Lahtelainen Maisun Al-Muhammadawi kokee Suomessa itsensä vapaaksi kuin taivaan lintu. Paettuaan Irakista uuteen kotimaahansa vuonna 2014 hän innostui välittömästi kristinuskon sanomasta. Ensin helluntailaisuudesta ja sittemmin evankelisluterilaisuudesta.

– Kristinuskossa on rakkautta, hyvää ilmapiiriä ja vapautta. Islam on kuin ankara laki. Täynnä kieltoja. Ei saisi tehdä sitä eikä tätä. Liina lähti saman tien muuttaessani Suomeen, kertoo Al-Muhammadawi arabiaksi.

Suomea ahkerasti opiskeleva Al-Muhammadawi joutui tiukkaan tenttiin uudesta uskostaan Maahanmuuttovirastossa vuonna 2016.

– Siellä esitettiin valtavasti kysymyksiä kokonaista viisi tuntia. He kysyivät, kuinka tulin uskoon ja utelivat kasteesta.

Johdattajana luterilaisuuteen on toiminut aktiiviseurakuntalainen Päivi Torni Hollolasta. Hän on tehnyt seitsemän vuotta lähetystyötä Egyptissä ja puhuu sujuvaa arabiaa. Torni hämmästelee Al-Muhammadawille Maahanmuuttovirastossa esitettyä pitkää kysymyspatteristoa.

– Eihän kysymyksiin osaisi tavallinen suomalainen tapakristitty edes vastata.

Maahanmuuttovirastosta kerrotaan, että uskontoon liittyvistä asioista puhutetaan turvapaikanhakijoita pitkään ja huolella.

– Aina puhuttamiseen ei riitä edes yksi päivä. Selvitämme kääntymisen todellista perustetta ja motiivia, sanoo tulosaluejohtajan sijainen Anu Karppi.

Turvapaikkapuhuttelu ei kuitenkaan ole Karpin mukaan tentti, jossa pitäisi osata antaa kaikkiin kysymyksiin oikea vastaus.

– Tarkoituksena on selvittää, mitä uusi usko ja vanhasta uskosta luopuminen juuri hänelle tarkoittaa, miksi hakija on juuri nyt päätynyt vaihtamaan uskontoa ja mitä siitä hänelle seuraisi kotimaahan palatessaan.

Helluntailaisuus houkuttaa eniten

Yleisin Maahanmuuttoviraston käsittelemä uskontotapaus on Irakista tai Afganistanista tullut muslimi, joka haluaa kääntyä kristinuskoon. Suosituimpia kristinuskon suuntauksia muslimeilla ovat helluntailaisuus ja muut vapaat suuntaukset. Vasta näiden jälkeen tulee luterilaisuus.

Tavallisimmissa tapauksessa turvapaikanhakijalle on jo ehditty tehdä kielteinen päätös, josta hakija on valittanut hallinto-oikeuteen.

– Tässä vaiheessa sitten nousee esiin kristinuskoon kääntyminen, josta turvapaikanhakija kertoo hallinto-oikeudelle. Samalla on toimitettu kastetodistus oikeudelle, sanoo Anu Karppi.

Hallinto-oikeus palauttaa silloin turvapaikka-asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen selvitettäväksi. Tällöin virastolla on velvollisuus selvittää tämä turvapaikkaperuste, eikä se voi perustaa päätöstään esimerkiksi pelkästään seurakunnan antamaan kastetodistukseen tai lausuntoon.

Eihän kysymyksiin osaisi tavallinen suomalainen tapakristitty edes vastata. Päivi Torni

Kristinuskoon kääntyminen on ollut turvapaikanhakijoilla oleskeluluvan hakuperusteena lähes 1 000 tapauksessa vuosina 2016–2017.

Maahanmuuttovirastolla ei ole tilastoa, kuinka usein peruste on johtanut oleskeluluvan saamiseen. Suurin osa päätöksistä, joissa hakija on vastikään kääntynyt kristinuskoon, on kielteisiä.

– Vakuuttumiskynnys uutena esitettyjen perusteiden kohdalla on tavallista korkeampi. Mutta joidenkin kohdalla olemme vakuuttuneet, että kristinusko on todella asettunut osaksi heidän elämäänsä. Tällöin katsomme, että uskosta ei voida enää luopua ja kääntyminen voi joillekin aiheuttaa vainon vaaran kotimaassa.

Kirkko ottaa avosylin vastaan uudet kristityt

Kristinusko johtaa usein vainoon, väkivaltaan ja jopa kuolemaan Lähi-idän kriisipesäkkeissä. Kirkkohallituksessa on huomattu, että seurakuntalaiset auttavat turvapaikanhakijoita aktiivisesti.

– Halutaan tarjota kotimajoitusta, ollaan mukana ystävätoiminnassa sekä lahjoitetaan vaatteita ja tarvikkeita. Tuetaan oikeusturvan toteutumisen varmistamisessa, opetetaan suomea ja tehdään yhdessä ruokaa, kertoo kirkkohallituksen asiantuntija Laura Arikka.

Pikakasteet eivät ole evankelisluterilaisessa kirkossa mahdollisia turvapaikanhakijoille. Kirkkolaki edellyttää muilta kuin Suomen kansalaisilta kolmen kuukauden osallistumista seurakunnan toimintaan, jotta kaste olisi mahdollinen.

Luterilainen kirkko suhtautuu kristinuskosta kiinnostuneisiin potentiaalisiin uusin jäseniin luottamuksella.

– Emme me voi lähteä epäluottamuksesta ihmisiin. Kolmen kuukauden prosessi on myös niin pitkä, että kyllä asia yleensä jätetään kesken, jos se ei omalta tunnu, uskoo Arikka.

Sairaanhoitajataustaisella Maisun Al-Muhammadawilla on neljän vuoden oleskelulupa, josta on jäljellä kolme vuotta.

– Minulla ei ole nykyistä Jumalaani kohtaan mitään pelkoja. Ulkoiset asiat eivät enää symboloi uskoani, vaan se on sisällä sydämessäni.

Linja-auto hiljentää vauhtia ja pysähtyy talon pihalle. Autosta purkautuu ulos viisitoista naista, joku avaa heille talon oven. Linja-autossa on venäläinen rekisteritunnus. On vuosi 1997.

Kun ilta tummuu, pieneen paitaan pukeutunut nainen kurkottaa ulos ikkunasta. Hän kiskoo isoa kaula-aukkoaan vieläkin alemmas, maiseman pitää näkyä kadulle hyvin.

Kadulla talon edessä seisoo kaksi minihameeseen pukeutunutta naista. He pysäyttävät autoja ja ohikulkijoita. Punaiseksi maalatut suut käyvät – naisille on opetettu tarvittava määrä suomea.

– Hei komea mies. Seksi puoli tuntia, 300 markkaa.

Heitä tarkkaillaan. Vastapäisen kerrostalon tyhjään asuntoon on jalkautunut joukko poliiseja. Yksi poliiseista on Keijo Kolsi, tutkinnanjohtaja. Hän seuraa, milloin taloon menee miehiä – asiakkaita. Kun miehet tulevat pois talosta, heidät otetaan kiinni ja kuulustellaan. Tämä on jo rutiinia.

Poliisille on pitkään ollut selvää, että Punaisessa talossa myydään seksiä. Silti on erikoista, että tutkinnanjohtaja on kentällä mukana. Syynä on se, että talon omistajaa, paikallista lakimiestä, epäillään parituksesta. Asianajajapiireissä kuohuu, vastustus poliisitutkintaa kohtaan on kova. Kolsi varmistaa, että poliisi kestää paineet.

Lakimiehen lisäksi monet asiakkaat ovat jo tuttuja – kuten eräs paikallinen poliitikko. Hänelle talosta on tullut toinen koti.

Kukaan ei arvaa, että poliitikosta tulee aikanaan yksi jutun avaintodistajista.

Seksiä, viinaa ja tupakkaa

20 vuotta myöhemmin apulaispoliisipäällikkö Keijo Kolsi istuu Kotkan uuden poliisitalon kokoushuoneessa. Eläkkeelle on matkaa 13 tilipäivää.

Kolsi kieltäytyy kohteliaasti lähtemästä kuvattavaksi Punaisen talon edustalle.

Miehen edessä pöydällä lepää tukku papereita, mutta ei hän niitä tarvitse. Bordellin pyörittäjien nimet ja kasvot ovat kirkkaina mielessä. Kuten myös punainen tori, joka toimi Kotkassa jo 90-luvun alussa.

– Siitä kaikki alkoi. Venäläiset turistit möivät kadunnurkissa rihkamaa, viinaa ja tupakkaa. Naiset möivät itseään linja-autoissa.

Seksikaupan siirtyminen Punaiseen taloon oli poliisille kinkkinen pala. Poliisi teki taloon viina- ja tupakkaratsioita, mutta seksikauppaa se ei saanut kuriin. Kotkalaiset olivat ihmeissään ja harmissaan. Tuntui siltä, ettei poliisi tehnyt mitään.

– Kaikki tiesivät, että talossa myytiin ja ostettiin seksiä, mutta poliisilla ei ollut eväitä katkaista sitä. Seksin ostaminen tai myynti omasta tahdosta ei ollut rikos, jos sen takana ei ollut paritusta.

Mutta kun oli. Poliisin tietojen mukaan Punaisen talon toimintaa ohjattiin Venäjältä – siitä vain ei ollut todisteita. Keijo Kolsilla oli kova halu selvittää koko vyyhti.

– Siitä tuli sanomista poliisilaitoksen silloisen johdon kanssa. Yöaikainen tarkkailu kulutti poliisilaitoksen määrärahoja. Alkuun siihen ei saatu laajempia joukkoja. Näyttöä piti kerätä vähä vähältä. Rikoksen tutkinta oli pitkä ja kivinen tie.

Se vei yli viisi vuotta, ja lopputulos jätti ison jäljen Suomen rikoshistoriaan.

1980-luvun lopulla punatiilinen talo jököttää tyhjillään Satamakadun varrella. Se on ollut vuosikymmeniä VR:n työntekijöillä asuinkäytössä, mutta viimeiset asukkaat ovat muuttaneet vuosia sitten pois.

Paikallisella lakimiehellä on suuri suunnitelma. Hän on ostanut talon yrityksensä nimiin ja haluaa saneerata sen arvoasunnoiksi. Kaikki näyttää hyvältä.

Sitten asiat alkavat mennä pieleen. 1990-luvun alussa tulee lama, ja lakimies ajautuu talousvaikeuksiin. Velkaa kasautuu miljoonia markkoja. Haave arvoasunnoista romuttuu. Rahapula on niin paha, että mies päätyy vuokraamaan talon armenialaiselle Igorille (nimi muutettu). Talosta tulee Mojdom 1, majatalo. Suomeksi Minun kotini.

Paitsi että oikeasti talosta tulee bordelli.

Mies ja lapset vilkuttivat äidille, joka lähti Suomeen työmatkalle. Keijo Kolsi

Miehet solmivat lukuisia sopimuksia venäläisten matkatoimistojen kanssa. Niiden kautta työntekijöille hankittaisiin viisumit. Ilotaloa alkaa pyörittää Igorin lisäksi venäläinen Olga (nimi muutettu). Myöhemmin kuvioihin tulee mukaan paikallinen järjestysmies, yksi talon portsareista.

Lakimies tuntee helpotusta. Nämä rahat voisivat pelastaa hänet ahdingosta.

Tarjolla "työtä, joka ei ole pölyistä"

Torstaina taloon saapuu uusi lasti naisia. Linja-autosta astuu ulos hämmentynyt nuori lääkäri. Olga-niminen nainen on joitakin viikkoja aiemmin tarjonnut hänelle hyvin palkattua työtä Suomesta.

Olin työtön ja valmis tekemään lähes mitä tahansa, jotta voin kasvattaa lapseni. Minulle kerrottiin vain, että työ ei ollut pölyistä. Bussissa oli minua vanhempia naisia, eikä kukaan puhunut matkan aikana mitään.

Näin nainen kertoi myöhemmin poliisikuulusteluissa.

Hänet saatetaan talon kolmanteen kerrokseen. Muut naiset ovat jo alkaneet ehostautua iltaa varten. Jotkut pukeutuvat kauniiseen mekkoon, toiset pelkkiin yöhepeneisiin tai alusvaatteisiin. Huonekaveri kysyy, miksei uusi nainen pukeudu.

Vastasin, että minulla oli mukana vain shortsit ja kudottu takki.

Naiselle alkaa valjeta, mitä talossa oikein tapahtui. Illalla taloon saapuu useita eri-ikäisiä miehiä.

Naiset seisoivat rappukäytävillä, huoneiden ovet olivat auki. Miehet kulkivat kuin kaupassa ja pysähtyivät sen tavaran kohdalla, joka miellytti. Yöllä talo muuttui täydelliseksi bordelliksi.

Seksin lomassa naiset ja heidän asiakkaansa kumoavat tahdilla viinaa. Kun kaikki ovat ympäripäissään, nuori nainen onnistuu pakenemaan talosta ja palaamaan kotiin Pietariin.

Jonkin ajan kuluttua hänen kotiinsa tulee kaksi miestä. Olga haluaa rahansa. Naisen on mentävä takaisin.

Minulle sanottiin, että jos en maksa velkaani, en näe enää lastani.

Monet heistä olivat tavallisia, koulutettuja naisia. Opettajia, sairaanhoitajia ja kotiäitejä, jotka yrittivät selviytyä Venäjän talouskriisin ja romahtaneen ruplan raunioilla.

– Joko heillä ei ollut töitä tai he saivat Punaisesta talosta enemmän rahaa viikossa kuin kahden kuukauden työstä opettajan tai sairaanhoitajan virassa Pietarissa, Keijo Kolsi toteaa.

Pietarissa jotkut naisista saatteli linja-autolle oma perhe.

– Mies ja lapset vilkuttivat äidille, joka lähti Suomeen työmatkalle. Viikko Kotkassa, viikko kotona ja taas viikko Kotkassa.

Perheenisiä ei kuultu poliisitutkinnassa, mutta heidän täytyi ainakin aavistaa vaimon työn luonne.

– Kun matkat olivat toistuvia ja puoliso tuli takaisin rahatukun kanssa, ei tarvitse kauhean paljon päässä liikkua laskeakseen asiat yhteen.

Punainen talo ei ollut ainoa. 90-luvun lopulla Suomessa oli useita motelleja, joissa venäläiset naiset hankkivat tienestejä. Kolsi muistaa, että niitä oli etenkin pohjoisessa ja pääkaupunkiseudulla.

– Se oli varsin arkinen ilmiö silloin. Punainen talo ei perustoiminnaltaan eronnut muista, mutta muualla tutkinta ei edennyt samaan mittakaavaan.

Miehen puheesta kuultaa läpi pieni ylpeys.

Kuluneet patjat

Punaisen talon aulassa on vastaanottotiski, sen takana seisoo järjestysmies. Näky vuoden 1997 ensimmäisestä ratsiasta on piirtynyt Keijo Kolsin mieleen.

Tiskin vieressä on nuhjuisia nojatuoleja ja kuvaputkitelevisio. Porrastasanteella hierotaan kauppoja. Yhdellä naisista tärppää, hän vie asiakkaansa tyhjään huoneeseen.

– Käytävillä seisoskeli hyvin vähiin vaatteisiin pukeutuneita naisia, joilla ei ollut juuri sillä hetkellä asiakkaita. Muutama mies harhaili käytävillä etsimässä sopivaa naista. Jotkut olivat huoneissa täydessä touhussa.

Olga ei tuntenut armoa. Jos nainen jäi hänelle velkaa, tämän piti lainata rahat muilta. Keijo Kolsi

Huoneiden ovet olivat kiinni. Niiden edessä seisoi järjestysmies pitämässä huolta, ettei sinne pääse häiriköitä eikä liian tukevassa humalassa olevia miehiä.

