Kotkassa Hovinsaaren voimalaitoksella myöhään lauantai-iltana vuorossa olleiden työntekijöiden seuraan liittyi yllättäen metsäkauris. Kauris oli päässyt portaat alas prosessitilaan, jossa se hortoili putkien seassa.

Voimalaitoksen työntekijät soittivat hätiin pelastuslaitoksen. Päivystävä palomestari Jaakko Hämeenniemi kertoo, että kauriin kiinni ottamiseen käytettiin eläinjarruksi kutsuttua työkalua, jossa on varren päässä silmukka. Lopuksi yksi pelastajista kantoi eläimen ulos.

Kun kauris ulkona laskettiin vapaaksi, se juoksi saman tien pois.

Sama vai eri kauris?

Tiistaina Kotkassa seikkaili metsäkauris Kymenlaakson keskussairaalassa. Hämeenniemi ei ollut tuolloin paikalla eikä osaa sanoa, onko kyseessä sama eläin. Voimalaitoksella vieraillut kauris oli sarvipäinen uros ja vaikutti Hämeenniemestä aikuiselta.

Kymen Sanomien mukaan sairaalassa vieraillut kauris rikkoi ikkunoita ja loukkaantui.

Hämeenniemi on ihmeissään siitä, mikä sai kauriin tai kauriit hakeutumaan sisätiloihin, joissa oli tapahtumahetkellä ihmisiä. Voimalaitokselle tunkeutunut kauris ei hänen mukaansa vaikuttanut kesyltä, eikä hän usko, että sama eläin hakeutuisi pian uudelleen ihmisten rakennuksiin.

– En usko, että kiinni ottaminen oli niin hyvä kokemus, että se haluaa kokea samaa uudestaan, hän toteaa.

Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin on kerrottu kritisoineen Kiinaa Etelä-Kiinan merellä omanaan pitämien alueiden "jatkuvasta sotilaallistamisesta".

USA:n reaktio on vastaus China Daily -sanomalehden lauantain uutiseen, jonka mukaan Kiinan ilmavoimat olisi tehnyt ensimmäisiä kertoja laskeutumis- ja nousuharjoituksia joltakin kiistellyltä saarelta H-6K-pommittajallaan.

Kiina on perinteisesti vastannut olevansa oikeutettu puolustamaan alueitaan. Myöhään perjantaina Kiinan puolustusministeriön antamassa lausunnossa ei kerrottu harjoituksen tarkkaa paikkaa eikä aikaa. Ministeriön mukaan useilla pommikoneilla tehtyyn harjoitukseen kuului simuloituja pommituksia ennen laskeutumista tekosaarelle.

Yhdysvaltain kritiikin ei kerrota perustuvan aluevaatimuksiin vaan liikkumisen vapauteen ja asian rauhanomaiseen ratkaisemiseen ilman pakkoa tai voimakeinoja.

– Kiinan jatkuva, kiistanalaisten alueiden militarisointi Etelä-Kiinan merellä vain lisää jänniteitä ja horjuttaa aluetta, sanoo Pentagonin edustaja, merijalkaväen everstiluutnantti Chritopher Logan.

Kiinan toimintaa merellä seuraavan Asia Maritime Transparency Initiative -ajatushautomon mukaan kiinalaiset sosiaaliseen mediaan tehdyt päivitykset osoittavat sijainniksi Woody Islandin, joka on Kiinan laajin tukikohta Paracelsaarilla. Saariryhmän herruutta ovat havitelleet myös Vietnam ja Taiwan.

AMTI:n mukaan saarelta käsin toimiessaan noin 3 500 kilometrin toimintasäteen H-6K-pommittajan on mahdollisuus saavuttaa koko Kaakkois-Aasia.

Lue lisää:

Kiina omii pian koko Etelä-Kiinan meren – ASEAN-maiden kokous on huolissaan

Kiina syyttää Yhdysvaltoja "vakavasta provokaatiosta" – lähetti aluksiaan hätistelemään USA:n sotalaivaa

Yhdysvaltalainen ajatushautomo: Kiina on tuonut ilmatorjunta-aseita tekosaarilleen Etelä-Kiinan merellä

Fox News: Kiina siirtänyt taistelukoneita kiistellyille saarille

Kiinalaiskone laskeutui kiistellylle saarelle Etelä-Kiinan merellä – Vietnam protestoi

Kiina ja Yhdysvallat ovat sopineet, etteivät toteuta uhkauksiaan toisiinsa kohdistuvista tuontitulleista, sanoo Kiinan korkein talousviranomainen, varapääministeri Liu He Kiinan valtion uutistoimiston Xinhuan mukaan.

Tarkoituksena on välttää maita uhkaava kauppasota. Yhdysvallat ei ole julkisuuteen kommentoinut tuontitullikysymystä.

Maat neuvottelivat kauppasuhteistaan perjantaina ja lauantaina Washingtonissa korkean tason poliitikkojen kesken. Liu edusti Kiinaa neuvotteluissa.

Keskustelujen jälkeen julkaistussa yhteisessä julkilausumassa tariffeista ei puhuta, eikä siinä muutenkaan määritellä, missä määrin Yhdysvaltain kauppa-alijäämää suhteessa Kiinaan voitaisiin kaventaa.

Trumpin hallinto on vaatinut Kiinaa kasvattamaan tuontia jopa 200 miljardin dollarin eli noin 170 miljardin euron verran. Julkilausumassa tästä ei mainita mitään.

Yksityiskohdat jäivät auki

Kiina lupaa kasvattaa merkittävästi tuontia Yhdysvalloista, erityisesti maataloustuotteiden ja energian tuontia.

Julkilausuman mukaan Yhdysvallat lähettää edustajansa Kiinaan sopimaan yksityiskohdista.

Näihin voi sisältyä teollisuustuotteiden kaupan kasvattamista ja vahvempaa yhteistyötä henkisen omaisuuden suojan vahvistamiseksi.

– Kiinan kansan kasvavan kulutuksen ja korkealaatuisen talouskehityksen tarpeiden tyydyttämiseksi Kiina kasvattaa merkittävästi Yhdysvaltain hyödykkeiden ja palveluiden ostoja. Tämä tukee Yhdysvaltain kasvua ja työllisyyttä, julkilausumassa ilmoitetaan.

Julkilausumassa ei kuitenkaan mainita mitään lukuja eikä mittaluokkaa.

Yhdysvaltojen kauppatase oli viime vuonna 375,2 miljardin dollarin verran alijäämäinen Kiinaan nähden. Tämä ärsyttää suuresti presidentti Donald Trumpia, joka lupasi vaalikampanjassaan tasapainottaa maiden välistä kauppaa.

Trump ilmoitti maaliskuun alussa määräävänsä kovat tullit teräkselle ja alumiinille ja sanoi, että halvan teräksen tuonti Kiinasta haittaa amerikkalaisia tuottajia ja kansallista turvallisuutta.

Ilmoituksesta alkoi kauppasotaa enteilevä kierre, jossa Kiina ja Yhdysvallat uhkailivat vuoron perään toisiaan aina vain uusilla tuontitulleilla.

Täydennetty ja täsmennetty jutun otsikkoa ja muotoiluja kello 10.20

Henkilöliikenteessä on käynnistymässä vallankumous.

Uutisissa kerrotaan lähes päivittäin Googlen, Uberin ja Teslan itseohjautuvista robottiautoista. Robottibussit ovat jo aloittaneet liikennöinnin Suomen teillä. Tutkijoiden mukaan ajokortti ja ajoneuvon omistaminen ovat pian katoavaa kansanperinnettä.

Kenties autoilija päästää mieluusti irti ratista ja syventyy automatkan ajan hyvään kirjaan, mutta mitä tulevaisuudella on tarjottavana moottoripyöräilijälle?

Hän ei varmasti ole halukas päästämään otetta ohjaustangosta ja siirtymään matkustajan paikalle.

– Istuisin mieluummin autossa, kuin hytisisin moottoritiellä pyörän päällä, jota en edes itse ohjaa, moottoripyörätutkija Janne Saarikoski sanoo.

Liikenneturvan moottoripyöräseminaariin kokoontunut yleisö on pukeutunut nahkaan ja goretexiin. Moni nyökyttelee. Eihän itseohjautuvassa moottoripyörässä olisi mitään mieltä.

Kehitystyö on kuitenkin käynnissä.

Brittiyhtiöt AutoRD ja AB Dynamics kehittivät itsekseen liikkuvan moottoripyörän BMW C1 -skootterin rungolle (video) . Yhtiöt uskovat tämän kaltaisten laitteiden löytävän käyttäjiä Aasian ylikansoitetuista suurkaupungeista.

Suuremmat pyörävalmistajat eivät ole työntämässä kuljettajaa takasitsille, mutta niidenkin visioissa pyörät kulkevat itsekseen. Honda esitteli muutama vuosi sitten moottoripyörän, joka seuraa omistajaansa kuin koira (video). Vastaavasti Yamahan Motodroidia (video) on kutsuttu hevoseksi, jolla on renkaat.

Sähkömoottoripyörä pysyy pystyssä tekoälyn kouluttaman painonsiirtojärjestelmän avulla, ja selviää jopa lempeästä töytäisystä.

Tällaisia pyöriä ei saa kaupasta tänään eikä vielä pitkään aikaan. Sitä ennen moottoripyöräilijät pääsevät nauttimaan parantuneesta turvallisuudesta.

Turvallisuus ensin

Saksalaisen Boschin vuonna 2014 markkinoille tuoma MSC-teknologia oli pitkä askel moottoripyörien turvateknologioissa.

Lyhenne tulee sanoista motorcycle stability control. Kyseessä on ajonvakautusjärjestelmä, jonka liikeanturit mittaavat moottoripyörän kallistuskulmaa sekä kiihtyvyyttä ja säätävät jarrutusta ja voimansiirtoa sen mukaisesti. Toisin kuin perinteisellä ABS-jarrulla, uudella järjestelmällä saattoi tehdä voimakkaita jarrutuksia myös kaarteessa.

Ensimmäiseksi tekniikan otti käyttöön itävaltalainen KTM. Perässä tulivat saksalainen BMW sekä italialainen Ducati.

Tämän vuoden huhtikuussa Ducati kertoi tarjoavansa järjestelmää tulevaisuudessa kaikkiin pyöriinsä. Ducati kertoi myös tuovansa vuoteen 2020 mennessä markkinoille moottoripyörän, jossa on tutkat tarkkailemassa liikennettä sekä pyörän edessä että takana. Moottoripyörätutkija Saarikosken mielestä kyse on merkittävästä avauksesta.

– Ehkä tästä syntyy se ensimmäinen ensimmäisen automaatiotason moottoripyörä.

Ensimmäisellä automaatiotasolla Saarikoski viittaa autoinsinöörien viisiportaiseen malliin, jolla he kuvaavat kehitystä kohti täysin automaattista liikennettä. Nollatasolla kuljettaja tekee itse kaiken, viidennellä tasolla hän voi vaikka nukkua.

Käytännössä Ducati voi tutkalaitteiden avulla toteuttaa edellä liikkuvan ajoneuvon nopeuteen sopeutuvan vakionopeudensäätimen. Luvassa on mediatietojen mukaan myös järjestelmiä, jotka varoittavat peilien kuolleessa kulmassa olevista ajoneuvosta sekä peräänajovaarasta.

Nämä ovat kuitenkin vasta ensimmäisen automaatiotason ominaisuuksia, joita on jo 1990-luvulta lähtien asennettu kalliimman hintaluokan henkilöautoihin.

Saarikoski sanoo, että automaatio ja turvalaitteiden kehitys laahaa moottoripyörissä kaukana autojen jäljessä.

– Hyvä esimerkki on lukkiutumattomat jarrut. Autoissa ne ovat olleet pakollisia jo viisitoista vuotta, moottoripyörissä vasta viime vuoden alusta lukien.

Saarikosken mukaan tilanne johtuu jo siitä yksinkertaisesta syystä, että autossa on enemmän tilaa. Kun BMW sovitti kolmisenkymmentä vuotta sitten lukkiutumattomat jarrut ensimmäiseen moottoripyöräänsä, järjestelmä oli kaikkea muuta kuin kevyt ja huomaamaton.

– Autoteollisuuden pitää tehdä paljon kehitystyötä, ennen kuin uusi teknologia saadaan sopimaan moottoripyörän kokoiseen pakettiin.

Toinen jälkeenjääneisyyden syy liittyy pyörämarkkinoihin. Moottoripyöriä myydään eniten Intian, Kiinan, Indonesian ja Vietnamin kaltaisissa kehittyvissä maissa, joissa se on edullinen työkalu eikä huipputekninen harrasteväline.

Lisäksi kyse on asenteista. Perinnetietoisten motoristien mukaan automaatio etäännyttää kuljettajan aidosta ajokokemuksesta.

– Monet harrastajat haluavat ajokin olevan yksinkertainen. He haluavat itse hallita kaiken, vaikka samaan aikaan tallissa on tuliterä auto, jossa on kaikki mahdolliset välineet, Janne Saarikoski sanoo.

Perinnemotoristienkin harrastus muuttuu kuitenkin jatkossa entistä turvallisemmaksi, sillä autojen tekniikka kehittyy nopeasti.

Vuosina 2011–2017 sattuneista moottoripyöräilijöiden kuolemaan johtaneista onnettomuuksista yli puolet johtui erilaisista törmäyksistä muiden ajoneuvojen kanssa. Mikäli muut ajoneuvot havaitsevat moottoripyörät jatkossa entistä paremmin, moottoripyöräilijä välttyy monelta vaaratilanteelta.

Robotti näkee moottoripyörän...

Viime vuonna Janne Saarikoski vieraili Teknologian tutkimuskeskus VTT:n koeajoradalla Tampereella testaamassa, näkeekö robottiauto moottoripyörän. Tapahtumia seurannut Motouutiset-lehti kertoi, että pienen ajoneuvon havaitseminen oli robottiautolle hankalaa.

Anturit kertoivat moottoripyörän olevan kauempana, kuin se todellisuudessa oli.

Saarikoski uskoo, että tästä ei synny ongelmaa.

– En olisi huolissani antureiden havainnointikyvystä, se kehittyy huimin harppauksin.

Tämä näyttää pitävän paikkansa. Toukokuussa VTT kertoi, että sen Marilyn-auto on varustettu uudella lidar-järjestelmällä, joka näkee jopa sumun läpi.

Ajoneuvojen havainnointikykyä parantaa jatkossa myös se, että ne ovat verkon yli yhteydessä toisiinsa. Vaikka yksi auto ei havaitsisi moottoripyörää, se voi saada tiedon toisilta tienkäyttäjiltä.

Ajoneuvojen välistä viestintää kehitetään myös moottoripyöriin. BMW, Yamaha ja Honda aikovat tuoda markkinoille vuoteen 2020 mennessä moottoripyöriä, jotka viestivät muun liikenteen kanssa. Moottoripyörävalmistajien yhteiseen Connected Motorcycle Consortium -organisaatioon ovat liittyneet myös Ducati, KTM, Suzuki ja Kawasaki.

... mutta ymmärtääkö robotti ihmistä?

