.

Tällaista taivalta on esimerkiksi Brisbanesta sisämaahan vievällä tiellä.

Tällaisilla fatigue-osuuksilla tarjotaan kuitenkin joskus automaateissa ilmaista kahvia, toisinaan myös makeisia autoilijoiden hereillä pitämiseksi.

Lepää ja virkisty, neuvotaan automaateillakin: Take a rest and refresh.

Lue lisää juttuja Australiasta:

Patti korvan takana muistuttaa lapsuuden kesistä – Sairastumiset kääntyivät vihdoin laskuun "melanooman pääkaupungissa" Australiassa

"Vapaapäivinä emme tee juuri muuta kuin olemme ulkona" – Australia saa halpaa työvoimaa nuorista, jotka hakevat maasta seikkailua

"Todellinen aussi ei stressaa liikoja ja ottaa ehkä viikonloppuna olutta" – Suuri osa australialaisista pysäyttäisi maahanmuuton

Australiassa raikaa maapallon eteläisin suomenkielinen rockradio – Tuula ja Kristian Olin vaihtoivat tangon Nightwishiin

Yle Australiassa: Aktivistit vaativat pääministeriä päästämään Manus-saarelle teljetyt turvapaikanhakijat Australiaan

Johan Grönqvist rakentaa taloa kotitilansa maille lähelle Raaseporin linnaa, muutaman kilometrin päähän Snappertunan kirkonkylältä, läntisellä Uudellamaalla. Rakentamisprojektin aikana sudet ovat tulleet Grönqvisteille tutuiksi.

– On näkynyt susia, niiden jälkiä sekä syötyjä riistäeläimiä. Kyllä se huolestuttaa, huokaa Grönqvist.

Samalla kylällä asuva Kari Petterson kertoo, että hän näki suden eräänä aamuna keittiön ikkunasta. Petterson tarkkaili pedon kulkua pellolla puolisen minuuttia kiikarilla.

– Ei se mitään pahempia ajatuksia tai pelkoja herättänyt, mutta tiedän, että moni pelkää ja varmaan itseäkin pelottaisi, jos se vastaan tulisi, pohtii Petterson.

Nimettömänä esiintyvä snappertunalainen puolestaan kertoo, että hänen vaimonsa ei uskalla mennä enää susien takia yksin lenkille.

Sudet ovat tottuneet ihmiseen

Sudet tulevat Uudenmaan riistapäällikkö Visa Erosen mukaan lähimmillään muutaman metrin päähän asuinrakennuksista. Se kertoo Erosen mukaan siitä, että susi on tottunut ihmiseen.

– Väittäisin, että Uudenmaan sudet kuulevat tai näkevät ihmisen elämänsä aikana joka päivä, sanoo riistapäällikkö Eronen Suomen riistakeskuksesta.

Snappertunalaisella Kari Pettersonilla ei ole mitään susia vastaan, mutta pihapiiriin niiden ei pitäisi tulla.

– En tykkää, että sudet tulevat pihalle, mutta onhan susi yksi eläin siinä missä muutkin, toteaa Petterson.

Huhtikuussa susihavaintoja kirjattiin Luonnonvarakeskuksen Tassu-palveluun Uudeltamaalta yhteensä 40. Niistä lähes puolet, 18, oli pihahavaintoja. Se tarkoittaa sitä, että susi tai suden jäljet on nähty alle 100 metrin päässä asuin- tai tuotantoeläinrakennuksesta.

Vaikka sudet ovat tulleet lähelle asumuksia, ne eivät ole käyttäytyneet riistapäällikön mukaan agressiivisesti ihmisiä kohtaan.

Vanhempi näki sudet sen verran ajoissa, että hevoset ja lapset saatiin siirrettyä sisään ennen kuin pedot tulivat lähemmäs. Johan Grönqvist

Rinnakkaiselo susien kanssa ei ole kuitenkaan sujunut ongelmitta. Huhtikuussa sudet tappoivat yhden koiran ja kahta on ilmeisesti susi raadellut.

– Tapaukset ovat harvinaisia, mutta kyllä täällä Snappertunassakin sudet tappoivat yhden koiran myös viime vuonna. Koko Suomessa sudet tappoivat muutaman kymmenen koiraa, kertoo riistapäällikkö Eronen.