Likaa, sitä oli joka puolella. Huoneissa oli yksi tai kaksi sänkyä, niissä kuluneet patjat kauhtuneine lakanoineen.

– Sängyt oli tarkoitettu ennemmin pitkällään oloa kuin nukkumista varten.

Pöydillä lojui kondomipaketteja, käytettyjä oli heitetty lattialle. Lakanoissa näkyi vaaleita länttejä. Silti poliisin tutkimuksissa selvisi, että naiset oikeasti halusivat taloon töihin.

Värväys tapahtui yleensä Pietarissa. Kun Olga tai Igor saivat yhteydenoton töihin haluavalta naiselta, tämä kävi läpi tarkan seulan.

– Naisen tuli olla noin 20-30-vuotias ja lojaali toiminnan pyörittäjille. Ulkomuodon piti olla sellainen, että nainen pystyi hankkimaan tarpeeksi rahaa selviytyäkseen vaadituista päivämaksuista.

Naiset valmennettiin huolella. Olgalla oli Pietarissa pieni ruokakauppa, jonka tiloissa hän koulutti naisia. Naisille opetettiin, mitä poliisille ja rajaviranomaisille pitää sanoa. Tarina piti osata kertoa uskottavasti, sitä harjoiteltiin etukäteen.

– Rajaviranomaisille piti ilmoittaa matkailun syyksi turismi ja shoppailu. Poliisille ei saanut kertoa, että naiset joutuivat maksamaan päivämaksua kolmannelle taholle.

Aina prostituoiduksi päätyminen ei katsonut paikkaa. Yksi naisista oli menossa sisarensa luo, mutta päätyikin Punaiseen taloon. Joku oli tehnyt hänelle työtarjouksen turistibussissa.

Naisesta tuli talon vakituinen prostituoitu.

Olgan naiset ja Igorin naiset

Punaisessa talossa saattoi työskennellä viikonloppuisin jopa 20 naista yhtä aikaa.

Linja-auto saapui torstaina ja lähti sunnuntaina. Naiset laskuttivat palveluistaan 300-500 markkaa kerralta.

– Asiakkailla oli myös mahdollisuus ottaa nainen kotiinsa. Kokonainen viikonloppu maksoi asiakkaalle noin 1500 markkaa, Kolsi muistaa.

Jako Olgan ja Igorin naisiin oli selvä. Parittajat pitivät tiiviisti yhteyttä keskenään ja tarkkaa lukua siitä, kuinka monta naista kummallakin talossa oli. Se oli selvää bisnestä.

Parittajat perivät naisilta aluksi 600 markan päivämaksua työskentelystä talosta. Myöhemmin hinta nousi 1000 markkaan. Kotkan meripäivät olivat sesonkiaikaa, asiakkaita riitti hetkittäin jonoksi asti. Päivämaksu tuplattiin 2000 markkaan.

– Jos yksi kerta maksoi asiakkaalle 300-500 markkaa, siitä voi laskea, montako miestä piti käsitellä että päivämaksu tuli hoidettua. Osa naisista jäi parittajille velkaa, Kolsi sanoo.

Se oli etenkin Olgan parittamille naisille huono juttu.

Olga vahti naistensa menestystä kuin haukka.

Osa naisista toimi liukuhihnameiningillä ja hoiti jopa kymmenen asiakasta yössä. Toiset lähtivät kotiin ilman yhtäkään.

– Olga ei tuntenut armoa. Hän oli hankala tyyppi, kylmäkiskoinen ja luja bisnesnainen. Jos nainen jäi hänelle velkaa, tämän piti lainata rahat muilta. Olga sai aina rahansa.

Rahanvaihto tapahtui yleensä lukitussa huoneessa. Velkaa jääneet naiset lähtivät huoneesta itkien pois. Jos asiakkaita ei ollut, nainen sai potkut.

– Hänellä ei ollut enää taloon asiaa. Itkevät naiset tuottivat parittajille ongelmia.

Toinen parittaja Igor oli Olgaa lempeämpi. Hän saattoi jopa päästää naisen lähtemään maksamatta, jos tällä ei ollut yhtään asiakasta.

– Igor oli yhteistyökykyinen myös viranomaisten suuntaan. Kun talossa tapahtui kerran törkeä pahoinpitely, Igor huolehti, että naiset kävivät poliisin luona kuultavana ennen lähtöään Suomesta. Kun jotain sovittiin, hänen sanansa piti.

Oikeudessa he esittivät, että minä olisin ohjannut toimintaa kaikkein ylimpänä parittajana. Keijo Kolsi

Ihan niin mukava mies Igor ei silti ollut. Oikeudenkäynneissä puolustus yritti vetää poliisia mukaan paritusvyyhtiin.

– He esittivät, että minä olisin ohjannut toimintaa kaikkein ylimpänä parittajana.

Kolsin mukaan poliisi oli toki yhteydessä talon pitäjiin, koska se halusi kitkeä kadulla näkyvää toimintaa.

– Talon edessä myytiin avoimesti viinaa ja tupakkaa. Kerroin talon pitäjille, ettei näin saa toimia. Jos tämä on toiminnan ohjaamista, niin siinä tapauksessa olen syyllinen.

Ensimmäiset tuomiot jaettiin vuonna 1998. Igor, naisten palveluksista vuokratulojen muodossa nauttinut lakimies ja yksi talon järjestysmiehistä saivat tuolloin sakkoja parituksesta.

Olgaa ei saatu nalkkiin.

Tuomiolla ei ollut mitään vaikutusta. Bordellin toiminta jatkui, poliisin työ oli vasta alussa.

Poliitikon toinen koti

Talon maine kiiri pitkin maata. Asiakkaita tuli pääkaupunkiseudulta ja Itä-Suomesta. Paikalliset nuoret miehet saattoivat myydä omaisuuttaan päästäkseen käymään talossa.

Niin, ja sitten oli se paikallinen kuntapoliitikko, talon vakiovieras.

Liikuin eri kerroksissa ja kävin katsomassa vitriiniä. Ovet olivat auki ja tuotteet esillä. Meripäivien aikaan en käynyt talossa. En pidä jonottamisesta.

Alkuaikoina poliitikko vietti talossa kolme päivää viikosta. Hän tutustui siellä nuoreen naiseen, joka oli pahoissa veloissa. Samaan, joka oli aiemmin paennut talosta takaisin Venäjälle.

Hän kertoi, ettei pysty maksamaan velkaansa muuten kuin työskentelemällä talossa. Summa oli noin 4000-5000 markkaa, minulle hyvin mitätön raha. Maksoin velan ja vein hänet takaisin Pietariin.

Poliitikko vietti talossa niin paljon aikaa, että parittajat alkoivat luottaa häneen. Hän jopa kuljetti Olgaa ja talon naisia Suomen ja Venäjän välillä.

Näillä matkoilla ei juurikaan puhuttu Punaisesta talosta, koska tiedettiin, että se oli kultakaivos. Olgalla oli rahaa mennen tullen. Näin hänellä kuminauhoilla sidottuja 100 markan setelinippuja.

Poliitikkoon luottaminen oli parittajilta iso virhe.

Kymppi keräsi rahat

Poliisi sai poliitikolta arvokkaita tietoja.

– Hän oli yksi niistä harvoista asiakkaista, jotka pääsivät näkemään miten raha liikkui talon sisällä. Niillä kertomuksilla oli ratkaiseva osuus sekä esitutkinnassa että oikeudenkäynnissä.

Pelin palat loksahtelivat kohdalleen yksi kerrallaan. Talossa toimi esimiehinä naisia, "kymppejä". Samaa nimitystä esimiehestä käytettiin joskus rakennustyömailla ja tehtaissa. Punaisen talon kympit keräsivät päivämaksuja prostituoiduilta ja välittivät ne omalle parittajalleen Pietariin.

– Kymppi otti miehiä vastaan siinä missä muutkin, mutta oli käskevässä asemassa muihin verrattuna. Toimintaa oli helpompi peitellä, kun vain yksi henkilö vei rahat eteenpäin.

Myös päätekijät kävivät toisinaan talossa keräämässä rahaa.

Naiset eivät enää voineet kulkea Suomeen avoimesti turistibusseilla. Oli pidettävä matalaa profiilia. Naisia alettiin viedä yhä useammin Punaiseen taloon henkilöautoilla, jotkut tulivat tavallisilla vuorobusseilla.

Poliisi pyysi virka-apua Venäjältä. Paritusrikoksen lisäksi alettiin epäillä, että talon naiset salakuljettivat rajan yli huumeita. Kolsi lähetti Pietariin kaksi tutkijaansa.

– He olivat mukana, kun huumepalvelu kuulusteli virka-apupyyntömme nojalla Punaisessa talossa käyneitä naisia. Yhteistyö venäläisten viranomaisten kanssa toimi erittäin hyvin.

Telekuuntelu ei ollut sallittua paritusrikoksen tutkinnassa, mutta huumausainerikoksen tutkinnan yhteydessä poliisi alkoi kuunnella epäiltyjen puhelimia.

– Se tapahtui ihan loppuvaiheessa. Sitä kautta saimme tietoa, milloin naisia on tulossa Kotkaan ja pidimme tiiviisti yhteyttä rajalle.

Vaalimaalla rajavartijat tunnistivat Punaisen talon naiset helposti.

Heillä oli monesti vain yksi vaatekerta kylminäkin vuodenaikoina. Sen sijaan alusvaatteita oli hyvinkin runsaasti. Lisäksi mukana oli suuria määriä ehkäisyvälineitä, liukuvoiteita, hajusteita ja penisilliiniä mahdollisten tautien varalta.

Olgan ja Igorin kasvotkin tunnettiin. Igor laverteli Punaisesta talosta välillä hyvinkin avoimesti. Kerran hän mainosti, että rajavartijoille olisi tarjolla ilmaista seksiä Punaisessa talossa.

Sitten Igor murhattiin Pietarissa.

Viimeinen isku

Kun poliisi sai tiedon murhasta, Keijo Kolsi teki päätöksen. Oli aika iskeä Punaiseen taloon – viimeisen kerran.

– Tiesimme, että Olga on tulossa lähipäivinä Venäjältä Suomeen. Päätin, että on pärjättävä niillä todisteilla mitä meillä oli.

Punaiseen taloon mentiin kymmenen miehen voimin loppiaisaattona vuonna 2002. Poliisi pidätti lakimiehen ja tukun talon järjestysmiehiä. Igorin asuntoon Kotkassa tehtiin kotietsintä. Löytyi 120 000 markkaa rahaa – näitä rahoja Olga oli mahdollisesti tulossa hakemaan. Rikoskumppanin murha ei hillinnyt häntä eikä muita tekijöitä.

– Venäjältä oli jo tulossa uusia parittajia jatkamaan toimintaa.

Olga napattiin rajalla ja vangittiin myöhemmin käräjäoikeudessa. Sama kohtalo odotti yhtä talon järjestysmiehistä.

– Olga ei ollut lainkaan yhteistyöhaluinen eikä myöntänyt paljon mitään. Koko näyttö rakentui pitkälti muiden kertomuksiin. Lakimieshän lähti siitä ettei hänellä ollut salattavaa, koska hän ei ollut syyllistynyt mihinkään.

Mutta hän oli. Tutkinnassa selvisi, että päätekijät tienasivat prostituutiolla yhteensä yli kolme miljoonaa euroa.

Olga passitettiin kolmeksi vuodeksi vankilaan parituksesta. Lakimies sai 1,5 vuoden kakun, vahvimmin toiminnassa mukana ollut järjestysmies selvisi vuodella.

Naiset olivat jutussa parituksen uhreja, joten heitä ei tuomittu. Ei myöskään todistajana toiminutta poliitikkoa ja muita asiakkaita.

Olga sai kovimman mahdollisen tuomion. Kolsille ja oikeuslaitokselle se ei riittänyt. Lakiin tarvittiin muutos.

– Käsittelyn aikana tuli selväksi, että rangaistus oli liian pieni teon vakavuuteen nähden. Osin tämän tutkinnan siivittämänä paritusrikokselle saatiin törkeä tekomuoto. On vaikea kuvitella, ettei tekoa tuomittaisi nykypäivänä törkeänä parituksena.

Punainen talo on nykyään asuntokäytössä. Maali peittää alleen paljon nähneiden seinien tarinat.

Prostituutio upposi piiloon

Poliisi on kirjannut kahden viime vuoden aikana 27 ilmoitusta paritusrikoksista Suomessa. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tai sen yrityksestä ilmoituksia on kirjattu yksi.

Kun bordellin valot sammuivat, prostituutio alkoi upota piiloon. Nettiin.

– Siellä voidaan sopia, meneekö asiakas seksipalveluja tarjoavan luo vai myyjä asiakkaan luo. Silloin paikat hajautuvat ja tutkinta on vaikeampaa.

Moni asia on muuttunut Punaisen talon päivistä. Nykyisin törkeän parituksen maksimirangaistus on kuusi vuotta. Asiakkaillekin voitaisiin nyt jakaa sakkorangaistuksia, sillä seksin ostaminen parituksen uhrilta on rangaistava teko. Mutta rikolliset ovat taitavia.

– Nettisivuja voidaan pyörittää sellaisten palvelinten kautta, ettei koneiden ip-osoitteita ole kovin helppo saada selville.

Kolsi ei osaa arvioida, esiintyykö prostituutiota nyt enemmän vai vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Paljastettujen paritusrikosten lukumäärä on vähentynyt, mutta ilmiönä prostituutio ei ole kadonnut mihinkään.

Jutussa on käytetty lähteinä apulaispoliisipäällikkö Keijo Kolsin haastattelua, poliisin esitutkintapöytäkirjoja, Kotkan teknisen rikostutkimuskeskuksen valokuvakoostetta, käräjäoikeuden pöytäkirjoja ja aikalaisten kertomuksia.

Parittajina toimineiden Olgan ja Igorin nimet on muutettu.

Öljynhinta on noussut korkeimmilleen sitten marraskuun 2014.

Yhdysvaltain raakaöljyn hinta ylitti 70 dollaria tynnyriltä ensi kertaa sitten vuoden 2014. Pohjanmeren Brent-öljylaadun hinta on noussut yli 75 dollariin barrelilta ja se kävi 75,89 dollarissa, mikä on korkein hinta sitten marraskuun 2014.

Hintaa nostattavat muun muassa Yhdysvaltain aikeet irrottautua Iranin ydinsopimuksesta ja Venezuelan edelleen syvenevä talouskriisi.

Iran palasi merkittäväksi öljynviejämaaksi 2016, kun Iran suostui vuoden 2015 sopimuksessa rajoittamaan ydinohjelmaansa vastineena pakotteiden lievittämisestä.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on jyrkästi arvostellut sopimusta ja uhannut irrottaa Yhdysvallat siitä.

Jos Trump ei vahvista Iranin pakotteiden lykkäystä 12. toukokuuta, pakotteet palaavat voimaan ja se todennäköisesti leikkaa Iranin öljyntuotantoa.

Samaan aikaan Venezuelassa talouskriisi jyrkkenee ja uhkaa entisestään leikata maan öljyntuotantoa.

Venezuelan öljyntuotanto on puolittunut 2000-luvun alusta vain 1,5 miljoonaan barreliin päivässä, kun maa ei ole kyennyt investoimaan riittävästi öljyteollisuuteensa.

Lisäksi öljynhintaa nostavat kysynnän vahvistuminen ja öljynviejämaiden järjestön Opecin ja Venäjän tuotantoleikkaukset.

– Secure-ydinlämpölaitoksen olisi voinut asentaa vaikka Esplanadin alle, mutta ajatuksena se olisi saattanut olla vähän epämiellyttävä, kehaisee eläköitynyt ydintekniikan diplomi-insinööri Matti Hannus.