Tulevaisuuden itseohjautuvat ajoneuvot havaitsevat moottoripyörän. Toinen kysymys on, ymmärtääkö robottiauto moottoripyörän kuljettajaa.

– Antureiden sijasta ongelmia voivat tuottaa ohjelmistot, joiden on opittava ennakoimaan moottoripyöräilijän inhimillinen käytös. Ihminen voi käyttäytyä robottiauton näkökulmasta hyvin epäloogisesti, Saarikoski sanoo.

– Sitä voikin pohtia, päästetäänkö prätkiä tulevaisuuden hyvin automatisoituneen liikenteen sekaan – vai onko odotettavissa sääntelyä ja kieltoja.

Tämän mahdollisuuden on tunnistanut moni muukin. Yhdysvalloissa puuhataan aiheesta jo draamaelokuvaa. The Last Motorcycle On Earth -elokuvan ohjaaja Eric Ristau väittää, että näköpiirissä on kulttuurisota, jonka osapuolia ovat "ne, jotka haluavat ajaa itse ja ne, jotka haluavat robotin ajavan".

Janne Saarikoski valmisteli viime vuonna väitöskirjaa, jonka oli määrä kartoittaa moottoripyöräilyn tulevaisuutta.

Se hanke jäi hyllylle, sillä moottoripyörätutkimukselle oli Suomessa kovin vaikea löytää kaupallisia kumppaneita. Tänään Saarikoski työskentelee Merikotka-tutkimuskeskuksessa ja paneutuu meriliikenteen digitalisaatioon.

Mikä on siis moottoripyörän paikka maailmassa, jossa robotit valtaavat tiet?

BMW julkisti pari vuotta sitten yllä olevassa kuvassa näkyvän konseptilaiteen, jonka on määrä luoda uskoa moottoripyöräilyn tulevaisuuteen. Seuraavan 30 vuoden aikana turvallisuus viedään automaation avulla niin pitkälle, ettei kuljettaja tarvitse enää kypärää.

The Great Escape on täydellisen tietoinen ympäristöstään. Se opettaa heikkoa kuljettajaa ja auttaa kokeneempaa saavuttamaan maksimaalisen ajonautinnon.

BMW Motorradin pääsuunnittelija Edgar Heinrichin mukaan tulevaisuuden läpikotaisin digitaalisessa maailmassa moottoripyöräily on yksi suurista analogisista kokemuksista.

Jos pitäisi valita kymmenen kaikkien suomalaisten tuntemaa kotimaista lasiesinettä, niin listasta löytyisivät taatusti Alvar Aallon maljakko ja Oiva Toikan lasilinnut. Hattuni syön, jos mukana ei ole Mondo -lasi.

Tiedättehän, tuo pallonpyöreä viinilasi, jonka jalassa vaaleanvihreä tai vaaleansininen väri vaihtuu kirkkaaksi, Iittalan huippusuosittu tuote. Modernin muotoilun klassikko.

Mondo -lasisarjan on suunnitellut Kerttu Nurminen, lukuisten suomalaisten rakastamien käyttölasiesineiden äiti.

Hänen luomastaan uniikista lasitaiteesta ovat keräilijät meillä ja maailmalla jo vuosia maksaneet huimia summia.

Onko nimi Kerttu Nurminen tuttu? Todennäköisesti ei. Muotoilija ei ole välittänyt pitää melua itsestään.

Tästäkin jutusta 75-vuotias Nurminen olisi mieluiten kieltäytynyt. Kotona Nuutajärvellä on meneillään vaativa keittiöremontti, ja hänen Suomen Lasimuseoon juuri avattu näyttelynsä Luontomatkalla lasin ihmemaassa on vienyt aikaa ja voimia.

Museoväen lempeä painostus auttoi. Tapaamme näyttelyssä, keskellä pariasataa Nurmisen pitkän uran aikana syntynyttä tuttua lasiesinettä ja upeita värikylläisiä taideteoksia.

Nurminen on pitkä ja hoikka, ystävällinen ja huumorintajuinen. Ja vaatimaton. Hänestä näyttelyssä olisi pärjätty vähemmälläkin määrällä tavaraa.

Lajinsa viimeinen, "kuin Saimaan norppa"

Kerttu Nurminen teki koko 35-vuotisen elämäntyönsä Nuutajärven lasitehtaan muotoilijana.

Hänen kollegojaan olivat sellaiset suomalaismuotoilun suuret nimet kuin Kaj Franck, Oiva Toikka ja Heikki Orvola.

Kun Nurminen vuonna 2007 jäi eläkkeelle, hän oli suomalaisen lasiteollisuuden ainoa ja vihoviimeinen kuukausipalkkainen muotoilija. Häneen päättyi merkittävä luku maamme maineikasta muotoiluhistoriaa.

– Jossain lehdessä kirjoitettiin, että olen lajini viimeinen. Tunsin olevani Saimaan norppa, Nurminen purskahtaa huvittuneena.

Hän viittaa Juha Watt Vainion Vanhojapoikia viiksekkäitä -lauluun, jossa Saimaan saaressa asuva yksinäinen mies vertautuu norppaan. Molemmat ovat lajinsa viimeisiä.

Nykyinen lasimaailma – tai astiateollisuus ylipäätään – ei enää kaipaa muotoilijoiksi materiaalin taitajia, pitkänlinjan asiantuntijoita.

Nyt suunnittelijoiksi haalitaan julkkiksia, Suuria nimiä. Kuten tv:stä tuttu brittikokki Jamie Oliver, Nurminen keksii.

Superkokin nimissä on maailmalla tuotettu jo monet lasistot ja astiastot. Piut paut sille, onko julkimo koskaan edes nähnyt sulaa lasimassaa.

"Kuka hullu julkimoksi tai professoriksi haluaa?"

Kerttu Nurminen olisi voinut olla Suuri nimi, suoranainen julkkismuotoilija. Uran näytöt olisivat totisesti riittäneet.

Hänet on useasti palkittu ja teoksia on hankittu maailmalla arvostettuihin museoihin. Moni muotoilijan suunnittelema talouslasi on myynyt kuin häkä.

Media kärkkyikin kirjoittaa miesvaltaisessa lasimaailmassa menestyvästä muotoilijarouvasta, tämän garderobista ja yksityiselämästä.

Turhaan kärkkyi. Nurmista ei sen sortin julkisuus kiinnostanut. Ei tipan tippaa. Hänestä julkimoita, sarpanevoja ja muita riitti taideteollisuudessa riittävästi muutenkin.

– Olen niuhottaja, joka sanoi toimittajille, että en halua teitä kotiini. Jos te haluatte jutun, se on tehtävä siitä työstä, jota teen. Mutta toimittajat halusivat enemmän, he halusivat rakentaa julkkiksia.

Nurminen jäi suosiolla näkyvämpien ja äänekkäämpien mieskollegojensa varjoon. Salaa hän oli joskus huvittunut miesten kotkotuksista, kuten kiitoksenkipeydestä.

– Tiedän, että monen miehen unelma on saada professorin arvonimi. Minusta se on tyhmä juttu. Mitä semmoisella arvonimellä tekee? Se saatetaan kirjoittaa joskus kirjekuoreen, mutta eiväthän ne enää edes kulje. Mitä merkitystä sillä on onnelliseen elämään?

Muotoilijaksi palkkakuittien ja käryävän kuusipuun kautta

Kerttu Nurmisen tie lasin pariin oli mutkainen.

Isonsiskon jäljissä hän opiskeli merkonomiksi. Aikansa palkkakuitteja huonekalukauppa Askossa kirjoitettuaan ja sisustussuunnittelijan uraa pähkäiltyään Nurminen hakeutui Taideteolliseen oppilaitokseen (nykyinen Aalto-yliopisto) keraamikkolinjalle.

Opettajana toimi arvostettu muotoilija ja Nuutajärven lasitehtaan johtava suunnittelija Kaj Franck. Nurmisen valmistuttua Franck bongasi tämän tehtaalle harjoittelijaksi.

Elettiin kesää 1970. Pieni pirkanmaalainen Nuutajärven kylä tehtaineen ui Kertun sydämeen. Keraamikko rakastui lasiin.

– Lasinteko on ihana prosessi, kuuma ja nopea. Lasi ei "kuole" uunissa kuten savi. Saviesineet ovat ennen polttoa muhkeita ja eläviä, mutta uunissa ne muuttuvat kuiviksi möhkäleiksi. Ne pitää herättää henkiin lasituksilla ynnä muilla keinoin. Lasi sen sijaan on polton jälkeen heleää, ilmavaa ja kirkasta, Nurminen hehkuttaa.

Uran alkuun mahtui sähläämistä. Esimerkiksi kun piti opetella lasimuotintekoa.

Nurminen löysi puuverstaalta laudan ja kyhäsi siitä ristikuvioisen muotin. Kun puumuotti lasihytissä sai sisäänsä kuuman lasimassan, se alkoi kärytä paksua mustaa savua.

Nuori harjoittelija oppi kerralla, hytin miesten naureskellessa partaansa, että muotti pitää tehdä lepästä. Ei koskaan kuusesta.

Vuonna 1976 Nurminen sai valmiiksi ensimmäiset sarjatuotantoon yltäneet työnsä, ei mitkään koolla pilatut esineet, mutta sitäkin veikeämmät: Tipu -sarjan munakupin, suola- ja pippurisirottimen.

Tuolloin Kertun sydämen oli – lasin lisäksi – ehtinyt valloittaa nuutajärveläinen puhaltajamestari Olavi Nurminen.

Suurperheen äiti ja luonnon rakastaja

Olavi Nurmisen naidessaan Kerttu ei saanut vain aviomiestä. Hän sai myös suurperheen. Olavi oli leskimies ja kuuden lapsen isä. Nuorimmainen lapsista oli kaksivuotias.

Pariskunnan ikäero oli huomattava, suorastaan "numerologinen".

– Minä olin 28-vuotias, kun me menimme naimisiin, Olavi oli 43. Minä taas olen syntynyt vuonna -43 ja Olavi puolestaan -28, Kerttu nauraa hauskaa sattumaa.

Hän kertoo, että joskus Nuutajärven pienet ympyrät ja suuri perhe ahdistivat. Silloin piti päästä Helsinkiin tuulettumaan.

– Siellä kuitenkin huomasin, että ystävättärillä lastensa kanssa oli sama tilanne kuin minulla maalla. Eivät hekään pääkaupungin kulttuuririentoihin ehtineet.

Nurmisen pesue eli elämäänsä Nuutajärvellä lähes omavaraistaloudessa.

Lähijärvillä pyydettiin kalaa vuoden ympäri. Marjat ja sienet kerättiin metsästä ja vihannekset perheenemäntä kasvatti omassa rehevässä puutarhassa.

Luonto on ollut myös Kerttu Nurmisen työn suurin innoittaja. Hänen teoksissaan vesi läikehtii, puut viheriöivät, hedelmät tanssivat ja taivas sinertää.

– Olen yrittänyt töilläni välittää luonnon tunnelmaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta pyrähtää pöpelikköön tai pusikoihin aina halutessaan. Esineen kautta voi aistia ja tuntea sen hyvän, mitä meillä on, ilman, veden ja väljyyden, Nurminen uskoo.

Vetelän kahvin kuppi ja julman iso lasi

Nuutajärven lasitehtaan muotoilijana Kerttu Nurmisen pääasiallinen tehtävä oli suunnitella tuotteita sarjatuotantoon. Menestyneitä, jopa huimaa suosiota saavuttaneita lasituoteperheitä syntyikin tasaiseen tahtiin.

Koskaan ei kuitenkaan voinut olla varma, mistä tuotteesta tulee myyntimenestys, mikä floppaa.

Esimerkiksi puristelasinen aamiaisastiasto Pauliina (1982). Se on Nurmisen lempiastiasto. Siihen kuuluvat kulho kätevine kansineen, kahvikuppi lautasineen, juomalasi ja muut tykötarpeet. Suunnittelijansa harmiksi suomalaiset eivät ottaneet astiastoa omakseen.

– Ihmiset moittivat, että kahvi ei maistu oikealta lasisessa kupissa. Kahvin maku on siinä muka vetelämpi kuin porsliinisessa tai keraamisessa kupissa, Nurminen ihmettelee.

.

Nurmisen muotoilemista lasistoista, eli erikokoisten pikarien sarjoista, tunnetuin on Mondo (1988–2008).

Nurminen halusi siinä ottaa etäisyyttä eurooppalaiseen juomalasiperinteeseen, jossa määrätään millilleen, minkä kokoisesta ja muotoisesta lasista mikäkin juoma tulee juoda.

– Halusin tehdä pohjoismaisen rennonrehvakkaan lasisarjan, jossa on vain neljä erikokoista lasia: oikein julman iso, iso, sitten vähän kuin viinilasi ja vielä joku sherrylasi.

Tehtaan johto antoi pitkin hampain luvan Mondoon. Se ei uskonut lasiston myyvän. Toisin kävi. Mondosta tuli yksi Iittalan lasitehtaan kaikkien aikojen menestyneimmistä tuotteista.

Millainen on huippuluokan suunnittelijan näkemys hyvästä talouslasista?

Nurminen pohtii hetken, kohottaa sitten kätensä kuin siinä olisi kuppi.

– Meillä on käsi ja meillä on suu. Kumpikaan ei saa saada shokkia kupista. Se ei saa olla liian painava eikä "kroponen". Ja sitä pitää voida katsoa mielellään aamusta toiseen.

Lasitaiteen maisemamaalari

Talouslasin ja sarjojen suunnittelijalle uniikkien taideteosten tekeminen oli kuin pyhäpäivä arjen keskellä.

Nurmisen taidelasi on usein suuri lautanen, malja tai kulho. Niihin hän on hiekkapuhaltanut tai kaivertanut kuvia eläimistä, rehevistä naisista ja Nuutajärven elämänpiiristä.

Teokset ovat silmiähivelevän upeita. Nurmista onkin ylistetty ranskalaismaalari Henri Matissen veroiseksi viivojen ja muotojen piirtäjäksi, valon ja värin taiturilliseksi vangitsijaksi ja lasitaiteemme maisemamaalariksi.

Ei ihme, että taiteilijan uniikkiteokset on jo vuosikymmenten ajan ostettu näyttelyistä salamannopeasti keräilijöiden aarteiksi.

Nurminen nauraa, että hyvä niin. Ei hänellä itsellään teoksiinsa varaa olisikaan. Hinnat ovat nousseet jopa viisinumeroisiksi.

Nurminen eli lasiteollisuutemme kuihtumisen

Kun Kerttu Nurminen aloitti työnsä lasin parissa 1970-luvun alussa, lasin tulevaisuus näytti vielä auvoiselta. Takana oli pari vuosikymmentä suomalaisen muotoilun kulta-aikaa.

Suomalainen lasiteollisuus kukoisti ja sen korkeatasoiset tuotteet olivat kansallisen ylpeyden aihe.

Sitten koitti vuosi 1973. Tuli energiakriisi ja EEC-vapaakauppasopimus.