Tänä keväänä Snappertunassa koirat olivat karanneet ja toinen niistä palasi kotiin raadeltuna, toinen löytyi pellolta susien tappamana. Siuntiossa raadellun koiran tapausta riistapäällikkö Eronen ei tarkkaan tunne, mutta on siinä käsityksessä, ettei sekään tapahtunut pihapiirissä.

"Susiraja" kulkee Kirkkonummen länsipuolella

Eniten susia havaittiin huhtikuussa Snappertuna-, Inkoo-, Karjaa- ja Tammisaari-akselilla. Näiden lisäksi susihavaintoja tehtiin Uudellamaalla Raaseporin pohjoisosassa, Lohjalla sekä Hyvinkään ja Nurmijärven pohjoisosissa.

– Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä saattaa olla kyse nuorista yksilöistä, jotka etsivät uutta reviiriä, arvioi riistapäällikkö Eronen.

Länsi-Uudenmaan kärkisija havaintojen määrässä ei tule riistapäällikkö Eroselle yllätyksenä. Alueella on ollut muutaman vuoden ajan kaksi susireviiriä, missä on elänyt eri aikoina eri määrä susi.

– Susien tarkkaa määrä on tässä vaiheessa vuotta vaikea arvioida, mutta Uudenmaan susikanta on ehkä hieman toistakymmentä sutta, arvioi riistapäällikkö Eronen.

Kyläläiset jakavat susihavainnot

Grönqvisteillä on pian edessään muutto Karjaalta susireviireiden keskelle. Perheen talo valmistuu kuukauden päästä. Vanhemmat eivät aio päästää alle kouluikäisiä lapsiaan lähimetsiin leikkimään ilman valvontaa.

– Lapset saavat liikkua omassa pihassa, mutta metsään he eivät saa mennä niin kuin itse sain silloin kuin olin lapsi.

Grönqvistillä on tuoreessa muistissa tapaus kevättalvelta lähellä sijaitsevalta ratsastustallilla. Kaksi sutta tuli pihaan kesken ratsastustunnin.

– Eräs vanhempi näki sudet sen verran ajoissa, että hevoset ja lapset saatiin siirrettyä sisään ennen kuin pedot tulivat lähemmäs.

Grönqvistin mukaan paikalliset puhuvat susista paljon ja petohavaintotietoja jaetaan aktiivisesti.

– Jos joku on nähnyt suden, muutkin tietävät pikaisesti. Täällä on niin läheiset välit naapureiden kanssa, että kerrotaan heti naapureille, kun nähdään susia ja voidaan myös soittaa, Grönqvist kertoo.

Suomen Akatemian uuden lippulaivaohjelman kaksi ensimmäistä tutkimushanketta sai yhteensä 18,5 miljoonan euron rahoituksen huhtikuun puolivälissä.

Oulun yliopiston tutkimuksen ohella toinen rahoituksen saanut osaamiskeskittymä on Aalto-yliopiston ja VTT:n biotalouden tulevaisuuden ratkaisuihin ja materiaaleihin perehtyvä CERES.

6Genesis-osaamiskeskittymässä viedään 5G teknologiaa kaupallistamisvaiheeseen yhteistyössä eurooppalaisten kumppanien kanssa. Samalla kuitenkin kehitetään jo seuraavana sukupolven langatonta 6G-perusteknologiaa (www.6genesis.org).

6G-verkko olisi entistä nopeampi ja tehokkaampi. Se mahdollistaisi ihmisten välisen kommunikoinnin entistä rivakammin, mutta myös laitteiden, prosessien ja asioiden välisen yhä nopeamman tietoliikenteen.

6Genesis-ohjelman esittelyvideo löytyy tästä linkistä. Videolla nähdään monenlaisia futuristisia visioita siitä, mitä uusi teknologia voi tuoda mukanaan kaikkien ihmisten arkeen.

Uusi teknologia, uudet haasteet

6Genesis-ohjelman vetäjänä on Oulun yliopiston akatemiaprofessori Matti Latva-aho. Hän näkee 6G-teknologian kehittämisessä valtavia haasteita.