Hannus oli 1970-luvun lopulla Ruotsissa kehittämässä turvallista ja yksinkertaista ydinreaktoria, joka olisi lämmittänyt kaupunkeja vain vähäisillä ilmastopäästöillä.

Tuoreita ydinlämpösuunnitelmia Hannus on seurannut nostalgisin mielin.

Viime syksynä, 40 vuotta myöhemmin, valtuustoaloite vaati selvittämään, sopisiko ydinenergia Helsingin lämmittämiseen. Vastaavia aloitteita on tehty sittemmin ainakin Espoossa, Kirkkonummella ja Nurmijärvellä. Kiinnostusta herättävät erityisesti pienet sarjavalmisteiset ydinreaktorit, joita suunnitellaan eri puolilla maailmaa.

Ylen juttusarja etsii vastauksia siihen, mihin aiemmat ydinenergiakaavailut kaatuivat ja voiko siitä ennustaa tuoreiden aloitteiden kohtaloa.

Ensimmäisessä osassa käsiteltiin 1950-lukua, jolloin ydinvoimalat olivat kypsymässä markkinoille. Helsingin sähkölaitoksen johtokin oli varma, että oli vain ajan kysymys, milloin kaupunkiin rakennetaan oma ydinvoimala. Mutta vielä tuolloin tekniikka ei ollut kypsä.

Toisessa osassa etsittiin syitä siihen, mihin kaatuivat suunnitelmat Inkoon Kopparnäsin ydinvoimalasta, joka olisi tuottanut sähkön lisäksi suuret määrä kaukolämpöä pääkaupunkiseudulle. Vuonna 1975 Helsingin sähkölaitoksen johto arvioi ydinvoimalan valmistuvan vuonna 1983 tai 1984. Toisin kävi.

Nyt tutustutaan reaktorisuunnitelmaan, joka oli menneiden vuosien ydinenergia-aikeista lähimpänä nykyisiä kaavailuja.

Pieni kaukolämpöreaktori voitti vertailun ja Ruotsista tuli tarjous

Kaukolämmön tuotantoon pyhitetty pieni reaktori lähellä kaupunkia on edullisin vaihtoehto lämmittää pääkaupunkiseutu. Tähän tulokseen tuli vuonna 1981 tehty hintavertailu.

1. Uusi kaukolämpöä tuottava pienempi ydinreaktori
2. Uusi sähköä ja kaukolämpöä tuottava suuri ydinvoimala
3. Kaukolämpöputken vetäminen Loviisan olemassa olevasta ydinvoimalasta
4. Kivihiilivoimalan rakentaminen Vuosaareen
5. Maakaasuvoimalan rakentaminen

Vertailun teki pääkaupunkiseudun kaupunkien ja Imatran Voima Oy:n yhteinen ydinenergiayhtiö, Helsingin Seudun Lämpövoima Oy. Yhtiöstä voi lukea laajemmin juttusarjan edellisestä osasta.

Vuonna 1982 yhteisyhtiö sai 500 miljoonan markan tarjouksen kahdesta 400 megawatin kaukolämpöreaktorista ruotsalaiselta Asea-Atomilta.

"Se on turvallinen, vaikka terroristit soluttautuisivat henkilökuntaan"

Asea-Atom oli nimennyt reaktorinsa luottamusta herättävästi Secureksi. Nimi oli lyhenne sanoista "Secure and Environmentally Clean Urban Reactor", eli turvallinen ja ympäristölle puhdas kaupunkireaktori.

Reaktori on erityisen mielenkiintoinen siksi, että sen suunnittelun päätavoitteet olivat monilta osin samanlaiset kuin nyt suunnitteilla olevissa pienreaktoreissa. Sen piti olla yksinkertainen, pieni, turvallinen ja sarjatuotantoon edetessään myös nopeasti rakennettava ja edullinen.

Yksi versio reaktorin turvamekanismeista löytyy jokaisesta vessasta ja kertoo omaa kieltään suunnittelijoiden lähtökohdista. Reaktori oli nimittäin eristetty boorivesisäiliöistä vesilukoilla. Jos reaktorin paine olisi vian sattuessa joko noussut tai laskenut, ydinreaktiota hillitsevää boorivettä olisi virrannut reaktoriin ilman ainuttakaan mekanismia tai sähköllä toimivaa pumppua.

– Suunnittelimme reaktorin sillä ajatuksella, että se on turvallinen, vaikka terroristit soluttautuisivat henkilökuntaan, sanoo reaktorin kehitystyössä varaprojektipäällikkönä työskennellyt Matti Hannus.

Kokeneen valmistajan testaamaton reaktori

Reaktoria kaupannut Asea-Atom ei ollut ensimmäistä kertaa kauppaamassa ydinenergiaa. Se oli juuri saanut valmiiksi Olkiluotoon kaksi suurta ydinvoimalaa. Kaupungin lämmitystäkin oli jo ehditty kokeilla. Ruotsissa yhtiön rakentama ydinvoimala oli lämmittänyt Tukholmaa jo vuodesta 1964 alkaen, mutta se suljettiin kymmenen vuoden käytön jälkeen.

Vuonna 1976 Secure-reaktorin kehitystyöhön oli lähtenyt myös suomalaisia insinöörejä. Tällöin myös Yleisradion TV-Uutiset kertoi kehitystyöstä, jonka tavoitteena oli löytää korvaaja öljylle ja kivihiilelle.

Suomalaisinsinöörit jättivät projektin 70-luvun lopulla. Heidän mukaansa jo silloin oli nähtävissä, että reaktorin kehitys tulee tyssäämään ydinvoiman vastustukseen.

– Ruotsin ydinvoimakeskustelussa ei ollut mitään rationaalista, soimaa Matti Hannus.

Siksi Asea-Atomille olisi ollut erittäin tärkeää saada pilottilaitos rakennettua Suomeen.

Reaktorista olisi saanut lämpöä kivihiilivoimalan verran

Vaikka Asea-Atomin reaktori oli suuriin ydinvoimaloihin verrattuna pieni, kaukolämmön lähteenä se olisi ollut nykyisten kivihiililaitosten veroinen. Yhdestä reaktorista olisi saanut kaukolämpöä yhtä paljon kuin Hanasaaren kivihiililaitoksesta, joka on päätetty sulkea osana ilmastotalkoita.

Kahden reaktorin laitos oli riittänyt lämmittämään puolet tuon ajan Helsingistä kovimmilla paukkupakkasilla.

Vantaan Sotunki paras sijoituspaikka

Pääkaupunkiseudulla ruotsalaisreaktorin kehitystä oli seurattu tiiviisti ja etsitty sille sopivaa sijoituspaikkaa. Kaupunkien ja IVO:n yhteisyhtiön edustajat olivat käyneet myös Neuvostoliitossa tutustumassa sikäläisten ydinlämpölaitosten rakentamiseen.

Helsingin Energialaitoksen Ydintekniikan toimiston päälliköksi vuonna 1982 noussut Launo Tuura kävi arkistojaan läpi Ylen pyynnöstä. Securea koskevien selvitysten pino kohoaa puolen metrin korkeuteen.

Aluksi sijoitusvaihtoehtoja oli peräti 63. Loppusuoralle ylsivät Bodom ja Vanttila Espoossa, Keimola ja Sotunki Vantaalla, sekä Granön saari Sipoossa, josta Helsinki oli ostanut palan suurta ydinvoimalaa silmälläpitäen.

Granötä lukuunottamatta kullakin alueella suoritettiin geologinen kartoitus ja parhaaksi vaihtoehdoksi jäi Vantaan Sotunki.

Aiemmin Säteilyturvakeskus oli rajannut sijoituspaikan Kehä I:n ulkopuolelle. Kauppa- ja teollisuusministeriö halusi sen Kehä III:n ulkopuolelle.

STUK antoi reaktorista varovaisen myönteisen arvion

Secure päätyi STUKin arvioitavaksi ensimmäisen kerran vuonna 1984. Tämän jälkeen Asea-Atom korotti reaktorin lämpötilaa, jotta se sopisi paremmin kaukolämmön lähteeksi. STUK arvioi uudet suunnitelmat vuonna 1985.

Alustavan soveltuvuusselvityksen tulos oli kansankielellä jotakuinkin seuraava: kehitystyötä on vielä jäljellä ja tarkempaa selvitystä tarvitaan, mutta toistaiseksi ei ole havaittu mitään, miksi reaktori ei voisi kehittyä hyväksyttäväksi.

Vielä lokakuussa 1985 Helsingin Sanomien artikkelissa Asea-Atomin johtaja Tapani Graae muistutti hintavertailusta, jossa Secure osoittautui halvimmaksi.

Mutta sen jälkeen Securesta ei löydy jälkiä.

Kokeilu pelotti poliitikkoja

Helsingin Sanomien arkistoista löytyy yksi selitys jälkien katoamiseen.

Elokuussa 1984 lehti kertoi Asea-Atomin esitelleen Securea Helsingin kaupunginhallitukselle. Pari vuotta vanhat kannattavuusselvitykset oli päivitetty ja lämpöreaktori oli edelleen todettu teoreettisesti taloudellisesti edullisimmaksi.

Artikkelin mukaan vaihtoehtoa ei pidetty kuitenkaan realistisena "muun muassa kokemusten puutteen takia".

Näin siitäkin huolimatta, että Asea-Atom lupasi toimittaa korvaavan laitoksen, jos ydinlämpölaitos ei toimisikaan suunnitellusti.

Helsinki ei siis halunnut olla reaktorin ensimmäinen tilaaja ja tähän tyssäsi koko reaktorin kehitystyö.

Nyt tilanne on helpompi. Uusien reaktorien kehitystyö tuskin pysähtyy, vaikka täkäläiset poliitikot olisivat edelleen haluttomia kokeilemaan uutta. Mahdollisten kokeilijoiden joukko on tällä kertaa huomattavasti suurempi.

Ensinnäkin uudet reaktorit soveltuvat Securea monipuolisemmin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Lisäksi lämpöä tarvitsevia kaupunkeja ja teollisuuden prosesseja on nyt enemmän kuin 1980-luvulla, ja niitä kaikkia tarvittaisiin mukaan päästöjen vähentämiseen.

Sijoituspaikka oli hankala

Helsingin Energialaitoksessa aikanaan työskennellyt Launo Tuura esittää lisäksi kaksi teknistä selitystä sille, miksi Secure jäi vain suunnitelmaksi. Selitysten pätevyys on tosin hieman hankalasti todistettavissa.

Ensinnäkin Sotungin sijainti kaukolämpöverkon kulmassa oli ongelma. Sieltä olisi pitänyt rakentaa suuri lämpöputki lähemmäs kaupungin keskustaan. Maan päällä putki olisi vaikeuttanut kaavoitusta, maan alle kaivaminen olisi ollut kallista.

Vuosikymmenten jälkeen Tuura ei enää muista, miten kaukolämpöverkon muutokset huomioitiin vertailuissa, joissa lämpöreaktori osoittautui halvimmaksi.

Vastaus löytyisi arkistoista, mutta ne päätyivät juttusarjan tekemisen aikana Tuuralta takaisin Helsingin energiayhtiö Helen Oy:lle siltä varalta, että niille tulisi vielä käyttöä.

Lämpöreaktori oli liian viileä – tai sitten ei

Tuuran mukaan toinen ongelma oli se, että reaktorin lämmittämää vettä olisi pitänyt kuumentaa vielä lisää perinteisellä lämpölaitoksella, jotta se olisi riittävän kuumaa kaukolämpöverkon tarpeisiin.

Väitteen selvittäminen tuo esille uusia kysymyksiä.

STUKin mukaan vuonna 1985 arvioitu uudistettu reaktori tuotti kaukolämpöverkkoon 150-asteista vettä.

150 astetta olisi ollut riittävä kuumuus pääkaupunkiseudun kaukolämpöverkolle, mutta tällaisesta reaktorimallista Tuuralla ei ole tietoa. Hänen arkistojensa tuorein STUK-raportti koskee vuonna 1984 arvioitua viileämpää reaktoria.

Reaktorista tehtiin siis kaukolämpöverkkoon sopiva suunnitelma, mutta se ei ilmeisesti koskaan päätynyt pääkaupunkiseudun ydinvoimayhtiön pöydälle saakka.

Uudet reaktorit ylittävät tekniset esteet helpommin

Olivat tekniset ongelmat 1980-luvulla kuinka suuria tai todellisia tahansa, niiden ei pitäisi olla ainakaan ylitsepääsemätön este uusille suunnitelmille. VTT julkaisi viime vuoden lopussa selvityksen, jonka mukaan pienet ydinreaktorit sopisivat teknisesti kaukolämpöverkkoon jo Espoon kokoisessa kaupungissa (Helsingin Sanomat 30.12.2017).

Sitä paitsi 1980-luvulla tutkittu kahden 400 megawatin reaktorin yhdistelmälaitos oli nykyisiin pienreaktoreihin verrattuna suuri. Uusien reaktorien koko vaihtelee tyypillisesti 10–300 megawatin välillä – tosin niidenkin tapauksessa olisi edullisempaa käyttää useampaa reaktoria samassa laitoksessa.

Tuhosiko Tšernobylin onnettomuus lopullisesti Securen?

Securen ylle oli siis kertynyt 1980-luvun puoleen väliin mennessä tummia pilviä.

Sitä varjosti myös ydinenergian vastustus, jota käsiteltiin enemmän juttusarjan toisessa osassa.

Kohtalaisella varmuudella voi olettaa, että lopullisesti aikeet kaatuivat viimeistään huhtikuussa 1986 Tšernobylin ydinonnettomuuden myötä (Ylen Elävä Arkisto).

Jos joku vielä haluaa rakentaa ydinreaktorin pääkaupunkiseudulle, on hänen tehtävä sekä asiantuntijoille, että tavallisille kansalaisille selväksi, miksi ydinonnettomuutta ja ydinjätteitä ei tarvitse pelätä – ainakaan enempää kuin ilmastonmuutosta.

"Syy oli varmaan ydinenergian vieroksunta"

Mutta mitä tästä kaikesta mahtaa ajatella reaktorin kauppamies, vuoden 1985 Helsingin Sanomissa hintavertailun voitosta muistuttanut Tapani Graae?

Yhteisöpalvelu Facebookista löytyy lupaava profiili henkilöstä, jonka nimi täsmää ja koulutus vaikuttaa sopivalta. Kotipaikkakunnaksi ilmoitetaan Ruotsin Västerås ja puhelinnumeropalvelusta löytyy sikäläinen numero. Soittoyritys ei tuota tulosta, mutta tekstiviestiin tulee vastaus parin päivän odottelun jälkeen.

Ihminen on oikea ja saan sähköpostiosoitteen, johon lähetän johtolankani Securen kaatumisen syistä.

Asea-Atomia 1980-luvulla edustaneen Tapani Graaen mukaan edellä mainitut syyt vastaavat hyvin hänen muistikuviaan.

– Viranomaiset suhtautuivat hankkeeseen suopeasti ja hintakin oli paikallaan. Syy ettei kauppoja tullut oli varmaan ydinenergian vieroksunta, sanoo Graae.

Graae kertoo, että yhtiö jätti tarjouksen Helsingin lisäksi Etelä-Koreaan Souliin yhtä huonolla menestyksellä.

– Nykyään firmalla (Westinghouse Electric Sweden) ei ole enää reaktoriosastoa, vaan ainoastaan huolto ja polttoaineen valmistus. Secure on täten lopullisesti kuopattu, niin hieno kuin sen fysikaalinen periaate onkin.

Ydinenergian vastustus ja uudet energialähteet suurin este uusille suunnitelmille

Juttusarjan kolmessa osassa on käyty läpi iso lista syitä, joiden takia pääkaupunkiseudulla ei tuoteta ydinenergiaa. Suuri osa esteistä on sellaisia, joista uudet pienet reaktorit pääsevät merkittävästi helpommin yli kuin menneinä vuosina kaatuneet suuremmat ydinenergiakaavailut.