Energiasyöppöjen lasitehtaiden kustannukset kohosivat pilviin ja ulkomailta alkoi vyörytä Suomeen halpaa, täysautomaattisesti tuotettua lasia. Lasitehtaat menivät konkurssiin toinen toisensa jälkeen, suuremmat ostivat pienempi.

Nurmisen työnantaja, vuonna 1793 perustettu Nuutajärven lasitehdas pärjäsi silti aika ajoin jopa hyvin. Omistajat tosin vaihtuivat tiuhaan. Kun lasitehdas vuonna 2014 lopetettiin, se oli osa Iittala-konsernia.

Maamme kymmenistä lasitehtaista jäljellä on enää yksi, Iittala Kanta-Hämeessä. Lisäksi Suomessa toimii lukuisia pieniä, muutaman lasiammattilaisen pyörittämiä lasipajoja, studioita.

Myös Nuutajärven kylässä on useita lasipajoja. Niiden yhteisnäyttelyihin eläkeläisrouva Kerttu Nurminenkin on osallistunut uniikkiteoksillaan, joita on pikkuhiljaa tehnyt vuokraamassaan työhuoneessa.

Nyt siitä on pitänyt luopua. 75-vuotiaat sormet eivät enää kestä lasin työstämistä.

Haastatteluun varattu aika on ylittynyt, Kerttu Nurmisella on hoppu rautakauppaan keittiöremonttitarpeita ostamaan.

Saako pitää palopuheen? hän kysyy yllättäen.

– Muovin käyttö on kohta pannassa. On korkea aika satsata kestäviin materiaaleihin, puuhun, keramiikkaan ja lasiin. Kulttuuriin, jossa esineitä käytetään kymmeniä vuosia. Voi olla, että näemme vielä lasin uuden tulemisen.

Pariskunta vannoi vihkivalansa ja vaihtoi sormuksia noin 600 kutsuvieraan edessä, minkä jälkeen Englannin kirkon tärkein johtaja, Canterburyn arkkipiispa Justin Welby julisti heidät aviopuolisoiksi.

Windsorin linnan tiluksille oli poikkeuksellisesti kutsuttu 1200 vierasta juhlistamaan Harrya ja Meghania. Se oli kuningashuoneen osoitus halusta olla avoimempia ja modernimpia.

Windsorissa häitä seuranneen Yleisradion toimittaja Pasi Myöhäsen mukaan häät olivat kaikin puolin onnistuneet. Hääjuhlassa nähtiin paljon uutta ja erilaista verrattuna aikaisempiin kuninkaallisiin häihin.

– Häävalasta jätettiin pois vanhahtavia lauseita, joissa korostetaan kuuliaisuutta aviomiehelle. Meghanille tasa-arvo on tärkeää, kertoo Myöhänen.

– Morsian Meghan Markle eli tuore Sussexin herttuatar modernisoi kuningashuonetta jo itsessään. Hän on eronnut, monikulttuurisesta taustasta tuleva yhdysvaltalainen näyttelijä, kun usein kuninkaalliset morsiamet ovat tulleet pienistä eliittiympyröistä, sanoo Ylen toimittaja Pasi Myöhänen.

Hääpäivän päätteeksi Harryn isoäiti kuningatar Elisabeth emännöi vastaanottoa Windsorin linnassa 600 häävieraalle.

Illalla prinssi Charles isännöi yksityistä vastaanottoa hääparin ystäville ja perheenjäsenille. Iltajuhla on huomattavasti päivän juhlallisuuksia pienempi, sillä kutsuvieraita on vain parisataa.

Katso hääjuhla ja lue kaikki hääpäivän käänteet tästä:

Yle seurasi Britannian prinssihäitä: Kappelin portailla nähtiin suudelma, sitä ennen Prinssi Harry ja Meghan sanoivat toisilleen tahdon

Kīlauea-tulivuori on saavuttamassa tärkeää rannikolle johtavaa tietä Havaijin suurimmalla saarella, kertovat viranomaiset.

Rannikolle johtavalle 137-moottoritielle yritetään nyt keksiä korvaavia teitä, jos laavavirta sulkee seuraavan vuorokauden aikana väylän. Tie on elintärkeä rannikolla asuville ihmisille.

Pelastuslaitos kertoi myös lauantaina, että tulivuoren purkaus on aiheuttanut ensimmäisen vakavan loukkaantumisen.

Etenevät laavavirrat ovat aiheuttaneet tuhoa viimeisten viikkojen aikana useille taloille ja teille. Myös halkeamia maahan on syntynyt lisää jatkuvasti

Kīlauea-tulivuori on purkautunut lähes yhtäjaksoisesti yli kolmen vuosikymmenen ajan. Hitaasti purkautuvasta tulivuoresta on tullut vuosien varrella suosittu nähtävyys.

Viranomaiset määräsivät kuitenkin tuhannet ihmiset evakuoitavaksi ja sulkivat alueen turisteilta toukokuun alussa, kun Kīlauea alkoi osoittaa merkkejä voimakkaammasta purkauksesta.

Kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta avaa Kansallisarkiston arvokkaassa salissa kirjan, jossa on luettelo henkilöiden nimiä. Siitä selviää, mistä valtiorikosoikeudessa tuomittujen tiedot löytyvät. Näitä kirjoja ei kuitenkaan tarvitse saapua selailemaan Kansallisarkistoon. Kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta kertoo, että perustiedot henkilöistä löytyvät jo muutamalla nettihaulla.

Suomen sisällissodan muistovuosi on kannustanut suomalaisia etsimään tietoja sukulaisten vaiheista vuoden 1918 tapahtumissa. Pelkästään sotasurmat-tietokantaan on tehty yli 70 000 hakua, joka on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2017 samaan aikaan.

– Yhä enemmän aineistoa on löydettävissä verkosta. Suomen sotasurmat –tietokanta toimii niin, että henkilöä voi hakea vaikka pelkällä sukunimellä. Sen jälkeen selviää, onko hän saanut surmansa. Myös valtiorikosoikeuksien pöytäkirjoja viedään verkkoon koko ajan, kertoo Ahoranta.

Ahoranta vinkkaa, että seuraavan tuomioasteen eli valtiorikosylioikeuden pöytäkirjat on jo digitoitu. Digitaaliarkisto-sivun kautta avautuu oikeudenkäyntien maailma.

– Tuomittujen punaisten oikeudenkäyntipöytäkirjoissa on mukana myös heistä sodan jälkeen tehdyt todisteainekortit. Nämä ovat huolellista työtä. Niihin on merkitty esimerkiksi henkilön työsuhteet. Mukana on lähdeviite, jonka avulla saa lisätietoa. Vaikka henkilö ei olisi joutunut oikeuteen, kortistosta voi kuitenkin löytyä joitakin tietoja hänen osallistumisestaan tapahtumiin, kertoo Ahoranta.

Myös valkoisten vaiheet selvillä

Sisällissodan tapahtumista on vaiettu monessa perheessä ja siksi sukulaisen osallistuminen sotaan voi tulla yllätyksenä. Julkisuudessa punaisten teloitukset ja vangitsemiset ovat saaneet paljon huomiota. Aiemmin on luultu, että heistä ei ole näin paljon tietoa. Myös valkoisten puolella sotaan osallistuneiden vaiheista löytyy runsaasti tietoa.

Kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta avaa seuraavaksi Arkistojen portti –palvelun. Sieltä löytyy yhteenveto Kansallisarkistosta ja muista arkistoista löytyvistä sisällissotaa koskevista tiedoista.

– Valkoisten puolella taistelleista hyvin moni on saanut vapaussodan muistomitalin. Mitalin saamiseksi tehtiin nimiluettelo, josta selviää, miten henkilö oli osallistunut taisteluun. Täällä Kansallisarkistossa ja muutamassa muussakin arkistossa on myöhempiä muistelma-aineistoja, joihin valkoisen puolen sotilaat ovat kertoneet omista kokemuksistaan, Ahoranta sanoo.

Puolustusvoimien kantahenkilökunnan sisällissotamuistelmat 1930-luvulta on yksi tällainen kokonaisuus. Muistelmat ovat luettavissa Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä Helsingissä. Lisäksi valkoisten joukko-osastojen arkistosta selviää, mihin osastoon henkilö on kuulunut.

– Arkistojen portti –palvelun sisällissodan taistelupaikkakortiston avulla selviää, mitä joukko-osastoja kyseisellä paikkakunnalla on ollut, kertoo Ahoranta.

Sukulaisten löytyminen voi alkaa sattumasta

Monelle voi tulla yllätyksenä, että tietoja sisällissodasta on näin paljon. Arkiston asiantuntijan kannalta tilanne on ihanteellinen.

– On sanottu, että Suomen sisällissota saattaa olla edelleen maailman parhaiten dokumentoitu sisällissota. Näiden aineistomäärien perusteella näin voi ollakin, pohtii kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta.

Kun nettihakujen kautta on päässyt vauhtiin, tietoja voi tulostaa itselleen. Maksullisia kopioita voi tilata itselleen Kansallisarkistosta. Jos saapuu itse tutkimaan arkistoja, se on ilmaista ja omalla kameralla asiakirjoja voi kuvata ilmaiseksi.

Raisiolaisrouva löysi isoisänsä vaiheet

Raisiolainen Arja Tarponen esittelee Kansallisarkistosta kopioina saamaansa paperinivaskaa. Sukututkimusta harrastanut Tarponen hankki tiedot jo vuosia sitten.

– Nykyään monia tietoja on digitoitu, mutta minä soitin ja tilasin asiakirjat. Se oli helppoa, kun ei tarvinnut itse lähteä Helsinkiin tutkimaan, kertoo Tarponen.

Isoisä Kustaa Perhon tarina on jännittävä. Hänen vaiheitaan oli kerrattu suvussa jo Arja Tarposen lapsuudesta lähtien.

– Isäni oli minulle näitä asioita kertonut, joten Kustaa Perhon vaiheet sodan aikana ja sen jälkeen eivät olleet yllätys, kertoo Tarponen.

Vankilan merkinnät päättyvät alkuvuodesta 1920. Silloin hänet ilmeisesti armahdettiin. Arja Tarponen

Suvun tarinat saivat kuitenkin todistusaineiston ja tietenkin kuva on täydentynyt usean kymmenen arkistosivun tutkimisen jälkeen. Valtiorikosylioikeuden aineistossa on muun muassa todistekortteja, ilmiantoja ja kirjeitä.

– Kustaa Perho oli toiminut kansalaissodan aikana järjestyspäällikkönä eli eräänlaisena nimismiehenä. Hänen tehtävänsä oli antaa kulkulupia ja passeja. Hän ei osallistunut sotatoimintaan, mutta hänet oli määrätty värväämään vapaaehtoisia punakaartiin, kertoo Tarponen arkistolöydöistään.

Vangitsemispäivän eli 30.4.1918 Tarponen on löytänyt myös papereista, mutta ei sen sijaan vankilasta vapautumispäivää.

– Isoisäni tuomio oli 12 vuotta kuritushuonetta ja 15 vuodeksi kansalaisoikeuden menettäminen. Vankilan merkinnät päättyvät alkuvuodesta 1920. Silloin hänet ilmeisesti armahdettiin. Hän oli aikaisemminkin anonut armahdusta. Siihen asti on kirjeenvaihtoa, jonka vankilaviranomaiset ovat lukeneet ja selostaneet näissä papereissa. Jotkut kirjeistä sensuroitiin, kertoo Tarponen.

Tutkiminen on rikastuttanut elämää

Arja Tarponen katselee isoisästään säilyneitä valokuvia. Vanhana otettu kuva on arvokas, kun taas nuoruuden kuvissa olemuksesta huokuu reippaus ja toimeliaisuus.

– Tämä vanhana otettu kuva on varmasti hänen kansanedustajavuosiltaan. Kustaa Perho oli ensin Raision kunnanvaltuustossa. Kun hän muutti Muhkuriin, hän oli Maarian valtuustossa. Vuonna 1929 hän pääsi eduskuntaan ja oli siellä yhtäjaksoisesti 1944 kuolemaansa saakka. Hän kuolikin eduskunnassa, kertoo Tarponen.

Tarponen pohtii, että isoisän vaiheiden selvittäminen on rikastuttanut hänen elämäänsä.

Ihmiset yrittivät tehdä parhaansa itseään säästämättä. Arja Tarponen

– Kunnioitukseni on kasvanut isoisääni kohtaan. Hän noudatti omaa aatettaan ja eli sen mukaan. Hän koetti saada ihmisille paremman elämän, pohtii Tarponen.

Tarponen kannustaa muitakin etsimään tietoja sukulaisten vaiheista.

– Siinä oppii ymmärtämään sen aikakauden ihmisiä. Sisällissodasta on vaiettu kymmenien vuosien ajan. Nuorisonkin pitäisi ottaa selvää ja kuulla, että minkälaista elämä on ollut silloin. Ihmiset yrittivät tehdä parhaansa itseään säästämättä, pohtii Tarponen.

Brysselistä eduskuntaan palaavan Paavo Väyrysen käynnistämään tuolien vaihtoon saadaan tänään lisäselvyyttä. Väyrysen tilalle europarlamenttiin siirtyy kansanedustaja Mirja Vehkaperä (kesk.), jonka paikan eduskunnassa ottaa Eija Nivala (kesk.).

Nivala on kuitenkin ilmoittanut hakevansa vapautusta kansanedustajan työstä, jos hänet valitaan Ylivieskan kirkkoherraksi. Kirkkoherran vaali pidetään tänään. Seuraavana jonossa Arkadianmäelle on Hanna-Leena Mattila (kesk.) Raahesta.

Hän aikoo ottaa paikan vastaan, jos se vapautuu.

Noin kolme vuotta sitten oululainen Fanny Riekki asteli teatterilavalle. Alastomana.

Kyseessä oli Suuri Peto -näytelmä, joka käsitteli okkultisti Aleister Crowleyn elämää. Näytelmään kuului seksikohtauksia ja alastomuutta. Riekki esitti näytelmän naispääosan Crowleyn Rose-vaimona.

Näytelmällä oli Riekin elämään käänteentekevä vaikutus. Vielä muutamaa vuotta aiemmin hän ei olisi voinut kuvitellakaan näyttäytyvänsä kenellekään alastomana, vähiten kokonaiselle teatteriyleisölle.

24-vuotias Riekki sairastaa tulehduksellista suolistosairautta, Crohnin tautia. Sairauden oireisiin kuuluu esimerkiksi se, että vatsa on sekaisin lähes koko ajan. Fyysisten oireiden lisäksi myös Riekin henkinen puoli on ollut koetuksella.

– Sairaus vaikutti itsetuntooni etenkin naisena. Vatsaoireet eivät ole tietenkään kenellekään helppoja, mutta jotenkin annetaan sellainen kuva, etteivät naiset käy kakalla.

Jatkuva ripuli ei ole kuitenkaan ainoa kiusa, jonka Crohnin tauti saa aikaan. Sen Riekkikin sai huomata pian sairastumisensa jälkeen.

Kahden vuoden odottelu

Vatsaoireet alkoivat, kun Fanny Riekki oli 14-vuotias. Maha oli sekaisin joka päivä riippumatta siitä, mitä hän oli syönyt.