– Ensinnäkin kapasiteettia viedään ihan fysiikan äärirajoille. Se vaatii uusia radioteknisiä ratkaisuja, uusia elektronisia ratkaisuja, uusia kokonaissovellusratkaisuja, jotta pystytään se koko paketti ratkaisemaan.

6G-verkon tuloa tutkitaan eurooppalaisessa Terranova-hankkeessa. Siinä kaavaillaan 6G-tekniikkaa, jossa käytettäisiin terahertsialueelle yltäviä taajuuksia ja päästäisiin jopa 400 gigabitin sekuntinopeuksiin.

Jos 5G-teknologia on käytössä ehkä jo lähivuosina, niin seuraavan sukupolven tietoliikenneverkon aika tulee vasta 2030-luvulla.

Tavoitteena on saada älykäs verkko tulevaisuudessa toimimaan saumattomasti, reaaliaikaisesti ja luotettavasti.

– Meidän täytyy tuoda tekoälymaailmassa kehitettyjä algoritmejä, jotka mahdollistavat nämä fiksut tulevaisuuden sovellutukset, mahdollisimman lähelle loppukäyttäjiä ja loppusovelluksia mobiililaitteisiin, tukiasemiin ja laajasti langattomaan verkkoon, sanoo professori Matti Latva-aho.

Kuudennen sukupolven tekniikka toisi mukanaan suuremmat taajuudet, kaistat ja siirtonopeudet, joiden avulla akatemiaprofessorin mukaan mahdollistuisi langaton tekoäly.

Se taas olisi pitkälle automatisoidun yhteiskunnan perusedellytys.

Nyt 5G-teknologiassa viive on kutistettu pieneksi, mutta se on edelleen liian iso esimerkiksi automatisoidun liikenteen toimimiselle. Kritiikkiä on esitetty myös langattoman tietoliikenteen turvallisuudesta.

Väheneekö operaattorien valta?

Uusi teknologia mahdollistaa myös erilaisten yksityisten verkkojen luomisen, joissa on omistajiensa haluamia palveluita, sovelluksia ja määrätyt käyttäjät. Tämä voi vähentää nykyisten tietoliikenneverkkojen omistajien ja operaattorien valta-asemaa tulevaisuudessa.

– Operaattorit ovat tietenkin se verisuonisto koko tälle langattomalle teknologialle, mutta heidän lisäkseen me tarvitsemme niin sanottuja privaattiverkkoja, sanoo Matti Latva-aho.

– Tähän tarvittaisiin kipeästi omat toimintataajuudet, ja valmistelu on tällä hetkellä Viestintävirastossa työn alla. Tämän vuoden aikana saadaan päätöksiä siitä, että mahdollistuvatko tämäntyyppiset toimintamallit Suomessa, jotka muualla maailmassa ovat selkeästi nyt tulossa operaattoriliiketoiminnan rinnalle.

Suomi ja Oulu kehityksen kärjessä

Oulun yliopistossa langatonta tietoliikennettä on kehitetty jo yli 20 vuotta.

Nyt rahoituksen saaneen 6Genesis-ohjelman verkostoissa työskentelee jopa 500 tutkijaa ja akatemiaprofessori Matti Latva-aho näkee uuden teknologian kehittelyssä suuria mahdollisuuksia.

Suomessa esimerkiksi 5G-testiverkkoja on kehitetty jo neljä vuotta, kun Yhdysvalloissa vasta lanseerattiin kaksi hanketta.

– Jos tämän nykyisen operaattoriliiketoiminnan rinnalle tuleva liiketoiminta lähtisi kasvuun, niin sen jälkeen Suomessa voitaisiin kehittää globaaleille operaattorimarkkinoille vastaaviin pieniin, paikallisiin tietoliikenneverkkoihin ratkaisuja ja sovelluksia sekä myös sellaisen verkon operointimalleja.

6G-verkon standardointi lähtee teollisuuden arvioinnin mukaan liikkeelle aikaisintaan vuonna 2025. Nyt operaattoreilla ja teoll isuudella on kädet täynnä työtä 5G-standardoinnin viimeistelyssä ja tuotteiden saamisessa markkinoille.