Suurin kysymysmerkki on se, miten tavallinen kansa reaktoreihin suhtautuu. Mitä kauemmaksi reaktori halutaan omasta takapihasta, sitä korkeammalle kohoavat myös tekniset ja taloudelliset esteet.

Toisen haasteen pienreaktoreille heittävät muut kehitteillä olevat ratkaisut, jotka vähentävät ilmastopäästöjä. Juuri tällä hetkellä pienreaktori olisi vaihtoehtojen joukossa vahvoilla, mutta mitä pidempään reaktorien kehitys kestää, sitä enemmän myös kilpailijoilla on aikaa kehittyä.

Aika näyttää, tuleeko pienistä sarjavalmisteisista reaktoreistakin vain yksi uusi luku listaan ydinenergiakaavailuista, joista media innostuu, mutta jotka kuolevat vähin äänin.

Lue lisää:

Helsingin ytimeen povattiin ydinvoimalaa jo 1950-luvulla – onko uusillakaan kaavailuilla mitään mahdollisuuksia?

Helsinki osti ydinvoimalalle palan saarta Sipoosta 1970-luvulla – onko ydinenergialla tälläkään kertaa mahdollisuuksia?

Korkeapaine jämähtää Suomen ylle ja viikkoa vietetään varsin kesäisessä säässä. Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan viikko on aurinkoinen ja poutainen.

Lämpötilat kohoavat maan etelä- ja keskiosassa päivittäin lähelle 20 astetta. Tänään maanantaina maan pohjoisosassa tulee sateita, joista osa voi tulla lumena. Huomisesta alkaen pohjoisessakin lämpenee. Tiistaina lämpötilat kohoavat 10 asteen hujakoille. Keskiviikosta alkaen lämpötilat kohoavat pohjoisessakin 15 asteen tienoille.

– Pohjoisessa lämpötilat vauhdittavat lumien sulamista, sanoo Kotakorpi.

Ilmatieteen laitoksen mukaan pohjoisessa on lunta paikasta riippuen vielä yli puoli metriä.

Sunnuntaina mitattiin kevään toistaiseksi lämpimämmät lukemat Lahdessa 21,4 astetta. Kotakorven mukaan lämpötilat ovat koko maassa viisi astetta ajankohdalle tavanomaista lämpimämpiä.

– Tyypillisesti kesäkuussa on näin lämmintä, sanoo Kotakorpi.

Aurinkoista säätä on luvassa ainakin perjantaihin asti. Kotakorven mukaan poutainen ja aurinkoinen sää jatkuu nykyennusteiden perusteella viikonloppunakin, vaikka sadealueita liikkuu lähistöllä muualla Pohjoismaissa. Loppuviikon ennusteissa on vielä epävarmuutta. Lisää säästä yle.fi/saa.

Lue myös:

Kevään lämpöennätys rikkoutui: Lahdessa 21,4 astetta – lämpimän riemua riittää kuun puoliväliin asti

Piileekö sinussakin pieni parvekeviljelijä? Näillä vinkeillä teet parvekkeestasi ihanan viherkeitaan

Sopraano Margareta Haveriselle povattiin 1970-luvulla suurta tulevaisuutta. Maailmanmaine jäi ehkä saavuttamatta, mutta elämä on antanut hänelle runsain käsin värikkäitä kokemuksia esiintymislavoilla – ja niiden ulkopuolella.

Keväisenä iltapäivänä istumme Haverisen ja hänen pianistipuolisonsa Collin Hansenin taiteilijakodissa Helsingin Meilahdessa. Ruokailutilan seinää koristava suurikokoinen puna-kultainen öljymaalaus sopii täydellisesti taustaksi talon eläväiselle emännälle.

Myös Haverisen tarinat ovat eloisia ja valtaosin hauskoja. Hän sanoo elämänkäänteidensä olleen pitkälti sattuman ohjaamaa.

Karmeatakin kohtelua vuosien varrelle on mahtunut.

Ensimmäinen kosketus esiintyvän taiteilijan karumpaan arkeen tuli 1980-luvulla. Haverinen oli Helsingin kaupunginorkesterin solistina, ja vieraileva ulkomainen kapellimestari halusi käydä esitystä läpi hotellihuoneessaan.

– Menin kiltisti paikalle. Mies kävi heti päälle. Pääsin onneksi karkuun, Haverinen kertoo.

Vuosien varrella kävi selväksi, että seksuaalinen häirintä – vaikka sillä ei silloin ollutkaan nimeä – oli klassisen musiikin maailmassa valitettavan yleistä.

– Asenteena oli usein, että jos et anna, tulee toinen sopraano tilalle.

Margareta Haverisen matka maailmalle alkoi Lappeenrannan laulukilpailun voitosta 1974. Kilpailu on ollut ponnahduslauta lukuisille suomalaislaulajille. Voittajiin lukeutuvat esimerkiksi Jorma Hynninen, Karita Mattila, Soile Isokoski ja Waltteri Torikka.

Haveriselle menestystä tuli pian myös Tšaikovski- ja Geneven laulukilpailuissa.

Menestyksen siivittämänä Haverinen päätti keskittyä laulu-uraansa. Helsinki vaihtui ensin Pariisiin ja puolitoista vuotta myöhemmin Roomaan. Suomeen Margareta Haverinen palasi vasta 1983, mutta kiertolaiselämä jatkui vielä 1990-luvun alkupuolelle saakka.

"Kunhan vain sain laulaa"

– En ajatellut karriääriä tai muuta sellaista, kunhan sain vain laulaa, Margareta Haverinen toteaa.

Laulamaan Haverinen onkin päässyt. Hänen tummaa sopraanoaan on kuultu niin Suomen Kansallisoopperassa kuin ulkomaisten oopperatalojen estradeilla. Suurimman osan urastaan hän on esiintynyt joko orkesterin solistina tai lied-konserteissa.

Mutta liian usein hänen olisi pitänyt tehdä muutakin kuin laulaa.

Oli kapellimestareita ja mieskollegoja, jotka pitivät itsestään selvänä sitä, että vieraileva solisti tarjoaisi myös muita kuin musiikillisia nautintoja.

Hotellihuone oli vapaana taiteilijana maailmaa kiertävän laulajattaren pääasiallinen koti usean vuoden ajan. Hotellielämää varjosti pelko siitä, kuka koputtaa ovelle vaatien sisäänpääsyä.

Nuoren solistin piti oppia tasapainoilemaan niin, ettei joutuisi myöntymään muttei myöskään loukkaisi lähentelijöiden tunteita liikaa. Se oli rankempaa kuin laulaminen.

Aina ahdistelija ei ollut kapellimestari.

– Olin esittämässä Toscaa ulkomailla, kun esityksessä laulanut tenori käveli huoneeseeni ja ilmoitti, että hän on tottunut saamaan.

Saamatta jäi sillä kertaa.

– En voinut edes ajatella, että saisin kepulikonsteilla roolin. Olisin hukannut itseni.

Margareta Haverinen sanoo rakkaimmaksi oopperaroolikseen juuri Toscan nimiroolia, jonka hän pääsi esittämään ensimmäisen kerran Suomen Kansallisoopperassa 1980-luvun lopulla. Sen jälkeen Haverisen Toscaa on kuultu Norjassa, Irlannissa ja Englannissa.

Rooliin liittyy paitsi mieluisia muistoja, myös toinenkin nöyryyttävä kokemus.

Oltiin jälleen ulkomailla, harjoituksia johtamassa kuuluisa kapellimestari. Hän oli tyytymätön Haverisen tapaan esittää Toscan aariaa Vissi d’arte.

– Aaria lauletaan makuuasennossa. Harjoituksissa hän pakotti minut laulamaan sen kerta toisensa jälkeen. Kolmannentoista kerran jälkeen kysyin, miksi. Hän taputti kättään.

– Kysyin, pitääkö minun siis katsoa hänen kättään. Hän nyökkäsi.

Haverinen ilmoitti olevansa ammattimuusikko, joka osaa seurata tahtia katsomatta kättä. Orkesteri aplodeerasi.

Kun Haverinen oli poistumassa harjoituksista, kulisseissa odottanut kapellimestari hyökkäsi hänen päälleen. Se loppui lyhyeen.

– Kerroin tilanteen talon taiteelliselle johtajalle ja sanoin lähteväni jos tämä ei lopu. Kasvoin silloin aikuiseksi.

Haverinen mietti, mikä hänessä oli vikana. Näkyikö hänestä päälle lapsuudesta kumpuava orpouden ja ulkopuolisuuden tunne?

Lastenkodin kautta mummolaan

Margareta Haverisen elämän lähtökohdat eivät olleet ne tavallisimmat.

Äiti jätti 1950-luvun alkupuolella avioliiton ulkopuolella syntyneen vauvansa lastenkotiin. Sieltä Hilta-mummi haki puolitoistavuotiaan tytön isovanhempien luo Keski-Suomeen, pienelle Vuorilahden kylälle.

Lähistöllä asui paljon sukulaisia. Kaikki olivat kovia laulamaan. Pieni Reettakin lauloi ja kuunteli mummin kanssa radiosta lauantain toivottuja.

Kun Haverinen oli viisivuotias, elämä muuttui. Äiti oli mennyt naimisiin ja halusi tyttönsä uuteen perheeseensä Helsinkiin. Haverinen sai päättää, lähtisikö hän äitinsä mukaan vai jäisikö mummin ja papan luo.

– Istuin mummolan pihassa hiekkakasalla ja tajusin, että minun on valittava Helsinki, sillä halusin opiskella musiikkia. Rakastin mummia ja pappaa, mutta päätös oli selvä., Margareta Haverinen kertoo päätöksestään.

Haverinen tuli laulajana tunnetuksi isäpuolensa sukunimellä. 2000-luvulle tultaessa nimi aiheutti identiteettikriisin. Haverinen halusi nimen, johon hänellä olisi geneettinen yhteys – jotta hän voisi kuolla jonkun sukulaisena.

Sellaiseksi hän koki isoäitinsä isoäidin nimen Brandt.

Laulu voitti viulun

Vaikka perheen tuki opintoihin oli vähäistä, Margareta Haverinen sai onnekseen kansakoulussa opettajan, joka huomasi tytön laulunlahjat. Tämä ohjasi oppilaansa Helsingin ensimmäiselle musiikkiluokalle. Tie eteni lopulta Sibelius-Akatemiaan.

Musiikkiluokalla Haverinen oli valinnut instrumentikseen viulun, jonka soittoa hän opiskeli intohimoisesti myös Akatemiassa. Sitten sattuma puuttui peliin.

– Olin jousikvartetin kanssa harjoittelemassa, ja harjoitustauolla lauloin Sibiksen käytävällä. Samassa hissistä astui ulos Taneli Kuusisto, joka osoitti minua sormellaan ja kysyi nimeäni.

Säveltäjänä ja kuoronjohtajana tunnettu vanha rehtori oli vähän pelottava hahmo. Opiskelija pyyteli anteeksi ja esitteli itsensä.

– Teillä on hieno ääni, Kuusisto totesi.

Nuori viulisti kertoi, että hän olisikin halunnut opiskella myös laulua.

Kuusiston avulla laulu järjestyi toiseksi pääaineeksi, ja opinnot johtivat Lappeenrannan laulukilpailuun.

Pariisi, Maija Isola ja Rooma

Lappeenrannan voiton jälkeen Margareta Haverinen asui ja opiskeli puolitoista vuotta Pariisissa. Siellä hän solmi epätodennäköisen mutta pitkäaikaisen ystävyyssuhteen.

– Huomasin asuintaloni, Cité de Arts -taiteilijaresidenssin, asukasluettelossa toisen suomalaisen nimen. Koti-ikävissäni ryntäsin heti soittamaan ovikelloa.

Oven avasi varautuneen oloinen pieni nainen. Tohkeissaan Margareta esitteli itsensä, marssi sisään asuntoon ja puhua pulputti "varmaan kolme tuntia".

– Kun puhetulvani päättyi, nainen katsoi minua tiukasti ja sanoi: "Minä en pidä ihmisistä."

Nuorelle naiselle selvisi, että naapuri oli Marimekon legendaarinen tekstiilisuunnittelija Maija Isola.

Seuraavana päivänä Isola soitti yllättäen ja pyysi naapuria seurakseen eläintarhaan. Edellispäivän tylystä kohtelusta suivaantuneena nuori nainen aikoi ensin kieltäytyä, mutta lähti kuitenkin mukaan.

– Jatkoimme tapaamisia myös Helsingissä. Kävin Maijan luona Meritullinkadulla ja toimin hänen palkattuna assistenttinaankin, Margareta Haverinen kertoo ja muistelee lämpimästi Maija Isolan tarjoamia eksoottisia aterioita.

Pariisin aikaan, vuoteen 1976, osuu myös Hilta-mummin kuolema. Musiikinopiskelijalla ei ollut rahaa lentää hautajaisiin. Surua syvensi se, että rakas mummola huutokaupattiin.

Pariisin jälkeen opiskelukaupungiksi vaihtui Rooma, jossa vierähti kuusi vuotta. Laulaja muistelee Roomaa lämmöllä.

– Asuin pienessä asunnossa ja kävin ruokaostoksilla läheisellä torilla. Jos joku päivä en sinne poikennut, pistivät torimummot kassin kiertämään täyttäen sen ilmaisilla herkuilla, Haverinen nauraa.

Dalton Baldwinin matkassa

Elämä täyttyi opiskelusta, laulukursseista ja esiintymisistä. Antoisimmaksi osoittautui jo 1970-luvulla alkanut yhteistyö maailmankuulun pianistin Dalton Baldwinin kanssa.

Amerikkalainen Baldwin tunnetaan parhaiten vuosikymmenten työskentelystä legendaarisen ranskalaisbaritonin Gerard Souzayn pianopartnerina.

Souzay ihastui Margareta Haverisen ääneen ollessaan vetämässä laulukurssia Helsingissä. Baritoni kutsui suomalaissopraanon kurssilleen Geneveen 1974. Kurssin pianosäestäjänä oli Dalton Baldwin.

Haverisen ääni hurmasi myös säestäjän.

– Hän vei minua seuraavat vuodet esiintymään ympäri maailmaa, Haverinen kertoo.

Baldwinin seurassa hän tutustui moniin kulttuurimaailman persoonallisuuksiin, myös tietämättään.

– Yhtenä aamuna Antibes’ssa Dalton halusi lähteä tiettyyn paikkaan aamukahville. Istuimme terassille vanhan valkotukkaisen herrasmiehen seuraan. Herra oli nimeltään Marc, keskustelimme muun muassa taiteesta.

Aamukahvit juotuaan Baldwin ja Haverinen toivottivat miehelle hyvää päivää ja lähtivät.

– Kun kävelimme asunnolle Dalton totesi, että tuo mies oli muuten Marc Chagall. Se tuntui uskomattomalta!

Haverinen mietti, mitä olikaan puhunut hänen kanssaan.

– Muistaakseni kerroin pitäväni Chagallin töistä, Haverinen nauraa.

Kerran laulaja oli juhlissa. Ruuan jälkeen juhlijat kokoontuivat pihalle pelamaan petankkia. Miellyttävä vanhempi herra halusi Margaretan peliseurakseen. Pelituokio sujui varsin rattoisasti.

Herra oli nimeltään Yves Montand, maailmankuulu ranskalainen näyttelijä ja laulaja.

Äitiyteen helppo piiloutua

1990-luvulle tultaessa oli aika perustaa perhe. Lontoon Barbicanissa Margareta Haverinen lauloi Sibeliusta vielä ollessaan yhdeksännellä kuulla raskaana.

Ida-tytär syntyi loppiaisena. Samoihin aikoihin tuore äiti sai puhelun New Yorkista, Metropolitanista. Tarjolla olisi ollut Toscan rooli.