Riekki kävi useita kertoja lääkärillä, mutta jäi ilman apua. Nainen koki, etteivät lääkärit ottaneet häntä tosissaan. Avuksi tarjottiin laktoosittoman ruokavalion aloittamista ja ravintoterapiaa.

Oireet jatkuivat kaksi vuotta. Nuoren naisen voimat ehtyivät päivä päivältä, ja lopulta hän ei muistanut edes koulumatkoistaan mitään. Kun Riekin sääriin ilmestyi kyhmyruusuja, alkoivat lääkärit ottaa oireet tosissaan.

– Lääkäri sanoi, että tämähän johtuu selvästi jostain suolistollisesta ongelmasta. Vasta silloin pääsin tutkimuksiin.

Riekki joutui painimaan kaksi vuotta kipujen kanssa ennen diagnoosia. Crohnin taudin nopea diagnosointi on Helsingin yliopistollisen sairaalan vatsakeskuksen osastonlääkäri Pauliina Molanderin mukaan tärkeää.

Mitä nopeammin sairaus löydetään, sitä vähemmän syntyy komplikaatioita.

– Jokainen pahenemisvaihe lisää komplikaatioiden riskiä. Myös alkuvaiheen leikkaushoidon tarvetta voidaan vähentää, kun diagnoosit tehdään ajoissa.

Fanny Riekin ensimmäinen ajatus diagnoosin saamisen jälkeen oli helpotus. Nyt sairaudella oli viimeinkin oikea nimi, eivätkä oireet olleet mielikuvituksen tuotetta.

Helpotuksen jälkeen tuli pelko. Pelko siitä, että sairaus tulee kulkemaan mukana koko loppuelämän.

– Elin kuin sumussa. En ajatellut sairauttani hirveästi, koska olin niin kipeä. Sen kanssa vain eli.

Kaksi vuotta diagnoosin jälkeen Riekin sairaus paheni.

Naiseus koetuksella

Crohnin tauti saattaa aiheuttaa tulehduksen leviämisen suolen seinämän läpi muodostamalla käytäviä eli fisteleitä esimerkiksi intiimialueelle. Fistelit voivat vuotaa nestettä tai aiheuttaa paiseita (Crohn ja Colitis ry).

Fisteleitä ilmaantuu noin 25 prosentille Crohnin tautia sairastavista ihmisistä. Fanny Riekki kuuluu tähän ryhmään. Vuonna 2012 hän joutui useaan fistelileikkaukseen.

– Silloin minun itsetuntoni romuttui täysin, koska fistelit olivat niin hankalassa paikassa.

Tyypillisesti fistelit puhkeavat peräaukon lähettyville, mutta näin ei ollut Riekin tapauksessa. Hänelle fistelit tulivat sinne, minne "nainen voisi niitä vähiten toivoa".

– Kun toistuvia leikkauksia tehtiin niin hankalalle alueelle, koin itseni silvotuksi. Se oli se, mikä romutti minut.

– En ollut enää normaali nainen, vaan jollain tapaa vajavainen.

Leikkausten jälkeen Riekki oli vuodepotilaana noin viisi kuukautta. Toipumisen aikana Riekki pysytteli kotona, jossa ystävät kävivät tervehtimässä häntä. Muuta sosiaalista elämää hänellä ei tuolloin ollut.

Mieli alkoi mustua.

– Pahimpina aikoina toivoin, että jäisin rekan alle. Onneksi pystyin kertomaan siitä ystävilleni, ja heidän opastamanaan hakeuduin terapiaan.

Suomalainen arvomaailma ei tue kroonikkoa

Fyysiset oireet ja kivut ovat osa kroonisesta sairaudesta kärsivän arkea. Sairaus myös nakertaa itsetuntoa. Siihen on monia syitä, mutta yksi niistä liittyy työterveyspsykologi Vojna Tapolan mukaan vahvasti suomalaiseen arvomaailmaan.

– Suomessa ihmiset arvostavat itsenäisyyttä, kovaa työn tekoa ja yksilönvastuuta. Kroonista sairautta sairastava on riippuvainen muista ihmisistä. Jos arvot eivät tue sitä, että avun pyytäminen on sallittua, saattaa ihminen kokea häpeää ja syyllistää itseään.

Krooniset sairaudet alkavat myös helposti määritellä ihmisen identiteettiä. Ihmisen aiempi persoona ikään kuin korvautuu sairaan identiteetillä.

– Ihminen ei ole kuitenkaan sairautensa, vaan hänessä on paljon muutakin. Joskus sairastunut ei välttämättä enää tiedä, kuka hän on. Ja se tulee rakentaa uudelleen, Tapola kertoo.

Sitä kunnioitettiin, että ihmisillä ei ollut vaatteita päällä. Fanny Riekki

Kroonista tautia sairastavalle tulisikin tarjota automaattisesti apua myös henkiseen jaksamiseen.

– Terveydenhuollossa tilanne tulee nähdä kokonaisuutena ja tarjota apua. Ei pitäisi odottaa, että asiakas itse pyytää lähetettä psykologille. Jos hoitoa tarjotaan, niin kyllä ihmiset siihen usein tarttuvat, Tapola sanoo.

Sairastumisen jälkeiset neljä vuotta olivat Riekille vaikeimmat. Sairaus oli hänenkin kohdallaan pitkälti ainoa asia, mikä määritteli hänet ihmisenä ja naisena.

– Minulla oli toipumisvaiheessa kausi, jolloin esittelin itseni sanomalla: "Moi, olen Fanny ja minulla on Crohnin tauti". Se piti saada nopeasti kerrottua, jotta ihminen sai päättää heti, haluaako hän lähteä vai jäädä elämääni.

Teatteri vapautti

Riekki käsitteli sairautensa aiheuttamia itsetunto-ongelmia terapiassa vajaan vuoden. Lopullinen läpimurto tuli vasta teatterissa ja Suuri Peto -näytelmän naispääosassa.

Riekki haki Oulun ylioppilasteatterin (OYT) näytelmään ystävän kehotuksesta. Aiempaa näyttelijätaustaa naisella ei ollut – koulunäytelmiä lukuun ottamatta.

Riekki kertoo castingin olleen jännittävä. Näytelmään hakijat kävelytettiin haastateltavien eteen huput päässä ja heiltä kysyttiin kysymyksiä, kuten mitä on rakkaus ja mitä on magia.

Myöhemmin samana päivänä Riekki odotti muiden hakijoiden kanssa roolien jakoa. Kun kuului huuto: "Fanny Riekki, Rose Kelly!", alkoivat kaikki taputtaa.

– En ollut vielä tuolloin perehtynyt Crowleyn maailmaan, joten kysyin kuka Rose on. Joku vastasi minulle, että naispääosa. Olin todella yllättynyt, mutta onnellinen.

Teatteria parempaa paikkaa itsensä ja oman kehonsa hyväksymiseen ei Riekin mukaan olisi voinut olla. Alastomuutta kokeiltiin aluksi teatterin treeniporukan kanssa suomalaisittain perinteisessä ympäristössä, saunassa.

– Alastomuus pelotti aluksi. Mutta treenikaudella asia hoidettiin tosi hyvin. Sitä kunnioitettiin, että ihmisillä ei ollut vaatteita päällä.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Riekki seisoi teatterin lavalla. Vapautuneena.

– Se oli sellainen paikka, että piti hyväksyä oma keho uudelleen. Oikeasti hyväksyä. Ja se olikin sitten hyvä juttu.

Seurustelu tuntui mahdottomalta

Nyt Fanny Riekki on näytellyt kolmessa OYT:n näytelmässä. Teatteri on ollut äärettömän hyvä väylä käsitellä vaikeita asioita.

– Olemme vitsailleet treeneissä, että teatteri on sellaista köyhän miehen terapiaa.

Teatterin avulla hän kertoo myös haastavansa itsensä – nyt kun niin voi taas tehdä.

– Kun selvisin leikkauksista ja muista syövereistä, minulle tuli sellainen olo, että minulla on jotain annettavaa. Piti saada ulos jotain.

Tein henkisesti itse omat muurini ja esteeni. Fanny Riekki

Poikaystävänsä Riekki tapasi sairastumisensa jälkeen. Aluksi seurustelu tuntui mahdottomalta ajatukselta. Riekki koki, ettei voisi kelvata kenellekään.

– Olin erilainen, koska minulle oli tehty leikkauksia. Koin, että ne vaikuttivat naiseuteeni niin paljon, etten voinut kuvitellakaan päätyväni parisuhteeseen.

Terapia ja teatteri kuitenkin auttoivat ymmärtämään, että hän on ihminen ja nainen, ja että hänellä on oikeus olla parisuhteessa.

– Ja onneksi tapasin ymmärtävän ihmisen.

Henkiset rajoitteet olivat pahimmat

Yleensä Crohnin taudin tuomat rajoitteet ovat fyysisiä. Fanny Riekin pahimmat rajoitteet ovat kuitenkin olleet henkisiä.

– Tein henkisesti itse omat muurini ja esteeni.

Sairaudella on ollut myös positiivisia vaikutuksia Riekin elämään. Hän kertoo tutustuneensa uusiin ihmisiin, tulleensa tietoisemmaksi, mitä suuhunsa laittaa ja kuuntelevansa paremmin kehoaan.

– Sairaus on opettanut sellaista hyvää itsetietoisuutta.

Tärkeintä sairastumisen hyväksymisessä on Riekin mielestä se, että antaa itselleen aikaa ja on kärsivällinen. Kaikki lääkkeet eivät toimi kaikille ja ikävistä oireista saattaa joutua kärsimään pitkäänkin.

– Itsensä hyväksyminen on ehkä tärkeintä. Eihän meillä ole muuta kuin oma itsemme.

Krooninen sairaus voi pahimmillaan sekoittaa koko elämän. Myös Riekille niin kävi hetkeksi, mutta tällä hetkellä hänen suunnitelmansa tulevaisuudelle ovat selvät. Hän aikoo jatkaa teatterin parissa ja hakee tänä keväänä Teatterikorkeakouluun.

Tällä hetkellä tilanne myös sairauden kanssa on hyvä. Uusi lääkitys toimii, eikä sairaus rajoita kovinkaan paljon.

– Nyt minä elän sairauden kanssa juuri sellaista elämää kuin sen kanssa kuuluisikin elää.

Helsinkiläinen 25-vuotias Isabella Taipale tietää, millaista apua työtön nuori tarvitsee.

Hän jäi työttömäksi valmistuttuaan ammattikoulusta joulukuussa 2016. Seurasi taloudellisia ongelmia ja Kelan byrokratian kanssa selviäminen oli vaikeaa. Apua hän sai Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-valmennusryhmästä, josta tuli nopeasti tärkeä.

– Se teki hyvää itsetunnolle. On tosi tärkeää, että ei jää yksin kotiin makaamaan. Siitä ei kukaan hyödy mitään, Taipale sanoo.

Taipale jäi työttömäksi alle 25-vuotiaana, jolloin hän kuului vielä niin sanotun nuorisotakuun piiriin.

Nuorisotakuun rahoitus kuihtui

Nuorisotakuu oli edellisellä hallituskaudella lanseerattu kärkihanke. Se astui voimaan vuonna 2013 ja hankkeen rahoitukseen varattiin aluksi 60 miljoonaa euroa vuosittain.

Päälle tuli vielä nuorten aikuisten osaamisohjelma, joka nosti nuorisotakuun rahoituksen jopa yli sataan miljoonaan euroon vuodessa, nuorisotakuun toteutumista seuranneesta Työ- ja elinkeinoministeriöstä kerrotaan.

Nuorisotakuu on periaatteessa vieläkin voimassa. TE-toimistojen ohjeistusten mukaan alle 25-vuotiaille nuorille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille olisi edelleen löydettävä tekemistä kolmen kuukauden sisällä siitä, kun nämä ovat ilmoittautuneet työttömiksi. Nuorisotakuun toteuttamiseen suunnattu rahoitus vain on kuihtunut.

Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa nuorisotakuuta koskeva kärkihanke kulkee nimellä ”nuorisotakuusta yhteisötakuun suuntaan”, mutta rahoitusta sillä on vain murusia edelliseen hallituskauteen verrattuna.

Tälle kärkihankkeelle on osoitettu vain 10 miljoonaa euroa koko hallituskauden ajalle.

Hallitus toisensa jälkeen on korostanut pitävänsä nuorisotyöttömyyttä isona ongelmana.

Suurin huoli kohdistuu työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin NEET-nuoriin (Notin Employment, Education or Training), joilla menee Nuorisotutkimusseuran julkaiseman raportin mukaan muita nuoria huonommin käytännössä kaikilla elämän osa-alueilla.

Isabella Taipale pääsi Vamos-ryhmän jälkeen puolen vuoden työkokeiluun, joka päättyi helmikuussa. Nyt hän elää työmarkkinatuella ja toivoo pääsevänsä pian Diakonia-ammattikorkeakoulun pääsykokeisiin.

Taipale on itse saanut apua, mutta hän kertoo lähipiiriinsä kuuluvan paljon nuoria, jotka ovat työttöminä jääneet tyhjän päälle.

– Pian kuullaan varmasti taas hienoja vaalipuheita siitä, että nyt ei leikata opinnoista, eikä siitä eikä tästä. Lopulta suurin osa meistä nuorista, jotka ovat vailla opiskelu- tai työpaikkaa, kohtaavat vain aktiivimallileikkurin. Nuoret tarvitsisivat enemmän tukea ja työllistymistä edistäviä palveluita, Taipale sanoo.

Nuorisotakuu tavoitteli juuri tätä, mutta lopulta tulokset eivät olleet kummoisia. Nuorisotakuu astui voimaan mahdollisimman huonossa vaiheessa. Suomi painui uudestaan taantumaan ja myös nuorten työttömien määrä ponkaisi kasvuun.

Ilman nuorisotakuuta nuorisotyöttömyys olisi tosin voinut olla vielä korkeammalla tasolla.

Nuorisotakuun periaatteita voi pitää kannatettavina, mutta käytännön toteutusta ongelmallisena, sanoo nuorisotutkimuksen dosentti Jaana Lähteenmaa Tampereen yliopistosta.

– Nuorisotakuussa oli hyvä ajatus, mutta tätä kolmen kuukauden lupausta ei ole pystytty pitämään. Työmarkkinat menivät taantuman aikana entistä pahemmin tukkoon ja TE-toimistoilla ei ollut mahdollisuutta palvella kaikkia nuoria.

Ongelmia syntyi myös nuorisotakuuseen kuuluvasta koulutustakuusta, joka toi ammattioppilaitoksiin nuoria, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä opinnoissaan ilman tukitoimia.

– Pahimmillaan aktivointikeskusteluissa on käynyt niin, että TE-toimistossa on vain etsitty joku paikka mihin tunkea nuori ilman, että paikan soveltuvuutta on pystytty arvioimaan kunnolla, Lähteenmaa sanoo.

Mikä on yhteisötakuu?

Nuorisotakuun tilanne nousi esille viime viikolla, kun eduskunnassa käsiteltiin opposition välikysymystä alle 30-vuotiaiden nuorten asemasta.