– Meillä on hyvää aikaa ottaa merkittävä suuri askel ennen teollisuutta ja olla valmiina siihen, että teollisuuskin kuuden seitsemän vuoden päästä kiinnostuu aiheesta. Meilläpä onkin silloin antaa jo osaamispääomaa heille roppakaupalla ja antaa heille etulyöntiasemaa kilpailijoihinsa verrattuna, hehkuttaa Matti Latva-aho.

Lue myös:

5G-verkko on vihdoin jo ovella – kohta markkinoille tulevalla tekniikalla voidaan siirtää vaikka hologrammi

Säännöllisessä käytössä olevien kenkien suositeltu käyttöikä on yllättävän lyhyt, yhdestä kahteen sesonkia.

Jalkaterapeutti, Turun yliopiston hoitotieteen dosentti Minna Stolt sanoo, että kenkien ominaisuudet, kuten iskunvaimennus kuoleentuvat melko nopeasti, jos kenkiä käytetään joka päivä. Kengille olisi hyvä jättää lepopäiviä.

Esimerkiksi kävelyä harrastavalla jalkineiden keskimääräinen käyttöikä on puoli vuotta, jos kenkiä käytetään lenkkeilyyn kolmesta neljään tuntia viikossa. Käyttöikä laskee kolmeen kuukauteen, mikäli kengillä kävellään tunnin ajan joka päivä.

Kulunut kenkä voi aiheuttaa terveyshaittoja

Stoltin mukaan kevät on hyvä aika käydä läpi kenkien kunto, kun siirrytään paksummista talvikengistä kevyempiin jalkineisiin. Näin jalka ei ole vielä tottunut kenkiin ja epäkohdat on helpompi havaita. Usein jalkavaivojen syy voi löytyä kuluneista kengistä.

– Kun vanhoista kengistä alkaa tulla rakkoja ja hiertymiä, hälytyskellojen pitäisi soida.

Vaikka kenkiä suositeltaisiin vaihtamaan melko tiheään, käytäntö on kuitenkin monesti toinen. Stoltin mukaan varsinkin miehet uusivat kenkiään harvakseltaan.

– Jos kenkäparista on maksanut joskus sata euroa, ei niitä haluta heittää pois, vaikka ominaisuudet olisivat kärsineet.

Kenkätehtailija pitää kenkiä intiimituotteena

Myös työkenkien osalta suositeltu käyttöaika on melko lyhyt. Mikäli kengät ovat jalassa kolmesta neljään kertaa viikossa, käyttöikä on keskimäärin vuosi.

Työkenkiä valmistavan Sievin toimitusjohtaja Juha Jokinen vahvistaa asian. Hänen mukaansa työkenkä olisi hyvä vaihtaa uuteen kerran vuodessa, mikäli kenkiä pidetään jalassa kymmenen tuntia päivässä.

Jokisen mukaan vuoden vaihtoväliä suositellaan hygieniasyistä. Hän pitää kenkiä intiimituotteena, jotka ovat lähellä ihoa, mutta joita ei kuitenkaan pestä.

– Työkenkiä olisi hyvä olla kahdet, ja niitä tulisi vaihtaa kesken päivän, sillä kengillä on iso merkitys koko hyvinvoinnin kannalta.

Kengät kostuvat noin neljän tunnin pitämisen jälkeen, ja koko päivän pidettyjen kenkien kuivuminen kestää noin vuorokauden.

Kengät eivät ole ikuisuustuote

Jokisen mukaan työkenkien ominaisuudet eivät heikkene vielä vuodessa, mutta eivät nekään määrättömästi kestä.

– Kengät ovat kulutushyödyke.

Jokinen kertoo toisinaan saavansa palautetta kenkien heikentyneestä kestävyydestä. Asiakkaat ovat voineet esimerkiksi ihmetellä, miksi kymmenen vuotta vanhoista työkengistä alkavat pohjat murentua.

– Kyse on samasta ilmiöstä kuin esimerkiksi polkupyörän renkaiden ja kuminauhojen kanssa: ne alkavat aikaa myöten ja pitkään varastoituna hapertua, kuten kaikki kumi- ja muovituotteet.