– Minulla meni pupu pöksyyn. Äitiyteen oli helppo piiloutua, Haverinen tunnustaa.

Esiintyminen ei loppunut kuitenkaan äitiyteen. Tuli tv-esiintymisiä, tv-oopperoita ja uusia solistisia tehtäviä.

Tuli myös kaipuu lapsuuden maisemiin. 2000-luvulla Margareta Haverinen perheineen päätyi ostamaan entiseltä kotikylältä järven rannalla sijaitsevan vanhan sukutalon.

Vuorilahdella Margareta Haverinen tuntee olevansa kotona. Pariskunta on pitänyt kylällä myös Luomulaulu-kursseja, joilla opettajina on ollut tuttuja oopperalaulajia.

Talon kunnostaminen jatkuu. Haverisen haaveissa on järjestää kyläkunnalla jatkossakin erilaisia kursseja.

Muistot aina mukana

Margareta Haverinen sanoo, että hän ei kaipaa mitään menneestä.

– Minullahan on se kaikki täällä, hän taputtaa sydäntään.

Sitä paitsi nykyisyydessä riittää tekemistä.

Haverinen väitteli tohtoriksi laulajaidentiteetistä vuonna 2009. Väitöskirjansa hän kirjoitti koelauluoppaaksi nuorille laulajille, repetiittoreille ja kapellimestareille.

Oman uransa kompastuskiveksi hän näkee sen, ettei kukaan ymmärtänyt sitä, millainen ääni hänellä oli.

Sibelius-Akatemian tuntiopettajana Haverinen, tai virallisesti siis Brandt, auttaa nyt tulevia laulajia löytämään oman äänensä.

Kokemukseen perustuvilla koelaulukursseillaan hän kertoo myös "lihakaupasta" ja siitä, miten miten helposti voi joutua ulos, ellei laulaja vastaa kapellimestarin näkemystä.

Haverinen sanoo oman uransa edenneen lähinnä hyvien sattumien kautta. Omat oppilaansa hän haluaa saattaa maailmalle itseään paremmin valmistautuneena, eli tietoisena niin ammatin todellisuudesta kuin omista oikeuksistaan.

Venäjältä pakenee Yhdysvaltoihin enemmän ihmisiä kuin kertaakaan vuoden 1994 jälkeen, kertoo uutissivusto Radio Free Europe.

Sivuston saamien tietojen mukaan yli 2 600 venäläistä haki turvapaikkaa Yhdysvalloista vuoden 2017 syyskuun loppuun mennessä. Se on ennätys Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen aloitetuissa tilastoissa.

Turvapaikanhakijoiden määrä on ollut jyrkässä kasvussa vuodesta 2012, jolloin presidentti Vladimir Putin aloitti kolmannen kautensa maan johdossa. Samana vuonna aloitettiin erityisesti kansalaisjärjestöjen ja aktivistien toimintamahdollisuuksia sekä sukupuolivähemmistöjen oikeuksia heikentävien lakien säätäminen.

Tilastoista ei käy ilmi, miten hakijat perustelevat tarvettaan turvapaikalle tai mitkä ihmisryhmät hakevat juuri nyt turvapaikkaa. Radio Free Europen haastattelussa tapauksia käsittelevä asianajaja mainitsee esimerkkinä liikemiehet, jotka uskovat joutuneensa poliittisesti motivoitujen syytteiden kohteeksi.

Uutissivuston tiedot perustuvat Yhdysvaltojen kansalais- ja maahanmuuttoviraston vielä julkaisemattomiin tilastoihin, jotka Radio Free Europe sai käsiinsä.

Aivovuoto herättää huolta

Kotimaansa jättävistä venäläisistä vain murto-osa on turvapaikanhakijoita. Venäjältä muuttaa vuosittain noin 100 000 ihmistä, kertoo Moscow Times viitaten tutkimuslaitos RANEPA:n raporttiin.

Muuttajista 40 prosenttia on korkeakoulutettuja. Neljännes kertoi valtion tutkimuslaitoksen tekemässä kyselyssä, että lähdön syynä on Venäjän politiikka.

Maastamuutto ja aivovuoto ovat Venäjällä toistuvia puheenaiheita. Huhtikuun aikana venäläisiin viestimiin on kuitenkin putkahtanut uutisia, jotka varmasti huolestuttavat erityisesti ulkomailla asumisesta haaveilevia opiskelijoita.

Uutissivusto Republic on pannut keskustelun merkille ja puhuu jo "venäläisten orjuuttamisesta käytävästä keskustelusta". Erityisen huomion kohteena näyttävät olevan korkeakouluopiskelijat ja ohjelmoijat, joiden muuttamista haluttaisiin rajoittaa.

Opiskelijat pakolla valtiolle töihin

Venäjän liittokokouksessa eli parlamentin ylähuoneessa käytiin huhtikuun lopulla keskustelu siitä, miten aivovuotoa voitaisiin ehkäistä.

Edustajien kuulemat asiantuntijat ehdottavat keinoiksi esimerkiksi sitä, että ne venäläiset opiskelijat, joiden koulutuksen valtio on maksanut, pakotettaisiin maksamaan velkansa takaisin työskentelemällä valtiolle tai valtio-omisteisille yrityksille valmistumisensa jälkeen.

Samaa on ehdotettu jo huhtikuun alkupuolella duumaedustajan toimesta.

Asiantuntijat ehdottavat myös, että opiskelijat voitaisiin velvoittaa takaisinmaksuun myös esimerkiksi patenteista ja tekijänoikeuksista saaduista tuloista perittävillä lisämaksuilla.

Kolmantena ideana ehdotetaan, että Venäjä peruisi muiden maidensa kanssa tekemänsä sopimukset yliopistodiplomien vastaavuuksista. Tämä tarkoittaisi sitä, että Venäjällä opiskeltu tutkinto olisi arvoton ulkomailla.

Myös ulkomailla jo opiskelevat halutaan takaisin Venäjälle. Valtiollinen Rossodtrudnichestvo-virasto julkaisi hiljattain ohjelman, jonka tarkoituksena on saada opiskelijat palaamaan Britanniasta "ja muista Venäjään epämiellyttävästi suhtautuvista maista" takaisin kotimaahan.

Palaaville opiskelijoille tarjotaan mahdollisuutta opiskella moskovalaisessa eliittiyliopistossa MGIMO:ssa tai päästä töihin esimerkiksi Venäjän Kaukoitään.

Ohjelmoijat täytyy pitää maassa

Venäjän hallinnon lehden Parlamentskaja Gazetan mukaan aivovuoto on huolestuttavaa erityisesti Venäjän turvallisuuden kannalta. Liittokokouksessa aiheesta käydyssä keskustelussa puhuttiin teknologian merkityksestä maanpuolustuksen ja tulevien sotien kannalta.

Keskusteluun osallistuneiden asiantuntijoiden mielestä teknisten osaajien ja esimerkiksi ohjelmoijien pitäminen maassa on tästä syystä tärkeää.

Myös valtiollisen uutistoimiston Ria Novostin sivuilla on julkaistu artikkeli, jossa ohjelmoijien työskentelyä erityisesti Yhdysvalloissa paheksutaan. Artikkelissa myös väitetään, että Yhdysvallat pakottaa venäläisiä ohjelmoijia työskentelemään itselleen.

Onko aivovuoto todellinen?

Siitä, kuinka vakava ongelma aivovuoto on Venäjälle, on hyvin erilaisia tulkintoja. Keskustelua aiheesta käytiin erityisesti vuonna 2016, kun Yhdysvaltalainen ajatushautomo Stratfor julkaisi Venäjän aivovuotoa käsittelevän artikkelin. Stratforin tulkinta tuomittiin esimerkiksi Vtsiom-tutkimuskeskuksen arvioissa liioitteluksi.

Toisaalta riippumattoman Levada-keskuksen kyselyssä noin joka viides venäläinen ilmoitti vuonna 2016 haluavansa muuttaa pysyvästi pois Venäjältä.

Vielä useampi opiskelija haluaisi muuttaa. Moskovan kauppakorkeakoulun vuosi sitten julkaistun tutkimksen mukaan jopa 26 prosenttia venäläisistä opiskelijoista haluaisi muuttaa pysyvästi pois maasta.

Runsaan kahden viikon päästä (23.5.) saa Suomen ensi-iltansa uusi Tähtien sota -elokuva Solo: A Star Wars Story. Elokuvan päähahmoina esiintyvät on Han Solo sekä hänen pilottitoverinsa, karvainen Chewbacca, jota esittää kolmatta kertaa suomalainen näyttelijä Joonas Suotamo.

Ylen aamu-tv:ssä maanantaina vieraillut Suotamo kertoi, että nyt neljä vuotta kestänyt ura Star Wars -elokuvissa on ollut unelmien täyttymys.

– Kyllä tämä on muuttanut elämäni täysin. Olen ollut elokuvasarjan fani lapsesta saakka ja katsonut silmät pyöreinä avaruus-seikkailuja vhs-kaseteilta. On erityisen mahtavaa on se, että Chewbaccalla on nyt paljon isompi rooli kuin koskaan aiemmin.

Suotamo aloitti Star Wars- uransa Chewbaccan sijaisnäyttelijänä vuonna 2015 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Star Wars: The Force Awakens. Vuonna 2017 ensi-iltansa saaneessa Star Wars: The Last Jedi -elokuvassa hän näytteli hahmon kokonaan itse. Suotamo on noussut nopeasti sijaisnäyttelijästä elokuvan päätähtien joukkoon.

Salassapitosäännökset äärimmäisen tiukat

Uudessa Star Warsissa katsoja pääsee Suotamon mukaan näkemään, kuinka Han Solon ja Chewbaccan ystävyys alkoi. Paljoa enempää hän ei voi elokuvasta paljastaa, sillä salassapitovelvollisuudet ovat äärimmäisen tiukat.

– Juonesta ei ole saa kertoa yhtään mitään sellaista, mikä ei jo olisi julkisesti selvillä. Nykyään voin avoimesti kertoa, että olen päässyt tällaiseen projektiin mukaan, ja kuinka hauskaa kuvauksissa oli. Tämä ei ole enää niin salainen juttu, että kuiskuteltaisi perheen kesken.

Suotamo kertoo, että Millenium-Falconin ohjaksissa ja Chewbaccan puvussa on äärimmäisen kuuma. Joskus hän saattoi joutua näyttelemään kymmenen minuuttia karva silmässä, jotta kuvaus ei keskeytyisi. Vaikeinta roolissa on liikkuminen, sillä Chewbaccan karvapuku on paksu.

– Haastavinta on löytää Chewbaccan kehon kieli. Hänestä pitää löytää tietty rentous ja toisaalta samalla wookiesoturin voima.

Ensi illan aikaan Suotamo ei ole Suomessa vaan Yhdysvalloissa promoamassa elokuvaa. Minuuttiaikataulu ei haittaa espoolaislähtöistä näyttelijätähteä.

– Tykkään siitä, että muut aikatauluttavat, koska itellä on tapana jäädä suusta kiinni.

Ilmapiiri kuvauksissa hyvä

Suotamo kehuu vuolaasti ohjaaja Ron Howardia sekä näyttelijöitä. Kollegiaalinen henki oli näyttelijän mukaan kuvauksissa hyvä ja tähtikaartin kanssa oli helppoa työskennellä.

– Ron (ohjaaja) on äärimmäinen fani ja niin keskittynyt työhön, että joskus mietin, miten joku voi olla niin varma, että saa sen kohtauksesta, mitä haluaa. Aldenin Ehrenreichin kanssa (Han Solon näyttelijän toim. huom.) meillä synkkasi tosi hyvin.

Näyttelijä ei ota kantaa siihen, onko Chewbaccan tapaisia wookieta enemmänkin uudessa elokuvassa.

– Näin voisi trailerin perusteella olettaa, Suotamo sanoo.

Suotamo ei paljasta, esiintyykö hän seuraavassakin Star Wars -elokuvassa.. Se riippuu siitäkin, onko Chewbacca käsikirjoitettu mukaan.

– Toivotaan, että Chewbacca ei ole lähtenyt pitkälle lomalle, hän vitsailee.

Euroviisujen avajaisia vietetään sunnuntaina Lissabonissa MAAT-museossa (Museum of Art, Architecture and Technology).

Viisuihin osallistuu tänä vuonna 43 maata ja kaikkien maiden edustajat kävelevät avajaisiin sinistä mattoa pitkin. Matto on sininen Portugalin viisujen merellisen teeman mukaan. Kilpailun slogan on tänä vuonna "All aboard!"

Suora verkkolähetys Lissabonista alkaa kello 19. Maat saapuvat paikalle aakkosjärjestyksessä, jolloin Suomi (Finland) ja Saara Aalto ovat kärkipäässä.

Euroviisujen avajaiset on ainoa hetki, kun kaikki viisuihin osallistuvat maat ovat paikalla yhtä aikaa.

Lounaissuomalaiset yritykset uskovat, että koulutus ja työvoiman liikkuvuus olisivat tärkeimmät ratkaisut työvoimapulaan.

Sitä nimittäin on: Ylen kyselyyn vastanneista yrityksistä monilla on ollut viime aikoina vaikeuksia löytää osaavaa työvoimaa.

Ylen kyselyyn vastanneista yrityksistä valtaosa kertoo palkanneensa yhden tai useamman työntekijän viimeisen vuoden aikana. Vain runsas kolmannes kertoo löytäneensä työntekijän helposti tai kohtuullisen helposti. Yli kymmenen prosenttia vastaajista ei löytänyt sopivaa lainkaan.

Työvoimapula estää kasvun

Työttömyys on koko Lounais-Suomessa vähentynyt. Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinotoimistossa oli maaliskuun lopussa 21 500 työtöntä työnhakijaa, kun taas Satakunnassa työttömiä työnhakijoita oli 10 050. Työttömien osuus työikäisestä väestöstä on siis Varsinais-Suomessa 9,5 prosenttia ja Satakunnassa 10,0 prosenttia.

Lounais-Suomen positiivisesta rakennemuutoksesta selvitystyön tehnyt Esko Aho arvioi, että alueelle voi syntyä jopa 30 000 uutta työpaikkaa. Silloin seudun omat työttömät eivät enää riitä.

Tämä näkyy jo nyt erityisesti teollisuudessa. Uudenkaupungin autotehdas palkkaa taas tänä vuonna tuhat uutta työntekijää, ja myös Turun telakalle rekrytoidaan väkeä. Ylen kyselyyn vastanneista etenkin teollisuuden alalla toimivat yritykset kertovat, että osaavia tekijöitä ei vain enää riitä kaikille.

Tällä hetkellä kilpailu hyvistä työntekijöistä on kovaa. Sitä ei pidetä yritysten näkökulmasta hyvänä asiana.

"Samoista henkilöistä kilpailu ei ratkaise työvoimapulaa."

Yli puolet Ylen kyselyyn vastanneista lounaissuomalaisista yrityksistä kokee, että osaavan työvoiman puute estää yritystä kasvamasta.

Koulutus ei riitä tai vastaa tarpeita

Yksi suurimmista kyselyssä esiin tulevista aiheista on koulutus. Yli puolet kyselyyn vastanneista arvioi, että koulutuspaikkojen lisääminen helpottaisi sopivan työvoiman saatavuutta. Koulutuspaikkojen lisäämisestä on Lounais-Suomessa puhuttu jo muun muassa diplomi-insinöörikoulutuksen osalta. Sitä painottaa myös osa vastaajista.

Toisaalta pelkkä koulutuspaikkojen lisääminen ei yksin riitä. Koulutuspaikkoja lisäämällä saadaan työntekijöitä vasta muutaman vuoden viiveellä.

Kyselyssä tulee selvästi ilmi työnantajien toive koulutuksen laadun parantamisesta. Toivetta tulee kaikilta aloilta ja kaikilta eri koulutustasoilta.