Vihreät ja SDP toivoivat nuorisotakuun kehittämistä edelleen. Vihreät vaativat uuden, nuorisotakuun ympärille perustettavan asiantuntijaryhmän perustamista, mutta kärkihankkeesta vastaava kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) ei innostunut. Hänen mukaansa hankkeen toimeenpanoa seuraa ja arvioi jo nuorisotakuun neuvottelukunta.

Nuorisotakuun neuvottelukunnassa puheenjohtajana on syksystä asti toiminut kansanedustaja Tiina Elovaara (sin.). Hallituksen kärkihankkeen idea ei kirkastu helposti.

– Työministeri Ihalaisen edellisellä hallituskaudella käynnistämää nuorisotakuuta halutaan muuttaa yhteisön suuntaan. Ei ajatella asiaa vain yksilön syrjäytymisen kannalta, vaan vahvistetaan yhteisötoimijoita, Elovaara kuvailee.

Yhteisötoimijoilla Elovaara tarkoittaa erilaisia järjestöjä ja yhdistyksiä, koulujen kaltaisia julkisen sektorin toimijoita ja yksityisiä yrityksiä. Käytännössä hallituksen pienestä 10 miljoonan euron potista rahoitusta on jaettu erilaisille hankkeille, jotka tekevät esimerkiksi etsivää nuorisotyötä. Neuvottelukunnassa ei käsitellä rahoituksen määrää.

Lisäksi hallitus on varannut 5 miljoonaa euroa lisärahoitusta nuorille matalan kynnyksen palveluja tarjoavien Ohjaamojen toiminnan vakiinnuttamiseksi. Ohjaamot kehitettiin nuorisotakuun yhteydessä Euroopan sosiaalirahasto ESR:stä saadulla hankerahoituksella.

Ohjaamot ovat saaneet paljon kiitosta siitä,että nuori löytää tarvitsemansa avun yhdestä pisteestä sen sijaan, että hän pyörisi byrokratian rattaissa yhdeltä luukulta toiselle.

"Hyvinvointivaltiomme alisuoriutuu"

Elovaaran johtaman neuvottelukunnan on tarkoitus julkaista loppuraportti kärkihankkeen toteutumisesta ensi syksynä. Se tulee olemaan kriittinen.

– Jos olen ihan brutaalin rehellinen, niin erilaiset työryhmät ja niiden suuri määrä nuorison syrjäytymiseen liittyvien asioiden ympärillä ovat enemmän ongelma kuin ratkaisu, Elovaara sanoo.

Elovaara toivoo selkeämpää johtamista lasten ja nuorten politiikkaan ja palveluihin liittyen.

– Tällä hetkellä hyvinvointivaltiomme alisuoriutuu tehtävässään auttaa ja huolehtia lapsista ja nuorista.

Samaa on esittänyt lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, joka eduskunnalle luovuttamassaan selvityksessä toivoi paremmin johdettua ja seurattua lapsipolitiikan strategiaa.

Neuvottelukunnassa on toistakymmentä asiantuntijaa lukion opettajista ja nuorisotyöntekijöistä eri ministeriöiden edustajiin. Elovaaran mukaan keskusteluissa on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria koskevan politiikan kenttä on tällä hetkellä liian sirpaleinen ja sekava.

– Toivoisin, että olisi yksi pysyvä foorumi, jolla olisi vähän jämäkämmät ja suoraviivaisemmat tavoitteet. Tällä hetkellä eri tahojen lapsiin ja nuoriin kohdistuvia hankkeita on paljon. Ne pitäisi koota yhteen. Se ei ole vain tämän hallituskauden ongelma.

Neuvottelukunnan jäsen, Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila on samaa mieltä.

– Ei pitäisi toimia hallituskausien perusteella ja ainoastaan toisistaan irrallisten kärkihankkeiden kautta. Olisi keksittävä asioita, joihin voitaisiin sitoutua hallituskaudesta toiseen ja kokonaisvaltaisempia, eri sektorirajat ylittäviä toimenpiteitä.

TE-toimistojen lisämäärärahoilla tai erilaisilla hankkeilla voi olla myöhäistä puuttua ongelmiin, jotka ovat syntyneet jo varhaisina kouluvuosina .

Koulutussäästöjen pitkä varjo

Koulutuksesta on leikattu merkittäviä summia tällä ja edellisellä hallituskaudella. Junttila muistuttaa, että koulutuksesta säästäminen tulee kalliiksi myöhemmin.

– Lapset ja nuoret ovat tärkein asia, mihin me voimme rahamme laittaa. Meillä ei ole toista kohdetta, millä olisi yhtä kauaskantoiset vaikutukset.

Leikkaukset näkyvät suoraan nuorten arjessa.

Isabella Taipale toivoo pääsevänsä Diakonia-ammattikorkeakouluun ja lopulta nuorisotyöntekijäksi seurakuntaan tai häntä itseään auttaneeseen Vamos-ryhmään. Hän on hakenut opiskelupaikkaa aikaisemminkin ja joutunut pettymään.

– Koulupaikkoja pitäisi olla enemmän. Se pelastaisi monen nuoren elämän, että pääsisi kiinni johonkin.

Jos koulun ovet eivät aukea, Taipale jatkaa ainakin vapaaehtoistöiden tekemistä.

– Haluan pysyä työelämässä jollain tavalla kiinni ja olla ihmisten kanssa tekemissä, vaikka sitten vapaaehtoistyön kautta. Se on minulle tärkeää.

TUAM/DROGHEDA/DUBLIN Keltaisiin heijastinliiveihin sonnustautunut nuorten naisten joukko kiertää kolkuttamassa oville Tuamin kaupungissa Länsi-Irlannissa.

Talot ovat isoja ja pihat hyvin hoidettuja. Mutta läheskään kaikki asukkaat eivät ole juttutuulella. Ne, jotka avaavat oven, vaihtavat kohteliaasti muutaman sanan ja ottavat esitteen.

Heijastinliivien selässä lukee Together for Yes. Irlannissa järjestetään ensi perjantaina kansanäänestys abortin kieltävän perustuslain muuttamisesta, ja naiset kampanjoivat muutoksen puolesta.

Yksi naisista on Áine O’Neill, 32-vuotias kouluavustaja ja viisivuotiaan Tiernan-pojan äiti läheisestä Gortin kaupungista.

– Vielä pari vuotta sitten en tajunnut, että Irlannin aborttilainsäädäntö vaikuttaisi minuun. Mutta sitten silmäni avautuivat, O’Neill kertoo.

Kesäkuussa 2016 O’Neill odotti perheeseen toista lasta. Ultraäänitutkimuksessa 12. raskausviikolla kuitenkin selvisi, että kaikki ei ollut kunnossa.

Diagnoosi oli anenkefalia eli sikiön kallon ja aivojen vakava epämuodostuma. Yleensä siitä kärsivä sikiö kuolee viimeistään synnytyksessä tai pian sen jälkeen.

O’Neill ja hänen miehensä olivat varmoja, että halusivat keskeyttää raskauden. Irlannissa abortti ei kuitenkaan ole laillinen edes tällaisessa tapauksessa.

Irlannin lain mukaan abortin voi tehdä vain, jos raskaana oleva nainen on välittömässä hengenvaarassa. Edes raiskaus tai insesti ei ole riittävä syy.

Mutta Áine O’Neillistä tuli yksi niistä lähes 5 000 irlantilaisnaisesta, jotka tekevät abortin maan tiukasta lainsäädännöstä huolimatta. Kuten suurin osa, hänkin päätti astua lentokoneeseen ja lähteä Britanniaan.

– Se oli elämäni kauhein kokemus, O’Neill sanoo.

Diagnoosin kuultuaan O’Neill halusi toimia mahdollisimman nopeasti, jotta abortista olisi hänen terveydelleen mahdollisimman vähän haittaa.

Hänen miehellään oli sukulaisia Manchesterissä, joten hän varasi ajan kaupungissa sijaitsevalta yksityiseltä klinikalta ja lennot netistä vielä samana iltana.

Seuraavana päivänä hän kävi Dublinissa uusimassa vanhaksi menneen passinsa. Sitä seuraavana päivänä koko perhe oli jo matkalla.

Yöunet olivat jääneet väliin monelta päivältä. Matkustaminen vieraaseen maahan surun ja järkytyksen vallassa oli raskasta.

– Kun pääsin klinikalle, olin aivan loppu. Voin pahoin ja he olisivat halunneet lähettää minut pois, O’Neill muistelee.

Hän istui yksin odotushuoneessa tuntikausia, selitti tilannettaan hoitajille ja lääkäreille kerta toisensa jälkeen ja tunsi olevansa täysin väärässä paikassa.

Irlannissa O’Neill ei ollut saanut minkäänlaista apua klinikan löytämiseen. Tiukan lainsäädännön mukaan myös abortissa avustaminen on rangaistavaa, joten henkilökunta on haluton neuvomaan.

– He puhuivat asiasta keskenään kuiskaten. Minun kanssani käytiin vain lyhyt keskustelu. Heistä näki, että he ovat peloissaan, O’Neill kertoo.

Palattuaan kotiin O’Neill oli vihainen ja pettynyt kotimaahansa, josta aiemmin oli ollut ylpeä.

– Meidän aluesairaalassamme joku nainen saa samanlaisen diagnoosin joka viikko. Koko Irlannin sairaaloissa joka päivä. Eivätkä he saa tältä maalta mitään tukea.

Kaikilla abortin haluavilla ei nimittäin välttämättä ole rahaa matkustaa yksityisklinikalle Britanniaan. Tai sukulaisia, joiden luona yöpyä.

O’Neill pohtii, miltä olisi tuntunut olla raskaana kuukausia tietäen lopulta menettävänsä lapsen. Jatkaa arkeaan, pitää huolta muusta perheestä. Saada tuttavilta onnitteluja kadulla.

– En voi kuvitellakaan, millaista se olisi ollut. Mutta monen on pakko kokea se.

Järjestelykulut myös lykkäävät irlantilaisnaisille tehtäviä abortteja, kertoo kansainvälinen Marie Stopes -järjestö. Sen klinikoilla Britanniassa tehdään raskaudenkeskeytys yli 2 000 irlantilaiselle vuodessa.

Järjestön mukaan poikkeuksellisen suuri osa keskeytyksistä tehdään myöhäisessä vaiheessa raskautta, esimerkiksi raskausviikoilla 19-24.

Useimmat irlantilaisnaiset myös tekevät matkan yksin ilman järjestön suosittelemaa tukihenkilöä. Sekin lisää operaation terveysriskejä.

Matkustamisen sijaan on myös mahdollista tilata aborttipilleri netistä, esimerkiksi hollantilaisen Women on the Web -järjestön kautta. Tämä vaihtoehto on yhä suositumpi, mutta se on myös laiton ja voi teoriassa johtaa jopa 14 vuoden vankeustuomioon.

Käytännössä syytteitä aborttipillerin ottamisesta ei ole Irlannin tasavallassa nostettu.

Abortti vyöryy nyt silmille vihreän saaren joka kolkassa. Kyllä- ja ei-kampanjoiden huomionhakuisia julisteita on liki jokaisessa valaisintolpassa Dublinista länsirannikon Galwayhin.

Suurin osa kyllä-julisteista perustelee aborttikiellon kumoamista naisten terveydellä sekä naisten oikeudella päättää itse omaa kehoaan koskevista asioista.

Ei-leirin laajalle levinneessä julisteessa on kuva sikiöstä ja teksti A licence to kill? eli Lupa tappaa?

Ensi perjantain kansanäänestyksessä irlantilaisilta kysytään, haluavatko he kumota perustuslain kahdeksannen lisäyksen, jonka mukaan syntymättömällä lapsella ja sen äidillä on yhtäläinen oikeus elämään.

Jos kyllä-äänet voittavat, hallitus esittää lakia, joka sallii abortin kaikissa tapauksissa 12. raskausviikkoon asti. Sen jälkeen abortti olisi sallittu 24. raskausviikkoon saakka, jos äidin henki tai terveys on vaarassa tai jos sikiöllä on kehityshäiriö, jonka takia se ei selviä hengissä.

Lähes kaikki Irlannin puolueet joko kannattavat lainsäädännön muuttamista tai sallivat kansanedustajiensa toimia oman vakaumuksensa mukaisesti.

Sen sijaan vaikutusvaltainen katolinen kirkko on muutosta vastaan. Kuten myös myös pienpuolue Renua, jonka hallituspuolue Fine Gaelista eronneet kansanedustajat perustivat kolme vuotta sitten.

Renuan puheenjohtajan Michael O’Dowdin mielestä abortti syrjii vammaisia ihmisiä. Hänen omalla 20-vuotiaalla pojallaan on Downin syndrooma.

– Hän on meille suuri ilo ja korvaamaton perheenjäsen. Hänestä on hyötyä tälle kaupungille ja koko yhteiskunnalle, O’Dowd sanoo kotikaupungissaan Droghedassa Dublinin pohjoispuolella.

Hän toistaa ei-kampanjan julisteisiin painetun tilastotiedon siitä, että Britanniassa Down-tapauksista abortoidaan 90 prosenttia.

Monissa muissa Euroopan maissa, erityisesti Islannissa, luku on hänen mukaansa vielä suurempi.

– Haluamme varmistaa, ettemme joudu tässä maassa tilanteeseen, jossa ihmisiä, joilla on Downin syndrooma, ei enää näe kaduillamme.

Down Syndrome Ireland -järjestö julkaisi viime viikolla vetoomuksen, jossa se toivoi, ettei oireyhtymää käytettäisi lyömäaseena kampanjoinnissa.

Myös Irlannin pääministeri Leo Varadkar on arvostellut sitä, että ei-puoli käyttää julisteissaan Down-lasten kuvia.

Pääministerin mukaan hallituksen uudessa lakiesityksessä vammaisuus ei ole peruste raskaudenkeskeytykselle. Kyse on hänen mielestään ei-puolen yrityksestä hämärtää tosiasioita ja luoda epävarmuutta.

Kyllä- ja erityisesti ei-kampanjan väitteistä ja niiden todenperäisyydestä käydään kiihkeää kiistaa sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa.

Esimerkiksi ei-kampanjan julisteisiin painettu väite siitä, että Irlanti on laillistamassa aborttia kuuteen raskauskuukauteen asti, vetää mutkia suoriksi. Hallitus kun esittää abortin sallimista 24. raskausviikkoon asti vain poikkeustapauksissa.

Sen sijaan kyllä-julisteiden kiistelty luku ulkomailla abortin tehneistä 170 000 irlantilaisnaisesta vastaa todellisuutta myös faktantarkistajien mielestä.

Myös kampanjoiden yhteydet ulkomaille ja niiden mahdollinen ulkomainen rahoitus huolestuttavat. Erityisesti ei-puolen on epäilty saavan mainosrahaa yhdysvaltalaisilta abortinvastaisilta piireiltä.

Somejätti Facebook kielsi viime viikolla kaikki Irlannin ulkopuolelta maksetut mainokset, jolla yritetään vaikuttaa kansanäänestyksen tulokseen.