Jos miesten kenkä sopii betonitalkoisiin ja hautajaisiin, silloin sitä on helppo myydä. Jukka Turunen

Myös EU:n tiukentuneet kemikaalisäädökset vaikuttavat siihen, millaisia aineita Suomessa ja Euroopassa valmistettavissa kengissä voi käyttää. Haitalliset ja vaaralliset kemikaalit on joko kielletty tai niiden käyttöä on voimakkaasti rajoitettu.

– Tämän vuoksi kengänpohjien kestävyydessä ei päästä enää samanlaiselle tasolle kuin ennen, mutta toisaalta tämä on hyvä asia terveyden ja ympäristön kannalta, Jokinen sanoo.

Jokaisella tulisi olla 14 paria kenkiä

Hyvällä hoidolla ja kenkiä vaihtelemalla jalkineilleen voi saada lisää käyttöikää. Kenkiä olisikin hyvä olla useita pareja. Kenkien keskimääräisiä käyttöikiä on listattu Terveet jalat 2016-kirjaan, jota Stolt on ollut tekemässä. Kirjan mukaan kenkäkaapista olisi hyvä löytyä kengät joka säälle ja joka tilaisuuteen.

Kenkiä olisikin hyvä löytyä jokaiselta noin 14 paria. Eniten käytettäviä arki-, työ- ja vapaa-ajan kenkiä ja urheilujalkineita olisi hyvä olla vähintään kaksi paria.

Minna Stolt arvelee todellisen kenkämäärän olevan 6-8 paria.

Alalla vuosikymmeniä ollut kenkäkauppias Jukka Turunen Kenkämeklarista sanoo, että varsinkin miehillä on tapana ostaa yhdet kengät, jotka he käyttävät loppuun ennen kuin ostavat uudet tilalle.

– Vanha kenkäalan vitsi on, että jos miesten kenkä sopii betonitalkoisiin ja hautajaisiin, silloin sitä on helppo myydä.

Ommel paljastaa laatukengän

Turusen mukaan laadukkaatkin kengät saa kulutettua loppuun vuodessa, mikäli samoja kenkiä käyttää joka päivä eikä niistä pidä huolta. Toisilla ihmisillä samanlaiset kengät voivat kestää jopa vuosikymmeniä, mutta se edellyttää kenkiin panostamista.

– Eli kenkiä tulee puhdistaa, rasvata ja käyttää tarvittaessa suutarilla, Turunen sanoo.

Myös kenkien laadulla on iso merkitys kestävyyden kannalta. Turunen ottaa hyllystä nahkakengät, joiden pohjissa näkyvät ompeleet. Hänen mukaansa läpiommeltujen pohjien voi olettaa myös kestävän.

– Mikäli kengissä on kahdet ompeleet, puhutaan jo kenkien Rolls Royce -luokasta.

Turunen muistuttaa, että näiden myyntiosuus on tosin marginaalinen.

Lue lisää:

Ostatko lapselle kenkiä kirpputorilta? – Tässäasiantuntijoiden 6 vinkkiä käytettyjen lastenkenkien ostamiseen

Britannian hovin Instagram-sivuilla on julkaistu ensimmäiset kuvat prinssi Louisista kotioloissa.

Toisessa kuvista prinssi on isosiskonsa prinsessa Charlotten kanssa, toisessa pikkuvauva köllii yksinään. Isoveli George ei ole kuvissa.

Hovi kertoo, että Cambridgen herttuatar on ottanut kuvat itse.

Synnytyksen jälkeinen kritiikki unohtunee

Prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen kuopus Louis syntyi noin kaksi viikkoa sitten. Silloin uuden vauvan lisäksi huomio kiinnittyi herttuatar Catherineen, joka edusti kameroiden edessä vain vajaa kahdeksan tuntia synnytyksen jälkeen. Korkokengissä.

Herttuatar Catherinen esiintyminen sai osakseen paitsi paljon ihailua, myös kritiikkiä. Esimerkiksi australialaisessa radio-ohjelmassa esiintymistä ei pidetty inspiroivana vaan lannistavana. Ylipäätään julkisessa keskustelussa Britanniassa on pohdittu, asettaako Catherine paineita uusille äideille.

Tämä kritiikki on johtanut myös kritiikin kritiikkiin. Esimerkiksi The Guardian -brittilehdessä on muistutettu, että jokainen synnytyskokemus on erilainen.