"Ammatillisen koulutuksen taso on Satakunnassa häpeällisen alhainen."

Monet Ylen kyselyyn vastanneista yrityksistä kokevat, että kouluista valmistuvat alan ammattilaiset eivät ole valmiiksi sopivia niiden tarjoamiin työtehtäviin. Noin puolet kyselyyn vastanneista sanoo palkanneensa vuoden sisällä uutta työvoimaa, mutta joutuneensa kouluttamaan heidät tehtäviin.

Kyselystä käy ilmi, että kouluista valmistuvien osaamistaso ei ole yritysten mittapuulla riittävä: joko koulutuksen laatu koetaan huonoksi tai siellä ei painoteta yrityksille tarpeellisia asioita. Yritykset joutuvat kouluttamaan työntekijöitä itse, mutta monet kokevat sen vievän liikaa aikaa ja rahaa.

"Tulijoita olisi paljon, mutta ei sellaista osaajaa, jonka pystyisi laittamaan tuottavaan työhön kohtuullisen ajan kuluessa."

Esille nostetaan myös muuntokoulutus, oppisopimuskoulutus ja työpaikkakoulutustuki, jossa yrittäjällä olisi mahdollisuus rahoittaa työntekijän ammattiin valmistuminen ja ylläpitää ammattiopetusta.

Liikkuvuus, maahanmuutto, asenne...

Toinen Ylen kyselyssä selvästi esiin nouseva ratkaisuehdotus työvoimapulaan on työvoiman liikkuvuuden parantaminen.

Monet vastaajat tuovat esiin sen, että heidän yrityksensä sijainti vaikuttaa negatiivisesti työvoiman saatavuuteen. Sijainti voi olla maantieteellisesti hankala tai yritys voi sijaita pienellä paikkakunnalla, jonne ei haluta muuttaa. Toisaalta jotkut suuretkin kaupungit saatetaan kokea niin, etteivät ne houkuttele.

Osa vastaajista painottaa hyvien liikenneyhteyksien merkitystä, sillä se voisi parantaa työvoiman liikkuvuutta.

"Pieni kaupunki ei houkuttele muuttamaan."

Lounaissuomalaisille yrityksille tehdyssä kyselyssä nousi esiin myös työntekijöiden asenne ja maahanmuutto.

Moni vastaaja mainitsi, että työnhakijoiden asenteessa olisi parantamisen varaa. Reipasta ja oikeasti työhaluista työntekijää voi olla vaikea löytää. Lisäksi erilaisten kannustinloukkujen purkaminen olisi tärkeää.

"Suurin ongelma tällä hetkellä on nuorten asenne työntekoa kohtaan. Tullaan töihin mutta tehdään vain se minimi, jolla työpaikka säilyy. Ammattiylpeys ja ylpeys tehdystä työstä puuttuu."

Monet vastaajista toivovat parannusta maahanmuuttoon liittyviin asioihin. Maahanmuuttajista voisi olla apua joidenkin alojen työvoimapulaan, mutta nyt heidän palkkaamisensa koetaan byrokraattisesti hankalaksi. Esimerkiksi oleskelulupien sitominen tiettyyn alaan vaikeuttaa maahanmuuttajien työllistämistä.

"Maahanmuuttajissa löytyisi erittäin motivoituneita ja ahkeria tekijöitä, mutta työluvan saanti on siivouspuolelle hankalaa."

Kansanedustajat samaa mieltä

Myös Ylen haastattelemat lounaissuomalaiset kansanedustajat ovat sitä mieltä, että työvoiman saatavuus avoimiin työpaikkoihin on alueella ongelma, ainakin joillain aloilla. Kansanedustajien mukaan ongelmat johtuvat pääosin alueen positiivisesta rakennemuutoksesta ja nopeasta työvoimatarpeen kasvusta erityisesti teollisuudessa.

Kansanedustajien ratkaisut työvoimapulaan ovat samansuuntaisia kuin yrityksillä. He nostavat esiin koulutuksen: sekä koulutuspaikkojen lisääminen tulevaisuutta ennakoiden että nopeat ratkaisut, kuten muuntokoulutus. Siihen luvattiin lisärahaa jo hallituksen kehysriihessä huhtikuussa.

Toiseksi merkittäväksi asiaksi kansanedustajat nostavat työvoiman liikkuvuuden helpottamisen. Tähän liittyvät muun muassa kohtuuhintainen asuminen ja hyvät liikenneyhteydet. Hallituksen kehysriihessä on jo päätetty korottaa työasuntovähennystä, jonka toivotaan parantavan työvoiman liikkuvuutta. Perussuomalaiset ovat esittäneet eduskunnassa muuttoavustuksen käyttöönottoa, jotta ihmisten liikkuvuus työn perässä lisääntyisi.

Kansanedustajien mielestä myös kannustinloukkujen purkaminen edistäisi työvoiman löytymistä.

Juttuun nostetut sitaatit ovat lounaissuomalaisten yritysten kyselyyn antamia vastauksia.

Valtakunnansovittelija Minna Helteen siirtyminen kesken kauden työnantajapuolen palvelukseen on hyvin ongelmallinen asia puolueettomuuden kannalta, arvioi työoikeuden professori Seppo Koskinen Ylen haastattelussa.

Rakennusliitto syytti aiemmin sunnuntaina Minna Hellettä puolueellisuudesta tämän käytyä keskusteluja siirtymisestään Teknologiateollisyys ry:n palvelukseen. Samaan aikaan Helle veti sovitteluneuvotteluja Rakennusliiton ja työnantajapuolen välillä. Helle on kiistänyt puolueellisuutensa.

Koskinen arvioi haastattelussa, että Helteen omat neuvottelut rekrytoinnistaan ovat saattaneet vaikuttaa käytäviin sovintoneuvotteluihin.

– Tässä väkisinkin ajattelee, että jollakin tavalla ovat saattaneet nämä neuvottelut omasta rekrytoinnista vaikuttaa näihin käytäviin sovintoneuvotteluihin.

Koskinen huomauttaa samalla, että noin ei voi tehdä, vaikka puolueettomuusongelmaa ei olisikaan ollut.

– Sovittelijoiden kohdalla on erittäin keskeistä, että kesken neuvottelujen ei lähdetä neuvottelemaan omista asioista, Koskinen jatkaa.

Hän pitää valtakunnansovittelijan siirtymistä kesken kiivaimpien tes-neuvottelujen yllättävänä.

– Tosi yllättävää, että näin on tapahtunut, koska sovittelijan pitää kuitenkin huolehtia omasta puolueettomuudestaan. Nyt kyllä huomattavia ongelmia tämän puolueettomuuden kanssa syntyi.

Koskisen mukaan samoin olisi käynyt, jos Helle olisi siirtynyt työntekijäpuolen leiriin.

– Jos sovittelija olisi siirtymässä työntekijäpuolelle töihin, niin työnantajat reagoisivat ja jos olisi siirtymässä työnantajapuolelle, niin työntekijäpuoli reagoi.

Neuvottelut vasta toimikauden lopussa

Professori Seppo Koskinen suosittaa tämän perusteella valtakunnansovittelijoille omien rekrytointineuvottelujen käymistä vasta aivan toimikauden lopussa. Silloin ei yleensä ole meneillään neuvotteluja, joten jääviysongelmaa ei synny. Koskinen pitää jopa luonnollisena, että määräaikaisen kauden lopulla voi neuvotella uusista tehtävistä.

– Sovittelijan on käytävä omat rekrytointineuvottelunsa vasta sitten kun oma kausi on päättymässä, Mutta kesken kauden, jos niitä alkaa käydä, niin hänen on hetimiten jäävättävä itsensä.

Koskisen mukaan Helteen ilmoitus jäävätä itsensä ja erota tehtävästään vasta käymiensä rekrytointineuvottelujen jälkeen ei ollut hyvä tapa hoitaa asia. Ongelma on siinä, että Helle valtakunnansovittelijana ollessaan neuvotteli työnantajapuolen kanssa omasta rekrytoinnistaan ja samanaikaisesti sovitteli työnantajien ja työntekijöiden välisiä riitoja.

– Pitäen vielä silmällä koko ajan teknologiateollisuuden aikaansaamaa yleistä linjaa ja sen mukaisia ratkaisuja.

Koskisen mukaan se on voinut tehdä särön valtakunnansovittelijainstituution luottamuskuvaan.

– Nyt työntekijäpuolen reagoinnista voidaan päätellä, että kyllä tällainen särö on tullut, koska se menettely ei ole ollut asianmukaista, millä hän itse on neuvotellut siirtymisestään.

Samalla Koskinen huomauttaa, ettei tässä ole suoranaisesti väärinkäytetty valtakunnansovittelijan valtaa, vaan nyt on kyse siitä, miten sovittelijan pitää hoitaa toiseen tehtävään siirtyminen.

– Luottamuksessa on varmaankin nyt särö, ei tälle nyt voi mitään tehdä. Tulevaisuudessa sovittelijoiden on tarkemmin mietittävä sitä, pystytäänkö ylimalkaan kesken, ja onko syytäkään kesken toimikauden lähteä neuvottelemaan kuin ihan vasta siinä loppuvaiheessa muuhun työn siirtymisestä.

– Jos sitten päätetään tai halutaan siirtyä kesken kauden, niin sen on oltava avointa ja läpinäkyvää. Se on kerrottava julkisesti ja pitää jäävätä itsensä neuvottelujen ajaksi, työoikeuden professori Seppo Koskinen sanoo.

Lue lisää: Työmarkkinajohtajat: Helteen seuraajan valinnassa esitysoikeus on työnantajilla

Maavoimien vuosittainen suurharjoitus Arrow alkaa tänään Kankaanpään Niinisalossa. Harjoitus kestää toukokuun 18. päivään saakka.

Arrow 18:ssa harjoitellaan Maavoimien mekanisoitujen joukkojen ja aselajien yhteistoimintaa hyökkäystaistelussa ja yhteisissä ammunnoissa. Lisäksi harjoitellaan eri johtamistasojen yhteistoimintaa, ilmatulenjohtoa ja Ilmavoimien lähitulitukea.

Panssariprikaatin johtamaan harjoitukseen osallistuu enimmillään noin 3 200 varusmiestä ja kantahenkilökuntaan kuuluvaa seitsemästä eri joukko-osastosta. Harjoituksessa on mukana noin 150 panssaroitua ajoneuvoa ja noin 300 muuta ajoneuvoa.

Parisataa sotilasta Yhdysvalloista ja Norjasta

Suomalaisten lisäksi harjoitukseen osallistuu Yhdysvaltain Euroopan maavoimajoukkojen ratsuväkieskadroona 120 sotilaan vahvuudella ja merijalkaväen Euroopan ja Afrikan joukkojen panssarivaunujoukkue 30 sotilaan vahvuudella. Norjan armeijan panssarintorjuntajoukkueesta harjoituksessa on mukana noin 50 sotilasta.

Harjoitusjoukot hidastavat tänään liikennettä

Harjoitukseen osallistuvat suomalaiset matkustavat varuskunnistaan Niinisaloon tämän päivän kuluessa.

Puolustusvoimat kehottaa tielläliikkujia varautumaan Niinisaloon johtavilla teillä tavallista hitaampaan matkantekoon ja ajoittaisiin ruuhkiin.

Monessa perheessä trampoliinikausi on taas alkanut tai alkamassa. Taloyhtiössä, kuten rivi- tai kerrostalossa asuvalle trampoliinin hankkiminen ei kuitenkaan välttämättä ole ihan yksinkertainen juttu. Isännöintiliiton lakiasiantuntija Jaana Sallmén kertoo, mitä taloyhtiön osakkaan pitää tehdä, jotta pomppinen onnistuu myös taloyhtiön pihalla.

Tarvitaanko trampoliinille lupa?

Taloyhtiön piha-alueet ovat tyypillisesti taloyhtiön hallinnassa. Jos osakas haluaa taloyhtiön pihalle trampoliinin, niin hän tarvitsee siihen taloyhtiön luvan. Tämä johtuu siitä, että taloyhtiö kiinteistönomistajana vastaa siitä, että leikkipaikat ovat lapsille turvallisia.

Onko myös rivitaloasunnon pikkupiha taloyhtiön vastuulla?

Tyypillisesti on, ellei pihaa ole yhtiöjärjestyksellä annettu osakkaan hallintaan. Silloin osakas tietysti voi itse päättää, että laittaa pihalleen trampoliinin. Kannattaa olla yhteydessä taloyhtiön isännöintiin tai hallitukseen ja selvittää, tarvitaanko trampoliinille lupa.

Kenen on vastuu, jos sattuu onnettomuus?

Asiassa pitää ottaa huomioon vähintäänkin kaksi puolta. Ensinnäkin se, että trampoliini on kunnossa, siinä on turvaverkot ja se on huollettu ja hoidettu niin kuin pitää, jotta se on turvallinen käyttää. Siitä vastaa siis taloyhtiö, jos trampoliini on taloyhtiön pihalla. Toinen puoli on se, miten trampoliinia käytetään. Jos joku satuttaa itsensä sen takia, että trampoliinilla pompitaan miten sattuu, mutta trampoliini on kunnossa ja huollettu, niin se ei tietenkään ole taloyhtiön vastuulla. Silloin vastuu on pomppijan itsensä tai pomppijan vanhempien, jos on kysymys lapsesta.

Voiko taloyhtiön vastuun kiertää?

Suositeltavaa on, että luvan saamisen yhteydessä osakas ja taloyhtiö tekevät kirjallisen sopimuksen, jossa sovitaan muun muassa siitä, että osakas huolehtii trampoliinin toimintakuntoisuudesta ja kaikista tarpeellisista turvavarusteista.

"Käyttö omalla vastuulla" -lappu ei poista taloyhtiön tai jos sopimuksella niin on sovittu, osakkaan vastuuta, mutta se saattaa vaikuttaa korvauksen määrään. Jos joku loukkaa itsensä siksi, että trampoliini ei ole kunnossa ja vahinkoa aiheutuisi vaikkapa sadan euron verran, niin tällainen lappu trampoliinissa voisi tarkoittaa, että vahingonkärsijä ei olisi oikeutettu täyteen sadan euron korvaukseen, vaan esimerkiksi 70 tai 60 euroon.

Tänään kelpaa olla asuntovelallinen. Euroopan keskuspankki pitää elvytyksen nimissä ohjauskorkoaan yhä nollassa – ja samaan aikaan suomalaiset pankit painavat omia marginaalikorkojaan alaspäin.

Yleinen korkotason lasku hyödyttää lähes kaikkia asuntovelallisia, marginaalikorkojen lasku vain uusia asuntolainan ottajia – sekä niitä, jotka neuvottelevat vanhan velkansa uudelleen.

– Suomalaisten tietoisuus lainamarginaalien tasosta on lisääntynyt ja sitä kautta he ovat hanakammin yhteydessä pankkeihin, sanoo ekonomisti Markus Aaltonen Suomen Pankista.

Uusien lainojen marginaalikorko oli nelisen vuotta sitten 1,6 prosentin tuntumassa, tänään keskimäärin 0,9 prosenttia.

Nämä prosentin kymmenykset ovat velalliselle merkittäviä. Jos lainaa on sata tuhatta euroa ja maksuaikaa 20 vuotta, kyse on tuhansista euroista.

Ei siis ihme, että asuntolainoja uudelleenneuvoteltiin alkuvuonna yli viidennes enemmän kuin viime vuonna – ja yli kolmannes enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Muutama vuosi sitten lainasopimuksia kirjoitettiin uusiksi ennätysmäärin pankkien lupaamien lyhennysvapaiden vuoksi, tänään neuvotellaan yhä enemmän koroista.