Hakukoneyhtiö Google meni vielä pidemmälle ja kielsi kaiken kansanäänestykseen liittyvän mainonnan, myös omistamassaan videopalvelu YouTubessa.

Yhdysvaltain presidentinvaalien ja brexit-äänestyksen manipuloinnin takia yhtiöiden arvellaan nyt pyrkivän tekemään toiminnastaan aiempaa läpinäkyvämpää.

Ei-kampanjan kattojärjestö Save the 8th puolustaa tiukasti väitteidensä todenperäisyyttä ja kiistää ulkomaisen rahoituksen. Googlen mainoskielto harmittaa.

– Tämä ei ole tasapuolista, arvostelee kampanjan tiedottaja Abigail Malone.

Hän vaatii Googlelta todisteita ulkomaisesta vaikuttamisesta ja syyttää yhtiötä ei-puolen viestintäkanavien tukkimisesta.

– Kyllä-puolella on muitakin keinoja saada viestinsä läpi. Irlantilainen media on selvästi heidän puolellaan. Mutta meitä sensuroidaan muutenkin ja julisteitamme poistetaan kadunvarsilta, Malone sanoo.

Ei-puolella halutaan pitää tiukasti kiinni syntymättömän lapsen oikeuksista.

– Irlanti on tällä hetkellä turvallinen maa olla raskaana ja saada lapsia. Haluamme pitää sen sellaisena, Malone toteaa.

Aborttiin manchesterilaisella klinikalla päätynyt Áine O'Neill on kertonut kokemuksestaan avoimesti – ystäville, sukulaisille ja medialle. Ja nyt siis myös kyllä-kampanjan riveissä ventovieraiden ovilla.

– Kysyn, haluavatko he tietää, miksi olen keskiviikkoiltana täällä enkä kotona poikani luona.

Yleensä ihmiset suhtautuvat myönteisesti ja sanovat, etteivät ole tulleet ajatelleeksi asiaa tältä kannalta. Mutta on joku nimitellyt murhaajaksikin.

Viikkoa ennen kansanäänestystä kyllä-kampanja johtaa mielipidetiedusteluja. Ei-kampanja on kuitenkin onnistunut kuromaan eroa kiinni viikko toisensa jälkeen.

Kyllä-ääniä on tulossa erityisesti nuorilta ja Dublinin seudulta, ei-ääniä yli 50-vuotiailta ja Länsi-Irlannista. Epävarmojen joukko on suuri.

– Ihmisten kohtaaminen ei aina ole helppoa. Mutta jos se auttaa tuomaan oikean tuloksen kansanäänestyksessä, se on sen arvoista, Áine O’Neill sanoo.

Lisää aiheesta:

Google estää Irlannissa aborttiin liittyvät mainokset – somejätit yrittävät pitää näppinsä erossa kansanäänestyksestä

Lisää maahanmuuttoa? Ikäihmiset pois laitoksista? Naiset töihin? Euroopan nuorin väestökin etsii ratkaisuja ikääntymiseen

Tabu abortista murtumassa Argentiinassa – Aktivistit ajavat lakimuutosta ja neuvovat naisia laittomissa raskaudenkeskeytyksissä

Jos Afrikan naiset saisivat päättää, lapsia syntyisi vähemmän – Opettajan mielestä 14-vuotias tyttö saisi olla jo naimisissa

– Mää olen Jerry Järvensivu, kuka sää olet?

Nelivuotias ojentaa kättään Tampereen Hakametsän jäähallin pysäköintipaikalla ihan oma-aloitteisesti.

Halli on avattu varta vasten, jotta Jerry pääsisi mittelemään taitojaan Tapparan maalivahdin Christian ”Chrisu” Heljankon kanssa. Jää on jo sulatettu, mutta se ei hidasta Jerryn tahtia. Hänellä on mukanaan niin isänsä Sami Järvensivun Stiga-jääkiekkopeli kuin oma pieni maila ja maali.

– Missä Heljanko on, Jerry kysyy ja kirmaa juoksuun kohti pukukoppia.

Sitten hän pysähtyy kuin seinään.

– Ooksää Kääriäinen, hän kysyy hallissa kävelevältä mieheltä.

Ja onhan hän.

Tapparan suosikkikuuluttaja Petri Kääriäinen on saapunut paikalle varta vasten Jerryä tapaamaan, hänkin. Jerryä ei hämää edes se, että kuuluttajaidoli on Tapparan tappion jälkeen joutunut luopumaan niin hiuksista kuin parrastakin.

”Sää oot hyvä maalivahti”

Kuulutusten vuoro tulee myöhemmin. Nyt on kiire kaikkein pyhimpään, Tapparan pukuhuoneeseen ja Heljankon luo.

Reitti on tuttu – Jerry on päässyt tänne kerran aikaisemminkin. Silloin paikalla oli koko joukkue, tällä kertaa Jerryn toivomuksesta maalivahti Christian Heljanko.

– Tiiäkkö, sää oot niin hyvä maalivahti, että mää luulen etten pysty tekeen yhtään maalia, Jerry avaa keskustelun.

Sitten katse osuu pelaajien nimetyille paikoille. Jerry luettelee nimet ajatusta nopeammin:

– Ojamäki, Järvinen, Karjalainen, Nurmi, Peltola, Järvinen, Kuusela, Záborský, Lehtonen, Kemiläinen, Vittasmäki, Mikkola, Elorinne,Rantakari, Rouhiainen, Salonen, Luoto, Rauhala, Henkka (Haapala), Utunen ja Levtchi. Mää tiedän kaikki Tapparan pelaajat, hän sanoo.

Osaako nelivuotias lukea?

Jerryn vanhemmat Kaisa ja Sami Järvensivu pidättelevät naurua pukuhuoneen oven takana. Hyvänen aika, osaako nelivuotias siis lukea?

– Eilen Jerry katsoi lääkärin nimilappua ja sanoi: Sää olet lääkäri ja sun nimi on se ja se, Sami Järvensivu sanoo.

Mutta onko se lukemista? Kaisa Järvensivu uskoo, että kyse on ennemminkin kuvamuistista. Ellei sana tai nimi ole ennestään tuttu, Jerry ei osaa lukea sitä.

Se, miten Jerry oppii kaiken, ei ole selvinnyt vanhemmillekaan. Kaisa-äiti kertoo, että Jerry on ainoa lapsi, joten vertailukohdetta perheessä ei ole.

– Ensimmäinen asia, mitä ihmettelimme, oli laulun sanat. Jerry oli alle kaksivuotias, kun hän lauloi Antti Tuiskun version Sadasta salamasta, hän muistelee.

Kaisa kuvasi Jerryn esityksen ja postasi sen Antti Tuiskun facebook-sivulle. Loppu on historiaa: videota on katsottu yli 600 000 kertaa.

Yli miljoona katselukertaa

– Suurempi oli toinen video, jossa Jerry luettelee pelaajien nimiä. Jääkiekkofanihahmo Lärvinen jakoi sen omilla sivuillaan ja Instagramissa. Hän on kertonut, että videolla on yli miljoona katselukertaa, Kaisa Järvensivu sanoo.

Silti julkisuus ei ole missään vaiheessa ollut tavoite, pikemminkin yllätys.

Yksi asia on johtanut toiseen: Jerry osallistui Viasatin suoraan lähetykseen Jokereiden pelistä ja pääsi parin minuutin kameran edessä esiintymisen jälkeen palkinnoksi peliin ja pukukoppiin. Toisella kertaa hän vieraili tv-kanava Nelosen Ruudun lähetyksessä ja tapasi pelaajia ja selostajat.

– Nämä ovat elämyksiä, mitä me emme edes rahalla pystyisi Jerrylle järjestämään. Jerryn vanhempina olemme yrittäneet mennä se edellä, että osallistutaan vain ja ainoastaan sellaisiin juttuihin, joista Jerry on saanut ihan mahtavia kokemuksia, Kaisa muistelee.

Harmittaako Tapparan häviö?

Jerry keskittyy pukuhuoneessa hetkeen. Hakametsän halli, Petri Kääriäinen ja Christian Heljanko ovat hänelle ykkösnimiä.

– Onks tossa Peltolan paikka? Se pitää pistää pois kun Peltola lähtee KHL:ään. Miks sun nimi on Christian Heljanko? Harmittaako sua ny ihan kun Tappara hävis, hän tykittää Chrisulle.

– No harmittaahan se, mutta tiedätkö, vaikka haluaisi voittaa niin aina ei voi, Heljanko vastaa.

Sitten autiossa Hakametsän hallissa kajahtaa.

– Oikein mukavaa jääkiekkoiltaa arvoisa yleisö. Tänä iltana Tapparan juniori Jerry Järvensivu kohtaa Tapparan senioreiden Christian Heljankon, Petri Kääriäinen kuuluttaa.

Parivaljakko kiitää jäättömälle jäälle ja kohti sen keskelle asetettua Stiga-jääkiekkopeliä. Paitsi, että Jerry juoksee sen ohi ja kohti kentän laidalla odottavaa pientä maaliaan.

”Haastatko mut myllyyn?”

Kotona Jerry pelaa yksin ”pöytälätkää” ja hoitaa kaikki roolit: pelaajat, kuuluttajan, tuomarin, väliaikamusiikin ja jopa mainokset. Pelin jälkeen hän esittää sekä haastattelijaa että haastateltavaa pelaajaa.

Kaisa on varoittanut etukäteen, että Jerry ei ole lahjottavissa, ellei joku asia huvita. Leikit loppuvat usein lyhyeen, kun äiti lähestyy kameran kanssa.

Nyt Jerryä huvittaa laukoa maaleja. Ja painia.

– Haastatko mut myllyyn, vai, Chrisu nauraa ja lähtee leikkiin mukaan.

– Tuomari tulee väliin, tuomari tulee väliin – molemmat jäähylle, Jerry kajauttaa.

Pitkään hän ei jaksa jäähyllä olla.

– Koska mä pääsen jäähyltä? Jerry kysyy Chrisulta.

– Tämä on viiden minuutin rangaistus, Chrisu vastaa.

Pieni tietovisa maajoukkueesta

Aika riittää pieneen tietovisaan maajoukkueen pelaajista. Chrisu kysyy, ja Jerry vastaa.

– Millä numerolla pelaa Miro Heiskanen?

– 41.

– Entäs Sebastian Aho?

– 20.

– Kuka on Suomen numero 74?

– Antti Suomela.

– Entäs numero 12?

– En muista.

– Pelaa Jokereissa?

– Marko Anttila.

– Kyllä.

Kiekkohullu jo parikuisena

Kaukalon laidalla Jerryn vanhemmat kertovat, että poika käy kotona pelaajien kokoonpanoja läpi ja keräilee liigakortteja. Jos vastaan tulee vieraat kasvot, hän kysyy nimen. Ja muistaa sen.

Ei, kyseessä ei ole ”sukuvika”, he vakuuttavat. Ja vaikka Sami Järvensivu onkin pelannut jääkiekkoa ”ikänsä”, sitä ei ole pojalle tuputettu.

– Jerry oli parikuinen, kun Suomi pelasi olympialaisten pronssista. Samilla oli samaan aikaan oma peli, joten tallensin ohjelman ja huomasin, että Jerry seurasi sitä tosi pitkään, Kaisa muistelee.

– Sitä samaa pyöri digiboxilta varmaan vuoden ja Jerry jaksoi aina vaan katsoa sitä. Se oli monen pienen hetken pelastus, hän nauraa.

Alle vuoden ikäisenä Jerry tarttui ensimmäisen kerran Sami-isän varpajaislahjaksi saamaan pieneen jääkiekkomailaan.

– Siitä asti kaikki on ollut pelkkää pelailua. Muut leikit, autot tai Legot eivät Jerryä innosta. Hän haluaisi olla aamusta iltaan maila kädessä, liiankin kanssa, Kaisa Järvensivu hymähtää.

”Mikä susta tulee isona?”

Kaukalossa Christian Heljanko pyyhkii hikeä otsaltaan.

– Mulla ei viime kaudella ollut monta kertaa niin hiki kuin nyt, hän sanoo Jerrylle ja kysyy, mikä Jerrystä tulee isona.

– Jääkiekkoilija, Jerry vastaa.

– Mihin joukkueeseen?

– Tapparaan.

Jerryn vanhemmat korostavat, etteivät aio ohjata poikaansa väkisin mihinkään suuntaan.

– Hänestä saa tulla, mitä ikinä haluaa. Mutta ellei kiinnostus jääkiekkoon ala hiipua, voi toki sitäkin yrittää, Kaisa pohtii.

Miten peli päättyy?

Tällä hetkellä Jerry seuraa tarkkana jääkiekon maailmanmestaruuskisoja. Ongelma on, että moni peli finaalia myöten pelataan niin myöhään, että Jerryn pitää tyytyä katsomaan ne tallennuksena. Hän tietää kuin apteekin hyllyltä, miten pelit ovat päättyneet ja kuka on tehnyt maalit, äiti kertoo.

Hakametsän jäähallin kaiuttimista kajahtaa taas:

– Ja illan jännittävä peli on päättynyt, Petri Kääriäinen aloittaa loppukuulutuksen.

Mutta mihin lukemiin? Se selviää katsomalla oheinen video.

Perjantai: Lätkäunelmia. NHL-legenda Teppo Numminen, U18-maailmanmestari Kaapo Kakko, olympiapronssimitalisti Linda Välimäki ja aivovamman saanut ex-kiekkoilija Tommi Kovanen. Perjantai-dokkarissa Tapparan nainen seurataan hevostalliyrittäjä Henna Hieta-aron mukana kevään liigafinaaleja. Katso koko lähetys täältä.

Ilma on ollut sakeana ylityökieltoja talven ja kevään aikana: rakennusala, hoitohenkilöstö, kiinteistönhuolto, kauppa, teollisuuden sähköasentajat.

Ylitöistä kieltäytyminen on ollut aseena monella alalla, kun työntekijät ovat vaatineet parempia palkkoja ja työehtoja. Ylitöistä kieltäytyminen on esimerkiksi lakkoa lievempi painostuskeino työnantajaa vastaan.

Mutta missä ylitöitä paiskitaan eniten?

Yle pyysi Tilastokeskukselta tuoreimmat tiedot ylitöitä tekevistä ammattiryhmistä ja ylitöiden tuntimääristä.

Eri ammattiryhmistä sairaanhoitajien kieltäytyminen ylitöistä on ollut näkyvimmin esillä – siitäkin huolimatta, että juuri sairaanhoitajat ja kätilöt tekevät ylitöitä selvästi vähemmän kuin kymmenet muut ammattiryhmät.

Juttu jatkuu listan jälkeen. Huomaa, että voit järjestää listan kunkin sarakkeen otsikosta.

Sairaanhoitajien ammattiliiton Tehyn mukaan tilasto ei kerro koko totuutta.

Liiton mukaan sairaaloiden työaikajärjestely eli jaksotyö häivyttää työntekijöiden joustamisen ja ylimääräisen työn näkyvistä.

Esimerkiksi työtoverin sairastumisen takia tehty kaksinkertainen vuoro pidetään kahden tai kolmen viikon kuluessa vapaana. Sitä ei lasketa silloin ylityöksi, eikä siitä makseta lisiä.