Kaikilla ei ole varaa kolmanteen lapseen

The Guardianin kolumnisti Dawn Foster muistuttaa myös, että kuninkaallisten tapaan kaikilla ei ole Britanniassa varaa hankkia kolmea lasta. Vuosi sitten voimaan astunut muutoksen mukaan tietyt veroedut pätevät nykyään vain kahteen ensimmäiseen lapseen.

Tämä vaikuttaa eniten vähävaraisten perhesuunnitteluun. Policy in practise -julkaisun mukaan vuosi sitten voimaan tullut käytäntö tarkoittaa noin 50 000 punnan etujen menetyksiä niille perheille, joiden kolmas lapsi syntyi käytännön tultua voimaan.

Verouudistusta perustellaan säästöillä. Samaan aikaan kuninkaallisten vauvojen elämä rahoitetaan verovaroin.

.

Lue lisää aiheesta:

Herttuatar Catherinen ja prinssi Williamin lapsi sai nimen: Louis Arthur Charles

Synnytys aamupäivällä, iltapäivällä korkkareissa kameroiden eteen – Herttuatar Catherinen nopea toipuminen hämmästyttää

Ruotsi on aloittanut Syyriaan ja mahdollisesti sen lähialueille kohdistuvan tiedusteluoperaation Välimerellä. Asia selviää nettiin jaetuista, käytettävän tiedustelukoneen itsensä julkaisemista sijaintitiedoista.

Ruotsi on operoinut Syyrian rannikolla Gulfstream-bisnesjettiin rakennetulla signaalitiedustelualustallaan jo viiden päivän ajan. Kone lähti alueelle maanantai-iltana ja sen lentoreitti kulki Ranskan kautta. Koneen tukikohta alueella on Kyproksen Larnakassa.

Ruotsin tiedusteluretkeä on seurannut myös Twitterin CivMilAir-käyttäjä, jonka tekemien huomioiden perusteella on aiemmin uutisoitu muun muassa Yhdysvaltain miehittämättömien koneiden operaatioista Itä-Ukrainassa.

Ruotsin kone operoi varsinaisessa tehtävässään kansainvälisessä ilmatilassa, jossa periaatteessa myös Suomen puolustusvoimien Casa-tiedustelukone voisi toimia ja testata juuri käyttöön otettua, Lockheed Martinin toimittamaa Dragon Shield –tiedustelujärjestelmää. Lentoposti-uutissivuston mukaan Suomi on saavuttanut järjestelmän käyttövalmiuden helmikuussa.

Aiemmin Ruotsi on suorittanut signaalitiedustelua ja ärsyttänyt venäläisiä esimerkiksi Kaliningradin edustalle suuntautuvilla tiedustelulennoillaan. Viime kesäkuussa Venäjän SU-27-hävittäjä lensi vain muutamien metrien päähän kansainvälisessä ilmatilassa lentäneestä Ruotsin tiedustelukoneesta Kaliningradin edustalla. Tämä pakotti aseistamattoman koneen häipymään alueelta.

Ruotsille voi olla myös hyötyä esimerkiksi Syyriassa sijaitsevista Venäjän tukikohdista kaappaamistaan signaaleista, koska niitä jakamalla voi tiedusteluhteisöissä varmistaa myös omaa tiedonsaantia muilta mailta.

Heikossa kunnossa oleva Arizonan republikaanisenaattori John McCain on vastaanottanut runsaasti vieraita ja onnentoivotuksia rankkojen syöpähoitojen ja leikkauksen jälkeen.

Viime sunnuntaina maan entinen varapresidentti Joe Biden tapasi McCainia puolentoista tunnin ajan, kertovat uutistoimisto AP:n lähteet molempien lähipiireistä. Bidenin vierailua ennen McCainin ovat tavanneet muun muassa Etelä-Carolinan senaattori Lindsey Graham ja entinen Conneticutin osavaltion senaattori Joe Lieberman, joka vieraili McCainin luona Phoenixin Mayo Clinic –sairaalassa kaksi viikkoa sitten.

The New York Timesin mukaan vierailijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa on tullut selväksi, että McCain haluaa maan varapresidentin Mike Pencen osallistuvan mahdollisiin hautajaisiinsa presidentti Donald Trumpin sijasta. Lehden mukaan Valkoista taloa on informoitu asiasta.