– Uudelleenneuvottelujen määrään on varmasti monta selittävää tekijää, mutta yksi on pankkien välinen kilpailu. Pankit ovat kampanjoineet asuntolainamarginaaleilla, Suomen Pankin Aaltonen arvioi.

Korkeakoulutetuille erityiskohtelu

Asuntolainakampanjoista erikoisin on Danske Bankilla. Suomen asuntolainoituksen markkinakolmonen ryhtyi tammikuussa haastamaan osuuspankkileiriä ja Nordeaa tempauksella, jollaista ei Suomessa ole ennen nähty.

Danske lupasi korkeastikoulutettuja edustavan Akavan jäsenille korkomarginaaleihin erikoisalennuksen. Liiketoimintajohtaja Kenneth Kaarnimo kehaisee, että yhteydenottojen määrä on yli kaksinkertaistunut.

– Jos vertaamme tämän vuoden huhtikuuta viime vuoden huhtikuuhun, lainakyselyitä on tullut 120 prosenttia enemmän ja myös asuntolainaa ottaneiden määrä on selkeässä kasvussa, Kaarnimo sanoo.

– Suomalaiset ovat nyt lähteneet kilpailuttamaan lainojaan.

Danske Bank on toteuttanut Akava-kampanjan kaltaisen operaation myös Norjassa ja Ruotsissa.

– Ruotsissa olemme saaneet hyvin kasvua aikaan. Markkinaosuutemme on Ruotsissa viisi prosenttia, mutta uusantolainauksessa se on ylittänyt jo 15 prosenttia, Kaarnimo sanoo.

Miksi Danske Bank suosii akavalaisia? Logiikka on periaatteessa yksinkertainen. Korkeasti koulutetuilla on pienempi riski joutua maksuvaikeuksiin – ja se on peruste alemmalle marginaalille. Toisaalta se on ollut peruste alemmalle marginaalille tähänkin asti.

Kilpailijoiden mukaan kampanjalla ei ole ollut suurta merkitystä.

– Kilpailu on ollut tiukkaa pitkään, emmekä me näe, että tämä yksittäinen kampanja olisi ollut siinä laukaiseva tekijä, OP:n liiketoimintajohtaja Päivi Jääskeläinen sanoo.

– Asiakkaat kilpailuttavat pankkipalveluita ja vertailevat enemmän kuin ennen. Valtaosalle pankeista asiakkuus ja asuntolaina on muuta kuin pelkkä marginaali.

Soitanko tuttuun pankkiin vai kilpailijalle?

Jos asuntovelallinen päättää kilpailuttaa vanhan lainansa, kannattaako ensin soittaa omaan pankkiin vai kilpailijalle?

– Tuohon ei ole yksiselitteistä neuvoa. Helpointa on kysyä omasta pankista, mutta vertailukohdan saa vain kysymällä muualta, Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn toimitusjohtaja Elli Reunanen sanoo.

– Pelkkä marginaali ei kerro kaikkea. Ensimmäiseksi kannattaa katsoa todellista vuosikorkoa, jossa huomioidaan myös lainan muut kulut, kuten perustamis- ja hoitokulut.

Lähtökohtaisesti asuntolainan voi aina maksaa ennenaikaisesti takaisin ja siirtää lainansa toisaalle. Tiettyjä erityistapauksia Reunasen mukaan kuitenkin on. Jos nykyisessä asuntolainassa on kiinteä korko, siinä saattaa olla myös ennenaikaiseen takaisinmaksuun liittyvä korvaus.

– Toisaalta, jos asiakas on ottanut korkokaton ja maksanut sen ennalta, voi palautettavan maksuosuuden pienuus yllättää.

Helppoa se ei ole

Elli Reunanen muistuttaa, että huippuunsa kilpailutettu marginaali edellyttää usein koko asiakkuuden siirtoa uuteen asuntolainapankkiin. Silloin vertailu on syytä laajentaa muihinkin pankkien perimiin palvelumaksuihin.

– Tai jos peruspalkkatilin siirtoa ei edellytetä, mitä se palvelu maksaa jatkossa siinä vanhassa pankissa ilman asuntolainaa?

Kun asuntolaina kietoutuu osaksi muita pankki- ja jopa vakuutuspalveluja, vertailu voi olla tuskaisen vaikeaa.

Pientä helpotusta on luvassa EU:n uuden palvelumaksudirektiivin muodossa. Sen mukaisesti FINE ja Finanssivalvonta avaavat syksyllä verkkopalvelun, jossa kuluttajan on määrä pystyä perkaamaan pankkien päivittäispalveluiden maksuja.

Sen jälkeen kukin voi arvioida, millaista korkoa lainasta kannattaa maksaa palvelumaksuihin kertyvien bonusten ja alennusten toivossa.

Muista nämä:

1. Onko korkosi selvästi nykyistä korkotasoa ylempänä – viime vuosikymmenellä otetussa lainassa se voi olla myös merkittävästi nykyistä alempana.
2. Yli puolet velasta maksettu? Pankin riski on aiempaa pienempi, ehkä marginaalinkin olisi syytä olla.
3. Onko asunnon hinta ja/tai ansiotasosi noussut? Tässäkin tapauksessa pankin riski on aiempaa pienempi.
4. Muuttotappioalue? Pankki saattaa epäillä, ettei asuntosi menisi kaupaksi millään hinnalla. Valmius marginaalin laskuun on silloin vähäinen.
5. Kiinteä korko? Pankilla voi olla oikeus periä korvauksia ennenaikaisesta takaisinmaksusta.
6. Siirtyykö kaikki? Huippuhalpa marginaali saattaa edellyttää kaikkien päivittäisten raha-asioiden siirtoa. Muista, että tilinumero ei siirry pankista toiseen kuten kännykkänumero teleoperaattoreiden välillä.
7. Vain laina siirtyy? Päivittäisten raha-asioiden hoito vanhassa pankissasi voi olla jatkossa kalliimpaa.
8. Suuttuuko pankki? Ei tietenkään. Kilpailuttaminen osoittaa, että pidät hyvää huolta taloudestasi. Kai pankki nyt sitä osaa arvostaa.

Kun uusi alkoholilaki tuli voimaan maaliskuussa, mahdollistui ravintoloille anniskeluajan pidentäminen. Nyt anniskelua voi jatkaa aina aamuneljään, kun aikaisemmin se piti lopettaa viimeistään puoli tuntia aikaisemmin.

Nykyisin jatkoajasta riittää ravintolan oma ilmoitus aluehallintovirastolle.

– Sanotaan nyt niin, että on ollut pahempaa kuin kiireistä. Meillä on ollut välillä ihan kaaos, ylitarkastaja Jarmo Castrén Etelä-Suomen aluehallintovirastosta toteaa ilmoitusryöpystä.

Ravintolat innostuivat jatkoajasta. Ilmoituksia tulee jatkuvasti lisää.

Tuskin se ketään oikeasti pahemmalle tielle vie. Ulla Fågel, ravintola-asiakas anniskeluajasta

Valviran koko maata koskevan rekisterin mukaan jo runsas 900 ravintolaa on ilmoittanut pidentävänsä anniskeluaikaansa. Se on useampi kuin joka kymmenes anniskeluluvallinen suomalaisravintola, kertoo ryhmäpäällikkö Kari Kunnas Valvirasta.

– Ravintoloiden kilpailuasetelma yleensä ajaa siihen, että mikäli kilpailijalla on puoli tuntia pidempi anniskeluaika, siihen siirrytään myös itse, hän sanoo.

Helsinkiläisravintola Zetor tarttui tilaisuuteen heti. Anniskeluaika jatkuu viikonloppuisin kello neljään.

– Tässä on paljon hyviä puolia. Yksi on se, että myynti lisääntyy. Totta kai haluamme myös olla enemmän eurooppalaisia, sanoo Zetorin ravintolajohtaja Petri Mälkiä.

Vaikka alkoholia saa anniskella kello neljään, lasin on oltava tyhjä tunnin kuluttua anniskeluajan päättymisestä eli kello viisi.

– Vieläkin tuntuu, että neljältä ilta loppuu kesken. En yhtään laittaisi hanttiin, vaikka vieläkin pidennettäisiin myyntiaikoja.

Häiriöitä ei ole ollut

Asiakkaat saavat ravintolajohtajalta kiitosta.

– Kokemukset ovat olleet todella hyviä. Minkäänlaisia järjestyshäiriöitä ei ole ollut. Suomalaiset käyttäytyvät 110 prosenttisesti nätisti, Petri Mälkiä sanoo.

Ihan vapaa yrittäjäoikeushan se on. Aivan mulle passaa. Vesa Nyypakka, ravintola-asiakas anniskeluajasta

Myöskään poliisin, aluehallintoviraston ja Valviran mukaan häiriöilmoitukset eivät ole lisääntyneet toisin kuin pelättiin.

– Toistaiseksi jatkoajat eivät ole lisänneet poliisin tehtäviä. Levottomuudet eivät ole lisääntyneet ravintoloiden ulkopuolella, sanoo poliisiylitarkastaja Mika Heinilä poliisihallituksesta.

– Vappuna huomasimme, että sää on hyvä poliisi. Pakkasessa kukaan kauheasti viihtynyt aamuyöstä, hän jatkaa.

Terassit toivovat jatkoaikaa

Alkoholilaki mahdollistaa myös jatkoajan hakemisen ravintolan terassille. Se on luvanvaraista eikä pelkkä ilmoitus riitä.

Valviran mukaan terassien jatkoaikalupia on tähän mennessä haettu 356 kappaletta.

– Kaikki eivät lupaa tule saamaan. Erityisesti ulkoterassit voivat aiheuttaa häiriötä lähiympäristölle, ryhmäpäällikkö Kari Kunnas Valvirasta sanoo.

Alkoholilain tarkoitus on ehkäistä alkoholista aiheutuvia haittoja.

Ihmettelen anniskeluajan pidennystä, mutta ehkä pääkaupunkiseudulla siihen on tarvettakin. Anu Rosenholm, ravintola-asiakas anniskeluajasta

Sekä Heinilä että Kunnas uskovat, että kesä näyttää, millaisia vaikutuksia lailla tulee olemaan.

– Vielä tässä vaiheessa on hyvin vaikea arvioida, ovatko vaikutukset sellaisia kuin hallitus uuden alkoholilain osalta halusi, Kari Kunnas toteaa.

Akatemiantutkija Jussi Heinonen lukee geologin harjaantuneella silmällä kosteaa rantakalliota Uutelassa, Itä-Helsingissä.

– Tämä on purkauskiveä, ilmaan lentänyttä tuhkaa, joka on kerrostunut tulivuoren edessä olleeseen matalaan meriveteen.

Muutaman metrin päässä kalliosta, osittain vedessä, jääkauden pyöristämien rantakivien joukosta, erottuu suorakaiteen muotoinen kivi. Sekin paljastuu muinaisten kotimaisten tulivuorten purkaustavaraksi.

– Tämä on tyynylaavakappale. Muoto kertoo, että se ei ole kaukaa. Todennäköisesti se on mannerjäätikön irroittama kappale täältä Uutelasta.

Suomi sijaitsi purkauksen aikaan päiväntasaajalla

Tulivuori purkautui Heinosen mukaan 1900 miljoonaa vuotta sitten. Purkaus on ajoitettu radioaktiivisilla ajoitusmenetelmillä. Suomi sijaitsi silloin päiväntasaajan kulmilla. Kun laava purkautui kylmään meriveteen, se säikähti eli jähmettyi tyynymäisiksi ja varvasmaisiksi rakenteiksi.

– Nykyisten toimivien tulivuorten läheltä löydetään täysin samanlaisia rakenteita, kertoo akatemiantutkija Jussi Heinonen Helsingin yliopistosta.

Myös Uutelan kivien koostumus on yhtenevä nykyään toiminnassa olevien tulivuorten läheltä löydettyjen kivien kanssa.

– Jos yhdestä kerroksesta otettaisiin näyte, alkuaineiden pitoisuudet olisivat täysin samanlaisia kuin esimerkiksi toiminnassa olevissa tulivuorissa Indonesiassa.

Samanikäisiä kerrostumia löytyy Suomesta pinta-alallisesti vähän, mutta niitä on monessa paikassa. Pääkaupunkiseudun parhaat tulivuorikivimuodostelmat sijaitsevat Vuosaaressa ja Kaivopuiston edustalla.

Käytännössä kaikki materiaali, mitä luonnossa nähdään ovat peräisin tulivuoren purkauksista. Jussi Heinonen

– Harakan saaressa on pääkaupunkiseudun hienoin tyynylaavamuodostuma. Akvaariotalon rannassa, vesirajassa on poikkileikkaus 1900 miljoonaa vuotta sitten merenpohjaan purkautuneesta laavasta.

Pääkaupunkiseudun lisäksi hyvin säilyneitä muodostumia löytyy esimerkiksi Tampereelta.

Kotimaisen tulivuoren rinnalla Yellowstonen supertulivuorikin jää toiseksi

Uutelan rannalla, kuten useassa muussakin paikassa pääkaupunkiseudulla, on myös muinaisen kotimaisen supertulivuoren jäänteitä, punertavia suurikokoisia kivilohkareita, joita kutsutaan rapakivigraniitiksi. Niitä käytetään yleisesti rakennuskivinä. Rapakivigraniitti on Kaakkois-Suomessa sijainneen muinaisen supertulivuoren magmasäiliön jäänne. Jäävuoret ovat työntäneet lohkareet pääkaupunkiseudulle Kaakkois-Suomesta yli 10 000 vuotta sitten.

Kotimaisen muinaisen supertulivuoren magmasäiliön koko oli yli 10 000 neliökilometriä, joka on nelinkertainen Yhdysvalloissa Yellowstonen kansallispuistossa toiminnassa olevaan supertulivuoreen nähden.

– Jos Yellowstonissa supertulivuoreen porattaisiin muutaman kilometrin syvyinen reikä, sieltä löytyisi samanlaista kivisulapuuroa, josta nämä rapakivigraniittilohkareet ovat muodostuneet.

Lähes kaikki elollinen ja eloton on peräisin tulivuorenpurkauksista

Geologian kiertokulussa materiaalit muuttuvat ja jalostuvat, mutta vielä siis paikoin satojen miljoonien vuosien takaiset tulivuorien purkaukset ovat edelleen luettavissa maamme kallioperästä. Se saattaa tuntua uskomattomalta, mutta ehkä vielä ihmeellisempää on se, kuinka keskeinen rooli tulivuorilla on kaiken sen synnyssä, mitä ympärillämme näemme.

– Käytännössä kaikki materiaali, mitä luonnossa nähdään, multa ja vesikin, ovat peräisin tulivuoren purkauksista, kertoo akatemiantutkija Jussi Heinonen Helsingin yliopistosta.

Kuuden auton ketjukolari ruuhkauttaa liikennettä Turun moottoritiellä Espoossa.

Onnettomuuspaikka on Veikkolan liittymästä noin 4,5 kilometriä Ämmässuon liittymän suuntaan.

Yksi kaista on suljettu liikenteeltä, ja Helsingin suuntaan kulkeva liikenne on ruuhkautunut usean kilometrin matkalta. Kukaan ei ensitietojen mukaan ole loukkaantunut onnettomuudessa.

Kiertotienä voi käyttää Turuntietä, eli tietä numero 110.

Syyttäjä vaatii useiden vuosien vankeustuomioita huumejutussa, jossa Suomeen tuotiin erityisen vahvaa kokaiinia Latinalaisesta Amerikasta. Poliisin epäilyn mukaan Suomeen lennätettiin huumetta kaikkiaan yli neljä kiloa, josta poliisi takavarikoi 1,4 kiloa. Kokaiini oli poliisin mukaan tavanomaista vahvempaa. Se saapui Suomeen poikkeuksellisesti ilman välikäsiä.