Pitkällä ajalla työntekijä voi saada huomattavaa tuottoa palkattomista ylitöistä Petri Böckerman

– Tämä on hoitoalalla erittäin iso ongelma, sanoo Tehyn edunvalvontajohtaja Else-Mai Kirvesniemi.

Hänen mukaansa ongelma tuli esiin, kun kevään sopimusneuvottelujen aikana ei tehty vuoronvaihtoja eikä ylitöitä.

– Huomattiin että monissa sairaaloissa ja monissa yksiköissä normaali työ pyörii tämän varassa.

Esimerkiksi Kuopiossa anestesiahoitaja ja neurologi kertovat, että ylityöt vain tuntuvat kuuluvan alan luonteeseen. Oman joustamattomuuden takia ei haluta jättää potilasta pulaan.

Ylitöistä yksi työpäivä lisää viikossa

Esimerkiksi koneasentajille kertyy sairaanhoitajiin verrattuna kaksinkertainen määrä varsinaisia ylityötunteja viikossa. Työkoneiden kuljettajille vielä enemmän.

Pomoportaan oloja moni saattaa epäillä tarpeettoman lokoisiksi. Mutta johtajanimike näyttää olevan tae myös ylitöistä: niitä kertyy vähintään kuusi tuntia viikossa. Myyntijohtajilla ylityöt venyttävät työviikkoa kahdeksan tuntia eli kokonaisen työpäivän verran.

Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Annina Ropponen pitää ylitöitä hyväksyttävänä ilmiöinä, kunhan ne eivät ole jatkuvia.

– Kun työviikon pituus lähestyy tai ylittää pitkäaikaisesti 50 tuntia, niin ollaan lähellä että terveysriskit lisääntyvät. Siitä voi olla pitkäaikaista haittaa terveydelle, Ropponen määrittelee.

Hän tietää kuitenkin senkin, että mitä enemmän työ tehdään oman pään sisällä, sen vaikeampaa on työn ja vapaa-ajan erottaminen.

– Oman toimintamallin tunnistaminen on tärkeää.

Hänen mukaansa ei ole välttämättä ollenkaan haitaksi jos saa golf-radalla hyvän työidean. Tärkeää on kuitenkin, että työpaikalla osataan sopia työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta. Esimerkiksi aamuyöllä tulleista sähköposteista kannattaa jo vähän keskustella.

Johtajista huomattavan suuri osuus tekee ylitöitä. Liiketoiminta- ja hallintojohtajista niitä sanoo tekevänsä 30 prosenttia, ja myyntijohtajista enemmän kuin joka viides.

Ylitöitä ilmaiseksi? Joskus se kannattaa

Tilastokeskuksen kyselyssä ylitöiksi on laskettu myös ne tunnit, joista ei makseta korvauksia erikseen.

Mitä järkeä on tehdä ylitöitä ilmaiseksi firman piikkiin? Tutkijan mukaan se voi olla hyvinkin kannattavaa työntekijälle itselleenkin.

– Pitkällä ajalla työntekijä voi saada huomattavaa tuottoa palkattomista ylitöistä. Sen avulla voi osoittaa että on motivoitunut, hyvä tyyppi ja siten edetä urallaan nopeammin, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Petri Böckerman.

Hän muistuttaa, että ylityöt ovat yrityksessä nopein tapa reagoida kysynnän kasvuun. Jatkuva ylitöiden teettäminen on kuitenkin kallista lystiä – ainakin jos innokkaat työntekijät eivät tarjoa niitä ilmaiseksi.

Mutta mikä selittää, että tällä hetkellä yksi Suomen kuumimpana käyvistä toimialoista on ylityölistan häntäpäässä? Rakennustyöntekijöistä vain kahdeksan prosenttia kertoo tehneensä ylitöitä.

Työterveyslaitoksen Ropponen selittää alan vähäisiä ylityötunteja urakkaluonteisuudella ja sillä, että pitkien aliurakointiketjujen päässä olevat ulkomaiset työntekijät eivät vain osu Tilastokeskuksen kyselyyn.

Lista on muodostettu Tilastokeskuksen ammattiluokituksen mukaan niistä aloista, joilla kyselytutkimukseen vastaajat kertoivat tehneensä palkattomia tai palkallisia ylitöitä. Luokituksen takia listalla ei ole kaikkia ammatteja, joissa tehdään ylitöitä. Lue tästä Tilastokeskuksen tutkimusmenetelmästä.

Prinssi Harryn ja hänen puolisonsa Meghanin hääseremonioiden jälkeen juhla jatkui kuningattaren juhlavastaanotolla Windsorin palatsissa. Juhlan isäntänä toimi prinssi William.

Tarjoilut 600:lle ja Elton John

Ruokaa oli usealle sadalle vieraalle. Kuninkaallinen kokki oli loihtinut ruokakulhoja 7 500 ainesosasta.

Ruokalistalla oli ainakin parsaa, mozzarellaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja, suolaisia ja makeita canapeitä, lammasta, possua ja kauden vihanneksia. Ruokajuomana tarjoiltiin muun muassa shampanjaa.

Päivän aikana keittiössä oli töissä ainakin 30 ihmistä.

Kensingtonin palatsi tviittasi iltapäivällä myös kuvan hääkakusta. Kakku oli luomukakku, jossa on sitruunaa ja seljankukkaa.

Iltapäivän vastaanotolla esiintyi myös vieraana häissä ollut laulaja Elton John. Hän lauloi hääparille Leijonakuningas-elokuvasta tunnetun The Circle of Life -sävelmän lisäksi kappaleet Your Song ja Tiny Dancer.

Elton John oli prinsessa Dianan hyvä ystävä, joka esitti koskettavan Candle in the Wind -kappaleen prinsessa Dianan hautajaisissa.

Häävastaanotolla laulajan esiintymisen kerrotaan nostaneen romanttisen tunnelman kattoon.

"Vaimoni ja minä"

The Sunin mukaan puheet sisälsivät lempeitä elementtejä pariskunnasta. Prinssi Harry sai suosionosoitukset mainitsemalla puheessaan "vaimoni ja minä" sanat ensimmäistä kertaa. Myös Prinssi Charles puhui hääparille. The Daily Mailin mukaan puhe oli humoristinen ja lämmin.

Vieraat ovat paljastaneet, että puheissa oli myös perinteistä materiaalia: Prinssi Harryn kasvutarinasta päästiin lopulta ylistämään tuoretta pariskuntaa.

Meghan sai lahjaksi Dianan sormuksen

Iltavastaanottoa ennen vaihtuivat niin vaatteet kuin korut. Meghan oli vaihtanut ylleen Stella McCartneyn valkoisen ja silkkisen iltapuvun. Vilkutukset paljastivat myös vaaleansinisen sormuksen.

The Daily Mailin mukaan akvamariinisormus on prinsessa Dianan vanha.

Myös prinssi Harry oli vaihtanut uniformun smokkiin. Sussexin herttuapari matkasi iltavastaanotolle vuoden 1968 E-tyypin Jaguarilla.

Frogmore Housen vastaanotolle mahtuivat noin 200 parin läheisintä ihmistä. Mukana olivat julkisuuden henkilöistä ainakin Clooneyn pariskunta sekä tennistähti Serena Williams. Iltavastaanoton isäntänä toimi prinssi Charles.

Jatkoista ei ole tihkunut tietoa julkisuuteen. Vieraiden oli suljettava matkapuhelimet ja kamerat olivat kielletty. Myöskään iltavastaanoton menun sisältöä ei ole kerrottu.

Ilta päättyi ilotulituksiin kello 23 paikallista aikaa.

Pariskunnan odotetaan suuntaavan häämatkalle Afrikkaan, vahvin ehdokas on Namibia. Matka on vuorossa kuitenkin vasta myöhemmin, sillä ensi viikolla parin on määrä edustaa ainakin yhdessä tilaisuudessa Britanniassa.

Häät olivat useilla mielessä

Lauantain kuninkaalliset häät kiinnostivat ranskalaisen analytiikkayritys Visibrainin mukaan ympäri maailmaa.

Sosiaalisessa mediassa lauantaina yli 6 miljoonaa ihmistä kirjoitti asiasta ja 5,2 miljoonaa ihmistä tviittasi #RoyalWedding -tunnuksen alla. Prinssi Harryn isoveljen prinssi Williamin häät vuonna 2011 eivät olleet lainkaan yhtä suositut reilulla 1,7 miljoonalla tviittauksella. Tuolloin tosin Twitterin käyttö ei ollut niin suosittua.

Yhtä päivän suosituinta tviittiä on jaettu sunnuntaina aamupäivällä lähes 110 000 kertaa. Kuvatviitin on tehnyt Lucy Stempey, joka julkaisi kuvan Meghan Marklesta teini-ikäisenä poseeraamassa ystävineen Buckhinghamin palatsin ulkopuolella.

– Yhtenä päivänä olet 15-vuotias ja poseeraat Buckinghamin palatsin edessä ja 22 vuotta myöhemmin menet naimisiin prinssin kanssa. Epätodellista, luki tviitissä.

Päivitetty klo. 13:37: Muotoiltu 2. väliotsikkoa ja tekstiä.

Juhlahumusta voit lukea lisää:

Kuninkaalliset häät uudistuivat, arvioi Ylen toimittaja Lontoosta – Katso hääpäivän kohokohdat tästä

Katso kuvat: Prinssi Harry ja Meghan Markle saivat toisensa

Katso häät vielä kerran Areenassa: Prinssi Harry ja Meghan Markle naimisiin

Alkoholin riskikäytön raja ylittyy helposti keväisessä elämänhuumassa. Pullo kuohuviiniä puoliksi ystävän kanssa aurinkoisella piknikillä! Pari olutta grillin kuumetessa ja normaalit ruokajuomat päälle! Ja sama uudestaan huomenna. Ja ylihuomenna.

Jatkuva alkoholin juominen rasittaa maksaa, jonka tehtävänä on hajottaa alkoholi ja siten puhdistaa elimistöä. Vappuna alkanut kevätriemu on helteiden takia monella jatkunut kohta kolme viikkoa. Ja varsinainen kesäkausi ylioppilasjuhlineen, kesälomineen ja juhannuksineen on vielä edessä.

Maksasairauksien asiantuntija, professori Martti Färkkilä HUS:ista pitää jo muutamien viikkojen juomaputkea riskinä maksan terveydelle.

– Pidempiaikainen alkoholin käyttö johtaa käytännössä kaikilla rasvamaksan syntyyn. Maksan kunto on kuitenkin palautettavissa.

Mutta miten maksaa voi luotettavasti puhdistaa? Netti on pullollaan vinkkejä maksan puhdistamiseen. Keinoiksi markkinoidaan muun muassa vettä, puhdistuskuureja ja erilaisia ruoka-aineita.

Professori Martti Färkkilä HUSista arvioi, mitkä puhdistuskeinot oikeasti toimivat.

Puhdistuskeino 1: Runsas veden, sitruunamehun tai vihreän teen juominen

Lähes kaikissa ohjeissa kehotetaan juomaan runsaasti vettä maksan puhdistuksen nopeuttamiseksi. Jotkut ohjeet suosittelevat myös sitruunamehua, vihreää teetä tai erilaisista puhdistaviksi uskotuista yrteistä tehtyjä juomia. Millään näistä juomista ei kuitenkaan voi nopeuttaa tai tehostaa maksan puhdistumista.

Puhdistuskeino 2: Erilaiset maksan puhdistuskuurit

Maksan puhdistuskuureina markkinoitavien tuotteiden tehosta ei ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Niitä ei myöskään mainita missään kansainvälisissä maksasairauksien hoitosuosituksissa. Kuurien ja dieettien sijaan tärkeintä on lopettaa tai vähentää maksaa rasittavien aineiden käyttöä.

Puhdistuskeino 3: Puhdistavat yrtit ja mausteet

Muun muassa kurkuman ja valkosipulin mainostetaan puhdistavan maksaa. Samoin nokkosen ja voikukan juuren. Maksan puhdistukseen on tarjolla erilaisia yrttejä sisältäviä luontaistuotteita. Niiden tehokkuutta ei ole luotettavasti pystytty osoittamaan.

Käyttäjän on usein mahdoton arvioida, mitä kaikkea luotaistuote sisältää. Siksi kannattaa välttää varsinkin ulkomailta ostettuja tuotteita, joissa ei ole tuoteselostetta.

Puhdistuskeino 4: Liikunta ja painonpudotus

Ylipaino on riskitekijä maksalle ja vyötärölihavuus on yleisin rasvamaksan aiheuttaja. Pienikin painonpudotus helpottaa rasvamaksaa. Nopea laihdutus sen sijaan voi toimia päinvastoin. Liikunta tekee maksalle hyvää.

Puhdistuskeino 5: Kotiruoka

Mikään ruoka ei suoranaisesti puhdista maksaa, mutta maksa pitää samankaltaisesta ruokavaliosta kuin sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn suositellaan. Terveellinen ruokavalio sisältää runsaasti kasviksia ja vihanneksia sekä vähän kovia rasvoja. Teollisesti tuotettua ruokaa on myös hyvä vähentää ruokavaliosta.

Puhdistuskeino 6: Alkoholin välttäminen

Tämä on ainoa todella tehokas keino puhdistaa maksaa. Jo kahden viikon kuiva kausi riittää vähentämään maksaan kertynyttä rasvaa. Maksan kannalta parasta tietysti olisi, jos alkoholin jättäisi kokonaan pois tipattoman jälkeen.

Jutun lähteenä käytetty myös Munuais- ja maksaliittoa ja Terveyskirjastoa.

Ruotsin kuningashuone on antanut parastaan ja säteillyt viime vuosina juuri siinä roolissa, jota tavallinen svensson heiltä odottaa.

Kuninkaallisen loiston alkusysäys ja kohokohta olivat kruununprinsessa Victorian ja kuntosaliyrittäjä Daniel Westlingin häät vuonna 2010. Aurinkoisen Tukholman kadunvarret olivat täynnä vilkuttavia kansalaisia läheltä ja kaukaa kuin Grimmin saduissa.

Prinsessa Madeleine avioitui brittiläis-amerikkalaisen analyytikon Christopher O'Neillin kanssa 2013 ja prinssi Carl Philip vihittiin joogaopettajan ja mallin Sofia Hellqvistin kanssa kaksi vuotta myöhemmin.

Kuningas Kaarle Kustaan ja kuningatar Silvian jälkeläisistä on tullut nopeasti myös monilapsisten perheiden äitejä ja isiä. Kuninkaallisen babyboomin ansiosta maassa on vietetty 2010-luvulla kuudet ristiäiset.

Perimisjärjestykseen on tullut seitsemän uutta serkusta, joista viimeisin, pikku-prinsessa, Blekingen herttuatar Adrienne kastetaan 8. kesäkuuta.

Pastellinsävyisellä juhlahumulla on kääntöpuolensa. Ruotsin eduskunta havahtui viime viikolla arkeen, ehkä monen ruotsalaisen mielestä yllättäen, ja alkoi puhua rahasta.