Katuu Palinin valintaa

81-vuotias senaattori on ollut tehtävässään vuodesta 1987. Hän on toivonut palaavansa tehtäväänsä senaattiin, mutta tämä ei ole ollut mahdollista syöpähoitojen, leikkauksen ja viimekuisen suolistoinfektion takia.

McCainilta löydettiin viime heinäkuussa aivokasvain. Kyseessä on sama harvinainen syöpätyyppi, joka koitui hänen hyvän ystävänsä, demokraattisenaattori Ted Kennedyn kohtaloksi vuonna 2009.

McCain sai kansainvälistä julkisuutta vuoden 2008 presidentinvaaleissa, joissa hän oli Barack Obaman vastaehdokkaana. McCainin varapresidenttiehdokkaana toimi Alaskan kuvernööri Sarah Palin. Toukokuussa julkaistavassa kirjassaan McCain kertoo katuvansa sitä, ettei valinnut varapresidenttiehdokkaakseen Palinin sijasta Joe Liebermania.

Vietnamin sodassa McCain toimi laivaston lentäjänä. Hänet ammuttiin alas, jolloin hän joutui sotavangiksi viiden vuoden ajaksi.

Lue lisää:

John McCainilta löytyi aivokasvain

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Kansallisen kivääriyhdistyksen NRA:n kokouksessa lausumat kommentit ovat aiheuttaneet suuttumusta Ranskassa. NRA:n kokouksessa perjantaina puhunut Trump vihjasi, että Pariisiin veriset terrori-iskut olisi voitu estää, jos Ranskan aselait olisivat löysemmät. Trump myös matki ampujaa.

– Pariisilla, Ranskalla on maailman tiukimmat aselait. Kenelläkään ei ole asetta Pariisissa, ei kenelläkään. Me kaikki muistamme, että yli 130 ihmistä (kuoli). Lisäksi valtavan suuri määrä ihmisiä haavoittui todella, todella pahoin, Trump sanoi.

– Heidät surmasi brutaalisti pieni joukko terroristeja. He (terroristit) ottivat aikansa ja ampuivat heidät (uhrit) yksi kerrallaan. Pum! Tule tänne. Pum! Tule tänne! Pum! hän jatkoi.

– Mutta, jos edes yhdellä ihmisellä huoneessa olisi ollut ase, joka olisi suunnattu toiseen suuntaan, terroristit olisivat juosseet tai heidät olisi ammuttu.

Ranskan ulkoministeriö reagoi asiaan lauantaina sanomalla Ranskan paheksuvan syvästi Trumpin kommentteja ja kehotti kunnioittamaan vuoden 2015 iskujen uhrien muistoa. BBC:n mukaan iskujen aikaan Ranskan presidenttinä toiminut Francois Hollande puolestaan kutsui Trumpin kommentteja häpeällisiksi.

Pariisin iskuissa 13. marraskuuta vuonna 2015 kuoli yli 130 ihmistä ja haavoittui yli 350.

Trumpilta vahva tuki aseiden omistajille

Trump antoi kokouksessa myös vahvan tukensa aseiden omistajien oikeuksille. Hän sanoi, että aseiden omistajien oikeudet ovat "piiritettyinä", mutta hänen hallintonsa suojelee niitä. Trump toisti myös aiemman kantansa, että koulujen opettajien pitäisi antaa kantaa aseita, kunhan heidät on siihen koulutettu.

Vielä pari kuukautta sitten Trump vaikutti suhtautuvan myötämielisesti aselakien tiukennuksiin. Hän myös näytti ottavan etäisyyttä vaikutusvaltaiseen NRA:han.

Keskustelu aselaeista ryöpsähti valloilleen, kun kouluampuja surmasi helmikuussa 17 ihmistä Floridassa. Lakien tiukennusvaatimuksia on tehostettu valtaviksi paisuneilla mielenosoituksilla, jotka lähtivät liikkeelle opiskelijoiden aloitteesta.

Yhdysvalloissa kirjataan vuosittain yli 30  000 aseisiin liittyvää kuolemantapausta, uutistoimisto AFP kertoo.