Tänään Helsingin käräjäoikeudessa alkavassa pääkäsittelyssä syytettyinä on yhteensä viisi ihmistä. Kaikkia syytetään vähintään yhdestä törkeästä huumausainerikoksesta. Osalla on kontollaan useampia syytenimikkeitä. Epäillyistä kaksi on suomalaisia ja kolme ulkomaalaisia, syyttäjä Perttu Könönen kertoo. Hän vaatii epäillyille 4–11 vuoden vankeustuomioita.

Poliisi kertoi esitutkinnan lopulla, että huumeet tuotiin Suomeen kolmella lentomatkalla. Salakuljetusmatkat lennettiin poliisin mukaan helmikuussa, kesäkuussa ja syyskuussa. Huumeet salakuljettiin kehonsisäisesti ja matkalaukkujen rakenteisiin piilotettuina.

Käyttö on lisääntynyt suurissa kaupungeissa

Kokaiinin käyttö on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) jätevesitutkimuksen mukaan moninkertaistunut Suomessa viiden vuoden aikana. Käyttö on lisääntynyt erityisesti eteläisen Suomen suurissa kaupungeissa, mutta kokaiinia löytyy jätevesistä yhä enemmän myös muualla maassa.

Kokaiinin pitoisuudet nousevat jätevesissä viikonloppuisin, mikä kielii siitä, että käyttö painottuu juhlintaan, arvioi THL:n oikeustoksikologiayksikön päällikkö Teemu Gunnar STT:lle maaliskuussa.

Lisääntymisestä huolimatta kokaiinin käyttö on Suomessa vähäistä verrattuna Keski- ja Länsi-Eurooppaan. Käyttö on vähäisempää myös verrattuna muihin Pohjoismaihin. Tämä saattaa Gunnarin mukaan johtua Suomen syrjäisestä sijainnista, joka on pitänyt tarjonnan alhaalla ja hinnat korkealla.

THL on seurannut väestön huumeiden käyttöä jätevesistä systemaattisesti vuodesta 2012 lähtien. Tänä aikana piristävien huumeiden, niin sanottujen stimulanttien, käyttömäärät ovat lisääntyneet Suomessa. Amfetamiini on ollut perinteisesti Suomen käytetyin piriste.

Noin 45 prosenttia Suomen väestöstä kattavassa jätevesitutkimuksessa mitataan huumejäämiä puhdistamattomasta jätevedestä. THL seuraa huumausaineiden pitoisuuksia 14 kaupungin jätevedestä.

Satavuotias Kaurilan sauna on lämminnyt asiakkaille Meilahden huvila-alueella jo vuodesta 2009. Se on saanut myös kansainvälistä huomiota, kun esimerkiksi yhdysvaltalainen The New York Times kirjoitti saunasta.

Viipyilevät löylyt ovat nyt vaakalaudalla, koska Helsingin kaupunki on määritellyt saunan uudessa asemakaavassa asuinkäyttöön. Kaava on juuri tekeillä.

Kaurilan saunan yrittäjä Saara Lehtonen on asiasta pahoillaan.

– Tämä meille kaavailtu uusi kaavamerkintä ei salli yritystoimintaa. Meillä on jo kymmenen vuotta ollut tätä liiketoimintaa, niin voisi ajatella, että olisi kohtuullista, että tämä voisi jatkua.

Huvila-aluetta kehitetään muutenkin

Helsingin Meilahden huvila-alue Seurasaaren kupeessa on Museoviraston määritelmissä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

Siellä sijaitsee Kaurilan saunan lisäksi niin Tasavallan presidentin virka-asunto Mäntyniemi kuin entinen virka-asunto Tamminiemi, joka toimii museona. Nyt Helsingin kaupunki määrittelee alueen asemakaavaa uusiksi. Vanha asemakaava on vuodelta 1985.

Jokainen kehityskohde on merkitty yllä olevaan karttaan. Esittelemme ne grafiikoissa alla – ensimmäisenä on Meilahden kartano.

Alueen asemakaavan muutosehdotusta valmisteleva Helsingin kaupungin arkkitehti Marina Fogdell sanoo, että voimassa olevan asemakaavan aikana alueelle on haettu paljon poikkeamispäätöksiä, koska nykyinen asemakaava ei mahdollista lisärakentamista.

– Ei ole pidemmän päälle kestävää, että näin arvokkaalla alueella hoidetaan yksi asia kerrallaan poikkeamispäätöksillä. Siksi tehdään uutta kaavaa, Fogdell sanoo.

Uudella kaavalla pyritäänkin kehittämään ja elävöittämään aluetta.

Alueen merkittävät kulttuurihistorialliset arvot halutaan Fogdellin mukaan säilyttää ja luontoa varjella.

Lisäksi kaupunki haluaa, että alueen virkistyskäyttöä parannetaan. Tämä tarkoittaa, että kulttuuri- ja kahvilatoimintaa halutaan lisätä.

Kaurilan saunalla juuri tätä pidetään ristiriitaisena tietona. Kaupunki nimenomaan haluaa alueelle elinvoimaisuutta, mutta on ottamassa heiltä yritysmerkin pois.

– Maallikkona tuntuisi järkevältä, että yritysmerkki voitaisiin kaavan laittaa. Poikkeusluvan hakeminen tuo vain lisää byrokratiaa, saunayrittäjä Saara Lehtonen sanoo.

Kaupunki ei vastusta Kaurilaa

Kaupunki ei arkkitehti Marina Fogdellin mukaan vastusta Kaurilan saunan toimintaa. Kyse on arkkitehti Fogdellin mukaan vain tasavertaisuudesta. Asia tulee hoitaa oikein.

Kaupungin suunnitelmissa yritystoiminta keskittyisi Seurasaarentien ja Tamminiementien varsille.

Jos jossain muualla, kuten Kaurilan saunalla Heikinniementiellä, halutaankin pitää yritystoimintaa, se pitää pohtia Fogdellin mukaan kunnolla.

– Kaurilan saunan tyyppistä toimintaa pidetään hyvänä ja kannatetaan. Jos yritysmerkintä kuitenkin annetaan muualle kuin Meilahden huvila-alueen keskeisille alueille Seurasaarentien tai Tamminiementien varteen, silloin pitäisi ehkä tehdä laajempi selvitys, onko merkintä syytä antaa myös muille, Fogdell perustelee.

Kaupunki haluaa selvittää, kuinka moni muu asukas alueella mahdollisesti haluaa yritysmerkinnän itselleen. Tuntuma on, että jotkut haluaisivat.

– Joudumme miettimään, tehdäänkö laajempi kartoitus, ennen kuin asia menee lautakuntaan.

Kaurilalle poikkeuslupa?

Kaupungin näkemys on, että jos Kaurila ei saa yritysmerkintää uuteen kaavaan, sille voidaan myöntää joku muunlainen lupa.

Kaurilan saunalla ei ymmärretä, miksi asia tehdään niin vaikeaksi. Miksei yritysmerkintää voida laittaa kaavaan heti, jos yritystoimintaa jo on.

– Olisi kiva, jos kaikki halukkaat saisivat yritysmerkinnän kaavaan. Tai ainakin he, joilla yritys on jo olemassa, Lehtonen miettii.

Tänään maanantaina on viimeinen päivä jättää muistutus uudesta kaavasta kaupungille. Seuraavaksi kaupunki alkaa käsitellä muistutuksia ja katsoo muutetaanko kaavaa, tai tehdäänkö lisää selvityksiä. Kesälomien jälkeen asia etenee kaupunkiympäristön lautakuntaan.

Kaupungin mukaan ympäristön asukkailla ei ole ollut valittamista Kaurilan saunan toiminnasta. Tämän vahvistaa myös alueen asukas Leo Reenpää.

– Seurasaaressa käy melkein miljoona kävijää vuodessa. On hienoa, että tällä alueella on palveluita. Kaavoittajan tulisi huomioida asiat tapauskohtaisesti, Reenpää sanoo.

Kaurilan saunan omistajaa mahdolliset selvitykset eivät helpota, sillä odotus epävarmuudessa on aina pitkä.

– Istun asiakkaiden kanssa aina lauteilla ja juttelen. Tiedän mitä tämä paikka merkitsee heille. Minulle olisi tärkeää, että voisin palvella heitä jatkossakin, Saara Lehtonen sanoo.

Jos et ole vielä huomannut, niin maailma muuttuu kovaa vauhtia. Elämme tiedeyhteisöissä jo pitkään puhuttua "eksponentiaalisen kehityksen" aikaa. Aikaa, jolloin teknologinen kehitys ottaa jatkuvasti niin suuria harppauksia, ettei sen vaikutuksia edes voi ymmärtää ja ennustaa.

Tämän nopean kehityksen mahdollistavat jatkuva tietokoneiden laskentatehon kasvu, hyödynnettävissä olevan datan määrän räjähtäminen sekä materiaali- ja sensoriteknologioiden yhtäaikainen kehittyminen. Täysin uudenlaisia ratkaisuja ja innovaatioita syntyykin kiihtyvää vauhtia kaikille teollisuuden aloille, joista hyviä esimerkkejä ovat mm lääketiede ja energiasektori.

Ajatus eksponentiaalisesta kehityksestä saattaa tuntua normaalin arjen ja työelämän kiireiden keskellä toissijaiselta. Silti meidän jokaisen tulisi tiedostaa ja tunnistaa teknologisen kehityksen mahdollisuudet ja haasteet. Miksikö? Koska kehityksen vaikutukset eivät ulotu ainoastaan teollisuuteen vaan koskettavat koko ihmiskuntaa, ympäristöämme, yhteiskuntarakenteita – ja päivittäistä elämäämme.

Erityisen suuria vaikutukset tulevat olemaan työssä ja työelämässä. On selvää, että työ, jota teemme tänään muuttuu, kehittyy tai jopa häviää seuraavan 10 vuoden aikana. Uusimmissa tutkimuksissa todetaan, että teoriassa jopa yli 50 prosenttia nykyisistä työpaikoista voitaisiin automatisoida tai korvata teknologialla. Työn katoamisen sijaan asiantuntijat kuitenkin uskovat, että vain noin 5 prosenttia työpaikoista tulee kokonaan häviämään. Suurin muutos tapahtuukin työpaikoilla, yrityksissä ja eri prosesseissa, kun ihmiset ja teknologia tekevät rinnakkain töitä.

Olen itse 42-vuotias ja ollut työelämässä jo yli 20 vuotta. Suomalaisten eläkeikäennusteita ja maamme velkarakennetta ja ikääntymistä tarkastellessa voi päätellä, että töitä on edessä vielä noin 30 vuotta. Lienee siis jälleen ajankohtaista pohtia, mikä minusta tulee isona? Kauanko nykyinen osaaminen ja työkokemus vastaavat muuttuvia työelämän tarpeita ja teknologisia haasteita?

Jo nyt erilaiset innovaatiot tunkevat kaikkialle. Tehtaiden roboteista tulee älykkäämpiä ja itseohjautuvia. Teollisuusyritysten globaali tuotannonohjaus siirtyy itse tehdyistä laskentataulukoista pilveen ja algoritmeille. Asiakaspalvelutyössä keskustelurobotit eli chatbotit tekevät työtä ihmisten rinnalla tai sijasta, vastaavat kysymyksiin luonnollisella kielellä 24 tuntia vuorokaudessa ja oppivat jokaisesta ihmisen tekemästä vastauksesta aina lisää. Sairaalassa tekoäly voi jo nyt mallintaa vaikeasti määriteltävän syöpäkasvaimen kirurgille konenäön avulla, ja lääkkeitä testataan ja räätälöidään molekyylitasolla datamalleja hyödyntäen potilaskohtaisiksi. Ruokakaupoissa asiakasvirrat, tuotesijoittelut ja varastonhallinta optimoidaan ja tarjoukset räätälöidään dataa ja sensoreita hyödyntäen. Taksikuski ja myöhemmin robottiauto tulee paikalle, kun mobiilipalvelu kutsuu.

Työelämässä tekoäly voikin olla työkalu, apuri, kollega ja joskus jopa myös pomo. Teknologia ja innovaatio luovat samalla uusia työpaikkoja, joiden hoitaminen vaatii meillä nyt työelämässä olevilta, uutta osaamista. Ne voivat luoda myös polarisaatiota yhteiskunnassa, jos osa meistä putoaa kehityksen kelkasta. Hurjimmissa visioissa toiset meistä elävät kehittämällä tekoälyä ja toiset taas toteuttamalla sen antamia työkomentoja. Todellisuudessa myös itse organisaatiorakenteet ja yritysten työntekijöiden arvot muuttuvat, parhaimmillaan hierarkioita rikkoen ja parempia ja kestävämpiä tavoitteita tukien.

Vielä tänään elämme murrosaikaa. Vanha ja uusi maailma elävät rinnakkain, ja tulevaisuudesta on vain rajattuja, häivähdyksenomaisia viitteitä. Siksi muutokseen valmistautuminen työelämässä yksilötasolla on vaikeaa, usein mahdotonta. Karkeasti voisin todeta, että kaikki mitä opiskelin 90-luvulla on jo ajat sitten vanhentunut, mutta onneksi työ opettaa, työyhteisö opettaa, kumppanit ja asiakkaat opettavat. Yrittäjyys opettaa. Mutta sekään ei aina riitä.

Osa yritysjohtajista, kuten Risto Siilasmaa, on herännyt teknologisen kehityksen vauhtiin ja alkanut samalla niin opiskella kuin puhua esimerkiksi koneoppimisen ja syväoppimisen ymmärtämisen merkityksestä.

Sitra on nostanut eri yhteyksissä ja tutkimuksissa voimakkaasti esille työn murroksen haasteita. Niistä suurin on Suomalaisten osaamisvaje. Sitra korostaa, että lineaaristen urapolkujen sijaan, työ- ja urapolkuja on meillä useita. Työelämä pirstaloituu ja joskus syväsukellus uuteen sisältöön ja teoriaan voi olla tarpeellista, mutta vielä tarpeellisempaa on mahdollisuus soveltaa uutta osaamistaan työssä. Generalisti putoaa helposti kärryiltä. Yrittäjähenkisyydellä, uuteen heittäytymisellä ja uteliaisuudella pärjää. Milloin tulisi oppia tai opetella jotain uutta? Vastaus kysymykseen on nyt.

Onneksi on internet. Oppiminen on tullut helpoksi. Oli kyseessä sitten koodaus, sosiaalisen median markkinointi, tiimityöskentely tai molekyylibiologia, kaikkea voi opiskella verkossa ja usein myös ilmaiseksi.

Onneksi on internet. Oppiminen on tullut helpoksi. Oli kyseessä sitten koodaus, sosiaalisen median markkinointi, tiimityöskentely tai molekyylibiologia, kaikkea voi opiskella verkossa ja usein myös ilmaiseksi. Opiskelu ei enää riitä. Tarvitaan tekemistä, käytännön tasolla, päivittäisessä työssä uusien prosessien, työkalujen käyttöä ja vanhojen tapojen pois opettelua. Jos tuntuu vaikealta, ei huolta - siihenkin on olemassa verkkokursseja. Ja jos laiskottaa niin voi aina ajatella, että maailmassa on kehittyvissä maissa yli kolme miljardia hyvällä opiskelumotivaatiolla varustettua työikäistä, joilla on kädessään sama datayhteydellä varustettu kännykkä ja kuin minulla ja sinulla.

Kaikilla ei ole oppimiseen mahdollisuutta, siksi olemme täällä pohjolassa etuoikeutettuja. Siksi elinikäinen oppiminen on mielestäni myös kansalaisvelvollisuus. Nyt ja tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on teknologiaan erikoistunut kasvuyrityssijoittaja ja -yrittäjä, joka uskoo tulevaisuuteen nuorten, yrittämisen ja teknologian mahdollisuuksia nostamalla ja hyödyntämällä. Inka kirjoittaa omista henkilökohtaisista näkemyksistään liittyen teknologian ja talouden murroskohtiin.