Kuusi eduskunnan perustuslakivaliokunnan jäsentä vaatii lehtikirjoituksessaan rajoituksia kuningashuoneen määrärahoihin ja jäsenten oikeuteen edustaa Ruotsia. Allekirjoittajista puuttuvat vain ruotsidemokraatit ja vasemmistopuolue, joita ei pyydetty mukaan.

Kansanedustajien ajatus on se, että kuningasperheen kasvaessa veronmaksajat joutuvat rahoittamaan yhteisestä kukkarosta yhä suuremman summan edustuskuluja ja sille halutaan nyt stoppi.

Kuningashuone saa tällä hetkellä lähes 14 miljoonan euron vuotuisen määrärahan, jonka kuningas jakaa perheenjäsenille. Kaikki eivät saa yhtä paljon, tiettävästi ahkerimmin edustavat enemmän, mutta hovin ei tarvitse raportoida rahanjakoa eikä sen käyttöä arkeensa, matkoihin tai muihin kuluihin.

Kuningasperheellä on myös mittava omaisuus, johon kuuluu kiinteistöjä ja noin kymmenen miljoonan euron osakesalkku. Prinsessa Madeleinen perhe on kirjoilla ulkomailla, mutta muut kuninkaalliset lapset saavat myös ruotsalaislasten tapaan lapsilisän, runsas sata euroa kuussa. Sitä on pidetty tasa-arvon merkkinä.

Kansanedustajat puuttuisivat myös liputuspäiviin. Tällä hetkellä kolmen henkilön eli kuninkaan, kuninkaan puolison kuningatar Silvian ja kruununperijän, prinsessa Victorian syntymäpäivät ja nimipäivät ovat liputuspäiviä. Hallitsijan puoliso halutaan nyt pudottaa liputettavien joukosta.

Ajatuksen taustalla ovat ilmeisesti edessä olevat vallanvaihdokset, kuninkaallisten puolisoiden arkipäiväistyminen ja haluttomuus nostaa kansallisesti lippu salkoon esimerkiksi ex-kuntosaliyrittäjän nimipäivänä.

Se mikä tasavallassa on luonnollista, vie kuningaskunnalta uskottavuuden.

Mutta kuningashuoneen asemaan ei niin vain tehdä muutoksia. Ruotsalaiset rakastavat kuninkaallisiaan mikä käy ilmi kuningaskunnan mielipidetiedusteluissa saamasta tuesta.

Media valvoo ärhäkästi vallankäyttäjiä, mutta kuningashuonetta kohdellaan monesti kuin koriste-esinettä, varovaisesti, rikkomatta mitään. Esimerkiksi käy vaikkapa Ruotsin akatemia, joka on vellonut kohun keskellä viime syksystä metoo-kampanjan jäljiltä.

Kansa ja media ovat haukkuneet kuninkaan suojeleman akatemian 1700-luvun perinteitä pölyisiksi ja ikääntyneiden jäsenien asenteita kulahtaneiksi. Varsinainen vallankäyttäjä, kuningas, on jätetty rauhaan, vaikka juuri hän olisi voinut halutessaan muuttaa jo aiemmin akatemian suljettua elämää.

Jos Ruotsin akatemian toiminnasta olisi ollut vastuussa maan hallitus, olisi jo ministeri tai kaksikin joutunut eroamaan.

Jutussa on korjattu 21. toukokuuta kello 14.30 prinssi Carl Philipin ja prinsessa Madeleinen puolison Christopher O'Neillin nimien kirjoitusasuja.

Lahtelaisessa teollisuushallissa valmistetaan parhaillaan kahta sähköbussia. Toinen lähtee liikennöimään Pohjois-Ruotsiin Luulajaan, toinen Singaporeen.

Vanhassa Lahden Autokorin bussitehtaassa Nastolassa toimiva Linkker on tehnyt parikymmentä bussia eri puolille maailmaa. Kolmisen vuotta toiminut yritys on edelleen käynnistysvaiheessa ja muutaman miljoonan liikevaihdolla yritys tekee vielä tappiota.

Yhtiö kaipaa lisärahaa, mutta uuden pikkufirman ei ole kovin helppoa vakuuttaa sijoittajia. Sijoittajat, kuten asiakkaatkin, pitää saada uskomaan, että tuote on toimiva ja kestävä. Ja kuinka huolto pelaa.

– Toimimme kuitenkin melko perinteisellä teollisuudenalalla, melkeinpä konepajateollisuudessa. Tälle alalle on selkeästi ollut hyvin vaikea löytää sijoitusrahaa, Linkker Oy:n toimitusjohtaja Sami Ruotsalainen kertoo.

Kalleus hidastaa käytön kasvua

Linkker tavoittelee markkinoita ennen kaikkea ulkomailta. Busseja on jo Venäjällä, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa. Tavoitteena on saada parin vuoden kuluessa kaupaksi vähintään sata bussia vuosittain.

Tällä hetkellä Euroopassa sähköbusseja menee kaupaksi muutama sata vuodessa. Niiden kysyntä kuitenkin kasvaa tasaisesti.

Kasvu on vielä melko hidasta, koska sähköbussi on diesel-linjuria tuplaten kalliimpi. Energiaa sähköbussi kuluttaa noin neljänneksen vähemmän kuin dieselkäyttöinen, joten energiansäästö ei tuo riittävää rahallista säästöä.

– Akku on vielä suhteettoman kallis varastoituvaan energiamäärään nähden. Nykyisen akkuhinnan takaisinkuolettaminen ei vielä onnistu kovin lyhyessä ajassa, sanoo johtava tutkija Juhani Laurikko Teknologian Tutkimuskeskus VTT:stä.

Lataus kangertelee

Lahtelaisbusseja on kotimaassa käytössä Helsingin Seudun liikenteellä. Kokemukset niiden käytöstä ovat kaksijakoisia. Hiljaisuus ja päästöttömyys keräävät kiitosta.

Kuljettajat ovat olleet tyytyväisiä siihen, että bussi ei tärise samaan tapaan kuin dieselkäyttöinen. Moitteita puolestaan tulee siitä, että autot kallistelevat totuttua enemmän. Suurinta kritiikkiä saa akkujen laataminen.

– Aina uuden teknolgian käyttöönotossa on haasteita. Nyt suurimpana haasteena ovat olleet latausasemat. Niiden toimitukset myöhästyivät ja häiriöt pysäyttävät sähköbussin hyvin nopeasti.

Sähköiseen tulevaisuuteen luotetaan

Suomen ainoa sähköbussivalmistaja Linkker kasaa busseista vain osan itse. Nastolassa valmistetaan pääasiassa usein autojen prototyypit ja muutamia yksittäisiä autoja. Valtaosan kokoamisesta tekevät alihankkijat.

Toimitusjohtaja Ruotsalainen kertoo, että yhtiön alkuperäinen tarkoituskin on ollut toimia teknologiavalmistajana, eikä rakentaa itselleen massiivista bussitehdasta.

Merkittävä syy ratkaisuun löytyy siitä, että suurimmat markkinat ovat ulkomailla. Kokonaisen bussin rahtaaminen tulisi kalliiksi.

– Valmistamme osasarjan ja lähetämme sen ulkomaille, jossa alihankkijamme kasaa linja-auton, Ruotsalainen kuvailee.

Akku on vielä suhteettoman kallis varastoituvaan energiamäärään nähden. Juhani Laurikko

Sähköbussien valmistus on ollut pääasiassa Linkkerin kaltaisten pienten yritysten liiketoimintaa. Autojen kysynnän kasvusta kertoo sekin, että myös isot autovalmistajat ovat lähdössä mukaan kilpailuun.

Lahdessa kysynnän kasvuun on järkähtämätön usko.

– Aina uusien teknologioiden käyttöönotossa käy niin, että se yleistyy hitaammin kuin on uskottu tai toivottu. Investoimme edelleen voimakkaasti kasvuun, tehdään toista tuoteperhettä, kehitetään autoja, rekrytoidaan ja kasvetaan.

Venezuelasta kantautuvat uutiset ovat käyneet viime aikoina yhä synkemmiksi. Kuvat aliravituista lapsista ja roskalavoja tonkivista nälkäisistä ihmisistä ovat todellisuutta maassa, joka aiemmin tunnettiin Etelä-Amerikan vauraana öljyvaltiona.

Vaikka Venezuelassa on maailman suurimmat öljyvarannot, maassa eletään inhimillistä katastrofia. Kaikesta mahdollisesta on pulaa alkaen saippuasta ja vessapaperista aina perusruokatarvikkeisiin ja lääkkeisiin.

Maan terveydenhuolto on romahtamassa. Arviolta jopa 90 prosenttia maan väestöstä elää köyhyydessä.

Talouden syöksylle ei näy loppua, kun maan bruttokansantuotteen odotetaan kutistuvan jälleen tänä vuonna noin 15 prosentilla.

Venezuelan kansallisen valuutan bolivarin arvo lähentelee nollaa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvioinut maata piinaavan hyperinflaation saavuttavan tänä vuonna 13 000 prosenttia.

Täysin öljytuloista riippuvaisen Venezuelan talous koki kovan iskun öljyn hinnan romahdettua vuonna 2014.

Varsinaisesti maan talouden ongelmien nähdään kuitenkin juontuvan vuonna 1999 valtaan nousseen Hugo Chávezin aloittamasta, bolivaariseksi vallankumoukseksi kutsutusta politiikasta.

Se yhdisteli sosialismia ja populismia tarkoituksenaan poistaa maasta köyhyys.

Kaikesta päätellen on selvää, että Venezuelan johto on epäonnistunut täysin kauniissa tavoitteessaan. Yritysten kansallistaminen, hintojen sääntely ja valuuttakontrolli ovat tuhonneet maan talouden pohjan ja syösseet Venezuelan sekasortoon.

Vuonna 2013 syöpään kuolleen Chávezin manttelinperijäksi nousi bolivaarisen vallankumouksen nimeen vannova Nicolás Maduro.

Aiemmin bussikuskina toiminut Maduro on nyt voittamassa eilen sunnuntaina ennenaikaisesti järjestetyt presidentinvaalit ja suuntaamassa maansa johtoon seuraavaksi kuusivuotiskaudeksi.

Vaaliviranomaisia tiukasti otteessaan pitävä hallitus oli varmistanut voittonsa sulkemalla opposition kärkiehdokkaat ulos vaaleista.

Siksi suurin osa oppositiota kehotti kansalaisia boikotoimaan laittomina pitämiään vaaleja – ja moni näyttääkin jättäneen äänestämättä turhiksi katsomissaan vaaleissa.

Toisaalta moni talousahdingossa elävä venezuelalainen ei näe muuta mahdollisuutta kuin tukeutua hallintoon.

Hallitus jakaa sosiaaliavustuksia kannattajikseen vannoutuville kansalaisille, eikä epätoivoisessa tilanteessa haluta hylätä ainoaa syöttävää kättä.

Valtion suoltama propaganda syyttää maan kurjasta tilanteesta imperialistisia länsimaita ja kansan viholliseksi nimeämäänsä oppositiota.

Samalla yhä useammat ovat valmiita jättämään uppoavan valtion. YK:n pakolaisjärjestö arvioi viidentuhannen venezuelalaisen pakenevan päivittäin maasta.

Rikkaiden jälkeen myös köyhimmät kansanosat pyrkivät muualle – lähinnä naapurimaihin Kolumbiaan ja Brasiliaan.

Etelä-Amerikan lähihistorian pahimman pakolaiskriisin pelätään pahenevan entisestään, kun olot noin 31 miljoonan asukkaan Venezuelassa näyttävät vain kurjistuvan.

Argentiinalainen jalkapallolegenda Diego Maradona bongattiin tanssimassa Nicolás Maduron viimeisessä vaalitilaisuudessa.

Muuten Venezuelan ystävät ovat harvenneet Latinalaisessa Amerikassa. Kuuban lisäksi Venezuelaa ymmärretään enää lähinnä vasemmistolaisen Evo Moralesin johtamassa Boliviassa.

Argentiinan keskustaoikeistolainen presidentti Mauricio Macri on puolestaan yksi Venezuelan ankarimmista arvostelijoista.

Argentiinan lisäksi kaikki Etelä- ja Keski-Amerikan tärkeimmät valtiot tuomitsivat jo ennakkoon Venezuelan presidentinvaalit.

Myöskään Yhdysvallat ja Euroopan unioni eivät pidä vaaleja uskottavina. Yhdysvallat ilmoitti jo perjantaina uusista toimista Venezuelaa vastaan. Uusia pakotteita on odotettavissa lähitulevaisuudessa.

Venezuela joutuukin tukeutumaan kansainvälisissä suhteissaan yhä tiiviimmin Venäjään ja Kiinaan. Maa on myös pyrkinyt viime aikoina lämmittelemään yhteyksiään Recep Tayyip Erdoğanin itsevaltaisesti johtamaan Turkkiin.

Vaikka Nicolás Maduro on suuntaamassa järjestelemiensä presidentinvaalien jälkeen kuusi vuotta kestävällä jatkokaudelle, hänen todellisen kannatuksensa uskotaan olevan varsin heikkoa.

Mielipidekyselyiden mukaan istuvaa presidenttiä tukee vain noin viidennes kansasta.

Syvän talouskriisin lisäksi Maduron suosiota nakertaa hänen henkilökohtaisen vetovoimansa puute. Edeltäjäänsä Cháveziin verrattuna nykyisen presidentin karismaa pidetään yleisesti kehnona.

Vuosi sitten maaliskuussa Maduron päätös siirtää oppositioenemmistöiseltä parlamentilta valta hallitusta tukevalle korkeimmalle oikeudelle sai ihmiset kuukausiksi kaduille osoittamaan mieltään.

Kovalla kädellä tukahdutetuissa levottomuuksissa kuoli 125 ihmistä. Tuhansia loukkaantui ja pidätettiin.

Lokakuussa oppositio kärsi tappion vilpilliseksi syyttämissään paikallisvaaleissa. Ennakko-odotusten vastaisesti vaalit pönkittivät Maduron valta-asemaa.

Kansainvälisen yhteisön silmissä Venezuela onkin luisumassa täyteen diktatuuriin.

Talouskurimuksen ja poliittisen epävakauden syventyessä ihmisten epätoivo kasvaa ja kynnys väkivallan käyttöön madaltuu.

Kasvavan katuväkivallan vuoksi Venezuelaa pidetään nykyään Latinalaisen Amerikan vaarallisimpana maana.

Samalla armeija ja puolisotilaalliset järjestöt pysyvät yhä uskollisina bolivaarista vallankumousta julistavalle yksivaltaiselle presidentille.

Venezuelan nykytilannetta voikin kutsua monella tapaa räjähdysherkäksi. Siksi maasta tulevien uutisten odotetaan käyvän vastaisuudessa yhä synkemmiksi.

Lisää aiheesta:

Nicolás Maduro julistettiin Venezuelan vaalien voittajaksi

Suuri kaniinisuunnitelma – eli miten Venezuelan vallankumous muuttui ensin farssiksi, sitten tragediaksi

Ulkolinja: Pako tuhotusta maasta – miljoonat ihmiset pakenevat Venezuelasta